Irtolainen 3/2022

”Mega höpöheinä farmi – sellanen full on operation”

”Miksen voi olla joku sober curious”

”Toimistotyöt on best – siis oikeesti ne on ihanaa”

”Siis ton on pakko olla vittuilua tai sit se on tosi progressiivista”

”Mun yhet sukat on veres eikä lähe enää puhtaaks” – ”Se on sitä yhmuhenkee”

”Joillai on tollasta minäpystyvyyden tunnetta”

”Sä oot vasta ettimässä sun paikkaa maailmassa ja kaipaat niitä kokemuksia niin sä juot niitä ipoja – ipa on isoin ihmiskunnan virhe”

”Voinks mä olla anti-poleemi”

Pääkirjoitus

Hyvän ja pahan mielen palsta

Kontrastien Etelä-Korea

Polarisoitunut Israel Palestiina -keskustelu

Internetkö vastakkainasettelujen lietsojana?

Vastakkainasettelun toivottavuudesta

Anti-vaping campaign

Tasokas taiteilija Irtolaisen säkeet Et ole yksin

Rööperimuijan kvartaali

TAIDE

SISÄLLYSLUETTELO

Tapiola Garden City

Vieraskynä: Poleemi Haastattelussa Roslyn Morauta Dokumentti: American Factory Yhislehtien syyshoroskooppi Kirjaesittely: Makeaa vettä

ystävät

IRTOLAINEN 3/2022

Päätoimittajat: Benjamin Byholm & Jemina Kulju

Taitto: Päätoimitus

Kansi: Niina Tanni

Tekstit: Benjamin Byholm, Julius Heino, Samppa Jokelainen, Milja Järvinen, Lumi Kiljunen, Axel Kukkurainen, Jemina Kulju, Silja Laaksoharju, Anniina Niittynen, Ansa Kilpeläinen, Senja Tertsunen, Vivian Wesslin, Henkisyys coach Marja Merja sekä lukijakunnan runosielut

Taide ja kuvitus: Oscar Arminen, Anni Koikkalainen, Tytti Ruusunen, Trilce Teivainen & piss@baby

Valokuvat: Wasim Al-Nasser, Milja Järvinen, Jemina Kulju & Armas Weselius Painos: Eräsalon Kirjapaino, 80kpl

Yhteystiedot: irtolainenlehti@gmail.com, instagram: @irtolainenlehti Printin ISSN: 1239-6664 Verkkojulkaisun ISSN: 2814-4708

Julkaisija: Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry

Irtolainen saa HYY:n ainejärjestölehtitukea.

PÄÄKIRJOITUS Syksy

on usein intensiivistä aikaa. Kesän staatti semman elämänmenon jälkeen arki täyttyy yht äkkiä taas kaikella, mitä opiskelijaelämällä on tarjota – opinnoilla, tapahtumilla, juhlilla, yhdessä ololla, avartavilla keskusteluilla ja ajoittaisella vertais tuella. Mikäpä sen parempi aika palata opiskelijajour nalismin ja kirjoittajakunnan luovuudenpurkausten pariin vuoden kolmannen Irtolaisen merkeissä!

Intensiivinen tuntuisi olevan myös nykyisen maail mantilan perusvire. Ilma, jota hengitämme ruskaisen Helsingin kaduilla ja puistoissa on sodan ennakoi mattomuuden luoman epävarmuuden kyllästämää. Suomessa, Euroopassa ja maailmalla kuohuu. Ita liassa äärioikeisto saavutti merkittävän vaalivoiton parlamenttivaaleissa syyskuun lopulla. Brasiliassa maailmaa ekokriisiin suistava presidentti Jair Bolsonaro tavoittelee jatkokautta lokakuun yleis vaaleissa. Kiinassa maailman vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi luonnehdittu Xi Jinping jat kaa näillä näkymin seuraavatkin viisi vuotta totalitaarisen kehityksen moottorina. Suomessa poliittinen keskustelu keskittyy samaan aikaan harvinaisen monisäikeisen kriisivyyhdin set vimiseen ja pääministerin vapaa-ajanvieton syynäämiseen. Ja ai niin, maailma on lähimpänä ydinsotaa sitten Kuuban ohjuskriisin. Joskus mietin, että pitäisi seurata vähemmän uutisia.

Monesti luetuimmille uutisille näyttäisi olevan yhteistä niiden jännitteitä ja erimielisyyk siä korostava luonne. Tämän inspiroimana vuoden kolmannen Irtolaisen teema on vas takkainasettelu. Tässä numerossa käsitellään muun muassa keskustelukulttuurin pola risaatiota, kiristynyttä yhteiskuntailmapiiriä ja erilaisten arvomaailmojen törmäyksiä. Vastakkainasettelua esiintyy kaikkialla ja monessa eri muodossa, mikä näkyy myös tee maa käsittelevien juttujen aihepiirien ja näkökulmien laajuudessa. Vastakkainasettelu voi repiä ja vahingoittaa, mutta myös toimia kasvualustana yhteiskunnalliselle muutokselle.

Lehden sivuilta löytyy myös runsaasti lukijakunnan omia mietteitä sekä kiinnostavaa taiteellista ilmaisua mitä moninaisimpien ajatusten ja inspiraation lähteiden tiimoilta. Kiireinen lukija, älä ainakaan jätä selvittämättä omaa horoskooppiasi tästä lehdestä tai sisarlehtemme Poleemin sivuilta! Jos jokin on vastakkainasetteluista vapaata, on se suhde Irtolaisen ja pole mistiystäviemme välillä (toivomme lämpimästi tämän harmonisen rinnakkaiselon jatkuvan).

Toivotan lukijoille mitä hauskinta syksynaikaa, antoisia lukukokemuksia sekä so pivasti seesteisyyttä niihin hetkiin, kun elämä tuntuu hieman liian intensiiviseltä.

-Benjamin

KUVA: ARMAS WESELIUS

HYVÄN JA PAHAN MIELEN PALSTA

kääntyminen syyskuuksi tuntuu joka vuosi valtavalta helpotuksen huoka ukselta. Kesä on Suomessa hengästyttävän lyhyt ja niin paljon kaikkea kerralla, että se rutistaa minut helposti kuiviin. Syksy tarkoittaa minulle sen kiristävän otteen helty mistä, astumista pois karusellin pyörityksestä, omaan sänkyyn kipuamista pitkän kii reisen päivän jälkeen. Se tarkoittaa paluuta pehmeyteen ja maanisuudesta melankoliaan. Kesän aurinko on aina ahdistanut minua. Kuumina kuukausina se paahtaa yksiöni elinkel vottomaksi ja polttaa olkapääni punoittaviksi, mutta syksyllä auringosta ja minusta tulee jäl leen hetkeksi ystävät. Voin vihdoin avata sille verhot ja sälekaihtimet, antaa sen lämmittää ja valaista, mutta nyt hellemmin, pehmeämmin. Voin maata lattialla silmät kiinni ja nähdä sen hehkuvan oranssin valon silmäluomieni sisäpuolella, ja samalla tieto siitä, ettei se pian enää paista tähän kohtaan kaupunkia moneen kuukauteen tuntuu lohdulliselta. Istun ran nassa iltaisin katsomassa sen laskua mereen, eikä minua haittaa, että ilta illalta istun siel lä aina vain aikaisemmin. Vajoan syksyn pimeyteen yhtä helposti kuin kuumaan kylpyyn.

Elokuun

Olen lokakuun lapsi, joten syksy on aina edustanut minulle uutta alkua siinä missä se ehkä monille edustaa loppuja ja luopumista. Syntymäpäiväni viides lokakuuta on hen kilökohtainen uusivuoteni, aika jolloin keräilen kuluneen vuoden palasista jotain ko konaista ja tarkistan toiveeni seuraavalle vuodelle. Usein huomaan syksyn kuljettavan minut taas hellästi johonkin ihan uuteen – vaikka minkään ei huomaisi muuttuvan, kaik ki on silti joka vuosi toisin. Marraskuun musta on minulle tuoretta multaa, kasvualus ta kaikelle sille, mikä kevään lämmön houkuttelemana voi nousta esiin jälleen ensi vuonna.

Vaikka rakastan syksyä, viimeistään lokakuun lopussa pimeät illat ja vihmovat sateet alka vat viemään verojaan keneltä tahansa. Kaamos vyöryy päälle kuin painopeitto, joka yhte nä hetkenä tuntuu lämmittävän turvalliselta, mutta toisena tukahduttavalta. Silloin muis tutan itseäni, että se sama sisäpihan puu, jonka omenat nyt putoilevat mätinä maahan, tulee taas kukkimaan ensi keväänä yhtä kauniina kuin viimeksikin. Maa, joka on nyt mus ta, tulee vuoden aikana muuttumaan jälleen vihreäksi, keltaiseksi ja ruskeaksi. Saan täs tä lohtua: voin nyt olla rauhassa pimeässä, sillä valon palaaminen on väistämätöntä.

Tasokkaita mietteitä elämän aallokosta

TEKSTI: SILJA LAAKSOHARJU KUVA: ANNI KOIKKALAINEN

KONTRASTIEN ETELÄ-KOREA

TEKSTI JA KUVAT: MILJA JÄRVINEN

Etelä-Korean läpikäymä nopea modernisaatioprosessi on muokannut maan yhteiskuntaa lukemattomin tavoin. Talouden suuret murrokset ovat ehkä takana, mutta laaja kansa laiskeskustelu arvoista on vasta käynnistymässä.

Erimielisyyttä aiheuttavat niin sukupuolten tasa-arvo, seksuaali- ja sukupuolivähem mistöjen oikeudet kuin vaikea suhde pohjoiseen naapuriinkin. Mihin kaikki tämä vas takkainasettelu pohjautuu?

Vietin

kevään 2022 opiskellen Soulissa, Etelä-Koreassa. Päätin suunnata vaihtoon Etelä-Koreaan, koska halusin kokea jo tain erilaista ja saada uudenlaista näkökul maa elämään. Korea tarjosikin paljon uu sia kokemuksia ja oivalluksia. Suomen ja Etelä-Korean historiat ja yhteiskunnat eroa vat toisistaan paljon, mutta löysin maiden väliltä myös myös yllättävän paljon yhteistä.

Suomi ja Korea olivat 110 vuotta sitten vuon na 1912 hyvin samankaltaisessa tilanteessa; kumpikin oli köyhä maa isomman naapurin hallinnan alaisuudessa, Suomi Venäjän keisarikunnan, ja Korean Japanin keisari kunnan alla. Suomi saavutti itsenäisyyden muutaman vuoden päästä, mutta Etelä-Ko rea joutui odottamaan toisen maailmansodan loppuun saakka. Molempia maita koettelivat sodat, jotka jättivät syvät haavat kansakuntien historiaan. Korean sota (1950–1953) ja koi maan kahtia, minkä vaikutukset näkyvät nykypäivänä vahvasti sekä maan sisäises sä että kansainvä lisessä politiikassa.

Etelä-Korea oli sodan jälkeen yksi Aasian köyhimmistä maista, ja maa oli raunioina. 1960-luvulla vallan kaappasi sotilasdik tatuuri, joka aloitti kunnianhimoisen talouden uudistamisohjelman. Seitsemänkymmenen vuoden aikana Etelä-Korea on noussut moder niksi teknologiajätiksi, jolla on yksi maailman suurimmista kansantalouksista. Nopea talous kasvu ja yhteiskunnan kehitys ovat kuitenkin tuoneet mukanaan myös paljon kontrasteja ja vastakkainasetteluja. Arvopohja maassa vaihtelee paljon, kun yhteiskunnassa vaikuttavat sekä koko modernisaatioprosessin kokeneet 1950–1960 -luvuilla syntyneet vanhemmat, konservatiiviset ikäluokat että nuoremmat sukupolvet, jotka saavat jatkuvasti enem män vaikutteita globaalista (ulko)maailmasta.

ja voitosta kamppailivat valtaapitävän liberaalipuolueen Lee Jae-myung ja kon servatiivipuolueen Yoon Suk-yeol, joka tuli presidentinvaaleihin mukaan politii kan ulkopuolelta toimittuaan aiem min mm. valtakunnansyyttäjänä.

Vaalien yhdeksi pääteemoista nousi feminismi ja sen vastustaminen. Etelä-Korea on pitkään ollut syvästi patriarkaalinen yhteiskunta ja sukupuolten välinen tasa-arvo on monien mittareiden mukaan huonolla tolalla. Ko rea esimerkiksi sijoittui vuonna 2020 Maailman talousfoorumin Global Gender Gap -ra portissa sijalle 108, ja sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy yhteiskunnassa selkeäs ti. Feminismi ja erilaiset naisten asioita ajavat liikkeet ovat nostaneet suosiotaan viime vuo sina. Koreassa tunnetuimmaksi nousseet naisliikkeet, kuten Womad ja Megalia, toi mivat paljolti netissä ja ne edustavat ns. radikaalifeminismiä; naisia kehotetaan vihamielisyyteen ja hyväksikäyttämään sekä

”Etelä-Korea on pitkään ollut syvästi patriarkaalinen yhteiskunta, ja sukupuolten välinen tasa-arvo on monien mittareiden mukaan huonolla tolalla.”

alistamaan miehiä. Sana “feminismi” yhdis tetään pitkälti näihin liikkeisiin, minkä takia monet irtisanoutuvat aatteesta kokonaan. Ne harvat julkisuuden henkilöt, erityisesti nai set, jotka ovat avoimesti kertoneet olevan sa feministejä, ovat saaneet osakseen todel la paljon julkista paheksuntaa ja kritiikkiä.

Saavuin Etelä-Koreaan helmikuun puolessa välissä, kun presidentinvaaleihin oli kuukausi aikaa. Kampanjointi oli kiivaimmillaan,

Koreassa on viime vuosina syntynyt myös vah vaa anti-feminististä liikehdintää. Eri tahot ovat järjestäneet vastamielenosoituksia fe ministisille tapahtumille ja pyrkivät ajamaan miesten oikeuksia. Antifeminismi vetää puoleen sa varsinkin nuoria, 20–30-vuotiaita miehiä. He kokevat, että yritykset parantaa tasa-ar voa syrjivät miehiä ja heikentävät heidän mahdollisuuksiaan ja asemaansa yhteis kunnassa ja työelämässä. Yksi suurimmista

epäkohdista, jonka nähdään koskevan mie hiä, on pakollinen kahden vuoden asepalvelus. Protestointi tapahtuu usein internetin eri alus toilla. Tilanne on kärjistynyt sille tasolle, että Etelä-Koreassa on kuvailtu olevan käynnis sä “sukupuolten välinen sota” (gender war). #MeToo -liike sai paljon näkyvyyttä Koreassa ja toi mukanaan sekä hyvää että pahaa; toisaalta se toi häirintään liittyville asioille näkyvyyttä ja antoi korealaisille naisille mahdollisuuden pu hua kokemuksistaan julkisesti. Toisaalta se jois sain ympäristöissä loi lisää vastakkainasettelua eri ryhmien välille ja yllytti liikkeiden ääripäitä.

Kampanjansa aikana konservatiivien ehdokas Yoon Suk-yeol näki mahdollisuuden parantaa asemiaan ja alkoi kalastella ääniä antifemi nistisiltä miehiltä ja konservatiivisemmilta vanhemmilta sukupolvilta asettuen hei dän puolelleen. Yoon muun muassa julisti kampanjansa aikana, että Koreassa ei ole syste maattista sukupuoleen perustuvaa syrjintää, ja yksi Yoonin kampanjan keskeisistä lupauksista olikin lakkauttaa Etelä-Korean tasa-arvo- ja perheministeriö, joka hänen mu kaansa edistää miesten syrjintää.

Vastaehdokas Lee Jae-myung taas pyrki var sinkin kampanjansa loppuvaiheessa vetoamaan naisäänestäjiin ja keräämään heidän tukensa. Yoon päättyi voittamaan erittäin tiukat vaalit, mikä oli luonnollisesti suuri pettymys ta sa-arvon ja feminismin kannattajille. Sain nähdä yhteiskunnallista vastakkain asettelua todella konkreettisella tasolla

julkisesti, ja kynnys olla avoimesti oma itsen sä on iso. Koreassa on yksi ainoa koko kansan tuntema julkisuuden henkilö, joka on avoi mesti osa LGBTQ+ -yhteisöä; näyttelijä Hong Seok-cheon kertoi julkisesti homoudestaan jo vuonna 2000, mikä lähes tuhosi hänen uransa. Kukaan muu ns. isomman luokan jul kisuuden henkilö ei ole seurannut perässä.

Pride-festivaalin aikaan. LGBTQ+ -yhtei söön liittyvät teemat jakavat yhteiskuntaa voimakkaasti. Suhtautuminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin maassa on todella konservatiivista. Yhteisön olemassaolo ehkä tunnustetaan, mutta siitä ei juuri puhuta

16. heinäkuuta Koreassa vietettiin Pridea parin vuoden koronatauon jälkeen. Ihmismassa oli valtava saapuessani alueelle. Kulkuetta edel tävän Seoul Queer Culture Festivalin alue oli aidattu, ja paikalla oli kymmenittäin, jopa sa doittain poliiseja. Festi vaalialueen ulkopuolella oli massiivinen kristillisten ja konservatiivis ten ryhmien järjestä mä vastamielenosoitus. Tilanne tuntui ab surdilta; anti-LGBTQ+ -kyltit ja sa teenkaariliput liehuivat vierekkäin, kristilliset bändit soittivat tielle pystytetyllä val tavalla lavalla, ja ihmiset yrittivät salakuljettaa vihaviestejä sisältäviä kylttejä Pride-alueel le sateenkaarilipuiksi naamioituna. Arvioiden

”Arvioiden mukaan Pride-tapahtumassa oli päivän aikana noin 13 000 osallistujaa, kun taas vastamielenosoitukseen osallistui 15 000 ihmistä.”

mukaan Pride-tapahtumassa oli päivän ai kana noin 13 000 osallistujaa, kun taas vastamielenosoitukseen osallistui 15 000 ih mistä. Pride-joukossa tunnelma pysyi kuitenkin korkealla, ja paikalla oli vieraana esimer kiksi eri maiden suurlähettiläitä, jotka puheenvuoroillaan pyrkivät luomaan korea laisiin nuoriin toivoa siitä, että muutos on tulossa pian myös Koreaan.

Arkielämässä Koreassa kokee vas takkainasettelua myös paikallisten ja ulkomaalaisten vä lillä. Koreassa elää vielä ajatus, että vain etnisesti korea laiset ja koreaa pu huvat ovat “oikeita korealaisia”, ja kaikki muut ovat ulkomaalaisia, joita kohdellaan eri tavalla. Myös sukupolvien väliset erot ovat Koreassa suuria, ja yhteiskunnan rakenteiden muutos koetaan tarpeelliseksi. Taloudellinen eriarvois tuminen on ollut viime vuodet kasvussa, ja erityisesti nuoret ovat etenevissä määrin tyytymättömiä tulevaisuu den taloudellisiin näkymiin ja yhteiskunnan ultra-kilpailulliseen rakenteeseen. Tämä nä kyy esimerkiksi syntyvien lasten määrässä. Koreassa on tällä hetkellä maailman matalin syn tyvyys; naiset saavat keskimää rin 0,81 lasta elämänsä aikana. Suomessa vastaava luku on 1,46. Huolena on, mistä löy tyy lisää veronmaksajia huolehtimaan suurista ikäluokista, jotka syntyivät suuren talous buumin alun vuosikymmeninä. Tähän mennessä syntyvyyden kasvuun tähtäävät poliitti set toimet ovat olleet lähinnä pinnallisia ratkaisuja, kuten metrossa ole vat vain raskaana oleville tarkoitetut istuimet, eivätkä ole pureutuneet syvälle Korean yhteis kuntaan iskostuneisiin ongelmiin. Näitä ovat

esimerkiksi raaka kilpailu lapsesta lähtien kou lussa ja työelämässä, järjettömät työtunnit, riit tämättömät julkiset palvelut lapsiperheille, äi tien huono asema työelämässä, asuinkulut sekä lasten kasvattamisen kulut. Avioliitto, äitiys ja niiden mukanaan tuomat roolit saatetaan myös kokea ahdistavina, mikä on ajanut monet nuo ret, varsinkin naiset, kielteiselle kannalle avioliiton suhteen. Syntyvyyteen liit tyvät kysymykset kietoutuvat siis myös naisten ase maan ja oikeuksiin. Kampanjassaan ny kyinen presidentti Yoon arvioi alhaisen syntyvyyden johtu van feminismistä.

Etelä-Korean ja Pohjois-Korean tilanne on uniikki globaalissa mittakaavassa. Korean sota oli kylmän sodan “sijaissota”, jossa olivat vas takkain Yhdysvaltojen tukema etelä ja Neu vostoliiton sekä Kiinan tukema pohjoinen. Sota päättyi aselepoon, eikä rauhaa ole vielä kään virallisesti saavutettu. Kansakunta jakau

tui kahtia, ja perheitä hajosi perheenjäsenten jäädessä rajan molemmin puolin. Keskiver to-eteläkorealainen ei ehkäpä enää mieti Poh jois-Koreaa arjessaan, ja kivulias jako tuntuu

”Etelä-Korean perustuslakiin on kirjattu, että maan on noudatettava rauhanomaisen yhdentymisen politiikkaa. Maassa elää edelleen toive siitä, että jonain päivänä Koreat vielä yhdistyvät.”

uudemmille sukupolville kaukaiselta. Vielä on kuitenkin elossa monia, jotka muistavat sodan ja jaon selvästi. Poh jois-Korea on myös näkyvästi esillä sisäpoliittisessa keskustelussa, ulko suhteissa ja korealaisessa viihdeteol lisuudessa. Politiikassa katseet kui tenkin suuntautuvat Pohjois-Korean lisäksi vahvasti myös muihin isoihin yhteistyö- ja naapurimaihin, kuten Kiinaan, Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Pohjois-Koreaan liittyvä keskus telu ja sen sävy yllätti minut. Etelä-Korean perustuslakiin on kirjattu, että maan on nou datettava rauhanomaisen yh dentymisen politiikkaa. Maassa elää edelleen toive siitä, että jonain päivänä Koreat vielä yhdistyvät. Poliitikkojen suhtautuminen pohjoiseen vaihtelee henkilökohtaisen mielipi teen ja puolueen mukaan pehmeän yhteistyön kannattamisesta ennakoivilla sotilaallisilla iskuilla uhkailuun. Vanhemmat sukupolvet ovat vahvemmin yhdentymisen kannalla, kun taas nuorten suhtautuminen on ollut kriittisem pää ja kannatus yhdentymiseen vähäisempää.

Vierailin Koreassa ollessani DMZ:llä, eli Ko reoiden välillä olevalla demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Siellä esiteltiin Koreoiden yh

teistoimintaa, jonka määrästä yllätyin. Koreat ovat muun muassa järjestäneet monia tapaamisia rajan eri puolille jääneiden perheenjäsenten kesken, operoineet yhteistä Kaesongin teollisuus aluetta Pohjois-Korean puolella ja järjestäneet matkailua etelästä pohjoiseen. Vuonna 2018 Pyeongchangin olympialaisissa Koreoiden de legaatiot marssivat avajaisseremoniassa yhdessä yhdistyneen Korean lipun alla ja pelasivat yh teisellä jääkiekkojoukkueella. Yhteistyöyritykset ovat kuitenkin yleensä kaatuneet Pohjois-Ko rean oikkuihin; vuonna 2008 pohjoiskorealainen sotilas ampui eteläkorealaisen turistin, joka eksyi matkallaan väärälle alueelle. Tämä johti matkailuyhteistyön keskeyttämiseen. Vuon na 2016 taas Etelä-Korea vetäytyi Kaesongin teollisuuskeskuksen toiminnasta pohjoisen ydinasekokeiden takia. Silti päällimmäisenä DMZ:llä ja näyttelyissä välittyi toivo; vaik ka yhteistyö on vaikeaa, ja tulevaisuus näyttää epävarmalta, rauha voittaa Koreoiden ja Korean kansan taas joskus yhdistyessä.

Etelä-Korea on äärettömän mielenkiintoi nen ja monikerroksinen maa. Poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen muutos, jonka maa on käynyt läpi viimeisen 70 vuoden aikana on huikea, ja rakettimaisen nousun vaikutukset näkyvät vahvasti yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Yhteiskunnallinen muutos jatkuu edelleen nopeana, ja korealainen yhteiskunta voi näyttää hyvinkin erilaiselta jo viiden vuo den päästä. Suosittelen kaikille Etelä-Koreaan matkustamistajamaankokemistaavoiminmielin.

Polarisoituneen keskustelukulttuurin muuttaminen on mahdollista

TEKSTI: ANNIINA NIITTYNEN & ANSA KILPELÄINEN

KUVAT: WASIM AL-NASSER

Israelin ja Palestiinan konflikti on yksi kansainvälisesti vaikeimmiksi tunnus tetuista konflikteista, jonka keskiössä ovat kysymykset ihmisarvosta ja kansojen olemassaolosta. Aiheesta käytävän keskustelun sensitiivisyys on luonut ympärilleen kuplan, jonka sisäinen polarisaatio antaa harvoin tilaa solidaariselle ja ra kentavalle keskustelulle. Voidaanko vastakkainasettelua purkaa ja onko suo malaiseen keskusteluun mahdollista vaikuttaa – esimerkiksi nuorten toimesta?

Suomalainen Israel-Palestiinasta käytävä kes kustelu on kiihkeää, polarisoivaa ja tunteita herättävää. Konfliktin dynamiikkaan pureu tuminen tuntuu haastavalta, sillä sen pitkälle historiaan ulottuvat juuret tekevät aiheesta monimutkaisen ja vaikeasti lähestyttävän.

Lähi-idän tutkimuksen pää- ja sivuaineopis kelijoista koostuva joukko sai keväällä 2021 ajatuksen toteuttaa opintomatka Israeliin ja Palestiinaan. Konfliktin monimutkaisuus herätti opiskelijat pohtimaan yksilötason vaikuttamismahdollisuuksien potentiaalia monesta eri näkökulmasta. Esille nousi ajatus siitä, voisiko kyseessä olla enemmän kuin vain lyhyt matka alueelle. Voisiko Is rael-Palestiinaan lähtevä ryhmä nuoria ja kaa matkalla oppimaansa tietoa, herättää keskustelua ja pyrkiä vaikuttamaan sitä kautta yhteiskuntaan? Voisiko tilanteen haastavalle luonteelle ja siihen liittyvän keskustelukulttuurin polarisoitumiselle tehdä jotain?

Näistä ajatuksista syntyi Euroopan so lidaarisuusjoukkojen osarahoittama so lidaarisuusprojekti Nuoret, rauha ja dialogi. Projektin ideana on paneutua suo malaiseen Israel-Palestiinaa koskevaan kes kustelukulttuuriin ja sen polarisoituneeseen tilanteeseen. Tavoitteena oli luoda poliittisesti sitoutumaton alusta, joka jakaa asiantunti joiden avulla luotettavaa tietoa konfliktista.

Neljäntoista nuoren ryhmä matkusti Is rael-Palestiinaan toukokuussa 2022. Viikon matkan aikana tutustuimme paikallisiin ruo honjuuritason rauhantoimijoihin, joiden ääntä halusimme tuoda esille suomalaisessa keskustelussa. Ruohonjuuritasolla kytevä pitkäjän teinen ja arkipäiväinen dialogityö ylittää har voin uutiskynnyksen. Poliittisia ja negatiivisia sävyjä saava uutisointi on sen sijaan läntisessä mediassa hyvin yleistä. Paikallisten toimijoi den työ alueella on tavoitteellista, rohkeaa ja

ratkaisukeskeistä – ja tämä tulisi ottaa huo mioon konfliktista käytävässä keskustelussa.

Matkalla näimme toiveikkaan rauhantyön lisäksi äärimmäistä vastakkainasettelua. Pa lestiinalaisille ja israelilaisille toinen puoli edustaa usein turvallisuusuhkaa: sotilasta tai terroristia. Konflikti tulee usein niin lä helle, että myönnytyksiä on mahdoton teh dä. Tapasimme palestiinalaisia, jotka elivät pakolaisleireillä, sillä israelilaiset asuttavat heidän vanhaa kotiaan. Tapasimme israe lilaisia, joille Israelin valtio tuntui ainoalta ratkaisulta katkaista ylisukupolvinen antisemitismin trauma. Tapasimme ihmisiä, jotka ovat epätoivoisia ja joita on satutettu.

Vaikka ihmiset edustivat vastakkaisia ryh miä ja mielipiteitä, heillä oli usein hyvin samankaltaiset motiivit. He halusivat olla turvas sa ja kävellä kadulla ilman pelkoa. He halusivat käydä koulua, matkustaa vapaasti ja suunnitella tu levaisuutta. He halusivat osoittaa maailmalle, että rasistiset ja antisemitistiset stereotypiat heistä ja hei dän perheistään eivät pidä paikkaansa. He halusivat pitää huolta läheisistään. He halusivat oikeutta iso vanhemmilleen ja näiden vanhemmille. Heillä oli aivan valtavasti yhteistä, vaikka päälle päin kat soen he eivät olisi voineet olla enemmän erilaisia.

Tästä inhimillisyydestä tuli Suomessa to teutettavan kampanjamme kantava voima. Matkalla kerättyä kuva- ja videomateriaalia on julkaisu sosiaalisen median kanavil lamme pitkin kesää ja alku syksyä. Askeleita kohti rauhaa -valokuvanäyttelymme tar koituksena on tehdä näky väksi arkipäivän elämää Is rael-Palestiinassa. Pohdimme TikTok-kanavallamme, miten konflikti vaikuttaa yksittäisen ihmisen elä mään. Esittelemme tapaamiamme järjestöjä ja kerromme niiden saavutuksista ja tavoitteista. Kuvasimme matkalla tapaamiemme ihmisten kanssa haastatteluvideoita, joita julkaisem me YouTubeen. Pyrimme näyttämään kon fliktin harmaita sävyjä ja niitä hetkiä, jotka eivät päädy uutiskanavien klikkiotsikoiksi.

Kampanja sai sosiaalisessa mediassa tunteik kaan vastaanoton. Projektimme TikTok-kommenttikentässä keskustelu kärjistyi tavalla, jonka osasimme osin aavistaa. Julkaisimme videon, jossa osoitimme kritiikkiä Israelin ja Palestiinan ympärillä käytävän keskuste lun polarisaatioon ja ääripäiden muodos-

”Nuoret, rauha ja dialogi -projektin ideana on paneutua suomalaiseen Israel-Palestiinaa koskevaan keskustelukulttuuriin ja sen polarisoituneeseen tilanteeseen”

tumiseen. Videon tavoitteena oli herättää keskustelua siitä, olisiko konfliktiin liitty vään keskusteluun mahdollistaa ottaa näkökulmaksi ratkaisukeskeisyys ja oman näkö kulman lisäksi pyrkiä ymmärtämään myös toista. Pyrimme selittämään, kuinka ihmis ten syvimmät intentiot ovat lopulta rauha ja arki ilman pelkoa, taustasta tai poliittisesta ideologiasta riippumatta. Huolimatta pyrki myksestämme luoda tila, jossa keskustelua voisi käydä rakentavasti puolin ja toisin, kommenttikenttä täyt tyi valtioiden lippu jen ja ehdottomuuden värittämistä viesteistä.

Israelin ja Palestiinan tilanne on aihe, joka herättää monenlaisia tunteita. Epäoikeudenmukaisuuden kokemuk set aiheuttavat usein vihaa ja turhautumista, mikä saattaa välittyä myös aiheesta käytä vässä keskustelussa. Mielipiteet muodostuvat vahvasti erilaisten kokemusten, opitun tiedon tai esimerkiksi vakaumuksen pohjalta. Aiheen sensitiivisyys ja monikerroksisuus huomioi den on selvää, että kärkevää näkemystä on haasteellista olla muodostamatta. Vastakkain

asettelu syntyy herkästi silloin, kun molem pia – sekä Israelin että Palestiinan – narra tiiveja ei olla valmiita ottamaan huomioon.

Vastakkainasettelua ehkäisevä ydinvies timme ei ole se, että ihmisillä ei saisi olla mielipidettä. Konfliktinratkaisun kannalta on kuitenkin valtavan tärkeää, että omis ta asenteista ja arvoista huolimatta pystyy ymmärtämään, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Ymmärrys siitä, että osapuol ten motiivit ovat usein inhimilliset, vähentää vihaa ja edistää ratkaisukeskeistä ajattelua. Ymmärrys ja empatia eivät tarkoita ihmis oikeusrikkomusten tai väkivaltaisten tekojen hyväksyntää. Ymmärrys toisen ihmisyydestä on kuitenkin välttämätöntä silloin, kun tavoi tellaan kestävää ja oikeudenmukaista rauhaa.

Lähi-idän konflikteihin sekä siitä käytävän keskustelun tulevaisuuteen suhtaudutaan usein pessimistisesti. Israelissa ja Palestii nassa tapaamamme nuoret rauhantoimijat kuitenkin opettivat meille toivon merkityk sen. Israelin ja Palestiinan kaltaisessa tilan teessa yksittäisten ihmisten teot voivat tun tua pieniltä. Yhteiskunta kuitenkin rakentuu mitä pienimmistä palasista, ja niillä kaikil la on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Jokainen keskustelija on mukana rakenta

massa keskustelukulttuuria, ja yksikin depolarisoiva ja ratkaisukeskeinen ääni voi muut taa diskurssin suuntaa. Voimme hyväksyä yhteiskunnallisen muutoksen olevan hidas ta ja raskasta. Emme kuitenkaan saa sortua kuvittelemaan, etteikö se olisi mahdollista.

Kirjoittajat ovat Nuoret, rauha ja dialogi -hankkeen aktiiveja.

”Epäoikeudenmukaisuuden kokemukset aiheuttavat usein vihaa ja turhautumista, mikä saattaa välittyä aiheesta käytävässä keskustelussa.”

INTERNETKÖ

VASTAKKAINASETTELUJEN LIETSOJANA?

Internetiä on melko uutena ja kaikkialla läsnä olevana ilmiönä nykyään helppo syyttää kaikesta. Vastakkainasettelun väite tyn lisääntymisen suhteen asia ei ole mielestäni näin yksinkertainen.

Valtamediassa kuulee usein vastakkainasette lun kiihtyneen tai polarisaation lisääntyneen. Sinänsä vastakkainasettelu ei ole huono eikä hyvä asia: kyseessä on vain keino lajitella asioita tai mielipiteitä vastakkain niiden omi naisuuksien perusteella, eli tapa jäsentää maa ilmaa. On selkeitä vastapareja, joiden toisten sa poissulkevuudesta tuskin kukaan on toista mieltä: musta ja valkoinen, kuolemanran gaistuksen kannattaminen tai vastustaminen.

Haitalliseksi vastakkainasettelu muuttuu, kun vastakkain asetellut asiat ovat ihmisiä ja ihmisryhmiä. Ihmi nen, saati kokonai nen ryhmä ihmisiä on aivan liian moni mutkainen ilmestys vastakkainasettelun poissulkevalle luonteelle: kaikilta ominaisuuksiltaan ja mielipiteiltään vastakkaisia ihmisiä tai ryhmittymiä ei voi olla olemassa. Vastakkain asetellessa ihmiset kuitenkin redusoidaan yhdeksi tai muuta maksi, usein varsin triviaaliksi mielipiteeksi

“Internet voi parhaimmillaan avartaa näkökulmia, vähentää ennakkoluuloja ja lieventää vastakkainasettelua”

tai jonkin ideologian edustajaksi. Internetin, etenkin sosiaalisen median käytön, väitetään lisäävän tällaista haitallista vastakkainaset telua. Yleisen argumentin mukaan internet kuplauttaa ihmisiä ja heikentää keskuste lukulttuuria. Pseudonyymin takana kirjoit tava, solvauksia heittävä kasvoton ihminen on erityisen helppo pelkistää mielipiteitten sä summaksi. Vaikka näihin argumentteihin voi olla vaikea sanoa suoraan vastaan, yritän hieman nostaa internetin mainetta, ja esittää, että se voi parhaimmillaan toimia juuri päin vastaisesti: avartaa näkökulmia, vä hentää ennakko luuloja ja lieventää vastakkainasettelua.

Vaikka eri palvelu jen algoritmit Googlesta TikTokiin on eittämättä suunniteltu syöttämään käyttäjilleen juuri sitä, mitä he haluavat nähdä, on väite somen aiheuttamasta ennennäkemättömästä kuplautumisesta historiattomuudessaan liian suoraviivainen. Ihminen on aina muodosta-

TEKSTI: SAMPPA JOKELAINEN KUVA: UNSPLASH

nut sisä- ja ulkoryhmiä, mutta ennen inter netiä valinnanvara oli huomattavasti pie nempi. Etenkin maaseudulla yksilö oli ym päröivien sosiaalisten normien armoilla, ja kaupungissakin todennäköisesti hakeuduttiin oman mielenkiinnon tai arvomaailman mukaan toimivaan omaa sosioekonomista taus taa vastaavaan ryhmään. Välittömän fyysisen sisäpiirinsä lisäksi ihminen oli muutaman radio- ja tv-kanavan, paikallis- tai puolue lehden varassa. Lukutaitoisimmat tarttuivat lähikirjaston kirjoihin, joita tuskin hankittiin Etelä-Amerikasta tai Polynesiasta asti, vaan ne todennäköisesti heijastelivat paikalliskirjailijoi den mielentuntoja.

On siis turha väittää, että ennen internetiä eläneet ihmiset olisivat olleet vapaita ajattelijoita: he vasta kuplassa elivätkin; Toisin kuin somekuplassa elävillä, joiden algoritmi saattaa lukijansa mielihaluja arvaillessaan lipsauttaa tämän eteen myös täy sin outoja julkaisuja, ei esi-internetihmisillä ollut juuri mahdollisuutta päästä kuplastaan pois. TikTokin kaltaisissa sovelluksissa näkö kulma ja konteksti muuttuvat parin sekunnin välein, ja vaikka tämä on omiaan heikentä mään keskittymiskykyä, pääsee TikTok-nuori näkemään minuutin aikana enemmän eri kult tuuritaustaisia ihmisiä, käyttäytymistapoja ja pukeutumistyylejä, kuin moni 1900-luvun alussa maaseudulla elänyt elämänsä aikana.

Internetin anonymiteetti ja keskustelukump paneitten etäisyys poistaa fyysisiä keskusteluita ohjaavan sosiaalisen normiston, ja tä mänkin jutun lukija on saattanut huomata, ettei Suomi24 ole aina kaikista rakentavimpien keskustelujen tyyssija. Samalla anonymi teetin voimalla internet kuitenkin tuo yhteen ihmisiä, jotka eivät olisi ennen vaihtaneet sanaakaan keskenään. Internetissä muodos tuukin keskusteluita, joiden osapuolet ovat taustaltaan tai aatteellisesti kauempana toi sistaan, kuin mitä fyysisen maailman puolella olisi mahdollista tai todennäköistä. Kun so

siaalisen normiston hälvetessä ihmiset eivät enää menetä kasvojaan tai joudu pelkäämään vastapuolen loukkaamista, voi keskustelun aloittaa myös kiusallisina ja mauttomina pi detyistä, yhteiskunnallisesti vaikeista aiheista.

Väittäisinkin, että vastakkainasettelujen liet somisen sijaan, internet vain tuo esille aina yhteiskunnassa latenttina piilleet vaietut ristiriidat. Kun internet vielä kykenee tuomaan yhteen ihmisiä maailman vastakkaisilta puo lilta, ei ole suurikaan ihme, jos myös keskustelijoiden lähtökohdat ovat vastakkaiset.

Vastakkainasettelut olivat siis aina olemassa, inter net vain läväyt tää ne silmiemme eteen ennennä kemättömällä volyymillä. Tuodessaan esil le vaiettuja ristiriitoja ja rikkoessaan niihin liittyviä tabuja, internet mahdollistaa en simmäistä kertaa yhteiskunnan syvistä mie lipiteistä keskustelemisen ja jonkinlaisen keskitien löytämisen. Internet siis joudut taa sosiaalista muutosta, jota olisimme sitä ilman saaneet odottaa maailman tappiin.

Anonymiteetti ja fyysinen etäisyys ovatkin in ternetin suurin lahja ja kirous. Monien mie lestä nettikeskusteluiden lukeminen ja varsin kin niihin osallistuminen on vain varma keino kiihtyä ja vahvistaa käsitystään vastapuolen idioottimaisuudesta, enkä ole tästä täysin eri mieltä. Mikäli psyyke niiden selaamisen kes tää, voivat foorumit kuitenkin olla todellinen aarreaitta. Keskustelu on yksi tehokkaimmista tavoista altistaa itsensä eriäville mielipiteil le, ja internetin keskustelupalstoja selailemalla altistuu vääjäämättä useammalle näkökulmalle kuin fyysisesti koskaan olisi mahdollista. Siinä missä ennen radion, paikallislehden, naapurin muorin ja valtiollisten televisiokanavien tietojen varassa eläneen tavan tallukan tarvitsi todennäköisesti vain harvoin, jos kos kaan kyseenalaistaa omia syviä uskomuksiaan ja todellisuuskuvaansa, joutuu nykyihminen internetiä selatessaan hyväksymään, että kaik-

“Vastakkainasettelut olivat siis aina olemassa, internet vain läväyttää ne silmiemme eteen ennennäkemättömällä volyymillä.”

kein itsestäänselvimmiltäkin tuntuviin asioi hin on olemassa loputtomalta tuntuva mää rä mielipiteitä ja vaihtoehtoisia ”totuuksia”.

Internetin myötä, tässä niin kutsutussa to tuuden jälkeisessä ajassa elävinä joudumme ensikertaa todella hyväksymään maailman kompleksisuuden. Totuutta ei löydy enää Raamattua selailemalla, vaan joudumme mielipidetulvan keskellä tulemaan sinuik si loputtoman epävarmuuden kanssa. Tämä oman mielipiteen jatkuva kyseenalaistaminen pudottaa meidät varman tiedon jalustalta ja opettaa nöyryyttä. Ainakin itse olen oppinut hyväksymään epätietoisuuden pysyvänä olo tilana ja sen, etten voi koskaan olettaa mui den jakavan samoja mielipiteitä tai edes lähtevän keskusteluun yhteisistä lähtökohdista.

Keskustelupalstojen äärettömän matala julkaisukynnys ei aina tuo esiin ihmisten par haita puolia. Tur han sosiaalisen stigman ja tabujen karkottajana netti foorumit ovat kui tenkin vertaansa vailla: Internet voi tuoda yhteen en nen toisilleen tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat omassa sosiaalisessa piirissään joutuneet pitämään arkaluontoisen mielipiteensä tai vaikkapa mielenterveyden sairautensa omana tietonaan, mutta jotka nyt internetin kautta saattavat löytää ajatuksilleen vastakaikua ja samanhenkisten ihmisten rohkaisemana ja tukemana uskaltautua tulemaan esille. Ma sennustaan tai seksuaaliväkivallan kokemus taan ennen yksin hautoneet ihmiset ovat voi neet internetanonymiteetin avulla tulla esiin ja löytää toisensa, ja uskon internetin olevan monen ennen stigmaa aiheuttaneen asian normalisoinnin pääsyy. Internet voi olla myös hajallaan eläville vähemmistöille kullanar voinen tapa koota rivinsä ja lähteä yhdessä edistämään asioita, jotka eivät yksinäisten toimijoiden käsiin jäädessään olisi koskaan saaneet tuulta purjeisiinsa. Kolikon kääntö

puolella on ääriajattelun voimistuminen: pie nen ja hajanaisen piirin ylläpitämät ajatukset voivat nettifoorumeilla lähteä voimistamaan toisiaan, eivätkä kaikki yhteiskunnan mar ginaaleista nousevat mielipiteet tai kollek tiivisesti piilotetut tunteet ole positiivisia.

Internetin madaltaman julkaisukynnyksen ansiosta pääsemme lukemaan todella hen kilökohtaisia tunnustuksia täysin tuntemat tomilta ihmisiltä, jotka ennen olisivat avau tuneet korkeintaan lähimmälle ystävälleen tai päiväkirjalle. Kun lukee vaikkapa toista poliittista aatetta, etnisyyttä, kansalaisuutta tai uskontoa edustavan ihmisen inhimilli sistä haasteista, aiemmin ulkokuoren pe rusteella tuomitut ihmiset saavat oman äänensä ja turhat ennakkoluulot hälvenevät.

Vaikka internetillä on edelleen kyky myös redusoida anonyymi vastapuoli mielipitei densä tasolle, pys tymme näkemään sen avulla tunte mattomien ihmisten sieluun tavalla, joka ennen ei ollut mah dollinen. Näenkin internetin indusoi man kansan syvien rivien tai vähemmistö jen haudattujen mielipiteiden ja tunteiden esiintuomisen pääasiassa myönteisenä, en nakkoluuloja hälventävänä, avaramielisyyt tä ja sosiaalista kehitystä edistävänä asiana.

Saatatte pitää tässä kirjoituksessa esitettyjä mielipiteitä äärettömän naiiveina. Ihmisenä, jolla ei ole epäaktiivista Facebook-jäsenyyttä lukuun ottamatta koskaan ollut minkäänlais ta somepresenssiä tai -tiliä, ja joka välttelee viimeiseen asti kaikkiin nettikeskusteluihin osallistumista, en ole ehkä myynyt somelle tarpeeksi suurta osaa sielustani nähdäkseni kaikkia sen hirveimpiä puolia. No onneksi, nettikeskustelujen tapaan, Irtolaisen julkaisukynnys ei ole kovin korkea, eikä minun tarvit sekaan olettaa, että joku ottaisi puolivillaisesti kootut ajatusrakennelmani turhan vakavasti.

“Pystymme näkemään internetin avulla tuntemattomien ihmisten sieluun tavalla, joka ennen ei ollut mahdollinen.”

Vastakkainasettelun toivottavuudesta

TEKSTI: BENJAMIN BYHOLM KUVITUS: OSCAR ARMINEN

Turhaa vastakkainasettelua tulee välttää. Mutta onko kaikki vastakkainasettelu turhaa?

Rakentavan

yhteiskunnallisen keskuste lun malli mielletään yleensä kutakuinkin näin: osapuolet kokoontuvat yhteen faktapohjaiseen, maltilliseen ja konsensus hakuiseen ajatustenvaihtoon. Yleisen käsityksen mukaan rakentavan keskustelun keskiössä on tavoite ymmärtää tai vähin täänkin suvaita toisen osapuolen näke mys sekä pyrkimys jonkinlaiseen yhteis ymmärrykseen vastakkainasettelun sijasta.

Vastakkainasettelu voidaan tässä kontekstis sa määritellä keskusteluilmapiirin polarisoitumiseksi eli osapuolten blokkiutumiseksi sekä keskustelun harmaiden sävyjen vähe

nemiseksi. Vastakkainasettelua syntyy, kun osapuolet alkavat nähdä erimielisyytensä niin ylitsepääsemättömänä, ettei yhteisymmär rykseen pääseminen enää näytä realistiselta lopputulemalta. Tällöin keskustelun tarkoituksena ei enää ole pyrkimys konsensuk seen, vaan oman tukijoukon kasvattaminen ja vahvistaminen, sekä vastapuolen heiken täminen ja delegitimisoiminen. Ympäri maa ilmaa löytyy lukuisia esimerkkejä tällaisesta vastakkainasettelusta: erityisesti arvoihin ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset herättä vät voimakasta polarisaatiota niin perinteisen liberaali–konservatiivi -akselin sisällä kuin laajemminkin eri ideologisten leirien välillä.

Vastakkainasettelu nähdään usein merkkinä dialogin epäonnistumisesta ja osapuolten ky vyttömyydestä ymmärtää toistensa lähtökoh tia. Julkisessa keskustelussa ilmiötä pidetään uhkana rakentavalle keskustelulle ja jopa koko yhteiskunnan vakaudelle. Siten moni pitää vas takkainasettelua asiana, jota tulisi yhteiskunnassa välttää ja ennaltaehkäistä kaikin voimin.

Onkin perusteltua väittää, että vastakkain asettelulla voi olla liuta negatiivisia vaiku tuksia yhteiskunnalle. Tyyppiesimerkistä käynee Yhdysvallat, jossa polarisoitunut me diakenttä on edistänyt maan demokratian ja sisäpoliittisen vakauden luisumista huonompaan suuntaan. Varoittava esimerkki Atlantin toiselta puolelta vaikuttaa epäilemättä myös Suomessa liitettyihin mielikuviin vastakkain asettelusta ja sen hillitsemisen tärkeydestä.

Keskittyessämme vastakkainasettelun vält tämiseen keinolla millä hyvänsä jätämme kuitenkin helposti huomioimatta sen taustalla vaikuttavat juurisyyt ja sen, miksi tie tyt kysymykset ylipäätään herättävät niin voimakkaita erimielisyyksiä. “Vältetään tur haa vastakkainasettelua” on tuttu sananpar si yhteisymmärrystä ja vakautta peräänkuuluttavien suusta. Lauseen lähempi tarkastelu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Tur haa vastakkainasettelua tulee välttää. Mut ta onko kaikki vastakkainasettelu tur haa? Väitän, että ei ole. Avataanpa vähän.

Ihmisoikeuksien ympärillä käytävä kamppailu on ehkä havainnollistavin esimerkki “hyvästä” vastakkainasettelusta. Ei ole millään tasolla

lukuisat voimat pyrkivät rajoittamaan mm. naisten ja vähemmistöjen oikeuksia. Tulisiko näiden aiheiden tiimoilta pyrkiä hakemaan konsensusta? Konsensus ei ole kohtuullinen tai toivottava lopputulos tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei tunnusta tietyn ihmisryh män yhtäläistä ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.

Vastakkainasettelun puute näissä tilanteissa tarkoit taisi sitä, että sorrettujen tai hyökkäyksen kohteena olevien ryhmien puolus tajat joustaisivat tavoit teissaan. Konsensusta ja kiihkotonta keskusteluil mapiiriä ei voida asettaa etusijalle, kun vaakaku pin toisessa päässä painaa kaikkien oikeus yhtäläiseen ihmisarvoon. Erimielisyyden ollessa juurtunut eriäviin näkemyksiin ihmisarvosta, ratkaisu erimie lisyyteen ei löydy vastapuolen ymmärtä misestä ja kompromissin tavoittelemisesta. Näiden kysymysten kohdalla keskustelu siir tyy eräänlaiseen kamppailun kenttään, jossa lopputuloksena on vain ja ainoastaan yhden osapuolen onnistuminen ja toisen epäonnistuminen tavoitteissaan – voitto tai häviö.

”Konsensus ei ole kohtuullinen tai toivottava lopputulos tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei ei tunnista tietyn ihmisryhmän yhtäläistä ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.”

Otetaan esimerkiksi vaikkapa aborttikysymys. Konservatiiviset niin sanottuja perhearvoja pyhittävät tahot suhtautuvat usein vihamie lisesti aborttioikeuden toteutumista edistä viin toimijoihin. Vastapuolella aborttioikeu den puolustajat vetoavat yksilön keholliseen itsemääräämisoikeuteen, jota voidaan pitää yhtenä jokaisen ihmisen perusoikeuksista. Vastakkainasettelun välttäminen ei ole rea listista tai toivottavaa tilanteessa, jossa nais

Ei liene yliampuvaa spekuloida, että suu rimmalle osalle suomalaisista Elokapinan vaikuttamistavat tuntuvat vierailta, jos eivät suoraan tuomittavilta. Elokapinan tarkoituk sena ei kuitenkaan ole osallistuminen yhteis kunnalliseen keskusteluun provosoimatta.

Suora toiminta ja kansalaistottelematto muus ovat Elokapinan toiminnan ytimessä nimenomaan jäykän parlamentaarisen po litiikan ja perinteisten vaikut tamisen kanavien ulkopuolelle sijoittuvana aktivismina. Nämä metodit taas ovat perusolemuk seltaan vastakkainasettelua luovia.

vihaan nojaavat tahot pyrkivät rajoittamaan kohdullisten perusoikeuksia. Näin perusta vanlaatuinen erimielisyys aiheuttaa väistä mättä vastakkainasettelua, joka ei itsessään ole negatiivinen asia. Vastakkainasettelu ker too tässä tilanteessa siitä, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita puolustamaan ihmisoikeuksia.

Ilmastokriisi on niin ikään synnyttänyt val tavaa vastakkainasettelua, joka on Suomessa kiteytynyt erityisesti Elokapinan toiminnan ympärille. Elokapinan kansalaistottelemat tomuuden ja suoran toiminnan menetelmiä kritisoidaan laajalti “tavallisten ihmisten” ar kea hankaloittavana kiusantekona sekä hai tallista vastakkainasettelua lietsovana toimintana. Elokapinan toiminta jakaa usein myös somekeskustelun jyrkästi kahteen eri leiriin.

Voidaankin perustellusti väittää, että Elo kapinan toimintatavat lisäävät vastak kainasettelua yhteiskunnallisessa kes kustelussa. Samaan hengenvetoon on jälleen syytä esittää kysymys, onko tällainen vastakkainasettelu negatiivinen asia?

Elokapinan toiminnassa vastak kainasettelu ja kansalaistottele mattomuus eivät kuitenkaan ole itseisarvo, vaan viestinnällinen keino. Keino, joka kertoo vallitse van ilmastokriisin vakavuudesta ja siitä, millaisiin tekoihin ihmiset ovat valmiita ryhtymään sen vastaisessa kamppailussa. Kansalaistottelemattomuus lähettää vahvan viestin siitä, että kaikki lain piiriin kuuluvat vaikuttamisen väylät on jo hyödynnetty – ja todettu riittämättömiksi.

Jälleen yksi suomalaisen vastakkainasettelun moniulotteisuutta kuvaava keskustelu sijoittuu eri vähemmistöjen oikeuksien ympärille.

”Intersektionaalisten ajatusten herättämät syvät mielipide-erot näyttäisivät pohjautuvan eriäviin näkemyksiin yhteiskunnallisten rakenteiden olemassaolosta.”

Tässä tapauksessa vastakkainasettelua he rättää jälleen konservatiivisten tahojen ha luttomuus nähdä kaikille yhtäläisten ihmis oikeuksien toteutuminen, taikka näkemys, jonka mukaan tämä tilanne on jo saavutettu. Konservatiivien näkökulmasta vastakkain asettelua taas luovat muun muassa “Yhdysvalloista tuotua” intersektionaalisuutta pe räänkuuluttavat ihmisoikeuksien puolustajat. Todettaneen, että intersektionalismista on konservatiivien joukossa tehty jonkinnäköi nen olkinukke ja lyömäase sosiaalista oi keudenmukaisuutta edistäviä tahoja vastaan.

nen muutos voi luoda yhteiskunnallista va kautta järkyttäviä heilurivaikutuksia, kuten mm. Yhdysvaltojen viime vuosina kiihty nyt polarisaatio on osoittanut. Ihmisoikeu det eivät kuitenkaan ole asia, joita voidaan rauhassa edistää tulevien vuosikymmenten ajan konservatiivisten tahojen tunteet huomioon ottaen – inhimillinen moraali vaatii muutoksen edistämistä nykyhetkessä. Yhtä läisen ihmisarvon puolustaminen voi aiheut taa ajoittaista epävakautta ja polarisaatiota. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sen toteu tumisen edistämistä tulisi pidätellä tai hillitä.

Intersektionaalisten ajatusten herättämät sy vät mielipide-erot näyttäisivät pohjautuvan eriäviin näkemyksiin yhteiskunnallisten ra kenteiden olemassaolosta – tai vähintäänkin erimielisyyksiin niiden roolista eriarvoisuu den synnyttämisessä ja ylläpitämisessä. Täl laisessakin lähtöasetelmassa tietty vastak kainasettelu on välttämätöntä. Osapuolten on vaikea löytää kompromissia, jos niiden peruskäsitykset yhteiskunnasta ja ihmisyh teisöistä ovat ristiriidassa keskenään. Oi keistokonservatiiveille “mahdollisuuksien tasa-arvo” on ideaali, jonka ympärille toi miva ja oikeudenmukainen yhteiskunta ra kennetaan. Vasemmistolaisesta ja intersek tionalistisesta näkökulmasta käsite itsessään on ongelmallinen, ellei suorastaan absurdi.

Demokratia perustuu mielipiteiden moninai suudelle ja hankalistakin asioista keskuste lemiselle. Toisaalta toimivaan demokratiaan kuuluu myös ajoittainen vastakkainasette lu. Laajamittainen sosiaalinen muutos on joskus mahdollista vain toisen osapuolen yksipuolisen onnistumisen kautta. Tällai

Vastakkainasettelua ei tulisi koskaan pitää itseisarvona. Mutta se, että vastakkainaset telua esiintyy ei suinkaan aina ole haital linen asia. Vastakkainasettelu kertoo siitä, että yhteiskunnassa on syntynyt ristiriita eri ihmisten edustamien arvomaailmojen ja maailmankatsomusten välille. Tämä kuilu voi pahimmillaan perustua fundamentaalisen risteäviin näkemyksiin ihmisarvosta ja -oikeuksista. Tällöin vastakkainasettelu on usein tarpeellista ihmisoikeuksien toteutu misen kannalta. Jos erimielisyyttä ja vas takkainasettelua ei synny ihmisoikeuksista käytävässä keskustelussa, on niiden määrittä minen konservatiivisimpien tahojen hallussa.

Sen sijaan, että pyrkisimme kaikissa tilanteissa välttämään vastakkainasettelua, tulisi meidän tunnistaa ne kysymykset, joiden kohdalla vas takkainasettelu ei ole yksiselitteisen negatiivi nen asia. Sillä joidenkin kysymysten kohdalla – oli kyseessä sitten yhtäläisen ihmisarvon puolustaminen tai ilmastokriisin vastainen taistelu – vastakkainasettelu ei ainoastaan ole hyväksyttävää, se on myös toivottavaa.

”Oikeistolle “mahdollisuuksien tasa-arvo” on ideaali, jonka ympärille toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta rakennetaan. Vasemmistolaisesta näkökulmasta käsite itsessään on ongelmallinen, ellei suorastaan absurdi.”

Tasokas taiteilija

Irtolainen sai tähän numeroon esille taso laisen Trilce Teivaisen maalauksia. Tei vainen kertoo teostensa saaneen vaikutteita yhteiskunnallisista teemoista ja moder nista taiteesta – erityisesti kubismista.

Teivaisen teokset ovat ihastuttavaa vä ri-iloittelua, mutta valitettavasti Irtolai sen sivuille ei näitä värejä saatu esille.

‘Alexa’

‘My favourite things’

‘Martha’

KUVITUS: OSCAR ARMINEN

Kaamosmasennus, vaiko vain omanlaisensa vihastus kaikkeen mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu.

Pienessä mielessä pyörii liikaa ja toisaalta ei tarpeeksi. Jospa voisi vain kiukutella ja unohtaa paljon, mutta sitten unohtaisi että on myös hammaslääkäriaika.

- kiukkupylly

Ne sanoo, että koti on siellä missä sydän on

Entä jos en tiedä, missä sydän on?

Kaikkialla, mutta ei oikeastaan yhtään missään - A

mä sanon sulle hyvä ja kiitos vaikka samalla sanelen runoja muistioon sanoin et kiitos kun kommunikoit kiitos kun oot avoin samalla, kun vain itse tiedän olevani kai kykenemätön samaan hyvä ja kiitos ja anteeks - chill girl

Moskeijojen meressä lämmin viima vie pohjoiseen kissat kummeksuvat ja syyttävät nestehukkaa

Olipa kerran Liisi Jolla oli kattilassa riisi Liisin elämä ei ollut iisi Yhteiskunnassa oli energiakriisi

Radiosta soi menevä biisi Liisillä oli päällä pehmeä fliisi Maailmasta tulisi vielä paratiisi

Liisi

sä sanot et sulla on tunteita mua kohtaan niinkuin se ois joku paha asia sä sanot sen kuin se olis jotain, mitä haluaisit välttää siinä onnistumatta, epäonninen, väistämätön paha, pelkosi toteenkäyminen

en haluis olla väistämätön paha, mä haluisin olla ilonaihe sä sanot sen niin, että se saa mut tuntemaan itseni samanaikaisesti pieneksi mut samalla otan liikaa tilaa sä sanot sen niin, et musta tuntuu, et mun pitäis pyytää sitä anteeksi. pahoitella, voi kurjaa anteeks että sä lankesit mun jalkoihin anteeks, et oon. anteeks et oon niin ihana, ettet vaan voi sille mitään

ehkä vielä tulee aika kun joku tunnustaa mulle tunteensa niin, ettei se samalla onnistu satuttamaan mua - hopeless (romantic)

ANNI KOIKKALAINEN

tyhjensin häkkivaraston, kaivoin kaapit ja jostain vanhojen päiväkirjojen lukemattomien lehtien ja pölyisten vaatekasojen keskeltä löysin sinut palamassa säästöliekillä melkein teki mieli antaa kaasua lisää mutta se on kunkin roihun oma happensa löydettävä

TYTTI RUUSUNEN

Vellamo

Mikään ei ole periaatteessa vialla. Mitään kaaviota, raporttia tai laboratoriotulosta katsomalla ei voisi ajatella minkään ole van mitenkään muuten kuin tavallisesti.

Syön ja juon, hengitän ja olen, kuten kaikki muutkin. Käyn töissä ja jätän lukematta tentteihin. Välillä unohdan penaa lin kotiin ja kirjoitan muistiinpanot puhelimeen. Kaikki on siis tavallisesti.

Tämä ennakoitavan kaavamaisille urille luiskahtanut arki tuntuu kuitenkin vain hetkelliseltä, tyyneltä ennen myrskyä. Jos siihen tuudittautuu liikaa ja antaa aistiha vaintojen ja ajatusten soljua sisään ja ulos niitä tarkemmin syynäämättä, ei voi varautua koiranilmaan ajoissa. Koiranilmaa varten pihakalusteet on tuotava sisään, tuuletusikkunat suljettava ja varageneraattori kaivet tava kaapista. Sitten vasta voi odottaa rauhassa.

Myrskyn silmässä on hyvä levätä, paljaan taivaan alla on liian alas ton olo ja aurinko liian kirkas. Tuulen repiessä kattopeltiä ja ikkunoiden helistessä voin kääriytyä tilkkupeittoon ja tietää tämänkin menevän ohi, koska mikään myrsky ei alettuaan kestä ikuisesti.

Aallot huuhtovat rantaan vesien laannuttua ja henki pitää tasata siinä paikassa, poski märällä hiekalla, sillä ikinä ei voi tietää milloin ne kiskovat takaisin ja kuinka pitkäksi aikaa.

Tesla XL

Vaivaisenluun kohdalta rispaantunut kengän sauma avaa suunsa juodakseen kuralammikosta, mutta ajatuksissani huomaan sen vasta kylmän kosteuden levitessä sukan läpi.

Autopilotilla edennyt koulumatka vaihtuu manuaaliksi niin, että muutaman seuraavan lätäkön huomaa väistää, kunnes voin taas irrottaa ratista ja katsella etenemistä turvallisesti verkkokalvojeni takaa.

Vesi huljuu tennarien pohjalla edestakaisin askeleiden mukana ja jokainen kylmä aalto varpaissa lähet tää uuden väristyksen selkäydintä pitkin.

Kirjaston hiljaisuudessa sukkien litinä onkin yhtäkkiä kiusallista, ikään kuin se muuten vaitonaisessa ympäristössä muuttuisi korvieni välistä julkiseksi tiedoksi, kauppakeskuksen särisevä-ääniseksi kuulutukseksi.

“Hyvät asiakkaat, pahoittelemme litisevistä kurasukista ensimmäisen kerroksen aulassa, pyrimme hoi tamaan häiriön aiheuttajan ulos pikimmiten”.

Hiljaisuudessa raidallisten sukkien kosteus ulottuu kuudennen kerroksen kattoterassille ja sieltä takai sin ulos sadevesiränniä pitkin, sekä kellarin arkistohyllyjen väleihin käpristämään ikivanhat kääröt ja suttaamaan musteen.

Autopilotti epäröi. Viattoman mummon yliajo vaiko auton omistajan tappava väistöliike piennarta reu nustavaan kallioon. Jalka ehtii miettiä asiaa ilmassa sekunnin murto-osan ennen käännöstä liukuovien suuntaan. Taakse jää vain odotuksen aikana kantalapusta pudonnut vesitippa, muuten tahrattomalle lattialle.

TAPIOLA –Garden City

Tapiola ei ehkä olekaan vain yksi asuinalue Espoon itäosissa. Sen puutarha kaupungin titteli on tullut talous- ja sosiaalihistorian opiskelijoille tutuk si, mutta itse kaupunginosa oli jäänyt ainakin itselleni varsin etäiseksi. Tämän artikkelin myötä jaan teille maistiaisia Tapiolan historiasta, pilkahduksia sen nykyhetkestä ja espoolaisten yleisiä mielipiteitä kaupunginosaan liittyen.

TEKSTI & KUVAT: JEMINA KULJU

“Tapiolas on rumii kerrostaloja, vanhoja ihmisiä ja outoja tyhjiä niittyjä.”

“Siel oli hieno uimahalli, mut nyt se on ollu homeinen ja rikki joku miljoona vuotta –eikä se kyl ollu ees hieno, mut lähellä.”

“Siin vieres on Tapiolan hienoin kohta, ku siin on se vesiallas.”

“On se arkkitehtuuri kyl osittain ihan hienoa.”

“Se on tosi kaunis, siel on sopivasti uutta ja vanhaa ja siel on metro – se on vä hänku Espoon Puotila.”

“Tapiolaa markkinoidaan puutarhakaupunginosana, joka ei pidä ollenkaan paikkaansa. Siel on vaa niit outoi tyhjii niittyjä, mitkä ei kyl oo minkään tason puutarhoja. Siel on se ainoan alue, joka on sekava, eikä sielt oikeesti löydä mitää. Onkohan siel muuta.”

tuja alueita, sillä heti 1900-luvun alussa nousivat muun muassa Haaga, Kauniainen ja Puistola. Ta piola on kuitenkin saanut tehtyä itsestään ehkä Suomen tunnetuimman puutarhakaupungin.

Tapiolan

rakentaminen aloitettiin 1953, ja puutarhakaupunki-nimitystä on käytetty alusta lähtien. Rakentamisen takaa löytyi sil loin uusi Asuntosäätiö ja sen takaa erityises ti eräs Heikki von Hertzen. Von Hertzenillä oli vahvat mielipiteensä ajan rakentamisesta ja erityisesti Helsingin kivikaupunginosien hai tallisuudesta lapsille. Hänen kirjansa “koti vai ko kasarmi lapsillemme” on yleisesti nähty suu rena inspiraationa Tapiolan rakentamiselle.

Mitä puutarhakaupunki oikeastaan edes tarkoit taa? Tämä kaupunkirakentamisen ideologia levi si muualta Euroopasta Suomeen. Tapiola ei ollut edes ensimmäisiä ideologian mukaan rakennet

Tapiola on myös yksi Suomen kansallismaise mista – ympäristöministeriö kuvaa asiaa näin: “Kansallismaisemalla on voimakas symboliarvo, ja niillä on yleisesti tunnustettu merkitys kansal lisessa kulttuurissa, historiassa ja luontokuvassa.” Tämän tittelin Tapiola jakaa muun muassa Ko lin, Saaristomeren ja Pallastuntureiden kanssa. Ei siis mikään turhempi joukko johon kuulua.

Museovirasto on nimennyt Tapiolan yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Virasto kuvaa Tapiolan puutarhakaupungin erityisyyttä sillä, kuinka asuintalojen pihat liittyvät yleisiin hoidettuihin viheralueisiin, ja kuinka maasto ja luonnonym päristö ovat keskeistä alueen asemakaavassa. Mainintaa saa vat myös alueen laajat niityt, joi den pohjalla on ilmeisesti aiem man maankäytön peltoalueet.

Tapiola alueena herätti häm mästyttävällä tavalla usein mel ko negatiivissävytteisiä mie lipiteitä espoolaisissa. Olen käyttänyt useamman anonyy mina pysyttelevän espoolaisen kommentteja tässä artikkelissa, ja päädyin itse vierailemaan puutarhakaupungissa ja näke mään mistä oikeastaan on kyse.

“Se on kunnon sokkelo.”

“Ennen oli Tapiolakin paremmin. Nykyään vaan lifestyle-kauppoja, elementtitaloja ja saippuakauppoja.”

“Kyl mä tiiän, et ne on epätoivosena jättäny siihen sitä nurmikkoa, mut enmä tienny et se yrittää joku puutarhakaupunginosa olla – mut eiks siihen niityllekki rakennettu jotai?”

“Kulttuurihistoriallisesti arvokas Tapiola muodostaa pristiinin elinalueen.”

“Tapiolassa naapuritkin ovat mieluisia”

“Kokoomus on pilannut alunperin luontoarvoja ja sosiaalista yhdenmukaisuutta arvostavan Tapiolan.”

”Kulttuuritalo bänger – siel on hyvii juttui.”

“Tapiolasta on kadonnut sielu, nyt se on vaan sitä samaa paskaa mitä rakennetaan Kalasatamaan ja Jätkäsaareen –persoonallisuus puuttuu siitä nyt kokonaan.”

“Tapiolassa on hyvä ihmisen olla ja elää.”

Tapiolaan tutustuminen oli yllättävän antoisa kokemus ja alue esiintyi itselleni melko genee risenä suomalaisena pikkukaupunkina. Eikä edes mitenkään täysin negatiivisessa mieles sä. Pikkukaupungin henki näkyi niin kirppu torin yhteisöllisena rupatuksena, kuin hieman heikohkona erikoiskahvitarjontana. En kuiten kaan ihmettele, että haastatelluista espoolaisis takin kaikki muuttaisivat Tapiolaan, jos Es pooseen (paluu)muutto olisi ajankohtainen.

Kuitenkin mitä Tapiolalle toivoisin oli si oikeita niittyjä. Helsingin kaupungin han ke ”Nurmikot niityiksi” olisi Espoossa il meisen epäselvä konsepti. Erästä espoolaista lainaten ”niittyhän on ruohoalue ja hei näniityllä on vain ylikasvanutta ruohoa.”

Haluan vielä kiittää kaikkia anonyy meja Espoolaisia, jotka antoivat osan sa tähän artikkeliin ja omaan Tapiolaan tutustumiseeni. Myöskin suurkiitokset seikkai luseuralle, molemmilla Tapiolan vierailuillani!

Uutisarvo ei synny vain ajankohtaisuudesta

Poleemin vieraskynä

TEKSTI: AXU KUKKURAINEN

Vuosi 2022 on osoittautunut erikoisek si uutisvuodeksi. Vuosi tullaan muis tamaan Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja sodan mahdollisten tulevien seurauksien alkuna. Vuoteen mahtuu myös ökykalliit ja ekokatastrofeja pursuavat urheilutapahtumat – Kiinan olympialaiset ja Qatarin jalkapallon MM-kisat. Kuningatar Elisabet II:n ja Mihail Gorbatšovin kuolemat olivat symboli kah den eri imperiumin valtakausien lopuille. Suomi ja Ruotsi hakivat Nato-jäsenyyttä ja siirtyivät näin uuteen aikakauteen itsenäisinä valtioina. Uutisvuoden 2022 ta pahtumista saisi kirjoitettua päi vitetyn version Billy Joelin kap paleesta We Didn’t Start the Fire. Miltään edellä mainitulta tapahtumalta ei ole pystynyt välttymään, vaikka olisi satunnaisempi uutisten kulut taja. Valitettavasti on olemassa toinenkin uutisryhmä, jonka uutisarvo on minimaa linen, mutta jolta ei pysty välttymään. Uu tiset voidaan sosiaalisen median takia jul kaista nopeammin levitykseen, ja hyvinkin pian uutistapahtuman jälkeen voi sivustoilla olla jo useampi artikkeli samasta asiasta. Tarkoitan uutisia, jotka lukeutuvat katego rioihin ‘’Haminan mursu’’ tai ‘’Jauhojengi”. Uutisia, jotka eivät oikeasti tuo lukijalle mi tään sisältöä, ja vievät sen sijaan toimittaji en kallisarvoista aikaa, jonka voisi käyttää oikeasti tärkeiden asioiden raportointiin.

Myös lukija, joka avaa lehden ja näkee neljä peräkkäistä uutista eksyneestä mursusta ko kee, ettei maailmassa tapahdu mitään muuta ja sulkee lehden. Laskin itse, että Yle julkaisi Mursu-aiheisia verkkoartikkeleita yhteensä 27 kappaletta. Ymmärrän, että suuren ark tisen nisäkkään eksyminen Suomeen on uu tiskynnyksen ylittävä tapahtuma, mutta onko se sitä 27 kertaa? Otin Ylen esimerkiksi, sil

lä Yle näyttäytyy monia muita medioita vä hemmän klikkihakuisena media-alustana. Yle on tunnetusti verorahoitteinen media, joten sen voisi ainakin toivoa kirjoittavan tärkeis tä asioista ja levittävän merkittäviä uutisia.

Ajankohtaisille uutisille on toki kysyntää ja tarvettakin. Ajankohtaiset uutiset toimi vat tärkeänä tietolähteenä siitä, mitä maail massa tapahtuu juuri nyt. Erilaiset live-seurannat ovat mielenkiintoisia esimerkiksi vaali-iltoina, kun hetkittäiset vaihtelut voi vat kertoa valtion tulevaisuuden suunnas ta. Myös viranomaisraporttien tuoma uu

”Uutiset voidaan sosiaalisen median takia julkaista nopeammin levitykseen, ja hyvinkin pian uutistapahtuman jälkeen voi sivustoilla olla jo useampi artikkeli samasta asiasta.”

tisarvo on suuri, sillä tiedote voi sisältää jopa ihmishenkiä pelastavaa informaatiota.

Kuitenkin live-seurannan ero artikkeliin päivänpolttavasta tapahtumasta on suuri. Toisin kuin live-reportaasi, joka voi sisäl tää hetkellistä tärkeää informaatiota, osa tämänhetkisistä artikkeleista ei sisällä nopean julkaisuajan vuoksi sen suurempaa analyy sia tai pohdintaa tapahtuman vaikutuksesta.

Uutinen ajankohtaisesta aiheesta tuntuu ole van taas enemmän tai vähemmän tyhjänpäi väinen artikkeli jostain puhuttavasta aiheesta.

Esimerkiksi Sanna Marinin ‘’jauhojengi’’-uutiskohu syntyi täysin Twitter-keskus telun johdosta ja perustui väärin tulkittuun äänipätkään. Kuitenkaan kukaan ei sen kum memmin tarkastanut jauhojengi-lausahduk sen juuria tai lähteitä, sillä uutiskohu oli jo käynnissä, ja mediakonsernit kilpailivat ajan kohtaisten artikkeleiden menestyksestä. Tässä tapauksessa “jauhojengi”-termi oli levinnyt kansallisessa mediassa niin hyvin, että se päätyi kansainväliseen levitykseen. Jopa twitterbotti, joka twiittaa uusia sanoja sen mukaan kun ne tekevät ensiesiintymisensä New York Times -lehdessä pääsi twiittaamaan sanan jauhojengi.

Ei minulla tästä sen enempää mietteitä ole, kun että olisiko ollut mahdollista, että media, toimittajat ja sanomalehdet olisivat het keksi pysähtyneet analysoimaan aineistojaan ja pohtimaan, mikä kyseisessä kohussa oli kirjoittamisen arvoista. Nyt vaikutti siltä, että koko Suomen mediakenttä oli hullaan tunut ajankohtaisuuden, yllätyksellisyyden ja kohun edessä, minkä seurauksena ylei set journalismin perusteet jäivät unholaan. No mitä väliä sillä loppujen lopulta on, jos ai

naisen negatiivisen uutisvirran seassa on vä lillä kevyempiä uutisia? Ei siinä muuten mi tään – kuitenkin on pakko ottaa huomioon, että harva lukee kaikkia päivässä julkaistuja uutisia. Jos normaali uutisten kuluttaja avaa mieleisen lehden nettisivut ja näkee kym menen luetuimman uutisen listalla kahdeksan uutista eksyneestä eläimestä, niin uskoo hän helposti tämän olevan oleellisin asia maailmassa tällä hetkellä. Koen, että oikeas ti tärkeiden tapahtumien uutisoinnin puuttuminen uutissivustoilta murentaa yleistä uskoa mediaan sekä uutisiin. Median luotettavuus on oleellinen osa toimi vaa yhteiskuntaa, ja en usko, että kenenkään intresseissä on vaihtaa toimivan yhteiskunnan kulma kivi verorahoilla tuotettuun mursuliveen.

Tietenkin suuria mediakonserneja on help po kritisoida neljä kertaa vuodessa julkaistavista ainejärjestölehdistä käsin. Esimerkiksi päivälehdillä on täysin erilainen paine tuot taa uutisia ja artikkeleita, ja ajankohtaisia tapahtumia käsittelevät artikkelit täyttävät tämän tyhjiön hyvinkin luonnollisesti. Täs tä voisi löytää juurisyylliseksi median mur roksen ja sosiaalisen median aiheuttaman uutisten kulutuksen muutoksen, joka luo painetta julkaista uutisia tiheään tahtiin.

Koska maailma on entistä pienempi, ja tie to liikkuu nopeasti, perinteiset mediat jäävät usein sosiaalisen median jalkoihin. Tämän takia perinteisemmän median kriittisin teh tävä on mielestäni tarjota asiantuntevaa ja luotettavaa analyysiä maailman tapahtumista, joita sosiaalisesta mediasta harvoin löy tää. Siksi toivonkin jatkossa, että ajankoh taisista tapahtumista uutisoitaessa painopiste vaihdettaisiin artikkelien määrästä laatuun.

Irtolainen ja Poleemi sitoutuvat jatkossakin ylläpitämään ainejärjestölehtien mainetta val takunnan luotettavimpina ja laadukkaimpina viestintäkanavina.

”Koen, että oikeasti tärkeiden tapahtumien uutisoinnin puuttuminen uutissivustoilta murentaa yleistä uskoa mediaan sekä uutisiin.”

Roslyn Morauta – katsaus kansainvälisyyteen ja globaaliin vaikuttamiseen

TEKSTI: LUMI KILJUNEN & SENJA TERTSUNEN

Roslyn Morauta kertoo olevan sa kotona maailmalla. Liikkees sä oleminen on turvallista. Hän on lentänyt Suomeen Tokiosta, jossa hän osallistui entisen Japanin pää ministerin muistotilaisuuteen. To kioon hän lensi suoraan New Yor kista Yhdistyneiden kansakuntien 77. yleiskokouksen korkean tason viikon vilskeestä. Suomessa viete tyn mökkiviikonlopun jälkeen hän suuntaa kohti Dohaa, ja pian sen jälkeen Geneveen. Morauta on ko toisin Australiasta, mutta asunut ja työskennellyt Papua-Uudessa Guineassa pitkään. Vuonna 1999 Morautasta tuli maan “first lady”. Nykyään hän toimii The Glo bal Fund -rahaston varapuheenjohtajana.

Morautan urapolku alkoi Englannissa 1970-lu vun lopulla, kun hän valmistui Afrikan tutki muksen opinnoistaan. Pian valmistumisensa jälkeen hän muutti Ghanaan opettamaan paikal liseen yliopistoon. 1980-luvulla Morauta työs kenteli muun muassa Englannissa CSE Books -yhtiössä ja Papua-Uuden Guinean valtionhal linnossa. Myöhemmin Morauta siirtyi pysyväm min töihin Papua-Uuteen Guineaan. Coopers & Lybrand -konsulttiyrityksessä työskentelyn sekä valtionhallinnon ja YK:n yhteistyön edistämis hankkeiden jälkeen hän siirtyi kolmeksi vuosi kymmeneksi perheyrityksen toiminnan pariin.

Kansainvälisyydestä kiinnostuneina halusimme haastatella Morautaa. Kysyimme, minkä tekijöi den hän näkee vaikuttaneen kansainvälisen uran sa muotoutumiseen. Morauta painottaa vastauk sessaan asioiden luonnollisia kehityskulkuja. Hänen mukaansa olennaista ei ole ollut tietoinen urasuunnittelu, vaan itselleen tärkeiden asioi den seuraaminen ja niiden äärelle asettuminen.

KUVAT: ROSLYN MORAUTA

Morauta kertoo kiinnostuksen ja uteliaisuu den ohjanneen hänen toimintaansa. Tämän vuoksi hän onkin päätoimisten töidensä ohel la halunnut olla aktiivisesti vapaaehtoisena erilaisissa yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävissä. Esimerkkinä hän mainitsee olleen sa muun muassa mukana perustamassa Pa pua-Uuteen-Guineaan AIDSia ja HIViä vas taan taistelevaa Anglicare -kansalaisjärjestöä.

“Jos sinulla on ollut etuoikeus hyvään koulutuk seen, hyviin työpaikkoihin ja mahdollisuuksiin elämässä, mielestäni on tärkeää antaa takaisin yh teiskunnalle tekemällä vapaaehtoistyötä jollain sinua kiinnostavalla alalla”, Morauta painottaa.

Nykyisin Roslyn Morauta työskentelee maail manlaajuisessa The Global Fundissa. Hän aloitti sen hallituksessa Tyynenmeren alueen edustaja na, jonka jälkeen hänet valittiin varapuheenjoh tajaksi vuonna 2019. The Global Fund -rahas to sai alkunsa YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin ideoinnista. The Global Fundin toimintamallissa ja järjestörakenteessa nähtiin uu

denlaista potentiaalia, ja tätä lähdettiin 2000-lu vun alussa motivoituneena rakentamaan.

The Global Fund esittelee itsensä maailmanlaa juisena HIViä, tuberkuloosia ja malariaa vastaan taistelevana liikkeenä, joka pyrkii turvaamaan oikeuden mukaisen tulevaisuuden kai kille. Positiivisen ja tehokkaan kehityksen edistämisessä olen naisena nähdään yhteyksien luominen johtavien tahojen, yhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan, terveydenhuollon toi mijoiden ja yksityisen sektorin välille. Morauta painottaa eri tyisesti globaalin solidaarisuuden hengessä teh tävän yhteistyön olevan toiminnan lähtökohta. Yhteistyössä globaali kohtaa kuitenkin paikalli sen. Tämä tulee hyvin esiin Morautan kommen tissa: “Kyseessä ei ole globaalilla tasolla, vaan eri puolilla maailmaa [paikallisesti] tehty työ.”

ryhmitelty tekemään töitä eri teemojen äärel le. Työssä luodaan Morautan mukaan raamit rahoitukselle, jättäen kuitenkin rahan käytön todellinen vapaus ja vastuu vastaanottajamaille. Rahoitus pyritään kelpoisuusarvioinnilla koh

Mitä The Global Fund nykyään tekee? Se ke rää neljä miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa ja investoi ne tautien vastaiseen toimin taan yli sataan maahan. Rahaston julkisina kumppaneina ja rahoittajina on ollut yli 80 maata. Ehkäpä tunnetuin yksityinen yhteis työtaho on Bill ja Melinda Gatesin säätiö.

Morauta kertoo rahaston toiminnan perus tuvan selkeille toimintamalleille. Monen sa dan työntekijän yhteisö koostuu eri puolilta maailmaa tulevista asiantuntijoista, jotka on

distamaan maihin, joilla on siihen suurin tar ve ja joissa se voisi saavuttaa mahdollisimman suurta hyötyä. Vastaanottajamaan arviointi ei lopu rahoituksen myöntämiseen; investoidun rahan käyttöä jäädään seuraamaan rahaston pe riaatteita ja käytäntöjä noudattaen. The Global Fundilla on nollatoleranssi rahan vää rinkäyttöön, eikä rahoitusta esimerkiksi jatketa, jos sitä ei ole saatu hyödynnettyä.

Morautan mielestä on tärkeää tunnis taa organisaation ja rahaston fuusiona toimivan ”rahoitusjärjestelmän” tehok kuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet. The Global Fundin reaktiokyvyn katsotaankin hänen mukaansa olevan usei ta muita organisaatioita, kuten YK:ta tehokkaampaa. Tämä on tullut esiin erityisesti koronapandemian aikana.

“Lopulta ei ole kysymys siitä, onko maail malla varaa investoida The Global Fundiin, vaan siitä, onko sillä varaa olla tekemättä sitä.”

Lopuksi kysyimme Morautalta, tunnistaako hän The Global Fundin toiminnassa kipukoh tia. Hänen mukaansa laajassa vaikuttavassa toiminnassa on väistämättä omat haasteensa, ja työssä syntyy toimijoiden välisiä ristiriitoja. Morauta kuitenkin korostaa rikasta yhteistyö tä, joka tekee toiminnasta kaiken kaikkiaan toimivaa ja toimijoille antoisaa. Morauta on tyytyväinen tällä hetkellä tekemäänsä työhön.

“Jos sinulla on ollut etuoikeus hyvään koulutukseen, hyviin työpaikkoihin ja mahdollisuuksiin elämässä, mielestäni on tärkeää antaa takaisin yhteiskunnalle tekemällä vapaaehtoistyötä jollain sinua kiinnostavalla alalla.”

American Factory havainnollistaa työkulttuurien yhteentörmäystä ja globalisaation ongelmallisuutta

TEKSTI: JULIUS HEINO

Amerikkalainen tehdas (American Factory) on tarina työn tulevaisuudesta, globalisaatiosta ja amerikkalaisen unelman hajoamisesta. Doku mentti alkaa vuodesta 2008, jolloin General Mo torsin tehdas sulkeutuu paikallisessa yhteisössä Ohiossa, ja yli 10 000 ihmistä menettää työpaik kansa. Alkutekstien jälkeen siirrytään vuoteen 2015, kun kiinalaisyrittäjä aikoo avata alueelle uuden tehtaan, joka valmistaa lasia autoihin.

Dokumentissa tarkastellaan kahta eri työkult tuuria, kiinalaista ja yhdysvaltalaista. Kiina laiset haluavat tehokkaampaa työtä ja moitti vat amerikkalaisia laiskoiksi rupattelijoiksi. Yhdysvaltalaiset käyvät Kiinassa yrityksen tehtaalla, ja huomaavat, että kiinalaisessa työ kulttuurissa näkyy tehokkuuden äärimmil leen vetämisen lopputulos, jossa työntekijöillä on vain muutama vapaapäivä kuukaudessa.

Uudessa tehtaassa työolosuhteet ovat huonot, palkka on matala, ja tehokkuutta painotetaan jatkuvasti. Työntekijät saavat potkut, jos he joutuvat onnettomuuteen. Kun kiinalainen tur botehokkuuden halu tuodaan Yhdysvaltoihin, lopputuloksena on turvattomat työolosuhteet.

Dokumentissa yhdysvaltalainen työntekijä ker too, että ennen samasta työstä sai 29 dollaria tunnissa, kun nyt työstä saa 12 dollaria tunnissa.

Amerikkalainen unelma keskiluokkaises ta elämästä, jossa voi asua suuressa talossa ja lähettää lapset yliopistoon, on katoamassa.

Työelämän tehostamisessa mukaan tulee au tomatisaatio. Dokumentin lopussa tehtaan johtaja leveilee sillä, kuinka koneilla on saatu korvattua työntekijöitä, ja kuinka tavoitteena on karsia mahdollisimman paljon työntekijöitä palkkalistoilta. Dokumentti loppuukin sanoi hin, joiden mukaan automatisaation takia 375 miljoonaa ihmistä globaalisti joutuu löytämään uuden työpaikan vuoteen 2030 mennessä. Yritykset siis jatkavat tuotannon tehostamis ta ja voiton tekemistä työväenluokan joutues sa muutoksen jalkoihin. Tämä, jos valtiot ja muut tahot eivät ehdi reagoida muutokseen.

Dokumentti tuo mieleen Ha-Joon Changin puheen “What is wrong with globalization?” Chang puhuu siitä, että globalisaation puo lustajat argumentoivat, että ihmisten menet täessä työpaikkansa he tulevat uudelleenkouluttautumaan ja löytämään uuden työpaikan. Näin ei ole kuitenkaan käynyt – esimer kiksi autotehtaan työntekijästä ei oikeas sa elämässä tule mikrosiruasiantuntijaa. To dellisuudessa globalisaation seurauksena entiset tehdastyöntekijät joutuvat joko työt tömiksi tai todella huonoihin työpaikkoihin.

Chang argumentoi, että seurauksena on polarisaatiota ja poliittisia kriisejä, kuten Donald Trump ja Brexit. Hän argu mentoi, että esimerkiksi Trumpin pre sidenttiys oli suurilta osin seurausta tästä globalisaation aiheuttamasta kriisistä tavallisille työntekijöille.

American Factory on katsottavissa Netflixissä.

IRTOLAINEN X POLEEMI

syyshoroskooppi

Universumin energiat ja planeettojen liikkeet ovat tuoneet Irtolaisen ja Polee min toimituksille kattavan syyshoroskoopin, josta paljastuvat syksyn suurimmat teemat jokaiselle astrologiselle merkille. Horoskooppi on jakautunut kahden lehden välille, joten jos et löydä itseäsi täältä, ota luentaan Poleemi!

Vaaka (23.9.–23.10.)

Vaaka nauttii syksyllä rauhaisasta ja seesteises tä kotielämästä. On aika sytyttää tuoksukynttilä ja maata sohvalla viltin alla. Vaaka nauttii syksyllä myös yllättävästä henkisestä vaurau desta, joka antaa resursseja suurten ajatusten muodostamiseen. Rauhallinen syksy saattaa kuitenkin myös häiritä vaa’an tasapainoa. Älä laita kaikkia kristalleja samaan kippoon!

Skorpioni (24.10.–22.11.)

Skorpionin syksy on toivoa täynnä. Skorpioo ni valmistautuu uuteen tulevaisuuteen ja pak kailee laukkuihin viimeisten kuukausien onnistumiset. Tulevaisuuteen voi ottaa mukaan jotain menneisyydestä, mutta kaikkea ei kan nata kantaa mukana. Hyvät energiat leijailevat kuitenkin syyssäässä. Mene äläkä meinaa!

Jousimies (23.11.–21.12.)

Jousimies kohtaa syksyllä suuria haastei ta. Huolet ja stressi kasaantuvat ja jousimies ajattelee liikaa muiden mielipiteitä peläten häpeän tunnetta. Haasteet ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi jousimiehen pään sisällä eikä niistä selviytymisestä ole epäilystäkään. Älä tapa epävarmuutta, vaan keitä sille kahvit.

Kauris (22.12.–19.1.)

Kauris lähtee syksyksi kohti suurta valloitusta. Kauris juoksee ylös mäkeä, mutta jos ei hidasta hengittämään, vierii hän myös samalla ener gialla alas. Nyt onkin aika miettiä, miten omia voimavaroja kannattaa käyttää. Kauris pystyy moneen, mutta ei missään nimessä kaikkeen. Muista, että aina tulee vielä toinen vuori.

Kalat (20.2.–20.3.)

Vesimies (20.1.–19.2.)

Vesimiehellä on ollut pitkä syksy eikä sateilta olla vältytty. Vahvan luonteensa ansiosta vesi mies pysyy skarppina, mutta menetyksiltä ei aina voida välttyä. Erillisyyden ja yksinäisyy den tunteet ovat luonnollisia, mutta vesimies ei antaudu niille totaalisesti. Kupla voi olla myös turvallinen, eikä aina tarvitse mennä laatikon ulkopuolelle. Usko prosessiin, se palkitsee!

Kalat kuulee syksyllä hyvä uutisia, joita on odottanut pitkään. Odotus myös palkitaan ta valla, jota ei ehkä ensimmäiseksi olisi osannut ajatella. Kalat päätyy uusiin tilanteisiin ja avartaa myös sosiaalista piiriään uusiin suuntiin. Hyvän tuurin aalto vie pitkälle, mutta kaikki hyvä myös loppuu aikanaan. Surffaa aaltoja, mutta muista, että myös pinnan alla on elämää.

KUVITUS: Henkisyys coach

Kirjaesittely: Makeaa vettä

TEKSTI JA KUVA: BENJAMIN BYHOLM

Makeaa vettä on väkevä kertomus traumasta, ihmissuhteista ja menetyksestä sekä näiden kohtaa misesta pirstoutuneessa mielessä, jossa omien tuntei den ja tarpeiden tunnistaminen on monen mutkan takana.

Nigerialaisen

Akwaeke Emezin sykähdyttä vä esikoisteos imaisee lukijan monien mi nuuksien kautta elävän Adan maailmaan. Adan päässä elää hänen oman persoonansa lisäksi useita ogbanjeja – nigerialaiseen kansanuskoon pohjautuvia oikukkaita jumalolentoja. Itsenäisen tahdon omaavat ogbanjet elävät mielen syöve reissä, vaikuttaen kantajansa tuntemuksiin, aja tuksiin ja elämänvalintoihin. Teoksessa ogbanjet kuvaavat tunteiden ristiriitaisuutta sekä ihmis mielen kerrostuneisuutta, herättäen väistämättä lukijan pohtimaan myös omaa tunne-elämäänsä.

Voimakkain ogbanje Asughara ohjaa merkittä vissä määrin Adan elämää ja päätöksiä, usein tämän vastustuksesta huolimatta. Adan olles sa herkkä, varovainen ja lempeä, Asughara on röyhkeä, himokas ja kyltymättömästi omaa etuaan ajava. Asughara nauttii suuresti Adan kehon käyttämisestä omia tarkoitusperiään var ten, tämän tarpeista tai toiveista välittämättä. Jumalolentona Asughara pitää ihmisiä yleisesti heikkoina, yksinkertaisina ja helposti hyväksikäytettävinä. Siksi hän ajaakin kylmästi omaa etuaan ihmissuhteissa, aiheuttaen ohessa mo nenlaista hämmennystä ja vahinkoa niin Adalle kuin hänen elämäänsä ilmaantuville ihmisille.

Mielen samanaikainen pirstoutuneisuus ja yhtenäisyys nousee kirjan pääteemaksi –Adan pään sisällä elävät ogbanjet ovat usein kateellisia ja itsekkäitä olentoja, mutta samaan aikaan erottamaton osa Adan minuut ta. Tietyt ogbanjet ovat olleet osa Adaa hä nen syntymästään asti, toiset taas syntyneet hänen elämänsä varrella merkityksellisten tai hätkähdyttävien kokemusten seurauksena.

Asugharan persoo naa selittääkin hänen il maantumishetkensä: tämä tuli osaksi Adaa traumaattisen kokemuksen seurauksena, joka sai Adan jatkossa luottamaan Asugharaan suo janaan ja neuvonaan intiimeissä ihmissuhteissa.

Asughara kuvaa traumaa, joka voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa ja hämmennystä kan tajalleen – Adan tapauksessa etenkin sek sin ja ihmissuhteiden osalta, mutta heijas tuen perustavanlaatuisesti hänen elämänsä ja identiteettinsä jokaiselle osa-alueelle. Itse asiassa Asughara on tuon trauman psykologi nen, henkinen ja hengellinen ruumiillistuma; Ada ja Asughara ovat samaan aikaan yhtä ja erillisiä, ja tästä yhteenkietoutuneisuudes ta muodostuu Adan elämää määrittävä tekijä.

Ajan myötä käy kuitenkin selväksi, että Adan ja Asugharan tarpeet ja maailmankatsomuk set eivät kohtaa, minkä seurauksena Ada ajautuu yhä syvemmälle monien minuuk siensa keskinäisten ristiriitojen vietäväksi, aina kahden eri todellisuuden rajamaille asti.

Emezin teos on koskettavuudessaan surumie linen, mutta samalla lohduttava ja kaunis ku vaus ihmisyydestä, joka pyrkii luovimaan ris tiriitaisten tunteiden ja kipeiden muistojen ajoittain loputtomalta tuntuvassa labyrintissä.

Suosittelen kirjaa vahvasti kaikille, jotka ovat joskus olleet eksyksissä ajatustensa, tuntei densa tai omien ogbanjiensa maailmassa.

Minä olen: Alejandro (Alex) Gómez del Moral, talous- ja sosiaalihistorian yliopistonlehtori.

Horoskooppimerkkini: Kaksoset

Lempivärini: Puolitumma sininen (”royal blue”)

Lempieläimeni: Koirat! Erityisesti pyreneittenkoira (se on kuin lemmikkijääkarhu)

Minä harrastan: Rakastan roolipelejä (erityisesti Dungeons & Dragons), joita olen pelannut 1990-lu vulta asti. Olen myös pelannut huispausta Katalo nian ja Suomen maajoukkueissa. Voidaan sanoa, että olen iso nörtti!

Lempiaine koulussa: Historia, ketään yllättämättä.

Televisiosta katselen: Mahtisormukset (The Rings of Power), Schitt’s Creek, Critical Role jne.

Lomalla minä: Mikä loma on? Kun voin, tykkään vain istua ja lukea. Luen Naomi Novikin Scholomance -sarjaa nykyisin.

Haluaisin oppia: Lisää suomea! Se on prosessi, sanon usein.

Haluaisin tavata: Katalonian presidentin Carles Puigdemontin, joka yritti tehdä Kataloniasta itsenäisen valtion, Salvador Dalín, koska uskon, että tuo keskustelu olisi outo ja mielenkiintoi nen, katalaanilaulajan ja poliittisen dissidentin Lluís Llachin sekä John Petruccin kiittääkseni.

Haluaisin matkustaa: Kaikkialle! Mutta ensimmäiseksi kovasti Japaniin.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Lukisin enemmän, kirjoittaisin enemmän ja menisin liikuntahallille säännöllisemmin.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Ilmailu-insinööri, koska rakastin lentokoneita.

Salainen paheeni: Cheesyt rokkiballadit

Viimeksi nauroin: Luultavasti katsoessani jotakin internet-meemiä, oikeesti.

En koskaan unohda: Silmälasejani. Mun näkökyky on kauhea.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Ei ole mitään tässä maailmassa, joka on yhtä tärkeää kuin myötätunto, myöskin itseä kohtaan.

KUVAT: ALEX & CANVA

laiirto nen