Kajahdus 2/2013 by Kajahdus

PÄÄTOIMITTAJA Iiris Annala KIRJOITTAJAT Iiris Annala Hanna Elo Sini Kankaanpää Hannu-Pekka Komonen Terhi Korkiala Kustaa Käki Minna Larvio Petra Malin Ida Nummelin Simo Raittila Teemu Salmela Rita Soive Sari Syrjäläinen Anna Tervonen Aki Tetri

KUVAT Iiris Annala Anna Huttunen Into Kustannus Iina Kaikkonen Terhi Korkiala Kustaa Käki Julia Sand Kukka Suonio Sari Syrjäläinen

ULKOASU Kukka Suonio KANNEN KUVA JA TAITTO Kukka Suonio TAITTO Iiris Annala PAINO Picaset, Helsinki Painos 150 kpl Julkaisija Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat TOIMITUKSEN OSOITE Stigma ry/Stydi ry Snellmaninkatu 10 00014 Helsingin yliopisto

kajahdus@gmail.com http://issuu.com/kajahdus http://blogs.helsinki.fi/kajahdus-lehti/ http://twitter.com/kajahdus

Kajahdus vastaanottaa HYY:n järjestölehtitukea.

6 7 10 15 9 16 10 20 12 26 14 28 16 31 18 32 20 36 23 38 26 30 33

Alumnipalsta

Haastateltavana yhteiskuntapolitiikan alumni Anna Huttunen

1960-luvun radikalismista – taas kerran Iiris Annala

Helsingin Sanomat tuhoaa itsensä

Teemu Salmela

Alumnitoiminnan A ja O Terhi Korkiala

Skrode – Stydi ry:n vastaperustettu isosisko

Hanna Elo, Sini Kankaanpää & Anna Tervonen

Divide et impera

Aki Tetri

Pienpanimot ja alkoholipolitiikka käymistilassa Simo Raittila

Gallup

Kukka Suonio ja Iiris Annala

Oma juttu jakoon

Rita Soive

Kansallisteatterin Neljäs tie kääntää veistä sosiaalipoliitikkojen haavassa Iiris Annala Talouskriisiä, Wikipedia-viittauksia ja Teemu Pukki

Hannu-Pekka Komonen & Kustaa Käki

Neih hou eli vaihtariterveiset Hongkongista

Sari Syrjäläinen

Hei me pelastetaan hyvinvointivaltio!

Ida Nummelin

KUVA: Kukka Suonio

Pääkirjoitus 2010 valmistauduin silloisen sosiaalipolitiikan, nykyisen yhteiskuntapolitiikan pääsykokeisiin. KorkeaKeväällä kouluihin hakevat abiturienttitoverini palkitsivat itsensä viikon pänttäys-

urakasta tai ennakkotehtävien teosta hakeutumalla viikonloppuisin kuppiloihin. Minua ei juuri nähty kuppiloissa, koska istuin perjantai-iltaisin tiiviisti tv:n ääressä katselemassa Yle Teeman dokumenttisarjaa Lamastalgiaa. Dokumenttisarja käsitteli Suomen 1990-luvun laman ilmiöitä: kahden asunnon loukusta, prostituutiosta, leipäjonoista ja ylivelkaantumisesta oli kustakin oma jaksonsa. Olin kiinnostunut Suomen 1990-luvun poliittisesta tilanteesta, koska olin itse elänyt silloin, mutta keskittynyt koluamaan leikkipuistoja ja katselemaan muumeja. Sattuipa vielä niin, että abikeväänäni 2010 Kallion lukion penkkariteema oli 1990-luku. Lamastalgian innoittamina menimme poikaystäväni kanssa penkkareihin vuosien 1991– 1995 lamahallituksen rahaministeri Iiro Viinasena ja pääministeri Esko Ahona. Läppä taisi mennä ohi kaikilta niiltä spaissareilta, Teletapeilta ja Simpsoneilta. Monen Kajahduksen lukijan intohimo liittyy yhteiskunnallisiin asioihin sekä haluun ottaa asioista selko. Uteliaisuus antaa energiaa ja on lisäksi parempi kannustin nousta aamuisin ylös kuin pakko saada kasaan tietty määrä opintopisteitä, jotta tuet eivät katkea. Toisaalta sikäli kuin voidaan väittää, että nuoret, myös opiskelijat, ovat nykyisin yhteiskunnallisesti passiivisempia kuin ennen, näyttäisi siltä, että yhteiskunnallista ilmapiiriä leimaisi pikemminkin intohimottomuus. Tai ainakaan äänioikeuden käyttämien ei näyttäisi olevan nuorten aikuisten suurin intohimo. Olkaamme jatkossakin uteliata, jaksakaamme kiinnostua asioista. Kiinnostuneiden kerhomme laajenee pian, kun syksyn fuksit aloittavat opintonsa. Tänä vuonna yhteiskuntapolitiikan valintakokeeseen on ilmoittautunut 366 hakijaa. Sosiaalityön hakijamäärä on huimat 646 ilmoittautunutta. Sosiaalityö on monelle intohimo, mutta kenties hieman ristiriitainen sellainen. Se on epäilemättä tärkeää ja sen puuttuessa voi olla vaarassa kyynistyä, mutta toisaalta intohimo, joka aiheuttaa jatkuvasti vihaa sosiaalityön aliarvostusta kohtaan, muodostuu pidemmän päälle vakavaksi henkiseksi rasitteeksi. Monet sosiaalityöntekijät tuntevat olevansa puun ja kuoren välissä, mutta ihmisten auttamiseen liittyvään intohimoon sisältyy onneksi myös toivoa ja ajatus siitä, ettei sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen kehitys voi jatkua loputtomiin. Nokkelat lukijat ovat tässä vaiheessa oivaltaneet, että vuoden toisen Kajahduksen teema on intohimo. Tässä lehdessä Teemu Salmela haukkuu Hesaria yhtä intohimoisesti kuin Hannu-Pekka Komonen ja Kustaa Käki seuraavat Espanjan politiikkaa ja jalkapalloa. Saamme lukea, millainen intohimo on alumnitoiminta sekä mitä Suomen hallitus tekee suitsiakseen kansan viinanhimoa. Lisäksi muuan antropologi pohtii, mitä on toisten intohimojen kopiointi ja mitä tunteita se herättää. Kajahdus toivottaa lukijoilleen hyvää kesää ja tervetulleiksi uudet fuksit. Iiris Annala Päätoimittaja 5

Alumnipalsta HAASTATTELIJA: Iiris Annala

Yhteiskuntapolitiikasta valmistunut Anna Huttunen työskentelee ympäristöministeriössä ylitarkastajana. Millainen ympäristöministeriö on työpaikkana? Puolen vuoden kokemuksellani mukava. Ja vaikka paljon puhutaan julkisen puolen byrokraattisuudesta ja siitä, kuinka asiat tapahtuvat hitaasti, on työ täälläkin tekijälleen nopeatempoista ja vaihtelevaa. Ehkä selkeä ero aiempiin työpaikkoihini verrattuna on ministeriön työntekijöiden korkea keski-ikä. Olenkin työyhteisömme juniori. Se on kuitenkin ammatillisen kehittymisen kannalta positiivista, onhan ympärilläni hurjasti osaamista. Ministeriöt ovat suosittuja harjoittelupaikkoja valtiotieteellisessä. Miten sait jalan pysyvästi oven väliin? Valmistuin viime syyskuussa ja olin hetken työttömänä työnhakijana. Pääsin marraskuun alussa työelämävalmennukseen ympäristöministeriöön ja hoidin ilmeisesti hommani kunnialla, sillä tammikuun alusta lähtien olen ollut virkasuhteessa ympäristöministeriöön. Pysyväähän tämä ei ole, vaan kyseessä on ajan hengen mukaisesti vuoden mittainen määräaikaisuus vuorotteluvapaan sijaisena. Toivottavasti pätkää kuitenkin seuraa toinen pätkä. Kerro työtehtävistäsi ja tavanomaisesta työpäivästäsi. Nimikkeeni on ylitarkastaja ja työskentelen hallintoyksikössä, voimavarojen ohjaus -ryhmässä. Vastuullani ovat ministeriön henkilöstön osaamisen ja työyhteisön kehittäminen sekä henkilöstökoulutuksen suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta. Tänä vuonna selkeä suurempi kokonaisuus on ympäristöministeriön sisäisen mentorointiohjelman järjestäminen. Lisäksi olen ministeriön koulutusyhteyshenkilönä hallinnonalan koulutuksen ohjauksessa, suunnittelussa ja yhteensovittamisessa. Olen myös mukana ministeriöiden yhteisessä kehittäjäverkostossa. Tehtävään kuuluu myös luonnollisesti jonkin verran sisäistä viestintää. Lisäksi autan tarpeen mukaan muissa henkilöstöhallintoon liittyvissä tehtävissä, viimeisimpänä esimerkkinä henkilöstötilinpäätöksen valmistelu. Työpäivät vaih6

televat aika lailla, joten tavanomaista työpäivää ei taida olla. Yhtenä päivänä olen työpisteellä koko päivän ja toisena en juuri lainkaan, riippuen kokouksista, koulutuksista ja muista tilaisuuksista. Jos opiskelija tietää jo opiskelu-aikana, missä haluaisi olla töissä, hän voi valita sivuaineita tai graduaiheen työllistymismahdollisuuksia tukevasti. Opiskelitko yliopistossa ollessasi aineita tai käsittelikö gradusi teemoja, jotka suuntasivat tulevaan työpaikkaan? Tein harjoitteluni Työterveyslaitoksella ja sen jälkeen jäin vielä puoleksi vuodeksi apulaistutkijaksi projektiin, jonka osana kirjoitin graduni kestävästä työstä. Eli omalla kohdallani harjoittelupaikka ja gradun teema ovat sellaisia tekijöitä, joilla on ollut merkitystä tulevaisuuden kannalta. Sivuaineita en ehkä ole miettinyt niin tarkkaan kuin monet muut, vaan olen lukenut sitä mikä on kiinnostanut. Yhtenä sivuaineena minulla oli esimerkiksi monitieteinen ympäristökokonaisuus. Kyseisellä aihealueella ei sinällään ole tekemistä henkilöstöhallinnon kanssa, mutta omasta näkökulmastani katsoen on mielekästä olla töissä organisaatiossa, jonka substanssikin kiinnostaa. Millaisia muistoja sinulla on Stigmasta ja koetko hyötyneesi järjestötoiminnasta työssäsi? Stigma on mahtavuutta! Olin itsekin aktiivisesti mukana toiminnassa, tosin ihan viimeisinä opiskeluvuosina vähemmän. Heiskasen hallituksessa toimin kulttuuri- ja ympäristövastaavana ja Hiilamon hallituksessa varapuheenjohtajana. Se oli vauhdikasta aikaa! Ja kyllä, ainejärjestötoiminta opettaa myös työelämässä hyödyllisiä taitoja, esimerkiksi suurten tapahtumien järjestämistä. Lisäksi olen saanut toiminnan kautta paljon ihania ystäviä.

Kirja-arvostelu Teksti: Iiris Annala KUVA: Into Kustannus

1960-luvun radikalismista – taas kerran Bjarne Nitovuoren Barrikadimaisteri – Pentti Järvinen ja 60-luvun marssijat (Into Kustannus 2013) käy yksityiskohtaisesti läpi ne 1960-luvun radikaaliliikkeet, jossa poliosta kärsinyt, lastenkodissa varttunut ja Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Pentti Järvinen (1936–2001) toimi. Nimi Barrikadimaisteri viittaa suojelupoliisin Järviselle antamaan lempinimeen. Järvinen oli varsinainen mielenosoitus-organisaattori. Hän toimi rukouslauantain lakkautusta ajaneessa Lokakuun 16. päivän liikkeessä, Sadankomiteassa, Työväen Sivistysliitossa, Työväen ja Pienviljelijöiden Sosiaalidemokraattisessa liitossa (TPSL) sekä Vietnamin Ystävyyden Komiteassa. Hänellä oli kaksi poliittista missiota: ulkoparlamentaarisen toiminnan vahvistaminen sekä puoluepoliittisten instituutioiden muuttaminen sisältä päin. Järviselle kävi lopulta kuten monelle radikaalille käy: instituutiot muuttavatkin heidät. Sosialistina itseään pitävä Järvinen liittyi TPSL:n hajottua SDP:hen. Kirja piehtaroi 1960-luvun radikalismissa ottamatta huomioon marssijoiden vastustajien näkemyksiä. Jotkut suurten ikäluokkien edustajiat, jotka edustivat 1960-luvun radikaaliksi väitetyssä ilmapiirissä konservatiivien ääntä tai sukupolven epäpoliittista ainesta, eivät identifioidu kyseisellä vuosikymmenellä vallinneisiin ideologioihin. Näitä ihmisiä ärsyttävät tähän kiisteltyyn vuosikymmeneen liitetyt stereotypiat, joita myös Barrikadimaisteri viljelee. Suurimmalle osalle 1960-luvun nuorista aikuisista marssijoiden edustamat arvot, kuten ulkoparlamentaarinen toiminta, antiautoritäärisyys, uskonnonvastaisuus ja pasifismi, olivat etäisiä. Monelle yhteiskuntapolitiikan opiskelijalle perusopintoihin kuuluneesta tiedekuntatentistä tuttu Semi Purhosen, Tommi Hoikkalan ja J.P. Roosin teos Kenen

sukupolveen kuulut? Suurten ikäluokkien tarina käsittelee 1960-luvun radikalismia suuria ikäluokkia jakavana sosiaalisena representaationa. Tämä kaksijakoisuus ei tule esiin Barrikadimaisterissa, jonka vahvuus on 1960-luvun radikaaliliikehdinnän sekä kansalaisjärjestöjen ja vasemmistopuolueiden sisäisten ristiriitojen yksityiskohtaisessa erittelyssä. Lukiessani panin merkille opiskelijatoiminnassa tapahtuneen muutoksen. Toisin kuin 1960-luvulla, jolloin opiskelijaedunvalvontaelinten kuten HYY:n agendalla olivat yleispoliittiset aiheet, keskittyy opiskelijatoiminta nykyisin yhä yksipuolisemmin opiskelijaedunvalvontaan. Se, pitäisikö ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien keskittyä opiskelijaedunvalvontaan vai ottaa kantaa valtakunnanpolitiikkaan, jakaa mielipiteitä opiskelijaedunvalvontaelinten keskuudessa.

Kolumni

Helsingin Sanomat tuhoaa itsensä Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat on kunnostautunut viime aikoina. Laskevien levikkien, digitalisoitumisen ja talouskriisin aikoina lehti on alkanut näyttää ärisevältä, katkeralta ja ennen kaikkea homehtuneelta reliikiltä joka on matkalla lopulliseen unohdukseen. Lopullinen pohjakosketus tuli äskettäin maaliskuussa, kun Hesari unohti paperiversiostaan uutisen koskien opiskelijoiden suurmielenosoitusta. Milloin koskaan yhtään missään tässä maassa on nähty viidentuhannen ihmisen mielenosoituksia? Sen sijaan lehden kannessa oli pankin lainamainos. Jos tämä ei ole täysin tietoista irvailua demokraattiseen päätöksentekoon olennaisesti kuuluvaa sananvapautta vastaan, niin ei sitten mikään. Mikä sitten on Erkon mafian mielestä tärkeää? Ehkäpä uutiset Euroopan unionin loistokkuudesta? EU:n saatua Nobelin rauhanpalkinnon viime vuoden lopulla lehti hehkutti estottomasti: ”Ohh, joko se on varmistunut? ”Herman van Rumpuyn upeat kasvot hehkutuksen yhteydessä todistivat suomalaisen lehdistön lippulaivan lopullista itsehäpäisyä. Ilmiselvän eurojärjestelmän toimimattomuus, miljoonat työttömät, demokratian polkeminen ja fasismin nousu eivät tällaisen upean PRkampanjan rinnalla ole mitään. Toimituspäällikkö Jussi Pullisen äskettäinen kirjoituksen otsikko ”Ilman EU:ta emme olisi mitään ” kertoo kaiken tarpeellisen lehden linjasta. Ikään kuin pohjoismainen yhteistyö ei olisi saavuttanut samankaltaista vapaata liikkuvuutta jo 1950-luvulta lähtien. Suomi ehti myös ennen EU:hun liittymistä kuulua hetken Euroopan talousalueeseen (ETA), joka takaa samoja vapaan kaupankäynnin ja liikkuvuuden ulottuvuuksia kuin EU. Uutisointi EU:n toiminnasta on siten usein informaatioköyhää sekä omiaan syventämään juopaa kansalaisten ja eliitin välillä. Toimittajien tietoinen tai tiedostamaton kyvyttömyys kertoa uusien EU-päätösten merkityksestä samoin kuin lehden avoin unionin hehkutus tekevät siitä suomalaisten ikioman Pravdan, yhden totuuden torven. Tämä on havaittu jopa akateemisen tutkimuksen tasolla. Katri Vallasteen tuoreen väitöskirjan mukaan EU-kriitikoita ja vastustajia käsitellään leh-

dessä väheksyvästi, vaikka taustalla on aito huoli hyvinvointivaltiollisista rakenteista. Lehden toimittajia sinänsä käy välillä sääliksi. Monet hienot jutut, joiden eteen on ilmiselvästi paiskittu töitä, hautautuvat asenteellisen kuonan alle. Tuorein, 14.4 ilmestynyt todella hieno artikkeli paljasti, miten Kroatia käytti yhdysvaltalaisen turvallisuuspalvelun palveluksia Kroatian sodassa sekä sen, miten Haagin tuomioistuin on yhdysvaltojen intressien ohjattavana. Monet Helsingin Sanomien toimittajista ovat myös joutuneet kirjoittamaan Sanoman avustajasopimuksen. Lainaus Journalisti-lehden jutusta: ''Sanoma vaatii freelancerin tuottamaan aineistoon paitsi kaikki taloudelliset oikeudet myös oikeuden uusiokäyttää sitä. Yhtiö vaatii oikeudet jopa sellaiseen käyttöön, jota allekirjoitushetkellä ei voida yksilöidä - - - Suostuessaan SMF:n julkaiseman lehden haastateltavaksi, kansalaisen odotetaan hyväksyvän nimensä ja kuvansa esiintymiseen myös muualla. Freelancer velvoitetaan selvittämään kuvattavalle ja haastateltavalle, että kaikkea mitä he sanovat ja näyttävät, voidaan käyttää missä ja milloin vain. Sopimus määrää freelancerin yksin maksamaan kaikki vahingonkorvaukset ja oikeudenkäyntikulut, jos aineiston käytöstä tulee riitaa.'' Mitä HS:lla sitten voisi olla tarjottavanaan? Ainakin sillä on tarvittavat resurssit siihen, että se voisi olla vallan vahtikoira niin halutessaan. Tällä hetkellä lehti on menossa kaikilla mittareilla arvioituna kovaa alaspäin. Pörssiyhtiöt ja journalismi eivät muutenkaan näytä olevan toimiva yhtälö: Vasta omistajanvaihdos voi tuoda suurempia muutoksia ja kenties muuttaa koko Suomen keskusteluilmapiiriä avoimempaan ja pragmaattisempaan suuntaan. Kirjoittajan poliittinen identiteetti vaihtelee kommunistin ja äärikeskustalaisuuden välillä.

TEKSTI: Teemu Salmela

Sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan alumniyhdyshenkilöinä toimivat Liisa Mäkinen (vas) ja Nina Kahma.

Alumnitoiminnan A ja O TEKSTI ja KUVA: Terhi Korkiala

Mikä on alumni? “Jokainen valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskellut, työskennellyt tai tiedekunnasta valmistunut on alumni.” Näin määritellään sana “alumni” valtiotieteellisen tiedekunnan nettisivuilla. Alumnitoiminnan ytimessä lienee ajatus siitä, että kaikki yliopistossa opiskelleet säilyisivät myös valmistuttuaan osana yliopistoyhteisöä. Periaatteessa myös opiskelijat ovat siis alumneja jo opiskeluaikanaan, vaikka käytännössä sillä useimmiten tarkoitetaan jo valmistuneita.

tyä niin opiskelijoille, oppiaineelle kuin valmistuneillekin. Opiskelijat pääsevät alumnitapahtumien kautta tapaamaan omasta pääaineesta valmistuneita henkilöitä ja kuulemaan näiden kokemuksia työelämästä. Alumnit toimivatkin tärkeänä linkkinä nykyisten opiskelijoiden ja työelämän välillä. Oppiaine saa alumnien kautta tunnettavuutta työmarkkinoilla, ja toisaalta myös yhä useammat voivat kiinnostua oppiaineesta ja sen tarjoamista sivuainemahdollisuuksista. Entisten opiskelijoiden kokemukset voivat olla hedelmällisiä myös tutkinnon kehittämisen kanMitä hyötyä alumnitoiminta tuo muka- nalta. Valmistuneet puolestaan pääsevät alumnitoiminnan kautta tapaamaan entinaan? Parhaimmillaan alumnitoiminta tuo hyö- siä opiskelutovereitaan ja vaihtamaan näi10

piaineen, ainejärjestön tai tiedekunnan alumnivastaavaan. Tällä hetkellä sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan alumniyhdyshenkilöinä toimivat Nina Kahma ja Liisa Mäkinen. Lisäksi sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan opiskelijoilla on myös oma alumniryhmänsä Facebookissa. Ryhmä toimii tärkeänä yhteydenpitovälineenä alumnien välillä. Ryhmä on kaikille oppiainetta opiskelleille avoin, siis nykyisillekin opiskelijoille. Myös Sosiaalipoliittinen yhdistys voidaan nähdä yhtenä alumnitoiminnan muotona. Osallistumalla yhdistyksen taMillaisissa puitteissa alumnitoimintaa pahtumiin saa helposti tietoa ajantasaisesta tutkimuksesta sekä tietenkin tapaa järjestetään? Monilla oppiaineilla on oma alumniyh- muita oman alan opiskelijoita ja jo valdistyksensä, joka toimii pitkälti alumnien mistuneita. oman aktiivisuuden varassa. Pisimmälle alumniyhdistystoiminnan juuret juonta- Juttu perustuu osittain Nina Kahman vat Valtio-opin Seniorit ry:llä, joka on toi- ja Liisa Mäkisen kanssa käytyihin minut omana yhdistyksenään jo vuodes- keskusteluihin, valtiotieteellisen ta 1999 saakka. Kaikilla oppiaineilla alum- tiedekunnan nettisivujen tietoon sekä nitoiminta ei kuitenkaan tapahdu rekis- kirjoittajan omiin ajatuksiin. teröidyn yhdistyksen alaisuudessa, vaan toiminta voi olla vapaamuotoisempaakin, Hyödyllisiä linkkejä: kuten esimerkiksi Stigmalla on ollut. Nyt Helsingin yliopiston alumnikampus: http://alumnikuitenkin myös sosiaali- ja yhteiskunta- verkosto.helsinki.fi/ politiikan alumneille on suunnitteilla re- Sosiaalipoliittinen yhdistys: http://sosiaalipoliittikisteröidyn yhdistyksen perustaminen. nenyhdistys.fi/ Näillä näkymin yhdistyksen perustamis- Facebook-ryhmä: Sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan kokous järjestetään kesäkuussa 2013 – täs- alumnit tä toivottavasti kuullaan lisää lähiaikoina! den kanssa kokemuksia työelämästä, tutustumaan nykyisiin opiskelijoihin, kuulemaan esimerkiksi oppiaineen (ja tiedekunnan) ajankohtaisista uutisista ja tutkimuksesta sekä saada tietoa täydennys- ja jatkokoulutusmahdollisuuksista unohtamatta tietenkään mukavia tapahtumia ja juhlia, joista hyötyvät kaikki. Valtiotieteellisen tiedekunnan mukaan alumnitoiminnan tavoitteena onkin pitkäkestoinen kumppanuus, josta on hyötyä ja iloa niin alumneille itselleen kuin tiedekunnalle oppiaineineen.

Miten mukaan? Alumnitoimintaa järjestetään niin yliopiston kuin tiedekunnankin osalta, mutta myös esimerkiksi osakuntien puolesta. Ensiaskel alumnitoimintaan liittymiseen voi olla vaikkapa rekisteröityminen Helsingin yliopiston tarjoamalle maksuttomalle virtuaaliselle alumnikampukselle. Siellä rekisteröidytään automaattisesti oman pääaineen alumniksi. Alumnikampukselta löytyy helposti myös muita samasta pääaineesta valmistuneita. Kampukselle voi rekisteröityä jo opiskeluaikana, ja sieltä löytää tietoja esimerkiksi siitä, missä paikoissa omasta oppiaineesta valmistuneet ovat työskennelleet. Alumnitoimintaan pääsee mukaan myös ottamalla yhteyttä esimerkiksi op11

Skrode – Stydi ry:n vastaperustettu isosisko Sosiaalityön alumnitoiminta on tarkoitus polkaista vihdoin kunnolla käyntiin oman yhdistyksen voimin. Yhdistyksen tarkoituksena on olla opintojen päättymisen jälkeen linkki yliopistomaailman, työelämän sekä entisten ja nykyisten opiskelijoiden välillä. Skrodelaisia ovat kaikki sosiaalityötä Helsingin yliopistossa opiskelleet tai opettaneet. Skrode on perustettu 22.2.2013, ja ainakin vielä tässä vaiheessa toimitaan rekisteröitymättömänä. Skrode haluttiin perustaa, koska sosiaalityöstä valmistuneet tarvitsevat ja haluavat pitää yhteyttä kollegoihinsa työelämän alettua. Alumnitoiminta antaa mahdollisuuden säilyttää yhteys omaan kotiyliopistoon valmistumisen jälkeen. Se myös mahdollistaa sosiaalityön tuoreen tutkimustiedon, opetuksen ja työelämätarpeiden linkittymisen toisiinsa entistä vahvemmin. Samalla samanhenkiset ihmiset voivat oman kiinnostuksensa mukaan kokoontua esimerkiksi keskustelemaan ajankohtaisista teemoista ja saamaan ammatillista vertaistukea. Skroden tulevaa toimintaa ollaan vasta suunnittelemassa, ja kaikki ehdotukset ja ideat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tähän mennessä puhetta on ollut esimerkiksi alumnien keskinäisestä verkostoitumisesta, ajankohtaisista tutkimuksista keskustelemisesta, tiedettä ja viiniä -tyyppisistä tapahtumista, gradutukiryhmistä, mentoroinnista, retkistä ja virkistäytymisestä kuten sitseistä, alumnien sponsoroimasta ”kirjastosta" sosiaalityön opiskelijoille sekä kannanotoista ja vaikuttamisesta. Tällä hetkellä suunnittelun takana on vielä pieni joukko vastavalmistuneita stydiläisiä, mutta Skrodella on jo oma sähköpostilista ja Facebook-ryhmä, joka löytyy hakusanalla ”Skrode”. Lähiaikoina on tarkoitus saada kasaan ”työrukkanen”, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti ja suunnittelee ja järjestää toimintaa. Jos ja kun olet kiinnostunut, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen: hannamaria.elo@gmail.com. Hanna Elo Sini Kankaanpää Anna Tervonen

KUVA Iina Kaikkonen

Kahvilla Kapkaupungissa – keskustelunaiheena intohimo Päätin haastaa parhaan eteläafrikkalaisen ystäväni keskustelemaan intohimosta eräänä tiistai-iltapäivänä kahvin äärellä Kapkaupungin keskustassa. Hei Bhuti, miten määrittelisit intohimon? - Minulle intohimo on tunne, joka saa minut sitoutumaan ja tekemään asioita. Esimerkiksi tunnen suurta intohimoa jalkapalloa kohtaan. Himoni jalkapalloon on jopa suurempi kuin kuin himoni naisiin, haha. Voisitko selittää vähän tarkemmin, mitä tarkoitat. Miten sitoutuminen liittyy intohimoon? -Intohimo on minulle syy herätä aamulla. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ensin tulee intohimo ja sen jälkeen sitoutuminen. Intohimo tulee ja menee niin kuin kaikki tunteet, mutta aito sitoutuminen on tärkeämpää, se on jotain pysyvää. En mene aamulla töihin sen vuoksi, että tuntisin suurta intohimoa töitä kohtaan. Menen töihin, koska olen sitoutunut menemään sinne. Sama pätee myös ihmissuhteisiin. Okei, no voisimmekin puhua seuraavaksi ihmissuhteista. -Olen vahvasti sitä mieltä, että parisuhteessa on kyse sitoutumisesta, eikä niinkään intohimosta. Ensin luultavasti tunnet suurta intohimoa toista ihmistä kohtaan – ihastut. Toinen ihminen saa sinut tekemään asioita, joihin et uskonut edes pystyväsi. Intohimo muuttuu ajan kanssa ja ehkä katoaakin, mutta jos olet sitoutunut olemaan jonkun kanssa, on hän edelleen vierelläsi tukemassa sinua. Intohimo puskee sinua tekemään asioita, mutta se, mikä saa sinut pysähtymään ja jäämään, on jotain muuta. Tämän jälkeen keskustelu jatkui intohimosta monta tuntia. Siirryimme kahvilasta oluen äärelle ja seuraamme liittyi myös namibialainen ystävämme. Jos jotakin niin intohimo selittää sen, miksi on oikein mennä katsomaan jalkapallo-ottelua viimeisillä rahoillaan – if not, why not.

Teksti: Minna Larvio

TEKSTI: Aki Tetri KUVA: Iiris Annala

Divide et impera

ajota ja hallitse. Neuvo on vanha, mutta toimii tänäkin päivänä. JokaiH nen menestyvä poliitikko ja vaikuttaja tie-

muiden heikossa asemassa olevien väestöryhmien usuttamista toistensa kimppuun. Eri väestöryhmät alkavat peloissaan tää, että vastustajien rivien hajottamisella syyttää toisiaan. Opiskelijat ovat eläkeläisja vastustajien sisäisiä ristiriitoja ruokki- ten mielestä laiskoja, eläkeläiset opiskelimalla saa omat toiveensa paremmin läpi. joiden mielestä ahneita, työttömät ja maa2000-luvun Suomi ei ole tästä mikään hanmuuttajat milloin mitäkin, ja soppa on poikkeus. Esimerkiksi voidaan ottaa työ- valmis. urakeskustelu, jonka hokemien mukaan Temppu on tietenkin mitä klassisin. työuria on pidennettävä ja keppiä annettava. Työurien pidentäminen ei tarkoiKysymys voitaisiin asettaa myös toita – vaikka näin voisi luulla – työn laa- sella tavalla: voisivatko esimerkiksi sedun parantamista, työelämän autonomi- kä opiskelijat että eläkeläiset pitää pienet, suuden tai demokraattisuuden lisäämis- usein riittämättömät etunsa? Yhdysvaltatä eikä edes lisää työpaikkoja, jotta haet- laisen taloustieteilijän Dean Bakerin mutavia töitä olisi. Työurien pidentäminen kaan vastaus on ilmiselvä. Jo yksinkertaimerkitsee huonoimmassa asemassa olevi- sen matematiikan ja taloustuntemuksen en väestönosien etujen vastakkainasette- avulla huomaamme, että työn tehokkuulua. Poliittisen päätöksenteon piiriin kuu- den kasvu voidaan suunnata haluamiimluu ainoastaan kysymys siitä, keneltä ni- me tarkoituksiin. Rahaa eläkkeisiin ja pistetään vähiten. opintotukiin on, jos niin tahdomme. Käytännössä työurien pidentäminen Mikäli tuottavuus kasvaisi seuraatarkoittaa eläkeläisten, opiskelijoiden ja van 25 vuoden aikana samaa tahtia kun 14

se on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana, työntekijöillä olisi Bakerin mukaan 75 prosenttia suurempi (inflaatiokorjattu) palkka. Tässä oletuksena on, että työntekijät saisivat osansa tuottavuuden kasvusta, eikä hyöty valuisi pääoman omistajille, kuten etenkin Yhdysvalloissa on tapahtunut. Sanomattakin lienee selvää, että 75 prosenttia suuremmasta palkasta on helpompi maksaa huoltosuhteen heikkenemisestä johtuvia korkeampia veroja.

On syytä huomata, että tuottavuuden kasvu ei ole näin suoraviivaisesti muutettavissa palkankorotuksiksi. Lisäksi Baker käyttää esimerkkinään Yhdysvaltoja. Selvää kuitenkin on, että tuottavuuden kasvua voidaan käyttää sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen ylläpitämiseen. Tätä näkökulmaa ei kuitenkaan ole tuotu esille Pekka Himasen visioissa tai Helsingin Sanomien kolumneissa. Voi olla toki mahdollista, että maamme eturivin ajattelijat eivät ole tulleet yksinkertaisesti ajatelleeksi tätä mahdollisuutta. Tai sitten sitä ei ole vain haluttu tuoda esille. Kysymys kuuluukin: kuka hajottaa ja ''Työurien pidentäminen merkitsee huonoimmassa asemassa ole- miksi?

vien väestönosien etujen vastakkainasettelua. Poliittisen päätöksenteon piiriin kuuluu ainoastaan kysymys siitä, keneltä nipistetään vähiten.

Pienpanimot ja alkoholipolitiikka käymistilassa TEKSTI: Simo Raittila KUVA: Iiris Annala

Olutkulttuuri kasvattaa suosiotaan Suomessa samalla, kun sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään alkoholipolitiikan kokonaisuudistusta. Joidenkin mielestä tuottajien- ja harrastajien näkökulma on unohtunut, ja poliitikot valmistautuvat kurittamaan harrastajia. Suome hallituksen esitys uudeksi alkoholilaiksi on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2014. Uudistustyön tavoitteena on "ehkäistä alkoholin aiheuttamia haittoja, tehostaa valvonnan vaikuttavuutta ja lisätä kansalaisten mahdollisuuksia vaikut16

taa oman elinympäristönsä turvallisuuteen ja häiriöttömyyteen". Julkisuudessa on toistaiseksi keskusteltu keskioluiden siirtämisestä ruokakaupoista Alkoon, baarien sulkemisesta aiemmin illalla ja kauppamyynnin sallimisesta vasta nykyistä kello yhdeksää myöhemmin. Mainonnan rajoituksista päätetään pian. Hallitus päätti jo korottaa alkoholiveroa – siis opiskelijan tuopin ja tölkin hintaa. Samaan aikaan suomalaisessa olutkulttuurissa on elämää. Uusia, pieniä panimoita syntyy kuin sieniä sateella, ja isotkin panimot vastaavat tiukentuvaan politiikkaan tuotekehittelyllä. Tuoreen, syksyllä tuotantonsa aloittavan Pyynikin Käsityöläispanimon puuhamies Tuomas Pere kaipaa alan puolesta puhujia: - Kulttuuri on muovautumassa. Tarvitaan ihmisiä, jotka tuovat intohimonsa kuuluville. Trendi käsityöläsoluihin on olemassa, mutta prosessi panimon perus-

tamisessa on hieman vaativa. Sata vuotta sitten Tampereella oli portteritehtaita melkein kymmenen samaan aikaan käynnissä. Miksei nytkin? Tähän maahan tarvitaan ainakin 30 pienpanimoa lisää. Pienpanimotkin valmiita verokarkuun Viroon Alkoholin aiheuttamien haittojen hinnaksi yhteiskunnalle on arvioitu noin miljardi euroa vuodessa.* Näitä haittoja pyritään hillitsemään kokonaiskulutusta laskemalla. Tämä voidaan tehdä joko veroja korottamalla tai saatavuutta rajoittamalla. Tehokkainta on vaikuttaa pullon hintaan verotuksella, sillä alkoholin hintajousto on korkea: kun hinta nousee vähänkin, kulutus vähenee paljon. Verosääntelylle on kuitenkin esteitä. Tilastoimaton tuonti Virosta lisääntyy verojen noustessa: - Vanha fraasi on, että myynti siirtyy verotuksen kiristyessä Viroon. Jopa meidän mittakaavan panimotoiminta on valmistautunut siirtämään tuotantoansa Tallinnaan sekä suunnitellut maastavientiä Viroon ja sen sieltä myymistä, mikäli oluen kaltoinkohtelu jatkuu, Pere paljastaa. Hänen kotipanimonsa ei tällaista suunnittele. Tamperelaisesta käsityöläispanimosta piti aluksi tulla pieni panimoravintola, mutta koska siitä innostui isompi joukko, lähestymistapaa muutettiin. Omistajiksi tulikin yli 300 henkilöä ja yhteisöä. Seuraavan osakeannin jälkeen jäseniä pitäisi olla 2000. - Käsityöläispanimo meillä tarkoittaa, että valmistuksen kaikki osuudet tehdään käsin. Maltaat rouhitaan itse. Mäski, siirrot ja mittaukset tehdään käsin ja paljolti aistinvaraisesti. Ylimääräisiä suodattimia ei käytetä. Emme myöskään pastöroi. Panimolaiset unelmoivat myös esimerkiksi omasta humala-, marja- ja hedelmätarhasta. Osakkaat pääsevät osallistumaan oluiden valmistukseen ja suunnitteluun. Laajasta työnjaosta huolimatta tarkoitus on yhä tehdä osakkaille voittoa. - Mielestäni pienpanimoiden tulee saada omata oikeus myydä myös vahvempia tuotteitaan panimolta, kuten viinitiloillakin on. Lakiehdotuksen mahdollistami-

nen jokin aika sitten tyssäsi heti alkuunsa. Perustelut olivat todella ontuvia ja jättivät mielenkiintoisen kuvan ministeriön toiminnasta. "Oluella itsessään ei ole terveyshaittoja" Taistelussa alkoholilainsäädännöstä rintamalinjat vedetään kulttuurin ja terveyden välille. Esimerkiksi Käsityöläispanimon voi katsoa säilyttävän ja kehittävän kulttuuria. Tulossa on perinteitä kunnioittavia yrtti-, marja- ja muinaisoluita. Kansanterveyteen tähtäävä politiikka voi kuitenkin tehdä panobisneksestä vaikeaa. Olut on silloin tällöin lööpeissä iloisten terveysvaikutustensa ansiosta. Terveysvaikutukset ovat “uutinen”, koska ne ovat poikkeus odotettuun. Yleensä olut nähdään lihottavana, terveydelle haitallisena ja humalaista häiriötä kaupunkikuvassa aiheuttavana. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. - Mielestäni oluella itsessään ei ole terveyshaittoja. Humalanhakuisella juomisella on. Tämä on eri asia, Pere huomauttaa. Kohtuukäytöllä on tutkittu olevan jopa positiviisia terveysvaikutuksia ja esimerkiksi Keski-Euroopan tasaisempi juominen voi johtaa suurempaan kokonaiskulutukseen pienemmillä haitoilla. Suomalaisten alkoholinkulutus on viime aikoina laskenut, mutta silti politiikkaa leimaa kontrollin kaipuu. - Kieltäminen ja estäminen tässä kansassa kääntyy itseään vastaan. Tosiasia on, että esimerkiksi meidän oluita nauttiessa humalanhakuisuus vähenee. Oluitamme tulisi nauttia hyvien ajatusten kera. Hitaasti ja aistien, lasista, ei liian kylmänä. Ehkä hymyillen. Kirjoittaja on yhteiskuntapolitiikan opiskelija ja harras olutharrastaja. * Tarkalleen 765 – 1016 miljoonaa euroa. Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2011.

ALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLU

Kaisa-talon aulasta tavatuilla opiskelijoilla o haastattelijat: Kukka Suonio ja Iiris Annala KUVAT: Kukka Suonio

Otto, 24, yhteiskuntapolitiikka "Opiskelu. Täytyy löytyä intohimoa graduntekoa varten.''

Minna, 30, folkloristiikka "Musiikki."

Petra, 32, sosiaalityö "Laulu."

Miran, 30, poliittinen historia "Kirjoittaminen."

Kasperi, 22, talous- ja sosiaalihistoria "Juusto ja madot!"

Verna, 23, antropologia "Hyv채t tarinat."

Inka, 22, sosiologia "Valokuvaus."

Johanna, 22, sosiologia "Suhtaudun intohimoisesti kaupunkisosiologian seminaariin!"

GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP GALLUP

oli intohimoja niin taidetta kuin kurssejakin kohtaan.

Oma juttu jakoon Nyky-yhteiskunnassa, etenkin länsimaissa, on tärkeää pyrkiä löytämään itsensä ja oma juttunsa. On oltava lähes intohimoinen suhde johonkin. Ihmiset pitävät tärkeänä, että se jokin olisi työ, mutta se jokin aamuisin sängystä ylös vetävä voima on useinmiten muualla kuin töissä. Tärkeintä kuintekin on, että se jokin on juuri se oma juttu. Taannoin eräs ystäväni puhahti harmistuneena tuttavastaan, kuinka hän ”on ottanut kaikki mun jutut omiksi jutuikseen, yhtäkkiä kaikki se mitä mä teen onkin siitä siistiä ”. Olin myötä harmistunut. Mitä joku nyt tuolla lailla matkii? Ei tutulla voi ihan tasan samat ”omat jutut” olla kuin ystävälläni. Tein taannoin muutaman päivän keikan lastentarhassa. Ystäväni matkijatuttu palautui mieleeni, kun kuulin lasten vaihtavan omia lempieläimiään sitä mukaan, kun joku toinen nimesi kiintoisamman uuden lempieläimen. Jotkut vaihtoivat lempieläimensä kissasta hevoseen siksi, että voisivat ”bondata” tietyn ihmisen kanssa. Jotkut vaihtoivat lempieläintään varmaankin siitä yksinkertaisesta syystä, että tiikeri olisi sittenkin kivempi lemppari kuin koira. Sitä, mikä itsestä lopulta onkin siisteintä, ei välttämättä tiedosteta ennen kuin joku muu sanoo sen. Saman tai samantyyppisen lempieläimen omaa20

TEKSTI: Rita Soive KUVA: Julia Sand

ville muodostui yhteiset leikit. Eläintä muutettiin, jos pyrittiin vaihtamaan toiseen porukkaan leikkimään: ” Mut mä sanoin ihan ekaks marsu, ennen ku Olivia sano koira. Mä sanoin sit kans koira ku meil on Musti ”. Samaan tapaan aikuinen vaihtaa kevyesti kuvausta luonteestaan, jos työpaikka haluaa organisoivan tai luovan myyntiassistentin.

''Samaan tapaan aikuinen vaihtaa kevyesti kuvausta luonteestaan, jos työpaikka haluaa organisoivan tai luovan myyntiassistentin. Lapsille sallitaan matkiminen ja mielen muuttuminen tilanteen mukaan. Kuitenkin esimerkiksi päiväkodin työntekijä yrittää usein vahvistaa lapsen omaa näkemystä ja tukea ajatusta, että jokaisen pitäisi toteuttaa esimerkiksi pääsiäisnoidan puku juuri sillä värillä, millä itse alun perin halusi, eikä vaihtaa väriä heti, kun kuulee minkä värisen puvun kaveri tekee. Mutta toisaalta: mistä sitä tietää, vaihtoiko joku vihreänsä pois juuri siksi, että huomasi keltaraidallisen kankaan olemassa olon, kun kaveri noukki tämän värin pinosta? Tällöin on toki suuri vääryys kieltää lasta vaihtamasta mieliväriä, mutta toisaalta olisi yritettävä estää muiden mallin mukaan menemistä. Päiväkotivaiheessa olevan lapsen oman halun rajat ovat rajatut. Paikoin varmasti kovin etnosentrisestä näkemyksestäni johtuen kauhistuin vallan, kun pieni Ella ei saanut halustaan huolimatta suunnitella noidalleen täysin mustaa pukua: ” Se on liian synkkä, kevät tulee ”, lastentarhanopettaja virkkoi. Lapsen päähän istutettiin tuossa samai-

sessa tilanteessa seuraava malli: kevät on yhtä kuin epäsynkkyys siinä missä musta on yhtä kuin vääjäämätön synkkyys. Luovuutta ei saa sekoittaa vallalla oleviin käsityksiin, kuten kevään kirkkauteen. Ehkä lapsi olikin seuraava Paola Suhonen, mutta joka luovuutensa jatkuvasti rajoitettuna ei näkisi koskaan syytä yrittää mitään vanhempana, sillä oma näkemys käyttää värejä estottomasti rajattiin lapsuudessa. Ehkä liioittelen, mutta kenties näin todella voi käydä, jos lapsi on herkkä persoona.

''Vie aikaa, ennen kuin opimme tasapainottelemaan oman tahtomme ja ryhmään mukautumisen välillä. Viime vuoden esikoulutyökokemukseni ja tämän kevään keikkatöideni perusteella väittäisin, että ryhmässä toimiessaan vain harva lapsi toimii täysin sen mukaan, miten itse parhaaksi näkee ilman, että kenenkään muun toiminta vai-

kuttaa. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Parhaan kiinnityksen ryhmään saa, kun mukautuu ryhmään sopivasti. Lapsi on usein ajatuksiltaan aikuista joustavampi, koska periaatteita, joiden takana täytyisi joustamattomana seistä, ei ole. Pienelle lapselle vain ryhmässä pärjääminen merkitsee. Nykyään moni niin sanottua ’’omaa juttuaan’’ toteuttava aikuinen miettii, mitä muut ajattelevat tästä omasta jutusta. He siis yhä haluavat pärjätä ryhmässä, joka voi joskus merkitä koko ympäröivää yhteiskuntaa. Vie jonkin verran aikaa, ehkä jopa koko elämän, rakentaa tasapainoista minää sekä keksiä, mikä se niin sanottu oma juttu on. Oma juttu voi myös kerran muodostuttuaan muuttua. Vie aikaa, ennen kuin opimme tasapainottelemaan oman tahtomme ja ryhmään mukautumisen välillä. Kumpaakin ihmiset tekevät, lukuun ottamatta luonnonsuojelija ja filosofi Pentti Linkolaa, joka kunnioitettavasti on valinnut ’’olla kuulumatta ryhmään’’. Palaan vielä ystäväni matkijatuttuun. Tarkemmin hänestä kuultuani hän ei

enää vaikuttanutkaan matkijalta vaan lähinnä eksyneeltä. Uudelle paikkakunnalle muutto sekä vaikean perhesuhteen katkeaminen olivat kenties estäneet häntä miettimästä, mikä se oma juttu on. Parin vuoden aikana hänen maailmansa tipahti kiertoradaltaan ja lähti vähitellen uudelleen valoa kohti. Sillä aikaa me muut, suunnilleen saman ikäiset, olimme ehtineet vahvistaa itsellemme, keitä olemme tai lähteä rakentamaan alusta minäämme. Ihminen on ihminen sosialisaationsa kautta. Vain muiden ihmisten parissa ihmisestä tulee henkilö, joka tunnistaa itsensä ja oman identiteettinsä. Ajatus omin päin tekemisestä ja itsensä toteuttamisesta ei ole aina kuulunut koulujen ja tarhojen suunnitelmaan. Nostan hattua jo siitä, että asiaan kiinnitetään huomiota. Itsensä toteuttamisen opettaminen on vaikeaa. Olisikin valtavan helppoa, jos tarhasta kouluun siirryttäessä lapsi hahmottaisi itsenäisen mielensä haluna valita ja tehdä asioita sekä erottaisi sen, mitä tahtoo vain siksi, että kaverikin tahtoo. Toisaalta monta asiaa voisi jäädä kokematta ja kokeilematta jos muiden mallit eivät tarttuisi. ”Matkiessaan” tuttava toimi siten, miten ihminen toimii eli lainaa ja kokeilee mitä hyvältä tuntuu ja ottaa omakseen asioita, jotka hänen kohdallaan toimivat. Miten muuten ihmiskunta olisi päässyt eteenpäin, jos yksi ryhmä olisi keksinyt jonkin tavan tehdä, eivätkä muut olisi toistaneet perässä?

rastajista yksikään ei kosketa palloa täysin identtisellä tavalla.

''Itse asiassa oman identiteetin löytäminen ja korostaminen taitaa nyky-yhteiskunnassa olla lajityypillinen ominaisuus, joka elämän varrella muotoutuu. Toisaalta monen ihmisen jakama oma juttu voi ajaa jutun harrastajat rankkaan kilpailuasetelmaan, jos jokainen haluaa olla se paras oman juttunsa edustaja. Toisaalta luulen, että kun uskomme siihen, mitä teemme ja nautimme tekemisestä aidosti emmekä vain suorita, ei ole tarvetta verrata tekemistään muihin. Itse asiassa oman identiteetin löytäminen ja korostaminen taitaa nyky-yhteiskunnassa olla lajityypillinen ominaisuus, joka elämän varrella muotoutuu. Tästä näkökulmasta myös päiväkodeissa tulisi opettaa tulevat aikuiset solidaarisuuteen ja jatkuvan kilpailun välttämiseen. Suorittamisen välttäminen jos mikä olisi hieno taito. Suorittamisen välttäjä varmasti saisi jonkin aikaa tässä sekopäisessä maailmassa kyseisen lajin ainoa harrastaja. Historioitsija S. Hentilää lainaten: on menossa uuden ahneuden ja itsekkyyden aika, jonka kurssin kääntämiseksi tarvitaan kaikkia, myös päiväkoteja. Niissä voitaisiin opettaa, että omastaan voi jakaa. Myös omasta jutustaan.

Aikuisten välisestä matkimisesta ei liene syytä närkästyä. Sama juttu voi olla eri ihmiselle eri tavalla se oma juttu. Jos ys- Kirjoittaja on maisterivaiheen täväni intohimo ajaa siperialaisen alkupe- antropologian opiskelija, joka jää usein räiskansan koulutusta omalla kielellään miettimään arkipäivän ongelmia. vetää puoleensa muita – matkijoita tai eksyneitä – se lienee vain hienoa. Ehkä ystäväni halusi saada kaiken kunnian itselleen, mutta tuolloin hänen omalla jutullaan voisi nähdä olevan väärät tarkoitusperät. Eikö ole myös hienoa, että omalla jutulla on monta tekijää? Juttu on silloin ilmiönä vahvempi ja näkyvämpi. Saman asian tekeminen ei tee kahta ihmistä samanlaiseksi, sillä kuten tiedämme, jokainen ihminen on uniikki yksilö. Esimerkiksi kaikista maailman jalkapallon har22

K an s al l i s t e a tt e r in Ne l j äs t i e k ää nt ä ä v e is tä sosi a al i p o l i i t i k koje n ha a v a s s a Kansallisteatterin Neljäs tie on tarina, joka on kerrottu lukuisia kertoja sosiaalitieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa. Oikeastaan näytelmä on kuin musikaali yhteiskuntapolitiikan perusopinnoista. Se on kertomus maasta nimeltä Suomi, joka muuttui toiseksi. Aatteet, joiden varaan hyvinvointivaltio oli rakentunut, vaihtuivat toisiksi. Mahdoton muuttui välttämättömäksi. Vaikka tarinassa ei ole mitään uutta, se jaksaa järkyttää. TEKSTI ja KUVA: Iiris Annala

Ihmismielelle on ominaista narraatioiden rakentaminen. Kun elämässämme tapahtuu jotakin käänteentekevää, alamme rakentaa mielessämme jatkumoa, johon sijoittaa nykyhetki. Vaikeat asiat on helpompi käsitellä, kun niistä tehdään tarinoita. Tämä onnistuu parhaiten taitteen avulla. Suomen Kansallisteatterin Neljäs tie on kertomus siitä, miten Suomi muuttui pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta korkeaa kilpailukykyä tavoittelevakasi niukkuusyhteiskunnaksi. Näytelmässä Suomen muodonmuutosta kehystävät rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla sekä liittyminen Euroopan unioniin ja EMU:hun 1990-luvulla. Kirjoitus sisältää joitakin juonipaljastuksia. Näytelmä on intensiivinen kuvaus sosiaalidemokratian tappiosta ja uusliberalismin noususta. Se pitää katsojan otteessaan koko kolmetuntisen istunnon ajan. Voima-lehden Susanna Kuparinen ja Jari Hanska ovat tehneet näytelmää varten taustatyötä. Se näkyy, sillä näytelmällä on paljon yhtäläisyyksiä Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmiin. Myös Neljännessä tiessä kuullaan poliitikkojen puheenvuoroja sanasta sanaan lainattuina. Samoin kuin Eduskunnissa, tässäkin näytelmässä tarinaa syventävät suurelle kankaalle

heijastetut tietoiskut. Yleisöä valistetaan esimerkiksi köyhyyden kehityksestä Suomessa viimeisen kahdenkymmenenvuoden aikana.

''Syntyy kansallinen hätätila, kun työttömyys nousee 2,8 prosenttiin. Näyttelijäkaarti koostuu kovan ytimen ammattilaisista. Jukka Puotila on elementissään pitäessään lamanaikaiselle eduskunnalle puheen presidentti Mauno Koivistona. Erityisen herkullinen on Puotilan Sauli Niinistö -imitaatio jokerisuineen ja ryppyotsineen. Antti Litja istuu Paavo Lipposena lamahallituksessa naama niin kurtussa, ettei ministeriparka uskalla puolustaa köyhiä ääneen. Seppo Pääkkönen myhäilee lipevästi lama-Suomen rahaministeri Iiro Viinasena. Draamalliset keinot toimivat ja kappalevalikoima osuu kohdalleen. Ilman eduskunnan päätöstä ja mediahiljaisuuden vallitessa tapahtunutta pankkien ulkomaisen lainanoton rajoitusten purkua 1980-luvulla kuvaavaa kohtausta värittää Bomfunk MC’sin Freestyler. 23

Hyvinvointivaltion synty ja rakennus suomalaisessa hyvinvointivaltiotutkimuksessa tavataan paikantaa sodanjälkeisiin vuosikymmeniin. Esityksessä kuullaan 1950- ja 1960-lukujen kansanedustajien pitämiä puheenvuoroja työttömyysturvasta, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja peruskoulusta. Vallitsee rauha, rakkaus, sosiaalidemokratia ja YYA. Yhteiskunta rakentuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion eetokselle: Jokaiselle tulee taata elintaso, jonka turvin kaikkien samanarvoinen osallistuminen yhteiskuntaan onnistuu. Toimeentulo ei saa riippua työmarkkinaasemasta, eikä lasten koulutus saa riippua vanhempien varallisuudesta. Uudenvuodenpuheessaan 1974 tasavallan presidentti Urho Kekkonen varoittaa öljykriisistä ja sen aiheuttamasta taloudellisesta taantumasta. Syntyy kansallinen hätätila, kun työttömyys nousee 2,8 prosenttiin. Kalevi Sorsan hallituksen hätäaputoimilla ja konsensuspolitiikalla kriisi onnistutaan väistämään. Talous lähtee vuosikymmeneksi iloiseen kasvuun. Kehityskulku on vanha tuttu. Kasvu synnyttää vauhtisokeuden, joka johtaa kasvaneen kulutukseen ylläpitämiseen velkarahalla. Talous ylikuumenee ja kupla puhkeaa. Vahvan markan politiikka johtaa pääomapakoon, ja edessä on pakkodevalvaatio. Tulee lama, leipäjonot ja ylisukupolvinen työttömyys. Vasemmistolle ja sosiaalipolitiikan tutkijoille 1990-luku on traumaattinen vuosikymmen. Sillä vuosikymmenellä elvytys alkoi tarkoittaa yritystoiminnan tukemista verohelpotuksilla, ja julkisia varoja alettiin suunnata ensi sijassa taloudellisesti tuottaviin kohteisiin. Verotuksen progressiivisuutta purettiin roisisti. Universaalista sosiaalipolitiikasta tuli köyhyyspolitiikkaa. IMF:ää esittää näytelmässä Mikki-hiiri, joka sanelee lama-Suomelle talouden rakenteen sopeuttamiseksi samat säännöt, jotka EKP ja Euroopan komissio ovat sittemmin sanelleet Euroopan kriisimaille. Uuden ideologian oppien toteuttaminen tuli sekä rahallisesti että sosiaalisesti kalliiksi. Suomi menetti miljardeja yksityistämällä valtionyhtiöitä, poistamalla varallisuusveron ja laskemalla pääomatuloveron 25 prosenttiin kansainväli24

sesti alhaiselle tasolle. Vuosina 1990–2004 rikkain osuus väestöstä rikastui 208 prosenttia. Sosiaalitukien leikkaukset ja 12 prosentin työttömyys johtivat toimeentulotukimenojen räjähdysmäiseen kasvuun. Myös toimeentulotukiasiakkuuksien kesto pitkittyi.

''Joku on joskus sanonut, että vallankumous on kahden väliin jääneen aterian päässä. Kun EU imee jäsenvaltionsa kuiviin, ei ole mitään syytä olettaa, että Eurooppa säästyisi Pohjois-Afrikan levottomuuksien kaltaisilta yhteenotoilta. IMF-Mikki kääntää takkinsa vuonna 2012 ja toteaa saman minkä taloustieteilijä Paul Krugman: säästötoimenpiteet eivät pelasta taloutta, vaan syöksevät valtiot ja ihmiset entistä pahempaan kurjuuteen. Kiitokseksi varoituksesta Mikki saa komission José Manuel Barrossolta kuulan kalloonsa. Koska EKP kieltää valuuttadevalvaation, ainoaksi vaihtoehdoksi jää sosiaalinen devalvaatio. Kuten näytelmän lopussa todetaan: Pohjois-Afrikan kansannousu ei alkanut ihmisten halusta muuttaa diktatuurit demokratioiksi, vaan nälästä. Joku on joskus sanonut, että vallankumous on kahden väliin jääneen aterian päässä. Kun EU imee jäsenvaltionsa kuiviin, ei ole mitään syytä olettaa, että Eurooppa säästyisi Pohjois-Afrikan levottomuuksien kaltaisilta yhteenotoilta. Kansallisteatteri on määritellyt Neljännen tien komediaksi, mutta se vetää vakavaksi. Suunnittelin tälle kirjoitukselle otsikoksi ’’Kansallisteatterin Neljäs tie on nyrkki sixpack-hallituksen silmään’’, mutta sitten tajusin sen olevan omaa toiveajatteluani. Vaikka näytelmän katsominen teki minulle kipeää, ei se sitä välttämättä tee toisella puolella Rautatieasemaa. Siellä ei ehditä haikailla vanhaa hyvinvointivaltiota ja 1980-luvun alhaisia tuloeroja, kun pitää sopeuttaa ja vakauttaa. Näytelmän jatko-osan kirjoittaa Eu-

roopan komissio, eivätkä jäsenvaltioiden parlamentit pääse edes kuiskaajiksi. Arkadianmäellä vasemmiston on keskityttävä siihen, etteivät rikkaat saisi ihan niin suuria verohelpotuksia. Kansallisteatterin ja Eduskuntatalon väliin mahtuu vielä Sanomatalo, jossa ei sielläkään tunnu olevan ketään, jota kiinnostaisi. Olen tänä keväänä lukenut sarjan HS:n päätoimittaja Mikael Pentikäisen pääkirjoituksia, jossa hän vaatii verohelpotuksia elinkeinoelämälle ja joustavuutta työmarkkinoille. Saadaan talouden pyörät pyörimään, ja sehän on mainio juttu, vaikka kasvu valuukin harvojen taskuun. Neljättä tietä kuljetaan laput silmillä. Sivuille ei vilkuilla, koska vaihtoehtoisia reittejä ei haluta nähdä. Näköalattomuus kylvää epätoivoa, mutta taide avaa silmät ja voimaannutta. Teatteriväki on viime vuosina tehnyt arvokasta työtä keskustelun herättäjänä. Kun trauman saa taiteen avulla purettua, voi jatkaa eteenpäin. Voi tehdä tulevaisuudensuunnitelmia ja toimia. Neljäs tie Suomen Kansallisteatterissa 25.10.2013 asti. Ohjaus: Esa Leskinen Lavalla: Juha Varis, Jukka Puotila, Katariina Kaitue, Kristiina Halttu, Sari Puumalainen, Seppo Pääkkönen, Timo Tuominen, Jouni Haapakoski, Aarni Kivinen, Antti Litja, Sari Mällinen ja Anna-Riikka Rajanen Kirjoitus on julkaistu alunperin osoitteessa www.sitvas.fi 24.4.2013.

Hiertävien kenkien riisuminen tuntuu hyvältä. Ovatko EU:n jalat puutuneet, vai miksei se vielä tunne jaloissaan austeritypolitiikan puristusta? Taideteos Budapestissä Tonavan varrella. 25

Vaihtarit TEKSTI: Hannu-Pekka Komonen & Kustaa Käki KUVAT: Kustaa Käki

Talouskriisiä, Wikipedia-viittauksia ja Teemu Pukki Huhtikuinen sunnuntai-iltapäivä taittuu kohti iltaa Complutenseyliopiston Madridin opiskelijakampuksen läheisen asuinalueen kattoterasilla. Veljet Käki ja Komonen istuskelevat pohtimassa vaihtokokemuksiaan. Lämpömittarissa on kipakat 27 astetta. Matkaa rakastetun kenraali Francon rakennuttamalle mahtipontiselle puolustusvoimien päämajalle on noin sata metriä. Puukko suussa hallintorakennuksen muureja pitkin kiipeävää anarkistia ei kuitenkaan ole enää nähtävissä, kuten vielä 40 vuotta sitten. Vahvasti vasemmistolaiset poliittisten ja humanististen tieteiden tiedekunnat päätettiin edellä mainitun syyn johdosta, Francon ajan loppupuolella, siirtää kaupungin laidalle pois pääkampukselta. Naisvankilan pohjapiirustusten mukaan rakennetut laitokset sijaitsevat vartin bussimatkan päässä kaupungin laidalta. Ekskursio Complutensen valtiotieteelliseen tiedekuntaan käykin seikkailusta. Laitoksen kahvilan seiniä koristavat graffitit sekä kannabiksen-katkuinen sisäilma luovat melkoisen kontrastin Sockomin kikhernepihveihin. Merkittävän opiskelijaryhmän muodostavat niin kutsutut ”perroflautat”, joiden tavanomaiseen habitukseen kuuluu pari niskarastaa, reisitaskuhousut, maiharit sekä narun päässä mukana laahustava saksanpaimenkoira tai muu vastaava. Osuva henkilökuvaus muodostuu espanjankielen sanoista perro (koira) ja flauta (huilu). Espanjan työttömyysaste on noin 25 prosenttia. Kansalaisista 95 prosenttia pi26

tää poliitikkoja korruptoituneina, ja maa on viime aikoina saanut kansainvälisesti lähinnä negatiivista huomiota. Maan suurimpiin sanomalehtiin kuuluva El País paljasti tammikuun lopussa pääministeripuolue Partido Popularin vastaanottaneen vuosien ajan pimeää rahaa merkittäviltä rakennusyrityksiltä ja olleen osa organisoitua korruptiota. Pääministeri Rajoy jatkoi kuitenkin normaalisti virassaan muutamien kiusallisten pressitilaisuuksien jälkeen. Hänen eroaan ei juuri tohdittu ehdottaa.

''Kasvaneet itsemurhatilastot, säännölliset mielenosoitukset, suljettujen liikekiinteistöjen ovisuihin vakiintuneet asunnottomien leirit sekä lämmikkeeksi poltettavaa paperia roskiksista tonkivat ihmiset muistuttavat inhimillisen ahdingon lisääntymisestä. Viime viikkoina suurimman mediahuomion on kerännyt kuningasperheen tyttären, Infanta Cristinan, aviomiehen yrityk-

sen vuosia jatkunut korruptoitunut häröi- gin ulkopuolella sijaitsevassa Universily. Asian seurauksena kuningatar sai osak- dad Europeassa, joka on yksityinen ja luseen kyseenalaisen ansion: hänestä tuli kuvuosimaksuiltaan Espanjan kalleimensimmäinen kuningasperheen jäsen, jo- pia. Opiskelijat ovat varakkaista perheista vastaan on nostettu rikossyyte. tä, erityisesti eteläamerikkalaisia opiskeMadridissa ja erityisesti sen kantakau- lijoita on paljon. Moni opiskelija on tulpungissa talouskriisiä ei kuitenkaan juuri lut vain suorittamaan tutkinnon ja verhavaitse: yleisvaikutelma on vauras. Baa- kostoitumaan. Osaa ei opiskelu vaikuta rit ja ravintolat ovat iltaisin täynnä ihmisiä, edes kiinnostavan. Kurssien aikana suoja suurimmalla osalla ihmisistä vaikuttaa ritetaan paljon arvosanaan vaikuttavia menevän varsin hyvin. Toisaalta kasvaneet pieniä töitä ja esitelmiä. Lähiopetusta on itsemurhatilastot, säännölliset mielenosoi- paljon ja kirjoja ei lueta lainkaan. Esiintukset, suljettujen liikekiinteistöjen ovisui- tymistaidon tärkeyttä painotetaan. Kurshin vakiintuneet asunnottomien leirit sekä sien lopputentit koostuvat usein monivalämmikkeeksi poltettavaa paperia roskik- lintatehtävistä, jotka ovat enemmän tai sista tonkivat ihmiset muistuttavat inhi- vähemmän kompia. Arvostelu on tiukmillisen ahdingon lisääntymisestä. Mielen- kaa. Kansainvälisten yliopistorankingien osoituksia on välillä, ja niiden koko vaihtelee. Viime syksyn kansainvälistä huomiota kärkisijoilta ei löydy espanjalaisia yliopissaanut yleislakko keräsi paljon osallistujia. toja. Sekä Kustaan yliopistossa UniversiPaikallisten opiskelijoiden tavoite on lähes dad Complutensessa että Hannu-Pekan poikkeuksetta lähteä valmistumisen jäl- Universidad Europeassa lähdeviitteiden keen ulkomaille töihin. Maan tulevaisuu- käytöstä ei ole juuri tietoakaan. Jos opiskelija laittaa työn viimeiselle sivulle listan teen nuoret suhtautuvat skeptisesti. nettilinkeistä ja muista lähteistä, joita on käyttänyt, opettaja on ylpeä ja kehuu huiLähdeviitteet – missä pelaa? keasta panostuksesta. Kustaa toteaa saaHannu-Pekka opiskelee kantakaupun- neensa erään harjoitustehtävänsä lähde27

luetteloonsa liittämästä Wikipedia-viittauksesta professorilta paluupostina kiitosta lähteiden käytöstä. Suomalaisen koulutusjärjestelmän kansainvälinen maine on kiirinyt mantereen toiseen ääripäähän saakka. Paikallisen tuomasenbusken sunnuntai-illan primetime tv-ohjelmaan tekemä juttu suomalaisesta koulujärjestelmästä keräsi täällä paljon huomiota. Kustaa muistelee eräässä tentinpalautuksessa professorin kanssa käytyä keskustelua, jossa professori oli kyseisen dokumentin nähtyään kovin kiinnostunut kuulemaan sekä perus- että yliopistokoulutuksen eroista Espanjan ja Suomen välillä. Rupattelutuokion seurauksena professorin kuulakärkikynäilmaveivi muutti tenttituloksen paria arvosanaa paremmaksi. Keskustelu päättyi lämpimään kädenpuristukseen. Huolimatta siitä, että kirjoittajien vaihtoyliopistoissa kurssien työmäärä on usein suurempi kuin Suomessa sekä siitä, että vieraan opiskelukielen myötä aikaa kuluu paljon opintoihin, vaihto-opiskelu sujuu mukavasti, sillä vastaavasti vapaa-aikaa on paljon. Elämä vaihto-opiskelijana on taloudellisesti turvattu espanjalaisillekin tutuksi tulleella tavalla, eli Suomen valtion takaaman lainan turvin. Gijónin ihme

Ei vähiten kirjoittajien henkilökohtaisten kiinnostusten vuoksi, Espanjasta olisi vaikea kirjoittaa mainitsematta jalkapalloa. Kustaa on pelannut lukuvuoden aikana kahdessa oman laitoksensa joukkueessa välillä yllättävänkin kotoisissa olosuhteissa, nimittäin muovikentällä ja lumisateessa. Jalkapalloa seurataan Espanjassa sukupuoleen tai sukupolveen katsomatta. Ravintolan tai kuppilan ikkunan taakse ottelutulosta tv-ruudulta tarkistamaan pysähtyvät ihmiset ovat hyvin tyypillinen näky. Ja niin, kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, mitä tapahtui maaliskuussa pohjoisespanjalaisessa rannikkokaupungissa nimeltä Gijón. Hannu-Pekka löysi laidalta tilaa edetä ja matkusti muutamien suomalaisten taistelijoiden kanssa paikan päälle todistamaan yhtä suomalaisen jalka28

pallohistorian huikeimmista saavutuksista. Suomi haki timanttisen ”1-1-vierasvoiton” maailman kovimmasta maajoukkueesta. Myöhemmin on tullut useasti ilmi, että Teemu Pukin maali ja nimi jäivät jokaisen jalkapalloa seuraavan espanjalaisen mieleen. Gijónilaiset valloittivat sympaattisuudellaan ja rentoudellaan, mutta Madridissa Pukin nimi on edelleen kirosana. Tasapeli jalkapallokääpiön kanssa koetteli monen madridilaisen itsetuntoa. Pelistä ei haluta puhua, ja keskustelu kääntyy usein siihen, että Espanja ”kuitenkin” voitti seuraavassa ottelussaan Ranskan.

''Lähdeviitteiden käytöstä ei ole juuri tietoakaan. Jos opiskelija laittaa työn viimeiselle sivulle listan nettilinkeistä ja muista lähteistä, joita on käyttänyt, opettaja on ylpeä ja kehuu huikeasta panostuksesta. Kustaa toteaa saaneensa erään harjoitustehtävänsä lähdeluetteloonsa liittämästä Wikipedia-viittauksesta professorilta paluupostina kiitosta lähteiden käytöstä. Eteenpäin - adelante

Madrid on upea kaupunki, jossa on helppo viihtyä. Viime viikolla kertarysäyksellä alkaneet kesäkelit saivat kaupungin katuterassit, aukiot ja puistot täyttymään ihmisistä. Tekemistä kaupungista löytyy jokaiseen makuun, ja vaihto-opiskelijalla kielitaito karttuu helposti, koska englantia osataan vähän. Peruselintarvikkeiden ja ravintoloiden hintataso pääkaupungissa on hieman Suomea alhaisempi, mutta yleisesti ottaen vuokra- ja elinkustannukset Madridissa eroavat yllättävän vähän Helsingin vastaavista. Madrid on ollut vaihtokohteeksi kaikin puolin nappivalinta. Ylempi kuva on otettu viime marraskuun yleislakon aikaan. Alemmassa kuvassa on näkymä Moncloan kaupunginosasta.

Maisema asuntolan parvekkeelta.

Neih hou eli vaihtariterveiset Hongkongista Saavuin Hongkongiin opiskelijavaihtoon viime syksynä. Lukuvuotta on jäljellä kolmisen viikkoa, jonka jälkeen aion lomailla vielä hetkisen ennen paluuta iki-ihanaan Helsinkiin. Itselleni on syntynyt tähän kaupunkiin viha-rakkaussuhde. Joskus olen suunnitellut ottavani heti ensimmäisen lennon suoraan kotiin, ja toisinaan taas surrut sitä, etten jää tänne pidemmäksi aikaa. Hongkong on pinta-alaltaan pieni. Alueesta kolme neljäsosaa on rakentamatonta maata, joten asutut alueet ovat todella tiheästi kansoitettuja. Kaupungissa siis riehuu Stockmannin Hullut Päivät päivittäin, ja ruuhka-aikoihin esimerkiksi metrolla matkaaminen voi olla omaa 30

tilaansa arvostavan suomalaisen mielestä hieman tukalaa; metrossa seisotaan liimaantuneina kiinni kanssaihmisiin. Tämä onneksi rajoittuu lähinnä pahimpiin ruuhka-aikoihin, ja usein yritänkin suunnitella menoni siten, että vältän pahimmat ruuhka-ajat.

Vaihtarit Kaupunki on jakaantunut useisiin osiin. Hongkongin saari on juurikin se paikka, minkä useat kokevat todelliseksi Hongkongiksi. Saarella on korkeita rakennuksia, räiskyviä ja vilkkuvia neonvaloja sekä valtaväestöön suhteutettuna paljon länsimaisia ihmisiä. Saapuessani tänne olin hiukan hämmentynyt länsimaisten ihmisten suuresta osuudesta, etenkin baarialue Lang Kwai Fong tuntui kansoittuneen vain valkoihoisista ihmisistä. Eron kuitenkin huomaa jo siirryttäessä mantereen puolelle Kowloonin alueelle. Vielä selkeämmin tuntee olevansa Kiinassa, kun siirtyy Uusille Territorioille, missä itsekin asun. Ihmiset eivät juurikaan puhu englantia, ja muun kuin kiinalaisen näköistä ihmistä tuijotetaan välillä kiusaannuttavankin avoimesti.

täväksi, mutta suurimmat sopeutumisvaikeudet ovat johtuneet juurikin oman tilan puutteesta. Neljännen linjan yksiö, en jaksa odottaa jälleennäkemistämme!

''Paikallisten opiskelutyyli on näkemykseni mukaan hivenen tragikoomista. Pänttäysmäärä on hurja, ja asioita opetellaan jopa ulkoa.

Toinen asia, mikä on toisinaan tökkinyt pahasti, on kampuksen kaukainen sijainti. Hongkongin saarelle täältä matkustaa metrolla noin 40 minuuttia, mikä ei sinänsä ole paha, mutta matka-aikaan täytyy lisätä bussimatka asuntolasta metroasemalle, joka kestää noin parisenkymmentä minuuttia. Busseja ei tietenkään mene koko ajan, ja toisinaan bussit ''Kävi näin, että joudun asumaan ovat niin täynnä, ettei niihin mahdu. Viimeinen metro kampukselle saakka lähHongkongin Keravalla. tee puolenyön aikaan, mikä haittaa yöelämään osallistumista. Taksilla suhaaminen Asun kampuksella opiskelija-asuntolas- on onneksi suhteellisen halpaa. Nyt sitten sa. Jaan huoneeni paikallisen tytön kanssa. kävi näin, että jouduin asumaan HongKampuksen sijainti kaukana kaupungin kongin Keravalla. Sosiaalipolitiikkaa en täällä ole oikeassykkeestä on välillä ollut kova pala niel-

TEKSTI ja KUVAT: Sari Syrjäläinen

Opiskelijaruokaa: Paistettuja nuudeleita, kalapullia seka wontoneita (dumplings).

taan pystynyt opiskelemaan. Olen lähinnä opiskellut antropologiaa ja hallintotieteitä. Paikallisten opiskelutyyli on näkemykseni mukaan hivenen tragikoomista. Pänttäysmäärä on hurja, ja asioita opetellaan jopa ulkoa. Toisinaan tuntuu, että he eivät ole kykeneväisiä soveltamaan oppimaansa kovinkaan hyvin. Opetuksen taso on ollut pääsääntöisesti laadukasta. Tosin syyslukukaudella eräs sosiaalityön professori väitti, että eurokriisin syynä on pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän kalleus. Suurimmat syypäämaat eurokriisiin professorin mukaan olivat Ruotsi ja Norja. Yrittäessäni hivenen korjata tätä väärinkäsitystä professori sivuutti huomautukseni täysin. Täällä ei aina ole tapana kyseenalaistaa auktoriteetteja.

''Syyslukukaudella eräs sosiaalityön professori väitti, että eurokriisin syynä on pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän kalleus. Yrittäessäni hivenen korjata tätä väärinkäsitystä professori sivuutti huomautukseni täysin. Täällä ei aina ole tapana kyseenalaistaa auktoriteetteja. Vaikka Hongkong nykyään onkin osa Kiinaa, eron manner-Kiinaan huomaa selkeästi – niin hyvässä kuin pahassa. Hong-

kong on bisneskaupunki loppuun saakka. Ihmiset tekevät pitkiä päiviä töissä, sillä rahaa on oltava paljon jo kaupungin kalleudenkin vuoksi. Suhtautuminen mannerkiinalaisiin on negatiivista. Heitä pidetään huonosti käyttäytyvinä tunkeilijoina. Oman kokemukseni mukaan mannerkiinalaiset ovat kuitenkin ystävällisempiä, lämpimämpiä ja paljon kiinnostuneempia muista ihmisistä. Asia, jota jään kaipaamaan, on ehdottomasti kaupunki itsessään. Upeat pilvenpiirtäjät neonvaloineen, lukuisat pienet ravintolat, katumarketit, puistot, patikointireitit ja rannat tekevät tästä paikasta uskomattoman monipuolisen. Parasta tässä kaupungissa on se, että täältä saa paikallisen ruoan lisäksi helposti myös länsimaista, intialaista, thaimaalaista, malesialaista tai vaikkapa etiopialaista ruokaa. Myös paikallista yöelämää tulee varmasti ikävä, vaikka Kallion nuhjuisia kuppiloita onkin täällä ollessani toisinaan tullut kaivattua. Kaupungin paras klubihan on Club 7/11, eli ympäri vuorokauden auki oleva kioski, jonka ympärillä ihmiset hengaavat juoden halpaa Seven Elevinista ostettua kaljaa. Vielä noin kuukausi sitten vannoin, etten varmasti ikinä halua asua enää Hongkongissa, mutta lähdön lähestyessä kaupunki alkaa taas viehättää. Silti en enää haluaisi jatkaa tätä samaista ajanjaksoa täällä, mieli palaa jo kotiin, ihanaan Helsinkiin.

Asuntolassa ohjeistetaan, kuinka vessaa tulee käyttää.

Hei, me pel asteta a n h y v i n v o i n t i va l t i o ! Hyvinvointivaltio on kriisissä, tiedetään. Kriisistä on puhuttu jo vuosikymmenet – syyttävä sormi osoittaa kohti 90-luvun lamaa ja julkisen sektorin tehottomuutta, sosiaalipummeja ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan kestämättömyyttä. Hyvinvointivaltion sanotaan myös passivoivan ja holhoavan, siirtävän yksilön vastuun itsestään valtiolle ja hajottavan yhteisöllisyyttä. Kuulostaa hyvältä, kannattaako tätä nyt sitten edes lähteä pelastamaan? Kaikesta tästä huolimatta hyvinvointivaltion kannatus on äärimmäisen vakaalla pohjalla. Johanna Kallio (2010) on väitöskirjassaan osoittanut laajan julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion olevan edelleen suomalaisten suosiossa. Tutkimustuloksissa näkyvissä on jopa protestointia muutoksia vastaan. Kallio on yllättynyt mielipiteiden muuttumattomuudesta – vaikka tuloerot ja yksityisten palveluiden käyttäminen ovat lisääntyneet, eivät väestöryhmien väliset mielipiteet ole muuttuneet merkittävästi vuosien aikana. Tätä ilmiötä Kallio selittää mielipiteiden polkuriippuvaisuudella. Suomalaiset ovat siis ideologisesti sitoutuneet hyvinvointivaltioon, laajan julkisen sektorin kannattaminen siis ikään kuin kuuluu suomalaiseen ajatusmaailmaan. Maailma kuitenkin muuttuu, vaikka mielipiteen säilyisivätkin vuodesta toiseen ennallaan. Muuttuvan maailman haasteisiin on vastattava, ja näitä vastauksia on lähdetty etsimään Hyvä yhteiskunta – Master Classin tiimoilta. Master Class on Helsingin yliopiston ja LähiTapiolan kokoama lähes 50 nuoren asiantuntijan joukko, johon kuuluu niin opiskelijoita ja tutkijoita kuin työelämänasiantunti-joitakin. Työskentelyä tukemaan on kerätty mentoreita laajasti eri aloilta, kuten LähiTapiolasta, Suomen Punaiselta Ristiltä, Soccasta sekä Helsingin yliopistosta. Master Classin tarkoituksena on löytää konkreettisia ja kestäviä ratkaisuja hyvinvointivaltion tulevaisuuden haasteisiin. Aika kunnianhimoista. Hyvinvointivaltion yhteydessä puhutaan paljon inhimillisten resurssien valjastamisesta tehokkaampaan käyttöön, vastuun uudelleenjaosta sekä uudenlaisten palvelujärjestelmien kehittämisestä. Näiden kolmen haasteen tiimoilta masterclassilaiset lähtevät hyvinvointivaltion haasteita ratkomaan. Toistaiseksi on ideoitu muun muassa yhteisöllisten tapahtumien järjestämistä, linkkien löytämistä ensimmäistä työpaikkaansa etsivien nuorten ja työnantajien välille sekä hyvinvointineuvolaa, jossa kaikki neuvot hyvinvointipalveluiden käyttöön ja löytämiseen tarjottaisiin saman katon alla. Master Class huipentuu toukokuun puolessa välissä, kun ryhmät esittelevät kehittelemänsä ideat ja ratkaisut. Työtä on vielä, mutta pian nähdään, kuinka pitkälle meidän nuorten into riittää!

TEKSTI: Ida TEKSTI: Nummelin Ida Nummelin

Arvaa kuka?

hei sinä, ollaan hetki realisteja! listataan reunaehdot ja estävät tekijät. tai ollaan postmoderneja, nähdään kaikki mahdollisuudet jokainen valinnan vaikeus. tai laita silmät kiinni sukelletaan, ollaan yhdessä perillä. Petra Malin