Irtolainen 3/2017 by Irtolainen

lainen 3 / 2017 TASOLAISENA TANSKASSA

ÄNNÄS VUOSI YLIOPISTOLLA

HÄKKISEN SUOSIKIT

ajankohtaista

KANNEN KUVA Sadat koirat olivat aikoinaan mukana puolustamassa Suomen itsenäisyyttä sodissa. Sotakoirat yltivät jopa sankaritekoihin, valttinaan rohkeus. taistelutahto, kovuus ja hyvä hajuaisti. Koirien työtehtävät sijoittuivat esimerkiksi paritointiin ja viestintään. Koiria löytyy varuskunnista myös tänä päivänä – niitä käytetään mm. vartiointitehtävissä ja kadonneiden henkilöiden etsinnässä. #suomi100 kuva SA-kuva

OIKAUSU Kreditit Irtolaisessa nro 2/2017 Sakari Heikkisen haastattelussa olleista kuvista olivat vahingossa menneet väärille henkilöille. Kunnia kuvista kuuluu Aimi Paasulle.

SYKSYN TAPAHTUMIA 24.10-30.10 Tenttiviikko, lukuviikko, perioditauko, syysloma... – mikä tuntuu sopivalta

MITÄ IHMETTÄ?! Espresso House – tuo jo liiankin tuttu näky katukuvassa. Kävellessä Helsingin keskustassa on vaikea välttyä törmäämästä kyseisen ketjun kahviloihin, joita on popsahdellut tänne ns kuin sieniä sateella. Tuntuu uskomattomalta, että olisi kannattavaa avata niin lähekkäin identtisiä ja niin geneerisiä kahviloita. Yrityksen mukaan kahviloille on kuitenkin kysyntää, sillä espressopohjaisten kahvien juonti on lisääntynyt. Kesän lopussa Helsingissä oli jo 12 kahvilaa ja lisää on tulossa.

29.10 Back to Kuppala -bileet Kuppalassa 3.11 Alumnisitsit Alinassa 6.12 Itsarisillis toistaiseksi salaisessa paikassa

kuva Wikimedia Commons, Matthias, M

päätoimittajalta

teksti Aleksi Järvinen kuva Salla Hokkanen

jokainen yksittäinen tasolainen voi luoda oman polkunsa. Omaa tietään on aina kulkenut myös Irtolainen, joka on aina vääristelemättömästi seurannut edustamansa yhteisön mielenmaisemaa ja persoonallisia kiinnostuksen kohteita. Irtolainen yllätti minut jo fuksina sisällöllään. Jutut vaihtelivat Arnold Schwarzeneggerin elokuvien ihailusta totisempaan poliittiseen analyysiin. Irtolainen onkin ennen kaikkea elävä historiallinen dokumentti sekä Tasosta, että sen muodostavista ihmisistä. Syksy on usein muutosten aikaa, ja sitä se on myös nyt. Syksy on tuonut tullessaan Ison pyörän ja liittänyt Yhisyhteisön osaksi laajempaa kokonaisuutta YHMUa. Uudistunut yhteisö luo varmasti osin omia perinteitään, mutta toisaalta säilyttää myös vanhaa. Toivottavasti se avoimuus joka on aiempina vuosina yhdistänyt erilaisia ihmisiä on myös uuden sukupolven vahvuus. Irtolaisen päätoimitus toivottaa osaltaan kaikki YHMUn vuoden 2017 fuksit lämpimästi tervetulleiksi!

len ollut aina kaappitasolainen, vaikka opiskelenkin poliittista historiaa. Taso on antanut opiskeluaikana minulle vähintään yhtä paljon kuin Polho: hienoja ystäviä, ikimuistoisia tapahtumia, arvokkaita muistoja sekä uusia näkökulmia historian ja yhteiskunnan ymmärtämiseen. Ehkäpä tästä syystä päätin hakea juuri Tason ainejärjestölehden, Irtolaisen, päätoimittajaksi. Kyse on osittain siitä, että saan anettua Tasolle takaisin jotain siitä kaikesta, mitä olen itse saanut Tasolta. Kliseisen käsityksen mukaan tasolaiset ovat mikrohistoriaa fiilisteleviä kommunisteja, joitakiinnostaa erityisesti arjen ja tavallisen ihmisen tutkiminen. Todellisuudessa Taso on yksi kirjavampia joukkoja erilaisia persoonia mitä tiedän. Tasosta tekee erityisen juuri ihmiset. On sijoittajia, räppäreitä, poliitikkoja ja taitelijoita. Erilaisia tasolaisia yhdistääkin ehkä eniten avoimuus ja vilpittömyys. Ehkä se on ollut myös se liima, joka on tehnyt Yhiksen yhteishengestä niin kestävän vuosien varrella. Myös oppiaine on pelkkää mikrohistoriaa monipuolisempaa. Taso ontäynnä erilaisia näkökulmia, joita

Tasokasta syksyä toivottaen, Aleksi Järvinen 4

sisältö

TASOLAISENA TANSKASSA

ÄNNÄS VUOSI YLIOPISTOLLA

HÄKKISEN SUOSIKIT

3 AJANKOHTAISTA 4 PÄÄTOIMITTAJALTA Aleksi Järvinen 5 TOP 3 Parhaat aamupalapaikat Kampuksen lähellä 7 HALLITUSPALSTA Venla Karonen vastasi Irtolaisen kysymyksiin

8 ALUMNIPALSTA Tason alumni

18 HAASTATTELU Sakari Saaritsa

10 ASIAA KATALONIASTA Aleksi Järvinen pohtii Katalonian tilannetta

22 ÄNNÄS VUOSI Terveisiä anonyymeiltä vanhemmilta Tasolaisilta

14 KURDIT IRAKISSA Kurdistan haluaa eroon Irakista

24 KUVA-ALBUMI Yhmun fuksiaisten jatkot

16 THOMAS SANKARA Lyhennelmä presidentin puheesta

26 HENKILÖKUNNAN SUOSIKIT Antti Häkkinen

IRTOLAINEN 1 / 2017 julkaisija Talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat Taso ry päätoimittajat Salla Hokkanen, Vilma-Lotta Pajanen, Aleksi Järvinen ulkoasu ja taitto Noora Perhiö toimituksen yhteystiedot etunimi.sukunimi@helsinki. fi kirjoittajat Aleksi Järvinen, Elina Marttila, Salla Hokkanen, Onni Kari, Vilma-Lotta Pajanen kuvat ja kuvitus Elina Marttila, Aimi Paasu, Maiju Kettunen, Pekko Korvuo, Maarit Mustonen painos Picaset Oy, 125 kpl kannen kuva SA-kuva -arkisto Irtolainen saa HYY:n järjestölehtitukea 5

TOP 3

#aamupala

PAKOLLINEN AAMULUENTO? Juhlien jälkeen samoilla silmillä kampukselle? Hetkellisessä suuruudenhulluudessa varattu unisport-tunti aamutuimaan? Oli syynä sitten liian hyvä tai huono elämänhallinta, pieni dekadenssi auttaa kestämään pimeitä aamuja.

1. Unicafe Metsätalo Arkisin klo 8.30-10, 3,80e (Opiskelijoille 3,30e) Ruokaseura: Paikalla on myös muita elämässään onnistuneita opiskelijoita. Lisäksi erityisesti kesäisin voi bongata raksahenkilöitä. Aterian somekiinnostavuusi: Mikäli kalmankeltainen tarjotin ei pilaa sommitelmaa, samaa sävyä oleva valaistus tappaa mediaseksikkyyden rippeetkin. Onko kahvi hyvää: Kyllä te jo tiedätte, ettei Unicafen kahvi ole hyvää. 2. Cafe Köket Arkisin klo 8-10.30, 10e

Ruokaseura: Pöytien välissä täytyy väistellä lastenvaunuja ja laumassa liikkuvia vanhempia. Läpikulkevat turistit jäävät kuvaamaan seinillä olevia Marimekon kankaita. Somekiinnostavuus: Kahvikupit ovat Ikeasta, mutta marjat ja tuorepuuro paikkaavat tilannetta. Onko kahvi hyvää: Sumppi on sumppi on sumppi. Kofeiini pärisee ja soijamaito ei paakkuunnu. 3. #Citypie All day 13,50e (Opiskelija-alennus -10%) Ruokaseura: Asiakaskunta näyttää opiskelijaikäiseltä, mutta kaikki ovat niin trendikkäitä, että heidän on pakko olla Aallosta. Aterian somekiinnostavuus: Kuva kvinoasalaatista kerää tusinan uutta seurauspyyntöä ja työsopimuksen lifestyle-bloggaajana ennen puoltapäivää. Onko kahvi hyvää: Hintaan kuuluu myös haluttaessa erikoiskahvi. Toisaalta kasvimaidosta saa pulittaa 60 senttiä #yikes.

3 teksti ja kuvat Elina Marttila 6 6

Tällä kertaa Irtolaisen kiperiin kysymyksiin pääsi vastaamaan kulttuurivastaava ja tiedottaja Venla Karonen!

IRTOLAISEN haastateltavana:

1)Miltä Tason kulttuurisyksy näyttää? Elokuvalliselta, kirjalliselta ja mahdollisesti myös dokumentaariselta.

VENLA KARONEN

2) Mikä on parasta kulttuurivastaavan hommassa? Entä haastavinta? Parasta on ideointi, haastavinta toteuttaminen kaiken opiskelukiireen keskellä.

haastattelija Vilma-Lotta Pajala kuva Maiju Kettunen

3) Mikä on parasta opiskelussa? Oivaltaminen ja opitun hyödyntäminen. Tietenkin myös se, kun ikuisuuden Allussa mädännyttyään saa esseen valmiiksi. Ja kaikki opiskelijaelämään liittyvä! 4) Mikä kulttuuriin liittyvä sieluntuote lämmittää sinuasyysiltoina? Nautin kaikista kulttuurikategorian alle sijoittuvista sieluntuotteista. 5) Ja lopuksi: kehu itseäsi! Olen etevä!

TASOLAISENA TANSKASSA kysymykset Aleksi Järvinen kuva Maarit Mustonen

Irtolainen tavoitti alumnipalstan haastatteluun sähköpostin välityksellä Kööpenhaminassa Presidents Institutessa työskentelevän Pirita Moision. Tason alumni kertoo haastatelussa työurastaan Tanskassa, kokemuksistaan valtiotieteilijöiden työmarkkinoilla ja antaa omat vinkkinsä työelämää pohtiville tasolaisille.

K: Kerro opinnoistasi Tasossa ja valtsikassa? P: Tykkäsin kovasti opiskelusta Tasossa, ja erityisesti valinnanvapaus kurssien suhteen oli mieleeni. Koin opintojen sisällön mielenkiintoisena ja tasolainen ilmapiiri oli aina iloinen ja toisia kannustava. Lyhyinä sivuaineina opiskelin kansantaloustiedettä ja sosiaalipolitiikkaa, ja tarkoituksenani oli myös hankkia aineenopettajan pätevyys ennen valmistumista, mutta muutto Tanskaan muutti tämän suunnitelman.

Lisäksi näkisin, että erityisesti historiaa opiskelemalla olen oppinut hahmottamaan ja jäsentämään laajoja kokonaisuuksia ja löytämään ratkaisuja isompiin asiakysymyksiin hyödyntämällä useista eri lähteistä saatuja yksittäisiä tietoja. Kaikissa valmistumisen jälkeisissä töissäni olen joutunut perehtymään erikseen työn asiasisältöön sekä käyttämään erilaisia ohjelmistoja ja sovelluksia. Tiiminvetäjätehtävässäni olen myös päässyt oppimaan johtamis- ja esiintymistaitoja.

K: Millainen on ollut työurasi tähän asti? Oliko ensimmäisen työpaikan saaminen vaikeaa? P: Tähän astista työuraani on määritellyt pitkälti muutto ulkomaille valmistumisen kynnyksellä. Suoritin vuonna 2012 maisterivaiheen työharjoittelun Copenhagen Business Schoolin kansainvälisten asioiden toimistossa, jonne pääsin myös valmistuttuani äityslomasijaiseksi. Valmistumisen jälkeisen ensimmäisen työpaikan löytyminen oli siis suhteellisen helppoa. Tämän jälkeen mielekkään työpaikan löytäminen Tanskassa otti kuitenkin oman aikansa, ja tein muun muassa erilaisia käännöstöitä, ennenkuin päädyin nykyiseen työpaikkaani. Omat haasteensa uuden työpaikan löytämiselle uudessa maassa asettivat verkostojen puute, paikallisen kielen osaamattomuus ja pienet kulttuurilliset erot.

K: Millainen on kokemuksesi valtiotieteilijöiden työmarkkinoista yleisesti? P: Mielestäni valtiotietelijöiden työmarkkinat ovat laajat, jos suhtaudumme avoimesti uusiin työllistymismahdollisuuksiin ja osaamme markkinoida omaa osaamistamme. Oman kokemukseni mukaan valtiotieteilijöiden työmarkkinat ulottuvat niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille. Tulevaisuuden yritykset haluavat hyödyntää yhä enemmän dataan perustuvaa päätöksentekoa sekä harjoittaa vastuullista liiketoimintaa. Näen nämä kaksi osa-aluetta uusina aloina, joille valtiotietelijät voivat työllistyä ja jossa heidän osaamistaan voidaan hyödyntää. K: Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi työurallasi? P: Tulevaisuuden tavoitteet työuralleni ovat hyvin avoimet, enkä usko, että kovin pitkäntähtäimen suunnitelmia kannattaa tehdä. Toivon kuitenkin jossain kohti uraani voivani toimia erityisessä asiantuntijaroolissa. Ennen kaikkea tavoitteenani on pystyä tekemään töitä, joissa koen voivani vaikuttaa, haastamaan itseni sekä olemaan osa inspiroivaa ja vastuuntuntoista työyhteisöä.

K: Työskentelet tällä hetkellä Research Directorina Presidents Institutessa Kööpenhaminassa. Millainen on työpaikkasi ja työnkuvasi, ja miten se vastaa opintojasi? P: Olen vastuussa tällä hetkellä firmamme noin seitsemän henkisestä Research-tiimistä. Tiimini on vastuussa yrityksemme asiakasrekisterin ylläpidosta, asiakas- ja myyntidatan analysoimisesta sekä uusien tuotekehitys- ja myyntistrategioiden kehittämisestä dataan perustuvan päätöksenteon avulla. Nykyinen työni ei suoranaisesti liity Tason opintoihin, mutta koen, että pääsen työssäni soveltamaan yliopistossa opittuja ajatusmalleja ja työskentelytapoja.

K: Lopuksi työelämävinkkisi tätä lukeville Tasolaisille? P: Jos aloittaisin itse opintoni uudestaan alusta, panostaisin erityisesti kvantitatiiviseen osaamiseen kvalitatiivisten opintojen rinnalla sekä muokkaisin tutkintoani enemmän poikkitieteelliseksi. Nykyinen työelämä vaati sekä erikoistumista että laajaa osaamista. Lisäksi koen, että verkostojen luominen työelämään jo opiskeluiden aikana esimerkiksi opiskelijatyöpaikan, harjoittelun tai mentoroinnin kautta edesauttaa työllistymismahdollisuuksia valmistumisen jälkeen.

K: Mistä Tasossa ja yliopistolla opitusta on ollut eniten hyötyä työelämässä? Entä mitä on pitänyt oppia vielä työuran aikana? P: Koen, että työelämässä eniten hyötyä on ollut yliopistossa opitusta tieeteellisestä ajattelutavasta. 9

KATALONIA ÄÄNESTI – MIKÄ MUUTTUU? teksti Aleksi Järvinen kuva Wikmedia Commons, Jessica Mouzo

atalonian itsehallinto järjesti 1.10. äänestyksen Katalonian itsenäisyydestä huolimatta siitä, että Espanjan mielestä äänestys on laiton. Äänestyspäivänä päädyttiin länsimaisessa demokratiassa poikkeukselliseen tilanteeseen: Espanja lähetti Kataloniaan 16 000 poliisia estämään äänestyksen toteutumisen ja kaduilla olivat vastakkain Espanjan sekä Katalonian poliisivoimat. Äänestyspäivän yhteenotoissa loukkaantui satoja katalonialaisia. Espanjassa on ollut kansanäänestyksen jälkeen vastakkain kaksi narratiivia. Toisaalta pääministeri Mariano Rajoy on esitetty tiukkana perustuslain puolustajana, ja toisaalta demokratiaa tukahduttavana diktaattorina. Espanjan hallitus päätyi koviin otteisiin, koska Katalonian itsenäistyminen uhkaisi koko Espanjan yhtenäisyyttä. Katalonian itsenäisyyspyrkimykset voisivat herättää samanlaisia aikeita myös Baskimaassa. Toisaalta hallitus on ampunut kovilla otteillaan myös itseään omaan nilkkaan. Hallituksen väkivaltaisuus on jättänyt jälkeensä Kataloniassa pahat haa-

vat eikä sen toiminta ainakaan rauhoita itsenäisyysaikeita, tai helpota tilanteen ennakoitavuutta. Samalla väkivalta murentaa hallituksen legitimiteettiä. Jos äänestyksellä ei hallituksen mukaan ollut mitään merkitystä, niin miksi otteet olivat näin kovat? Olisihan Espanjan hallitus voinut antaa katalaanien vain äänestää, ja kieltää sitten äänestyksen tuloksen ja laillisuuden. Kovat otteet tulevat ainoastaan vaikeuttamaan katalaanien suhdetta Espanjan keskushallintoon. Äänestyksessä yli 90 prosenttia oli itsenäistymisen kannalla, mutta äänestysaktiivisuus jäi alhaiseksi, vain 41 prosenttiin. Äänestyksen estämisessä oli kyse myös äänestyksen legitimiteetin murentamisesta. Espanjan hallitus halusi mahdollisimman pienen äänestysprosentin, jotta lopputuloksen legitimiteetti kärsii, kun taas Katalonian itsehallinnon intresseissä oli mahdollisimman suuri äänestysprosentti. Toisaalta äänestysprosentti on samankaltainen kuin vuoden 2014 ei sitovassa äänestyksessä, jossa 80 prosenttia kannatti itsenäisyyttä äänestysprosentin vaihdellessa eri arvioiden mukaan 37-41 prosentin välillä. Matalasta äänestysaktiivisuudesta huolimatta itsenäistymiskysymyksestä tuli iso osa vuoden 2015 aluevaaleja, jonka myötä alueparlamenttiin pääsi puolueita, jotka lupasivat uuden kansanäänestyksen vuoden 2017 lokakuussa. Keskushallinto on painostanut jo aiemmin itsehallintoa sekä taloudellisilla sanktioilla että perustuslakiin vedoten. Lähes jokainen itsenäistymistä koskeva päätös on viety perustuslakituomioistuimeen ja todettu perustuslain vastaiseksi. Viime joulukuussa itsehallintoon tehtiin ratsia, jossa etsittiin kansanäänestykseen liittyviä dokumentteja ja 13 aluehallinnon virkamiestä pidätettiin. Samalla takavarikoitiin kansanäänestykseen liittyvää materiaalia

ja äänestykseen liittyviä nettisivuja suljettiin. Näiden toimien myötä protestiaalto Espanjan hallintoa vastaan alkoi saada voimaa. Kataloniassa on ollut itsenäisyyshaluja jo kauan, ja osasyyt niille löytyvät historiasta. Katalonian itsenäisyyttä ajavia ryhmiä oli mukana tasavaltalaisten puolella sotimassa Francon joukkoja vastaan Espanjan sisällissodassa, jonka jälkeisessä vuoteen 1975 kestäneessä diktatuurissa eri vähemmistöjen, kuten katalaanien ja baskien, kansalaisoikeuksia poljettiin ja kieltä sekä kulttuuria tukahdutettiin. Katalaanien piti sulautua diktatuurin aikana espanjalaisen valtaväestön identiteettiin, joka johti kielellisen ja kulttuurisen ilmauksen voimakkaaseen lisääntymiseen Francon diktatuurin loputtua. Diktatuurin jälkeen Katalonia sai takaisin myös itsevaltaisen asemansa (johon kuuluvat mm. omat poliisivoimat sekä kontrolli terveydenhuollosta ja koulutuksesta) ja siitä on tullut yksi Espanjan rikkaimpia alueita. Katalonia muodostaa 20 prosenttia Espanjan BKT:sta ja yksi argumentti itsenäistymiselle onkin ollut haluttomuus tasoittaa tulonsiiroilla eroja Espanjan köyhempien alueiden kanssa. Katalaanien historiallisesta perspektiivistä katsottuna Espanjan hallinnon voimakeinot herättävät henkiin muiston Francon ajan sorrosta. Francon aikojen muisto, sekä pelko itsehallinnon sekä kielen ja kulttuurin tukahduttamisesta, on Katalonian itsenäisyyttä ajavaa monimuotoista joukkoa yhdistävä huoli. Itsenäisyysrintaman suurin heikkous jatkossa saattaakin olla sen sisäiset jännitteet. Sen sisällä on suuriakin jakolinjoja. Kysymys tulonsiirroista voidaan nähdä oikeistolaisena nationalismina, mutta toisaalta Katalonian itsehallintoon liittyy myös vahva anarkistinen perinne. Toistaiseksi eri suuntaukset ovat löytäneet itsenäisyyspyrkimyksis-

sä toisensa, mutta sisäiset jännitteet saattavat jatkossa myös purkautua. Itsenäisyyden kannattajat ovat jakautuneet myös sen suhteen, miten itsenäisyyteen tulisi pyrkiä. Osa haluaa noudattaa perustuslaillista tietä, kun taas osa haluaa yksipuolisen itsenäisyyden julistuksen. Jälkimmäistä vaihtoehtoa on kannattanut esimerkiksi vasemmistolainen CUP, joka kannusti katalaaneja kansalaistottelemattomuuteen, mikäli Espanjan hallitus yrittäisi estää kansanäänestyksen. Barcelonan pormestari Ada Colau taas on kannattanut kansanäänestystä, mutta ei yksipuolista itsenäisyyden julistusta. Äänestyksen jälkeisessä tilanteessa keskeinen kysymys on se, pystyykö tämä jännitteinen itsenäisyysrintama säilyttämään yhtenäisyytensä, vai joudutaanko esimerkiksi tilanteeseen, jossa tulee uudet aluevaalit. Myös jonkinlainen kompromissi Katalonian aluehallinnon ja Espanjan hallituksen välillä saattaa aiheuttaa radikaalimman siiven vastareaktion. Espanjan pääministeri Rajoyn taktiikkana tulee luultavasti olemaan itsenäisyysliikkeen hajanaisuuden hyväksikäyttäminen. Tärkeimmäksi painostuskeinoksi saattaa valikoitua Katalonian kansainvälinen eristäminen, josta on ollut merkkejä jo muiden EU-maiden varovaisissa kommenteissa Katalonian tilanteeseen liittyen. Muut EU-johtajat ovat antaneet hiljaisen tukensa Rajoylle kutsumalla asiaa Espanjan sisäiseksi ja kiistämälle sen, että itsenäinen Katalonia pääsisi automaattisesti EU:n jäseneksi. Suurin osa Katalonian vientituotteista suuntautuu EU-alueelle, joten mahdolliset EU:n taloudelliset sanktiot olisivat sille hankalia. EU:n vaisun reaktion voi nähdä reaalipoliittisena liikkuna, koska monilla EU-mailla on myös oma lehmä ojassa. Katalonian itsenäistyminen tukisi separatistisia hankkeita myös

muissa jäsenmaissa. Se että tämän kaltaisia väkivaltaisuuksia tuomitaan huomattavasti halutomammin toisen EU-maan sisällä kuin monissa muissa paikoissa tuo toki esille EU-maiden kaksinaamaisuuden. Rajoylla on ässänä hihassaan vielä perustuslakiin kirjattu oikeus Katalonian itsehallinnon rajoittamiseen ja alueen ottamiseksi Espanjan keskushallinnon alaisuuteen, mutta tämä olisi Rajoylle vasta viimeinen vaihtoehto, sillä yhä kovemmat otteet Katalonian suhteen lisäisivät todennäköisesti irtautumishaluja ei pelkästään Kataloniassa, vaan myös Baskimaassa, ja toisivat lisää kyseenalaista kansainvälistä julkisuutta. Mitä Katalonialle sitten lopulta tapahtuu? Todennäköisin ratkaisu tilanteeseen on jonkinlainen hitaan ja jännittyneen neuvotteluprosessin jälkeinen kompromissi. Mahdollinen tulevaisuuden vaihtoehto voisi olla jonkilainen liittovaltiomalli, jossa Katalonian itsehallinto lisääntyy. Ennen kansanäänestystä tehdyn mielipidekyselyn mukaan itsenäisyyttä kannattaisi 42 prosenttia, ja vastustaisi 49 prosenttia katalaaneista, mutta itsenäisyyshalut putoaisivat jopa 29 prosenttiin, jos Katalonia saisi lisää autonomiaa. Nämä tulokset, sekä itsenäisyysäänestyksien matala äänestysaktiivisuus, viittaisi siihen, että suurin osa katalaaneista voisi edelleen olla osa Espanjaa, mutta erilaisessa rakenteessa. Jää nähtäväksi, miten voimakkaasti äänestyspäivän väkivaltaisuudet ovat vaikuttaneet näihin mielipiteisiin. Vaikka neuvotteluyhteys Katalonian ja Espanjan välillä on tällä hetkellä katki, on todennäköisin vaihtoehto politiikassa usein jokin kompromissi. Vaikka Katalonian autonomia kasvaisikin sellaisen myötä, jäävät varmasti myös syvältä juurtavat itsenäisyyshalut jatkuvaksi osaksi Katalonian politiikkaa myös tulevaisuudessa.

Irakin Kurdistan matkalla kohti itsenäisyyttä Kurdit haluavat eroon Irakista teksti Onni Kari

atalonian itsenäistymiskansanäänestystä on verrattu Kurdistanin itsenäisyyskansanäänestykseen. Kommentaattorit ovat ihmetelleet, miten Espanjassa valtiovalta on turvautunut voimatoimiin, kun taas Irakin valtio on sallinut kurdien äänestää. Kyllähän Espanjan pitäisi kyetä täyttämään vähintään samat standardit kuin Irak! Kommentit osoittavat tietämyksen puutetta. Irakin hallinnolla ei ole valtaa Irakin Kurdistanissa. Kurdistanin aluehallinto on kurdipuolueiden hallinnassa. Kurdistanin aluehallinnon koskemattomuuden takaajina ovat Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) ja Kurdistanin patrioottisen unionin (PUK) asejoukot, jotka pitävät valtaa Irakin Kurdistanissa. Kurdistanin aluehallinto jakautuu KDP:n ja PUK:n hallitsemiin alueisiin. Lisäksi Kurdistanin työväenpuolue (PKK) hallitsee vuoristokaistaleita, joilla sen tärkeimmät tukikohdat sijaitsevat. Edes Saddam Husseinin aikana Irakin valtio ei ollut täysin suvereeni kurdialueilla. Sukudynastiat KDP ja PUK ovat olleet voimatekijöitä jo vuosikymmeniä. Yhdysvaltain interventio vuonna 2003 lisäsi kurdien autonomiaa, eikä Irakin keskushallinto ole vieläkään toipunut Isiksen hyökkäyksestä ja valtioinstituutioiden tuhoutumisesta Pohjois-Irakissa kesällä 2014. Kurdistanissa ei ole vuosiin liehunut Irakin lippuja. Kurdistanin aluehallinto on jo nyt käytännössä lähes suvereeni. Muodollinen itsenäistyminen olisi kuitenkin symbolisesti järisyttävä asia, sillä kurdeilla ei ole koskaan ollut itsenäistä valtiota kuin lyhyen aikaa ja pienellä alueella. Äänestys on KDP:n johtajan, heimopäällikkö Mesud Barzanin valtapeliä: itsenäisyysäänestys on keino nostaa puolueen vaikutusvaltaa esiintymällä isänmaallisena. Mikään merkittävä kurdipuolue ei ole vastustanut kansanäänestystä tai kannattanut Irakiin kuulumista. PKK:n ideologinen linja on nykyään kansallisvaltiokriittinen, mutta sekin on osoittanut tukensa demokratian ja kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteisiin vedoten. 14

Vasemmalla: Peshmerga-sotilaat, eli kurditaistelijat, marssimassa muodostelmassa Irakissa. kuva: Wikimedia Commons, U.S. Army photo by SPC Anderson Savoy Oikealla: KDP:n johtaja, Mesud Barzani kuva: Wikimedia Commons, Helene C. Stikkel

Hauras rauha uhattuna

ole epäselvyyttä: kansoilla on oikeus itsemääräämisoikeuteen. Jos Irakin kurdit haluavat irtautua Irakista ja perustaa oman valtion, heillä on oltava siihen oikeus. Tämä oikeus on perustavanlaatuisempi kuin valtioiden oikeus alueelliseen koskemattomuuteen. Itsenäisyys ei ole ongelmaton asia, mistä sekä Irakin että ulkovaltojen kielteinen suhtautuminen on yksi osoitus. Lisäksi vähemmistöjen oikeudet on turvattava. KDP:n ja PUK:n hallitsemilla alueille elää niin assyrialaisia, turkomaaneja kuin jesidiuskontoon kuuluvia. Jesidit puhuvat kurdia ja heillä on kurdilainen identiteetti, mutta suhde Kurdistanin aluehallintoon on huono. Vuonna 2014 KDP:n asejoukot jättivät jesidit oman onnensa nojaan Isiksen vyöryessä Pohjois-Irakin halki. Tuhansia jesidejä tapettiin ja orjuutettiin. KDP:n joukkojen poistuttua avuksi tulivat PKK:n sissit, jotka turvasivat tuhansille siviileille pakotien. Sittemmin jesidit ovat PKK:n ohjastamina organisoineet omia asekaartejaan ja julistaneet alueensa Shengalin autonomiseksi. PKK:n lisäksi jesidejä taistelee Irakin hallinnon joukkojen rinnalla olevissa militioissa. PKK:n suosion kasvu on kivi niin Barzanin kuin Recep Tayyip Erdoğanin kengässä. Kurdistanin aluehallinnon oikeus itsenäistymiseen ei oikeuta pakkovaltaa vähemmistöjä kohtaan. Eräiden raporttien mukaan vähemmistöjä on painostettu tai jopa pakotettu äänestämään itsenäisyyden puolesta. Lisäksi on syytä mainita Kurdistanin aluehallinnon valtapuolueiden itsevaltainen luonne. Siitä huolimatta peruskysymys - oikeus itsemääräämisoikeuteen - on kirkas eikä sitä tule kyseenalaistaa.

Kurdistanin aluehallinnon kehitys on perustunut hyviin naapurisuhteisiin. Valtapuolueet ovat ylläpitäneet hyviä tai vähintään asiallisia suhteita niin Irakin keskushallintoon, Iraniin kuin Turkkiinkin, unohtamatta Yhdysvaltoja. Irakin Kurdistan on öljyrikasta aluetta ja kaupankäynti Turkin kanssa on ollut vilkasta ja vaurastuttanut aluetta. Itsenäisyysäänestys on uhkapeliä, joka vaarantaa diplomaattiset edistysaskeleet. Sen koommin Irakin hallitus kuin naapurivaltiotkaan eivät suhtaudu äänestykseen suopeasti. Myös Yhdysvallat on kritisoinut Barzanin päätöstä, sillä se uhkaa Lähi-idän haurasta vakautumista. Turkki ja Iran pelkäävät omien kurdivähemmistöjensä intoutuvan Kurdistanin aluehallinnon esimerkistä. Erityisesti Turkki on varpaillaan, ja hallitustahot ovat uhkailleet Kurdistanin aluehallintoa sotilaallisella interventiolla. Tilanne ei silti ole presidentti Erdoganillekaan helppo, sillä kova linja vieraannuttaisi häntä entisestään oman valtionsa kurdiväestöstä ja aiheuttaisi mahdollisesti taas uuden aallon sodassa kurdeja ja PKK:ta vastaan. Yhdysvaltojen toiveissa on saada aikaan jonkinlainen neuvotteluratkaisu: Barzanille annettaisiin lisää valtaa ja statusta, ja hän luopuisi muodollisesta itsenäistymisestä. Yhdysvallat on monen tulen välissä, sillä se haluaa pitää suhteita yllä kaikkiin liittolaisiinsa ja estää taas uuden sodan alueella. Oikeus kansalliseen itsemääräämisoikeuteen: kansainvälisen järjestyksen perusta

Moraalisesta näkökulmasta äänestyksessä ei 15

Herra presidentti; valtuuskuntien johtajat: Tahtoisin ottaa esiin kysymyksen velasta, kysymyksen Afrikan taloudellisesta tilanteesta. Kysymyksen ratkaiseminen on välttämätön edellytys selviytymisellemme, aivan kuten rauhankysymyksen kanssa.

kuva Wikimedia Commons, Drawing by Ryu (2017)

Herra presidentti: Kuinka monta valtionpäämiestä on läsnä täällä, minne heidät on kutsuttu, Afrikassa, keskustelemassa Afrikasta? Herra presidentti: Kuinka monta valtionpäämiestä on valmiina säntäämään Pariisiin, Lontooseen tai Washingtoniin, mutta eivät kykene osallistumaan kokoukseen täällä Addis Abebassa, Afrikassa? Herra presidentti, voimmeko sallia sen jatkuvan, että valtionpäämiehet etsivät yksilöllisiä ratkaisuja velkaongelmiinsa sillä uhalla, että he luovat omissa maissaan sosiaalisia vastakkainasetteluja, jotka voivat vaarantaa maiden vakauden ja jopa Afrikan yhtenäisyyden? Uskoaksemme velka-analyysin täytyy alkaa juurista. Velan juuret ulottuvat kolonialismiin. Ne, jotka lainasivat meille rahaa, ovat samoja, jotka kolonisoivat meidät. Samat ihmiset, jotka pyörittivät valtioitamme ja kansantalouksiamme. Siirtomaaherrat asettivat Afrikan velkaan rahoittajille - veljilleen ja serkuilleen. Meillä ei ole mitään tekemistä velan kanssa.

Yhteisrintama velkaa vastaan

Velka on eräs uuskolonialismin muoto, sellainen, jossa kolonialistit ovat muuntautuneet teknisiksi neuvonantajiksi. He neuvoivat meitä rahoituksen suhteen. Otimme viidenkymmenen, kuudenkymmenen vuoden lainoja, jopa pidempiä.

Lyhennelmä Burkina Fason presidentin Thomas Sankaran puheesta Addis Abebassa 29.7.1987

Velka nykyisessä muodossaan on älykkäästi järjestetty Afrikan uudelleenvaltaus, jonka myötä kasvuamme ja kehitystämme sääntelevät vaiheet ja normit, jotka ovat meille täysin vieraita. Se on uudelleenvaltaus, joka tekee meistä orjia jokaiselle juonikkaalle ja petolliselle, jolla on ollut mahdollisuus investoida maihimme. Jotkut käskevät meitä maksamaan velkamme. Tämä ei ole moraalinen kysymys. Maksaminen tai

teksti Onni Kari

maksamattomuus ei ole kunniakysymys.

semän, kymmenen ryhmistä, ehkäpä sadankin. Kuka tietää mitä vielä? On normaalia, että meillä on oma klubimme, oma ryhmämme. Tästä päivästä lähtien, tehkäämme Addis Abebasta samanlainen paikka, keskus, johon voimme saapua hengittämään raikasta ilmaa, Addis Abeban klubi. Meillä on velvollisuus luoda Addis Abeban yhteisrintama. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme kertoa, että kieltäytymällä maksamasta emme julista sotaa, vaan, päinvastoin, valitsemme veljellisen tien, jolla selitämme asiat niin kuin ne ovat.

Herra presidentti: Me kuuntelimme Norjan pääministeriä ja annoimme hänelle aplodit hänen puhuessaan täällä. Hän sanoi, että velkaa ei voi maksaa kokonaan takaisin. Haluan kehittää hänen ajatustaan: velkaa ei voida maksaa ollenkaan takaisin. Velkaa ei voida maksaa takaisin, koska jos me emme maksa, velkojat eivät kuole. Siitä voitte olla varmoja. Mutta jos me maksamme, me kuolemme. Siitäkin voitte olla varmoja. Ne, jotka johdattivat meidät velkaantumaan, pelasivat uhkapeliä, kuin he olisivat olleet kasinolla. Niin kauan, kun he olivat voittamassa, ei ollut ongelmaa. Nyt kun he ovat häviämässä vetonsa, he vaativat takaisinmaksua. Puhutaan kriisistä. Ei, herra presidentti. He pelasivat uhkapeliä. He hävisivät. Näin kuuluvat pelin säännöt. Elämä jatkuu.

Euroopan kansanjoukot eivät ole Afrikan kansanjoukkoja vastaan. Afrikan riistäjät ovat samoja, jotka riistävät Eurooppaa. Meillä on yhteinen vihollinen. Meidän Addis Abeban klubimme täytyy kertoa kummallekin joukolle, että velkaa ei voida maksaa takaisin. Kun sanomme, ettemme voi maksaa takaisin, emme kiellä moraalia tai arvokkuutta. Köyhillä ja rikkailla ei voi olla samoja arvoja. Raamattu ja Koraani eivät voi olla sama riistäjille ja riistetyille tarvitaan kaksi painosta.

Emme voi maksaa, koska ei ole mitään millä maksaa. Emme voi maksaa, koska se ei ole velvollisuutemme. Emme voi maksaa, koska muut ovat verivelassa meille - eikä sitä voi maksaa takaisin suurimmillakaan rikkauksilla. Ihmiset puhuvat Marshall-avusta, jonka avulla Euroopan talous jälleenrakennettiin. Mutta he eivät mainitse Afrikan apua, joka mahdollisti Hitleriä vastaan taistelemisen. Jos muut eivät voi kiittää meitä, meillä on velvollisuus mainita itse rohkeiden isiemme teot, jotka pelastivat Euroopan. Nyt on kriisi, sillä joukot eivät salli varallisuuden keskittyä muutamien yksilöiden käsiin. On kriisi, koska yksittäisillä henkilöillä on suunnattomia määriä rahaa ulkomaisissa pankeissa - tarpeeksi Afrikan kehittämiseen. On kriisi, koska joukot kieltäytyvät asumasta ghetoissa ja slummeissa.

Emme voi hyväksyä heidän arvojaan. Emme voi hyväksyä heidän puhettaan arvokkuudesta. Päinvastoin, meidän tulee selittää, että nykyään on normaalia ajatella rikkaimpien olevan suurimpia rosvoja. Köyhä, joka varastaa ei tee kuin pikkurikoksen, selviytyäkseen. Herra presidentti: Ehdotukseni ei ole vain provokaatio tai spektaakkeli. Yritän sanoa, mitä jokainen meistä ajattelee ja toivoo. Kuka täällä ei toivo velan olevan poissa? Burkina Fason ehdotus ei ole vain nuorten, tai vain vallankumouksellisten, ehdotus.

He pyytävät meitä yhteistyöhön vakauden nimissä. Vakauden, joka on taloudellisen voiman eduksi. Vakauden, joka luodaan kansanjoukkojen kustannuksella. Ei, emme voi hyväksyä tätä. Ei, emme voi kulkea verenimijöiden rinnalla.

Toivon, että konferenssimme näkee välttämättömäksi todeta, että velkaa ei voida maksaa takaisin. Ei sotaa julistavalla tavalla. Jos Burkina Faso yksin kieltäytyisi maksamasta, en olisi seuraavassa konferenssissa.

Herra presidentti: Kuulemme paljon puhetta klubeista - Rooman klubista, Pariisin klubista, kaikkien paikkojen klubista. Kuulemme viiden, seit-

Thomas Sankara syrjäytettiin ja salamurhattiin 15. lokakuuta 1987. 17

K: Sakari Saaritsan lyhyt historia: Kuka olet? S: Vaikea kysymys! Riippuu aika lailla kellonajasta. Synnyin 1974. Maineikkaan Yhtenäiskoulun lukion ja intin jälkeen opiskelin valtsikassa 1994-2001. Siirryin nopeasti talousja sosiaalihistoriaan aloitettuani ensin kansantaloustieteen pääaineopiskelijana. Omien kokemusteni vuoksi haaveeni on auttaa opiskelijoita välttämään roikkuvan opinnäytteen traumat ja antaa riittävästi palautetta. Maisterintutkinnon jälkeen pyrin eri teitä ulkomaille, ja pääsin Yliopistolliseen Eurooppa-instituuttiin (EUI) Firenzeen tekemään väitöskirjaa. Se oli erittäin antoisaa sekä akateemisesti että henkilökohtaisesti. Italia on aina ollut minulle hyvin tärkeä. Akateeminen ura jatkui Helsingissä Suomen Akatemian tutkijatohtorina sekä kehitysmaatutkimuksen tutkijatohtorina historiataustaisen professori Juhani Koposen hankkeessa, josta on iso Suomea historiallisena ”kehitysmaana” käsittelevä kirjakin tulossa. Samalla olen kuitenkin myös tullut asuneeksi useissa ns. kehitysmaissa ja työskennelleeksi säännöllisesti kehitysyhteistyötehtävissä. Publiikkini aikaan taisin olla jo Delhissä AIESECin harjoittelijana kansalaisjärjestössä, joka teki töitä piikkihuumeiden ja HIV:n parissa. Päädyin tosin toimistoon kirjoittamaan tutkimusraporttia. Matka jatkui myöhemmin Afrikkaan ja Lähi-Itään, jossa olin pari vuotta UNDP:n apulaisasiantuntijana. Olin aina halunnut tehdä jotain tuon suuntaista, mutta en tiennyt miten se käytännössä onnistuisi. Iso osa vastausta oli tasosta valmistunut, kehitysyhteistyöhön suuntautunut diplomaattipuoliso sekä tarttuminen harjoittelumahdollisuuksiin opiskelun ohella. Valmistumisen jälkeen ulkomailla on tainnut vierähtää kymmenisen vuotta, joista seitsemän Tansaniassa, Syyriassa ja Mosambikissa. Nämä kokemukset ovat mullistaneet perspektiiviä ja luoneet vaikeasti karistettavia kriteerejä esimerkiksi sille mikä on rankkaa tai ongelma. Niihin liittyy myös jonkinlainen ajatus velvoitteesta yrittää olla rehellinen; että on tavallaan velkaa huonompiosaisille edes sen, että myöntää myös itselleen epämiellyttävät ja raadollisetkin havainnot siitä, miten asiat tuntuvat toimivan. Ja että on toisaalta valmis koettelemaan myös rakkaimpia ennakkokäsityksiään. Muistan, kuinka eräs saksalainen radikaaliystäväni tuskaili Somalimaassa vieraillessaan sen parissa, miten vaikeaa oli hyödyntää poststrukturalistista modernisaatiokritiikkiä tilanteessa jossa ihmiset tuntuvat lähinnä vain haluavan lisää sairaaloita. Esimerkiksi talouskasvuun suhtautuu eri tavalla kun on nähnyt miten se vaikuttaa pienituloisten ihmisten elinmahdollisuuksiin köyhässä maassa.

HAASTATTELUSSA

SAKARI SAARITSA kysymykset Salla Hokkanen kuvat Aimi Paasu

heterogeenisestä aikakäsityksestä johdantokurssilla. Loputtomat TDK-tentit kiinnostavine kirjoineen ja vanhan liiton TDK-bileet, joissa ei paloturvallisuusmääräyksiä tunnettu. (Olin kerran Uudella ylioppilastalolla yksi neljästä järkkäristä Tason vastuulla olleissa bileissä joissa oli listan mukaan tuhat ihmistä sisällä.) En vieläkään käsitä, ettei 1990-luku muka ole enää nykyaikaa ja että siitä voi tehdä tason kandeja.

Olen myös vakuuttunut siitä, että talousja sosiaalihistoria on oikeasti todella tärkeä tapa ymmärtää maailmaa. Ja siitä, että virkamiesten ja asiantuntijoiden koulutuksen kehittäminen on todella tärkeä tapa parantaa maailmaa. Olen myös suuren osan vuorokautta ennen kaikkea kolmen lapsen isä. Se on opettanut omasta rajallisuudesta ja vajavaisuudesta sekä yleensä myös niistä sidoksista joiden puitteissa suuri osa ihmisistä arkeaan elää. Ja sukupuolinäkökulman tärkeydestä.

K: Tämän hetkiset tutkimusintressit S: Päällimmäisenä nyt laaja inhimillinen pääoma ja inhimillinen kehitys historiassa: tulojen, terveyden ja koulutuksen keskinäiset yhteydet Suomessa 1800- ja 1900-luvuilla. Tavallaan eräänlainen inhimillisen kehityksen historiallisten rakenteiden ja dynamiikan näkyväksi tekeminen tilastojen avulla sekä kehitystutkimuksen ja talousja sosiaalihistorian yhdistäminen. Käytännössä

K: Olet aikanaan valmistunut Helsingin yliopiston talousja sosiaalihistoriasta: Mitkä ovat opiskeluaikojen mieleen painuneimmat muistot? S: Sain olla mukana perustamassa Irtolaista ja keksimässä praktikumia! Näin myös Tason ensimmäisen Lucia-kulkueen. Matti Peltonen puhumassa Fernand Braudelin 20

tutkin esimerkiksi puhtaan veden vaikutuksia ihmisten terveyteen kaupungeissa ja muita vastaavia kysymyksiä, joita on ajan mittaan tarkoitus nivoa yhteen. Minulla on kyllä ollut pitkään tekeillä myös artikkeli siitä, miten ihmiset esittävät asioita muistitiedossa kuvatessaan selviytymisstrategioitaan (eivät aina aivan totuudenmukaisesti). Olen lisäksi aiemmin tehnyt paljon töitä historiallisten kotitalousbudjettiaineistojen kanssa, tutkien ennen kaikkea kotitalouksien sisäistä voimavarojen kohdentamista ja sukupuolta, eikä sekään varmaan jää siihen.

K: Sosiaalihistorian professuurin lisäksi sait kesällä myös Suomen Akatemian Akatemiatutkijapaikan. Kuinka nämä kaksi tehtävää käyvät yhteen? S: Kirjanpidollisesti niin, että Akatemia maksaa kuluistani 70 % ja yliopisto 30 %. Tämän pitäisi johtaa selvästi tutkimuspainotteisempaan työnkuvaan kuin tavallisesti. Se, olenko Akatemiatutkija vai apulaisprofessori tuntuu kuitenkin riippuvan hiukan siitä, kummalta rahoittajalta kysyy. Itse yritän pysyä matalana ja tehdä mahdollisimman hyödyllisiä ja järkeviä asioita.

K: Miltä talousja sosiaalihistoria näyttäytyy nyt vasta valitun apulaisprofessorin silmin? Mikä on ajankohtaista tällä hetkellä tai lähitulevaisuudessa? S: Tämähän on mahtavaa aikaa olla apulaisprofessori! Alalla menee lujaa kansainvälisesti, kotimaassa on monia hyvin lupaavia ituja (tarkoitan juuri teitä), meillä on uusi erittäin mielenkiintoinen monitieteinen koulutusohjelma ja uusia ihmisiä tulossa töihin. Rahapulakin on hetkellisesti hellittänyt. Minusta ajankohtaista olisi ainakin vahvistaa tutkimusta ja tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä sekä pyrkiä huolehtimaan siitä, että meiltä joka tasolla valmistuvat ihmiset pärjäävät maailmassa, jossa osaamisen rimaa nostetaan koko ajan ja rajat häviävät. Meillä on paljon annettavaa.

K: Akatemiatutkijoiksi valitaan kuitenkin alansa lahjakkaimpia tutkijoita Suomesta, joten pakko kysyä vielä lopuksi: Miltä nyt tuntuu? S: Yliopiston leikkaustalvi 2015-2016 osui omallekin kohdalle, mikä oli varsin opettavainen kokemus ja jätti jonkinlaisen selviytymismoodin päälle. Olo on siksi ehkä vähän samanlainen kuin jos olisi ensin vedetty kunnolla turpaan ja sitten talutettu odottavaan limusiiniin. Muistaakseni Cohenin veljesten muinaisen Big Lebowski -elokuvan sankarille tapahtui ajoittain jotain tämän suuntaista. Tärkeää on nyt yrittää pistää mahdollisimman paljon hyviä asioita liikkeelle tutkimuksen, tieteenalan ja opiskelijoiden kannalta niin kauan kuin luottoa riittää. 21

MITÄ SAIN YLIOPISTOLTA JA KAIKKI MITÄ ANNOIN N:n vuoden opiskelijoiden katsaus tutkinnon arvosta työmarkkinoilla + kaikesta siitä muusta, johon aikaa tuli hukattua. teksti anonyymit tasolaiset kuva Wikimedia Commons, Guma89

Kysyimme N:nnen vuoden opiskelijoilta, mitä he ovat saaneet yliopistovuosiltaan. ”Emmätiiä.” ”Kavereita.” ”Univelkaa” ”Elinikäisiä kavereita”

TYÖNHAUN AIHEUTTAMASSA olemassaolon sietämättömässä ahdistuksessa on vaikea muistaa, miksi koskaan on hakenut yliopistoon, ja mitä tästä itselleen on saanut. Kun muistelemme yliopistovuosiamme, päällimmäisenä tulevat mieleen kaikki opintojen ohella saadut kokemukset. Hallitukseen pääsi helposti, mutta järjestömaailmasta lähteminen oli vaikeampaa. Aina oli jotkut kissanristiäiset järjestettävänä tai kokous, johon tarvittiin joku edustamaan. Syntymäpäiväjuhlat, hallituskriisit, kuittikaruselli – turha edes laskea, montako työtuntia tuli tehtyä, luentoa skipattua tai iltaa vietettyä paheellisissakin merkeissä.

kultakannat. Toisaalta opintojen hajanaisuus on harjaannuttanut uusien asioiden sijoittamista kontekstiinsa. Tämän taidon avulla kaksi valtiotieteilijää voivat väitellä aiheesta, josta kumpikaan ei oikeastaan tiedä mitään. KAIKEN TÄMÄN, verkostoitumisen, järjestötoiminnan ja opiskelun, piti johtaa johonkin. Mutta näillä työmarkkinoilla pitäisi olla 25-vuotias, jolla on 10 vuotta kokemusta, ja palkattomaan harjoitteluunkin haetaan valmista asiantuntijaa. CV näyttää jo graafisen suunnittelijan taittamalta, ja työhakemus on Finlandia-palkinnon arvoinen kaunokirjallinen teos, eikä harjoittelupaikkaa silti välttämättä näy. Nyt viimeistään on aika huomata, että yliopistotutkinnon arvoa ei mitata rahassa. Näille kuudelle vuodelle täytyy keksiä jokin muu tarkoitus.

KUTEN HARRY Potter opettaa, on asioita, joita ei voi käydä läpi yhdessä tulematta ystäviksi. Kuppalan lattian siivous on yksi niistä. Verkostoituminen on kuitenkin valtiotieteilijöiden elinehto. Se alkaa heti Porthanian pyöröovista, etenee Kaisan täysille lukupaikoille ja jatkuu Thirsty Scholarin tiskillä. Parhaimmillaan/pahimmillaan päätepiste saattaa löytyä yhteisestä asunnosta. ”Haluaisin sanoa, että yliopistossa minustakin on tullut supliikki sananiekka, mutta oikeastaan olen vain löytänyt vitseilleni sopivasti nörtin kohdeyleisön.”

YLIOPISTOVUODET OVAT meille useimmille nuoruuden viimeiset hetket. Tulemme yliopistoon poikina ja lähdemme miehinä. Kokemukset yliopistossa määrittävät, millaisena täältä lähtee. Ei ole parempaa paikkaa kokeilla erilaisia aatteita, työuria tai identiteettejä. Voi käydä kääntymässä kokoomusnuorissa, näytellä Speksissä tai laulaa ensi kertaa karaokea Jonesissa. Voi löytää sisäisen myyntimiehensä, leikkiä suurtalousemäntää sitseillä tai pitää valtaa ainejärjestössä. Kukaan ei muistuttele jälkikäteen kiusallisimmista kokeiluista, eikä mihinkään tarvitse sitoutua loppuelämäkseen.

OPISKELUKAVEREIDEN NÄKEMINEN onkin oiva syy aamuluennoille heräämiselle. Toisin kuin monilla muilla tieteenaloilla, talousja sosiaalihistoriassa ei ole selkeää ydinsisältöä, jonka päälle uusi tieto rakentuisi. Enemmänkin kyseessä on kokoelma irrallisia faktoja, jotka jäsentyvät epämääräisesti opiskelijan mielessä. Kandi- ja graduseminaareissa istuessa on vaikea uskoa, että me kaikki olemme opiskelleet samaa ainetta. Talous- ja sosiaalihistoria oppiaineena kuulostaa ulkopuolisesta usein hiukan hämärältä, eikä sisälläkään tilanne tunnu aina selvältä. Työnantajan kysyessä kovaa asiaosaamista mieleen saattavat tulla vain syytinkisopimukset ja

VALTIOTIETEELLINEN TUNNETUSTI tuottaa moniosaajia. Ei vain siksi, että opinnot itsessään ovat niin monipuolisia, vaan myös siksi, että opintojen ulkopuolella on niin monia mahdollisuuksia. Yliopistovuosista voi saada irti juuri niin paljon, kuin niille itse antaa. Kaikki se ylimääräinen, joka vie aikaa opinnoilta, on juuri sitä, joka loppujen lopuksi täyttää CV:n. Sori valtion budjetti siitä.

Tunnelmia YHMUN FUKSIAISTEN jatkoilta Kuppalassa 19.9

vasen ylhäällä: Anni Matero. vasen keskellä: Kassu Lavikaisella on asiaa. alhaalla: Meeri Kataja ja fuksi oikealla ylhäällä: Ilona Mäkijärvi ja Ville Viitala. oikealla keskellä: Flipcup-kisa on käynnissä 24

kuvat Pekko Korvuo

ylhäällä: Irtolaisen päätoimittaja Salla Hokkanen keskellä: Roosa Mantila ja Kara Martikainen vasen alhaalla: fukseja

HENKILÖKUNNAN

Lempiruokasi?

SUOSIKIT

Paistettu siika sipuli- & kantarellikastikkeella ja uusilla perunoilla + tilli. Myös vanhat potut käyvät. Tilli ei ole välttämätön. Eikä sipuli.

ANTTI HÄKKINEN

Lempimuistosi opiskeluajoilta? Kerroin jo aiemmin nukkumisestani luentosalissa. Ei siitä enempää, mutta muistan aina Marjo-Riitan, Karin, Paulan, Erikin ja Sepon, jotka olivat tutorryhmässäni. Tapaamme silloin tällöin ja sattumoisin. Muistelemme vaikka Mikin vanhempien isoa omakotitaloa, jossa asuimme ensimmäisenä opiskeluvuonna viikkokausia. Luulen, että opin sinä aikana elämästä enemmän kuin ennen sitä ja sen jälkeen yhteensä. Lempikulkuvälineesi? Se on polkupyörä. Ajan sillä töihin keskuspuiston halki, jos vain ei sada liikaa tai kiire ahdista. On todella hienoa, että keskellä kaupunkia on tuollainen viheralue, jossa metsiköt, viljelypalstat, ratsastusalueet ja pieneläinten hautausmaa vuorottelevat. Kannattaa kokeilla.

kuva Antti Häkkisen arkistot

Lempilastenohjelmasi? Sohvaperunat. On pakko katsoa muitakin ohjelmia, jotta voi jo etukäteen asennoitua noiden mahtavien henkilöiden ohjelmakommentteihin. Eikö muka ole lastenohjelma? On se paras lastenohjelma. Lempiasia työssäsi? Se on kyllä kandityön, gradun tai väikkärin suunnittelu ja kehittely yhdessä opiskelijan kanssa. Kun maailma on avoinna, mikään ei hillitse haihattelua. Pidän myös usein esitelmiä erilaisissa järjestöjen ja yhteisöjen tilaisuuksissa. Yleensä oma ikäni laskee tilaisuuden keskimääräistä ikää. Ne ovat erinomaisia tilaisuuksia esitellä ajatuksiaan kriittiselle ja tietävälle yleisölle.

Yhmun fuksiaiset

Yhteiskunnallisen muutoksen fuksit saivat kasteensa 19. syyskuuta kuvat Pekko Korvuo

Yhmun fuksiaiset 19.9.2017

YHMU:n fuksit tutustuivat toisiinsa syvemmin Tervasaaressa fuskiaisten myötä. Myös vanhempia opiskelijoita oli saapunut paikalle.