Kipinä 1/2009 by Antti Tarponen

kipin채 L채채ketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti www.med.utu.fi/tutke/kipina/

1/2009

Kipin채 1/2009

SISÄLLYS Kipinä on syttynyt tiedekunta palaa!

3 Lehtori Jorma Paranko Koulutuksen pohtiva monitoimimies

Opetuksen kehittämisellä kohti potilasturvallisuutta ja hyvää johtajuutta

Kaksin aina kaunihimpi

Opinto-ohjaajat: At your service!

Opiskelija ohjaajan varjossa?

12 Kipinä 1/2009 21.4.2009 Julkaisija TUTKE, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pekka Kääpä Toimitus Helena Haapanen, Outi Jääskeläinen, Jetro Tuulari Graafinen suunnittelu ja taitto Antti Tarponen Kannen kuva Joonas Jääskeläinen Yhteystiedot www.med.utu.fi/tutke/kipina

Kipinä 1/2009

Pääkirjoitus

Kipinä on syttynyt – tiedekunta palaa! Pekka Kääpä, kape@utu.fi

dessänne on uusi Lääketieteellisen koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE) ideoima ja organisoima verkkolehti, joka on valjastettu lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen äänitorveksi. Ajatus verkkolehdestä syntyi havaitusta tarpeesta viestittää ja keskustella laajemmin tiedekunnan opetuksen tapahtumista, käytänteistä, ideoista, kehitystrendeistä ja tulevaisuuden suunnitelmista opetushenkilökunnan, opiskelijoiden ja myös koulutuksen sidosryhmien kanssa.

“Kipinästä syttyy liekki, yhteinen palo ja halu kehittää ja edistää opetusta ja oppimista.”

köstatus vuosina 1995-97 ja nyt korkeakouluopetuksen laatuyksikköstatus on palannut tiedekuntaan monivaiheisen kansainvälisen arviointiprosessin jälkeen.

Lehden sisältö tulee kokemuksen ja palautteiden perusteella muovautumaan omaleimaisekseen. Tavoitteenamme on luoda informatiivinen, moniääninen, paikoin särmikäs ja pohtiva sekä jopa kriittinen foorumi tiedekunnan koulutukselle. Aihevalinnassa pyrkimyksenämme on tuoda uusia näkökulmia, vivahteita ja sävyjä monipolviseen opetustyöhön, Osuvan nimen saamiseksi järjeskyseenalaistaa totuttuja opetustimme lehdellemme nimikilpailun, käytänteitä, perehtyä opiskejoka tuotti runsaan sadon. Monilun ja opetustyön todellisuuteen en erinomaistenkin ehdotusten sekä päästä myös kurkistamaan joukosta valikoitui sitten KIPINÄ, niihin osallistuvien henkilöiden jonka voidaan katsoa monella julkisuuskuvan taakse. Koulutuktavoin edustavan ja kuvaavan sen tavoitteellinen ja nousujohtiedekuntamme opetustoimintaa: teinen suunnittelu- ja kehitystyö Kipinästä syttyy liekki, yhteinen tiedekunnassamme ansaitsee palo ja halu kehittää ja edistää oman linjakkaan ja inspiroivan opetusta ja oppimista. Kipinöinfoorumin, joka saa koko koutiä tapahtuu määrätietoisessa lutusyhteisön siopetuksen kehittämistyösdosryhmineen sä, kun erilaiset näkökanpuhaltamaan Koulutukseen t se k u it jo ir k t nat ihastuttavat ja ehkä yhteen hiiliittyvä set k tu o d h se u it jo myös vihastuttavat ja leen. Näin ja kir a. Kirit e ll tu e v r te t lopulta sulautuvat yhtiedekunta a ov ir k t a v a st u d e teiseksi päämääräksi. kipinöi ja joitukset liie m ia m o n e ji Lisäksi tiedekunnalla palaa! joitta . ä it e it p on ollut opetuksen ja koulutuksen huippuyksikKipinä 1/2009

Opetuksen kehittämisellä kohti potilasturvallisuutta ja hyvää johtajuutta STM:n asettaman ohjausryhmän ensimmäinen suomalainen potilasturvallisuusstrategia julkistettiin tammikuun lopussa. Keskustelu, jota on käyty Suomessa erityisesti lääkärikunnan piirissä, sai näin virallisemmat puitteet ja tavoitteet. Strategia tähtää erilaisten potilasturvallisuutta edistävien rakenteellisten, johtamistaidollisten ja turvallisuuskulttuuria koskevien muutosten toteutumiseen vuoteen 2013 mennessä. Tavoite on koulutuksellisessa mielessä mittava, ja työhön olisikin järkevää ryhtyä heti. Veikko Launis, veikko.launis@utu.fi Potilasturvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan potilaiden turvallista ja vaikuttavaa hoitoa edistävän järjestelmällisen toimintatavan sekä sitä tukevan arvoperustan, johtamisen ja asenneilmapiirin luomista. Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (nykyisin Valviralle) tehtyjen kanteluiden määrä on kasvanut viime vuosina selvästi. Tehtyjen selvitysten mukaan hoidossa tapahtuva virhe johtaa vähintään yhdellä kymmenestä potilaasta jonkinasteiseen haittaan, ja vakava haitta tai kuolema aiheutuu vähintään yhdelle sadasta hoidetusta potilaasta. 4

Kipinä 1/2009

Eräiden arvioiden mukaan Suomen sairaaloissa tapahtuu vuositasolla jopa enemmän kuolemaan johtavia hoitovirheitä kuin Suomen maanteillä kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia. STM:n selvityksen mukaan potilasturvallisuusriskejä liittyy erityisesti organisaatiouudistuksiin, uuden teknologian ja uusien hoitokäytäntöjen käyttöönottoon sekä tietojärjestelmiin ja tiedonhallintaan. Vaikka potilasturvallisuuden edistämisen tulisi kuulua myös lääkärin/hammaslääkärin jatkoja täydennyskoulutukseen, on

selvää, että perusta turvallisuuskulttuurille luodaan helpoiten jo peruskoulutusvaiheessa. Turvallisuuskoulutus voitaisiin rakentaa esimerkiksi osaksi johtamiskoulutusta, jonka kehittämisestä käydään tiedekunnassamme parhaillaan keskustelua. Turvallisuus ja vastuullinen johtajuus kulkevat yleensä käsi kädessä. Kokonaisvastuun potilasturvallisuudesta ja sen kehittämisestä kantaa viime kädessä organisaation johto. Johtamiseen liittyy keskeisesti taloudellinen päätöksenteko, jossa siinäkin tulisi huomioida potilasturvallisuusnäkökulma.

Mitä opetuksella ja sen kehittämisellä voidaan sitten saada aikaiseksi? Yhdeksi keskeiseksi opetussisällöksi nousee syyllistämättömyyden periaatteen iskostaminen opiskelijoihin ja val-

käytäntöön. Terveydenhuollon tarpeisiin luotujen turvallisuutta lisäävien menetelmien lisäksi potilasturvallisuuskoulutuksessa voitaisiin hyödyntää myös muilla riskialttiilla aloilla, kuten ilmailussa

”Tutkimusten mukaan suurin osa potilasvahinkotapauksista ja hoitovirheistä on seurausta toimintayksikön järjestelmän heikkouksista tai häiriöistä” mistuviin lääkäreihin. Häpeän ja salailun kulttuurista on päästävä eroon. Syyllistämisen ja syyllisten etsimisen sijaan on opittava analysoimaan ja ennakoimaan tapahtumiin vaikuttavia syitä ja raportoimaan niistä avoimesti. Hoitojärjestelmän tulisi olla avoin potilaiden ja omaisten suuntaan ja kaikkia osapuolia voimaannuttava. Lisäksi hoitoyhteisön tulisi paljastaa inhimilliset kasvonsa. Arkkiatrin sanoja mukaillen, toisen kuuntelua ja kohtaamista, henkisen tuen antamista ja anteeksi pyytämistä on mahdollista opetella ja opettaa. Tutkimusten mukaan suurin osa potilasvahinkotapauksista ja hoitovirheistä on seurausta toimintayksikön järjestelmän heikkouksista tai häiriöistä, kuten informaatiokatkoksista, puuttuvista vahinkoseurantajärjestelmistä tai vajaamiehityksestä. Virheet eivät useinkaan johdu yksittäisistä työntekijöistä vaan huonosti suunnitelluista järjestelmistä ja puutteellisesta johtamisesta. Toiseksi keskeiseksi opetussisällöksi nouseekin potilasturvallisuus- ja johtamistutkimuksen uusimpien tulosten ja toimenpide-ehdotusten soveltaminen

tai ydinvoimateollisuudessa, hyväksi havaittuja käytäntöjä. Myös niiden kustannusvaikuttavuutta voitaisiin opetella arvioimaan. Kolmanneksi on pidettävä mielessä, että hoidon ja hoitoyhteisön turvallisuudella on aina kahdet kasvot. Miksei samaan opintokokonaisuuteen voisi ajatella sisällytettävän myös lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan turvallisuutta? Ongelma on Suomessa kasvava ja liittyy monella tavoin johtajuuteen. Lääkäreiden

ja muun hoitohenkilökunnan turvattomuutta on erityisesti lisännyt potilaiden ja omaisten väkivaltainen käyttäytyminen, joka voi olla luonteeltaan paitsi fyysistä myös henkistä. Lääkärit ja hoitajat ovat erityisen alttiita fyysiselle väkivallalle ja aggressiolle työskennellessään ensiapu- ja päivystysklinikoilla. Turvattomuus ja väkivalta eivät voi milloinkaan olla lääkärintyöhön tai hoitosuhteeseen liittyviä välttämättömyyksiä tai osa ”luonnollista työolosuhdetta”, eikä opiskelijoita pidä näin ollen opettaa hyväksymään sitä. Toisaalta väkivaltaisesti käyttäytyviä potilaita ei ole oikein jättää hoitamatta, koska he ovat usein eniten avun tarpeessa. Erilaisten hoitohenkilökunnan turvallisuutta ja riskeihin varautumista edistävien mallien tuntemus voisi kuulua lääkärin peruskoulutukseen sisältyvään johtajakoulutukseen. Edellä kuvattujen asioiden opettamisella osana lääkärikoulutusta ei ole takanaan kovin merkittävää historiaa. Uuden hoitoturvallisuutta koskevan tutkimustiedon hyödyntämisen ja uudenlaisten opintokokonaisuuksien suunnittelun lisäksi tarvitaan siten myös innovatiivista ja systemaattista opetuksen ja sen menetelmien tutkimusta. Lue lisää potilasturvallisuusstrategiasta STM:n sivuilta osoitteesta http://www.stm.fi/ Resource.phx/publishing/documents/17568/index.htx

Veikko Launis toimii lääketieteellisen etiikan professorina Turun yliopistossa. Kipinä 1/2009

KAKSIN AINA KAUNIHIMPI Yliopistomaailman monet trendit kannustavat yksilöitä ja yksiköitä yhä kovenevaan kilpailuun. Samalla kannattaa muistaa, että myös yhteistyötä tarvitaan. Matti Lappalainen, matlap@utu.fi Turun yliopistossa on paljon hyvää ja erinomaistakin opetusta. Erityisen hyvää opetus on lääketieteellisessä tiedekunnassa, mikäli on uskominen Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamaa yliopistokoulutuksen laatuyksikköarviointia. Ja miksipä ei olisi! Tiukassa kansainvälisen arviointiraadin toteuttamassa arvioinnissahan tiedekunnan opetus valittiin kymmenen palkitun yksikön joukkoon.

Vaikka tiedekunnat ja yliopistot kilpailevatkin opetuksen laadukkuudesta, ei kilpailu kuitenkaan sulje pois yhteistyötä. Yhteistyön kautta pääsee myös näkemään muiden käytäntöjä ja soveltamaan niitä omaan toimintaympäristöön. Tällöin puhutaan usein benchmarkingista. Vapaasti suomentaen kyseessä on vertailuoppiminen tai kehittävä vertailuoppiminen. Tällöin korostuu hienosti arvioinnin toimintaa tukeva tehtävä: vertailuja ei tehdä, jotta toimijoita laitettaisiin järjestykseen, vaan jotta saataisiin omaa toimintaa vietyä eteenpäin hyvien esimerkkien avustuksella.

Verkostomaista opetuksen kehittämistä

Kirjoittaja Matti Lappalainen on Turun yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö 6

Kipinä 1/2009

Yliopiston opetuksen kehittämisen verkosto nivoo yhteen tiedekunnissa, laitoksissa ja yliopiston keskushallinnossa työskenteleviä opetuksen kehittäjiä. Verkosto kokoontuu muutaman kerran vuodessa keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Tällä hetkellä keskeisenä teemana on mm.

opetuksen tukipalveluiden organisointi uudessa Turun yliopistossa: pitäytyykö yliopisto edelleen hajautetussa organisaatiossa vai kaivataanko tiiviimpää keskittämistä. Nykyisin tärkeä osa yliopiston keskitettyä opetuksen kehittämistä ovat olleet erilaiset seminaarit, joissa on esitelty eri yksiköiden hyviä käytäntöjä. Myös lääketieteellisen tiedekunnan osaajat ovat auliisti olleet käytettävissä alustajina. Teemoina ovat olleet mm. tiedekunnan opettajatuutorointijärjestelmä, palautekäytännöt sekä virtuaaliopetuskehittelyt. Keskitetysti on myös järjestetty pitkäkestoisia yliopistopedagogisia koulutuksia, joista on TUTKEn toimesta räätälöity oma kokonaisuus lääketieteellisen tiedekunnan opettajille. Parin viime vuoden aikana koulutus on laajentunut yliopistolliseksi arvosanakoulutukseksi, josta on vastannut kasvatustieteiden tiedekunta. Hyvässä yhteistyössä eri toimijoiden kesken koulutus on suunniteltu sellaiseksi, että lääke-

Opetuksen kehittäminen edellyttää yhteistyötä. Yliopiston opetusneuvosto järjestää vuosittain kutsuseminaarin, jossa koulutuksesta vastaavat varadekaanit, opetusneuvosto sekä tiedekunnissa ja keskushallinnossa koulutusasioista vastaavat virkamiehet yhdessä kokoontuvat pohtimaan ajankohtaisia asioita.

tieteellisen tiedekunnan opettajat voivat täysimääräisesti hyväksilukea aiemmin suoritetun koulutuksen uuden arvosanakoulutuksen osaksi.

Kollegapalaute kehittymisen välineenä Pitkäkestoiset yliopistopedagogiset koulutukset ovat tarjonneet hyvän ympäristön tehdä ja harjoitella yhteistyötä kollegoiden kesken. Koulutusten keskeinen osa ovat pienryhmät, joissa osallistujat esittelevät kehittämishankkeitaan ja saavat ja antavat niistä palautetta. Palautetta annetaan toisinaan myös kollegoiden laatimista oppimistehtävistä. Tällöin tulee samalla harjoiteltua suullista palautteen antamista ja myös palautteen vastaanottamisen vaikeaa taitoa. Palautteen antamisen harjoittelulla pyritään antamaan valmiuksia mm. opiskelijoiden ohjaukseen. Osallistujat vieraile-

vat myös toistensa luennoilla ja antavat niistä palautetta kehittävässä hengessä. Kollegapalautteen luonteva istuttaminen yliopistoyhteisöön on osoittautunut kuitenkin haastavaksi. Pedagogisiin koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat lähes poikkeuksetta kehuneet kollegapalautteen hyötyjä niin palautteen saajalle kuin osin yllättäen myös palautteen antajalle. Palautetta antaessa on näet joutunut perusteellisesti miettimään myös omia opetuskäytäntöjään. Jälkikäteen tehtyjen kyselyjen mukaan kollegapalautetta ei yleensä ole kuitenkaan otettu käyttöön

osallistujien yksiköissä mm. kiireen vuoksi. Köyhät meillä ovat aina keskuudessamme, todettiin jo reilut kaksi tuhatta vuotta sitten. Näin lienee nytkin, mutta yliopistojen yleisen köyhyyden keskellä voinee lohduttaen todeta myös kollegojen olevan aina keskuudessamme! Vaikka kollegoiden kanssa tehtävä yhteistyö vie arvokasta aikaa, se myös tuo lisäarvona uusia ideoita ja toivottavasti myös lisääntyvää työn mielekkyyttä ja yhteisöllisyyttä, jotka erilaisten uudistusten paineessa saattavat toisinaan olla kateissa.

Lisätietoa kollegapalautteesta: Hyvärinen, M.-L., Haapio, M & Päkkilä, H. 2006. Kollegapalautemenetelmä yliopistopedagogisessa opetusviestinnän koulutuksessa. Yliopistopedagoginen tiedotuslehti Peda-forum, 2/2006, 39 - 42. Lappalainen, M. 2003. Asiat selviksi KolPaKolla. Yliopistopedagoginen tiedotuslehti Peda-forum, 1/2003, 30.

Kipinä 1/2009

Tulenkantaja

Lehtori Jorma Paranko Koulutuksen pohtiva monitoimimies

Vaikeita valintoja? Jorma Paranko on tiedekunnan koulutuksen näköalapaikalla, sillä hän on toiminut vuodesta 2006 lähtien tiedekuntamme lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijavalinnan johtajana. Valintaprosessi on raskas ja työllistää läpi vuoden, Paranko kertoo. Joka vuosi prosessin keventämistä mietitään, mutta Turun lääketieteellisen johtama uudistusprojektikaan ei mennyt läpi, hän harmittelee. ”Kokeilisin psykometrista osiota ja haluaisin irtisanoutua Galenoksesta. Silloin mukana olisi yllätyksellisyyttä. Nykyinen systeemi suosii valmennuskursseja, koska meillä on sama pääsykoekirja vuodesta toiseen.” Valintatoimikunnassa pohditaan hänen mukaansa muita vaihtoehtoja jatkuvasti, mutta monet jäsenet ovat itse kytköksissä Galenos-kirjaan, mikä hankaloittaa tilannetta. Jorma Parangon mielestä tämänhetkinen valintakoe suosii taitavia opiskelijoita, mutta ei välttämättä ainoita parhaita: ”Onkin sanottu, että on pääsykoe millainen tahansa, niin parhaat kuitenkin valikoituu – parhaat ainakin tiedonhallinnassa ja opiskelussa.” Paranko ei pidä nykyistä valintasysteemiä epäonnistuneena. Hänen kokemuksensa mukaan opiske8

Kipinä 1/2009

Outi Jääskeläinen, Pekka Kääpä lemaan päässeet ovat yleensä olleet hyvin motivoituneita.

Perustieteilijä opettajana Jorma Paranko opettaa lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita lähinnä prekliinisessä vaiheessa eli kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Hän aloitti myös opettajatuutorina toimimisen viime syksynä. Paranko kertoo pohtineensa, miten edistää lääkärin ammatillisuuden kehittymistä opiskelijassa, kun itse ei ole medisiinari. Hän uskoo haasteen olevan yhteinen kaikille lääketieteen koulutuksen parissa toimiville ei-lääkäreille. Näkökulmien erilaisuus voi Jorman mukaan johtaa tiedon fragmentoitumiseen opetuksessa, jolloin kokonaiskuva voi hukkua myös opiskelijalta. Prekliiniselle opetukselle Paranko toivoisi enemmän aikaa ja syvempää roolia opetuksen kokonaisuudessa. Opiskelun aloitus olisi hänestä hyvä rauhoittaa niin, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus paremmin sisäistää

lääketieteelliseen sopiva oppimistyyli ja pohjatiedot myöhempää kliinisen lääketieteen opiskelua ajatellen. Jorman mielestä opinnot alkavat tällä hetkellä tavalla, joka viestii: ”Nyt rupeaa tulemaan faktaa ja anatomisia termejä, olkaa varuillanne!”. Peruspilareihin mennään siis hänen mielestään valmistautumatta. Paranko piti hyvänä aiempaa systeemiä, jossa juonneopetuksessa eli terveyskeskustyöhön tutustumisessa oli anatomian opettaja mukana. Tällöin yhteys anatomian ja potilaan tutkimisen välillä tuli paremmin opiskelijalle selväksi. Tällä hetkellä teoriaopetuksen ja käytännön opetuksen

linkityksessä olisi parantamisen varaa.

Kahden kulttuurin välissä Paranko on aiemmin opettanut biologeja matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Jorman mielestä tiedekuntien opetuskulttuurien välillä on eroja. Biologian pieni opiskelijoiden sisäänottomäärä luo mahdollisuuden henkilökohtaiseen kontaktiin ja kommunikointiin opettajien ja opiskelijoiden kesken. Lääketieteellisen tiedekunnan eduksi hän kuitenkin näkee dynaamisemman ja progressiivisemman otteen: ”Täällä ollaan ennakkoluulottomampia. Ollaan tässä ajassa enemmän.” Toisaalta matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa henkilökuntaa ja resursseja on vähemmän, joten opettajilla on keskimäärin enemmän opetusta kuin täällä: ”Ihmiset sisäistävät, että jokaisen täytyy osallistua”. Lääketieteellisessä ei Jorman mukaan niin helposti huomaa, jos joku ei ole mukana opetuksessa. Toisaalta opetusta varten ei matemaattisluonnontieteellisessä ole tarjolla erityistä koulutusta tai tukea, jota meillä taas on saatavilla.

Lehtiä tuulessa Jorma toimii opettajana myös terveyden biotieteiden (terbio)

”Minusta tuntuu että minä olen ihan hyvä opettaja, en ainakaan huono” koulutusohjelmassa. Hän näkee terbion toteutuksessa selviä haasteita, jotka johtuvat koulutusohjelman pienestä volyymista ja opetuksen sirpaloitumisesta: ”Luulen, että opiskelijat kokevat vähän samaa; ajoittain tuuliajolla - kuin lehtinä tuulessa”. Jorma pitää huolestuttavana sitä, että koulutusohjelmaan pyrkii niin vähän opiskelijoita - melkein joka toinen pääsee sisään. Medisiinareihin verrattuna terbion opiskelijoilta puuttuu Jorman mielestä ammatillisen selkeyden tuoma varmuus, eivätkä he ehkä ole yhtä vahvasti omaksuneet etukäteen akateemista opiskelutyyliä. Hän uskoo kuitenkin, että terbion opiskelijoista tulee hyviä ammattilaisia.

Ihan hyvä opettajaksi Jorma osallistuu parhaillaan lääketieteellisen pedagogiikan kurssille ja on ollut tyytyväinen kurssiin: ”Kyllä minä ajattelin, että pärjään opettajana, mutta olen nyt oppinut, että opettajuutta ja oppimista voi tarkastella aika monelta eri näkökantilta - on vä-

lillä hyvä heittäytyä opiskelijan rooliin.” Paranko aikoo kokeilla pedagogisesti uusia asioita, ainakin pienryhmissä. Hän pahoittelee, että opetukseen paneutuminen on aina pois tutkimusty östä. ”Minusta tuntuu että minä olen ihan hyvä opettaja, en ainakaan huono”, Jorma toteaa. Oppimista Jorma pohtii näin: ”Jokuhan on sanonut, että oppiminen on sitä, että hermoradat vakiintuvat ja tulee lisää synapseja - ihminen oppii siis vain harjoittelemalla.” Hän pitää tärkeänä, että opetustilanteissa on jotain tuttua, jonka päälle rakentaa uutta. Luennolla ei siis saisi kaataa kaikkea opiskelijan niskaan kylmänä vetenä, vaan sitoa opetettavat asiat johonkin konkreettiseen. Paranko harmittelee, että erilaisia oppijoita ei juuri pysty huomioimaan opetuksessa. Pedagogiikan kurssilta mieleen on jäänyt, että oppiminen kannattaa varmentaa jollain tavalla ja hän aikookin kiinnittää asiaan enemmän huomiota jatkossa. Tenttejä Paranko kuvailee ”välttämättömäksi pakoksi” ja pohdiskelee, että paremmilla resursseilla ja suuremmalla kiinnostuksella opetukseen tenttejä ei välttämättä tarvittaisi lainkaan kaikissa oppiaineissa.

Jorma Paranko (jorma.paranko@utu.fi) pähkinänkuoressa: • • • • • •

Dosentti, FT, opiskellut biologiaa ja eläinfysiologiaa pääaineena Post doc-tutkijana Heidelbergissä Saksan syöpätutkimuskeskuksessa v. 1987-1989 Tutkimusintressit: lisääntymisbiologia, endokrinologia, toksikologia Lääketieteellisen biologian lehtori vuodesta 1998 Lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijavalintojen johtaja vuodesta 2006 Opettajatuutori vuodesta 2008 Kipinä 1/2009

Opinto-ohjaajat:

At your service!

”Olen kyllä kuullut tiedekuntamme opinto-ohjaajista ja ehkä sellaisen nähnytkin. Mutta mitähän he oikeastaan työssään tekevät?” Kuulostaako turhan tutulta? On siis aika putsata laseja, joiden läpi näkee opinto-ohjaajat työnsä keskellä. Anu Aalto, alaalt@utu.fi, Jetro Tuulari, jjtuul@utu.fi

Apuna ongelmatilanteissa Työmme lähtökohtana on, että me opinto-ohjaajat olemme todellakin opiskelijoita varten! Nimikkeen mukaisesti pyrimme ohjaamaan ja neuvomaan opiskelijoita heidän opintojensa tavoitteellisessa etenemisessä. Käytännössä tämä toteutuu henkilökohtaisissa tapaamisissa opiskelijoiden kanssa, infotilaisuuksissa ja opiskelijatuutoritoiminnan järjestämisen kautta. Lukuisiin kysymyksiin vastaamme myös sähköpostilla. Jos opintojen eteneminen poikkeaa tavanomaisesta, teemme yhdessä opiskelijan kanssa hänelle etenemissuunnitelman.

Mukana tiedekunnan koulutustyössä Tiedekunnassamme työtä riit10 Kipinä 1/2009

tää jopa viidelle opolle. Meistä Nina Jaakonmäki, Jetro Tuulari ja Anu Aalto vastaavat pääosin medisiinareista. Jessi Vuorinen on opinto-ohjaajana hammaslääketieteen laitoksella ja Marja-Liisa Gustaffsson vastaavasti hoitotieteen laitoksella. Työtä teemme omien opintojemme ohella. Kaikkein tuntuvin osa opojen työtä on opiskelijatuutoritoiminnan suunnittelu, toteuttaminen ja siitä saatavan palautteen kokoaminen. Ennen syksyn ensimmäistä tuutoriryhmien tapaamista olemme tehneet jo suuren määrän pohjustavaa työtä. Esimerkiksi tuutorien rekrytointi ja koulutus kuuluvat vastuullemme. Syksyn johdantoviikolla luennoimme tiedonjanoisille fetuksille opiskelusta ja olemme osaltamme lievittämässä yleistä hämmennystä vastaamalla heidän kysymyksiinsä. Tämän lisäksi pidämme tie-

toiskuja syventävistä opinnoista pari kertaa vuodessa. Lukiolaisille järjestämme infotilaisuuksia ja tutustumispäiviä tiedekuntaamme muutamia kertoja vuoden aikana. Näihin pienryhmille suunniteltuihin tutustumispäiviin kuuluu mm. luennoilla vierailu, pienimuotoinen kampuskierros ja toiminnallisena osana harjoitustyö esim. reflekseistä.

Kokouksissa ja edustustehtävissä Jotta työmme ei kuulostaisi liian käytännönläheiseltä, täytyy parilla sanalla kertoa kokouksista ja tilaisuuksista joihin osallistumme. Toimenkuvaamme kuuluu tiedekuntamme edustaminen yhdessä muun henkilökunnan kanssa yliopiston yleisissä lähinnä lukiolaisille suunnatuissa esittäytymistapahtumissa. Näihin lukeutuu

tammikuussa ABI-päivät sekä toisen vuoden lukio-opiskelijoille järjestettävä lukiolaisten päivä. Tapaamme säännöllisesti yliopistomme muita opintoneuvojia ja –ohjaajia. Oman tiedekuntamme OPO-kokouksissa puhumme ajankohtaisista asioista ja sovimme työnjaosta. Läsnä ovat opintopäällikön ja muun Villa Joukahaisen henkilökunnan lisäksi myös hoitotieteen- ja hammaslääketieteen edustajat. Lisäksi osallistumme opintojen kehittämisen suunnitteluun, niin yliopiston kuin opiskelijoidenkin etuja ajatellen. Näitä mahdollisuuksia ovat mm. Tutkinnon suunnitelutoimikunnan (TST) ja kandiseuramme Opinto- ja ammattiasiainvaliokunnan (OATK) kokoukset. Toimimme myös tiiviissä yhteistyössä tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE) kanssa esim. avustamalla opiskelua koskevien selvitysten tekemisessä. Voisi sanoa, että työmme on melko liikkuvaa ja suuri osa siitä tapahtuu sähköisesti. Siitä huoli-

Lääketieteen opinto-ohjaajat vasemmalta lukien Nina Jaakonmäki, Jetro Tuulari ja Anu Aalto

matta meidät voi tavoittaa myös toimistostamme, joka sijaitsee Externum-salin lähellä, Medisiinalla. Sovimme tarvittaessa myös henkilökohtaisia tapaa-

misaikoja. Päivystysajat löytyvät opinto-ohjauksen sivuilta internetistä ja toimiston ovesta.

Verkkolehden nimikilpailun elokuvaliput arvottiin vastanneiden kesken Lääketieteellisen tiedekunnan uudelle verkkolehdelle etsittiin sopivaa nimeä helmikuussa Internetissä järjestetyn nimikilpailun avulla. Palkintona kilpailussa oli kaksi elokuvalippua, jotka tultaisiin arpomaan kaikkien vastanneiden kesken. Kilpailun johdosta nimiehdotuksia saatiin runsaasti. Iloksemme

saimme myös monia hyviä ehdotuksia aiheista, joita lukijat haluaisivat uudesta lehdestä lukea. Toimitus valitsi pitkän pohdinnan jälkeen ehdotuksien joukosta lehdelle nimen ”Kipinä”. Elokuvaliput arvottiin kaikkien vastanneiden kesken ja ne toimitettiin voittajalle. Kiitos kaikille osallistuneille! Kipinä 1/2009 11

Koulutustukimus

Opiskelija ohjaajan varjossa? Opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavat monet eri seikat, varsinkin henkilökohtaiset ja opiskeluun liittyvät häiriöt. Opiskelunaikainen stressi voi vaikuttaa opiskelijoiden ammatilliseen kehittymiseen haitallisesti, edistää poikkeavaa käyttäytymistä ja häiritä oman hyvinvoinnin vaalimista. Omatkin kokemuksemme ja löydöksemme viittaavat siihen, että lääketieteen ja hammaslääketieteen peruskoulutuksessa varsinkin opiskelun aloittaminen ja myöhemmin kliiniseen vaiheeseen siirtyminen ovat keskeisiä stressiä aiheuttavia ajanKliinisessä kohtia. Aikaisemmin vaiheessa ohjaajan on todettu, että työeläkyynisyydellä oli mässä toimivien lääkäerittäin negatiivinen reiden työolosuhteilla vaikutus opiskelijan (esim. työskentelykulthyvinvointiin tuurilla ja työrasituksella) on vaikutus heidän hyvinvointiinsa, kun taas henkilökohtaisilla tekijöillä tai potilasperäisillä syillä oli vähemmän vaikutusta. Tämä taustatieto innoitti amerikkalaiset tutkijat selvittämään opiskeluympäristön ja henkilökohtaisten syiden vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin. Tutkimus (Dyrbye et al. 2009) kohdistettiin lääketieteen opiskelijoihin viidessä yliopistossa (n=3080) ja se tehtiin kyselytutkimuksena sekä käyttäen aikaisemmin kehitettyä hyvinvointimittaria (Maslach Burnout Inventory). Tutkimuksessa todettiin, että oppimisympäristöön liittyvillä tekijöillä (esim. tuen ja ohjauksen määrä,

rakentavan palautteen saaminen, ympäristön ja ohjaajien asenne) oli selvä yhteys opiskelijoiden hyvinvointiin. Tutkittavien potilaiden määrällä harjoittelussa ei ollut kuitenkaan vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin. Toisaalta varsinkin kliinisessä vaiheessa ohjaajan kyynisyydellä oli erittäin negatiivinen vaikutus. Sitä vastoin henkilökohtaisilla tapahtumilla oli vähäisempi vaikutus. Naimisiinmeno tai muu positiivinen tapahtuma edisti opiskelijan hyvinvointia, mutta negatiivisella tapahtumalla ei ollut vaikutusta hyvinvointiin. Artikkelissa todetaan, että opiskeluympäristöllä on ilmeinen vaikutus opiskelijoiden hyvinvointiin. On ilmeistä, ettei tämä päde vain lääketieteen opiskelijoihin, vaan muillakin yliopisto-opiskelijoilla vastaavaa vaikutusta on todettavissa. Koska ympäristövaikutukset näyttävät vaihtuvan opiskelu-uran aikana, tarvitaan myös erilaisia strategioita eri vaiheessa opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Lähde: Dyrbye LN, Thomas MR, Harper W, Massie FS Jr, Power DV, Eacker A, Szydlo DW, Novotny PJ, Sloan JA, Shanafelt TD. The learning environment and medical student burnout: a multicentre study. Medical Education 2009; 43: 274-282 Lue lisää oppimisympäristön vaikutuksista: Hutchinson L. ABC of learning and teaching. Educational environment. BMJ 2003; 326: 810-812.

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla TUTKE on alkanut kokoamaan koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita 12 Kipinä 1/2009

varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia. Kalenteri löytyy osoitteesta http:// www.med.utu.fi/tutke/ opettajalle/koulutuskalenteri/