Tulkkauksen huomioiminen Lainsäädäntö lähtee siitä, että kuulusteltavalla on oikeus käyttää kuulustelussa omaa äidinkieltään. Tämä koskee kaikkia asianosasia tutkinnassa. Myös alustavassa puhuttelussa on syytä käyttää tulkkia tai vähintään puhelintulkkausta, jos järkevä kommunikointi henkilön kanssa ei onnistu. Tulkkaus luo kuitenkin joskus haasteita tutkinnan suorittamiseen. Tulkki on käytännössä aina viranomaisen ulkopuolinen taho ja näin ollen käsiteltävät, joskus todella arkaluonteiset asiat menevät viranomaisten ulkopuolisten tahojen tietoon.
Tulkin käyttö on välttämätöntä ja lainsäädäntö velvoittaa esitutkintaviranomaisen huolehtimaan siitä. Suurimmat ongelmat tulkin käytössä ovat tulkin tavoitettavuus, tulkkauksen laatu ja tulkin luotettavuus. Lisäksi tulkkaukseen liittyy käytännön haasteita, kuten se, että poliisilla on velvoite käyttää ensisijaisesti turvallisuusselvitettyjä tulkkeja kilpailutetuilta sopimuskumppaneilta. Kaikkien kielien ja murteiden tulkkeja ei löydy Suomesta, mikä voi aiheuttaa hyvinkin suuria haasteita. Tulkit pitäisi ehdottomasti saada paikan päälle, mutta tämä voi kestää pahimmillaan useamman päivän. Käsiteltäessä ihmiskauppajuttua on varmistuttava tulkin luotettavuudesta. Tässä pitää huomioida käsiteltävän rikoslajin mukanaan tuomat erikoispiirteet. Suuremmillakin paikkakunnilla eri etniset yhteisöt ovat suhteellisen pieniä ja erittäin tiiviitä. Pienemmillä paikkakunnilla samaa etnistä taustaa edustavat henkilöt tuntevat toisensa käytännössä varmuudella. Tämän vuoksi saattaa olla perusteltua kysyä myös itse uhrilta, onko ehdotettu tulkki hänelle sopiva, jos kyse on etukäteen sovittavasta tapaamisesta. Käytännössä kaikista esitutkintaviranomaisten käyttämistä tulkeista on tehty vähintään perusmuotoiset turvallisuusselvitykset. Edellä mainitun lisäksi luotettavuuden arvioinnin taustaksi pitäisi selvittää ainakin tulkin lähipiiri, sekä tulkin ja lähipiirin yhteydet rikoksesta epäiltyihin. Lisäksi tulkin kanssa pitäisi aina laatia erillinen kirjallinen salassapitosopimus.
36
