trombitmag 2012 by HEO Media

French Films:

Ei paluuta päivätyöhön

kolumni:

Olen julkkis, siis elän!

PÄIVÄ

A S S O I L L KA

“Parempaa kuin videopelit!”

HEO Median opiskelijoiden kevään 2012 päättötyö

Opiskelijamedia Trombit 19.3.-13.4.2012

Trombit on HEO Median opiskelijoiden kevään 2012 päättötyö. Opiskelijat tuottivat neljän viikon ajan journalistista sisältöä tälle sivustolle (www.trombit.net) ja paikallisradioon 103.1MHz. Tämän vuoden teema oli “vino tulokulma”, eli asioita pyrittiin käsittelemään reippaalla otteella ja tavanomaisuuksia välttäen. Trombit tuotti uutisia, haastatteluja, henkilökuvia, studiovierailuja, suoria otteluselostuksia, videoita, animaatioita, kuvitusta, valokuvia, toimitettuja radio-ohjelmia ja lähetysvirtaa.

Sivuston konseptointi, toteutus ja ylläpito sekä osa sisällöistä: Multimedia Visuaalinen suunnittelu: Graafinen suunnittelu Tekstit: Kuvajournalismi Lehti- ja urheilujournalismi Radiolähetys: Radio- ja tv-journalismi

Paikallisradio Trombit FM 103,1MHz kuului pääkaupunkiseudulla. Lähetys oli kuultavissa myös Trombitin sivustolta. Voit tutustua ohjelmistoon ja tekijöihin Radio-linkin alta. Trombitiin osallistui noin sata opiskelijaa. Mukana olivat lehti-, urheilu- ja kuvajournalistit, graafiset suunnittelijat, multimediaopiskelijat sekä radio- ja tv-journalismin opiskelijat. HEO Media on mediaopetukseen erikoistunut kansanopisto Helsingin Kalliossa.

Trombitin päätoimittaja: Raimo Ahonen, vastaava opettaja HEO Media Toimituspäällikkö: Krista Muhonen Web-suunnittelu: Juha Ahonen Tiedotus: Lotta Lybeck, netti Anna-Kreetta Saarinen, radio Taitto: Jasmiina Makkonen, Ella Koskinen

sisältö Miltä tuntuu elää miesvaltaisessa urheilumaailmassa.

Tykkäätkö liikkua metsässä, mutta sienestys on mielestäsi tylsää?

ASIAA

POINTTI

6 Uutiset

5 Punaviiniä ja kliseitä

9 Valot pois ilmaston puolesta

19 Olen julkkis, siis elän!

16 Pienetkin ongelmat voivat johtaa syrjäytymiseen

35 Älä varsinkaan dokaa

Kalliosta löytyy tekemistä koko päiväksi.

39 Rakkaalleni Karvakorvalle

40 Päivän kuva

VAPAALLA 12 Päivä Kalliossa 24 Tere, tere

VIERASHUONE 4 Maaherrasta tangoprinsessaksi 18 Ei paluuta päivätyöhön 36 Tavoitteena hengissä pysyminen

26 Hallo! Hallo! 28 Reppureissaaja ui vastavirtaan 30 Ciao!

URHEILU

32 Hola hola!

20 Miehet, herätkää!

34 Antimenovinkit - vältä näitä!

22 Laadukasta viihdettä niin tuulipukukuin hardcorefanillekin

38 Parempaa kuin videopelit

23 Olut ja maskotti katsomoihin, kiitos!

VIERASHUONE

Hän on ollut paljon vanhempien keikoilla mukana ja soittaa innoissaan joulupukilta saamaansa rumpusettiä. Kyseessä on varsinainen musiikkiperhe. Eklundin musiikkiharrastus alkoi jo viisivuotiaana pianonsoitolla, ja jatkui musiikkiluokalle mentäessä. Muusikkiluokalla ollessaan hän osallistui myös koulun kuoroon. - Oli jo silloin se esiintymisvietti olemassa. Otin mahdollisuuksien mukaan soolo-osuuksia laulettavaksi kuorossakin.

Hääjuhlista Hartwall-areenalle Eklund kävi koulua Vaasassa. Seitsemännellä luokalla hän pääsi mukaan iskelmämusiikkia soittavaan bändiin, jota kasattiin paikallisessa nuorisotilassa. Varoja bändikamoihin saatiin Vaasan maaherraksi nimitetyltä henkilöltä. Hän oli innoissaan luvannut yhtyeelle keikan kaupungintalolle uuden vuoden juhliin, jos bändin ura lähtisi käyntiin.

Maaherrasta

tangoprinsessaksi Annika Eklund on keikkaillut nyt 20 vuotta, ja julkaisi juuri kuudennen albuminsa Missä on mun Strömsö?

- Oltiin niin otettuja, että nimettiin meidän yhtye Maaherraksi. Kutsua ei ole vielä tänä päivänäkään tullut… Manageri kuitenkin hommasi meille joka viikonlopuksi keikan, joten tekemistä riitti. Nuorena tuli keikkailtua muun muassa monissa hääjuhlissa Vaasassa. Myöhemmin Annika on esiintynyt omilla keikoillaan monenlaisilla lavoilla ja intiimeissä pubeissa. Vuonna 2001 Annika osallistui Tangomarkkinoille ja pääsi perintöprinsessaksi. - Siihen aikaan ei oikein ollutkaan muita laulukilpailuja, niin kuin nyt.Tangomarkkinoita olin katsonut televisiosta pienestä pitäen, ja se oli tosi iso juttu. Sinne pääseminen oli hieno kokemus! Lisäksi Eklund mainitsee upeina kokemuksina Euroviisuihin osallistumisen ja Yö-yhtyeen kanssa keikkailun. Euroviisuja Eklund pitää ehdottomasti yhtenä uransa huippuhetkistä.

TEKSTI Krista Muhonen KUVA Dora Cheffi

- Euroviisuissa oli vähän ikävää se, että musiikki tuli taustanauhalta, eikä taustalla ollut suurta orkesteria kuten vielä ennen, kertoo artisti.

MISSÄ on mun Strömsö -albumin nimikkokappale kertoo oman rakkauden ja onnen etsimisestä. Sitä etsintää Annika Eklundin, 33, ei enää tarvitse oikeassa elämässä kuitenkaan tehdä. Eklund tapasi miehensä vuonna 2006.

Yön kanssa viime syksynä keikkaillessaan Eklund pääsi ensimmäistä kertaa esiintymään Hartwall-areenalle. Keikka televisioitiin ja halli oli yleisöä täynnä. Tunnelma lavalla oli epätodellinen ja meininki oli täysin erillainen kuin intiimillä baarikeikalla.

- Me tavattiin keikkabussissa. Ja siitä se rakkaus sitten roihahti, hymyilee Eklund.

- Ja Raumanmeren Juhannus vuonna 2004. Se keikka oli uskomaton! 30 000 ihmistä ja kesäilta, voi hitsi!

Keikkailun lisäksi laulaja viettää aikaa kotona miehensä Jussin, ja lapsensa Nuutin kanssa. Jussi soittaa kitaraa freelance-muusikkona. Hän soittaa Eklundin juuri ilmestyneen levynkin taustalla. Pariskunnan lapsi Nuutti on kolmevuotias.

Strömsöstä maailman tuuliin Joskus tietenkin tulee tilanteita, kun on keikalle lähtiessään väsynyt ja flunssassa. Matkalla auto menee vielä rikki. Yksi-

kään keikka ei kuitenkaan ole Eklundilla mennyt täysin pieleen. - Ei ole tullut vastaan tilannetta, josta ei olisi selvinnyt, kertoo hyväntuulinen laulaja.

Uuden albumin nimikkobiisi “Missä on mun Strömsö?” sisältää ajatuksen Strömsöstä, joka kuvastaa laulussa onnea ja oman paikan löytämistä elämässä. Onni löytyy nykyhetkestä, kodista, perheestä, työstä ja ystävistä. Missä on sun Strömsö, Annika?

Hyvän mallin elämänasenteeseen Eklund on saanut isoäidiltään. - Hänellä on semmoinen lapsenomainen usko Taivaanisään ja hyvyyteen. Mitään vanhoja ei jäädä murehtimaan, vaan porskutetaan hyväntuulisesti eteenpäin.

Punaviiniä ja kliseitä

- Se on Vaasassa, jossa minulla oli todella onnellinen lapsuus. Isovanhemmilla oli tontti Strömsöskogenissa. Sieltä on rakentunut hyvä pohja, jolta on ollut hyvä lähteä ponnistamaan maailman tuuliin!

tapahtuvan, kun kantaa 12 cl punaviinilasia tarjottimella yhdellä kädellä, ja toisessa kädessä on kahden litran vesikannu? Tuolloin jälkiseuraukset tuntuivat maailmanlopulta, mutta nyt ajateltuna se oli erittäin koomista. Kädet vapisten ja hitaasti edeten lähestyin asiakasta, jolle juomat olivat menossa. Kohtaus kääntyi katastrofiksi vain sekunnin murto-osassa. Näin kuin hidastetussa leffassa, kuinka viinilasi kaatui ja punaviinit lensivät kaaressa asiakkaan päälle. Silmissä sumeni totaalisesti järkytyksestä ja päässä pyöri vain ajatus, että eihän tällaista voi tapahtua. Selvisin tilanteesta lukuisten anteeksipyyntöjen ja pesulalaskun avulla.

Asiakaspalvelu – tuo ihanan kamala ala. Kolumnistimme Heidi kertoo tällä kertaa hauskoja kokemuksia työuransa varrelta. TEKSTI Heidi Kontiainen KUVA Kristina Nieminen

TÄSSÄ työssä parasta on se, ettei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jokainen tilanne ja asiakas on uniikki. Onneksi välillä saa nauraa vedet silmissä huvittaville tapauksille. Tavarapalautukset ovat huvittavimpia tilanteita mitä voi olla. Parhaiten mieleen on jäänyt eräs nainen, joka palautti appelsiinin. No, ei siinä mitään, totta kai tuotteen saa palauttaa, jos siinä on jokin vikana. Tässä tapauksessa kyseinen appelsiini oli ostettu kaksi viikkoa sitten. Koko muu kahden kilon pussi oli kelvannut, tätä yhtä lukuun ottamatta. Asiakas oli kauhuissaan, kuinka voimme myydä tällaisia appelsiineja; pehmeitä ja mädäntyneitä.Yritin koko tilanteen ajan pitää naamani peruslukemilla. Äly hoi, älä jätä. Kyllä nyt kaikki ymmärtävät, etteivät ne appelsiinit mitään kestotuotteita ole. En edes viitsinyt mainita asiakkaalle tästä faktasta, vaan palautin hänelle sen yhden euron, jonka verran appelsiinipussi oli kustantanut. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kokemattomana ja kouluttamattomana tarjoilijanalkuna onnistuin säheltämään pahemman kerran. Mitä voisikaan olettaa

Perjantai-iltojen huumassa olen päätynyt jopa asiakkaiden kosintojen kohteeksi. Kerrankin eräs mies ilmoitti hakevansa minut vaimokseen, jos lottovoitto kolahtaa lauantai-iltana. Onneksi voitto ei tainnut osua kohdalle. Mutta kosintojakin parempi oli eräs hyvin kliseinen treffipyyntö. Oli tavallista kiireisempi ilta ravintolassa, ja sali pursusi asiakkaita. Kiireessä heihin ei ehdi kiinnittää sen enempää huomiota; pitää vain hoitaa tilaukset, hoitaa laskutus ja ottaa seuraava asiakas tilalle. Pikasiivotessani erästä pöytää huomasin servetin, jossa oli tekstiä. Saatuani uuden asiakkaan istumaan, menin takahuoneeseen lukemaan lautasliinan sisällön. Siihen oli kirjoitettu korusanoin, kuinka piristin päivää ja jos olen kiinnostunut, niin voisin soitella. Kaunis ajatus ja kohotti kyllä mielialaani keskellä kiireistä päivää, mutta liian kliseistä. Tilanne oli suoraan kuin jostakin huonosta romanttisesta komediasta. Asiakkailta saa myös suuria lupauksia. Moni on luvannut lauantai-iltaisin, että jos lottovoitto sattuu kohdalle, niin pääsen kunnon ravintolaillalliselle tai saan puolet voitoista. Usein lottolipukkeita tarkistettaessa asiakkaan ensimmäinen fraasi on: “Juttelet nyt ehkä tulevan miljonäärin kanssa.” Tuttu juttu, et ole ainoa, joka on sanonut noin. Ehkä joku kaunis päivä joku lunastaa lupauksensa lottovoitoista, ja minustakin tulee miljonääri?

UUTISET

Helsingin poliisi luopuu monista toimipisteistään Netissä tehtävät rikosilmoitukset tulevat lisääntymään pääkaupunkiseudulla monien asemien lakkauttamisen takia. HELSINGIN poliisilaitos luopui tiistaina Pienen Roobertinkadun poliisiasemastaan ja Kaartin poliisiasemasta luovutaan kuun lopussa. Niiden toiminnassa on kyse lähinnä johtamistyöstä. Kyseiset toiminnot siirtyvät pitkälti Pasilaan. Myös monet muut pienemmät toimitilat lakkautetaan. Asemien lopetus on herättänyt paljon keskustelua. Rakennemuutoksia tehdään, sillä henkilöstön määrä on pienentynyt ja rahasta on pulaa. Rikosilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan tule vaikeutumaan, sillä ilmoituksen voi tehdä muutenkin kuin asemalle menemällä. - Sähköisten rikosilmoitusten määrä tulee lisääntymään. Tällä hetkellä olemme vielä jäljessä sähköisessä toi-

Kommentti: Mistä tulevaisuuden poliisit? POLIISIKOULUTUKSEEN haki tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten. Poliisien huono työllisyystilanne ei houkuta nuoria alalle. Sinänsä ihan

Invalidiliitto: Suomessa vammaisia syrjitään välillisesti Invalidiliitto on huolissaan Suomen vammaisten kokemasta syrjinnästä, josta ei kuitenkaan Suomessa puhuta syrjintänä.

INVALIDILIITON puheenjohtajan Marja Pihnalan mukaan ongelmassa on kyse

Oikealta: rikosylitarkastaja Jouko Salo, apulaispoliisipäällikkö Lasse Aapio ja poliisipäällikkö Jukka Riikonen. Kuva Kristina Nieminen

minnassa muihin maihin verrattuna, toteaa ylikomisario Juha Hakola. Rikosilmoitusten tekemisessä tullaan luultavasti myös tulevaisuudessa tekemään yhteistyötä partioiden kanssa. Partiorakennetta on muutettu niin, että se palvelee asiakasta pidemmälle. Nyt liikkeellä on aina tavallisten partioiden lisäksi tutkintapartio, joka on valmis tekemään rikostutkintatyötä. Poliisipäällikkö Jukka Riikonen kertoo, että keskustaan perustettavasta yhteispalvelupisteestä on ollut toiveita.

Helsingin poliisilaitoksen organisaatiomuutos tuli voimaan huhtikuun alusta alkaen. Kaikki kolme Helsingin poliisipiiriä lakkautettiin. Poliisipäällikkö Riikosen mukaan halutaan muodostaa yksissä käsissä toimiva poliisilaitos, jotta johto pystyy käyttämään joukkoja oikein. Tämän takia hallinnolliset erilliset yksiköt on lakkautettu. Tiloista käytössä ovat tulevaisuudessa Pasilan poliisitalot, Malmin poliisitalo, sekä Itäkeskuksen toimitila vuoden 2014 loppuun saakka. TEKSTI Krista Muhonen

hyvä, että nuoret ovat itse tajunneet mistä töitä ei saa. Tällä hetkellä valtio tuntuu kouluttavan työhön, jota se ei tarjoa. Poliisin koulutuksella on vaikea ruveta yksityisyrittäjäksi.

kärsiä rikollisten leikkikentällä, kunnes uusi poliisisukupolvi saadaan koulutettua. Voi kyllä olla vaikeaa taas vakuuttaa nuorille, että kyllä tältä alalta töitä saa.

Mitä sitten kun tarvitaankin enemmän poliiseja? Sitten saamme pari vuotta

TEKSTI Emma Lipasti

ennen kaikkea asenteista jotka näkyvät esimerkiksi kauppojen esteellisyytenä.

Hallituksen tekemän vammaispoliittisen ohjelman eli VAMPO:n tavoitteena on muun muassa puuttua vam- Kuva: Kristina Nieminen maisten syrjintään. Ohjelmassa on 122 toimenpidettä, joiden toteuttamisesta vastaavat ministeriöt ja kunnat. Ohjelman toteutumista valvoo valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE. Ohjelma kattaa vuodet 2010-2015.

- Palveluiden pitää olla kaikille. Vammaisten eurot eivät ole yhtään vähempiarvoisia kuin muidenkaan eurot, Pihnala toteaa. Pihnalan mukaan Suomessa vammaiset eivät nosta helposti syrjinnästä syytteitä. - Suomessa on vähän selkeitä syrjintätapauksia ja kynnys syytteen nostamiseen on korkea, hän toteaa.

TEKSTI Heidi Sipilä

UUTISET – Nyt ollaan hypetyksen ja tunteen varassa. On päästävä lähemmäksi ideaalia tilaa, jossa on vahvoja sidoksia, sanoo Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Hakaniemen kauppahallin Luomupuoti. Kuva Aleksi Palmqvist

Luomun kasvulle asetetaan kovat tavoitteet Kyselyissä luomua on kannatettu jo pitkään, mutta kulutuksessa se näkyy vasta nyt. LUOMUN peltoala halutaan kasvattaa nykyisestä kahdeksasta prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2020 menessä. Tämä kuuluu Maa- ja metsätalousministeriön Pro Luomu -järjestöltä pyytämään alustavaan kehittämissuunnitelmaan. Nykyisen hallituksen strategisena tavoitteena tällä vaalikaudella on laatia luomualalle kehittämisohjelma, jonka tähtäimenä on luomutarjonnan monipuolistaminen, luomutuotannon määrän ja luomun kulutuksen lisääminen.

Muita luomun ongelmia ovat muun muassa alan pienuus, luomuun siirtymisen aiheuttama viive, epätasainen riskien jakautuminen ja epävarmuus kuluttajien maksuhaluista sekä tiedon puute.

Luomukasvattajille koulutusta Hallitus on varannut 1,5 miljoonaa euroa luomu- ja lähiruokaketjujen ongelmien korjaamiseen. Syinä luomun tukemiseen ovat kotimaisen elintarvikevalikoiman lisääminen, ympäristön ja eläinten hyvinvointi, tuotannon kestävyys ja luonnonvarojen käyttö.

Suunnitelmaa varten kartoitettiin luomuketjun yleisimmät pullonkaulat ja keinot niiden ratkaisemiseen. Luomuketjun toiminnasta löydettiin paljon ongelmia. Esimerkiksi ketjun toimijat epäilevät muiden toimijoiden sitoutumista, ja se laskee uskoa luomun kannattavuuteen. Yhteinen halu luomun tuottamiseen pitäisi muuttaa käytännön sopimuksiksi.

Ikaalisten luomun tilanomistaja Ari Kulmanen korostaa tiedon levittämisen merkitystä markkinoinnissa. Hän kannustaa luomun tuottajia tekemään myös ei-pakollisia ekologisia valintoja. Ikaalisen luomu on siirtynyt käyttämään vihreää sähköä ja tuonut tämän esille markkinoinnissaan. – Luomun kasvuun tarvitaan pitkäjänteisiä yrittäjiä. Luomuun on sitouduttava. On tehtävä myös ekologisia ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättömiä, Kulmanen sanoo. TEKSTI Emma Lipasti

Kommentti: Lisäainepelko lisännyt luomun suosiota? Luomun ostoa vähentää vielä sen hieman korkeampi hinta. Kuva: Aleksi Palmqvist

– Lautasmallille voisi terveyden lisäksi määritellä muitakin arvoja kuten eettisyys, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen. Seuraavaa rahoituskautta 2014-2020 varten valmistellaan uutta maaseudun kehittämisohjelmaa. Siinä aiotaan painottaa luomuun liittyvän neuvonnan ja kouluttamisen edistämistä.

Kysyntä kasvussa Luomuperunan kasvava kysyntä parantaa kiertoa ja sen kautta laatua. Kuva: Aleksi Palmqvist

taa. Tästä kertoo muun muassa se, että vaikka naudan jauhelihan luomutarjonta on pientä, on se luomutuotteista kolmanneksi myydyin.

Tilanteen uskotaan olevan luomulle otollinen, sillä sen kulutus on kovassa kasvussa. – Tällä hetkellä luomussa on positiivinen vire. Markkinat kasvavat vihdoinkin. Kuluttajat ovat kyselyissä aikaisemmin osoittaneet kiinnostuksensa, mutta vasta nyt se näkyy konkreettisesti, Kottila sanoo. S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotun mukaan luomutuotteille on tällä hetkellä enemmän kysyntää kuin tarjon-

LISÄAINEHYPETYS on ollut välillä käsittelyssä liikaakin. Ihmiset pelkäävät kaupassa hyllyjen välissä kulkiessaan. Mitä jos he valitsevat juuri sen myrkyllisimmän tuotteen, jonka valmistuksessa on käytetty eniten lisäaineita? Kolmansia käsiä pelätään ja syöpä saattaa tarttua jo pelkistä E-merkinnöistä. Onneksi alan ammattilaiset ovat osanneet vähentää lietsontaa kertomalla, että esimerkiksi vihanneksissa ja hedelmissäkin on lisäaineita. Niitä samoja, joita päivitellään elintarvikkeiden kyljessä. Omenassa on sakeuttamisainetta, sitruunassa happamuudensäätöainetta ja kasvi- ja eläinrasva sisältävät emulgointiainetta. E-merkinnät kuulostavat pelottavammilta: E 440, E 330 ja E 471. Lisäaineisiin tarvitsee luultavasti suhtautua erityisen kriittisesti lähinnä makeisissa ja virvoitusjuomissa. Arkipäivän ruokatuotteita seurataan tarkasti, enkä usko että niitä tarvitsee seuloa kaupan hyllyltä ostoskoriin enää niin tarkasti. Luomun suosio sen ekologisten tuotantotapojen takia on ymmärrettävää. Toivonkin, että luomun suosio ei ole kasvanut vain lisäainepelon takia – vaikka se siltä vaikuttaa. TEKSTI Krista Muhonen

UUTISET

Mielenosoittajat vaativat Wallinin eroa Ministeriä tultiin kaatamaan Pohjois-Karjalasta asti. LÄHES sata ihmistä kerääntyi tänään eduskuntatalolle vaatimaan puolustusministeri Stefan Wallinin eroa ja varuskuntauudistuksen uudelleenkäsittelyä. Puhujina oli pääosin perussuomalaisten edustajia.Yhtään hallituspuolueen edustajaa ei saapunut paikalle. Mielenosoituksen järjesti Pentti Oinonen (ps). Dragsvikin säästämistä enemmän mielenosoittajia suututti varuskuntien lakkauttaminen. Pentti Oinosen mielestä RKP vahvisti käsitystä, jonka mukaan puolue ajaa vain yhden kansanryhmän etua. Hän syyttää hallitusta tiedonvälityksen puutteesta. Oinonen vaatii koko varuskuntauudistukseen uudelleenharkintaa.

Kike Elomaa (ps) on Oinosen kanssa samoilla linjoilla. Hän vaatii kaikkien varuskuntien säästämistä. Teuvo Hakkarainen (ps) taas vaatii vain Dragsvikin lakkauttamista. – Jos ei nyt Wallin eroa, ihmettelen tätä maata. Sitten Suomen voi nimetä Ruotsinkansanpuolueen demokraattiseksi tasavallaksi, kommentoi Hakkarainen. Puhujat saivat yleisöltä raikuvia kannatushuutoja. Kontiorannan varuskunnassa työskentelevä Väinö Kettunen, 60, saapui Pohjois-Karjalasta asti osoittamaan mieltään. – Tulin tänne erottamaan Wallinin ja puolustamaan Kontiorantaa. Kanervakin erotettiin pienen siviiliasian takia, Kettunen sanoo. Elina Jussila, 28, saapui mielenosoitukseen puolustumaan entisen kotipaik-

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen puhuu varuskuntien puolesta.

kakuntansa Kauhavan varuskuntaa. – Olen vihreä arvoiltani, mutta minusta uudistuksessa on jätetty paljon huomiotta eikä faktoista ole otettu selvää. Tuntuu pahalta, että niin monelta menee työpaikka, sanoo Jussila. Eduskunta äänestää tällä hetkellä Wallinin luottamuksesta. Oppositio ja myös hallituksen jäsenet ovat kritisoineet hänen vaikutustaan Dragsvikin varuskun-

UUTISET nan säästämiseen. Hallituksen esittelemä varuskuntauudistus lakkauttaisi kuusi varuskuntaa.

Kommentti: Wallin teki väärin, RKP ei Mielestäni Stefan Wallin on toiminut väärin pimittäessään eduskunnalta sekä hallitukselta tiedon ohjauksestaan Dragsvikin-asiassa. On oikein, että eduskunta äänestää tänään Wallinin luottamuksesta, sillä tämän kaltainen tiedon pimittäminen todella heikentää luottamusta myös kansalaisten silmissä.

Aikaisemmin oli puhetta Dragsvikissä sijaitsevan Uudenmaan prikaatin liittämisestä Upiniemen varuskuntaan. Wallinin vaikutuksesta Dragsvik kuitenkin

säästettiin.

Mielestäni Hakkaraisen kommentti Suomen nimeämisestä “Ruotsinkansanpuolueen demokraattiseksi tasavallaksi” on kuitenkin aiheeton. Itse en ainakaan luo kuvaani yhdestäkään puolueesta pelkästään puolueen puheenjohtajan tekojen tai sanomisten perusteella. Minulle on epäselvää, kuinka paljon RKP:lla oli tietoa Wallinin tekemisistä, joten yhdistän asian ainoastaan Walliniin, en RKP:hen.

Varuskuntien lakkauttamista vastustan täysin. Toivon todella, etteivät Wallinin teot koidu Dragsvikin varuskunnan kohtaloksi, sillä itse näen varuskunnan tärkeänä. Dragsvik tulisi säilyttää omana varuskuntanaan, eikä liittää Upinniemeen.

TEKSTI Emma Lipasti KUVAT Kristina Nieminen

TEKSTI Lotta Lybeck

Valot pois ilmaston puolesta TEKSTI Krista Muhonen KUVA Aleksi Palmqvist

Earth Hour 2012 on lauantaina klo 20.30-21.30. Maailmanlaajuisen tapahtuman idea on sammuttaa valot tunniksi. Näin muistutetaan ihmisiä ilmastoteokojen tärkeydestä.

EARTH HOUR on WWF:n kampanja, jota on tänä vuonna mainostettu paljon sosiaalisessa mediassa. WWF:n omilla sivuilla voi ilmoittautua osallistujaksi. Kampanjaa ei tarvitse WWF:n mielestä pahemmin mainostaa ihmisille, sillä se on yleisesti tiedossa ja ihmiset itse etsivät siitä lisäinformaatiota. Päiväkoteihin ja ala-asteille on kuitenkin annettu joulukalenterin tapaan luukkua sisältäviä Earth Hour -kalentereita. Niiden tarkoitus on auttaa lapsia ymmärtämään millaisia ilmastotekoja hekin voivat tehdä. Esimerkkeinä television sulkeminen katsomisen jälkeen, ja bussilla kulkeminen henkilöauton sijaan.

WWF:n Earth Hour -sivustolla on vinkkejä myös aikuisille. Siellä esitellään eniten hiilijalanjälkeen vaikuttavat teot ja vinkkejä jalanjäljen pienentämiseen. Helsingissä muun muassa Narinkkatorin aukiolla otetaan turhat valot pois päältä, kuten Kampin ja Forumin ostoskeskuksissakin. Aiheesta lisää muualla: Helsingin Energia seuraa sähkönkulutuksen muutoksia Helsingin alueella. Heti kymmeneltä lauantai-illalla tulokset ovat nähtävillä yhtiön nettisivuilla.

UUTISET

Suomalaiset matkustavat pääsiäisenä lähelle

Finnmatkojen arvion mukaan noin yksi neljäosa asiakkaista on pääsiäisen aikana lapsiperheitä. TEKSTI Roope Visuri

Viro on yksi pääsiäisen suosituimmista lomakohteista. Myös Etelä-Euroopan lämpö kiinnostaa.

Kommentti: Jääkää kotiin ihmiset

SUOMALAISET suosivat pääsiäisenä lähimatkailua. Esimerkiksi suurin osa ulkomaille suuntaavista suomalaisista matkustaa Viroon.

NYT se taas alkaa, pakonomainen tarve lähteä pakoon omilta kotikonnuiltaan. Onhan tätä lomaa tiedossa ruhtinaalliset neljä päivää.

- Kaikki Tallinnan ja Pärnun hotellit ovat olleet jo viimeiset pari viikkoa loppuunmyytyjä, kertoo Matka-Vekan markkinointipäällikkö Erja Heikkilä.

On ihan ymmärrettävää, että perinteiset juhlapyhät ahdistaa. Luulisi kuitenkin, että matkustamisesta aiheutuva stressireaktio ärsyttää enemmän kuin tipunkeltainen pääsiäinen.

Pääsiäinen ei kuitenkaan nouse yhtä suureksi matkailupiikiksi kuin joulu tai hiihtolomaviikot. Se tulee kuitenkin heti niiden perässä. Itsenäisyyspäivänä ja helatorstaina matkustetaan lähes saman verran kuin pääsiäisenä. - Hotellit ja laivayhtiöt pyytävät keskimäärin kymmenen prosenttia kalliimpaa hintaa kuin hiljaisemmilla kausilla. Finnmatkojen viestintäpäällikkö AnuEveliina Mattilan mukaan heidän matkojaan on eniten myyty Etelä-Krei-

Sää ei vaikuta nuorten ajovauhtiin Ensi vuonna uudistuvassa kuljettajantutkinnossa painotetaan entistä enemmän sääolosuhteiden riskien ymmärtämistä.

Heikkilän ja Mattilan mukaan pääsiäisenä suomalaiset turistit jakautuvat tasaisesti vauvasta vaariin. Sekä lapsiperheet että pariskunnat lähtevät kotoa pois.

NUORET ovat muuta väestöä useammin huolissaan liukkaudesta ja huonoista sääolosuhteista. Kuitenkin vain kolmasosa muuttaa ajonopeuttaan sääolosuhteiden mukaan, ilmenee Vakuutusyhtiö Ifin teettämästä tutkimuksesta.

Itse aion ainakin viettää pääsiäisen kotona ystävieni kanssa munia eri muodoissa mussuttaen. Risteilyjen hintoja nostetaan lomakaudella. Kuva: Karolina Svahn

kan saarille. Ne ovat Finnmatkojen lähimpiä lomakohteita.

Jos tämä ei kiinnosta, voi vaihtoehtoisesti tehdä jotain todella radikaalia. Esimerkiksi lukittautua neljän seinän sisään ja katsoa koko neljä päivää ihmisteurastuselokuvia. TEKSTI Tanja Otava

- Pääsiäisenä ollaan juuri talven ja kesän lentosarjojen välissä. Välimeren lomakohteet avautuvat juuri pääsiäiseksi.

18–34 -vuotiaita nuoria huolettaa liikenteessä teiden liukkaus ja musta jää.

enemmän itsearvioinnin ja riskien ymmärtämisen merkitystä.

Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toteaa, että suurin nuorten liikenneasenteisiin vaikuttava tekijä on kokemuksen puute.

– Hyvän kuljettajan tunnusmerkki on se, että osaa arvioida itseään. Ei riitä, että tietää, miten auton saa käyntiin. Itseopiskelua tulee opetussuunnitelmaan lisää, jotta ryhmätilanteissa päästään syvemmälle asioihin, Jokilampi kertoo.

– Nuoret kuskit tajuavat kyllä, että liukas on liukasta, mutta ymmärrys ei näy toiminnassa.Ymmärrys tulee vasta kokemuksen kautta, hän toteaa. Nuorten kuljettajien koulutus uudistuu ensi vuoden alussa. Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan entistä

Pysyvän ajokortin saadakseen on tällä hetkellä suoritettava teoria- ja ajotuntien lisäksi pakollinen ajoharjoittelu pimeässä ja liukkaalla tiellä. TEKSTI Heidi Sipilä

UUTISET Rakennusviraston mukaan ensimmäisenä puhdistetaan pääväylät, joilla on julkista liikennettä. Seuraavana vuorossa ovat asuntokadut, joiden osalta tulee myöhemmin rakennusviraston nettisivuille puhdistussuunnitelma. Kenkiä kovasti kuluttavat katuhiekoitukset poistetaan jalkakäytäviltä usein vasta loppukeväästä. Aiemman puhdistustyön esteenä ovat lumikasat, joita ei ole aikaisemmin poistettu.

Hiekoitukset kuluttavat kenkien pohjia.

Kevät pilaa kengät Kevät laittaa kengät koetukselle. Katusuola värjää nahkan, korkolaput irtoilevat soralla ja koirankakka kulkeutuu kynnysmattoon. - KENKIÄ tuodaan keväisin korjattavaksi iso rysäys, kertoo Kinaporin Suutarin Raija Heinäaro. Heinäaron mukaan eniten korjausta keväisin vaativat korkolaput, kärkikiilat ja puolipohjat, joita vahingoittavat hiekoitukset jalkakäytävillä. Saumaukset tulee tarkistaa, ettei ota rikkinäisiä kenkiä käyttöön. Katujen suolauksen takia kenkiin jää valkoisia rantuja. Suolan jättämiä jälkiä on todella vaikea saada pois. Joskus etikkaliuoksella saa

Kommentti: Kyllä ne nuoret jotain osaavat SANAPARI nuoret kuskit herättää paljon huolta vanhemmissa ihmisissä. Se tuntuu olevan synonyymi taitamattomalle, hurjastelevalle ja yksinkertaisesti huonolle kuskille. Sana nuori on muutenkin negatiivisilla merkityksillä ladattu. Nuorilla kuskeilla on tietenkin vähemmän kokemusta ajamisesta, mutta tämä ei aina ole huono asia.

osan rannuista poistettua, sanoo Heinäaro. - Puhtaus on kaiken a ja o, se mistä lähdetään liikkeelle. Pintanahkakengät kannattaa suojata rasvaamalla ne puhdistuksen jälkeen. Mokkakenkiin on usein spraysuoja, ja keinonahkaan on omat hoitotuotteensa.

- Yleensä vappuun mennessä suurin osa hiekoista on saatu puhdistettua säistä riippuen. Toukokuun puolen välin jälkeen on tarkoitus enää tehdä viimeistelyitä, kertoo Tarja Posti, rakennusviraston asiakaspalvelupäällikkö. TEKSTI Krista Muhonen KUVAT Karolina Svahn

Puhdasta vappuun mennessä Maaliskuun loppua kohden sää on vuorotellen plussan ja pakkasen puolella. Sulavan lumen alta paljastuvat talven hiekoitukset, koirien jätökset ja tupakantumpit. Katujen puhdistus aloitetaan päätoimisesti vasta lumien sulettua, vaikka joitakin suurimpia pääkatuja saadaan puhdistettua jo maaliskuun loppuun mennessä.

Olen usein nähnyt selvästi ajokokemusta keränneen keski-ikäisen miehen kaasutelleen reipasta ylinopeutta, vaikka keli olisi huono. Kokemus tuo varmuutta, joka voi joskus johtaa uhkarohkeuteen. Monet nuoret taas ovat taidoistaan vielä niin epävarmoja, että ajavat korostetun huolellisesti. Huonoja ja huolimattomia kuskeja löytyy niin nuorista kuin vanhoistakin.

Kuva: Kristina Nieminen TEKSTI Emma Lipasti

Päivä Kalliossa TEKSTI JA KUVAT Emma Lipasti ja Lotta Lybeck

Oletko kyllästynyt kiertelemään keskustan ketjukahviloita ja -liikkeitä? Hyppää sitten 3B-sporaan ja matkaa Kallioon. Tekemistä löytyy koko päiväksi.

klo:

Aamu kannattaa aloittaa hyvällä aamiaisella osoitteessa Kaarlenkatu 15. City-lehden Helsingin parhaaksi lounassalaattipaikaksi valitsema Café Cardemumma tarjoaa myös herkullista aamupalaa kohtuulliseen hintaan. Aamiaispatonki ja kahvi tai tee irtoaa viidellä eurolla. Raaka-aineet vaikuttavat laadukkailta ja valinnanvaraa löytyy perinteisistä croissanteista erilaisiin hedelmiin.

8.00

Lauantaisin kahvilasta löytyy myös brunssi. Lämmin ja kotoisa tunnelma varmistavat, että aloitat päiväsi oikealla jalalla. Aamiainen kannattaakin nauttia kaikessa rauhassa, sillä osa Kallion liikkeet avaavat ovensa vasta puolenpäivän aikaan.

klo:

Aamiaisen jälkeen kannattaakin kääntää suunta kohti Hakaniemeä. Osoitteessa Hämeentie 5 A sijaitsee Fida lähetystori. Kyse ei ole ihan perinteisestä kirpputorista, sillä sisustukseen on osattu panostaa. Esimerkiksi vanhoja matkalaukkuja hyödynnetään tavaroiden esillepanossa. Seiniltä löytyy vanhoja julisteita ja LP-levyjä.

9.00

Muovinen hevosnaamari koristaa rekkiä ja gorillanaamari on saanut silmilleen aurinkolasit.Valikoimasta löytyy vaatteita jokaiselle, ja lisäksi kaupan hyllyiltä löytyy levyjä, astioita, kenkiä ja asusteita. Hinnat eivät päätä huimaa, eikä tuhlaamisesta tarvitse tuntea maailmantuskaa, sillä rahat menevät avustustyöhön. Parin askeleen ja kadun ylityksen päästä löytyy toinen hyväntekeväisyyskirpputori Uff. Hämeentie neljän Uffin hintataso on hieman Fidaa korkeampi, eikä esillepanoon ole panostettu yhtä paljon. Uffilta voi kuitenkin tehdä tarkalla syynäyksellä huippulöytöjä.

klo:

11.15

Jos vanhat levyt kiinnostavat vanhoja vaatteita enemmän, UFFia vastapäätä löytyy second-hand LP- ja CD-levyjä myyvä Hippie Shake Records. Kauppa on erikoistunut 60- ja 70-luvun harvinaisiin rock- ja hard rock -levyihin, mutta muidenkin genrejen levyjä löytyy. Paikka on rennon rähjäinen. Levyjulisteet koristavat seiniä ja vanhat pahvilaatikot on unohdettu levyhyllyjen alle. Täällä ei tarvitse hienostella.

12.00

Hakaniemessä liikkuessa ei kannata jättää välistä kauppahallia. Paikka on kuin juuston hajuinen tuulahdus menneisyydestä. Vanhaikaiset tiskit ovat pullollaan erilaisia juusto- ja lihatuotteita. Kauppahalli on kuitenkin kaukana hiljaisesta muinaisjäännöksestä. Arkenakin käy vilinä, kun kaupunkilaiset tekevät hallissa ruokaostoksiaan. Alakerrasta löytyy myös vihanneksia, makeisia ja erilaisia kahveja. Yläkerrasta taas löytyy erilaisia käsityötuotteita ja erikoiskauppoja. Jos ympäri Kalliota juokseminen tuntuu jo jaloissa, on täällä hyvä hetki pitää pieni kahvitauko. Jos tarvitset Hakaniemen kauppahallin vilinän jälkeen rauhoittumispaikkaa, kannattaa askel suunnata kohti Kallion kirjastoa. Komea tiilirakennus valmistui 1912, joten kirjojen selailun ohessa voit ihailla vanhaa arkitehtuuria. Vielä kirjastoakin upeampi ja tunnetumpi maamerkki on Kallion vanha kirkko.

Hippie Shake Recordsissa on vaikuttava valikoima vinyylejä.

klo:

13.00

Tässä vaiheessa nälkä alkaa jo varmaan kurnia mahassa, joten ota suunnaksi Fleminginkatu 5. Kahvila Galleria Keidas ei välttämättä täysin vakuuta ulkonäöllään, mutta on tunnettu maukkaasta luomuruoastaan. Kahvilan sisustus näyttää hieman keskeneräiseltä, mutta hauskojakin ratkaisuja löytyy. Vesi löytyy ihastuttavista lasipulloista, ja vanhoissa purkeissa loistavat hehkulamput luovat vanhanaikaista tunnelmaa kahvilaan.

Juustojen salaatti ja lämmin puutarhurin leipä vievät kielen mennessään. Salaattiin kuuluvasta leipäbuffeesta löytyy muun muassa rapeaa foccaciaa ja juuri sopivan makeaa saaristolaisleipää. Kahvilan leivät tulevat läheltä Vallilassa sijaitsevasta Goodpie Bakery -leipomosta. Hinnat ovat euron-pari tavallisia kahviloita korkeammat, mutta laadukkaasta ruoasta maksaa mielellään. Täydellä mahalla jaksaa jatkaa shoppailua. Aivan Keitaan vierestä Fleminginkatu viidestä löytyy Fem. putiikki, jossa myydään suomalaisia desing-vaatteita. Mirkka Metsolan ja Kaisa Riivarin perustamassa liikkeessä myydään heidän omien merkkiensä lisäksi &BROS ja Raivio & Kulju merkkejä. Suomalaisen suunnittelun tukeminen ei ole koskaan huono idea. Joka päivä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä putiikki on suljettu sunnuntaista tiistaihin.

klo:

14.30

Jos uudet vaatteet ovat mielestäsi liian pintaliitoa, löytyy läheltä myös katu-uskottavaa vintagea. Fleminginkatu kahdeksasta löytyy hurmaava vintage-liike Ansa. Kauppa tarjoaa Helsingin harmaaseen säähän kyllästyneelle todellista väriterapiaa. Punaiseksi, pinkiksi ja turkoosiksi maalatut seinät kilpailevat kirkkaudellaan värikkäiden vintage-mekkojen kanssa.

Upeiden mekkojen seasta voi löytää myös jotain yllättävää, kuten esimerkiksi Yoda- ja Star trooper -sormukset. Myynnissä on myös Ansan omia koruja. Mikäli tylliunelma ei täysin kuitenkaan päällesi istu, ei ole syytä huoleen. Ansan ompelija muokkaa vatteen juuri sinulle sopivaksi.

Perinteisemmän kirpputorin toivossa jatka Fleminginkatua eteenpäin numeroon 20 asti. Sieltä löytyy itsepalvelukirpputori Venla. Heti sisälle astuessa omistajan koira tulee tervehtimään asiakkaita iloisesti. Paikka on hieman sotkuinen, mutta tarjontaa on paljon. Täältä voi tehdä vaatelöytöjen lisäksi myös hyviä astialöytöjä. Sisustusintoilija ihastuu varmasti vanhoihin esineisiin kuten herätyskelloihin. Jos et ole vielä saanut tarpeeksesi vanhojen vaatteiden hajusta, Vaasankatu 10. löytyy värikäs Vintage-liike Hoochie Mama Jane. Kulttuurinnälkäisen kannattaa tarkistaa Porthaninkatu 17. Kulmagalleria, jossa on parhaillaan esillä Anette Wirkkalan näyttely. Erikoisempi ratkaisu löytyy osoitteesta Helsinginkatu 17. Galleria Alkovin näyttelyt ovat näyteikkunassa.

klo:

18.15

Kaupungilla kiertelyn jälkeen on mukava mennä rentoutumaan hyvän ruoan ääreen. Hakaniemessä Hämeentie kahdessa sijaitseva ravintola Sävel tarjoaa hyvän valikoiman erilaisia salatteja, leipiä, burgereita ja muita herkkuruokia. Puinen sisutus on lämminhenkinen ja kotoisa, mutta trendikäs. Ravintolassa on myös tunnelmallinen parvi, jonka voi varata yksityiskäytöön. Ravintola sulkee ovensa kello 22-23 aikoihin, jonka jälkeen kannattaa suunnata Siltasaarenkatua ylöspäin numeroon 15. Täältä löytyy baari nimeltään Om’pu. Om’pun tunnelma on rento ja sisustus värikäs. Baarissa voi ihastella taidetta, sillä seiniltä löytyy kuukausittain vaihtuva näyttely. Illasta riippuen tunnelmaa nostattavat erilaiset live-esitykset ja DJ:t.

klo:

21.00

Jos et halua vain istuskella tuoppi kädessä, niin Neljännen linjan ja Hämeentien kulmasta löytyy viihtyisä Cafe Mascot. Siellä voit juomisen ohella kuunnella live-musiikkia ja pelata biljardia tai lautapelejä. Paikan aikakausilehtivalikoima on myös todella kattava. Drinkkien ja vauhdikkaampien bileiden perässä kannattaa suunnata Helsinginkadulle. Numerossa 15 sijaitsee legendaarinen Pacifico. Rento reggae ja iso sangriakannu saavat sinut taatusti hyvälle tuulelle. Jos tylsyys pääsee iskemään, löytyy baarista viihdykkeeksi myös ilmainen moottoripyöräpeli ja perinteinen pöytäjalkapallo.

Tämänkään kierroksen jälkeen et tiedä vielä kaikkea Kalliosta! Trombit kannustaa itsenäisiin seikkailuihin tässä monipuolisessa kaupunginosassa. Om’pussa on värikäs sisustus.

Pienetkin ongelmat voivat johtaa syrjäytymiseen TEKSTI Krista Muhonen

KUVA Otto Turunen

Nuorten epäluottamus ammattiauttajiin vaikeuttaa avun saamista.

hteydenottoja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Lasten ja nuorten puhelimeen tulee kymmenen kertaa enemmän kuin pystytään vastaamaan. MLL listaa tämän hetken suurimmiksi huolenaiheiksi Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä näkyviksi nuorten ongelmien pimittämisen lähiaikuisilta, nuorten epäluottamussuhteen ammattiauttajiin ja vertaisyksinäisyyden, eli kaveriporukan ulkopuolelle jäämisen tai kiusaamisen. - Jos nuoret kokevat, ettei heidän ongelmiaan kuunnella tai niitä oteta vakavasti, he eivät mahdollisesti jatkossa kerro niitä. Lähiaikuisten suhtautuminen on erittäin tärkeää, muistuttaa lastensuojeluliitto.

Nuoret eivät myöskään välttämättä luota ammattiauttajiin

tai tiedä heidän vaitiolovelvollisuuksistaan. Siksi monista ongelmista ei puhuta edes heille.

Apua Helsingissä tarjolla Puhuminen anonyymisti auttaa nuorta mahdollisesti paljonkin, jos ei uskalla pyytää apua itsenäisesti muulta taholta. Muun muassa HelsinkiMission Kampissa sijaitseva Kriisipiste mahdollistaa anonyymit tapaamiset kriisityöntekijän kanssa, joissa voi keskustella haluamistaan aiheista. Eniten yhteydenottoja Kriisipisteelle tulee masennuksen, ahdistuksen, ihmissuhde-, työ- ja opiskeluongelmien takia. Viime vuonna kriisipisteelle saapuneista ohjattiin eteenpäin noin viidennes. Nuoria ohjattiin esimerkiksi toisten

järjestöjen luo, psykoterapiaan, psykiatrille, psykiatrian poliklinikalle tai YTHS:lle. Nuorille yritetään antaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tukea, jotta ongelmat eivät kasvaisi liian suuriksi. Syrjäytyminen voi olla pienestäkin kiinni. Esimerkiksi jos nuori ei periaatesyistä suostu maksamaan mielestään virheellistä laskua, voi luottotietoihin tulla merkintä. Tämä vaikeuttaa myöhemmin asunnon tai lainan hankintaa.

Syrjäytyneistä puhutaan, suorittajista ei

paineissaan tehneet liikaakin töitä ja ottaneet liian suuret tavoitteet. Tästä voi seurata fyysisiäkin ongelmia, esimerkkeinä päänsärky, väsymys, stressi tai jopa paniikkihäiriön oireet. Suorittaminen ei rajoitu vain kouluun, sitä ilmenee työmaailmassakin. Jos nuori kuluttaa itsensä puhki ennen kuin on edes siirtynyt opiskelusta työmaailmaan, on työkyvyttömyys suuri uhka. Tilastojen mukaan joka päivä viisi alle 30-vuotiasta jää eläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteen vastaava kriisityöntekijä Katja Laamanen puhuu suorittajista.

HelsinkiMission kriisityöntekijät auttavat nuoria ammattitaidolla, mutta lopullinen muutos tulee silti nuorelta itseltään.

- Aina puhutaan niistä syrjäytyneistä, “jotka eivät tee”. Suorittajat ovat kolikon toinen puoli, jotka tekevät liiaksi asti. Suorittajia ovat esimerkiksi lukiolaiset, jotka ovat suoritus-

- Me ei olla niitä ihmeentekijöitä. Me olemme heille kuin peili, josta he saavat ehdotuksia, mutta muutos lähtee nuorista itsestään.

KOMMENTTI: Vaikeneminen ei ole kultaa Suomalaiset tunnetaan hiljaisena ja tunteitaan piilottelevana kansana. Asiasta on muodostunut jopa tabu, jota hyssytellään ja taputellaan kevyesti päälaelle. Ei siis ihme, että niin suuri osa erakoituu täysin yhteisöstä tai pahimmassa tapauksessa päättää elämänsä. Nykypäivänä kaikki vaikeatkin asiat, joista on ennen vaiettu, on nostettu pöydälle. Miksei siis korosteta puhumisen ja tunteiden ilmaisun tärkeyttä? On

surullista, että nuoret pelkäävät kertoa vaikeista asioista, eivätkä luota läheisiin ihmisiin. Pienenä asiana alkanut murhe voi ajan kuluessa kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Vaikka kuulostaakin kliseiseltä, asiasta puhuminen helpottaa ja auttaa saamaan uutta näkökulmaa mietteisiin. On tärkeää, että jokaiselta löytyy tukihenkilö, jolle jakaa elämänsä. TEKSTI Heidi Kontiainen

päivän kuva

4.4.2012

KUVA Exhibit A / Aleksi Palmqvist

VIERASHUONE

Ei paluuta päivätyöhön Suomalainen indiebändi French Films keikkailee ympäri maailmaa. Siitä huolimatta heillä ei ole suorituspaineita.

Netin kautta bändi tuli nopeasti indiemusiikkipiireissä tunnetuksi. Erityisesti ulkomailla kiinnostuttiin bänditulokkaasta ja pian pojat keikkailivat jo ympäri Eurooppaa. Joulukuussa 2011 French Films kävi Japanissa, missä on myös julkaistu heidän debyyttilevynsä Imaginary Future.

TEKSTI Emma Lipasti KUVA Aleksi Palmqvist

Suurin osa faneista ulkomailla SE perinteinen tarina: Kaksi miestä istuu baarissa ja saa oluen innoittamana idean perustaa oma bändi. Bändi alkaa muodostua uusista baarituttavuuksista ja vanhoista kavereista. Viimein tehdään yhdessä biisi ja laitetaan se nettiin. Yleensä homma jää siihen. Yli kaksi vuotta myöhemmin French Films eli laulajakitaristi Johannes Leppänen, basisti-laulaja Mikael Jurmu, kitaristi-laulaja Joni Kähkönen, kosketinsoittaja Santtu Vainio ja rumpali Antti Inkiläinen istuvat Tavastian takahuonessa. Edessä on keikka Tavastialla ja takana on monta keikkaa ympäri maailmaa. - Me vaan laitettiin biisejä nettiin ja jengi diggailikin niistä, Leppänen selittää suosiota.

Nopea suosio on yllättänyt bändin, mutta keikkaelämään on sopeuduttu hyvin. Pian tajuttiin, että keikkaillessa täytyy välillä nukkuakin. Jäsenet ovat myös tutustuneet toisiinsa paremmin. - Ollaan opittu tuntemaan toisemme. Nyt tajuaa milloin toiselle pitää antaa omaa aikaa, Jurmu kertoo. Keikkaelämästä ei löydy valittamista. Maailman kiertäminen kitara kourassa on ollut hieno kokemus. - En olisi ikinä käynyt kaikissa noissa maissa muuten. Ennen olin ihminen, joka oli käynyt parissa maassa, nyt olen käynyt parissakymmenessä, Kähkönen sanoo.

Ulkomaille lähteminen onkin menestystä haluavalle indiebändille välttämätöntä. Suomessa ei ole kuuntelijoita French Filmsin kaltaisille bändeille tarpeeksi ja suurin osa faneista on ulkomaalaisia. Kähkösen mukaan lähtökohtana on ollut aina, että musiikkia tehdään kaikkien kuunneltavaksi. - Suomi on pieni maa. Olemme kahden vuoden aikana soittaneet melkein kaikkien suomalaisten indiebändien kanssa, Jurmu selittää.

Hetkellisyys ei pelota Myös kriitikot ovat ylistäneet bändiä. Vuonna 2011 French Films valittiin Helsingin Sanomissa yhdeksi vuoden lupaavimmista bändeistä. Pojat eivät tästä kunniasta jaksa kuitenkaan välittää.

- Tuntuu se ihan hyvältä, mutta ei siitä mitään paineita synny, Kähkönen jatkaa. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Ensi kesänä odottaa muun muassa Pohjoismaiden suurin rockfestivaali Roskilde. Kesällä bändi alkaa myös työstämään uutta levyä, joka ilmestyy talvella. Bändiä ei pelota, että suosio olisi vain hetkellistä. Päivätyöhön pojat eivät kuitenkaan halua enää palata. Paskaduuni saa kiroilua osakseen. Musiikki on heille elämäntapa. - Lopetin lukion musiikin takia ja olin paskaduunissa pari vuotta. Puolitoista vuotta sitten oli vika työpäivä. Sen jälkeen olin tosi köyhä, mutta paljon onnellisempi, Leppänen kertoo.

- Ei kyllä kiinnosta vittuakaan, Leppänen tokaisee.

Olen julkkis, siis elän! Anna muun kansan tietää kuinka fabulous sinun elämäsi on. Kerro se Twitterissä. Ja Facebookissa. Ja blogissa. Kolumnistimme pohtii nykypäivän huomiohakuisuutta. TEKSTI Emma Lipasti KUVA Karolina Svahn

FACEBOOKIA pitää päivittää vähintään kerran päivässä. Muuten ihmiset luulevat, että olet joku nobody, jolla ei ole mitään elämää. Päivityksiin kannattaa kirjoittaa mahdollisimman avoimesti, mitä kaikkea olet tehnyt päivän aikana. Tottakai Facebook-kavereita kiinnostaa elämäsi jokainen yksityiskohta. Ainakin joka toinen päivä päivityksesi on liityttävä alkoholiin ja bilettämiseen. Näin kaikki tietävät, että olet cool. Äläkä unohda lisätä itsestäsi useita kuvia, joissa juhlit muiden kauniiden ihmisten seurassa paljasta pintaa vilauttaen. Twitter ei ole saanut Suomessa kovin suurta suosiota, vaikka Amerikassa kaikki julkkikset tietävät sen parhaaksi kanavaksi tavoittaa fanit. Suomalaisenkin kannattaa käyttää twitteriä ollakseen edelläkävijä. Lyhyissä tweeteissä voit kertoa pieniä intiimejä asioita elämästäsi tai ilmaista älykkyytesi syvällisillä pohdinnoilla. Miksi alennusmyynneistä löytyy vain XL-vaatteita?

Twitterin lyhyet viestit eivät anna mahdollisuuksia paljastaa ihmisille kaikkea elämästäsi. Onneksi bloggauksesta on tullut yhä suositumpi harrastus ja lukijoita riittää. Blogissa kannattaa näennäisesti keskittyä johonkin aiheeseen kuten muotiin tai ruoanlaittoon. Myöhemmin voit alkaa ujuttaa teksteihisi yhä enemmän oman elämäsi tapahtumia: hienoja bileitä ja glamoureja tilaisuuksia joihin tavalliset ihmiset eivät pääse. Arjestakin täytyy kertoa kauniiden kuvien välityksellä. Sinulle arkikin on juhlaa! Välillä voit kirjoittaa pitkiä avautumispostauksia joihin purat kaiken elämästäsi vaikeasta lapsuudesta nykyiseen parisuhteeseesi. Jokaisen lukijan on tunnettava sinut ja tarinasi. Blogi on kuin päiväkirja, joka todistaa, että elät. Netissä julkisuutta voi saada vain tiettyyn pisteeseen asti. Kaikki voivat lukea elämästäsi, mutta nimesi ei ole koko kansan huulilla. Onneksi nykyisin on monia tosi-tv -sarjoja joihin pääsemällä voit osoittaa koko Suomen kansalle, miten huipputyyppi olet. Idolsiin ei kannata mennä ellei todella osaa laulaa, sillä muuten julkisuus jää lyhytaikaiseksi, vaikka tekisikin Ibi Lovet. Big Brotheriin kannattaa mennä, jos haluaa bimbon maineen. Diilissä julkisuus on taattu vain, jos olet todella persoonallinen. Tosi-tv tarjonnasta jokainen löytää varmasti omansa! Kaikista hienointa on päästä iltapäivälehden etusivulle. Siinä vaiheessa jokainen suomalainen tietää nimesi ja puolet elämästäsi. Olet ehkä päässyt esittelemään upeaa vartaloasikin puolelle valtakunnasta. Nyt voit todella tuntea eläväsi!

Miehet, herätkää! TEKSTI

Anni Pulkkinen, Lotta Lybeck, Tanja Otava

KUVA

Otto Turunen

Urheilujournalismilinjan naisopiskelijat kertovat, miltä tuntuu elää miesvaltaisessa urheilumaailmassa. URHEILU mielletään aina miesten jutuksi. Miehet ovat urheiluhulluja, miehet seuraavat sitä ja tietävät siitä kaiken. Me naiset emme seuraa urheilua, emmekä varsinkaan ymmärrä siitä yhtään mitään. Ensimmäinen kysymys, minkä saat osaksesi ollessasi katsomassa lätkämatsia miesporukassa, on: “Tiiätkö ees mikä on paitsio?” Seuraavaksi selität, mikä se on. Sen jälkeen tulee kommentti: “No et sä ees tiiä ketkä pelaa”, vaikka kyseessä olisi Suomen maajoukkuepeli. Vielä pahemmaksi tilanne menee, kun yrität kommentoida tilanteita. “Naiset ovat täällä hiljaa”, tulee heti vasten kasvoja, tai sitten kommenttiisi ei kiinnitetä mitään huomiota. “Mitä sä tiedät, sä oot nainen.”

Esimerkkitilanne: Ollaan baarissa katsomassa matsia. Pöydässäsi olet sinä ja läjä miehiä. Jos huomaat jonkun erityisen komean syötön ja hihkaiset siitä ääneen, kukaan ei reagoi mitenkään. Annas olla, kun menee muutama sekunti ja joku mies heittää täsmälleen saman kommentin, niin kaikki alkavat hehkuttaa, että niinpä! Ja sitten kun kerrot, mitä joukkuetta kannatat. Ainoat syyt siihen miksi kannatamme joukkueita, on että se menestyy tällä hetkellä, tai sitten siellä on joku kuuma pelaaja. Niin, eihän meillä mitään muuta tietoa asiasta olekaan. Kun alkaa sitten perustella miksi kannattaa joukkuetta, ja että on kannattanut sitä jo kauan, seuraavaksi heitetään: “Okei, no ketkä kaikki siellä pelasi vuonna 1994?”

Ihan oikeasti. Miehet, herätkää. Se, että on seurannut kauan tiettyä joukkuetta ei tarkoita, että osaisi koko seuran historian ulkoa. Eikä suurin osa miehistäkään osaisi antaa tällaisiin kysymyksiin täydellistä vastausta, mutta heiltä sitä ei tarvitse edes kysyä, sillä totta kai miehillä on vedenpitävät perusteet joukkueen kannatukseen. Huippu-urheilu on usein miespainotteista.Totta kai meistä on mukavaa, että jalkapalloilijat ovat hyvännäköisiä, mutta ei kukaan katso 90 minuutin pelejä vain muutaman komean miehen takia. Tai siinä vaiheessa, jos jaksaa istua kokonaisten pelien läpi vain nähdäkseen ne pari lähikuvaa jostakin kuolattavasta pelaajasta, on kyseessä kyllä aika kärsivällinen tapaus. Jos satut syttymään johonkin lajiin joka ei ole miesten mielestä “in”, esimerkiksi formuloihin, on dissauksen putki päättymätön: “Miks ihmeessä sitä seuraat, eihän se enää ketään kiinnosta.” Ei edes nyt, kun Kimi Räikkönen on palannut. Jos se jotain meistä naisista sattuu kiinnostamaan, niin sehän tarkoittaa ettei todellakaan tiedä urheilusta mitään. Eihän sitä kukaan seuraa. Eipä.

Todennäköisesti aika monikin nainen on valmis myöntämään, ettei tietotaso urheilusta ole aivan sillä fanaattisimmalla tasolla. Mutta näin naisnäkökulmasta emme ymmärrä, miksi tämä on paha asia. Luulisi nyt jätkien egoa hivelevän, kun tosissaan urheilusta kiinnostunut nainen sitten pyytää täsmennystä johonkin tiettyyn pelilliseen seikkaan, mutta ei. Tässä vaiheessa hameväelle nauretaan ja käsketään googlaamaan Pelén vanhoja videoita YouTubesta. “Tutustukaa urheiluun ennen kun tulette kysymään”, sanotaan.

Nämä ovat ennakko-oletukset. Naisten mielipiteille ei anneta urheilusta puhuttaessa painoarvoa. Tietenkin maailmasta löytyy myös muutamia poikkeustapauksia miesten joukosta, mutta he eivät uskalla taas nostaa ääntään kuuluviin, jos koko muu porukka ignooraa naiset täydellisesti.

Nyt olisi aika päivittää ne keskiaikaiset mielipiteet naisten urheilutietämyksestä. Onko ihmekkään, etteivät naiset katso urheilua miesten kanssa tai tahdo puhua aiheesta, kun saamme osaksemme vain loppumatonta dissausta.

Miksi hitossa? Kyllä me ainakin mielellämme avartaisimme näkemystämme siitä, jos joku miespuolinen henkilö yhtäkkiä kiinnostuisi korkokenkien sielunmaailmasta ja tulisi kysymään Christian Louboutinin punaisten pohjien historiasta. (Hyvin epätodennäköinen skenaario, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia.) On totta, että urheilua seuraavia ja siitä aidosti kiinnostuneita naisia ei ole yhtä paljoa kuin miehiä. Tämä ei saisi kuitenkaan olla “naiset eivät tiedä urheilusta mitään” -yleistämisen perusteena.

päivän kuva

11.4.2012

KUVA Räjähdys / Otto Turunen

Laadukasta viihdettä niin tuulipukukuin hardcorefanillekin TEKSTI

Roope Visuri

KUVA

Karolina Svahn

Jukka Vuorion Lätkävisa 2012 tarjoaa ison läjän kysymyksiä jääkiekosta. Kirjan avulla voi visailla useammankin illan ajan. JUKKA VUORION Lätkävisa 2012 on erinomainen kirja kaikille urheilutietäjille tai niille, jotka luulevat edes vähän tietävänsä jääkiekosta. Kirjassa käydään läpi kaikki SM-liigajoukkueet, alkuperäiset NHL-joukkueet ja maajoukkueet. Itseään ja kavereitaan voi myös haastaa esimerkiksi jännien anagrammien parissa. Itselläni ainakin kesti hiukan pohtia, kuka mahtaisi olla morsiamen muna tai ennakko pian. Kysymyksiä kirjassa on paljon ja visailtavaa riittää useammallekin tylsälle illalle. Ne on myös suunniteltu hyvin. Satunnaiset jääkiekon seuraajat (lue: minä) ja todelliset jääkiekkofanit eivät voi valittaa liian vaikeista tai helpoista kysymyksistä. Kysymysten vaikeustaso heittelehtii juuri sen verran, ettei kukaan ainakaan kyllästy visailemaan kesken mökki-illan. Ei ole ollenkaan haitaksi, että vain yhdessä osiossa on helpotettu vastauksia abc-vaihtoehdoilla.

Kirja on sisäsivuiltaan täysin mustavalkoinen,

vaikka siellä on paljon myös valokuvia eri kysymysosioiden välissä. Ratkaisun ymmärtää, koska visailukirjoja tuskin luetaan intensiivisesti kannesta kanteen. Toisaalta kysyjälle olisi nautinnollisempaa fiilistellä esimerkiksi vuoden 2011 MM-kultaan liittyviä kuvia, jos ne olisivat värillisiä. Kaiken kaikkiaan Jukka Vuorio on onnistunut hyvin keräämään laadukkaita kysymyksiä visailukirjaansa. Raimo Helmistä fanittava kirjailija on löytänyt jääkiekkohistorian tärkeimpiä virstanpylväitä, mutta myös ottanut viime vuosien sankariteot kunniakkaasti mukaan visailuihin. Esimerkiksi Ilmaveivi-Mikelle on pyhitetty omat 10 kysymystä. Jukka Vuorio on vuoden 2009 nuori freelancejournalisti ja on entinen HEO Median Urheilujournalismin opiskelija lukukaudelta 20082009.

Olut ja maskotti katsomoihin, kiitos! Kolumnistimme Niko Niemi kritisoi suomalaista fanikulttuuria. TEKSTI

KATSOESSANI jääkiekko- tai jalkapallo-otteluita muista Euroopan maista, lähinnä Ruotsista, Sveitsistä, Saksasta ja Latviasta, tulen joka kerta ihmetelleeksi yleisön fanaattisuutta ja loistavaa tunnelmaa. Tunnelmaa, joka välittyy kotiolohuoneeseen asti yleensä jopa niin vahvasti, että ihoni menee kananlihalle. Entäpä sitten Suomessa? Miten on katsomotunnelman ja -fiiliksen laita täällä urheiluhullujen luvatussa maassa? Ilmestyykö iholleni “kananlihaa” edes silloin, kun olen paikan päällä urheilutapahtumassa? Ei. Tai korkeintaan aniharvalla paikkakunnalla. Voisin kuvitella, että Porin Isomäen, Vaasan Kuparisaaren ja Helsingin Nordenskiöldinkadun kiekkopyhätöissä tunnelma saattaa ainakin hipaista kattoa. Entä esimerkiksi Turun Artukaisissa, jossa Tepsin miehenä käyn paikan päällä muutaman kerran kaudessa? Mikä on siellä tunnelma tavallisessa runkosarjamatsissa? Ollaanko katsomossa ihan kuin kirkossa? Kyllä, ainakin jos hieman karrikoidaan. Syitä vaisulle tunnelmalle ei kuitenkaan tarvitse kaukaa hakea: HK Areenan “järkkärit”, jos yleistys sallitaan, ovat täysin “pellejä”: he ovat käsittämättömän virkaintoisia ja huumorintajuttomia. Tästä hyvänä esimerkkinä voin mainita erään tapauksen vuoden 2003 jääkiekon MM-kisoista, joissa minulla (silloin 13-vuotiaalla Arturs Irbe -fanilla) oli etuoikeus olla paikan päällä Kanadan ja Latvian välisessä alkusarjan ottelussa. Latvialaiset jääkiekkokannattajat ovat tunnetusti loistavia tunnelman luojia, siinä asiassa ehkä jopa maailman parhaita.Ääntä pidettiin nytkin. No, tästä ei rouva järkkäri kuitenkaan tykännyt ja käski miespuolista latvialaisfania poistumaan katsomosta. Naurettavaa toimintaa järjestyksenvalvojalta. Jos jotakuta kiinnostaa “Latvian pojan” reagointi poistumiskäskyyn, niin se tulee tässä: hän näytti jo kä-

Niko Niemi

velevän pois, kunnes hän yhtäkkiä kääntyi, otti torven esille ja laittoi sen rouva järkkärin korvan juurelle ja lähetti baltialaiset terveisensä töräyttämällä pienet fanfaarit. Nämä terveiset eittämättä menivät perille. Tyylikästä toimintaa hienolta mieheltä. Eikä äsken kerrottu ole edes ainoa kerta, kun järkkäreiltä on nähty vastaavanlaista ylireagointia Artukaisissa. Ja veikkaanpa, että sama ilmiö toistaa itseään ympäri Suomen. Tuntuu välillä siltä, että järkkärien tehtäväksi on annettu tunnelman pilaaminen. Jos se todella on keltaliivisten päällimmäinen tehtävä, he ovat onnistuneet työssään enemmän kuin erinomaisesti. Silloin heille on syytä antaa 10 pinnaa ja papukaijamerkki. Toinen tunnelman kannalta merkittävä asia on se, että Suomessa katsomoihin ei saa tuoda olutta. Tämä on asia, josta en tiedä, miten siihen tulisi reagoida. Pitäisikö itkeä vai nauraa. No ehkä itsessänikin – järkkärien tapaan – on sen verran “sisäistä pelleä”, että valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Leikinlasku sikseen, mennään itse asiaan. Pointti on siinä, että miksi lähes kaikissa eurooppalaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa yhteiskunnissa oluen juominen urheilukatsomoissa on sallittua, mutta ei Suomessa. Kolmantena katsomotunnelman litistäjänä voidaan mainita maskottien puuttuminen. Ei missään nimessä riitä, että Suomessa järjestettävissä urheilun suurkilpailuissa katsomossa heiluu tunnelmaa ja karnevaalihenkeä lisäävä virallinen kisamaskotti. Tällainen veikeä ja samaistuttava hahmo tulisi olla vähintään jokaisella pääsarjatason palloilujoukkueella. Eiköhän oteta tässä asiassa mallia Yhdysvalloista ja Keski-Euroopasta. Olisihan se hienoa, jos jokaisella urheiluseuralla olisi oma hellyyttävä Hoffinsa.

Tere, tere!

Millainen on Tallinnan yö ja päivä? TEKSTI & KUVAT

Heidi Kontiainen & Lotta Lybeck

TALLINNA, tuo halvan viinan luvattu kaupunki, josta löytyy kuitenkin myös paljon kulttuuria. Historiallisen Vanhan kaupungin ja Raatihuoneentorin lisäksi löytyy pitkä lista erilaisia museoita. Nähtävyyksien kiertelyyn voisi käyttää helposti vaikka koko päivän. Meitä nämä nähtävyydet eivät kuitenkaan kiinnostaneet, kun maaliskuussa lähdimme Tallinnaan kahden päivän pikareissulle. Suuntasimme meren ylitse laajat ostosmahdollisuudet ja juuri se kuuluisa halpa viina silmissä kiiluen. Päiväristeilyn sijaan valitsimme pakettimatkan, johon kuului laivamatkat edestakaisin ja yksi yö perinteisessä Sokos hotelli Virussa. Otimme pakettiin lisäksi hieman luksusta arkeen, meriaamiaisen kuohuviinein. Saavuttuamme Tallinnaan matka A-terminaalista hotellille tuntui loputtomalta. Reippaina turisteina raahasimme painavia matkalaukkuja tuulessa ja tuiskussa. Onneksi hotellin loistava vastaanotto kuitenkin piristi meitä heti. Meille tarjottiin business-luokan huonetta vain 10 euron lisämaksulla ja mehän sanoimme tähän ehdottomasti kyllä. - Huone löytyy sitten kattokerroksesta, eli kerroksesta numero 22.

Aurinkoisessa ja keväisessä Tallinnassa kaikki tuntuu olevan hyvin. Paljon kauppoja ympärillä, palvelu on todella ystävällistä, viina on halpaa eikä ruoastakaan tarvitse paljoa pulittaa. Ainoa häiritsevä asia on vaihtorahojen antaminen pieneen kuppiin kassan vieressä. Ei ole väliä, kuinka paljon ojennat kättäsi myyjän eteen, rahat päätyvät aina kuppiin. Ja tietenkin yhden ja kahden sentin kolikot. Jo kahdessa päivässä lompakko ehtii täyttyä näistä turhista pikkuhiluista. Myyjien iloista “Tere” -tervehdystä on myös vaikea ottaa vastaan naama peruslukemilla, sen verran koomiselta se suomalaisen korvaan kuulostaa.

Öö ja päev, yö ja päivä Tallinnassa shoppailu on mukavaa vaihtelua Suomeen verrattuna, sillä kauppavalikoima on huomattavasti laajempi.Tunnetuin ostoskeskus Viru Keskus vilisee shoppailijoita. Tallinnasta löytyy useita kauppaketjuja, jotka eivät ole vielä saaneet jalansijaa Suomesta, kuten Bershka ja Terranova. Lisäksi Stockmanniin verrattavissa oleva Kaubamaja on pakollinen shoppailijan kohde. Tallinnan tunnetuin kauppa on varmasti Superalko. Viinashoppailijat suuntaavat suoraan laivasta tekemään ostoksia ja viihtyvät siellä helposti useamman tunnin verran. Tallinnasta löytyy kuitenkin myös muita edullisia viinan ostopaikkoja. Keskustassa pyöriessä laajaa alkoholitarjontaa löytyy ainakin Kaubamajan alakerran kaupasta Viru Keskuksesta. Tallinnan päivä on täynnä suomalaisia turisteja, jopa maaliskuun arkipäivinä. Vielä ei ole sesonkiaika, mutta suomalaisilta löytyy kyllä aikaa lähteä käymään etelänaapurissa. Kahvilat ovat pullollaan taukoa pitävistä ihmisistä, eivätkä ravintolatkaan ole tyhjillään. Illan tullen ostosvilinä kuitenkin hiljenee, kun kaupat alkavat sulkea oviaan. Ihmiset vaihtavat kaupat ravintoloihin ja baareihin, joita Tallinnasta löytyy joka nurkasta. Ilta kymmeneen mennessä Viru keskus on jo täysin autioitunut ja ainoa paikka mistä eloa löytyy on alakerran Amarillo. Tämä on Sokos hotelli Virussa yöpyville helpoin vaihtoehto ruokailuun ja illanviettoon. Amarillo on paikka, josta löytyy elämää lähes vuorokauden ympäri. Suomalaisia turisteja ei enää illalla niin paljoa näy, sillä useimmat päiväristeilyllä olleet shoppailijat ovat jo ottaneet suunnan takaisin kohti Suomea. Suomalaiset erottaa kuitenkin helposti paikallisista.

Jäljellä olevat keski-ikäiset tulevat baariin lenkkeilyvaatteissa, kun taas paikalliset ovat laittaneet korot jalkaan ja mekot päälle.

pailijat palaavat laivaan, vetäytyvät hotellihuoneisiinsa tai nauttivat Tallinnan ruoka- ja juomamaailmasta.

Porukkaa on melko paljon kaupungilla liikkeellä, ottaen huomioon, että on tiistai-ilta. Seurueet etsivät sopivia baareja ja ravintoloita itselleen. Ilta on kuitenkin melko rauhallinen. Maaliskuussa Tallinnassa vaikuttaa olevan enemmän menoa arkisin päivällä ihmisten tehdessä ostoksia. Illan tullessa väsyneet shop-

Meille maaliskuun keväinen Tallinna tarjosi kaiken mitä toivoimmekin, rauhallisesta yöelämästä huolimatta. Palaamme varmasti vielä pidemmänkin reissun nimissä etelänaapuriimme, mitä pikemmin sen parempi. Kuten Loost Kooskin laulaa “Mä haluun takasin Tallinnaan, mitä se laivalippu maksaa”.

Hallo! Hallo!

Millainen on Münchenin yö ja päivä? TEKSTI & KUVAT

MISTÄ tietää saapuneensa Saksaan? Tietenkin siitä, kun astuu lentokentällä taksiin ja autobahnilla mittarin lukema lähentelee kahtasataa. Suurkaupungiksi harvinaisen idyllinen ja kompakti München on lyhyesti kuvailtuna söpö ja toimiva. Mikään ei ole liian suurta tai mahtailevaa, mutta yleisesti ottaen kaikki on nätimpää kuin Helsingissä.Varsinaisia nähtävyyksiä ei ole hurjasti, mutta tylsäksi sitä ei voi kutsua. Taksin kurvatessa kaupungin läpi hotellia kohti tuntuu München välittömästi kodikkaalta. Sielu lepää kauniita, vanhoja rakennuksia ihaillessa. Münchenissä voisi aivan helposti viettää kokonaisia päiviä vain tutustuen kaupungin arkkitehtuuriin. Jalkaisin pystyy ja ehdottomasti kannattaa kulkea. Shoppailijan paratiisiksi ei Münchenia voi nimittää, mutta kyllä tarjonta ainakin Helsingin päihittää. Keskusaukio Marienplatziin päättyvän Kaufingerstraßen varrella sijaitsee tavarataloja ja hieman halvempia kansainvälisiä muotiliikkeitä. Mikäli mielii high-fashionin pariin, on suunnaksi otettava Maximilianstraße, jonka huippumuotiliikkeet kirvoittavat muodin ystävistä ihastuneita huokauksia. Ruoka- ja juomatarjonta on yksinkertainen – bisseä, bisseä, ja vielä vähän bisseä. Jos et ole oluen ystävä, jää Saksan ravintolakulttuurin todellinen ydin todistamatta. Suurimpana yllätyksenä itselleni tuli paikallinen väestö. Odotin, että kaduilla olisi käyskennellyt pitkiä, vaaleita ja kalliisiin vaatteisiin verhottuja ihmisiä; onhan Münchenin elintaso Saksan korkeimpia. Väestö oli kuitenkin arkisen tylsää – ehkäpä kaikki hohdokkaat, nuoret ja kauniit ihmiset olivat nukkumassa.

Katukuvassa näkyi hurjat määrät koiria. Hotellin aulabaarissa, tavarataloissa, jopa ravinto-

Anni Pulkkinen

loissa – niitä oli kaikkialla. Muutamat viilettivät Marienplatzin sivukaduilla ilman hihnaa. Mikäs siinä, hyvin käyttäytyviä hauveleita joka ikinen, eikä koirankakkoja näkynyt missään.

Jalkapalloileva München Miksi juuri München? Koska omaan jalkapallohullun perheen, ja pääsiäisen kiireettömyys tarjosi mainion mahdollisuuden päästä katsastamaan Bundesligan meininkiä. Intohimo jalkapalloon näkyi selkeästi katukuvassa. Kaupungin ylpeys Bayern Münchenin fanituotteita oli myynnissä siellä sun täällä, ja matsipäivänä kaupunki kuhisi Bayernin huiveihin sonnustautuneita paikallisia. Allianz Arena oli yksinkertaisesti huikea kokemus. Lauantaiaamu oli sateinen ja synkkä ja vielä lippuja vilauttaessa keskityin lähinnä äksyilemään siitä, kuinka otsatukkani kastui ja hiukset olivat huonosti. Mutta kyllä siinä iho nousi kananlihalle, kun vihdoinkin noustiin katsomoon ja päästiin sisälle saksalaiseen jalkapallokulttuuriin. Katsomoissa voi surutta polttaa ja juoda olutta. Istuinalueiden jyrkkyydestä johtuen stadion on omalla tavallaan jopa intiimi, vaikka melkein 70 000 henkeä vetääkin. Huikeaa kannustusta pääsimme todistamaan Ausgburgin fanien puolelta, sillä paikkamme sijaitsivat suoraan heidän vieressään. Erottajana toimi vain hentoinen aita. Ehkä mieleenpainuvimmaksi yksityiskohdaksi pelistä jäi selostajan ja yleisön välinen kommunikaatio aina maalinteon jälkeen. “Mario”, selostaja kuuluttaa, mihin yleisö vastaa karjuen: “GOMEZ!” Maalintekijää huudetaan kolmesti, ja seuraavaksi ilmoitetaan tilanne: “Bayern – ” “EINS!”, “Augsburg – ” “NULL!” ja vielä viimeiseksi kohteliaisuutta unohtamatta: “Danke!” – “BITTE!”

Voin vain kuvitella, kuinka huikea fiilis samaisella stadionilla vallitsee vähän päälle kuukauden päästä, kun Mestarien liigan kausi huipentuu Allianzilla käytävään finaaliin.

Tag und nacht, päivä ja yö Matka jätti pohdinnan varaan, oliko Müncheninvaltaväestö käyntini aikaan viettämässä rauhallista pääsiäistä kotonaan, vai onko kyseessä tosiaan il-mapiiriltään harvinaisen seesteinen suurkaupunki. Itse veikkaan jälkimmäistä. Tavallisena arkiviikonloppuna olisi todennäköisesti päässyt todistamaan vähän eloisampaa Münchenia, mutta nyt meno jäi rauhalliseksi. Päivisin keskusta vilisi ihmisiä, mutta ahdistavaa väentungosta ei syntynyt missään vaiheessa. Marienplatz, jo vuosisatojen ajan Münchenin keskustana pidetty aukeama parveili sekä turisteista että paikallisista. Rauhallinen ja kiireetön ilmapiiri antoi mahdollisuuden vain imeä itseensä leppoisaa tunnelmaa. Iltaisinkin kaduilla pääsi käppäilemään aivan rauhassa. Ravintoloissa näkyi hyvinkin nuoria

lapsia, vaikka kello lähenteli yhtätoista. Vaikka paikalliset kiduttivatkin maksojaan oluttarjonnalla, ei kaduilla näkynyt ollenkaan epämääräisiä puistokemistejä, joilta Helsingin keskustassa ei viikonloppuisin voi välttyä. Olisi ollut hauska käydä testaamassa Münchenin yöelämää, mutta matkaseurani ei ajatuksesta innostunut, ja yksin en klubeille viitsinyt tunkea. Oman korttelin sporttibaarissa katsotun La Ligan iltapelin meiningit riittivät minulle, mutta mikäli Münchenissa mielii bilettämään, kannattaa useiden nettiohjeiden opastamana suunnata Kultfabrikiin. Kyseessä on entinen tehdasalue, jossa vallitsee nykyään laaja yökerhokeskittymä. Mikäli haluat päästä tutustumaan kauniiseen arkkitehtuuriin ja käydä perehtymässä paikalliseen ruoka- ja juomakulttuuriin, on pääsiäinen otollinen ajankohta matkustamiseen. Oman kokemukseni pohjalta tohtisin kuitenkin väittää, että München on loistava kesäkaupunki. Puistomaiset kävelykadut koko vihreässä loistossaan, terassikeli ja eläväisempi väestö – nämä jäivät harmikseni itseltäni näkemättä.

Reppureissaaja ui vastavirtaan TEKSTI JA KUVAT Marke Hongisto

Reissukuume iski taas eilen.Ynnäilin mahdollista budjettia puolen vuoden Afrikan reissuun. Tarvitsen ainakin 5000-6000 euroa. Hmm…kalliiksi tulee.

inoastaan matkaaminen kohteeseen ja käyttörahat… Entä vuokran maksaminen Suomeen? Työpaikka ja matkavakuutus?

Rakas Suomenmaamme koettelee reissuun lähtijää monella tavalla. Työpaikoista ja asunnoista täytyy irtisanoutua ajoissa. Entä onko minulla varaa lähteä? Toisekseen, mihin laskeudun, kun palaan reissultani? Urakehitys; onko se tärkeää juuri nyt? Vuokra-asujana joudun pohtimaan, mitä teen asunnon suhteen. Voisinko ehkä saada alivuokralaisen matkan ajaksi? Vuokranmaksu ja reissaus samanaikaisesti maksaa hunajaa. Tavaroiden varastoiminen on yksi murheenkryyni. Minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia, joiden nurkkiin voisin ne viedä.

Matkavakuutusta etsiessä saa käydä läpi melkoisen ruljanssin. Soitin Pohjolaan. Vuoden matkavakuutus maksaa 543 euroa. Samanpituinen vakuutus, jossa palaan Suomeen kolmen kuukauden välein, maksaakin 93 euroa. Matkatavaralisä päälle lisää hintaa useita satasia lisää. Päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä. Myös työpaikan suhteen täytyy päättää. Pomon suhtautumista reissuunlähtöön on yhtä vaikea arvioida kuin tulevaa säätilaa; se voi olla ihan mitä vain. Kuukautta pidempiä lomia ei helposti saa, jos haluaa palata samaan paikkaan töihin. Jottei kaikki tämä olisi liian helppoa, aloitan saman ruljanssin reissusta palatessani; asunnon ja työpaikan etsimisen. Kämppää ei suurimmista kaupungeista saada ilman olemassaolevaa työpaikkaa tai rikasta sukunimeä.

Useamman reissun tehneenä tiedän, että duunin saaminen on oma taiteenlajinsa. Minulta on kysytty; kuinka kauan aiot Suomessa tällä kertaa viipyä? Luulisi, että uusien kielien ja kulttuurien ymmärtäminen olisi plussaa työnantajallekin. Onhan se kamalaa, kun työntekijä tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja selviytyy hankalammastakin tilanteesta ilman 112-numeroon soittamista. Meillä Suomessa arvostetaan työntekoa suunnattomasti, ja reissaaminen sen sijaa on ajan ja rahan tuhlausta! Tulee rumia aukkoja ansioluetteloon, kun ei koko ajan opiskele tai vähintään tienaa sata lasissa rahaa toimivan yhteiskunnan vuoksi. Miksi Suomessa paheksutaan välivuoden ottamista opinnoista? Esimerkiksi Australiassa kannustetaan nuoria lähtemään maailmalle. Miksei meillä? Va-

luuko elämä ja tulevaisuus hukkaan, jos vietän maailmalla vuoden? Tai kaksi? Väitän, että teki reissuillaan miltei mitä tahansa, oppii elämästä enemmän kuin vanhaa rutiinia toistaen Suomessa. Voisimme ainakin arvostaa enemmän sosiaalisuutta, eri kulttuurien ymmärrystä ja kielitaitoa. Näitä asioita oppii varmasti lähtemällä maailmalle.Tällaiset taidot tekevät hieman nurkkakuntaisesta Suomenmaastamme aavistuksen viehättävämmän – pienistä asioista rakentuu tasa-arvoisempi ja toimivampi yhteiskunta. Olen asunut ja työskennellyt Australiassa ja Amerikassa, reissannut Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Vaikka kapuloita työntyy rattaisiin, en anna periksi. Kaikkeen löytyy ratkaisu, ja kun kutsu maailmalle laulaa hoosiannaa sydämessä, sitä täytyy seurata. Harmaan kiven läpi on mennyt moni, ja se on mahdollista myös minulle.

päivän kuva

29.3.2012

KUVA Urban / Kristina Nieminen

Ciao!

Millainen on Rooman yö ja päivä? TEKSTI & KUVAT

MITÄ Roomasta tulee ensimmäisenä mieleen? Colosseum, antiikki, kermakakku, Espanjalaiset portaat, Pantheon, Vatikaani. Loputon luettelo nähtävyyksiä. Rooma on yksi “must see” kaupungeista, eikä turhaan. Itse ehdin rakastua Roomaan jo taksimatkalla lentokentältä hotellille, kun ensimmäisen kerran näin Colosseumin taksin ikkunasta upeassa iltavalaistuksessa. Lähdimme nopealle kolmen päivän kaupunkimatkalle Roomaan maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ennen matkaa olin enemmän kuin innoissani, sillä olen aina ollut kiinnostunut kaikesta Antiikkiin liittyvästä. Pienenä pelkona takaraivossa kuitenkin oli, että Rooma on yhtä ylihehkutettu kuin Pariisi ja lopulta fiilikseksi jää “eihän se niin hieno nyt ollutkaan”. Pariisi kuitenkin häviää Roomalle kuusi nolla. Hotellimme sijaitsi lähellä Espanjalaisia portaita Via Gregorianalla. Sijainti oli ihanteellinen, Spagnan metroasema oli aivan vieressämme ja kävellen pääsi helposti muun muassa Trevin suihkulähteelle, Piazza Navonalle ja Via Del Corson upeille kaupoille. Eipä Rooman hurjille taksikuskeille tullut meiltä paljoa hommia. Itse hotellimme sijaitsi vanhan rakennuksen kolmannessa kerroksessa ja huoneita koko hotellissa oli vain 12. Aamiainen tarjoiltiin huoneeseen ja perheomisteisen hotellin henkilökunta ehti tulla tutuksi matkamme aikana.

Notte e giorno, yö ja päivä Rooman reissullani minulle tulivat tutuimmaksi Espanjalaiset portaat eli Scalinata della Trinità dei Monti. Koska hotellimme oli aivan niiden vieressä, tuli portaat käveltyä useita kertoja päivässä ylös alas.

Espanjalaiset portaat ovat paikallisten keskuudessa suosittu tapaamispaikka ja turisteille portaat ovat pakollinen vierailun kohde. Jo-

Lotta Lybeck

kainen haluaa saada itsestään kuvan portaiden edessä tai istumassa niillä. Portaat on rakennettu 1700-luvulla ja johtavat Piazza di Spagnalta, Spagnan aukiolta ylös Trinità dei Montin kirkolle. Portaita löytyy yhteensä 138, eli kävelemistä riittää. Portaiden yläpäässä Trinità dei Montin kirkolla ihmiset nojailevat kaiteeseen ja katselevat alas avautuvia portaita ja Spagnan aukiota. Aukiolta lähtevän suoran kadun varrelta löytyy kaikki high fashion -kaupat mitä toivoa saattaa. Prada ja Dior kehystävät kadun alkua ja tämän jälkeen luettelo on päätä huimaava: Burberry, Gucci, Bvlgari, Cartier,Valentino, Louis Vuitton, lista vain jatkuu. Päivällä katu on täynnä ostoksia tekeviä ja kauppoja ihastelevia ihmisiä. Yöaikaan se kuitenkin tyhjenee ja näkyy horisontissa vain katulamppujen jonona. Espanjalaisilla portailla kauppiaat pyörivät kauppaamassa feikkiaurinkolaseja ja -huiveja jokaiselle vastaantulijalle. Niin päivällä kuin yölläkin kauppiaat puikkelehtivat ihmisten keskuudessa ja esittelevät tavaroitaan. Illalla myyntiin otetaan huivien ja aurinkolasien lisäksi erilaisia laserosoittimia. Päivällä ihmiset nauttivat portailla Rooman ihanasta keväisestä auringosta. Ei uskoisi olevan maaliskuun ensimmäinen viikonloppu, kun lämpötila kipuaa yli 20 asteeseen. Esiin kaivetaan take away -ruokia ja eväspusseja, ja hyväntuulinen puheensorina täyttää ilman. Tämä on loistava paikka jopa lounastamiseen. Illan saapuessa väki portailla lisääntyy. Aluksi vain muutamat satunnaiset istuskelevat portailla rupattelemassa samalla siemaillen viiniä. Pian kuitenkin portaat peittyvät ihmisten alle. Samalla niiden kävelemisestä tulee taitolaji, pääseekö portaat läpi astumatta kenenkään sormille.Viikonlopun väenpaljous on hämmästyttävää torstai-iltaan verrattuna.

Kun aurinko painuu Rooman vanhojen rakennusten ja kukkuloiden taakse, nousee tunnelma entisestään. Nyt on aika ottaa esille muovimukit ja skumppapullot. Portaat ovat nuorison suosima aloittelupaikka ennen muualle jatkamista. Väenpaljous on pakottanut myös kauppiaat asettautumaan tiettyihin pisteisiin myymään, sillä puikkelehtimiselle ei ole tilaa. Muutama poliisi on portaiden alapäässä tarkkailemassa tilannetta. Paikalliset istuvat

seurustelemassa ja nauttimassa lämpimästä illasta. Turistit taas tulevat ja menevät. He ihmettelevät hetken portaita, ottavat muutaman kuvan ja jatkavat matkaansa muualle. Maaliskuu ei ole vielä ruuhkaisinta sesonkiaikaa, ja suosituimpii nähtävyyksiin pääsee vain vartin jonottelulla. Rooma osoittautui täydelliseksi kaupunkilomakohteeksi, ainakin kaikki minun odotukseni se täytti.

Hola hola!

Millainen on Puerto Ricon yö ja päivä? TEKSTI & KUVAT

KIRSKUTTELEN hampaitani kapeaa tietä kulkevan bussin kyydissä. Espanjalaisia kuskeja ei ilmeisesti jyrkissäkään mäissä pelota painaa kaasupoljinta pohjaan. Paikalliset eivät aina kurveissa pysy omilla kaistoillaan. Jännitystä ei paljoa helpota, että toisen puolen ikkunoista näkyi vain kalliota, toisella puolella pitkä matka alas siniseen Atlanttiin. Matkustin talvilomalle Puerto Ricoon, Espanjan Kanariansaarille. Hotellimme Balcon Del Mar (nettisanakirjan avulla kääntäen Parveke Merelle) sijaitsi korkean mäen päällä kahden laakson, Puerto Ricon ja Amadoresin välissä. Näkymä huoneistomme parvekkeelta oli upea. Aamuisin aurinko valaisi Atlantin ja jos horisontti ei ollut sumuinen, näimme ikkunasta Teiden, Espanjan korkeimman tulivuoren. Yhden viikon aikana auringonlaskuja ehti nähdä punaisen, oranssin ja keltaisen sävyisiä. Päästäkseen hotellilta uimarannalle piti kävellä pitkä kiemurteleva alamäki. Kasveja ja merimaisemaa katsellessa rannalle kävelyyn kuluva 50 minuuttia meni joutuisasti. Nopeammin matka kuitenkin sujui jatkossa. Saimme nimittäin kuulla, että taksikyyti maksaa alle neljä euroa. Melko edullista Suomeen verrattuna!

Noche y Día, yö ja päivä

Eniten ihmisiä löytyy päivisin uimarannalta, mutta minäpä en kerro teille auringonottajista tai aurinkotuoleista, vaan paikallisesta ostoskeskuksesta. Puerto Rico Commercial Center on suuri kaksikerroksinen kauppakeskus, johon mahtuu vaatekauppoja, kojurivistöjä, parfymerioita, ravintoloita, pubeja ja mikä tärkeintä – turisteja. Kyseessä ei ole yksi iso rakennus suomalaiseen tyyliin, vaan kaksi pitkulaista kaksikerroksista rakennusta, jotka on yhdistetty siltojen avulla yläkerroksesta. Rakennusten välinen tila on turistien mieleen auringossa.

Krista Muhonen

Päivällä ostoskeskusta kiertäessä tulee kuuma, sillä tuuli ei paljon viilennä ja aurinko paahtaa tehokkaasti. Lapsiperheet ovat turisteista suurin ryhmä päiväsaikaan, ja lapsien valitusta kuulee jokaisella pohjoismaisella kielellä. Kauppakeskus kärsii päivisin hiljaiselosta suurimman osan ihmisistä maatessa auringossa. Kaikki kaupat eivät ole auki, sillä asiakkaita ei löydy tarpeeksi. Ravintoloiden sisäänheittäjät eivät vielä ole töissä, ja niinpä ostoskeskus on hiljaisimmillaan. Alkuillasta jo seitsemän aikaan ihmiset tulevat syömään ja ostoksille. Kauppakeskus käy heräilemään ja kauppiaat mainostavat kojujaan. - Kaunis tyttö! Katso katso! huutelevat innokkaimmat myyjät. Laukkuja ja lompakkoja löytyy vaikka muille jakaa – aurinkolasejakin löytyy Rey Beneistä Ray Baneihin. Valikoiman pienuudesta ei tosiaan voi valittaa. Ravintolat alkavat täyttyä kahdeksan aikaan, ja joinain iltoina joutuu odottamaan päästäkseen sisään haluamaansa ravintolaan. Sisäänheittäjät tekevät töitä liiankin hyvin, sillä vanhoja asiakkaita häädetään pienempiin pöytiin tai hoputetaan lähtemään. Kun kello tulee yhdeksän, pukevat paikalliset takkeja päälleen. Vaikka suomalaiset ovatkin kylmää vastaan taistelijoita, on tuulen takia pakko alistua pukemaan päälle enemmänkin kuin sortsit ja t-paita. - Jos on paha ruoka, ei lasku, lupaa espanjalainen sisäänheittäjä pienestä pizzaravintolasta. Nyt löytyi ruokapaikka! Pizzantekijä heittelee taikinaa ilmaan, kun taas tarjoilijat pelleilevät pienten lasten ja humalaisten aikuisten iloksi. Harmiksemme ruoka oli kuitenkin erinomaista ja jouduimme maksamaan. Poistuessamme ravintolasta kello on puoli yksitoista, ja ostoskeskus on autioitunut. Paikalta löytyy vain satunnaisia kulkijoita.

Auki on lähinnä kahdenlaisia paikkoja, hillitympiä istumaravintoloita ja discojumputusta tarjoavia happy hour -pubeja. Ohikulkiessa näkee Elviksen esiintymässä eräässä pubissa ja yhdessä discobaarissa on jopa ihmisiä. Kaikki kaupat ovat kiinni vanhaa kunnon Spar-ruokakauppaa lukuunottamatta, eikä lapsiperheitä enää oikeastaan näy. Tarjoilijat odottavat kotiinpääsyä, ja suurin osa ravintoloista sulkeekin ovensa jo

yhdentoista maissa. Kaikesta tästä pääteltynä Puerto Ricossa ei helmikuussa joko ole parhain turistiaika, tai kyseessä ei vain ole nuorille suotuisa biletysmesta. Minua ei haitannut, että elämä kaupungissa loppui jo yhdeltätoista illalla – ehdinpä nukkua enemmän ja herätä ajoissa aurinkoon.

Antimenovinkit – vältä näitä!

TEKSTI Heidi Kontiainen ja Lotta Lybeck

KUVA Rainer Paananen

Pilke silmäkulmassa kirjoitettu antisarja Helsingin yöelämästä! Juttusarjan viimeisessä osassa esitellään Kallion helmiä ja sikoja.

allio on tunnettu juoppojen ja kodittomien kaupunginosana. Kallion status on kuitenkin noussut ja se tunnetaan ennemminkin taiteilijoiden ja opiskelijoiden kehtona. Hämyisiä räkälöitä ja keski-ikäisiä juoppoja Kalliosta löytyy kuitenkin joka nurkasta. Ehkä Kallion tunnetuin kapakka, jopa räkäläksi luokiteltava Roskapankki sijaitsee pahamaineisella Helsinginkadulla. Heti aamutuimaan avautuva pubi tarjoaa tasottavaa Kallion rähjäisille ja janoisille arjen sankareille. Asiakaskunta on kantishenkistä ja samat porukat kokoontuvat pitkin päivää Roskapankkiin tuopin jos toisenkin ääreen. Me koimme Roskapankin ankeaksi ja limaiseksi. Paikalta löytyy lähinnä keski-ikäisiä miehiä ja pubiruusuja, joiden elämäntarkoitus löytyy tuopin pohjalta. Baarimikon ystävällinen kohtelu koskee selvästi vain kanta-asiakkaita, sillä meihin luotiin vain jäätävä katse.

Roskapankin vierestä Kaarlenkadulta löytyvä Exodus on aivan toisesta maailmasta. Jo ulospäin tämä multikulttuurinen paikka poikkeaa täysin Kallion muista hämyisistä pubeista. Hämärästä huumetaustasta tunne-

tun kapakan ikkunassa vilkkuvat ympäri vuoden eriväriset jouluvalot ja logostakin huokuu reggaen ja Karibianmeren henkeä. Psykedeelisesti vilkkuvista valoista ja kirkkaista väreistä huolimatta ei Exodus huokuttele sisälle, ennemminkin työntää pois luotaan. Ulkopuolelta porukkaa löytyy laidasta laitaan, englanninkielisestä puheensorinasta on vaikea erottaa suomea. Sisällä vallitseva ahdas Karibianmeren tunnelma ei vakuuta meitä ja teemme suoraan ovella täyskäännöksen ulos. Pää pilvissä ja rastat päässä voit pärjätä täällä, muuten ehkä kannataa kiertää paikka kaukaa vähintään kadun toiselta puolelta. Pankkikäynnin jälkeen voi hyvin suunnata Alppikadulle sijoittamaan rahansa Kallion Pörssiin. Tunnelmaa on yritetty luoda villi länsi -tyylisellä sisustuksella, mutta katosta roikkuva diskopallo ja Suomen lippu paljastavat kuitenkin tämänkin pubin todellisen luonteen. Humalaiset kaduntallaajat löytävät tänne tiensä heti puolen päivän jälkeen ja Pörssissä viihdytäänkin oluen voimalla kellon ympäri.

Kesällä Pörssin avatessa terassinsa alkaa paikalla näkyä nuorempiakin taiteilijasieluja keski-ikäisen pubikansan joukossa. Vaikka tunnelman luonnissa on kova yritys, ei tänne kannata suunnata muun kuin halvan juoman perässä. Jos naamaasi ei tunnisteta jo kaukaa, ei näihin kapakoihin ole menemistä. Tietenkin jos iltaasi kaipaat halpaa juomaa ja keski-ikäisten pubiruusujen epämääräistä huutelua, ota suunnaksi Roskapankki, Exodus, Kallion Pörssi tai jokin muu Kallion lukuisista kantisräkälöistä. Me emme illoiltamme näitä kaipaa, joten emme myöskään näihin kapakoihin enää suuntaa.

Minne siis kannattaa suunnata Kalliossa? Kalliosta löytyy kuitenkin myös tasokkaampia pubeja. Halvat juomat ja rento meno, sillä mennään näissä paikoissa:

reiden ja opiskelijoiden hengailupaikaksi. Punainen sisustus huokuu lämpöä ja kutsuu ohikulkijan peremmälle. Paikalta löytyy myös joka ilta DJ nostattamassa tunnelmaa. Neljännellä linjalla sijaitseva Cafe Mascot tarjoaa halpoja juomia mukavan palvelun saattelemana. Illan voi alottaa pelailemalla lautapelejä tai haastamalla kaverin yläkerran biljardipöydillä. DJ:n lisäksi musiikista vastaavat viikoittain eri artistit. Helsinginkadulta löytyvä Pacifico tunnetaan letkeästä fiilistelymusiikista. Sangriakannusta ei tarvitse 10 euroa enempää pulittaa ja kaveriksi voi ottaa vaikka paikan kuuluisat neljän euron nachot. Näiden takia Pacifico täyttyy nopeasti, joten kannattaa suunnata ajoissa paikalle. Kallion kierroksella eteen osuu siis sekä helmiä että sikoja, uskalla vaihtaa paikkaa jos meno ei miellytä, sillä tarjonta ei ainakaan kesken lopu.

Siltasaarenkadulta löytyvä Om’pu lukeutuu päivisin juoppojen kantikseksi, mutta illan tullessa se muuttuu hipste-

Älä varsinkaan dokaa Matti Nykäsen julkisuuskuvan kiillotusoperaatio on selvästi käynnissä. Ei vaan taida onnistua edes mäntysuovalla, kommentoi kolumnistimme Heidi. TEKSTI Heidi Sipilä KUVA Karolina Svahn

MATTI NYKÄNEN. Siinä on persoona, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä. Toisille hän on aina ja ikuisesti suuri mäkihyppylegenda ja ikoni, toiset muistavat vain hänen viinanhuuruiset suhdesekoilunsa. Kyllä siinä aikanaan kattilat ja pannut lentelivät ja erokirjeitä kiikutettiin juosten raastupaan. Tosin vain siksi, jotta ne voisi hetken päästä hakea suksi koipien välissä takaisin. Ei suksinut Matti, ainakaan kuuseen. Rakkaus riitti, kunnes lakkasi riittämästä. Tuomarin työpaikalla tavattiin tällä kertaa mukilointioikeudenkäynnin merkeissä. Koko kansan Matti todettiin syylliseksi ja passitettiin linnaan, ei tosin presidentin vieraana.

Nyt Matin suksien suunta on kuitenkin kääntymässä suoraan ylöspäin. Menneisyyden törttöilyt on sovitettu kaltereiden takana ja nyt käynnissä on valvottu koevapaus, jossa korkin on pysyttävä kiinni ja kattilat hellalla. Joku miehen innokas fani olikin jo ehtinyt anoa tämän puolesta pääsyä v-tyylillä vapauteen. Asialla ei tiettävästi ollut rakas Viidakon tähtönen, kihlattu Susanna Ruotsalainen. Veikkaisin, että kuumilla kesäfestareilla Suskilta lähtee kuitenkin lämpimiä ajatuksia tälle salaperäiselle Masan puolustajalle, joka oman katu-uskottavuutensa uhalla yritti hankkia idolilleen oikeutta.Välillä elämä vaan on liian laiffii. Tätä elämää Matin osalta seurataan ennen vankilareissua kuvatussa sarjassa “Nykäsen Matti”. Sääli, että ohjelma tulee äijäilykanava-Jimiltä. Samanniminen suklaapatukkakin on parempi, vaikkei sekään maistuvimmasta päästä. Ohjelmassa Matista paljastetaan se pahimmastakin roistosta löytyvä herkkyys ja mies supersankarin viitan alta. Rosoisen julkisuuskuvan kiillotusoperaatio on selvästi käynnissä. Ei vaan taida onnistua edes mäntysuovalla. Tv-tähteytensä ohella Nykänen on ilmaissut kiinnostuksensa mäkihypyn valmennuspuuhiin. Hyppääjänä Matti eittämättä on tämän maan eliittiä, mutta pedagogiset taidot rajoittuvat nyrkkiratkaisuihin. Kolme neuvoa Matti osaisi kuitenkin nuorille lupauksille antaa: Älä juo viinaa. Älä ryyppää. Älä varsinkaan dokaa.

VIERASHUONE

Tavoitteena hengissä pysyminen Tämä nuorukainen ei halua miettiä vanhana, että jotain jäi tekemättä. Maailmaa on nähty niin moottoripyörän selästä kuin muutenkin. TEKSTI Krista Muhonen KUVA Otto Turunen

MOOTTORIPYÖRÄILYSTÄ on tullut Ville Porrille, 20, elämäntapa. - Pääsin mutsin entisen poikaystävän prätkän kyytiin kaksitoistakesäisenä, siitä se varmaan lähti. 15-vuotiaana Porri sai ensimmäisen oman moponsa, ja kaverit nimesivät sen Siniseksi Paskiaiseksi.

Työnkuvaan kuuluu lehtijuttujen kirjoittelua, messuilla käymistä ja erilaisten tapahtumien kiertämistä. Porri pääsi töihin lehteen noin kolme vuotta sitten. Hän huolsi omaa kevytmoottoripyöräänsä Prätkäpajalla, jonka omistaja on Bomberin päätoimittajan kaveri. Paja tekee yhteistyötä kyseisen lehden kanssa, ja näin Porri sai suhteilla töitä lehdestä.

Kapinamielellä liikenteessä Kerran kuorma-auto kiilasi Porrin eteen hänen ajaessaan moottoripyörällä. Ajaja kaatui tielle, muttei onneksi jäänyt alle. Lonkkaan jäi muistutukseksi viiden sentin mittainen arpi. Pyörä meni lunastuskuntoon, mutta sen Porri sai vaihdettua nykyiseen pyöräänsä, Honda Bladeen.

- Kyseisellä pyörällä vedin parin viikon jälkeen lipat ja jouduin sairaalaan. Solisluu murtui, mutta ei kuitenkaan sen pahempaa!

Asenne liikkumiseen on onnettomuuksista huolimatta tällä miehellä hieman kapinallinen. Porri kertoo menettäneensä ajokortin melkein heti sen saatuaan. Liikenteessä tulee kuulemma muutenkin kikkailtua.

Porri on tänään verhoillut tuoleja koko päivän. Hän käy töissä vuokrahuonekalufirmassa, ja toimii siellä välillä roudarinakin. Sen lisäksi Porri on töissä Bomber Magazinella.

- Jokaista päivää on elettävä kuin viimeistä. Ei tarvitse vanhana miettiä, että jotain jäi tekemättä. Kunhan ei vaaranna

muita ja pitää jonkunnäköisen järjen päässä, että pysyy itsekin hengissä. Nuori mies on matkaillut paljon, muun muassa Alpeille laskettelemaan ja Egyptiin kavereiden kanssa lomailemaan. Hän on myös käynyt Intiassa ja kiertänyt Eurooppaa ympäriinsä. Haaveena on päästä Amerikkaan. Harrastuksen ansiosta Porri on ajanut pyörällään Viroon vuonna 2010. Siellä hän osallistui prätkäfestareille, joilla esimerkiksi ajeltiin Neuvostoliiton vanhalla lentokentällä ympäriinsä ja temppuiltiin. Trombit kysyi vauhdikkaalta mieheltä, kuinka pitkälle ehtii keulia vartissa. - Meikäläisen taidoillahan ei keulita… Mutta vartissa ehtii Helsingistä Porvooseen! American Car Show 6.-9.4.2012 Helsingin Messukeskuksessa.

Villen kaveri Otto Turunen: Ville on ollut nuoresta lähtien vilkas persoona, tai niin useimmat hänen kaverinsa sanovat. Tutustuin Villeen murrosikäisenä HJK:n harjoituksissa Ruoholahden jääkylmässä kuplahallissa. Muutaman vuoden sisällä meistä muovautui HJK:n rautainen toppariparivaljakko, tai niin me ainakin luultiin. Ensivaikutelma Villestä voi olla hieman rasvanäppimäinen moponrassaaja, joka ei muusta keksi puheenaihetta, mutta pian keskustelu kääntyy viikonloppureissun selostukseksi tai tulevan Uefa-ottelun ennakkoraportiksi. Tarpeen tullen Ville kykenee muuntautumaan melko herrasmieheksikin. Nykyään Villellä tuntuu olevan melko kiireinen elämänrytmi töiden, harrastusten ja bilettämisen keskellä, mutta täytyy todeta, ettei tekevä tylsisty.

päivän kuva

5.4.2012

KUVA: City / Karolina Svahn

Parempaa kuin videopelit TEKSTI Emma Lipasti

KUVAT airsoftaajat Aku-Petteri Ajomaa ja Arto Puskala.

Tykkäätkö liikkua metsässä, mutta sienestys on mielestäsi tylsää? Ehkä airsoft on sinun lajisi.

irsoft eli softaus on taistelupeli, jossa vastustajia ammuttaan muovikuula-aseilla. Pelit järjestetään niille varatuilla alueilla, usein metsissä. Pääkaupunkiseudulla voi softata esimerkiksi Korpilammella, Lahnuksen ampumaradalla ja Paloheinässä. Muualla kuin ampumiseen varatuilla alueilla kuulapyssyillä ampuminen on kiellettyä. Sonja Lahtinen, 20, on harrastanut airsoftausta kuusi vuotta. Airsoft-piireissä naiset ovat harvinaisia ja tämän huomaa. – Kun menen pelipaikalle kaikki on sillee: Mitä helvettiä, toi on tyttö, Lahtinen kertoo.

Joillakin pojilla on kuulemma myös vaikea totella tiimin johtajana toimivaa tyttöä. Joskus joidenkin on myös vaikea myöntää, kun tyttö on osunut heihin. Muuten pelaajien joukko on laaja. Ikäjakauma on kymmenestä neljäänkymmeneen vuoteen. Pääosin pelaajat ovat kuitenkin nuoria. Joku voisi pitää arveluttavana harrastusta, jossa nuoret leikkivät sotaa. Lahtisella on tähän kuitenkin vastalause. – Ei siinä ole mitään eroa videopeleihin paitsi, että siinä saa liikuntaa. Siinä saa myös ihan sikana adrenaliinia vereen ja pääsee liikkumaan metsässä, Lahtinen listaa sofatuksen hyviä puolia.

Softaajat ovat hurjan näköisiä liikkueessaan maastopuvuissa ja maskeissa ihmisten ilmoilla. Softausaseet saattavat näyttää aseisiin perehtymättömän mielestä oikeilta, ja siksi niiden pitää olla piilossa julkisilla paikoilla liikuttaessa. – Huvittavaa, että se on väärin, jos repusta pilkistää aseen pää. Jos kannan aselaukkua, se on ok, Lahtinen nauraa. Airsoft-varusteet ovat kalliita. Panostajalla koko varuste voi olla parin tonnin arvoinen. Airsoftaus on välineurheilua ja harrastajat vertailevat usein varusteitaan. Aloittelijan ei kuitenkaan tarvitse käyttää varusteisiin näin paljon. Perusase maksaa 200 euroa, mutta jousitoimisen pistoolin pystyy saamaan alle 50 eurolla. Vähänkin laadukkaampien aseiden hinnat nousevat jo todella korkeiksi. Maski tai lasit ovat pakolliset suojavarusteet. Ne maksavat noin 30 euroa.

biokuulia, jotka maksavat noin 20 euroa per 5000 kuulan pussi. Sen lisäksi myös maastopuku ja liivi kannattaa omistaa. Maastopuvun voi saada alle 20 eurolla. Liivien hinnat liikkuvat 30-1000 euron välillä. Itse peliin osallistumien maksaa pääkaupunkiseudulla vain kaksi euroa. Jos miettii airsoftin aloittamista kannattaa selvittää toimiiko paikkakunnalla airsoft-yhdistys. Pääkaupunkiseudun airsoft-yhdistys tarjoaa laina-aseita ja lainamaskeja. Yhdistyksen nettisivuilta löytää myös pelikalenterit. Sonja Lahtisen type56-ase maksaa noin 400 euroa.

Sen lisäksi täytyy hankkia lippaita ja kuulia.Yksi lipas maksaa noin 20 euroa. Pääkaupunkiseudulla on pakollista käyttää

Rakkaalleni Karvakorvalle

Kaikki sen kai tietää, että jokaiseen intensiiviseen rakkaussuhteeseen mahtuu niitä ihania hetkiä, ja ehkä vielä enemmän niitä herkkiä nyt-sä-ämmä-kuolet –tilanteita. Jotenkin meillä se tilanne on ajautunut kutakuinkin viimeiseksi mainitun kaltaiseksi. On hetkiä, kun mieleni tekee kuristaa tuo suloinen karvapallo. Palavaa puolimetristä kynttilää kun ei jumalauta heitetä lattialle. Tiedän, että hän yrittää hitaasti joka yö saada minut hengiltä. Sängyn kaiteelta vauhdilla otettu hyppypotku mahaan ja kaulasta pureminen ei vaan hirveästi enää tehoa.

Kolumnistimme Tanja kertoo viha-rakkaussuhteestaan kissaansa. Hyppypotkut ja kynsikasvohieronnat ovat arkipäivää. TEKSTI Tanja Otava

Kaikki eläinsuojelufriikit ja ihmisoikeusaktivistit varmasti sekoaisivat, jos tietäisivät mitä ADHD-kissan kanssa elävien kodeissa todellisuudessa tapahtuu. Tuskin mikään on oikeasti sitä, miltä näyttää…

KUVA Kristina Nieminen

TÄMÄ kirjoitus on omistettu kanssaeläjälleni pikkutiikerille. Olemme asunueet saman katon alla pian kuusi vuotta, onnistuneesti molemmat vielä elävien kirjoissa. Luin joskus netistä jonkun nähneen painajaisia siitä, kun oma kissa yrittää tappaa. Kirjoittaja kysyi neuvoja, että mitä pitäisi tehdä. Tervetuloa vaan meillä käymään, sillä meillä nämä tappoyritykset ovat arkipäivää. Vaan ei unissa, vaikka teurastus useimmiten uniaikaan eli öisin tapahtuukin. Voin kertoa mitä todellisuudessa voit tehdä. Et mitään. Vaikka kissasi olisi sinua kymmenen kertaa pienempi, on sillä salaisia voimia, joille et mahda mitään.Vähitellen se tekee sinusta juuri sen jakomielitautisen, josta kaikissa lastenkirjoissa varoitetaan.

Tämän kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus oli hieroa sopua kissani kanssa. Meillä on kuitenkin vielä pitkä yhteinen tulevaisuus edessä. Olisi siis suotavaa, jos kummankin teurastusyritykset saisi laskettua edes puoleen. Mutta niin tässä kuten muissakin Mikkiin liittyvissä tapauksissa, menetin toivoni. Kun lähes neljänkymmenen asteen kuumeessa yritin saada unen päästä kiinni, onnistui tuo katala olento kaatamaan kuuman teemukin sänkyyni. Eikä tässä vielä kaikki, kaupan päälle sain koko yön kestävää kynsikasvohierontaa ja epämääräistä lasitavaroiden tiputtelusta aiheutuvaa kolinaa.

19.3. Startti / Otto Turunen

20.3 Eduskunnan portaat / Kristina Nieminen

21.3 Kallion kirkolta / Mirva Monti

22.3. Joutsenreivit / Kristina Nieminen

p채iv채n kuva 23.3 Close My Eyes / Rainer Paananen

KUVASARJA: Lokkitori / Aleksi Palmqvist

26.3. Pitk채lt채sillalta / Karolina Svahn

27.3 Over the rainbow / Dora Cheffi

2.4. Sielu / Otto Turunen

12.4. Darra / Dora Cheffi

30.3 Lights / Rainer Paananen

3.4. roofs & clouds / Kristina Nieminen

12.4 Ylöspäin / Karolina Svahn