H2 3-2010

KAPINA H2_taitto_0310MINTTUb.indd 1

1 21.10.2010 15:55:23

HELGALAISTEN JÄSENETUJA:

Fillarikellari, Annankatu 19 Polkupyörät ja -tarvikkeet -10% www.fillarikellari.fi

Ravintola Fever, Annankatu 32 Ke-to iltaisin ilmainen sisäänpääsy klo 24 saakka (ei koske erikoisiltoja)

Kampaamo Pääjohtaja, Mikonkatu 13 Kampaamo- ja parturipalveluista -15% www.paajohtaja.fi

KULTAJOUSI IMAGE AKATEEMINEN KIRJAKAUPPA KILROY TRAVELS IF VAHINKOVAKUUTUS SILMÄASEMA TIIMARI Ja paljon muuta...

OPISKELIJAKORTISTA ON ILOA!

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 2

21.10.2010 15:55:25

PÄÄKIRJOITUS

KUVA PIRITA MÄNNIKKÖ

tee mitä huvittaa Wikipedia tietää kertoa, että kapina tarkoittaa epäonnistunutta aseellista nousua esivaltaa vastaan. Me mielsimme kapinan hiukan laajemmaksi käsitteeksi valitessamme sen tämän lehden teemaksi.

Kapinahenkeä on tässä lehdessä kaivettu niin oikeusministeristämme (s.20) kuin sirkuksen määritelmästäkin (s.34).

Nuoria pidetään perinteisesti kapinaikäisinä. HAAGA-HELIAN opiskelijat taitavat olla jo teinikapinansa ohittaneita, mutta aivan lampaaksi ei kenenkään kannata heittäytyä elämässään.

Gallupissa (s.30) seniorikansalaiset kertoivat toimittajallemme, missä kohtaa elämää pieni rettelöinti oli – tai olisi ollut – ihan paikallaan. Älkää siis alistuko, rakkaat opiskelijatoverit. Kapinaan voi käydä vaikka huonosti suunniteltuja kursseja tai epäinhimillisiä työmääriä vastaan. Syksyn pimetessä on hyvä pitää huolta myös jaksamisestaan ja kapinoida suorituskeskeisyyttä vastaan käpertymällä viltin alle hyvän kirjan kanssa.

Anna Vanninen

”El Bimbo on vain mies”, lauletaan Claude Morganin kappaleessa. El Bimbo taisin olla itsekin, kun tähän ryhdyin.

Päätoimituksessa on tänä syksynä poikkeuksellisen paljon ensimmäisen vuoden opiskelijoita, myös me päätoimittajat. Tuliko nyt haukattua liian iso hampurilainen kerralla?

Minusta hullut ideat ovat aina niitä parhaita. Vaikkei meillä ole kokemusta, tuntui mahtavalta vain syöksyä tuntemattomaan. Sitä paitsi tässä numerossa kapinoimme stereotypioita vastaan. Myös kokeneen, järjestelmällisen ja ehkä hieman pelottavankin päätoimittajan stereotypiaa vastaan.

Tätä kirjoittaessani lehteämme on taitettu vasta parin jutun osalta ja tekstien kanssa vallitsee pieni kaaos. Suunnittelemme jo uutta numeroa, ja tiedän, että sama rumba tulee uudestaan.

Herään taas sunnuntai-aamuisin tykytykseen ”miten selviän tästä kaikesta?”, kun lehden lisäksi pitäisi hoitaa muutkin kouluhommat.

Silti, en malta odottaa.

Sonja Fogelholm

3 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 3

21.10.2010 15:55:26

KOLUMNI JANETTE HAGERLUND

saako opiskelijaa lyödä?

Opiskelijat ovat olleet esillä mediassa tänä vuonna poikkeuksellisen paljon. Aihe on tärkeä ja siihen liittyy lukuisia epäkohtia, mutta aihetta on käsitelty kummallisella tavalla. Opintorahaa ei olla opiskelijajärjestöjen ponnisteluista huolimatta sitomassa indeksiin. Huomauttamisen arvoista lienee se, että se jää ainoaksi toimenetuloa turvaavaksi etuudeksi, joka jää indeksisidonnaisuuden ulkopuolelle. Sitomalla opintoraha indeksiin, voitaisiin olla varmoja siitä, että opintoraha vastaisi edes jollain tasolla jatkuvaa kustannuskehitystä.

On käsittämätöntä, että opiskelijat ovat ainoa väestön osa, jonka odotetaan paikkaavan toimeentuloaan ottamalla lainaa.

Opintolainaan on kehitteillä kannustimia, jotta lainasta saataisiin houkutteleva vaihtoehto. Kannustimet eivät paljon lämmitä kun valmistumisen jälkeen kohtaakin työttömyys tai liuta määräaikaisia työsopimuksia.

Argumentteja lainan puolesta on laidasta laitaan, joista hyvä esimerkki on oletus siitä, että työssäkäynti opiskeluaikana automaattisesti pidentää opiskeluaikaa ja näin ollen lyhentää työuria. Ammattikorkeakouluopiskelijoille opintojen aikana hankittu, etenkin oman alan, työkokemus voi kuitenkin olla kullanarvoista työharjoittelupaikan tai valmistumisen jälkeisen työpaikan hankinnassa. Työurien pidentäminen ei tapahdu ainoastaan opintoja nopeuttamalla, vaan keskittymällä myös siihen, että opiskelijat työllistyvät valmistuttuaan koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Opiskelijoiden lyöminen valtion taholta riittää. Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa 2011. ■

Kirjoittaja on HELGAn puheenjohtaja.

4 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 4

21.10.2010 15:55:26

H2 TEKIJÄT

1.

4.

3.

1. ville Matilainen, toimitussihteeri 2.

Minttu Lieko, AD

3.

Pirita Männikkö, kuvatoimittaja 4.

Jussi Kotilainen, valokuvaaja 2.

5.

Mimosa Hedberg, toimitussihteeri

5.

H2 on HAAGA-HELIAN opiskelijalehti. Lehden kustantaa opiskelijakunta Helga.

Anna palautetta: h2@helga.fi tai etunimi.sukunimi@myy.haaga-helia.fi Päätoimittajat: Sonja Fogelholm ja Anna Vanninen Vastaava päätoimittaja: Janne Hälinen Toimitussihteerit: Mimosa Hedberg ja Ville Matilainen Kuvatoimittaja: Pirita Männikkö Kuvaaja: Jussi Kotilainen AD: Minttu Lieko Taittajat: Janette Hagerlund, Minttu Lieko, Pirita Männikkö Avustajat: Karo Hellberg, Meri Heiskanen, Sami Höök, Päivi Kärnä, Maija Mäkelä, Hende Nieminen, Annika Nikulainen, Suvi Pennanen, Carolin Saan Kansi/Kuva: Pirita Männikkö Meikki: Pii Viljamaa Asu: Vero Moda, turbaani Kirsi Nisonen, nahkakäsineet kuvausrekvisiittaa Muotijutun tiedustelut: J&J, Jack & Jones, Outfitters nation, Pieces, Selected Femme, Selected Homme, Vero Moda, Vila, Vila luxe: Bestseller (020 747 4600) Bianco, Björn Borg, Ellos, Gina Tricot, Lacoste, Lindex, Willana: Polhem (09 2600 014) Arelalizza, Kirsi Nisonen, Lexington, Minna Parikka, Nike, Seppälä, Snö of Sweden, Ted Baker, Tumi, Vagabond, Yves Saint Laurent: Spalt PR (010 666 4680) Moleskine: Stockmann (09 121 4322) Logo: Mikko Raatikainen Painosmäärä: 3700 ISSN 1796-7910, Forssan kirjapaino Oy 2010

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 5

5 21.10.2010 15:55:28

SISÄLLYS

ajankohtaista

muoti

12

Kuva: Pirita Männikkö

kapina

20

Kuva: Jussi Kotilainen

opiskelu Kuva: Alex Rostov

34

6 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 6

21.10.2010 15:55:32

4 kolumni HELGAn puheenjohtajan tervehdys

Päästölaskuri auttaa pelastamaan maailmaa.

11 Ylistys klassikoille 12 Sä oot just tollanen Miltä näyttää haagahelialainen?

Kuva: Meri Heiskanen

8 ajankohtaista

19 Tunnista tyylit

42

20 konservatiivi kapinallisten keskellä Oikeusministeri Tuija Brax ei tunnustaudu rettelöijäksi.

24 oi idealismi, minne katosit?

Syynissä takinkääntäjät ja änkyrät

28 Diaspora: kapina facebookia vastaan 30 gallup Kuuntele vanhempiasi.

32 streetlife 34 fakiiri 37 enemmän irti opiskelusta 38 intoa ja äänteitä japaniksi 39 onks tietoo työpaikasta?

40 tohtorista fuksiksi

47 lukijakilpailu

Kuva: Karo Hellberg

Insinööri lihakoukussa

41 kauas opsikelijat karkaavat Opintojen keskeyttämisprosentit huolestuttavat.

42 rahat tai vapaus Miten opiskelut rahoitetaan?

44 The two sides of the coin 46 novelli: samettiverhojen varjossa Viihdettä Harlekiini-romaanien hengessä

7 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 7

21.10.2010 15:55:33

AJANKOHTAISTA

ONPAS HELPPOA! PELASTUUKO MAAILMA, JOS VALITSEE JULKISEN LIIKENTEEN YKSITYISAUTOILUN SIJAAN? TeKsTi SAMI hÖÖK KUViTUs ANNA vANNINeN

Oletetaanpa nyt, että vaikkapa HAAGA-HELIAN opiskelija Matti, 20, asuu Vuosaaressa ja kulkee julkisilla kaikki matkansa.

Matille kertyy koulumatkaa HAAGA-HELIAn Pasilan-toimipisteeseen noin 15 kilometriä per suunta. Reittioppaasta selviää, että julkisilla mentäessä yhden matkan päästöt ovat noin 0,16 kg hiilidioksidia välillä koti-koulu. Koulumatkat tuottavat yhteensä noin 1,06 kg hiilidioksidipäästöjä viikon ajalta.

Kuntosalilla Matti käy pari kertaa viikossa, vaikkapa Töölössä. Yksiin treeneihin hän matkustaa suoraan koulusta, toisiin viikonloppuna kotoaan. Kuntosalimatkoista syntyy yhteensä 0,94 kg päästöjä viikossa, mikäli käytetään Reittioppaan tarjoamia julkisen liikenteen välineitä.

Matin on myös käytävä töissä; hän tarjoilee iltatöikseen ravintolassa Kaisaniemessä kolmena arki-iltana viikossa. Töihin hän menee suoraan koulusta. Keksimämme Keskiarvo-Matti tapaa kerran viikossa ystäviensä kanssa Kampissa kahvilassa.

Ystävien tapaaminen kerran viikossa tuottaa päästöjä 0,32 kg edestakaiselta matkalta.

Matka koululta ravintolaan töihin ei tuota Reittioppaan mukaan lainkaan päästöjä, sillä taival taittuu junalla. Reittiopas ei siis huomioi sähkökäyttöisten kulkupelien välillisiä päästöjä; jo äiti opetti, että sähkö ei tule vain seinästä.

Paluu töistä kotiin synnyttää päästöjä 0,26 kg, eli viikossa 0,78 kg hiilidioksidipäästöjä.

Mikäli Matti siis kulkee uskollisesti julkisilla koko viikon, hän päästelee vain 3,1 kg hiilidioksidia viikossa. Samojen matkojen kulkeminen omalla autolla aiheuttaisi hiilidioksidipäästöjä 45,09 kg viikossa. Siis 14,5 kertaa niin paljon kuin julkisia käyttämällä.

Helsingin seudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää liikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoteen 2030 mennessä. Näyttää siltä, että se ei olisi edes kovin vaikeaa, mikäli itse kukin hyppäisi bussiin edes pari kertaa viikossa. ■ Kirjoittaja opiskelee tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa Pasilassa.

45,09 KG

cO2

3,1 KG 2

cO

Viikon matkat omalla autolla tuottavat 14,5 kertaa enemmän päästöjä kuin julkisilla kulkiessa.

8 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 8

21.10.2010 15:55:47

tumpataanpa täälläkin Tiukennettu tupakkalaki astui voimaan 1.10.2010. Lain myötä sauhuttelu loppui kokonaan HAAGA-HELIA Vallilan, Malmin, Porvoon ja Vierumäen toimipisteissä.

Teksti minttu lieko kuva pirita männikkö

Uusi tupakkalaki kieltää tupakoinnin peruskoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten sisätiloissa, oppilasasuntoloissa ja ulkoalueilla. Kielto koskee myös niitä ammattikorkeakoulujen opiskelijoita, joiden opiskelupaikan sisä- tai ulkotilat ovat yhteiset toisen asteen oppilaitoksen kanssa.

HAAGA-HELIAn Vallilan ja Malmin yksiköissä, joissa ammattikorkeakoulu on saman katon alla toisen asteen koulutusta antavan liiketalousopiston kanssa, tupakointi on kielletty kaikkialla. Haagan toimipisteessä ei toisen asteen opiskelijoita ole, joten siellä tupakointi on edelleen sallittu tupakointia varten varatuilla alueilla.

Vierumäellä HAAGA-HELIAn toimipiste ja Urheiluopisto

ovat savuttomia. Vierailevia yritys- ja muita koulutusasiakkaita varten alueella on kuitenkin muutama tupakkapaikka.

Porvoossa tupakointikielto pätee vuodenvaihteeseen asti, jolloin ammattikorkeakoulu muuttaa omiin tiloihinsa. Uudella Porvoon kampuksella opiskelee vain ammattikorkeakoululaisia, joten siellä tupakointi sallitaan tupakointipaikoilla.

Pasilan toimipisteessä tilanne on monimutkaisin. Pasilassa ammattikorkeakoululla ja Suomen liikemiesten kauppaopistolla (SLK) on omat rakennuksensa, mutta ne ovat toisiinsa kiinteässä yhteydessä. Ammattikorkeakoulun puolella tupakointi on toistaiseksi sallittu tupakkapaikalla. Kauppaopiston puolella tupakointi on kielletty. ■

9 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 9

21.10.2010 15:55:48

AJANKOHTAISTA

Eesti Maja opened in Suvilahti TExt Carolin Saan

In Helsinki, in the soon-to-be cultural center of Suvilahti, Eesti maja opened its doors on the 17th of September. Feel free to get lost in a labyrinthine Baltic library in the basement floor, where amazing discoveries from all the Baltic countries can be made. Do not hesitate to get acquainted with Estonian design or grab the possibility to familiarize with the Tuglas Society which is the biggest national partner organizations in Finland.

Eesti Maja, also known as Viro Keskus, holds in itself organizations that are responsible for cultural, educational, touristic and economical purposes. It is an important milestone in the relationship between Estonia and Finland. The new united rooms and concepts add more synergy, new ideas and forms of cooperation which serve the people as well as enterprises on both sides of the Gulf of Finland. ■ The writer studies to become a Multilingual Management Assistant in Pasila.

Yritetään vihertää TEKSTI anna vanninen kuva flickr

Tähän on vielä matkaa.

HAAGA-HELIAn Pasilan toimipiste haki 19.10. auditoinnissa WWF:n myöntämää Green Office -ympäristösertifikaattia.

Tämän lehden painoon mennessä auditoinnin tuloksesta ei vielä ollut tietoa.

Opiskelijoita ja henkilöstöä on koulutettu ankarasti viimeisen vuoden ajan elämään vihreämmässä toimistossa. Jäteastioita on joka lähtöön, ja ystävälliset kyltit ympäri toimipistettä muistuttavat sammuttamaan valoja ja valitsemaan portaat hissin sijaan.

Energiankulutusta on onnistuttu laskemaan jo nyt 10 %. Siihen on laskettu niin suora sähkö kuin talon lämmityskin.

Lämmityksessä ja energiatehokkaassa tilankäytössä on vielä löysää. Pasilan toimipiste sijaitsee julkisen liikenteen solmukohdassa, ja sinne johtaa pyöräteitä monesta suunnasta. Silti rakennuksesta on lohkottu kaksi suurta, lämmitettyä kellarikerrosta pelkästään henkilökunnan parkkitilaksi.

Pasilan Green Office -vastaavan Suvi Huovisen arvion mukaan parkkitiloja on noin puolelle henkilökunnasta, ja näistä vain noin puolet hyödyntää parkkipaikkoja. Siis noin neljännes henkilökunnasta nauttii kahdesta kerroksesta lämmitettyä ja valaistua koulutilaa.

Lämmitettyä, valaistua ja murtovarmaa pyöräparkkia odotellessa. ■

10 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 10

21.10.2010 15:55:49

MUOTI

Ylistys klassikoille kuuden vaatteen haaste sai muotibloggaajan tajuamaan, kuinka tärkeitä perusvaatteet ovatkaan.

Näillä vaatteilla Pupulandia-blogin pitäjä Jenni Rotonen sinnitteli kuukauden ajan.

TEKSTI maija mäkelä KUVA Jenni rotonen

Ylen Uusi Musta-blogi haastoi syyskuussa muotibloggaajat ja muutkin mukaan Kuuden vaatteen haasteeseen. Kyseessä on kansainvälinen kokeilu, johon joukko amerikkalaisia ja brittejä osallistui jo kesäkuussa. Osallistuja valitsee kuusi vaatetta, joita käyttää kuukauden ajan. Mukaan ei lasketa esimerkiksi asusteita, alusvaatteita, koruja tai päällystakkeja.

Pupulandia-muotiblogia kirjoittava Jenni Rotonen piti haastetta todella hyvänä ideana, mutta harkitsi hetken ennen kuin lähti haasteeseen mukaan. ”Muotibloggaajalle tällainen haaste tuo vielä ylimääräistä päänvaivaa, koska samoja asuja ei viitsisi esitellä blogissa moneen otteeseen. Lopulta päätin ottaa asian tyylihaasteena, jonka pyrkimyksenä on luoda jokaiselle päivälle hieman erilainen asu. Vaatteita valitessa huomasin, että kuusi on todella vähän.

Jo muutama lisävaate olisi helpottanut projektia huomattavasti.”

Rotonen oli jo valinnut kuusi haasteeseen otettavaa vaatetta, mutta säiden kylmentyessä yllättäen valinnat joutui tekemään uudelleen. ”Syyskuu on ajankohtana haastava, koska kuukauteen mahtuu monenlaista säätä.”

Haasteen myötä Rotosen blogista välittyi hänen tyylifilosofiansa: ollakseen tyylikäs ei tarvitse ostaa koko ajan uutta.

Pienillä jutuilla, kuten asusteilla, huulipunalla ja vaihtuvilla kampauksilla lookiin saa uutta ilmettä. Rotoselle kirkastui syyskuun aikana juuri perusvaatteiden arvo. ”Haaste on auttanut tajuamaan, miten vähällä oikeasti tulee toimeen. Oman vaatevaraston puutteet on tullut huomattua ja se, kuinka tärkeitä klassiset perusvaatteet ovat.”

Mieluisinta palautetta Rotoselle ovatkin olleet lukijoiden kommentit. Heidän mukaansa asukuvista ei edes huomannut, että hän on mukana tällaisessa haasteessa.

Kokeilu laittoi myös luovuuden koetukselle. Kuukauden loppua kohti se väheni, mutta Rotonen keksi jokaiselle päivälle jotain erilaista. Kuukauteen mahtui myös aamuja, jolloin muutamalla vaatteella pelailu tai uusien yhdistelmien keksiminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Silti hän sanoo selviytyneensä projektista todella hyvin. ”Kokemus oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja suosittelen tätä muillekin.” ■ Kirjoittaja opiskelee matkailua Porvoon toimipisteessä.

11 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 11

21.10.2010 15:55:49

MUOTI

”Ne on käyny liikaa solariumissa, koska toivovat olevansa koko ajan matkoilla.”

”Hyvin ruskettunut ja meikattu, shortsit tai bikinit ja leili kaulassa.”

Matkailunopiskelijat, poika: Housut kuvausrekvisiittaa, Levis 501, kauluspaita, Selected Homme, 39,95 e, tuulitakki, Selected Homme, 69,95 e, aurinkolasit, Pieces, 12,95 e Tyttö: Kengät, Bianco, 139 e, karvaliivi, Vero Moda, 39,95 e, toppi, Selected Femme, 24,95 e, housut, Vila, 34,95 e, ruskea punosvyö, Pieces, 16,95 e

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 12

21.10.2010 15:55:51

”Menevännäköinen, suomenruotsalainen kaveri.”

Sä oot just tollanen Kartoitimme opiskelijoiden näkemyksiä siitä, miltä he näyttävät toistensa mielestä. Joka koulutusohjelmalla tuntui olevan arkkityyppinsä, ainakin muiden opiskelijoiden mielessä. Kaikki näyttävät hyviltä. tyyli sonja fogelholm, maija mäkelä ja anna vanninen KUVAT pirita männikkö meikki ja hiukset pii viljamaa mallit amanda ja onni

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 13

21.10.2010 15:55:52

MUOTI

”Ne näyttää Clark Kentiltä.”

”Pukeutuminen voi vaihdella, mutta aina niillä on kaulahuivi.”

”Ne pukeutuu vanhanaikaisesti.

Ammattikorkeakoulun humanisteja.”

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 14

Journalisminopiskelijat Tyttö: Kengät: Vagabond, 79 e Sukkahousut Lindex, 9,95 e Laukku, Pieces, 16,95 e Toppi, Selected Femme, 54,95 e Huivi, Gina Tricot, 12,90 e Villahame, Willana, 180 e Poika: Housut ja kengät kuvausrekvisiittaa Neule, Arelalizza, 300 e Kauluspaita, Selected Homme, 39,95 e Hattu, Seppälä, 12,95 e Lehtiö, Moleskine,19,90 e

21.10.2010 15:55:59

”Lasit, vaatimaton, ei käytä paljon värejä.”

”Lasit, kauluspaita, samettihousut ja nahkakengät.”

Tietojenkäsittelynopiskelija: Kauluspaita, Ted Baker, 134 e Samettihousut, Lexington, 139 e Kengät, Lacoste, 99 e Lasit kuvausrekvisiittaa.

15 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 15

21.10.2010 15:56:00

MUOTI

Keittiömestariopiskelija: Aluspaita ja farkut kuvausrekvisiittaa Kengät, Ellos, 45 e Ruutupaita, Jack & Jones, 39,95 e Huivi, Lexington, 39 e

”Ei panosta essun alle.”

”Ruuan tahrima kokin takki, kokin hattu päässä.”

”Ne on nuoria miehiä, jotka näyttää siltä, kuin ne olisivat juoneet koko elämänsä. Niillä on tavalliset vaatteet ja pipot päässä.”

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 16

21.10.2010 15:56:05

Liiketaloudenopiskelija: Kengät, Minna Parikka, 290 e Laukku, Tumi, 225 e Takki, Vila luxe, 79,95 e Paita, Ted Baker, 123 e Silmälasit, Yves Saint Laurent, 258 e Ranneke, Snö of Sweden, 22 e Harmaat housut, Seppälä, 39,95 e

”Vallilan tradenomi on vähän sellainen liiketalouden musta hevonen.”

”Pääasiassa hoikkia naisia, siistit vaatteet, meikattuja.”

”Bisnestyylinen.

Tyylikäs, paljon mustaa, mukana kansio, jossa on paperit aina järjestyksessä”

17 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 17

21.10.2010 15:56:05

MUOTI

”Not shy to show.”

”Muodikas verkkarityyppi, jätkät fruittareita.”

””Kaikilla tytöillä on hiukset kiinni ja ne on tosi iloisia ja innokkaita. ” Vapaa-ajanohjaajaopiskelijat Tyttö: Turbaani, Kirsi Nisonen, 90 e Legginssit, Pieces, 16,95 e Tuulitakki, Outfitters nation, 39,95 e Toppi, Vero Moda, 12,95 e Lenkkarit, Nike, 130 e Poika: Trikoot, Nike, 75 e Pipo, J&J, 12,95 e T-paita, Outfitters nation, 12,95 e Svetari, Outfitters nation, 34,95 e Varsitennarit, Lacoste, 119 e Laukku, Björn Borg, 59 e (sivulla 6.)

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 18

”Urheilullinen, supliikki, elämänmyönteinen.”

21.10.2010 15:56:07

Tunnista tyylit TEKSTI anna vanninen KUVat pirita männikkö

HAAGA-HELIAn opiskelijoilla ei ole kunnollisia käsityksiä toisistaan. Koulumme on levällään ympäri pääkaupunkiseutua ja Uusimaata. Toimipaikkoja on kuusi, tutkintonimikkeitä raa’asti eroteltuna viisi ja koulutusohjelmia yhteensä 20, kolmella eri kielellä.

Ei siis ihme, että Vierumäellä vapaa-ajanohjaajaksi opiskeleva ei oikein tarkkaan tiedä, millaisia ihmisiä tallaa Pasilan käytäviä, saati että mitä he siellä opiskelevat.

H2 teki hiukan taustakartoitusta siitä, minkälaisina opiskelijat pitävät toisten koulutusohjelmien ja toimipisteiden kollegoitaan.

Yleisin vastaus oli: ”En tiedä.”

Turhia ekskursioita ei suoriteta toisten aineiden kursseille saati vieraisiin toimipisteisiin, vaikka jokaisella opiskelijalla onkin siihen lupa ja valtuutus.

Opiskelijabileissä vastaan horjuu oluttuoppien takana samannäköisiä, harittavia silmiä eikä sitä itsekään muista, onko vieressä joraava tyyppi oman kurssin pienryhmässä vai onko siihen törmännyt ikinä aikaisemmin.

Kun sitten kysyimme, minkälaisia mielikuvia toisten koulutusohjelmien opiskelijoista herää, kävivät vastauksetkin kirjavammiksi. ”Ne on kaikki blondeja ja vähän hörhöjä.” (liiketalouden opiskelija matkailun opiskelijasta) Stereotypiat olivat vahvoja ja linkittyivät opiskeltavaan ammattiin; ravintola-alan opiskelijalla on kokinhattu ja rankat juomatavat, liiketalouden opiskelijat näyttävät skarpeilta ja bisneshenkisiltä. Matkailun opiskelijoilla on suihkurusketus ja ne ovat kaikki suomenruotsalaisia, kun kerran opiskelevat Porvoossa. ”Ne on kai sellaisia taiteilijasieluja. Ei kun ei sittenkään, ne on sellaisia niin kuin BBC:n uutisankkurit!” (Liiketalouden opiskelija journalismin opiskelijasta) Maailmaa on mahdotonta käsittää ilman jonkinlaisia yleistyksiä ja tyypittelyä. Haitalliseksi tyypittely muuttuu silloin, kun johonkin ryhmään liitetään jäykkiä, tyypin luonteeseen tai tapoihin kohdistuvia negatiivisia ennakko-oletuksia. ”Kun näät ne kadulla, tekee mieli sanoa, että yksi kahvi, kiitos.” (liiketalouden opiskelija ravintola-alan restonomiopiskelijasta) Kieltäydyimme näkemästä opiskelijoiden esittämiä mielikuvia vähättelevinä ja alentuvina. Ulkonäköön liittyvät oletukset olivat hämmästyttävän käyttökelpoista materiaalia syksyn ensimmäisen numeron muotijuttuun. Kaikki me näytämme hyvältä. ■

19 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 19

21.10.2010 15:56:10

KAPINA

KONSERVATIIVI KAPINALLISTEN KESKELLÄ Työjuhta, rationaalinen, kunnollisuuden perikuva: rakkaalla oikeusministerillämme on monta nimeä. mutta Löytyykö tuija braxista myös ripaus aitoa kapinahenkeä?

TEKSTI SONJA FOGELHOLM KUVAT JUSSI KOTILAINEN, tuija braxin kotialbumi

20 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 20

21.10.2010 15:56:11

”Oho”, sanoo Suomen oikeusministeri Tuija Brax, mutta ehättää sitten sanomaan, ettei se ole vastaus kysymykseen, miten hän kuvailisi itseään yhdellä lauseella. ”Minä olen utelias ja sen takia aika ahkera”, Brax vastaa hetken kuluttua. Ministerin ansioluettelo todistaa ahkeruuden: vuosien varrella hän on ollut Vihreän liiton puheenjohtajana, kansanedustajana, Helsingin kaupunginvaltuustossa ja suuressa valiokunnassa, muun muassa.

Brax ei pidä itseään kapinallisena. Ei, vaikka hän on vuosien varrella osallistunut yhteen Länsi-Euroopan suurimmista mielenosoituksista. Jo ala-asteella hän sai rehtorin lopettamaan liikuntatunneilla kapteenien johdolla tehdyt joukkuevalinnat.

Oli ihan selvää, että se meni överiksi”

Onnetar valitsee nälkälapsen

Nuori Tuija Brax, omaa sukua Karvonen, varttui 70-luvulla Pirkkalassa ”erilaisten uudistusten pesässä”. Siellä eli yksi sen ajan koulutetuimpia väestöjä. Koulujärjestelmä muutettiin kansakoulusta peruskouluun ensimmäisenä Etelä-Suomen kunnista. Muitakin uudistuksia kokeiltiin hänen ollessaan ala-asteella. ”Kansainvälisyyskasvatusta kokeiltiin sellaisella metodilla, että joka kolmannelle lapselle annettiin ruokaa, jotta he ymmärtäisivät millaista on maailmassa jossa on köyhyyttä ja nälkää.”

Brax ei muista, osuiko nälkälapsen arpa ikinä hänen kohdallensa.

Hän ei myöskään pidä siitä, että maailman tuskaa vyörytettiin niin pienille lapsille.

Pirkkala kuitenkin satsasi nuoriin. Kunta kustansi Braxin valmennuskurssit hänen aloittaessaan koripallojoukkueen valmennuksen 14-vuotiaana.

Vastareaktio heijastuu nykypäivään

Opiskelijoiden arkea värittivät lukuisat mielenosoitukset ja puolueidentiteetit olivat vahvoja. Kaikki kuuluivat johonkin puolueeseen.

Opiskelijat kahinoivat jatkuvasti esimerkiksi Neuvostoliiton paremmuudesta tai huonommuudesta. ”Meidän polvella tuli punk-rock, vaihtoehtoliikkeet ja täydellinen vastarinta puoluepolitiikalle. Oppilaskuntatoiminta ei ollut kauhean merkittävää.”

Braxin aktiivisuus ei siis näkynyt koulussa vaan sen ulkopuolella esimerkiksi Luonto-Liitossa. ”Koulussa pidettiin hauskaa ja käytiin koulua. Oli ihan selvää, että se meni överiksi se edellisten sukupolvien poliittinen vouhottaminen.

Me emme harrastaneet sitä ollenkaan.”

Braxin mukaan entisajan vastarinnasta on tullut nykyajan ongelma, joka näkyy esimerkiksi alhaisissa äänestysprosenteissa. Euroopan neuvoston tutkimuksessa todetaan, että suomalaiskodeissa puhutaan vähän politiikkaa verrattuna muihin maihin. Sitä ongelmaa Brax ei osaa ratkaista. ”On vaikea kuvitella, että oikeusministeriö alkaisi määrätä ihmisten keittiönpöytä keskusteluja.”

Brax vaalityön lempiosuudessaan eli julisteidenliimaustalkoissa.

Brax vuonna 1990 vastavalmistuneena juristina ja vihreiden tuoreena lainsäädäntösihteerinä.

Länsi-Saksa muutti ratkaisevasti

Nyt ihmetyttää. Brax ei tunnustaudu kapinalliseksi vaikka koko hänen kouluhistoriansa on ollut kapinaa edellistä ilmapiiriä vastaan.

Entä milloin hän on ajatellut toisin kuin jokin ylempi auktoriteetti? ”Apua, se on varmaan minun elämäntarinani.”

21 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 21

21.10.2010 15:56:11

22 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 22

21.10.2010 15:56:13

Lukion toisella luokalla vuonna 1982, Brax lähti Länsi-Saksaan.

Hän sanoo vaihto-oppilasvuoden muuttaneen hänet täysin. Saksalainen koulujärjestelmä, jossa oli aina muodostettava oma mielipide, räjäytti tunnollisen suomalaistytön tajunnan. Koskaan ei saanut olla samaa mieltä edellisen kanssa. Järjestelmä oli vastareaktio natsismille.

Länsi-Saksassa hän osallistui elämänsä suurimpaan mielenosoitukseen. Mieltä osoitettiin pyökkimetsien puolesta, jotka oli tarkoitus kaataa Frankfurtin lentokentän laajennuksen takia. ”Koko koulu suljettiin kun lähdimme Frankfurtin metsiin. Mielenosoituksessa oli satojatuhansia ihmisiä. Metsä täyttyi ihmisistä ja kirkot rakensivat metsään metsäkirkkoja. Siellä oli koko yhteiskunta.”

Metsistä hakattiin lopulta vain puolet suunnitellusta.

Nykyään Frankfurt on maailman suurimpia kenttiä ja Brax laskeutuu itsekin sille noin kerran kahdessa viikossa. Vihreiden kansanedustaja kokee ristiriitaiseksi käyttää kenttää, jota hän oli alun perin niin paljon vastustanut. ”Se on solmukohta minun työssäni.”

Radikaalipuolueesta tavallisemmaksi

Vihreän liiton sanotaan saaneen alkunsa Koijärven kapinasta vuonna 1979. Braxia vanhemmat luonnonsuojelijat halusivat estää merkittävänä lintualueena pidetyn Forssan Koijärven kuivaamisen. LänsiSaksan mielenosoituksiin verrattuna Koijärvi-liike oli pientä, mutta Brax muistaa tapahtumat innostavina.

Olisiko Brax sitten halunnut olla Koijärvellä muiden mukana, köytettynä puskutraktoreihin? ”No en oikeastaan, olin silloin kuitenkin nuorempi. Oli hauskaa, että Suomessakin tapahtui jotakin.”

Braxin oma taival Suomen vihreissä alkoi kymmenen vuotta Koijärveä myöhemmin. Vuonna 1989 hän sai vihreiden lainsäädäntösihteerin paikan. Hän halusi olla sitoutumaton, eikä halunnut liittyä puolueen jäseneksi. Ajattelutapa oli peräisin kouluaikojen vastareaktiosta.

Kuitenkin jo vuonna 1991 vastavalmistunut juristi Brax oli ensimmäistä kertaa vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Hän oli tosin vain niin sanottu täyte-ehdokas, sillä hänet valittiin ehdokkuutensa peruneen naisehdokkaan tilalle. Edelleen sitoutumattomana Brax pääsi Helsingin vaalipiirissä ensimmäiseksi varakansanedustajaksi. ”Noiden vaalien jälkeen olin poliittisen kärpäsen purema, kam-

panja muutti minua sillä tavalla”, Brax on kertonut Salla Korpelan kirjoittamassa ”Kohtuus”-kirjassa.

Kirjasta käy ilmi, että 90-luvun alussa oli sekä ammatillisesti että sosiaalisesti uskaliasta esiintyä vihreiden listoilla.

Vaikka vihreät on edelleenkin verraten pieni puolue, sitä ei luultavasti pidetä yhtä radikaalina kuin ennen. Brax uskoo vaikuttaneensa vihreiden maltillisempaan imagoon puheenjohtajakaudellaan vuosina 1995–1997. Ihmiset samastuivat vihreisiin eikä heitä pidetty vain risupartoina ja hippeinä.

On helppoa olla eri mieltä

Nuoresta juristista tuli siis alun sitoutumattomuuden jälkeen vihreiden puheenjohtaja vuonna 1995 ja vuonna 2007 oikeusministeri.

Braxin on asemansa takia helppo olla eri mieltä enemmistön kanssa, mutta hän ottaa huomioon myös toisen näkökannan: millaista on olla enemmistössä. ”Minä olen enemmistön kanssa sitä mieltä, että Raamatussa ei missään kohtaa lue ehkäisyn olevan kiellettyä. Tai että vaimojen pitäisi tehdä kaksitoista tai kaksikymmentä lasta. Eihän meillä kuitenkaan ole mitään aggressiivista vainoa lestadiolaista vähemmistöä kohtaan, joka kuitenkin väittää, että Raamatussa jossain rivien välissä sanotaan, että saatana loi kondomit.”

Tätä vastakkainasettelua Brax ei pidä aggressiivisena kiistana.

Hän selventää, että yhteiskunnassa on asioita joista on totuttu olemaan eri mieltä ja tämä on yksi niistä. Eläinsuojelijat sitä vastoin kohtaavat Braxin mukaan yllättävän kiivasta vastustusta. ”Suomessa on vielä sellaisia tilanteita, joissa on paine valtava hyväksyä enemmistön mielipide, mutta minun asemassani sellaista tilannetta ei enää ole. Jos Satu Hassi, Heidi Hautala, Tuija Brax tai Osmo Soininvaara tai joku on eri mieltä muiden kanssa, niin se ei välttämättä ole edes mikään uutinen.”

Meillä voisi olla aineksia julistaa Brax ”Kymppiluvun kapinalliseksi”, mutta sellaisena hän ei vain millään näe itseään. Ystävistään hän tunnistaa kapinallisuutta, mutta hänen omat toimintatapansa ovat hyvin konservatiivisia. Hän mieluummin ajaa asioita eteenpäin argumenttien tukemana kuin lyö nyrkkiä pöytään. ”Kapinallisia tarvitaan ehdottomasti, mutta minä en ole sellainen.”

Onko Brax siis aina ollut se maltillinen henkilö kapinallisten keskellä? Kapinaahan sekin on. ■

23 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 23

21.10.2010 15:56:14

KAPINA

Oi idealismi, minne katosit?

Esittelyssä kaksi YHÄ kapinoivaa ikiliikkujaa ja kaksi kapinansa jo unohtanutta julkisuuden hahmoa.

TEKSTI ville matilainen ja jussi kotilainen KUVitus hende nieminen

Ted Nugent: kitarasooloja, sarjatulta ja ydinlatauksen verran konservatiivisuutta Detroitissa syntynyt höyrypää Theodore Anthony ”Ted” Nugent on yksi rockmaailman mielenkiintoisimmista hahmoista. Konservatiivisuuden järkkymätön linnake ponnahti tietoisuuteen 1960-luvulla The Ambroy Dukes -yhtyeen kitaristina. Nugent osasi kapinoida ennen ja jatkaa edelleen samaa rataa.

Huumeiden ja hippeyden kultaisella vuosikymmenellä Nugent ui vastavirtaan. Hän vastusti tiukasti huumeita ja kävi kiltisti sunnuntaikirkossa. Nugent kannatti Vietnamin sotaa, mutta vältti kutsunnat tekeytymällä kelvottomaksi palvelukseen. Free Pressin haastattelussa vuosikymmeniä myöhemmin hän myönsi katuvansa tekoa. ”Jos olisin mennyt sinne, olisin kuollut, tai sitten olisin tappanut kaikki ne poterohipit! Olisin tappanut kaikki!”

Nugent lähti soolouralle vuonna 1975 ja on jatkanut huomion herättämistä. Rockartistien esiintyessä kännissä ja kamoissa, Nugent jatkoi huumeiden, alkoholin ja tupakan vastaista sanomaansa. Häntä pidetäänkin yhtenä Straight Edge -suuntauksen esikuvana.

Reality TV:tä ja elokuviakin kokeilleen Nugentin suhteesta eläimiin kertoo kirjojen nimet, joita hän on kirjoittanut: Kill it! Grill it!

ja Blood Trails II: The Truth About Bowhunting.

Nugent muistetaan myös kommentistaan, “Mielestäni mikään ei ole hauskempaa kuin ihmiset, jotka luulevat, että eläimillä on oikeuksia. Ampukaa vain nuoli niiden keuhkojen läpi!” Ei ole siis yllättävää, että herra on ottanut yhteen useamman kerran eläinaktivistijärjestöjen kanssa.

Tiukan linjan republikaanina Nugentilla on selkeät sävelet ulkopolitiikasta: ”Näytän teille turvallisuutta ja näytän teille rauhaa: Nagasaki ja Hiroshima. Jos vittuilet meille, me vitun sulatetaan sut!”

Yhdysvallat kuulemma teki virheen, kun ei ydinpommittanut Irakia. Nugent leveilikin sillä, että käydessään Irakissa vuonna 2004, hän paskoi Saddam Husseinin sänkyyn.

Tämän vuoden joulukuussa 62-vuotta täyttävä Nugentia kuvan voisi löytää Encyclopedia Brittanican kohdasta Redneck. Homous on Nugentille kirosana ja tiedekin on idioottien hölötystä.

Näin Nugent jatkaa ikuista kapinaansa kaikkea mahdollista vastaan.

24 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 24

21.10.2010 15:56:16

Pentti Linkola: herra ristiriita Darwinisti, ympäristöfilosofi, esseisti, ammattikalastaja.

Kaarlo Pentti Linkola, syväekologian suomalainen profeetta, on Suomen Luonnonperintösäätiön perustaja ja ihmisenä todellinen vastarannankiiski.

Suomen suurimmaksi maailmanlopun ennustajaksi nimitetty Linkola, 77, tunnetaan parhaiten luonnonsuojeluun liittyvistä kannanotoistaan ja kehityskriittisistä sammakoistaan. Kärjistetystä kapinoinnista ovat saaneet osansa kaikki, myös instituutio nimeltä Pentti Linkola itse.

Nuoruudessaan Linkola oli osallisena monen aktivistijärjestön toiminnassa. Hän osallistui muun muassa Koijärven protestiin Vihreän liikkeen mukana vuonna 1979. Myöhemmin Linkola on katkaissut välinsä lähes kaikkiin järjestöihin, koska hänen mukaansa järjestäytyminen tukee monotonista ajattelumallia.

Linkola on ilmoittanut Suomen olevan suurimpia rikollisvaltioita, länsimaisen elämäntavan Pohjoisena airuena.

on hakenut sairauksiinsa lääketieteellistä apua, koska hän pitää omaa selviytymistään elintärkeänä ekologisen yhteiskunnan viestin välittämiseksi.

Linkolan ei voi katsoa hiljentäneen tahtiaan vanhoilla päivillään.

Päinvastoin, mielipiteet ovat muuttuneet kärjistetyimmiksi ja suhtautuminen kaikkeen entistä pessimistisemmäksi.

Pähkinänkuoressa: lehtitalot soittavat Pentti Linkolalle, mikäli tarvitaan erilaista näkemystä iltapäivälööppeihin.

Kotimaansa yhteiskuntarakenne on saanut leijonanosan Linkolan kritiikistä. Demokratia saa täystyrmäyksen, koska on kohtuutonta vaatia ihmisiä päättämään asioistaan itse. Maallistumaton ateisti onkin yllättäen tukenut uskontojen aseman parantamista. Hänen mukaansa uskonnot ovat olleet toimivimpia auktoriteetteja ihmiskunnan historiassa.

Linkola pyrkii todistamaan nyky-yhteiskunnan mädännäisyyden. Hän pitää kiihtyvää väestönkasvua suurimpana ongelmana maailmassa, ja on toistuvasti antanut tukensa terroristi-iskuille. Linkola on myös ehdottanut suurkaupunkien vesijohtoveden myrkyttämistä väestön karsimiseksi.

Ristiriitaisen persoonan elämää kuvaa hänen vaihteleva suhtautumisena sotaan. Nuori 60-luvun pasifisti hylkäsi aseettomuuden elämänkatsomuksensa hiouduttua.

Linkola korosti sotien tärkeyttä väestön liikakasvun ehkäisemisessä. Sodat olivat ihmislajille sopiva, luonnollinen tapa karsia heikkoja yksilöitä.

Näkökulmien vaihtaminen ei jäänyt tähän. Linkola on päässyt analyysissään pidemmälle.

Esseekokoelmassaan ”Voisiko Elämä Voittaa” Linkola toteaa, että sotien jälkeen syntyvyys todistetusti kasvaa huimaa vauhtia. Sodat siis lisäävät lopulta väestökasvua.

Linkola vastustaa hyökkäyssotaa. Hän kuitenkin hyväksyy puolustautumisen järeillä aseilla, ekologisen yhteiskunnan nimissä. Hän onkin määritellyt utopiaansa teknologian rajoittamisen vain puolustuskäyttöön suunniteltuihin aseisiin.

Linkola sairastaa diabetesta ja on ollut vakavasti masentunut. Esittämänsä elämäntapamallin vastaisesti hän

25 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 25

21.10.2010 15:56:17

KAPINA

George Lucas: kapinallinen nousi imperiumin keisariksi

George Walton Lucas Jr. oli nuoruudessaan innovatiivinen ja kokeilunhaluinen elokuvantekijä. Maineeseen hän nousi luomallaan Tähtien sota elokuvasaagalla vuosina 1977-83. Yhdysvaltojen 97. rikkain mies on luonut uutta ja uusinut vanhaa koko elämänsä ajan.

Lucas, 66, ei oikeastaan ole myynyt itseään. Hän on uudelleenmyyjä, joka on pakannut koko tuottamansa imperiumin niin moneen lahjapaperiin, että vuosituhannen vaihteeseen mennessä tekijänoikeusrojaltit olivat saavuttaneet tähtitieteelliset mittasuhteet.

Enteellistä tai ei, Lucas kommentoi toimintaansa jo vuonna 1971 hyvin mielenkiintoisesta aspektista. Haastattelussa hän kritisoi Hollywoodin elokuvakoneistoa rankoilla sanankäänteillä. Lucas ilmoitti

haluavansa tulla nähdyksi pikemminkin lelujen- kuin elokuvientekijänä, mikäli elokuvateollisuus olisi sitä mitä se sen hetkisessä Kaliforniassa oli.

Ensimmäisen Tähtien sodan ensi-illan koittaessa vuonna 1977 Lucas onnistui suututtamaan Amerikan elokuvaohjaajien killan. Riita johti lopulta Lucasin eroon killasta ja nuori elokuvantekijä oli hetken aikaa urallaan täysin tyhjän päällä. Sitten Tähtien sota julkaistiin ja se räjäytti pankin.

Tähtien sota -elokuva näytti paremmalta ja tuntui todellisemmalta kuin ajan muut vastaavat avaruusyritelmät. Lucas totesi jo varhain, että täydellisen elokuvakokemuksen saavuttaminen aikalaisilla laitteilla oli mahdotonta. Hän halusi itse täyttää tämän tyhjiön ja sen tuloksena syntyi täysin uudenlaisia äänentoistojärjestelmiä ja tietokonetekniikkaa, jotka valjastettiin elokuvateollisuuden käyttöön.

Pian Tähtien Sota -imperiumi levisi valkokankaiden ulkopuolelle täyttäen lelukauppojen hyllyt figuureilla ja keräilytuotteilla. Fanit hurrasivat ja tahtoivat lisää. Lucas kynäili suuren kysynnän vuoksi kaksi uutta Tähtien sota -elokuvaa 80-luvulla ja sinetöi henkilökohtaisen menestystarinansa.

Tietokoneet koituivat lopulta Lucasin arvostuksen kohtaloksi. Odotettu Tähtien sodan uusi etkotrilogia vuosina 1999-2005 sai vannoutuneimmat fanit ryntäämään barrikadeille.

Uusissa elokuvissa kaikki oli esteettisesti niin loppuun hiottua, että tarinalle ei jäänyt tilaa digitaaliprojektoreiden kovalevyillä.

Ennen tätä Lucas oli kertaalleen kierrättänyt alkuperäiset Tähtien sota elokuvansa. Vanhat elokuvat laitettiin uudelleen teatterilevitykseen 90-luvulla kautta maailman, uudelleeneditoituina versioina. Uusi fanisukupolvi löysi Tähtien sodan.

Uusiolevitys ilmeni myös lelumaailmassa.

Tähtien sota -leluja tuntui löytyvän joka näköä ja kokoa lego-palikoista alkaen. Lucas oli onnistunut jo ensimmäisen Tähtien sota elokuvan aikana omimaan itselleen kaikki oheistuotteiden oikeudet. Leluarsenaali onkin lihottanut miehen, nyt jo 3,25 miljardin omaisuutta, kuin yksikään elokuva.

Seuraavaksi Lucasilta on luvassa jälleen uusittu Tähtien sota -elokuvasarja. Kaikki kuusi elokuvaa tullaan esittelemään kolmiulotteisina versioina vuoden 2012 jälkeen. Uuden sukupolven koukuttaminen aloitetaan jälleen.

26 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 26

21.10.2010 15:56:19

Nalle Wahlroos: tulipalokommarista sikariportaan pohataksi

Suomen yksi tunnetuimmista miljonääreistä ja talousvaikuttajista Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos, 57, on kiistanalainen hahmo.

Kuuluisaksi hän on tullut toimiessaan Nordean, Sampon ja UPM-kymmenen johtotehtävissä.

Opiskellessaan Helsingin yliopistolla kansantaloustieteitä 1970-luvulla Nalle Wahlroos kannatti tiukasti marxilaista maailmankatsomusta. Hän kuului taistolaisnuoriin, pyöri eri liikkeiden mukana ja työskenteli sosialistisessa Toveri-lehdessä.

Vuosien saatossa marxilaisuus katosi. Vuonna 2009 Iltalehti valitsi Wahlroosin Suomen suurimmaksi talousvaikuttajaksi. Saman vuoden toukokuussa Helsingin Sanomien selvitys kertoi hänellä olevan eniten vaikutusvaltaa suomalaisissa pörssiyhtiöissä.

Pelkästään tänä vuonna Wahlroos on yllättänyt ja aiheuttanut kohua lausunnoillaan. Financial Timesin haastattelussa hän sanoi: ”Emme voi jatkaa ihmisten verottamista nykyisellä tavalla, emmekä voi vastaavanlaisesti sietää köyhyyden sekä rikkinäisten perheiden tukemista.”

Maaliskuussa Wahlroos antoi lausunnon, jonka mukaan perinteinen kehitysapu tulisi lopettaa. Eurooppalaisten tulisi seurata kiinalaista mallia, joka on hänen mielestään ainoa tie Afrikalle. ”Jos olisin poliittisesti oikein epäkorrekti, sanoisin, että [Suomen talouden] suurin yksittäinen leikkauskohde on kehitysapu”.

Wahlroos jatkoi toteamalla: ”Olemme 50 vuotta heittäneet rahaa kankkulan kaivoon. Ehkä hissukseen voisi alkaa myöntää, että tälläkään keisarilla ei ole vaatteita”.

Brittiläistä yhteiskuntaa ihannoiva Wahlroos kritisoi köyhien ja rikkinäisten perheiden tukemista ja kehitysapua. Samalla hän nostaa veronmaksajien pusseista tulevaa EU:n maataloustukea. Åminnen kartanon maille hän sai tukea 273 000 euroa.

Vuonna 2008 hänen ansiotulonsa olivat noin 2 000 000 euroa, pääomatulot vajaat 15 000 000 euroa. Iltasanomien mukaan Wahlroos oli vuonna 2006 Suomen kolmanneksi rikkain ihminen.

Wahlroosin tapauksessa raha voitti nuoren kapinan. ■

27 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 27

21.10.2010 15:56:19

KAPINA

Diaspora: kapina Facebookia vastaan

Neljä opiskelijanuorta käytti kesälomansa luodakseen uudenlaisen sosiaalisen median. Facebookin monopoli on tullut tiensä päähän. Nyt valta siirretään sinne minne se kuuluukin: käyttäjille.

TEKSTI VILLE MATILAINEN KUVAT DIASPORA

Facebook on kerännyt koko olemassaolonsa ajan kritiikkiä. Käyttäjät ovat älähtäneet kerta toisensa jälkeen, kun heidän tietonsa ovat päätyneet paikkoihin, jonne ne eivät kuulu.

500 miljoonan käyttäjän yhteisöpalvelu on tuomittu mediassa useaan otteeseen. Pelkästään vuoden 2010 otsikoista voi lukea muutoksen olevan ilmassa: ”Facebook ohitti jo Googlen”, ”Facebookista ei pääse eroon”, ”Facebook lähetti vääriä viestejä”, ”Joukkopako Facebookista kiihtyy”, ”Facebook-kaverit, hankkikaa elämä!”

Tälle pohjalle rakentui Diaspora — uusi toimija sosiaalisessa mediassa.

Uusi ympäristö, vanha periaate

Diasporan takana on neljä New Yorkissa opiskelevaa miestä: Daniel Grippi, Maxwell Salzberg, Raphael Sofaer ja Ilya Zhitomirskiy. He ideoivat Diasporan vuoden 2010 alussa yksityisyyden turvaavaksi, henkilökohtaisesti kontrolloitavaksi, tee-se-itse-pohjaiseksi,

vapaaksi ohjelmistoksi sosiaalisessa mediassa.

Diasporassa sosiaalinen media yhdistyy 90-luvulla lanseeratun avoimen lähdekoodin periaatteisiin.

Idean rahoitus ratkaistiin niin ikään sosiaalisella medialla. Tavoitteena oli kerätä 10 000 dollaria kesään mennessä, joka kattaisi laiteja tilavuokrat. Toukokuun lopussa lahjoituksia oli 200 641 dollaria.

Viime toukokuun artikkelit otsikoivat Diasporan Facebookin haastajaksi. “The Anti-Facebook” (BBC) tai “Four Nerds and a Cry to Arms Against Facebook”( NY Times) heittivät bensaa suoraan liekkeihin.

Tekijänelikko piti matalaa profiilia, mutta vastakkainasettelu oli kuitenkin selvä, ja siitä oli Diasporalle hyötyä. Se oli uutuus ja altavastaaja, joten siitä tuli trendikäs.

Kesän alussa opiskelijat kiittivät lahjoittajiaan ja vetäytyivät San Franciscoon. Seuraavan kerran heistä kuultaisiin vasta syksyllä, jolloin Diaspora olisi valmis levitykseen.

28 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 28

21.10.2010 15:56:21

Facebook antaa panoksensa

Toukokuussa Facebookin omistaja Mark Zuckerberg antoi haastattelun, jossa hän kertoi tehneensä lahjoituksen Diasporalle. ”Lahjoitin. Mielestäni idea on siisti. Näen heissä (Diasporan tekijät) hieman itseäni”, Zuckerberg kertoi Wired lehdelle.

Lähes seitsemän miljardin dollarin omaisuudellaan Zuckenberg, 26, olisi voinut lahjoittaa vaikka koko kertyneen summan. Salaperäisyys jätti kuitenkin epäilyn — oliko hän todellisuudessa lahjoittanut senttiäkään. Ilmoitus tuomittiin julkisuustempuksi, eikä lahjoitussummaa ole vieläkään julkistettu.

Myöhemmin kesällä Diasporan kannattajat todistivat Facebookin vallankäyttöä. Kannattajasivu Facebookissa, Join Diaspora, sai 12. heinäkuuta ylläpidolta viestin, jossa sen kerrottiin rikkoneen yhteisön käyttöehtoja. Sivu uhattiin poistaa, mutta väärinkäyttöä ei määritelty tarkemmin.

Join Diasporalla oli yli 10 000 kannattajaa, jotka eivät jääneet tuleen makaamaan. Kannattajat kopioivat Facebookin uhkauksen ja levittivät sen internetiin. Diaspora nousi jälleen ajankohtaiseksi.

Facebook tunsi asemansa uhatuksi ja syksyn alussa Diasporalla oli kaikki menestyksen avaimet käsissään.

Syksy pimenee

Diasporan koodi julkaistiin syyskuussa ja käyttäjien ensireaktiot olivat lähinnä pettymyksiä. Yhteisöpalvelua kuvailtiin Facebookin kaltaiseksi, mutta sen käyttäjäystävällisyyttä ei pidetty vastustajansa veroisena. ”Kannatus Diasporan ympärillä on ollut niin ylitseampuvaa, että ensiversion ilmestyessä se ei ymmärrettävistä syistä voi vastata odotuksia”, sanoo Matti Saastamoinen Suomen avoimen lähdekoodin keskuksesta (COSS). ”Kaavailtu yksityisyyden suoja on Diasporassa se isoin juttu. Toteutuessaan sen käyttäjät omistaisivat tietonsa täydellisesti. Diasporan käyttämä avoin lähdekoodi tarjoaa työkalun tähän tarkoitukseen.”

Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja kehitetään internetissä jaettavan koodin avulla. Osaavat käyttäjät parantavat koodia, eikä erillistä valvontaa tarvita. Saastamoinen katsoo, että Diasporan ongelmana eivät ole tekniset virheet. ”Facebook on Diasporan ongelma. Facebookia on totuttu käyttämään, joten sitä käytetään jatkossakin. Siirtymiskynnys on todella suuri. Diasporan pitää lyödä itsensä kunnolla läpi käytössä, jotta se voi menestyä.”

Tulevaisuus avoimesti avoinna

Entäpä Facebookin rikokset, joista se on niin moneen kertaan otsikoissa tuomittu? ”Suurta osaa käyttäjistä ei kiinnosta mitä heidän tiedoillaan tehdään. Enemmistölle on tärkeintä palvelun helppous ja tuttuus”, Saastamoinen sanoo.

Mikä sitten estää Facebookia siirtymästä avoimeen kehitystyöhön? Eikö se olisi eettisesti ja taloudellisesti kaikkein parasta? ”Yritykset haluavat salata mitä heidän ohjelmansa tekevät. Se on kilpailukysymys. Monet ohjelmat eivät kestä ulkopuolista vertailua.

Niissä on vikoja tai epäjohdonmukaisuuksia, eivätkä ne yksinkertaisesti kelpaa jakeluun”, Saastamoinen vastaa. ”Diasporan suurimmat ongelmat koskevat tällä hetkellä toteutuksen heikkoa laatua tietoturvan osalta. Tämä johtuu siitä, että koodi julkistettiin vasta nyt useiden kuukausien työn jälkeen.”

Saastamoinen muistuttaa, ettei Diaspora ole yksin taistelemassa

avoimuuden puolesta. Se ei ole edes ensimmäinen. Suosio on nostanut sen eturintamaan. ”Mikäli kehitysprosessi olisi ollut alusta pitäen avointa, niin puutteisiin olisi puututtu yhteisöllisesti jo aikoja sitten”, Saastamoinen painottaa.

Käyttäjät ovat itse Diasporan tulevaisuuden vartijoita. He voivat luoda jotain uutta ja saada aikaiseksi muutoksen, josta koko tarinan ajan on puhuttu. Lähitulevaisuus näyttää riittääkö kärsivällisyys sen toteuttamiseksi. ■

Diaspora vs. Facebook Yksityisyys – Avointa lähdekoodia parannetaan käyttäjien avulla, myös tulevaisuudessa. Tietoturvan aukot tilkitään yhteisvoimin Tietojen varastaminen tai varastoiminen – Diaspora on käytännössä serveritön ohjelma. Käyttäjät toimivat itse omina tietopankkeinaan Kaupallisuus – Mainontaa on Facebookissa ja sitä tulee olemaan myös Diasporassa. Diasporan tietoturva estää käyttäjien tiedoilla tehdyn suoramainonnan. Normaalitkin mainokset on teoriassa mahdollista karsia Yhteensopivuus – Diaspora on muokattavissa käytännössä mille kielelle, käyttöjärjestelmälle tai tietokoneelle tahansa Ylläpito – Ylläpito on käyttäjien vastuulla. Tulevaisuudessa käyttäjät jakaantuvat ohjelmaa muokkaaviin käyttäjiin ja ohjelmaa käyttäviin käyttäjiin. Yksinvalta ei kuulu Diasporaan Diasporan jokamiehen versio on tarkoitus julkaista syyskuun aikana.

Mikä on avoin lähdekoodi?

1. Ohjelman täytyy olla vapaasti levitettävissä ja välitettävissä.

2. Lähdekoodin täytyy tulla ohjelman mukana tai olla muuten vapaasti saatavissa.

3. Myös koodista johdettujen teosten luominen ja levitys pitää sallia.

4. Koodin käyttötarkoituksia ei saa rajoittaa.

5. Kaikilla on samat oikeudet koodin muokkaamiseksi ja käyttämiseksi.

Tunnetuimmat esimerkit avoimeen lähdekoodiin perustuvista ohjelmista ovat muun muassa Linux, Mozilla Firefox, OpenOffice, WordPress ja GIMP.

29 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 29

21.10.2010 15:56:21

KAPINA

harmaat radikaalit IKÄIHMISET KERTOVAT, KANNATTAAKO KAPINOINTI.

TEKSTI MIMOSA HEDBERG KUVAT JUSSI KOTILAINEN

Kauko Ijäs, 86 ”Olen eläkkeelle jäänyt upseeri. Ryssää vastaan oli tapeltava, silloin oli pakko nousta vastarintaan. Jo 15-vuotiaana kun talvisota syttyi, olin mukana vartiossa kotikaupungissani Sortavalassa, 40 asteen pakkasissa. Olin myös Viipurissa kun se menetettiin ja tankoon nostettiin punainen rätti. Silloin tuli tippa silmään.”

johannes kolonen, 77 ”Nousen vastarintaan epärehellisyyttä vastaan. En lähtisi ikinä mihinkään epärehelliseen mukaan. Minusta ihmisen täytyy olla aina rehellinen – varsinkin ystäviään kohtaan.

Olen Karjalan poikia, evakkona tullut Helsinkiin ja täällä meidän kaikkien tulee olla ystäviä keskenämme.”

anne lempinen, 77 ”Minä olen niitä hyviä ihmisiä, enkä paljon kapinoi mitään vastaan. Mikään ei minua elämässäni harmita tai kaduta.

Kaikki on minulla hyvin, ja olen onnellinen ja vapaa. Vanhanakin kaikki on avoinna, myös minulle.”

30 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 30

21.10.2010 15:56:23

seppo hyyryläinen, 65 ”Olen koko ajan vastarinnassa – julkista terveydenhuoltoa vastaan. Olen pyörätuolin vanki ja tämä halvaus minulle tehtiin tahallaan. Kun olin 60-vuotias, minulta poistettiin kokonaan verenohennuslääkitys Marian sairaalassa. Kahden viikon päästä sain veritulpan ja halvaannuin pysyvästi. Ennen rakastin tanssimista, osasin jivet ja humpat. Nyt joudun katsomaan tansseja vain vierestä ja kuuntelemaan musiikkia.”

stig sjöblom, 73 ”En ole ikinä noussut vastarintaan. Aina olen antanut periksi, ehkä siksi olen niin vanha. Montakin kertaa olisi pitänyt nousta vastarintaan, mutta en ikinä uskaltanut. Se harmittaa.”

tuulikki kuusisaari, 93 ”Vahva olen aina ollut mielipiteiltäni. Puolustan kovasti liikuntaa ja tanssimista, tässä iässä on äärimmäisen tärkeää, että liikkuu. Olen vahvaa tekoa, enkä anna periksi. Pahin paikka on kun oma tytär kuolee nuorena, sitä ei voi sanoin kuvailla. Myös mahtava, ihana mieheni, jonka kanssa kävin aina tanssimassa, kuoli viime vuonna sydäninfarktiin.

Mutta ystävät auttavat ja heitä on paljon! Tansseissa he tulevat halaamaan ja juttelemaan. Aion tanssia viimeiseen päivääni saakka.”

KOMMENTTI Tuulikki Kuusisaari, 93, tanssahtelee luokseni haastateltavaksi violetissa höyhenpuuhkassa. Missä ihmeessä ovat Helsingin kärsivät ja yksinään päivänsä viettävät vanhukset?

Eivät ainakaan Kampissa.

Saavumme Kampin palvelukeskukseen juuri ennen perjantaisten päivätanssien alkua. Paikka on tupaten täynnä. Kahvilassa halataan ja vaihdetaan kuulumisia, biljardipelit käyvät kuumina ja juhlasalin ulkopuolella on innokas rypäs odottamassa tanssien alkua.

Palvelukeskuksessa vierailee päivittäin noin 1500 ihmistä, pääosin eläkeläisiä. Kaksi kertaa viikossa järjestettävät tanssit ovat keskuksen suosituimpia tapahtumia. Mutta tapahtuu täällä muutakin.

Emme ole vielä aloittaneet haastatteluja, kun kohtelias Johannes Kolonen, 77, tulee jututtamaan meitä. Hän kutsuu meidät eläkeläisten järjestämiin iltamiin marraskuussa. Luvassa on ainakin sketsejä ja runonlausuntaa. Kolonen tekee pilke silmäkulmassa selväksi, että esiintyy myös itse esityksissä.

Bändin aloittaessa tunnelma on kuin oikealla tanssilavalla ja lattia täyttyy heti tanssipareista.

Kaikki eivät pysty tanssimaan. Seppo Hyyryläinen, 65, istuu pyörätuolissa tanssilattian vieressä. Pyörätuoliin on ripustettu käsinkirjoitetut plakaatit. Ne kertovat karmivan tarinan, miksi hän ei pysty enää kävelemään. Tansseja Seppo seuraa kuitenkin hymyssä suin. ■

31 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 31

21.10.2010 15:56:42

STREET LIFE

SOMEONE ONcE SAId THAT THE ONLY wAY TO MAKE SENSE OUT OF cHANGE IS TO PLUNGE INTO IT, MOVE wITH IT, ANd JOIN THE dANcE. THAT IS ExAcTLY wHAT SASHA dEcIdEd TO dO bY cHOOSING LIFE ON THE STREETS OVER cOMFORT ANd SAFETY.

TexT cARolIN SAAN phoTo MeRI heISKANeN

It is 3 o’clock in the morning. The grass is softly covered with dew and there are a couple of bottles here and there. Up in the black sky, seagulls are circling around and making noise that sounds like battle calls. The leaves of trees and bushes are shivering. But that isn’t all that is shivering.

If you took a closer look, you would see that there is a girl swirled up under a green fluffy bush.

Wait a minute, a young girl in Kaivopuisto Park in the middle of the night! Is this because of drugs and alcohol? Flowers and free love? Or could it be that she has no place to stay?

“Somehow it was my own choice”, is how Sasha put it herself.

It were her unconsciously made decisions that made her drift towards the excitement and fright of the unknown.

Everyone has dreams. Big or small, realistic or unrealistic, naive or serious – you name it. They are dreams nonetheless.

Sasha, at the age of 14, took upon herself studying Finnish language in Saint- Petersburg. It was her mother’s idea and it seemed utterly appropriate, since Helsinki is just a stone’s throw away from Saint Petersburg.

It did not take long from the first basic Finnish words to a couple of trips there for a dream to develop. Helsinki, Femme Fatale, as Sasha, now 18 years old, called it, became a powerful dream.

Last year, everything was quiet on the western front of Russia. Her life was safe, comfortable, a bit monotonous even. So after spending a humdrum year in a university in Saint- Petersburg, Sasha decided that the standard of studies was beneath her expectations.

32 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 32

21.10.2010 15:56:47

“What I have always been aiming for is making all the colors as striking as possible.” nights there and she still had not heard back from Student Housing in the Helsinki Region (HOAS), she decided not to be quenched by any place or home in particular for a few nights. And so off she went.

It was the idea of restlessness and wanderlust that is simply in some people’s veins and there was an irresistible attractiveness to the freedom of life. The adventure started at the bus station in Kamppi. In the late evening she took a seat on an iron bench and explored the new scene. The sensing was soon disturbed by another kind of a sensor.

An immutable and peeping sound was coming from somewhere high above. “ Every time I hear that security signal, I feel myself being brought back to that night,” she recalls now.

That creepy feeling was something that triggered her own alarm from the inside. On streets you need to keep moving around. So on few nights she found herself in parks such as Kaivopuisto and Munkkiniemi guided by fear of being caught by the police or the security guards.

“At times like these, it absolutely did not seem romantic to me”, she says.

But she had to keep on going because always having used to solving her own problems, she did not place all her bets and hopes on solely other people helping her out. This was her own way of dealing, a form of escapism and fantasy.

“What I have always been aiming for is making all the colors as striking as possible.” Therefore, a choice was made to come to study in Finland in HAAGA-HELIA University of Applied Sciences.

It was in the beginning of this school year when Sasha arrived in Helsinki. She stepped down from a bus and took a good look around, like we all do as we arrive to at a new place. But for her it was different. She had turned a new leaf in her life and come to Helsinki.

As every student outside the European Union has to have 6000 euros saved up in her or his bank account, the first nights didn’t prove to be much of a hassle. Sasha took a room in a hostel, settled down and was ready to be mesmerized by everything surrounding her.

After learning that the hostel was fully booked after her two

It turned out to be a very vibrant life, but not without some expected surprises. Places like Kamppi and the Central railway station are always somewhat crowded. So it is inevitable that when a young woman walks around there in the middle of a night, trouble awaits. Once she was asked to be a translator for an Estonian and a Russian man and someone kindly popped a question whether he could just take a look at her Ipod.

But even admits such entourage she could find some genuine bright sides of the experience. One of the perks was acquiring the ability to read people by observation and meeting a variety of different personalities.

“Not everyone can find something beautiful in my situation” Sasha admitted.

“Helsinki was my home and it did not matter whether this home had a grey ceiling and concrete floors, no street name and building number.”

As for now, Sasha has settled down in an apartment in Kamppi, in a place that she can call her own. When asked if she has any regrets, she describes her experience as unforgettable and unattainable by those who are strongly tied down to a single place. Even when things seem quiet and stable in her life, she cannot entirely grasp being hemmed by the normality.■ The writer studies to become a Multilingual Management Assistant in Pasila.

33 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 33

21.10.2010 15:56:49

34 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 34

21.10.2010 15:56:50

KAPINA

Fakiiri Jani Helle on lävistysesiintyjä, lihakoukuissa roikkuja, lasissa kävelijä ja eräänlainen tirkistelijä. Ahkerasti keikkaileva friikkisirkuksen esiintyjä on tuntemattomille silkka kummastuksen aihe.

TEKSTI ville matilainen KUVAT MARI KVICK JA ville matilainen

”Työnnä se neula munaas!” joku huutaa. Mister Hell ei saa huutajaan katsekontaktia.

Helsingin keskustan pintaliitopaikka on tupaten täynnä. Lähinnä teekkareista muodostuva yleisö on tukevassa humalassa ja esitys on saamassa uhkaavan käänteen. Yleisöllä tuntuu olevan liian hauskaa keskenään.

Joku yrittää jälleen kiivetä lavalle — kenen täällä piti tänään esiintyä? Sirkusryhmä on hämillään. He ovat esiintyneet suuremmissakin paikoissa, kokematta koskaan tällaista sekoilua. Tänä iltana friikit ovat katsomossa, eivät lavalla.

Kimaltelevasta yökerhosta lähdetään nopeasti pois. Esiintyjäryhmä kiroilee ja päivittelee: ”Jumalauta! Teekkareille ei enää ikinä!”

Mister Hell

”Se on friikkisirkusta. Meitä ei oikeastaan voi kutsua sideshowksi, koska meiltä puuttuu paljon perinteisiä elementtejä. Meillä ei ole kummajaisia: pinheadeja, coneheadeja, parrakkaita naisia, hummeripoikia tai kääpiöitä. Mutta meillä on kyllä oma voimamies. Esityksessä on lasimurskakävelyä, naulamattoja, lihakoukuissa roikkumista, lihaksienlävistystä ja tulta, ainakin jossain muodossa.

Meitä on neljä miestä: tirehtööri — Jim Frankenstein Warzone, Wolverine eli voimamies ja Joni Tapaturma, joka on tällainen yleismies kuin minä. Mä oon vaan Hell. Mister Hell”, luettelee Jani Helle, 33, aktiivisesti esiintyvä lävistys- ja kiputaiteilija. ”Meidän esitys on vanhanaikaisia fakiiri- ja kummajaistemppuja, uudenaikaisella twistillä.”

Helle on neljännes suomalaisesta Bobo’s Loco Carneval -ryhmästä. Hän tutustui friikkisirkuskulttuuriin kahdeksantoistavuotiaana. Tuolloin Suomessa genren vetäjinä vaikuttivat nyt jo hajonneet Sirkus Tapaturma ja Circus Mundus Absurdus.

Helle kertoo olevansa utelias ja kokeiluhaluinen. Hänellä on omien sanojensa mukaan korkea kipukynnys. ”Mä itse teen neuloja, ihoon niittaamista, lasimurskassa hyppimistä, koukuissa roikkumista, naulan työntämistä nenään, lävistyksien tekemistä.”

Erikoisuutenaan hän mainitsee vaativimpien lävistysten tekemisen, kämmeniin tai hauislihakseen.

Vaikka ryhmän esitys kuulostaa todella vavahduttavalta, he ovat säästyneet suuremmilta tapaturmilta. He esiintyvät ryhmänä ja huo-

lehtivat itse tarvittavasta ensiavusta. ”Jälkihoidossa voi tulla pahempaa jälkeä kuin lavalla. Jonilla tulehtui kerran koko jalka, kun sillä pääsi joku pöpö vanhaan koukunreikään. Se joutui olemaan aika pitkään tiputuksessa.”

Tilanteen herrana

”Hauskuus on tärkeintä. Kyllä me jatketaan tätä niin kauan kuin jaksetaan, kunhan on hauskaa”, Helle sanoo.

Helle seuraa aina tiiviisti katsojien reaktioita. Yleisö on otettava esitykseen mukaan, jos todella haluaa onnistua. Helteen metodina on tuijottaa jotakuta tiiviisti otsaan samalla kun esiintyy. Jos Helle on viiden metrin päässä tuijotuksensa kohteesta, ei ole väliä kohdistaako hän katseensa suoraan tämän silmiin vai hiusrajaan. Samalla hän itse välttää jäämästä tuijotukseen nalkkiin. ”Silloin sä olet vallassa, eikä se yleisön edustaja. Toisaalta kun työnnät neulaa ihosta läpi, katsot sillä hetkellä suoraan silmiin, ja muistat vielä samalla hymyillä, niin kyllä se valta silloinkin pysyy sulla.” Helle hymyilee.

Satunnaisia pyörtymisiä on ollut ja tulee olemaankin. Yleisöä ei oikeastaan voi, eikä pidä, lajitella minkään alakulttuurin edustajiksi.

Katsojia on laidasta laitaan, ja jokaisen voi saada huutamaan täyttä kurkkua tai viheltämään suosionosoituksia. ”Ei meillä ole tarkoituksena shokeerata tai läträtä verellä. Me halutaan näyttää mitä ihmiskeho kestää”, Helle perustelee. ”Eikä tämä mitään bisnestä ole. Harrastus, josta saa välillä jotain karkkirahaa.”

Bobo’s Loco Carneval on keikkaillut ahkerasti. Kuuden vuoden aikana ryhmä on ehtinyt esiintymää jopa viidensadan hengen messuyleisöille ulkomailla, mutta myös intiimisti tuttaviensa häihin pienemmälle yleisölle.

Filosofinen friikki

Helle valmistui automaatioinsinööriksi Espoo-Vantaan teknillisestä ammattikorkeakoulusta vuonna 2006. Hän kiinnostui insinöörien toiminnasta työskennellessään metallialalla lukion jälkeen.

Nykyään hän työskentelee Metso-teknologiakonsernin työnjohtajana. Lähes kahdenkymmenen alaisen esimiehenä hän on ollut kohta puoli vuotta. ”Oonhan mä poikkeavan näköinen esimiesasemassa olevaksi.

Mun ulkonäkö huomioidaan, mutta en välitä siitä. Muhun kuitenkin

35 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 35

21.10.2010 15:56:51

KAPINA

luotetaan ja tiedetään että teen työni ja jopa vähän ylimääräistä”, Helle sanoo.

Hän ihmetteleekin nuorempien näkemystä siitä, ettei esimerkiksi tatuoinneilla olisi työelämässä merkitystä. ”Ulkonäkö on aina ensimmäinen, mitä arvioidaan. En mä kuitenkaan halua opastaa aikuisia ihmisiä, jokaisen pitää tehdä omat valintansa ja omat virheensä.”

Helteen elämänfilosofiaan kuuluu riittävä nöyryys tilanteessa kuin tilanteessa. Oma mielipide on tärkeä, mutta väkisin sitä ei voi muille tuputtaa. Hänen mielestään enemmistön näkemys maailmasta tekee ihmisistä aina haluamattaankin erilaisia. ”Monet haluaisivat erottautua joukosta mutta eivät uskalla. Niin kauan kuin pitkät parrat tai tatuoinnit ovat vähemmistössä, tulee aina katseita tai ihmetyksiä”, Helle sanoo.

Friikkisirkus tasapainottaa Helteen arkea on hänelle kanava itsensä toteuttamiseen. Kysymys ei ole kapinoinnista, vain Helteen valitsemasta elämästä.

Vaikkei hän erityisemmin edes pidä julkisesti esiintymisestä, hän ei luopuisi elämäntavastaan mistään hinnasta. ”Kun on maski naamalla, ja esittäytyy vieraalla nimellä niin on paljon helpompi mennä sinne lavalle”, Helle sanoo. ”Enkä mä osaa katua mitään. Mä olen hyvin tyytyväinen itseeni, vaikka kaikki eivät varmasti ole tyytyväisiä muhun. Kaikkia ei voi ikinä miellyttää — sen olen oppinut. Sellaista on ihan turha edes yrittää.” ■

Kuva vasemmalla: Itsensäkiduttaja Helle on myös eläinrakas.

Ylin kuva: ”Jokainen meistä valmistautuu keikkoihin omalla tavallaan. Joni alkaa yleensä puhua paljon. Mua itseäni alkaa aina väsyttää.”

Keskimmäinen kuva: Helteen vieressä vasemmalla Joni Tapaturma – Sirkus Tapaturman perustajajäsen ja yksi alan legendoista.

Alin kuva: ”Muut ei tee näin paljon näitä erikoisempia lävistyksiä, niin kuin hauis- tai kämmenlävistyksiä.”

36 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 36

21.10.2010 15:56:52

OPISKELU

enemmän irti Opiskelusta TEKSTI suvi pennanen KUVitus meri heiskanen

Muista.

Muistamisessa tärkeintä on keskittyminen. Esimerkiksi kurssikirjan teksti täytyy lukea kuin se olisi ainoa mahdollinen lukukerta. Jos ajattelee, että joutuu kuitenkin lukemaan tekstin useampaan kertaan, keskittyminen herpaantuu, eikä luettava silloin jää mieleen.

Kertaa.

Vaikka kuinka lukisi keskittyneesti ja tekisi hienot muistiinpanot, voi opiskeltava asia unohtua. Teksti täytyy kerrata, jolloin viestittää aivoille, että asia on tärkeä, ja että sen pitäisi jäädä talteen pitkäkestoiseen muistiin. Mitenkäs se vanha opiskeluneuvo menikään? Kertaus on opintojen äiti. ■

Ymmärrä.

Luettavan on ymmärtänyt silloin, kun osaa selittää sen omin sanoin jollekulle, joka ei tiedä asiasta. Kun tiedosta on muokannut sellaisen, että sen itse ymmärtää, osaa jo paljon.

Tee muistiinpanoja.

Älä käytä ranskalaisia viivoja, koska silloin tieto ei ole selkeästi jäsenneltyä. Ota käyttöön siis vanha kunnon mind map eli mielleyhtymäkartta, jonka avulla saat piirrettyä kokonaiskuvan asiasta. Mieti ensin, mikä on kirjan tärkein sanoma. Sitten voit pohtia, mitä aiheita tärkeimmästä asiasta seuraa ja näistä asioista edetä yksityiskohtaisempiin seikkoihin. Mieti ennen jokaisen kohdan kirjoittamista: onko tämä tärkeä tieto vai ei? Entä olisiko muistiinpanot erilaiset, jos lainaisi ne kaverille?

Rentoudu.

Mitä tehdä jos opiskelun oheiselämä tuntuu vievän huomion opiskelulta? Hanna Juvonen, opiskelija johdon assistenttikoulutusyksikössä ja kahden lapsen äiti, perään kuuluttaa asioiden priorisointia. ”Kun tekee koulujuttuja, tekee ne tosissaan, ei miljoonaa asiaa samaan aikaan. Kun taas rentoutuu, rentoutuu kunnolla”, Juvonen neuvoo.

Tehtävät kannattaa tehdä niin hyvin, ettei vapaa-aikana tarvitse miettiä tuliko raportista tarpeeksi hyvä, tai olisiko sittenkin vielä pitänyt korjata jotain.

Lähteet: Hanna Juvonen, MEMO - helppo tapa parantaa muistia (Oddjorn By) Kirjoittaja opiskelee liiketaloutta Malmin toimipisteessä.

37 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 37

21.10.2010 15:56:53

OPISKELU

intoa ja äänteitä japaniksi HAAGA-HELIASSA alkanut japanin alkeiskurssi houkutteli paikalle laumoittain osallistujia. H2 kävi testaamassa, miten kieli taipuu härmäläisessä suussa.

Teksti ja kuva TaNja heikkilä

Kuudennen kerroksen luokan ovessa on lappu, joka kertoo luokkahuoneen vaihtuneen kolme kerrosta alaspäin. Saavun lopulta perille ja kolautan teemukini pulpetille. Olisi kannattanut olla ajoissa, niin olisin päässyt eturiviin.

Ilmassa on jännittynyt tunnelma, sillä luokka on tupaten täynnä. Paikalla on varmasti yli 80 innokasta, jotka haluavat paikan Japanin perusteet 1 -kurssille. Ryhmään mahtuu enintään 40. Opettaja Pia Matilainen puhuu innostuneesti Japanista ja valittelee sitä, etteivät kaikki halukkaat pääse mukaan.

Myhäilen tyytyväisenä, sillä olen ilmoittautumislistan sijalla viisi – onneksi olin ajoissa asialla.

Ryhmä koostuu pääosin suomalaisista opiskelijoista, mutta joukossa on myös aasialaisia. Miltähän tuntuisi opiskella itse ruotsia vaikka Koreassa?

Tunnin jälkeen huomaan kuitenkin pääni lyövän tyhjää. En oppinut ihka ensimmäisellä japanin kielen tunnillani sanomaan edes omaa nimeäni japaniksi.

Viikkoa myöhemmin olen jälleen höyryävän teekupin kanssa odottamaan japanin tunnin alkamista, tällä kertaa hyvissä ajoin. Saan kiilattua itseni toiseksi ensimmäiselle rivipaikalle.

Luokassa on opiskelijoiden lisäksi koulun henkilökuntaa ja vierailijoita, jotka haluavat osallistua tunnille kuunteluoppilaina.

Tunnin aloitus tuhlautuu osallistujalistan epäselvyyksiin,

mutta pääsen kieltenopiskelun miellyttävään tunnelmaan, kun yritän uskaliaasti toistella japanin ääntämyksiä opettajan perässä. Tunnin lopuksi osaan jo tervehtiä japanilaisena kotivaimona miestäni ja toimistolla esimiestäni.

Kolmas kerta toden sanoo ja osaan sanoa nimeni japaniksi, sillä sain kotiläksyksi opetella tekemään esittelyt itsestäni.

Päiväni ei kuitenkaan pääty tähän. Olen ilmoittautunut myös Japanin liiketoimintakulttuuri 1 – kurssille, joka alkaa heti seuraavaksi. Merja Karppinen aloittaa luentosarjan kirjoittamalla taululle opiskelijoiden mielikuvakäsitteitä Japanista. Taululle ilmestyy sanoja, kuten tehokkuus, luotijuna, geishat ja rasismi ja opettaja selittää käsitteistä oman kantansa.

Olen täysin luennon pyörteissä puolentoista tunnin ajan. ■ Kirjoittaja opiskelee multilingual management assistants -ohjelmassa Pasilassa.

Japanin perusteet 1 JAP8KJ003.

Alkaen 10.9.2010 Japanilainen liiketoimintakulttuuri 1 JAP8KJ004A. Alkaen 17.9.2010.

HUOM! Kurssit myös alkavat uudelleen kevätlukukaudella.

Muista ilmoittautua ajoissa!

38 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 38

21.10.2010 15:56:54

OPISKELU

Onks tietoo työpaikasta?

Ammattikorkeakouluja markkinoidaan työelämälähtöisiksi. Mutta avaako amk-tutkinto todella ovet kunnon työpaikkaan?

Teksti annika nikulainen

Suomessa on viime aikoina keskusteltu amk-alojen liikakoulutuksesta. Opiskelijoiden ennustetaan valmistuttuaan päätyvän töihin, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan. Työ- ja opiskeluaiheisilta keskustelupalstoilta ei olekaan vaikea löytää harmistunutta tradenomia, joka valittaa kyllästyneensä kassatyöskentelyyn.

Joillakin tilanne on valoisampi. Joripekka opiskelee tradenomiksi Laurea-ammattikorkeakoulussa suuntautuen markkinointiin. Hän kokee tutkinnon olevan hyödyllinen.

Tradenomin koulutukseen kuuluu paljon opintoja, jotka valmistavat itsenäiseen päätöksentekoon, asiakokonaisuuksien hallintaan sekä pakollisen yritysrutiinin pyörittämiseen. ”Koulutus on antanut minulle valmiuden toimia yrittäjänä jo opintojen ohessa”, Joripekka sanoo.

Suurin hyöty tradenomin tutkinnosta hänen mielestään on, että oppii paremmin ymmärtämään yrityksen toimintaa. ”On tärkeää, että työntekijä käsittää työtehtävänsä merkityksen ja sijoittumisen yrityksen kokonaisuuden kannalta. Näiden tietojen avulla voi alkaa opetella työn vaatimia taitoja. ” Medianomejakin tuntuu maa olevan pullollaan. Mikko valmistuu Metropolia Ammattikorkeakoulusta medianomiksi

Jos tuntee olevansa omalla alalla, saa varmasti töitä” vuoden sisällä. Hän on tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseensa, sillä hän opiskelee samanaikaisesti Taideteollisessa korkeakoulussa.

Mikko tietää monien medianomiopiskelijoiden olevan katkeria, koska heidän koulutusohjelmalle asettamansa odotukset eivät toteutuneet. Pelkän tutkinnon varassa työtä hakeville tulevaisuus voi olla synkkä, sillä media-alalla kilpailu työpaikoista on erityisen kovaa. Mikko ei suosittelekaan medianomin tutkintoa henkilölle, joka olettaa koulun antavan avaimet ja selkeän ohjauksen työelämään.

Ammattikorkeakouluista tyytyväisinä valmistuvia yhdistää ahkeruus ja se, että omat mielenkiinnon kohteet ovat kirkastuneet jo opintojen aikana. Paneutuminen itseä kiinnostaviin aiheisiin vahvistaa omaa osaamista ja edistää uramahdollisuuksia. ”Jos tuntee olevansa omalla alalla, saa varmasti töitä”, Mikko uskoo. ■ Kirjoittaja opiskelee matkailun liikkeenjohtoa Haagan toimipisteessä.

AMK:n paras juttu on työharjoittelu

fakta

HAAGA-HELIAn tutkintoihin kuuluu 30 opintopisteen työharjoittelu. Minä löysin työharjoitteluni kautta työpaikan, jossa viihdyn erinomaisesti. Paikan sain lähestymällä kiinnostavaa yritystä ja aloittamalla siellä harjoittelijana.

Valtaosa tradenomiopiskelijoista ei koe saavansa tarpeeksi tietoa työelämästä koulutuksensa aikana.

Haastattelussa esimies kertoi, että kynnys harjoittelijoiden palkkaamiseen myöhemmin on pieni; heitä työllistetään yrityksessä mielellään jatkossakin.

Kyselyn mukaan tradenomiopiskelijat tuntevat tutkintonsa tavoitteet ja sen antamat valmiudet, mutta vain 17 % vastaajista koki saavansa erittäin kattavasti tietoa työelämästä.

Juuri sinulle sopiva työ harvoin ilmoittaa itsestään MOL:n sivuilla. Ota rohkeasti yhteyttä yrityksiin, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Asia käy ilmi Tradenomiopiskelijaliitto TROL ry:n teettämästä kyselystä.

Kyselyyn vastanneista 67% oli naisia.

39 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 39

21.10.2010 15:56:55

OPISKELU

Tohtorista fuksiksi Kaikki eivät tule HAAGA-HELIAan suoraan lukiosta. Piia Latvala ehti tehdä väitöskirjan ennen kuin löysi tiensä ammattikorkeakouluun.

TEKSTI ja kuva päivi kärnä

Opiskelu maistuu edelleen Piia Latvalalle, 32, vaikka hänellä on jo taskussaan teologian tohtorin paperit. Elokuussa Latvala heitti tohtorinhattunsa naulaan ja aloitti journalismin opinnot HAAGA-HELIAn aikuislinjalla. Eikö ylin mahdollinen akateeminen koulutus ollut tarpeeksi? Eikö mikään riitä? ”Ehkä tiedonjanoni tosiaan on pohjaton”, Latvala heittää.

Piia saa energiaa siitä, että tekee monia asioita yhtä aikaa.

Tällä hetkellä hänen elämäänsä rytmittävät työ kustannustoimittajana Kirjapajassa, iltaopiskelu ja perhe, johon kuuluu puolison lisäksi kuusivuotias Luukas-poika.

Eikö ammattikorkeakoulun penkille siirtyminen tunnu pudotukselta teologian tohtorille, joka on tottunut kiipeämään akateemisia portaita ylöspäin? ”Kyllä tutut yliopistolla hämmästyivät kuullessaan, että olen nyt ammattikorkeakoululainen, mutta itse suhtaudun asiaan käytännöllisesti. Medianomin tutkinto on selkeästi ammatillisesti suuntautunut ja koulun sijaintikin on hyvä”, Latvala toteaa.

Journalismi on Latvalalle vanha rakkaus. Hän on kirjoittanut lehtijuttuja opiskelun ja väitöskirjan teon ohessa ja haluaa nyt kehittää itseään kirjoittajana ja päästä syvemmälle toimittajan työhön.

Opintojen päästyä vauhtiin tekemisen määrä yllätti Piian.

Koulua on kahtena tai kolmena iltana viikossa, harjoituksia tulee tasaisesti ja palautusten kanssa on jatkuva kiire. ”Yliopistosta tuttuun tenttikirjojen pänttäämiseen verrattuna täällä opitaan tekemällä itse”, Latvala kiittelee.

Hänen mielestään olisi kuitenkin motivoivampaa tehdä useiden pikkuharjoitusten sijasta vähemmän mutta vaativampia tehtäviä. Opiskelijoita myös ohjataan kädestä pitäen niin paljon, että se vähän huvittaakin itsenäiseen tutkimustyöhön tottunutta.

Latvala ei ole ainoa journalismin opiskelija, jolla on jo korkeakouluopintoja takanaan. Tänä syksynä aloittaneista iltaopiskelijoista yksi on lisensiaatti, kaksi maistereita ja monet ovat ehtineet ainakin piipahtaa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Useimmilla aikuislinjan opiskelijoilla on kokemusta toimittajan työstä, mutta muutama on vasta-alkaja.

Piia Latvala on tohtori ja fuksi.

”Tällaista ryhmää ei ole helppoa opettaa niin, että kaikki saavat sen mitä tarvitsevat. Tavoitteenahan pitäisi olla aikaisemman kokemuksen hyödyntäminen, joten joustavuutta saisi olla enemmän”, Latvala pohtii.

Latvala uskoo saavansa journalismin opintojen kautta hyödyllisiä kontakteja tulevaan työhönsä. Hän on iloinen siitä, että monipuolinen opiskelijaporukka laajentaa hänen kokemuspiiriään: joukossa on urheilutoimittajaa, poliisia, kuvaussihteeriä ja stylistia.

Teologian tohtorin opinnoista Latvala arvelee olevan paljonkin hyötyä tulevassa ammatissaan, sillä sekä tutkimuksen että toimittajan työn pohjana on asioiden perusteellinen selvittäminen. ”Journalismi on tutkimustyötä pienemmässä mittakaavassa”, Latvala kiteyttää. ■ Kirjoittaja opiskelee journalismia aikuiskoulutuksessa.

40 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 40

21.10.2010 15:56:59

kauas opiskelijat karkaavat millainen opintojen keskeyttämistilanne on HAAGA-HELIAssa?

Teksti suVI PENNANEN kuva pirita männikkö

Tilastokeskuksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoista 9 % lopetti opintonsa lukuvuonna 2007–2008. Luku sisältää vain nuorten koulutusohjelmissa opiskelevat.

HAAGA-HELIAssa nuorten koulutusohjelmissa keskeyttämisprosentti on ollut keskimäärin 7 % ja aikuisten opinnoissa lähes puolet enemmän, 13 %. Luvut eivät sisällä oppilaitosta vaihtaneita, joiden osuus nuorilla on 1,6 % ja aikuisilla 0,8 %.

Mikä saa aikuiset eroamaan lähes puolet enemmän? HAAGA-HELIAn liiketalouden koulutusohjelmajohtaja Paula Kinnunen uskoo syyn löytyvän elämäntilanteesta. ”Jotkut aikuiset saattavat olla liian optimistisia opiskelun suhteen. Aikaa opiskelulle ei välttämättä jääkään perhe- ja työelämän jälkeen” sanoo Kinnunen HAAGA-HELIAssa vähiten keskeyttävät nuorten liikunta-alalla opiskelevat, keskimäärin 2 %. Suurin keskeyttämisprosentti on tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa, noin 16 %. Mitä HAAGA-HELIA tekee vähentääkseen keskeyttämisiä? ”Jo hakuvaiheessa annetaan mahdollisimman hyvää informaatiota, ettei tule väärinkäsityksiä alasta. Opintojen etenemistä tarkkaillaan esimerkiksi HOPS-keskustelujen avulla. Jos jollekulle kertyy liian vähän opintopisteitä, häneen otetaan yhteyttä. Lisäksi järjestetään Callidus-tutorointia, opinnäytetyöklinikkaa ja virtuaaliopetusta” Kinnunen vastaa.

Kinnusen mukaan keskeyttämiset eivät vaikuta koulun talouteen. ”HAAGA-HELIA on sen verran suosittu, että tänne hakee opiskelijoita, jotka ovat jo opiskelleet samaa alaa toisessa ammattikorkeakoulussa. Heitä saadaan opiskelijoiksi keskeyttäneiden tilalle, jolloin tutkinnon suorittaneita on saman verran kuin on ollut aloittajiakin.” Kinnunen selvittää.

Keskeyttämiset eivät vaikuta maineeseen, koska HAAGAHELIA on niiden suhteen keskitasoa.

Syitä lopettamisiin taitaa olla lähes yhtä monta kuin on keskeyttäjääkin. Ylivoimaisesti yleisin selitys opintojen keskeytykseen on ilmoittautumisvelvollisuuden laiminlyönti.

Varsinaisia tilastoituja syitä lopettamiseen ovat opiskelijoiden töihin lähteminen, ja siirtyminen ulkomaille tai toiseen oppilaitokseen opiskelemaan. Myös toiselle alalle siirtymistä tapahtuu. Silti niin usein keskeyttäneen eroamisen syyt jäävät hämärään.

Saara* valmistui tämän vuoden kesäkuussa insinööriksi ammattikorkeakoulusta sähkötekniikan linjalta. Hän haki keväällä Aalto-yliopiston teknilliseen korkeakouluun, muttei päässyt sinne koska opinnäytetyön tekeminen vei ajan pääsykokeisiin lukemiselta. Samalla hän haki opiskelemaan liiketaloutta HAAGA-HELIAan, koska ajatteli hankkia diplomi-insinöörin ja kauppatieteiden maisterin tutkinnot ammattikorkeakoulupohjaisesti.

Saara pääsi HAAGA-HELIAan, mutta huomasi kuitenkin opintojen alettua tänä syksynä, ettei kaupallinen ala ole häntä varten. Tekniikan ala kiinnosti häntä enemmän. Lisäksi Saara pääsi tekniikan alalle töihin ensimmäisellä kouluviikollaan.

Koulussa Saaraa ei enää näy. Hän aikoo osallistua avoimen yliopiston kursseille ensi keväänä, ja yrittää päästä sitä kautta teknilliseen korkeakouluun. Vuoden päästä tähän aikaan liiketalouden opinnot ovat Saaralle vain muisto. ■ *= nimi muutettu Tilastolähteet: Opetusministeriön ja Tilastokeskuksen tilastot 2007–2008 Kirjoittaja opiskelee liiketaloutta Malmin toimipisteessä.

41 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 41

21.10.2010 15:57:00

OPISKELU

rahat tai vapaus vastoin opettajien haaveita suurin osa haaga-helian opiskelijoista käy töissä. onneksi tapoja saada voita leivälle on monia.

Teksti ja kuvat sonja fogelholm ja Minttu Lieko

Ilman töitä ehtii harrastaa

Trapetsilla tasapainoilua

Kaisa Aarnio on outolintu omassa porukassaan: hän ei työskentele koulun ohella. Hän käyttää vapaaaikansa harrastusten parissa.

Jere Taussi käy töissä pari kertaa viikossa koulun ohella. Hän sanoo taiteilevansa tulorajojen trapetsilla.

”Ei tätä minun mielestäni tarvitse paljon rahoittaa. Eihän tämä maksa mitään, eikä kirjoja tarvitse ostaa. Ne voi aina lainata kirjastosta.”

Ensimmäistä vuottaan johdon assistentti- ja kielten koulutusohjelmassa opiskeleva Kaisa Aarnio, 20, asuu vanhempiensa luona. Pois muuttaminen ei ole lähiaikoina tarpeen, sillä hänellä on vain viiden minuutin koulumatka, eikä vuokranmaksua tarvitse murehtia. Kaiken kaikkiaan hän ei koe tarvitsevansa paljon rahaa.

Ajan, jonka Kaisa saattaisi olla töissä hän pyhittää harrastuksilleen, kuten jalkapallolle ja juoksemiselle. Ajatus läksyistä pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen ei houkuttele.

Kukapa ei mieluummin lähtisi koulun jälkeen palloilemaan kuin illaksi töihin puurtamaan. Kaikella on kuitenkin puolensa.

Kaisaa huolettaa työkokemuksen vähyys sekä matkustamisen rahoitus. ”Jos haluaisin lähteä reilaamaan tai jonnekin pidemmälle matkalle, siihen menisi paljon rahaa säästöistä. Kun käy töissä saa kuitenkin rahat takaisin.”

Koko koulutaipaleensa ajan Kaisa on aina keskittynyt opiskeluun ja tehnyt töitä vain kesäisin. Myös vanhemmat ovat painottaneet, ettei työskentely koulun ohella kannata.

Monet Kaisan ystävistä asuvat omillaan ja käyvät töissä.

Kaisa sanoo, että kävisi tietysti itsekin töissä, jos hän muuttaisi pois vanhempiensa luota. ”Eihän sitten vetelisi, jos jäisin kotiin makaamaan.”

Kaisa voisi käydä töissä, jos löytyisi joustava työpaikka.

Armeijasta päästyään Jere Taussi, 23, löysi joustavan työpaikan autonvuokrausfirmasta. Hän pystyy itse valitsemaan työpäivänsä ja vaihtamaan niitä. Hän tekisikin enemmän töitä, elleivät tulorajat rajoittaisi.

Jeren työ ei vaadi pelkästään siihen keskittymistä vaan aikaa jää lisäksi opiskelulle ja muille jutuille. Hyvää on tietysti myös toimeentulon saaminen sekä työtoverit.

Hänen työpaikallaan työvuorot tehdään noin kahden kuukauden pituisille ajanjaksoille. Joskus joku tentti on sattunut päällekkäin työvuoron kanssa. Tentit menevät kuitenkin töiden edelle.

Toista vuottaan liiketaloutta opiskelevan Jeren illat kuluvat töissä. Toisinaan hän joutuu tinkimään koripallotreeneistä tai musiikin harrastamisesta. ”Ei se ole vielä ikinä muodostunut ongelmaksi”, hän sanoo.

Hän kun pystyy harrastamaan musiikkia myös kotona.

Vanhempiensa luona asuessaan Jere ei käynyt töissä. Nykyään hän puurtaa töissä useita kertoja viikossa, mutta ei vaihtaisi enää entiseen. ”Kotona asumisen haittapuolet tämän ikäisenä olisivat niin isot, että uskon omavaraisen talouden olevan paljon parempi.

Töissä käyminen on aika pieni hinta siitä, että pystyy päättämään omista rahoistaan”, Jere selventää.

Rikastumaan Jere ei kuitenkaan pääse omien sanojensa mukaan. Vuokra- ja ruokakustannukset syövät suuren osan hänen tuloistaan, eikä ylimääräistä rahaa jää paljon käytettäväksi.

42 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 42

21.10.2010 15:57:00

Itsenäisen miehen valinta

aika tiukalla

Opiskelija-yrittäjä Mika Vimpari tietää itsemääräämisoikeuden hinnan: vastuu on täysin itsellä.

Töihin saattaa joutua milloin vain.

Virpi Tynkkysellä ei ole vapaaajanongelmia. Kolmen lapsen äiti on viestintäsuunnittelija, freelance-toimittaja ja opiskelija.

Mika Vimparin, 22, webhotelleihin sekä tietotekniikkapalveluihin erikoistunut yritys, Finetworks, syntyi kolmen datanomiopiskelijan työharjoitteluprojektina vuonna 2006. Mika jatkoi opintojaan ammattikorkeakouluun ja valmistuu puolentoista vuoden kuluttua tradenomiksi tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta.

Yritys tuo toki Mikalle tuloja, mutta opiskelujen rahoittamista tärkeämpänä hän pitää itsenäisyyttä, mahdollisuutta olla oma pomonsa. ”Yrittäjyys sopii itsenäiselle henkilölle – sellaiselle, joka ei siedä olla kenenkään muun alaisena. Itsekuriakin täytyy olla, jotta hommat tulevat tehdyiksi.”

Yrittäjänä Mika päättää itse milloin tekee töitä ja kuinka paljon. Opiskelijan työaikaa ovat viikonloput, tarvittaessa myös illat ja yöt. Vapaudella on kääntöpuolensa. Mika on vastuussa yrityksen ylläpitämistä palvelimista, ja siksi kutsu töihin voi tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa. ”Vastuu on suuri. Ja koska olen vasta opiskelija, usein jännittää, meneekö kaikki oikein.”

Tietojenkäsittelyn opinnot ja oma IT-alan yritys täydentävät toisiaan. Etenkin koodauksen ja kielten opintoja Mika on hyödyntänyt tehokkaasti. Myös opinnäytetyön aihe irtosi omasta yrityksestä, jonka pyörittämiselle liiketaloudenopinnot ovat antaneet pohjatiedot. Mika hoitaa yrityksensä kirjanpidon ja valvoo sen rahaliikennettä.

Tällä hetkellä koulu vie vielä suurimman osan Mikan ajasta, mutta valmistumisen jälkeen hän aikoo työskennellä kokopäiväisesti. Mika toivoo yritykselleen kasvua, mutta kohtuudella. ”Toivon, että yritys antaisi elannon valmistumisen jälkeen.

Olisi hienoa, jos muutaman vuoden päästä voisimme palkata väkeä niin, ettei tarvitsisi enää itse tehdä ihan kaikkea.”

”Olen niitä tyyppejä, jotka kaipaavat elämäänsä actionia. Olen parhaimmillani, kun tekemistä on hivenen liikaa”, selittää Virpi, 43, täyteen buukattua arkeaan.

Koulunpenkille palaaminen tuli ajankohtaiseksi, kun Virpin työpaikka käynnisti yhteistoimintaneuvottelut. Myös freelancerin keikkarintama oli hiljentynyt, joten reipas nainen päätti etsiä uutta energiaa ammattikorkeakoulusta.

Nyt Virpi opiskelee toista vuottaan HAAGA-HELIAN journalismin koulutusohjelmassa. Aikuiskoulutuksen opinnot ajoittuvat viikonloppuihin, mutta tiiviiden lähiopetusryppäiden lisäksi koulu teettää paljon työtä myös omalla ajalla.

Päiväopiskelija työskentelee koulun ohella, mutta aikuisopiskelija opiskelee, kun töiltään ehtii. Nuorille tutun vyön kiristämisen sijaan aikuisopiskelijaa koettelevat aikatauluongelmat ja jatkuva huono omatunto, joka ahdistaa kotoa poissa olevaa vanhempaa. ”Lastenhoidon järjestely kuuluu opiskelevan äidin elämään.

Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka vievät ja hakevat lapsiani, kun olen itse koulussa.”

Kahden työn ja opiskelun ristitulessa arjen arvojärjestyksen säilyttäminen on tärkeää. Kouluvelvollisuudet väistyvät ensimmäisenä, jos aikataulut menevät päällekkäin. Virpi on myös vähentänyt toimituskeikkojaan viime aikoina. ”Arvojärjestyksessäni perhe tulee aina ensin.”

Opiskelun ja työn yhdistämisen hyviksi puoliksi Virpi mainitsee toimeentulon ja konkreettisuuden. Joka pennin perään ei tarvitse itkeä, sillä kuukausipalkka takaa säännölliset tulot.

Opinnoissa auttaa, kun näkee opiskeltavan asian yhteyden työelämään ja pystyy käyttämään niitä heti hyväkseen. Opittu asettuu oikeaan perspektiiviin.

Kaisa Aarnio

Mika Vimpari

Jere Taussi

Virpi Tynkkynen

43 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 43

21.10.2010 15:57:01

STUDYING

The two sides of the coin Two Haaga-Helia exchange students share their unlike stories. one concentrates on doing as much studying and travelling as possible, other one on making friends and partying. Who benefits the most from their stay? text mimosa hedberg photos pirita männikkö

”Architecture is what I want to do in the future.”

Jongwon Lee is 25 years old and comes from South-Korea.

He lives currently in Kontula.

Me

“I study business management here, but in Korea my major is architecture.

I actually chose Sweden as my first choice to study abroad, but due to some problems I couldn’t go there after all. Then I applied for a program in Finland and got here - I actually had no idea where I was coming.

I’m graduating after my stay in here. I’ve also studied in Columbia University in New York for a year.

In addition to studying I’m also a foreign correspondent in Elle magazine in Korea, where I write stories one or two times per month.

I’m very interested in Helsinki’s design and fashion, especially because Helsinki is awarded as the world’s design capital of 2012.

I really want to see places and travel. Last week I went to Paris, and before that to Tallinn and Riga. This weekend I’m going to Stockholm.”

Finland

“Everybody says that I have to prepare for winter! I don’t have any experience being in -30 degrees. I’m afraid of the cold.

Helsinki is definitely the best city I’ve been to. It’s really peaceful in here. Finnish people are friendly and speak good English, although most of them are really quiet too.

Back in South Korea I live in Seoul, the capital, which has a population of 10 million people. Here it’s never crowded in trains or busses and I love that. I miss nothing in Korea. I love Helsinki.”

Haaga-Helia

“To be honest, when I saw this school I was surprised. In Pasila campus here’s only one building as in Korea there are bigger campu-

ses and also parks in them. But at least it’s a new one and I like the design a lot: plenty of glass and windows.”

Studies

“In addition to Pasila I also take courses in Haaga. I started a Finnish language course and I can already say: “Mun nimi on Jongwon Lee, mikä sun nimi on?” Still, the language is impossible to learn! I also study Finnish history and culture.

I spend a lot of time studying: I already have a Korean architecture licence, but I also want to get an American one. At the moment I’m studying for the exam to get that license, because it’s possible to take it here in Helsinki.

I also have this physical education course, which is held in Finnish. Luckily some students translate some of it for me. Every week the student group makes the plan for their lessons, which is great! It’s a very innovative and creative class, I love it. It’s different what I’m used to in Korea.”

Friends

“It’s easy to make friends. Last week my Finnish friend invited me to his house and I cooked Korean food there. We have a common sauna in our complex in Kontula, so I went there for this one time and met other students. It was cool. We do have sauna in Korea too and it’s very common there, which many Finns don’t know.”

Future

“I might be staying here for longer than just till the end of semester, because I’m planning to get an internship program in Finland.

I also want to travel a lot. Architecture is what I want to do in the future.”

44 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 44

21.10.2010 15:57:02

The signature on Jongwon’s laptop was written by Karim Rashid, who is a very famous industrial designer.

Gioia loves arranging house parties with her friends.

”If we go out, we go for 100%.”

Gioia Gaasbeek is 21 years old and comes from the Netherlands.

She lives currently in Kannelmäki.

Me

“I love parties, love meeting people and hang out with my friends, but I also want to graduate for this semester.

I’m now in my final year. Last year I went to New Zealand for my internship. This year I also wanted to go abroad and I thought that I should find something closer to home this time. I wanted to go somewhere where I usually wouldn’t go for a holiday and I ended up here.

I’m not sure what I’m going to do after my studies. Maybe I’ll work? I might want to do a Master’s degree, although I’m not sure if I can find a program I really like. I don’t want to do a degree just for the sake of studying.”

Finland

“Here everything is big and spread out. I come from a smaller city, so life is pretty different of what I’m used to.

Every club I’ve been in Finland was beautiful and big. We had our freshmen party there and it was great. I couldn’t do anything the next day, but it was worth it.

In Finland, people go out for dancing but in Netherlands partying is more like just hanging out, really laid-back.

Here, me and my friends go out to the city even two or three times per week. If we go out, we go for 100%. We don’t go out every night so when we do, we want to make the best of it.”

Haaga-Helia

“I think Haaga-Helia is a modern school. There are a lot of lectures which are pretty hard for me because I need to concentrate a lot on English. We don’t have as much lectures in the Netherlands, more assignments and group work.

Finnish students do talk to us and are friendly but I think they’re more here for the courses than to make friends. Especially in the evening courses the people are older, they always listen to the teacher and don’t talk to anybody. Even during breaks they don’t talk to me.”

Studies

I try to study at home, but I’m not very good at it. I wish I could spend more time with my friends and study less, but studying is important and, like I said, I really want to graduate within a year. Otherwise I get a delay of six months.”

Friends

“For me, the most important thing is hanging out with my friends.

Here in Finland I have six best girlfriends. We’re really close.

They’re from Italy, Spain, Belgium and Hungary. I have also a few Finnish friends, but they’re mostly tutors.

I’m not a person who likes to be alone. I’m so happy that I found friends here, people who I can tell everything. Otherwise I’d be more homesick that I’m now. If I hadn’t made friends in here, I’m not sure would I have stayed.

I want to stay in touch with my new friends after I go home. They all live pretty nearby, so I don’t want to lose the contact.”

Future

“After the stay in Finland I’ve learned yet again another culture.

That’s the most important thing for me. I know how Finnish people are and how things work in here. The courses I have here now, I think I’m going to forget them pretty soon after I’ve left.

I can see myself visiting Finland later, but not to stay here permanently nor work.” ■

45 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 45

21.10.2010 15:57:02

ROMANTIIKKA

Samettiverhojen varjossa TEKSTI H2 TOIMITUS KUVitus Karo Hellberg

Claire pyörittelee kastanjanvärisiä hiuksiaan hermostuneesti. Arthur tulisi kotiin vasta viikon päästä, mutta pystyisikö Claire vastustamaan kiusausta niin pitkään? Miksi hän ajattelee vain Hunteria?

Kello lyö kaksitoista, on jo korkea aika käydä vuoteeseen. Palvelustyttö Julia on sairaana, joten Claire ottaa veitsen pöydältä ja viiltää korsettinsa auki. Se valahtaa maahan paljastaen Clairen alastoman vartalon ja pitsiset sukkanauhat.

Taiteltava sermi varjostaa huoneen toisen päädyn. Lepattava kynttilänvalo saa varjot tanssimaan. Claire siirtää kynttilän peilipöydälle ja istahtaa hajareisin jakkaralle. Hän hivuttaa sukkanauhansa hitaasti alemmas tuuma kerrallaan. Katse ei värähdäkään peilikuvasta. Claire ihailee kuvajaistaan, kynttilänvalo korostaa hänen pyöreitä rintojaan.

Kuinka kauan siitä onkaan, kun hän tunsi Arthurin tapailevat sormet niillä? ”Claire?”, kuuluu käheä ääni varjoista. Claire säpsähtää ja kääntää pelokkaan katseensa nähdäkseen komean Hunterin astuvan sermin takaa. Hunterin vaalea tukka loistaa kynttilänvalossa. Claire ihmettelee, miten ei voinut olla huomaamatta Hunterin vahvaa ja pitkää vartaloa, voimakkaita käsiä, lihaksikkaita reisiä… Hunter lähestyy Clairea palava katse yönmustissa silmissään. ”Olen ajatellut sinua koko päivän.”, Claire tunnustaa katsoen Hunteria syvälle silmiin. Hunter kumartuu lähemmäs Clairea ja silittää hellästi naisen kiiltäviä hiuksia. Claire tuntee Hunterin huumaavan tuoksun yhä voimakkaammin ja voimakkaammin. Pelkästä tuoksusta

46 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 46

21.10.2010 15:57:04

voisi juopua, Claire ajattelee, kun Hunter alkaa hitaasti mutta päättäväisesti suudella naisen kaulaa siirtyen aina alaspäin.

Hetkeksi Hunter keskeyttää suutelemisen ja tuijottaa syvälle Clairen pimenevän syysillan sinisiin silmiin. Hunter painautuu jälleen lähemmäs Clairea ja suutelee häntä intohimoisesti. ”Ota minut!”

Claire voihkaisee. Hunter nostaa Clairen syliinsä kevyesti ja hellästi kuin kissanpennun. Sitten hän laskee Clairen satiinisen päiväpeitteen peittämälle valtavalle vuoteelle seuraten itse perässä. Claire tietää pelaavansa peliä, jossa hän voisi helposti polttaa sormensa. Kyse ei ole pelkästään hänestä, Hunterista tai Arthurista. Hän sysää ajatuksen pois päästään ja päättää antautua sisällään syttyvälle kiihkolle. Ei, hän ei voi eikä halua enää perääntyä.

Hunter kiusoittelee Clairea suukotellen häntä poskille, silmäluomille ja huulille. Claire hyväilee Hunterin lihaksikasta rintakehää. ”Saat minut hulluksi!” Claire huoahtaa ja hyväilee Hunterin täydellisiä pakaroita. ”Sinä saat minut hulluksi, Claire”, Hunter voihkaisee.

He ovat jo matkalla himon aallonharjalle, kun Clairen valtaa outo aavistus. Aivan kuin he eivät olisi huoneessa kahdestaan.

Liian myöhäistä! Claire sysää Hunterin päältään ja kavahtaa pystyyn vain kuullakseen makuukammarin oven loksahtavan hiljaa pimeydessä. Kynttilät lepattavat heikosti ilmavirrassa. Yhdellä jäntevällä loikkauksella Hunter on ovella ja kiskaisee sen auki. Käytävä on tyhjä. ”Voi Hunter, mikä tai kuka se oli? Minua niin pelottaa!”

Clairen indigosilmät anovat turvaa. Hunter sulkee Clairen syliinsä ja silittää hänen satiininpehmeitä hiuksiaan. ”Oli mikä oli, se ei tule takaisin enää tänä yönä.” Hellästi Hunter painaa Clairen takaisin vuoteeseen ja suutelee hänen alabasterinvalkoista vatsaansa. ”Rauhoitu, kaunokaiseni. Minä annan sinulle muuta ajateltavaa.”

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Romanttinen novelli kaipaa jatkoa. Miksi Clairea vihloo jatkuva intohimon polte? Mitä Hunter haluaa? Kuka häiritsi öistä hellyyden hetkeä? Kenen auto seisoo pihassa?

Kerro se meille! Lähetä max. 4000 merkin mittainen päätösosa tarinalle 20.11.2010 mennessä osoitteeseen anna.vanninen@myy.haaga-helia.fi. Kirjoita otsikkokenttään ”Jatkokertomus”.

Liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi, sillä voittajatarinan rustaajalle on luvassa huikea tuotepalkinto!

Voittajanovelli julkaistaan H2:n numerossa 4/2010. Tarina voidaan julkaista nimimerkillä, mikäli kirjailija niin haluaa.

Verhojen raosta tunkeutuvat auringonsäteet herättävät Clairen.

Edellisen yön tapahtumat palaavat hänen mieleensä kuin suloinen uni. Hunterin vahvojen, päättäväisten otteiden muisto saa hänet vieläkin värähtelemään. Vaikka Hunter oli tehnyt parhaansa vaikuttaakseen rauhalliselta, oudon välikohtauksen jälkeen Claire näki Hunterin silmissä uudenlaisen, pelottavan palon. Hunter oli repinyt ahnaasti pois sen vähän, mitä Clairella vielä oli yllään, eikä ollut kuunnellut vastaväitteitä. Kun kiihko oli saanut huipennuksensa, Hunter oli pukeutunut vaitonaisesti ja huulet yhteen nipistettyinä lähtenyt takaisin palvelijoiden siipeen. Claire oli nähnyt miehen silmissä halveksunnan, mutta tunsi silti lämmön tunteen tulvivan lantiolleen, kun muisteli heidän yhteistä yötään. Claire tunsi itsensä häväistyksi, mutta samalla hän janosi lisää.

Claire avaa raskaat samettiverhot ja päästää auringonvalon tulvimaan huoneeseensa. Kartanon piha on jo täynnä elämää. Maitotonkkia keittiöön kantavat piiat pysähtyvät tirskumaan kasvot esiliinaan peitettynä, kun joku puhuttelee heitä. Claire tunnistaa Hunterin voimakkaan hahmon, eikä voi tukahduttaa mustasukkaisuuden vihlaisua. Niinpä niin, hän ei ole ainoa, jota tuo raamikas työnjohtaja pitää hyvänä öisin. Claire ajattelee säälien nuorta keittiöpiikaa, joka hiljattain lähetettiin pyöreämahaisena ja itkuisena takaisin kotiinsa. Arthur ei kaivannut kartanoon ylimääräisiä suita ruokittaviksi.

Claire värähtää ajatellessaan Arthuria, tuota nuorta, synkkyyteen taipuvaista miestään, talon isäntää. Pelottavaa Arthuria, joka kuitenkin rakasti vaimoaan epätoivoisesti. ”On suorastaan helpotus, että hän on vielä viikon kaupungissa hoitamassa liikeasioitaan”, Claire ajattelee kääntyessään pois ikkunasta. Hän ei huomaa autoa, joka on pysäköitynä aivan pääoven eteen, vanhan tammen varjoon. ■

47 H2_taitto_0310MINTTUb.indd 47

21.10.2010 15:57:05

H2_taitto_0310MINTTUb.indd 48

21.10.2010 15:57:07