1,5 asteen maailma on kaukana, jos emme uudista päästökauppaa YRITYKSET VOIVAT SIIS VALITA, OSTAVATKO HE PÄÄSTÖOIKEUDET, INVESTOIVAT PUHTAAMPAAN TEKNOLOGIAAN VAI JÄTTÄVÄT SAASTUTTAMATTA. PÄÄSTÖT SIIS VÄHENEVÄT SIELLÄ MISSÄ NIIDEN VÄHENTÄMINEN ON EDULLISINTA. Olli-Pekka Paasivirta Eurooppanuorten jäsen
Ilmastonmuutos on klassinen esimerkki markkinahäiriöstä. Markkinahäiriö johtuu tässä tapauksessa siitä, että saastuttaja ei joudu vastaamaan omien päästöjensä aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnalle. Tämän takia hänellä ei ole myöskään kannustetta vähentää toiminnastaan syntyviä päästöjä. Kyseinen rakenteellinen ongelma on niin syvällä yhteiskunnassamme, ettei mikään maa pysty ratkaisemaan sitä yksin omalla kansallisella tasollaan - tähän ongelmaan Euroopan unioni (EU) on osoittanut olevansa erinomainen työkalu.
hätätila
Päästökauppa on ollut EU:n vastaus päästöjen hinnoitteluun jo vuodesta 2005. Se on ideana erinomainen: päästökaupan piirissä olevat teollisuuden alat joutuvat ostamaan niin paljon päästöoikeuksia, kuin he aikovat saastuttaa. Päästöoikeuksien vuosittainen liikkeelle laskettava määrä eli päästökatto on kuitenkin rajattu, jolloin oikeuksista käydään kauppaa. Oikeuksien vuosittainen määrä myös vähenee tietyn yhdessä sovitun lineaarisen päästövähennyskertoimen (LRF) mukaisesti. Yritykset voivat siis valita, ostavatko he päästöoikeudet, investoivat puhtaampaan teknologiaan vai jättävät saastuttamatta. Päästöt siis vähenevät siellä missä niiden vähentäminen on edullisinta. Juuri tämän vuoksi päästökauppa
– eurooppanuorten ilmastopamfletti
| 25
»
