Helsingin henki 1/2011 by helsinginhenki

henki

01 2011

Helsingin

HELSINGIN KAUPUNGIN HENKILÖSTÖLEHTI

SIVU 14

Vihreä

ekspertti Ekotukihenkilö

Spårat kuntoon Töölössä

SIVU 26

Ajankäyttö haltuun

SIVU 24

palvelu

duunissa

SIVU 10

hyvinvointi

tuntee arjen niksit

Museo elää tätä päivää

{ pääkirjoitus }

sisältö { helmikuu 2011 }

Johtaminen monipuolistuu

istä on nuorten työntekijöiden mielestä hyvä työpaikka ja työssä viihtyminen tehty? Esimiehen yksilöllisestä palautteesta (jota saa paljon), selkeistä työn tavoitteista, mielenkiintoisesta työstä, avoimesta ilmapiiristä, antoisasta työyhteisöstä, reiluista pomoista ja ekologisista arvoista. Nuoret odottavat joustoja ja ovat itsekin valmiita joustamaan. Esimieheltä toivotaan innostuksen ja hengen luomista. Silloin töitä halutaan tehdä täysillä ja myönteisellä mielellä vastineeksi. Jos työpaikan arvot ja ilmapiiri eivät kohtaa eikä työ ole mielenkiintoista, etsitään muita vaihtoehtoja, vaikka tulot vähenisivätkin. Näin ainakin mikäli uskomme Taloudellisen tiedotustoimiston ja T-Median sekä Akavan erityisalojen viimeaikaisia tutkimuksia. Ja miksemme uskoisi: tulokset eivät olennaisesti poikkea niistä tiedoista, joita meillä on käytettävissä omista, kaikille ikäryhmille tarkoitetuista työterveys- ja työhyvinvointitutkimuksistamme. Nuorten odotuksissa korostuvat kuitenkin joustojen, mielenkiintoisen työn, runsaan yksilöllisen palautteen ja ekologisten arvojen merkitys. Jatkossa tarvitaan epäilemättä enemmän erilaista johtamista ja yksilöiden huomioimista, kun vastataan eri-ikäisten työelämäodotuksiin. Kaupunki on jo ottanut asiassa kopin. Meneillään on hanke, jossa kehitetään johtamista siten, että Helsingistä voisi tulla jopa eri-ikäisten johtamisen mallikaupunki. – Esimiestyön kehittäminen on keskeisimpiä asioita organisaation menestyksen takana, ja kaupungilla tähän myös panostetaan, vakuuttaa henkilöstöjohtaja Hannu Tulensalo tässä numerossa. Esimiestyön kehittämistä edistää nyt osaltaan Helmeen koottu tuore Hyvän esimiehen abc -tietopaketti. Käytännöllinen aineisto tukee arjen sujumista työyhteisöissä. Eniten paketista hyötyvät lähiesimiehet, mutta muutkin voivat tarkistaa, mitä esimiestyöltä on lupa odottaa. Aineistoa testaa parhaillaan 70 esimiestä ja asiantuntijaa. Heidän palautteensa jälkeen sivusto on valmis käytettäväksi. Esimies- ja työyhteisötyötä kehitetään myös monin koulutuksin, joita Oiva Akatemia tarjoaa. Niihin kannattaa niin esimiesten kuin muunkin henkilöstön osallistua itsensä ja oman yhteisönsä työn kehittämiseksi. Kesäksi kaupunki palkkaa 4 300 kesätyöntekijää ja kesäsijaista. Se on valtakunnallisesti suuri määrä. Nuorempia nuoria, 16–17-vuotiaita, otetaan töihin 1 000. Kesätöissä nuoret saavat hyvää tuntumaa stadista ja sen asukkaista huolehtimiseen. Viime vuonna saimme 44 250 kesätyöhakemusta. Kaupunki työpaikkana kiinnostaa nuoria ja nuoria aikuisia. Kesätyöntekijä voi hyvinkin olla tuonnempana kaupungin vakituinen työntekijä. Hänetkin kannattaa ottaa vakavasti.

TEEMA

Miten syntyy päätös? Kuka päättää, mistä ja miten? Kunnallinen päätöksenteko etenee portaittain. Tässä lyhyt oppimäärä.

REPPARI

Länsimetron rakentaminen on täydessä vauhdissa. Toimittaja lähti juttukeikalle syvälle maan uumeniin.

10 DUUNISSA

24 PALVELU

12 TALOUS

26 TYÖHYVINVOINTI

Ratikat palvelevat liikenteessä vuosikymmeniä. Töölön varikon kikkamiehet tietävät, mitä tehdä, kun rautahevon matka uhkaa tyssätä. Vuoden saavutus ja laatupalkitut hankkeet esittelyssä.

14 TYÖ JA YMPÄRISTÖ Ekotukihenkilöt tuntevat arjen ympäristöteot.

15 TYÖKALUT

Hyvän esimiehen abc antaa toimintamalleja ja tsemppaa tekemään työpaikoista yhä parempia.

Juttuehdotukset ja palaute maija-liisa.kasurinen@hel.fi

Helsingin henki | helmikuu

Facebook ja iPod kuuluvat nyt museoiden arkeen. Kaupunginmuseon kokoelmista nauttivat niin lapset kuin maahanmuuttajatkin. Aika on ystävämme, jos sitä vain osaa oikein käyttää.

PALSTAT 04 Helsinki 180˚ 05 Uutiset 23 Haloo, mistä on kyse? 27 Työterveyspsykologi 30 Ilmoitustaulu 31 Ristikko 32 Uusi duuni

henki Helsingin

Maissi Kasurinen

Uutta! Mukana myös ristikko!

Lehti postitetaan kaupungin henkilöstölle palkanlaskentajärjestelmän osoitetietojen mukaan. Jos haluat pois lehden jakelusta, ilmoita nimesi ja osoitteesi sähköpostilla heke.viestinta@hel.fi.

Ilmestymisaikataulu

Nro 2 30.3. aineisto 3.3. Nro 5 26.10. aineisto 5.10.

Nro 3 Nro 6

1.6. 7.12.

aineisto 4.5. aineisto 15.11.

Lehti ilmestyy verkossa www.hel.fi/helsinginhenki.

Nro 4

31.8.

aineisto 11.8.

stadi

365

Tukkutorin toimitusjohtaja Timo Taulavuori pohtii, miten Helsingistä tehdään maailman hyvän ruoan keskus.

ruoasta ja ruokailusta nykyistä tärkeämpi hetki päivässä. Silloin ruoan arvostusta ja ruokavalintojen merkitystä opetetaan osana päiväkotien toimintaa.

Helsingistä herkku

HELSINGIN TUKKUTORI toreineen ja kauppa-

SUOMI JA HELSINKI eivät tule ensimmäisenä

KAFFELLA

Loppuuko alkoholitarjoilu kaupungin tilaisuuksista? Mitä muuta pitää sisällään uusi alkoholinkäytön toimenpideohjelma? Keskustelemassa kulttuurikeskuksen väkeä.

mieleen, kun puhutaan maailman hyvän ruuan keskuksista. Mutta voisiko asia olla toisin? Meillä on erinomaiset eväät kehittyä Euroopan merkittävimpien hyvän ruoan keskusten joukkoon. Lähtökohtana on korkea osaaminen, erinomaiset ja myös ainutlaatuiset raakaaineet sekä kattava ja maailmallakin tunnettu kouluruokailu- ja työpaikkalounaskulttuuri. Tämän lisäksi yksi tärkeä trendi maailmalla on niin sanottu pohjoinen keittiö, jota muut pohjoismaat Suomen ohella ovat tehneet kauhoen tunnetuksi. KESÄKUUSSA 2010 kaupunginhallituksen hy-

Kalatalousneuvoja opastaa nuoria ottamaan onkeensa. Ihan kirjaimellisesti.

Helsinki on täynnä tarinoita, elokuvakohtauksia ja kertomuksia.

AMMATTI

LIIKKEELLÄ

JULKAISIJA Helsingin kaupungin henkilöstökeskus, PL 4500, 00099 Helsingin kaupunki PÄÄTOIMITTAJA

Maija-Liisa Kasurinen, puh. (09) 310 37956, 050 310 3954, maija-liisa.kasurinen@hel.fi TOIMITTAJA Katariina Käyhkö, puh. (09) 310 64988, 040 336 0807, katariina.kayhko@hel.fi TOIMITUKSEN SIHTEERIT

väksymän ruokakulttuurin kehittämisvalintojen avulla on tarkoitus kehittää Helsingistä eurooppalainen laatuluokan ruokakaupunki. Päätavoitteena on, että Helsingistä jää täällä vieraileville turisteille ja business-matkustajille hyvä maku suuhun ja mieleen. On jo tunnettua, että ruoka on yhä tärkeämpi syy valita hyviä matka- ja kongressikohteita. Viesti kulkee suusta suuhun! Vaikka Helsinki tavoittelee kansainvälistä tunnettavuutta hyvän ruoan kaupunkina, tärkeä tavoite on se, että kaupunkilaiset voisivat olla tyytyväisiä ja jopa ylpeitä oman kaupunkinsa arki- ja juhlaruuan tarjonnasta. Strategiassa on neljä ohjelmaa, jotka kaikki koskettavat tavallisia kaupunkilaisia.

HENKILÖSTÖKESKUKSESSA Sanna Karppelin, puh. (09) 310 37954, 050 517 9184, sanna.karppelin@hel.fi,

Sari Ruusutie, puh. (09) 310 37955, 050 517 9213, sari.ruusutie@hel.fi TOIMITUSNEUVOSTO Terttu Forsström (pj), Johanna Joutsiniemi, Mikko Juuti, Kaarlo Kontro (JUKO), Panu Oksman (KTN), Satu Pikkarainen (JHL), Eeva Rinne (Tehy), Kaarina Salminen (Jyty), Irmeli Snellman (TNJ/Super), Ari Tammi, Moa Thors TOIMITUS JA ULKOASU Otavamedia Oy / Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510, www.kynamies.fi TUOTTAJA Maija Kajanto, maija.kajanto@kynamies.fi PAINOPAIKKA Sanomapaino Oy, Sanomala 2011 PAINOS 39 000 kpl 23. VUOSIKERTA ISSN 0787-7994 (painettu) ISSN 17976170 (verkkolehti)

YHTENÄ KOHTEENA ovat päiväkoti-ikäiset

lapset ja heidän perheensä. Kehittämisvalintojen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet päiväkotien ruoan raaka-aineista on luomua. Tätäkin tärkeämpää on päiväkotien opetuksellinen tavoite, jossa lapsille tehdään

halleineen on strategian toinen pääkohderyhmä. Helsingin Tukkutorin vanhasta teurastamoalueesta syntyy koko kaupungin Hyvän ruoan keskus, jonne kootaan ravintoloiden ja ruokamyymälöiden lisäksi ei-kaupallisia toimintoja. Näin annetaan virikkeitä, tietoja ja elämyksiä suomalaisesta ruokakulttuurista sekä matkailijoille että pääkaupunkiseudun asukkaille. Lisäksi kaupungin kauppahalleja ja toreja halutaan elävöittää vastaamaan kuluttajien tarpeita myös keskusta-alueen ulkopuolella. HELSINGIN KAUPUNGIN ruokakulttuuristrategia eroaa monista muista siinä, että ympäristön huomioiminen on olennainen osa ruokavalintoja. Ympäristöasioiden korostamisen lisäksi ruokakulttuurivalinnoissa halutaan osallistaa kaupunkilaisia myös toimimaan itse paremman ruoan puolesta. Muun muassa kaavoituksen avulla halutaan varmistaa, että kaupunkilaisilla on mahdollisuus viljellä lähialueillaan. Myös ruoan kierrättämiseen ja ruokailusta seuraaviin hiili- ja vesijalanjälkiin kiinnitetään erityishuomiota strategiassa. Ruokailussa myös yhteisöllisyys on tärkeää ja se nousee uudelleen facebook-sukupolven parissa. MILLOIN UUSI

ruokakulttuuri näkyy? Vuosi 2012 maailman designpääkaupunkina on oiva mahdollisuus tuoda esille uusia ruokaan liittyviä asioita. Lähes jokaisella kaupungin toimijalla on mahdollisuus miettiä, miten ruokakulttuuria edistetään oman viraston toiminnassa ja valinnoissa ja miten se näkyy arjessa ja juhlassa. Nyt on sopiva aika miettiä, mihin soppaan lusikkansa pistää!

Helsingin henki | helmikuu 2011

{ Helsinki 180° } teksti MAIJA KAJANTO kuvat NUORISOASIAINKESKUS, LINNANMÄKI-SÄÄTIÖ

■ Hiihtolomalla ei välttämättä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Helsinki tarjoaa mittavat määrät sisä- ja ulkoliikuntamahdollisuuksia kaiken ikäisille.

Hiihtoloman tunnelmiin

ietätkö hiihtoloman kaupungissa teiniikäistesi kanssa? Erinomainen päätös! Tänäkin vuonna hiihtolomaviikolle on tarjolla riemukasta ohjelmaa vain ratikka- tai metromatkan päässä. Suomen suurin nuorille suunnattu hiihtolomatapahtuma Reaktori järjestetään 22.–25.2. Kaapelitehtaalla on tarjolla ohjelmaa kiipeilystä taiteen tekemiseen, konsolipisteisiin ja biljardipöytiin. Sisäänpääsy on ilmainen eikä ikärajoja ole. Perinteisempää hiihtolomaohjelmaa voi löytää upouudesta lumilautailupuistosta. Kivikon liikuntapuistossa sijaitseva Lumiparkki tarjoaa lautailijoille muun muassa reilejä, hyndejä ja minipipen. Linnanmäen talviriehassa löytyy toimintaa myös perheen pienimmille. Tarjolla on tänäkin vuonna muun muassa minimoottorikelkkailua, teatteria, napakelkkailua, luistelua, lastenartisteja ja paljon muuta.

Helsingin henki | helmikuu 2011

Pulkkamäkien parhaimmisto

• Klassinen keskustan pulkkamäkivaihtoehto löytyy Koffin puistosta. Osoitteessa Bulevardi 40 on tarjolla reipasvauhtinen mäki ja kahvila Fanny, josta saa kuumaa juotavaa. • Hieman kovemmat vauhdit löytyvät Paloheinästä, jossa pulkkamäen lisäksi voi kokeilla perinteistä murtomaahiihtoa ja muita talviulkoilulajeja. • Herttoniemen liikuntapuiston pulkkamäki tarjoaa tiukan haasteen ruuhkaisemmille ulkoilupaikoille. Mäki sijaitsee lähellä Siilitien metroasemaa, joten loppumatka taittuu vaikka Stiga kainalossa. > Lisätietoja: www.nuoriso.hel.fi/reaktori, www.lumiparkki.fi ja www.linnanmaki.fi

uutiset

qrtwtug Helsingissä 588 600 asukasta

Puhelinnumerotietojen käytettävyyttä parannetaan

■ HELSINGIN ASUKASLUKU kasvoi vii-

■ KAUPUNGIN PUHELINNUMEROIDEN pää-

me vuonna noin 5 250 asukkaalla. Tietokeskuksen tietojen mukaan Helsingissä asui vuodenvaihteessa vakituisesti noin 588 600 asukasta. Vauvoja syntyi viime vuonna 6 650, mikä on enemmän kuin edellisvuonna. Ulkomailta Helsinkiin muutti 2 450 henkeä. Määrä on edellisvuotta pienempi. Muualta Suomesta Helsinkiin muutti noin 29 100 ja Helsingistä muutti muualle Suomeen noin 28 000 henkilöä.

tietolähde on Merex-tietokanta, joka löytyy muun muassa sisäisenä puhelinluettelona Helmestä. Merexin tiedot ohjautuvat automaattisesti myös muihin sähköisiin numeropalveluihin kuten numerot.hel. fi:n ja Eniron 0100100 -palveluun. Puhelinvaihde on yhä kaupunkilaisten käytetyin tapa ottaa yhteyttä. – Vaihteeseen tulee jopa 120 000 puhelua kuukaudessa, kertoo yksikönjohtaja Riitta Karvinen Palmiasta.

Palvelujen saatavuuden vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että henkilöstön yhteystiedot ovat Merexissä ajantasalla. Helmikuussa otetaan käyttöön uusi Merexlomake, joka helpottaa tietojen päivittämistä. Myös numerot.hel.fi-palvelun kieliversioita ja hakutoimintoa on parannettu. Kaupungilla on 38 000 työntekijää, mutta numerot.hel.fi-palvelussa puhelinnumeroita on vain 13 500.

Arto Wiikari

Tuottavuutta ja työhyvinvointia mittaamaan ■ UUSI TUOTTAVUUTTA JA TYÖHYVINVOINTIA lisäävä ohjelma starttasi tammikuun

alussa. Ohjelma koostuu eri hallintokuntien toiminnan tehostamiseen ja työhyvinvointiin tähtäävistä hankkeista ja se koskee kaikkia hallintokuntia. Kaupunginhallitus kehottaa kaikkia hallintokuntia valmistautumaan tekemään esitykset tuottavuutta parantavista konkreettisista toimenpiteistä. Esitykset on tehtävä 1.5. mennessä. Ohjeet saa talous- ja suunnittelukeskuksesta. Kerromme aiheesta lisää seuraavassa numerossa.

Palkkaa harjoittelija! ■ VIRASTOT JA LIIKELAITOKSET voivat palkata yliopisto- tai korkeakouluopiskelijoita

henkilöstökeskuksen rahoituksella tänäkin vuonna. Opiskelijat tutustuvat harjoittelun aikana kaupunkiin työnantajana, saavat tietoa kaupungin tarjoamista työmahdollisuuksista ja kartuttavat työkokemustaan ja alansa osaamista. Opiskelijat voivat tehdä esimerkiksi erilaisia selvityksiä ja kartoituksia sekä toteuttaa projekteja tai muita osaamistaan vastaavia tehtäviä. Resurssien rajallisuuden vuoksi henkilöstökeskuksen rahallinen tuki kohdistuu vain Helsingin seudun yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoihin. Harjoittelijan voi palkata myös muista yliopistoista, jos alan koulutusta ei ole tarjolla pääkaupunkiseudulla, jos tarvitaan ruotsinkielisiä harjoittelijoita tai jos alalla on rekrytointivaikeuksia. Harjoittelun kesto on 3 – 5 kuukautta. Tukea haetaan 11.2. mennessä. > Lisätietoja Helmi > Henkilöstö > Rekrytointi > Opiskelijan palkkaaminen tai erityissuunnittelija Hanna Keskinen, henkilöstökeskus, puh. 310 43824.

■ ERITYISEN KYLMÄ TALVI viime vuoden

alussa ja lopussa vaikutti selvästi energiantarpeeseen. Helsingin Energia tuotti kaukolämpöä enemmän kuin koskaan aiemmin. Energiatehokkaan yhteistuotannon määrää pystyttiin edelleen kasvattamaan. Siksi hiilidioksidin ominaispäästöt säilyivät edellisvuoden tasolla lisääntyneestä energiantuotannosta huolimatta. Viime vuoden lämmitystarve oli 7 prosenttia normaalivuotta ja yli 10 prosenttia edellisvuotta suurempi.

■ HELSINGIN VAKINAISEN palokunnan, nykyisen pelastuslaitoksen, perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Kun jotain sattuu – Palo- ja pelastustoimi Helsingissä 150 vuotta -julkaisu kertoo, millaista palokunnan työ oli 1800-luvulla. Iltaisin ja öisin palovartijan tuli muun muassa ilmoittaa kaupunkilaisille kellonlyönnit, huutaa ”Käsi mahtava Jumalan laupiaan, tulenvaaralta varjele meitä!” ja kertoa lopuksi tuulen suunta. Pelastuslaitoksen juhlavuoden teemana on turvallisuustietouden levittäminen ja turvallisemman huomisen rakentaminen yhdessä pääkaupunkiseudun asukkaiden kanssa. > Vuoden tarjontaa osoitteessa www.pelastuslaitos150.hel.fi.

Skyfoto / Sami Kurikka

Kylmä talvi lisäsi energiantuotantoa

Pelastustyötä jo 150 vuotta

Pirkkolan uima- ja urheiluhalli energiatehokkaammaksi ■ PIRKKOLAN UIMA- JA URHEILUHALLIN julkisivujen perusparannus valmistuu helmikuussa. Työ on viimeinen vaihe 1990-luvulla alkanutta perusparannusta. Kiinteistön LVISA-tekniikka on kunnostettu, rakenteet uudistettu ja energiatehokkuutta parannettu.

Kuvataidelukiolle kestävän kehityksen sertifikaatti ■ HELSINGIN KUVATAIDELUKIO sai OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatin. Sää-

tiön kestävän kehityksen ohjelma on koko oppilaitosyhteisöä osallistava työväline, jolla kestävä kehitys tehdään osaksi opetusta ja koulutyön arkea. Säätiö toimii opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen hyväksi.

Helsingin henki | helmikuu 2011

JAA Kuka

päättää,

missä ja miten? Miten toimii

kaupungin päätöksenteko? Kun haluaa muutosehdotuksen tai uuden idean läpi, miten pitää toimia? Jokainen ehdotus kulkee ruohonjuuritasolta pitkän ja mutkaisen tien kaupungin hallinnossa, mutta eri portaiden jälkeen syntyy valmista ja harkittua päätöksentekoa.

Ä K H E 06

Helsingin henki | helmik

! I E

teksti PÄIVI BRINK kuvitus ATTE LAKINNORO

äätöksenteko etenee kaupungin hallinnossa askel kerrallaan. Näin esimerkiksi silloin, kun ruotsinkielistä päivähoitoa alettiin siirtää sosiaalivirastosta opetusviraston alaisuuteen. Prosessia valmisteltiin vuosia. – Siirron tavoitteena oli muodostaa jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Mutta tärkeää on myös ruotsinkielisten palvelujen hallinnon vahvistaminen, jotta toiminnan johtaminen, suunnittelu ja toteutus palvelisivat kuntalaisia mahdollisimman hyvin, kertoo ruotsinkielisten sosiaalipalvelujen päällikkö Ulla Liljelund. Päätösketjun läpikäymiseen kului koko viime vuosi, ja samalla ruotsinkielisen päivähoidon 350 työntekijää valmisteltiin organisaatiomuutokseen.

Työntekijät mukana suunnittelussa

EH EI. KÄ ..

Siirrosta tehtiin lukuisia aloitteita sosiaalilautakunnassa 2000-luvulla. Lakimuutos vuonna 2007 antoi kunnille oikeuden päättää, kenelle päivähoidon hallinnointi kuuluu. Kaupunginhallinnon kehotuksesta sosiaali- ja opetustoimet julkaisivat kaksi raporttia. Keväällä 2008 valmistui ruotsinkielisen päivähoidon ja ruotsinkielisen opetustoimen hallinnon yhdistämistä käsittelevä yhteinen raportti, joka esitti siirron tavoitteet, pohti sen vaikutuksia ja esitti lisäselvityksiä. Kesäkuussa 2008 kaupunginjohtaja asetti jatkoselvitystyöryhmän. Vuoden lopussa ilmestyi jatkoraportti, jonka pohjalta siirtoesitys tehtiin. – Raportit syntyivät opetus- ja sosiaalivirastojen yhteisissä työryhmissä, joissa oli mukana keskeisiä virkamiehiä. Tiedotimme mahdollisesta muutoksesta eteenpäin viraston sisällä. Ensin kerroimme omalle henkilökunnalle ja päivähoidon päälliköille, jotka tiedottivat päiväkotien johtajille. He kertoivat muutoksesta edelleen työntekijöille noin 35 toimipisteessä, Liljelund kertoo. Työntekijät olivat prosessissa mukana ja tekivät muun muassa SWOT-analyysiä eli pohtivat muutoksen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. – Sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia löydettiin, ja niitä pohdittiin edelleen virastojen työryhmissä, Liljelund kertoo. Viime kesäkuussa ensin kaupunginhallitus ja sitten kaupunginvaltuusto päättivät ruotsinkielisen päivähoidon ja opetusviraston hallintojen yhdistämisestä. Kaupunginhallitus kehotti sosiaalivirastoa ja opetusvirastoa valmistelemaan henkilöstösiirtoja ja muita tarvittavia resurssisiirtoja. Tässä tehtiin yhteistyötä henkilöstökeskuksen, hallintokeskuksen sekä talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa. Kun valtuuston päätös oli syntynyt, sosiaali- ja opetusvirastot tiedottivat siitä yhdessä sekä ruotsinkieliseen päivähoitoon että ruotsinkielisiin kouluihin. Myös lasten ja nuorten vanhemmille kerrottiin asiasta päiväkotien ja >>

Mitä? Ruotsinkielinen päivähoito siirtyi sosiaalivirastosta opetusvirastoon. Ruotsinkielinen päivähoito, peruskoulut ja lukiot muodostavat opetusvirastossa uuden osastotasoisen yksikön ”Ruotsinkielinen päivähoito- ja koulutuslinja”.

Milloin? Valmistelu alkoi 2008. Siirtyminen tämän vuoden alussa.

Miksi? Tavoitteena on muodostaa jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Varhaiskasvatus on osa kasvatusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Samalla vahvistetaan ruotsinkielisen päivähoidon ja opetustoimen palvelujen hallintoa sekä organisoidaan toiminnan johtaminen, suunnittelu, toteutus ja arviointi lapsiperheiden tarpeita ajatellen.

Henkilöstövaikutukset? Uudistuksen myötä 350 henkilöä siirtyi sosiaalivirastosta opetusvirastoon. Päivähoidon toimipisteet säilyivät ennallaan.

? ?? 07

Näin se eteni > 2000-luvulla

Sosiaalilautakunnassa useita valtuutettujen aloitteita, jotka edistävät vaiheittain ruotsinkielisen päivähoidon siirtämistä opetusvirastoon. Aloitteet arvioidaan kaupunginhallituksessa.

> maaliskuu 2008

Raportti Selvitys ruotsinkielisen päivähoidon siirtämisestä sosiaalivirastosta opetusvirastoon.

> kesäkuu 2008

Kaupunginjohtaja asettaa jatkoselvitystyöryhmän.

> joulukuu 2008

Raportti Jatkoselvitys ruotsinkielisen päivähoidon siirtämisestä sosiaalivirastosta opetusvirastoon kaupunginhallituksen käsittelyyn. Raportin allekirjoittavat sekä sosiaalijohtaja että opetustoimen johtaja.

> kesäkuu 2010

Kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston päätökset ruotsinkielisen päivähoidon siirtämisestä opetusvirastoon.

> syyskuu 2010

Ohjausryhmä alkaa valmistella siirtoa yhteistyössä henkilöstön kanssa. Ohjausryhmä asettaa valmistelutyöryhmän. Syksyn aikana järjestetään henkilöstön kuulemistilaisuuksia ja valmistellaan organisaatiomuutosta.

> joulukuu 2010– tammikuu 2011

Apulaiskaupunginjohtajat esittelevät siirtopäätöksen kaupunginjohtajalle, joka teki lopullisen päätöksen.

koulujen vanhempainilloissa, tiedotteilla päiväkotien ja koulujen ovissa ja ilmoitustauluilla, lehdistössä sekä kaupungin verkkosivuilla.

Toteutuksessa tiukka aikataulu

Valtuuston päätös syntyi kesällä, ja siirtoa valmisteleva ohjausryhmä perustettiin viime syyskuussa. Ohjausryhmään kuuluivat myös sosiaalijohtaja ja opetustoimen johtaja. Virastopäälliköt päättivät asettaa valmisteluryhmän, johon kumpikin virasto ja henkilöstöjärjestöt nimesivät omat edustajansa. Valmisteluryhmän tehtävänä oli seurata ja käsitellä siirtoa. Se raportoi ohjausryhmälle. Lisäksi virastoissa toimivat omat työryhmät. Muutos toteutettiin neljässä kuukaudessa vuodenvaihteeseen mennessä. – Tämä on ollut haastavaa juuri aikataulun tiukkuuden vuoksi. Oli tärkeää pitää myös päivähoidon työntekijät ajan tasalla prosessin aikana. Pidimme infotilaisuuksia ja järjestimme kaikille 350 työntekijälle mahdollisuuden henkilökohtaiseen kuulemiseen. Myös hallinnon henkilökunnalle kerrottiin muutoksen vaikutuksista, ja henkilöstöjärjestöt ovat olleet keskeisessä roolissa. Muutoksen vaikutuksia käytiin läpi sosiaaliviraston asiantuntijoiden kanssa muun muassa linjajohdon, henkilöstöjärjestöjen, talouden asiantuntijoiden ja henkilöstö-, tila-, tietopalvelu-, viestintä- ja lakimiesyksiköiden kanssa. Lopuksi siirtopäätös meni vielä johtajistoon, joka esitteli sen kaupunginjohtajalle. Siirtopäätöksen allekirjoitti kaupunginjohtaja. – Aluksi toiminnan muutokset ovat pieniä, vaikka koko siirron tavoite on muuttaa ja kehittää ruotsinkielistä päivähoitoa. Muutos on kehityksen avain, Liljelund muistuttaa. •

Kaupungin hallinnollinen organisaatio voi ensisilmäyksellä vaikuttaa melkoiselta mustekalalta, mutta jokaisella tasolla on omat tehtävänsä. Tässä päätöksentekotasojen lyhyt kertaus.

Portaalta portaalle KAUPUNGINVALTUUSTO valitaan kun-

nallisvaaleilla joka neljäs vuosi, ja se on kaupungin ylin päättävä elin. Valtuustossa käsitellään kaikki tärkeimmät asiat, kuten strategiat ja budjetit. Valtuusto valitsee kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajat. Valtuuston toimintaa säätelee kuntalaki, joka on valtakunnallinen eli joka kunnassa sama. Kaupungin hallintoa säädellään myös valtuuston hyväksymässä, kuntakohtaisessa hallintosäännössä ja johtosäännössä, jotka määrittelevät tarkkaan hallinnon tehtävät ja työnjaon. Johtosäännöllä valtuusto voi jakaa toimivaltaansa muille toimielimille, kuten hallitukselle ja lautakunnille. Helsingin kaupunginvaltuustossa on 85 jäsentä ja se kokoontuu yleensä joka toinen keskiviikko. Valtuuston kokoukset ovat julkisia, eli kuka vain voi seurata niitä paikan päällä tai verkossa www.helsinkikanava.fi. Esityslista on luettavissa kokousta edeltävänä perjantaina kaupunginvaltuuston verkkosivuilla www.hel.fi/kaupunginvaltuusto, missä tiedotetaan myös kokouksen päätöksistä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on Minerva Krohn (Vihr.). KAUPUNGINHALLITUS johtaa

kaupungin hallintoa, valmistelee kaikki valtuuston käsittelyyn tulevat asiat ja panee valtuuston päätökset täytäntöön.

Helsingin henki | helmikuu

Kaupunginvaltuusto Tarkastuslautakunta Tarkastusvirasto

Tilintarkastajat

Kaupunginhallitus

KAUPUNGINJOHTAJA johtaa kaupungin hal-

Konsernijaosto

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen Sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä

Lautakunnat ja johtokunnat Virastot Valtuusto valitsee hallituksen jäsenet kahdeksi vuodeksi. Hallituksen tehtäviä säätelee kaupungin johtosääntö. Hallitus tekee päätöksiä myös itsenäisesti ja panee ne suoraan täytäntöön. Helsingin kaupunginhallituksessa on 15 jäsentä. Se kokoontuu yleensä joka maanantai. Hallituksen kokoukset eivät ole julkisia. Kokousten esityslistat ja päätökset ovat luettavissa hallituksen verkkosivuilta www.hel.fi/kaupunginhallitus. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on Risto Rautava (Kok.). Kaupunginhallitus asettaa useamman

mikausi on kaksi vuotta. Jaosto kokoontuu noin 20 kertaa vuodessa, ja kokousten esityslistat ja päätökset löytyvät sivulta www. hel.fi/konsernijaosto. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava on myös konsernijaoston puheenjohtaja.

luottamushenkilön muodostamia toimikuntia ja neuvottelukuntia. Toimikunnat asetetaan tilapäisten tai pysyväisluonteisten tehtävien suorittamista varten enintään hallituksen toimikaudeksi. Neuvottelukunnat asetetaan valmistelemaan tai seuraamaan määrättyä asiaa. Kaupunginhallituksen konsernijaosto linjaa omistuspolitiikkaa ja valvoo, että kaupungin omistamat yritykset toimivat tavoitteidensa mukaan. Konserniin kuuluu yli sata tytäryhtiötä ja säätiötä; kyseessä on laaja konserni. Jaostossa on seitsemän valtuuston valitsemaa jäsentä, joiden toi-

lintoa ja taloudenhoitoa apulaiskaupunginjohtajien avustuksella. He ovat hallituksen alaisia. Apulaiskaupunginjohtajien vastuulle määrätään tietyt toimialat, ja he vastaavat toimialoihinsa kuuluvien lautakuntien ja virastojen asioista. Kaupunginjohtaja päättää esimerkiksi asioista, jotka eivät kuulu apulaiskaupunginjohtajien toimialoihin tai jotka sivuavat kahden tai useamman apulaiskaupunginjohtajan toimialaa. Helsingissä kaupunginjohtajalle on ollut tapana antaa myös ylipormestarin arvonimi. LAUTAKUNNAT JA JOHTOKUNNAT ovat po-

liittisia luottamushenkilöelimiä, jotka kaupunginvaltuusto valitsee neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ne kehittävät ja ohjaavat virastojen ja liikelaitosten toimintaa. Lautakuntien ja johtokuntien tehtävät on määrätty johtosäännöissä, ja niiden henkilömäärä vaihtelee. Valtuusto voi jakaa lautakuntien tehtäviä edelleen jaostoille. Esimerkiksi opetuslautakunnalla on suomen- ja ruotsinkielinen jaosto. Jokaisessa lautakunnassa on myös hallituksen edustaja, joka osallistuu keskusteluun, mutta ei päätöksentekoon. Lautakunnan kokoukset ovat suljettuja mutta esityslistat ja päätökset julkisia. Ne löytyvät osoitteesta www.hel.fi/lautakunnat. Virastoja ja liikelaitoksia on yhteensä 35.

Päätösten polku > Lähtölaukaus Ideat ja ehdotukset lähtevät hyvin eri tahoilta ja eri tavoin päätöksentekoon. Yksi tapa on kaupunginvaltuuston jäsenen aloite, toinen suora kuntalaisaloite, jolloin kuntalainen ottaa yhteyttä kaupungin luottamushenkilöön. Valtuutettu tekee aloitteen valtuuston kokouksessa.

> Valmistelu Aloitteet käsitellään seuraavana päivänä hallintokeskuksessa, joka delegoi asian tiettyyn toimialaan erikoistuneelle valmistelijalle. Valmistelija pyytää usein lausuntoja lautakunnista ja lähettää aloitteen lausuntakierrokselle. Hallintokeskus kokoaa yhteen mietintöön esimerkiksi 40 aloitetta. Valmistelussa pyritään tehokkuuteen ja nopeuteen, mutta riippuu asiasta, kuinka kauan käsittely kestää.

> Kaupunginhallitus Valmistellut aloitteet käsitellään hallituksessa neljä kertaa vuodessa. Hallitukselta aloitemietinnöt menevät valtuuston päätettäväksi. Kaupunginjohtajat toimivat hallituksen kokouksessa esittelijöinä.

> Kaupunginvaltuusto Valtuusto äänestää ja tekee päätökset aloitteista. Se voi myös ehdottaa muutoksia ja esittää vastaehdotuksia. Kaikkiin valtuutettujen aloitteisiin on annettava vastaus. Asukkaiden aloitteita tulee vuodessa muutamia, ja ne käsitellään kerran vuodessa huhtikuussa.

> Täytäntöönpano Hallitus panee asian täytäntöön.

> Julkistaminen Kaikista kokouksista ja niiden päätöksistä tiedotetaan kaupungin verkkosivuilla www.hel.fi, ilmoitustaululla ja lehdissä.

> Valitusoikeus Hallituksen päätöksistä voi valittaa, joten kuka tahansa kuntalainen voi tehdä oikaisuvaatimuksen. Valtuuston päätöksistä voi tehdä kunnallisvalituksen. Valitusoikeus määritellään tapauskohtaisesti. > Lisätietoja www.hel.fi > Päätöksenteko ja hallinto

Helsingin henki | helmikuu 2011

duunissa teksti Liisa Joensuu kuvat Tommi Tuomi

Kirurgejakin on Suomessa enemmän kuin ratikan anatomian tuntijoita, niin harvassa ovat spåraspesialistit. Heidän työnsä vaatii erikoisosaamista, joka syntyy vain vaunun kimpussa ja pitkän harjaantumisen kautta. Töölön raitiovaunuvarikolla törmää erikoisiin titteleihin ja pitkiin työuriin. Useat ovat viihtyneet HKL:n varikolla vuosikymmeniä, kuten ratikat liikenteessä.

Spåran hoitajat

öölön varikon raitiovaunuhuollossa toimii kaikkiaan 27 työntekijää. Täällä huolletaan, korjataan, siivotaan ja pestään kalustoa. Tekemistä riittää, sillä vaunuja mahtuu halliin jopa 30. Osa niistä tosin on vain ”päivähoidossa” ruuhkahuippujen välillä ja osa odottamassa varavaunun tarvetta. Koska Töölön varikon sijainti Mannerheimintiellä on raideliikenteessä keskeinen, varikolle ajetaan vioittuneet raitiovaunut usein suoraan liikenteestä. – Ovi- ja jarruviat ovat tyypillisiä liikenteessä ilmeneviä ongelmia. Silloin vaunu ajetaan varikolle, ja täältä lähtee toinen vaunu tilalle. Turvallisuudesta ei tingitä. Pienempiä vikoja voidaan korjata päätepysäkillä, jonne kikkamiehet ajavat huoltoautolla, kertoo huoltotyönjohtaja Osmo Lemetyinen.

Kolme miestä ja tunkki

Kikkamies osaa nimensä mukaisesti kaikki kikat, joita tarvitaan raitiovaunun liikennekelpoiseksi saattamisessa. Usein tapahtuma yllättää ja on kiire. Kikkamies on tikkana paikalla. Tai oikeastaan heitä on aina kolme, kuten Veli-Matti Laitinen, Matti Lattunen ja Kari

Kiiski. Jos lähes 30 000 kilon painoinen vaunu suistuu kiskoilta, kohteeseen lähtee H055-raivausautolla kolme miestä ja tunkki. Toki autosta löytyy tarvittaessa muutakin kalustoa. – Etumiehiksi ja vuoromiehiksikin meitä kutsutaan. Vaikka käymme hälytyksissä, ensisijaisesti kuitenkin korjaamme vaunuja. Osaamme kaiken ja

”Jos lähes 30 000 kilon painoinen vaunu suistuu kiskoilta, kohteeseen lähtee kolme miestä ja tunkki.” täydennämme toisiamme, Veli-Matti Laitinen toteaa vaatimattomasti. Haastattelupäivänä kello 14 mennessä kikoilla on ollut jo kolme hälytystä. Aamulla keskikaupungilla vaunusta oli lauennut maasulkurele. Sen jälkeen Aleksis Kiven kadulla odotti kiskoilla peräänajo. Seuraavaksi Porthaninkadulla piti siirtää autoa, joka oli pysäköity liian lähelle kiskoja ja esti ratikkaliikennettä.

Veli-Matti on ollut kikkamiehenä Töölön varikolla yli 34 vuotta. Ratikan anatomia on tullut tutuksi, kun rautaa on tullut rassattua vuodesta 1976. Työurat hallilla ovat muillakin pitkiä, hyvinkin 20–30 vuotta. Mutta odotetaanhan ratikaltakin 40 vuoden palvelua.

Kaksi miestä ja hiomakivet

Pyöränhiojat Eero Puumalainen ja Veli-Pekka Järvinen ovat vaununkorjaajia, jotka ovat erikoistuneet pyöriin. Nämäkin spesialistit ovat kasvaneet Töölön varikon tiedekunnassa. Eero tuli varikolle töihin jo vuonna 1973 ja työskenteli ensin pesupoikana ja vaunusiivoojana. Pyöränhiojana on vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Vellu eli Veli-Pekka tuli hallille vuonna 2001, aluksi osa-aikaiseksi siivoojaksi. Viimeisimmät seitsemän vuotta ovat vierähtäneet hiojana. Miehet kertovat olevansa Itä-Suomen tiimi. Eero on Lieksasta ja Vellu Tohmajärveltä. – Olemme säntillisii poikii, jotka ei juo eikä rähjää. Ajatukset menevät niin yksiin, ettei hioessa sanoja juuri tarvita. Tämä on mukavaa sisätyötä ja talo on täynnä tuttuja. Varikko on vähän kuin toinen koti, Eero Puumalainen sanoo.

Ratikkaliikenteen hermokeskus Töölön varikon tiloissa toimii myös kaiken raitioliikenteen hermokeskus, liikenteenohjauskeskus. Liikennetyönjohtajat Tero Hagberg ja Niina Rajakangas seuraavat vuorollaan tiiviisti linjojen liikennöintiä. He näkevät ruuduilta, missä mikäkin vaunu liikkuu ja tietävät, onko se etuajassa tai myöhässä. Täältä voidaan myös ohjeistaa kuljettajaa.

Helsingin henki | helmikuu 2011

n Varikolla työskennellään ratikan sisällä, päällä ja alla. Rautaheposet jaksavat laukata, kun korjausmiehet tietävät mitä tekevät, ja vaunut viedään yöksi sulamaan lämpimään halliin.

– Olemme heti selvillä poikkeamista ja onnettomuuksista. Myös kuljettaja saa meihin suoran yhteyden, ja toimitamme tarvittaessa kikkamiehet paikalle, Tero Hagberg kertoo. Ratikkaliikenne ei ole yhtä altis säänvaihteluille kuin junaliikenne. Kun lumi ja jää tukkivat rautateiden laitteet, ratikat yleensä kulkevat. Säästä on haittaa vain, jos lunta tulee niin nopeasti ja paljon, etteivät vaihdelämmitykset ehdi sulattaa sitä. Lisäksi ratikat ajetaan yöksi lämpimiin halleihin sulamaan.

Siivooja ja skraba

Ketkä keräävät ratikoista ilmaisjakelulehdet ja roskat, pyyhkivät kädenjäljet ikkunoista ja ravan lattialta? Yksi heistä on vaunusiivooja Soile Jästerberg. Soile tuli taloon 20 vuotta sitten. Hän oli seitsemän vuotta kuljettajana, ja 13 viime vuotta ovat kuluneet vaunujen huollossa. Kuljettajasta siivoojaksi hän siirtyi saadakseen päivätyön. – Vaunujen likaisuus vaihtelee linjoittain ja vuodenaikojen mukaan. Ärsyttäviä ovat tarrat, joita voi ilmestyä äkkiä kasapäin. Niiden liuottamiseen on kyllä hyvät myrkyt ja tehokas skraba. Inhottavinta on sikailun jälkien siivoaminen, kun on töhrimällä töhritty. Päivittäisen siivouksen lisäksi vaunuille tehdään tiettyjen kilometrimäärien jälkeen perusteellinen puhdistus, huoltopesu. Katostakin saattaa löytyä mitä tahansa. Sinne on onnistuttu heittämään esimerkiksi nuuskaa. Eniten siivottavaa on Kallion linjoilla, erityisesti kolmonen on sotkuinen. Siisteimpiä ovat linjat 10 ja 4. •

■ Töölön varikon tiedekunta. Vaunun ovella istuu pyöränhioja Veli-Pekka Järvinen, hänen takanaan vasemmalta pyöränhioja Eero Puumalainen sekä huoltotyönjohtaja Osmo Lemetyinen. Ovella kurkistaa vaununkorjaaja Tom Liljestrand. Ohjaamossa vaunusiivooja Soile Jästerberg ja kuljettajan paikalla kikkamies Veli-Matti Laitinen. Alhaalla kikkamiehet Kari Kiiski ja Matti Lattunen.

– Ihmiset aiheuttavat häiriötä raitioliikenteelle enemmän kuin sää. Erityinen harmi talvisin ovat autoilijat, jotka parkkeeraavat liian lähelle kiskoja pysäköintitilan puutteen vuoksi. Ratikka ei voi yhtään koukata, joten meidän on lähetettävä kikkamiehet siirtämään autoa, Hagberg ja Rajakangas sanovat. Myös sähkönsyöttö hoidetaan keskitetysti Töölön varikolta. Jos vaikkapa kuorma-auton nosturi kiskaisee jossakin ajolangat alas, virta voidaan katkaista halutulta alueelta ja kytkeä jälleen korjaustöitten jälkeen. Tarvittaessa liikennetyönjohtajat järjestävät raitiovaunuliikenteen poikkeusreiteille.

Päivän matka painavalla lastilla > HKL:lla on kotimaisia Valmetin ja Strömbergin valmistamia nivelraitiovaunuja 82. Uudempia Variotram-matalalattiavaunuja on 40. Mannheimista Saksasta hankittuja käytettyjä raitiovaunuja on 10. > Raitiovaunut ajavat 200–350 kilometriä päivittäin, linjasta riippuen. > Ratikka painaa 20 000–35 000 kiloa. Eniten painaa Variotram-vaunu.

Helsingin henki | helmikuu 2011

talous teksti PÄIVI BRINK kuvat KIMMO BRANDT, KIRSI SALOVAARA, JORMA MARSTIO

Yksi liikuttaa vanhuksia, toinen tuo lämpöä luihin ja ytimiin, kolmas neuvoo tuoreita yrityksiä eteenpäin. Vuoden saavutus- ja laatupalkinnoilla palkitut hankkeet ovat keskenään erilaisia, mutta kaikkia yhdistää halu tehdä asioita yhä paremmin.

Huippua!

■ Kotihoidon lääkäri Olli Ahtokari (yläkuvassa vasemmalla) ja lähihoitaja Anne-Marie Edochie (alakuvassa oikealla) tietävät, että arjen aktiivisuus kehittää asiakkaiden toimintakykyä kaikkein parhaiten.

Helsingin henki | helmikuu 2011

Kaupunginjohus tajan Vuoden saavut unup ka tiin tet -kilpailu järjes söille tei yh työ ja lle stö gin henkilö halua oll lkinn kolmatta kertaa. Pa työtä: ta ais m ino taan nostaa esiin er sia, lok tu ja oja tap uusia menettely sta tu vaiku joilla on merkittävää alle. inn im to gin un up ka

Aktiivista liikkumista

uoden saavutus -palkinnon pokkasi terveyskeskuksen liikkumissopimus, joka tukee ikääntyneiden arkiliikuntaa kotihoitokäyntien aikana. Palkintoraati kiitti liikkumissopimusta siitä, että se on tuonut uudenlaisen näkökulman kotihoitoon: asiakas nähdään aktiivisena toimijana, joka saa itsekin kehittää omaa toimintakykyään. – Kotihoidossa oli ennen tapana nähdä asiakas autettavana sen sijaan, että olisi tehty yhdessä asiakkaan kanssa ja saatu hänet osallistumaan. Nyt pohditaan, mitä yksinkertaisia arkiaskareita asiakas pystyy vielä itse tekemään, erityisesti silloin, kun hoitaja on paikalla turvana, kotihoitopäällikkö Jaana Nummijoki kertoo. Liikkumissopimuksen myötä asiakas suunnittelee itse ammattilaisen kanssa liikkumistaan. Tavoitteena on parantaa lihasvoimaa, tasapainoa ja toimintakykyä sekä tukea ikääntyneen kotihoidon asiakkaan jaksamista. – Jos asiakas pystyy itse vaikka tiskaamaan, se on oikein hyvä tasapainoharjoitus. On karhunpalvelus tehdä kaikki asiakkaan puolesta, Nummijoki muistuttaa.

Arjen aktiivisuutta

Palkintokriteereissä kiitettiin muun muassa hankkeen laajaa yhteiskunnallista vaikutusta. Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä seuraa myös merkittäviä säästöjä, kun asiakkaat pystyvät asumaan kotonaan pidempään. Toimintamalli voidaan helposti juurruttaa kansalliselle tasolle. – Useimmat vanhukset haluavat itse pyyhkiä pölyjä tai käydä kaupassa, jos vain pystyvät. Näin liikkumiskyky pysyy yllä. Liikkumissopimus on työväline, jonka avulla kotihoidon työntekijät kiinnittävät huomiota asiakkaiden arkiliikkumiseen. Siihen sisällytetään niitä arjen osa-alueita, jotka hoitajan ja asiakkaan välisessä keskustelussa nousevat esille henkilökohtaisesta hygieniasta ja arkiaskareista omaehtoiseen harjoitteluun ja ryhmäliikuntaan. Aluksi tavoitteena voi olla vaikka wc:ssä käynti omin voimin, tuolilta ylös nouseminen tai seisominen ilman tukea. Asiakkaalle voidaan tehdä myös voimisteluohjelma.

Yhteistyötä yliopiston kanssa

Liikkumissopimuksen idea syntyi osana Lupaava-hanketta, jolla pyrittiin estämään vanhusten syrjäytymistä Helsingissä. Terveyskeskus teki yhteistyötä Helsingin yliopiston toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimuskeskuksen kanssa. – Hankkeen alkaessa vuonna 2006 kartoitimme kentältä hyviä käytäntöjä vanhusten hoidosta ja saimme 71 toimintaehdotusta. Muokkasimme niistä yhdeksän kehitysaluetta, joista yksi oli toiminta- ja liikkumiskyvyn tukeminen. Mukana oli laaja kirjo alan toimijoita. Oli tärkeää, että saimme avuksemme kehittävän työntutkimuksen metodologian, Nummijoki toteaa. Juuri alkaneessa Hete-hankkeessa tutkitaan edelleen yhteistyössä yliopiston kanssa, miten liikkumissopimus saadaan ankkuroitua kotihoitoon ja miten asiakkaan ääni saadaan esiin.

* ■ Yritysneuvonnassa tärkeää on pitkäjänteisyys. YritysHelsingin avustuksella moni tekijä pysyy pelilaudalla vielä alkuvuosien jälkeen.

Yritysten tukija

ritysHelsinki toteuttaa elinkeinopalvelussa Suomen Uusyrityskeskusten laatusertifioimaa yritysneuvontaa. Kaupunginjohtaja kiitti erityisesti YritysHelsingin suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta ja asiakaslähtöisyyttä. YritysHelsinki yhdistettiin vuonna 2008 vanhemmista yritysneuvontakeskuksista, jotta asiakas saisi kaikki palvelut yhdestä paikasta. Toimitusjohtaja Timo Onnela kertoo, että YritysHelsinki määritteli kolme vuotta sitten itselleen tavoitteen olla alueen johtava yritysneuvonnan toimija. – Voidaan sanoa, että olemme nyt saavuttaneet tavoitteemme. Asiakastyytyväisyys on kasvanut: saimme juuri asiakkailtamme kouluarvosanan 9. Uusia asiakkaita on tänä vuonna yli 3 000. Pyrimme kehittymään jatkuvasti, ja täy-

tyy kiittää kaupunkia siitä, että meillä on myös resursseja kehitystyöhön. YritysHelsingissä työskentelee 16 henkilöä, jotka kaikki osallistuvat toiminnan kehittämiseen. Lisäksi asiakkaita lähetetään saamaan lisätietoa yhteistyökumppaneilta, kuten vaikkapa asianajotoimistoista. – Yritysten perustamisneuvonta on ollut toimintamme ydin, mutta viime vuoden alusta olemme tehneet myös kasvuyritysneuvontaa. Tämän palvelun kehittäminen on yksi tärkeimmistä projekteistamme. Yrittäjyyden äärellä tiedetään myös se, että asiat eivät tapahdu yhdessä yössä. – Ei riitä, että yrityksiä syntyy, vaan tarkkailemme myös niiden selviytymistä. Asiakasyrityksistämme jopa 80 prosenttia on hengissä viisi vuotta perustamisen jälkeen, Onnela kertoo.

Kaupunginjohtajan laatup alkinto jaettiin neljättä kertaa. Palkinnon tavo itteena on kannustaa kaup ungin yksikköjä laadun ja tuotta vuuden kehittämiseen. Mallina käytetää n Suomen Laatuk eskuksen EFQM arviointijärjestel mää.

Lämpöä laadukkaasti

elenLämpö sai marraskuussa kaupunginjohtajan laatupalkinnon lisäksi myös Suomen laatukeskuksen Recognized for Excellence -tunnustuksen. HelenLämmössä strategia on saatu osaksi työntekijöiden arkea. – Laatu ei synny hetkessä, mutta oikean suunnan ottaminen on muutoksen alku. Meillä tällainen käänne tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Helsingin Energian tasolla luodaan koko talon linjaukset, jotka tuodaan jokaiselle liiketoiminta-alueelle. Pääprosessimme ovat asiakkuuksienhallinta ja lämmöntoimitus, joiden tavoitteet tuodaan jokaisen työntekijän tehtävänkuvaan. Haluam-

me, että kaikki tuntevat tavoitteemme ja jokainen ottaa vastuuta niiden saavuttamisesta, HelenLämmön johtaja Marko Riipinen kertoo. Kehityspäällikkö Sonja Kynnös on iloinen, että systemaattinen kehitystyö palkittiin. – Osallistamme henkilöstöä laajasti erilaisiin laatu-, kehitys- ja prosessityöryhmiin ja arvioimme itseämme samoilla kriteereillä, joita laatupalkinnoissa käytetään. Panostamme muun muassa kehityshankkeiden hallintaan ja prosessien suorituskyvyn mittauksen kehittämiseen. Haasteena on löytää entistä luotettavampia, oikeita asioita mittaavia tunnuslukuja, Kynnös toteaa.

■ Sonja Kynnös ja Marko Riipinen HelenLämmöstä antavat kiitosta palkinnosta koko henkilöstölle. Hyvä työ on yhteinen ponnistus.

Helsingin henki | helmikuu 2011

työ & ympäristö 5 vinkkiä entistä ekompaan elämään 1. Tulosta paperin molemmille puolille ja käytä vajaat arkit suttupaperina.

Sammuta valot ja tietokoneen näyttö, jos poistut huoneesta yli 10 minuutiksi. Sammuta työpäivän lopuksi kaikki laitteet, jotka saa sammuttaa.

Käytä julkista liikennettä aina kun voit.

Kävele ja pyöräile mahdollisimman paljon. Myös portaiden nousu on hyvää treeniä.

Osta vain sitä mitä tarvitset. Kierrätä.

Apua K

teksti ILPO SALONEN kuva MARJO TYNKKYNEN

un jokin ympäristöön liittyvä asia askarruttaa töissä, apua voi saada ekotukihenkilöltä. Ympäristökeskuksen ekotukitiimin kouluttamat ekotukihenkilöt toimivat oman työyhteisönsä ympäristötietäjinä. – Ekotukihenkilöitä on koulutettu jo yli 700, ja kursseille on koko ajan jonoa. Tavoitteena on noin tuhannen henkilön joukko, joka opastaa ja neuvoo työyhteisöään ekoasioissa, kertoo projektikoordinaattori Silja Sarkkinen ympäristökeskuksesta. Tukihenkilöt herättelevät keskustelua ja auttavat järkeistämään esimerkiksi paperin, energian ja veden käyttöä sekä lisäämään lajittelua. Myös hankinnoissa ja liikkumisessa riittää työsarkaa.

– Yksi tehtävä on kumota ympäristöasioita koskevia myyttejä. Esimerkiksi valot kannattaa oikeasti sammuttaa, jos huoneesta poistutaan yli kymmeneksi minuutiksi. Aiemmin tämä ei säästänyt energiaa, mutta nykyisellä valaistustekniikalla tilanne on toinen, lisää projektityöntekijä Mia Malin. Toinen sitkeä myytti on, että kaikki jätteet ja kierrätettävät materiaalit päätyvät jäteautoon samalle lavalle ja viedään kaatopaikalle, eli lajittelu olisi turhaa. – Luulo on syntynyt, kun ei ole huomattu, että jäteautossa voi olla useita lokeroita, joihin eri jätejakeet pakataan. Lajiteltu jäte on niin arvokasta materiaalia, ettei sitä kannata kaatopaikalle kipata, projektiasiantuntija Pirita Kuikka muistuttaa.

hoja on tehty lähes kaikkiin luokkiin vanhoista lakanoista painamalla niihin mukavia kuvia.

Perustelut: Kampanja kertoo uudenlaisen ympäristöviestinnän aikakaudesta, missä ei uskota ohjelappuihin eikä virheistä huomauttamiseen vaan esimerkillisestä toiminnasta kiittämiseen ja palkitsemiseen. Kehumiskäytännön tarkempi kuvaus tehdään ekotukitoiminnan internetsivuille parhaiden käytäntöjen tietopankkiin www. eco-support.net.

kot. Vihkoista leikataan paperileikkurilla talteen käyttämättömät arkit. Arkkeja käyttävät esimerkiksi oppilaat, joilta vihko on unohtunut kotiin. Lauttasaaressa paperiset käsipyyhkeet puolitetaan, koska puolikaskin riittää lapsen käsien kuivaamiseen. Perustelut: Näppärää!

Toisen sijan saa nuorisoasiainkeskuksen nuorten kansalaistoiminnan toimiston kehumiskampanja. Energiansäästöviikon tempauksessa työtovereita tarkkailtiin, kehuttiin ja palkittiin.

Jaetun kolmannen sijan saavat Pukinmäen peruskoulu ja Drumsö lågstadieskola paperinsäästökäytännöistään. Pukinmäen yläkoulussa kerätään lukuvuoden päättyessä käytetyt ruutuvih-

ekoiluun

Kaksipuolinen tulostus, valojen sammuttelu, taloudellinen ajotapa, jätteiden lajittelu. Jokainen voi työssään tehdä isoja tai pieniä tekoja ympäristön hyväksi. Ekotukihenkilöiltä voi kysyä niksejä, kuinka tunnistaa ja kehittää tapoja ympäristön ja siinä sivussa rahan säästämiseksi.

Ympäristöniksikisan voittajat Viime numerossa pyysimme lukijoilta niksejä ympäristön säästämiseen. Kiitettävästä niksimäärästä valittiin voittajakolmikko. Raatina toimi ekotukitiimi.

Ekotukitiimi valitsi voittajaksi Pihlajiston ala-asteen ympäristökerholaisten ja -raatilaisten niksit. Sähkönsäästöön kannustavat SSS eli Sammuta Sähkölaitteet Sukkelasti ja SKL eli Sammuta Kone Lähtiessäsi. Perustelut: Nämä me kaikki voisimme painaa mieliimme! Pihlajistossa myös osataan kierrättää. Esimerkiksi pöytäliinoja ja ver-

Helsingin henki | helmikuu 2011

Lopuksi ekotukitiimi lainaa kunniamaininnan omaisesti sosiaaliohjaaja Maarit Ajalinin lorua: Kun tulostat kahden puolen, pidät metsistä huolen! Ekotuki kiittää ja kumartaa, kun muistat kaksipuolisesti tulostaa!

työkalut ■ Pirita Kuikka, Silja Sarkkinen ja Mia Malin kannustavat vihreämpään arkeen. Luonnon säästäminen on käytännön tekoja.

Ympäristön säästöllä rahaa säästöön

Vaikka ympäristöasioista puhutaan paljon julkisuudessa ja työpaikoilla asenteet ovat yleensä myönteisiä, arkisista valinnoista löytyy usein pientä parantamisen varaa. Paperin säästöstä on saatu paljon hyviä tuloksia, ja esimerkiksi kaupunginvaltuusto on siirtymässä kokonaan paperittomiin kokouksiin. Pelkästään tästä arvioidaan kertyvän noin 100 000 euron vuosisäästöt. Kaupungin työntekijä käyttää vuodessa lähes 2 800 paperiarkkia. Kaksipuolinen tulostus periaatteessa puolittaisi tämän määrän, joskin esimerkiksi terveydenhuollon reseptit on edelleen tulostettava yhdelle puolelle paperia. – Paperinsäästö vaatii käytännön ratkaisuja: pitää hankkia oikeanlaisia tulostimia, ja tietokoneiden tulostusasetukset on säädettävä kaksipuoleiseen tulostukseen. Atk-tuki auttaa, jos säätämiseen tarvitsee apua, Malin rohkaisee. Säästömahdollisuuksia on muuallakin kuin toimistoissa. Esimerkiksi auton tai työkoneen moottori on järkevää sammuttaa silloin, kun työ ei vaadi sen pitämistä käynnissä. Vuodessa näin säästyy pitkä penni järkevämpään käyttöön. Turha tyhjäkäynti on kielletty jo laissa. – Joissakin toimipisteissä ekoajattelu on sisäänrakennettuna, kuten kirjastoissa. Mikäpä on parempaa tuotteiden uudelleenkäyttöä kuin kirjojen lainaaminen. Kirjastoissakin voidaan tehdä aina pieniä parannuksia, kuten pyrkiä hyödyntämään tiloissa luonnonvaloa sähkövalon sijaan, Kuikka mainitsee. Silja Sarkkinen kertoo, että peruskoulut ovat kunnostautuneet ekotalkoissa. – Niissä esimerkiksi jätteiden lajittelu on huippuluokkaa, ja tietoa kulkeutuu innokkaiden koululaisten mukana kotiinkin.

Ekoteoilla tulospalkkiota

Ympäristön säästäminen on kaupungin keskeisiä arvoja, ja ympäristökeskuksen asiantuntijoiden mukaan ekotukitoiminnalla on vahva ylimmän johdon tuki. – Väliportaan johto ei kaikissa tapauksissa ole yhtä innokasta, mutta selvää asennemuutosta on sielläkin käynnissä. Paperin- ja energiansäästö ja muut ympäristötoimet voidaan liittää osaksi tulospalkkausjärjestelmää, ja niin on monissa paikoissa tehtykin, Malin kertoo. Ekotukihenkilön koulutus kestää kaksi päivää. Tavoite on, että hän voisi sen jälkeen käyttää työajastaan kuukausittain yhden päivän ympäristöasioiden edistämiseen. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa kampanjaa tai neuvontatilaisuutta, kuten tietoiskua toimistossa syntyvien jätteiden lajittelusta. – Ekotukihenkilö voi ehdottaa monenlaisia ympäristöä säästäviä ratkaisuja, vaikkapa pyytää kankaiset, pestävät käsipyyhkeet paperisten tilalle. Tai järjestää paristojen keräyspisteen. Kun pienet valinnat kertautuvat päivästä toiseen, ne muuttuvat isoiksi ympäristön ja useimmiten myös rahan säästöiksi, Sarkkinen korostaa. •

teksti TIMO NYKÄNEN kuvitus ATTE LAKINNORO

Tuhti tietopaketti esimiehille Helmeen on koottu uusi tietopaketti kaikille kaupungin esimiehille. Käytännönläheisen Hyvän esimiehen abc -aineiston pääpaino on työyhteisön arjen sujumisessa.

elmen Henkilöstö-osion Johtaminen ja esimiestyö -otsikon alta löytyy esimiestyötä tukeva sivusto, jollaisesta on henkilöstöjohtaja Hannu Tulensalon mukaan ollut

selkeä puute. – Helmi-alustan myötä verkkoaineisto saadaan nyt keskitettyä yhteen paikkaan ja helposti kaikkien saataville. Jatkossa vähintäänkin kaikki taloon tulevat uudet esimiehet käyvät sen perehdytysaineistona läpi, ja se myös tentitään, Tulensalo kertoo. Eniten hyötyä paketista on Tulensalon mukaan välittömille työnjohtajille ja vastaavalle esimieskunnalle, mutta työntekijätkin voivat toki tarkistaa, mitä heillä on oikeus odottaa esimiestyöltä. Kokenutkin esimies voi saada aineistosta uusia ajatuksia ja näkökulmia työhönsä.

Keskustelun avaaja

Viiteen osioon jakautuva aineisto alkaa strategiaja arvotason johdannolla, mutta on otteeltaan hyvin käytännön työssä kiinni. – Laajin moduuli koskee arjen sujumista työyhteisössä, lähtien ihan töiden organisoimisesta, pelisäännöistä ja vuorovaikutuksesta. Jokaisen osion lopussa on myös itsearviointikysymyksiä, joihin vastaamalla saa pisteytyksen ja käsityksen omasta osaamisestaan, kertoo hankkeen projektipäällikkönä toiminut Henna Laukka konsulttitoimisto Koivulaukka Oy:stä. Itse tekstit käsittelevät Laukan mukaan niin keskeisiä esimiestyön tekijöitä, että ne ovat sovellettavissa kaupungin hyvin erilaisiin esimiestehtäviin. Konkreettisilla tapausesimerkeillä, sitaateilla, kysymyksillä ja tehtävillä on tarkoitus saada lukija pohtimaan asioita syvemmin oman työyhteisönsä kannalta.

– Viimeinen, Jos arki ei suju -moduuli koskee vielä mahdollisia arjen ongelmatilanteita ja antaa niihin toimintamalleja. Kaikkiaan tarkoitus on, että aineisto rohkaisisi myös keskustelemaan asioista kollegoiden ja oman esimiehen kanssa.

Vaativan työn tueksi

Esimiestyön kehittäminen on Hannu Tulensalon mukaan keskeisimpiä asioita organisaation menestyksen takana, ja kaupungilla siihen myös panostetaan. – Meillä esimiestyöt eivät välttämättä ole niitä kaikkein helpoimpia, kun toiminnassa joudutaan huomioimaan paitsi oma henkilöstö, myös kuntalaiset ja poliittiset päättäjät. Varsinkin tässä taloudellisesti epävarmassa tilanteessa koimme, että meidän pitää pystyä tarjoamaan tämän tyyppistä tukea. •

AaBeeCee VUODEN VERRAN KESTÄNYTTÄ hanketta tes-

taa noin 70 hengen pilottiryhmä, joka opiskelee aineiston ja suorittaa siitä tentin. Aineisto perustuu konsultti Henna Laukan 16 virastossa esimiestyön odotuksista ja käsityksistä käymiin keskusteluihin ja asiantuntijahaastatteluihin sekä asiantuntijoiden kirjoittamiin teksteihin. Pilottiryhmän antaman palautteen käsittelyn jälkeen Hyvän esimiehen abc on koko henkilöstön käytettävänä keväämmällä. Tavoitteena on, että ainakin kaikki lähiesimiehet olisivat suorittaneet aineiston hyväksytysti vuoden 2013 loppuun mennessä. > Lisätietoja: Helmi > Henkilöstö > Johtaminen ja esimiestyö

> Lisätietoja: Helmi > Yhteiset palvelut > Oikopolut > Ekotukitoiminta tai projektikoordinaattori Silja Sarkkinen, puh. 310 64319. www.eco-support.net

Helsingin henki | helmikuu 2011

teksti ja kuvat Katri Lehtola

M etro

Työpaikka katujen alla

Länsimetron rakennustyömaa kokoaa yhteen insinöörejä, räjähdysasiantuntijoita ja omanlaisiaan luolamiehiä. Pöly tarttuu kurkkuun ja päivänvalo on vähissä, mutta jokainen jysähdys vie kohti määränpäätä.

Helsingin henki | helmikuu 2011

n Louhintatyömaalla ei valon määrälle hurrata. Otsalamppu on kullanarvoinen myös betoniautolla työskentelevälle Mika Lukkariselle.

ura roiskuu harmaina mattoina, kun turvasaappain varustautuneet länsimetron louhintatyöntekijät kahlaavat töihin maan alle. Ruoholahden yllä heikosti kajastanut aamuaurinko himmenee himmenemistään tunnelin suun nielaistessa miehet uumeniinsa. Edessä on kostea pimeys sekä ilmapuhaltimen tasainen humina. Jokunen työmaa-auto hurahtaa ohi pimeydessä, kun louhintatyönvalvoja Timo Kotineva kyntää eteenpäin savivellissä heikohkon taskulampunvalon heilahdellessa muutaman askelen edellä. – Onneksi saan pian auton käyttööni, näitä vehkeitäkin voi sitten kuljettaa kätevämmin, puuskuttaa Kotineva ja viittaa kantamuksiinsa. Kameralaukku ja kuvausjalusta ovat tarpeen töiden etenemisen dokumentoinnissa, mutta samalla raskaita kantaa. Kotinevan vaimea lausahdus katoaa tunnelin kosteille seinämille. Tässä työssä ei ilman huumoria pärjää.

Kivimiesten rotu

Kun länsimetro vuonna 2015 valmistuu, huristelee putkea pitkin päivässä arviolta 100 000 matkustajaa. Ruoholahdesta Espoon Matinkylään yltävälle noin 14 kilometrin matkalle on kaivettava kahden päätunnelin lisäksi asema-alueet, lukuisia huoltotunneleita ja pystykuiluja. Pystykuilut on suunniteltu muun muassa hätäpoistumisia ja ilmanvaihtoa var-

ten. Uuden osuuden valmistuttua koko metrolinjasto automatisoidaan eli junia ajetaan ilman kuljettajaa. Mutta vielä olemme Ruoholahdessa. Jossain Porkkalankadun paikkeilla, 30 metriä maan alla, missä hiljaisuuden rikkoo vain Kotinevan askelten läiske. Jokunen sata metriä kauempana edessä näkyy pistemäinen, liikkuva valo. Lähempänä valopiste osoittautuu otsalampuksi, joka heiluu käytävän reunalla. Salaojittaja Raivo Kerebe valmistelee tunnelin ojitustöitä. Seuraavaksi pimeydestä nouseva valonkajastus lankeaa tunneliin parkkeeratun betoniauton ylle. Löysä harmaa massa valuu betoniauton kourusta ja ohjautuu ruiskurobotin säiliöön, jatkaa matkaansa putkea pitkin korkeuksiin lähelle katon pintaa ja syöksyy koneen suuaukosta ulos. Robotti sylkee märkää massaa kattoon, sieltä täältä putoilee tahrivia sattumia, jokunen myös Matti Toivosen takin harteille. Nelisen vuotta alalla ollut Toivonen kuuluu kivimiesten jäyhään rotuun. Kotinevan sanoin, ”kivimiehet eivät pienistä narise eivätkä pukahda”. Luulisi, että kurkkua kaihertava sementtipöly saisi leppoisankin miehen tuskastumaan. – Äkkiä näihin olosuhteisiin tottuu. Ensimmäistä kertaa tunnelissa työskennellessäni tosin epäilin, onko minusta tähän, kun kaikki näytti niin samanlaiselta koko ajan. Mutta onhan täällä mukavan hiljaista silloin, kun koneet eivät jylise, kuvailee Toivonen.

Helsingin henki | helmikuu 2011

Länsimetro numeroina > Uusia asemia: 7 (+ 1 asemavaraus) > Arvioitu valmistumisaika: 2015 > Arvio matkustajista päivässä: 100 000 > Matkan arvioitu kesto Matinkylästä Ruoholahteen: 16 minuuttia > Länsimetron kustannusarvio (10/2007): 713,6 miljoonaa euroa > Helsingin arvioitu osuus loppusummasta: n. 20 prosenttia

n Timo Kotineva valvoo tunnelissa töiden etenemistä.

Hiljaa hyvä tulee

Tunnelin pää tulee vastaan 42 metrin syvyydessä, Porkkalankadulta katsoen Kaapelipuiston paikkeilla. Eteen nousevaan kiviseinään on panostaja Jyrki Aspelund virittänyt seuraavan räjäytyksen aihion. Seiniin porattuihin reikiin on aseteltu putkipanoksia, jotka ohutta sähköpiuhaa pitkin yhdistyvät toisiinsa. Aspelund kytkee panostetun kentän sähkönalliin ja lähtee pimeydessä rullaamaan johtokelaa auki kohti runkolinjaa. Vielä tarkistus vastusmittarilla että asennukset toimivat, sitten vetäydytään turvallisen välimatkan päähän laukaisemaan räjähteet. Työnjohtaja Henri Soronen sanelee viimeisimpiä aikataulutietoja radiopuhelimeensa. Kotineva tarkkailee vierestä, kun Aspelund kytkee viimeisen johdon, tarttuu rautaiseen tangonpätkään ja alkaa vinhasti veivata. Vauhti kiihtyy. Aspelund vapauttaa peukalonsa alta alas painetun nappulan, hetken hiljaisuus ja kaukaa kantautuu kumea jylinä, kun valtava lohkare irtoaa ja vyöryy palasina tunnelin lattialle. Maa vavahtaa hieman. – Sillon lähti niinku Annikki Tähti,

Ampu tulee, kaikki suojaan! Metrotunnelin rakennusprojektin

etenemisvauhti ei ole verrannollinen valmiin metrojunan ajonopeuteen. Kun työmaalla käytetään kovia räjähteitä, on jo ennen töiden aloittamista edessä valtavat määrät riskianalyyseja, lupa-anomusten tekoa ja kiinteistökatselmuksia. – Maanpinnalla 150–200 metrin säteellä louhittavasta kohteesta on käyty tarkastamassa kaikki asunnot ja muut rakennukset. Joka ainoa halkeama on kirjattu ylös, jotta saataisiin käsitys jo ennen louhintaa rakenteissa olevista virheistä, Kotineva kertoo. – Sama kierros käydään töiden loput-

Kivimiehet eivät turhista nurise. Energialamppuja työmaalla ei ole, mutta uusi Moccamaster kyllä löytyy. toteaa Kotineva lakonisesti. Kahvitauko voi alkaa.

etenkin näin muutenkin pimeänä vuodenaikana? Olisikohan miehillä tarvetta kirkasvalolampuille? – Samalla tavalla täällä pimeyteen tottuu kuin tehdastyössäkin. Ei mulla ainakaan mitään energialamppua ole, enkä ole sellaista varmaan ikinä nähnytkään. Mutta onhan meillä tuo uusi Moccamaster, Toivonen toteaa.

Kotoisat työmaakopit

Miehet nousevat tunnelista takaisin maanpinnalle ja työmaakopeille. Aamupäivä on jo pitkällä ja töitä takana aikaisesta aamusta asti. Miehet työskentelevät kahdessa vuorossa, toinen porukka aamukuudesta kahteen, iltaryhmä kahdesta iltakymmeneen. Lounasravintoloihin ei ole menemistä. – Eihän tällaisissa tamineissa niihin voi mennä, naurahtaa Toivonen ja levittää kätensä. Tumma työtakki on sementtipölyn verhoama. Lounaat syödään siis kotoisilla työmaakopeilla. Metrotyömaalla päivät eivät ole keskenään samanlaisia. Kun toimitaan koneiden kanssa, kaikenlaisia ongelmia voi tulla eteen – ja tuleekin. – Ei mikään mene niin kuin elokuvissa. Joku letku hajoaa koneesta, tulee vesivuoto tai jotain muuta. Kun ongelmia tulee eteen, niihin etsitään ratkaisu, Toivonen kertoo ja hörppää kupistaan. Vahva kahvi huuhtoo kivipölyt mennessään. Eikö jatkuva pimeässä olo väsytä,

Iiris, Eeva ja muut tytöt

n Jorma Hyvönen ja Jyrki Aspelund nauttivat työmaakopin kotoisasta tunnelmasta. Ilman turvasaappaita ei tunneliin ole menemistä.

Miesvaltaisella alalla ei naisia juuri näy. Täälläkin ainoat viitteet naissukupuolesta ovat työsuunnitelmaan kirjatut nimet Iiris ja Eeva. Keitä he mahtavat olla? – Työmaakoneita. On paljon helpompi puhua nimillä kuin koneiden tyyppinumeroilla. Kaikki tietävät, mistä puhutaan jos vaikka Iiriksestä on puomi hajalla, selvittää Kotineva. Työmaakopeissa sijaitsevat paitsi taukotilat myös pukeutumistilat ja se luolamiesten tärkein paikka – sauna. Työpäivän päätteeksi kura pestään pois kipakoilla löylyillä. Pesulapalvelun väki hakee muutaman kerran viikossa pois likaiset työvaatteet ja korvaa ne puhtailla. Työhuoneessaan Kotineva kuljettaa

tua ja jos jotain rikkoontumista ilmenee, nähdään aiemmin kirjatuista tiedoista, onko syy todella louhinnassa. Kun uutta metrotunnelia Ruoholahdessa räjäytellään auki, ilmoitus seuraavasta suoritettavasta räjäytyksestä annetaan muun muassa HKL:n metrovalvomoon ja työmaan läheisiin tavarataloihin, sekä tietenkin kaikille tunnelissa työskenteleville. Räjähdys tussauttaa työmaatunneleihin vaarallisia kaasuja, joten niissä työskentely on sallittua vasta tunti räjäytyksen jälkeen. – Kunnolliset turvavarusteet on oltava kaikilla, jotka tunneliin menevät. Kypärä ja turvasaappaat ainakin, kansankielellä komusaappaat, Kotineva listaa. – Ja aina ennen räjäytystä tehdään kallioon esi-injektoinnit ja tutkimusreiät. Varmistetaan, ettei kiven sisällä ole onttoja kohtia, joissa voisi olla esimerkiksi vettä. Katto ja lattiat, kaikki tutkitaan ja eliminoidaan onnettomuuksien mahdollisuus. Onneksi nykypäivänä ne ovatkin harvinaisia, huokaisee Kotineva.

Metrotöiden etenemistä voi seurata osoitteessa http://seuranta.lansimetro.fi. Sivulta näkee ajantasaisesti kartasta, mihin tunnelin päät yltävät. Lisätietoa hankkeesta www.lansimetro.fi.

sormeaan pitkin seinällä olevaa karttapaperia. Kartta näyttää maallikon silmiin sekavalta. Tunneleita ristiin rastiin. – On Helsingin Energian tunnelia, väestönsuojaa, huima määrä erilaisia tunneleita, Kotineva listaa. Sormi kulkee Ruoholahden päähän. – Tämä urakka päättyy merenrantaan. Sen jälkeen louhinnat jatkuvat meren alle, näillä näkymin ensi kesänä, heti, kun tutkimusreiät saadaan tehtyä, Kotineva kertoo. Kahvit on juotu ja eväät syöty, urakka voi jatkua. Metallivahvisteiset saappaat kolahtelevat teräsportailla, kun miehet laskeutuvat kopeilta takaisin likaiselle hangelle ja nousevat koneiden ohjaamoon. Yksi toisensa jälkeen kurvaa kohti mustana odottavaa tunnelinaukkoa. On aika palata maan alle. •

Helsingin henki | helmikuu 2011

{ erikoinen ammatti } teksti TIMO NYKÄNEN kuvat ARTO WIIKARI

kuka

ellman nne Sn ia r a S : > NIMI uvoja, 49 : Ä lousne K a t >I la a ATTI: K > AMM virasto a lasta liikunt s, neljä ie M : E > PERH koira issä ja Pam -Käpylä , u u P : I nginta > KOT Kilpao : S U T RAS > HAR pallo a lk su RUOKA IKALA K K I S loihin O > SU ärkika S : T Y tuna N raavat JUURI impa g v a v kuulu

Helsingin henki | helmikuu 2011

Kalajuttuja kerrakseen Kalatalousneuvoja ja maajoukkuetason kilpaonkija Sarianne Snellman tapaa työssään yhä enemmän lapsia, jotka eivät ole koskaan kalastaneet tai istuneet nuotiolla.

gallup

arianne Snellman kairaa tottunein ottein reiän Vanhankaupunginlahden jäähän ja istahtaa pilkkijakkaralle. Talvisaikaan jokisuulla on hiljaisempaa ja Snellmanin työpaikka, liikuntavirastoon kuuluva Meri-infon punatiilinen asiakaspalvelupiste, on avoinna vain arkisin. Infopisteestä voi lunastaa itselleen kalastusluvan, kunhan on etukäteen maksanut valtion kalastuksenhoitomaksun. Yksikön tehtäviin kuuluu valvoa ja kehittää kalastusta kaupungin vesialueilla ja järjestää kaupunkilaisille kalastusmahdollisuuksia. – Kalatalousneuvoja on ammattinimikkeenä vähän vanhahtava. Käytännössä työhöni kuuluu paljon kalavesien hoitoon liittyviä tehtäviä, kuten istutuksia, kalakantojen seurantaa ja koekalastusta, Snellman listaa.

kun nämä kalastusasiat on selvitetty, niin osaisinko neuvoa, mistä löytyisi hiekkakuoppa, jossa voisi korjata autoa? Ehkä vähän harhaanjohtavasta Meri-info-nimestä johtuen meiltä kysellään myös välillä Suomenlinnan lauttojen aikatauluja ja kaikkea veteen liittyvää. Kalastus täyttää Snellmanin elämän myös virastoajan ulkopuolella. Kolminkertainen, hallitseva naisten kilpaonginnan Suomen mestari palasi äskettäin maajoukkueen mukana lajin maailmanmestaruuskisoista Etelä-Afrikasta. Tuliaisena ei ollut vielä Suomessa melko vä-

”Erityislasten onkitapahtuma oli menestys. Iloisempia kalastajia en ole koskaan tavannut!

Elämyksiä luonnosta

Työnsä palkitsevimpana puolena Snellman pitää ohjatun onginnan järjestämistä lapsi- ja vanhusryhmille. Kaupunki tarjoaa etukäteen ajan varanneille ryhmille onkivavat ja syötit. Sesonkiaikaan avovesikaudella ryhmiä on päivittäin. – Viime keväänä järjestimme ensi kertaa erityislasten onkitapahtuman, joka oli mielestämme menestys. Iloisempia kalastajia en ole koskaan tavannut. Kalastus on siitä hyvä laji, että sen harrastaminen ei ole sidottu sukupuoleen, ikään tai voimiin, vaan jokainen voi harrastaa omalla tasollaan. Snellman on yllättynyt siitä, kuinka nykyisin on paljon lukioikäisiäkin nuoria, jotka käyvät hänen opastuksessaan ensimmäistä kertaa ongella. Kulttuurin muutos näkyy myös siinä, miten monet opettajistakaan eivät suostu laittamaan syöttiä koukkuun tai irrottamaan kalaa.

Koukussa kilpailemiseen

Meri-infoon soittavat ihmiset kyselevät eniten kalastuslupa-asioista, kalojen liikkeistä ja hyvistä apajista, mutta usein aivan muustakin. – Kerran yksi soittaja sanoi, että nyt

Oletko jo rikkonut uuden vuoden lupauksesi? TULIKO LUVATTUA JOTAKIN, JOKA EI PITÄNYT? TEETKÖ YLEENSÄ LUPAUKSIA UUDELLE VUODELLE? teksti ANNE VILENIUS kuvat KARI SANTALA

■ AILI SAVOLAINEN sosiaaliohjaaja, sosiaalivirasto Minulla on tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna oli niin paljon kaikenlaista, etten ehtinyt. Yleensä uuden vuoden lupaukseni ovat liittyneet laihduttamiseen tai silloin kun poltin, tupakoinnin lopettamiseen. Joskus lupaukset ovat pitäneet, olen esimerkiksi onnistunut laihduttamaan viisi kiloa.

■ JUHA NIEMELÄ ohjaaja, sosiaalivirasto Olen luvannut lopettaa tupakanpolton. Viikon verran olin ilman, mutta sitten olin liian heikko ja ratkesin. Lopettamisesta tulee varmasti koko vuoden kestävä projekti. Teen lupauksia joskus, mutta en välttämättä joka vuosi. Usein lupaukseni ovat liittyneet harrastuksiin tai opintoihin, ja ne ovat pitäneet vaihtelevalla menestyksellä.

■ TIMO HAKALA johtava kehittämiskonsultti, sosiaalivirasto Minulla on tapana tehdä lupauksia. Tänä vuonna aion kuntoilla enemmän, tarkkailla kolesterolia ja syödä terveellisemmin vähentämällä hiilihydraatteja. Yleensä jos jotain lupaan, niin se kyllä pitää.

■ EEVA-KAARINA ÖYRY hän harrastetussa lajissa kansainvälistä menestystä, mutta itse tapahtuma teki vaikutuksen – samoin kuin karpit, jotka saaliskaloina pistivät kunnolla hanttiin. – Mielelläni satsaisin kilpaongintaan enemmänkin, mutta ainakin mieheni saattaisi olla eri mieltä ammattilaisurastani. Sekin oli hänelle jo riittävä ihmetyksen paikka, kun ostin ensimmäisen kilpaonkivapani aikanaan 7 000 markalla! •

perhetyöntekijä, sosiaalivirasto Tämä on viimeinen työvuoteni, kun vuonna 2012 jään eläkkeelle. Perhetyöntekijänä haluan viedä sanaa eteenpäin, että perheillä on toivoa. Virastoomme on tulossa organisaatiouudistus, mikä tuo omat haasteensa vuoteen. Meillä on hieno virasto ja uskon, että kun kaikki ponnistelevat läpi muutoksen, kiitos näkyy kyllä lopulta. Vapaa-ajalla aion pitää itsestäni huolta kuntoilemalla enemmän. Kun on niin ihanat talvi-ilmat, lupauksen pitäminen on varmasti helppoa.

> Meri-info: www.hel.liv.fi

Helsingin henki | helmikuu 2011

kaffella teksti MAIJA KAJANTO kuvat TOMMI TUOMI

Kuningas

alkoholi Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma herättää mielenkiintoa ja kirvoittaa kirpeitäkin kommentteja. Ollaanko kaupungilla menossa uuden kieltolain aikaan vai tekemässä suoraselkäinen päätös asioihin puuttumisesta?

lkoholikulttuuria on monenlaista, mutta miten löytää tasapaino kieltoajattelun ja täydellisen pellossa elämisen välille?

– Alkoholi on aihe, johon liittyy paljon näkemyksiä. Alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa isoja ongelmia, ja siksi kaupunki on nähnyt tärkeäksi tehdä tämän toimenpideohjelman. Sinänsä on hyvä, että kaupungilla on yhteinen näkemys siitä, miten alkoholiin ja sen käyttöön suhtaudutaan, Terttu Forsström toteaa. Forsström muistuttaa, että parikymmentä vuotta sitten monien terassien ympärillä oli vielä aidat. Alkoholinkäyttö oli tiukemmin kontrolloitua, ja muutos noista päivistä on iso. – On erikoista, että ensin on pidetty alkoholin suhteen kova kuri ja järjestys, ja sitten äkkiä pyörähdetty täydelliseen vapauteen, ja ihmisiä näkee kaduilla pullojen kanssa. Välimuotoa ei tunnu löytyvän, Johanna Lindstedt harmittelee. Kitari Mayele muistuttaa, että kyse on viime kädessä ihmisten omasta suhtautumisesta. – Alkoholi ei sinänsä ole paha asia,

mutta sen käyttö riippuu ihmisen omasta mielestä: haluaako käyttää alkoholia nauttiakseen vai vahingoittaakseen itseään? Monissa kulttuureissa alkoholilla on oma arvonsa ja osuutensa, ihmisten pitää vain osata suhtautua siihen. Auttaako täydellinen kieltoajattelu hillitsemään alkoholinkäyttöä?

Totaalikielto nostattaa kulttuuripuolen tekijöissä ristiriitaisia tunteita. – Sen korostaminen, että alkoholi olisi kategorisesti paha asia, ei ehkä ole hedelmällistä. Alkoholi kuuluu osana kulttuuriin ja traditioon. Kulttuuripuolella voidaan juhlistaa esimerkiksi näyttelyn avajaisia tai ottaa kuohuviinilasillinen kaupunginteatterin esityksen väliajalla. Ei sinne tulla ryyppäämään, mutta tilannetta juhlistetaan tällä elementillä. Alkoholilla ei silloin ole pääosaa, Terttu Forsström pohtii. Taidekeskus Annantalo on nyt täysin alkoholiton tila. – En minä näe sinänsä riskitekijänä sitä, jos näyttelyn avajaisissa olisi aikuisille lasilliset viiniä ja lapsille mehut.

Helsingin henki | helmikuu 2011

Mutta symbolisesti voimme olla esimerkkejä toisenlaisesta juhlakulttuurista, eikä siitä ole meille mitään haittaakaan, Johanna Lindstedt toteaa. Voidaanko tiukemmalla linjalla suojella lapsia ja nuoria?

Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelman yksi päätarkoitus on suojella lapsia ja nuoria. – Lasten ja nuorten suhteen on surullisia tarinoita paljon. Ydinkysymys on se, miten me vastuulliset aikuiset voimme antaa sellaisen kuvan, että alkoholia ei tarvitse demonisoida, mutta sitä ei tarvitse tuputtaakaan. Miten saa luontevasti tuotua esiin, että alkoholi voi kuulua juhlatilanteeseen, mutta arkeen ei, Terttu Forsström miettii. – Nuoret saavat tehdä alkoholin kanssa kadulla aika paljon ennen kuin kukaan puuttuu asiaan – Jos yhteiskunta hyväksyy aikuisten humalassa olon eikä sammaltajia katsota kieroon vaan annetaan jäädä häiriköimään keskustelua, on siinä tapakasvatuksella työtä, Lindstedt kritisoi. Tapakasvatuksessa kaivataan yhteisöllisyyttä ja puhetta siitä, mikä on vastuu toisen lapsesta. – Entisessä kotimaassani on sanonta, että kun lapsi on äidin mahassa, lapsi kuuluu äidille. Mutta kun lapsi syntyy, hän kuuluu yhteiskuntaan. Silloin kasvatusvastuu on myös yhteiskunnalla, Kitari Mayele kiteyttää. Vastuullisen alkoholinkäytön toimintaohjelma korostaa myös puuttumista ja nollatoleranssia nuorten alkoholinkäyttöön. Ehdotus on, että jokaisesta terveyskeskuksen päivystykseen päih-

> KESKUSTELEMASSA Kulttuurikeskuksesta viestintäpäällikkö Terttu Forsström Annantalon johtaja Johanna Lindstedt Caisan tuottaja Kitari Mayele

> AIHE:

äytön Vastuullisen alkoholink toimenpideohjelma

> PAIKKA: Kahvila Soffa

tyneenä saapuvasta alaikäisestä tehdään ilmoitus vanhemmille ja lastensuojeluviranomaisille. – Tällä voi olla vaikutustakin. Kukaan vanhempi ei halua yhteydenottoa lastensuojeluviranomaiselta, Terttu Forsström pohtii. Voivatko kulttuurityö ja tapakasvatus auttaa alkoholin käytön vähentämisessä?

– Kun mietitään, miten kulttuurielämä voi auttaa alkoholin väärinkäytön hillitsemisessä, se voi onnistua vain hyvien elämänasenteiden kehittämisen kautta. Jos alkoholin käyttö on mielihyvän hakemista, mielihyvää voi hakea muustakin, Johanna Lindstedt toteaa. – Parasta alkoholipolitiikkaa on järjestää mielekästä tekemistä kaiken ikäisille. Ja siinä on kaupungilla valtava rooli, Terttu Forsström myötäilee. Tapakasvatusta kaipaavat keskustelijoiden mukaan myös aikuiset. – Olen törmännyt seurassa siihen, että kun sanon, etten halua juoda alkoholia, minulta kysytään, oletko kipeä. Ja

lenAlkoholi kirvoittaa kie n ku oin sill kannat – myös lu ste sku Ke sitä ei juoda. äytön vastuullisen alkoholink käy sta ma jel toimenpideoh kuumana.

HALOO mistä on kyse? Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma Vastaamassa kehittämisjohtaja Riitta Simoila terveyskeskuksesta.

ehdotetaan, että ota edes hieman. Jos joku ei halua juoda, ajatellaan, että hän on niin hyveellinen, kun ei halua ottaa alkoholia, Kitari Mayele kertoo. – Juuri tällaisissa tilanteissa tarvitaan tapakasvatusta! Tässä on sauma opettaa käytöstä: kaikkea voi olla tarjolla, mutta siihen, mitä kukakin valitsee, ei tarvitse kiinnittää huomiota, Johanna Lindstedt toteaa. Entäpä alkoholin mainostaminen?

Alkoholipolitiikan tiukentamisen yksi tavoite on alkoholimainonnan poistaminen katukuvasta. Alkoholimainoksia ei välttämättä jatkossa enää nähdä julkisten rakennusten seinissä, bussipysäkeillä eikä joukkoliikennevälineissä. Tällä halutaan vähentää erityisesti lasten ja nuorten altistumista houkuttelevalle alkoholimainonnalle. – Mielestäni tämä on hyvä asia. Kysymyksen voi kääntää niinkin päin, että miksi kaupungin pitäisi myydä mainospaikkojaan juuri alkoholimainontaan, Johanna Lindstedt toteaa. – Jos alkoholimainoksista näkee, että ne on suunnattu lapsille ja nuorille, se on hyvin arveluttavaa. Mutta tässä ollaan saman kysymyksen äärellä kuin eettisessä ja vastuullisessa sijoittamisessa. On mahdollisuus olla sijoittamatta yrityksiin, jotka ovat liiketoimintaetiikaltaan arveluttavia. Tai sitten voidaan sijoittaa niihin, ja pyrkiä esimerkiksi yhtiökokouksessa vaikuttamaan asioihin. Jos alkoholiyritykseltä saadaan sponsorirahoja, jotka voidaan sijoittaa kulttuuritapahtumiin, se voi mahdollistaa jonkin kulttuuritapahtuman, Terttu Forsström pohtii. – Toisaalta, jos kategorisesti halutaan vähentää alkoholin käyttöä ja ottaa tiukempi linja, ei alkoholia silloin voida samaan aikaan mainostaa, Lindstedt lataa. Toimenpideohjelma siis herättää mielipiteitä ja keskustelua. Kuitenkin kysymys on lopulta ihmisten valinnoista. – Ei alkoholia voi kieltääkään. Kuka voi mennä sanomaan, että suhtautukaa näin tai noin? Pitää vain avata keskustelua, kuten tupakoinnistakin, Kitari Mayele kiteyttää. •

”Miksi kaupungin pitäisi myydä mainospaikkojaan alkoholimainontaan?”

> Tutustu Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelmaan www.hel.fi > Terveyskeskus > Uutiset > Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma

Kerrotko lyhyesti, mistä koko alkoholikeskustelussa on kyse? Mikä on Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelma, ja mihin sillä pyritään? Työryhmän esitys Vastuullisen alkoholinkäytön toimenpideohjelmaksi on laajalla lausuntokierroksella. Ohjelmassa on kolme päämäärää: alkoholinkulutus vähenee Helsingissä, lapsia ja nuoria suojellaan alkoholilta ja alkoholinkulutukseen puututaan varhain. Näihin tavoitteisiin pyritään 33 konkreettisen toimenpiteen avulla. Ohjelmaesitys on käynnistänyt mielenkiintoisen ja tarpeellisen alkoholipoliittisen keskustelun.

Näetkö, että Helsinki on lähtökohtaisesti alkoholimyönteinen kaupunki? Helsinki on alkoholimyönteinen kaupunki, ja Suomi on varsin alkoholimyönteinen maa. Alkoholi on edullista, helposti saatavaa ja sitä mainostetaan voimakkaasti. Yksi työryhmän ajatuksista on, että alkoholimainokset kiellettäisiin kaupungin omistamilla mainospaikoilla. Miksi? Kaupungin mainontarajoituksella halutaan suojella lapsia ja nuoria alkoholimainoksilta. Vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että alkoholimainonta lisää nuorten juomista ja alentaa juomisikää. Kieltämällä ulkomainonta kaupungin omistamilla mainospaikoilla voidaan vähentää alkoholimainonnan vaikutusta nuoriin. Tuoko tiukka alkoholilinja taloudellisia säästöjä? Kulutus ja haitat kulkevat käsi kädessä, eli vähentynyt alkoholinkäyttö vähentäisi myös alkoholihaitoista aiheutuvia kuluja ja säästäisi siten rahaa muihin kaupungin menoihin. Kulutustason laskeminen parantaisi kaikkien kaupunkilaisten terveyttä, hyvinvointia, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Myös lasten ja nuorten elinolosuhteet paranisivat, koska

suurin osa huostaanotoista johtuu alkoholiongelmista. Kun kulutustaso laskee, hoitopaikat riittävät paremmin niille, jotka tarvitsevat päihdekuntoutusta. Alkoholinkäytön vähentyminen lisää työtehoa ja tuottavuutta, koska alkoholinkulutuksesta seuraa sekä poissaoloja työpaikoilla että ennenaikaista eläköitymistä. Helsinki voi olla mukana alkoholi- ja juhlimiskulttuurin muutoksen etujoukoissa, aivan kuten se on ollut savuttomuuden edistämisessä. Kaupungin tilaisuuksien alkoholittomuus toimisi yhtenä esimerkkinä siitä, että sosiaalinen ja seurallinen voi olla myös selvin päin.

Puheet alkoholinkäytön vähentämisen toimenpiteistä ovat herättäneet kommentteja ”uudesta kieltolakiajasta”. Miten vastaisit tähän? Viime vuosikymmenten alkoholipolitiikassa on tehty päätöksiä, joiden on tiedetty lisäävän kulutusta: laskettu hintaa, lisätty saatavuutta ja sallittu mainontaa. Tämän vuoksi kulutus on noussut. Nyt on aika lopettaa alkoholinkäyttöön kannustavat toimenpiteet ja tehdä sen sijaan toimenpiteitä, joiden tiedetään vähentävän kulutusta.

Millaisen kuvan nollatoleranssi antaisi Helsingistä? Kun ajatellaan esimerkiksi kaupungin tilaisuuksia, valtiovierailuja tai taidetapahtumia – koskisiko alkoholiton linja myös niitä? Nollatoleranssi-termi liittyy toimenpideohjelmassa aikuisten ja nuorten julkijuomiseen puuttumiseen. Kaupungin tilaisuuksien osalta ehdotus sisältää sanat ”pääsääntöisesti alkoholittomia”. Jo se, että tilaisuuden järjestäjä pohtii, onko alkoholitarjoilulle vaihtoehtoa, on muutos hyvään suuntaan. Helsinki voisi olla mukana luomassa realistisempaa ja kriittisempää suhdetta alkoholiin. Monissa muissa maissa muutos on jo alkanut.

Helsingin henki | helmikuu 2011

palvelu teksti KATJA PESONEN kuvat JUHO KUVA

eo s u M elää ajassa Satavuotisjuhlaansa viettävä kaupunginmuseo on karistanut arkistopölyt harteiltaan. 2000-luvulla museolla on Facebookissa oma fanisivunsa, verkkonäyttelyitä internetissä ja näyttelyselostukset iPodissa.

aupunginmuseo on ajassa kiinni ja lähellä ihmistä. Se on aktiivinen laitos, joka järjestää opetusta, luentoja, työpajoja ja kursseja kaiken ikäisille historiasta kiinnostuneille. – Museokin voi olla hauska. Tietoa voi välittää viihdyttävällä tavalla. Faktat ja hauskuus eivät sulje toisiaan pois, kaupunginmuseon johtaja Tiina Merisalo muistuttaa. Hän kertoo esimerkin Muistojen paikat -työpajasta, jossa 80-vuotias mies löysi kuva-arkistosta valokuvan nuoruutensa rakkaasta hyppyrimäestä Kalliossa. Miehellä ei ollut tuolta ajalta ainuttakaan valokuvaa jäljellä, ja kuvan näkeminen lämmitti. – Parasta tässä työssä on ehdottomasti se, että pystymme liikuttamaan ja antamaan hyviä kokemuksia ihmisille. Kokemuksen ei edes tarvitse olla mitään

mullistavaa, vaikka vain valokuva, mutta se on tärkeää jollekin, hän sanoo.

Sähköllä eteenpäin

Erilaiset kurssit, tapahtumat ja muut tilaisuudet ovat juuri niitä, joiden avulla museo pyrkii tulemaan lähelle ihmistä. Kuten näyttelyissä, myös tapahtumissa lähtökohtana ovat useimmiten museon omat kokoelmat, mutta rajaa ei ole sillä, miten tätä runsautta voidaan yleisölle välittää. Kaupunginmuseon voi löytää Facebookista ja verkkonäyttelyitä se on pitänyt jo pitkän aikaa. – Nykyään on valtavasti mahdollisuuksia esitellä museon kokoelmia ja kiinnostavia ilmiöitä. Esimerkiksi internetiä aiomme hyödyntää jatkossa vieläkin enemmän. Kaikki uudet välineet ovat tulleet mukaan luontevasti. Tietysti resurssit asettavat tietyt raamit eivätkä ne korvaa perinteisiä näyttelyitä,

Helsingin henki | helmikuu 2011

mutta ne tuovat kivan lisänsä, toteaa Merisalo. Museolla on meneillään Kokoelmat verkkoon -hanke, jonka myötä valokuvia saadaan nettiin kaikkien selattavaksi. Nettikauppaakin kehitellään. Kentälle astuminen on kannattanut. Vuonna 2010 museo ylitti 200 000 kävijän rajan, mikä on ennätys. Tulevaisuudessa tietysti tähdätään vielä korkeammalle. Kaupunginmuseo täyttää tänä vuonna sata vuotta, ja juhlinnan käynnisti vuotuinen Tieteiden yö. Sitä jatkaa kaksi kookasta näyttelyä, joista ensimmäinen, Merelle – purjehdusta Helsingissä 150 vuotta, esittelee kaupungin merellistä menneisyyttä. Naisjärjestöjen keskusliitto on tuottanut museolle näyttelyn Naisten huoneet – 100 vuotta elämää ja tekoja, joka avaa suomalaisten naisten tasa-arvon histo-riaa sekä vaikuttajanaisten ja naisjärjestöjen vaiheita.

Opetusta kaikelle kansalle

Museopedagogiikka on yksi museon tärkeimmistä tehtävistä ja museolehtorit järjestävät valtavat määrät opetus-

ta vuosittain. Yksi heistä, Hilkka Vallisaari, laskeskelee tilaisuuksia olevan vuodessa lähes sata. Museolehtorit pitävät teemaopastuksia ja varta vasten eri ryhmille räätälöityjä opastuksia. Esimerkiksi firmat, kerhot, järjestöt ja yhdistykset tilaavat museokierroksia. Pätevä keino kertoa lapsille menneistä ajoista on draamapedagogiikka, jossa eläydytään roolien keinoin johonkin historialliseen tapahtumaan tai aikakauteen. Painopiste museon opetuksessa onkin erityisesti lapsissa ja nuorissa. Vastoin yleistä luuloa nassikoita ei tarvitse raahata museoon väkisin. – He ovat valtavan kiinnostuneita ja tulevat tänne mielellään. Se kun on vaihtelua tavallisiin oppitunteihin, Vallisaari hymyilee. Viime vuosina museo on kohdannut uuden ryhmän, maahanmuuttajat. Näille museo on osoittautunut tärkeämmäksi, kuin mitä henkilökunta osasi alun perin kuvitella. – Kriisialueilta tulevat näkevät sen, että vaikka Suomessakin sota-ajat ovat hyvin lähellä, olemme siitä huolimatta päässeet tähän pisteeseen. Se antaa heille toivoa. •

Helsinkiläiset mestarit esiin KAUPUNGINMUSEO PUURTAA parhaillaan Made In Hel-

■ Miten ennen keitettiin kahvia? Lapsia ei tarvitse raahata museoon, vaan kokoelmat kiehtovat pieniä vieraita. Ruiskumestarin talo kiinnosti Takataskun päiväkodin lapsia.

Voittoisa kirja arjen historiasta KAUPUNGINMUSEON JULKAISU Yhdeksän pientä

kotia on pokannut Vuoden museojulkaisu -palkinnon. Museon tutkijan Jere Jäppisen kirjoittama teos kertoo arjen historiasta Työväenasuntomuseossa. Sitä höystävät valokuvaaja Juho Nurmen tunnelmalliset kuvat tiskipöydästä makuukamariin. Suomen museoliitto järjestää kilpailun joka toinen vuosi. Tällä kertaa kilpailemassa oli 42 teosta, joista voittajan valitsi Kirsi Piha. Jäppiselle Työväenasuntomuseo on erityisen rakas. Hän aloitti siellä opiskeluaikanaan kesäop-

paana kaksikymmentä vuotta sitten ja sai kipinän hakeutua museoalalle tosissaan. – Kokosin kuuden kesän mittaan hankkimani tiedot opetusdiasarjaksi ja kirjoitin sen oheen oppaan. Se oli kuitenkin niin massiivinen, ettei sitä voinut sellaisena käyttää, ja opas jäi pöytälaatikkoon, Jäppinen muistelee. Pari vuotta sitten piskuinen museo joutui perusteelliseen remonttiin, jonka jälkeen sitä päätettiin juhlistaa kunnon julkaisulla. Jäppisellä oli 15 vuotta vanha teksti valmiina, kuvat vain puuttuivat. – Tämä on mainio esimerkki siitä, että jos todella uskoo ideaansa, siitä takuulla syntyy jotain hyvää ennemmin tai myöhemmin, Jäppinen hymyilee. > Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4, avoinna kesäisin. > www.hel.fi/kaumuseo

sinki 1700–2012 -hankkeen parissa, joka rakennetaan pääkaupungin 200-vuotisjuhlavuoden ympärille. Teemaan liittyvä kirja ja näyttely esitellään ensi vuonna World Design Capital -vuoden kunniaksi. Intendentti Elina Kallio etsii seitsemän kollegansa kanssa arkistojen kätköistä pääkaupunkiseudun yrityksiä ja käsityöläisiä kaikilta muotoilun aloilta. Esiin pääsevät muun muassa sellaiset maineikkaat kulta- ja hopeasepät kuin Johan Sing ja Henrik Sohlberg, jotka olivat 1700-luvun kovaksikeitettyjä mestareita. Yrityksistä mukana ovat ainakin Wilhelm Salinin nyöripunomo, EasyBeasy lastenvaateyritys sekä muutamia modisteja. – Meidän kokoelmamme on huomattavan laaja jopa Euroopan mittakaavassa. Haluamme näyttelyllä ja kirjalla osoittaa, etteivät design ja muotoilu ole uusia käsitteitä, vaan niitä arvostettiin jo muutama vuosisata sitten, Kallio kertoo. Tutkijoille prosessi on antoisa: he pääsevät tutkimaan museon omaa esineistöä uudesta näkökulmasta. Nyky-yritysten valinta on vielä käynnissä, ja sekaan voi mahtua vaikka webbisuunnittelua.

työhyvinvointi teksti ILPO SALONEN kuva MARJO TYNKKYNEN ja SEPPO SAARENTOLA

uttu tilanne: kännykkä soi, tekstiviesti kilahtaa, avokonttorin laidalta kantautuu juttelua. Työkaveri pyytää apua, työ keskeytyy tuon tuostakin, ja jokaisen keskeytyksen jälkeen keskittyminen pitää aloittaa taas alusta. – Tutkimuksissa on todettu, että asiantuntijatyön tekijä pystyy keskittymään avokonttorissa kerrallaan noin 18 minuuttia. Se on aivan liian lyhyt aika, jotta työ voisi edetä järkevällä tavalla, kehittämiskonsultti Helena Kangas mainitsee. Kangas sekä hänen kollegansa Hannele Yltiö ja Sanna Lyly vetävät Oiva Akatemiassa kursseja, joilla tähdätään kiireen kesyttämiseen. – Emme käytä ajanhallinta-sanaa, koska sillä yleensä tarkoitetaan erilaisia temppuja, kuten mahdollisimman tehokasta kalenterin käyttöä ja tarkkaa aikataulutusta. Pikemminkin haluamme herätellä miettimään, mihin työyhteisössä aikaa ylipäätään käytetään, Sanna Lyly kertoo.

Kenen kiire?

Samanlaiset kysymykset ja haasteet

toistuvat yhteisöstä toiseen: työntekijä tuntee, että pystyisi tekemään työnsä paremmin ja haluaisi tehdä niin, mutta aika ei tunnu riittävän. Asioiden ratkominen alkaa pohdinnalla, millainen suhde yksilöllä ja työyhteisöllä on itse aikaan. – Onko ongelmana yksilön vai yhteisön kiire, miten kiire käytännössä näkyy ja miten eri yksilöt suhtautuvat siihen? Yhden mielestä konttorilla on hirveä hoppu, toisen mielestä ei, ja kolmas kokee, että pieni sähäkkyyden tuntu on vain piristävää, Hannele Yltiö kuvailee. Konsultit korostavat, että ihmisten erilaisuus on tosiasia, jota viisas esimies osaa hyödyntää. – Erilaisuutta pitää aina suvaita. Toisaalta yhteisön pitää keskustella, miten erilaiset yksilöt ja yhteisö sovitetaan yhteen niin, että kokonaisuus toimii. Joku tuumaa ensin ja tekee vasta sitten, toinen toimii päinvastoin, Helena Kangas korostaa. Koulutukseen kuuluu yhdeksän avainkysymystä. Kurssilaisia rohkaistaan esimerkiksi pohtimaan, kuinka hiljentää mielensä, malttaako pysähtyä tehtävien välissä sekä mikä on tärkeää, tarpeellista ja mahdollista juuri nyt.

Kurssien osallistujat pohtivat yleensä rehellisesti omia toimintamallejaan. – Kyse ei juuri koskaan ole siitä, että joku on ahkera ja toinen laiska, tai yksi tapa toimia olisi automaattisesti parempi kuin toinen, Yltiö tähdentää.

Tutki ja ennakoi

Työyhteisöissä tulee kaikkein useimmin esiin toive, että työn ehtisi tehdä tarpeeksi hyvin. Sanna Lyly huomauttaa, että kaikkeen sellaiseen, mikä koetaan oikeasti tärkeäksi, on aina aikaa. – Kyse onkin siitä, kuka tärkeän määrittelee: työntekijä, esimies vaiko joku muu? Töiden valmisteluun kaivataan lisää mahdollisuuksia. Hutilointi luo stressiä. – Aikaa pitäisi varata myös jälkipuinnille. Siinä voidaan käydä yhdessä läpi, miten eri työvaiheet sujuivat ja löytyikö viilaamisen varaa. Muuten helposti toistetaan käytäntöjä, jotka ylläpitävät kiirettä ja stressiä, Lyly muistuttaa. Vapaallakin eletään monesti tiukkojen kalenterimerkintöjen puristuksessa. Kiire voidaan kokea hyveeksi: moniko uskaltaa tunnustaa, ettei ole laisinkaan kiire? Omasta ajasta, rentoutumisesta

Ajankäyttö on valintoja Aikaa ei voi hallita, mutta kiireen voi kesyttää. Tätä viestiä Oiva Akatemia vie työyhteisöihin, joissa monesti tuntuu, ettei aika riitä mihinkään.

Ole läsnä SANNA LYLY KOROSTAA, että läsnäolo on tärkeimpiä tavoitteita niin

työssä kuin muussakin elämässä. – Se on monesti aika yksinkertaista: palaverissa pidetään kännykät kiinni, esimies ei lueskele sähköpostiaan samalla kun keskustelee alaisen kanssa, ja jätetään turha hösääminen pois. Läsnäolo vähentää kiireen kokemusta. Läsnäolo osoittaa, että henkilö pitää juuri tätä hetkeä ja tekemistä tärkeänä. Lyly neuvoo suhtautumaan epämieluisaankin tekemiseen kuin olisi sen itse valinnut. – Kun on läsnä, tekeminen etenee. Muuten joutuu palaamaan yhä uudelleen paikkailemaan epäselviksi jääneitä asioita, hän muistuttaa.

Helsingin henki | helmikuu 2011

psykologi 7 vinkkiä järkevään ajankäyttöön

Tarkista sähköpostisi mahdollisimman harvoin. Kerran tai pari päivässä on hyvä tavoite.

Ohje esimiehelle: delegoi. Älä yritä tehdä kaikkea itse.

Armahda itseäsi.

Mieti riittävän pitkään, ennen kuin sanot kyllä. Opi myös sanomaan ei.

Laatikaa yhteiset avokonttorisäännöt. Miten osoittaa ystävällisesti, että nyt pitää saada keskittyä?

Kaikki tulevat palavereihin ajoissa.

Kokeile kiirepäiväkirjaa: miten jakaisit päivän niin, että olennaiselle riittää aikaa?

ja nukkumisesta on ”helppo” nipistää – saatamme ajatella, että niihin palataan, kun on aikaa. Mutta aikaa ei ole tulevaisuudessa sen enempää kuin nytkään, ellei sitä tietoisesti ota. Hannele Yltiö suosittelee kiirepäiväkirjan pitämistä. Kiire ei aina ole niin jatkuvaa kuin kuvittelemme, vaan useimmiten jaksottaista. – Kannattaa pohtia, milloin ja millaisissa tilanteissa kiire syntyy ja miten se käytännössä näkyy eri työvaiheissa. Useimmiten ongelmia voidaan ehkäistä riittävällä ennakoinnilla. Asioiden mahdolliselle kasaantumiselle ja muille yllätyksille on syytä varata oma aikansa. Jos työ on aikataulutettu liian tiukasti, nopealle reagoinnille voi olla vaikea löytää tilaa. – Vinkkejä ja keinoja kiireen kesyttämiseen yleensä syntyy työyhteisössä, kun asioita ryhdytään yhdessä miettimään. Käytännön toteutus on sitten itsestä, esimiehistä ja koko yhteisöstä kiinni, Yltiö muistuttaa. • > Lisätietoja Helmestä > Yhteiset palvelut > Oiva

Työterveyspsykologi Vesa Talvitie pohtii tietotekniikan haasteita.

Mitä tekemistä uudella tietotekniikalla on työkyvyn kanssa? OLEN USEIN HARMITELLUT vuosituhannen alussa eläkkeelle jääneen ikäryhmän huonoa onnea. Heidän työuransa loppu osui ajankohtaan, jolloin tietokoneet toivat teollistumisen jälkeen suurimman muutoksen työelämään. Monen viimeiset työvuodet olivat sinnittelyä uuden tekniikan kanssa. Käytyäni matkapuhelimia koskevan keskustelun sekä nuoremman että vanhemman ikäpolven edustajia sisältävässä seurassa oivalsin, ettei oma kohtaloni tule välttämättä olemaan aurinkoisempi. En ole ainoa 60-luvulla syntynyt, joka on monessa kohdin pudonnut kehityksen kelkasta. Tietotekniikan käytössä olemme enemmän tai vähemmän teinien hyväntahtoisuuden varassa, mutta omaa tilaamme ymmärtämättä tapaamme suhtautua ylenkatseellisesti uuteen teknologiaan. Sosiaalinen media on turhuutta, oikeat ihmissuhteet kehittyvät tosielämän kohtaamisissa; kaiken maailman ”tsättäily” on turhaa lörpöttelyä ja ajan haaskausta; musiikkia ei kuunnella netistä warettamalla vaan pitää päästä katselemaan ja hypistelemään (mieluummin vinyyli-) levyjen kansia. VIIDENTOISTA TAI KAHDENKYMMENEN vuoden päästä tilanne ei

ole ainakaan nykyistä parempi. Kun olemme vuoden 2030 tienoilla viimeisiä vuosiamme työelämässä, työpanostamme voi eniten laskea kömpelyys uuden tekniikan kanssa (mitä se tuleekin sitten olemaan). Mutta mitä tehdä uhan torjumiseksi? Näitä asioita pohdittuani olen ostanut miniläppärin sekä uuden kännykän, jolla pääsee internettiin. Kummallekaan ei varsinaisesti ole tarvetta – tavalliset tietokoneet riittäisivät hyvin, eikä kännykällä mielestäni ole edes tarpeen päästä surffailemaan. Miniläppäriin olen asentanut suomalaistaustaisen käyttöjärjestelmän, jottei minua yllätetä eläkeiän kynnyksellä uudella käyttöjärjestelmällä. Kännykällä olen opetellut käyttämään muun muassa GPS-karttaa, sillä eläköityessäni on luultavasti vaikea saada paperiversiona sen enempää karttoja, sanakirjoja, puhelinluetteloita kuin aikataulujakaan. Selkäytimeen imeytynyt tietotekniikan hallinta voi olla vanhuuden turva. JOS TIETOTEKNIIKAN SUHTEEN laskee työnantajan järjestämän

■ Hannele Yltiö, Helena Kangas ja Sanna Lyly neuvovat miten toimia, jotta kiire ei hautaisi alleen.

koulutukseen varaan, on luultavasti myöhässä. Koulutukset tapaavat olla tylsiäkin. Välttämättömyydestä kannattaa tehdä hupia ottamalla arkielämässä ja harrastuksissa käyttöön uusimman teknologian. Jos musisoit tai bongailet lintuja, käytä taskuun mahtuvaa tallennusvälinettä. Jos urheilet tai tanssit, kuvaa suorituksesi ja vertaile sitä alan huippujen suorituksiin. Lukufriikin on vaikea luopua lehdistä ja kirjoista, mutta on kiistattoman näppärää kantaa kokonaista kirjastoa laukkuun mahtuvassa laitteessa. Voin vain kuvitella, miten eri tavoin kalastuksen ja kuvataiteen harrastajat voivat hyödyntää modernia teknologiaa. Mikä on vanhemmillemme turhuutta ja lapsillemme itsestään selvää, on meille työkyvystä huolehtimista. Mikään tekniikan alan yritys ei ole koskaan tukenut taloudellisesti tämän kolumnin kirjoittajaa.

Helsingin henki | helmikuu 2011

liikkeellä teksti KATJA PESONEN kuvat KANSALLINEN AUDIOVISUAALINEN ARKISTO/MALLA HUKKANEN ja SUOMEN FILMITEOLLISUUS

Helsinki on

täynnä

tarinoita Komisario Palmu, Kuutamolla-elokuvan Iiris sekä Harjunpää ja pahan pappi seikkailivat kaikki pitkin poikin Helsinkiä. Tänne mahtuu rikoksia ja rappioromantiikkaa, elitismiä ja duunarielämää. Kaupunginkirjaston karttapalvelu Tarinoiden Helsinki tuo kertomukset lähelle.

otimainen elokuva on kahminut aimo määrän materiaalia eri puolilta Helsinkiä. Pekka Puupää ja Pätkä juoksivat talonmies Pikkaraisen kipakkaa luutaa pakoon Toisella linjalla ja Uuno Turhapuro röhnötti Kalliossa hänkin, Fleminginkadulla. Castreninkadulla sijaitsee edelleen ravintola Toveri, jonka kilpailijaksi perustettiin ravintola Kaveri elokuvassa Pekka ja Pätkä pahassa pulassa. Sen omistaja palkkasi Pekan ja Pätkän käveleviksi mainoskylteikseen. Kaupunginkirjasto perusti viime vuoden helmikuussa nettiin karttapalvelun Tarinoiden Helsinki, joka on aarreaitta nostalgiannälkäisille. Sivuilta löytyy tätä nykyä yli 1 600 kirjaa, kipaletta ja eloku-

Kallio on in

Mikä Helsingin alue sitten on kirvoittanut tarinoita eniten? Kiehtooko Kallion

n h elsin

k i .fi ww

w. t a ri n o i

vaa, joihin pääkaupunki liittyy tavalla tai toisella. Sivuilta voi lisäksi tonkia hauskoja faktoja ja nippelitietoa kymmenen vuotta sitten avatulta iGS tietohuoltoasemalta. Kirjastonhoitaja Niina Holm Tapulikaupungin kirjastosta kertoo nettisivuilla olevan kävijöitä jopa yli sata päivässä. Keskiverto vierailija on keski-ikäinen nainen. – Elämme globaalissa maailmassa, mutta suuntauksena tuntuu olevan halu tietää enemmän omista juuristaan. Pelkästään lokakuussa sivuilla oli 3 500 kävijää.

rappioromantiikka vaiko kenties Töölö, josta löytyy ensimmäinen maininta papereista jo vuodelta 1476, siis kauan ennen koko kaupungin perustamista? Holm hakee tietokannasta. Sieltä löytyy 50 tarinaa Kalliosta ja 43 Töölöstä, esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuva Calamari Union, jossa 15 Frank-nimistä miestä sekä yksi Pekka aloittavat road tripin Siltasaarenkadulta Eiraan. Töölön kohdalta haussa löytyy Leena Lehtolaisen esikoisromaani Ensimmäinen murhani, jossa rikospoliisi Maria Kallio asuu Töölössä isotätinsä perikunnan vuokralaisena Eliten tienoilla, vihertävän rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Kallion asuinalue on toki romantisoitu, mutta laulaapa Kaj Chydenius Kru-

Nettikarttapalvelu vie elokuvien Helsinkiin TARINOIDEN HELSINKI on kaupunginkirjaston internetkarttapalvelu, johon on

koottu kirjaston valikoimissa olevaa Helsinki-aiheista kirjallisuutta, elokuvia ja musiikkia. Internetsivuilla on hakupalvelu sekä kartta, joiden avulla teoksia voi etsiä. Siihen kuuluu lisäksi iGS -tietohuoltoasema, jossa asiantuntijoilta voi kysyä mitä tahansa Helsinkiin, elokuviin, musiikkiin ja kirjallisuuteen liittyvää. Palvelua ylläpitää kirjaston henkilökunta. He ovat keskittyneet erityisesti oman alueensa teoksiin. Sivustoa kehitetään jatkuvasti, ja myös kaupunkilaiset voivat antaa siihen vinkkejä. Tällä hetkellä teoksia on listattu yli 1 600. > www.tarinoidenhelsinki.fi

Helsingin henki | helmikuu 2011

■ Komisario Palmu ja etsivä Virta ratkovat rikoksia kantakaupungissa. Taustalla tuomiokirkko.

”Helsingillä on monet kasvot. Rikosromaaneihin pyritään tuomaan uskottavuutta hyvin yksityiskohtaisella kaupungin kuvauksella.” nikan roskakuskista ja Notkea Rotta räppää lähiöelämästä biisissä 16 kilsaa Kontulaan. – Helsingillä on monet kasvot, ja ne myös muuttuvat. Itselleni on tietokantaa tehdessäni ollut todella mielenkiintoista törmätä menneen Helsingin kuvaukseen, esimerkiksi Viljo Kajavan runoon, jossa kerrotaan Vallilassa käyskentelevistä lehmistä 1960-luvulla. Sitä huomaa, kuinka lyhyessä ajassa kaupunkikuva on muuttunut, Holm toteaa.

Kartan kanssa kaupungille

Helsinki-aiheisella kirjallisuudella on selkeä linja, jossa pidetään yllä mieli-

kuvaa kaupungista paheen pesäkkeenä: monet keskittyvät rikollisuuteen. – Se ehkä johtuu siitä, että rikosromaaneihin pyritään tuomaan uskottavuutta hyvin yksityiskohtaisella, todellisuuteen perustuvalla kuvauksella, miettii Holm. Muun muassa Jarkko Sipilä ja Outi Pakkanen käyttävät Helsinkiä hedelmällisesti. Pakkasen teoksessa Punainen pallotuoli Sakari Mäkilä asuu vaaleanpunaisessa kulmatalossa osoitteessa Kalevankatu 55. Keittiön terassin ikkunoista näkymä kantaa Sinebrychoffin savupiippujen yli Bulevardin alkupäähän. Sipilän romaaneissa Kari Takamäen tutkijapoppoo majailee Pasilan poliisitalossa. Kirjastoväki täydentää tietokannan tietoja muun työn ohella. Kävijöiltä otetaan mielellään vastaan ideoita ja infoa, ja teosten tekijät ottavat hekin usein itse yhteyttä. Niin tietoa pikkuhiljaa kertyy. Salapoliisityö on inspiroinut Holmia tutkailemaan tietokantaan kirjaamiaan paikkoja myös tosielämässä. Esimerkiksi Kuutamolla-elokuvassa ollut silitysrautatalo alkoi vaivata häntä niin paljon, että se oli etsittävä. Siellä se köllötti Vuorimiehen- ja Muukalaiskadun kulmassa Ullanlinnassa. • ■ Pekka ja Pätkä pahassa pulassa -elokuvassa nämä sankarit työskentelivät mainoskyltteinä. Tämäkin kohtaus kuvattiin Kalliossa.

■ Frank ja Frank pääsivät lopulta Eiraan elokuvassa Calamari Union.

Helsingin henki | helmikuu 2011

S U T I ILMO

Henkilöstöliikuntaa jo 20 vuotta!

U L U TA

Kuluva vuosi on henkilöstöliikunnan 20-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuodelle on suunniteltu uusi liikuntakorttikampanja. Tapahtumista ja tarjonnasta tullaan kertomaan henkilöstöliikunnan sivuilla Helmessä ja Hengen tulevissa numeroissa. > Lisätiedot: henkilöstöliikuntakonsultti Eeva-Liisa Rautiainen, eeva-liisa.rautiainen@hel.fi, puh. 310 87821.

alstalle Tiedot p ppelin@hel.fi ar sanna.k enterin l a k n a v Seuraa päivä on o t s i e n i a skuuta. 3. maali

Hae tekniikan alan työnjohtokoulutukseen ■ HELSINGIN TEKNIIKAN ALAN oppilaitoksen (Heltech) aikuiskoulutusyksikkö kouluttaa työnjohtajia tekniikan alalle. Kyseessä on kokeilu, jonka tavoitteena on kehittää työnjohdollista osaamista ja alan koulutusta. Parhaillaan haetaan opiskelijoita maaliskuussa aloittavaan ryhmään, joka eh-

■ HENKILÖSTÖLIIKUNNAN KEVÄTKAUSI on 10.1.–29.4. Stadin kundi kondikseen -liikuntaryhmissä on vielä tilaa! Löydä itsellesi parhaiten sopiva liikuntaharrastus. Tarjolla muun muassa futsalia, kiertoharjoittelua, pipolätkää ja äijäjumppaa. Lisätietoja Kaisa Laine, kaisa.mari.laine@hel.fi, puh. 310 87878 ja Pilvi Heinonen, pilvi.heinonen@hel.fi, puh. 310 87822.

tii valmistua ennen kuin kokeilu vuonna 2012 päättyy. Tekniikan alan työnjohtokoulutuskokeilu on suunnattu työssäkäyville kone- ja metallialan, autoalan, kuljetusalan ja kaupan alan ammattilaisille. Koulutus ei johda tutkintoon, vaan antaa valmiudet toimia työnjohtotehtävissä. Opiskelu tapahtuu suurelta osin verkossa. Pääsyvaatimukset: Hakijalla tulee olla alan ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erityisammattitutkinto ja työkokemusta noin viisi vuotta sekä soveltuva alan työpaikka. Hakeminen: Seuraava koulutus alkaa 14.3. Hakuaika päättyy 28.2. Koulutukseen haetaan sähköisellä hakulomakkeella, jonka löydät osoitteesta: www.heltech.edu.hel.fi > Aikuiskoulutus > Työnjohtokoulutus.

Tervetuloa aamupiiriin

tapahtumia

■ KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖIDEN aamupiiri kokoontuu sanan ääreen ja rukoilemaan kerran kuukaudessa Tuomiokirkon kappelissa (Hallituskadun ja Snellmaninkadun kulmassa, sisäänkäynti tuomiokirkon pääportaiden puolivälistä oikealle). Kevätkaudella 2011 kokoonnutaan keskiviikkoisin 16.2., 16.3., 13.4., 11.5. ja 24.8 klo 7–8. Lisätiedot: Jarmo Lehto, puh. 0400 705 118 tai Regina Kreander, puh. 505 1072.

Helsingin henki | helmikuu 2011

Työkaverista liikuntakaveriksi 14.–17.2. ■ HENKILÖSTÖLIIKUNTA HAASTAA sinut liikkumaan ystävänpäiväviikolla (viikko 7) Työkaverista liikuntakaveriksi -kampanjalla! Haasta työkaverisi mukaan ja tulkaa molemmat maksutta henkilöstöliikunnan liikuntaryhmiin 14.–17.2.

Tule mukaan Naisten Kympille! ■ KAIKKI NAISET MUKAAN Naisten Kympille 22.5! Henkilöstökeskus on neuvotellut kaupungin henkilöstölle alennetun osallistumismaksun (26 euroa). Alennus on voimassa 28.2. asti. Lisätiedot ja ilmoittautumiseen tarvittavan kaupungin alennuskoodin löydät henkilöstöliikunnan tapahtumakalenterista kaupunkitason Helmi-intrasta. Lisätietoja Eeva-Liisa Rautiainen, eeva-liisa.rautiainen@hel.fi, puh. 310 87821 tai Pilvi Heinonen, pilvi.heinonen@hel.fi, puh. 310 87822. > www.naistenkymppi.fi. > Lisätiedot, tarjonnan ja ilmoittautumisohjeet löydät Helmestä > Henkilöstö > Henkilöstöetuudet > Henkilöstöliikunta.

OIVA TREENI 18 -valmennus lähiesimiehille ■ SUOSITTU TREENI-LÄHIESIMIESVALMENNUS jatkuu. Valmennuksessa tarjotaan esimiehelle työkaluja johtamiseen, kommunikointiin ja taloussuunnitteluun. Valmennus toteutetaan noin 25 henkilön ryhmässä. Kaksipäiväinen aloitusjakso on Rantasipi Sveitsissä Hyvinkäällä. Muut jaksot pidetään henkilöstökeskuksessa. > Ilmoittautumiset 21.2. mennessä Helmi >Yhteiset palvelut > Koulutus ja kehittäminen > Koulutuskalenteri. > Lisätietoja kehittämiskonsultti Hannele Yltiö, puh. 310 43027, hannele.yltio@ hel.fi ja asiakaskoordinaattori Anne Lahtinen, puh. 310 43557, anne.lahtinen@hel.fi

Kaikki muuttuu paremmaksi ■ KAIKKI MUUTTUU PAREMMAKSI -kirja julkaistiin viime joulukuussa. Kirja syntyi samannimisen videon inspiroimana. Nuoria kannustavalla videolla nähdään muun muassa Marco Bjurström, ulkoministeri Alexander Stubb ja oikeusministeri Tuija Brax. Videon on katsonut YouTubessa yli 50 000 ihmistä ja televisiokanavilla sen on nähnyt noin 600 000 ihmistä. Nuoruus on erityisen rankkaa niille, jotka eivät sovi annettuun muottiin. Homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on tutkimusten mukaan kolmin–nelinkertainen muihin nuoriin verrattuna. Ulkopuolisuuden tunne ei koske vain seksuaalisesti valtavirrasta poikkeavia, vaan jokaista itsensä erilaiseksi kokevaa. Kaupunginkirjasto kutsuu sinut kuuntelemaan ja keskustelemaan siitä, miten kaikki muuttuu paremmaksi. Open mic- keskustelutilaisuuksia järjestetään 16.2. klo 18.30, Kirjasto 10, Stage 2.3. klo 18.30, Rikhardinkadun kirjasto, Kirjallisuussalonki, 3. krs. > Lisätietoja tiedottaja Virve Miettinen, virve.miettinen@hel.fi, puh. 040 168 5748 > www.lib.hel.fi

Pekka Sauri

Ristikko nro 1/2011 Lähetä ristikon vastaussanat 3.3. mennessä osoitteella viestinta.heke@hel.fi.

Kerro samalla mielipiteesi lehdestä! Vastanneiden kesken arvomme elokuvalippuja.

Ristikon oikea vastaus löytyy jatkossa netistä samasta osoitteesta lehden verkkojulkaisun kanssa, www.hel.fi/helsinginhenki. Arvaa, ellet tiedä -palstalla kysyttiin viimeksi ”Kuinka moni on tähän mennessä ottanut työsuhdematkalipun käyttöön?” Oikea vastaus on: Hakijoita oli vuoden 2010 lopussa noin 20 000. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin leffalippuja, jotka menivät seuraaville: Riikka Rauhala, Marketta Hopia, Pirjo Modig, Sirkka Ruotsalainen ja Kirsti Hämäläinen. Kiitos osallistumisesta!

Helsingin henki | helmikuu 2011

Helsingin henki Ju s j si P a

kuva Seppo Saarentola

2011

”

Se on sukuvika, kun suksi ei luista”

helmi–maaliskuu 2011

GoGo 8.2.

Lainan päivä Kirjasto goes camping -tapahtuma Narinkkatorilla. Tarjolla aitoa kirjastoleiritunnelmaa. > www.lib.hel.fi

13.2.

{ uusi duuni }

Koulun pomo

> Kuka Pauliina Timonen > Ammatti Rehtori > Töihin 14.6.2010 > Toimipaikka Tapanilan ala-aste Missä olit aiemmin töissä? Toimin 18 vuotta Espoossa kahdessa eri koulussa luokanopettajana sekä siinä ohessa liki viisi vuotta apulaisrehtorina. Millainen mielikuva sinulla oli Helsingin kaupungista työnantajana ennen Tapanilaan tuloa? Kannustava, ammattitaitoa ja kokemusta arvostava työnantaja. Kaupunki, joka haluaa panostaa hyvään perusopetukseen. Mitä kaikkea työhösi rehtorina kuuluu? Hyvin erilaisia tehtäviä: henkilöstö- ja talousasiat, kiinteistönhoitoon liittyvät asiat, yhteydenpito eri sidosryhmiin sekä tietenkin opetuksen järjestämiseen ja kehittämiseen liittyvät tehtävät yhdessä opettajiston kanssa. Työtahti on usein aika hektinen ja työrytmi katkonainen: viime kädessä rehtori on vastuussa kaikesta koulun toiminnasta – vähän niin kuin yrityksen toimitusjohtaja. Onko rehtorilla vielä nykyään kanslia? On toki, ja vaikka seinälläni kiipeilee kaksi entisiltä eskarilaisiltani saamaani isokokoista hirviötä (lentävä kammo ja nelisilmäinen lima

Helsingin henki | helmikuu 2011

Kamarimusiikkia kaupungintalolla

nuljaskahirviö) luulen, ettei kanslian kynnys ole liian korkea. Pyrin pitämään oven avoinna aina kun mahdollista, samoin kuin korvani niin isojen kuin pientenkin murheille ja ilonaiheille. Kuinka iso työyhteisösi on? Liki 30 aikuista ja 226 oppilasta. Teetkö yhteistyötä muiden koulujen ja muiden kaupungin virastojen tai liikelaitosten kanssa? Teemme tiivistä yhteistyötä Maatullin ja Hiidenkiven koulujen kanssa. Muista yhteistyökumppaneista mainittakoon Malmin lähipoliisi, joka tänä syksynä on osallistunut koulurauhan julistukseen ja turvallisuuskasvatukseen. Palmian ja kiinteistöviraston tilakeskuksen avustamina olemme kiinnittäneet paljon huomiota liki satavuotiaan kiinteistömme kunnossa pitoon. Millainen on helsinkiläinen ala-aste vuonna 2050? Monikulttuurisuus on varmasti lisääntynyt, oppikirjat ja perinteiset opetusvälineet korvattu uusilla teknologioilla, opetus on alati yksilöllisempää ja ainakin osittain virtualisoitua. Toivoisin kuitenkin, etteivät tärkeimmät arvot ole unohtuneet, vaan jatkossakin vaalittaisiin toisten huomioimista ja vuorovaikutustaitoja. Suosikkipaikkasi Helsingissä? Tietysti Tapanila! Missä asut ja miten kuljet töihin? Espoon Karakalliossa. Perheeseeni kuuluu aviomiehen lisäksi kolme lasta. Valitettavasti oma auto on välttämätön.

Kaupunginorkesterin kamarimuusikot esittävät sunnuntaimatineassa muun muassa Mozartin ja Mahlerin teoksia. Ilmaiset pääsyliput ovat jaossa sunnuntaina 6.2. klo 10 alkaen kaupungintalon Virka Infossa. > www.virka.fi

15.2.

Kanneltalolla 40-luvun tunnelmaa Hiljaa Ensemblen konserttikertomus sisältää talvisodan ajan musiikkia sekä musiikin rinnalle dramatisoituja otteita laulajien isovanhempien talvisodan aikaisesta kirjeenvaihdosta. > www.kanneltalo.fi

21.–25.2. Talviloma

Kouluissa ja oppilaitoksissa lomaillaan.

28.2.

Hyväntekeväisyyshuutokauppa Asfalttia ja auringonkukkia -näyttelyn valokuvavedokset myydään Hakasalmen huvilassa, Mannerheimintie 13 D. Ostamalla tuet Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimintaa. > www.hel.fi/kaumuseo

30.3.

Turvallinen Helsinki -Sinua varten Pelastuslaitoksen juhlavuoden kunniaksi järjestettävän seminaarisarjan luennossa käydään läpi muun muassa joka kodin paloturvallisuus ja onnettomuuksiin varautuminen. Paikkana Helsingin yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33. > www.pelastuslaitos150.hel.fi

31.3.

Helsingin Henki 2/2011 ilmestyy Aiheina muun muassa tuottavuus- ja hyvinvointisuunnitelmat, ruokakulttuurin kehittäminen ja henkilöstöliikunta.