Irtolainen 3/2013 by Irtolainen

I RTOLAINEN 3 / 2 0 1 3

Rapin alkujuuret

NokiaAnalyysia

Tasolaisen Image

Timo Eloranta ja Petri Roikonen valppaina ja silmä kovana Osmanisitseillä.

Alla Ilmar Metsalo, Timo, Kasperi Lavikainen ja Anna Haakana railakkaissa osmanitunnelmissa. Kuvat Noora Perhiö

IRTOLAINEN 3/2013

Pääkirjoitus

kuva Johanna Räty

Kuplia Taneli Urmas, Vastaava päätoimittaja Olin tiskaamassa, kun se iski. Syksy. Tyttöystäväni kysyi, olenko huomannut puiden lehtien värinmuutoksen. On ollut tässä kaikenlaista muuta. Ehkä jonain sadepäivänä olen potkinut märillä kengillä katujen lammikoissa likoavia vaahteranlehtiä. Matkalla Kaisaan tai Aleksandriaan, mikähän päivä se oli. Ei kun sehän oli Porthaniaan tenttiin, silloin satoi. Aloin miettiä. Koostuvatko päiväni tosiaan matkoista kotoa kampukselle ja takaisin? Ratikan ikkunoista ei maisemia tule katseltua. Minulla ei edes ole mitenkään erityisen paljon kursseja. En käy töissä, toisin kuin monet. Silti jotenkin tuntuu, että ajatukset pyörivät koko ajan vain opintojen ympärillä. Pitäisi saada enemmän aikaan. Olenko opintokuplassa? Kuplia on monenlaisia. Lapsena saippuakuplien puhaltelu oli kivaa. Volkswagen Typ 1 -automallia kutsutaan suomeksi Kuplaksi. Vuosituhannen alussa puhkesi IT-kupla. Joku väitti, ettei 1600-luvun tulppaanimania ollut sijoituskupla, mutta se on ainakin minun lempikuplani taloushistoriassa. Tuuttimörkö räppää kesän singlensä bpuolella, ettei hänen kuplaansa saa puhkaista. On kuitenkin kuplia, jotka on puhkaistava. Jos elämä alkaa olla vain opintopisteiden suorittamista tai töissäkäyntiä tai molempia, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään. Meitä kannustetaan tekemään vuodessa ainakin

55 opintopistettä, siitä voi saada siistin haalarimerkinkin. Samalla poliittinen ilmapiiri henkii opintotuen merkityksen heikentämistä ja sen korvaamista lainalla. Niin tai näin, duunissa käymättä on vaikea elää, ja siihen päälle pitäisi opiskella sen verran, mitä 55 pistettä kursseista riippuen vaatii. Ei se ole mahdotonta, mutta aika täysiä päiviä on tehtävä. Downshiftaaminen on sanana jo jotenkin onnistunut kulumaan eikä se sovi opiskelijaelämään kuin ironisesti. Mutta ihan totta, ei kannata tehdä

”MEITÄ KANNUSTETAAN TEKEMÄÄN VUODESSA AINAKIN 55 OPINTOPISTETTÄ.” enempää kuin jaksaa. Kunpa tajuaisimme sen useammin ajoissa. Tilastot eivät näytä opiskelijoiden kohdalla hyvältä. Iskin hanskat tiskiin niin että saippuavesi roiskui. Mentäisiinkö kävelylle, kysyin. Raitis syysilma tekee hyvää, antaa voimaa. Välillä on otettava taukoja arjesta. Kaisassa kirja sylissä unelmoiminen ei anna taukoa, vaikka mitään ei saisi aikaan. En ole luontoihminen, mutta myös kaupungin puiden ruska näyttää mahtavalta. Onko ne joka vuosi noin uskomattoman värikkäitä? Onneksi on myös onnen kuplia, jotka eivät puhkea, vaan kasvavat.

Sisältö TEKIJÄT

PALSTAT

3 PÄÄKIRJOITUS 6 UUTISKATSAUS 8 EDARIPALSTA 9 JORINAT 28 HENKILÖKUNNALTA 29 HALLITUKSELTA 30 FUKSEILTA

ARTIKKELIT

10 15 18 22

SANOJA, SANOTTAVAA VAI SANOMAA NOKIA PERUUTUSPEILISTÄ AIKAKAUSLEHTIMIES HOLLANTI JA MINÄ

MUUT 24

YOUR CORRESPONDENT IN LONDON

26 SEKAATTORI

JULKAISIJA TASO RY PÄÄTOIMITTAJAT TANELI URMAS VIIVI KUVAJA ULKOASU JA TAITTO LAURI HAIKOLA toimituksen yhteystiedot: etunimi.sukunimi@helsinki.fi KIRJOITTAJAT LAURI HAIKOLA MIRAN HAMIDULLA SAKARI HEIKKINEN EEVA KIISSELI ROOSA KOKKONEN KAISLA KUUSKOSKI VIIVI KUVAJA KASPERI LAVIKAINEN LAURI MIKOLA VERNERI PULKKINEN JORI PYYKKÖ TANELI URMAS PAINOS PICASET OY 150 KPL KANNET MIKKO VIRTA (ETU) NOORA PERHIÖ (TAKA)

gangstarappia. 10 Rapista Miksi?

IRTOLAINEN 3/2013

IRTOLAINEN ON TALOUS- JA SOSIAALIHISTORIAN OPISKELIJOIDEN YLPEÄN LINJAKAS TAIDELEHTI. EDES SADESYKSY EI MASENNA SITÄ, VAAN SE JAKSAA PIINATA LÄHELLE EREHTYVIÄ MITÄ VILLEIMMILLÄ JA EHDOTTOMIMMILLA TOTUUKSILLA HERÄTTÄEN PAKONOMAISTA HILPEYTTÄ. TÄMÄ VISIONÄÄRI SEURAA OMAA AIKAANSA, JOKA ON VALITETTAVASTI YHTÄ LIUKUVA KÄSITE KUIN MAAILMANLOPPU. MOLEMMAT TULEVAT VÄÄJÄÄMÄTTÄ JA OVAT LÄHES YHTÄ ODOTETTUJA JA TOIVOTTUJA

Analyysintynk채채 Nokiasta

Miehemme Lontoossa

(kuva ei liity juttuun)

Moninkertainen p채채toimittaja 18 Heikki Valkama

Uutiskatsaus

TASOLAISTEN YLPEÄN LINJAKAS TAIDELEHTI ETSII:

TULEVAISUUS

Päätoimittajia vuodelle 2014 Oletko järkähtämättömän järjestelmällinen kielioppipoliisi ja journalistisesti Suuri visionääri? Osaatko aikatauluttaa ja houkutella pahaa-aavistamattomia kanssaopiskelijoita kirjoittamaan aikamme kenties fabuloiduimpaan julkaisuun? Voi kyllä, kyllä, kyllä! Hae päätoimittajaksi Irtolaiseen, tuohon valtsikan ainejärjestölehtien rabulistiin, jonka loistossa muut kärventyvät. Kirjoittajia Virtaako suonissasi painomuste, joka pyrkii ulos? Haluatko tehdä työnäytteitä, joita esittelemällä voit myöhemmin hakea töihin Ihan Oikeaan Sanoma- tai Aikakauslehteen? Kirjoitahan Irtolaiseen. Lehteämme ympäröi löyhän talousja sosiaalihistoriallinen kalabaliikki, eli voit käytännössä tuhrustaa tekstiä mistä tahansa aiheesta. Taittajia Sujuuko InDesign? Edes hieman? Hyvä. Sinusta muovautuu siis Irtolaisen taittaja! Taittajalta vaaditaan intensiivistä työskentelyä lyhyissä jaksoissa neljä kertaa vuodessa, luovuutta sekä tarkkuutta. Taittaja huolehtii lehden ulkoasusta yhteistyössä päätoimittajien kanssa. Kuvittajia ja graafikoita Riivaavatko päässäsi pyörivät kuvat mieltäsi, eivätkä ne jätä sinua rauhaan edes öisin? Jos vielä kynä tai jokin modernimpi tietotekninen grafiikkaohjelma pysyy hanskassa Irtolaisen luomistyöhön osallistuminen on ratkaisu ongelmaasi. Pääset tekemään visuaalisista fantasioistasi todellisuutta, ja tekemään Irtolaisen kuvitteellisesta sisällöstä todellisuutta.

Vuosien mittaan Irtolaista on tituleerattu muun muassa Taso ry:n kansalliseepokseksi, riippakiveksi, raajarikkoiseksi äpärälapseksi sekä nenäliinaksi. Mitä tälle valtsikan harlekiinille tapahtuu seuraavaksi? Vuoden 2014 päätoimittajien valinta käy toteen Taso ry:n hallitusvaalien yhteydessä joulukuussa, kun kuluvan vuoden päätoimittajakaksikko T&V vetäytyy tehtävästään skandaalifanfaarien saattelemana ja katoaa tuomiokapitulin ulottumattomiin. Lisäkysymykset ja tiedustelut tervetulleita! ”IRTOLAISEN opetukset ovat pyhiä, sen neuvot sitovia, sen historiat tosia ja ratkaisut järkähtämättömiä.” Irtolainen, 2006

IRTOLAINEN 2/ 2 0 1 3

ÄÄRIMMÄISEN syysseminaarin teemana ”Radikalismi ja valtavirta” Roosa Kokkonen, HOL- ja kulttuurivastaava Lauantaina 16. marraskuuta Helsingin yliopiston päärakennuksella järjestetään Historian Opiskelijain Liiton syysseminaari, jossa pohditaan äärimmäisyyden ja radikalismin eri muotoja eri aikoina. Seminaarin puhujat ovat selvillä. Teemu Keskisarja selvittää ihmiskohtaloita piiritetyssä Viipurissa vuonna 1918 ja Erkki Vasara tarkastelee Lapuan liikettä suomalaisena äärioikeistoliikkeena 1920–1930-lukujen Euroopassa. Mats Fridlund lähestyy suomalaisen terrorismin syntyä teknologisesta näkökulmasta ja Leena Malkki analysoi Suomen suhdetta terrorismiin ja ääriliikkeisiin vuoden

2001 jälkeen. Derek Fewster käsittelee suomenruotsalaisten kansallista omakuvaa. Seminaarin loppuhuipennuksena on nykySuomen poliittista radikalismia tarkasteleva paneelikeskustelu: Jari Hanskan vetämään keskusteluun osallistuvat muun muassa Kokoomusnuorten varapuheenjohtajana tunnetuksi tullut Saul Schubak ja perussuomalaisten europarlamentaarikko Sampo Terho. Äärimmäisen mielenkiintoisen ohjelman lisäksi seminaaripäivä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua ulkopaikkakuntalaisiin historian opiskelijoihin esimerkiksi opettamalla heille helsinkiläistä sitsikulttuuria. Tarkempi ohjelma ja muita lisätietoja on Facebookissa ja yhis-opisksähköpostilistalla.

Taneli Urmas, Opintovastaava

Valtiotieteellisen tiedekunnan tutkintorakenneuudistuksen suunnittelu jatkuu. Radikaaleja muutoksia ei opiskelijoiden arkeen ole tulossa, eikä vanhempienkaan opiskelijoiden tarvitse pelätä opintopisteidensä menettämistä. Tällä hetkellä työn alla on yhteiskuntatieteiden yhteiset perusopinnot. Loppuvuodesta alkaa tason oman tutkinnon rakenteen suunnittelu, kertoo yliopistonlehtori Hanna Kuusi. - Alkuvuodesta pitäisi olla uusi rakenne selvillä, Kuusi sanoo.

Kuusen mukaan tiedossa on alustavasti kolme tiedekunnan yhteistä kurssia, nimikkeillä Suomalainen yhteiskunta, Globaalit prosessit ja Yhteiskuntateoriat. Yhiksen kursseista tarjotaan yhteiseen kurssipooliin Globaali talous ja Valta, politiikka ja kansalainen. Mitään radikaalia muutosta ei opiskelijoiden arjessa tule näkymään uusillakaan opiskelijoilla. Kuusen mukaan tason tutkinto pyritään rakentamaan niin, että omat perusopinnot säilyvät. Vanhempien opiskelijoidenkaan ei tarvitse pelätä, vaan kaikki opinnot hyväksytään sellaisinaan.

OPINNOT

Tutkintorakenneuudistus ei syö tehtyjä noppia

KULTTUURI

Hol ry järjestää seminaarin marraskuussa

Edaripalsta kuva Aksu Tervonen

Taistelu Vanhasta Miran Hamidulla Ylioppilaskuntamme HYY pääsi loppukeväästä Helsingin Sanomien otsikoihin. Syynä eivät olleet tavallisen opiskelijan arkea koskettavat ongelmat, vaan Vanhan ylioppilastalon yläkerran Musiikkisalissa harjoittelevien kuorojen sekä orkesterin eli musiikkikorporaatioiden kohtalo. Valtamedian välittämän kuvan perusteella HYY toimi ahneesti päättäessään rajoittaa musiikkikorporaatioiden harjoituskerrat nykyisestä neljästä yhteen viikkokertaan, millä pyrittiin tekemään Vanhasta houkuttelevampi vuokrauskohde ulkopuoliselle liiketoiminnan harjoittajalle. Oppositiossa istuvan Ainejärjestöläisten ryhmän edaattorina voisin tietenkin yrittää pestä omat käteni asiasta, sillä keväisen päätöksen takanahan oli HYYn hallitus. En kuitenkaan voi, sillä olin mukana elokuun lopussa edustajiston kokouksessa, jossa olin vastustamassa musiikkikorporaatioiden hallituksen päätöksen vastineeksi tekemää jäsenaloitetta sekä myös siunaamassa hallituksen toimet HYYn omistajastrategian mukaisiksi. Tapahtumien seurauksena vastuu Vanhan liiketoiminnasta siirtyy vuoden alusta Royal Ravintolat yritykselle eikä HYYn oman liiketoiminnan piirissä tappiollisena pyörinyt Vanhan liiketoiminta rasita enää HYY Yhtymän taloutta. Edustajiston hyväksymän ponnen mukaan musiikkikorporaatiot ja Vanhan uusi vuokralainen yritetään kuitenkin vielä saada istumaan saman pöydän ääreen neuvottelemaan harjoitusvuorojen tulevaisuudesta. Valitettavaa sanoa näin, mutta perinteikkäiden korporaatioiden kannalta tilanne on huono.

IRTOLAINEN 3/2013

Jatkossa nämä joutunevat harjoittelemaan Domman Mechelinia-salissa, joka ei ainakaan korporaatioiden itsensä mielestä ole riittävän kelvollinen tila tähän tarkoitukseen. Politiikassa kuitenkin elämä on valintoja huonon ja vähemmän huonon väliltä. HYYn kiinteistöt Helsingin ydinkeskustassa ovat meidän opiskelijoiden yhteisesti omistamia, ja niiden liiketoiminnan käytössä olevien osien, kuten Vanhan, pitäisi jauhaa meille mahdollisimman paljon rahaa. HYYn palkatut edunvalvojat, järjestöjen toiminta-avustukset, lastenhoito perheellisille opiskelijoille sekä muut jäsenpalvelut ovat kuitenkin riippuvaisia HYY Yhtymän tuottamasta voitosta. Ainakaan minä en halua olla leikkaamassa mainittuja palveluita sillä perusteella, että liiketoimintamme voitto olisi jäänyt liian pieneksi Vanhan aiheuttaman rasitteen vuoksi. On myös valitettavaa todeta, ettei valtamedia ole tämän vuoden aikana juurikaan ollut kiinnostunut esimerkiksi opiskelijoiden heikosta toimeentulosta tai opintotukemme säilymisen eteen keväällä käydystä mielenosoituksesta. Viime mainitusta esimerkiksi Helsingin Sanomat ei kirjoittanut sanaakaan seuraavan päivän printtilehdessään. Korporaatioiden kohtalosta lehti sen sijaan jaksoi repiä otsikon ”Perinteitä vivutaan pois Vanhalta ylioppilastalolta”. Maan suurinta päivälehteä kiinnostaa siis enemmän opiskelijaelämän menneisyys, vaikka sen tulevaisuudesta löytyisi paljon suurempia kysymyksiä pohdittavaksi.

Jorinat

kuva Mikko Virta

Bloggaamisen sairas maailma Jori Pyykkö Instagram-suodatettuja kuvia salaateista. Jumppapäivityksiä. Päivän asuja. Ostosesittelyjä. Tätä kaikkea on suomalainen blogiskene. Suomessa on tuhansia blogeja, joiden teemat vaihtelevat muodista sisustukseen ja urheiluun. Lukijoita riittää, kommentteja satelee. Koska tiedän jo valmiiksi kaikesta kaiken, en vaivaudu edes tekemään taustatutkimusta aiheeseen liittyen. Mainittakoon kuitenkin, että välillä internetissä törmää yhteen jos toiseenkin blogiin. Riittää, että kirjoitan nyt vain absoluuttisen totuuden, oman mielipiteeni. Suomessa yleisimmät blogit ovat niin sanottuja lifestyle- ja/tai muotiblogeja. Sisältö ei näissä kahdessa juurikaan eroa toisistaan. Jaaritellaan elämästä, uusista kengistä ja otetaan kuvia aamupaloista. Jokaisen blogin jokaisen postauksen ollessa poikkeuksetta samanlainen herää kysymys, miksi nämä luomukset ovat niin suosittuja? Blogeja sanotaan uudeksi mediaksi, jossa bloggarit seuraavat ja kommentoivat muiden kirjoittamia blogeja. Yhdessä he muodostavat yhteisön, jota kutsutaan blogosfääriksi. Bloggareille ei kuitenkaan riitä pelkästään kuvat ja teksti. Myös videomuodossa tehdyt blogit kasvattavat suosiotaan. Niitä kutsutaan vlogeiksi. Aika omaperäistä, eikös. Totisesti, mikä saa ihmisen jakamaan elämänsä internetissä, missä se on käytännössä koko maailman saatavilla, varsinkin

jos sisältö on merkityksetöntä. Ymmärrän sen, että ihmiset seuraavat Barack Obaman Twitter-tiliä, mutta että 16-vuotiaan lukiolaistytön tarinoita lenkkeilystä ja vaateostoksista.

BLOGOSFÄÄRI KAIPAA KIPEÄSTI MASKULIINISTA AJATTELUA JA PARTAKARVOJA Suomen blogiskenessä on sisällön lisäksi myös eräs toinen merkittävä epäkohta. Täältä ei juuri löydy miesbloggareita. Blogosfääri kaipaa siis kipeästi maskuliinista ajattelua ja partakarvoja tasapainottamaan arkimeikki-postauksien valtamerta. En ota nyt huomioon Uusi Suomi –verkkolehden blogeja sillä ne ovat lähes poikkeuksetta hassujen kilipäiden höpötystä. Jos minä perustaisin blogin, se olisi hyvä blogi. Se käsittelisi (minun mielestäni) mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita. Siellä saattaisi olla kuvia. Silloin kaikilla olisi kivaa. Sitä ennen kuitenkin siteeraan Tuuttimörköä: ”Pitkät vitut blogosfääriin”.

sanoja, sanottavaa vai sanomaa

Rap-musiikissa ei varsinaisesti ole mitään erikoista. Kyseessähän on pitkälti vain rytmikästä sanailua niin ikään rytmikkään taustamusiikin päälle. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että rap toimii myös pelkkänä puheena ilman taustamusiikkia. Koska sanat ja lyriikat ovat rap-musiikissa se juttu, kappaleiden sanoituksille annetaan enemmän painoarvoa, kuin ehkä joissakin muissa musiikkityyleissä. Rap nouseekin mediassa silloin tällöin esiin juuri eri kappaleiden lyriikoiden vuoksi. On sitten puhe naisista, poliisien tappamisesta tai sanan ’neekeri’ käytöstä - rap herättää huomiota. Kaikissa musiikkityyleissä on kappaleita, joissa sanotaan kiistanalaisia asioita. Rapin tapauksessa huomio kiinnittyy usein kuitenkin nimenomaan musiikkigenreen, eikä esimerkiksi yksittäiseen artistiin. Tälle on varmasti monia syitä. Rap on suosiostaan huolimatta edelleen marginaalisempaa kuin vaikka rock-musiikki. Rap saatetaan siis nähdä erilaisena: siihen suhtaudutaan nimen omaan rap-musiikkina, ei musiikkina yleensä. Rap-lyriikoiden herättämä huomio perustuu toisaalta myös nimenomaan siihen, että rap on pohjimmiltaan puhetta musiikin päälle. Puhuessa usein pyritään sanomaan jotain: mitä vain

IRTOLAINEN 3/2013

Teksti Lauri Mikola. Kuvat Lauri Haikola ja stock.xchng

totisen saarnaamisen ja hölmön jauhamisen väliltä. Puheen voi kuitenkin aina nähdä heijastavan jotain puhujansa maailmasta. Rap-musiikkia on yhtä laajalla skaalalla kuin puhetta yleensä, eli juuri saarnoista jauhamiseen. Kuten pelkkä puhuminenkin, rap on myös heijastellut tekijöidensä omia maailmoja, tarkoittaen sekä ympäröivää maailmaa että myös heidän päänsisäistä maailmaansa, aatteita ja näkemyksiä. Rapin levitessä eri piireihin ja yhteisöihin on syntynyt jokaista laitaa edustavaa rap-musiikkia, uskonnollisesta rapista huumekaupparappiin. Mutta miten tähän on tultu? musiikkia juhliin Rapilla on pitkä historia ja sen menneisyyden linjoja voi vetää pitkälle afrikkalaiseen tarinankerrontaperinteeseen. Yleisesti rapin voidaan nähdä syntyneen 1970-luvun lopun New Yorkissa. Aluksi rap oli vain tanssimusiikkia soittavien tiskijukkien tunnelmannostatuskeino. Soittaessaan levyjä he kuuluttivat musiikin päälle erilasia rimmaavia lauseita kannustaen yleisöä nostamaan kädet ilmaan ja joraamaan. Ennen pitkää kuulutukset muuttuivat pitemmiksi ja siten rapiksi. Aluksi rap oli siis ennen kaikkea juhlamusiikkia. Rap pysyi näillä hauskanpito- ja biletysjuurillaan vielä päästessään levylle. Ensimmäinen listoille noussut rap-kappale oli vuonna 1979 ilmestynyt

– mista rap-musiikissa on ky sy my s?

Sugar Hill Gangin Rapper’s Delight. Biisissä räpättiin väri-televisioista, huonoista päivälliskutsuista ja yleisestä hauskanpidosta samana vuonna ilmestyneen tanssi-hitin1 instrumentaaliosuuden päälle. Rap nousi hauskanpitomusiikkina myös listojen kärkeen vuonna 1980 pop-yhtye Blondien Rapture-kappaleen myötä. Rapture oli poikkeava tapaus myöhempiin rap-hitteihin verrattuna, koska artistina on valkoihoinen nai-nen. Aikaansa kappale kumminkin sopi täysin, koska siinä oli kyse nimenomaan juhlimisesta. Hauskanpito ei kuitenkaan tapahdu missään omassa kuplassaan: siihen liittyy koko ympäröivä todellisuus kaikkine lieveilmiöineen. Nuoren rap-musiikin hauskanpitotarpeen voi nähdä johtuneen osaltaan siitä, että rapin tekijät ja kuuntelijat - yleisesti ottaen köyhät afroamerikkalaiset - halusivat hauskanpidolla paeta kurjaa todellisuuttaan. Vastaavasti hauskanpitorapissa oli alusta asti mukana tärkeä hauskanpitohuume: kokaiini. Rapin alkuaikojen supertähti, ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolella esiintynyt rap-artisti Kurtis Blow otti taiteilijanimensä kokaiinin lempinimestä blow. Alkuaikojen rap-tähdillä oli perimätiedon mukaan muutenkin oikein railakas meno ja hauskaa pidettiin muuallakin kuin vain äänitysstudiossa.

gangstat ei tanssi Rap kuitenkin kasvoi muutamassa vuodessa ulos hauskanpidosta. Sen sijaan. että kurjuutta olisi paettu hauskanpitoon, sen olemassaolo alettiin todeta suoraan. Esimerkiksi Grandmaster Flashin vuoden 1982 hitissä The Message räpättiin siitä, kuinka elämä kaupungissa on välillä kuin viidakossa, ja kuinka nuoren pojan tarina päättyy hirttoitsemurhaan. Räppärit olivat alusta asti puhuneet kappaleissa omista tekemisistään. Mitä he sanoivat itsestään alkoi kuitenkin

“GANGSTA RAP OLI KUIN SIIRTYMÄ KOKAIINISTA CRACKIIN.” muuttua karumpaan suuntaan. 1980-luvun puolivälissä maineeseen noussut gangsta rapin pioneeri Ice-T on sanonut, että aloitti rap-uransa biletys- ja hauskanpitokappaleilla. Pian hän tajusi olevansa roisto, joka menee bileisiin ryöstämään juhlijoita ja häiriköimään. Räppääminen bilettämisestä tuntui siis hullunkuriselta. IceT keksi, että musiikkia tehdessä on hyvä esiintyä omana itsenään, eli hänen tapauksessaan gangsterina. Rikollisen menon ympärillä pyörivä gangsta rap alkoi yleistyä 80-luvun puolivälistä eteenpäin, saavuttaen huippusuosion jo 90-luvun taitteessa. Se on pysynyt enemmän

tai vähemmän rap-musiikin keulakuvagenrenä siitä asti. Syyt gangsta rapin nousulle ovat moninaisia. Ostovoimainen keskiluokkainen nuoriso koki gangsteritarinat jännittäviksi ja innostui hankkimaan levyjä. Toisaalta myös levy-yhtiöt näkivät genressä potentiaalia. Yhtiöt panostivat hyvien artistien löytämiseen ja heidän markkinoimiseensa. Joissakin tapauksissa menestyvät gangstaräppärit eivät edes olleet oikeita gangstereita, vaan satuilivat vain aihepiiriin liittyviä kappaleita. Merkittävin syy gangsta rapin nousulle ja ylipäänsä sen synnylle saattaa kuitenkin löytyä yhteiskunnasta: Yhdysvalloissa alkoi 80-luvun puolivälissä crackepidemia. Crackillä tarkoitetaan ruokasoodan ja kokaiinin sekoituksesta saatavaa vahvaa ja halpaa korviketta, joka levisi nopeasti. Crack koski erityisesti köyhiä kaupunginosia, juuri niitä missä rap-musiikkia tehtiin ja kuunneltiin. Huumeet, niiden kauppa ja lieveilmiöt olivat olleet osa näiden kaupunginosien elämää lähes aina, mutta crackin myötä huumeiden rooli kasvoi entisestään. Crack oli halpaa ja koukuttavaa. Sen kysyntä oli valtavaa, minkä ansiosta sen myynti oli erittäin tuottavaa. Koska kyseessä oli rikollinen liiketoimi, kilpailussa ei pärjännyt vain markkinoinnilla ja hintojen laskemisella. Peli oli erittäin kovaa, ja rumat asiat, kuten murhat, väkivalta ja lapsityövoiman käyttö olivat yleisiä. Yhä useammat ihmiset saivat elantonsa crackin myynnistä ja/tai käyttivät koko elantonsa crackin hankkimiseen. Huumeet, jengit, rikollisuus ja niihin liittyvät lie-

IRTOLAINEN 3/2013

veilmiöt, kuten poliisien toiminta, köyhyys ja perheongelmat nousivat entistäkin jokapäiväisemmiksi ilmiöiksi. Kuten sanottu, rap heijastelee tekijänsä omaa maailmaa. Huumeiden ja rikollisuuden roolin kasvaessa ympäröivässä maailmassa ei ole ihme, että ne kasvattivat osuuttaan rapin maailmassa. Rapin ja huumeiden suhteen voi vetää toisenkin päätelmän. Alkuaikoina kokaiini oli rap-maailman tärkein huume, kallis bilehuume hauskanpitoon. Rap toimi alkuaikoina vähän samalla tavalla: kappaleissa ei murehdittu arkisista asioista, vaan pidettiin hauskaa. Crack taas oli arkisempi ja halvempi huume, josta oli glamour kaukana. Sitä ei käytetty hauskanpitoon vaan ihan puhtaan todellisuuspaon keinona. Tässä mielessä gangsterin rumaa arkea, kovaa työntekoa ja alan nousuja ja laskuja käsittelevä gangsta rap oli kuin siirtymä kokaiinista crackiin. Hauskoista viikonlopuista siirryttiin rumaan arkeen. ghetoista ihan kaikkialle Gangsta rapin noustessa rap koki muutenkin evoluutiota eteenpäin bilejuuriltaan. Räppärit puhuivat edelleen itsestään ja omaksuivat erilaisia imagoita naistenmiehistä narreiksi ja tappajiksi. Rap oli edelleen viihdettä, kuten musiikki perinteisesti on. Samaan aikaan rap alkoi ottaa myös poliittisesti kantaa. Esimerkiksi 80- ja 90-lukujen taitteessa listojen kärjille noussut yhtye Public Enemy teki lähes yksinomaan poliittista rap-musiikkia. Toki rapin poliittisuudessa

on otettava huomioon, ettei se juuri eronnut vanhemmasta protestilauluperinteestä. Yhteiskunnan epäkohtia osoitettiin ja niistä valitettiin samalla tavalla, kuin oli tehty jo vuosikymmenten ajan. Poliittinen ja tiedostava rap ei syntynyt tyhjästä, vaan silläkin oli juuret syvemmällä kuin 90-luvun taitteessa. Aiemmin mainittu The Message oli omalla tavallaan poliittinen kappale. Joku voisi nähdä gangsta rapin materialismin ja uhon paljon vahvempana poliittisena ilmaisuna kuin toteamuksen ”Elvis oli rasisti.” 90-luvulta eteenpäin on enää mahdotonta puhua rapista yleisesti: oli jo tiedostavaa rappia, bilerappia ja gangsta rappia; Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikolle sekä etelävaltioille ominaista rappia; hempeilyrappia, hölynpölyrappia ja sekavaa pseudotieteellistä aivan oman tietoisuustasonsa rappia. Yhdysvaltojen omien tyylien lisäksi maailmalle levinnyt rap mukautui kaikkialla ympäristöönsä. Genre oli jo kasvanut niin laajaksi, että kaikenlainen yleistys ajan rapmusiikista olisi banaalia. Toisaalta rap oli alusta asti niin monimuotoista, että sen yleistäminen minään aikakautena on melkoista yksinkertaistamista. Ylipäänsä rap ei ole sen kummallisempaa kuin mikään muukaan musiikkityyli. Rock-musiikissakin aluksi vain rokatiin kellon ympäri2, mutta ajan myötä aiheet kehittyivät. Johnny Cash lauloi ihmisten ampumisesta huvin vuoksi3 , Jimi Hendrix suuteli taivasta4 ja Metallica pelkäsi Nukkumattia5 . Vastaavasti rapissa juhlittiin aluksi discomusiikin tahtiin, mutta jo hyvin pian oltiin pisteessä, jossa Bush-

wick Bill räppäsi murharaiskauksesta6 , Cypress Hill jointin käärimisestä7 ja Wu-Tang Clan siitä, kuinka unta ei saa, koska kaikki on päin helvettiä8 . yo! suomi raps! Suomalaisen rapin tarina on lyhyt ja omanlaisensa. Suomessa ei ole ghettoja, crack-epidemioita, institutionaalista rasismia tai äärimmäistä köyhyyttä, kuten Yhdysvalloissa on ollut. Rap ei ole kehittynyt Suomessa itsestään, vaan se on tuotu maahan.

”90-LUVULTA ETEENPÄIN ON ENÄÄ MAHDOTONTA PUHUA RAPISTA YLEISESTI.” Hiljalleen sitä on muokattu paikallisiin oloihin. Aluksi suomalainen rap oli melkoista Amerikan-menon kopiointia. Monet suomalaiset rap-artistit ovat sanoneet tehneensä vielä 90-luvulla juuri nimenomaan englanninkielistä räppiä Amerikan hengessä. Suomessakin räppärit heijastelevat omaa maailmaansa kappaleissa. Siksi suomalaisella rapilla on joitakin ominaisaromeja, joita yhdysvaltalaisilla ei juuri ole. Tällainen teema on esimerkiksi ryyppäyksen ylistäminen. Amerik-

viittaukset

1 Chic – Good Times 2 Bill Haley & His Comets – Rock Around The Clock 3 Johnny Cash - Folsom Prison Blues 4 Jimi Hendrix Experience - Purple Haze 5 Metallica - Enter Sandman 6 Geto Boyz – Mind Of A Lunatic 7 Cypress Hill - Roll It Up, Light It Up, Smoke It Up 8 Wu Tang Clan - I Can’t Go To Sleep 9 Eevil Stöö 10 Ruudolf – Vaimo-CD/LP/kasetti 11 Cheekin koko tuotanto

IRTOLAINEN 3/2013

kalaishenkinen materialismi ja ”ryysyistä rikkauksiin”tunnelmointi ovat taas Suomessa melko tuntemattomia teemoja. Suomen skenessä käsitellään myös samoja aiheita kuin Amerikoissa, mutta eri tavalla. Yhdysvaltalaisessa tyylissä esimerkiksi ammutaan usein poliiseja, vihollisjengin jäseniä tai presidenttejä. Ainoa suomalainen ampumista käsittelevä kappale, joka kirjoittajalle tulee mieleen, on Ruudolfin kappale Oukki doukki, jossa artisti ampuu televisiota, koska sieltä tulee niin huonoa ohjelmaa. Suomalaisestakaan rap-musiikista on vaikea vetää yleisiä linjoja aatteista. Tämä ei sinänsä ole ihme. Vaikka Suomi on viiden miljoonan asukkaan homogeeninen pieni möykky, jossa rap ei nauti edes mitenkään dominoivaa suosiota, rapmusiikkia löytyy kuitenkin möreä-äänisestä huumeräpistä9 vaimon perään itkemiseen10 ja sieluttomaan roskaan11 . Ylipäänsä rapista on melkein mahdotonta sanoa mitään yleistä. Yli 30 vuoden olemassaolonsa aikana se on kokenut suuren evoluution. Koko rap-musiikista puhuminen yleisesti olisi siis melkein sama kuin puhuisi koko kirjallisuudesta yleisesti – siis junttia. Jos rapista jokin yleislinja on vedettävä, se olisi sen perimmäinen alkutarkoitus: hauskanpito. Rap on musiikkia siinä missä kaikki muukin – sitä ei kannata ottaa liian vakavasti. Vaikka kappaleessa sanottaisiin mitä tahansa, se ei ole mitään muuta kuin vain kappale. Kuten Ruudolf edellä mainitussa kappaleessaan Oukki doukki sanoo: Räppi on vain fantasiaa, ei sen kummempaa / Eikä kukaan meistä oo asunu yhtään missään slummeissa.

NOKIA PERUUTUSPEILISTÄ

Suomen ei niin kauan sitten suurimman ja kauneimman pörssiyhtiön viime vuosikymmen on ollut ainakin osakekurssin perusteella yhtä vuoristorataa. Vuoristoradaln kyydissä olevat tosin näkevät ennalta tulevat ylä- ja alamäet. Miten tämä sopii Nokiaan? Kolumnistimme esittävät kaksi näkökulmaa Nokian viimeaikaisen kehityksen arvaamattomuuteen

Nokian 2000-luku: millainen sijoitus? Verneri Pulkkinen

Tarkasteltaessa Nokiaa sijoituksena 2000-luvulla aikajänne on hieman epäreilu, koska osakkeen kehitys on ollut 2000-luvulla karseaa: huipuissaan kesäkuun 26. päivänä vuonna 2000 osake treidasi tasan 65 eurossa, markkina-arvon ollessa reilusti yli kaksisataa miljardia euroa (vrt. Suomen BKT vuonna 2000 oli noin 130 miljardia euroa). Kyseessä oli tietysti ennennäkemätön teknokupla, joka rökitti eritoten Helsingin pörssiä ja suomalaisten kukkaroita puhjetessaan vuosien 2000-2003 aikana. Fundamenttipohjainen arvostus ei mitenkään olisi antanut osakkeelle 65 euron arvoa, mutta sijoittajat onnistuivat hilaamaan sen sinne asti ostoillaan. Osakkeen hintaa ohjaa teknisesti ottaen kysyntä ja tarjonta, ja pitkällä aikavälillä tietysti osakkeen fundamentit eli talouspohjaiset perusteet eli tuloksentekokyky sekä psykologia. Nokian nousu matkapuhelinmarkkinoiden ykköseksi 1990-luvulla nosti Suomen maailmankartalle, vaikka Nokia ei varsinaisesti ollut ensimmäinen kansainvälistyvä suomalaisyritys. Se oli kuitenkin ensimmäinen, jonka tuotteet kaikki kuluttajat maailmalla oppivat tuntemaan taskuissaan. Nokia oli Suomen positiivinen musta jout-sen. Näin ollen se on yhtiönä saanut kultaisen ja ylimaallisen maineen, sekä fanaattisen seuraajakunnan Suomessa. Ainakin sii-

hen asti, kun Microsoft tänä syksynä osti Nokian puhelinyksikön. Nokian osaketta ei sijoituksena saanut kyseenalaistaa: kansanosake oli 2000-luvullakin ”aina hyvä sijoitus”. Mikäli kuitenkin tarkastelemme yhtiötä fundamenttipohjalta, herää kysymys oliko kyseessä loppujen lopuksi edes kovin laadukas firma? Keskityn tässä tylysti vain sijoittajanäkökulmaan ja todella rajatusti osakekohtaiseen tulokseen (EPS = earnings per share) ja osinkoon. Tarkastellaan edellä mainittu-

“NOKIA OLI SUOMEN POSITIIVINEN MUSTA JOUTSEN. NÄIN OLLEN SE ON YHTIÖNÄ SAANUT KULTAISEN JA YLIMAALLISEN MAINEEN” jen kehitystä 2000-luvulla: Sarja on ruokottoman simppeli, mutta paljastaa silti oleellisen. Nokian tulos alkoi laskea jo vuoden 2007 jälkeen, ironisesti samana vuonna kun Apple esitteli ensimmäisen iPhonensa. Se ei tietystikään heti vaikuttanut tulokseen, vaikka myöhemmin iPhone tuhosi Nokian älypuhelinliiketoiminnan efektiivisesti.

Vuonna 2010 sijoitustaan Nokiaan harkitseva henkilö olisi voinut huomata yrityksen historiaan tutustumalla, että sen tulos oli 2000-luvulla ollut todella heittelevä. Nokian tulos laski puoleen vuoden 2001 taantumassa noustakseen jälleen vuonna 2003, mutta laskeakseen taas vuonna 2004. Nokia ei siis missään vaiheessa 2000-lukua puksuttanut tasaisesti suurenevissa määrin rahaa kassaan, mikä on sijoittajan ihanne (lopussa malliesimerkki loistavasta tuloskehityksestä). Osinkojen arvot ovat historian saatossa yleisesti ottaen heittelehtineet vähemmän kuin yritysten tulokset. Tähän on syynä se, ettei yrityksen tekemää voittoa yleensä jaeta osakkeenomistajien kesken kokonaisuudessaan, vaan osa siitä jätetään yrityksen Liiketoiminnan tunnuslukuja: Nokia ja Coca-Cola NOKIA

Coca-Cola

Vuosi EPS € Osinko € EPS 2000 0,80 0,28 0,68 2001 0,40 0,27 0,72 2002 0,75 0,28 0,80 2003 0,86 0,30 0,88 2004 0,69 0,33 1,00 2005 0,83 0,37 1,12 2006 1,05 0,43 1,24 2007 1,83* 0,53 1,36 2008 1,05 0,40 1,52 2009 0,24 0,40 1,64 2010 0,50 0,40 1,76 2011 -0,31 0,20 1,88 2012 -0,84 0,00 2,04 *Nokia - Siemens Networksin perustaminen vuonna 2007 vaikutti tulokseen.

kassaan. Näin ollen jaettavaa riittää toivon mukaan myös tulevaisuudessa, vaikka tulos välillä hieman notkahtaisikin. Nokian osinko oli korkeimmillaan vuonna 2007. Sen jälkeen se laski, kunnes Nokian osinkoputki katkesi vuonna 2012, ensimmäisen kerran noin 130

IRTOLAINEN 3/2013

vuoteen. Nokia ei kuitenkaan missään vaiheessa 2000-luvulla kyennyt tasaisesti kasvavaan osinkoon. Nämä havainnot heittelevästä osingosta ja tuloksesta kertovat tietysti yleensäkin syklisestä ja kuluttajien mieltymyksien mukana heittelevästä alasta, jolla Nokia toimi. Vaikka tämä lieneekin kuivaa jälkiviisastelua, niin sanottakoon, ettei matkapuhelinalaa voida koskaan pitää oikeana sijoituskohteena tasaisia nousevia tuottoja ja vähäistä arvonheittelyä haluavalla sijoittajalle, jollaisia monet suomalaiset sanovat olevansa. Nokia oli kuitenkin kansamme yleisin sijoitusosake. Toisaalta suomalaiset ovat muutenkin huonosti ryhdistäytyneitä, mitä kansankapitalismiin tulee. Nokian kriisi oli aistittavissa jo vuonna 2007, ja enenevissä määrin siitä asti, kun internet valtasi alaa mobiililaitteissa. Nokialta puuttui tyystin houkutteleva sovellusmaailma. Apple ja Google loivat ensin sovellusmaailman, ja vasta sitten tunkivat rautapuolelle. Tässä suhteessa Nokia oli 90-luvun lapsi ja vanki, kun se takertui tekstiviestipuheluluureihinsa. Nokia toden teolla rikastutti suomalaiset 1990-luvulla, ja hyvä niin. Mutta kun tarkastellaan Nokiaa yhtiönä, sen tuotevalikoimaa tai kykyä tuottaa omistajilleen voittoa, olisi ollut parempi mikäli useampi asiaan ei-niin-perehtynyt piensijoittaja olisi pysynyt osakkeesta kaukana. Vertailuksi Coca-Cola Companyn EPS :n kehitys vuosina 2000-2013. Se lienee oppikirjaesimerkki siitä, kuinka yritys voi laadukkaasti kasvattaa tulostaan tasaisesti. Ala on tietysti täysin eri, mutta helpompi ymmärtää (sokerisiirapin myynti pullottajille) kuin matkapuhelinala (joka vuosi pakko keksiä hitti tai kuolla). Kuten näette, yhtiön tulos yli kaksinkertaistui noin 10 vuodessa, eikä laskenut yhtenäkään vuonna! Ja Coca-Cola Co. on joka vuosi 51 vuotta putkeen maksanut osakkeenomistajilleen nousevaa osinkoa. Siinä mallia suomalaisille.

Minne menet Nokia? Lauri Haikola

Sinne meni, suomalaista kansallisomaisuutta myytiin taas pilkkahintaan ulkomaille. Salaliitto. Kyllä tätä oli osattukin odottaa. Amerikkalaisten 35 % omistaman Nokian matkapuhelimien ympärillä pyörivän osan myyminen enemmän tai vähemmän amerikkalaiselle ohjelmistoyritykselle Microsoftille on ainakin median mukaan herättänyt voimakkaita tunteita suomalaisissa, joiden taskunpohjilla pyörii noin neljänneksen siivu samaisesta yhtiöstä. Onhan 5,4 miljardia iso raha, joka helposti sokaisee sinisilmäisen suomalaisjohtajan. Toisaalta 5,4 miljardia on paljon jostakin joka ei tuota oikeastaan mitään. Tai siis tuottaa suomalaisten suunnittelemia puhelimia, mutta valitettavasti “tappiolla”. Ja oikeastaan kauppojen hieronnassa oli totta kai mukana Nokiaan Troijan hevosen tapaan soluttautunut Microsoftin kätyri toimitusjohtaja Stephen Elop. Umpikiero kanadalainen. Herrojen metkuista todettakoon, että Elop ei toimitusjohtajana todellakaan ole tehnyt mitään, mitä yrityksen hallitus ei ole häneltä odottanut. Jos haluaa pidättäytyä kieroiluteemassa, on aiheellista kysyä kuka yritti vedättää ketä. Tiivistettynä voisi sanoa, että kaupat tehtiin, kun ostaja ja myyjä olivat yhtä mieltä siitä, että hinta oli hyvä. Kumpi oli kuutamolla, se nähdään sitten muutaman vuoden päästä. Ehkä. Tästä päästään kiinnostavampaan ajatukseen siitä, että Nokian lähtö Suomesta tavalla tai toisella on ollut ennakoitavissa. Kansahan kyllä tietää, mutta eivät tutkijatkaan ihan kujalla ole. Immanuel Wallersteinin johdantokurssilta mahdollisesti tuttu maailmanjärjestelmäteoria antaa ymmärtää, ettei Nokian kohtalo ole tavaton. Menemättä kummemmin yksityiskohtiin mielletään Suomi mallin kuvaamaksi semiperiferiaksi. Muita mallin osia ovat keskukset ja periferiat. (Teoriassa on toki paljon muutakin) Yksinkertaisesti sanottuna taloudelliset poliittiset ja vastaavat resurssit ovat keskittyneet keskuksiin. Niissä on moderneinta teollisuutta ja parhaiten tuottavia teollisuudenaloja. Yhdysvalloissa ja Euroopassa tehdään rahaa lasiseinäisissä ohjelmistotaloissa, kun

kolmannessa maailmassa taistellaan mahdollisuudesta päästä pilaamaan keuhkonsa hyvien vanhojen aikojen savupiipputeollisuudella. Nostalgista, mutta ei enää taloudellisesti kovin kannattavaa. Periferiat siis keräilevät vanhoja murusia muiden pöydistä, ja pyrkivät nousemaan arvoasteikolla houkuttelemalla ”parempia” tuotantolaitoksia. Semiperiferiat ovat jossain näiden välissä. Ei uusinta uutta, muttei täysin banaanivaltiotalotta. Luonnollisesti kunnon kapitalismin hengessä nämäkin pyrkivät riistämään heikompiaan, ja myös Nokia on rakentanut tuotantolaitoksia Kiinaan ja Intiaan. Jos Microsoftin haluaa nähdä ilkeänä isona poikana, joka hiekkalaatikolla vie pienempien lasten karkit, ei Nokia ole tässä suhteessa yhtään parempi, ainoastaan pienempi Toisen näkemyksen mukaan matkapuhelinten bulkkituotanto ei vain enää kannattanut Saksassa, eikä edes Romaniassa. Vanhentuva teollisuus siirtyy periferioihin, joille se on parannus aiempaan. Ei sillä, että Aasian nousevia talouksia kannattaisi mieltää perifeerisiksi. Uusi uljas, Amerikassa syntynyt ohjelmistopohjainen teollisuus vei tosin Nokialtakin tikkarin, joskin melko loppuun imeskellyn sellaisen. Apple ja Samsung jyräsivät. Nokia oli Suomelle hyvä juttu, iso sellainen. Laman jälkeisen kylmän pohjoisen maan ikoniksi muodostuneen firman omistus tosin siirtyi melko nopeasti ulkomaille. Teknologisen sun muun johtoaseman lisäksi keskuksilla on tapana vetää puoleensa rahavirtoja reunaalueilta. Myös omistajuus tottelee tätä painovoimaa. Nokian matkapuhelinyksikön myynti ei ole ainoa tai ensimmäinen tapaus, jossa omistusta tai työpaikkoja on siirtynyt muualle. Vuosien mittaan kilpailukyvytön tuotanto on pikkuhiljaa valunut alhaisempien kustannusten maihin. Joko niihin on perustettu oma toimipiste tai jonkun muun vastaava on vienyt tänne jääneiden työt. Paremmin pärjäävien alojen omistus on samoin liikkunut rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Tietoturvayhtiö Stonesoft päätyi alkukesästä Intelin omistukseen. Supercellin enemmistö siirtyi myös hiljan japanilaisomistukseen. Ehkä nokia on vain liian hyvä Suomeen. Yllä oleva höpinä pohjautuu erittäin löyhästi Wallersteinin kirjaan World System Analysis: an Introduction, joka on myös yksi menetelmäkurssien tenttikirjoista.

Aikakausilehtimies

teksti Taneli Urmas, kuvat Mikko Virta

Elokuussa aikakauslehti Image sai uuden päätoimittajan. Tason alumni Heikki Valkama on aiemmin perustanut matkailulehti Mondon, kirjoittanut kirjoja Japanista ja pitää talousja sosiaalihistoriaa erinomaisena aineena työelämää ajatellen. 18

IRTOLAINEN 3/2013

Image-lehden tuore päätoimittaja ilveilee kameralle hupparissa, farkuissa ja lenkkareissa. - Olisi pitänyt laittaa paremmat vaatteet päälle kun kuvataan. Heikki Valkama aloitti uudessa pestissään elokuussa. Sitä ennen hän on työskennellyt toimituspäällikkönä Apu-lehdessä ja pitkäaikaisena päätoimittajana perustamassaan matkailulehti Mondossa. Valtiotieteen maisteriksi Valkama valmistui talousja sosiaalihistoriasta vuonna 2003. Taso ei valikoitunut hänen pääaineekseen sattumalta. -Mä aloitin opinnot yleisellä kirjallisuustieteellä vuonna 1997. Aikani katselin kirjallisuustieteen meininkiä ja totesin, että se on turhan teoreettista ja vähän kuin elämästä vieraantunutta. Tämä ei sopinut toimittajaksi aikovan Valkaman suunnitelmiin. Hän oli käynyt Laajasalon kristillisen opiston toimittajakurssin ennen tuloaan yliopistolle. Uravalinta oli siksi selkeänä mielessä, ja Valkama kaipasi opinnoiltaan enemmän konkretiaa. Edessä oli pääaineen vaihtaminen. -Taloustoimittaminen ja talous ylipäätään kiinnosti erityisen paljon. Totesin että taso on täydellinen aine, jos haluan syvempää ymmärrystä. Historia lähtökohtaisesti on aihe, jonka varaan voi rakentaa melkein mitä tahansa. Opiskelun

ohessa freelancerina

Moni opiskelija rahoittaa opiskelunsa kaupan kassalla. Heikki Valkama kirjoitti. -Tein kyllä töitä käytännössä koko ajan opiskelujen ohella. Oisinko mä yhden lukukauden ollut kokopäiväisenä opiskelijana. Valkama kirjoitti freelancerina juttuja Ylioppilaslehteen, Helsingin Sanomiin, Nyt-liitteeseen... Hän yritti joskus listata kuinka moneen lehteen on kirjoittanut. -Silloin se oli hauskaa, kun pystyi vielä miettimään että nyt mä haluan kirjoittaa Hesariin, nyt mä haluun kirjoittaa jonnekin muualle. Nykyisin en tiedä onko kysyntä enää yhtä kova. Kun Valkama ei ollut töissä, hän suoritti kovalla tah-

dilla opintoja. Se ei kuitenkaan ollut hänen mielestään liian stressaavaa – kun oli ollut työelämässä, opinnot tuntuivat helpommilta. Asioiden suhteuttaminen ja valintojen tekeminen on helpompaa. -Jos suhtautuu opiskeluihin samalla tavalla kuin työhön, aika nopeasti niitä saa suoritettua ihan hyvinkin. Mun oli pakko suorittaa hyvin, koska muuten en olisi pystynyt vaihtamaan pääainetta. Opinnoista

hyvät muistot

Vaikka Heikki Valkama joutui suorittamaan opintoviikkoja aikamoisella tahdilla, hän nautti silti opiskelusta. Monenlaiset talousja sosiaalihistorialliset aiheet kiinnostivat. Valkama muistelee pitäneensä Matti Peltosen Surmatyö Keuruulla -luentosarjasta, jonka pohjalta Peltonen kirjoitti kirjansa Lukkari Saxbergin rikos ja herännäispappilan etiikka.

”SIT PITI PERUSTAA KAHDESSA KUUKAUDESSA UUS LEHTI. SE OLI AIKA HURJAA” -Se oli hieno, osallistava kurssi. Peltonen teki samalla tutkimusta ja pani opiskelijat miettimään ja katsomaan läpi lähteitä. Seuraavalle luennolle saattoi tulla uutta tietoa, joka kumosi edeltävän luennon tiedot, Valkama muistelee. Proseminaarityön Valkama teki tehometsätaloudesta, kuinka metsätalouden paradigma Suomessa käytännössä muodostui. Hän sanoo kiinnostuneensa aiheesta valtavasti. -Menin Riitta Hjerppelle esittämään, että voisin tehdä aiheesta myös gradun. Se on niin valtavan iso, merkittävä aihe ja vaikuttaa Suomen talouteen niin paljon. Silloisella taloushistorian professorilla oli kuitenkin tarjota toimeksiantogradu silloiselta OKO-pankilta (nykyinen OP-Pohjola). Aiheena oli kiinnitysluotto-

IRTOLAINEN 3/2013

pankki Maakiinteistöpankki, josta myöhemmin tuli OKO:n tytäryhtiö ja joka on nyttemmin fuusioitunut OP-Pohjolaan. Valkama istui yhden kesän arkistoissa ja hieman vielä tutkittuaan meni näyttämään työtä graduohjaajalleen Sakari Heikkiselle. -Ensimmäinen asia, mitä Heikkinen sanoi, oli että toi on liian paksu. Ota vähän pois, Valkama nauraa. Siksi aiheesta syntyi sekä gradu että kirja: Mallioppilas. Maakiinteistöpankista OKO-Investointiluottopankkiin 1917 - 2000. Valkama sai työstä joitain tonneja rahaakin. Tilaustyön miinuspuolena oli teoreettisen viitekehyksen löytämisen vaikeus. Kehykseksi muodostui lopulta institutionaalinen taloushistoria Douglass C. Northin hengessä. -Siinä oli aika monta eri historian aikaa. Mietin mitä kautta sitä käsittelisi sitten. Se teoria jäi ehkä vähän irralliseksi siinä, Valkama harmittelee. Näin

perustat matkailulehden

Jo ennen valmistumistaan Heikki Valkama siirtyi vakituisesti töihin. Hänestä tuli ensin Ylioppilaslehden toimittaja, ja vuosina 2000 - 2002 hän työskenteli lehden päätoimittajana. -Siellä tehtiin tosissaan lehteä, jolla pyrittiin haastamaan Hesaria ja Kuvalehteä ja kaikkia mahdollisia Suomen lehtiä. Ehkä kaksvitosena on vielä suuretkin kuvitelmat itsestään, mutta mun mielestä me onnistuttiin siinä. Vuonna 2002 Valkama näki ilmoituksen Helsingin Sanomissa: Image Kustannus perustaa uuden lehden. Hän haki ja tuli valituksi päätoimittajaksi. -Sit piti perustaa kahdessa kuukaudessa uus lehti. Se oli aika hurjaa. Näin syntyi matkailulehti Mondo. Valkamalla oli kunnianhimoinen tavoite tehdä ennen kaikkea journalistista julkaisua. Hän hankki kovia toimittajia tekemään lehteä. -Mä halusin, että siitä tulisi laadukas, merkityksel-linen, jotain muuta kuin vain pintaa. Meillä oli periaate, että oleilemme pitkään paikan päällä, että

ymmärretään sitä kulttuuria. Eikä vaan tehtäisi hotellihuonearvosteluja, Valkama kertoo. Ymmärrettävästi Valkama pääsi matkustelemaan paljon kaikenlaisissa maailmankolkissa. Joskus hän saattoi käyttää lomapäiviä matkojen pidentämiseksi. Reissuilta on jäänyt monenlaisia matkoja mieleen. -Sadan hain kanssa sukeltaminen Ranskan Polynesiassa on aika hurja kokemus. Tai Balilla ihmisten takapihalla majoittuminen, aamulla kukot kiekuu. Sain kutsun hautajaisiin, jotka on isoimmat juhlat mitä Balilla voi olla. Mulla on myös vahva Japani-tausta. Aamuyöllä geishojen kanssa teehuoneessa juhliminen on myös hauskaa, Valkama kertoilee. Ei

ikuinen

Mondo-mies

Heikki Valkama päätoimitti Mondoa miltei vuosikymmenen ajan. Hän kertoo, että itse perustamasta ja kasvattamasta lehdestä oli vaikea päästää irti. Valkama ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan halunnut jäädä ”ikuisesti Mondomieheksi.” Valkama halusi palata ”vakavamman journalismin” pariin. Vuonna 2011 hän siirtyi Apulehteen toimituspäälliköksi. Apua julkaisee A-lehdet-konserni, joka oli myös ostanut Image Kustannuksen vuonna 2005. -Se on ehkä helsinkiläisen opiskelijan näkökulmasta omituinen lehti, mutta sillä on vahva paikkansa tässä maassa. Sillä on merkitystä eri tavalla kuin tehdä pikkulehteä hipstereille, Valkama miettii. Tämän vuoden keväällä Image-lehden edellinen päätoimittaja Mikko Numminen ilmoitti jättävänsä paikkansa. Valkama mietti pitkään, hakisiko tehtävään. -Mutta onhan Image instituutio ja Suomen laadukkaimpia aikakauslehtiä, jossa pääsee taas tekemään mahtavaa journalismia. Totesin, että totta kai mä haen.

Kirjoja

puhdetyönä

Niin tullaan nykypäivään. Elokuussa Heikki Valkama aloitti päätoimittajana Imagessa. Mutta vuosien varrella hän on ehtinyt tekemään muutakin kuin lehtiä. Valkaman mainitsema Japani-tausta on näkynyt julkaistuina kirjoina, sarjakuvien käsikirjoituksina ja käännöstöinä. -Olin puolivuotias kun muutettiin Japaniin. Vanhemmat oli töissä siellä lähetyssaarnaajina, Valkama kertoo. Suuren osan nuoruudestaan Japanissa asunut Valkama on käsikirjoittanut suomalaista mangaa ja kirjoittanut sushista ja japanilaisesta ruokakulttuurista.

”SILLÄ ON MERKITYSTÄ ERI TAVALLA KUIN TEHDÄ PIKKULEHTEÄ HIPSTEREILLE, VALKAMA MIETTII APULEHDESTÄ.” -Se on ollut enemmän kivaa harrastustoimintaa. Tyyliin, että kesälomalla on ollut kiva kirjoittaa joku kirja. Ollaan saatettu istua kaverin kanssa syömässä japanilaista ruokaa, ja todettu ettei ole yhtään hyvää suomalaista kirjaa aiheesta. No tehdään itse se! Valkama on ollut monessa mukana suomalaisen journalismin kentällä. Nyt hän istuu A-lehdet-konsernin rakennuksessa Kulosaaressa, hörppää teetä ja katsoo merelle. Onko talousja sosiaalihistorian opiskeluista ollut hyötyä hänelle? -Ehdottomasti, Valkama sanoo miettimättä. -Konkreettisesti toimittajantyössä on ollut hyötyä siitä, mitä on oppinut. Susta ei voi tulla lääkäriä tai juristia, mutta yritysmaailmassa tai valtion- tai kunnanhallinnossa voi tehdä periaatteessa mitä tahansa.

Hollanti ja minä – terveiset vaikeaäänteisestä kaupungista!

teksti ja kuvat: Kaisla Kuuskoski

Elokuun alussa hyppäsin Hollannin-koneeseen ehkä kahdettakymmenettä kertaa, tällä kertaa jäädäkseni vuodeksi. Vaihtovuosi pohjoisen Gronigenissa, Erasmus-bileitä ja sivuainekokonaisuus Development Studies. Täällä kanava ympäröi kuvankaunista vanhaa kaupunkia, polkupyörälle on vaikea löytää parkkipaikkaa ja vastaantulevat hymyilevät, vaikka koko ajan sataakin. Groningen on Hollannin pohjoinen opiskelijakeskus. Kaupunki on Tampereen kokoinen, hollantilaisen hurmaava ja täynnä opiskelijoita. Se on väestöltään maan nuorin, ja sen katuja koskee eritysmääräys: opiskelijataloja saa olla vain joka kahdeksas. Asuntomarkkinavoimien ärhäkkyyden vuoksi keittiössä kasvaa home ja juoksee rotta, mutta joidenkin seikkojen kanssa kai täytyy vaan elää. Sivuainekokonaisuuteni kaikki kurssit ovat eri tiedekunnissa, luennoitsijat heittäytyvät popularistisiksi ja pitävät ryhmätöistä. Toisenlaiset perspektiivit oppimiseen ovat kuitenkin aina hyödyllisiä ja helpottavat pitkiä kirjastopäiviä. Hollantiin on monia syitä lähteä vaihtoon: englanninkielinen ja korkeatasoinen opetus, hieno vanha kulttuuri ja monelle myös höllä lainsäädäntö. Tuulimyllyjä, pitkiä komeita hollantilaisia ja maukasta goudaa. Vaihtareita on paljon, ja kaikki rakastavat maata – minä myös. Itse tulin Groningeniin saksalaisen pojan perässä kämppikseksi jo ihanaksi tietämääni kaupunkiin. Kotiin tullessani saksalaispojat polttelevat parvekkeella pilveä, ja vastapäisessä solariumliikkeessä hierotaan pimeää bisnestä. Silti uusvanha kotimaani Hollanti osaa olla myös kalvinistien tiukka.

´22

IRTOLAINEN 3/2013

Lukion jälkeen vietin vuoden Amsterdamissa vapaaehtoistyössä narkkarien, kodittomien, saattokotilaisten ja laittomien maahanmuuttajien kanssa. Tutustuin huipputyyppeihin: drag queeneihin, kodittomiin taiteilijoihin ja sosiaalityöntekijöihin: juuri sitä avointa Hollantia, jossa mitä vain voi tapahtua. Amsterdamin keskustan ulkopuolella on kuitenkin toinen, kalvinistisen tiukka Hollanti, jossa homous on kiellettyä, eikä musta mies sovi seurakuntaan. Toista kertaa samassa maassa asuessaan ei tarvitse olla enää kovin paljoa oman mukavuusalueensa ulkopuolella. On ihanaa tietää, miten bussiliput toimivat ja miten ostaa käytetty pyörä paikallisesta huuto.netistä. Hollanti on helppo kieli, ja opin sen kutakuinkin perusteellisesti Amsterdaminvuotenani. Helsingissä humanistinen tiedekunta tarjoaa hollannin filologian sivuainekokonaisuuden, jota suoritin viime vuonna ihanan groningenilaisopettajan johdolla. Monet vaihto-opiskelijat täällä eivät vaivaudu käyttämään paukkujaan kieleen - jota kieltämättä tuskin voi kutsua merkittäväksi. Itse suosittelen sitä kuitenkin, maasta saa natiivien kielellä paljon enemmän irti! Vaihtoon lähtö ei ole helppoa, se on kaukana mukavasta ja tutusta. Kieli on toinen ja sosiaalinen verkko puuttuu. Coolin esittäminen ei yksinkertaisesti toimi, jos ruokakaupassa meinaa itkettää siksi ettei mistään löydy hiivaa korvapuusteihin. Mutta miten ikinä vaihtonsa nauttiikaan, saa siitä aina paljon irti. Itse ainakin koen saaneeni ja oppineeni ajoistani Hollannissa valtavasti. Viime viikonlopun pyörin kahdeksankymppisen Kaliningradista paenneen saksalaismummon kanssa ja opin, että spagettijäätelö onkin viljan sijaan vaniljaa. Jättäkää siis valtsikan piha! Olemmehan ensimmäinen aidosti kansainvälinen sukupolvi!

UVA taustalle (on) 24

Your Correspondent in London.

Kasperi Lavikainen

Muistan hyvin männävuosien keskustelun päätoimittaja Urmaksen kanssa, joka meni jotensakin näin: -Kuules Lavikainen, Turma-Tansku plänkäytti henkseleitään, - jos Irtolainen haluaa haastaa Helsingin Sanomat Suomenmaan tilatuimpana paperisanomana, niin olisi meillä hyvä olla sellainenkin henkilö kuin K I R J E E N V A I H T A J A! -No jaa-a, raavin minä atooppista ihottumaani, - mikäs se sellainen suomalainen kirjeenvaihtaja on? Uraaa-Urmas raapaisi sikarinsa punertavaksi aamunkehräksi, kuitenkin vasta sylkäistyään eltaantuneen nuuskamällinsä kahvikuppiini. -Se on sellainen sanomalehtimies, joka menee maailmalle kirjoittamaan lambipaperin arvoista reportaasia patalaiskoille, jotka eivät jaksa lukea niitä oikeasti kansainvälisistä julkaisuista. -No hym-hym, eiköhän se käy, kun vaan hinnasta sovitaan, pyörittelin minä peukaloitani. Ja näin siis allekirjoittanut päätyi Brittiläisen imperiumin pääkaupunkiin toimimaan Irtolaisen lukijakunnan silminä ja korvina. Lontoon palstan tarkoitus on toki palvella yleisiä talousja sosiaalihistoriallisia tarkoitusperiä, mutta aluksi muutama oljenkorsi ja nippelitieto niille metsä- ja peltosuomalaisille, jotka saattavat joskus käydä saarivaltakunnan metropolissa.

Aasia lais

et pitä vät de

Baar it mois iskin ede sa, o li pu ssä britte olet p j enke ä kohtaa istä v h apaa illitsemä na ta i sitte tön tarve n ei. kerää ntyä seiso

adpan

-huum oria m a

ailma n

hausk impan a asia Camd na. en To wn o epäm ääräis n kau tä p kitchi lle om etnistä r unkikulttu uokaa ristien istettu , ja t-pa itoja. rivoja post märkä uni. ikortt eja, h Kojuja tä y uume kaupp nnä aa ja Fjällrä ven-re put o huom vat to iolta. istaise ksi py synee t turv assa p aikall isten hipste Helsink io kaupun n Espoosta po ki, joka iketen a tunneta inoa su omalain an maa ilmalla. en

DTM ravin löytyy m yö tola e ikä h s Lontoo omo baari sta. Se o n tos . i

n kii

rien

IRTOLAINEN 3/ 2 0 1 3

nalai nen

Etelä-K ore menevä assa on nyky ä t plasti ikkakiru än uusinta u nenät. utt rgille le ikkautta a, että parisk u maan e sim. id nnat enttiset

Guggenheim ei ole levittäytymä ssä Lontooseen toisin kuin Kou volaan.

skele ma

Inttijutu t sia sing ovat hedelmäll isiä kes aporela kus iste ettet ole hippi, v n miesten ka telunavaukalepukk n i, krimin ssa olettaen, aali tai n ainen.

an la u-

aina. nattaa

n kan umine ta puh is u h r a Jääk

Lontoossa. en sauna n ai al tavia m o aleanpuner iä ainoa su t joko va his vä ie sta löytyy le o m k te ir it ja es sk a ie tt Merim hdikkuu nettisivut ta n a, je tt o u n u u is sa seva Muiden tai suvait ylpylöitä hierontak vartaloita. oisesta ta mustaih nikokoises ie p i rm te ä

käytettäv Bronxissa ”Niglit” on ord up, Yea. W henkilöstä.

lisen ka eril n, kos mahdou u p m n on sti ru oneisii uaalise a man äisiin pesuk v a tt e koit rittil e on se inen b Pesuain mahduttam n lokero tonta.

Seks iä vo i ha s aki rras n. ta

iinä on

s uun ja n kaas e r e m Pohjan itkälti stuu p is. u r e p Po itys Lämm töä: Päälle ja ää kaksi s ylisa on toisiin vallann e in llisen istäm n yhd itti teo ihanoje alle, joka alo s e v a n um nsakun - ja ku Kylmä en haaste ka in voima sen. k kumou ilvenman p törim e k r ko trisen ontoon taame tavat L aakin parisa is m o t orvarit Särö kuvas porop ’n”. Qatarin ” The Shard suvasti. n ao piirtäjä ulkomuoto n e s k y t rö

Opal on p

ho ikinä. askin yöker a in huomat , minkä sa

an erian hinta y tilatun at ll sä si a n eskään ai Riisi ei läh unnan illallisella. 1p 2 ti as karva

a ni

in y öker hoje n

latti

oilla

Uni v rial ersity C C Col ollege ollege L ak k le e o oske isen ge, jota n ja ep ndon o rrok äon isän v sesi h ni n täyn at , pää n kä aan mu stuivat. nä opi sk hvel u A täm n mua steiko elijoita ssa ssa isest , jot J a k e ä 19 ” Tha 70-l remy B lempan a hakiv t’s co X u at a on e b v n o ol m u t x h l l ja a a taas Impemin ate” o . kuin S pleikkarip , n pai U u e CL: King’s omess le kallin n he a. Tois jä myydää en ta n kn huo in kui pa sa matta n PCnoa ” v p a e s ti halv lejä, jo Vettä I don e ita ei ’t giv saa myyd mmalla e a sh pyytä ä miss it” m ään. Tilau ällä n ravintola imen ssa ksen om sabas m illeja ukana v aan ta ilmaisek oi , m han m si p Wether spoon, enev utta sen tietenkin wateria pikaruo ä ott . s sen sau a r i a s d k a k alan ja p a vat nojan m a ain in ke u a u b h k . in a i a t s n ysma ymbion sistään niin kis kuin tu tt akurihin hdeista, noilla ra i, tunnetaan tä mäkkär k a ä ta lä v iista orja ihintais Z on ej a on Lont työläiista ater ioistaan Suomalaisitt oon metrossa yhdestä . kuuteen. ain ilmaistun a: 1 on Kluuv Ratikka-alu e, 3 on Keh i, 2 on ä Ykkönen, taa, 5 on Ker 4 on Vanava ja 6 on Jyväskylä. Yökerhojen tanssi lattiat eroavat su omalaisista lähin tanssia. Pilettejä nä siinä suhteessa myydään kunnes , ettei niillä voi bailaajat ovat ku in sillit sardiinipu rkissa. kuin

yöb ussi nk

Seksaattori

kuva Valentina Jori, stock.xchng

Kysymys Pornosta

Hyvä Seksaattori, on kulunut jo tovi siitä, kun viimeksi olen ollut yhteydessä sinuun. Haluaisinkin nyt viritellä ulokkeittaisi seuraavanlaiseen teemaan: mieltäni on nimittäin jo pidempään askarruttanut porno ja miesten ja naisten erilainen suhtautuminen siihen.

”PORNOA ON SAATAVILLA YHTÄ HELPOSTI KUIN VEGEMAKKARAA KAUPAN PAKASTEALTAASTA.” Kesän viimeisinä päivinä kesäisellä Töölönlahdella muistan toisella korvalla kuunnelleeni opiskelijapoikasten sanailua pornosta. Siinä, missä yksi haaveili thaimaalaisesta ladyboysta, toinen totesi ykskantaan, että mitä sairaampaa sen parempi. Keskustelu soljui, eikä kenenkään mielestä ollut järin kummallista keskustella aiheesta.

IRTOLAINEN 2/2013

Jos tutkimuksiin on luottaminen, niin kaikkihan sitä tekevät. Pornoa on saatavilla yhtä helposti kuin vegemakkaraa kaupan pakastealtaasta. Kaukana ovat ne ajat, kun miesten piti varastaa vaimolle osoitettu Anttilan alusvaatekuvasto ja sitä katsellessa fantasioida, mitä sieltä puuterinväristen pitsialushousujen alta löytyykään. Nykyään pitää vaan valita kategoria, kinky, ginger, teenagers... jokaiselle on jotakin. Miehet eivät ujostele kertoa mikä miellyttää, mutta entä naiset sitten? Harva nainen haluaa vastata, jos kysytään että milloin sitä pornoa tuli viimeksi katseltua. Koska kuitenkin on yleisesti tiedossa, että kaikki ovat ainakin joskus harjoittaneet kyseistä toimintaa, kieltäminen ei käy päinsä. Kysymys yritetään siis kiertää parhaan mukaan, mutta miksi? Minkä takia miehet voivat avoimesti kertoa mieltymyksistään, mutta naiset kokevat tarpeelliseksi vaieta kun joku tiedustelee, että minkälaisilla mausteilla höystettynä sitä muiden harjoittamaa yhdyntää tuli viime kerralla tarkasteltua? Minkä takia pornon katseleminen on miehille sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää kuin naisille, ja miten voisimme rohkaista naisia puhumaan aiheesta enemmän? Ystävällisin terveisin, Pornon ystävä

Seksaattorin Vastaus Irtolaisen SEKSAATTORI Hei Pornon ystävä! On mukavaa, että saamme keskustella taas mieltä askarruttavista kysymyksistä. Mennyt kesä on varmasti tuonut kaikille jos jonkinlaisia kokemuksia, jotka askarruttavat mieltä ja kaipaavat lisävalaistusta Seksaattorilta. Useimpien tutkimusten mukaan pojat katsovat pornoa enemmän kuin tytöt. Täytyy kuitenkin muistaa, että poikien kynnys vastata myönteisesti pornotiedusteluihin on matalampi kuin tyttöjen, mikä voi väärentää tutkimustuloksia. Seksaattori ottaa tällä kertaa sosioseksuaalis-historiallisen otteen aiheeseen. Nähkääs, arvon lukijat, aikojen alussa mies ja nainen olivat lähes tasavertaisia. Toki työnjako erotti sukupuolia monissa heimoissa, mutta molempien funktiot olivat yhteisössä yhtä tärkeitä. Noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua naiset kuitenkin häviävät historian kirjoista jostain selittämättömästä syystä. Naispatsaat vaihtuvat falloksen ihailuun ja peniksen palvomiseen. Monissa sen aikaisen sivilisoituneen maailman kulttuureissa naiset pistetään huntujen peittoon, jottei heidän “seksuaalinen arroganssinsa” herättäisi miehissä kiimaa ja alemmuudentunnetta (kaikki äidilliset tietävät tämän tunteiden yhdistelmän). Naisen rooli muuttui siis hetkessä miehen kumppanista ja palvonnan kohteesta, “äidistä”, häveliääksi “pillunkantotelineeksi”, jota piti varjella sen omilta mielihaluilta. Maskuliinisuuden pitkä valtakausi alkoi, ja vasta viimeisen 130 vuoden aikana tätä taannoin sukupuolten välille muodostunutta muuria on alettu murtaa uudestaan.

Vaikka Seksaattorin historiantuntemus vetää huolettomasti mutkia suoriksi, niin fallos-kulttuurin asenteet heijastuvat kuitenkin edelleen tämän päivän seksuaalisissa asenteissa ja odotuksissa: miehellä saa olla rajattomasti kumppaneita, naisella ei. Nainen on yhden erheen jälkeen “huora”, kun mies taas on huoleton ”helikopteriukkeli” tai vastaava. Edellä mainituista syistä johtuen miehet voivat vastailla pornokysymyksiin vailla pelkoa prestigén menettämisestä, ja toisaalta myös katsella pornoa niin paljon kuin ikinä jaksavat. Naiset joutuvat vallitsevien ahtaiden asenteiden maailmassa asettelemaan itsensä huolella seksuaaliseen kontekstiin: ei saa antaa liikaa miehille, eikä varsinkaan paljastaa seksielämästään liikaa. Porno ei ole irrallinen osa seksielämää, vaan hyvinkin vahva visuaalinen subtanssi odotuksistamme seksissä ja vapaa-ajan “runkkailuskenessä”. Seksaattori kehottaa vallankumousta kaikille naisille: puhukaa avoimesti seksistä. Kertokaa tarpeistanne. Tyydyttäkää itseänne niin maan perkeleesti, pornoa katsellen ja ilman. Jos ette itse tunne itseänne, ei mieskään voi teitä tyydyttää. Naisten orgasmitilastot saataisiin nousemaan 99 prosenttiin, mikäli naisten itsetuntemus ja toisaalta naisten ja miesten yhteinen seksitietämys ja kommunikaatio nousisivat post-viktoriaaniselle tasolle. Esitaistelija tälle vallankumoukselle oli muun muassa de Sade, joten Seksaattori kehottaa kaikkia tutustumaan hänen hyviä seksivinkkejä sisältävään tuotantoonsa.

Henkilökunnalta

PAH ja PYH ja PUH

Sakari Heikkinen, taloushistorian professori

PAH eli polysykliset aromaattiset hiilivedyt ovat olleet oppiaineemme henkilökunnan kuumin puheenaihe loppukesän ja alkusyksyn aikana. Keskikesällä muutamiin työhuoneisiin levisi pistävä haju, joka teki työskentelyn mahdottomaksi. Epäiltiin, että kyseessä oli kreosootti – aine, jolla aiemmin käsiteltiin muun muassa puisia ratapölkkyjä ja jonka hajussa on oman ikäluokkani ihmisille nostalginen sivuvivahde. Ratapölkkyjen kyllästämisen ohella kreosoottia

JATKOSSAKIN VALTAOSA TOHTORIKOULUTETTAVISTA TULEE SAAMAAN RAHOITUKSENSA MUISTA LÄHTEISTÄ: SÄÄTIÖILTA JA PROJEKTEILTA. käytettiin aikoinaan rakennuksissa kosteuseristeenä, ja tämän uskottiin olevan oppiaineemme tiloihin levinneen hajun syynä. Koska kreosootti voi aiheuttaa paljon nostalgiamyrkytystä vakavampia oireita, asiaa tutkittiin. Tutkimusmenetelmänä oli totta kai se, että näytteet kerättiin Supelco Orbo 43 absorbenttiputkeen ja pitoisuus määritettiin kaasukromatografisesti. Lopputulos oli onneksi se, etteivät pitoisuudet ole vaarallisia. Hajuhaitan aiheuttivat ilmeisesti ilmastoinnin virheelliset säädöt. Nyt toivomme, että tilanne korjaantuu säätöjä korjaamalla. PYH voisi olla lyhennys ”poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelmasta”. Tämän nimihirviön taakse kätkeytyy yksi Helsingin yliopiston 32 tohtoriohjelmasta, jotka puolestaan kuuluvat neljään tutkijakouluun.

IRTOLAINEN 3/2013

PYH tai ehkä sittenkin PYAM on yksi valtiotieteellisen tiedekunnan vastuulla toimivasta kolmesta tohtoriohjelmasta. Ne kaksi muuta ovat sosiaalitieteiden ja kansantaloustieteen tohtoriohjelmat. Oppiaineemme kuuluu PYAMiin, jonka johtajana toimin. Ohjelman ensimmäiset viisi tohtorikoulutettavan paikkaa nelivuotiskaudelle 2014–2017 ovat haussa lokakuussa. Koko yliopistossa tehtäviä avautuu 134. Se on todella vähän suhteutettuna tohtoriopiskelijoiden ja valmistuvien tohtoreiden määrään. Tämä on tosin vasta alkua, sillä tehtäviä avautuu lisää myöhemmin. Silti jatkossakin valtaosa tohtorikoulutettavista tulee saamaan rahoituksensa muista lähteistä: säätiöilta ja projekteilta. Kaikki jatko-opiskelijat, rahoitusmuodosta riippumatta, kuuluvat johonkin tohtoriohjelmaan. Pääaine ei määrää tohtoriohjelmaa, ja niin tason maisterit voivat hakea muihinkin ohjelmiin kuin PYAMiin. Tohtorikoulutusuudistuksen tavoitteena on parantaa jatkokoulutuksen laatua. Nähtäväksi jää, minkä verran lisäresursseja tähän löytyy vai onko kohennus saavutettava vain työnjakoa ja yhteistyötä parantamalla. PUH ei viittaa tässä Nalleen, joka ei puolestaan viittaa Björniin, joka ei puolestaan viittaa vaaleanpunaisiin housuihin, ei fasaanijahtiin eikä kartanoelämään. PUH on mukana ennen kaikkea siksi, etteivät PAH ja PYH olisi otsikossa yksin. Mutta hyvä on, edustakoon PUH tässä sitä puhinaa ja touhukkuutta joka luo leimansa syksyn alkuun ja koko lukuvuoteen. Puhinaa aiheuttavat opiskelu-, opetus- ja tutkimuskiireiden myös kaikenlaiset uudistushankkeet: kandiopintojen ja valintakoejärjestelmän uudistaminen ynnä muu. Nyt on myös aika joka kolmas vuosi tapahtuvaan tutkintovaatimusten uudistamiseen. Siinä työssä tarvitaan myös opiskelijoiden mielipiteitä vaikkapa sitä, mitkä tenttikirjat olisi välittömästi poltettava ja mitkä taas olisi ehdottomasti säilytettävä.

Hallitukselta

29 kuvaAksu Tervonen

Hallituksen syystunnelmia Jori Pyykkö Kesä jäi taakse, mutta aurinkoiset päivät jatkuivat pitkälle syyskuun puolelle. Uimaranta on enää vain kaukainen muisto, ja Kaisa-kirjaston tuolit ovat taas enemmän kuin tuttuja. Kaikkien opinnot etenevät kuin Trans-Siperian juna. Tätä kirjoittaessani olen kotona palautumassa Yhiksen fuksimökiltä saamani väsymyksen yliannostuksesta. Rismalahti kohteli niin fukseja kuin vanhempiakin opiskelijoita hellästi. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Taisipa joku kalastaa ahvenenkin. Tason hallituksen toimeliaat sankarit aloittivat raksuttamisen jo hyvissä ajoin, kun syksyn ensimmäiset sitsit järjestettiin jo 10. syyskuuta. Osmanivaltakunta heräsi uudestaan henkiin Alina-salissa, falafelit maistuivat ja Sokka-khan kohotti ”sapelinsa” kohti taivasta. Lienee sanomattakin selvää, että kaikilla oli kivaa. Mitä kaikkea loppuvuosi tuleekaan tuomaan mukanaan? Syyslukukausi ei olisi mitään ilman perioditauolle sijoittuvaa syysmatkaa. Tällä kertaa Yhiksen retkikunta tekee täsmäiskun Dubliniin. Vierailu Guinnessin tehtaalle lienee hieno hetki monelle matkalaiselle. Käydään siellä kuulemma jossain Belfastissakin. Omalta osaltani alkusyksy on kulunut fuksien kanssa. Tuutorina olen päässyt todistamaan uusien ystävyyssuhteiden syntyä, orientoivan viikon hämmennystä ja sekoilua suunnistus-

rasteilla. Mikäli fukseilla on ollut yhtä hauskaa kuin minulla, niin tiedän asioiden olevan vahvalla pohjalla. Syksy tarkoittaa myös sitä, että tämän vuoden hallituksen teräksinen toiminta lähestyy loppuaan ja pian kaikkien huulilla onkin jo uuden, uljaan hallituksen kokoonpano. Tässä kohtaa haluan

TÄMÄN VUODEN HALLITUKSEN TERÄKSINEN TOIMINTA LÄHESTYY LOPPUAAN JA PIAN KAIKKIEN HUULILLA ONKIN JO UUDEN, ULJAAN HALLITUKSEN KOKOONPANO kannustaa fukseja lähtemään rohkeasti hallitustoimintaan mukaan! Vaikka hallitusvuosi viekin osan ajasta, on se kuitenkin suurimman osan ajasta palkitsevaa. Sitä ennen keskitytään kuitenkin tähän hetkeen: laitetaan syystakki päälle. Masennutaan etukäteen (ja turhaan) tulevasta talvesta. Sitsataan ja opiskellaan. Syyslukukausi on kaunista aikaa.

38 0

Edaripalsta Fukseilta kuva kuvaAksu Noora Tervonen Perhiö

Uuden ajanEeva alku Kiisseli

21.8.2013 Tason fuksien tapaaminen Pieni synkkä kammio. Syvääkin syvempi hiljaisuus. Hätääntyneet katseet etsivät jotain kiinnekohtaa, jotakin tuttua, johon tarttua tässä kauheassa tilanteessa. Joku yskäisee. Toisaalla joku rummuttaa sormilla polveen. Eräs on jo tajunnut, että tilanteesta on pakotie – ulos tupakalle ja jumalauta äkkiä!

” SIINÄ SITTEN IHMETELTIIN MATTI PELTOSEN TAVOIN AJAN IHMEELLISTÄ OLEMUSTA”

11.9.2013 Fuksiaiset Kotoisa pikku-soppi. Korvia huumaava mökä. Elämänjanoiset katseet etsivät tuttuja, joilla olisi vipata 1,50 tässä kauheassa tilanteessa – juoma loppu! Vierestä kuuluu naurunremakkaa. Toisaalla käydään kiivasta keskustelua jostain erittäin tärkeästä aiheesta. Eräs on jo tajunnut, että kello tikittää – jatkoille, mars!

IRTOLAINEN 3/2013

Kaikki varmasti tunnistavat edellä kuvatun paikan, meille uusille fukseillekin jo rakkaaksi muodostuneen Kuppalan. Fuksiaisten jälkeen mietimme pienelle sohvalle ahtautuneina, että kuinkas kauan tässä nyt ollaankaan tunnettu. Toisaalta tuntui, että aika oli mennyt tosi hitaasti, toisaalta se oli hujahtanut ohi täysin huomaamatta. Siinä sitten ihmeteltiin Matti Peltosen tavoin ajan ihmeellistä olemusta. Lopulta joku tsekkasi kalenterista, että tuosta jäätävästä ensitapaamisesta oli vierähtänyt vain kolme viikkoa. Niin lyhyessä ajassa sekalaisesta sakista oli ehtinyt sulautua vuoden siistein ryhmä – yhiksen fuksit 2013! Opiskelijaelämän alkuun on mahtunut niin paljon uutta ja jännää, että pienen fuksin pää menee ihan sekaisin. Jos jo käytännön jutut ovat aiheuttaneet ongelmia - missä ihmeessä tää jono täällä pirun Unicafessa oikein kulkee? - niin on myös hiukan pelottanut, että kuinkas käy kun opiskelut pyörähtävät käyntiin. Silloin pitäisi selvitä sekä oikeaan jonoon ruokalassa, että oikealle luennolle oikeana päivänä ehkä jopa oppia jotain ihan oikeasti. Liian paljon kaikkea! Onneksi meille on suotu hieman hengähdyshetkiä muun muassa suunnistuksien ja osmanisitsien merkeissä. Lisää iloista ajanvietettä on tiedossa kalenterin täydeltä. Taisimmekin aloittaa juuri opinnot kohti bilemaisteriutta.

Hissasuunnistuksella fuksit eivät turhaan arkailleet osallistua Yllä Elina Laakso ja Juho Hellstén. Ja Keskellä Pekko Korvuo sekä Ilona Mäkijärvi. Hauskaa näyttää olevan.

Toisen vuoden opiskelijat Emma Puolakanaho, Maija Yrjä ja Stella Rummukainen Kannusuunnistuksen rastilla Kuvat Noora Perhiö

Sokka-Khan on irti osmanisitseill채 ja Tason tuutori Anne Hietaharju ohjeistaa fukseja kannusuunnistuksessa