Kajahdus 2/2012 by Kajahdus

PÄÄTOIMITTAJAT Hannu-Pekka Komonen Kukka Suonio KIRJOITTAJAT Eeva Järvi Hannu-Pekka Komonen Iiris Annala Kukka Suonio Liisa Mäkinen Pekka Pennanen Petra Malin Synnöve Karvinen-Niinikoski Trip Leader Tuomas Tuure Vilja Kamppila

KUVAT Iiris Annala Kukka Suonio Minerva Kustannus Minna Nurminen Verneri Aalto Vilja Kamppila blackeducator.com centarspinal.worldpress.com elibris.fi freepik.com italianstay.com mnhopkins.blogspot.com

ULKOASU Hannu-Pekka Komonen Kukka Suonio Tuomas Kortteinen KANNEN KUVA JA TAITTO Kukka Suonio TAITTO Hannu-Pekka Komonen Kukka Suonio PAINO Picaset, Helsinki Painos 150 kpl Julkaisija Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat TOIMITUKSEN OSOITE Stigma ry/Stydi ry Snellmaninkatu 10 00014 Helsingin yliopisto

kajahdus@gmail.com http://issuu.com/kajahdus http://blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/

6 10 8 15 12 14 16 16 20 18 26 20 28 22 31 24 32 26 36 28 38 30 33 34

Alumnipalsta

Haastateltavina Maria Ohisalo ja Tero Koivisto

Kaipaan markkinataloutta

Pekka Pennanen

Stydin tervehdys

Eeva Järvi

Ikuinen tasapainoilu - at gå balansgång - keeping balances! Synnöve Karvinen-Niinikoski Gallup

Kukka Suonio ja Hannu-Pekka Komonen

Ubiikin valvonnan eriarvoistava eetos kustomointia vai kontrollia Liisa Mäkinen "Balkan Mentality" Vilja Kamppila

Miltä EU näyttää, Johannes Pakaslahti?

Hannu-Pekka Komonen

Hyvien neuvojen antamisesta

Petra Malin

Mää ja Tapparan mies - Stigma Tampereella

Trip Leader

Näkökulmia tasapainoon joogasta

Kukka Suonio

60-lukulaisuuden prototyyppi - Kristiina Halkola

Iiris Annala

Ääripäiden kohtaaminen Hannu-Pekka Komonen

Tasa-arvoisuus on uusi kilpailuvaltti

Tuomas Tuure

Pääkirjoitus

KUVA Minna Nurminen

asapaino. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Usein tasapaino nähdään subjektiivisena tilana, sellaisena henkilöstä kumpuavana hyvinvoinnin olotilana, jossa on rauhallista. Huolien meri ei vello, vaan se on tyyni. Tasapainoisuus on sitä, että pystyy kohtaamaan arjen menestymiset ja epäonnistumiset keskipisteestä käsin, molemmat samanlaisella asenteella. Kenties onni löytyy juuri erilaisten ääripäiden välistä. Niin, kultaiselta keskitieltä.

Näin valtiotieteilijöiden alkuina usein lähestymme meitä kiinnostavia asioita yhteiskunnallisesta näkökulmasta käsin. Vanha hyvinvointivaltio oli tasapainokone, joka jakoi rahallista onnea ja turvaa tasapuolisesti kaikille. Se tekee sitä edelleen melko hyvin, mutta on kuitenkin muuttumassa ja ihmisten on enenevissä määrin löydettävä itse oma hyvinvointinsa lähde. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Suomea ovat viime aikoina ylistäneet niin Financial Times kuin Ed Miliband. Olemme muiden silmissä tasa-arvoinen ja hyvinvoiva maa. Samalla kuitenkin omaa turvallisuudentunnettamme ovat heikentäneet ensin koulusurmat ja toukokuussa Hyvinkään ampumistapaus. Työttömyyttä ja syrjäytymistä on paljon. Suuri määrä nuoria miehiä jää vuosittain koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Yhteiskunnallisen muutoksen ja kansainvälisen talouskriisin keskellä joudumme miettimään uudelleen suhtautumistamme valtioon, oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä siihen, miten hyvinvointi jatkossa turvataan. Valtion ja yksilön välinen tasapaino kaipaa selkeyttämistä. Moni on yksilön vastuuta korostavassa yhteiskunnassa löytänyt tiensä joogatunneille, sillä se tarjoaa sellaista idän subjektiivisuuteen perustuvaa viisautta, jolta länsimaat ovat pitkään sulkeneet silmänsä. Entä markkinatalous - toisiko se tasapainon Eurooppaan? Näiden aiheiden lisäksi saat tässä numerossa lukea muun muassa siitä, mitä Johannes Pakaslahti ajattelee Alexander Stubbista, ja kuulla mitä tapahtui kun Stigma vieraili Tampereella. Uudet fuksit hypistelevät tätä numeroa käsissään. Monella on edessä hyppy uuteen elämänvaiheeseen. Moni miettii, miten saada opiskelu, työt ja juhliminen tasapainoon. Tulette huomaamaan, että kyllä se onnistuu. Kuinka monta kertaa stressaaminen on ollut sen arvoista? Rentoa kesää ja syyslukukauden odotusta! Kajahduksen päätoimitus 2012 Kukka & Hannu-Pekka 5

Alumnipalsta

HAASTATTELIJA Hannu-Pekka Komonen

hyödyntämään monella tapaa esimerkiksi yliopistolta hankittua teoria- ja metodiosaamista, laajojen kokonaisuuksien haltuunottoa ja sitä paljon puhuttua kriittistä tapaa tarkastella asioita eri näkökulmista."

Haastateltavana Maria Ohisalo, joka työskentelee tutkijana Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccassa. Mitä nykyiseen työnkuvaasi käytännössä kuuluu? "Teen arviointitutkimusta Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhdessä resursoimasta Luotsi-toiminnasta, joka on 12-15-vuotiaiden nuorten parissa tehtävää kohdennettua nuorisotyötä syrjäytymisen ehkäisemiseksi." Millaisissa työtehtävissä olet ollut ennen nykyistä pestiäsi? "Menin ensimmäisen kerran töihin 14-vuotiaana, jouluapulaiseksi kirjapainoon. Sen jälkeen olen tehnyt töitä mm. myyjänä, kassa- ja vuorovastaavana, tuote-esittelijänä laivoilla ja festivaaleilla, harjoittelijana ja suunnittelijana Länsi- ja Keski-Uudenmaan alueen sosiaalialan osaamiskeskus Sosiaalitaidossa, korkeakouluharjoittelijana oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikössä, Tukholman Suomen suurlähetystössä ja Helsingin Vihreillä. Harjoitteluissa pääsin tutustumaan sosiaalipolitiikkaan ja politiikkaan laajemminkin hyvin erilaisista näkökulmista ja sain työkokemuksista paljon tukea myös opinnoilleni." Millä tavalla sosiaalipolitiikan opinnoista on ollut hyötyä työelämässä? "Sain opinnoistani tärkeitä työkaluja, joiden avulla olen päässyt kiinni työelämään ja sosiaalipolitiikkaan kirjojen ulkopuolella. Olen päässyt töissäni 6

Toimitko opiskelija-aikana järjestöissä? "Olin aikanaan muun muassa Stigman sekä HYYn Vihreiden hallituksissa, ja vaihto-oppilaana Uppsalassa toimin paikallisessa opiskelijajärjestössä. Näistä kokemuksista rohkaistuneena kiinnostuin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta enemmänkin ja päädyin ViNOon, eli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoon. Olen saanut järjestötoiminnasta paljon sellaista kokemusta ja oppia, jota vain yliopistolla opiskelu ei tarjoa. Valtiotieteilijät ovat usein töissään esillä ja joutuvat puhumaan paljon, puhetai esiintymistaitoja ei kuitenkaan yliopistolla juuri opeteta. Myös keskustelut päivänpoliittisista yhteiskunnallisista kysymyksistä jäivät opinnoissa usein teoreettisten pohdiskelujen taakse. Käytännön sosiaalipolitiikkaan sai paremman tuntuman järjestötoiminnan ja töiden kautta. Pidän järjestötoimintaa erittäin hyvänä lisänä opinnoille, mutta tekemisen pitää olla rehellisesti mielekästä, ei vain hallituspönötystä ja CV-merkintöjen keräilyä." Mitä terveisiä haluaisit lähettää tulevaa työuraansa miettiville opiskelijoille? "Luottakaa itseenne ja hakekaa rohkeasti paikkoihin, joihin ette ehkä ensimmäisenä uskoisi pääsevänne. Aina niihin paikkoihin joku valitaan ja se joku voit olla sinä. Luottakaa myös siihen, että koulutuksenne antaa mahdollisuuksia, teidän tehtävänne on käyttää niitä mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteidenne kanssa. Pidän aristoteelisesta maksiimista, jonka mukaan 'kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet'. Tässä kiteytyy mielestäni tärkeä ajatus siitä, että kannattaa tehdä jotain, jolle todella palaa, mutta joka myös hyödyttää muita."

HAASTATTELIJA Kukka Suonio

Sosiaalityöntekijä Tero Koivisto työskentelee Vuosaaren A-klinikalla sosiaaliterapeuttina. Yliopistolta hän valmistui vuonna 2001 ja on sen jälkeen saanut kokemusta monelta sosiaalityön osa-alueelta. Kuinka päädyit Vuosaaren A-klinikalle töihin ja missä muualla olet työskennellyt ennen sitä? "Opiskeluaikana työskentelin kesätöissä toimeentulotuen sosiaalityöntekijänä. Opiskeluiden kautta ajauduin harjoittelijaksi sosiaalipäivystystoimiston nuorisoryhmään, johon jäin valmistuttuani joksikin aikaa töihin. Nuorisoryhmästä siirryin takaisin sosiaalipalvelutoimistoon, jossa työskentelin lastensuojelussa ja toimeentulotuessa. Ennen A-klinikalle siirtymistä toimin vuoden ajan johtavana sosiaalityöntekijänä sosiaaliasemalla. Olen työskennellyt A-klinikalla sosiaaliterapeuttina nyt kolmen vuoden ajan." Tiesitkö jo opiskeluvaiheessa haluavasi päihdealalle ja mikä sai valitsemaan juuri päihdetyön? "En suinkaan tiennyt, opiskeluaikana kuvittelin valmistuttuani hakeutuvani ennemmin tai myöhemmin työskentelemään nuorten parissa. Valmistumiseni jälkeen toimin useamman vuoden sosiaaliasemalla, jossa on enemmänkin painotus asiakasvolyymilla, toisin sanoen yhdellä työntekijällä voi olla melkoinen määrä asiakkaita. Vähitellen työtaitojen kasvaessa aloin kaivata uudenlaisia haasteita ja minua alkoi kiinnostaa asiakastyön teemojen syventäminen ja tätä myötä suuntautuminen hoidollisempaan asiakastyöhön. A-klinikkatyö ja monet A-klinikan työntekijät olivat tulleet tutuksi erilaisten yhteistyökuvioiden kautta ja oma kiinnostus A-klinikkatyöhön heräsi tätä kautta. Hain vapaana olevaa sosiaaliterapeutin virkaa ja sillä tiellä ollaan." Mikä on työnkuvasi A-klinikalla? "Lyhykäisyydessään: riippuvuusongelmista kärsivien helsinkiläisten ja heidän läheistensä kohtaaminen. Asiakaskontaktit ovat sisällöltään hyvinkin vaihtelevia; osa asiakkaista käy A-klinikalla vain muutamia kertoja - tiedon jakaminen, palveluohjaus ja konsultatiivinen työskentely soveltuu heille. Osa asiakassuhteista on luonteeltaan hoidollisem

pia ja asiakassuhde voi jatkua jopa vuosia. Ja tietysti kaikkea tältä väliltä." Olitko vaihdossa ja jos olit niin miten se on auttanut sinua työelämässä? "Valitettavasti en hakeutunut vaihto-ohjelmiin opiskeluaikanani. Jos nyt voisin päättää, ilman muuta pyrkisin vaihtoon." Mitä opiskeluajoiltasi oppimaasi olet hyödyntänyt työssäsi? "Saamani koulutus ei suoraan valmentanut asiakastyöhön. Itsensä näköisen asiakastyön joutuu väkisinkin opettelemaan itse – kokeneempien kollegojen suosiollisella avustuksella, tietysti. Sen sijaan perusteelliset tiedot sosiaalipolitiikan kehitysvaiheista ja sosiaalipoliittisten interventioiden merkityksestä yhteiskunnassa ovat mainio peruskivi työlle. Arjen sosiaalityössä joutuu oikeastaan päivittäin selvittämään itselleen mitä tekee, miksi tekee ja miten tekee. Laajemman toimintakontekstin ymmärtäminen on näiden kysymysten äärellä välttämätöntä." Millaisia ominaisuuksia päihdetyö vaatii työntekijältä? "A-klinikkatyön kulmakivenä ovat mahdollisimman laajat tiedot ja ymmärrys riippuvuusproblematiikan luonteesta. Tiedot ja taidot on siis syytä olla kunnossa. Riippuvuusongelmien kanssa käsi kädessä kulkevat myös monet muut sosiaaliset ongelmat. Tästä syystä työ edellyttää laajempaa työkokemusta sosiaalialalta, hyviä asiakastyön taitoja sekä tietoa palvelujärjestelmän kokonaisuudesta. Päihdetyö on aina moniammatillista. Kollegoina toimii sosiaalialan ihmisten lisäksi sairaanhoitajia, lääkäreitä, psykologeja ja niin edelleen. Moniammatillisuus edellyttää hyviä yhteistyövalmiuksia." Mikä on haastavinta ja palkitsevinta työssäsi? "Haastavinta on toivottomuuden kohtaaminen kun pitää sietää sietämätöntä. Palkitsevinta on löytää toivo, muutosvoima ja elämänhalu." 7

Kaipaan mark Velkakriisi on ajanut Euroopan unionin historiansa pahimpaan tilanteeseen. Kriisi ei kuitenkaan ole pelkästään taloudellinen, vaan siinä on myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Tilannetta vaikeuttaa entisestään tiettyjen maiden massiivinen työttömyys ja holtiton taloudenpito. Lisäksi demokratian kannalta monet kriisin taltuttamiskeinot ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Samalla kun velkakriisi tuo esiin vanhat virheet, paljastaa se tukun uusia ongelmia, jotka voivat pahimmassa tapauksessa syventää kriisiä entisestään. TEKSTI Pekka Pennanen (kuvat: italianstay.com, mnhopkins.blogspot.com, blackeducator.com)

Globaalissa mielessä kriisin alku kylvettiin Yhdys- lossa kovaa vauhtia velkaunioni, joka ei lisää sen kilvaltojen asuntomarkkinoilla jo vuosia ennen varsi- pailukykyä nouseviin talousmahteihin verrattuna. naisen maailmanlaajuisen talouskriisin puhkeamis- Velkakriisin hoidossa EU:n sisällä on päädytty todelta. Yhdysvalloissa pankit myönsivät maksukyvyttö- la kyseenalaisiin ratkaisuihin: velat ovat nyt erilaisten mille ihmisille massiivisia asuntoluottoja, joita ih- sopimustenvastaisten tukimekanismien vuoksi yhteimiset eivät sitten lopulta pystyneet maksamaan ta- siä, tukipaketteja rustataan vastoin Maastrichtin sokaisin. Pankit myivät sitten tätä luottoriskiä eteen- pimuksen 125- artiklaa, ja tästä kaikesta huolimatta päin investointipankeille, jotka paketoivat asuntolai- kriisi näyttää vain yltyvän. nat johdannaisinstrumenteiksi. InvestoinNykyinen EU:n tatipankit myivät sitten lousmalli alkaa muisjohdannaiset eteentuttaa kapitasosialisEU:sta on tulossa kovaa vauhtia velkaupäin sijoittajille, vaik- nioni, joka ei lisää sen kilpailukykyä nousemia, jossa voitot ovat ka tiesivät niihin kät- viin talousmahteihin verrattuna. yksityisiä, velat yhteikeytyvän suuren rissiä ja pankkeja tuekin. Lopulta korttitataan enemmän kuin lo alkoi luhistua vuoihmisiä. Ei tukipasien 2007–2009 aikakettien tarkoituksena na: asuntomarkkinat hyytyivät, osakekurssit laskivat ole esimerkiksi Kreikassa pelastaa paikallisia ihmiglobaalisti, Lehman Brothers kaatui, tukipaketteja siä kurjistumisen kierteeltä, vaan niiden tähtäimessorvattiin, korkoja painettiin keinotekoisesti alas, ja sä on pelastaa ranskalaiset ja saksalaiset pankit, jotka lopulta kriisi levisi yleismaailmalliseksi taantumaksi. ovat luotottaneen Kreikkaa suurilla summilla. Näitä pankkeja ei uskalleta päästää kaatumaan, koska sen Kriisi saavutti myös euromaat, joista monet oli- pelätään johtavan pysäyttämättömän dominoefekvat eläneet vuosia surutta yli varojensa, rikkoneet tin aktivoitumiseen rahoitusmarkkinoilla. Suomi toiEMUn periaatteita ja peitelleet velkojaan. Euroopan mii tämän suhmuroinnin maksajana yhdessä muiden unioni on rauhan- ja talousliittona mainio keksintö, vakaiden eurotalouksien kanssa. Tällaista solidaarijonka piti luoda alueelle vaurautta ja ennustettavuut- suusperiaatetta ei sopimusten mukaan edes pitäisi ta. EU pohjautuu Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön, olla olemassa, ja lisäksi tällaiset tukimekanismit ovat jonka arveltiin turvaavan sotilaallinen vakaus toisen täyttä uhkapeliä veronmaksajien rahoilla. maailmansodan jälkeen. Rauhanliittona EU on onnistunut hyvin, mutta taloudelliselta kannalta se on Suomen velkatakaukset ovatkin kasvaneet massiiviollut viime vuodet irvokas katastrofi. EU:sta on tu- sesti, ja niiden suhteen on tehty myös typeriä virhei-

kkinataloutta sa. Tällaiset korkohypyt heijastelevat korkomarkkitä. Esimerkiksi ERVV- tukimekanismissa ei otettu Suomen osalta huomioon tukipaketin korkoja, jon- noiden epäluottamusta myös vakaan AAA- reittausluokituksen maihin. Nyt Suomen 10-vuotisen laika vuoksi todellinen takuusumma saattaa noustakin 14 miljardista eurosta 30 miljardiin euroon. Jos Suo- nan korko on pyörinyt kahden prosentin kieppeilmen takaukset lankeavat maksuun, ei Suomi posi- lä, joka noin 0,5 prosenttiyksikköä enemmän Saktiivisenkaan arvion mukaan tule selviytymään niis- san maksamaan kymppivuotiseen verrattuna. Mitä enemmän korkoero tä. Takauksien koSaksan maksamaan koa on helppo hahNykyinen EU:n talousmalli alkaa muiskorkoon levenee, simotella valtion vuotä huonompi asia se sibudjetin kautta, jo- tuttaa kapitasosialismia, jossa voitot ovat on Suomen kannalka on tällä hetkellä yksityisiä, velat yhteisiä ja pankkeja tuetaan ta, koska se tietää noin 52 miljardia eu- enemmän kuin ihmisiä. epäluottamuksen roa. Tosin siitäkin valisääntymistä Suojaa viidennes on velmen valtiontaloukarahaa, ja budjetin teen. kokonaissummasta noin 2,2 miljardia euKriisi on heijasturoa menee valtionvenut monien maiden lan korkoihin. kohdalla korkomenoihin dramaattisesSuomen tämänhetkiti, koska valtionvenen valtionvelka on lan korot ovat nousnoin 83 miljardia euroa. Valtionvelan kehitystä hämää kuitenkin se, et- seet samassa tahdissa riskien kasvamisen kanssa. tä meidän järjestelmässä työeläkerahastojen ylijää- Muun muassa Kreikka ei saa enää rahaa vapailta ramä lasketaan mukaan julkiseen talouteen. Ilman tä- hoitusmarkkinoilta, vaan rahoittaa toimintansa eritä kikkaa Suomen prosentuaalinen velkaantumisas- laisilla EU:n rakentamilla tukipaketeilla, jotka todellisuudessa vain lisäävät Kreikan velkaantumisastetta. te olisi paljon suurempi kuin nykyään, ja Suomi ei olisi menneinä vuosina täyttänyt EMUn budjettiali- Ylivelkaantumista kun on hieman vaikea hoitaa otjäämään liittyvää sopimusta. Euroopan talous- ja ra- tamalla lisää velkaa. Mitään tällaista tilannetta ei olisi päässyt syntymään, jos sopimuksista olisi pidethaliitto EMUn vakaus- ja kasvusopimus määrittelee ty kiinni ja markkinatalous olisi pidetty markkinakestäväksi budjettialijäämäksi vuositasolla alle -3 % taloutena. bruttokansantuotteesta, ja julkisen velan on oltava alle 60 % bruttokansantuotteen arvosta. Tällä hetOngelmia korkomenot aiheuttavat nyt muun mukellä ei voida varmasti sanoa, täyttääkö enää mikään assa Espanjassa, jonka 10-vuotisen lainan korko läeuromaa näitä kriteereitä. hestyy jo seitsemää prosenttia, jota pidetään yleisesti eräänlaisena korkojen kriisitasona. Tämä heiKeväällä 2009 Suomen laskennallinen valtionvelka jastuu väistämättä maan mahdollisuuksiin rahoittaa oli noin 53 miljardia euroa, joten velka on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana todella nopeasti. toimintaansa, koska korkomenojen kasvaessa rahaa Tämä voi aiheuttaa huolta myös korkomarkkinoil- jää muuhun toimintaan vähemmän. Espanjan viralla, ja Suomen korkomenot voivat sitä kautta kasvaa. linen työttömyysaste on tällä hetkellä 24,4 prosentSuomen 10-vuotisen lainan korko kävi marraskuus- tia, mutta todellinen luku lienee kuitenkin yli 30 prosenttia. Nuorten kohdalla tilanne on Espanjassa viesa 2011 lähes 3 prosentin tuntumassa, kun ennen hyppyä korko oli pyörinyt noin 2,5 % tuntumas- lä lohduttomampi, koska todellinen työttömyysas-

te nuorten kohdalla asettunee jonnekin 60–70 prosentin kieppeille. Tämä ennakoi levottomuuksien lisääntymistä, koska monella nuorella ei ole enää mitään menetettävää. Tiedonvälityksen kannalta on erittäin kiusallista, että suomalainen media vaikenee Espanjan rajuista mellakoista melko tehokkaasti. Sordiinoa on siis väännetty jostain syystä tiukemmalle.

Voidaankin huoletta sanoa, ettei EU:n tasolla pelata enää markkinatalouden säännöillä, vaan noudatettu talouspolitiikka yhdistelee kapitalismin ja sosialismin huonoimpia puolia. Euroeliitti vaikuttaa kuitenkin elävän melko leveää elämää kriisistä huolimatta. Komissaarit käyttivät yksityisiin suihkukoneisiin vuosina 2006–2010 noin 7,5 miljoonaa euroa. Lisäksi Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja hänen kahdeksan avustajaa laskuttivat taannoin yöpymisestään New Yorkin Peninsulahotellissa 28 000 euroa. Junior Executive-sviitti kyseisessä hotellissa maksaa noin 800 euroa henkilöltä. Samalla Barroso vaatii kuitenkin jäsenmailta tiukkaa budjettikuria. Kaiken tämän päälle mies on vielä entinen maolainen kommunisti. On helppo nähdä, että EU:n tasolla pidetään markkinataloutta pilkkanaan.

Ihmiset ovat joutuneet monessa maassa ahtaalle, koska sosiaaliturvaa on jouduttu tukipakettien rahoittajien painostuksen alla leikkaamaan, ja erilaisia kiristyksiä on tulossa yhä kiihtyvään tahtiin. Rajuista leikkauksista ovat kärsineet etenkin kreikkalaiset, joiden sosiaaliturvaa on karsittu, ja myös työttömyys on noussut kriisin aikana huimasti. Ihmiset, jotka ovat itse syyttömiä ahdinkoonsa, ovat aivan ymmärrettävästi vihaisia kasvavasta kurjistumisen kehästä. Lisää haasteita talouskriisiin hahmottamiseen tuo Pelkkä pankkien pelastaminen ei poista taloudelli- siihen liittyvä salailun ja peittelyn ilmapiiri. Esimerseen ahdinkoon joutuneiden ihmisen hätää. Heistä- kiksi Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kin pitäisi pitää huol(sd.) puolusteli Suota, muuten EU:n simen ja Kreikan välisällä eriarvoisuus kassen vakuussopimukvaa aivan liian suuPelkkä pankkien pelastaminen ei poissen salaamista sillä, ta taloudelliseen ahdinkoon joutuneiden ihreksi. Toisaalta jo nyt että päätös oli tehty misen hätää. Heistäkin pitäisi pitää huolta, EU:ssa on menossa valtiovarainministerimuuten EU:n sisällä eriarvoisuus kasvaa ai- össä. Urpilainen synopea demografinen muutos, ja esimerkik- van liian suureksi. säsi käytännössä pääsi monet portugalilaitöksen salaamisen set ovatkin lähteneet virkamiesten syyksi, töihin entisiin siirtomaihinsa. ja pääsi näin itse livahtamaan vastuusta. Viime aikoina salaamisen syyksi on vedetty kreikkalaispankAikanaan Kreikka livahti EMUn jäseneksi piilotte- kien liikesalaisuudet. Tämä tulkinta on ongelmallilemalla velkojaan Goldman Sachsin avustuksella, ja nen niin demokraattisesti kuin taloudellisestikin. Tomaan rahankäyttö on ollut vähintäänkin huoleton- dellisuudessa vakuussopimus lienee Suomen kannalta kautta historiansa. Kreikka onkin mennyt maksu- ta niin huono, ettei sitä uskalleta julkistaa. Nyt asiakyvyttömään tilaan viisi kertaa itsenäistymisensä jäl- kirja on kuitenkin paljastettu osittain, mutta kaikki keen. Viime aikoina on tullut ilmi, että Kreikassa on kohdat eivät edelleenkään ole julkisia. Tällainen asiamaksettu eläkkeitä muun muassa kuolleille ihmisille, kirjan salaaminen on myös hyvin epäilyttävää demoja myös muita etuuksia on jaeltu täysin välinpitämät- kratian kannalta, koska julkisuusperiaatteen nojalla tömästi. On ongelmallista, että eurotasolla on niin viranomaisasiakirjat ovat julkisia. Suomessa ei täsmonentasoisia talouksia. Esimerkiksi EKP:n ohja- sä tilanteessa näytä olevan enää vakavasti otettavaa uskorko ei ota ollenkaan huomioon EU:n eri osis- kirstunvartija-puoluetta, koska kokoomuskin alkaa sa vallitsevia tyystin erilaisia inflaatio- ja deflaatiopai- näyttäytyä yhä enemmän sosialistien kokoontumisneita. Tämä luo osaltaan ongelmia markkinoiden ta- kerholta, kuin markkinatalouden puolustajalta. Niin sapainolle, koska sama korkoprosentti voi olla toi- innokkaasti puolue on ollut suomalaisten rahoja desessa maassa liian alhainen ja toisessa taas liian kor- mareiden, RKP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kea. Lisäksi tällä hetkellä EKP:n likviditeetinsyöttö- kanssa tukipaketteihin jakelemassa. ohjelmat vaan lisäävät inflaatioriskiä koko EU:n alueella, vaikka EKP:n virallinen tehtävä on pitää in- Ongelmana EU:n alueella ei ole siis markkinataloflaatio kurissa. On mahdollista, että EKP:stä muo- us tai markkinamekanismit. Ongelma on se, että sodostuu tulevaisuudessa roskapankki, koska sen tase pimuksia on rikottu, budjettikuria valvoville viranpullistelee jo nyt eri maiden roskalainoista.

omaisille valehdeltu ja valtiot ovat velkaantuneet aivan surutta. On lähes pöyristyttävää, että EU:n alueella puhutaan yhteisvastuusta valtioiden pelastamisessa: sellaista yhteisvastuuta ei pitäisi perussopimusten mukaan edes olla. Markkinat olisikin pikimmiten palautettava hallitusti markkinoille. Todellisessa markkinataloudessa riskit hinnoitellaan suurimmaksi osaksi oikein, ilman valtioiden tai muiden päättävien instanssien sopimuksenvastaisia interventioita, joiden ansioista velkakriisi näyttää vaan pitkittyvän. Näyttää vahvasti siltä, että maailma on astumassa kohti uutta talouspoliittista maailmanjärjestystä, jossa vallan ja talouden painopisteet siirtyvät alati kiihtyvää tahtia Aasian ja Etelä-Amerikan maihin. Tämä tulisi Suomessa ja Euroopassa huomioida nykyistä laajemmin. Euroopan tasolla kriisi näyttää vetävän myös talouksiaan huolella hoitaneet maat mukaansa. Se ei lupaa hyvää. Pekka Pennanen Kirjoittaja saunoo kriisistä huolimatta

TEKSTI Eeva Järvi KUVA Kukka Suonio

Riemukasta kevättä ja tulevaa kesää sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan opiskelijat! Stydilläkin on hallitus tälle vuodelle ja näin kevään ja lukukauden lopun kynnyksellä on aika myös meidän esitellä naamamme teille, arvoisat opiskelijatoverit! Talveen raskaan raadannan ja ahkeran opiskelun jälkeen on taas ihanaa nähdä viheriöivät koivut ja heittää talvitakki nurkkaan. Stydin kevät on ollut pitkä ja tapahtumarikas. On ollut työelämäiltaa, vuosikokousbileitä, teatteria ja tv-ohjelman kuvauksiin osallistumista, on etsitty lonkeroita ja luovutettu verta yhdessä Octavian kanssa. Vapustakin on selvitty ja kesätöitä haettu, nyt saa siis kesä tulla. Toivotaan lämmintä kesää, jotta jaksamme valmistautua syksyyn, joka tuo taas uudet fuksit seuraamme ja uuden opiskeluvuoden riemuksemme. Erityisesti toivotamme tervetulleeksi mahtavaan joukkoomme nämä uudet huipputyypit! Tulkaa rohkeasti messiin toimintaan ja tutustumaan ihaniin stydiläisiin syksyn tapahtumiin, joita on luvassa taas monenlaisia, kuten Asunnottomien yö, fuksitapahtumat, pikkujoulut, vuosijuhlat ja tietty paljon muutakin! Ja tietysti mukaan myös kaikki ihanat vanhat opiskelijat, nuo opiskelijaelämän suola ja sokeri. Pidetään sosiaalityön lippu korkealla akateemisen elämän tuulisilla aavoilla! Vetäkää henkeä, nauttikaa ja pitäkää hauskaa kesällä! Toivottaa, Stydin hallitus 2012: Eeva, Heidi (puuttuu kuvasta), Iiris, Laura, Mari, Mikael, Niina, Susanna ja Tiia. 12

9.5.12 Sosiaalityön antia Valtsikan karnevaaleilla - ständillä Stydi sekä opet.

Opettajilta

Ikuinen tasapainoilu – att gå b Yliopistossa balanssit tuntuvat merkitsevän entistä enemmän. Me olemme tilivelvollisia tutkinnoista, opintoviikoista, rahasaaliista ja ennen kaikkea julkaisutoiminnasta. Se, mikä meitä ohjaa, on kai korkeakoulupoliittinen balanced score card, joka on benchmarkattu merten takaa. Sen mukaan kaikkein tärkeintä on saavuttaa balanssi opettaja/opiskelija suhteeseen sekä tietysti, förstås, opiskelija/suoritussuhteeseen – ni vet att var en borde avlägga minst 55 sp per år för att universitetet skall få sin extrabelöning från undervisningoch kulturministeriets finansieringsoch belöningssystem!

"Tasapainoilun mestarihan on oikeuden jumalatar, joka punnitsee, mitä mikäkin missäkin vaakakupissa painaa, löytääkseen oikeudenmukaisuuden. Opiskelijat tietysti tasapainoilevat työn, perheen, matkailun ja opintojen sekä opiskelijaelämän paineissa. Nykyopiskelijat tosin näyttäytyvät opettajalle hyvin tasapainoisina ja vastuullisia. He ovat myös selvästi ymmärtäneet tasapainon syvimmän olemuksen. Tasapainoilun mestarihan on oikeuden jumalatar, joka punnitsee, mitä mikäkin missäkin vaakakupissa painaa, löytääkseen oikeudenmukaisuuden. Opiskelija taas on oppinut ottamaan autonomiansa, punnitsemaan sanoja - toki enemmänkin opintosuoritusten arviointilausunnoissa kuin opintosuorituksissaan - ja haluaa yhä useammin tarkistaa epäoikeudenmukaiseksi kokemansa alkuperäisen punnituksen valittamalla lausunnostaan, jolla on saanut korkeankin arvosanan. Näin siitäkin huolimatta, että opettajat jo lausuntoa kirjoittaessaan olivat noudattaneet vanhaa jaloa tuomarin sääntöä tehdä merkintä vaakakupin vaappuessa opiskelijan eduksi. Lärarna förstås skiljer sig inte så himla mycket från studerandena utan går sin eviga balansgång mellan jobbet, familjen, internationaliseringen och det akademiska livet. Produktivitetsprogrammet dvs. trycket på att orka och producera mera i ett jobb där ingenting räcker och där kraven blir enbart större, håller en i gång. Detta he14

balansgång – keeping balances! "Socialarbetaren, hon skall för sin del vara en balanserad person. Förr var denna balanserade person en som hade stark professionell identitet och som var i balans med sig och sin egen personlighet. ter konkurrens och det ska hämta arbetsgivaren mera pengar och högre rangeringar i internationella högskolebalanser för att vi skall bli de allra bästa. Stackars läraren i socialt arbete skulle tänka på dem, som ligger i det sämsta i sitt vardagsliv. När det blir på riktigt illa liksom i frågorna kring barnens sexuella och ytterst fysiska misshandel, dödandet, kan också detta sälja – i (kväll)pressens rubriker – och tack och lov då och då skrivs det då och då om detta i HS (se HS 7.5.2011) . Socialarbetaren, hon skall för sin del vara en balanserad person. Förr var denna balanserade person en som hade stark professionell identitet och som var i balans med sig och sin egen personlighet. Tasapainoinen persoonallisuus. Tämä ei kuitenkaan tämän päivän tasapainottomassa yhteiskunnassa välttämättä ole se kilpailuetu, jonka yliopisto haluaa tuottaa ristiriitaiseen maailmaan. Pitäisi miettiä, minkä balanced score cardin mukaan tulevaisuuden sosiaalityöosaaja määritellään. Sosiaalityötekijällä pitäisi olla ymmärrystä eriarvoistumisesta, erilaisuuden siedosta, poissulkemisen eli marginalisoinnin prosesseista, mutta myös konfliktien ja kriisien hallinnasta, kunnioituksesta ja kuuntelemisen merkityksestä, sotkuisista ihmissuhteista, rikkonaisesta arjesta ja toivottomuudesta – elämisen monimutkaisuudesta. Olisi jaettava edes toivo. Yliopisto tarjoaa tässä parhaansa: tutkimuksen ja tiedon tuottamisen sekä analyyttisen ja kriittisen ajattelun valmiudet. jotka kiinnittyvät kehittyvään ja dynaamiseen ammatilliseen osaamiseen. Tasapainon sijaan vaaditaan rohkeutta, kiukkua, suuttumusta ja potkua, jotta voisi kehitellä keinoja valaa voimaa niihin, jotka ovat kadottamassa elämänsä tasapainon ja vaakakuppinsa oikeudenmu-

kaisen täyttymisen mahdollisuudet, toivonsa. Ahneuden yhteiskunnassa pätevät alistamisen ja eriarvoistamisen mekanismit, tuulimyllyt, joita vastaan aikamme don qui hotti-sosiaalityöntekijät kamppailevat. Tämän kamppailun ydinosaamista on autonomian kunnioitus ja vaaliminen. Sosiaalityöntekijä rakentaa omaa toimijuuttaan tasapainoillen kiristyvien ehtojen ja määräilevien manuaalien rajoittavien voimien ja oman ammatillisen autonomiansa ja henkilökohtaisen ymmärryksensä sekä muuttuvien työidentiteettien jännitteessä. Sosiaalityöntekijät ovat menettämässä uskonsa hyvinvointivaltion tasapainopyrkimyksiin, lupauksiin tasa-arvosta, tasavertaisuudesta ja vastavuoroisuudesta. Sen me tiedämme jo. Senkin tiedämme jo, että eriarvoistuminen uhkaa yhteiskunnallista tasapainoa. Sennettin ( 2004,177 - 178; 255 - 256) sanoin ” Vain vainoharhainen voisi ajatella, että hyvinvointivaltion tavoitteena… oli pitää rauhallisena ne, joita se auttoi.. käytännössä (sosiaalialan) instituutiot, joiden tavoitteena oli kohdella asiakkaita kokonaisina ihmisinä, tekivät sen ratkaisevan virheen, että eivät myöntäneet asiakkaiden kykenevän osallistumaan oman riippuvaisuutensa ehtojen määrittelyyn … pelkästään ammattitaitoon perustuva itsekunnioitus ei yksinään synnytä keskinäistä kunnioitusta. Yhteiskunnassa ja etenkin hyvinvointivaltiossa ongelmamme ydin on, kuinka vahvat voivat kunnioittaa niitä, joiden kohtalona on jäädä heikoksi.” Yliopistouudistuksessa jylläävät vahvat taloudellisten intressien voimat määrittelevät niin opettajien ja opiskelijoiden kuin tuottamiemme loppupalveluiden vastaanottajien, kansalaisten, keskinäisiä suhteita. Koetetaan kunnioittaa toisiamme luoda tilaa aidolle osallisuudelle tässä ikuisessa tasapainoilussa. Professor, socialt arbete Synnöve KarvinenNiinikoski Lähde: Sennet, Richard: Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa, Gummerus Kirjapaino Oy 2004, Jyväskylä. 15

ALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLU

haastattelijat Kukka Suonio ja Hannu-Pekka Komonen KUVAT Kukka Suonio

Sara, 23, poliittinen historia "Molemmilla jaloilla seisominen."

Topi, 28, sosiologia "Henkisen [tasapainon] suhteen työsuhteen jatkuminen, fyysisen suhteen vatsalihakset."

Anna, 30, sosiaalityö "Ystävät."

Lotta, 22, poliittinen historia "Parisuhde."

Saska, 25, sosiologia "Gallup-kysymykset."

Lauri, 19, poliittinen historia "Yst채v채t."

Sara, 27, kehitysmaatutkimus "Skumppa, jota juuri join."

GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP

Hanna, 29, sosiologia "Uni."

Opettajilta

TEKSTI Liisa Mäkinen KUVA Iiris Annala

Ubiikin valvonnan er kustomointia va

”Jos sun pitäisi kadota, mihin sä menisit?”

rahaa. Mitä sä sitten teet?”, Harri kysyy. ”Ehkä mä ostan Harri tuijottaa minua oluttuopin ylitse, naputtaen sa- lipun jonnekin, junaan tai bussiin, matkustan johonkin Vemalla vasemman käden etuja keskisormillaan pöy- näjälle ja elän siellä rahoineni”, vastaan varovasti. tää. Istumme baarissa, joka on nimetty hänen kaimansa mukaan. Ilmeisesti vastaukseni viipyy liian Tässä vaiheessa Harri tuskastuu. ”Ymmärräthän sä itsekin kuinka naiivilta sä kuulostat?” kauan, koska Harri toistaa kysymyksensä:

”Siis jos vaikka kahden viikon päästä tästä päivästä sun pitäisi olla kadonnut, eikä kukaan saisi tietää missä olet tai mihin olet mennyt, miten sä hoitaisit sen?”.

Ehkä ymmärrän, ehkä en. Sen ymmärrän, että vastaustani tulee seuraamaan luento, riippumatta siitä mitä sanon. Harri jatkaa:

Tunnen Harrin mielestäni melko hyvin. Hän on 80-luvulla nuoruutensa elänyt keskiluokkaisen suomalaisen perheen kuopus, jonka elämän suurimmat haasteet ovat olleet karille mennyt suhde lukioaikojen heilan kanssa ja vanhempien pettymys häneen, kun ainoasta pojasta ei tullutkaan lakimiestä. Nykyisin Harri opiskelee samassa tiedekunnassa kanssani ja yrittää saada graduaan valmiiksi. Gradu käsittelee - sen verran kun olen jaksanut asiasta kuunnella biometrisiä tietokantoja, erityisesti sormenjälkirekistereitä, näkökulmasta joka ei liene hänelle itselleenkään vielä selvillä. Yhteiskuntapolitiikkaan sen olisi kai liityttävä, sitä siellä seminaarissa hänelle on toisteltu. Ymmärrän siis, että ei ole tapahtunut mitään, minkä vuoksi Harrin pitäisi oikeasti kadota. Tämä on taas vain yksi hänen ajatusleikkejään. Päätän silti lähteä peliin mukaan.

”No joo, sulla on rahaa, sä voit ostaa lipun kyllä. Mutta mistä sä ajattelit ostaa sen? Jos sä ostat sen netistä, sä tarvitset luottokorttiasi. Jos sä ostat sen asemalta, sä talletut kameroille. Esimerkiksi steissillä on koko aseman kattava kameravalvontajärjestelmä, jota seurataan ympäri vuorokauden. Ja jos sä ajattelit että sä et osta lippua, vaan matkustat pummilla, sä luultavasti talletut kuitenkin junien kameroihin.”

”Hmm. No. Ensinnäkin mun pitäisi varmaan suunnitella tämä aika hyvin ja pitkän ajan kuluessa. Kaksi viikkoa voisi tulla vähän liian nopeasti.” Harri näyttää epäilevältä. ”Miksi?” ”Koska jos haluaa kadota, tarvitsee rahaa. Luottokortti on varmasti ensimmäinen minkä kautta ne pääsevät jäljillesi.”

Minua ärsyttää. Tiedän toki tämän kaiken jo entuudestaan, ja olen kyllästynyt kuulemaan siitä. Harri on kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin. ”Ja sit jos sä pääset sinne rajalle, sun pitää näyttää niille passisi. Passeissa on muuten nykyään etäluettava mikrosiru, joka sisältää biometrisen kasvokuvan lisäksi sormenjälkesi..." Ystäväni jatkaa selitystään tiedoista, jotka talletetaan sirun lisäksi erityiseen passirekisteriin. Harrin puheenrytmi kiihtyy kun hän kertoo mahdollisista etälukuun liittyvistä väärinkäytöksistä, siitä kuka tietoihin pääsee käsiksi, sekä erilaisten tietokantojen yhdistämisestä, josta seuraa se että jokaisesta on olemassa ”digitaalinen kopio”, totuudenmukainen tai ei, jota voidaan käyttää luokitteluumme.

Harrin paasauksen jatkuessa ajatukseni harhautuu mukavaan kokemukseen, joka minulla oli HelsinkiJo tätä sanoessani mietin, ketkä ovat nämä ”ne”. Vantaalla palatessani ystävän luo-ta Lontoosta viiPäätän kuitenkin olla välittämättä. Ehkä Harri ker- me viikolla. Passintarkastus oli osittain automatisoitu niin, että perinteisten tiskien lisäksi maahantulotoo minulle. muodollisuudet pystyi hoitamaan automaatilla, jonka Mutta Harri näyttää entistä epäluuloisemmalta. luokse pääsin kävelemään ohittaen tiskeille johtavan pitkän jonon. Kone luki passini, otti minusta kuvan ”Okei. No kuvitellaan että sä olet hoitanut tämän, sulla on

riarvoistava eetos – ai kontrollia? ja päästi minut läpi portista, ja koko prosessi kesti ehkä puolitoista minuuttia. Havahdun näistä ajatuksistani kuuntelemaan Harrin edelleen jatkuvaa selitystä.

ainoastaan hyvänä sitä, että muita samaan ryhmään kuuluvia valvotaan vähän tarkemmin. Ja tämä hiljainen hyväksyminen todistaa, että ihmiset ovat valmiita uhraamaan ison osan yksityisyyttään, joko mukavuuden tai turvallisuuden nimissä!” Harri kaivaa tupakka-askin esille ja kaivelee sitä puhuessaan.

”…että kyse ei ole pelkästään siitä ettet pääse ulkomaille kertomatta henkilöllisyyttäsi. 9/11-iskujen jälkeen hätätilasta on tullut uusi normaali ja silloin tehdyistä ’väliaikaisista’ muutoksista on tullut pysyviä. Mutta kaikkia meitä ei valvota, tunnisteta, identifioida ja kategorisoida samalla tavalla kuin sitä pientä ’epänormaalien vähemmistöä’. Toisaalta, ketäpä tämä kiinnostaisi, koska muiden kansalaisoikeuksien uhraamista oman henkilökohtaisen turvallisuuden edessä ei oikeastaan nähdä uhrauksena laisinkaan.” Aistin, että Harri on pääsemässä asiansa ytimeen. ”Niin mitä sä oikeastaan yrität sanoa, Harri?”, kysyn. Harri ottaa huikan oluestaan, huokaisee ja aloittaa. ”Kai mä haluan tällä vain sanoa, että mua aktiivisesti vaivaa yksityisyyden katoaminen, ja se, että tietojen kerääminen meistä on niin ko konaisvaltaista että sitä ei pääse pakoon vaikka kuinka yrittäisi. Että vaikka sä haluaisit kadota, sä et pystyisi tekemään sitä. Mutta oikeastaan vielä enemmän mua vaivaa se, että asia ei oikeastaan näytä haittaavan ketään. Kun S-etukortilla saa hyviä tarjouksia ja etuja, kuka välittäisi siitä että ostoksia pystytään seuraamaan. Kun johonkin vähemmistör yhmään kuuluva on tehnyt rikoksen, pidetään

”Mietin vaan, että tää tilanne kokonaisuudessaan ei oikeastaan ole tasapainossa. Ja mä en tarkoita sillä tasapainolla sitä, että ajattelisin vaikka turvallisuuden ja yksityisyyden olevan jollain tavalla nollasummapeliä, että toisen kasvaessa väistämättä uhrataan toinen. Mutta jotenkin tuntuu, että turvallisuus kasvaa toisille ja yksityisyys vähenee toisilta. Että esimerkiksi tämän lisääntyvän tietojenkeruun avulla varakkaammille ihmisille, eli hyville kuluttajille, kustomoidaan palveluja ja toisaalta köyhempiä ihmisiä kontrolloidaan. En mä tiedä. Jotenkin tää asia vaan vaivaa mua.” Harri kulauttaa juomansa tyhjäksi, heittää takin niskaansa ja nousee. ”Mä käyn röökillä ja haen meille seuraavat tuopit. Puhutaan sitten tästä lisää.” Kirjoittaja työstää väitöskirjaansa Snellmaninkatu kympin kolmannessa kerroksessa, aiheenaan osallistava ja vastuutettu valvonta. Hän puhuu tästä asiasta mielellään oluttuopin äärellä Kirjallisuutta Aas, Gundhus, Lomell (eds.) (2008): Technologies of InSecurity: The Surveillance of Everyday Life Andrejevic (2007): iSpy. Surveillance and power in the interactive era. Lyon (ed.) (2006): Theorising surveillance. The panopticon and beyond. Monahan (ed) (2006): Surveillance and security: Technological Politics and Power in Everyday Life.

Vaihtarit

"Balkan Mentality"

Teksti ja kuvaT Vilja Kamppila

Tulee kyllä ikävä sitä, että koko kaupunki istuisi kahviloissa aamusta iltaan! Täällä Kroatiassa ei ole kiire. ”It’s the Balkan mentality,” sanottiin, kun ihmettelin kahviloiden ruuhkaa keskipäivällä. Eikö ihmisten pitäisi olla töissä? Hah. Jos ei ole töitä, on enemmän aikaa istua kahvilla ystävien kanssa.

No, välillä riittää ihmeteltävää, niin kuin silloin, kun mään häntä läpi tentistä (maksamalla arvosana olisi yritin julkistalouden luennolla selittää, että Suomessa varmasti noussut). Joissain asioissa vaan ei ole mikaikki maksavat veronsa, vieläpä ajallaan. Sain opet- tään järkeä. Ei 20% työttömyysasteessa, ei siinä että tajan nauramaan, ja muut opiskelijat selittivät vuo- ratikkalippu Zagrebissa maksaa kohta lähes saman rostaan, että ei täällä ole mitään syytä maksaa veroja, verran kuin Helsingissä, kun keskipalkka on alle nelei siitä saa mitään. Eli toisin sanoen, ilman korrup- jännes Suomen tasosta, eikä siinä, että yliopistolla aitiota ei saa mitään. Toinen kämppikseni on maksa- noastaan yhdessä vessassa on vessapaperia. Täällä nut saadakseen paikan opiskelija-asuntolassa, ja toi- palkka tulee milloin tulee, ja se tarkoittaa sitä, että nen ylipuhui vahtimestarin antamaan hänen jäädä lu- vuokraa ei makseta ajoissa, laskuja ei makseta ajoiskukauden loppuun, vaikka oli jo menettänyt opinto- sa, ja verot maksetaan sitten joskus myöhemmin – oikeutensa, sillä yksi professori ei suostunut päästä- jos maksetaan. 20

Mutta täällähän on asiat hyvin! Kroatiasta etelään on pelkkää pettymystä. Sitäkin tulee ikävä, että kaikesta huolimatta ihmiset voi olla näin iloisia ja onnellisia, ja että kaikissa juhlissa kaikki alkavat aina laulaa yhdessä vanhoja lauluja. Pääsisittepä maistamaan mun kämppiksen isän tekemää sherryä – maailman parasta! Samoin kuin yhden toisen kaverin tekemä valkkari. Lisäksi viime viikolla löytyi Zagrebin ehdottomasti paras juustokakkumesta ja opiskelijaruokalasta saa jäätelöä niin ihanan halvalla ja kaikki ihmiset on vaan niin ihania ja ystävällisiä ja kaikin puolin hyviä tyyppejä. Elämääni helpotti huomattavasti myös se, että kämppikseni kaveri sattui olemaan se ainoa ihana tyyppi, joka osaa fiksata opiskelija-asuntolan netin Macin uusimmalle käyttöjärjestelmälle (koska ilmeisesti olen ainoa, jolla oli tämä ongelma), ja että sain heti tullessani tänne tietää, että sitä ratikkalippua ei tosiaan kannata ostaa, koska tarkastajilla ei ole valtuuksia vaatia keneltäkään henkilöllisyystodistusta. Öö en tajua mitä järkeä?

Kesä ja kukkaset tuli tänne jo aikoja sitten ja nyt vain ihmettelen, miksi ihmeessä täällä on luennoilla läsnäolopakko, kun ulkona on hyvä sää ja kaikki kuitenkin lunttaa kokeessa.

Miltä EU näyttää, Johannes Pakaslahti? On perjantai-iltapäivä Käpylän Nyyrikissä. Nurkkapöydässä Kajahduksen seurana istuu Johannes Pakaslahti, joka on toiminut muun muassa Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtajana, Maailman rauhanneuvoston pääsihteerinä, johtajatason EU-virkamiehenä sekä vieraileva professorina Leuvenin katolisessa yliopistossa. Tällä hetkellä hän on Helsingin yliopiston dosentti ja freelancer. Pakaslahti on väitellyt tohtoriksi niin valtiotieteistä kuin taloustieteistä. Hän valottaa näkemyksiään muun muassa radikaalivuosistaan, EU:n avoimuuden puutteesta ja suomalaisesta EU-keskustelusta. TEKSTI Hannu-Pekka Komonen Pakaslahti tuli opiskeluaikoinaan tunnetuksi vasem- “Stubb edusti ulkoministerinä EU:n lähtökohtia” mistolaisena radikaalina, joka toimi eri järjestöissä. 1960- ja 1970-luvut olivat yliopistoissa varsin po- Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikaan Pakaslahliittista aikaa. Miten Suomessa suhtauduttiin mie- ti työskenteli Sosiaali- ja terveysministeriössä EUlenosoituksiin? Entä nyt, onko mikään muuttunut? asioiden tutkijana. Seuraavaksi hän siirtyi Euroopan “Oudosti. Ihmeteltiin, että mitä kätyreitä nuo ovat. unionin palvelukseen johtamaan konsensusohjelmaa. Suhtautuminen mielenosoituksiin muuttui 1980-lu- Ohjelman tarkoituksena oli edesauttaa entisten sovulla, kun ihmiset kokivat reaalisen turvattomuuden- sialistimaiden EU-hakemusprosessia, jotta ne täyttunteen ja sodanpelon. Suhteessa Eurooppaan mis- täisivät EU:n ehdot sosiaalisektoreilla ja työvoimasään ei ole järjestetty niin isoja mielenosoituksia kuin politiikassa. Suomessa”, hän sanoo. EU:ssa työpäivät olivat pitkiä, mutta palkka, asunKulttuurihistorian professorin Marja Tuomisen mu- to ja muut edut kohdallaan. Kritiikkiä kuitenkin löykaan suomalainen amerikanvastaisuus oli pitkälti Yh- tyy. Pakaslahden mukaan EU:ssa vallitsee klaanihendysvalloista lainattu tapa vastustaa myös suomalaista kisyys: työntekijä on osa suljetusta yhteisöstä, “heivaltajärjestelmää. Kuinka kiinnostuneita suomalaiset mosta”, joka on todella sisäänpäinkääntynyt. “Ja heinuoret radikaalit oikeasti olivat kansainvälisen politii- molla on traditionsa siitä, mitä se käsittelee sisällään kan kysymyksistä? “Kyllä koin varsinkin jälkeenpäin, ja mitä se viestii - jos viestii - ulospäin”, hän sanoo. että prosessit jotka johtivat Vanhan valtaukseen, olivat vanhoja luutuneita asenteita vastaan. Se oli osal- Pakaslahti on huolissaan siitä, että esimerkiksi virkale ihmisistä ‘isäntappo’. Olimme aikaamme edellä ja miehet alkavat edistää kansallisen edun sijaan EU:n eurooppalaistuneet. Vietnam-mielenosoitukset otet- tavoitteita. “Yksi demokratian vaara on juuri siitiin mallina Yhdysvalloista ja osittain länsimaista.” nä, että kun kansalliset virkamiehet ovat yhteydessä EU:n virkamiehiin, syntyy solidaarisuuden siirto. Pakaslahti toimi muun muassa Suomen Rauhanpuo- Ei enää olla kansallisten etujen ajajana, vaan aletaan lustajien pääsihteerinä. Kansainvälisten kontaktien edistää EU:n lähtökohtia. Alexander Stubb oli ulkomyötä hän radikalisoitui enemmän, ja Sadankomi- ministerinä sellainen.” tea alkoi tuntua “lälläripuuhalta”. Hän siirtyi MaailEU-kriitikko työskenteleman rauhanneuvoston pääsihteeriksi, mutta riitaan- P y s t y y k ö mään EU:ssa vai alkaako kriittisyys hältui siellä. vetä? Pakaslahden mukaan hyvä palkka 22

ja edut pehmentävät kriittisiä kantoja. Toisaalta on myös mahdollisuuksia keskusteluun. “EU:n sisällä on kyllä hyvää se, että on oikeus keskustella ja tuoda mielipiteensä esille. Mutta onko se järkevää urakehityksen kannalta, on toinen asia. Yksi EU:n virkamies kirjoitti aiheeseen liittyvän kirjan, ja sai potkut.” EU enemmän byrokratia kuin demokratia Tukipaketit ovat olleet EU-keskustelun vakioaihe. Pakaslahti on sitä mieltä, että vaikka tukipaketit ovat hänen mielestään EU:n perustuslain vastaisia ja epädemokraattisia, olisi niiden ulkopuolelle jättäytyminen voinut vaikeuttaa Suomen asemaa varsin paljon.

tästä saamme ehkä maksaa esimerkiksi Perussuomalaisten tulona ja muuna, että kansalle on valehdeltu.” Pakaslahti on kuitenkin sitä mieltä, että Perussuomalaisten vaalivoiton ja eurokriisin myötä EU on viime aikoina tullut jonkin verran tapetille. “Molemmilla on ollut vaikutuksensa, vaikka Perussuomalaisten linja on populistinen ja vääristelevä eikä pohjaudu faktoihin. Se on sitä Soinista alkaen. Eurokriisi puolestaan on syventänyt johtavien poliitikkojemme käsityksiä EU:sta. Hyvänä esimerkkinä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja hänen hämmästyttävä kehityksensä.”

Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen on vaikuttaEU:n demokratiavaje huolestuttaa häntä. “EU on re- nut siltä, että Suomen EU-politiikka olisi muuttunut. toripainotteisesti demokratia, mutta se on hyvin eli- Tiedotusvälineistä on välillä saanut kuvan, että Suotistinen, suljettu ja kova”, Pakaslahti sanoo. Enem- mi on muuttunut häiriköksi. Onko näin? Pakaslahti män byrokratia kuin demokratia? “Kyllä sen voi ei pidä Suomea ja sen linjauksia häiriköintinä - päinvastoin. Erityisesti kolmen A:n luottoluokitus on häniinkin sanoa.” nen mukaansa parantanut Suomen asemaa. “SuoHän kritisoi myös EU:n avoimuuden puutetta. men vaikutus joissakin kysymyksissä on huomatta“Käytän sellaista termiä kuin normatiiviset alukset. vasti suurempi kuin koskaan aiemmin.” Ne ovat aluksia, joiden laskusta ei tiedetä, mutta ne seilaavat tuolla ulapalla. EU:n sisäisistä komiteois- “Erik, ota ase!” ta, jotka valmistelevat päätöksiä, ei saada mitään tietoa. Europarlamenttivaalien äänestysprosentin lasku Vuonna 1970 Pakaslahti vaati Ylioppilaslehdesmyös kertoo siitä, että parlamenttia ei koeta tärkeä- sä, että tulevaa vallankumousta varten jokaisen vasemmistolaisen tulisi oppia aseiden käyttö. Teksti nä.” oli suunnattu Erik Schüllerille, joka oli yllyttänyt ihPakaslahti on kuitenkin sitä mieltä, että EU-jäsenyy- misiä aseistakieltäytymiseen ja joutunut asian vuokdestä on ollut Suomelle enemmän hyötyä kuin hait- si oikeuteen. Miltä lausunto tuntuu nyt? “Se oli ketaa. “Olisimme muuten hyvin eristyksissä, tippuneet vyt heitto, mutta artikkelia en sinänsä kadu yhtään. Se herätti niin suuren huomion yliopistomaailmaskansainvälisestä kaupasta ja kilpailusta.” sa ja muualla.” Suomalainen EU-keskustelu - onko sitä? Pakaslahti on tullut tunnetuksi kriittisenä luennoitSuomessa EU-keskustelu on vähäistä ja äänestyspro- sijana. Hän ei kriittisyydestään huolimatta ole kuisentti europarlamenttivaaleissa alhainen. EU-asiat tenkaan enää yhtä radikaali kuin opiskelijavuosinaan. ovat mediassa esillä melko vähän. Pakaslahti on pet- Pakaslahti on tarkastellut kantojaan niin suhtautumitynyt suomalaisen median EU-uutisointiin ja analyyt- sessa EU:hun, radikalismiin, Neuvostoliittoon kuin tisyyden puutteeseen. Onko Suomessa yhtään väylää, omaan puoluekirjaankin. SKP:sta hän erosi jo ollesjota kautta EU-asioita kannattaisi seurata? “Ei, mie- saan Maailman rauhanneuvoston pääsihteerinä. “En leeni ei tule yhtään. EU ei ole ‘mediaseksikäs’ asia”, ollut koskaan Neuvostoliiton ystävä, mutta Kekkosen tapaan sitä mieltä, että sisäpolitiikkaan ei tarvitse hän sanoo. puuttua ja ulkopolitiikka on ok. Tein silloin tilin selErityisesti Helsingin Sanomat on tullut tunnetuksi väksi ja erosin SKP:sta. Olen myös myöhemmin arensin EU-jäsenyyden kannattajana ja sittemmin erit- vioinut suhdettani radikalismiin. Siinä oli paljon hytäin EU-myönteisenä lehtenä. Valtamediasta on vai- vää. Perusarvoja, joita kannatan vieläkin. Vähäosaikea löytää EU-kriittisyyttä. “Jos ajatellaan, että leh- sista on pidettävä huolta.” ti joka on merkittävä mielipidevaikuttaja, toteaa tavoitteekseen, että Suomesta tulee EU:n jäsen, onko se jotain objektiivisuutta? Tämä on vieläkin perua ja 23

TEKSTI Petra Malin KUVA Iiris Annala

Hyvien neuvojen antamisesta ”Musta sun pitäisi lopettaa juominen.” ”Jätä se ihminen, se tekee sut onnettomaksi.” ”Hae tuota työpaikkaa!” Neuvoja, joita joskus tekisi mieli antaa. Ja sitten jos niin tekee, kukaan ei kuuntele. 24

"Neuvominen on ehkä yleisin tapa yrittää tukea toista ihmistä. Samalla se saattaa usein olla kaikkein vähiten hyödyllinen. Kun jollakulla on ongelma, monen tekee mieli yrittää keksiä heti ratkaisu. Neuvominen on ehkä yleisin tapa yrittää tukea toista ihmistä. Samalla se saattaa usein olla kaikkein vähiten hyödyllinen. Tarkoitus saattaa olla hyvä, mutta lopputulos se, että neuvottu henkilö tuntee olevansa entistä pahemmassa pinteessä.

toilemalla neuvon esimerkiksi ehdotuksen muotoon, tai vaikkapa kertomalla esimerkkitarinan siitä, miten kyseisessä tilanteessa on aiemmin toimittu. Neuvomisen tyyli myös ratkaisee: kritisoivaan tai holhoavaan sävyyn esitetty neuvo koetaan uhkaavana. Goldsmithin mukaan neuvot, joissa kunnioitetaan sekä neuvottavan kyvykkyyttä että tämän itsenäisyyttä ovat usein parhaita. ”Varmasti osaat keksiä ratkaisun tähän. Joskus on kuitenkin auttanut, jos…” Muodon lisäksi merkitystä on sisällöllä. Erina MacGeorgen mukaan ihmiset arvioivat neuvoja saadessaan, auttavatko neuvot todella ratkaisemaan ongelman ja onko heillä kykyä toimia neuvon mukaisesti. Annettuja neuvoja kannattaakin perustella ja miettiä sitä, onko vastaanottajan todella mahdollista niitä toteuttaa. Lisäksi voi miettiä, milloin neuvonsa antaa. Kun kohtaa jonkun, jolla on ongelma, voi ensiksi tukea ja kuunnella tai tutkia yhdessä ongelmaa, hyppäämättä suoraan neuvojen antamiseen. Ja jos neuvoja on pyydetty suoraan tai epäsuorasti, niitä vastaanotetaankin mielellään. Neuvomiseen voi jopa kysyä lupaa!

Sosiaalityöntekijän työtä tehneet voivat ehkä muistaa jonkin tilanteen, jossa hyvää tarkoittava neuvo on aiheuttanut vastaanottajassa suuttumusta. Jokaikinen sosiaalityöntekijä myös on varmasti ainakin kerran havainnut, että asiakas kuuntelee neuvot sujuvasti, poistuu paikalta eikä noudata niistä ainuttakaan. Ilmiö ei rajoitu sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Jos vuorovaikutuksen tutkimusta on uskominen, neuvojen antaminen on aina hankalaa puuhaa, mutta siinä voi myös kehittyä.

"Neuvomiseen voi jopa kysyä lupaa!

Erving Goffmanin kasvojen teorian mukaan ihmisillä on tarve antaa itsestään yhtäaikaisesti sekä myönteinen että itsenäinen vaikutelma, eli suojella julkisia kasvojaan. Daena Goldsmith on havainnut tutkimuksissaan, että neuvomisella on taipumus uhata neuvottavan kasvoja, tämän itsenäisyyden ja pystyvyyden tunteita. Neuvoja, joiden koetaan uhkaavan omia kasvoja, pidetään usein huonoina neuvoina, eikä niitä todennäköisesti myöskään toteuteta.

Sosiaalityöntekijän työssä neuvojen antamista ei voi välttää eikä se usein olisi tarkoituksenmukaistakaan. Lainsäädäntö, etiikka ja organisaatio ohjaavat sosiaalityöntekijöitä antamaan neuvoja, joita asiakkaat usein odottavatkin. Kannattaa ehkä silti pitää mielessä, että neuvoa voi monella tavalla. Neuvojen antamisessa neuvomisessa pätee sama kuin muussakin: hyviä neuvoja ei ole helppo antaa. Lähteet:

"Goldsmithin mukaan neuvot, joissa kunnioitetaan sekä neuvottavan kyvykkyyttä että tämän itsenäisyyttä ovat usein parhaita.

MacGeorge, Erina L. (2009) Social Support. Teoksessa W. F. Eadie (toim.) 21st Century communication: A reference handbook (Vol. 1, pp. 283-291). Thousand Oaks, CA: Sage.

Mitkä sitten olisivat hyviä neuvoja? Goldsmithin mukaan kasvojen uhkaamista voi vähentää muo25

Mää ja Tapparan mies TEKSTI Trip Leader KUVAT Verneri Aalto

Stigman älykköosasto matkusti toisena vuotena peräkkäin viettämään kevätviikonloppua Mansesteriin paikallisten sosiaalipolitiikan opiskelijoiden seuraan. Tampere ei pettänyt meitä tälläkään kertaa.

ei haittaa koska käymme liikkeestä x hakemassa ylämummoa, ykkösnyrkkiä ja muita käsittämättömiä tuotteita. Eteenpäin.

On aamu. Sataa. Mr J. ja allekirjoittanut tapaavat steissillä. Myös J-P K on päässyt mestoille. H-P K hyppää junaan Bölestä ja Stigman ”nuori, terve eikä vielä pahasti alkoholisoitunut” –osastoa edustava mr. V Tiksistä. Tiimi kasassa – aika siirtyä filosofiseen pohdiskeluun. Junamatkalla keskustelemme runoudesta ja muista jutuista mistä tällaiset nuoret intellektuellit mielellään puhuvat ryhmässä. Kirjoittajan mieltä on lämmittänyt Mr. V:n edellisiltainen yöllinen puhelu, joka toi mieleen Tähtipelaajan toiminnan vuodentakaisella Tampereen reissulla.

Siirrytään majoitukseen tamperelaisopiskelijoiden luokse. Rilli päälle, makkaraa, Fifaa, tulevan vastustajan psyykkausta ja Ranska-Italia jääkiekkomaaottelua (!) sivusilmällä telkkarista. Juttujen taso alkaa nousta. Myöhemmin tajuamme makkaran syöttämisen olevan tampesterilaisten juoni meidän pysäyttämiseksemme jalkapallo-ottelussa Tammelan koulun jääkääkkäkaukalossa. Siinä nähkääs käy niin, että tulee jatkoaikatappio. FC Muurisen potkun ykkösnyrkki joutuu jälleen taipumaan viimevuotiseen tapaan. Aurinko ilmoittaa kuitenkin ottelun alkaessa olemassaolostaan ja jatkaa vahvalla valaistuksella.

Tampere on aika harmaa saapuessamme. Mut sehän

Tappiosta toipumiseen tarvitaan lisää ylämummoa. Ja

s – Stigma Tampereella pari lasia viiniä. Tunnelma maja-/etkopaikassamme on mm. Mr. Nieminen soittamassa ilmakitaraa pizsähköistyy paikallisen legendan Niemisen saapuessa zerian edessä... paikalle. Hänet palkitaan ottelun paras vitsi –palkinnolla. Itsellänihän nuo vitsit tuppaavat menemään Aamu. Allekirjoittanut on löytänyt noin seitsemän ohi. vapaan sängyn keskeltä pehmeän maton jolla hytistä. Koko yö on menty eteenpäin, ja tunnelma on raukea. Ensimmäisessä baarissa jukeboksissa on pelkkää Pipo on kadonnut. Kaulaliina on kadonnut. Kaikki Popedaa, Juicea ja Davea. Lopputuloksena soi mm. on lopussa. Lauletaan Popedaa. Ollaan pistetty TamUkkometso sekä Mää ja Tapparan mies. Ai saake- pere sekaisin! Jatkamme matkaamme suoraan Soneli. Ny ollaa Tampereella! Paras paikka. Kansan setti. ra Stadionille Töölöön, mutta se on jo aivan toinen Kuulemma Dave käy kyseisessä baarissa silloin täl- tarina. löin. Eli päädyimme suoraan manselaisen populaarikulttuurin ytimeen. Toinen baari on mukava brit- Trip Leader tipubi. Kolmannessa paikassa Moottoritie on kuuma. Lopulta päädymme yökerhoon, jossa jorataan hulluna ja kreisibailataan tappiin saakka ja sen yli. Muistikuvat ovat tässä kohti jo hieman hataria, mutta seurueemme viimeisiä tiedostettuja havaintoja 27

Näkökulmia tasap Tämän joogapalstan tarkoituksena ei ole antaa syväluotaavaa käsitystä koko joogan annista ja filosofiasta, vaan tarjota pieniä ja hyödyllisiä näkökulmia opiskelullisten vaatimusten, taloudellisten tarpeiden sekä ihmissuhteiden ja vapaa-ajan ristipaineessa tasapainoilevan opiskelijan elämään. Kuitenkin on aluksi syytä kertoa hieman joogan pääideasta, jotTEKSTI JA KUVA Kukka Suonio (centarspinal.worldpress.com, freepik.com)

Lähestulkoon kaikki Suomessa tarjolla olevat joogalajit ovat muunnoksia hathajoogasta, joka puolestaan on osa tantraa, muinaisen Intian monimuotoista filosofista järjestelmää. Sana hatha tulee sanskritinkielisistä bijamantroista ha ja tha. Ha edustaa pranaa eli elinvoimaa ja tha puolestaan mieltä, mentaalista energiaa. Joten hathajooga tarkoittaa elinvoiman ja mentaalisen voiman liittoa, toisin sanoen kehon ja mielen yhteyttä ja tasapainoa, joka on tarkoitus saavuttaa hathajoogaa harjoittamalla. Näitä voimia kutsutaan hathajoogassa idaksi ja pingalaksi, tantrassa ne ovat Shiva ja Shakti, taolaisuudessa yin ja yang. Eri filosofioissa näillä periaatteilla on eri nimet, mutta ne tarkoittavat kuitenkin samaa. Hathajoogan mukaan kehossa on kolme kanavaa, nadia (sanskriitinkielinen sana virtaukselle), jota pitkin nämä voimat virtaavat kohti aivoja. Niitä voisi verrata sähkövirtaan, jolla on positiivinen ja negatiivinen napa. Keskellä kulkee sushumna nadi, joka aktivoituu vasta sitten, kun vasemmalla puolella oleva ida ja oikealla puolella oleva pingala ovat täydellisessä tasapainossa yhdistyen sushumnaan otsan kohdalla. Ida edustaa tietoisuutta sekä oikeaa aivopuoliskoa. Siihen liitetään feminiinisyys, kuvat, konseptionaalisuus, spatiaalisuus, mieli, ajatukset, kuu, kylmä ja introversio. Pingala puolestaan edustaa elinvoimaa, 28

vasenta aivopuoliskoa, maskuliinisuutta, aurinkoa, kuumaa, puhetta, loogisuutta, lineaarisuutta, toimintaa ja ekstraversiota. Jos nämä kaksi ovat epätasapainossa, mielen tai kehon sairaudet ilmaantuvat. Dualistisesti ajatellen kaikki mitä maailmassa on, edustaa jompaakumpaa voimaa – myös oma toimintamme. Tällöin jo pienet muutokset elämässämme voivat muuttaa olotilaa tasapainoisemmaksi. Opiskelijat viettävät suuren osan aikaansa tietokoneella tai piileskellen kirjavuoriensa takana. Silloin ida nadi on aktiivisena ja mentaalinen energia vallitsee. Usein vieläpä Alexandriassa vietetyn päivän päätteeksi kiiruhdetaan töihin näytön ääreen, jolloin elinvoimaa antava aktiviteetti saattaa jäädä kokonaan. Mikä sitten on sellaista toimintaa, joka vahvistaa elinvoimaa? Kaikki fyysinen työ, liikunta, kokkaus, siivous ja ylipäätään sellainen toiminta, jossa ei tarvitse ajatella. Hathajooga tarjoaa tietysti myös hyvän joukon erilaisia harjoituksia, jotka tasapainottavat näiden kahden voiman virtausta. Esimerkiksi erilaiset fyysistä tasapainoa vaativat asanat eli asennot ja varmasti monille tuttu dynaaminen aurinkotervehdys. Se on helppo ja tehokas dynaaminen asanaharjoitus, joka on voimakkaasti vitalisoiva ja energisoiva ja siten todella hyvä vastapaino paljon mentaalista energiaa käyttävälle opiskelijalle. Toinen tunnettu vaihtoehto

Joogapalsta

painoon joogasta on nadi shodhana pranayama eli vuorosierainhengitys. Toisen sieraimen peittämällä voimmekin hyvin testata kumpi nadi on aktiivisena, sillä ilma virtaa tasapuolisesti vain silloin, kun olemme tasapainon tilassa. Kun oikeassa sieraimessa ilma virtaa paremmin, on pingala aktiivinen, ja päinvastoin. Esimerkiksi tätä juttua kirjoittaessani vasen puoli on aktiivisena, sillä joudun mentaalisesti keskittymään kirjoittamiseen. Hengityksen virtaus jommassakummassa sieraimessa on myös yhdistetty sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaan, jotka tasapainottavat kehon toimintoja. Ida ja virtaus vasemmassa sieraimessa vastaa parasympaattisen hermoston toimintaa, joka hidastaa kehon prosesseja sekä säilöö kehon varaenergioita. Näin ollen pingala ja virtaus oikeassa sieraimessa vastaa sympaattista hermostoa, joka nopeuttaa kehon prosesseja, kuten sykettä, hengitysnopeutta ja ruumiinlämpöä. Vaikka aikomuksena ei olisikaan alkaa joogan aktiiviseksi harjoittajaksi, voi pienillä toiminnan muunnoksilla, kuten fyysisen työn ja toiminnan lisäämisellä opiskelupäivään, muuttaa oloa harmonisemmaksi ja hyvinvoivaksi, sillä sitähän tasapainoisuus on. Lisäksi saat mieleesi tyytyväisyyden tunnetta pystyessäsi hallita omaa olotilaasi ja sitä kautta elämääsi.

Lähteet: Swami Muktibodhananda Saraswati, Hatha Yoga Pradipika, Yoga Publications Trust, Bihar, India 1984. Swami Satyananda Saraswati, A systematic Course in the Ancient Tantric Techniqus of Yoga and Kriya, Yoga Publications Trust, Bihar, India 1981. 29

60-lukulaisuuden p TEKSTI Iiris Annala KUVA (elibris.fi)

Kristiina oli monien muiden vasta-aloittaneiden näyttelijöiden tapaan hakeutunut Ylioppilasteatteriin, josta tuli hänen näyttelijänuransa ponnahduslauta. Ylioppilasteatterin produktiot heijastelivat tuohon aikaan kansainvälistä sodanvastaista liikehdintää. YT:n henkinen pohja rakentui havahtumiselle maailman vääryyksistä: nuoria näyttelijöitä kalvoi tunne suunnattomasta epäoikeudenmukaisuudesta, joka syntyi, kun toisaalla törsättiin huulipunaan ja samanaikaisesti lapset kuolivat Afrikassa nälkään. Globaali solidaarisuusajattelu oli Kristiinan itsensä mukaan 60-luvun nuorisokulttuurin valtavirtaa, joskaan tätä väitettä ei kannata pureskelematta niellä. (Jos jotain kannattaa yhteiskuntapolitiikan perusopinnoista muistaa, niin se, että kaikki suuriin ikäluokkiin kuuluvat eivät ole 60-lukulaisia.) Kristiina Halkola oli näyttelijä, laulaja, ja poliitikko ja kommunisti. Suomen ensimmäinen naispuolinen puoluejohtaja ehti teatteri-kiinnitystensä, elokuvarooliensa ja laulamisensa ohessa marssia kadulla vastustamassa imperialismia, sotaa ja ydinaseita. Pesunkestävän 60-lukulaisen uraan mahtui monta näyttävää roolia ja poliittista edustustehtävää. Maria Kristiina Halkola syntyi 1945 työväenluokkaiseen perheeseen. Kristiinan lapsuudenkoti oli Kuusankoskella perheen isän omistaman osuuskuntayrityksen yläkerrassa. Helsinkiin Halkola muutti ylioppilaaksi kirjoitettuaan vuonna 1964 aloittaakseen näyttelijäntyön opinnot teatterikorkeakoulussa. Samana vuonna, kun Kristiina aloitti opintonsa teatterikorkeakoulussa, alkoi Vietnamin sota. Kovin kauaa ei ollut Fidel Castron ja Che Guevaran johtamasta Kuuban vallankumouksesta ja Martin Luther Kingin I have a dream -puheesta. Maailma oli ajautunut ydinsodan partaalle ja Berliinin muuri oli pystytetty. Elämännälkäistä nuorta näyttelijätärtä ei liiemmin tarvinnut houkutella mukaan aikansa poliittiseen laululiikkeeseen ja Ylioppilasteatterin kantaaottaviin produktioihin irvailemaan keskiluokalle.

Vuonna 1966 ensi-iltansa saanut Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhlanäytelmä Lapualaisooppera oli lähtölaukaus 60- ja 70-lukujen yhteiskunnalliselle teatterille. Kristiinan, Vesa-Matti Loirin, Heikki Kinnusen ja muiden nykyään tunnettujen suomalaisnäyttelijöiden tähdittämä ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera kertoo nimensä mukaisesti 30-luvun lapualaisliikkeestä. Lapualaisooppera sanotaan kiteyttäneen hyvin aikansa ylipolitisoituneen ilmapiirin. Kaj Chydenius auttoi Kristiinan laulajanuran alkuun löydettyään tästä potentiaalia poliittiseen lauluun: ’’Joo, joo, laulat just silleen vähän käheästi ja sopivasti väärin’’ oli Kaj todennut Kristiinalle. ’’Kaikissa niissä lukemattomissa lauluissa ja runoissa, joita esitettiin – Kaj Chydeniuksen ja Eero Ojasen säveltäminä – sisältö yksinkertaisesti herätti ajattelemaan (…)’’, Kristiina sanoo. Eero Ojanen toteaa Kristiinan elämänkertaa varten tehdyssä haastattelussa, että poliittisessa laulussa sisältö ja ajatus ovat tärkeämpiä kuin musiikillinen ulosanti. Jos tämä ei aukene, suosittelen kuuntelemaan Kaisa Korhosen laulaman Toveri Viljasen. Oma suosikkini Kristiina Halkolan tuotannosta on Chydeniuksen säveltämiä ja sanoittamia kappaleita sisältävä uudelleenjulkaisu Täytyy uskaltaa vuodelta 1996 (alkuperäinen on julkaistu vuonna 1971). Albumin kappaleista lisäisin valtsikanjouksia valokuvamallina. Poseeraaminen Ja-

prototyyppi Kristiina Halkola tsikan laulukirjaan ainakin biisit Laulu siirtotyöläisestä, Kätten työtä, United Fruit ja Oppimisen ylistys. Kristiinan näyttelijänura sai lentävän lähdön jo teatterikouluopintojen alkuvaiheessa. Pitkäsääriselle lettipäälle sateli työtarjouksia valokuvamallina. Poseeraaminen James-farkkuja ja tupakkaa mainostavissa kuvissa poiki Kristiinalle henkilökohtaisen läpimurtoroolinsa Mikko Niskasen elokuvassa Käpy selän alla (1996). Kristiinan valmistuttua teatterikorkeakoulusta 1967 Jörn Donner tarjosi hänelle kiinnitystä Yleisradion Televisioteatteriin. Donnerin sekä tähdittämään että käsikirjoittamaan Mustaa valkoisella -elokuvaan Donner lisäsi Kristiinan tietämättä ajan mittapuulla rohkean rakastelukohtauksen, jossa Kristiinan stunt-näyttelijä peuhaa estoitta Donnerin kanssa. Seksikohtauksia tekemästä kieltäytynyt Kristiina järkyttyi ja haastoi Donnerin oikeuteen näyttelijän tekijänoikeuksista ja voitti yhteensä seitsemän vuotta kestäneen oikeudenkäynnin. Näytteleminen sai 70-luvulla jäädä, kun Kristiina ajautui politiikkaan. Poliittinen ura alkoi Suomen Naisten Demokraattisesta Liitosta, jonka osaston, Toimen Naisten, puheenjohtajaksi hän myöhemmin päätyi. Kokouksissa virkattiin ja haudottiin sosialismia. Suomen kommunistiseen puolueen jäsenyys, toiminta naisliikkeessä ja Suomi-Vietnam -seuran varapuheenjohtajana (itse puheenjohtaja Erkki Arhinmäki oli Paavo Arhinmäen isoisä) pitivät huolen siitä, että Kristiinan kalenteri täyttyi muutaman vuoden kokouksista. Siihen aikaan puolueet ja niiden liepeillä toimivat järjestöt vetivät nuoria kuin kärpäsiä. Puoluepolitiikka ei ollut sellainen kirosana kuin se nykyään on. Kuvaava on se, miten Kristiinan poika Joel kysyi, milloin on vappu. Kristiina vastasi, että sitten kun on se marssi. Poika kysyi, että mikä niistä. Vuoden 1976 kunnallisvaaleissa Kristiina pääsi taistolaisten listalta kaupunginvaltuutetuksi. Tässä ominaisuudessa hän oli mukana runnomassa läpi kotihoidontukea ja lasten subjektiivista oikeutta päivähoitoon. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Kristiina

Kirja-arvostelu

oli ehdokkaana Demokraattinen Vaihtoehto -puolueen listalta. Ydinaseettoman yhteistyön maailmaan oli tuolloin Devan vaaliohjelman nimi. Puoluejohtajien televisiotentissä Kristiina sai päällehuutelijan maineen siinä missä nuori Pekka Haavisto keräsi puolelleen kansan sympatiat. Haavisto pääsi läpi, Halkola jäi rannalle. Hän oli loppujen lopuksi enemmän elementissään teatterin lavalla kuin puhujanpöntössä. Kristiinan poliittista profiilia kuvaa hyvin toteamus: ’’Olin aina ajatellut, että pesen tuon lattian, jos ei kukaan muu sitä kerkeä tekemään tai keitän ne kahvit, että saadaan tämä kokous nyt pidettyä ja se vallankumous aikaiseksi.’’ Kristiina Halkola oli käytännön ihminen, joka toisinaan vastasi omien näytelmiensä väliaikatarjoiluista. Taiteilijan ja poliitikon lisäksi hän oli myös pullantuoksuinen nelilapsisen perheen äiti. Tytär Vilma Melasniemi on tätä nykyä KOM-teatterin (nyt viimeistään on syytä painaa mieleen, että KOM tulee ruotsinkielen imperatiivi-muotoisesta verbistä tule eikä kommunistista) näyttelijä. Sitä, että Kristiina Halkolan elämänkerta oli varsin viihdyttävä lukukokemus, ei voi lukea kirjoittaja Pirkko Vekkelin ansioksi. Hän ei ole kirjoittajana erityisen ansioitunut: tökeröt kirjoitusvirheet, töksähtelevä kerronta, epäloogisesti pomppiva aikaperspektiivi ja asiayhteyteen nähden epärelevantit huomautukset tuovat lukukokemukseen säröä. Suosittelen kuitenkin Vekkelin kirjoittamaa elämänkertaa Suomen 60-ja 70-lukujen poliittisesta ilmapiiristä sekä kotimaisesta elokuva- ja teatterituotannosta kiinnostuneille.

Kirja-arvostelu

Ääripäiden kohtaaminen TEKSTI Hannu-Pekka Komonen KUVA www.minervakustannus.fi

Moni var mas- Seppänen kritisoi työeläkeyhtiöiden tekemiä sijoiti yllättyi kuul- tuksia ja pitää niiden hallintoa korruptoituneena. lessaan, e t t ä Viinanen kritisoi muun muassa työeläkeyhtiöiden johtohenkilöitä ja huomauttaa, että eläkerahoja ei Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ai- kerätä “poikien keinottelua varten”. kovat julkaista yhteisen kirjan. Mi- Molemmat ovat huolissaan ympäristön tilasta. Viitä yhteistä sanot- nanen on alkanut eläkepäivillään vihertää ja jopa toitavaa voi olla mie- mimaan kansalaisliikkeessä. Seppänen on mielestään ollut punavihreä jo kymmeniä vuosia, mutta kritisoi hillä, joista toinen on tullut tunne- “vihreää fundamentalismia”. tuksi laitavasemmistolaisena, toi- Miehet käsittelevät ansiokkaasti myös eutanasiaa. nen puolestaan kovana porvarina, johon 90-luvun Molemmat sairastavat Parkinsonin tautia ja kannatlaman aikaiset kovat säästöpäätökset usein henki- tavat eutanasian laillistamista. Miksi vakavasti sairas löityvät? Vai onko vastakkainasettelun aika todel- ihminen ei saisi itse päättää omasta elämästään? Kylakin ohi? Miehiä tunnetusti yhdistää intohimo ta- symys on selkeästi pyörinyt paljon molempien mielouspolitiikkaan. Ja ikävämpi asia, Parkinsonin tauti. lessä. Teos koostuu miesten toisilleen lähettämistä kirjeistä, joissa he käsittelevät politiikkaa, yhteiskuntaa ja elämää erittäin asiantuntevasti ja kiinnostavasti. Provosoivaa sävyä unohtamatta. Halu saada vastapuoli ärsyyntymään on ilmeistä, ja molemmat siinä useaan kertaan onnistuvatkin. Yhteisiä kritiikinkohteita kuitenkin löytyy - useita. Valtionyhtiöiden yksityistäminen saa molemmilta kovaa kritiikkiä, joskin Viinaselta lähinnä jälkiviisaaseen sävyyn. Myös yritysten johdon lisäpalkkiot ovat arvostelun kohteena. Huomattavaa onkin, että Viinanen kritisoi kovin sanoin kvartaalitaloutta ja on jopa valmis lakkauttamaan pörssin Suomesta. Seppänen arvostelee ay-liikettä ja erityisesti ay-pomoja todennäköisesti rohkeammin, kuin kukaan merkittävä vasemmistolaispoliitikko Suomessa koskaan. Viinanen puolestaan syyttää ay-liikettä muun muassa jäsenten harhauttamisesta, ja pitää sitä pitkäaikaistyöttömyyden peruslähteenä. Molemmat pitävät kolmikantaa epädemokraattisena, ja Seppäsen mielestä sen “varaan rakentuu maamme lumedemokratia”.

Kenties suurin kiistakysymys miesten välillä on Nato. Seppäsen mielestä “Nato on sotaliitto, ei rauhanyhdistys” ja Suomea on vuosien aikana tehty niin paljon Nato-yhteensopivaksi, että jäsenyydestä puuttuvat enää turvatakuut. Martti Ahtisaarta ja Alexander Stubbia Seppänen pitää “hyvää tarkoittavina hölmöinä”, Paavo Lipposta puolestaan “sotasosiaalidemokraattina”. Viinanen kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, koska ei usko Suomen pärjäävän yksin. Hän on myös sitä mieltä, että äänestäjät eivät tiedä, mistä koko asiassa on kyse, samalla kun Nato-keskustelu on “pannaan tuomittu puheenaihe”. Vaikka miehet löytävät monissa asioissa yhteisen sävelen, on heillä paljon erimielisyyksiä esimerkiksi valtion roolista, kapitalismista, eurokriisistä, EU:sta, Natosta, verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Ei ole epäilystäkään, etteikö Seppänen olisi edelleen selkeästi vasemmalla ja Viinanen oikealla, vaikka heiltä yhteisiä huolenaiheita ja kritiikinkohteita löytyykin. Kuten miehet itsekin myöntävät, molemmilla on samankaltaisia tavoitteita ja arvoja, mutta keinot niiden ajamiseksi ovat usein varsin erilaisia.

Tasa-arvoisuus on uusi kilpailuvaltti kansoittavilta ystäviltänne koska he viimeksi tapasivat maansa johtoa uimahallin saunassa. Suomen läheisyysperiaate on mahdollinen pienen kokomme ja tasa-arvoisen perinteemme vuoksi. Tätä emme saisi hukata. Se, että Suomessa käydään samaa koulua kaikkien kanssa, tuo meidät häkellyttävällä tavalla lähemmäs toisiamme. Yhdysvallat tai Britannia erottaa luokat jo lapsina. Olen työskennellyt Britanniassa, jossa pelkän puhetyylin tai eetoksen kanssa erottaa yksityiskoulun kasvatin. Tätä eroa pitää sitten kuroa yhteen keinotekoisella nationalismilla. Jos et kuulu yhteen, et kuulu yhteen. TEKSTI Tuomas Tuure

Työväenpuolueen uusi johtaja Ed Miliband kehuu blogissaan Suomea malliesimerkiksi siitä, miltä yhteiskunnan tulee näyttää. Alhaiset tuloerot, turvallisuus, alhainen rikollisuuden aste ja ympäristön siisteys ovat kaikki seurauksia tasa-arvoisesta perusrakenteesta. Suomessa on pari ilmiötä, joiden ainutlaatuisuutta ei pohjoismaiden sisällä oikein tajua. Tasavaltalaisuus keskinäisessä toiminnassamme ja toisaalta peruskoulu ovat dodon kaltaisia harvinaisuuksia tässä maailmassa. Molemmat ovat pienten tuloerojen luomuksia. Olin viime vuonna Mäkelänrinteen uintikeskuksessa kun istuva presidentti Tarja Halonen purjehti kahvilan naistenvessasta. Toissa vuonna menin juomaan kahvit istuvan pääministerin pöytään seminaarissa kun muualla ei ollut tilaa. Puhuimme pyörätuolien renkaiden koosta suhteessa raitiovaunuun. Kun kerron näitä juttuja maailmalla, on olo aika epätodellinen. Kysykääpä suurempia valtiota

Olemme palaamassa luokkakierrossa yhä vauhdikkaammin 1950-luvulle ja pitkä tasa-arvoistumisen tie on kääntynyt vuodesta 1994 eteenpäin. Yhdysvalloissa tapaamani yliopisto-opiskelija ei muutamaa tasa-arvoistusohjelmalla nostettua lukuun ottamatta tiennyt ketään maisteriopiskelijaa, jonka vanhemmat eivät maksaisi 45.000 lukuvuosimaksuja., Kysykääpä fuksit uusilta opiskelutovereiltanne: Kuinka monella vanhempi on siivooja? Tärkein lainaus tulee muuten oppikirjatasolta: "If you are born disadvantaged or poor in a more equal society like Finland or Norway, then you have 5,6 times better chance of moving into a good job than if you are born poor in the United Kingdom". Kirjoittaja on HYY:n edustajiston jäsen, ehdolla kunnallisvaaleissa (vihr.) ja 4. vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija.

Mitä minulla on antaa, hän sanoo, ei minulla ole mitään. Hän tulee, kun kutsutaan, kuuntelee, kun pyydetään, vastaa, kun kysytään. Hän antaa tarinan, antaa lauseet, antaa sanat. Minkä arvoiset ne ovat? Petra Malin