Tutkintaopas
Tutkinnan kohdentaminen ja näyttö Rikosepäilyn täyttyessä tulee aina harkita millä mallilla, menetelmillä ja miten epäiltyyn ihmiskauppaan puututaan. Konventionaalisessa poliisitoiminnassa lähetetään kutsu kuulusteluun, ja rikoksesta epäillyt otetaan edellytysten täyttyessä kiinni sen jälkeen, kun on arvioitu muu käytettävissä oleva näyttö. Tämän lisäksi suoritetaan esimerkiksi kotietsintöjä lisäselvityksen saamiseksi. Ihmiskauppatutkinnassa ei aina kannata edetä konventionaalien toiminnan kautta. Esitutkintaviranomaiset voivat käyttää myös salaisia pakkokeinoja ja erityisiä tutkintatekniikoita ihmiskaupan tutkinnassa. Näitä käydään lyhyesti läpi seuraavassa laatikossa.
Salaiset pakkokeinot ja erityiset tutkintatekniikat Pakkokeinolain (806/2011) 10. luvussa määritellään viranomaisten salaiset pakkokeinot. Näitä keinoja ovat mm. telekuuntelu, televalvonta, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta sekä tekninen tarkkailu. Salaisten pakkokeinojen käytöstä rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi säädetään poliisilaissa, rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa (623/2015) ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (108/2018). Pakkokeinolaki mahdollistaa esimerkiksi telekuuntelun käytön tilanteissa, joissa viranomaisen on syytä epäillä ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa.
UNODC:n (2017, 49-51) raportissa ihmiskauppatapausten näyttökysymyksistä todetaan, että erityisiä tutkintatekniikoita kuten peitetoimintaa, telekuuntelua, tai paikkojen tai henkilöiden valvontaa voidaan käyttää todistajanlausuntojen, asiakirjatodisteiden sekä reaalitodisteiden keräämiseksi ihmiskauppatapauksissa. Myös IOM:n tutkintamanuaalissa (2018) todetaan, että todisteiden hankinta eri tietolähteistä on keskeistä ihmiskauppatutkinnan onnistumiseksi.
27
