PÄÄKIRJOITUS

M e r k i t y s t ä e t s i m ä s s ä – m u u t o k s i a u u t e e n j a v a n h a a n

PKamarivuosi 2020 on ollut jo tähän mennessä erilainen ja erityinen; niin hyvässä kuin muussakin. Olemme vuoden aikana saavuttaneet merkittäviä ansioita. Olemme A-alueen paras nuorkauppakamari, Suomen paras nuorkauppakamari, ja Euroopan kolmen parhaan nuorkauppakamarin joukossa. Meillä on hyvä ja arvostettu maine, suuri jäsenistö, ja korkealaatuista, aktiivista kamaritoimintaa.

Kuten kaikki tietävät, tämä vuosi on kuitenkin pitänyt sisällään myös merkittäviä haasteita, jotka ovat mahdollisesti pysyvästikin luoneet eräänlaista varjoa toiminnan ylle.

Muistan, kun vuonna 2014 aloitin kamarimme koejäsenenä, oli ensimmäisiä asioita, joita opin se, että merkitsevää ei niinkään ole se, mitä itse tiedät, vaan se, kenet tunnet. Tätä ohjenuoraa seuraten olen vuosien varrella oppinut tuntemaan satoja uusia mielenkiintoisia ihmisiä; osasta on tullut liiketuttuja, osasta ystäviä, osasta ns. hyvänpäivän kontakteja, jotka voivat ajan kuluessa muuttua vaikkapa jommaksikummaksi edellisistä. Minulle tämä on ollut parhaita asioita mitä kamaritoiminta voi antaa, toki itsensä haastamista ja monia muita oppeja unohtamatta.

Vuosi 2020 osoittautui kuitenkin erilaiseksi. Maaliskuussa siirryimme kaikki pois tavanomaisen vuorovaikutuksemme piiristä; etään, kukin kotiinsa taikka vastaavaan paikkaan, ja kamaritapahtumat niin ikään verkkoon, pois fyysisestä ulottuvuudesta. Kevään suuret ja pienet tapahtumat joko peruttiin tai muutettiin etänä toteutettaviksi. Näin kävi A-aluettamme lukuun ottamatta kaikille aluevuosikokouksille, kansalliselle kokoukselle, Eurooppakokoukselle, kuten myös kamarimme omille tapahtumille. Hallituksen kokoukset vaihtuivat rennosta yhdessäolosta hallituskollegojen kasvoihin MS Teamsissa.

Jokainen kamari reagoi muutokseen tavallaan; osa laittoi toimintansa tauolle, osa taisteli vastaan ja sopeutti. Me kuuluimme luonnollisesti jälkimmäiseen, siirtäen etään sen minkä pystyimme. Loimme tilanteeseen soveltuvia koulutuksia, projekteja kuten #autayrittäjää -kampanjan, ja muokkasimme perinteisen vapun vieton muotoon etäWappuANKKA, jossa olimme yhdessä erikseen, kukin tahollaan.

Keväästä selvittiin, ja kamaritoimintakin selvisi enemmittä kolhuitta; mahdollisesti myös koska jakso oli verraten lyhyt. Kuitenkin, ainakin omin silmin tarkasteltuna kevät paljasti ennen kaikkea sen, mitä kamaritoiminnalta oikeasti ollaan vailla, kuten myös sen mikä on korvattavissa ja mikä ei.

Kun vihdoin ja viimein pääsimme ns. oikeiden tapahtumien ääreen, kuukaudella tavanomaisesta myöhästetyillä puheenjohtajan kesäpäivillä, ero kevään tunnelmiin oli valtava. Ihmiset vuorovaikuttamassa yhdessä toistensa kanssa oli sitä, minkä takia moni ylipäänsä katsoi kamaritoiminnassa mukana olevansa. Kyseessä on yksittäinen esimerkki, mutta oman arvioni ja havaintojeni mukaan pätee läpi suuremman kuvan.

Tätä tekstiä kirjoitettaessa Rapujuhliimme on parisen viikkoa ja Aluevaalikokoukseemme reilu kuukausi. Näiden tapahtumien suhteen on suuret odotukset. Syksy on suunnitellusti toimintaa täynnä; tapaamisia, kohtaamisia, yhdessä olemista ja tekemistä.