1
Riikka Järvenpää ja urheilijan kovin kamppailu. Lue lisää sivulla 8
Talkootyön merkitys suomalaisessa urheilussa Kotimaisissa urheilupiireissä talkootyöllä on nykypäivänäkin suuri merkitys. Kotimaisiin urheilutapahtumiin kuuluu enemmän tai vähemmän lähes järjestäen erinäinen palkaton talkootyö. Tämä kuvastaa hyvin suomalaisille tyypillistä “rakkaudesta lajiin” mentaliteettiä, jossa ihmiset ovat valmiita uhraamaan kallista aikaansa auttaakseen kisajärjestäjiä. Pienemmissä lajeissa tällainen talkootyö on lähes välttämätöntä. Aina ei vain yksinkertaisesti lajiliitoilta tai muilta johtavilta tahoilta löydy riittävästi resursseja palkata osaavaa henkilökuntaa tiettyihin tehtäviin. Onkin hienoa, että ihmiset ovat valmiita sitoutumaan tälläiseen jotta nuorille sekä vähän vanhemmillekin voidaan tarjota mahdollisuus kilpailla lajinsa parissa. Suomi on pieni maa, joten pulaa huippuvalmentajista löytyy lähestulkoon lajiin katsomatta. Onneksi moni entinen huippu-urheilija jatkaa lajinsa parissa valmentajana vielä oman aktiiviuransa päätyttyä. On hienoa, että nämä ihmiset haluavat jatkaa antamistaan lajille sekä laajentaa ns. “perintöään” jakamalla tietotaitonsa tuleville urheilijalupauksille. Kävin 23.1.2015 Helsingin Sanomatalossa järjestettävässä Cage- vapaaottelupromootion lehdistötilaisuudessa, joka oli ensimmäinen laatuaan. Paikalla oli mm. suomalaisen vapaaottelun ehkäpä kirkkain tähti ja yleisesti myös tunnetuin ottelija, Anton Kuivanen. Tilaisuudessa hän kertoi, että uransa alkuvaiheilla hän oli itse mukana talkootyöläisenä Cage:lla. Aamupäivällä pystytettiin kehä ja muut tarvittavat asiat, ja illalla hän itse kilpaili samassa tilassa. Nykyisin Cage on noussut Suomen johtavaksi promootioksi ja se tuottaakin vuosittain kotimaisia huippunimiä maailmalle. Tästä esimerkistä voidaan päätellä, että myös urheilijat itse ovat usein valmiita auttamaan. Into kilpailemaan on suuri, joten ollaan valmiita pistämään omaa aikaa likoon yhteisen asian puolesta. Näin sen pitää ollakkin. Raha kun ei kasva puussa, on välillä otettava ohjat omiin käsiin. Tällä tavalla pidämme suomalaisesta urheilukulttuurista huolta, sekä mahdollistamme hienoja hetkiä jatkossakin, niin järjestäjille kuin itse urheilijoillekin.
Reo Hurskainen
Artikkeli Nina Halmesta sivulla 4
2
3
KOKO ELÄMÄ PAKETTIAUTOSSA Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa, Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Slovenia, Espanja. Siinä maat joissa alppihiihtäjä Nina Halme on jo tällä kaudella käynyt.
N
ina nauttii valisemastaan elämäntyylistä: “Onhan se aikamoista purkamista ja pakkaamista, mutta toisaalta se on mun elämää, josta nautin ja sitä olen tottunut tekemään. Päivät ovat hyvin aikataulutettuja eikä aikaa lomailulle jää.” Kouvolasta kotoisin oleva 25-vuotias Nina, matkustaa 190 päivää kauden aikana. Tällä kaudella Puolan maajoukkueen mukana matkustanut alppinisti kertoo “koko elämänsä” olevan tällä hetkellä pakettiauton kontissa: “Tällä hetkellä mun kaikki varusteet ja periaatteessa talvella koko elämä kulkee pakettiautossa. 15 paria suksia, paljon vaatteita ja laskuvarusteita, suksenlaittopöytä ja tarvikkeet, radantekovälineet, kuvausvälineet.”
JUHLIMINEN JÄÄ KESÄLLE Epäterveelliset ruokailutavat eivät kuulu Ninan päivään, joten matkassa on paljon suomalaista ruokaa mm. ruispaloja, puuroa sekä proteiini- ja vitamiinivalmisteita.
4
ohjelmassa, jää väliin. Juhlat kauden aikana ovat illalliset muiden alppinistien kanssa, joiden kanssa Nina matkustaa. Yhteiset päivälliset ovat henkisesti tärkeitä. Vaikka yksilölaji kyseessä, joukkuehengen merkitystä ei voi vähätellä. Reissun päällä tulee tietysti paljon yksinäisiä iltoja. Päivällisen jälkeen kun yksin huoneessa valmistautuu seuraavan päivän treeneihin tai kisaan, tulee illat vietettyä Skypessä, kuten tämäkin haastattelu. Kotiin tulee soiteltua päivittäin: “Isä on mukana valmennuksessakin. Yhdessä katsomme laskuja läpi, mitä pitäisi korjata. Onneksi he saavat ajatukset myös välillä pois laskemisesta. Ikävä kotiin tietysti välillä tulee. Aikataulu on niin tiukka, joten aika ei tunnu missään vaiheessa matelevan .” Veli Teemu Halme oli lokakuun lopusta jouluun asti mukana reissussa auttamassa suksien laittoa ja paljon muutakin: “Tosi ihanaa kun Teemu suostui lähtemään. Niin paljon ensinnäkin henkisesti auttaa, kun on oma veli mukana ja tukemassa päivittäin.”
kemiaa opiskeleva Nina pyrkii käymään mahdollisimman paljon kursseja tenttimällä ja jos vain mahdollista, myös kesäisin: “Mikäli vain mahdollista niin suoritan tenttejä, kun olen Suomessa käymässä. Koitan pysyä mukana koulussakin vaikka se vaikeaa on, mutta varmasti vielä valmistun.”
KAUDEN PÄÄTAVOITE UNIVERSIADEISSA Alppihiihtokausi alkaa olla puolessa välissä, mutta päätavoite on kulman takana. Espanjassa pidettävät Universiadit alkavat helmikuun 4. päivä ja Nina matkustaa Granadaan jo päivää ennen. Kaikkiin neljään kisaan (Super-G, pujottelu, suurpujottelu sekä alppiyhdistetty) osallistuminen on mielekästä, myös tulostavoitteet ovat korkealla: “Normaalisti kauden aikana reissataan melkein päivittäin. Nyt on kiva olla hetki paikallaan ja saada kunnolla keskityttyä laskuihin. Ilman mitalia ei lähdetä Granadasta!”
Pahasta loukkaantumisesta paluu on hieman takaraivossa, mikä on Alkoholi ja yökerhoilu joka on monella Opiskelut eivät myöskään täysin hieman näkynyt alkukauden tuloksissa. Ninan ikäisellä joka viikonloppu pääse unohtumaan. Aalto-yliopistossa Eturistisiteen poikki meneminen on
yksi pahimpia loukkaantumisia, mitä urheilija voi saada. Etenkin, kun paluu loukkaantumista edeltävään kuntoon onnistuu vain 55 % todennäköisyydellä. Suuren kiitoksen Nina antaa fyysiselle valmentajalleen Max Koskelle, jonka kanssa hän keskustelee päivittäin: “Minulla on ollut fyysisiä valmentajia, jotka soittelevat kerran kuussa ja kysyvät, miten menee. Maxin kanssa keskustellaan päivittäin ja saan arvokkaita ohjeita, miten pystyn pitämään kropastani huolta.” Isoin tavoite on tietysti laskut Maailman Cupissa. Matka on pitkä, mutta Nina on määrätietoinen: “Tiedän pystyväni parhaimmillani laskemaan maailman huippujen kanssa. Matka on pitkä, mutta olen valmis tekemään työn.”
Loukkaantumisen jälkeinen kuntoutuminen 81 % palautuu kuntourheilu tasolle 65 % palaa loukkaantumista edeltävälle tasolle 55 % palaa kilpaurheilu tasolle Nuorilla urheilijoilla, etenkin miehillä on yli 80 % mahdollisuus palautua parempaan kuntoon kuin ennen loukkaantumista Lähde: bjsm.com (British journalism of sports medicine)
Teksti: Michael Pounds
5
FiTNESS MUODIN SUUNNANNÄYTTÄJÄNÄ Fitness vaikuttaa ympärillämme vellovaan maailmaan uskomattoman paljon. Sosiaalinen media täyttyy erilaisista lisäravinne-mainoksista, ihmisten sali- sekä treenipostailuista. Oikea media suitsuttaa fitness-kisoja, timmejä Hollywood-tähtiä ja televisio pursuaa erilaisia treenaamiseen ja laihduttamiseen liittyviä ohjelmia. Kaiken keskiössä on kuitenkin muoti. Fitness buumii näkyy vaatteiden ja asusteiden muodossa ihan joka paikassa.
''Etenkin Niken valmistamat lenkkareita muistuttavat vapaa-ajan tossut yleistyneet’’ Muoti kiertää ympyrää ja samat jutut tulevat olemaan in eri vuosikymmenillä. Fitness on vähän rikkonut tätä, tuomalla ympärillämme vallitsevaan muotiin uusia vivahteita. Vielä noin viisi vuotta sitten, lenkkareiden pitäminen muualla kuin urheilupaikoilla oli lähes junttimaista. Farkut ja lenkkarit miellettiin “maalaisjunttien” muodiksi. Tänä päivänä tuo on muuttunut radikaalisti. Kulki sitten Helsingin keskustan kauppakeskuksissa tai erilaisissa massatapahtumissa, näkyy ympärillä värikkäitä lenkkitossua niin naisten kuin miestenkin jalassa. Siinä missä valkoiset Conversen tossut ovat pysyneet pitkään katukuvassa, ovat nyt värikkäät etenkin Niken valmistamat lenkkareita muistuttavat vapaa-ajan tossut yleistyneet räjähdysmäisesti. Se että esimerkiksi Michael Korsin laukun ja pinkkien Niken tossujen pitäminen yhtä aikaa on muodikasta, kertoo jotain fitnessin vaikutuksesta nykyajan muotiin. Fitnessin aiheuttama buumi vaikuttaa varmasti moniin ihmisiin ja todennäköisesti myös sinuun, vaikka et sitä myöntäisikään. Onko kaappiisi ilmestynyt enemmissä määrin uusia treenivaatteita? Onko kenkätelineessäsi uusia juoksukenkiä, tai lenkkareita muistuttavia vapaa-ajan tossuja? Onko kaappiin ilmestynyt lisäravinteita tai onko treenaamisesta tullut osa some-päivityksiäsi? Sinä tai joku läheisesi vastaa todennäköisesti moneen edellä olevaan kysymykseen myöntävästi. Fitness on muuttanut maailmaa, ihmisiä ja muotia. Halusit tai et. Kirjoittaja: Julius Sorjonen
6
Liikunnan opetussuunnitelma tarvitsee muutosta. Mitä pienempiä oppilaita, sitä enemmän oppimisen tulee perustua leikkeihin ja luonnolliseen liikkumiseen.
YLÖS, ULOS JA OPISKELEMAAN
S
uomalaislapsista on tullut entistä passiivisempia. Pahimmassa tapauksessa liikkumattomuus on perinnöllistä ja siirtyy lapsille jo varhain. Koulu, jolla on mahdollisuus vaikuttaa lasten aktiivisuuteen, istuttaa heidät pulpettien ääreen.
Jo ala-asteikäisille, joille liikkuminen ja leikkiminen on kaikista tärkeintä, istumista voi kertyä yhdeksästä kolmeen eli kuusi tuntia päivässä. Kaksi liikunnan viikkotuntia, joista toinen kuluu välineiden etsintään, ei ole lähimainkaan tarpeeksi. Muistot peruskoulun liikuntatunneilta tuntuvat olevan kahdenlaisia. Toiset olivat kapteeneja, laukoivat maaleja ja vartioivat ykköspesiä. Toiset välttelivät hiihtotunteja, kompastuivat hyppynaruun ja löivät ohi pallosta. Jälkimmäiset kertovat toisinaan traumoista, jotka estävät liikunnan ilon nykyäänkin. Jokainen innostuksen menettänyt lapsi on liikaa. Jokainen joka saa edes pienen liikunnan kipinän, on askel kohti terveempää Suomea. Liikunnan opetussuunnitelma tarvitsee muutosta. Mitä pienempiä oppilaita, sitä enemmän oppimisen tulee perustua leikkeihin ja luonnolliseen liikkumiseen. Biologiaa voi oppia luontoretkellä, matikkaa joukkuepeleissä ja äidinkieltä vaikkapa teatterilavalla. Kun koulunkäynti ei naulitse ekaluokkalaisia pulpetteihin, lasten into liikkua säilyy pidempään ja kestää ehkä läpi elämän.
Kouluihin tarvitaan myös lisää välitunteja ja liikuntatiloja. Miksi lukita salien ovet välitunneiksi ja pakottaa kymmenet innokkaat jalkaparit nojailemaan seiniin? Kun alaluokilla liikuttaisiin paljon, fyysiset erot kaventuisivat. Liikuntatunneilla voisi keskittyä eri lajeihin, kun yhteinen pohja olisi valmiiksi rakennettu. Ylemmillä luokilla voisi osan tunneista pitää pienryhmissä taitojen tai kiinnostuksen mukaan. Lahjakkaimmat pääsisivät kehittymään esimerkiksi kilparyhmissä. Vähemmän motivoituneet saisivat valita mieluisimpia lajeja. Jos ja kun haluamme jatkossakin olympia- ja MMmitaleita, meillä ei ole varaa menettää piileviä lahjakkuuksia, jotka jäävät ulos seuratoiminnasta rahapulan tai vanhemmilta perittyjen tapojen takia. Tässä tarvitaan koulua, joka voi vaikuttaa jokaiseen pieneen opiskelijaansa. Kaikille tulee tarjota mahdollisuus urheiluun ja liikuntaan. Näin seulomme joukosta tulevaisuuden koivut ja virénit – ja mikä tärkeintä, kasvatamme terveitä suomalaisia.
Noora Karppinen
7
8
Kuntoutusprosessi urheilijan kovin kamppailu Puoli vuotta sitten uransa nousukiidossa olevan thainyrkkeilijän Riikka Järvenpään elämä sai uuden suunnan, kun ortopedi kertoi hänelle musertavia uutisia. Elettiin heinäkuun loppua, jolloin Suomen thainyrkkeilymaajoukkue valmistautui syyskuussa oteltaviin EM-kisoihin. Riikan osalta EM-kisat, sekä useat muut tulevaisuudessa siintäneet arvokisat saivat kuitenkin jäädä aluksi vähäpätöiseltä tuntuneen polveen kohdistuneen iskun johdosta. -Sain vieressäni sparraneelta parilta iskun polveni sivuun, jota luonnollisesti säikähdin. En kuitenkaan ajatellut, että polvelle olisi käynyt mitään sen suurempaa, kun lääkärikin epäili sen vain venähtäneen ja arveli vamman paranevan viikossa, Riikka sanoo. Kun vamman todellinen vakavuus valkeni magneettikuvausten jälkeen, joutui Riikka suunnittelemaan koko loppuvuotensa uudelleen. -Oli se aika romahduttava fiilis, kun magneettikuvauksen jälkeen lääkärini soitti minulle kertoakseen mikä polvessani oli oikeasti vialla. Diagnoosi oli eturistisiteen repeämä, joka oli leikattava, kertoo Riikka.
-Tämä kaikki on opettanut minua arvostamaan terveyttä aivan uudella tavalla, mutta katsotaan kauanko arvostus kestää kun pääsen taas kuntoon. Tällaiset asiat kun tuntuvat unohtuvan kovaa treenatessa aika nopeasti meiltä ihmisiltä, Riikka naurahtaa. -Uskon kuitenkin, että jatkossa osaan kuunnella omaa kroppaani paremmin, enkä lähde liian aikaisin treenaamaan, jos jokin paikka on oikeasti kipeä. Näin vältän vaivojen uusiutumisen ja pitkittymisen, hän pohtii.
Kaipuu kehään auttaa jaksamaan Thainyrkkeilyn kaipuu on vahvistanut Riikan uskoa siitä, että juuri tämä on hänen juttunsa. –Olen saanut vain lisää intoa lajia kohtaan, enkä malta odottaa että pääsen takaisin treenisalille. Ennen kuin kuntoutusprosessi on viety loppuun, joutuu Riikka kuitenkin tyytymään vaihtoehtoisiin harjoitusmuotoihin. Tällä hetkellä hän treenaa punttisalilla yläkroppaa sekä vahvistaa jalkojansa, juoksee ja käy silloin tällöin lyömässä säkkiä. Potkimaan hän ei vielä pysty.
Elokuussa tehty leikkaus sujui hyvin, ja Riikka pääsikin aloittamaan jalkansa kuntoutuksen pienin venytyksin jo heti seuraavana päivänä. Ensimmäinen isompi askel kohti parantumista sekä kilpakeEdustamallaan thainyrkkeilysalilla Combat hiä oli Riikalle kuitenkin vasta, kun Academy of Finlandilla Riikka on hän sai lääkäriltä luovan juosta. loukkaantumisensa jälkeen käynyt vain -Ennen lupaa juosta urheilu oli muutaman kerran, lähinnä tervehtimässä ‘Tämä kaikki on ainoastaan polven kuntoutusta ystäviään. Omat harjoituksensa hän tekee opettanut minua ja punttisalilla rehkimistä, joten mieluiten vielä jossakin muualla, sillä kun pääsin ensimmäistä kertaa muiden lajiharjoittelun katselu muistuttaa arvostamaan leikkauksen jälkeen liikkumaan häntä jatkuvasti omasta tilastaan. terveyttä aivan nopeasti ja hengästymään, oli siisti Vaikka Riikka kertookin haluavansa palata uudella tavalla’ fiilis. takaisin kehään mahdollisimman pian, ei hän ole halunnut asettaa paluulle tarkkaa Läheisten tuki tärkeässä aikataulua. Suunnitelmissa hänellä on roolissa hoitaa kuntoutus kunniakkaasti loppuun ja palata kehään sitten, kun kroppa ja mieli ovat siihen Perheen ja läheisten tuki sekä kannustus ovat varmasti valmiita. näytelleet tärkeää roolia Riikan kuntoutumisessa. Leikkausoperaation jälkeiset kolme viikkoa Riikka Tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvin kirkkaalta viettikin Tampereella vanhempiensa sekä siskonsa naisen silmissä, ja hän kertookin asettaneensa perheen luona. Koska varsinkin kuntoutusprosessin itselleen kovia tavoitteita jo vuodelle 2016. alkutaival oli naiselle raskas, kiittelee hän vuolaasti - Näihin koviin tavoitteisiinhan päästään kovalla, perheeltään ja ystäviltään saamaansa tukea. mutta järkevällä treenillä ja hyvällä fiiliksellä, nainen vinkkaa. Kuntoutusprosessin aikana Riikka on ehtinyt myös miettiä suhdettaan omaan kroppaansa sekä thainyrkkeilyyn.
Siiri Tura
9
10
11
Teksti: Michael Pounds
12
13
Lotte Heikkinen ihmisoikeuksia edistämässä. Lotte Heikkinen työskentelee Setan nuorisokoordinaattorina. Kerro, kuinka oikein päädyit työhösi? Olen aina ollut kiinnostunut ihmisoikeustyöstä ja järjestöissä on hyvät puitteet työskennellä. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön saralla on Suomessa vielä paljon tehtävää. Työni on monipuolista, positiivisesti haastavaa ja sen puitteissa pääsee vaikuttamaan ja tapaamaan paljon uusia ihmisiä. Seta eli Seksuaalinen tasavertaisuus on valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö, joka on perustettu vuonna 1974. Setan tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen oikeutta määritellä – tai olla määrittelemättä – itse itsensä, perheensä ja ihmissuhteensa. Sinulla itselläsi on myös hieman urheilutaustaa, kerrohan siitä? – Olen aloittanut pelaamaan jalkapalloa kymmenvuotiaana KTP:ssä. Sen jälkeen olen pelannut B-tyttöjen SM–sarjaa ja naisten ykköstä Loviisan Riennossa ja yliopistosarjaa Englannissa. Viime aikoina loukkaantumisien ja useiden polvileikkausten jälkeen, olen lähinnä pelannut Helsingin harrastesarjaa ja futsalia Merihaan Betonissa, Lotte kertoo.
Erilaisuus joukkueurheilussa Viime aikoina on urheilumaailmassa ollut esillä vahvasti eri seksuaaliset suuntautumiset. Pelaajat ovat saaneet rohkeutta tulla kaapista ulos. Myös kommentteja urheiluvaikuttajilta on kuultu, esimerkkinä Juhani Tammisen sanoma “Jääkiekossa ei ole homoja.” Tänä päivänä edelleen homo-sanaa esimerkiksi käytetään haukkumasanana, johtuen osaltaan siitä, että homous nähdään vääränlaisena ”miehuutena” ja hieman feminiinisenä, joka on varsinkin miesten joukkuelajeissa kuten jääkiekossa ja jalkapallossa vähemmän toivottua sukupuolen ilmaisua. Sukupuolivähemmistöjen kuten transihmisten yhdenvertaisuuden toteutumista taas haittaa esimerkiksi tarkkaan sukupuolitetut pukuhuone- ja wc–tilat. Tärkeää olisi, että aivan koululiikunnasta lähtien purettaisiin sukupuolittuneita rakenteita ja normeja, jotta liikunnan ilo ja inklusiivisuus kantaisi yhdenvertaisesti kaikilla nuoruuteen ja aikuisuuteen. Joukkuelajeissa, jo harrastustasolla on valmentajilla suuri rooli hyväksyvän ja kannustavan ilmapiirin luomisessa kaikille huolimatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai ilmaisusta tai muusta henkilön ominaisuudesta. Kriteereistä on säädetty tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaissa. Siispä kaikille hyväksyvämpää ja kannustavampaa asennetta jo koululiikunnasta lähtien. Mitä sinulla on suunnitelmissa tulevaisuudessa omassa elämässäsi? – Tohtorin tutkinto ei ainakaan vielä ole ajankohtainen mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa. Toivon pääseväni joskus eläkkeelle ja elää hyvän elämän, Lotte sanoo.
Teksti: Feliks Heikkinen
14
Lotte Heikkinen - 29 vuotias. - Opiskellut Yorkin ja Kööpenhaminan yliopistoissa, yhteiskuntatieteiden maisteri 2012. - Työskentelee Setan nuorisokoordinaattorina. - Kotoisin Kotkasta, asuu nykyään Helsingin Kruununhaassa avomiehensä kanssa. - Työskennellyt myös kehitysyhteistyön parissa ja luokanopettajana. - Harrastuksiin kuuluu jalkapallo, teatteri ja oluet.
Heikkinen puhumassa Hyvinvoiva sateenkaarinuori- tutkimuksen julkistamistilaisuudessa, Pikkuparlamentissa.
Setan nuorisokoordinaattori Lotte Heikkinen, 29.
15
NUORENA KORIPALLON VALMENNUKSEN HUIPULLE
16
Ei koskaan ole kiva potkia ketään pois, mutta kovia päätöksiä on vain tehtävä tässä ammatissa.
Korisliigassa pelaavan Helsinki Seagullsin päävalmentaja Mikko Larkas on nuoresta iästään huolimatta noussut tunnetuksi valmentajaksi Suomen huipulle koripallossa. arjassa kahdeksantena oleva Seagulls on ottanut tukevan aseman play-off -paikkaan. Helsingissä pelataankin suurella todennäköisyydellä puolivälieriä muutaman vuoden tauon jälkeen. 33-vuotias valmentaja on aikaisemmin valmentanut tyttöjen sekä poikien alle 18-vuotiaiden maajoukkueita sekä Tapiolan Honkaa a-tytöissä sekä naisten pääsarjassa. Hän oli päävalmentajana nostamassa poikamaajoukkuetta b-sarjasta a-sarjaan, mutta korostaa muun valmennuksen tärkeyttä. Korisliigassa hienon uran tehnyt ja edelleen KTP:ssä pelaava Jukka Matinen oli suurena apuna tässä hienossa saavutuksessa. Larkas viihtyi Espoossa hyvin. Hänen mukaansa aika oli erittäin opettavaista. “Naisten sarjoisssa ikärakenne on nuorempi ja aamuharjoittelu tehdään töiden ja koulujen ehdoilla. Miehet omistautuu enemmän harjoitteluun, mikä on ymmärrettävää koska heistä suurin osa on ammattilaisia. Naisille pitää kuitenkin selittää tarkemmin miksi tiettyjä asioita tehdään” Hongan a-tyttöjen kanssa voitettu sm-kulta oli ensimmäinen iso voitto ja siksi merkityksekäs valmentajalle. Voitosta ison tekee myös se ettei heillä pitänyt ennen kauden alkua mahdollisuutta mestaruuteen. Espoossa vietetty aika oli kaikin puolin onnistunut, koska joka vuosi ainakin yksi naispelaaja nousi maajoukkueeseen. Larkas voitti naisten kanssa käytännössä kaiken mahdollisen. Kun Hongalla ei ollut tarjota Larkakselle jatkossa sopivaa roolia, hänelle avautui hieno mahdollisuus ryhtyä Helsingin uuden seuran Seagullsin päävalmentajaksi. Haaste oli taas astetta kovempi, koska joukkueen tavoite oli nousta korisliigaan. Nousutavoite täyttyi ja helsinkiläismiehelle lyötiin vuoden jatkopahvi käteen. Larkas on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut jo paljon urallaan. Hän pitää omaa valmennusfilosofiaansa tärkeänä asiana, koska joukkueella pitää olla aina suunta mihin kehittyä. Valmentamisen varjopuolet tulevat esiin silloin kun pitää esi-
merkiksi antaa potkut joillekin pelaajalle.“Ei koskaan ole kiva potkia ketään pois, mutta kovia päätöksiä on vain tehtävä tässä ammatissa” Itsekriittisenä miehenä tunnettu valmentaja kuitenkin haluaa oppia koko ajan lisää. “Kaikki meistä tekevät virheitä ja niistä on pakko oppia ja viisastua.” Lokeissa hyvää työtä tekevällä valmentajalla on vielä pitkä ura edessään korisliigassa ja jos sama tekemisen meininki jatkuu hänellä on rahkeita valmentaa isommissakin liigoissa. Tällä hetkellä Helsinki on kuitenkin hänelle oikea paikka kehittyä ja kehittää omia valmentamistaitoja. Teksti: Niko Huupponen
17
A l k o h o l i s t i n matka
raittiiksi
A
lkoholi, ystävämme ja vihollisemme. Se herättää tunteita, luo ja tuhoaa suhteita toisiin ihmisiin. Kuitenkin meille suomalaisille se on hyvin tärkeä asia joka päiväisessä elämässämme. Alkoholi voi ilostuttaa elämää monellakin tapaa. Myöskään täysin selvinpäin oleminen voi sulkea ihmisen pois porukasta, vaikeaa olla mukana kun muut juovat ja itse ei ota tippaakaan. Mutta mitä sitten kun kohtuukäytön raja ylittyy ja ei enää pysty kontrolloimaan omaa alkoholinkäyttöään. Omalla kohdallani niin kävi. En tuntenut enää omia rajojani, en muistanut aamuisin mitään ja rahat olivat aina loppu. Syitä on monia, mitkä voivat ajaa ihmisen juomaan. Itselläni pääsyy oli yksinäisyys, ei tahtonut olla yksin vaan aina liikenteessä ja nähdä ihmisiä. Kuitenkin tietyssä pisteessä alkoholi nousi päärooliin. Ainoastaan oikein paha krapula saattoi estää juomisen, mutta kuitenkin jos oli lauantaikrapula, oli pakko lähteä uudestaan olosta riippumatta. Lopulta rintakivut ajoivat sairaalaan ja selviää että sydän on normaalia suurempi. Sellaisen asian kuullessaan iskee ihmisellä päähän ajatus, että onko tässä viinan läträyksessä ja tupakan poltossa mitään järkeä. Nyt olen ollut puoli vuotta ilman alkoholia ja voin sanoa että mukava herätä hyvään oloon. Muistaa edellisen illan, ei ole pahaa oloa ja rahaakin säästyy. Meistä jokainen voikin miettiä, että onko alkoholin käyttö aina tarpeellista. Miettiä onko tarpeellista ottaa jokaisena vuoden juhlapäivänä. Kaikenlaiset rikokset vähenisivät, kun jokainen suomalainen yrittäisi vähentää omaa juomistaan, edes vähän. Tämä on minun mielipiteeni mutta päätöksen juomisestaan tekee jokainen itse.
18
Feliks Heikkinen
P
Liikkumisen ilo hukassa uhutaan paljon siitä, miten nykynuoret harrastavat liian vähän liikuntaa. Pullamössösukupolveksi sanottu nuoriso viettää aikansa älylaitteiden parissa. Yleisesti vähäisen liikunnan harrastamisen syyksi laitetaan juuri internet-aikakausi, mutta on myös toinenkin syy.
Monet sanovat, että koulun liikuntatunnit ovat liian kilpailuhenkisiä. Tunnit koetaan pakkopullaksi, vaikka liikunnan tulisi olla mukavaa ajanvietettä ja yhdessäoloa. Kun muistelen ala- ja yläasteen liikuntatunteja, myönnän että ne eivät aina olleet herkkua. Vapaa-ajalla kuitenkin pelasin ystävien kanssa kaikenlaista. Suurin ongelma liikuntatunneissa oli mielestäni se, että “oli pakko tehdä”. Silmiini sattui taannoin Ylen sivuilla otsikko: Koulu tappoi monelta liikuntakipinän loppuiäksi: “En pysty ryhmäliikuntaan, alkaa ahdistaa ja itkettää”. Liikuntatunneilla mitataan ja testataan oppilaita ja tulosten perusteella heidät laitetaan “paremmuusjärjestykseen”. Listan kärjessä olevat oppilaat saavat tukun kehuja ja häntäpää jätetään usein huomiotta. Urheilukilpailuihin valitaan aina luokan parhaat oppilaat edustamaan, vaikka halukkaita olisi muitakin. Usein tästä syystä oppilaille tulee tunne, että he eivät ole mitään, eikä heitä kelpuuteta mihinkään. Koulun kuuluisi kannustaa oppilaita siihen mistä he itse pitävät, eikä tyrmätä oppilaiden omaa innokkuutta. Liikuntaa halutaan lisätä opetusohjelmaan ja sitä kautta nuoriso liikkeelle, mutta jos kerran tuloksena on liikuntakipinän tappaminen, ei liikunnan lisäämisestä ole hyötyä. Melkein päinvastoin: nuoret alkavat vihata liikuntaa entistä enemmän. Jos oikeasti halutaan saada positiivisia tuloksia, on otettava harppaus eteenpäin. Loviisa Hautoniemi
Opetusneuvos Matti Pietilä valmistelee opetussuunnitelmauudistusta, joka muuttaisi ala- ja yläasteen liikuntatunnit hyvinvointioppiaineeksi. Pietilä haluaa saada oppilaat rakastumaan liikuntaan. Tavoitteena on, että uudistus tulisi voimaan elokuussa 2016.
19
EHDOTTOMUUDEN ÄÄRIRAJOILTA
PAREMPAAN ELÄMÄÄN
Terveydenhoitajan kehotus teini-ikäisenä voi johtaa 15 vuoden helvettiin. Helvettiin missä sekä henkinen, että fyysinen hyvinvointi revitään riekaleiksi.
öydän toisella puolella istuvan, Fitme-Tiimiin kuuluvan Tiia Willmanin säteilevän hymyn ja aurinkoisen olemuksen takaa ei näy jälkeäkään hänen kokemistaan rankoista vuosista. Nyt vuoden ajan parempaa, terveellisempää ja onnellisempaa elämää elävä Tiia, muistaa kuitenkin synkän alun kuin eilisen päivän. Hänen traaginen tarinansa sai alkunsa kun hän oli 13-vuotias.Terveydenhoitajalla käynnin jälkeen Willman aloitti ensimmäisen kerran laihduttamisen. Laihduttaminen ja ruokavalion muuttaminen ehdottoman tarkaksi oli hänen tapansa paeta pahaa oloa. - Se oli niin systemaattista, joten jäin helposti koukkuun. Pahaa oloa ja epävarmuutta on helppo paeta suorittamiseen. Suorittaminen toimii päihteenomaisesti, minulle asiaa ajoi pakonomainen liikunta ja painon tarkkailu, mutta toisaalta se olisi voinut olla vaikka päihteiden väärinkäyttö tai yli varojensa shoppailu. Ajan saatossa treenaaminen muuttui vain kovemmaksi ja ruokavalion laajuus supistui entisestään. Vaikka henkinen hyvinvointi selkeästi kärsi tästä liiallisesta treenaamisen ja ruokavalion rummuttamisesta, Tiia taisteli eteenpäin väkisin -Halusin pudottaa painoa ja olla yhä paremmassa kunnossa. Välillä ei kiinnostanut yhtään treenata, mutta pakotin itseni siihen. Kaikki oli vain suorittamista. Tiia, hänen kroppansa hyvinvointi sekä intohimo elämäänsä kohtaan kuihtui päivä päivältä. Masentuneisuus ja jokapäiväinen kireä mielentila valtasi Tiian ja hänen elämänsä. Viimeinen askel ennen totaalista tiputusta tyhjyyteen, oli osallistuminen fitness-kisoihin. Kisojen jälkeen hänen ystävänsäkin huomasivat suuren negatiivisen muutoksen ja Tiia tarttui vihdoin härkää sarvista. -Viimeisten vuosien aikana olen ottanut selvää asioista, koska oli pakko selvittää mitä mulle on tapahtumassa.
“ 20
On järjettömintä perustella fitnestä sillä, että se on kilpaurheilua joten sen ei tarvitse olla terveellistä.
“
Ehkä ihmisten pitäisi tehdä asioita itselleen , eikä vaan mennä johonkin tiettyyn muottiin koska se on nyt pinnalla.
ykyään hän treenaa vain omaksi ilokseen nautintoja hakien. Willman painottaa että treenaamisen pitää tuottaa nautintoa ja siksi sitä ei aina tarvitse tehdä verenmaku suussa. -Nykyään treenaan vain silloin kun mulla on sellainen fiilis, eikä silloin kun se on vain pakonomaista. Pyöräilen töihin, kävelen rappusia ja siivoan. Haen siis liikuntaa myös arkisten askareiden kautta, kunhan se on kivaa. Itse fitness-urheilua hän ei tyrmää suoraan, mutta harrastuksen pariin syitä kysyttäessä Wilman pomppaa melkein pystyyn. -On järjettömintä perustella Fitnestä sillä että se on kilpaurheilua joten sen ei tarvitse olla terveellistä. Fitness on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta kaikille se ei todellakaan ole terve laji. Heti fitness-kisojen jälkeen Personal Trainer-tutkinnon suorittanut ja vuotta myöhemmin liikuntalääketiedettä vuoden opiskellut Tiia on nyt osa Fitme-Tiimiä. Tiimin tarkoitus on valaista ihmisiä oikeasti terveellisestä liikunnasta ja ruokavaliosta. Heillä on kolme teemaa; Ravinto, Lepo ja Liike. Luennoilla kannustetaan lempeämpään liikuntaan, joka toimi arkiaktiivisuusalueella. Eli ihan päivittäis askareisiin vaativassa liikunnassa. Sen lisäksi levon merkitystä korostetaan. Willman painottaa, että nimenomaan lepo ja stressinhallinta ovat avainasemassa ihmisen hakiessa parempaa hyvinvointia. - Ruoansulatus ei toimi, jos stressi on kova. Kun ruoka ei sula kunnolla, se rasittaa suolistoa ja voi johtaa mm. mielihyvähormoni serotoniinin tuotannon vähenemiseen ja aiheuttaa siten masennusta. Koko haastattelun ajan hän painottaa, että ihmisten tulisi tehdä itse ruokaa puhtaista raaka-aineista ja unohtaa kaiken valmiin. Hän lisää että suoliston toimivuuden kannalta, ihmisen on tärkeää saada kuituja, mieluiten kasviksista ja marjoista, sen sijaan leivät ja muut teolliset viljatuotteet voi huoletta jättää kaupan hyllylle. Syödyn ruuan ja harjoitetun liikunnan tulisi tähdätä koko ajan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. -Silloin kun nuo menevät esteettisyys edellä, niin ollaan väärällä polulla. Ehkä ihmisten pitäisi tehdä asioita itselleen , eikä vaan mennä johonkin tiettyyn muottiin koska se on nyt pinnalla. Ihmisten pitäisi kuunnella, arvostaa, sekä rakastaa itseään. Meidän elimistö kertoo mitä meidän pitäisi tehdä, meidän pitää vain kuunnella sitä. Teksti: Julius Sorjonen Kuvat: Milla Tallberg
Noin 15 vuotta sitten terveydenhoitaja kehotti Tiiaa laihduttamaan. Tiia ei halua syyllistää terveydenhoitajaa mutta myöntää että tuo oli se tuuppaus joka työnsi hänet tuskaiselle tielle jonka hän sai vasta vuosi sitten päätökseen. -On hirveää haaskausta hukata elämästään aikaa siihen, että miettii miltä näyttää. Kun meidän tulisi vain keskittyä siihen mikä tekee meidät oikeasti onnelliseksi eikä rääkätä itseämme paremman ulkonäön takia henkihieveriin. Olen surullinen että hukkasin omasta elämästäni 15 vuotta siihen ja toivon ettei kukaan muu toista ikinä tätä samaa virhettä.
21
Heppakärpäsen pistämä
Eläinten ystävät huomioonottaen käväisimme ratsastustallilla ja löysimme haastateltavaksi Aino Saarisen. Hän kertoi meille itsensä ja hänen Riesa hevosensa välisestä suhteestaan. Milloin aloitit ratsastuksen ja mikä sai sinut silloin aloittamaan harrastuksen?
-Alotin ratsastuksen noin 7-vuotiaana, mutta ratsastuskoulun opetuksessa aloitin vuotta myöhemmin. Kaverin kautta aloitin ratsastuksen ja hepat oli uutta ja jännää! Ja kun kerran heppakärpänen puraisi, ei loppua näkynyt.
Missä opiskelet ja mikä sinusta tulee, kun valmistut?
-Opiskelen Harjun oppimiskeskuksessa Ravijoella. Valmistun ratsastuksenohjaajaksi.
Millaiseksi hevosen ja ratsastajan välinen suhde kehittyy? Onko luottamus hevoseen vaikea saada ja toisinpäin?
-Luottamus hevosen kanssa vahvistuu mitä enemmän sen kanssa on tekemisissä, ei vain ratsastettaessa sitä. Myös sen kanssa oleminen jokapäiväisissä tilanteissa on tärkeää, jotta suhde kehittyy. Hevosen on tärkeä luottaa hoitajaansa/ratsastajaansa, sillä ihminen saattaa viedä hevosen uusiin tilanteisiin, jotka voivat olla hevoselle pelottavia. Hevosten luottamuksen saaminen on kuitenkin yksilöllistä ja hevoskohtaista, sillä joillekin hevosille on voinut muodostua pelkoja eri tilanteita kohtaan. Silloin hevosen kanssa tulee olla itsevarma ja näyttää kuka “johtaa” ja että ihmiseen voi luottaa. Hevosta väärin käsittelemällä ja viemällä se äärimmäisyyksiin voi pilata hevosen ja ihmisen välisen suhteen.
Mikä on parasta ratsastuksessa ja mitä se on sinulle opettanut?
-Ratsastuksessa parasta on oman sekä oman ratsastettavan hevosen kehityksen huomaaminen. Hevosten kanssa tulee olla kärsivällinen ja määrätietoinen - ollaan isojen eläinten kanssa tekemisissä, joten on tärkeää tietää kumpi johtaa. Parasta on kun yhdessä kehitytään ja löydetään yhteinen sävel. Mitä enemmän kehitymme ja löydämme uusia ratkaisuja ja onnistumme, sitä enemmän haluan oppia ja tulla paremmaksi ratsastajaksi. Helppoa se ei ole, joten itseluottamusta täytyy löytyä, samoin kärsivällisyyttä joka omalla kohdallani on huimasti noussut.
Monet ajattelevat, että ratsastuksessa hevonen tekee kaiken työn. Onko ratsastus siis fyysisesti raskas harrastus?
22
-Ratsastus oli minulle alkuun raskasta fyysisesti, sillä hevosta ratsastettaessa joutuu käyttämään paljon pohkeita, istuinlihaksia, hauista ja monia muita lihaksia. Miltei koko kroppa joutuu käyttöön. Nyt kun ratsastuksesta on tullut minulle niin rutiininomaista ja arkipäiväistä, en huomaa sen fyysistä raskautta. Jos pidän taukoa ratsastuksesta, huomaan kyllä sen seuraavalla kerralla hevosen selkään noustessani. Ratsastus on hevosen ja ratsastajan yhteistyötä, ei vain hevosen liikuttamista. Ratsastaja kertoo hevoselle mitä tehdään, milloin tehdään, miten tehdään. Se tulee kertoa selkeästi, jotta hevonen voi sen toteuttaa ratsastajan ohjeiden mukaisesti. Ratsastus on hyvää liikuntaa, mutta sen lisäksi tulisi myös harrastaa muita lajeja. Salilla käynti on hyvä vaihtoehto, mutta myös juoksu, hiihto, pallopelit ja monet muut lajit sopivat ratsastuksen lisäksi.
Millainen suhde sinun ja Riesan välillä on ja millainen Riesa on luenteeltaan?
-Alotin Riesan kanssa syksyllä 2011, olin lopettanut ratsastuskoululla ja etin vuokrahevosta jota käydä ratsastamassa pari krt vkossa. No sitten Riesan omistaja otti yhteyttä sähköpostitse ja ilmoitti Riesan etsivän vuokraajaa. Kävin kokeilee olisko poni sopiva ja olihan se! 3vuotta sitä vuokrasin, kunnes se siirty tänne mun koululle mulle ylläpitoon. Tarkoittaa siis sitä, että se on kuin mun oma, mutta papereissa yhä Riesan omistajan. Maksan Riesan kulut mutta päätän pääasiassa itse sen asioista. Meillä alkoi Riesan kanssa kaikki tosi hyvin, mutta luottamus tottakai pitää luoda jokaiseen hevoseen erikseen. Suuria ongelmia ei koskaan ollut, mutta jotain pieniä esim. välillä Riesa ei halunnut tulla pois laitumelta ja välillä maastossa halusi kääntyä kotiin päin. Saatoimme tapella hetken aikaa, mutta Kun sille ei antanut periksi ja näytti kuka määrää missä mennään ja mihin mennään, poni alkoi ymmärtämään että mua on turha testailla. Luottamus ja kunnioitus toista kohtaan kasvoi ja nykypäivänä meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia. En vie sitä pelottaviin paikkoihin, mutta koska ollaan eläimen kanssa tekemisissä, täytyy muistaa että ne näkevät enemmän kuin me. Jos pelottavia asioita tulee, niitä lähdetään yhdessä ratkomaan.
Riesa juoksee mua vastaan kun haen sitä ulkoa ja tunnistaa “oman ihmisensä”. Se on mun parhaimpia ystäviä ja koska olen sen kanssa joka päivä, en enää voisi kuvitella elämää ilman sitä. Riesa oli 6v kun aloin ratsastamaan sillä. Se oli silloin vielä aika kokematon ja hiomaton timantti. Se on leikkisä ja huumorintajuinen hevonen, joten sen kanssa välillä on tarvinnut pitempää pinnaa ja omaakin huumoria. Se kuitenkin on niin kiltti, että yrittää aina tehdä parhaansa ja miellyttää ihmistä. Se rakastaa tosi tosi paljon ruokaa, joten siitä saa jo melkoisen ystävän kun sille ojentaa porkkanan. Sen luottamus on kuitenkin ansaittava ajan kanssa, kuten uskoakseni useimpien hevosten kanssa. Se rakastaa kaikkia hevosia, joten se osaa olla tyhmänrohkea ja menee päättömästi uusienkin hevosten luo, varomatta kohti tulevia hampaita tai kavioita. Se on oma ihana persoona, hyvin eläväinen kaveri. Se pitää vauhdista ja varsinkin esteistä, mutta toki rennot kesäpäivät kavereiden kanssa laitumella tekee terää. Me treenataan joka vko kouluratsastusta ja esteitä, hyvillä säillä käymme maastossa, joskus vain päästän Riesan vapaaksi maneesiin juoksemaan yksin tai kavereiden kanssa. Sen kanssa voi toimia todella monipuolisesti ja siksi se onkin mielestäni niin mahtava.
Kuvat ja haastattelu: Veera Kannisto
23
Terveyspommitus valtaa median Fitness-elämäntavasta on tullut muotia ja arkipäivää. Mediassa hehkutetaan huippukuntoa ja hyvää oloa niin, ettei pakoon tunnu pääsevän vaikka haluaisikin.
Raitiovaunu numero kolme vie Kalliosta Helsingin keskustaan vajaassa vartissa. Matkalla voi pikaisesti tutustua stadin värikkäisiin katuihin. Tienvarsimainoksessa bloggaajat poseeraavat hikisinä kuntosalilla. Ohirullaavan ratikan kyljessä on jättimäinen purkki tarjousrahkajuomaa. Proteiinirahkaa on nyt joka toisella pysäkillä. Terveys, hyvinvointi, fitness. Ne ovat kaikkialla ympärillämme. Ne ovat medioissakin: aikakauslehdissä, mainonnassa, televisiossa ja radiossa.
Lehtihyllyjen suosituimmat Suomessa myydään yli kolmeakymmentä erilaista fitness- ja terveyslehteä. Noin puolet ilmestyy suomeksi säännöllisesti. Yksi Suomen johtavista mediataloista, Sanoma Media Finland, julkaisee neljää eri terveysaiheista lehteä. Niistä ainakin ET Terveys ja Me Naiset Sport- teemalehti ovat selvästi terveysinnostuksen poikimia uutuuksia. Sellaisia ovat myös mm. A-lehtien Apu-lehden ystäville lanseeraama Apu Terveys ja Aller median Fit Laihdu! –teemalehti. Terveyslehtien laajaa suosiota selittää mm. kysyntä kaikissa ikäryhmissä nuorista vanhuksiin. Valtaosa lehtien lukijoista on naisia (esim. Fit-lehdellä 85 %), mutta mieslukijoitakin houkutellaan mukaan. Esimerkiksi selkeämmin kuntosalimaailmaan sijoittuvan ProBody:n lukijoista jo yli puolet on miehiä. Ja jottei lukeminen kesken loppuisi, myös monet naistenlehdet kirjoittavat nykyään terveydestä ja hyvinvoinnista. Hyvä olo on kaikkien huulilla, joten terveyslehdet lehdet päätyvät paraatipaikoille kauppojen
24
lehtihyllyihin. Ärsyttävää? Ehkä. Yllättävää? Ei lainkaan.
Proteiinibuumi – mainostajien rahasampo Fitness sopii hyvin myös mainostajille. Viehättävää ulkonäköä on hyödynnetty mainonnassa iät ja ajat. Nyt ihanteeksi on tullut treenattu ja sporttinen nais- ja lihaksikas mieskeho. Ne poikkeavat hieman aiemmista ihanteista kuten ylenpalttisesta hoikkuudesta, mutteivat liikaa. Suuret massat pääosin hyväksyvät ne haluttavina ja niinpä ne päätyvät kauppojen ikkunoihin ja katumainoksiin.
Jutta ja puolen vuoden superdieetit –sarjassa asiantuntijat ohjaavat ylipainoisia uuden elämän alkuun. Ohjelma pyörii jo neljättä kautta, eli tilausta terveysviihteelle riittää. Laihdutustarinat tarjoavat erilaista, inhimillisempää kosketuspintaa fitnessilmiöön. Lehdissä ja mainoksissa kohtaamme vahvoja ja treenattuja ihanteitamme, mutta laihduttajat antavat realistisen kuvan todellisuudesta. Laihdutusohjelmiahan riittää: on suurinta pudottajaa ja pullukaksi muuttunutta rakasta. Kun kerran rakastamme tirkistelyä, on nerokasta yhdistää se trendikkääseen hyvinvointiteemaan.
Terveysviihde tarjoaa osansa myös mainostajille: Kun ihmiset pontevasti ryhtyvät “Terveysviihde minne proteiinijuomamainokset paremmin sopisivat tavoittelemaan sporttista ulkomuotoa, tarjoaa osansa myös kuin laihdutusohjelmien mainoskatkoille? heille on helppo myydä muutoksessa mainostajille: minne auttavia tuotteita. Hyvän ruokavalion Ylipainoisten tavisten ohella alan ammattilaiset perusta on kuitenkin puhtaissa ja proteiinijuomamainokset hiipivät ruutuihimme. Fitnesslajien harrastajia on paremmin sopisivat ravitsevissa ruoissa, ei proteiinilisissä. viime aikoina nähty niin viidakossa kisailemassa, Tämä ehkä tiedostetaan, mutta muutokset kuin laihdutusohjelmien vieraina keskusteluohjelmissa kuin arkielämäänsä vaativat aikaa ja vaivannäköä. Ajatukset mainoskatkoille?” esittelemässä. Uusin tulokas on keväällä 2015 timmimmästä kehosta ja itsevarmemmasta alkava Fitnesspäiväkirjat-tv-sarja. Siinä neljä minästä ovat niin vahvoja, että iskee treenaajanaista kuvaavat itse omaa arkeaan houkutus hakea apua esimerkiksi proteiinilisistä. fitnessintoilijoiden iloksi. Proteiinituotteissahan ei sinänsä ole mitään pahaa. Ainakin mainostajille ne ovat todellinen rahasampo. Vai kuka ei ole koskaan nähnyt proteeinirahkamainosta? Entä ken ei ole kuullut, kuinka salilla treenaa nyt loppukuun ilmaiseksi? Kuka ei ole törmännyt mainoskuvassa säteilevään Jutta Gustafsbergiin?
Terveysviihdettä kotisohville
Ainakaan vielä trendi ei osoita hiipumisen merkkejä. Medioiden terveyspommitus tulee ympäröimään meitä jatkossakin. Siitä voi kuitenkin ottaa kaiken hyödyn irti. Jokainen voi tehdä pienen parannuksen elintapoihinsa tai löytää uuden urheiluharrastuksen. Lehtien sivuilta löytyy hyviä vinkkejä, kunhan muistaa olla sopivasti kriittinen.
Noora Karppinen
25
F I T N E S S -kulttuurin
monet eri kasvot
T
erveys- ja hyvinvointilehtiä selailemalla voi normaalin kaduntallaajan mielestä törmätä pienellä vilkaisulla moniin pinnallisuuksiin ja epäkohtiin. Suurimmalle osalle tämä ei varmasti aiheuta minkäänlaista mielipahaa, mutta vaikutteille alttiimmille tämä aiheuttaa myös terveydellistä haittaa. Ensinnäkin kirjoittajana myönnän myös oman urheilu- ja syömistapojeni olevan paljolti seurausta siitä, kuinka nämä asiat vaikuttavat omaan ulkonäkööni. Nykymaailmassa tuntuu edustavalla ulkonäöllä olevan jo kohtuuttoman suuri vaikutus moniin asioihin. Ihmiset usein reagoivat, sekä lähestyvät sinuun helpommin, mikäli yksinkertaisesti näytät hyvältä. Kuntosalille ei nykyään kuulu mennä aivan minkälaisissa vermeissä tahansa. Urheilumuoti on tätä päivää ja myös eri vaate- ja urheilubrändeille erittäin suuri bisnes. Ehkei tässäkään asiassa todellisuus ole niin ihmeellinen, sillä kyllähän nykyihminen panostaa pukeutumiseensa erittäin suuresti myös urheiluaktiviteettien ulkopuolella. Kulttuurimuutos asiassa on viime vuosien aikana vain ollut erittäin silmiinpistävä. Muistan aikoinani käyneeni pitkän keskustelun bikini-fitnessiä harrastavan naisen kanssa. Nainen kertoi minulle, ettei hänen harrastuksensa johdu millään tavoin ulkoisista tekijöistä. Absurdi ajatus mielestäni, olenko ainoa? Pitäisikö sitten kaikkien olla mallinmitoissa ja näyttää fitnesslehden kansimallilta, jolla on rasvaton kroppa ja vatsalihakset paistaa ihan viimeisen päälle? Vastaus on varmasti monille ilmiselvä, ei tietenkään pitäisi. Vaikkakin ihmiset ainakin julkisesti ovat tätä mieltä, niin moni varmasti mielessään ajattelee päinvastaisesti, ainakin itsestään. Monille ihmisille sporttinen hiottu ulkomuoto ei ole mahdollinen geenitekijöiden tai erilaisten sairauksien vuoksi. On ilmiselvä asia mielestäni, että nämä fitness-kulttuuria edustavat lehdet ja tv-ohjelmat tuovat normaalille kaduntallaajalle paineita siitä, miltä itse näyttää.
26
Ruokavalioon pureutuminen on yksi näiden lehtien suurimmista sisällöistä. Otsikot, kuten: “näin huolehdit riittävästä proteiinin saannista”, “tällä ruokavaliolla rantakuntoon” tai esim. “varo näitä kaloripommeja” ovat kaikille tuttuja. Normaali kotiruoka tuntuu myös loistavan poissaolollaan hyvinvointilehtien ravinto-osioista, erilaiset smoothie-reseptit sen sijaan valloittavat osiota melko ankarasti. Kaikenlaiset ruokapaastot, sekä dieetit lehtien sivuilla neuvotaan tekemään pykälä pykälältä. Jokainen voi itse miettiä, onko paastoaminen tai kalorien laskeminen viimeistä kaloria myöten ihmiselle kuinka luontainen tapa? Korkea elintaso on ruokatottumuksiakin tutkien tuonut kansalla mahdollisuuden laittaa ateriansa arvoiltaan viimeisilleen hiotuksi. Joidenkin mielestä tämä on turhamaista, joillekin se ainoa oikea ratkaisu. Itselleni kulinaristisena ruuan maistelijana ja siitä nauttijana ainoastaan jokin pakottava sairaus olisi kaiketi ainoa asia, joka saisi ruokavalion virittämään aivan äärimmilleen. Pystyn kuitenkin kunnioittamaan suuresti sitä panostusta ja antautumista asialle, jonka osa pystyy ruokavalion suhteen tekemään. Niin tai näin, niin tosiasioita vastaan on turha sotia. Fitness-kulttuuri on tullut jäädäkseen. Joillekin nykyajan fitness-ihmisten elämäntyyli ja ulkonäkö aiheuttavat ihastusta, toisille se edustaa turhamaisuutta, sekä pinnallisuutta pahimmillaan. Toisille tuo elämäntyyli sopii ja he pystyvät nauttien viettämään sitä läpi elämän, toinen ihmistyyppi ei kestäisi elämäntapaa päivää kauemmin. Ehkä ihmisen vain pitäisi hyväksyä oppia viettämään elämänsä sillä tavoin, kuinka saavat siitä itse eniten irti. Aina ei ole oikeaa, eikä väärää, joten annetaan kaikkien tehdä omat ratkaisunsa ja ennen kaikkea pyritään kunnioittamaan niitä.
Teemu Tynkkynen
Liigan katsomot tyhjenevät Suomalaisen jääkiekon pääsarjassa Liigassa (ent. Sm-Liiga) on tultu paljon alaspäin katsojaluvuissa viime vuoteen verrattuna. Usein kauden alut saavat yleisön huonosti liikkeelle sekä, runkosarjan lopussa väki vähenee halleista, joissa joukkueella ei ole enää mahdollisuutta kymmenen parhaan joukkoon. Viime kauden katsojakeskiarvo oli 4973 ja tämän kauden aikana lukemaksi on muodostunut 4305. Syitä on monia, kuten Jokereiden lähtö KHL:ään. Heillä oli viime kauden Liigassa suurin katsojakeskiarvo. Hartwall-areenan lehtereillä oli aina yli 9000 katsojaa. Jokereiden paikan Liigassa kabinettipäätöksellä saanut Vaasan Sport vetää katsojia vielä hyvin (yli 4000/peli) mutta se on vielä alkuhuumaa. Vaativa vaasalaisyleisö tuskin jaksaa seurata ensi kaudella samanlaista rämpimistä. Osa kiekkoyleisöstä on lähtenyt mahdollisesti seuraamaan koripalloa tai lentopalloa sillä molemmissa lajeissa katsojamäärät ovat nousussa huimien MM-kisasuoritusten jälkeen. Liigasta ei voi pudota mestikseen, joten merkityksettömiä pelejä tulee loppukaudesta väkisinkin. On täysin ymmärrettävää, etteivät ihmiset halua maksaa melkein 20 e peleistä, joissa kentällä on haluttomia pelimiehiä sekä täytteenä junioreita. Joukkueet haluavat pelastaa tietysti taloutensa myymällä parhaat pelaajansa play-off paikan karatessa ulottumattomiin. Onhan se uskomatonta että Suomen suosituinta pääsarjaa pelataan lähes tyhjille katsomoille loppukaudesta. Liiga haluaa pitää sarjan suljettuna, jotta peräpään joukkueet pystyisivät loppukaudesta ajamaan uusia junioreita sisään. Näin liiga pysyy pelkkänä pelaajakasvattajaliigana muiden maiden kiekkosarjoille. Liigan aukaisemisella olisi todennäköisesti todella positiivisiä vaikutuksia yleisömääriin.
Niko Huupponen
27
28
Vapaalan veräjänvartija Kun 18-vuotiaalta Matias Sauramaalta kysyy, haluaako hän olla paras, hän vastaa: - Tottakai haluan! Mitä järkeä tässä touhussa muuten olisi, jos ei haluaisi olla paras!
Tämä lause kertoo paljon tästä nuoresta maalivahtilupauksesta, joka solmi tällä viikolla kaksivuotisen sopimuksen Suomen menestyksekkäimmän seurajoukkueen Helsingin Jalkapalloklubin (HJK:n) kanssa. Miehen perässä oli myös muutama muu Veikkausliigajoukkue. Vantaan Vapaalassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Matias ei ole ikinä ollut joukkueensa lahjakkain pelaaja. Kaiken mitä hän on saavuttanut, hän on ansainnut kovalla työllä ja motivoituneella harjoittelulla. Matiaksen lapsuudenkoti sijaitsee aivan Myyrmäen kenttien ja hallien vieressä, joten alue oli idyllinen nuorukaisen kehittymisen kannalta. Hän kertookin, että kentillä kavereiden kanssa vietetyt tunnit ovat olleet tärkeä osa hänen kehittymistään.
29
Nuoruusvuodet Sauramaa pelasi juniorivuotensa Vantaan Jalkapalloseuran (VJS:än) riveissä. 10-vuotiaaksi asti hän pelasi hyökkääjänä, mutta yhdessä turnauksessa heidän joukkueensa maalivahti loukkaantui ja Matias laitettiin maaliin. Sen jälkeen poikaa ei päästetty enää pois maalinsuulta. Matias pelasi VJS:ssä 16-vuotiaaksi asti. Vasta 14-vuotiaana hän päätti, että alkaa panostamaan jalkapalloon tosissaan. Maalivahtivalmentaja Tommy Nordensvanin kanssa vietetyt treenimäärät alkoivat kasvaa todella suuriin määriin ja Matias jäikin useasti joukkueharjoitusten jälkeen harjoittelemaan omalla ajallaan, joko yksin tai Nordensvanin kanssa. Häntä ei kuitenkaan ikinä valittu piirijoukkueisiin. - Olen vähän myöhään herännyt pelaaja, Sauramaa toteaa.
Kehittyminen 16-vuotiaana nuori maalivahti siirtyi PK-35:n miesten edustusrinkiin, jossa hän oli ensin vuoden ilman sopimusta, mutta harjoitteli kuitenkin koko vuoden joukkueen kanssa, sekä pääsi pelaamaan muutaman harjoituspelin. Samaisena vuonna
30
Matias tajusi, että pärjää aikuisten tasolla, mikä ruokki nuoren miehen motivaatiota. Samalla hän päätti, että hänestä tulee ammattijalkapalloilija. Vuonna 2013 syksyllä Matias kävi harjoittelemassa silloisen 2. Bundesliigajoukkue Dynamo Dresdenin kanssa. Siellä kilpailu oli kovaa ja pelin tempo vielä rutkasti kovempi kuin Suomessa. Jos teki virheen, sai välittömän palautteen. Ilmapiiri oli siis todella vaativa. Kaikkien pelaajien voitontahto oli todella kova ja peli oli erittäin fyysistä. - Nautin ajastani Saksassa ja sain sieltä lisäboostia harjoitteluuni sekä motivaatiooni tähdätä huipulle. Loppukaudesta Matias pääsi pelaamaan muutaman Ykkösen pelin ja tästä hän kiittääkin silloista valmentajaansa Iril Zeneliä. Matias esiintyi näissä peleissä edukseen ja sai sopimuksen seuraavaksi kaudeksi PK-35:een.
Vaikeuksien kautta voittoon Seuraava kausi oli nuoren miehen tähänastisen uran värikkäin. Siihen mahtui niin hyvää kuin huonoakin. Matias pääsi mukaan U18 maajoukkuerinkiin, mikä osoitti, että kova työ alkaa tuottaa tulosta. Hän sai myös vastuuta PK-35:ssä ja olikin harjoituspeleissä ykkösmaalivahdin roolissa. Viimeisessä harjoituspelissä Matiaksen reisi kuitenkin revähti.
Loukkaantuminen kesti kuusi kuukautta ja oli nuorelle miehelle vaikeaa aikaa. Samalla hän kuitenkin kasvoi henkisesti ihmisenä sekä pelaajana. Kun reisi revähti ensimmäisen kerran, suhtautui Matias siihen kevyesti. - Ajattelin, että se olisi pikkujuttu ja kohta olisin jo takaisin pelikentillä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja loukkaantuminen uusiutui. Silloin hän tajusi, että kuntoutus on tehtävä huolella, jotta hän pystyy palaamaan entistä vahvempana takaisin. - Nuori pelaaja ei välttämättä itse tajua tilanteen vakavuutta loukkaantumisen tullessa ja ura saattaa tällöin loppua lyhyeen, Sauramaa toteaa. Hän alkoikin loukkaantumisen myötä suhtautua paljon ammattimaisemmin jalkapalloon ja omien sanojensa mukaan hän sai kokonaispaketin kuntoon.
“Jalkapallo on parasta mitä voi tehdä.”
Paluu kentälle Loukkaantumisen jälkeen Matias palasi pelikentille entistä vahvempana ja päättäväisempänä. Tällä hetkellä hänen harjoitusviikkonsa kuuluu kymmenen harjoitusta, joista hän harjoittelee omalla ajallaan neljästi. Tämä kertoo jotakin nuorukaisen kehittymishaluista. - Ei minua kiinnosta, jääkö aikaa mihinkään muuhun, sillä jalkapallo on parasta mitä voi tehdä, Sauramaa kertoo. Silti Matiaksella ei ole ikinä ollut ongelmia esimerkiksi koulussa. HJK julkaisi viime viikon tiistaina tehneensä kaksivuotisen sopimuksen Sauramaan kanssa. Matias kertoo, että iso rooli sopimuksen syntymisellä on HJK:n maalivahtivalmentaja Ville Wallénilla, joka on nähnyt hänen potentiaalin ja halun kehittyä. Wallén onkin valmentanut Sauramaata jo jonkin aikaa Pohjois-Haagan yhteiskoulun aamuharjoituksissa. - Wallénin intohimoinen valmennustapa on antanut minulle paljon oppia, maalivahtilupaus toteaa. Sauramaa ei siis siirry täysin uusiin ympyröihin lähtiessään HJK:hon. Toki kanssapelaajat ovat uusia muutamaa tuttua lukuunottamatta. Maalivahti on harjoitellut HJK:n kanssa joulukuusta lähtien, eikä ole kokenut aikaansa Klubissa mitenkään erilaiseksi kuin PK-35:ssä. - Tottakai pelaajat ympärillä ovat laadukkaampia, mutta en ole lähtenyt harjoituksiin ujostelemaan, toteaa nuorukainen päättäväisesti. Isokokoinen maalivahti on nuoresta iästään huolimatta todella johtava pelaaja ja puolustajat sekä keskikenttäpelaajat saavatkin usein kuulla kentällä kunniansa. Monille saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että kopissa Matias ei olekaan se äänekkäin pelaaja.
seurajohdon kanssa ole juurikaan ollut. Matiaksen tavoite on päästä pelaamaan tänä vuonna Veikkausliigaa, mutta toisaalta hän tiedostaa roolinsa joukkueessa. - On mahdollista, että lähden hakemaan peliaikaa jostakin Ykkösen seurasta, Matias toteaa. Matias on kokonaisuudessaan tyytyväinen ratkaisuunsa siirtyä HJK:hon, mutta pitää siirtoa kuitenkin luonnollisena askeleena tässä vaiheessa. Mistään pikkupojan unelmasta ei voida siis puhua. Nuoren miehen tavoitteet ovat paljon korkeammalla. Kolmen tulevan vuoden sisällä Matias haluaa pelata mahdollisimman paljon U21-maajoukkuepelejä sekä Veikkausliigaa. Tavoitteena on myös kolkutella maajoukkueen portteja. Vaikka Matias onkin harjoitellut omalla ajallaan monia satoja tunteja, olisi jotain silti voinut tehdä paremminkin. - Tekniikkaharjoittelu on jäänyt liian vähälle ja siihen aion panostaa tulevaisuudessa. Monille jalkapallon ystäville tuntematon nimi Matias Sauramaa on pystynyt näyttämään, että kovalla työllä sekä päättäväisellä asenteella vain taivas on rajana. Hän tiedostaa mitä haluaa ja asettaa tavoittensa korkealla, eikä aio jäädä muiden varjoon. Unelmana nuorukaisella on ulkomaankentät, mutta niiden kanssa on turha lähteä vielä kiirehtimään. Luotto omaan osaamiseen on silti kova, ja miksipä ei tällä omistautumisen määrällä olisi.
Justus Haapala
Tulevaisuuden tavoitteet Tämä kausi on Sauramaalle tärkeä, sillä hän haluaa pelata koko ajan täysiä 90-minuuttisia. Tulevaisuudenkeskusteluja ei
31
32