Kipinä 3/2011

3/2011 med.utu.fi/tutke/kipina

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

Juonneopetusta ja vertaisohjausta Hammaslääkäriopetusta ja hoitotiedettä Pedagogiikkaa ja kulttuurista terveyttä AMEE 2011 Wien

Sisällys 3 Pääkirjoitus: Opettajuus muutoksen virrassa 4

Vertaisohjaus kliinisten taitojen oppimisen tukena

6 Juonneopetuksen juhlaseminaari 8 Hammaslääkäriopintojen kliininen hoitoharjoittelu – tietoa, taitoja ja asenteita 11 Iloinen veronmaksaja vaaleanpunaisessa hammaslääkärituolissa 16 Pedagogista oppia tiiviisti ja tehokkaasti 17 Asklepios -ohjelma 10 vuotta 18 Neljännes vuositsata hoitotiedettä Turun yliopistossa

Ann palauteta osallistu ta ja l tekemis ehden Ota yhteeen! toimituk yttä see tästä! n

K ipinä 3/2011 17.10. 2011 J ulkaisija T U TK E , L ääketiete ellinen tiedekunta , Turun yliopisto Päätoimit taja Pekka K ääpä Toimitus H elena Haapanen , Maiju Toivonen , O uti Jääskeläinen , Erika Österholm-Matikainen , J etro Tuulari, Le ena S alminen , H eli Vinkka- Puhakka , H eidi Mat tila G raaf ine n suunnit telu , valokuvaus ja tait to Ant ti Tarponen K ansikuva Pekka K ääpä Y hteystie dot w w w. med .utu .f i/tutke / kipina / ISSN 1798-8624

20 AMEE 2011 Wien: Inspire...and be inspired 23 Tulevia pedagogisia koulutuksia

Pääkirjoitus

Opettajuus muutoksen virrassa On käynyt ilmeiseksi, että jatkuva opettajaresurssien niukkuus, yhteiskunnan muutos, tietomäärän ekspansio ja teknologinen kehitys muokkaavat perinteistä tiedekunnan opettajan toimenkuvaa ja ohjaavat opettajien työn keskittymistä perinteisen tiedonjakamisen sijaan yhä enenevässä määrin opiskelijoiden ohjaukseen sekä eettisten ja psykososiaalisten seikkojen käsittelyyn. Samanaikaisesti uudet opiskelijasukupolvet omine henkilökohtaisine odotuksineen astuvat esiin ja opetus siirtyy väistämättä lisääntyvässä määrin pois sairaaloista ympäröivän yhteiskunnan yksiköihin. Tällöin opettaminen ja opettajuus saavat uudenlaisia muotoja ja sisältöjä. Onkin selviä merkkejä siitä, että yksittäisten opettajien toiminnan ohella tai sijaan tiedekunnan koulutuksessa jatkossa toimivat eri ammattiryhmiä edustavat opettajatiimit ja nykyiset opetuksen kohteet, opiskelijat ja potilaat, otetaan aivan uudella tavalla toimintaan mukaan.

Professori Pekka Kääpä Opiskelijoiden vertaisohjausta ja –opetusta on laajenevassa määrin käytetty perinteisen asiantuntijaopetuksen ohessa myös omassa tiedekunnassamme. Nämä koulutusmuodot voivat myös näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tarjota pedagogisesti tehokkaan ja laadukkaan lähestymistavan tiedekunnan opetuksessa. Parhaiten vertaisohjaus ja –opetus toimivat eri vuosikurssien opiskelijoiden välillä, sillä pitemmälle opinnoissaan edenneet opiskelijat osaavat havainnoida oppimiseen liittyvät vaikeudet ja niiden ratkaisu-mahdollisuudet usein selkeämmin kuin varsinaiset tiedekunnan opettajat. Tiedekunnan asiantuntijoiden tehtävänä on tällöin järjestää opettajina toimivien opiskelijoiden riittävä valmennus ja varmistaa arvioinneilla koulutuksen laadukkuus.

Potilaiden aktiivinen osallistuminen terveydenhuollon koulutukseen on nähty myös hedelmällisenä ja tehokkaana opetusmenetelmänä. Usein on käytetty esim. näyttelijöitä korvaamaan potilaita harjoitustilanteissa. On kuitenkin selvä, että vain oikeat potilaat kysyvät oikeita kysymyksiä ja antavat oikeanlaista palautetta, siksi heidän osuuttaan ei voida millään korvata tulevaisuudessakaan. Erilaiset tietotekniset lähestymistavat voivat kyllä simuloida terveydenhuollon hoitotapahtumia, mutta eivät täysin pysty korvaamaan aitoa tilannetta.

Tiedekunnan koulutustoiminnassa tarvitaan siis jatkuvaa herkkyyttä ja valmiutta etsiä ja luoda uudenlaisia lähestymistapoja opettamiseen ja opettajuuteen. Opetustoiminnan arvostusta tulee lisätä ja samalla huolehtia sen toiminnan laadukkuudesta alati muutoksessa olevassa oppimisympäristössä. ■

Löydät TUTKEn myös Facebookista. Käy tutustumassa sivustoon osoitteessa facebook.com/tutke/ ja liity TUTKEn joukkoon.

VERTAISOHJAUS KLIINISTEN TAITOJEN OPPIMISEN TUKENA Teksti: Jetro Tuulari, Jenni Pelkonen, Kati Lempinen, Jutta Tähtinen, Linus Törnqvist, Sebastian Abrahamsson, Minna Paasioksa ja Pekka Kääpä Kuva: Antti Tarponen

JOHDANTO Osana prekliinisen lääkärikoulutuksen uudistamista päätettiin syksyllä 2009 suunnitella ja toteuttaa prekliinisen koulutuksen aikana opittujen kliinisten taitojen kertauskurssi. Ensimmäisen kurssin suunnittelu toteutui keväällä 2011 TUTKE:n ja kandidaattiseuran opinto-ja ammattiasiaintoimikunnan (OATK) ja kliinisten opintojaksojen opetushenkilökunnan yhteistyönä. Kurssin sisällön suunnittelu rajattiin prekliinisten opintojaksojen harjoitustöihin sisältyviin aihealueisiin. Kertauskurssi nähtiin valmentavan ja tukevan lääkärikoulutuksen Taulukko 1 C5-lukukaudella toKliinisten taitojen kertauskurssin aihealueet. teutuvaa ”Kliinisen lääketieteen perusSuluissa on esitetty lukukausi, jolla opetussuunnitelman mukainen opetus eli harjoitustyö aiheesta on pidetty. Kertausteet”- opintojaksoa, kurssin aikana prekliiniset opiskelijat osallistuivat kaikkiin eri jossa perehdytään aihealueita käsitteleviin 20 min mittaisiin rasteihin. syvällisemmin poti1. Elvytys (C2) laan kohtaamiseen, 2. EKG-rekisteröinnin suorittaminen ja haastattelemiseen EKG:n perusteet (C2) ja tutkimiseen. Jär3. Sydänäänten kuuntelu (C2) jestämällämme ker4. Polvinivelen tutkiminen (C1) 5. Verenpaineen mittaaminen

(C2) tauskurssilla ei sik6. Jännerefleksien tutkiminen (C3) si keskityttykään kliinisten löydösten tulkitsemiseen, vaan tavoitteena oli suoritteiden harjoitteleminen ja niiden ymmärtäminen opiskelijoille tutun anatomian ja fysiologian tietämyksen kautta.

4 | Kipinä 3/2011

OHJAAJIEN VALMISTAUTUMINEN JA KOULUTUS Opinto- ja ammattiasiaintoimikunnassa valittiin vertaisohjaajat lukukausilta C6 ja C8. Vertaisohjaajat kokoontuivat suunnittelemaan koulutuksen tarkempaa sisältöä, ja kullekin vertaisohjajalle nimettiin kliininen opettaja, joka perehdytti hänet yksityiskohtaisesti vielä ohjattavaan aihealueeseen sekä ohjausmenetelmiin. Ohjauksen sisällön ja toteutuksen valmistelun jälkeen vertaisohjaajat kokoontuivat vielä kenraaliharjoituksiin, jossa he opettivat toisiaan oman suunnitelmansa mukaisesti.

Kenraaliharjoitukset antoivat oivallisen mahdollisuuden keskustella toteutuksesta ja muokata ohjauksen sisältöä.

OHJATUN KERTAUSHARJOITUKSEN TOTEUTUS JA ARVIOINTI Vapaaehtoiset prekliiniset (C4-lukukausi) opiskelijat ilmoittautuivat kertauskurssille kurssin isännän välityksellä. Käytännön järjestelyistä huolehti kliinisten taitojen oppimiskeskuksen, Portin, opetushoitaja Minna Paasioksa. Harjoittelu tapahtui kahtena lauantaipäivänä, jolloin kahden tunnin mittaisen ohjaustapahtuman aikana opiskelijat kiersivät kaikki 6 rastia (20 min/rasti) 2-3 opiskelijan pienryhmissä ja sai-

n

Sebastian Abrahamsso

VERTAISOHJAAJAT

Jenni Pelkonen

Linus Törnqvist

Jetro Tuulari

Kati Lempinen Jutta Tähtinen

vat ohjattua harjoitusta kaikissa aihealueissa (Taulukko 1). Yhteensä kertauskurssille osallistui 60 C4lukukauden opiskelijaa. Kurssin toiminta videoitiin ja kerättyä videomateriaalia hyödynnetään tulevien kurssien suunnittelussa ja lisäksi ne tarjoavat vertaisopettajille oivallisen mahdollisuuden arvioida omaa ohjaustyötään. Harjoittelun lopuksi kerättiin palaute Webropol-lomakkeella. Vertaisohjattu harjoitus sai erittäin hyvää palautetta. Valtaosa harjoitukseen osallistuneista piti sitä Taulukko 2 Vertaisohjatun kliinisten taitojen harjoittelukurssin erittäin onnistuneetoteutusvaiheet. na ja jopa parempana kuin muissa • Ohjaajaopiskelijoiden rekrytointi • Aloituspalaveri prekliinisen vaiheen • sisältö aikana pienryhmäti• harjoituksen toteutuksen suunnittelu lanteissa saamaan• harjoituksen aikataulutus sa ohjausta. Erityi• Vertaisohjaajien koulutus opetushenkilökunnan toimesta • Opiskelijat valmistelevat opetuksen sen hyvänä pidettiin • Kenraaliharjoitukset ja toteutus pientä ryhmäkokoa • Palaute ja arviointi ja sen mahdollista• videointi maa henkilökohtais• palautemateriaalin kerääminen ta ja intensiivistä oh• Raportointi jausta. set ovat olleet hyvin samankaltaisia LOPUKSI kuin meillä ja vertaisohjattuun harVertaisohjausta (Peer-assisted lear- joitteluun osallistuneet opiskelijat ning) kliinisten taitojen opetuksen ovat raportoineet positiivisen palauttukena on käytetty myös muualla, teen lisäksi merkittävää itseluottamm Oxfordin ja Glasgown yliopis- muksen kasvua kurssin jälkeen. Oma toissa. Näissä yksiköissä kokemuk- tavoitteemme onkin saada koulutus

pysyväksi osaksi tiedekuntamme lääkärikoulutusta. Tämä mahdollistaisi myös opintosuoritteiden myöntämisen kertauskurssiin osallistuville prekliinisille opiskelijoille ja myös vertaisohjaajille. Vertaisohjattu harjoittelu sopisi myös hyvin kliinisten taitojen näyttökokeiden (OSCE) perustaksi, jolloin voitaisi painottaa myös vertaisarvioinnin mahdollisuutta. ■

Kipinä 3/2011 | 5

Varhaisen potilaan kohtaamiseen perustuva opetus eli juonneopetus aloitettiin Turun yliopistossa syksyllä 1991 ja tänä syksynä oli aika juhlia juonteen aikuistumista.

Juonneopetuksen

juhlaseminaari Teksti: Jaana Franck Kuvat: Minna Ketola Juonneopetuksen 20-vuotisjuhlaseminaari järjestettiin 20.9.2011 Sirkkalan kasarmille uusituissa Artiumin tiloissa. Lämminhenkisessä juhlassa oli mukana juonteen ystäviä pitkältä ajalta. Paikalle oli saapunut lähes koko 90-luvun alun opistouudistuksen ohjausryhmä, jonka toimesta juonneopetus aikanaan käynnistyi.

Lisäksi mukana oli juonnelääkäreitä eri ajoilta, osa nuoremmista oli itse aikoinaan ollut juonneopiskelijoina.

Myös nykyinen opiskelijasukupolvi oli juhlassa edustettuna.

Juhlapuheessaan emer. prof. Jouko Suonpää korosti juonneopetuksen merkitystä mielipiteenmuokkaajana, hänen mukaansa terveyskeskuksissa aloitettu juonneopetus on raivannut asenteita yliopistosairaalan ulkopuoliselle opetukselle, joka 1990-luvun loppupuolella tehtyjen avausten jälkeen on laajentunut keskeiseksi osaksi perusopetusta.

6 | Kipinä 3/2011

Juonneopetuksen ’äitinä’ toiminut ma. yleslääketieteen prof. Paula Vainiomäki puolestaan pohti sitä, onko juonneopetus saavuttanut tavoitteensa, eli onko perusterveydenhuollon maailma tullut nykyopiskelijalle tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi kuin juonneopetuksen alkuaikoina. Juonneopetuksen äänenkannattajalehden eli Aviisin kirjoituksessa hän pohtii näin: Haluavatko valmistuvat lääkärit perusterveydenhuollon työhön vai eivät? Lääkärikoulutus ja sen oppimisympäristö vaikuttavat siihen, millaista lääkärin uraa valmistuva lisensiaatti ajattelee omakseen. Pakolliset palvelut lyhyine työsuhteineen eivät ole perusterveydenhuollon toiminnalle eduksi, ellemme kykene järjestämään sinne koulutukselle suotuisia olosuhteita.

Hoidon pitkittäinen jatkuvuus on yksi perustason työn parhaimpia kannustimia, mutta tämä ei toteudu lyhyissä työsuhteissa. Lääkäritutkimusten

mukaan olemme perusopetuksen osalta onnistuneet antamaan opiskelijoillemme vuosi vuodelta parempia valmiuksia viimeisen 20 vuoden aikana. Juonneopetuksesta se alkaa hyvän lääkärin kouluttaminen.

Juonneopetuksen ’isä’, Turun yliopiston yleislääketieteen professuurin ensimmäinen haltija dos. Seppo Junnila kertoi juonne-nimeen päätymisen historiasta, kuinka hän eräänä yönä oli oivaltanut, millä sanalla läpi opetuksen jatkuva syvällinen, paikoin ohut mutta katkeamaton punainen lanka, joka pohjimmiltaan on lujasti kiinni maaperässä, on yhdellä sanalla kuvattavissa. Juonneopetushan se oli, joka tuona yönä nimenä syntyi. Myöhemmin se päätyi jopa vuoden 1994 MMM-kirjan yhdeksi vuoden sanaksi (Aarre Huhtala).

KATKELMIA OPPIMISPÄIVÄKIRJOISTA Terveyskeskuksissa lääkärin työtä seuraamassa olleiden opiskelijoiden kokemuksia kuvaavat seuraavat oppimispäiväkirjojen katkelmat: - Alkuun ihmettelin sitä, etteivät potilaat kertoneet juuri mitään oireita, vaan tuntuivat vain jatkavan jotain aiempaa keskustelua lääkärin kanssa. Asia selittyi sillä, että useimmat potilaamme olivat lääkärille entuudestaan tuttuja.-

Juonneaktiivien kukituksessa olivat mukana Kliininen opettaja Jaana Franck, kliininen opettaja Paula Vainiomäki, dosentti Seppo Junnila ja varadekaani Risto Huupponen.

- Yllätyksenä minulle tuli potilaiden erilaisuus; oli tehtäviä kierukan asettamisesta ajokortin uusimiseen ja psykologin tehtävistä merimiesterveystarkastukseen.

Koko päivän aikana ei ollut kyllä yhtään samaa vaivaa!

En olisi ennakkoluulojeni perusteella ikinä voinut kuvitellakaan terveyskeskustyön olevan niin mielenkiintoista ja vaihtelevaa kuten päivä osoitti. Enkä kyllä olisi uskonut että ikinä sellaista olisin itse sanonut!- Lääkärillä on valtavan suuri vastuu ja osattavia asioita on kamalasti. Vähän miettii, että millä siitä oikein selviää… Lääkäri kuitenkin hoiteli kaikki todella iloisesti. Kaikille potilaille jäi varmasti sellainen olo, että he olivat tärkeitä.-

Cursus Pestiksen opiskelijat Fredrika Wuorela ja ReettaLiina Säilä ilahduttivat kuulijoita jousimusiikilla.

- Ehkä kaikkein selvimmin päivän aikana korostui se, miten eri lailla eri potilaiden kanssa lääkäri toimi. Hän vaihteli puhetyyliään aina potilaiden mukaan ja käytti erilaisia sanoja ja eri äänenpainoja. Potilaiden ikähaarukka vaihteli 2-vuotiaasta eläkeikäiseen, ja eri ammattitaustaisiin henkilöihin.- Yleensäkin oli paljon potilaita, joiden vaiva jäi selvittämättä, koska niille ei ollut tarkkaa diagnoosia. Tämä on lääkärin ammatissa hyvin yleinen asia ja se vaatii minultakin totuttelua, ettei kaikkiin ongelmiin ole ratkaisua ollenkaan. – - Vastaanotosta eniten mieleeni jäi eräs äiti, joka tuli näyttämään pientä lastaan. Lapsella ei ollut suoranaista hätää, ja vamma oli vanha johon oli hoitoa jo luvassa. Mielestäni käynti kohdistui enemmän äidin hyvinvointiin ja aivan kuin hän olisi tullut hakemaan tukea lääkäriltä, koska hänellä oli ongelmia perheasioiden kanssa. Tästä asiasta huomasi, että lääkärin ammatti ei ole vain konkreettisten vammojen hoitoa, vaan lääkäri toimii myös henkisenä auttajana. Vaikka asia tuli vähän kiertotien kautta, oli todella hienoa huomata, että ihmiset tukeutuvat lääkäriin tällaisissakin asioissa. Tämän asian myötä arvostan paljon enemmän myös psykologista koulutusta.- ■

Juonneopetus hajautuksen suunnannäyttäjänä; emeritus professori Jouko Suonpää korosti juonneopetuksen merkitystä mielipiteenmuokkaajana.

Seminaarin juhlayleisöä seuraamassa valokuvaesitystä Juonneopetuksen 20-vuotiselta taipaleelta.

Kipinä 3/2011 | 7

Hammaslääkäriopintojen kliininen hoitoharjoittelu –

tietoa, taitoja ja asenteita Teksti: Varpuleena Kirsrtilä Kuvat: Antti Tarponen

HAMMASLÄÄKÄRIKOULUTUSTA YHTEISTYÖSSÄ Hammaslääketieteen opetus on kahtena ensimmäisenä opiskeluvuonna pääosin yhteistä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Ensimmäisestä lukukaudesta alkaen mukana on myös hammaslääketieteellisiä opintoja. Potilastyöhön perehtyminen alkaa toisen opiskeluvuoden aikana. Hammaslääkärin kliinisen työn tarpeiden mukaisesti painotetut lääketieteen kliiniset opinnot sijoittuvat kliiniseen vaiheeseen.

Tavoitteena on antaa peruskoulutetulle hammaslääkärille hyvät valmiudet hoitaa vanhentuvan väestön ja heikentyneen yleisterveyden omaavien potilaiden suusairauksia.

8 | Kipinä 3/2011

Viidennellä lukukaudella alkava kliininen hoitoharjoittelu muodostaa noin 20 % opinnoista. Hoitoharjoittelu tapahtuu pääosin Turun sosiaali- ja terveystoimen Opetushammashoitolassa, mutta opiskelijat osallistuvat myös erikoissairaanhoitoon TYKS: n suusairauksien klinikalla. Turun kaupunki on vuokrannut Dentalian 3. kerroksen pyöreän osan lähes kokonaan ja varustanut sen modernein konein ja laittein.

Kaupungin palkkalistoilla on vakinaisissa toimissa 12 kliinistä opettajaa, 3 sivuvirkaista yliopiston professoria ja lukuisia tuntiopettajia sekä avustavaa henkilökuntaa, kaikkiaan noin 50 henkeä. Klinikkasalissa harjoittelee tällä hetkellä 95 opiskelijaa neljänä vuorona viikossa.

”

Haluamme sytyttää opiskelijoissa palavan halun hankkia kaikki ammatissa tarpeelliset tiedot ja taidot siten, että kipinä säilyy koko eliniän

Hammaslääkärikoulutuksen kliiniinen hoitoharjoittelu tapahtuu hammaslääketieteen laitoksen pyöreän odotussalin ympärille kiertyvässä suuressa tilassa.

Kipinä 3/2011 | 9

HYVÄ OPPIMISYMPÄRISTÖ Hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon päämäärä korostaa riittäviä tietoja, taitoja ja asenteita. Paitsi kliinisiä toimenpiteitä eli temppuja, pitää oppia mm. tiedon kriittistä kokoamista ja soveltamista, kliinistä päättelyä, suunnitelmallisuutta ja päätöksen tekoa, vuorovaikutusta ja viestintää, lainsäädäntöä, eettisiä ja moraalisia näkökohtia sekä ammattimaista toimintaa. Kaiken tämän lisäksi tulee oppia sietämään epävarmuutta; valitsinko oikein, teinkö oikein.

Hammaslääkärin työn kliininen osaaminen perustuu paljolti mallioppimiseen. Opettaja- oppipoika- suhde on hyvin tiivis. Vaikka välillä olisi helpompi näyttää kädestä pitäen miten temppu tehdään, on tärkeää kannustaa opiskelijaa uteliaisuuteen ja tiedonjanon omatoimiseen täyttämiseen. Kliininen opetus tapahtuu hyvässä, tiiviissä yhteistyössä yliopiston kanssa. Pyrimme luomaan turvallisen oppimisympä-ristön, joka kannustaa opiskelijaa ihmettelemään ja selvittämään vastauksen. Haluamme opiskelijan ymmärtävän, että tietoa kertyy kaiken aikaa lisää koko hänen elämänsä ajan.

HYVÄ OPETTAJA EI TIEDÄ KAIKKEA Pedagogista koulutusta ja tietoa oppimisesta kliinisillä opettajilla on hyvin vähän. Tutken pedagoginen koulutus on tuonut uutta intoa ja näkymiä mukana olleille. Minikurssi tarjosi runsaasti tietoa oppimisesta sinänsä ja

auttoi kohtuullistamaan niitä vaatimuksia, joita esitämme opiskelijalle. Kurssin lohdullista tietoa oli myös se, että opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, vaan aukko opetuksessa antaa tilaa opiskelijan ajatuksille ja kysymyksille ja tarpeelle hankkia itse tietoa.

OPETUSTYÖ ON PALKITSEVAA Matkan varrella tulee vastaan yllätyksiä ja kysymyksiä. Pohdimme päivittäin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mitä tulisi kehittää tai muuttaa. Missä on vika, kun opiskelijalta puuttuu motivaatio täysin? Miksi opiskelija ilmoittaa opiskelevansa vain kahdeksasta neljään kun vain siltä ajalta saa opintorahaa? Mitä tehdä, kun kliiniset opettajat kokevat päivän päätteeksi olevansa tyhjiin puristettuja? Miten voimme ja jaksamme tukea kaikkien opiskelijoiden oppimista?

Työmme on kuitenkin hyvin palkitsevaa ja olemme onnekkaita, kun saamme olla ”ajan hermolla” ja tehdä työtä mukavien nuorten kanssa. Haluamme sytyttää opiskelijoissa palavan halun hankkia kaikki ammatissa tarpeelliset tiedot ja taidot siten, että kipinä säilyy koko eliniän. Kliinisessä hoitoharjoittelussa opimme tuntemaan opiskelijamme hyvin ja seuraamme heidän kehitystään ja kasvamistaan hammaslääkäriksi tiiviisti. Kolmen vuoden yhteisen matkan jälkeen voimme tyytyväisinä todeta, että nyt he ovat valmiita, valmiita irrottamaan napanuoran ja näyttämään miten omat siivet kantavat. ■

Hammaslääketieteen kandidaatit Elina Aarnio (vasemmalla) ja Anriina Aaltonen (oikealla) seuraavat HLL Virpi Brandtin opastusta ensimmäistä kertaa aidon potilaan hoidosta.

10 | Kipinä 3/2011

Iloinen veronmaksaja

vaaleanpunaisessa

hammaslääkärituolissa

Vuonna 2011 lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrki yhteensä 1476 hakijaa ns. päävalinnoissa. Tiedekunnassamme on neljä koulutusohjelmaa. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnossa oli 120, hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnossa 40, terveystieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnossa 37 ja terveyden biotieteiden maisterin koulutusohjelmassa 20 aloituspaikkaa.

Kaiken kaikkiaan tiedekuntaan hyväksyttiin 220 opiskelijaa tämän vuoden päävalintojen opiskelijavalinnoissa.

Tässä ovat viralliset luvut, mutta mitä niiden taakse kätkeytyy? Miten, mistä ja millaisia ihmisiä tiedekuntaamme on päätynyt? Tutustu heihin nyt!

Kuka olet? Mistä tulet? Mari Saanisto, 28-vuotta Turusta. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa? Hoitotieteen opinnot ovat lähteneet mielestäni hyvin käyntiin.

Ainakin motivaatiota riittää. Tähän mennessä olen yllättynyt positiivisesti siitä, että monet perusasiat toimivat yliopistossa hyvin, toisin kuin ammattikorkeassa aikanaan. Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Päädyin opiskelemaan hoitotieteen didaktiikkaa muutamien mutkien kautta. Aikanaan lukion jälkeen hain OKL:ään (Opettajankoulutuslaitos), mutta tiet sinne eivät silloin auenneet. Päädyin ammattikorkeaan sairaanhoitajalinjalle, josta valmistuttuani viisi vuotta sitten menin töihin leikkausosastolle ja siellä työskentelen edelleen anestesiahoitajana.

Viime syksynä aloitin avoimessa yliopistossa hoitotieteen aineopinnot ilman muita sen kummempia suunnitelmia. Keväällä päätös yliopistoon hakemisesta syntyi melko spontaanisti ja laitoin paperit vetämään pari tuntia ennen hakuajan päättymistä. Turku oli luonnollinen valinta minulle, syntyperäiselle turkulaiselle. Olen oikealla alalla ja pidän tämänhetkisestä

Kipinä 3/2011 | 11

MARI SAA

NISTO

ANNIINA

työstäni, mutta haluaisin kehittää vielä itseäni. Lisäksi olen ajatellut, että on vain tämä yksi elämä, niin miksenpä voisi tehdä vielä jotain muutakin. Opettajan työ on kiinnostanut minua aina, joten mikä siis olisikaan ollut parempi vaihtoehto kuin yhdistää mielenkiinnon kohteet. Toisaalta tämä on osin myös henkilökohtainen protestini sairaanhoitajan huonoa palkkaa kohtaan. Jos ei voi muuttaa maailmaa, pitää näemmä pyrkiä muuttamaan itseään. Mitä odotat opinnoiltasi täällä?

Opinnoiltani odotan, että saisin ne kasaan kolmessa vuodessa. Työntäyteiset vuodet on kuulemma tulossa. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden kuluttua näkisin itseni hoitotyön opettajana, joka tekee opettamisen ohella myös kliinistä hoitotyötä leikkausosastolla sekä

12 | Kipinä 3/2011

KA

HAIMAK

”Kauhuskenaarioni olisi olla kymmenen vuoden kuluttua kahvihuoneen katkeroitunut sitruunansyöjä, jonka lempisanastoon kuuluu lause: ”Näin täällä on aina tehty.” on aktiivisesti mukana hoitotyön koulutuksen kehittämisessä. Kauhuskenaarioni olisi olla kymmenen vuoden kuluttua kahvihuoneen katkeroitunut sitruunansyöjä, jonka lempisanastoon kuuluu lause: ”Näin täällä on aina tehty.” ■

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Anniina, 24-vuotias sairaanhoitaja ja aloitin syksyllä 2011 opiskelut hoitotieteen laitoksella, gerontologisen hoitotieteen sekä terveydenhuollon hallinnon ja johtamisen koulutusohjelmassa. Olen työskennellyt iäkkäiden hoitotyön parissa viimeiset viisi vuotta. Olen kotoisin Lohjalta, viime vuodet olen asunut Espoossa. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa? Opinnot ovat lähteneet ripeästi käyntiin heti ensimmäisen viikon jälkeen, mikä on hyvä asia. Kolme vuotta tulee menemään erittäin nopeasti - aistin sen jo nyt. Positiivisesti on yllättänyt se, kuinka tiivis yhteisö hoitotieteen laitoksella on ja se, että luennot ovat keskustelevia.

Negatiivista ehkä on se, että työn sovittaminen opiskeluun on aika vaikeaa. Toisaalta, haluan saada opiskelusta kaiken mahdollisen irti. Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen tein töitä parisen vuotta ja aloin kaivata pian takaisin koulun penkille. Tiesin jo sairaanhoitajaopintojen aikana pyrkiväni yliopistoon jossain vaiheessa, koska haaveenani on olla mukana kehittämässä sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Vaihtoehtoina oli pyrkiä lukemaan joko sosiaalipolitiikkaa tai hoitotiedettä, mutta jälkimmäinen vei voiton. Turun yliopiston valitsin siitä syystä, että täällä oli mahdollisuus opiskella gerontologista hoitotiedettä, joka kiinnostaa minua paljon. Turun yliopisto on myös mukavan junamatkan päässä kotoa. Olin lisäksi kuullut Turun yliopistosta vain positiivista palautetta, mikä helpotti valintaa. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Odotan opinnoiltani uuden tiedon oppimista, oivaltamisen hetkiä ja verkostoitumista. Erityisesti sivuaineeni, gerontologisen hoitotieteen, opintoja odotan paljon siksi, että saisin lisää tutkittua tietoa iäkkäiden hoitotyöstä. Haluaisin sisällyttää sosiaalipolitiikan myös jollain lailla opintoihini, jotta saisin näkökulmaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Opinnoiltani odotan myös tutustumista uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi vaihtaa kokemuksia hoitotyön eri alueilta. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? 10 vuoden

”Vastaanotollani olisi tietysti vaaleanpunainen hammaslääkärituoli!”

VEERA OJALA

kuluttua olen 34-vuotias. Olen opiskelemassa tai jo valmistunut terveystieteiden tohtoriksi. Työskentelen tutkimus- ja kehittämistehtävissä sosiaali- ja terveydenhuollossa, ikääntyvien ihmisten palvelujen kehittämisen parissa. ■

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Veera Ojala ja tulen suoraan lukiosta Seinäjoelta.

Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin?

Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa?

Opinnot ovat alkaneet tosi hyvin ja tuntuu, että olen aivan oikeassa paikassa.

Yllätyin erittäin positiivisesti, kun kuulin, kuinka hyvin voimme työllistyä ja mihin kaikkiin paikkoihin voikaan lopulta päätyä töihin. Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme?

Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Minua kiinnosti kemia, biologia ja fysiikka, mutta tuntui, ettei mikään ala ole kokonaisuudessaan täysin sellainen, mitä haluan. Kuulin terbiosta (Terveyden biotieteiden koulutusohjelma), kun täältä oli joku esittelemässä Turun yliopistoa lukiollamme ja innostuin heti. Terbiossa opinnot rajautuvat noissa kolmessa aineessa juuri siihen, mikä minua eniten kiinnostaa eli kaikki solu- ja molekyylitason asiat ihmisen terveydessä. Turku oli vielä kaiken lisäksi Suomessa ainut kaupunki,

jonne halusin opiskelemaan ja onnekseni tämä koulutusohjelma sattui olemaan juuri täällä. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Odotan opinnoiltani sitä, että saan hyvin laajan, poikkitieteellisen koulutuksen, jonka avulla osaan katsoa asioita eri näkökulmista ja siten ymmärtää ne kokonaisuuksina paremmin. Silloin pystyisin työelämässä olemaan siltana eri aloilla työskentelevien ihmisten välillä ja yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta ja tuottoisaa. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden päästä haluaisin olla ulkomailla lääkekehittelijänä tai töissä EMA:lla (European Medicines Agency). ■

Kuka olet? Mistä tulet? Olen Sanni Vehmas, 22-vuotias hammaslääketieteen opiskelija. Kotikaupunkini on Naantali, mutta olen asunut jo kaksi vuotta Turussa. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa? Opinnot ovat lähteneet yllättävän hyvin käyntiin.

Välillä vähän väsyttää, enkä ole ehtinyt kauheasti lukea kotona. Luennoilla onneksi käydään asiat aika hyvin läpi. Yllättävää on ollut se, että on ollut paljon hauskempaa kuin olisin ikinä osannut odottaa. Meillä on heti alkuun morfologiaa, mikä on todella positiivinen asia, sillä on hienoa päästä jo nyt tekemään jotain konkreettisesti. Myös yleisen puolen harjoitustyöt ovat olleet tosi mielenkiintoisia. En myöskään osannut odottaa näin kivoja kurssikavereita - aivan mahtavaa porukkaa! Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme? Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Olen opiskellut Turun yliopistossa jo kolme vuotta biokemiaa. Aikoinani valitsin Turun opiskelukaupungiksi, sillä se on lähel-

SANNI VEHMAS

Kipinä 3/2011 | 13

lä kotipaikkakuntaani. Olen tykännyt tähänkin mennessä Turusta ja Turun yliopistosta, vaikka aikaisempi koulutusala ei ollutkaan mieleinen. Koko elämäni on jo valmiiksi täällä, joten en nähnyt syytä lähteä vaihtamaan kaupunkia, kun kerran hammaslääkäreitä koulutetaan täällä. Lääketiede yleisesti on aina kiinnostanut minua, mutta hammaslääkärin koulutuksesta innostuin viime keväänä biokemian vuosiseminaarissa. Siellä esiteltiin Turun yliopiston hammaslääketieteen ja biokemian laitosten yhteistä biofilmitutkimusta, jonka tutkimuskohteena ovat parodontiittiä aiheuttavat bakteerit. Hammaslääketieteen puolesta puhui myös se, että haluan tehdä käsillä asiakaspalvelutyötä ja se, että työllisyystilanne on ja tulee olemaan loistava. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Toivottavasti 5,5 vuoden matka osaavaksi hammaslääkäriksi tulee olemaan värikäs ja mielenkiintoinen.

Odotan kovasti sitä, että pääsee itse hoitamaan potilasta. Varmasti tulee hetkiä, jolloin miettii miksi on tähän ryhtynyt, mutta varmasti myös onnistumisen hetkiä. Haaveenani olisi lähteä Ruotsiin vaihtoon vähäksi aikaa.

Otan kaiken avosylin vastaan! Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Olen silloin 32-vuotias, joten olisi ihan kiva, jos minulla olisi silloin jo oma pieni perhe. Toivottavasti olen terve ja onnellinen ja läheiseni voivat hyvin. Työn puolesta voisin nähdä itseni mahdollisesti erikoistumassa vaikka parodontologiaan, se kun minut alun perinkin ajoi alalle. Vaihtoehtoisesti voisin olla perustamassa omaa yritystä. Vastaanotollani olisi tietysti vaaleanpunainen hammaslääkärituoli! ■

”etten nyt ampuisi samalla tavalla yli, niin sanotaan, että odotan olevani kymmenen vuoden päästä suhteellisen iloinen veronmaksaja”

14 | Kipinä 3/2011

LEO LEHTO

JAAKKO UOTILA

Kuka olet? Mistä tulet? Nimeni on Jaakko Uotila, ikää 21 vuotta ja olen paljasjalkainen turkulainen, lähtöisin Varissuon monikulttuurisen lähiön laidalta. Miten opintosi ovat lähteneet käyntiin? Onko jokin asia yllättänyt positiivisesti tai negatiivisesti koulutuksessa? Vaikka odotukseni opintoja ja kaikkea sen mukana tulevaa oheistoimintaa kohtaan olivat korkealla, ei ainakaan alun perusteella ole tarvinnut pettyä mihinkään, päinvastoin.

Pakollisia luentoja on varsin vähän ja vastuu on näin sopivasti opiskelijalla itsellään. Sosiaalinen integroituminen kurssikavereihin ja vanhempiinkin opiskelijoihin tapahtui ilman suurempia yrityksiä, kiitos opiskelijatuutorei-

den ja muidenkin vanhempien opiskelijoiden järjestämien ensimmäisten päivien tapahtumien. Muutenkin vanhempien kurssien opiskelijoiden asenteet ovat yllättäneet positiivisesti: vaikka tietoa ja taitoakin löytyy huomattavasti enemmän kuin tuoreilta medisiinareilta, silti suhtautuminen nuorempiin on puhtaan kollegiaalinen. Mitä omiin kurssilaisiin tulee, niin porukka vaikuttaa sopivan heterogeeniseltä. Pelkäsin hieman, että täällä oltaisiin kaikki samasta muotista, mutta turhaan. Miten olet päätynyt opiskelemaan tiedekuntaamme?

Miksi valitsit juuri Turun yliopiston ja kyseisen koulutusohjelman? Lukion ensimmäisellä luokalla luulin vielä tulevaisuuden ammattini olevan mäki-

hyppääjä ja siksi opiskelinkin (lähinnä siis urheilin) Lahden urheilulukiossa.

Kun huomasin, ettei siipeni taivaisiin asti kannakkaan, otin maitojunan takaisin Turkuun ja kirjoitin ylioppilaaksi siellä. Ylioppilasvuoden keväänä etsin enemmän itseäni, kuin tietoa Galenoksesta, joten portit lääkikseen eivät ensimmäisellä kerralla auenneet.

Seuraavan vuoden retkeilin valtion kustannuksella pitkin Säkylän korpia, enkä kerta kaikkiaan jaksanut hakea kunnolla lääkikseen sinäkään vuonna.

Kuitenkin aloin varmemmin tiedostaa mitä tulevaisuudeltani halusin. Viime vuoden haistelin yliopistomaailmaa biokemialla, mistä ei opillisesti jäänyt mitään käteen, mutta henkistä pääomaa sitäkin enemmän. Hain keväällä Turun OKL:ään (Opettajankoulutuslaitokseen) ja lääkikseen. Sain itsestäni viime keväänä huomattavasti aikaisempaa enemmän irti, kun oikeasti tiesin mitä halusin. Heinäkuussa oli enää vaikeaa vain päättää luokanopettajan tai lääkärin koulutuksen väliltä. Valitsin lääkiksen ehkä eniten monipuolisempien mahdollisuuksien takia, mutta totta kai alitajuisesti myös raha ja kunnianhimo vaikuttivat, ikävä kyllä. Mitä odotat opinnoiltasi täällä? Odotan sisäistäväni asiat, jotka tekevät minusta pätevän ja koko ajan itseään kehittävän ammatinharjoittajan. Lisäksi odotan pysyväni hyvässä ja mielekkäässä sosiaalisessa ympäristössä, sekä pyrkiväni omalta osaltani myös vaikuttamaan positiivisesti siinä. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? Kymmenisen vuotta sitten olisin kuvitellut olevani parikymppisenä jonkin sortin menestyjä, joko urheilijana tai työssäni. Kuvittelin myös olevani naimisissa. Joten, etten nyt ampuisi samalla tavalla yli, niin sanotaan, että odotan olevani kymmenen vuoden päästä suhteellisen iloinen veronmaksaja, jolla on ystäviä joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Optimistisimmillani kuvittelen olevani tuolloin potilaidensa pitämä erikoistumisen loppusuoralla oleva pediatri. ■

Galenoksen. Sainkin ihan hirveän moKuka olet? Mistä tulet? Olen Leo tivaatiopuuskan ja todistin, että ihmiLehto, 19 ja olen asunut tätä ennen nen pystyy aika äärimmäisiin tekoiHelsingin Torpparinmäessä. Miten hin, kun sitä oikeasti haluaa. Tulin Turopintosi ovat lähteneet käyntiin? kuun, koska halusin pois äidin ja isän Onko jokin asia yllättänyt positiivi- helmoista; jos olisin jäänyt Helsinkiin, sesti tai negatiivisesti koulutukses- omaa kämppää olisi pitänyt odottaa sa? Opiskelut ovat alkaneet toistai- jopa vuosia, mutta täällä sain sen jo seksi ihan mallikkaasti ja olen jonkun heinäkuussa. Lisäksi uusiin ihmisiin kirjankin saanut auki. Toisaalta uskon, tutustuminen kuulosti virkistävältä. ettei tämän hetkinen panostukseni Turun yliopistosta olin kuullut vain hyriitä hyviin arvosanoihin, joten kiris- vää ja se olikin oikeastaan ainoa vaihtääkin voi ja pitää. Luennot ovat ol- toehto: Turun sanotaan olevan hyvin leet ihan asiallisia ja innostavia. Har- opiskelijaystävällinen kaupunki ja sen kat ovat ohjattujen opintojen suola väitteen voin nyt varmistaa todekja niissä tulee hauskaakin pidettyä. si. Mitä odotat opinnoiltasi täällä?

Positiivinen yllätys on ollut se, ettei Ihan ensimmäisenä, kun kysymyksen itse opiskelukaan ole hampaat irves- näin, tuli mieleen, että haluan löytää sä vääntämistä vaan tahti on sopivan unelmieni naisen ja perustaa perheen inhimillinen ja aikaa jää muullekin. Po- joskus - uskon että lääkiksestä tällaisitiivista on ollut myös se, että meidät nen voisi jopa löytyä :) Uskon myös, on otettu tänne erittäin hyvin vastaan että kuuden vuoden aikana muodosja että voi tuntea kuuluvansa isoon tuu niin vahvoja siteitä ihmisten välilperheeseen - ihmiset ovat muuten- le, että ne kestävät läpi elämän. Opiskin hyvin avoimia ja samanhenkisiä. kelun uskon olevan mielenkiintoista ja Miten olet päätynyt opiskelemaan innostavaa, mikä uskomus on ainakin tiedekuntaamme? Miksi valitsit juu- toistaiseksi täyttynyt. Odotan eritori Turun yliopiston ja kyseisen koulu- ten klinikan alkua, niin kuin varmasti tusohjelman? Olen haaveillut pitkään monet muutkin ja erityisesti kirurgirokkitähden urasta, mutta en löytänyt aa. Missä näet itsesi 10 vuoden kurock’n’roll-tiedekunluttua? Kymmenen taa. Niinpä lääke”joulupöydässä hieman vuotta on pitkä aika, tieteellinen kuulosti mutta luulisi, että hyvältä... Hain en- punaviiniäni nautittuani siinä ajassa kerkeää simmäisellä kerralla ainakin lisensiaatiksi keksin, että voisi käydä keväällä 2010 läävalmistua :) En tiedä kikseen Helsingin paljoakaan erikoisyliopistoon, mut- maanantaina ostamassa tumisasioista, mutta jälkeenpäin olen ta uskon että 10v.

Galenoksen.” huomannut, että päästä olen vielä lukemiseni oli aierikoistumassa. Kun van pelleilyä. Lisäksi YO-kirjoitukset Muodon vuoksi –televisio-ohjelma alolivat menneet erittäin huonosti ja koi joskus, ajattelin että minusta tulee monet sanoivat, ettei minun kanna- plastiikkakirurgi, mutta nyt kun on väta edes hakea, kun en voi kuulemma hän asioista ottanut selvää, pediatria päästä sisään. Päädyinkin Teknilliseen voisi olla enemmän lähellä sydäntäni. korkeakouluun, konetekniikan koulu- Aion lähteä myös ulkomaille opisketusohjelmaan, puoleksi vuodeksi. Jon- lemaan jossain vaiheessa ja vapaakun aikaa ajattelinkin, että tässä tämä ehtoistyöhön harjoittamaan ammatnyt on, mutta joulupöydässä hieman tiani. Toivon, että minulla on jo tällöin punaviiniäni nautittuani keksin, että joku jonka kanssa jakaa elämäni, mutvoisi käydä maanantaina ostamassa ta katsotaan... ■

Kipinä 3/2011 | 15

Viime kevään Pedagogisen työskentelyn perusteet -kurssin tavoitteena oli tarjota pedagogista oppia matalan osallistumisen kynnyksellä ja tiiviissä muodossa. Lääketieteen tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE), kasvatustieteiden tiedekunnan sekä Opetuksen kehittäminen ja tuki-yksikön yhteistyönä rakentunut kahden opintopisteen kurssi sisälsi neljä seminaaria, oheiskirjallisuuteen tutustumista sekä oppimispäiväkirjan kirjoittamisen.

Pedagogista oppia Turun yliopiston suu- ja leukakirurgian dosentti Tero Soukka osallistui huhti-toukokuussa järjestetylle kurssille. Hän halusi syventää osaamistaan oppimismenetelmien, erilaisten opiskelijoiden kohtaamisen ja ennen kaikkea opiskelijoiden motivoinnin suh”Kurssi innosti opettamaan ja teen. ”Aikuisopiskelija, jolla on jo tietty komnäkemään opettamisen tärkeänä petenssi taloon tullessa on haastava ja vaativa koulutettava”, hän toteaa. ”Toivoisin, että osana työpäivää. Yliopistollisessa osaan kouluttaa erilaisia, eri tasolta tulevia asikeskussairaalassa opettaminen antuntijoita”, Soukka lisää.

Teksti Erika Österholm-Matikainen

kuuluu koko henkilökunnalle ja uusien opetusmenetelmien Kurssin sisällöistä hänelle keskeisimmiksi paioppiminen pitää vireänä!” nuivat mieleen yhteistoiminnallisen työskentelyn sekä verkostoituneen asiantuntijuuden käsitteet. ”Lääketiede jakautuu yhä pienempiin osaamisalueisiin ja keskustelu muiden asiantuntijoiden kanssa tulee yhä merkityksellisemmäksi. Tärkeää on myös tulla asiantuntijaorganisaation jäseneksi”.

Pedagogisen minikurssin suorittaminen ei tuntunut hänestä liian raskaalta: ”Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen oli iltatyötä, mutta alkukankeuksien jälkeen erittäin haastavaa ja antoisaa.”.

Pedagogiikan minikurssi sai lääketiedettä opettavien keskuudessa innostuneen vastaanoton ja täyttyi nopeasti. Nyt syksyllä TUTKE päätti tarjota pedagogisia perusteita uudestaan, tällä kertaa verkkotyöskentelynä. Sähköinen oppimisympäristö helpottaa mm. hajautuspaikkakuntien opettajien osallistumista. Myös Soukka kannustaa osallistumaan: ”Suosittelen tätä ja muitakin pedagogiikan kursseja lämpimästi. Uusia ajatuksia virisi paljon ja lisäksi oli hieno tavata muiden erikoisalojen kollegoja.

Porinakeskusteluissa tuli esiin hämmästyttävän samankaltaisia ongelmia ja kysymyksiä.”. ■

16 | Kipinä 3/2011

Asklepios-ohjelma viettää 10-vuotisjuhlavuottaan!

Teksti Anne Puuronen Kuvat Pekka Kääpä

Asklepios -ohjelma: Ihminen, terveys ja kulttuuri -opintokokonaisuus (15 op) Asklepios -ohjelma on Turun yliopiston lääketieteellisen, humanistisen, kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhteinen opintokokonaisuus. Asklepios -ohjelma on suunniteltu näiden tiedekuntien opiskelijoille ja sitä voivat hakea opiskelemaan myös Åbo Akademin opiskelijat. Ohjelman tavoitteena on suhteuttaa eri tieteenalojen ihmiskuvia toisiinsa, sekä tarkastella terveyttä, sairautta ja parantamista erilaisista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista näkökulmista.

FT Mari Niva, Kuluttajatutkimuslaitos

Professori Marja-Liisa Honkasalo, Turun yliopisto

Juhlavuoden opintokokonaisuuden teemana on KULTTUURI, RUUMIILLISUUS JA TEKNOLOGIA Juhlavuoden 2011–2012 teemana on terveyden kriittinen tarkastelu ruumiin teknologian kautta. Nykypäivän ihmisruumis on teknologisesti muokattu ja teknologioista riippuvainen toisin kuin aikaisemmin. Apuvälineet ruumiin sisäpuolella ja tekniset laitteet ihmisen apuna ovat osa teknologiaa, mutta siihen kuuluvat myös globaalit tiedontuottamisen ja hoitoteknologian järjestelmät. Terveyden kulttuuritutkimuksen piirissä puhutaan glokaalisista piirteistä, mikä teknologian yhteydessä kuvaa osuvasti paikallisen ja maailmanlaajuisen toiminnan suhdetta. Lukuvuoden mittaisen opintokokonaisuuden opintojaksot koostuvat luennoista ja seminaareista. Lisäksi projektityön kirjoittamista ohjataan erillisissä lopputyötapaamisissa.

Dosentti Anne Puuronen, Nuorisotutkimusverkosto

Esityksiä kuunneltiin tarkkaavaisina

Kipinä 3/2011 | 17

Teksti: Helena Leino-Kilpi Kuvat: Antti Tarponen

Neljännesvuosisata

hoitotiedettä Turun yliopistossa

Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistettiin hoitotieteellinen maisteritutkintoon johtava koulutus syksyllä 1986. Samoihin aikoihin koulutus oli käynnistynyt Kuopion, Helsingin, Tampereen ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Koulutuksen käynnistyessä yliopisto pyysi opetussuunnitelman kehittämiseen kansainvälistä tukea Maailman Terveysjärjestöltä. WHO osoittikin Turkuun kansainväliseksi neuvonantajaksi professori Phyllis Jonesin Toronton yliopistosta ja hänen sekä silloisen rehtori Arje Scheininin aloitteesta solmittiin näiden kahden yliopiston välille yhteistyösopimus. Koulutus sai täten varsin kansainvälisen alun, joka kansainvälisyys on sitten leimannut tieteenalan kehitystä Turussa.

Koulutuksen vaihtoehdot Hoitotieteen koulutus käynnistyi terveysalan opettajan koulutuksella. Vaihtoehto oli luonnollinen, koska samaan aikaan lopetettiin silloisista terveydenhuolto-oppilaitoksista opettajien kouluttaminen. Vaihtoehto oli erityisen luonnollinen Turussa, koska opettajankoulutuksessa oli jo useiden vuosien ajan tehty yhteistyötä Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa – perinne, joka on jatkunut kaikki kuluneet vuodet. Koulutusta laajennettiin nopeasti ja tällä hetkellä opiskelijat voivat suuntautua gerontologisen tai kliinisen hoitotieteen alueille kumpikin yhdistettynä terveydenhuollon hallintoon ja johtamiseen. Uusimpana pyritään käynnistämään

18 | Kipinä 3/2011

suuntautumisvaihtoehto mielenterveyden ja psykiatrisen hoitotieteen alueelle. Kuluneina vuosina koulutuksesta on valmistunut 776 maisteria.

Hoitotieteen opiskelijoilla on kaikilla terveysalan ammatillinen perustutkinto. Useimmat heistä ovat sairaanhoitajia, terveydenhoitajia tai kätilöitä, mutta vuosien aikana mukana on ollut kaikkia terveysalan eri ammattihenkilöitä. Tämä opiskelijoiden aikaisempi koulutus, usein työkokemus ja aikuisen opiskelijan ote opiskeluun ovat olleet hoitotieteen opetuksen rikkaus: opiskelijoiden kanssa on mahdollista argumentoida, pohtia, kehittää ideoita ja arvioida kriittisesti, he ovat vastuullisia ja pitävät huolta myös toisistaan.

Tohtorikoulutuksen välttämättömyys Uusi tieteenala tarvitsi välttämättä tohtoreita, joista ensimmäinen valmistui Turus-

Hoitotiede 25 vuotta Juhlafoorumissa olivat puhumassa mm. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko ja Hoitotieteen laitoksen johtaja professori Helena Leino-Kilpi sa 1990; tähän mennessä valmistuneita on 76. Tohtorikoulutuksessa ryhdyttiin varhain tekemään valtakunnallista yhteistyötä, joka mahdollisti kansainvälisten opettajien käytön – ja joka myöhemmin johti Hoitotieteen valtakunnallisen tutkijakoulun (nykyisin tohtoriohjelma) syntyyn ja tuloksekkaaseen toimintaan. Tohtoreita valmistuu nykyisin vuosittain Turusta 4-7 ja väitöstilaisuuksiin osallistuu edelleen suuri määrä alan ammattilaisia. Tohtorit ovat sijoittuneet erinomaisesti työelämään – viime vuosina erityisesti ammattikorkeakouluihin. Parhaillaan ollaan kehittämässä erityisesti tohtoritutkinnon jälkeistä post doc-vaiheen opetusta.

Koulutusta tukeva tutkimus Akateeminen koulutus edellyttää tutkimusperustaa.

Turussa hoitotieteellinen tutkimus koottiin strategian muotoon jo 1991, ja viimeisin laitoksen tutkimusstrategia on vuosille 2011-2015. Tutkimus oli alkuvaiheessa varsin pientä, yksittäiset tutkijat tutkivat eikä päteviä alan tutkijoita juuri ollut. Vuonna 2003 Suomen Akatemia arvioi (www.aka.fi) hoitotieteellisen tutkimuksen ja ala sai monia hyviä kehittämis-ehdotuksia varsin positiivisen arvioinnin lisäksi; Akatemia myös perusti hoitotieteeseen erillisen haun 2005. Nykyisin hoitotieteellinen tutkimus toimii ryhmissä, rahoitus on laajempaa ja

ryhmissä on eri tutkijauran vaiheissa olevia tutkijoita.

Turun hoitotieteen laitos on vuodesta 1998 alkaen lähes jatkuvasti saanut rahoitusta mm. EU:n puiteohjelmista.

Koulutuksen kansainvälisyys Kansainvälisyys on ollut johtava periaate läpi kaikkien vuosien. Se on merkinnyt kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, opettajien vaihtoa, lukemattomia vierailijoita, kansainvälisiä yhteistyökokouksia ja nykyisin myös kansainvälisiä tohtoriopiskelijoita. Turussa onkin rakennettu 25 opintopisteen opintokokonaisuus kansainvälisille opiskelijoille, ja laitos on mukana Euroopan laajuisessa European Science Foundation’in rahoittamassa tohtorikoulutusverkostossa (European Academy of Nursing Science).

Hoitotieteellinen koulutus osa lääketieteellistä tiedekuntaa Hoitotieteellinen koulutus sijoitettiin Turussa heti lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kuluneina vuosina se on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Tällä hetkellä kaikissa laitoksen keskeisissä tutkimushankkeissa on monitieteellistä yhteistyötä ja myös opetukseen liittyviä hyviä käytänteitä on jaettu tiedekunnassa. ■

Kipinä 3/2011 | 19

20 | Kipin채 3/2011

AMEE -KONGRESSI 27.–31.8.2011 WIEN, ITÄVALTA

Teksti Maiju Toivonen Kuvat Maiju Toivonen ja Pekka Kääpä

E

urooppalainen järjestö An International Association for Medical Education (AMEE) piti vuotuisen kongressinsa tänä vuonna kauniissa Wienin kaupungissa Itävallassa 27.–31.8.2011. Lääketieteellisen koulutuksen parissa työskenteleville ammattilaisille, kuten opettajille, kouluttajille, hallinnon henkilökunnalle ja opiskelijoille suunnattu kongressi kokosi jälleen yhteen suuren joukon alan väkeä. Kongressissa oli tänä vuonna yhteensä 2900 osallistujaa ympäri maailman. Kongressi järjestettiin Reed Messe Wien – keskuksessa, joka tarjosi hyvät puitteet kongressille. Kaikista maamme yliopistollisista sairaanhoitopiireistä oli osallistujia, eniten Turusta, Helsingistä ja Tampereelta.

”INSPIRE

...AND BE INSPIRED” T

urun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kongressimatkaan osallistui kuusi henkeä. Matkalla oli edustajia tiedekunnan opetushenkilökunnasta ja TUTKEsta. Mukana kongressimatkalla oli myös yksi opiskelijaedustaja. Tiedekunnan edustajilla oli matkassa mukana yhteensä kolme kongressia varten laadittua tutkimusposteria ja opiskelijaedustajan pitämä suullinen esitys. Esitykset oli laadittu tiedekunnassa tehtyjen tutkimusten ja kehityshankkeiden pohjalta ja ne käsittelivät aihepiiriltään moniammatillista opetusyhteistyötä, opetusmateriaaleja, päävalinnassa valittujen lääkäriopiskelijoiden ja muuntokoulutusopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä, sekä opettajatuutorointia ja ammatillisen kehittymisen tukemista valokuvatyöskentelyn avulla.

K

ongressi oli suunnattu monenlaisille lääketieteellisen koulutuksen parissa toimijoille, mikä näkyi myös hyvin monipuolisessa ohjelmassa. Erilaisia luentoja, short communications -sessioita, posterinäyttelyjä, work shop -työskentelyjä ynnä muita esityksiä järjestettiin samanaikaisesti lukuisia, mikä aiheutti melkoisia valinnanvaikeuksia osallistumisen suhteen. Yhteisillä suurilla Plenary – luennoilla käsiteltiin mm. lääketieteen oppimisen maailmaa 2000-luvulla, kansainvälisyyttä lääketieteen koulutuksessa sekä näyttöön perustuvaa lääketieteen opetusta.

Erillisissä sessioissa oli tänä vuonna paljon esillä esim. curriculumin laatiminen ja arviointi, arvioinnin tematiikka,

Kipinä 3/2011 | 21

simulaatiopetus ja erilaiset verkko-opetusmuodot, moniammatillinen yhteistyö opetuksessa sekä opiskelijoiden sitoutuminen opetukseen. Aiheita oli ohjelmassa monipuolisesti koko lääketieteen koulutuksen alueelta kattaen opetuksen, oppimisen, suunnittelun, tutkimuksen ja hallinnoinnin osaalueet.

O

ppimisympäristön vaikutusta lääkäriopiskelijoiden ammatillisten käsitysten muotoutumiseen pohdittiin kongressin useissa sessioissa. Niissä keskusteltiin mm. roolimallien vaikutuksesta opiskelijoiden ammatillisiin asenteisiin ja potilaisiin suhtautumiseen sekä pohdittiin, ovatko niin sanotut huonot roolimallit aina huono asia opetuksessa vai ei. Eräässä esityksessä esiteltiin lääkäriopiskelijoiden kokemuksiin perustuvia näkemyksiä hyvästä opiskeluympäristöstä. Tällaisia kriittisiä osa-alueita tutkimustulosten mukaan näyttäisivät olevan ainakin hyvin toimiva tiimi kliinisessä oppimisympäristössä, potilailta ja omaisilta saatu positiivinen palaute opiskelijan toiminnasta, innostuneet ja motivoivat opettajat sekä onnistumisen kokemukset. Hyvien kokemusten kanssa korreloivat myös vaikeiden kokemusten yhdessä läpikäyminen, omien oppimistarpeiden ja – tyylien huomioiminen opetuksessa, omistautunut ohjaustoiminta sekä opetuksen tavoitteiden ymmärtäminen.

A

MEE - kongressi täytti tavoitteensa, sillä suuri joukko lääketieteen koulutuksen alan ammattilaisista kävi inspiroitumassa kongressissa ja inspiroimassa myös muita esittelemällä tutkimushankkeitaan ja käytänteitään. ■

22 | Kipinä 3/2011

Tulevia pedagogisia koulutuksia 18.10. OPETTAJAKAHVIT

TUTKE järjestää Lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen opetushenkilökunnan koulutuksellisen kahvihetken tiistaina 18.10 klo 14.00 alkaen, Turussa Externum luentosali Medisiinassa ja Porissa SatKS:ssa O-1, rh1 Lue lisää »

TUTKE kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta www.med.utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuskalenteri/

8.12. OPETUKSEN ILTAPÄIVÄ

TUTKE järjestää Lääketieteellisen tiedekunnan Opetuksen iltapäivän. Teemana pienryhmäohjaus.

KEVÄT 2012 ACADEMIC ENGLISH- PERUSKURSSI

TUTKE järjestää keväällä 2012 englannin kielen intensiivikurssin.

Pyrkimyksenä on kurssilaisten englanninkielen suullisen kokoustaidon kehittäminen sekä sanaston monipuollistaminen.

Lisätietoja kurssista lähempänä ajankohtaa.

KEVÄT 2012 PEDAGOGIIKAN PERUSTEET -VERKKOKURSSI

TUTKE järjestää keväällä 2012 pedagogiikan perusteet -verkkokurssin (2 op) lääketieteen opetukseen osallistuville verkkotyöskentelynä. Lisätietoja kurssista lähempänä ajankohtaa.

LÄÄKÄRIKOULUTTAJAN KESÄKOULU 6.-8.6.2012

Turun yliopiston yleislääketieteen oppiaine, TUTKE, Lääketieteen koulutuksen yhdistys ja Duodecim järjestävät lääkärikouluttajien kesäkoulun Seilin saaressa 6.-8.6.2012. Koulutuksen aiheena on ryhmädynamiikka ja kollegiaalisuus.

Lue lisää »

Kipinä 3/2011 | 23

HYVÄÄ ALKANUTTA SYKSYÄ!

Kuva Sam Sivén

Vuonna 2011 aloittaneita lääketieteteen ja hammaslääketieteen sa mukana olevia.

uusia opettajatuutoreita ja tuutoroinnis-

Pekka Kirstilä, Toivo Salmi, Pia Salo, Pekka Kääpä, Ylärivi vasemmalta alkaen: Pekka Pikander, Varpuleena Kirstilä, läinen ja Helena Kääpä.

Helena Haapanen, Päivi Jääsaari, Pirjo-Riitta Harjamäki, Outi Jääske Maritta Kilpeläinen ja Hanna Oksala.

Alarivi: Kim Kronström, Anna-Liisa Koivisto, Ulla Ahlmen-Laiho,