Varhaisia kokemuksiani Venäjältä: Minskoe Gorodishche 30 vuotta sitten Mika Lavento
Kun suuri Neuvostoliitto tuli tiensä päähän syksyllä 1991, monet uudet mahdollisuudet avautuivat. Tämä johti esimerkiksi siihen onnelliseen tilanteeseen, että useat liittoon kuuluneet tasavallat julistautuivat itsenäisiksi ja näin osoittivat, mitä ne halusivat. Vaikka monet tasavalloista ovat edelleen osia Venäjästä, nekin saivat mahdollisuuksia, jollaisia niillä ei ollut v. 1917 vallankumouksen jälkeen ollut. Jo Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeinen pääsihteeri Mihail Gorbatšov oli oivaltanut, että suuri maa tarvitsi voimat перестройка (perestroika ’uudelleen rakentaminen’, kuten talousjärjestelmän uudistukset, ja гласность (glasnost ’julkisuus’ eli avoimuus, kuten sananvapaus) muuttamaan elämän toiminnaltaan demokraattiseksi. Osittain näin kävikin, ja suuret muutokset saivat sijaa. Myös arkeologian kannalta Neuvostoliiton hajoaminen oli erittäin hyödyllistä, koska se antoi tilaisuuksia jälleen tutkimuksen tekemiseen myös asioista kiinnostuneille ulkomaalaisille. Niinpä suomalaiset opiskelijat havahtuivat nopeasti siihen, että nyt oli mahdollista lähteä naapurimaahan tekemään kenttätyötä, tutustua sikäläisiin kesällä.
arkeologeihin sekä nähdä kohteita. Kesällä 1992 Helsingin yliopistosta lähti ainakin kymmenen arkeologian opiskelijaa yhteensä neljälle eri kaivaukselle Venäjälle tutustumaan siihen, mitä maassa oli tarjolla. Kokemukset olivat epäilemättä kiinnostavia, poikkeuksellisia sekä odottamattomia. Tuolloin sain itsekin tilaisuuden tehdä käytännön kenttätutkimusmatkan sellaiselle alueelle, joka oli aikaisemmin ollut tiedossani vain asuinpaikkojen tai hautakumpujen nimien kautta (Tadeusz Sulimirskin oppikirjasta Prehistoric Russia (1970)). Minulle mahdollisuus järjestyi Marinmaalta Suomeen saapuneen professori Valerij Patruševin kautta. Hän oli päässyt omasta maastaan kolmeksi kuukaudeksi Helsinkiin tutkimaan varhaismetallikautista löytöaineistoa. Tapasin hänet ja yhdessä etsimme hänelle aineistoja Museovirastosta sekä lopulta myös käytetyn auton, jonka hän tarvitsi Marinmaalle. Huolimatta joistakin käytännön vaikeuksista toteutuivat Suomen-vierailun päämäärät siinä määrin hyvin, että Patrušev kutsui minut ja toisen nuoren tutkijan, Päivi Maarasen Museovirastosta, kenttätyöhön Volgan yläjuoksulle seuraavan vuoden kesällä. 5