Kipinä 2/2009

kipin채 L채채ketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti www.med.utu.fi/tutke/kipina/

2/2009

TEEMANA OPPIMISEN ARVIOINTI

9 0 0

Am

2 e e

Kipin채 2/2009 | 1

SISÄLLYS ARVIOINTI Anna a ja tett palau u lehden t osallis miseen! teke teyttä Ota yhukseen toimit stä! tä

3 Pääkirjoitus: Arvioinnista apua oppimiseen Raportti: 7 Second EURACT Assessment Course for Trainers in Family Medicine

10 Kolumni: 11 Korkeakouluopiskelijoiden yleisiä taitoja Hyviä käytänteitä: Arviointi kliinisessä opetuksessa

mittaamaan

14 SIMULAATIO

KOULUTUS

Koulutustutkimus: Joutavatko numeroarvioinnit roskiin?

Testaamallako kliiniset taidot hallintaan?

4 Portin kautta kliiniseen työhön Simulaatio-opetus – onko se niin hyvä kuin 8 sanotaan?

12

Raportti: AMEE (Association for Medical Education in Europe) vuosikokous Malagassa

15

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla syksyllä 2009

Kipinä 2/2009 30.9.2009 Julkaisija TUTKE, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pekka Kääpä Toimitus Helena Haapanen, Veli-Matti Leinonen, Jetro Tuulari Graafinen suunnittelu ja taitto Antti Tarponen Kannen kuva Veli-Matti Leinonen 2 | Kipinä 2/2009

Yhteystiedot www.med.utu.fi/tutke/kipina/

Pääkirjoitus

Arvioinnista apua oppimiseen

“Rakentava palaute parhaimmillaan edistää opiskelijan itseohjautuvuutta ja motivaatiota.”

Oppimisen arviointi on keskeisellä sijalla opetuksessa ja opiskelijoiden elämässä. Itse asiassa koulutusohjelmat rakentuvat arviointien ympärille. Arvioinnin tulee olla aina tavoitteellista ja sen tulee tuottaa hyödyllistä tietoutta oppimisesta ja sen tavoitteiden saavuttamisesta sekä opiskelijalle että tiedekunnan opetukselle ja myös välillisesti koko yhteiskunnalle.

Yksittäiselle opiskelijalle arviointi on tärkeä oppimista ohjaava tapahtuma ja siksi sen tulisi kyetä osoittamaan yksilölliset vahvuudet ja heikkoudet oppimispolulla. Edellytyksenä tälle on kuitenkin, että arviointi on linjassa oppimistavoitteiden kanssa.

Palautteenanto on oleellinen osa kaikkea arviointia. Erityisen formatiivisessa oppimisen arvioinnissa palautteenanto nähdään keskeisenä komponenttina. Rakentava palaute parhaimmillaan edistää opiskelijan itseohjautuvuutta ja motivaatiota.

Palaute ei kuitenkaan ole oikeaa palautetta ellei sen sanoma kohdistu oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Sen tarkoituksena on siis kertoa opiskelijalle, missä määrin ja kuinka hyvin hän on saavuttanut oppimiselle asetetut tavoitteet. Palaute ei kuitenkaan ole vain yhdensuuntaista tiedonsiirtoa, vaan opiskelijoiden oma motivaatio ja odotukset vaikuttavat saadun palautteen tulkintaan.

Oppimisen arviointimuodot ja arviointien päämäärät vaihtelevat merkittävästi eri koulutusalueilla. Terveydenhuollon koulutusohjelmissa arviointi on useimmiten edelleen summatiivista, tietojen ja taitojen tasoa mittaavaa arvostelua. Käytännössä tällöin siis annetaan perinteinen tenttiarvosana, joka kohdistuu oppimisen lopputuloksen numeraaliseen arvottamiseen. Vähemmälle huomiolle tiedekunnassamme on toistaiseksi jäänyt formatiivinen eli kehityksellinen arviointi, jolla puolestaan pyritään selvittämään, missä määrin opiskelija osaa ja hallitsee oppimansa aineksen. Kehityksellinen arviointi kuitenkin mahdollistaa laadullisen arvion opiskelijan osaamisesta, siitä miten opiskelija on rakentanut tietouttaan. Tämä syvällisempi, oppimisprosessiin kohdistuva lähestymistapa edistää opiskelijan tavoitteellista etenemään oppimispolullaan ja samalla se auttaa myös opettajaa kehittämään omaa opetustaan. Ulkoiseen arviointiin liitetty opiskelijoiden itsearviointi voi lisäksi vahvistaa tavoitteellisuutta ja myös edistää elinikäistä oppimista.

Kansainvälisessä terveydenhuollon koulutuksessa käsitykset arvioinnin ja siihen liitetyn palautteen merkityksestä oppimiselle ovat muuttumassa. Viimeaikaiset tutkimustulokset korostavat arvioinnin oppimista tehostavaa vaikutusta ja myös sen positiivisia vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin, ajanhallintaan ja terveyteen. Enää arviointia ei nähdä pelkästään opintojakson päättävänä suorituksena, vaan pikemminkin opintopolkua ja koko koulutusta tukevana ja edistävänä ohjelmana. Ollaan siis siirtymässä testauksesta uudenlaiseen arviointikulttuuriin, johon olennaisena osana kuuluu palautteenanto.

Tällaisen kulttuurin vallitessa jokaiselle opiskelijalle voitaisiin jopa luoda oma arviointiprofiili, joka kuvaa oppimistavoitteiden saavuttamista ja ammatillista kypsymistä opiskelun kuluessa. Nyt on tullut hetki myös oman tiedekuntamme reagoida tähän koulutuksen arviointiprosessien käynnissä olevaan muutokseen. Varsinkin yliopistokoulutuksen laatuyksikössä odottaisi korkealaatuisen oppimisen arvioinnin olevan erityisen huolenpidon kohteena. ■ Pekka Kääpä

Kipinä 2/2009 | 3

Opiskeijat elvystysharjoituksessa SimMan-simulaattorilla opettajan ohjatessa harjoitusta tietokoneella.

4 | Kipin채 2/2009

PORTIN KAUTTA KLIINISEEN TYÖHÖN Tekstit Jussi Mertsola, Markku Iivanainen Kuvat Markku Iivanainen, Antti Tarponen

Kliinisten taitojen oppimiskeskus eli Portti perustettiin Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) yhteistyönä. Dekaani Tapani Rönnemaan, johtajaylilääkäri Turkka Tunturin ja professori Jussi Mertsolan aloitteesta oppimiskeskus sijoitettiin TYKS:n kantasairaalan rakennukseen 12. Rakennus on TYKS:n mäen Lasaretti-sairaalan ajan rakennuksia, jonka rinnalla Kiinamyllynkadulla sijaitsee Lasarettimuseo, Portinvartijan talo. VSSHP kunnosti sittemmin Karsastuspoliklinikkana tunnetun rakennuksen, yliopisto hankki kalusteet ja opetusvälineet.

Portti on yliopiston ja sairaanhoitopiirin käytössä ja on hyvä esimerkki lääketieteellisen tiedekunnan ja sairaanhoitopiirin läheisestä yhteistyöstä.

OPETUSTOIMINTA, TILAT JA VÄLINEET Opetustoiminta käynnistettiin elokuussa 2007 ja toiminnan tavoitteena on tarjota etenkin lääketieteen perustutkinnon opiskelijoille mahdollisuudet keskeisten kliinisten taitojen ohjattuun harjaannuttamiseen simulaatiomalleilla ennen toimenpiteiden suorittamista potilailla.

Portin suurimpia käyttäjiä ovat anestesiologian, kirurgian, sisätautien ja lastentautien oppiaineet. Portissa on järjestetty myös VSSHP:n toimipaikka- ja täydennyskoulutusta varsinkin ensihoidon työntekijöille. Opiskelu tapahtuu pienryhmissä niin, että opetussessioon osallistuu aiheen ja valitun tilan mukaan 6 – 12 opiskelijaa.

Portin toiminnan suunnittelussa oli kaksi pääteemaa; modulaarisuus, helposti eri toimintoihin muunneltavissa olevat tilat ja tietotekniikan joustava käyttö. Portissa on kolme opetusluokkaa, opetustilana toimiva aula sekä opetusteknologin ja verkko-opetuksen toimistot.

Simulaatioluokan keskeinen opetusväline, SimMan, on tietokoneohjattu potilassimulaattori, joka kameratallennus- ja kommunikaatiojärjestelmällä varustetulla valvo-

motilalla mahdollistaa myös harjoitusten tallentamisen ja suoritusten arviointikeskustelun. SimMan soveltuu esimerkiksi elvytys, teho- ja ensihoitopotilaan hoidon harjoitustilanteisiin. Simulaatioluokan varusteisiin kuuluvat myös mm. defibrillaattorit, ilmateiden hallinnan välineet ja harjoittelumallit. SimManin ohella elvytyksen laadusta palautetta antaa Resusci Anne.

Kaksi muuta luokkahuonetta ovat kalustukseltaan helposti kulloisenkin opetustarpeen mukaan muokattavissa

Kipinä 2/2009 | 5

olevia tiloja, jotka on varustettu tietokonein, videotykein ja internetyhteyksin. Tilat soveltuvat käytettäväksi monenlaiseen pienryhmätoimintaan. Huoneissa suoritetaan esimerkiksi sisätautiopin statusharjoituksia, i.v. kanylointi- ja injektioharjoituksia, sydän- ja hengitysäänten auskultaatioharjoituksia, kirurgian oppiaineen suturaatio- ja silmätautiopin rikanpoistoharjoituksia. Pakastin ja jääkaappi mahdollistavat harjoittelun eläinkudoksilla ja näin esimerkiksi suturaatioharjoitukset saadaan huomattavasti todenmukaisemmiksi siansorkilla aiemmin käytettyyn Opetusministeriön ylitarkastaja Johanna Haahtela vieraili vaahtomuoviin verrattuna. Kaikkiaan opetukLääketieteellisessä tiedekunnassa 10.3.2009. Kuvassa vasen käytettävissä on yli 70 välineistötyyppiä, semmalla verkko-opetuksen koordinaattori, professori Jusjoihin kuuluvat edellä mainittujen ohella mm. si Mertsola, oikealla opetusteknologi Markku Iivanainen.

EKG-laite, useita anatomian malleja, aikuisten ja lasten intubaatiomalleja, oto- ja oftalmoskooppikliinisten taitojen -ohjelmistot ovat opiskelijoiden käytetsettejä jne. Simulointimalleilla voidaan harjoitella eritävissä. Portissa opetetaan myös internetpohjaisen Connect Pro -etäneuvotteluohjelmiston hyödyntämismahdollaisia punktioita. Opiskelijoiden keskinäisiä injektio- ja lisuuksia. kanylointiharjoituksia, tehdään myös aktiivisesti, mutta vain opettajan valvonnassa. Opiskelijoiden omaehtoinen TOIMINNAN PERIAATTEITA harjoittelu tapahtuu aulassa, jossa on välineitä opetuksen ajankohtaisten aiheiden mukaisesti.

Portin toiminta on osa Kliinisen laitoksen opetustyötä ja toimintaa koordinoi Kliinisen laitoksen johtajan asettama Perinteisten kliinisten taitojen harjoittelun ohella Portin työryhmä, jonka puheenjohtaja on professori Jussi Merttoiminnassa painottuu tietotekniikan hyödyntäminen opissola. Portissa toimii Kliinisen laitoksen opetusteknologi kelussa. Aulan kahdeksan tietokonetta ja muut opetusväMarkku Iivanainen, joka vastaa oppimiskeskuksen käylineet ovat opiskelijoiden jatkuvassa käytössä silloin, kun tännön toiminnoista.

”Perinteisten kliinisten taitojen harjoittelun ohella Portin toiminnassa painottuu tietotekniikan hyödyntäminen opiskelussa.”

tila ei ole varattu ohjattua opetusta varten. Tietokoneet ovat sairaanhoitopiirin kustantamia ja liitetyt sairaalan tietoverkkoon, mikä mahdollistaa sähköisen potilaskertomuksen harjoittelun ja harjoitustehtävien suorittamisen sairaanhoitotoimen ohjelmilla. Portissa järjestetään tiedonhaun opetusta ja harjoitellaan elektronisen kirjaston ja kliinisten hoitoreittien käyttöä. Anatomian kuvastot ja

Oppimiskeskuksen tilat varataan käyttöön opetushenkilöstön toimesta yliopiston tilanvarausohjelmalla sähköpostitunnuksin, näin varaustilanne on helposti tarkasteltavissa. Portin käyttäjien on hyvä tutustua työryhmän laatimiin toimintaperiaatteisiin jo opetuksen suunnitteluvaiheessa, näin tilojen käyttö on sujuvaa ja luodaan viihtyisä opetus- ja oppimisympäristö kaikille käyttäjille.

Toimintaperiaatteet on julkaistu tiedekunnan Medica-portaalin päähakemistossa ”Kliinisten taitojen oppimiskeskus – Portti” kansiossa.

Portti on avoinna opiskelijoille ja opettajille – tervetuloa tutustumaan! ■

PORTTI: Sijainti: TYKS kantasairaala, rakennus 12 Avoinna: arkisin klo 8 – 16 Lisätietoja: Markku Iivanainen, etunimi.sukunimi@utu.fi Medicassa kliinisten taitojen oppimiskeskus –portti kansio

6 | Kipinä 2/2009

Kurssiraportti

Second EURACT Assessment Course for Trainers in Family Medicine 24.-27.11.2008. Rooma Tekstit Paula Vainiomäki, Jaana Franck

YHTEEVETOA ARVIOINNISTA Arviointi ja sen menetelmät ohjaavat hyvin voimakkaasti oppimista. Suomen kielestä puuttuu sanalle assessment sopiva yksiselitteinen käännös. Assessment tarkoittaa oppijan osaamiseen: tietoihin, taitoihin ja asenteisiin kohdistuvaa arviointia, kun taas evaluaatio on esim. koulutusohjelmaan kohdistuvaa arviointia.

Arviointia tulee käyttää ennen kaikkea ohjaamaan oppimisen prosessia, mutta varmistamaan myös se, että koulutuksessa oleva täyttää vaaditun standardin ja osaa toimia potilasturvallisesti. Vaikka eri arvioinnin muodot eivät koulutuksessa esiinny täysin puhtaina, kutsutaan oppimista ohjaavaa arviointia formatiiviseksi

Performance

Does

Competence

Shows how Knows how Knows

Process and methods  DOES – performance – workplace assessment  SHOWS HOW – competence – video, simulated patient encounters, skills lab.  KNOWS HOW – applies knowledge – extended MCQ, essays, oral examination  KNOWS – knowledge tests – MCQ, essays

Millerin kuvio: arvioinnin eri tasot.

ja vaatimuksiin liittyvää arviointia summatiiviseksi.

Lääkärikoulutuksessa ei riitä pelkkä tietojen arviointi, vaan myös taitoja, asenteita, kompetenssia ja performanssia tulee arvioida. Kompetenssi ja performanssi ovat myös suomen kielelle vieras sanapari. Kompetenssi on kyky tai taito tehdä jotakin, performanssi on asian tekeminen käytännössä, oikea toiminta.

Ohessa esitetty Millerin kuvio esittää hyvin sen, että pelkkä tiedon arviointi ei riitä. Täytyy arvioida sekä kompetenssia että performanssia.

AJATUKSIA JA EHDOTUKSIA SUOMALAISEN LÄÄKÄRIKOULUTUKSEN SUHTEEN, ERITYISESTI TURUN TIEDEKUNNAN NÄKÖKULMASTA Useimmat meillä käytetyt systemaattiset menetelmät mittaavat korkeintaan Millerin kolmion tasoon: knows how. Tietopuolista ainesta mitataan hyvin, mutta lähes pelkästään summatiivisessa muodossa, tavoitteena riittävän standardin takaaminen. Kun kirjalliset, tietoa ja sen soveltamista mittaavat tentit on hyväksytty, standardi on ylitetty eikä taitoihin ja todelliseen toimintaan kiinnitetä sen enempää huomiota. Formatiiviseen arviointiin ei ole järjestelmää eikä se vaikuta lopputulokseen eli opiskelijan hyväksymiseen jakson suorittaneeksi. Tarve saada palautetta omasta osaamisesta nousee peruskoulutuksen aikana jatkuvasti esiin opiskelijoilta kerättävässä palautteessa. Opiskelijat kokevat näin olleen formatiivisen arvioinnin tärkeäksi. Tutkimustiedon mukaan formatiivinen arviointi ohjaa oppimista summatiivista voimakkaammin.

Koko peruskoulutusohjelman ajalle tulee luoda summatiivisen arvioinnin rinnalle sellainen formatiivisen arvioinnin mekanismi, missä tieto opiskelijan osaamisesta ja toiminnasta kulkee klinikalta toiselle eikä jää vain opintorekisteriin opitun tiedon ja sen teoreettisen soveltamisen mittarina. Taitojen, asenteiden, kompetenssin ja performanssin kehittymistä ei saa jättää huomiotta.

Kun uusi arviointimetodi esitellään opiskelijoille oppimista ohjaavana työkaluna heti opintojen alussa, onnistuu sen käyttöönotto myös opiskelijoiden kannalta. Mahdollisuudet puuttua ongelmiin tai puutteisiin opiskelijan osaamisen eri osaalueilla lisääntyvät huomattavasti. Perusopetuksen ongelmiin voi puuttua siinä vaiheessa, kun jotain on vielä tehtävissä.

Pelkkä summatiivinen arviointi kurssin lopussa ei suo tähän minkäänlaista mahdollisuutta.

Formatiivisen arvioinnin myötä syntyy samalla selkeä struktuuri esim. peruskoulutuksen yleislääketieteen nykyisellään hajanaisena pidettyyn lähes kaikille lukukausille hajautettuun opetusohjelmaan.

Summatiivisen arvioinnin keinoja tulee kehittää nykyisistä, usein esseepainotteisista kuulusteluista ’knows how’ ja’ does’ –tasoja testaaviksi kuulusteluiksi (laajennetut monivalintakysymykset, videoidut potilastapaukset, OSCE). Yhteistyö oppiaineiden välillä esim. OSCE-kuulustelujen järjestämisessä hyödyttää kaikkia mukanaolevia oppiaineita ja selventää sekä opiskelijalle että opettajille potilastapausongelmien monitahoisuutta. ■

Kipinä 2/2009 | 7

SIMULAATIO-OPETUS

– onko se niin hyvä kuin sanotaan?

Tekstit Merja Nummelin, Katriina Niemelä, Leena Salminen Kuva Merja Nummelin

SIMULTAATIO-OPETUS – MITÄ JA MIKSI? Simulaatio-opetuksen suosio terveydenhuollossa kasvaa ja yhä hienompia ja teknologialtaan monipuolisempia simulaatiovälineitä, kuten potilasnukkeja ja tietokoneohjelmia kehitetään jatkuvasti. Simulaatio-opetuksen käyttö ensihoidon opetuksessa ja oppimisessa on lisääntynyt, koska sen avulla voidaan harjoitella ensihoidossa tärkeää moniammatillista yhteistyötä. Lisäksi se on todettu hyväksi ensihoidon oppimisen ja osaamisen arviointimenetelmäksi.

Simuloinnilla tarkoitetaan jonkin tapahtuman tai prosessin jäljittelyä joko toistamalla tai ennakoimalla sitä. Ohjattu simulaattoriopetus jakautuu kolmeen osaan: simulaattorin käytön opastukseen, itse simulaatioon ja tilanteen purkuun eli debriefingiin. Tilanteen purkua pidetään keskeisenä osana simulaatio-oppimista. Toiminnan ja oppimisen onnistumisen kannalta on oleellista ennen simulaatiota kuvata, mitä on tarkoitus oppia tai arvioida ja mitkä todellisuuden elementit on tärkeä saada mukaan.

8 | Kipinä 2/2009

Tämä artikkeli perustuu hoitotieteen laitoksen terveystieteiden opettajankoulutuksessa toteutettuun opetusharjoitteluun, jossa tavoitteena oli kehittää simulaatio-opetusta ensihoidon koulutuksessa.

SIMULAATIOLLA OPITAAN MONIA TAITOJA SAMANAIKAISESTI Simulaatio on opetusmenetelmä, jonka avulla voidaan käytännön taitojen lisäksi oppia ja kehittää moniammatillista yhteistyötä. Simulaatio-opetuksen toimintafilosofiassa voidaan määritellä oppimisen kannalta neljä tärkeää elementtiä: tieto, päätöksenteko, käytännön taitojen oppiminen sekä tiimityöskentelyn oppiminen. Päätöksenteko perustuu teoriatietoon. Teoriatiedon ja päätöksentekotaidon omaksuttuaan opiskelijan on mahdollista oppia teknisiä toimenpiteitä. Kun opiskelija hallitsee teoriatiedon, päätöksenteon ja tekniset toimenpiteet on hänen mahdollista simulaation avulla oppia yhteistyötä eli tiimityötä.

SIMULAATIO VAATII INVESTOINTEJA

Simulaatioharjoitus menossa, opiskelijat harjoittelevat kriittisesti sairaan potilaan hoitoa.

Simulaatiolla voidaan lisäksi harjoitella kommunikointia, johtajuutta, oman roolin tunnistamista ja siinä toimimista, jotka ovat olennaisia taitoja moniammatillisessa yhteistyössä. Hoitaminen päivystyspoliklinikalla on vaativaa. Se edellyttää vaativan tason hoidon erityisosaamista ja saumatonta yhteistyötä. Päivystyspoliklinikan hoitotiimissä on olennaista, että tunnistaa oman ja tiimin jäsenten roolit, ja myös osaa toimia roolinsa edellyttämällä tavalla.

SIMULAATIO ON TURVALLINEN TAPA OPPIA Simulaatiossa osallistujat käyttävät teoriatietoa ja käytännön hoitotaitoja mahdollisimman lähellä sitä reaalitodellisuutta, jossa varsinainen toiminta tapahtuu. Simulaatiota pidetään turvallisena opetus- ja oppimismenetelmänä opeteltaessa hoitamaan kriittisessä tilassa olevia hätätilapotilaita, joiden hoidossa ei ole varaa virheisiin. Simulaatiomenetelmä suojelee osallistujia epäonnistumisen aiheuttamilta seurauksilta, koska oppiminen tapahtuu laboraatiotilateessa. Tästä syystä se on erityisen hyvä oppimis- ja opetusmenetelmä ensihoidon ja päivystyspotilaiden hoidon oppimiseen.

Simulaatiosta on helppo puhua, mutta aito simulaatio vaatii monia asioita sekä osallistujilta että puitteilta, joissa sitä toteutetaan. Simulaatio vaatii toteutuakseen sopivan ympäristön eli simulaatiotilan, simulaatiovälineistön, hoitovälineistön, osaavan opettajan ja oppimaan motivoituneet osallistujat. Ensihoidon opetuksessa käytettävän simulaatiotilan rakenne koostuu kolmesta erillisestä tilasta, varsinaisesta simulaation suoritustilasta eli hoitotilasta, simulaation ohjaajalle varatusta tilasta eli ohjaamosta sekä debriefing-tilasta. Simulaatiossa tarvitaan sekä simulaatio-opetukseen liittyviä välineitä että potilaan hoidossa tarvittavia hoitovälineitä. Simulaatiovälineet koostuvat simulaationukesta (SimMan®, SimNewB™), kompressorista, näyttömonitoreista, tietokoneista, simulaatio-ohjelmista, mikrofonilaitteistosta ja videokameroista. Hoitovälineistön tarve riippuu simuloitavasta tapauksesta. Simulaatio-opetusmenetelmä vaatii opettajalta opetettavan asiasisällön hallinnan lisäksi simulaatio-opetusmenetelmän ja simulaatiolaitteiston hallintaa.

SIMULAATIO – MAHDOLLISUUS UUDISTAA KÄYTÄNTEITÄ Turun ammattikorkeakoulussa simulaatiomenetelmä on ollut käytössä ensihoidon koulutusohjelmassa jo useita vuosia, mutta vasta nyt on saatu uudet tilat, jotka mahdollistavat videoinnin ja sen myötä debriefingin. Tavoitteena on, että tiloista voivat hyötyä ammattikorkeakoulun terveys ja hyvinvointialan opiskelijat, Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat sekä terveydenhuoltoalan työelämän ammattihenkilöt. Yhteistyö työelämän edustajien kanssa edistää teoriatiedon ja käytännön integraatiota. Toiminta on kustannustehokasta, kun hyödynnetään uusia ja kalliita laitteita mahdollisimman usein ja eri tilanteissa. Näin edistetään myös moniammatillisen yhteistyön oppimista jo koulutusvaiheessa.

Simulaatio on hyvä opetusmenetelmä, kun halutaan tukea syvällistä oppimista, mutta se vaatii taloudellisia ja välineellisiä resursseja, opettajilta osaamista ja motivoituneita opiskelijoita. ■

Kipinä 2/2009 | 9

Hyviä käytänteitä

Arviointi kliinisessä opetuksessa Tekstit Veli-Matti Leinonen, Paula Vainiomäki, Jaana Frank Kuva Jaana Franck

LL-TUTKINNON C6 LUKUKAUDEN OPETUKSEN JA ARVIOINNIN UUDISTUS Vuosina 2002-2007 tehdyn opintouudistuksenkin jälkeen suurin osa sisätautien teoreettisista tiedoista ja käytännön opetuksesta annetaan C6 lukukaudella. Kliininen harjoittelu tapahtuu opintokokonaisuuden aikana yhteensä 13 viikon aikana jakaantuen kolmeen harjoittelujaksoon, kukin 4-5 viikon kestoisina, sekä teoriatietoa sisältäviin luentoviikkoihin (yhteensä 6 viikkoa). Harjoittelujaksojen aikana opiskelija on 1-2 viikon ajan samalla osastolla, poliklinikalla tai opetusterveyskeskuksessa. Harjoittelupäiviä on viikossa neljä (ma-to). Perjantai-aamupäivät on harjoittelujaksojen aikana varattu ryhmäopetukseen ja tentteihin ja iltapäivät valinnaisia ja syventävien opintoja varten.

rauskertomusteksti on kirjoitettu. Tämän harjoittelun tavoitteena on nähdä miten opiskelija toimii potilaan kanssa (vuorovaikutus), tehdä kohdennettu amanneesi ja status potilaasta tunnin kuluessa ja oppia tekemään siitä virallinen sairauskertomusteksti. Opetuspoliklinikalla opiskelija samalla opettelee sanelun tekemistä.

Sairaaloiden osastoharjoittelussa opiskelijat tutkivat potilaita tehden täydellisen anamneesin ja statuksen. Niistä tehdyn sairauskertomustekstin tarkastavat kliiniset opettajat tai joissakin tapauksissa hoitava lääkäri. Teksteistä ja löydöksistä pyritään antamaan henkilökohtaista palautetta. Tämän toistoihin perustuvan harjoittelun tavoitteena on varmistaa, että opiskelija osaa tehdä potilaasta mahdollisimman täydellisen anamneesin ja statuksen potilaasta (rajaamaton aika) sekä ymmärtää näiden yhteydet sairauksien diagnosoinnissa.

TAVOITTEET Tiedolliset ja taidolliset oppimistavoitteet on määritelty siten, että opintokokonaisuuden suorittamisen jälkeen opiskelija hallitsee sisätautialan seitsemän sektorin osalta ne asiat, jotka ovat välttämättömiä yleislääkärin toiminnassa. Tämä tarkoittaa yleisimpien sairauksien diagnostiikkaa ja hoitoa sekä sitä, että opiskelija tunnistaa tilanteet, joissa potilas on lähetettävä erikoissairaanhoitoon.

Osastojaksoilla järjestetään erikseen opetuskiertoja, jolloin kierretään vain opiskelijoiden tutkimia potilaita.

ARVIOINTI Henkilökohtaista arviointia ja palautetta annetaan jokaiselle opiskelijalle sekä sairaalan opetuspoliklinikalla (sisätautien kliiniset opettajat) että opetusterveyskeskuksessa (yleislääketieteen kl. opettajat).

Jokainen opiskelija tutkii yhden tai useamman potilaan päivän aikana ja opettaja antaa palautetta potilaan läsnäollessa sekä heti vastaanoton jälkeen tai sitten kun sai-

10 | Kipinä 2/2009

Yleislääketieteen kliininen opettaja Päivi-Leena Honkinen antaa palautetta opiskelijalle.

Kolumni Kierrolla kandidaatti esittelee opettajalle ja muulle ryhmälle potilaan ja siinä yhteydessä tarkistetaan mahdollisia statuslöydöksiä sekä käydään läpi tehty kertomusteksti. Tällä opetusmuodolla pyritään harjaannuttamaan opiskelija osastojen kiertokäytäntöön sekä varmistamaan, että opiskelija pystyy tiivistetysti kertomaan potilaan asiat omalle ryhmälle ja opettajalle. Henkilökohtaista arviointia täydennetään kurssipalautteen yhteydessä tehtävällä opiskelijoiden itsearvioinneilla, jotka on jaettu lukukaudelle kolmeen kyselyyn. Kaikki henkilökohtaiset palautteet annetaan suullisesti, mutta sen lisäksi on harkinnassa strukturoidun lomakkeen käyttöönotto.

ARVIOINTIVASTAANOTTO YLEISLÄÄKETIETEESSÄ Osana opintouudistusta yleislääketieteen oppiaine on alkanut pitää jälkimmäisen, C10-kurssille sijoittuvan, tk-opetusjaksonsa yhteydessä arviointivastaanottoja. Nämä kaksiviikkoisen jakson jälkimmäisen viikon loppupuolelle sijoittuvat arvioinnit (assesment) toteutetaan niin, että ohjaava lääkäri seuraa ja arvioi alusta loppuun opiskelijan vastaanottotilanteita todellisen potilaan kanssa (yleensä 2 tilannetta). Arvioinnin pohjana käytetään strukturoitua kaavaketta, joka toimii välittömästi vastaanottotilanteen jälkeen käydyn palautekeskustelun pohjana; tässä tilanteessa opiskelija voi myös itse arvioida omaa toimintaansa. Arviointivastaanoton suorittaminen on pakollinen osa yleislääketieteen opetusta, mutta siitä ei anneta arvosanaa. Jos opiskelijan taidoissa tulee esille merkittäviä puutteita, voi arviointivastaanoton joutua suorittamaan uudelleen.

Arviointivastaanotolle pyritään valitsemaan ’tavallisia’ terveyskeskuspotilaita.

Potilailta kysytään etukäteen suostumus opetusvastaanottotilanteeseen tulemiseen ja heiltä kerätään myös palautetta vastaanoton onnistumisesta. ■

Korkeakouluopiskelijoiden yleisiä taitoja mittaamaan Assessment of Higher Education Learning Outcomes Suomi osallistuu korkeakouluopiskelijoiden osaamista mittaavia testejä kehittävään OECD:n tutkimukseen. AHELO-lyhenteen saaneessa testauksessa on useampia osioita, joista Suomi yhdessä Norjan, Meksikon ja Etelä-Korean kanssa on mukana opiskelijoiden yleisiä valmiuksia (generic skills) mittaavassa osiossa. AHELO:ssa on myös kaksi koulutusalakohtaista osiota, tekniikka ja talous. Jos testit osoittautuvat toimiviksi, mallista voi vähitellen kehittyä peruskoulutuksen Pisan tyyppinen koulutuksen oppimistuloksia painottava ranking. Ensimmäisen kierroksen tulos voi kuitenkin yhtä hyvin olla se, että testaus ei toimi eikä sitä kannata jatkaa.

Tässä vaiheessa pääpaino on sellaisten mittareiden kehittämisessä, jotka antavat kieli- ja kulttuurieroista ja korkeakoulujärjestelmien erilaisuudesta riippumatta käyttökelpoista tietoa. Yleisten taitojen osiossa sovelletaan todennäköisesti Yhdysvalloissa kehitettyä testiä Collegiate Learning Assessment (CLA). Yleisillä taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kriittistä ajattelua, analyyttisyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja kirjallista viestintää.

Opiskelija joutuu soveltamaan tehtäviä suorittaessaan näitä kaikkia.

Hänen pitää etsiä tietoa lähdeteksteistä, arvioida tiedon luotettavuutta ja esittää vastauksensa kirjallisesti. Koska testikysymykset ovat pääosin avoimia, sekä tehtävien kääntäminen että niiden arviointi ja pisteytys tulevat olemaan haasteellisia ja aikaa vieviä.

AHELO-hankkeeseen valitaan Suomesta noin kymmenen korkeakoulua (sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja) ja kustakin testataan noin sata opiskelijaa.

Kyse on siis vielä puhtaasti esisel-

vityksestä, testin testaamisesta, eivätkä tulokset välttämättä kerro luotettavasti tutkintojen tuottamasta osaamisesta. Siksi tuloksista ei tuoteta maakohtaisia raportteja, eivätkä korkeakoulut saa käyttää niitä markkinoinnissa. Välineitä opetuksen kehittämiseen niistä voidaan kuitenkin saada jo nyt, sillä kukin mukaan tuleva korkeakoulu saa omat tuloksensa.

Kirjoittaja on TY:n Venäjän kielen professori Riitta Pyykkö, joka toimii myös Korkeakoulujen Arviointineuvoston puheenjohtajana.

Korkeakoulut voivat loppusyksystä ilmoittautua testiin, ja hankkeen kansallinen tukiryhmä valitsee ilmoittautuneista monipuolisesti suomalaista korkeakoululaitosta edustavan joukon. Testattavien tulisi olla bachelor-vaiheen loppupuolella, eli yliopistoissa kolmannen vuoden, ammattikorkeakouluissa neljännen vuoden opiskelijoita. Testit suoritetaan alkuvuodesta 2011, ja tuloksia voidaan odottaa saman vuoden syksyllä. Testien käytännön toteutuksesta vastaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. ■ Lisää aiheesta: http://www.oecd. org/edu/ahelo/ Kipinä 2/2009 | 11

Raportti

AMEE (Association for Medical Education in Europe) vuosikokous Malagassa 29.8.-2.9.2009 Tekstit Pekka Kääpä, Veli-Matti Leinonen Kuvat Veli-Matti Leinonen

AMEE-organisaation järjestämä vuosittainen lääketieteellisen koulutuksen kokous oli tällä kertaa järjestetty Malagassa, Espanjan kuuman auringon alla. Yli 30°C kipuava jatkuva kuumuus vei ainakin pohjoismaalaisilta osanottajilta parhaat mehut. Silti Malagan uuden, hienon kongressikeskuksen ilmastoiduissa (ainakin osittain ja ajoittain) tiloissa ahkerasti esitettiin, keskusteltiin ja kuunneltiin mielenkiintoisia koulutukseen liittyviä tutkimustuloksia. Osanottajia oli taas runsaasti, arviot liikkuvat lähellä 2000 osanottajaa.

Opiskelija Kaisa Martola esittelee posteriaan sähköisestä portfoliosta.

12 | Kipinä 2/2009

SIMULATION – A CHANCE TO LEARN EMERGENCY CARE

University of Turku, Department of Nursing Science, Finland

Introduction

Purpose

Â

Â?

”

Â? Â?

Â?

Â?

Results and discussion

� ‘ � ¢“

Â

ÂŁ

¤ Â

†

¤ ÂŁ Â? ¤ ˜ €

¤

£ � ¤ ¼ ¤

ÂŁ ˆ ¤ Â? ¢

ÂŁ ÂŁ

ÂŁ ÂŁ

ÂŁ ÂŁ

ÂŁ

ÂŁ

Conclusions

�  ­ €‚‚ƒ Critical Care Nursing, Science and Practice „ … ­†

‡ ˆ ‰  Š ‹ Š ‰ „  Œ ‰ „ ˆ Ž � ‘€‚‚’“ � �  �  � ‹ Annals of Emergency Medicine” •– • •–— —‚•  „ ˆ  ‘€‚‚—“ �

‹

International Journal of Educational Research” •˜ •‚’ •€™ š Ž ‹ ˆ � ˆ � � Œ � � � ‘€‚‚’“ ‡ › ˆ � œ ˆ

American Journal of Pharmaceutical Education” ’˜ ž —˜ ˜ ’

Â?Â&#x; Â?Â? ‰ ÂĄ  Â? ÂŒÂŒÂĄ €‚‚—

‰

Œ  ˆ ’— ƒ•— ƒƒ‚

‡ ‡ ˆ� � ‰ Š … � ‡ � ‹ ŒŽŽ Ž � � ‘ ’ŽŽ Ž� “

 �� �

ƒ �  � � ­

 �

Â

� � �  ­ €�

Â?

‚ ƒ ‚  ­

…† …

� Œ ™€�Ž ƒ ƒ  ��€ „ ” ­ š ” ” ƒ ­ �

Œ ™ˆ�Ž

­ ‚ „ ƒ › Œ�“ŠŽ

ƒ “�œ–‡ Œ–�ŠŽ �� ‚ ­ • Œ““ŠŽ †† Œ“€ŠŽ “œ†� Œ €ŠŽ  ƒ ‚ …

­

Â?

Â?

„

‚ „  ‚ …

ƒ ­

Päivien avaussessioissa puhuttiin paljon globaalista terveydestä ja koulutuksesta. Todettiin, että terveydenhuollon alalla lähivuosina tapahtuu globaalisti suuria muutoksia. Monet Aasian maat, esim. Kiina, kehittyvät jopa nopeammin kuin Länsi-Eurooppa. Samalla siellä kiinnitetään yhä enenevässä määrin huomiota lääketieteelliseen koulutukseen ja sen edistämiseen.

�Learning, assessment, technology: in that order�

Toinen tärkeä esiin nostettu asia koski nimenomaan lääketieteellistä koulutusta itseään. Paljon on viimeisten vuosien varrella tapahtunut muutamissa yksikÜissä, opinto-ohjelmia on uudistettu ja opetusta kehitetty, mutta valitettavasti pohjautuen perinteeseen ja aikaan jolloin ei ollut käytÜssä uusimpia koulutuksen tutkimustuloksia. Lisäksi useat opettajat, vaikka tarkoittavatkin hyvää, eivät ole riittävästi koulutettuja toimimaan lääkäreiden kasvattajina. Olisi siis tärkeää tuoda esille ja käytäntÜÜn lisääntyvää tutkittua tietouttamme lääketieteellisestä koulutuksesta. Sama koskee tietysti myÜs muita koulutusohjelmia.

Â? Â?

†‡ˆ�‰ ƒ

Â

� ­

†��

ƒ ‚ ‚ „ ‡�Š

‚ �‹Š ‚ Œ‡‹ŠŽ ‚ ‚ ‚ ­ ƒ ‘ Œ€€ŠŽ �

‚ ’ ‚ ‚ ‹“Š

‚ ” „

ƒ ­ Œ�‡ŠŽ ‚ ‰ ƒ „ ‚

Œ �Ž­

„ ‚ „

ƒ

„ ƒ ­ „ ” ‚ ‚ „

„ � „ „ ‚ … ‚ ’

­ • ‘ � ƒ Œ€�ŠŽ Œ‹–ŠŽ ‘ ‚ Œ‹–ŠŽ ƒ Œ �Ž­ — ƒ

ƒ ­ ˜

… ƒ ­

†‡ “–

‹�

… ‚ …

ˆ� €€

–�

‹“

“�

�‡

 � †� �

‚ ‚

” ‚

ƒ

Â?Â? Â

 ­€‚ƒ

Â?

“

†��

‹

†Â

‡�

 †

†‡

‹–

‹–

€� ‹�

ˆ� ” �� €�

–� “�  � †� �

‘ ‚

Â?Â? Â Â

 ­€„ƒ

 � �

Â

Â? Â? Â?

Â? Â

� � �� � � � � �� �� ��  � � �� � �� � � �� � � � � �  � � ­ € � � � �� �� � � � �� � � � � �� � � � �� ��  � � � �­ � � �� � � � � � � � � ­

 ­€‚ ƒ

Â? Â

ƒ ƒ �

Â? Â

� �� †”

„

ƒ …† ‡ ­ˆ ‡

ˆ‰ ‡ �

� Š  ­ ˆ‹ Œ � ƒ

�  Ž ­‘ ‡

ˆ ‡

­’ ‡ Â?  Ž “ Š‘ˆ ‡‹ Â? ƒ Š  ­ ˆ‹Â

‘” ‰” ’” ‚”

Ž � • �

€”

…” ˆ” ­”

‚ƒ„…† ‡­ � � ˆ � ˆ � �� � � � � � � � ‡‰Š �� �� �� � � � �  � � � � ­

PäätÜs-symposiumissa käytiin läpi Bolognan prosessin kehityshistoriaa, sen nykytilaa ja jaettiin yhteenveto prosessin jatkosta vuoteen 2014. Tulevina vuosina painotetaan osaamistavoitteita (Learning outcomes) kaikilla tutkintotasoilla (kandidaatti, lisensiaatti ja tohtorin tutkinto) sekä korostetaan elinikäistä oppimista (lifelong learning). Opetussuunnitelmissa pitäisi pyrkiä täydelliseen integraatioon preklinikan perusopintojen ja kliinisen vaiheen kesken.

‹

€

†Â

‡� €�

” ��

”

Koulutustilaisuus Malagan uuden kongressikeskuksen luentosalissa.

”

�€ Ž “ � � � �� � � � � � ‘ � �  �� �’­

Â?

‚ƒ„…† ‹­ Œ � �� � � � � � � � � Ž € ˆ � ‘ ’ ˆ � ‘ �� � � � � �’ ‘�’ � � � � � � ‘ � �

� � � � � � � � � � � �’ ‘ ’ � � � ‘ � �  � � � �’ ‘ ’­

 �� �

Seminaareissa, tyÜpajoissa ja posteritilaisuuksissa käsiteltiin paljon oppimista, ammatillista kasvua, arviointia, simulaatioita ja merkittävästi myÜs monikulttuurisuutta. E-learning ja varsinkin PBL olivat nyt jäänet vähemmälle huomiolle.

Itse esitimme kokouksessa useita postereita (ohessa), jotka käsittelivät oppimista, portfoliotyÜskentelyä, opetushoitajien tyÜtä ja simulaatiota. Posterit ovat luettavissa TUTKEn www-sivuilla.

Hyvin kongressin keskeistä sanomaa mielestämme kuvasi viimeisen päivän avaussessiossa puhuneen lontoolaisen professori Dylan Wiliamin esityksen otsikko: Learning, assessment, technology: in that order. â–

Â

Â? Â?

 � �

­

� €

€ Â

‚ € ƒ„…†‡

€ � ˆ ‰  Š �

� ‹ ˆ ƒŒ�†‡ � ˆ ƒ�Ž†‡ ƒ� � �‡ ‘ ƒ��†‡

�  …Œ† �

ˆ � € �

� ƒ� � �‡ ’ “

ˆ Â

 „ € � �

­

� €

� �  ˆ” €

€ �

“ ˆ

Â?

ƒ� � …‡ ‹ € •Œ•  ��Ž €

 Â?Â?„ ‘ ƒŽ•†‡ € ‰ Â

‹ ’ � �

‹ ’ ‹

Â?Â? ­€‚ Â…Â? Â

Â

�� ­€‚ ��

  ƒ

 Â

Â

†

ƒ ‡ Â

 ‡

ˆ Â

‰  ‡

Â

„ Â?  „ Š „ ‡ „ ƒ Â

 ‹ ˆ

‡ �

ˆ    ‡  „ ˆ

Â

Â?

Kipinä 2/2009 | 13

Koulutustutkimus

Joutavatko numeroarvioinnit roskiin?

Arvioinnilla voi olla erilaisia vaikutuksia paitsi oppimiseen sinänsä, myös opiskelijoiden hyvinvointiin. Korkeakouluopiskelijat, varsinkin lääketieteen alueella, ovat hyvin suorituskeskeisiä ja kilpailuhenkisiä. Asenne johtaa opiskelustressin ja ahdistuksen lisääntymiseen, jotka tavallisesti huipentuvat tenttisuoritusten lähestyessä. Tämä seikka innoitti amerikkalaiset tutkijat selvittämään tenttiarviointien vaikutusta opiskelijoiden opiskeluun, tyytyväisyyteen, hyvinvointiin ja ajankäyttöön. Tutkimus kohdistettiin kahden vuosikurssin lääketieteen opiskelijoihin (n=281) Virginian yliopistossa. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kohdalla toteutettiin perinteistä 5-portaista arviointia kaikissa kahden ensimmäisen vuoden tenteissä, kun taas seuraavan kohortin kohdalla kaikki ensimmäisien vuosien tentit arvioitiin vain joko hyväksytyksi tai hylätyksi. Opiskelijoiden tenteissä saamia peruspisteitä seurattiin, heidän hyvinvointiaan seurattiin validoidulla mittarilla (Dupuy Schedule of General Wellbeing) ja heille tehtiin lisäksi vuosittain opiskelua ja henkilökohtaista elämää käsittelevä kyselytutkimus.

Tutkimuksessa todettiin, että tenttiarvioinnin muutos perinteisestä asteikosta hyväksytty/hylätty-muotoon ei huo-

Lähdeartikkeli: Bloodgood R., Short JG, Jackson JM, Martindale JR. A Change to Pass/Fail Grading in the First Two Years at One Medical School Results in Improved Psychological Well-Being. Acad Med 2009; 84(5): 655-662. nontanut oppimismenestystä tai vähentänyt osallistumista opetustilaisuuksiin. Toisaalta arviointisysteemin muutos vähensi ahdistusta, depressiota ja lisäsi koettua hyvinvointia, itseohjautuvuutta ja yleistä terveyttä ensimmäisen kolmen lukukauden aikana. Näiden erojen havaittiin häviävän 4. lukukauden kohdalla. Löydös vahvistaa aikaisempia havaintoja, jotka ovat osoittaneet erityisesti prekliinisen koulutuksen loppuarvioinnin aiheuttavan stressiä ja ahdistusta opiskelijoissa. Vaikka tutkimus siis osoitti hyväksytty/hylätty-muotoisen arvioinnin käyttöönotolla olevan positiivisia vaikutuksia opiskelijoihin, olisi mielenkiintoista tietää voiko muutos lisätä myös opiskelijoiden yhteistoiminnallista oppimista ja onko sillä vaikutuksia opetukseen myös muissa koulutusohjelmissa. Lisäselvityksiä siis kaivataan. ■

Testaamallako kliiniset taidot hallintaan?

Kuten tunnettua, arviointi ohjaa opiskelua. Tenttiä on toisaalta pidetty oppimistapahtuman päättävänä neutraalina oppimisen arviointina. On kuitenkin lisääntyvästi osoitusta siitä, että arvioinnilla sinänsä voi olla lukuisia epäsuoria ja suoria vaikutuksia oppimiseen. Amerikkalaiset kognitiivisen psykologian tutkijat ovat koonneet laajan katsauksen erityisesti tenttien suorista vaikutuksista oppimistapahtumaan:

Lähdeartikkeli: Larsen DP, Butler AC, Roediger HL. Test-enhanced learning in medical education. Med Educ 2008; 42: 959-966.

14 | Kipinä 2/2009

Tekijät ovat itsekin tutkineet tenttien vaikutuksia oppimateriaalin omaksumiseen. He päätyvät toteamaan, että toistetut, ehkä jopa viikoittaiset, testit auttavat muistamaan asioita paremmin kuin yksittäiset, usein opintojakson lopussa tehtävät tentit. Kirjallisuudessa on osoitusta siitä, että toistettu testaaminen auttaa muistamaan opetetun materiaalin paremmin kuin oppimateriaalin uudelleen lukeminen. Testien tulisi artikkelin tekijöiden mukaan olla parhaimmillaan tekstin tuottoon perustuvia, siis lyhyitä vastauksia tai esseitä, ei niinkään esim. monivalintatestejä. Tekijät myös korostavat informatiivisen palautteenannon tärkeyttä asioiden muistamisessa. Tenttien jälkeen tu-

lisi siis antaa vähintään oikea mallivastaus opiskelijoiden tietoon, ei vain suoritusmerkintä.

Tekijät arvioivat em. kognitiivisen psykologian mallinnusten tulosten soveltuvan hyvin myös koulutukseen lääketieteellisessä tiedekunnassa. Esim. kliinisten taitojen harjoittelussa usein käytetyn simulaatio-opetuksen tehokkuus voisi heidän mukaansa selittyä juuri toistettujen testausten vaikutuksesta. Toisaalta, koska nämä tulokset ovat vasta alustavia, tekijät kaipaavat lisää tutkimusta.

Ikään kuin vastauksena edelliseen aivan tuore tanskalaistutkimus selvitti testauksen merkitystä kliinisten taitojen oppimiseen:

Lue lisää arvioinneista ja palautteista: Schuwirt LWT, van der Vleuten CPM. Different written assessment methods: what can be said about their strengths and weaknesses? Med Educ 2004; 38: 974-979.

Wellard SJ, Bethune E, Heggen K. Assessment of learning in contemporary nurse education: Do we need standardised examination for nurse registration? Nurse Educ Today. 2007 Jan;27(1):68-72.

Nicol DJ, Macfarlane-Dick D. Formative assessment and self-regulated learning: a model and seven principles of good feedback practice. Studies in Higher Education 2006; 31: 199-218.

Kromann CB, Jensen ML, Ringsted C. The effect of testing on skills learning. Med Educ 2009; 43: 21-27.

Carrillo-de-la-Peña MT, Baillès E, Caseras X, Martínez A, Ortet G, Pérez J. Formative assessment and academic achievement in pre-graduate students of health sciences. Adv Health Sci Educ Theory Pract 2009;14(1): 61-7.

Tämä kontrolloitu, randomisoitu tutkimus kohdistui neljännen vuoden lääketieteen opiskelijoiden (n=140) elvytystaitojen simulaatio-opetukseen. Tutkimus toteutettiin kliinisten taitojen laboratoriossa, jossa opiskelijat saivat elvytysopetusta ja harjoitusta 3.5 tunnin jakson. Tämän jälkeen 30 min ajan kontrolliryhmän opiskelijat käsittelivät potilastapauksia ja interventioryhmäläisiin kohdistettiin harjoiteltujen taitojen testausta. Oppimistulokset

arvioitiin 2 viikon kuluttua jaksosta käyttäen 25-kohtaista arviointikaavaketta (taitotason skaalaus 0-5, jolloin >2 oli hyväksyttävä). Tulokset osoittivat interventioryhmän opiskelijoiden oppimistulokset selvästi paremmiksi kuin kontrolliryhmän vastaavat tulokset. Tekijät suosittelevatkin kliinisten taitojen simulaatio-opetukseen, myös lyhytkestoisiin jaksoihin, lisättäväksi välitöntä testausta oppimistulosten parantamiseksi. ■

Lähdeartikkeli:

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla syksyllä 2009 LÄHIAIKOJEN KOULUTUSTA ARVIOINNISTA:

TUTKE on kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

Onko arvioinnilla väliä?

Kongressi ohjaajille ja kouluttajille Turussa 22.-23.10.2009.

Miten arvioimme oppijaa? Tähtäämmekö arvioinnissa oppimisen tukemiseen ja ohjaamiseen vai keskitymmekö arvosanojen antamiseen? Suomen kielessä olemme tottuneet käyttämään molempien arviointitapojen kohdalla sanaa arviointi, mutta esimerkiksi englannin kielessä on jo kaksi sanaa assessment ja evaluation. On siis syytä perehtyä arviointiin ja sen toteutukseen syvällisemmin!

Järjestäjät: Yleislääketieteen oppiaine, TUTKE ja Lääketieteen koulutuksen yhdistys (LKY)

Kalenteri löytyy osoitteesta http://www. med.utu.fi/tutke/opettajalle/koulutuskalenteri/

Oppimisen arvioinnin uusia tuulia Ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina.

Järjestäjä: Opetuksen kehittäminen ja opintohallinto.

Kipinä 2/2009 | 15