Kipinä 1/2010

1/2010 med.utu.ďŹ /tutke/kipina

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

Potilaat opettajina Moniammatillisuus

Sisällys

POTILAAT OPETTAJINA

3

Pääkirjoitus: Potilaat - uusi voimavara koulutuksessa!

10

Kokemuskoulutus avuksi myös lääketieteen koulutukseen?

11

Koulutustutkimus: Mitä tulevat lääkärit oppivat potilailta?

Potilaatko terveydenhuollon opettajiksi?

Virtuaalipotilaat lääkärikouluttajina

MONIAMMATILLISUUS

5

Moniammatillista opetusta Porin opetusterveyskeskuksessa

9

Hyvät monitieteiset opetuskäytännöt

AJANKOHTAISTA

4

Kolumni: Ajankohtaisia mietteitä perustutkintoopetuksesta tiedekunnan näkökulmasta

8

OATK - opinto- ja ammattiasiantoimikunta

12

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla vuonna2010

13

Lääkäri 2008 -tutkimus

2 | Kipinä 1/2010

Anna palaute tta ja osallistu le hden tekemiseen!

K i p i n ä 1/2 010 18.2.2010 J u lka i s ija T U TK E, L ä äketiete e lline n tie de kunta, Tur un yliopisto Pä ä to i m i t t a ja Pe k ka Kä äpä To i m i t u s He le na Ha apane n, Ve li-Mat ti Le inone n, Jetro Tuular i G r a a f i n e n s u u n n i t te l u ja t a i t to A nt ti Tar pone n Ka n n e n ku va A nt ti Tar pone n Y h teys t i e d ot w w w.me d.utu.f i /tutke/ k ipina /

Pääkirjoitus

Potilaat – uusi voimavara koulutuksessa!

“Potilaiden antama aktiivinen palaute auttaa seuraamaan oppimisen edistymistä ja koulutuksen laatua”

Otsikko saattaa herättää kummastusta lukijassa, onhan potilaiden merkitys terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa ollut perinteisesti hyvinkin keskeinen. Potilaat ovat kuitenkin tällöin yleensä jääneet passiiviseksi osapuoleksi, vain koulutustapahtuman kohteeksi, ikään kuin koulutusmateriaaliksi.

Opiskelijoiden ja potilaiden vuorovaikutusta kehitettäessä onkin useimmiten keskitytty ohjaajan/opettajan roolimallin korostamiseen, eikä niinkään potilaiden ja opiskelijoiden suoran keskinäisen yhteistoiminnan analysointiin. Viimeisen vuosikymmenen aikana on kuitenkin herätty yhä lisääntyvässä määrin kiinnittämään huomiota myös potilaiden aktiivisen roolin merkitykseen terveydenhuollon koulutuksessa. Erityisesti potilaiden opiskelijoille aktiivisesti antama palaute ja ohjaus on nähty kiinnostavana mahdollisuutena edistää koulutuksen ja oppimisen laadukkuutta lääketieteellisissä tiedekunnissa, tiedetäänhän palautteen ohjaavan opiskelijoiden oppimisprosessia.

Kokemuskouluttajat ovat uusi potilasryhmä, joka aktiivisesti etsii yhteyksiä terveydenhuollon ammattilaisten koulutustahoihin. Nämä koulutetut potilasjärjestöjen edustajat ovat toistaiseksi vähäisissä määrin osallistuneet esim. lääketieteen ja hammaslääketieteen peruskoulutukseen myös Turussa. Uusia avauksia kokemuskouluttajien käytöstä koko lääketieteellisen tiedekunnan koulutustoiminnassa ollaankin aktiivisesti etsimässä. Kipinän tässä numerossa kerrotaan tarkemmin kokemuskouluttajien toiminnasta.

Aitojen potilaskontaktien lisäksi on kehitelty myös opetusmuotoja, jotka tuovat vaihtelevissa määrin potilasnäkökulmaa mukaan koulutukseen. Viimeisen vuosikymmenen aikana on mm. kliinisten ja kommunikaatiotaitojen opetuksessa ja opittujen taitojen testauksessa otettu käyttöön ns. standardoituja potilaita, useimmiten näyttelijöitä, joille on annettu tietty potilaan rooli esitettäväksi ja jotka on koulutettu palautteenantoon. Tämän lisäksi tietotekniikan kehittyessä koulutuksessa hyödynnetään myös ns. virtuaalipotilaita, esim. sähköisessä muodossa esitettyjä potilastapauksia, joiden kohdalla aito potilasnäkökulma jää luonnollisesti vähäiseksi tai olemattomaksi.

Kokemusten ja tutkimustulosten karttuessa on siis opittu tunnistamaan potilaiden ja myös näitä mallintavien näyttelijöiden tärkeä merkitys terveydenhuollon eri alojen koulutuksessa.

Potilaiden antama aktiivinen palaute auttaa seuraamaan oppimisen edistymistä ja koulutuksen laatua ja on siksi tärkeä sekä opiskelijoille että koko tiedekunnalle. Koulutuksen laatuyksiköllekin tässä on selvä kehitystyön paikka.

Pekka Kääpä

Kipinä 1/2010 | 3

Kolumni

Ajankohtaisia mietteitä perustutkinto-opetuksesta tiedekunnan näkökulmasta Teksti Tapani Rönnemaa Kuva Turun yliopiston viestintä

Uudenmuotoinen yliopisto ottaa ensi askeleitaan. Hallinnossa on tapahtunut tai tapahtumassa monenlaisia muutoksia. Alunperinkin oli kuitenkin selvää, että opetuksen sisältöön ei uusi yliopistolaki tule aiheuttamaan merkittäviä muutoksia etenkään sellaisissa tiedekunnissa, joissa koulutetaan selkeästi tiettyyn ammattitaitoon pätevöittävään tutkintoon. Lääketieteellisessä tiedekunnassa ei myöskään ole odotettavissa lähivuosina merkittäviä muutoksia sisäänotettavien opiskelijoiden määrässä.

Kirjoittaja on lääketieteellisen tiedekunnan dekaani.

“Uskon, että tiedekuntamme pärjää hyvin myös uudistuvassa yliopistossa.”

4 | Kipinä 1/2010

Laitosneuvostot jäävät tiedekunnassamme pian historiaan. Opetusohjelmista johtokuntamme teki juuri päätöksen, jonka mukaan niitä valmistellaan entiseen tapaan tutkintojen suunnittelutoimikunnissa eikä laitoksissa kuten uusi yliopiston johtosääntö pääsääntöisesti edellyttää. Laitosjohtajien valta ja vastuu kuitenkin yleisesti korostuu, mutta todennäköistä on, että laitosjohtajat keräävät ympärilleen pienen johtoryhmän, jossa on edustus professoreista, keskiryhmästä ja opiskeli-

joista.

Suuri mahdollinen ongelma, joka voi vaikuttaa myös opetukseen, on tiukka ja epävarmuustekijöitä sisältävä taloustilanne. Tätä kirjoitettaessa ei vieläkään ole allekirjoitettu vuoden 2010 tulossopimusta. Vaikka alustavien tietojen mukaan näyttää siltä, että emme joutuisi kohdistamaan säästöjä opetushenkilökunnan palkkaamiseen juurikaan viime vuotta enempää, emme voi olla tästä vielä varmoja. Epävarmuutta aiheuttavat ns. ALV-kompensaation riittävyys ja varsinkin se,

että tiedekunnan tulee tänä vuonna itse kerätä ulkopuolisen rahoituksen overheadeistä liki 2 miljoonaa euroa pystyäkseen selvitymään kaikista kiinteistökustannuksista.

Alkanut vuosi on ensimmäinen kolmesta, jolloin tiedekunnallamme on opetuksen laatuyksikköstatus. Tämä tietää myös sitä, että saimme käyttöömme 255.000 euroa vuodessa käytettäväksi opetuksen kehittämiseen. Tälle määrärahalle on jo nyt tiedossa paljon enemmän kohteita kuin mihin raha riittää. Päätöksiä rahan kohdentamisesta tehdään lähiaikoina, kun tiedekunnan muu budjetti on saatu valmiiksi.

Kansainvälisyyden lisääminen tiedekunnassamme, erityisesti opetuksessa on asia, jossa meillä on parantamisen varaa. Opetusministeriö listaa kansainvälisyyden yhdeksi yliopiston tuloskriteeriksi. Meidän tulee pyrkiä opiskelijavaihdon lisäämiseen, englanninkielisen kurssitarjonnan lisäämiseen sekä harkita mahdollisuuksia englanninkielisten maisteriohjelmien käynnistämiseksi TERBIO:n puitteissa ensi syksynä alkavan biokuvantamisen maisteriohjelman lisäksi.

Opetuksen hajauttaminen sekä lääkäri- että hammaslääkärikoulutuksen kliinisessä vaiheessa on muuntokoulutuksen, ja hammaslääkärikoulutuksen

uudelleen käynnistymisen myötä saanut huomattavat mittasuhteet. Palaute niin opiskelijoilta kuin hajautuspaikkojen henkilökunnalta on ollut positiivista. Lääkärikoulutuksessa olemme periaatteessa sitoutuneet jatkamaan hajautusta Satakunnan alueella myös muuntokoulutusprojektin päättymisen jälkeen, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Aivan viime kuukausina olemme käynnistäneet neuvottelut Vaasan sairaanhoitopiirin kanssa tarkoituksena hajauttaa lääkärikoulutusta myös Vaasan keskussairaalaan ja terveyskeskukseen. Tavoitteena on, että voisimme kohentaa Etelä-Pohjanmaan rannikkoseudun heikkoa lääkäritilannetta erityisesti ruotsinkieltä hyvin taitavien lääkäreiden suhteen. Hammaslääkärikoulutuksen osalta hajautusta Vaasaan onkin jo suunnattu aiemmin.

Tiedekuntamme opiskelijat valmistuvat lähes 100%:sti suunnilleen siinä ajassa, mitä opinto-ohjelmat edellyttävät. Tämä kertoo hyvästä motivaatiosta ja siitä, että opiskelijavalinnat ovat onnistuneet hyvin. Viime aikoina on valitettavasti ilmennyt ongelmia siinä, että kaikki opiskelijat eivät ole sisäistäneet pakollisiksi ilmoitettujen opetustilaisuuksien velvoittavuutta. Tässä tarvitaan toisaalta ryhtiliikettä opiskelijain keskuudessa ja toisaalta opettajilta asian korostamista opiskelijoille ja valitettavasti myös tiukempaa valvontaa.

TUTKE-yksikkö on vähitellen vakiinnuttanut toimintansa opetuksen tuki- ja kehittämisyksikkönä. Huomattava määrä opettajia on osallistunut sen järjestämille pedagogisille kursseille.

Tutor-toiminta on laajentunut ja vakiintunut. Yksikkö tuottaa säännöllisesti tilastotietoa opettajiin ja opiskelijoihin kohdennettuihin kyselyihin perustuen.

Mahdollisuuksien mukaan voisi ajatella TUTKE:n jatkossa osallistuvan myös vielä lähempänä käytännön opetusta oleviin toimintoihin kuten OSCEtenttien organisointiin.

Uskon, että tiedekuntamme pärjää hyvin myös uudistuvassa yliopistossa, sen takaavat pätevä opetus- ja muu henkilöstömme ja se, että toiminnallamme on takuuvarma ”yhteiskunnallinen tilaus”. ■

Moniammatillista opetusta Porin opetusterveyskeskuksessa Teksti ja kuvat Marju Sjösten

Porin opetusterveyskeskus on tänä keväänä 2010 toiminut viisi vuotta. Toiminta on vakiintunut, mutta kehittyy yhä edelleen uusien vaatimusten ja haasteiden mukaan.

Opetushenkilökunta on vähentynyt aloitusvuosista pieneksi tehokkaasti toimivaksi tiimiksi. Opiskelijamäärät ovat hieman vähentyneet, mutta oppiaineina jatkavat edelleen yleislääketiede, kirurgia ja ihotaudit. Opetus on moniammatillista tiimityötä, jossa oppiminen perustuu vuorovaikutukseen ja tekemisen kautta tapahtuvaan vieriopetukseen. Palautetta saadaan ja annetaan reaaliaikaisesti.

Lääketieteen opiskelijat tulevat Turun yliopistosta, ja suorittavat opetusterveyskeskuksessa osan Satakuntaan hajautetusta kliinisestä opiskelustaan. Hoitotyön opiskelijat tulevat seuraavista koulutusorganisaatioista: Satakunnan ammattikorkeakoulu (sairaanhoitaja- tai terveydenhoitajaopiskelijoita), Diakonia-ammat-

Kliininen opettaja Ritva Lähteenmäki ohjaa opiskelijan työskentelyä potilaan kanssa.

Kipinä 1/2010 | 5

Op isk eli ja

ys isy ö t läh

OPETUSHOITAJA (=ohjaava sairaanhoitaja)

Po tila sl

ys isy tö äh

tikorkeakoulu, Pori (sairaanhoitajaopiskelijoita) ja Porin ammattiopisto (lähihoitajaopiskelijoita) sekä muutamia sosiaalityön opiskelijoita Tampereen yliopiston Porin yksiköstä.

Moniammatillinen tiimi, professori, kliiniset opettajat, koulutussuunnittelija ja opetushoitaja ovat kehittäneet koulutusmallin, jossa toiminnan ohjaavia arvoja ja lähtökohtia ovat opiskelija-, potilas- ja työelä- LÄÄKETIETEEN OPISKELIJA mälähtöisyys sekä tutkimus- ja kehittämisperustainen toiminta (ks. kuvio alla) ja arviointimenetelmät, joiden avulla kerätään opiskelija- ja potilaspalautetta.

it t

äm

KLIININEN OPETTAJA (ohjaava lääkäri)

in e

n

ä

lä

k

C10 (viides vuosikurssi) yleislääketieteen harjoittelujakso on kahden viikon pituinen. Tähän harjoittelujaksoon sisältyy potilasvastaanoton lisäk-

ja

Hoitotyön opiskelijat osallistuvat potilasvastaanottotilanteeseen yhdessä lääketieteen opiskelijan ja kliinisen opettajan kanssa, haastattelevat potilasta ennen vastaanottoa, toimivat hoitotyössä erilaisissa toimenpiteissä, tekevät erilaisia vieritestejä, antavat potilaille terveysohjausta ja huolehtivat yhdessä opetushoitajan kanssa potilaiden kokonaisvaltaisesta ohjauksesta ja jatkohoidosta. Potilasvastaanotolla hoitotyön opiskelijat saavat vahvistusta omaan oppimiseensa ja osallistuvat moniammatillisen tiimin jäsenenä potilaan hoitoon.

Arvokasta on potilaan, lääketieteen opiskelijan ja kliinisen opettajan (=opettajalääkäri) kanssa käytävä yhteinen hoidon suunnittelukeskustelu, jossa hoitotyön opiskelijalla on valmiuksistaan riippuen mahdollisuus tuoda esiin tärkeänä pitämiään asioita potilaan hoidossa. Harjoittelu on paitsi moniammatillista myös tiivistä vieriopetusta, jossa oppimista tapahtuu tekemisen kautta, palautetta saadaan ja annetaan reaaliaikaisesti.

eh

ht

us

ö is

im

C6/C7 (kolmas ja neljäs vuosikurssi) harjoittelujakso koostuu neljästä (4) päivästä. Ensimmäisenä päivänä on kaikkien opiskelijoiden yhteinen perehdytys. Ensimmäisen päivän päätteeksi on jokaisella opiskelijalla yksi potilasvastaanotto. Toisena ja kolmantena päivänä on potilasvastaanottoa ja neljäntenä päivänä potilasvastaanoton jälkeen on yhteinen palautetilaisuus, jossa käydään läpi viikon tapahtumia ja tuntemuksia sekä henkilökohtaisten tavoitteiden toteutuminen. Opiskelijat palauttavat myös kirjallisen palautelomakkeen.

6 | Kipinä 1/2010

y ys

k Tut

YLEISLÄÄKETIETEEN MONIAMMATILLISET HARJOITTELUJAKSOT

HOITOTYÖN OPISKELIJA

Ty

lä öe

m

Moniammatillinen harjoittelu Porin opetusterveyskeskuksessa

si äitiys-ja lastenneuvolaharjoittelua, koulu- ja/tai opiskelijaterveydenhuoltoa, kotisairaanhoitoa, työterveyshuoltoa, erilaisia luentoja ja joskus myös opintokäyntejä. Harjoittelu on monipuolisempaa ja potilasvastaanoton kesto tällä harjoittelujaksolla on 45 min (päivystysaika 30 min), kun se C6/C7 harjoittelussa on pääsääntöisesti 90 min. Myös näillä viikoilla hoitotyön opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua harjoitteluun.

Porin opetusterveyskeskuksessa on toteutunut (2009) viikon mittainen valinnainen moniammatillinen harjoittelu, jossa opiskelijoina on ollut kolme viidennen vuosikurssin (C10), kolme hoitotyön ja kolme sosiaalityön opiskelijaa.

KIRURGIAN PIENTOIMENPITEIDEN MONIAMMATILLINEN HARJOITTELU Lyhyen perehdytyksen jälkeen lääketieteen opiskelijat suorittavat kirurgin ohjaaman pienkirurgisia toimenpiteitä esim. luomien, pattien poistoa sekä kirjaamista sähköiseen potilaskertomukseen. Hoitotyön opiskelijat valmistelevat potilaan toimenpidettä varten, avustavat toimenpiteessä ja huolehtivat potilaiden kotihoito-ohjauksesta. Opiskelijalla on myös mahdollisuus seurata toisen opiskelijan toimenpiteen kulkua erillisestä tilasta toimenpide-

kameran välittämän kuvan avulla. Toimenpiteestä välittyy ainoastaan kuva toimenpidealueesta, joten potilaan tietosuoja on turvattu. Tähän erilliseen tilaan opiskelijoille on järjestetty aseptiikkaan ja käden taitoihin liittyviä toimintapisteitä, joissa opiskelijat itsenäisesti ja ryhmänä ratkovat oppimistehtäviä, esimerkiksi ompeluharjoituksia, steriilien käsineiden pukemista, injektion annostelua ja käsihygieniaan liittyvää tietotestiä.

Kokonaisuudessaan päivän aikana voidaan itsearvioinnin kliiniseltä opettajalta ja opetushoitajalta saadun palautteen lisäksi aktivoida opiskelijoita vertaisarviointiin (toimenpidekameran käyttö). Opiskelijoita ohjeistetaan etukäteen kiinnittämään huomiota esimerkiksi aseptiseen toimintaan, vuorovaikutukseen potilaan kanssa ja yhteistyöhön lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoiden sekä ohjaavien opettajien välillä. Näihin teemoihin palataan yhteisessä palautekeskustelussa, joka on tärkeä potilaan hoitoa kokoava elementti.

Kaikilta opiskelujaksoilta on kerätty opiskelijapalautetta ja muutamilta viikoilta potilaspalautetta. Palautteet ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiivisia. Opiskelijat toivovatkin tämänkaltaista opetusta enemmän. Tällaisessa harjoittelussa toteutuu omien tietojen ja taitojen soveltaminen, vahvuuksien tukeminen ja heikkouksien vahvistaminen, potilasvastaanoton vaatimuksiin sopeutuminen ja moniammatillinen yhteistyö niin opettajien kuin muiden opiskelijoiden kanssa.

Potilaat ovat tyytyväisiä vastaanottojen kiireettömyyteen, opiskelijoiden kykyyn kuunnella ja tuntevat saavansa asiantuntevaa hoitoa. ■

Moniammatillinen veyskeskuksessa.

opetustilanne

opetuster-

Toimenpidehuone opetusterveyskeskuksessa.

Kliininen opettaja

Lk

Lk

Lk

Hoitotyön opiskelija Opetushoitaja Opetusvastaanoton tiimi opetusterveyskeskuksessa.

Vastaanottohuone opetusterveyskeskuksessa.

Kipinä 1/2010 | 7

Teksti ja kuva Jetro Tuulari

elimistä. Kokouksiin osallistuvat usein myös seuran opinto-ohjaajat ja eri yhteistyötahojen, kuten Suomen medisiinariliiton edustaja.

Lisäksi toimikuntaan voi liittyä jäseneksi kuka tahansa opintoasioista kiinnostunut kandiseuralainen tulemalla paikalle kokoukseen.

Toimikunnan puheenjohtajana toimii seuran opintoja ammattiasiainministeri ja varapuheenjohtajana opintoasiainministeri. Kokouksiin voidaan kutsua vieraiksi myös tiedekunnan edustajia keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.

OATK:n tärkein toimintamuoto ovat kokoukset ja jokaisen hallopedin yhteistyö tiedekunnan kanssa.

Toimikunta pyrkii olemaan avoin foorumi, jossa opiskelua ja ammatinharjoittamista koskevista ongelmista keskustellaan ja mietitään mahdollisia toimia niiden ratkaisemiseksi. Esiin nousseita asioita voidaan tarpeen vaatiessa viedä eteenpäin ensin seuran hallitukselle ja sitä kautta tiedekunnan tietoisuuteen.

Lisäksi kokouksissa käydään läpi runsaasti mm. opintoihin ja amanuenssuureihin liittyviä asioita, jolloin vanhempien opiskelijoiden kokemus tarjoaa arvokasta tietoa nuoremmille opiskelijoille.

Käytännössä kuka tahansa seuran jäsen voi pyytää asiaansa käsiteltäväksi ottamalla yhteyttä puheenjohtajaan tai varapuheenjohtajaan.

OATK tekee ehdotukset seuran hallitukselle uusista hallopedeistä tiedekuntaneuvostoon, laitosneuvostoihin sekä muihin toimikuntiin ja esim. professorinvirkojen täyttöä suunnitteleviin työryhmiin. Lisäksi toimikunta tekee ehdotuksen seuran hallitukselle Vuoden Luennoitsijasta, joka julkistetaan vuosittain Proffajuhlissa. Tiedekunnan pyynnöstä toimikunta voi tehdä ehdotuksia myös muiden palkintojen saajiksi. ■

OPINTO- JA AMMATTIASIANTOIMIKUNTA OLETKO HARMISTUNUT, KOSKA KURSSISI TENTTITULOKSET EIVÄT OLE VIELÄKÄÄN SAAPUNEET, VAIKKA TENTTI OLI JO KOLME VIIKKOA SITTEN? OTTAKO PÄÄHÄN, KUN AIKAISEMPIEN VUOSIKURSSIEN HEHKUTTAMA OPINTOJAKSO LOPETETTIIN JUURI, ENNEN KUIN PÄÄSIT OSALLISTUMAAN SILLE? JA MIKÄ IHME ON HALLOPEDI?

8 | Kipinä 1/2010

”Kurssikriitikkomme totesi aikoinaan pyrkiessään tehtäväänsä, että eniten ärsyttävät ne ihmiset, jotka valittavat, mutta eivät tee asioille mitään.

Aloittaessani LL-opinnot useampia yliopistoja koluttuani kihisin suuresta hämmästyksestä, että 1943 perustetussa tiedekunnassa oli opiskelijan näkökulmasta niin moni asia vielä kesken ja kehittämättä. Vuoden ihmeteltyäni (ja purnattuani opiskelijatoverieni korvat täyteen) päätin lopettaa valittamisen ja tarttua toimeen. Niinpä marssin sähköposti-ilmoituksen perusteella OATK:n kokoukseen ja aloin perehtyä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksiin. Tuosta hetkestä lähtien olen alkanut ymmärtää, miten paljon kehitystyötä tiedekunnassamme tehdään ja kuinka tärkeänä opiskelijoiden mielipidettä pidetään.

Osallistumalla opintojen kehitystyöhön olen saanut mielenrauhan ja riittävästi puuhaa.” -KM TLKS:n opinto- ja ammattiasiaintoimikuntaan ovat kutsuttuja kurssien isännät, kurssikriitikot sekä seuran hallinnon opiskelijaedustajat eli hallopedit tiedekunnan ja yliopiston eri toimi-

Hyviä käytänteitä

Teksti Marjo Kauppila Kuva Leena Salminen

G

erontologista opetusta ja tutkimusta toteutetaan usealla eri tieteenalalla. Vanheneminen koskettaa elämän kaikkia osa-alueita, ja se on siksi monelta eri taholta lähtevän kiinnostuksen kohde. Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella on toteutettu gerontologisen hoitotieteen opintokokonaisuutta monitieteisesti jo 1990luvulta lähtien. Opetuksesta ovat

monialaisissa asiantuntijatiimeissä edellyttää muiden tieteenalojen näkökulman tuntemusta.

O

petus on suunniteltu niin, että siitä hyötyvät sekä hoitotieteen että sosiaalipolitiikan opiskelijat.

Opetusmuotoina on käytetty luentoopetusta ja seminaarityöskentelyä.

Hoitotiede on tuottanut tietoa mm. ikääntyvästä ihmisestä hoitotyön asiakkaana, ikääntyvän ihmisen kotona selviytymisestä, omaishoitajista, hoitotyön toimintamalleista, auttamismenetelmistä ja laitoshoidosta. Sosiaalipolitiikan opiskelijaa hoitotieteellinen tieto auttaa tuntemaan esimerkiksi kotona selviytymisen kannalta keskeisiä psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn arviointi- ja auttamismenetelmiä.

Ikääntyvän ohjausta kotiympäristössä.

Ikääntyneiden parissa vastanneet hoitotieteen ja sosiaali- työskentelevällä hoitotieteen asianpolitiikan lehtorit sekä taidepedagogi. tuntijalla täytyy olla puolestaan tietoa Opintoihin ovat osallistuneet vanhus- vanhuspoliittisesta lainsäädännöstä, työhön suuntautuneet hoitotieteen ja julkisesta ja yksityisestä sosiaali- , teryhteiskuntatieteellisen tiedekunnan veys- ja kulttuuripalvelujärjestelmäseri laitosten opiskelijat. Opiskelijat tä. Yhteiskuntatieteellisestä näkökulovat pitäneet tärkeänä sitä, että opin- masta on lisäksi tarkasteltu opintojen noissa on opittu tuntemaan fyysisiä, aikana ikääntyneiden elämää haitpsyykkisiä ja sosiaalisia vanhenemis- taavia vaikeita sosiaalisia tilanteita. prosesseja sekä vanhenemisen ja Seminaareissa on syvennetty tietoa vanhuuden kulttuurisia ja yhteiskun- esimerkiksi ikääntyneiden päihdenallisia yhteyksiä. Yhteiset opinnot on ongelmista, omaishoitosuhteesta, koettu hyödyllisiksi, sillä toimiminen kaltoinkohtelusta ja ikääntyneiden

taloudellisista vaikeuksista johtuvista ongelmista.

K

aikki ikääntyneiden parissa työskentelevät tarvitsevat tietoa hoitoympäristöstä ja kulttuurista.”Arkipäivän kulttuuri ikääntyneiden hoidossa” opintojakso on syntynyt 1990- luvulla, jolloin kulttuurinen näkökulma ikääntyneiden hoidossa oli uutta ja ennakkoluulotonta. Arjen kulttuuria havainnoimalla on löydetty uusia näkökulmia ikääntyneiden hoitotyöhön arkipäivän kulttuurista, ja saatu välineitä muuttaa hoitoympäristöä paremmaksi. Opiskelijat ovat tehneet havaintoharjoituksia esimerkiksi torilla, tavaratalossa, julkisissa liikennevälineissä, palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Harjoitustöissä on käytetty taiteen metodeja ja opittu uudenlaisia ilmaisumuotoja: harjoitustyö voi olla kuvasarja pitkäaikaispotilaan vuoteesta avautuvasta näkymästä, joka voi pysäyttää paremmin kuin kirjallinen kuvaus hoitoympäristön epäkohdista. Ikääntyneen kodin ja hoidon taitekohtaa on pohdittu aivan uusista lähtökohdista, kun on vierailtu vanhan ihmisen kotona ja kuultu hänen elämäntarinaansa.

O

pettajille monitieteinen gerontologinen opetus on haasteellista, sillä se edellyttää monen eri tutkimusperinteen tuntemusta ja eri tieteenalojen kunnioitusta. Monitieteisellä alueella liikuttaessa opettajilla on oltava halua uudistua ja kykyä avoimesti tarkastella eri tieteiden tutkimustuloksia. ■

Kipinä 1/2010 | 9

Teksti Helena Haapanen

K

okemuskouluttaja on henkilö, jolla on joko pitkäaikaissairaus tai vamma. He kuuluvat kaikki omiin potilasjärjestöihinsä. Heillä on pitkä kokemus potilaana ja/tai asiakkaana suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä, ja tämän pohjalta heidät on nyt koulutettu kertomaan omia kokemuksiaan alan opiskelijoille. Tulokset tällaisen ”elävän” potilaan kanssa keskustelemisesta ja hänen tuntojensa kuulemisesta ovat olleet hyviä. Opiskelijat ovat paremmin pystyneet ymmärtämään mm. vuorovaikutustaitojen opetuksen tärkeyden sen jälkeen.

K

o ke m u s ko u l u tu s h a n ke aloitti Polku-projekti nimellä toimintansa jo 1990-luvun lopulla. Tuolloin alettiin raha-automaattiyhdistyksen avustuksella kouluttamaan ensimmäistä kertaa potilasjärjestöjen edustajista ns. kokemuskouluttajia, joita silloin vielä kutsuttiin tuutoreiksi.

Nyt muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen toiminta on uudelleen viriämässä. Uudessa projektissa onkin nyt koulutettu yli kaksikymmentä uutta kokemuskouluttajaa ja aiemman koulutuksen saaneiden tietoja on myös päivitetty. Viime vuonna alkoi myös valtakunnallinen ns. KOko projekti, jossa kootaan yhteen kaikki Suomen kokemuskouluttajat ja luodaan koulutuksen avulla yhteiset raamit toiminnalle. Kokoontumisia asian tiimoil-

10 | Kipinä 1/2010

ta onkin ollut marraskuussa 2008 ja syyskuussa 2009 Helsingissä.

V

iime vuonna juhlimme Turun kokemuskoulutuksen 10-vuotista taivalta marraskuussa Pharmacityssä. Tilaisuudessa puheenvuoron käytti mm. ”Kokemuskoulutuksesta pätevää”johtoryhmän jäsen , MS-liiton toimitusjohtaja Helena Ylikylä-Leiva: ”Toiminnan tavoitteena on jakaa sairastuneen ihmisen omaa, hiljaista kokemustietoa ja varmistaa, että he puhuvat terveysalan ammattilaisten kanssa yhteistä kieltä. Samalla pyritään myös siihen, ettei sairastavan omaisia ja läheisiäkään unohdettaisi vuorovaikutuksesta”. Tiedekunnan edustajana paikalla oli Tutken professori Pekka Kääpä, jonka mukaan ”lääketieteen koulutuksessa annetaan suuri arvo potilasjärjestöjen kokemuskoulutuksen käytännön tiedolle. Kokemuskoulutus auttaa ymmärtämään lääkärityön keskeistä asiaa, potilastyötä ja siihen liittyvää monitahoista vuorovaikutusta”. Vauhdikkaan puheenvuoron potilaan edustajana käytti turkulaiskirjailija Niina Repo, jonka puheenvuoro perustui omiin kokemuksiin syöpäpotilaana. Terveydenhuollon ammattilaisille hän toivottikin kannustusta ja reippautta peliin suhtautumisessa potilaisiin.

T

urun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on toistaiseksi

hyödynnetty vielä varsin vähän ko. ryhmän asiantuntemusta. Opettajatuutorointiin liittyen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille on jo useampana vuotena järjestetty ”Ammattina lääkäri/hammaslääkäri”- iltapäivä, jossa työelämässä olevien kollegoiden lisäksi myös kokemuskouluttajat ovat kertoneet kokemuksiaan. Nyt olemme kuitenkin juuri opettajatuutorointiin liittyen suunnittelemassa lisää tilaisuuksia, jossa kokemuskouluttajat voisivat olla mukana. Onkin ilmeistä, että kokemuskouluttajien kanssa keskusteleminen hyödyttäisi tulevia lääkäreitä ja hammaslääkäreitä heidän kohdatessaan koulutuksen aikana ensimmäisiä kertoja vaikeasti sairaita ihmisiä tai valmistautuessaan siirtymään vastuulliseen työelämään. Toivottavaa toki olisi, että muussakin tiedekunnan opetuksessa voitaisiin hyödyntää todellisia asiantuntijoita potilaan äänen esiintuojina.

A

llekirjoittanut on ollut vuodesta 2004 lähtien tiedekunnan edustajana Kokemuskoulutushankkeessa ja nyt myös uudessa Koko-hankkeessa. Pystynkin välittämään kaikille kiinnostuneille tarkempaa tietoa kokemuskouluttajien käytöstä esim. omassa opetuksessa. Jatkossa kaikki yhteystiedot tullaan viemään verkkoon, jonne esim. opetuksesta vastaavilla avainhenkilöille annetaan oikeudet. Ottakaapa siis yhteyttä! ■

Koulutustutkimus

Mitä tulevat lääkärit oppivat potilailta?

Potilaiden ja yhteiskunnan esittämät lisääntyvät hoidolliset vaatimukset korostavat lääketieteen opiskelulle asetettavia vaatimuksia. Samanaikaisesti asetetaan myös lääketieteen koulutukselle oppimistavoitteita ja etsitään metodeja, joilla ne voidaan saavuttaa. Tällöin on nostettu esiin potilaiden ja opiskelijoiden suoran ja aktiivisen vuorovaikutuksen merkitys oppimistuloksiin kliinisen harjoittelun yhteydessä. Koulutettuja näyttelijäpotilaita on lisääntyvässä määrin otettu mukaan lääketieteen koulutukseen, mutta ei ole selvitetty voivatko he ja missä määrin korvata aitoja potilaskontakteja. Hollantilaiset tutkijat tarttuivat aiheeseen ja selvittivät kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tutkimusten avulla lääketieteen ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoilta (n=163) heidän kokemuksiaan oikeiden astmapotilaiden ja astmaatikkoja mallintavien näyttelijöiden kohtaamisista.

Tuloksissa todettiin, että yleisellä tasolla potilaiden kohtaaminen nähtiin positiivisena ja itseluottamusta lisäävänä. Aidot potilaskontaktit koettiin parhaiten auttavan muistamaan kliinisen tilanteen, edistävän parhaiten kliinisen tutkimuksen taitoja ja lisäävän eniten motivaatiota. Näyttelijäpotilaiden kohtaaminen puolestaan katsottiin parhaiten edistävän kommunikaatiotaitojen harjoittelua. Heiltä myös saatiin opiskelijoiden mielestä parhaiten yksilöityä palautetta toiminnasta. Tutkimuksen mukaan siis erilaatuisia potilakontakteja tarvitaan lääketieteen peruskoulutuksessa, sekä taitojen opettelemiseen että niiden testaukseen.

Potilaiden perusteellinen informointi ja potilaskontaktien suunnitelmallinen ajoitus koulutuksen aikana nähtiin tärkeiksi tehokkuutta edistäviksi elementeiksi. Kuitenkin selvästi lisätutkimuksia aiheesta kaivataan. ■

Lähdeartikkeli: Bokken L, Rethans J-J, Jobsis Q, Duvivier R, Scherpbier A, van der Vleuten C. Instructiveness of Real Patients and Simulated Patients in Undergraduate Medical Education: A Randomized Experiment. Acad Med 2010; 85(1): 148-154.

Potilaatko terveydenhuollon opettajiksi?

Potilaat ovat terveydenhuollon koulutuksessa usein passiivisia kohteita, toistaiseksi vain harvoin aktiivisia osapuolia koulutustapahtumassa. Tässä laajassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin eri koulutusyksiköiden kokemuksia potilaiden mukaanotosta koulutuksen aktiivisiksi toimijoiksi. Yleisesti opiskelijat olivat tyytyväisiä aktiivisiin potilasopettajiin. Opiskelijoiden itsevarmuus lisääntyi, tekniset taidot ja empaattinen lähestymistapa potilaisiin koettiin parantuneiksi. Potilaat puolestaan kokivat saavansa arvostusta ja hyvää hoitoa. Tekijät toteavat potilaiden aktiivisen roolin kasvattamisen olevan paikallaan terveydenhuollon koulutuksessa. Edelleen tarvitaan kuitenkin tutkimuksia tämän toiminnan vaikutuksista ja vaikuttavuudesta. ■

Lähdeartikkeli: Towle A, Bainbridge L, Godolphin W, Katz A, Kline C, Lown B, Madularu I, Solomon P, Thistlethwaite J. Active patient involvement in the education of health professionals. Med Educ 2010; 44: 64-74.

Kipinä 1/2010 | 11

Koulutustutkimus

Virtuaalipotilaat lääkärikouluttajina Tutkimustietoutta virtuaalipotilaiden eli tietokoneavusteisesti esitettyjen potilastapausten käytöstä terveydenhuollon koulutuksessa on runsaasti, mutta tutkimusasetelmat ovat erittäin vaihtelevat ja tulokset siten myös hajanaisia. Mayo kliniikan tutkijat päättivät selvittää mikä on tutkimustulosten perusteella virtuaalipotilaiden rooli lääketieteen koulutuksessa.

Lähdeartikkeli:

Tekijät toteavat, että virtuaalipotilaiden käyttö soveltuu selvästi parhaiten kliinisten päättelytaitojen harjoitteluun, mutta erittäin huonosti anamneesin oton, statuksen teon, kommunikaation ja toimenpiteiden harjoitteluun. Lisäksi vasta-alkajat tarvitsevat selkeän ohjeistuksen, kun taas pidemmälle ehtineille voidaan tarjota haastavampia tehtäviä ja vähemmän ohjeistusta. Toisaalta pitkälle kehittyneen multimedian hyödyllisyydestä virtuaalipotilastapauksissa ei ole toistaiseksi mitään näyttöä, vaan yksinkertaisemmat sovellutukset voivat usein olla kustannustehokkaampia. Hyväätarkoittava, kokematon kouluttaja saattaakin käyttää virtuaalipotilaita tehottomasti edistämättä juuri lainkaan oppimista. Yhteenvetona tekijät toteavat, että näyttö virtuaalipotilaiden käytön hyödyllisyydestä koulutuksessa on edelleen erittäin huono ja lisää tutkimuksia tarvitaan. ■

Lue lisää potilailta oppimisesta:

Cook DA, Triola MM. Virtual patients: a critical literature review and proposed next steps. Med Educ 2009; 43: 303-311.

Bleakley A, Bligh J. Students Learning from Patients: Let’s Get Real in Medical Education. Adv Health Sci Educ 2008; 13: 89107.

Wykurz G, Kelly D. Developing the role of patients as teachers: literature review. BMJ 2002; 325: 818–21.

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla vuonna 2010 TULEVAA KOULUTUSTA: Lääkärikouluttajien kesäkoulu - Vaikuta ja vaikutu! 17.-18.6.

Katisten Kartano, Hämeenlinna, 17.–18.6.2010 TUTKE on kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

Kalenteri löytyy osoitteesta http://www. med.utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuskalenteri/

12 | Kipinä 1/2010

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjestää yhteistyössä Lääketieteen koulutuksen yhdistyksen (LKY) kanssa Lääkärikouluttajien kesäkoulun tänä vuonna toista kertaa. Koulutus on suunnattu lääketieteen koulutuksen ja opettamisen parissa työskenteleville sekä lääkärikouluttajan erityispätevyydestä kiinnostuneille. Lääkärikouluttajien kesäkoulu tukee lääkärikouluttajien verkostoitumista. Tänä vuonna painopiste on kouluttajalääkärin vaikuttamistaitojen kehittämisessä; pohditaan miten koulutukseen saadaan sisältöä ja vaikuttavuutta sekä miten toteutetaan vaikuttava pieni tai suuri koulutustilaisuus.

Lääkäri 2008 -tutkimus Suomen lääketieteellisissä tiedekunnista valmistuneiden lääkäreiden tyytyväisyys peruskoulutuksen sairaalatyön ja terveyskeskustyön opetukseen eri seurantajaksoina. Erityisesti huomionarvoista on terveyskeskusopetukseen tyytyväisten lääkäreiden osuuden jatkuva lisääntyminen Turussa.

100

90

86

85

84 80

80

81

80 77

76

74

75

70 63 60

56

1988

% 50

47

48

44 40

36

35

35

1998 2003

36 33

2008

28

30

20

1993

46

25 21

19

10 0 Terveyskeskustyön opetukseen tyytyväisten osuus (%) koulutusyksikön mukaan vuosina 1988, Helsinki Turku Oulu Kuopio Tampere 1993, 1998, 2003 ja 2008.

90 82 80 74 71 70

60

6 8 68

68 60

6 8 67

71

72 68

80 77

75

77

77

79

70 66

65

66

65

67

59

1988

50

1993

%

1998

40

2003 2008

30

20

10

0 Helsinki

Turku

Oulu

Kuopio

Tampere

Sairaalatyön opetukseen tyytyväisten osuus (%) koulutusyksikön mukaan vuosina 1988, 1993, 1998, 2003 ja 2008.

Kuvioiden lähde: Heikkilä T, Vänskä J, Hyppölä H, Halila H, Virjo I, Mattila K, Kujala S. & Isokoski M. 2009. Teoksessa Lääkäri 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:19.

Kipinä 1/2010 | 13