Kipinä 4/2011

4/2011 med.utu.fi/tutke/kipina

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

Vuoden opetushoitaja ja opettajatuutori Kiusaamistako korkeakouluissa?

Syventävien opintojen laajat mahdollisuudet Opetuksen iltapäivä 2011

Sisällys 3 Pääkirjoitus: Arvioinnilla kohti asiantuntijuutta 4

Ann palauteta osallistu ta ja l tekemis ehden Ota yhteeen! toimituk yttä see tästä! n

Kiusaamistako korkeakouluissa? opettajatuutoroinnin päätöskaronkan antia Koulutuskalenteri TUTKE kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta www.med. utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuskalenteri/

6

Opetuksen iltapäivä 2011: Teemana pienryhmäopetus

8 Vierailu Tarton lääketieteelliseen tiedekuntaan ja yliopistosairaalaan 12 Syventävien opintojen laajat mahdollisuudet 14 Moniammatillinen opintojakso ”AIVOT” 16 Senioriopettajatuutorien haastattelut 19 Vuoden opettajatuutori 2011 20 Asiantuntijuutta aalloilla - faktojen prosessoinnista ymmärtävään oppimiseen 21 Vuoden opetushoitaja 2011

Kipinä 4/2011 15.12.2011 Julkaisija TUTKE, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pekka Kääpä Toimitus Helena Haapanen, Maiju

Toivonen, Outi Jääskeläinen, Erika Österholm-Matikainen, Jetro Tuulari, Leena Salminen, Heli Vinkka-Puhakka, Heidi Mattila Taitto Antti Tarponen

Kansikuva Antti Tarponen Yhteystiedot www.med.utu.fi/tutke/kipina/ facebook.com/tutke/ ISSN 1798-8624

Pääkirjoitus

Arvioinnilla kohti asiantuntijuutta On yleisesti hyvin tunnettua, että arviointi koulutuksessa ohjaa sekä oppimista että opiskelijoiden ja opettajien toimintaa. Arviointi myös määrittää opiskelijoidemme ja koulutusprosessin laatua. Siksi ei olekaan yhdentekevää miten arvioinnit suunnitellaan, mitä arviointimenetelmiä käytetään ja minkä tasoisia ongelmia tai kysymyksiä niissä käsitellään.

Professori Pekka Kääpä

Nykyisin terveydenhuollon koulutuksessa painotetaan oppimistavoitteiden määrittämisen ja saavuttamisen merkitystä. Tällöin käytettyjen arviointimenetelmien sisällön tulee olla linjassa näiden tavoitteiden kanssa.

Oppimistavoitteiden moninaisuus edellyttää myös kohteisiin sopivien arviointimenetelmien käyttöä. Silti edelleen yllättävän usein peruskoulutuksen myöhemmässäkin vaiheessa keskitytään arvioinneissa testaamaan vain tiedollisia perusfaktoja. Asiantuntijuuden kehittymisen seurannan kannalta olisi kuitenkin tärkeä aina tiedostaa opiskelijoiden kognitiivinen taso ja suunnitella arviointi siihen nähden haasteelliseksi.

Yksittäisten faktojen testauksesta ollaankin siirtymässä perustietoa soveltaviin ja ammattimaista toimintaa testaaviin arviointeihin.

Kurssikohtaisten oppimistavoitteiden lisäksi myös koulutusohjelmille on luotu tai ollaan luomassa kompetenssilistauksia, jotka määrittävät sen mitä vastavalmistuneen opiskelijan tulee osata ja taitaa. Vaikka kompetenssit ovat vain välitavoite todelliseen asiantuntijuuteen kypsyttäessä, on tärkeää käyttää niitä kohti edettäessä myös laadullisia arviointimenetelmiä, jolloin rakentavan palautteen anto on keskiössä. Toistuva ohjaava palaute puolestaan auttaa opiskelijaa suuntaamaan toimintaansa kohti todellista päämäärää, asiantuntijuutta.

Viimeaikaiset koulutustutkimukset antavat myös lisääntyvässä määrin viitteitä siitä, että opiskelijan oppimisen arviointi pitäisikin olla jaksottaisten ryhmäarviointien sijaan yksilöllisesti suunnattu jatkuva prosessi.

Tällöin yksittäisten arviointisuorituksen hyväksyttävyyden sijaan keskityttäisiinkin arvioimaan sitä, onko opiskelija odotuksia vastaavasti kehittymässä kohti asiantuntijuutta. Tiedekunnassamme sekä perus- että jatkokoulutuksessa laajasti toteutettava opettajatuutorointi on jo osa tätä prosessia, mutta voidaksemme varmistaa opiskelijoidemme oikea-aikaisen ja –suuntaisen kehittymisen on myös oppiaineiden ja opintokokonaisuuksien arviointikäytäntöjä voitava tarkastella uusista näkökulmista. ■

Löydät TUTKEn myös Facebookista. Käy tutustumassa sivustoon osoitteessa facebook.com/tutke/ ja liity TUTKEn joukkoon.

Teksti Outi Jääskeläinen Kuvat Antti Tarponen

Kiusaamistako korkeakouluissa? opettajatuutoroinnin päätöskaronkan antia

Lähes opettajatuutorointiohjelman alusta saakka on perinteenä ollut järjestää vuoden päätöskaronkka kiitoksena tuutorointityöstä ja samalla tutustua johonkin mielenkiintoiseen, ajankohtaiseen aiheeseen. Tänä vuonna kokoonnuimme 1.12.2011 Liedon Zoolandiassa ja iltapäivän teemana oli kiusaaminen korkeakouluissa. Jyväskylän yliopistosta oli kutsuttu aiheesta luennoimaan kiusaamista paljon tutkinut professori Maili Pörhölä. Vakavasta aiheesta huolimatta iltapäivän tunnelma oli lämmin ja keskustelua syntyi paljon. Kiusaamisen ehkäisy päätettiin ottaa ensi vuoden erityisteemaksi opettajatuutoroinnissa.

KIUSAAMISEN YLEISYYS KORKEAKOULUISSA Kiusaaminen on valitettava ilmiö, jota tapahtuu aina päiväkodista työpaikoille saakka. Pörhölä kertoi kiusaamista tapahtuvan eniten peruskoulussa ja vähiten toisella asteella lukioissa ja ammattiopistoissa. Korkeakouluasteella kiusaaminen taas hieman lisääntyy niin, että joka neljäs opiskelija raportoi joutuneensa kiusaamisen kohteeksi vähintään satunnaisesti. Lähes kuutta prosenttia on kiusattu melko tai hyvin paljon. Melkein puolet korkeakoulussa kiusatuista on ollut kiusaamisen uhrina jo koulussa. Yliopistoon päätyy enemmän kiusattuja kuin ammattikorkeakouluun, vaikka ero ei ole kovin suuri. Kiusaamisen yleisin muoto korkeakouluissa on syrjiminen. Kiusaamisen muodot muuttuvatkin hienovaraisemmiksi ja vaikeammin havaittaviksi siirryttäessä kouluasteilla eteenpäin.

Jyväskylän yliopistosta oli kutsuttu aiheesta luennoimaan kiusaamista paljon tutkinut professori Maili Pörhölä

4 | Kipinä 4/2011

KIUSAAMISEN VAIKUTUKSET Kiusaamiskokemuksilla voi olla pitkäaikaisia seurauksia ihmisen elämässä, Pörhölä totesi. Kouluaikana kiusattujen parissa esiintyy aikuisiällä mm. luottamuksen puutetta ihmissuhteissa, läheisyyden pelkoa seurustelusuhteissa sekä riski tulla kiusatuksi myös työelämässä. Kiusatuilla korkeakouluopiskelijoilla esiintyy ei-kiusattuja enemmän psyykkisiä ongelmia, kuten ahdistuneisuushäiriöitä, masentuneisuutta, uupumusta ja syömishäiriöitä. He kokevat usein sosiaalisen tuen

Opettajatuutoroinnin päätöskaronkkaan osallistuneet opettajatuutorit ja opiskelijaedustajat Liedon Zoolandian kokoustilassa.

riittämättömyyttä, yksinäisyyttä ja avuntarvetta hyvinvointiongelmiin.

NÄKÖKULMA KIUSAAJAAN Kiusaamisongelmissa usein tekijän profiili unohdetaan.

Pörhölän mukaan korkeakouluissa kiusaamista harjoittaneita on neljännes ja lähes 2% opiskelijoista ilmoittaa kiusanneensa opiskelutovereitaan melko tai hyvin paljon. Myös kiusaajilla on monenlaisia ongelmia muihin ihmisiin verrattuna. Kiusaajilla on monesti masennusta jo kouluiässä. Päihteiden väärinkäyttö ja rikollisuus on heille tyypillisempää. Korkeakouluissa kiusaajilla on muita enemmän psyykkisiä ongelmia, peli- ja nettiriippuvuutta, päihteiden käyttöä ja ongelmia kiinnittymisessä opiskelijaryhmiin.

KIUSAAMINEN JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT Sekä kiusatut että toisia kiusaavat oppivat asemoimaan itsensä vertaisyhteisönsä ulkopuolelle, kertoi Pörhölä.

He oppivat näkemään vertaisyhteisön manipuloitavissa

olevana, epäluotettavana, jopa pelottavana. Vertaissuhteet nähdään alisteisina. Hyvinvointiin liittyvät ongelmat kummallakin osapuolella voivat lisätä vertaissuhdeongelmia entisestään. Nuoren kiusaajan ja kiusatun vuorovaikutustaidot kehittyvätkin epätasapainoisesti.

MITEN KIUSATTUJA OPISKELIJOITA SITTEN VOITAISIIN TUKEA? Professori Pörhölä painotti, että kiusaamiskokemuksista pitäisi voida kertoa vaikkapa ohjatuissa keskusteluryhmissä. Näin voitaisiin kasvattaa luottamusta vertaisiin ja edesauttaa uusien, palkitsevien vertaissuhteiden muodostumista. Kiusaamisen vaikutukset psyykkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille tulisi olla tiedossa ja niihin liittyvät ongelmat pitäisi hoitaa. Kiusatun ymmärryksen lisääntyminen kasvattaa itsetuntemusta ja voi auttaa hakemaan apua tai ratkomaan ongelmia itse. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on tärkeää.

Ryhmäytymisen tukeminen korkeakouluissa ennaltaehkäisee kiusaamista. ■

Kipinä 4/2011 | 5

Teksi Outi Jääskeläinen, Erika Österholm-Matikainen Kuvat Antti Tarponen

8.12.2011 LÄÄKETIETEELLISEN TIEDEKUNNAN

OPETUKSEN ILTAPÄIVÄ

L

ääketieteellisen tiedekunnan Opetuksen iltapäivä järjestettiin toista kertaa 8.12.2011.

Järjestäjänä toimi tiedekunnan Koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö TUTKE. Päivän teemana oli ”Pienryhmäohjauksen haasteet ja mahdollisuudet”, joka oli saanut paikalle yhteensä runsaat 50 osallistujaa Turkuun sekä etäyhteyksien päähän Poriin ja Vaasaan. Tilaisuus avattiin vuoden 2011 opettajatuutorin ja opetushoitajan palkitsemisella opetusdekaani Risto Huupposen toimesta. Palkittujen haastattelu löytyy lehden myöhemmiltä sivuilta.

E

nsimmäisen esityksen piti Helsingin yliopiston opintopsykologi, FT Juha Nieminen. Hänen aiheenaan oli ”Kuinka aktivoin opiskelijoita erikokoisissa opetusryhmissä?”. Nieminen piti tärkeimpänä opetuksen päämäärää,jolloin menetelmistäkään ei tule pulaa. Hän alleviivasi merkityksellisyyttä opetustyössä; menetelmävalinnat eivät takaa opetuksen laadukkuutta,

6 | Kipinä 4/2011

vaan kaikkien osapuolten tulee tietää, mihin opetus tähtää ja miksi. Niemisen mukaan samat aktivointikeinot sopivat usein niin pienryhmä- kuin luento-opetukseenkin. Opettajan kannattaa välttää monologien pitämistä ja virittää oppimista vaikkapa paritehtävällä, jossa toiselle selitetään tietyn teeman ydinasiat tai esim. ideakartan piirtämisen avulla.

K

ahvitauon jälkeen ääneen pääsivät tiedekunnan omat edustajat, jotka esittelivät pienryhmätoimintaa omalla laitoksellaan tai oppiaineessaan. Myös opiskelijoiden edustaja Sebastian Abrahamsson kertoi viime keväänä toteutetusta uudesta kliinisten taitojen kertauskurssista. Ryhmä ylemmän vuosikurssin opiskelijoita veti harjoitteet C4-kurssilaisille Kliinisten taitojen oppimiskeskuksessa Portissa. Opiskelijoiden opetus oli sisällöllisesti varmistettu oikeanlaiseksi opetushenkilökunnan taholta aiemmin. Tämä vapaaehtoinen kahden päivän mittainen harjoituskurssi sai osallistujilta erittäin myönteistä palautetta ja tullaankin uudestaan toteuttamaan keväällä 2012.

I

ltapäivällä puheenvuoron käyttivät myös sisätautiopin kliininen opettaja Marjatta Strandberg kertoen mm. C11-lukukaudella toteutettavasta minisairaalasta pienryhmätoiminnan näkökulmasta. Nyt syksyllä 2011 minisairaala aloitettiin myös Satakunnan keskussairaalassa. Hoitotieteeltä lehtori Leena Salminen antoi esimerkkejä mm. verkkokursseista, joissa pidemmälle ehtineet opiskelijat ohjaavat alempia vuosikurssilaisia säästäen näin opettajaresurssien käyttöä. Preklinikan puolelta kliininen opettaja Juha Koskenvuo kertoi verenkiertofysiologian ryhmäseminaareista, joita oltiin vastikään uudistettu oppiaineen jättäessä pois PBL-muotoisen ryhmäopetuksen. Nykyinen case method -tyyppinen opetusjärjestely antaa mahdollisuuden suurempien ryhmien käyttöön ja näin vähempään opettajaresursointiin.

Keskustelua syntyi mm. siitä miten saada aremmat opiskelijat aktiivisemmin osallistumaan ryhmän toimintaan. Opiskelijoiden taitohaitarin laajuus oli myös eräs pohdintaa herättävä aihe. ■

Tilaisuuden pääluennoitsijana oli Helsingin yliopiston opintopsykologi, FT Juha Nieminen. Hän puhui opiskelijoiden aktivoinnista erikokoisissa opetusryhmissä.

Esimerkkinä pienryhmäopetuksesta kliininen opettaja Marjatta Strandberg kertoi pienryhmäohjauksesta sisätautien minisairaalassa.

Lehtori Leena Salminen jakoi kokemuksia hoitotieteen laitokselta.

Verenkiertofysiologian ryhmäseminaareista kertoi kliininen opettaja Juha Koskenvuo.

Puheevuoron opiskelijoiden toteuttamasta kliinisten taitojen harjoittelusta piti LK Sebastian Abrahamsson.

Tilaisuuteen osallistui viitisenkymmentä kiinnostunutta Turussa. Lisäksi osallistujia oli myös Porista ja Vaasasta videoneuvottelun kautta.

Kipinä 4/2011 | 7

Teksti Helena Haapanen & co.

Kuvat Tiia Bergman

KYLÄSSÄ TARTOSSA Vierailu Tarton lääketieteelliseen tiedekuntaan ja yliopistosairaalaan 18.11.2011

Ainahan ne omat opiskelijat on mielessä, työmatkallakin...

C6 kurssin vastuuopetushoitaja Tiia Bergman.

8 | Kipinä 4/2011

Perillä ollaan Tarton yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Biomeedicum-rakennuksen edessä. Kuvassa vasemmalta lukien Taina Lehti, Juha Sirkiä, Ulla Havukainen, Kristiina Saanakorpi, Jonna Palmu, Hanna Aaltonen, Helena Haapanen, Jouni Laakso, Hannale Nysten. Kuvassa eivät näy Minna Paasioksa ja Tiia Bergman.

Valtion Tehyn pienet ammattiosastot lopetetaan ensi vuoden kesään mennessä, joten päätimme vielä kerran yhdessä tehdä opintomatkan oikein ulkomaille oman ammattiosastomme, ao 204, hallituksen voimin. Kiinnostuksen kohde kaikille oli eteläiseen naapurimaahan. Oman tiedekuntamme anatomian kliinisen opettajan Vivian Visnapuun avulla saimme yhteyden Tarton yliopiston anatomian laitokseen ja siellä professori Andres Arend’iin, joka ystävällisesti järjesti meille tutustumisen sekä yliopiston puolelle että sairaalaan. Hyvä ohjelma oli siis koossa ja matkarahat kasassa ilman työnantajan panosta. Travelit tehty ja ei kun matkaan! Niinpä varhain perjantaiaamuna lensimme suoraan Suomen Turusta Tallinnaan ja sieltä bussilla Vasilin hyvässä kuljetuksessa Tarton lääketieteellisen tiedekunnan anatomian laitokselle, Biomedicumiin.

TUTUSTUMINEN YLIOPISTOON Vastaanotto oli erittäin lämmin ja sydämellinen. Professori Arend ja kliininen opettaja Kersti Kokk kertoivat meille tiedekunnan historiasta ja nykyisyydestä. Tarton ”Ülikooli” on perustettu jo 1600-luvulla Ruotsin

vallan aikana, mutta nämä tilat olivat uudet, rakennettu 1990- luvun lopulla. Tiedekunnassa on 1500 opiskelijaa, joista n. 100 on ulkomailta ja näistä n. 90 Suomesta. Ulkomaalaisille opiskelijoille opetus on maksullista, 7600€/lukuvuosi, mutta muille ilmaista. Opetuskielet ovat eesti ja englanti. Suomalaiset opiskelijat

Isäntämme professori Andres Arend esittelee meille anatomian laitoksen tiloja.

Kipinä 4/2011 | 9

Tarton kuuluisassa anatomian teatterissa saimme olla viimeiset vieraat sen nykyolomuodossa. Seuraavana maanantaina alkoi remontti.

ovat pärjänneet siellä hyvin. Opetusohjelmat muistuttavat jossain määrin omiamme täällä Turussa.

Opetuksen taso vaikutti todella hyvältä ja tuli sellainen olo, että näistä lääketieteen/hammaslääketieteen opiskelijoista kasvaa ammattinsa osaavia. Vierailimme erilaisissa opetustiloissa ja avaussalissa ja kaikkialla oli hyvin siistiä.

jan opastuksella. Osasto oli tilava, potilashuoneet olivat 1-2-4 hengen tiloja ja eristyshuoneet erikseen.

Kuntoutus leikkauksen jälkeen alkaa heti seuraavana päivänä , ja osastolla toimi myös oma fysioterapeutti.

Hoitajat tekivät pitkiä työvuoroja, jopa 10-12 tuntia. Lisäksi pääsimme käymään ison leikkausyksikön heräämössä. Tähän leikkausyksik-

köön oli keskitetty kaikki leikkaukset (yleiskirurgiset ja erikoisalat). Henkilökuntaa oli näin ollen paljon (n. 80).

Yksikköä esittelevä osastonhoitaja kertoi, että tämä on hallinnollisesti vähän liian rankkaa. Yksikössä on iso tarkkailu- ja heräämötila, joka potilaalla oma monitori ja kuusi hoitajaa vähintään kerrallaan työvuorossa aktiiviseen leikkausaikaan.

PAIKALLINEN ”TYKS” ELI YLIOPISTOLLINEN SAIRAALA Tutustumiskäynti jatkui sairaalan puolelle, joka sijaitsi n. kilometrin päässä yliopistosta. Myös nämä tilat olivat uusia, rakennettu 1990-luvulla Viron toisen uuden itsenäisyyden jälkeen. Kaikki hoito oli keskitetty samaan paikkaan lastentauteja, korva-, nenä- ja kurkkutauteja sekä silmätauteja lukuun ottamatta, mutta näillekin oli jo suunnitelmat olemassa. Pienoismallissa näimme tulevien klinikoiden sijoituksetkin.

Vierailimme ortopedisellä osastolla ystävällisen sairaanhoitaja Heli-Kai10 | Kipinä 4/2011

Edelleen anatomian teatteria. Taustalla näkyy kuuluisia entisiä professoreita ja opettajia.

Samat ongelmat olivat sielläkin; hoitajista on kova pula ja jos joku sairastuu, sijaista ei välttämättä saada ja sitten on vaan muiden venyttävä.

Hoitajapulaan yksi syy löytyy mm. siitä, että Suomeen lähtee henkilökuntaa leveämmän leivän pariin.

Kun kuulimme palkkatason (n.700€ kuussa), niin sen ymmärtääkin, mutta samalla vähän omassatunnossa pisti. Kaikki eivät kuitenkaan lähde rahan perään, vaan ”emäntämmekin” puhui kauniisti kotimaastaan, perheestä ja ystävistä siellä. Heidän työmoraaliaan ja asennettaan pitää kyllä todella kunnioittaa, sillä

euroon siirtymisen jälkeen hintataso on noussut lähes Suomen tasolle, kun taas palkat ovat jääneet ties minne! Puhuimme EU:n tilanteesta prof. Arend’in kanssa, ja hän vaan totesi lakonisesti, että Viron bkt on alhaisempi kuin Kreikassa, ja silti he ovat tukemassa Kreikkaa muun EU:n mukana. Hän sanoi, että virolaiset on aina ollut pieni kansa, joka on tottunut adaptoitumaan ja ollut hiljaa.

Joskus pitää matkustaa vähän kauemmaksi nähdäkseen lähelle; kyllä meillä sentään vielä on aika hyvin asiat täällä Suomessa.

JA LOPUKSI VÄHÄN HALLOWEEN TUNNELMIA….

Päivän päätteeksi teimme vielä retken Old Anatomical Theatre’en, jossa ennen uuden laitoksen rakentamista toteutettiin tiedekunnan anatomian opetus. Olimme historiallisesti viimeisiä vieraita sen nykyisessä olomuodossa, sillä tämän perjantain jälkeen paikka suljettiin isoa remonttia varten. Oli hienoa nähdä paikka alkuperäisenä. Prof Arend oli itse työskennellyt siellä aina 90-luvulle asti, jolloin uudet tilat valmistuivat. Talvella siellä kuulemma saattoi olla vain muutama aste lämmintä, ja töitä piti tehdä takki päällä! Siellä oli aikoinaan luonut uraansa moni kuuluisa henkilö, mm. Leninin veli.

Näistä herroista oli kuvia seinillä.

Varsinainen ”kauhukabinetti” oli mahtava patologinen kokoelma vuosikymmenten ajalta erilaisista epämuodostumista, kasvaimista jne. Alan ihmiset joukossamme olivat aivan innostuneita, ja me muut ihailimme pienen varauksen kanssa kaksipäisiä vasikoita, elefanttikiveksiä, epämuodostuneita sikiöitä ja muita mielenkiintoisia juttuja. Kiva nähdä, mutta ei niitä uniinsa toivoisi!

Tarton yliopistollisen keskussairaalan ortopedian osastolla. Õed = sairaanhoitajat.

KOTIA KOHTI Illalla ajelimme vielä Tallinnaan, jossa vietimme vapaapäivämme lauantain, ja lensimme illan suussa takaisin kotiin Turkuun.

Osa anatomian teatterin mahtavista näytekokoelmista.

Tämä vierailu oli todellinen opintomatka anatomian maailmaan, saimme nähdä ja kokea jotakin ainutlaatuista. Vierailu antoi myös eväitä C3-D3 opettajatuutorointiin, koska silloin käsitellään anatomista ruumiinavausta ja kuolemaa. Olemme edelleen kiitollisia isännillemme ja olemmekin kutsuneet heidät vastavierailulle Turkuun. Toivottavasti voisimme tarjota heille yhtä ystävällisen vastaanoton ja mielenkiintoisia kohteita kuin itsekin saimme. ■

Kipinä 4/2011 | 11

Teksti Sari Iinattiniemi Kuvat Antti Tarponen

SYVENTÄVIEN OPINTOJEN LAAJAT

MAHDOLLISUUDET Laaja-alaiset syventävien opintojen projektit Pre-kliininen ja kliininen viitekehys virittävät mielekkäitä ja tärkeitä tutkimusaiheita, joita ratkotaan yhä useammin yhdessä tutkimusryhmässä. Perustutkijoista ja kliinikoista koostuvan ryhmän koeasetelmat ja tulostenkäsittely hyödyntävät sekä perustieteitä että kliinisiä tieteitä, nk. translationaalista lääketiedettä.

Miksei opiskelijoiden syventävien opintojen projektit kannattaisi myös ajatella laaja-alaisesti ymmärtäen perustutkimuksen hyöty kliinisenä sovelluksena. Pitäisikö syventävissä opinnoissa tehdä laajamittaisempaa

12 | Kipinä 4/2011

yhteistyötä useamman oppiaineen kanssa? Kysymykseni taustalla vaikuttavat TYKSin uuden hoitolinjaorganisaatiomallin vaikutukset LL/ HLL opetussuunnitelmiin 2013 alkaen. LL/HLL opetussuunnitelmia vietäneen malliin, jossaperustieteitä integroidaan kliiniseen opetukseen potilaan hoitamiseksi ja terveyden edistämiseksi.

marraskuussa syventävien ajankohtaispäivä, jossa kuultiin tietoiskuja opintoteemoista ja keskusteltiin opiskelijoita askarruttavista asioista.

Keskusteluun nousivat mm. epätietoisuus onko kandikynnys ja syventävien opintojen aloitusajankohta yhteydessä toisiinsa, HOPS ja uupuvat opinnot, kypsyysnäytteen kirjoituskieli jne.

Oppiaineissa syventävien yhdyshenkilöt

Keskusteluun osallistui mikrobiologian, immunologian ja virusopin yhdyshenkilöksi ilmoittautunut professori Pentti Huovinen, joka puheessaan kannusti opiskelijoita projekteihin, joissa integroituvat esimerkiksi bakteeriopin perusteoria

LL/HLL oppiaineet ovat nimenneet syventävien opintojensa yhdyshenkilöt kuluneen syksyn aikana.

Heille ja opiskelijoille järjestettiin

siltana kliiniseen käytäntöön. Samalla linjalla oli lastenlääkäri Aino Ruohola, joka kertoi Pikkunorsu-projektin tutkimustuloksista äkillisessä välikorvatulehduksessa. Pikkunorsun syventävien opintojen tekijällä on mahdollisuus yhdistää mikrobiologian teoriatausta hoitosovelluksiin muun Pikkunorsu-tutkimusryhmän aktiivisena ja ajatteleva jäsenenä.

Keskustelutilaisuus oli osa laajempia syventävien opintojen teemaviikkoja, joihin osallistui kaikkiaan yli 40 tutkimusryhmää ja sankka joukko tiedekunnan opiskelijoita. Syyslukukaudella 2012 syventävien opintojen teemaviikkoja laajennettaneen

koskemaan koko tiedekuntaa, jolloin kaikki tiedekunnan koulutusohjelmat (LL, HLL, terveyden biotieteitten, biomedical imaging ja hoitotieteitten ko) voivat pitää tutkimusesityksiään.

Kampuksen translationaalinen tutkimus tutuksi Syventävien opintojen projekti kannattaa aloittaa ajoissa, sillä kaikkinensa työ merkitsee LL/HLL opinnoissa yhden opiskelutyövuoden (60 op) panoksen. Opintoja tuetaan monin keinoin, jotta opiskelija löytää paikkaansa akateemisessa maailmassa. Opiskelijan kannattaa käynnistää syventävänsä keskuste-

lemalla eri toimijoiden kanssa aina oppiaineiden yhdyshenkilöistä ja opetustuutoreista alkaen tiedekunnan opinto-ohjaajaan ja opintohallintotiimiin saakka. Sopiva areena tutkimusorientoitumiseen on teemaviikkojen lisäksi voisi olla tutkimus tutuksi –seminaarisarja (Jump to Medical Research in UTUGS), jonka formaatti on rakennettu siten, että luennoilla tutustutaan biolääketieteelliseen ja kliiniseen tutkimukseen. Ensi keväänä kuullaan ainakin translationaalista keskos-, nuorisopsykiatria-, ja lihavuustutkimusta. ■

Kipinä 4/2011 | 13

VAPAAVALINTAINEN AIVOTOPINTOJAKSO

Teksti Pia Suvivuo Kuva Pekka Kääpä Suunnitteluryhmässä mm. Pekka Kääpä, pj, Heli Vinkka-Puhakka, Pia Suvivuo, Leena Salminen, Tiina Nurmela, Minna Paasioksa, Helena Haapanen, Jussi Palomäki, Joel Holmén

AIVOT Aivot - opintojakso on uusi monitieteinen vapaavalintainen opintojakso, jota on suunniteltu vuoden ajan Turun yliopiston Lääketieteellisen koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE) koordinoimana.

Suunnittelussa on ollut mukana yliopiston hoitotieteen, lääketieteen, hammaslääketieteen ja terveyden biotieteiden sekä Turun Ammattikorkeakoulun terveysalan edustajia sekä em. alojen opiskelijoita. Suunnittelutyöryhmän puheenjohtajana toimii professori Pekka Kääpä. Opintojakson suunnittelun koordinoinnista ja käytännön järjestelyistä vastaa opetushoitajat Helena Haapanen ja Minna Paasoksa, ja opiskelijoiden ohjauksesta ja opintojakson arvioinnista vastaa hoitotieteen didaktiikan opiskelija Pia Suvivuo.

14 | Kipinä 4/2011

A I VOT- o p i n to jakson tarkoituksena on luoda moniammatillisuuden periaatteisiin pohjautuva opintojakso opiskelijalähtöisesti eri tieteenalojen opiskelijoille. Kyseessä on pilotti, jonka tavoitteena on muodostaa opiskelijalähtöisesti vapaavalintainen opintojakso, jossa opiskelijat moniammatillisissa ryhmissä laativat oman kiinnostuksena pohjalta omia Aivotteemaan liittyviä sisältöalueita. Valitut teemat ovat muisti, päihteet, depressio ja verisuonisairaudet. Lähtökohtana opintojaksossa on moniammatillisuus, sen sijaan teemat voivat muuttua vuosittain. Pilotti toteutetaan syyslukukauden 2011 aikana ja siitä saatujen kokemusten perusteella opintojaksoa kehitetään edel-

leen. Vuoden 2012 keväällä opintojakso on tarkoitus laittaa vapaavalintaisena opintojaksona Lääketieteellisen tiedekunnan opinto-oppaaseen.

Opintojaksolle osallistuvat opiskelijat on koottu neljään moniammatilliseen ryhmään, joissa kussakin on ainakin yksi ammattikorkeakoulun, lääketieteen ja terveyden biotieteiden opiskelija. Opiskelijat ovat pääsääntöisesti eri koulutusalojen toisen lukukauden opiskelijoita. Moniammatilliset ryhmät on muodostettu satunnaisesti opintojakson koordinoijien toimesta ja niiden kokoonpanoa tarkennettiin vielä syksyn 2011

VALINNAINEN OPINTOJAKSO JÄRJESTETTIIN NYT ENSIMMÄISTÄ KERTAA. ALUSTAVISSA EVALUAATIOTULOKSISSA OPISKELIJAT OLIVAT HYVIN TYYTYVÄISIÄ JA TOIVOIVAT JATKOA MONIAMMATILLISELLE YHTEISTYÖLLE OPISKELUJEN PARISSA.

oita, he oppivat myös moniammatillisuutta ja tiimityötä. Tämä luo hyvää perustaa opiskelijoiden ammatillisiin taitoihin myös tulevaisuudessa.

alussa. Eri tieteenalojen opiskelijat tuovat keskusteluihin ja seminaareihin sekä omat henkilökohtaiset että tieteenalalta sisäistettyjä näkemyksiä. Yhteiset keskustelut tuottavat yhteistä näkemystä asioista. Tämä luo mahdollisuuksia hyvät lähtökohdat opiskelijoiden moniammatilliselle tulevaisuuden tiimityölle työelämässä. Työ terveysalalla tapahtuu jo nykyisinkin tiimeissä, tulevaisuudessa mahdollisesti vieläkin enemmän. Sen lisäksi että opiskelijat oppivat AIVOT-opintojakson asiasisältöön kuuluvia asi-

AIVOT-opintojaksolla opiskelijoille järjestetään neljä kaikille yhteistä luentoa ryhmien teemoihin (muisti, päihteet, depressio ja verisuonisairaudet) liittyen. Lisäksi kukin ryhmä tekee oman opintokäyntinsä valitsemaansa paikkaan oman ryhmän teemaan liittyen. Opiskelijat työstävät ryhmissä omaan aihealueeseensa liittyvän seminaarityön, joka esitetään yhteisessä seminaarissa 30.11.2011. Lisäksi opiskelijat pitävät oppimisestaan oppimispäiväkirjaa. Opintojakso luentoineen, seminaareineen ja opintokäynteineen toteutetaan pääsääntöisesti lukujärjestyksen ulkopuolella, alkuiltaisin. Opiskelun tukena käydään verkkokeskustelua käsiteltävistä asioista.

Oppimisalustana on Moodle, jota käytetään myös tiedon jakamisen kanavana.

Opintojakson suoritukset (luennot, opintokäynnit, oppimispäiväkirja, seminaari) arvioidaan hyväksytty-korjattava-asteikolla. Opintojakson suorittamisesta on yliopisto-opiskelijoiden saatavissa kolme opintopistettä,

joista yksi tulee jo suunnittelusta niille opiskelijoille, jotka ovat alusta asti olleet mukana. Myöhemmin mukaan tuleville (ei-suunnitteluun osallistuneet) opintojaksosta saa kaksi opintopistettä. AMK:ssa opiskelevien on mahdollista saada opintojaksosta kaksi opintopistettä.

Opiskelijoilta palautetta opintojaksosta kerätään Webropol –kyselyllä. Samassa yhteydessä arvioidaan myös työmäärä suhteessa opintopisteisiin. Opiskelijat voivat myös itse kirjata ylös työmääräänsä, joten jatkossa osataan suunnitella valinnainen paremmin. Oppimispäiväkirjasta saadaan palautetta opiskelijoiden oppimiskokemuksista.

Loppuraporttiin kootaan palautteet ja tehdään niistä yhteenveto, joka annetaan opintojakson suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneille tahoille. Palautteiden pohjalta laaditaan opintojakson jatkokehittelyehdotukset vastaavan opintojakson järjestämiseen tulevaisuudessa. ■

PÄÄTÖSSEMINAARISSA SAIMME KUULLA NELJÄSTÄ ERI ALATEEMASTA MIELENKIITOISET ESITYKSET. KUVASSA MONIAMMATILLISEN (LL,TERBIO JA HLL) RYHMÄN OPISKELIJOITA.

Kipinä 4/2011 | 15

Seniori-

opettajatuutorit Vuodesta 2009 opettajatuutoroinnissa on ollut mukana eläkkeelle siirtyneitä lääketieteen ja hammaslääketieteen ammattilaisia. Tällä hetkellä heitä on kuusi: Eeva Nikoskelainen, Heli Vinkka-Puhakka, Jouko Suonpää, Gustav Wickström, Jukka Nikoskelainen ja Toivo Salmi. Emeritustuutorit ovat opiskelijoiden keskuudessa valtavan pidettyjä ja arvostettuja työ- ja elämänkokemuksensa vuoksi. Jatkossa toivomme heidän joukkonsa vain kasvavan!

Eeva Nikoskelainen Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestäsi ja urastasi.

Olen Eeva Nikoskelainen, Turun Yliopiston silmätautiopin emerita professori. Olen valmistunut lääkäriksi ja erikoistunut silmälääkäriksi Turussa. Lukuun ottamatta lyhyitä sijaisuuksia ja 70-luvulla tekemääni 1,5 vuoden opintomatkaa Yhdysvaltoihin olen työskennellyt TYKS:n silmäklinikalla sekä silmätautien opettajana ja tutkijana Turun Yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Jäätyäni eläkkeelle v.2006 ”vaihdoin alaa” ja ryhdyin kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi. Parhaillaan kirjoitan seitsemättä romaaniani.

Miten nykyiset lääketieteen/hammaslääketieteen opinnot tai opiskelijat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana?

Lääketieteen opiskelunsa aloittava saa enemmän käytännön ohjausta ja henkistä tukea kuin me 1960-luvulla. Opiskeluaineetkin ovat paljon monipuolisempia. Erinomaista on

16 | Kipinä 4/2011

myös se, että heti opiskelun alkuun on sijoitettu kliinisiä osioita, esimerkiksi terveyskeskuslääkärin työhön tutustumista. Valitettavaa nykyisessä opiskelussa on suuret ryhmäkoot − minun opiskeluaikoinani toimittiin paljon enemmän kisälli-oppipoikaperiaatteella. Ilahduttavaa on, että kuuluisa lääketieteen opiskelijoiden kurssihenki toimii voimakkaana myös tämän päivän opiskelijoiden keskuudessa.

Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut?

Kuten odotin, saan vapaaehtoistyöstä hyvää mieltä. Käsittääkseni omalta osaltani tuutorointi on käynnistynyt hyvin. Toiminta kyllä työllistää vähän enemmän kuin odotin…

Mitä koet itse saavasi tuutoroinnista? Mikä sai sinut innostumaan lähtemään mukaan toimintaan?

Olen tehnyt pitkän päivätyön sairaalalääkärinä, yksityisvastaanoton pitäjänä, tutkimustyön tekijänä ja yliopisto-opettajana. Koen siksi, että

voin hyödyntää Turun yliopiston lääketieteellistä tiedekuntaa tarjoamalla kokemuksiani tuutoroimiseen. Toinen syy tuutoriksi ryhtymiseen on mahdollisuus ylläpitää vielä eläkkeellä ollessakin yhteyttä lääketieteelliseen tiedekuntaan ja seurata uusia tuulia lääketieteen koulutuksessa. Kolmas syy on siinä, että olen aina pitänyt opettamisesta ja opiskelijoista. On etuoikeus tutustua innokkaisiin, nuoriin lääketieteen opiskelijoihin, olla heille eräänlainen kummitäti ja seurata, miten untuvikoista kehkeytyy ammattitaitoisia lääkäreitä.

Terveisesi muille tuutorointia harkitseville seniorikollegoille?

Lääketieteen opiskelijat ovat innokasta joukkoa. He ovat vilpittömän kiinnostuneita kuulemaan vanhemman kollegan kokemuksia ja näkemyksiä lääkärin työstä. Tuutori ei ole pelkästään antava osapuoli, vaan nuorten opiskelijoiden parissa työskentely on tuutorille sekä virkistävää että henkisesti avartavaa.

Jouko Suonpää Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestäsi ja urastasi.

Olen entinen korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori ja opettaja.

Viimeiset työvuoteni olin tiedekunnan dekaanina ja lempiaiheitani oli opetuksen kehittäminen ja yhteistoiminta tiedekunnan eri laitosten ja maakunnan terveydenhoitolaitosten ja tiedekunnan välillä.

Miten nykyiset lääketieteen/hammaslääketieteen opinnot tai opiskelijat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana?

Kiinnostus ja into oppia on saman-

laista kuin aikaisemmin. Tiedonhankintakanavat ovat muuttuneet. Suuret kurssikoot haittaavat jossain määrin yhteisöllisyyden kehittymistä ja tutustumista kaikkiin kurssitovereihin.

Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut?

Nuoriin opiskelijoihin tutustuminen ja heidän maailmankuvansa ymmärtäminen on mielenkiintoista. Minulla on myös halu välittää omia näkemyksiäni arvoista ja eettisyydestä uusille lääkäri- ja hammaslääkärisukupolville.

Mitä koet itse saavasi tuutoroinnista?

Mikä sai sinut innostumaan lähtemään

mukaan toimintaan?

Mukaanlähtö johtui lähinnä vastuuntunnosta ja kollegiaalisuuden vaatimuksista. Tuutorointi tuo itselleni tärkeän kuvan nykyopiskelijoiden maailmasta ja ajattelusta ja fiksuudestakin. Erityisesti henkilökohtaiset haastattelut viime keväänä olivat antoisia ja mieleenpainuvia.

Terveisesi muille tuutorointia harkitseville seniorikollegoille?

Eipä muu auta kuin olla oma itsensä ja kuunnella...

Gustav Wickström Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestäsi ja urastasi.

Olen eläkkeellä oleva työterveyshuollon professori. Olen luennoinut kandeille ja vetänyt alani erikoislääkärikoulutusta 20 vuotta.

Miten nykyiset lääketieteen/hammaslääketieteen opinnot tai opiskelijat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana?

Opiskelijoita on paljon enemmän.

Ymmärtääkseni opetus on joiltakin osin parantunut, ainakaan varsinaista simputusta luultavasti ei enää esiinny.

Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut?

Tuutoroinnin avulla saan kokonaiskuvan lääketieteen opetuksesta ja pystyn seuraamaan yksittäisiä opiskelijoita alusta loppuun.

Mitä koet itse saavasi tuutoroinnista? Mikä sai sinut innostumaan lähtemään mukaan toimintaan?

Opettaminen ja oppiminen on aina kiinnostanut minua. Toimin myös peruskoulun ykkösluokalla kouluvaarina, eli olen yhden koulun luokanopettajan vapaaehtoisena apulaisena joka tiistaipäivä. Tiede-

kunnan opettajatuutorina saan kuulla miten tämän päivän nuori kokee lääketieteen opiskelun.

Terveisesi muille tuutorointia harkitseville seniorikollegoille?

Jos nuorten ihmisten kehittyminen kiinnostaa ja jos on jonkin verran aikaa, vaikkapa eläkkeelle jäätyään, suosittelen opettajatuutorina toimimista antoisana ja virkistavänä keinona pysyä ajan tasalla lääkärikoulutuksen kehittymisen suhteen.

Katson myös tuutoroinnin olevan konkreettista ”kollegiaalista toimintaa”.

JukkaNikoskelainen Olen Jukka Nikoskelainen, sisätautiopin emeritusprofessori. Olen ollut mukana lääketieteen opetuksessa lähes koko lääkärinurani ajan. Aluksi toimin assistenttina teoreettisilla laitoksilla ja myöhemmin sisätautien ja infektiotautien erikoislääkärinä sisätautien klinikalla apulaisopettajana, apulaisprofessorina ja professorina.

Olen aina viihtynyt opetustyössäni.

Jäin täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2007. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua opettajatuutoritoimintaan, tuntui se varsin

kiinnostavalta entisestä opettajasta.

On todella kiinnostavaa ja haastavaa toimia edelleen opiskelijoiden kanssa − nyt kuitenkin eri roolissa kuin aikaisemmin perusopetusta antaessani. Kun itse olin lääketieteen opiskelija, ei tuutoritoiminnasta ollut kuultukaan. Silloin oltiin yleisesti sitä mieltä, että ellei opiskelija selviä opiskelustaan ja ongelmistaan omin avuin, vaihtakoon alaa.

Opettajatuutorin tehtävänä on mielestäni toimia eräänlaisena kummina opiskelijalle, ei antaa tai täydentää

perusopetusta, vaan syventää opiskelijan näkemystä lääkärinä toimimiseen. Vuosia kliinistä opetusta antanut opettajatuutori voi elämän- ja työkokemuksensa perusteella antaa varsin hyödyllisiä neuvoja ja ohjeita nuorelle opiskelijalle ryhmätapaamisissa ja henkilökohtaisissa kehityskeskusteluissa.

Koska lääketieteen opiskelijoiden määrä on tällä hetkellä erittäin suuri ja poliittiset päättäjät haluavat lisätä opiskelijoiden määrää entisestään kuitenkaan lisäämättä opetus

Kipinä 4/2011 | 17

Osa seniorituutoreista oli mukana mukana opettajatuutorien päätöskaronkassa. Kuvassa vasemmalta Jukka Nikoskelainen, Toivo Salmi, Eeva Nikoskelainen ja Gustav Wikström.

Toivo Salmi Kuka olet? Mistä tulet? Kerro itsestäsi ja urastasi.

Toivo Salmi, eläkkeellä TYKS:n Lastenklinikan lasten syöpä- ja veritautien osastonylilääkärin toimesta, professori hc. Olen käynyt kouluni ja opiskeluni Turussa, valmistunut lääkäriksi 1969, LKT 1974, lastentautien erikoislääkäri 1977 ja lasten hematologian ja onkologian suppean alan el 1982, lastentautiopin dosentti 1980.

Ulkomaista koulutusta ja tutkimusta Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ruotsissa. Noin 120 vertaisarvioitua tutkimusta. Käytännössä olen tehnyt urani TYKS:n Lastenklinikassa aluksi hyvin monenlaisissa tehtävissä ja loppujen lopuksi vuodesta 1982 varsinaisessa hematologionkologin virassa. Opetustehtäviä on ollut melko paljon, sillä olen toiminut apulaisopettajan (nykyisin kliinisen opettajan) virassa ja ollut silloisen apulaisprofessorin sijaisena useita kertoja. Varsinaiseen virkaa-

18 | Kipinä 4/2011

ni on liittynyt oman alan luennot ja ryhmäopetus. Perheestä: vaimo on eläkkeellä TYKS:n naisteklinikan onkologin osastonylilääkärin virasta.

Lapsia on kolme ja heillä toistaiseksi yhteensä viisi lasta. Harrastuksina ovat mm. voimistelu ja suunnistus.

Miten nykyiset lääketieteen/hammaslääketieteen opinnot tai opiskelijat poikkeavat niistä ajoista, kun itse opiskelit? Mikä on pysynyt samana?

Viidenkymmen vuoden takainen opiskelu on todella erilaista kuin nykyinen. Katederiluentojen osuus oli huomattavasti nykyistä suurempi, mutta toisaalta opiskelijaryhmät olivat silloin pienempiä ja kontakti opettajiin oli mahdollisesti tiiviimpi.

Luentotekniikka oli hyvin erilaista; ei ollut power pointia, ei muita internetin mahdollisuuksia jne. Kuitenkin koko opiskelun keskeinen asia oli sama. Potilaan anamneesi ja potilaan tutkiminen olivat silloin ja ovat nyt kaiken a ja o. Nykyajan opiskelijoilla

on mielestäni aikaisempaa laajempi näkemys maailman tapahtumista ja yhteiskunnasta.

Mitä odotat tuutoroinnilta? Miten se on sujunut?

Olen tuutorina vasta untuvikko, joten selkeää kokonaiskuvaa ei ole vielä syntynyt. Alku on mielestäni sujunut hyvin. On aivan ihastuttavaa saada keskustella nuorten, etevien opiskelijoiden kanssa.

Mitä koet itse saavasi tuutoroinnista? Mikä sai sinut innostumaan lähtemään mukaan toimintaan?

Olen aina pitänyt opettamisesta ja toivon, että voin tuutorina tuoda opiskelijoille näkemyksiäni lääkärinä toimimisesta. Olen tietysti hyvin tyytyväinen, jos voin olla avuksi opiskelijoille heidän pitkällä tiellään ammattiinsa.

Terveisesi muille tuutorointia harkitseville seniorikollegoille?

Tervetuloa joukkoon; tämä on todella hieno tehtävä! ■

Vuoden opettajatuutori 2011 MIKKO MATTILA Tiedekunnan Opetuksen iltapäivässä 8.12.2011 nimettiin toista kertaa Vuoden opettajatuutori. Valinta perustui opiskelijoiden ehdotuksiin, joiden perusteella erillinen, riippumaton valitsijatoimikunta teki esityksen, jonka dekaani hyväksyi.

Perusteluina olivat mm. että kyseessä tulee olla opiskelijoiden näkökulmasta opintojen ohjaustyössään hyvin onnistunut, opiskelijaläheinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut opettajatuutori. Nimeämisen tarkoituksena on korostaa opettajatuutorien toiminnan tärkeyttä tiedekunnan opetustoiminnassa. Nimitys on myös tiedekunnan johdon antama julkinen tuki opettajatuutoritoiminnalle ja se luo pohjaa toiminnan jatkokehittämiselle.

Kuka olet, mistä tulet? Olen lietolainen sukuni ensimmäinen lääkäri, mutta nyt tämä lääkäriys alkaa olla meillä jo yhdenlainen sukuvika - mm. omat poikani valmistuvat ensi keväänä lääkiksestä.

Olen toiminut terveyskeskuslääkärinä Härkätien terveyskeskuksessa 20 vuotta ja nyt viimeiset 4 vuotta Terveystalossa työterveyslääkärinä. Mieleltäni taidan olla edelleen perusterveydenhuollon yleislääkäri. Opettajatuutorina olen ollut alusta asti kehittämässä koko systeemiä.

Tuutoroitavia opiskelijoita minulla on ollut vuosien saatossa yhteensä kai runsaat 60. Harrastuksenani ovat yleisurheilu- ja triathlonvalmennus.

opiskelijat janoavat heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Toisaalta, kun saa hyvän yhteyden johonkin ryhmään, sitä oikein odottaa seuraavaa tapaamista. Kun yksilötapaamisessa nuori tyttö tulee posket punoittaen kertomaan, että hän on nyt rakastunut, sitä huomaa, että onhan tämä mukavaa hommaa.

Mitä odotat jatkossa opettajatuutorina olemiselta? Valitettavasti työelämä menee koko ajan kiireisemmäksi ja vaativammaksi, joten keskittyminen tuutorointiin tulee aina vaan vaikeammaksi. Tämä on kova haaste koko tuutoroinnille. Kun víelä sisäänottomääriä ollaan taas lisäämässä, tuutoroinnin tarve lisääntyy. Jaksamisen ja osaamisen ongelmien huomaaminen ajoissa on iso osa opettajatuutorointia jatkossa. Kun ryhmät vääjäämättä jatkossa vieläkin suurenevat, yksilöllisyys vähenee entisestään ja myöskin tarve lääkäriyden syvällisempään pohdiskeluun pienryhmissä ja myöskin henkilökohtaisissa kontakteissa lisääntyy. Opettajatuutoroinnin pitää olla tuutorille jotenkin

palkitsevaa, mukavaa vaihtelua ja muun työn vastapainoa.

Miten opettajatuutoreiden yhteistyö ja tuki toimii ja miten arvelet toiminnan jatkossa kehittyvän? Opettajatuutoreiden yhteistyö on välttämätöntä. Jatkuvasti opiskelijat kyselevät sellaisia asioita, mistä itsellä ei ole aavistustakaan. Aina kuitenkin joku toinen tuutori on törmännyt vastaavaan ja osaa neuvoa. Vastaus tulee yleensä muutamassa tunnissa. Se helpottaa toimintaa oleellisesti eikä tarvitse ottaa paineita siitä, ettei kaikkia opiskelukoukeroita tiedäkään. Toisaalta opiskelijat usein toivovat lääkäriä/hammaslääkäriä opettajatuutorikseen ja tähän haasteeseen vastaaminen on hankalaa, koska sopivia opettajatuutorikandidaatteja ei ole jonossa odottamassa. Uskoisin, että työnjakoa muuttamalla ja ryhmien yhteistyötä lisäämällä voisi olla mahdollista päästä tässä asiassa eteenpäin. Voisihan olla vaikka 3 ryhmää, joissa tuutorit vetäisivät tapaamisia ristiin sen mukaan, mikä on lähinnä kenenkin osaamista. ■

Miksi ryhdyit opettajatuutoriksi? Se tuli enemmän vahingossa kuin omasta innokkuudesta. Toisaalta taustalla oli halu vaikuttaa valmistuvien lääkärien asenteisiin oman intoni ja kokemukseni kautta. Olen aina pitänyt lääkärin työstä ja ihmisten kanssa toimimisesta sekä heidän auttamisestaan.

Mitkä ovat keskeiset tavoitteesi opettajatuutorina toimimisessa? Opettajatuutorina toimiminen on eräänlaista valmentamista nuorista opiskelijoista ihmistä ymmärtäviksi kuulijoiksi ja auttajiksi. ”Temput” ja lääketieteellinen osaaminenhan opetetaan muualla. Toisaalta opettajatuutori on myöskin opiskelijan tuki ja turva, jos on rankaa opiskelussa tai opiskelun ulkopuolella.

Mitkä ovat olleet mieliinpainuvimmat kokemuksesi opettajatuutorin tehtävässä?

Kyllä se opiskelijoiden into ja kiinnostus erilaisiin potilastapauksiin jää aina mieleen päällimäiseksi. Näitä juttujahan

Vuoden opettajatuutorin tunnustuksen työterveyslääkäri Mikko Mattilalle (oik) luovuttivat tiedekunnan varadekaani Risto Huupponen ja suunnittelija Outi Jääskeläinen.

Kipinä 4/2011 | 19

Teksti ja kuvat Erika Österholm-Matikainen

ASIANTUNTIJUUTTA AALLOILLA faktojen prosessoinnista ymmärtävään oppimiseen

Lääketieteen alan opiskelijoiden oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkiva hanke (LeMEx) järjesti poikkitieteellisen tapaamisen piknikseminaarin muodossa lokakuussa.

Koulutustutkimusseminaari keräsi yhteen reippaat 30 osallistuja Oulun ja Turun yliopiston lääketieteen ja kasvatustieteen tiedekunnista niin opetus-, hallinto- kuin opiskelijapuolelta. Seminaarin puheenjohtajina toimivat tutkimushankkeen vetäjät prof. Olli Vainio Oulun yliopistosta ja prof. Pekka Kääpä Turun yliopistosta.

Avausluennossa akatemiaprofessori Erno Lehtinen käsitteli asiantuntijuuden kehittymistä yliopistossa.

Lehtisen mukaan tietokäsitys pitäisi ymmärtää dynaamisena eikä peruskoulutuksen tulisi pyrkiäkään kattamaan kaikkea tarvittavaa osaamista.

Voidaan nähdä, että rutiininomainen suoritusten toistaminen korreloi negatiivisesti asiantuntijuuden kehittämisen kanssa.

Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun johtajan Asko Karjalaisen sekä PsT Tomi Guttormin ajatuksia oppimisesta lääkärikoulutuksessa

20 | Kipinä 4/2011

kuultiin videovälitteisesti. Yleisö reagoi heidän osittain lennokkaisiin heittoihin innostuneesti nyökkäillen, mutta epäileviä hymähdyksiäkin kuultiin. Päivän aihetta avasi seuraavaksi emeritusprofessori Erkki Olkinuora Turun yliopistosta. Hän toi esiin emotionaalisten ja kognitiivisten tekijöiden vaikutuksen oppimiseen ja opiskeluun yleensä. Olkinuora esitteli opiskelijoilla ilmenevia erilaisia oppimisorientaatioita ja niiden mittaamista varten kehitettyä IGSO-mittaria, jota LeMEx-hankekin on hyödyntänyt aineistonkeruussaan.

Ennen Maarianhaminaan saapumista LeMEx-tutkimushankkeen yksi keskeisistä vetäjistä prof. Anja Taanila Oulun yliopistosta valotti hanketta tarkemmin. LeMEx-hankkeesta ilmestyi keväällä ensimmäinen väitöskirja ja FT Anna Levy esitteli tutkimustuloksiaan aiheesta ”Lääketieteen asiantuntijuus koulutuksen eri vaiheissa”. Paluumatka taittui paneelikeskustellen teemasta ” Opetus ja oppiminen lääketieteellisissä tiedekunnissa”. Keskustelussa mukana olivat Turun ja Oulun lääketieteellisten tiedekuntien dekaanit, kliinisiä opettajia sekä opiskelijoiden edustaja. Antoisaksi kuvattu paneelikeskustelu virittikin monia ajatuksia ja keskustelua. ■

Vuoden opetushoitaja 2011 KARIN KANERVA Tiedekunnan Opetuksen iltapäivässä 8.12.2011 nimettiin toista kertaa Vuoden opetushoitaja. Valinta perustui opiskelijoiden ehdotuksiin, joiden perusteella erillinen, riippumaton valitsijatoimikunta teki esityksen, jonka dekaani hyväksyi.

Perusteluina olivat mm. että kyseessä tulee olla opiskelijoiden näkökulmasta opintojen ohjaustyössään hyvin onnistunut, opiskelijaläheinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut opetushoitaja. Nimeämisellä on tarkoituksena korostaa opetushoitajien ammattikunnan merkitystä ja työn tärkeyttä tiedekunnan opetustoiminnassa. Nimitys on myös tiedekunnan johdon antama julkinen tuki opetushoitajien toiminnalle ja se luo pohjaa toiminnan jatkokehittämiselle.

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Karin Kanerva, hammashoitaja, naimisissa, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.

Meillä oli 20 vuotta Tarvasjoella hevostila ja sen hoitaminen on ollut hyvä harrastus sekä kunnon että mielen kannalta. Turkuun muutimme pari kuukautta sitten.

Totuttelen tähän paluumuuttajan elämään kaupunkilaisena.

ään kovin vaativia. Niiden toimivuus auttaa opettajaa ja opiskelijaa keskittymään olennaiseen. Yhdessä oman hoitajatiimini kanssa ideoimme melkein mahdottomasta mahdollista. Tärkein on opiskelija.

Inhimillisyys ja toisten kunnioittaminen ovat asioita, joita pyrin välittämään opiskelijoille.

Mitkä ovat mieleenpainuvimmat kokemuksesi opetushoitajan työssä?

Helppo vastata: esikoiseni Decidui-kurssin valmistuminen. Aloitimme kaikki yhdessä tyhjältä pöydältä - opiskelijat, opettajat ja minä remontin keskellä. Meillä oli kaikilla uudisraivaajan henki päällä ja kova palo saada Turun hammaslääketieteen laitos jälleen ykköseksi Suomessa. Myös aina yhtä mieleenpainuvaa on seurata, miten kehitys tapahtuu, kun nuoresta opiskelijasta kypsyy upea aikuinen ottamaan vastaan ammatin haasteet. Se saa hymyn nousemaan suupieliin.

Mitä odotat jatkossa opetushoitajan työltäsi?

Nykyään taloudelliset seikat vaikuttavat joka sektorilla, niin myös meillä. Budjetti ja oppimateriaalin ajanmukaisuus on haastavaa sovittaa yhteen. Kekseliäisyys on kovassa käytössä. Toisaalta ”vähän vaikea työ pitää aistit hereillä”. Oma aktiivisuus on tärkeintä. Pitää päivittää tietoa ja hakea koko ajan uutta, unohtamatta kriittisyyttä.

Miten ammattikuntasi yhteistyö toimii ja miten arvelet sen jatkossa kehittyvän?

Opetushoitajilla on yhteisiä kokouksia.

Yhteistyö on helppoa kaikkien kesken.

Apua olen saanut aina tarvittaessa.

Myöskin Helsingin, Oulun ja Turun laitosten opetushoitajien kesken on sähköpostirinki käytössä. Jaamme kaikki keksinnöt ja niksit toisillemme. Onhan se kaikki opettajan ja opiskelijan eduksi. Lämmin kiitos kaikille! ■

Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua ja Tarvasjoella olin aktiivinen kunnallispolitiikassa. Sitä paitsi yhteisten asioiden pitäisi kiinnostaa jokaista kansalaista.

Miksi ryhdyit opetushoitajaksi?

Hammaslääkärikoulutus alkoi Turussa uudelleen v. 2004 ja siihen haettiin opetushoitajaa. Tyttäreni soitti ja sanoi, että ”nyt siellä pyöreässä talossa on joku opetushoitajan virka auki”. Luin hakuilmoituksen ja totesin työn olevan kuin minulle tehty - samassa paketissa kaikki osaamiseni. Olenhan toiminut yliopistoopettajien hoitajana sekä avustanut tutkimustöissä. Olen myös pitänyt täydennyskoulutuskursseja hammashoitajille eli opetus on tuttua. Myös liike-elämässä olen ollut muutaman vuoden ja siellä oppinut tuntemaan ne koukerot. Omaan työhöni kuuluu mm. kaikki tarveainehankinnat. Kilpailutukset ja hankintalait pitää hallita.

Mitkä ovat keskeiset tavoitteesi opetushoitajan työssä?

Keskeisin tavoite on ehdottomasti opetuksen sujuvuus. Hammaslääkärin työ on teknistä. Materiaalit ja laitteet ovat nyky-

Vuoden opetushoitajan tunnustuksen opetushoitaja Karin Kanervalle (oik) luovuttivat tiedekunnan varadekaani Risto Huupponen ja suunnittelija Outi Jääskeläinen.

Kipinä 4/2011 | 21