3 minute read
TYÖELÄMÄN ARVOT JA LAINSÄÄDÄNTÖ TÖRMÄYSKURSSILLA: TASAVERTAINEN KOHTELU EI SAA TARKOITTAA TASAPÄISTÄMISTÄ
Advertisement
ANKK:n kumppaneista Legimia tarjoaa lakipalveluita. Pandemian aikana vauhtiin päässeen etäilyn hengessä otimme jäsenemme ja Legimian osakas Pilvi Rientosen kanssa puhelimitse päiväkahvit keskustellen muutoksista bisnesmaailmassa.
Legimian arjessa näkyy myös työnantajan ja työntekijän roolin muutos sekä työelämän ja yrittämisen rajan hämärtyminen. Tämänkaltainen työelämän jousto ja monimuotoistuminen lisää lain näkökulmasta haasteita esimerkiksi siitä, mitä tasavertainen kohtelu tarkoittaa. "Ihmiset ovat yksilöitä, kaikki ovat täysin erilaisia, jolloin tasavertainen kohtelu siinä merkityksessä, että kaikkia kohdellaan tismalleen samalla tavalla voi ensisilmäyksellä vaikuttaa ihanteelliselta, mutta jos tasapäistetään liikaa ihmiset yksilöinä jäävät huomioimatta", Pilvi summaa.
Yrittäjämäisyys ideaologiasta oikeaan elämään
Yrittäjämäisyys on entistä enemmän peräänkuulutettu työntekijän ominaisuus, mutta se tuo usein mukanaan myös uudenlaisia toimintatapoja, palkkausmalleja ja vaatimusta yksilömäisemmälle kohtelulle, joihin lainsäädäntö ei ole tosiaan vielä valmis vastaamaan yksiselitteisesti. "Jonkun työntekijän oma arvovalinta voi olla, että hän haluaa tehdä yrityksessä yrittäjänä töitä," Pilvi pohtii, "hän voi olla paljon motivoituneempi ja tehokkaampi ollessaan itse vastuussa omista tuloistaan sekä ajankäytöstään. Toiselle yrittäjämäisyys voi tarkoittaa enemmin asennetta, jolla työtä tehdään työnantajan paras sydämellä ilman niin suurta riskiä. Tässä valossa on siis selvää, että tasavertaisen kohtelun ei pitäisi tarkoittaa työelämässä sitä, että kaikkia kohdeltaisiin tismalleen samalla tavalla aivan joka asiassa."
Liiallinen tasapäistäminen pahimmillaan laskee työtehoa, loukkaa ja heikentää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se, mikä toiselle on hyvinvointia lisäävä tarve tai keskeinen arvokysymys on toiselle pelottava riski ja huonon stressin lähde. "Tällä hetkellä tosin tarvittaisiin asennemuutos yrittäjyyttä kohtaan poliittisessa keskustelussa, jotta lainsäädäntö saataisiin vastaamaan muutoksen mukanaan tuomiin kysymyksiin. Yhä useampi on yrittäjä jollain tavalla ja tulevaisuudessa varmasti yhä useampi on, mutta se, että yrittäjän ottama taloudellinen riski katsotaan edelleen lähinnä yrittäjän omaksi vastuuksi ja että lainsäädännön tulkinta on tällä hetkellä melko epäselvää ovat pelottava kehityksen kulkusuunta. Yrittäjäkin kaipaa akuutisti perusturvaa sairastuessaan tai jäädessään työttömäksi."
Molemminpuolinen vastuunkanto johtaa ratkomaan työsuhteen arvokysymyksiä
Vasuukysymyksien ratkominen johtaakin usein arvokysymyksien ratkomiseen. Se, mikä on tasavertaista ja paras mahdollinen ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta, selviää ainoastaan neuvottelemalla. "Arvokysymyksiä ratkottaessa on huomioitava kirjoitettujen sääntöjen lisäksi myös organisaatiokulttuuria ohjaavat kirjoittamattomat säännöt. Esimerkiksi se, miten lomat jaetaan: asetetaanko koulujen loma-aikoina perheellisten toiveet ensimmäiseksi siksi, että "perheettömillä" ei ole lapsia? Miten rakentaa esimerkiksi sairastuneen työsuhde niin, että hän saa kuitenkin mahdollisuuden toimeentuloon? Näissä kysymyksissä onkin pohjimmiltaan kyse linjauksista siitä, miten työelämää räätälöidään vastaamaan enemmän ja enemmän arvoja, elämäntilanteita sekä osaksi elämää tukemaan kokonaisvaltaista hyvinvointia", Pilvi sanoo.
Pilvi kuitenkin peräänkuuluttaa lainsäädännön muutostarpeita, jotta se vastaisi paremmin monimuotoistuvan työelämän arvovalintojenkin tarpeisiin: "Yksilön ja yrityksen tarpeisiin räätälöidyissä ratkaisuissa törmätäänkin usein yllättäviin haasteisiin. Kun se yrittäjähenkinen työntekijä tekee arvovalinnan perustaa oman yrityksen ja siitä seuraava tilanne, jossa yritys ostaa yksinyrittäjän palveluita on täysin laillinen, mutta jos esimerkiksi tällä pienyrittäjällä on vain yksi asiakas voidaan riitatilanteessa kokea ikäviä yllätyksiä lakipykälien tulkintojen epäselvyyden vuoksi. Se, mikä yksilön ja yrityksen kannalta on se paras mahdollinen ratkaisu, ei ole sitä aina lain silmissä, vaikka se olisi täysin laillista."
Yrittäjämäisyydessä tuntuukin olevan useimmiten kyse itsenäisestä vastuun kantamisesta. Miten vastuunkantaminen näkyy etätöissä? "Varmasti monessa paikassa on havaittu etätöiden hyvät puolet ja mikä ei toimi. Etätyö vaatii todella paljon luottamusta ja siksi organisaatio voikin esimerkiksi joutua tarkastelemaan etätyön myötä mittareitaan uudessa valossa. Pelkän työajan mittaaminen voi olla kotona tietotyöläiselle vaikeampaa kuin kellottaa toimistolle saapumis- ja lähetemisajat. Ylipäätään organisaatioissa pitäisi tiedostaa tarkemmin, että missä suhteessa toimistolla oleminen on tärkeää. Ihmiset tarvitsevat ihmisiä ja ihmissuhteiden ylläpito on tärkeää, mutta se aika, jonka viettää toimistolla on tietotyöläiselle melko tehoton mittari vastuun kantamisesta, tuottavuudesta tai työssä suoriutumisesta. Kaupan kassalla vietetty aika kassamyyjälle puolestaan onkin erinomainen mittari samaan tarkoitukseen. Vastuunkanto tarkoittaa siis aivan eri asioita eri ympäristöissä - myös toimistossa ja etänä." •
