Kipinä 1/2012 by Antti Tarponen

med.utu.fi/tutke/kipina

1/2012

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

TEEMA Biolääketiede

Tiedekunnan opintopäällikkö ja hammaslääketieteen koordinaattori esittäytyvät

Sisällys 3 Pääkirjoitus: Opettajillekin osaamistavoitteet TEEMA Biolääketiede med.utu.fi/tutke/kipina

Ann palauteta osallistu ta ja l tekemis ehden Ota yhteeen! toimituk yttä see tästä! n

1/2012

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

TEEMA Fuusioitunut, uusi biolääketieteen laitos Biolääketiede

MSc Degree Programme in Biomedical Tiedekunnan opintopäällikkö ja hammaslääketieteen koordinaattori esittäytyvät Imaging – the 1st international endeavour in the Faculty of Medicine

13 Kolumni: Monipuolistuva koulutustarjonta 14 Terveyden biotieteet - biolääketieteen airut 16 Terbio opiskelijan silmin 9 Opettaisimmeko professionalismia? 10 Tiedekunnan toinen opintopäällikkö Sari Iinattiniemi 12 ”Hampaat ovat mielenkiintoisia kapistuksia” 18 160 lisää! 19 Uusi sähköinen ePorftfoliojärjestelmä yliopistolle? 20 Koulutuskalenteri

Kipinä 1/2012 8.3.2012 Julkaisija TUTKE, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pekka Kääpä Toimitus Helena Haapanen,

Maiju Toivonen, Erika ÖsterholmMatikainen, Jetro Tuulari, Leena Salminen, Anni Luoto, Heidi Mattila, Sasu Haapanen Kansi ja taitto Antti Tarponen

Yhteystiedot www.med.utu.fi/tutke/kipina/ facebook.com/tutke/ ISSN 1798-8624

Pääkirjoitus

Opettajillekin osaamistavoitteet

Professori Pekka Kääpä

Useat tiedekuntamme koulutusohjelmat, sekä perus- että jatkokoulutuksen alueella, ovat tehneet tai ovat tekemässä osaamistavoitteita valmistuvalle terveydenhuollon ammattilaiselle. Nämä osaamistavoitteet edistävät paitsi koulutuksen suunnittelua myös määrätietoista opiskelua ja etenemisen arviointia sekä osaltaan takaavat tiedekunnan koulutuksen laatua. Laatu edellyttää kuitenkin, että myös opetus on tavoitteellista ja laadukasta. Nykynäkemyksen mukaan terveydenhuollon ammattilaisia kouluttavien opettajien tulee hallita substanssinsa ja samalla mm. pyrkiä sitouttamaan opiskelijat opiskeluun, muokkaamaan opetustaan opiskelijakeskeiseksi sekä keräämään palautetta opetuksestaan ja arvioimaan myös itse oman työn suoritustaan. Myös opettajalla tulee siis olla osaamistavoitteita. Useat tiedekuntamme opettajat ovat hankkineet pedagogista osaamista erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Tiedekunnassamme jo lähes 180 opettajaa on tähän mennessä menestyksellä suorittanut laajan pedagogisen kurssimme. Hoitotieteellä toisaalta kaikki opettajat ovat suorittaneet pedagogisen opettajakoulutuksen. Edelleen kuitenkin monet tiedekuntamme opettajista aloittavat opettajanuransa ilman asianmukaista koulutusta tai ohjausta. Tämä koskee erityisesti kliinisessä työssä olevia lääkäriopettajia. Laajat kirjallisuusselvitykset ovat toisaalta osoittaneet, että juuri nämä opettajat hyötyisivät pedagogisesta koulutuksesta. Mutta mistä hakea koulutusta ja osaamista, mistä löytää oikeanlaista, tarvitsemaansa koulutusta ja kuinka nivoa hankittu tieto kokonaisuudeksi? Yliopisto järjestää yksittäisiä ja laajempia pedagogisia koulutustilaisuuksia. Lääkäriopettajille järjestetään nykyisin yhä lisääntyvässä määrin yleistä ja suunnattua pedagogista koulutusta, sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Näitä järjestämässä ovat sekä lääkärijärjestöt että Lääketieteen koulutuksen yhdistys (LKY). Suomessa on myös mahdollisuus hankkia Suomen Lääkäriliiton ja Hammaslääkäriliiton myöntäminä lääkärikouluttajan erityispätevyys. Tilaisuuksia siis koulutukseen on. On kuitenkin ilmeistä, että tiedekunnan tasolla, miksei laajemminkin, tulisi vihdoin päästä sopimukseen siitä, mitkä tiedekunnan opettajien osaamistavoitteet tulisi olla ja kuinka niiden saavuttamista voitaisi yhtenevästi edistää ja arvioida.

Löydät TUTKEn myös Facebookista. Käy tutustumassa sivustoon osoitteessa facebook.com/tutke/ ja liity TUTKEn joukkoon.

Teksti Pirkko Härkönen, Olli Carpén Kuvat Antti Tarponen, Jaakko Liippo

Fuusioitunut, uusi biolääketieteen laitos Turun yliopiston hallituksen päätöksen (16.11.2011) mukaisesti biolääketieteen laitos ja kliinis-teoreettinen laitos yhdistyivät 1.1.2012 lukien. Uuden laitoksen nimi on biolääketieteen laitos.

Uusi laitos edustaa lääketieteen ja biotieteiden perustutkimusta ja -opetusta, translationaalista tutkimusta, sekä monenlaista potilasdiagnostiikkaa. Uuden laitoksen tutkimus- ja opetusalueet ovat toisiaan täydentäviä ja luovat jatkumon laboratoriosta potilashoitoon. Lääketieteellisen tutkimuksen hakiessa yhä syvempää ”translationaalisuutta” ja tiiviimpää yhteyttä kliiniseen lääketieteeseen, integraatio hyödyntää paitsi itse laitosta ennen kaikkea koko tiedekuntaa. Yhdistyminen antaa merkittävän synergiaedun ja luo entistä hedelmällisemmän maaperän tutkimukselle ja tutkijakoulutukselle sekä ulkopuolisen rahoituksen hankkimiselle. Uusi laitos luo valmiudet kehittää tutkimuspalveluiden asiantuntevaa tuottamista ja saatavuutta. Tärkeä näkökohta on, että laajan lääketieteellisen tutkimusalueen kattavan, suuren yksikön näkyvyys ja houkuttelevuus lisääntyvät tutkijarekrytoinnissa. Edellytyksenä uusille avauksille ja olemassa olevien ja

4 | Kipinä 1/2012

vapautuvien resurssien tarkoituksenmukaiselle ja tehokkaalle käytölle on kattavan tutkimusstrategian laatiminen, mikä työ onkin jo uudessa laitoksessa aloitettu. Uusi laitos vastaa lähes kokonaisuudessaan lääketieteen ja hammaslääketieteen prekliinisestä opetuksesta. Lisäksi lääketieteelliseen tiedekuntaan siirtynyt terveyden biotieteiden koulutusohjelma toteutetaan biolääketieteen laitoksen toimesta. Laitosten yhdistyminen luo mahdollisuuden opetuksen sisällölliselle uudistamiselle ja käytännön järjestelyiden kehittämiselle. Oppiaineiden keinotekoisten raja-aitojen madaltuminen hyödyttää opetuksen järkevää ja kokonaisvaltaista toteuttamista. Fuusio luo yhtenäisen perustan koulutusohjelmalle. Infrastruktuuritoiminnoissa laitokset ovat tehneet merkittävää yhteistyötä jo usean vuoden ajan. Fuusion myötä etuja ovat mm. resurssien tehokas käyttö, hankinta- ja laiteosaamisen parantaminen ja sijaistamis-

järjestelyjen helpottuminen. Myös mahdollisuus tilojen määrätietoiseen ja suunnitelmalliseen käyttöön kasvaa.

van tärkeätä jatkokoulutusta sekä työtilaisuuksia koulutetulle henkilökunnalle.

Laitoksella on viisi maksullisen palvelutoiminnan yksikköä. Fuusio lisää mahdollisuuksia elintärkeän yhteistyön kehittämiseen Turun yliopistollisen keskussairaalan ja UTULabin suuntaan. Oppiaineiden ja tutkimusryhmien osaaminen ja asiantuntemus ovat olleet ratkaiseva lähtökohta palvelutoiminnan käynnistämiselle ja ylläpidolle. Palvelutoiminnat ovat tarjonneet myös ratkaise-

Uusi laitos juhli fuusioitumistaan järjestämällä henkilökunnalle yhteisen juhlan 13.2.2012 Osmo Järvi –salissa ja Medisiinan aulassa. Iltapäivän aikana laitoksen yhdeksän oppiainetta ja viisi maksupalveluyksikköä esittäytyivät lyhyesti, jonka lisäksi juhlaväki sai nauttia hetkisen muusta ohjelmasta, tarjoilusta, vapaasta keskustelusta ja yhdessäolosta. ■

Pirkko Härkönen, biolääketieteen laitoksen johtaja

Olli Carpén, biolääketieteen laitoksen varajohtaja

Kipinä 1/2012 | 5

MSc Degree Programme in

Biomedical Imaging

the 1st international endeavour in the Faculty of Medicine Kuva Terhi Tuokkola

How did it all start… The ideas behind Turku Bioimaging started evolving several years before the official establishment of this umbrella organization of the universities in Turku. From the early planning phase on, it was clear that education at Masters and PhD levels was of equal importance to establish open access imaging infrastructures. Up-to-date high quality science based teaching was the obvious goal, however the means of reaching this was far from clear. With the decline of the budget funding, the task of setting up a complete and new Masters programme with the desired PhD “flavours” was not easy. Recruitment of teachers had to be based on “volunteers”, people that teach because of their love of science and because teaching is fun. Now, going on the second year of the Masters program with almost 30 international students shared by the two hosting universities, we have come to realize that this love of science is also contagious. The students, if not infected at the time of arrival, have quickly found their place in the community with many of them working with their own projects on their spare time. “If we can offer the students courses and practical training in the most modern techniques, it is obvious where the motivation comes from” says Pekka Hänninen, the main responsible professor at the Faculty of Medicine of the University of Turku.

Bioimaging brings the two universities together The MSc Degree Programme in Biomedical Imaging was established in 2009 and is jointly administrated by the two universities in Turku, Åbo Akademi University and the University of Turku. The active steering committee is the heart of the programme. The committee, chaired by the Åbo Akademi University Professor John Eriksson and vice-chaired by Pekka Hänninen brings professors and teachers from the both universities together by the same table once a month. The board members share the interest in developing the programme

6 | Kipinä 1/2012

along the lines of the latest advances in the field of biomedical imaging. Tying together the administrative and educational components creates some challenges, but also enriches the programme content and strengthens the collaboration between the universities.

Coordinating is challenging but a lot of fun! Getting to know the students already begins during the application process, when the motivated students start bombarding the two programme coordinators Dr. Maritta Löytömäki & Dr. Eeva Rainio with their eager questions. Most students want to approach the coordinators, although the application process itself is centralized through the admission and pre-processing service, University Admissions Finland. The third application call has just finished and the coming months will be extremely busy when all the applications will be evaluated by the programme steering committee. The best candidates will be selected for Skype or phone interviews. This approach is unique among the international Masters programmes at the University of Turku. The interview week is intensive, but helps the admission board to evaluate the students and gives the applicant a chance to impress the board and get the first real contact to the programme. After the admission decisions, both coordinators have to be constantly available to respond to student enquiries regarding studies, accommodation, residence permit, but also to very extraordinary things. With some students the communication evolves into regular exchange of emails. “When the admitted students finally arrive to Turku, it already feels like we have known them for a long time”, say Eeva and Maritta. During the 2-year programme, the coordinators interact with the students nearly on daily basis adjusting schedules and helping with practical matters. Although this requires a lot of patience, meeting so many different nationalities and personalities spices up the working day.

”most of the students in the program come from outside Finland” Kuva Markku Saari

Efficient study and career planning from the beginning is the key to success! When the student arrives and starts the studies, one of the very first persons to meet is the teacher tutor. Both universities offering the programme have nominated a teacher tutor, whose responsibility is to plan the studies together with the students. This ensures that the students will get their degree as planned in the schedule and that the students always find a person who is motivated to help them throughout their studies. The teacher tutors also offer the students advice for planning their future careers. Dr. Annika Meinander and MSc Sami Koho are the responsible teacher tutors for Åbo Akademi University and the University of Turku, respectively. Here they describe their experiences as mentors:

Kuva Elli Narvi

Kuva Ahmed Musrati

“The first one and a half years into the Biomedical Imaging Masters program have been a very educating experience for a teacher tutor. Partially, this is due to the fact that students accepted to the Master’s programme already have done their Bachelors, some even have previous Master’s or even Doctoral degrees. Hence, all the students are very motivated and have specifically chosen to study biomedical Imaging. For a teacher tutor this is both a benefit and a challenge. On one hand, the students know what they want, but on the other hand it is, at least partially, the teacher tutor’s job to make all these desires to fit the 120 credit Masters program framework. In addition, most of the students in the program come from outside Finland. The official language for all communications within the programme is English. Working as a mentor in such an environment sometimes creates small difficulties, as foreign students are not always aware of how the universities in Finland work; a Finnish native in a Finnish university tends to take certain practicalities for granted. However, a multi-cultural, multi-lingual, multi-disciplinary environment provides for unique possibilities, both to teachers

Kipinä 1/2012 | 7

”The program requires hard work, but I have learned more in one year studying at this programme than I ever thought possible” Kuva Marcus Prest

and students. They learn much more than what is written on PowerPoint slides, and have a special opportunity to create social networks essential for a career in a global working environment.“

Hard work pays off The academic year 2010-2011 was exceptional, because it was the first year of the programme and the first nine students were the true pioneers experimenting with the content

of the programme. Their feedback has now been valuable in refining the curriculum further. MSc student Joanna Pylvänäinen is one of the first students to start her studies in the programme. Here Joanna tells about her experiences: “My name is Joanna and I am a second year student at Biomedical Imaging Masters programme. The program requires hard work, but I have learned more in one year studying at this programme than I ever thought possible. The warm bio-community in Turku played a significant role in my development as a researcher. I also completed the practical part of my Masters thesis at the Cell Imaging Facility of Northwestern University in Chicago. I feel that the international experiences I have gained from both this exchange and the Biomedical Imaging Masters programme will be significant for my career progression. Overall, I have enjoyed the Biomedical Imaging Masters programme very much and it has been a fulfilling experience!” Joanna, together with her study mates also created a Facebook group for the programme. This social network is very active also in organizing leisure time activities. The good spirit within the programme seems to spread throughout the bioimaging community in Turku, to professors, teachers and students. Hence, it feels almost sad that the first Biomedical Imaging students will graduate very soon! ■

Authors: Prof. Pekka Hänninen, UTU Programme Coordinators Maritta Löytömäki & Eeva Rainio, ÅAU&UTU Teacher tutors Annika Meinander, ÅAU & Sami Koho, UTU MSc student Joanna Pylvänäinen, UTU Kuva Hanna Oksanen

8 | Kipinä 1/2012

More information on the programme: www.bioimaging.fi

Raportti

Opettaisimmeko professionalismia?

Professionalismia, ammattimaisuutta, pitäisi opettaa lääketieteen opiskelijoille. Monet ovat olleet tästä pitkään yhtä mieltä. Pelkkä hyvistä roolimalleista oppiminen ei nykymaailmassa riitä. Opettajakunta voi antaa myös huonoja roolimalleja. Tämän on todettu vaikuttavan kielteisesti ammattimaisen käyttäytymisen kehittymiseen. Tavoitteiden, opetuksen ja arvioinnin ja pitäisi olla linjassa: Sitä, mitä arvioidaan, pitäisi opettaa. Tämä pätee myös professionalismiin. Vietin syksyn Montrealissa, McGillin yliopiston Lääketieteen opettamisen keskuksessa (Centre for Medical Education), oppimassa lisää lääketieteen opettamista . Professionalismin tutkimus on ollut keskuksessa vankkaa jo puolentoista vuosikymmentä. Professorit Richard ja Sylvia Cruess ovat työtovereineen kehittäneet professionalismin teorian. Sen pohjalle rakentuu systemaattinen aiheen opetus. Curriculum, opetussuunnitelma, kiertyy lääkäriksi ja ammattilaiseksi kasvamisen ympärille. Ei siis ihme, että McGillissä ensimmäinen luento uusille lääketieteen opiskelijoille käsittelee juuri professionalismia. Mcgilliläinen teoria lähtee lääkärintyön kahdesta ulottuvuudesta: olemme sekä ammattilaisia että parantajia. Tautia ei aina voida parantaa (cure), mutta potilasta voidaan silti auttaa (heal). Määreet ja ominaisuudet kuvaavat näitä rooleja. Parantaja välittää ja on läsnä. Ammattilaisuuteen taas kuuluvat muun muassa itsesäätely ja vastuu yhteiskunnalle. Jotkut ominaisuudet, kuten pätevyys ja sitoutuneisuus, ovat yhteisiä parantajalle ja ammattilaiselle.

Lääkäriprofession ja yhteiskunnan välillä on olemassa sopimus, suurelta osin kirjoittamaton . Sen rikkomisesta seuraa ongelmia, kumpi tahansa sen tekeekin. McGillin lääketieteellisessä tiedekunnassa pidetään tärkeänä, että jokainen valmistuva lääkäri tietää ”yhteiskuntasopimuksen” olemassaolon. Lääkäri on vastuussa sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Ammattikunnan autonomia on ansaittava. Hankalissa tilanteissa on helpompi keskustella, kun terminologia on selvä. Seurasin Suomen uusinta, toivottavasti viimeistä, valelääkärikohua sähköisten viestimien välityksellä Montrealissa. Professionalismin systemaattinen opettaminen alkoi tuntua entistäkin tärkeämmältä.

Kirjoittaja Outi KortekangasSavolainen (Ihotautien erikoislääkäri, TYKS; dosentti, kliininen opettaja, TY) toimi vierailevana professorina Montrealin McGill yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa syyskuusta 2011 - tammikuuhun 2012

Toimisiko mcgilliläinen professionalismin opetus Turun lääketieteellisessä tiedekunnassa? Tätä on tarkoitus kokeilla muutamassa tuutorryhmässä tämän vuoden aikana. Professionalismista on toki olemassa muitakin teorioita kuin montrealilainen. Opetusta laajennetaan, mikäli alustavat kokemukset viittaavat hyvään. Professionalismista ja sen opettamisen tärkeydestä on ensin vallittava yhteisymmärrys. ■

Kipinä 1/2012 | 9

Tiedekunnan toinen opintopäälikkö

i m e i n i t t a Sari Iin

Sarin väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http:// jultika.oulu.fi/ Record/isbn978951-42-9026-8

Turku on vahva kliinisen koulutuksen keskus: http://www. utuonline.fi/sisalto/ ajankohtaista/ turku_on_ vahva_kliinisen_ koulutuksen_ keskus.html

Tiedekunnan nykyinen opintopäällikkö Anita Toivola jäi helmikuun alusta osa-aikaeläkkeelle ja toisena opintopäällikkönä hänen rinnallaan työskentelee FT Sari Iinattiniemi. Seuraavassa Sari kertoo taustastaan. Maisterin paperit sain liikuntatieteellisestä tiedekunnasta (nyk. Jyväskylän yliopiston terveystieteiden tiedekunta) Jyväskylän yliopistosta 12 vuotta sitten. Työprojektejani 2000-luvulla olivat virtuaaliammattikorkeakoulun terveyden edistämisen verkko-opintokokonaisuus ja AMK-jatkotutkintohanke Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Pienen työpätkän hoidin myös Opetus- ja kulttuuriministeriössä (ent. OPM), jossa kokosin kansalliset terveysalan AMK:n ja lääkärikoulutuksen opetussuunnitelmat muuntokoulutusprojektin käynnistyksen yhteydessä. Enpä tuolloin arvannut että vuosikymmen myöhemmin esittelen johtoryhmässä lääketieteen tiedekunnan opetussuunnitelmia. Saavutin filosofian tohtorin oppiarvon Oulun lääketieteellisessä tiedekunnassa kansanterveystieteen oppiaineessa. Väitöstutkimuksessa selvitin fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kaatu-

10 | Kipinä 1/2012

misvammoihin kahden vuoden seurannassa 85 vuotta täyttäneillä kotona asuvilla henkilöillä (N=555). Tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus oli turvallista korkeassa vanhuudessa, ja se vähensi kaatumisia sellaisilla henkilöillä, jotka liikkuivat ulkona ilman apuvälinettä. Aineisto oli poikkeuksellisen ainutkertainen korkean vanhuuskohorttinsa ja pohjoisen tutkimussijaintinsa ansiosta. Kaatumistapaturmat haastateltiin kolmen kuukauden välein ja vammakaatumiset vahvistettiin potilaskertomuksista. 2000-luvun puolivälissä siirryin lääketieteen tiedekunnan palvelukseen. Ensin Ouluun ja myöhemmin Turkuun, jossa oli hiljattain solmittu vsshp:n kanssa yhteistyö kliinisen tohtorikoulutuksen vahvistamiseksi. Yhteistyö on mielestäni kannattanut, sillä kansallisesti Turkuun on kohdentunut runsas kolmannes Suomen Akatemian ja Opetus- ja kulttuurimi-

Peruskoulutuksen opintopäällikön tehtäväjärjestelyt nisteriön osoittamasta kliinisen tutkimuksen tutkijapalkkarahoista. Menestyksen avain hyvän tutkija-aineksen lisäksi on sairaanhoitopiirin koordinaationtuki kliiniseen tutkimukseen, jota ei käsitykseni mukaan muissa sairaanhoitopiireissa järjestettä.

Lääketieteellisen tiedekunnan peruskoulutuksen opintopäällikkö Anita Toivolan siirtyessä helmikuun 2012 alusta lukien osa-aikaiseen työsuhteeseen, opintopäällikön tehtävät hoidetaan jatkossa hänen ja FT Sari Iinattiniemen toimesta. Heidän työnjakonsa on pääsääntöisesti seuraava:

Opintopäällikön tehtävässäni haluan olla opetus- ja tutkimuslähtöinen, laadukkaiden ja innovatiivisten opetussuunnitelmien organisaattori ja hyvä työtoveri, jolla on luova suhtautuminen perus- ja tohtoriopiskelijoihin opintoja tutkimusasioihin mm. vaihto-opintoasioissa. Omia opintojani suoritin 90-luvulla Yhdysvalloissa ensin lukiolaisena La Grange high School’ssa (Teksas) ja myöhemmin Brigham Young -yliopistossa (Utah). Kansainvälistymisen myötä kieli- ja kulttuurien kohtaamiskynnys madaltuu.

Anita Toivola hoitaa mm. lääketieteen, hammaslääketieteen ja terveystieteiden perustutkintojen opiskelijavalinta-asiat ja opiskelijavalinnan valtakunnallisen yhteistyön, opintosuorituksia ja opiskelijavalintaa koskevat oikaisupyynnöt ja valitusasiat, Valviran selvitykset ja Valvira-yhteistyön, opiskelijoiden passiivirekisteriasiat ja LL-opintojen viivästymiseen liittyvät asiat, tutkintojen tavoiteaikoihin liittyvät asiat, peruskoulutuksen opintoasioita koskevat lausunnot, peruskoulutuksen stipendi- ja apuraha-asiat ja muut erikseen määrätyt tehtävät.

Tutkija- ja opettajataustani auttavat opetussuunnitelmien valmistelutehtävissä. Väitöstutkimukseni osoitti että tapaturmat ovat yleisiä ja vaativat moniammatillista preventiivistä suhtautumista. Moniammatillista ja poikkitieteellistä näkökulmaa edellyttävät mielestäni myös tiedekunnan koulutusohjelmien opetussuunnitelmat. Opettajan näkemys opetussuunnitelman valmistelussa toivon mukaan merkitsee kokonaisuuden ymmärtämistä, joka voisi näkyä LL-opetussuunnitelmassa mm. lukukausien yksilöityinä osaamistavoitteina. Myönteistä painetta LL-curriculumiin asettaa tällä hetkellä mm. sairaanhoitopiirin uudistuva hoito-organisaatiomalli ja hajautetun opetuksen tarve kliinisessä vaiheessa. Tiedekuntia haastaa lisäksi valtioneuvoston päätös, jossa se on hyväksynyt LL-aloituspaikkojen lisäyksen toimintakaudelle 2013-16. Oppimiskäsitykseni tukee yhteisöllistä oppimista, jossa hyödynnetään verkkometodeja. Tämä saattaa konkretisoiutua tiedekunnassa piankin, esim. Duodecimin kustantamien oppikirjojen digitalisoitumisen myötä tai luentojen etäseuraamisen mahdollisuutena.

Sari Iinattiniemi hoitaa lääketieteen perustutkinnon opetussuunnitelma-asiat, osin terveystieteiden perustutkinnon opetussuunnitelmaan liittyvät asiat, lääketieteen opintojen suorittamiseen ja opintojen kulkuun liittyvät asiat, opinto-neuvojien kautta hoidettavaan opinto-ohjaukseen liittyvät asiat, tutkintojen valmistumiseen ja publiikki/valatilaisuuksiin liittyvät asiat ja muut erikseen määrätyt tehtävät. Iinattiniemi hoitaa em. tehtävien lisäksi myös tiedekunnan kliinisen tohtoriohjelman koordinaatiotehtävät. Kummankin em. henkilön työpiste sijaitsee Villa Joukahaisessa (Joukahaisenkatu 2). Anita Toivola tavattavissa ma-ke (to-pe osa-aikavapaalla) anita.toivola@utu.fi, (02) 333 8407 Sari Iinattiniemi tavattavissa ma Variassa, ti-pe Joukahainen sari.iinattiniemi@utu.fi, (02) 333 7916

Aurinkoista kevätlukukautta kaikille!

Kipinä 1/2012 | 11

sanoo avojalakanen tappaus Oulusta

” Hampaat ovat mielenkiintoisia kapistuksia”

Teksti Erika Österholm-Matikainen Kuva Antti Tarponen

Tammikuussa 2012 hammaslääketiede sai uuden opetuskoordinaattorin, Anni Luodon. Näin hän kertoo itsestään Kipinän lukijoille:

eruskoulutukseltani olen hammaslääkäri, mutta teen yliopistolla vähän kaikenlaista. Hammaslääketieteen laitoksella teen opetuskoordinaattorin töitä sekä opetan sosiaalihammaslääketieteen puolella. Turkuun minut toi mahdollisuus erikoistumiseen sekä opetuskoordinaattorin työt; teen myös väitöskirjaa lasten hammashoitopelosta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä. Lisäksi olen mukana FinnBrain -tutkimuksessa hammashoitopelon arvioijana. Hammaslääkärin työssä kiinnostukseni kohde on lasten hammashoito ja pääsin aloittamaan Sára

12 | Kipinä 1/2012

Karjalaisen ”oppipoikana” lasten ilokaasuhoitoihin perehtymisen. Toimin myös keväällä pidettävän ilokaasukurssin koordinoijana. Luoto odottaa uudelta työltään ensisijaisesti haastavuutta, luovuutta, uusien asioiden löytämistä ja mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Mielenkiintoisinta ja toisaalta myös haastavinta työssään hän näkee uusien asioiden oppimisen ja niiden soveltamisen jo opittuihin. Turkua kauniiksi paikaksi kuvaava opetuskoordinaattori nauttii kesällä auringossa istuskelusta. Mitä muuta haluat lukijoiden tietävän sinusta?

”On kuulemma hupaisaa, että olen aina muistanut ja tunnistanut ihmiset parhaiten heidän hampaiden perusteella. Hampaat ovatkin aina olleet mielestäni mielenkiintoisia kapistuksia - ihan lapsuudesta asti”, hän kertoo. Työkaverien ei kuitenkaan kannata yrittää tunnistaa Annia hänen hiustensa perusteella; väri ja malli vaihtuvat tämän tästä. Vapaa-aikana Annin huomio kohdistuu piirtämiseen sekä maalaamiseen ja luonnonhelmassa pääskysten lauluun sekä metsätähtiin. ■

Kolumni

Monipuolistuva koulutustarjonta tustarjontaan. Osaamispohjaa on pyritty myös laajentamaan aloittamalla terveyden biotieteisiin liittyvää koulutusyhteistyötä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

Markku Koulu, lääkekehityksen professori

Lääketieteellisissä tiedekunnissa on perinteisesti koulutettu lääkäreitä ja hammaslääkäreitä sekä osassa myös hoitotieteen asiantuntijoita. Lääkärikoulutuksessa lääketieteellisen tiedon räjähdysmäiseen kasvuun ja sen hyödyntämiseen potilastyössä on pyritty vastaamaan koulutusta monipuolistamalla ja kehittämällä opiskelijoiden valmiuksia tiedonhaussa sekä uuden tiedon merkityksen arvioinnissa ja soveltamisessa. Lääkäri kantaa päävastuun diagnostiikasta ja hoidon suunnittelusta, mutta optimaalisen hoitotuloksen saavuttamiseksi kliiniseen potilastyöhön kytkeytyy tulevaisuudessa entistä moniammatillisempi ja laajempi osaajien joukko. Koska kaikkea uutta tietoa ei voida sisällyttää lääkärikoulutukseen, jonka perimmäinen tavoite on kliinisen potilastyön osaaminen, maailmalla on syntynyt kokonaan uusia lääketiedettä lähellä olevia tieteen alueita ja niihin liittyviä koulutusohjelmia. Tässä kehityksessä tiedekuntam-

me on ollut Suomessa uraauurtava. Kun terveyden biotieteiden (terbio) koulutusohjelma aloitettiin v. 1998, se oli maamme ensimmäinen monitieteellinen bioalan ohjelma. Kaksiportaisen terbio-ohjelman LuK-tutkinnon pääaine on biolääketiede ja FM-tutkinnon lääkekehitystiede. Myös Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto ovat hiljattain aloittaneet samantyyppiset koulutusohjelmat, jotka tosin eroavat profiililtaan turkulaisesta mallista. Terbio-ohjelman lisäksi lääketieteellinen tiedekunta vastaa yhdessä Åbo Akademin kanssa v. 2010 aloitetusta biokuvantamisen maisteriohjelmasta, joka on tiedekuntamme ensimmäinen kansainvälinen koulutusohjelma. Uusien koulutusohjelmien onnistumisen takeena on vahva tutkimusosaaminen ja sitä tukeva infrastruktuuri (esim PETkeskus, TCDM, CRST) näillä aloilla, erinomaiset jatkotutkintomahdollisuudet (esim TuBS, FPDP-D) ja tiedekunnan voimakas sitoutuminen monipuoliseen ja moderniin koulu-

Mikä on uusien koulutusohjelmien merkitys tiedekunnalle? Lyhyesti voisi todeta, että ne tuottavat erityisosaajia lääketieteen nopeasti kehittyville osa-alueille kuten molekyylilääketieteeseen, solubiologiaan, biokuvantamiseen, neurotieteisiin, lääkekehitystieteeseen ja translationaaliseen lääketieteeseen. Biolääketieteellisten koulutusohjelmien kautta lääketieteen kehitys nopeutuu ja laajenee, mistä hyötyy erityisesti perustutkimus, mutta josta aikaa myöten myös kliininen tutkimus voi ammentaa osaamispotentiaalia ja kasvua. Uudet koulutusohjelmat tarjoavat myös erinomaisen mahdollisuuden tiedekunnan muiden koulutusohjelmien opiskelijoille syventää ja laajentaa omia tietojaan lääketieteen lähialueilla hyödyntämällä runsasta koulutustarjontaa. Bioalalla on suuri taloudellinen merkitys lääketeollisuuden, bioalan palveluyritysten ja diagnostiikkateollisuuden muodossa sekä alueellisesti että kansallisesti. Kasvava ja monipuolinen bioalan yritystoiminta tarvitsee menestyäkseen uudenlaisia osaajia, joille molekyylilääketiede, biolääketieteen modernit tutkimusmenetelmät ja lääkeinnovaatioiden kehitystyö ovat jo yliopistollisen peruskoulutuksen kautta tuttuja. Myös lääkkeiden ja elintarvikkeiden viranomaisvalvonnassa tarvitaan laaja-alaisia biolääketieteen osaajia. Lääketieteellinen tiedekunta onkin vastannut ennakkoluulottomasti yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin uusien koulutusohjelmiensa muodossa. ■

Kipinä 1/2012 | 13

Teksti Markku Koulu, Sari Mäkelä

terveyden biotieteet biolaaketieteen airut Taustaa Terveyden biotieteiden koulutusohjelma aloitettiin v. 1998 lääketieteellisen ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteisenä koulutusohjelmana. Suuntautumislinjoja oli alunperin kolme: elintarvikekehitys, lääkekehitys ja synteettinen lääkekemia. Koulutusohjelman tavoitteena on alusta lähtien ollut kouluttaa biolääketieteen alueelle asiantuntijoita, joilla on laaja bio- ja molekyylilääketieteen osaaminen yhdistettynä vahvaan perusluonnontieteiden hallintaan. Terbio-ohjelman kytkeytymistä lääketieteen osa-alueisiin on hahmoteltu kuvassa 1. Valmistuneet terbio-maisterit ovat sijoittuneet hyvin tutkijoiksi ja kouluttajiksi yliopistosektorille ja bioalan yrityksiin (bioalan palveluyritykset, diagnostiikkateollisuus, elintarviketeollisuus, lääketeollisuus) sekä viranomaistehtäviin. Merkittävä osa valmistuneista maistereista suorittaa tiedekunnassamme jatkotutkintoa. Nykytila Terbio-koulutusohjelman sisällön suunnittelu, toteutus ja suoritettavat tutkinnot siirtyivät kokonaan lääketieteelliselle tiedekunnalle v. 2011 alussa. Tässä yhteydessä kaksiportaisen tutkintoa uudistettiin voimakkaasti: LuK-tutkinnon

14 | Kipinä 1/2012

(180 op; 3 vuotta) pääaineeksi valittiin biolääketiede ja sivuaineiksi farmakologia ja toksikologia sekä kemiallinen biologia. LuK-tutkinnon sisältöön lisättiin merkittävästi ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan, solu-ja molekyylibiologiaan, molekyylilääketieteeseen, immunologiaan, patologiaan ja tautimallinnukseen liittyviä opintokokonaisuuksia. Terbio-opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymiseen on myös panostettu voimakkaasti ammatillinen kasvu ja kehitys-opintokokonaisuuden muodossa. Sen keskeiset teemat käyvät ilmi kuvasta 2. Keinoina on opettajatuutorointi, urapolkuseminaaripäivät, yritysesittelyt, portfoliotyöskentely ja vuosittaiset leiripäivät Saaristomeren tutkimuslaitoksessa Seilin saarella. Tutkimus-ja tiedeajattelun kehittämiseksi em. opintokokonaisuuteen kuuluu myös LuK-ja gradu-tutkielmaseminaareihin osallistuminen sekä verkostoituminen ja yhteisprojektit Itä-Suomen yliopiston terbio-opiskelijoiden kanssa. Terbion FM-vaiheen (120 op; 2 vuotta) pääaineena on lääkekehitystiede ja sen tavoitteena on kouluttaa osaajia lääkekeksintöjen kehittämiseen ja lääketutkimuksen pariin sekä translationaaliseen lääketieteeseen. Tähän antaa erinomaiset valmiudet laajasti biolääketieteeseen painottuva LuK-tutkinto.

FM-vaiheeseen liittyy 10 op:n laajuinen englanninkielisenä toteutettava lääkekehitysprojekti, jossa opiskelijat suorittavat tiimityöskentelynä lääkekehitykseen liittyvän harjoituksen kohdeproteiinia moduloivan virtuaalisen lääkemolekyylin kehitystyöstä. Lääkekehitysprojektiin on integroitu projektityöskentelyn toimintatapojen opettelun lisäksi myös esitystaidon harjoittelua ilmaisutaidon opettajan johdolla sekä englanninkielisen tekstin tuottamista projektiraporttien muodossa. Kokemukset tästä opintokokonaisuudesta ovat olleet erittäin positiivisia ja saavutetut tulokset korkeatasoisia. Terbion FM-tutkintoon on sisällytetty laaja tutkimusprojekti ja siihen perustuva pro gradu-tutkielma (yhteensä 55 op), millä pyritään varmistamaan opiskelijoiden riittävä perehtyneisyys tutkimustyöhön ja lisäämään valmiuksia tieteelliseen ajatteluun. Tutkimusprojektit tehdään suurelta osin lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmissä, mutta osin myös lääketeollisuudessa. Tulevaisuus Koulutusohjelman tulevaisuuden haasteena on biolääketieteen ja siihen liittyvän teknologian nopeassa kehityksessä mukana pysyminen. Lyhyellä tähtäimellä on mietittävä tulisiko terbion FM-vaihe muuttaa kansainväliseksi maisteriohjel-

• • • • •

• • • • • •

maksi ja laajentaa koulutusyhteistyötä sekä kotimaisten että ulkomaalaisten yliopistojen kanssa. Näin voitaisiin varmistaa riittävä osaaminen tulevaisuudessa, profiloituminen ja kilpailukyky muiden bioalan koulutusohjelmien joukossa sekä kasvattaa uusien opiskelijoiden rekrytointipohjaa. On mahdollista, että FM-vaiheen suuntaumisvaihtoehtoja lisätään voimavarojen niin salliessa. Yhteinen tahtotila On ollut ilo havaita, että tiedekuntamme oppiaineet ja opettajat ovat olleet innostuneina kehittämässä terbio-koulutusohjelmaa. Koulutusohjelmasta on muodostunut tiedekunnan tutkimusr yhmille elin-

tärkeä, koska se tuottaa merkittävän osan kaikista biolääketieteen laitoksen jatko-opiskelijoista. Hyvän yhteishengen ansiosta koulutus on erinomaisesti kytkeytynyt tiedekunnassa tehtävään tutkimukseen ja onkin lupa odottaa, että koulutusohjelman jatkuva uudistuminen ja elinvoimaisuus on turvattu. Yliopiston ulkopuoliset sidosryhmät ovat myös havainneet terbion merkityksen, minkä vuoksi monet tahot lääketeollisuudessa ja paikallisissa bioalan yrityksissä ovat pyyteettömästi osallistuneet koulutuksen kehittämistyöhön

Biomarkkerit Biokemia

Fysiologia

Onnistumisen keskeisenä edellytyksenä on lahjakkaat ja motivoituneet opiskelijat, jotka luovat innostuneen ja myös opettajia stimuloivan ilmapiirin. Olemmekin ylpeitä ja iloisia opiskelijoistamme! ■

Patologia

KLIININEN TerveydenLÄÄKETIEDE huolto

Mikrobiologia

Farmakologia

Lääketieteellinen tiedekunta uskoo vahvasti siihen, että biolääketieteen alueelle suuntautuvat modernit koulutusohjelmat monipuolistavat ja laajentavat tiedekunnan osaamispohjaa nopeasti kehittyville, lääketiedettä lähellä oleville tieteen alueille.

Diagnostiikka

BIOLÄÄKETIEDE Biokuvantaminen

ja avustaneet koulutuksen toteuttamisessa.

Immunologia

Tautimallinnus

Solubiologia Anatomia

Kuva 2: Ammatillinen kasvu ja kehitys-opintokokonaisuuden teemallisia sisältöjä. Tämän osion laajuus on 6 op LuK-vaiheessa.

Potilashoito Geenitieto

Yksilöllinen hoito

Kuva 1: Terveyden biotietieden koulutusohjelman kytkeytyminen lääketieteen eri osa-alueisiin. Kipinä 1/2012 | 15

Teksti Titta Kivikoski, Olli Metsälä, Heli Sihvonen Kuvat Heli Sihvonen

ä ää

TERBIO ä OPISKELIJAN SILMIN

Terveyden biotieteilijöistä valmistuu lääkekehityksen asiantuntijoita. Terbiolaisia kiinnostaa ihmiselimistön toiminta ja potilaiden auttaminen — näemme itsemme osana ketjua, jossa alan ammattilaiset yhteistyössä toimivat sairaan ihmisen hyväksi. Lääketieteestä innostuneelle Terbio tarjoaa varteenotettavan alavaihtoehdon perinteisten terveydenhoitoalan ammattien rinnalle.

Tehokasta luento-opetusta Käytännössä opiskeluun sisältyy monipuolisesti luentoja ja harjoitustöitä. Osa kursseista suoritetaan massaluennoilla yhdessä lääketieteen tai kemian opiskelijoiden kanssa. Jotkut opintojaksot on suunniteltu nimenomaan terbiolaisille, jolloin opetus tapahtuu kotoisasti noin kahdenkymmenen hengen ryhmissä. Pienryhmäluennoissa parasta on matala kynnys kysyä ja kommentoida. Käytännönläheistä ja työelämään suuntautunutta Soluviljelyä, biokemian perustyömenetelmiä ja dissektioita sisältävät harjoitustyöt valmistavat opiskelijoita erinomaisesti tulevaan työhön. Käytännönläheinen opiskelu auttaa ymmärtämään asioita syvemmin ja tuo mukavaa vaihtelua koulupäivään. Valmiuksia työelämään antavat myös muun muassa bioetiikkaan ja laatujärjestelmiin perehdyttävät kurssit. Monipuolista osaamista Terbiosta Koulutusohjelma eroaa esimerkiksi biokemian opinnoista siinä, että

16 | Kipinä 1/2012

Käytännön työskentely alkaa heti opintojen alussa.

suurin osa kursseista keskittyy ihmisen elintoimintoihin ja sairauksiin. Fysiologiaa ja anatomiaa käsitellään syvällisesti. 180 opintopisteen kandidaatintutkintoon on sisällytetty esimerkiksi tautimallinnusta ja patologiaa sekä vastapainoksi opintoja täydentäviä kieli- ja viestintäkursseja. Maisteriopinnot keskittyvät lääkekehitysprosessiin 120 opintopisteen laajuiset maisteriopinnot kattavat koko lääkekehitysprosessin aina lääkekohteen identifioinnista kliinisiin kokeisiin.

Olennainen osa lääkekehitystieteen opintoja on englanninkielinen kurssi, jolla virtuaalisesti kehitellään lääke annettuun kohteeseen. Projektin yhteydessä harjoitellaan myös esimerkiksi arvioimaan lääkkeen kaupallista potentiaalia ja hiotaan esiintymistaitoja. Ura asiantuntijatehtävissä Luonnontieteiden maisteriksi valmistuminen avaa uramahdollisuuksia niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla tuotekehitys-, opetus- ja asiantuntijatehtävissä. Koulutusohjelma antaa monipuoli-

Toimistolla opiskellaan ja vietetään vapaaaikaa hyvässä seurassa.

set eväät pyrkiä pitkälle. Jo opetussuunnitelma sisältää ammatillista identiteettiä kehittäviä kursseja. Työelämävalmiuksia hankitaan lisäksi ekskursioiden ja alalla työskentelevien, entisten terbiolaisten pitämien luentojen avulla. Tässä opiskelijat toimivat yhteistyössä henkilökunnan ja koulutusohjelman omien opinto-ohjaajien kanssa. Pieni ryhmä on iso etu Terbion pienessä ryhmäkoossa on paljon etuja. Harjoitustöissä aikaa ei kulu vuoron odotteluun ja opettaja ehtii opastaa jokaista henkilökohtaisesti. Tutustuminen opiskelijoihin myös oman vuosikurssin ulkopuolelta tapahtuu luontevasti tiiviin yhteishengen ansiosta. Vanhemmat terbiolaiset voivat jakaa arvokkaita neuvoja opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Jokaisella opiskelijalla on myös realistiset mahdollisuudet päästä vaikuttamaan, oli kyse sitten opiskelusta tai vapaa-ajanvietosta. Ensimmäistä vuotta opiskeleva pilttikin uskaltaa lähteä mukaan ainejärjestötoimintaan päättämään yhteisistä asioista. Terbiolaisilla on yhteishenki kohdallaan Terbiossa kaikki viihtyvät keskenään, eikä ryhmä hajoa helposti

Työelämään tutustutaan muun muassa yritysvierailuilla.

porukoihin. Opiskeluilmapiiri on rento, mutta pieni positiivinen kilpailuhenkisyys opiskelijoiden välillä kannustaa tekemään töitä opintojen eteen. Riski pudota kyydistä on vähäinen, kun kurssikaverit katsovat toinen toistensa perään. Elävää ainejärjestökulttuuria Terveyden biotieteilijöiden ainejärjestö In Vitro Aboensis ry:lle, tutummin IVA:lle, on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt kehittyä oma vahva kulttuurinsa. Perinteistä mainitsemisen arvoiset ovat pikkujoulut, joissa lämpimässä tunnelmassa nautitaan puurosta ja vuosikursseittain valmistelluista teemallisista esityksistä. Vappuna terbiolaiset suuntaavat makkarapaketein varustautuneena perinteiselle päiväretkelle Ruissaloon. Ulkoilmasta nauttimisen ohessa valmistaudutaan illan lakitukseen ja lippukulkueeseen. IVA:lla on myös vahva sitsiperinne, ja niin luonnontieteellisen kuin lääketieteellisenkin

tiedekunnan ainejärjestöjen kanssa sitsataan monta kertaa vuodessa. Toimisto on IVA:n sydän Sitseiltä siirrytään usein IVA:n Dentaliassa sijaitsevalle toimistolle. Toimisto on IVA:laisille tärkeä kohtaamispaikka, jossa tehdään koulutehtäviä ja vietetään luentojen välissä aikaa kahvikupin äärellä. Toimistolla kokoontuu myös Terbion miesedustajille suunnattu Herraklubi. Tämä herrojen kerho järjestää pokeriiltoja ja viimeisimpänä saavutuksena hankki toimistolle pöytäjalkapallon. Valinta, joka ei kaduta IVA on olennainen tekijä siinä, miksi Terbiossa on niin mukava opiskella. Pienen mutta aktiivisen ainejärjestön sisällä solmitaan ystävyyssuhteita ja jaetaan auliisti kokemuksia. Moni terbiolainen on aloittanut opintonsa tietämättä lainkaan, mitä odottaa — ja todennut myöhemmin, ettei olisi voinut onnistuneempaa valintaa tehdä. ■

Kipinä 1/2012 | 17

Teksti Linus Törnqvist, TLKS:n hallituksen puolesta Kuvat Antti Tarponen

Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosia 2011–2016 koskevassa kehittämissuunnitelmassa kaavaillaan, että Suomessa nostettaisiin LL-sisäänottomäärää noin 160 opiskelijalla, nykyisestä 610:stä noin 770:een. Tämä voisi tarkoittaa Turkuun 20–30 sisäänottopaikkaa lisää. On tietenkin toivottava, että kun kerran tällaisia suunnitelmia laaditaan, niin suunniteltaisiin myös korvamerkittyjä resursseja tähän nostoon. Toistaiseksi nostojen rahoituksesta ei ole kuulunut OKM:ltä sanaakaan.

potilaita, viikossa. Neljännen vuosikurssin isäntä Sebastian Abrahamsson totesi puheenvuorossaan, että kliinisten käden taitojen harjoittelu uhkaa jo nyt jäädä riittämättömäksi. Puhakan kurssilla aloittikin 75 opiskelijaa vuonna 1993 – viime syksyn sisäänottomäärä oli taas 120 opiskelijaa.

160 lisää!

Tämä näkymä huolestuttaa väistämättä meitä alan opiskelijoita hiukan, joten lounasaikaan 8.2. parisataa opiskelijaa ja henkilökunnan jäseniä kokoontuivat vajaaksi tunniksi Medisiinan edustalle pakkaslukemia uhmaten. Kyseessä oli Suomen Medisiinariliiton (SML:n) ja Turun Lääketieteenkandidaattiseuran järjestämä mielenilmaus laadukkaan koulutuksen puolesta. Mielenilmaus järjestettiin samanaikaisesti kaikissa viidessä lääketieteellisessä yliopistokaupungissa, ja epävirallisten arvioiden mukaan osallistuja oli kaiken kaikkiaan noin 2 000. Turun mielenilmauksen puheenvuorossa EL Antti Puhakka esimerkillisti kokemuksellaan mihin suuntaan viime vuosien kehitys on mennyt: vielä 90-luvun puolessa välissä kandidaatti saattoi klinikkajaksojen aikana tutkia 3-4 potilasta päivässä. Nykypäivän kandidaatti tutkii kyllä saman verran

18 | Kipinä 1/2012

Samalla kun opiskelijamääriä on nostettu, myös opiskelijoiden määrä per opettaja on valitettavasti kasvanut. Opettajaa kohti oli Turussa vuonna 2000 4,4 opiskelijaa, mutta vain yhdeksässä vuodessa tämä oli kasvanut 25 %, ja 2009 tämä oli siis jo 5,5 opiskelijaa per opettajaa. Prosenteissahan tämä on huikea muutos! Miten tämä on vaikuttanut opetushenkilökunnan työmäärään ja välillisesti myös opetuksen laatuun, voi jokainen itse arvioida. Mielenilmauksessa ei SML eikä TLKS ole siis ottaneet ollenkaan kantaa siihen, mikäli on ylipäänsä järkevää nostaa koulutusmääriä, vaan puoltavat koulutuksen laadun säilyttämistä korkeana. Jos lähdetään nostolinjalle, vaaditaan opetuksen tason ylläpitämiseksi tarvittavat lisäresurssit - lisää kliinisiä opettajia ja suurempia luentosaleja kun ei saa ilmaiseksi. Mainittakoon lopuksi vielä, että sosiaali- ja terveysministeriö on toistaiseksi katsonut nykyisen koulutustahdin riittävän, näkemys johon lääkäriliitto yhtyy. ■

Uusi sähköinen ePorftfoliojärjestelmä yliopistolle? Kyvyt.fi on suomalaisille oppilaitoksille ja koulutusalan organisaatioille tarkoitettu ePortfolio-palvelu. Se tarjoaa työkaluja oman sähköisen portfolion

Hyvät puolet kyvyt.fi -palvelussa - kehittyvä, monimuotoinen palvelu

rakentamiseen ja kehittämiseen verkossa.

- suunniteltu juuri portfoliotyöskentelyä varten

Palvelun pilotointi aloitettiin Turun yliopistolla viime

- siirtyy opiskelijan mukana (jatkokouluttautuminen, työelämä)

syksynä kestäen koko lukuvuoden 2011–2012. Tämän

- tekniset toiminnot (profiili, chat)

jälkeen yliopisto päättää hankitaanko kyseinen

- personointi mahdollistuu

palvelu opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön.

- portfoliotehtävien tekeminen on teknisesti yksinkertaisempaa, kätevämpää

Lääketieteellisessä tiedekunnassa palvelun alustavaan testaamiseen kutsuttiin mukaan LLkurssien nettivastaavat. Kävimme heidän kanssaan

- tuutorin on helppo kommentoida ja antaa palautetta opiskelijan tehtävistä ja HOPSista

palvelun peruskäyttöä läpi atk-luokassa 7.2.2012.

- mac-yhteensopivuus (ei nykyistä ongelmaa)

Kokemukset olivat pääasiassa positiiviset, vaikkei

- tekninen tuki on palvelun tarjoajalla

mahdollinen siirtyminen nykyisestä WorkMatespohjasta Kyvyt.fi -palveluun ongelmatonta olisikaan. Palvelun pilotoimista jatketaan lääketieteellisessä

Miinukset

tiedekunnassa edelleen kevään 2012 aikana.

- uuden järjestelmän käytön opettaminen tuhannelle opiskelijalle ja sadalle tuutorille

Käyttökokemuksia oikeissa tuutoriryhmissä pyritään kerryttämään syksyllä 2012. Tällöin olisi alustavan suunnitelman mukaan tarkoitus, että Terveyden biotieteet -koulutusohjelmassa aloittavat uudet opiskelijat ja heidän kolme opettajatuutoriaan alkaisivat käyttämään Kyvyt.fi -palvelua. Mahdollisesti vuonna 2013 portfoliopalvelu voitaisiin

- liikaakin vaihtoehtoja - mahdollista julkaista henkilökohtaisia tietoja liian laajalle kohderyhmälle vahingossa - portfoliotyöskentelyn tuki ja kontrolli vaikeutuu opiskeluhallinnon näkökulmasta

laajentaa LL- ja HLL -koulutusohjelmiin. ■

Kipinä 1/2012 | 19

Hyvää alkanutta kevättä! Koulutuskalenteri TUTKE kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

2012 KOULUTUSKALENTERI 5 12 19 25

6 13 20 26

7 14 21 27

1 8 15 22 28

2 9 16 23 29

3 10 17 24 30

Kalenteri löytyy osoitteesta www.med.utu.fi/ tutke/opettajalle/koulutuskalenteri/

29.8.-1.9.2012 ADEE 2012: Hammaslääketieteen koulutuksen Euroopan yhdistyksen kongressi, Lyon, Ranska. 25.-29.8.2012 AMEE 2012: Lääketieteen koulutuksen Euroopan yhdistyksen kongressi, Lyon, Ranska 6.6.2012 Lääkäkouluttajan kesäkoulu Seilin saarella: Ryhmä -voimavara ja haaste 3.-4.5.2012 Duodecimin XXI Opetuksen kehittämisseminaari – Lääkäriksi osana kokonaisuutta 16.4.2012 Vaikeat ohjaustilanteet -seminaari 13.4.2012 Koulutusristeily opettajatuutoreille 12.4.-18.5.2012 Pedagogiikan perusteet -verkkokurssi 22.3.2012 Satakunnan opetuksen iltapäivä 20.03.2012 Opettajakahvit

20 | Kipinä 1/2012

4 11 18 24 31