Kajahdus 1/2015 by Kajahdus

KAJAHDUS 1 / 2015

TOIMITUS

PÄÄTOIMITTAJA Touko Nieminen TOIMITUSIHTEERI Roy Sandberg KIRJOITTAJAT Anssi Ahlberg Sophia Lawson Valtteri Aine Tuuli Lehmusto Roy Sandberg Touko Nieminen KUVAT Anssi Ahlberg Touko Nieminen ULKOASU JA TAITTO Mari Neuvonen

PAINO AM Digipaino / AM Print Oy Kornetintie 4 B, 00380 Helsinki JULKAISIJA Stigma ry ja Stydi ry, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat TOIMITUKSEN OSOITE Stigma ry/Stydi ry Snellmaninkatu 10 00014 Helsingin yliopisto kajahdus@gmail.com KAJAHDUS saa HYYn ainejärjestölehtitukea

Numero 1/15 Sisälmys:

• STIGMAn 2015 hallituksen esittely sivu 4

• SYDINn 2015 hallituksen esittely sivu 6

• Safkaraportti sivu 8 • PJ:n palsta (STIGMAn) sivu 14

Runo ja Sitaatti • Numeron sivu 15 palsta • Opinotovastaavan sivu 16

vai ekoaneita • Vastuullisuutta sivu 18 yhteiskuntatieteistä tuli • Kun harrastus sivu 20 tärkein ominaisuus on • Kun omaisuus sivu 22

• Pätkätyöstä sivu 23 seikkailuelokuva • Vauhdikkaan kaava sivu 28 Kajahdus vastaa! • Kysy! sivu 30

• Yhteiskuntapolitiikan vaikuttajjia keräilysarja sivu 33

• Ilmoituksia sivu 35

pääkirjoitus Tervehdys arvoisat lukijat! Kajahduksen toimitus on jälleen vaihtunut ja lehden lähestymistapa niin ikään. Lehti on myös kooltaan aikaisempia hieman pienempi. Paperia ja puita säästyy näin roimasti. Yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestölehtenä KAJAHDUS kuitenkin jatkaa yhteiskunnallisena mutta sitoutumattomana lehtenä myös armon vuonna 2015. Toisin kuin aikaisemmin, panostamme nyt eniten lukijoita hauskuttaviin ja herätteleviin satiireihin, kriittisiin kirjoituksiin ja kuviin. Pyrkimyksemme huumoriin, ironiaan ja monipuoliseen leikinlaskuun toivottavasti näkyvät tässä numerossa ja myös tulevissa. Taustalla vaikuttaa päätoimittajan vielä empiirisesti todistamaton teoria siitä, että yksilön huumorintaju, hänen kertomansa vitsit ja asiat joille hän nauraa tai jättää nauramatta kertovat merkittävästi enemmän kyseisestä ihmisestä kuin huolella siloteltu ”asiapuhe”. Lukijoina te toimitte kuitenkin makutomareina ja kaikenkarvainen palautteenne tulee olemaan lehden jatkon kannalta hyvin tärkeää. Tarkoituksenamme on herättää iloa ja ajatuksia sekä avata uusia katsantokantoja. Lehteen on lisätty myös lukijoita osallistumaan innoittavia osuuksia, koska tarkoituksena olisi näin lähentää lukijoiden ja KAJAHDUKSEN suhdetta ja luoda näin hedelmällistä vuorovaikutusta. Ainejärjestölehtenä olemme ennen kaikkea opiskelijoiden lehti opiskelijoille ja toimimme puolueettomana julkaisualustana kaikille halukkaille. Touko Nieminen Päätoimittaja

STIGMAn 2015 hallituksen esittely

Sophia Lawson • Puheenjohtaja Salainen haaveeni on päästä Kajahduksen kanteen.

Tiia-Jessica Pekkonen • Taloudenhoitaja

Salainen haaveeni on muuttaa Lappiin.

Sofia Kaipainen • Sihteeri

Mun salainen haaveeni on lähteä reilaamaan, oppia käyttämään Exceliä ja opiskella filosofiaa.

Emmirosa Ihalainen • Tiedottaja Salainen haave on kirjoittaa romaani.

Julia Noschis • Yrityssuhdevastaava

Salainen haave on karata Suomesta ja perustaa viinitila.

Sini Holopainen • Ympäristövastaava Mun salainen haave ois näytellä Gleessä, vaikka en ees seuraa sitä sarjaa. Mutta se vois olla maailman siisteintä.

Muut hallituksen jäsenet

Valtteri Renvall • Varapuheenjohtaja Valtteri Aine • Opintovastaava

Anssi Ahlberg • Työelämä- ja alumnivastaava

Laura Domingo • Kulttuuri- ja yhdenvertaisuusvastaava

Siiri Mäkelä • Tapahtuma- ja projektivastaava

Ehdolla eduskuntaan Helsingistä

Maria Ohisalo köyhyystutkija, VTM

#StopKöyhyys Mainoksen maksajat: yhteiskuntapolitiikan opiskelijoita

STYDIn 2015 hallituksen esittely Stydin tämän vuoden hallitus muodostuu kahdesta konkarista ja useista uusista, innokaista ainejärjestötoimijoista. Joukkoa luotsaa PJ Virpi, jonka aisaparina toimii varapuheenjohtaja Noora. Jotta saisitte hieman tuntumaa siihen, keiden käsissä Stydi seuraavan vuoden ajan on, pyysimme hallituslaisia vastaamaan kiperään kysymykseen ”Mikä on salainen haaveesi?” ja paljastamaan näin itsestään jotain uutta.

Virpi Ropponen • Puheenjohtaja Tulla kung-fumestariksi.

Noora Siivonen • Varapuheenjohtaja, tasa-arvo- & ympäristövastaava

Ari Heikkilä • Tiedottaja, sihteeri ja työelämä- & praksisvastaava

Maailmanrauha.

Olla töissä kivassa kahvilassa.

Aurora Vikström • Kv-, tila- ja urheiluvastaava

Muuttaa maaseudun rauhaan ja pitää omaa kasvimaata. Noora Kivioja • Rahastonhoitaja

Pyhittää kokonainen viikko pelkästään Harry Pottereiden läpilukemiselle.

Henna Piilola • Opinto- & alumnivastaava Matkustaa junalla Kiinaan.

Noora Väisänen • Fuksi-, tutor- & suhdevastaava

Muuttaa jossain vaiheessa elämää pidempiaikaisesti ulkomaille.

Ruokareportaasi osa I Kello on mitä luultavimmin 7:45. Tai näin ainakin päättelen puhelimeni ohimoa poraavan hälytysäänen peusteella. Silmäni voivat pahoin. Tuntuu kuin niihin olisi hierottu sahanpurua, jota yritän epätoivoisesti huuhdella kivennäisvedellä pois. Kello on pian kahdeksan. Monen suomalaisen työaika alkaa pian ja päättyy tuttua ja vaatimatonta kaavaa noudattaen noin kello 16. Hylättyäni ajatuksen Bepanthen-tuubin tyhjentämisestä verkkokalvoilleni alan kuin alankin hiljalleen nähdä eteeni. Tuijotan apaattisena ikkunoistani avautuvaa näkymää Vanhankaupunginselälle, joka värimaailmaltaan muistuttaa elokuvia ajalta ennen väritelevisiota. Saatuani kengät jalkaan ja takin päälle muistuttaa peili vielä kerran, että silmäni punertavat kuin Neuvostoliiton lippu. En anna sen häiritä, sillä tiedän saavani pian ruokaa. Perjantain kunniaksi aion nauttia aamiaisen kotini ulkopuolella. Oikeastaan olin pakotettu toimimaan näin, sillä omat ruokavarantoni olivat jälleen kerran päässeet ehtymään. Toisekseen olin lupautunut kirjoittamaan ruokaa käsittelevän lyhyen tekstin, joten tämä avasi loistavan mahdollisuuden tutustua ensimmäistä kertaa UniCafen aamiaiseen. Matkani kohti keskustakampusta taittui poikkueksellisesti raitiovaunulla myöhästyttyäni linja-autosta.

Lienee vain kohdalleni sattunutta huonoa tuuria, mutta jälleen kerran raitiovaunun aistimaailmaa dominoi voimakas kusen ja vanhan viinan tuoksu. Paetakseni hajua kaivoin esille puhelimen lukeakseni päivän polttavimmat uutiset. Tämä kuitenkin osoittautui virheeksi, sillä jälleen kerran iltapäivälehtien uutiset saavat vereni kiehumaan. Aamiainen Olen päättänyt nauttia aamiaiseni Metsätalon UniCafessa. UniCafen ravintoloista Metsätalon lisäksi aamiaista tarjoavat Chemicumin, Meilahden, Ruskeasuon ja Viikunan ravitsemuspisteet. Hinta opiskelijakortilla on varsin kohtuullinen 3,30 €, joka pitää sisällään puuron, sämpylän, mehun/hedelmän ja kahvin/teen. Edellä mainittujen lisäksi Metsätalolla on valittavissa jogurttia ja muroja tai mysliä. Noin 15 sekunnin harkinnan jälkeen olen tehnyt valintani. Liu’utan tarjotinta linjastoa pitkin kohti puurovuokaa, josta lapioin riisipuuroa lautaselle. Puuron pinnalle sirottelen ripauksen kanelisokeria. Kokonaisuutta täydentämään valitsen kinkkusämpylän, lasillisen tuoremehua sekä kupillisen tuoretta kahvia. Maultaan puuro on mausteinen, joka johtunee osakseen sen pinnalle ripotellusta kanelisokerista. Pinta on parin minuutin aikana ehtinyt hieman nahkaistua, mutta muuten rakenne on pehmeä ja täyteläinen. Klassinenriisipuuron maku täyttää suun, olo on kuin krapulassa joulupöydässä.

Jälkimaku on neutraali, joskin organoleptisesti on havaittavissa pientä paahtuneisuutta. Sämpylä puolestaan on vehnäinen, jonka ulkopinnoilta puuttuu rapeus. Sisältä rakenne on hieman viileä ja sitkostunut, joka karsii vaikutelmaa tuoreudesta. Täytteenä kinkku, jääsalaatti ja kurkku keskustelevat hyvin keskenään. Tasapainoinen yleisvaikutelma, joskin kokonaisuus hieman leipäinen. Tuoremehu on maultaan marjaisa, jota korostaa kielen takaosassa aistittava siirtolapuutarhatyyppinen karvaus. Raikas, ei yhtään savinen tai mantelinen. Värissä voimakas intensiteetti, joka herättää hieman teollisia mielikuvia. Kahvi on sekä maultaan että ulkomuodoltaan kahvinen. Tarjoiluläm-

pötila omaan makuuni liian kuuma, arvelisin yli 90 celsiusastetta. Paahtoaste todennäköisesti 1, tyypillistä suomalaista huoltoasemakahvia. Hyvälle kahville ominaiset piirteet kuten tummuus, tammisuus, täyteläisyys ja suklaa jäävät puuttumaan. Ei kuitenkaan tuota pettymystä, koska edustaa perinteistä suomalaista kahvimakua tuottaen nautintoa ja kahvityydytystä noin 95 prosentille suomalaisista. Lounas Olen tänään poikkeuksellisen kokeileva. Päätin jo aamulla, että aion nauttia lounaani UniCafe Oliviassa, jossa olen ruokaillut vain kerran aiemmin. Olivia sijaitsee Kruununhaassa oppimiskeskus Minervassa palvellen pääosin käyttäytymistie-

teellisen tiedekunnan opiskelijoita. Ravintolasta avautuu varsin miellyttävä näkymä, joka kattaa alueen Siltasaaresta Merihakaan. Lounaaksi valikoitui Edullisestihintaluokkaan (2,60 €) sijoittuva Lohimurekepihvit, sitruuna-kermaviilikastike. Monikossa ilmaistu pääruoka pitää minua jännityksessä ruokajonoon asti – pohdin hiljaa mielessäni kuinka monta pihviä mahtaisinkaan saada. Aloitan kaatamalla itselleni lasillisen maitoa ja lasillisen vettä. Tämän jälkeen täytän lautasmalliohjeiden mukaisesti noin puolet lautasesta jäävuorisalaatilla, kurkulla ja porkkana raasteella. Neljänneksen lautasesta varasin kahdelle perunalle ja jäljelle jääneen neljänneksen lohimurekepihveille. Mielenkiintoista, eikö vain. Kuten arvata saattoi, lohi

murekepihvejä sai ottaa kaksi kappaletta. Niiden päälle lorautin pari annoskauhallista sitruuna-kermaviilikastiketta.

Pöytään päästyäni aloitin ruokailun maistamalla salaattia. Maku oli roteva, tosin öljypohjainen salaattikastike jättää varsinkin kurkun aromit alleen. Sinappisuus korostuu kastikkeen kyynelehtiessä lautasen reunalla. Raikas ja yllätyksetön, porkkanaraaste hieman kuivahkoa. Perunat olivat tasalaatuista, lajikkeeltaan todennäköisesti Van Gogh tai Nicola. Kuori hieman kuminen, sisältä paikoitellen hieman ylikypsä. Kuorineen syötäessä ei kuitenkaan häiritse. Lohimurekepihvit ovat esteettisesti hieman kyseenalaisia. Beige, etäisesti

hiekahtava väri yhdistettynä kiekon muotoon luo mielikuvan vanerista ja entisestä teknisen työn opettajasta. Ei paistunut vaan á blanc. Maku yllättävänkin lohinen, joskin jauhoinen. Lohen viipyilevä jälkimaku yllättää ja sitruuna-kermaviilikastikkeen pikantti noste tuo annokseen kaivattua syvyyttä. Ruokajuomaksi valikoitunut maito tasapainottaa makujen kirjoa. Kokonaisuutena ryhdikäs ja täyttävä, joka varmasti antaa valmiudet työskennellä sekä tehokkaasti että epätehokkaasti, ruokailijan mentaliteetista riippuen. Ruoka noin niin kuin omasta mielestä Siinä mielessä täytyy olla tyytyväinen, että päivällinen jäi syömättä, koska yksinkertaisesti en jaksanut enää mitään. UniCafe antoi alle kuuden euron kokonaishinnalla mitä mainioimmat valmiudet siirtyä nes-

temäisen ruokavalion pariin, jota voi pitää varsin kohtuullisena sijoituksena. Kokonaisuus: **

Kirjoittaja on kulinarismista piittaamaton opiskelija, jonka mielestä rusinat eivät kuulu maksalaatikkoon. Anssi Ahlberg

PJ:n palsta (STIGMA) 14

Ensimmäinen neljännes hallitusvuodesta on pian ohi. Omalta osaltani voin

sanoa, että tuleva vuosi vaikuttaa erittäin lupaavalta. Hallituksen jäsenet ovat toiminnassa täysillä mukana ja kaikki tehdään yhtenä tiiminä. Jokainen on antanut oman panoksensa ainejärjestömme kehittämiseen, eivätkä uudet ideat lopu kesken. Kaikki tiedämme, että kertaus on opintojen äiti, joten on hyvä käydä läpi, mitä vuoteen on tähän mennessä kuulunut. On ollut ihanaa seurata, kuinka Stigman jäsenistö on oma-aloitteisesti ja aktiivisesti järjestänyt yhteistä toimintaa meille kaikille. Viime vuonna perustettu Puuhakerho avasi vuoden 2015 ensimmäisenä jo tammikuussa. Roomikselle kerääntyi silloin joukko ompelijoita ja kasoittain haalarimerkkejä. Hallituksen osalta lukuvuosi käynnistettiin heti ompeluillan jälkeen CV-klinikan ja lukukauden avajaisten merkeissä Kuppalassa. Klinikka toteutettiin jälleen yhteistyössä alumniyhdistyksen kanssa, ja yhteistä toimintaa on varmasti luvassa jatkossakin. Jäsenistön oma toimintaa vuoden alussa ovat ylläpitäneet myös Stigman liikuntaklubi sekä Yhteiskuntapoliittinen keskustelukerho. Jäsenistön oma toiminta on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Juuri sitä, mitä yhdistykseltä ja sen jäseniltä voi toivoa. Helmikuussa Stigma vieraili perinteiseen tapaan Valtsikan speksin yleisössä. Tosin tänä vuonna stigmalaisia löytyi hurja määrä myös lavalta. Ainejärjestömme kymmenhenkinen edustus pääsi vaikuttamaan produktion toteutukseen niin bändissä, tuotantotiimissä, tanssija- kuin näyttelijäkaartissakin. Ei huono, kuten Jorma Uotinen tähän toteaisi. Speksin lisäksi Stigman helmikuuhun kuului vuosikokous ja kuun lopussa toteutetut pullakahvit. Jälkimmäisestä saadaan toivottavasti nauttia useamminkin tämän vuoden aikana.

Luvassa kevään aikana on esimerkiksi maalissitsit yhdessä Polhon kanssa, kun ainejärjestöt hyppäävät yhdessä aikamatkalle takaisin yläasteelle. Lisäksi kevääseen kuuluvat mm. oppiainekahvit, vierailu Noin viikon uutiset – ohjelmaan, vappuetkot Roomiksella sekä tietysti kevätjuhlat yhdessä laitoksen kanssa. Tulevista tapahtumista tiedotetaan niin sähköpostilistan kuin Facebookin välityksellä, joten muistakaa pitää silmät auki ja korvat höröllä.

Lisää jännitystä vuoteen tuovat syksyllä Helsingissä järjestettävät Sosiaalipolitiikan päivät. Myös Stigma tulee olemaan osa tätä mielenkiintoista tapahtumaa, joten ideointi käy kuumana jo nyt. Luvassa on ainakin vapaampaa ohjelmaa ja toimintaa niin stigmalaisille kuin alamme opiskelijoille ympäri Suomea. Tämä onkin mahtava tilaisuus jakaa kokemuksia ja ajatuksia kanssaopiskelijoiden kanssa. Nyt on Stigman vuoro näyttää, miltä meno täällä pääkaupungissa näyttää. Ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vaan muistetaan nauttia keväästä! Sophia Lawson

Numeron Runo ja Sitaatti

Una viola de luz yerta y helada eres ya por las rocas de la altura. Una voz sin garganta, voz oscura que suena en todo sin sonar en nada. Tu pensamiento es nieve resbalada en la gloria sin fin de la blancura. Tu perfil es perenne quemadura, tu corazón paloma desatada. Federico García Lorca 5.6.1898 -19.8.1936

Canta ya por el aire sin cadena la matinal fragante melodía, monte de luz y llaga de azucena. Que nosotros aquí de noche y día haremos en la esquina de la pena una guirnalda de melancolía. Federico García Lorca

15 Sitaatti

Semper avarus eget.

Ahne on aina puutteessa. Horatius

Opintovastaavan palsta 16

Skumppaa ja haalarimerkkejä vai ohjausta ja vaihtoehtoisia opintomenetelmiä?

Ylioppilasliikkeen eduskuntavaalikampanja #Koulutuslupaus haastaa kansanedustajaksi halajavat tekemään lupauksia koulutukseen liittyen. Koulutuksen maksuttomuus on nostettu jälleen otsikkotasolle, mutta nyt huoli on herännyt myös koulutukseen kohdistuvien määrärahojen riittävyydestä. Ylioppilasliikkeen ymmärrettävä tahtotila onkin, että koulutuksesta ei leikattaisi.

Niukkenevien resurssien maassa, jossa mahdollisen nousukauden tuomaa tulonlisäystä ei vielä ole havaittavissa, on nykyisten resurssien aiempaa tehokkaampi käyttäminen tarpeen. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta tehostamisesta toimii korkeakoulujen rahoitusperusteisiin säädetty 55 opintopisteen opiskelijakohtaisen mittarin lähempi tarkastelu: lukuvuonna 2013-2014 valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoista vain 27% suoritti yli 55 opintopistettä. Näin ollen tiedekunnalta jäi saamatta rahoitus lähes 75% opiskelijoiden suorituksista. Missä sitten mättää? Ovatko valtiotieteen opiskelijat jo pääosin työelämässä eivätkä näin ollen kykene opiskelemaan täysipainoisesti? Ovatko valtsikalaiset niin paljon muita aktiivisempia järjestötoimijoita, että

heidän keskittymisensä on jossain muualla? Uskallan väittää, että jos työ- ja järjestökiireet selittäisivät valtiotieteen opiskelijoiden heikkoa vuosittaista suoritustasoa, ei muiden tiedekuntien opiskelijoille jäisi juuri työmahdollisuuksia tai tekemistä järjestökentällä.

Opiskelijoilla on varmasti peiliin katsomista, kun vuosittainen opintopistemäärä täyttää hädin tuskin Kelan vaatimuksen opintotuen saamiseksi. Kolme neljännestä koko tiedekunnan opiskelijamäärästä ei kuitenkaan muodostu yksittäisistä, saamattomista opiskelijoista. Massojen liikkeitä ohjaa opetus, opetuksen rakenne ja opiskelijaohjaus. Nämä ovat asioita, joihin tiedekunta voi vaikuttaa.

Opintojen painottuminen syyslukukaudelle on herättänyt keskustelua erityisesti yhteiskuntapolitiikan pääaineopiskelijoiden keskuudessa. Ensimmäisessä ja toisessa periodissa on runsaasti tarjontaa niin johdantokursseista kuin syventävistäkin opinnoista, mutta kolmas ja erityisesti neljäs periodi aiheuttavat päänvaivaa. Opintojen jakaminen tasaisemmin pitkin vuotta tarjoaisi opiskelijalle mahdollisuuden keskittyä kunnolla harvempiin opintoihin kerralla nykyisen syysrutistuksen sijaan.

Opintojen tasaisemman jakamisen ohella sujuvampaa opiskelua voisi tukea lisäämällä suoritustapojen monimuotoisuutta. Yli 50 opiskelijan luennoilla istuminen ei sovi kaikille eivätkä kaikki pidä Wariksenpesän seminaaritöistäkään. Näitä molempia on kuitenkin tarjottava, jotta palvellaan mahdollisimman suurta joukkoa opiskelijoita. Näiden lisäksi kurssien suorittamista esseellä tai tenttimällä on lisättävä: jos opiskelija sisäistää luennoilla opetetut asiat kirjasta lukemalla vitosen arvoisesti niin keneltä se on pois?

Suurimpana syynä heikkoon suoritusmäärään pidän kuitenkin heikkoa ohjausta. Tai oikeammin, ohjauksen puutetta. Fuksivuoden hopsin tarkastuksen jälkeen opettajatuutori häipyy opiskelijan elämästä, eikä kukaan ole valvomassa, miten yksittäinen opiskelija suoriutuu opinnoistaan. Aktiivisella opettajatuutoroinnilla ja opiskelijoiden seurannalla voitaisiin parantaa opiskelijoiden suoriutumista omissa opinnoissaan ja näin välttää tilanteet, joissa opiskelijalla ei ole otetta omista opinnoistaan.

Hopsin välitarkastukset ja esimerkiksi 45 tai 50 opintopistettä suorittavien patistaminen voisivat johtaa suoritustason nousuun koko tiedekunnassa. Tätä kautta myös tiedekunnan rahoitus kasvaisi. Ammattikorkeakouluissa vastaavia toimenpiteitä on tehty ja niiden seurauksena suoritustasot ovat kohonneet. Olisi syytä tarkastella laajemminkin, miten

naapuri on rahoitusuudistukseen reagoinut: lukkiutuminen ”akateemiseen vapauteen” ja opiskelijoiden jättäminen oman onnensa nojaan johtavat yliopisto-opiskelun rahoituksen heikkenemiseen eivätkä nykyisellään palvele opiskelijoitakaan.

Tiedekunta aloitti viime lukuvuonna yhteistyössä Kannunvalajien kanssa yli 55 opintopistettä suorittavien palkitsemisen. Skumppaa on toki kivaa juoda ja haalarimerkkejä saada, mutta nämä opiskelijat olisivat todennäköisesti muutenkin tuon määrän suorittaneet. Siksi painopistettä on siirrettävä jälkikäteen tapahtuvan palkitsemisen sijaan jatkuvaan seurantaan ja opiskelun edellytyksiä parantavaan toimintaan. Tämä voisi olla oppiaineemme, ja koko valtiotieteellisen tiedekunnan, #koulutuslupaus lukuvuodelle 2015-2016. Valtteri Aine STIGMAn opintovastaava

Vastuullisuutta vai eko-aneita?

Aina vaihtelevin väliajoin mediassa kiinnitetään hiljaisin äänin huomiota luomuruuan ja niin sanottujen eettisempien kulutushyödykkeiden kalleuteen ja päivitellään sitä, että parempi elämäntapa ja kunnon pallonhalaaminen vaatii aivan liikaa rahaa. Varsinkin näin meiltä opiskelijoilta, kun kukkarollemme käyvät monet muutkin tärkeät asiat kuten suuri alkoholin kulutus ja bilettäminen. Pienessä kyynisessä päässään alkaa väkisinkin nähdä jonkinlaista yhteyttä anekauppaan: Sitä ostaa kovalla rahalla hyvää omatuntoa vaikka jonkin järjestön vuosijäsenyydellä tai ”paremmilla” kulutusvalinnoilla ja jatkaa sitten etuoikeutettua elämäänsä vauraassa sekä turvallisessa maassa kuluttaen korkeakoulutuksen lomassa esimerkiksi niitä ei niin kovin eettisiä tupakka- ja viihdeteollisuuden tuotteita ja palveluita. Monet kerrat olen saanut kuulla julistusta paremmista kulutusvalinnoista, eikä siinä mitään, jos tämä olisi yleistä ja asialähtöistä perustelua hyvän asian puolesta. Usein en vain voi olla huomaamatta vahvaa henkilökohtaista moralismia asiaan liittyen, joka antaa ymmärtää joko minun olevan huonompi ihminen piittaamattomuudessani tai toisen olevan minua parempi ihminen omassa valveutuneisuudessaan. Asia voidaan ilmaista kiivaalla ryöpytyksellä tai viileällä ”omaan arvoonsa” jättävällä kaneetilla.

Itse pidän monien tavoin ekologiaa ja reilua taloudenharjoittamista ihmiskunnan tulevaisuuden elinehtona ja arvostan sitä edesauttavia periaatteita. En kuitenkaan luottaisi niiden universaaliin läpimurtoon niin kauan kuin niiden kannattajaksi julistautumalla pienten rahalahjojen muodossa voidaan pönkittää omanarvontuntoa suhteessa muihin ja poistaa mahdollisia moraalisia pikku dilemmoja, joita jokapäiväiseen elämäämme liittyy tiedostavina ihmisinä. Tällainen lähestymistapa kun tuppaa laukaisemaan erinäisiä defenssejä niissä ”muissa”, mikä puolestaan estää sangen tehokkaasti hyvänkin toimintatavan leviämisen. Pieni tutustuminen maailmanuskontoihin ja niiden rinnakkaiseloon sekä etenkin erään nimeltä mainitsemattoman kirkkokunnan toimintaan havainnollistaa aika hyvin miten hyvät ja ihmisläheiset ideat voidaan vesittää varsin huolellisesti. Muistakaamme, että kauppa on kauppaa sen reiluuden tasosta huolimatta ja joku jossain käärii aina ne rahat. Kas kauppaa käydään, koska se kannattaa. Mikäpä kauppa olisi parempaa kuin myydä perin tavanomaista aineellista materiaa siihen liitetyn immateriaalisen arvon vuoksi ja vielä sangen maksukykyiselle ja maksuhalukkaille ostajille? Pieni tutustuminen brändäyksen logiikkaan ja nimeltä mainitsemattomiin tietotekniikan ja muotialan yrityksiin konkretisoi tämänkin aika hyvin. Touko Nieminen

HELSINKI

EHDOLLA EDUSKUNTAAN

Daniel Sazonov JÄRKIRATKAISUILLE ON TILAUSTA ENEMMÄN KUIN KOSKAAN. TARVITSEMME: • Maailman parhaan ja tasa-arvoisimman koulutuksen • Lisää työtä ja joustavammat työmarkkinat • Menestyvän Helsingin seudun

Katso lisää järkiratkaisuja danielsazonov.fi facebook.com/dansazo @dansazo

Kun yhteiskuntatieteistä tuli harrastus Olen viime aikoina pohtinut, onko järjestötoiminnassa kyse lähinnä oman itsensä viihdyttämisestä ja mielekkyyden tavoittelemisesta vai vilpittömästä toiveesta kantaa korsi kekoon tässä alati muuttuvassa maailmassa.

Eihän sillä tietenkään ole mitään väliä. Mielekkyyden tavoittelu ja toive saada edes jotain pientä aikaan ovat nimenomaan oman itsen viihdyttämistä. Toki järjestötoiminnasta voi hakea myös hyötyjä. Töissä ja elämässä verkostoidutaan, kehitytään, pyritään elämään aktiivisesti mukana loputtomassa muutoksessa. Mikä sen mukavampaa, kuin jakaa näitä kokemuksia muiden kanssa?

Joskus käy kuten minulle, että päätyy töihin aivan muulle kuin yhteiskuntapoliittiselle alalle. Siihen ei valmistautunut pääsykokeisiin lukiessa. Mielessä siinsivät yleishyödylliset järjestöt, ehkä politiikka, ehkä kansainväliset tehtävät siviilikriisinhallinnassa. Lohdutan itseäni toisinaan ajattelemalla, että yhteiskuntatieteilijöitä on hyvä olla yhteiskunnan eri aloilla. Levittäydymme vaivihkaa vaikkapa kauppa- ja oikeustieteilijöiden sekaan ja olemme vähän kuin agentteja salaisissa käännytystehtä-

vissä. Pehmeitä arvoja kapitalistin kahvipöytään. Mikäs siinä?

Työelämään siirtyminen ei ole mitenkään mutkatonta, vaikka maisterinpaperit olisivatkin taskussa. Tässä tehtävässä alumniyhdistys yrittää auttaa. Työpaikkoja harvalla alumnilla on tarjota, mutta vertaistukea senkin edestä. Valmistuminen ja työnhaku ovat raskasta puuhaa, ja ehkä ajoittain lohduttaa, kun huomaa, että muutkin ovat olleet samassa jamassa ja siitä selvinneet.

Vertaistuki voi kasvaa myös oppimiseksi, kun pääsee järjestötehtävissä tekemään jotain, mikä ei työelämän puitteissa onnistu. Järjestimme Maria Heiskasen kanssa hienon alkoholipoliittisen keskustelutilaisuuden marraskuussa 2014. Paikalla oli viitisenkymmentä kiinnostunutta kuulijaa ja nimekkäät panelistit: Heikki Hiilamo yhteiskuntapolitiikan laitokselta, Antti Maunu Ehyt ry:stä, Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta ja Mika Heikkinen Pienpanimoliitosta. Etukäteen pelkäsimme, että Pienpanimoliiton edustaja olisi yksin vääntämässä kättä meidän sosiaalitieteilijöiden kanssa, mutta toisin kävi. Yhteinen sävel löytyi mukavasti, ja silti saimme aikaan myös aitoa keskustelua.

Totesimme, että alkoholipolitiikkaa ei voi tai ei ainakaan kannattaisi tehdä ainoastaan alkoholipoliittisista lähtökohdista. Samanaikaisesti ainakin koulutus- ja elinkeinopolitiikkaa tulisi haittojen minimoimiseksi myös tehdä yksilönvapautta kunnioittaen ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla. On keskusteltava riittävän selkeästi alkoholipolitiikan tavoitteista. Byroslavia-diskurssi saa vain vettä myllyynsä, kun unohdetaan se, minkä takia alkoholipolitiikkaa tehdään. Alkoholipoliittista vertaistukea jaettiin myös yhdistyksen pikkujouluissa heti keskustelutilaisuuden jälkeen. Työelämässä karttuu joitakin taitoja lähes huomaamatta. On ollut mukavaa päästä pohtimaan näitä asioita jo kaksi kertaa järjestetyssä Stigman ja alumniyhdistyksen cv-klinikassa. Tilaisuus on ajoitettu alkuvuoteen, jolloin kesätyönhaku on kuumimmillaan.

Vaikka netti onkin pullollaan cv-pohjia ja haastatteluvinkkejä, on hyvä miettiä näitä asioita myös muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja kun on itse jo päässyt tekemään muutaman rekrytoinnin, voi työnhakuun antaa vielä muutaman lisävinkin rekrytoijan näkökulmasta. Ehkä niistä on joillekin ollut hyötyä. Palaute cv-tilaisuuksista on ollut

positiivista, ja niissä on ollut tosi kiva olla mukana. On hienoa huomata, että työnhakuprosessiin halutaan valmistautua hyvin. Nykyään lienee pakkokin, kun jokaiseen paikkaan on hakijoita enemmän kuin byrokraatilla vihamiehiä.

Jonain ihanana päivänä stigmalaiselle käy kuten monelle muullekin yliopisto-opiskelijalle: hän huomaa, että gradu on palautettu, vikat tentit tentitty ja TE-toimiston ovi käy. Silloin kannattaa myös suunnata alumniyhdistyksen Facebook-sivulle, etsiä liittymisohje ja harkita jopa hallitustoimintaa. Voin suositella, sillä tässä hommassa olen saanut itseäni fiksumpaa seuraa, hauskaa tekemistä ja uusia ajatuksia, ihan ilmaiseksi. Tuuli Lehmusto vieraskynä Alumni-yhdistyksestä

Kun tärkein ominaisuus on omaisuus

”Yritys hyvä kymmenen.” Lause on osuva kuvaus sekä tasa-arvosta, että voimassaolevan valtadiskurssin pääretoriikasta. Tähdennettäköön, että kyseessä ei ole alati glorifioitu pienyritys vaan globaali suurkonserni. Pankit ovat nykypäivän pappiloita ja Paavin paikkaa pitää kulloinenkin Federal Reserven johtaja, mainittavimpana hiljattainen Bisnes-Alan Greenspan, joka suoriutui tehtävästä koulutukselleen uskollisena Ala-arvoisesti. Turha on kuitenkaan moittia Fedin entistä pamppua, vaikkei tämä onnistunutkaan täyttämään sukunimensä odotuksia kuin puolittain. Alan kun ei mikään ympäristönsuojelija ollut, vaikka konkreettisesti kokemattomuutensa osoittikin. Tästä huolimatta häntä on kiittäminen siitä, että edelleen ainoa sarake, jossa Yhdysvalloille tulee joka kerta ykkössijoitus, osuu kohtaan rahastosijoitus. Investoiminen on tarkkaa puuhaa, kirjaimellisesti milleistä kiinni. Kyseiset millit vain tarkoittavat seitsennumeroisia rahasummia, joita osakkeenomistajien ja yritysjohtajien tileille on säännöllisesti ilmestyttävä, jotta homma toimii. Juolahtaapa mieleen, että yksityistämisen kultakautena lapsille tulisi individualistiseen henkeen antaa vain yksi ohje, joka kuljettaa läpi elämän: myöntäkää miljoonapalkkioita mieluummin kuin erehdyksiä. Kapitalisti, Capita listi, pääoma koi-

tuu päänmenoksi, kun kansantalouden päämenoksi muodostuu se, että paha saa palkkansa ja osakkeet ja optiot kaupan päälle. Eräs tuttuni opiskelee kauppatieteellisessä. Hän kertoi pari viikkoa sitten hakeutuneensa hierontaan. Kysyin, oliko tarkoituksena kaupanhieronnan kuivaharjoittelu. Meksikolainen Carlos Slim ei ole erityisen hoikka poika, vaikka joku voisi niin hairahtua luulemaan. Hän on syntynyt tammikuun 28. päivä ja on näin ollen horoskoopiltaan Esimies. En osaa ennustaa, mutta uskoakseni Carlosin ansiot ovat astronomisia. Toisaalta se tuskin merkitsee, että ne olisivat astrologisia – tai edes loogisia. Elämänvalinnat voi perustaa kahteen aatesuuntaan. Sitä joko on ekolooginen tai egolooginen. Viimeaikainen kehityssuunta on kuitenkin toivoton. Likvidoidun luonnon on hyvää vauhtia korvaamassa kukoistava, karu ihmisluonto. Eläinkanta supistuu ja toisaalta jää huomiotta, mitä politiikkaan tulee. Siellä ovat kuuluvissa vain kansanedustajien löystyvät kielenkannat ja kopsahtavat kengänkannat, joita käytetään täyskäännösten tekemiseen erityisesti silloin, kun vaalilupaukset ovat lunastuskunnossa. Armaat parlamentaarikkomme eivät toden totta vaali lupauksia. Roy Sandberg

Talous on järjestelmä jossa myydään ja vaihdetaan pyrkimyksenä kasvattaa ja kasata arvoa. Tämä lisäys voi tapahtua monenmoisilla tavoilla, mutta yksi tärkein edellytys ”arvon” lisäykseen ja taloudelliseen toimintaan on työ. Ilman työn tekemistä emme pysty osallistumaan talouteen sen yhtenä toimijana monien muiden joukossa ja ”arvon” lisäystä ei tapahdu jos emme tee työtä. Maailmamme on vuosien saatossa järjestäytynyt näin. Vaikka ei itse tällaista kuunaan ajattelisikaan, tälläkin hetkellä jollakulla on jossain kova kiire saada sinut töihin ja talouden osa-rattaaksi, koska se saa ”arvon” kasvamaan. Kenen tai minkä arvoa työ sitten kasvattaa? Jos asuisimme laboratoriossa, voisimme kuunnella vain taloustieteilijöitä ja iloita yksinkertaisesta totuudesta, jonka mukaan talouden kasvaessa ”arvo” kasvaa ja kaikki siihen osallisena olevat kasvattavat myös omaa arvoaan oikeissa suhteissa. Erikoistuminen, niukkuus ja kilpailu pitävät huolen talouden muovautumisesta sellaiseksi, että kaikki resurssit kanavoidaan ja käytetään tehokkaasti ja heikkoudetkin kääntyvät vahvuuksiksi. Me vähän muutakin lukeneet kuitenkin tiedämme, että maailmassa jossa satumme elämään joidenkin arvo kyllä kasvaa ja joidenkin taas ei.

Ensinnäkin talous koostuu ihmisistä ja ei näin ollen ole kone saati luonnonvoima. Toiseksi muistakaamme, että työn tekemiseksi lasketaan myös se, jos joku työllistää muut työskentelemään puolestaan, ja tämähän se lisää samaisen jonkun arvoa jos mikä! Arvostusta ja auktoriteettia tuo mainittu suurtyö lisää myös, koska onhan työllistäminen elinkeino, joka luo talouden ja asiallisen ihmiselon piiriin varallisuutta, ja vaatii vastuullisuutta. Vaikka herraskansa ei enää suoranaisesti omistaisikaan ”sieluja”, voitot ja valta seuraavat kyllä edelleen suurtyöllistäjää. Voimme siis todeta, että suoraan ja välillisesti työhön liittyy vahvoja inhimillisiä intressejä minun tai jonkun muun kontolta mm. toimeentulo, vauraus, arvostus ja valta. Äskeisen perusteella on tuskin kaukaa haettua väittää että työntekoon sisältyy vaihtelevaa riskiä jos ei suoranaisesta hyväksikäytöstä niin ainakin kusetetuksi tulemisesta. Palkkatyössä ja muissa ”työ vaihdon välineenä”- järjestelyissä riski on mielestäni suurempi, koska työntekijällä voi olla hyvinkin heikko käsitys työnsä todellisesta arvosta. On siis pitkälle omasta valppaudestamme ja järjestelyistämme kiinni, miten varmistamme omien ansioidem-

me oikeudenmukaista perintää eli arvomme ja etenkin arvostuksemme kasvattamista ja säilyttämistä. Palkkaa on toki mukava saada, mutta ilman arvostusta ja tunnettua ylpeyttä sen eteen tehdystä työstä, se on vain kasa paperia, jonka voisi korvata vaikka ruokakupongeilla. Työstä saadulla rahalla voisi toki hankkia vaikkapa mersun, mutta väliäkös sillä, kun auto ei tee hankkijastaan mitään. Todella vauraammat voivat aina ostaa isomman ja kalliimman. Ja päästä televisioon. Arvostukselle, työn kautta ansaitulle luottamukselle ja myötätunnolle ei ole helppo laittaa hintalappua. Lähimmäisen, tutun ja työtoverin tietoinen pettäminen tai hyväksikäyttö on aina hankalaa ja ihmiset välttävät sitä. Edellä mainitut ovat ihmisiä joiden kanssa jaamme arkemme. Juudaskin kuulemma hirtti itsensä tunnontuskissaan. Jos joku haluaisi hyötyä muiden työstä vastuuasemansa tai omistuksensa varjolla enemmän kuin moraalisesti olisi suotavaa, olisi luontevinta ensiksi pyrkiä vaikuttamaan työnteon sosiaaliseen luonteeseen, työntekijöiden keskinäiseen solidaarisuuteen ja samaistumiseen, jotta päästäisiin käsiksi niihin nojaaviin käytäntöihin. Näin ei käy kun työsuhteita muokataan ”joustavimmiksi”, eli työntekijä ei kerkeä juurtua työpaikkaansa eikä tutustua työtovereihinsa. Koska työnteon luonne on enenevissä määrin pätkittäistä, muodostuu työtä tekevän oma sitoutuminen ja yhteenkuuluvuuden tunne pinnalliseksi ja jää lopulta olemattomaksi. Näin kiinnostus oman

työn merkitykseen hämärtyy ja käsitys omasta sekä työnteon arvosta katoaa. Äskeinen ”hajota ja hallitse” skenaario voidaan saada aikaan joko pakottamalla tai hienovaraisella kannustamisen ja ehdollistamisen yhdistelmällä (”Nudging”). Pakon sanellessa työntekijällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä pätkätöitä ja erinäisiä ”kuntouttavia” työtehtäviä esim. taloudellisen asemansa tai tilanteensa vuoksi. Jos irtisanomissuoja olisi olematon, voitaisiin myös kätevästi kierrättää ammattitaitoista ja huomattavasti autonomisempaa työvoimaa lafkasta toiseen. Tällöin tehdyn työn määrä pysyisi korkealla, mutta työntekijöiden vaihtuvuus takaisi työnantajan vahvemman otteen työntekijöistään. Kannustaminen ja ehdollistaminen toimii koulutettujen ja tiedostavien työntekijöiden pätkätyöllistämiseen. Riippumattomuus, oma liikkuvuus ja vaihtuva työympäristö ovat houkuttimia joilla vapaa, tiedostava, korkeakoulutuksen omaava ja itsetietoinen ihminen saadaan tekemään pätkätöitä. Asiantuntijat ovat arvostettuja konsultteina ja heille maksetaan korkeitakin korvauksia mutta ammattietiikkaa tai sitoutumista heiltä ei vaadita. Myös projektiluontoinen työ on pätkätyötä, koska se on ajallisesti rajattua eikä tarjoa suoraa jatkotyöllistämistä, mutta antaa CV merkintöjä seuraavia projekteja ja konsulttikeikkoja varten. Sivustakatsojan rooliin jättäytyminen sekä ehdollistuminen kilpailuun saa työntekijän mukautumaan, mikä

pätee nimenomaan nuoriin ja vastavalmistuneisiin, joiden on päästävä uransa alkuun. Akateemisesti koulutetut asiantuntijan alut ovat suurin ja kasvavin yksittäinen pätkätyöläisten ryhmä Suomessa. Ehkä ”kannuksensa” ansainnut saanee vakituisen viran tai vakaamman työn kolmannella vuosikymmenellään. Edukkaat yrityksen ja aseman vaihdokset ovat normi, joskin pitkällä tähtäimellä tämä heikentää työntekijöiden yhteisiä instituutioita ja sitä kautta heidän neuvotteluasemaansa. Muistetaan, että akateemisesti koulutettukin on nykyään vain työntekijä muiden joukossa. Työntekijät ja palkansaajat ovat pienempänä ja heikompana joukkona vahvempia oikeuttamaan arvostuksensa ja vaikutuksensa. Tämä oli ennen helppoa, kun voitiin organisoida homogeenisia työläismassoja toistensa tueksi. Sama pumppu ajoi sitten läpi monenmoista sosiaalireformia sen seurauksena. Nyttemmin on vaikeampaa, koska teollisuustyöt ovat hävinneet ja sitä kautta hyvin pitkälti koko proletariaatti. Vastaavaa joukkoutumista ei ole havaittavissa ”arvonkasvatusprosessissamme”, jota myös kansantaloudeksi kutsutaan, vanhan ajan prolet korvaavien, jo edellä mainittujen, koulutetumpien ja ”yksilöllisempien” työntekijöiden keskuudessa ainakaan siinä määrin, että siitä vielä olisi paikkaamaan menneen ajan proletariaatin panosta

työntekijä–työnantaja vaa’an tasapainottamisessa. Näkisin ettei ihmisten kestävä työllistäminen onnistu nyt julkisessa keskustelussa voitolla olevilla malleilla. En väitä, että kyseessä olisi mikään salaliitto. Pikemminkin hyvin harkittu ja toimiva strategia. Kustannukset työnantajalle saadaan minimiin kaikenkarvaisilla porsaanrei’illä jotka saavat voitot kasvamaan. Esimerkiksi vuokrafirmat, kuten GoOn, ovat pahamaineisia sosiaalivakuus- ja eläkemaksujen välttelijöitä: Jokainen työvuoro voidaan määritellä omaksi sopimuksekseen (!), jolloin työeläke osuus maksetaan palkkakuitissa työstä saadun palkan päälle. Näin työ eläkettä ei siis kerry. Tämä on mahdollista, kun työntekijä ei itsekkään tiedä eikä välitäkään tietää mihin osallistuu, joko pakosta tai houkutuksille altistuneena. Tämä on arkea matalapalkka-aloilla, mutta mitä käynee korkeakoulutetuille huomenna? On vaikeaa hidastaa, pysähtyä katselemaan ympärilleen ja ajattelemaan hetkeksi, kun pelkää muiden juoksevan ohi oikealta ja vasemmalta. Yhdessä ja luottamuksen vallitessa ihmiset ovat vahvempia kuin pelkonsa vallassa, ja siksi me tuppaamme vastoinkäymisissä tiivistää rivejämme, mutta vain ja ainoastaan jos havahdutaan ajoissa ja tieto saadaan kulkemaan eteenpäin. Jos omaksumme uusia toimintatapoja ja uusia pelisääntöjä talouteemme, ja sitä

kautta elämäämme, tulevat ne vaikuttamaan siihen millaiseksi tulevaisuutemme muovautuu riippumatta siitä ovatko vaikutukset hyviä vai huonoja. On siis syytä välillä pysähtyä ja tarkastella mihin olemme itse menossa ja mitä voisimme tehdä toisin, koska vastuu on loppupeleissä aina meillä. Touko Nieminen

“Kun Kekkonen nousee haudastaan ja Väyrynen vapautuu raudoistaan Suomi palaa takaisin markkaan.” Leikkaa tästä seteli talteen.

Vauhdikkaan seikkailuelokuvan kaava tuleville elokuvaohjaajille

Edellisessä numerossa käsiteltiin toimintaelokuvia ja siitä innosuneena uusi toimitus on kasannut lyhen mutta toimivan kaavan aloitteleville ohjaajille vauhdikkaan ja kulttiaineksia sisältävän seikkailuelokuvan tekemiseen!

1. Prelude: Eksoottinen lokaatio ja vauhdikas alkumättö jossa esitellään sankari ja hänen korostettu “pahaperseisyytensä”. (Jännittävä musiikki)

2. Esitellään pseudo uskonnollis-historiallinen viitekehys ja lähtöasetelma 3. Liikutaan paikasta toiseen häkellyttävän nopeasti. (Sankarillinen musiikki)

4. Selvitetään asian todellinen laita ja erotellaan ystävät vihollisista dramaattisin juonenkääntein. (Jännittävä musiikki)

5. Takaa-ajo kohtaus sisälyttäen näyttävän paikallisen infrastruktuurin tuhomisen. (sankarillinen tai vaudikas musiikki)

28 6. Listitään pahikset. Usein saksalaiset, tyypillisimmin natsit. Uskonnol-

lis-fanaattisen kultin jäsenet, kansainväliset rikolliset ja neuvostoliittolaiset käyvät myös. (Sankarillinen tai vauhdikas musiikki)

7. Seikkailu päättyy onnellisesti ja sankari ottaa neidon haltuunsa. 8. Lopputekstit (Sankarillinen musiikki)

III

Kuva: M. Neuvonen

KYSY!

KAJAHDUS VASTAA!

Omalla nimellä tai aliaksella esitettyihin kysymyksiin asiasta kuin asiasta toimitus pyrkii vastaamaan parhaan tietonsa ja intonsa mukaan. Kysymyksiä voi lähettää toimitukseen osoitteeseen kajahdus@gmail.com Miksi Unicafen kahvi on niin pahaa? T: Kahvin ystävä Vastaus: Jotta kolmansien maiden kahvintuottajat voisivat paremmin. Kysymys:

Mitä tarkoittaa nollahypoteesi ja mikähän on T-testisuureen kaava? T: Epätoivoinen Vastaus: Ei niin mitään tietoa. Arvauksesi on yhtä hyvä kuin meidän. Kysymys:

Olen tavannut hiljattain itseäni vanhemman kauppatieteilijän ja en saa nyt komeaa miestä mitenkään mielestäni! Tietyt fantasiat ja unelmat alkavat jo vaikuttaa opiskeluihini enkä enää osaa suhtautua itseeni kuten ennen... Mitä teen? T: Nainen93 Vastaus: Vie 50 Shades of Grey divariin. Kysymys:

Rakas kajahdus! Mihin suuntaan maapallo pyörii? T: Kiistaa luonnontieteilijän kanssa Vastaus: Itään Kysymys:

Yhteiskuntapolitiikan vaikuttajia keräilysarja OSA 1

OTTO VON BISMARCK (1.4.1815- 30.7.1898) Preussin pääministeri 1862-1871 ja Saksan valtakunnankansleri 1871-1890 “Lait ovat kuin makkaroita, on parempi ettet näe miten niitä valmistetaan”

Ei se eriarvoisuus odottamalla parane â&#x20AC;&#x201C; se vaatii tekoja! Antti Lindtman

Kansanedustaja Opiskelija, yhteiskuntapolitiikka

UUSIMAA www.anttilindtman.fi

anttilindtmantekija

@AnttiLindtman

Ilmoituksia

∞

Kadonnut: Motivaatio SOTUTIME varianssi analyysin luennolla. Löydettäessä palauttakaa toimitukseen.

∞ Opiskelija, tule mukaan yhteiskuntapolitiikan alumniyhdistyksen toimintaan! Järjestämme ympäri vuoden erilaisia tapahtumia, joihin myös opiskelijat ovat tervetulleita. Vaikka et ole vielä valmistunut, voit jo liittyä jäseneksemme. Tsekkaa lisätietoja: yhpoalumnit.wordpress.com.

∞ KIHLAUTUNEET Teemu Salmela VTK & Tuuli Lindgren Medianomi (AMK) Guadeloupella 2.2.2015

∞ PSST! “Mummon kahvilasta” saa ison opiskelijakahvin EUROLLA! Sijaitsee Kaislan ja Leffateatterin välissä.

∞

Tiestitkö jo tän?!: http://www.aarresaari.net/index.php?13&uniid=7&lang_id=2

Oletko jo löytänyt

Thirsty Scholarin? Asiakaspaikkoja 125 Laaja valikoima oluita Tunnelmalliset ja viihtyisät tilat Opiskelijoille tuntuvat alennukset Live musiikkia, pubivisoja ja muita teemailtoja

Tule Fabianinkadun olohuoneeseen! Fabianinkatu 37 thirstyscholar.fi pub@thirstyscholar.fi puh. 044 988 2132