maatalouden oltava osa ilmastonmuutoksen ehkäisyä

Lauri Ikola Eurooppanuorten varapuheenjohtaja

Maataloudesta ja ruuasta keskusteleminen on usein todella haastavaa. Isolta osin, koska ruuantuotantoon liitetään paljon merkityksiä ja tunteita. Huoltovarmuuden vuoksi puhumme ruuasta hyvin hallinnollisesti osana kansallista turvallisuutta. Toisaalta ruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Yleensä ajatellaan, että kukaan muu ei saisi päättää mitä omalta lautaselta löytyy. Samaan aikaan kuitenkin yhteiskunta huomaamattamme ohjaa kulutustamme. Viralliset tahot antavat suosituksia ruokavaliolle, ja meille tarjotaan tietynlaista LIHANTUOTANNON OSUUS MAATALOUDEN GLOBAALEISTA PÄÄSTÖISTÄ ON KAIKKI VAIKUTUKSET HUOMIOIDEN NOIN 50 %. KANSALAISTEN NÄKÖKULMASTA LIHANKULUTUKSEN VÄHENTÄMINEN ON TEHOKKAIMPIA TAPOJA VAIKUTTAA OMAAN HIILIJALANJÄLKEEN.

ruokaa julkisten tahojen toimesta. Toisaalta globaalit trendit ja erilaiset muotivillitykset ohjaavat myös meitä syömään tietynlaista ravintoa. Ilmaston näkökulmasta kyseessä ei ole kuitenkaan mikään pieni kysymys, vaan teema, johon on pakko pureutua entistä laajemmin tulevaisuudessa. Globaali maatalous on kolmanneksi suurin päästöjen aiheuttaja maailmassa. Our World in Data:n arvion mukaan maatalous aiheuttaa noin 26 % globaaleista kasvihuonekaasupääs

töistä. Arviossa huomioidaan kattavasti niin maankäytön, maanviljelyksen, lihan -ja kalantuotannon, kuin toimitusketjunkin aiheuttamat päästöt. Luku on ilmastonmuutoksen ehkäisyn kannalta merkittävä, varsinkin kun väestönkasvu tulee lisäämään päästöjä olettaen, että nykyisen kaltainen kulutus jatkuu ja yleistyy maailmalla. Täten on selvää, että meidän täytyy etsiä ratkaisuja maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Ratkaisuja on useita, mutta yksi on erityisen kannattava. Lihantuotannon osuus maatalouden globaaleista päästöistä on kaikki vaikutukset huomioiden noin 50 %. Kansalaisten näkökulmasta lihankulutuksen vähentäminen on tehokkaimpia tapoja vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen. Lihantuotannon haitallisuus onkin noussut viime aikoina laajemmin keskusteluun, ja nähtävissä on myös muutoksia kulutustottumuksissa. Vastuuta ei tule kuitenkaan kaataa ihmisten harteille, vaan toimia tulee tehdä valtioiden toimesta. Komission arvion mukaan Euroopan unionin alueella olevan viljelymaan tuotoista lähes kaksi kolmasosaa käytetään eläinten ravinnoksi. Eurostatin tilastojen mukaan noin 55 % EU:n maatiloista tuottaa karjaa. Täten myös merkittävä osa yleisen maatalouspolitiikan (CAP) mukaisesta rahoituksesta päätyy lihantuotannon tueksi, joko suorana tukena tai välillisesti. Uudessa budjetissa vuosille 2021-2027 on tarkoitus huomioida Euroopan vihreän kehityksen ohjelma myös maatalouden osalta. Ohjelma sisältää paljon hyviä painotuksia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi kehittämällä teknologiaa, panostamalla peltomaan nieluihin ja biodiversiteettiin. Panostuksia on suunnattu myös maaseudun elinvoimaisuuden tukemiseen esimerkiksi kohdistamalla tukia nuorille maanviljelijöille. Tavoitteet ovat hyviä, mutta niiden rinnalle tulisi ottaa myös lihantuotannon vähentäminen. Maatalouspolitiikan rahoitusta tulisi muuttaa siten, että tuki poistettaisiin siirtymäajalla lihan tehotuotannosta. Vapautuvat tukirahat tulisi sijoittaa tukemaan maatalouden painopisteen muutosta. Tukien tulisi keskittyä ekologisempaan ruuantuotantoon eli esimerkiksi kasviproteiinien tuottamiseen. Lihantuotannon osalta tulisi suosia luomutuotantoa ja luonnonlaiduntamista, joka on eduksi biodiversiteetin kannalta. Samalla parannetaan eläinten oikeuksia. •

TILANTEEN PARANTAMISEKSI EUROOPAN UNIONIN TULISI NYT • Siirtää maataloustukien painopiste ekologisempaan kasvispohjaiseen ruuantuotantoon. • Lakkauttaa ilmaston kannalta erityisen haitallisen eläinperäisen tehotuotannon tukeminen. Jäljelle jäävässä lihantuotannossa tulisi painottaa luonnonlaitumia ja luomutuotantoa. • Laatia siirtymäaika ja tukijärjestelmä, jonka turvin tuotannon rakennetta voidaan muuttaa tavalla, joka on oikeudenmukainen viljelijöille.