Kipinä 3/2010

3/2010 med.utu.fi/tutke/kipina

lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

0 1 0

Am

2 e e

Sisällys 3 4

Pääkirjoitus: Millenium-sukupolvi saapuu tiedekuntaan Portin toimintakenttä laajenee

6

Ann palauteta osallistu ta ja l tekemis ehden Ota yhteeen! toimituk yttä see tästä! n

K i p i n ä 3/2 010 2.11.2010 J u lka i s ija T U TK E, L ä äketiete e lline n tie de kunta, Tur un yliopisto Pä ä to i m i t t a ja Pe k ka Kä äpä To i m i t u s He le na Ha apane n, Maiju Toivone n, Jetro Tuular i G r a a f i n e n s u u n n i t te l u , va l oku va u s ja t a i t to A nt ti Tar pone n

Amee-konferenssi 2010, Glasgow, Skotlanti

9

Kolumni: Kansainvälisiä tuulahduksia opetukseen ja oppimiseen

10

Tulenkantaja: Jaana Franck Kokonaisuuksien hallitsija ja roolimalli

12

Lääketieteellisen tiedekunnan koulutuspoliittinen koordinaattori esittäytyy

13

Koulutuskalenteri: Vieraileva luennoitsija ja Opetuksen iltapäivä

Ka n s iku va t Pe k ka Kä äpä, Maiju Toivone n Y h teys t i e d ot w w w.me d.utu.f i /tutke/ k ipina / ISSN 1798-8624

Pääkirjoitus

Millenium-sukupolvi saapuu tiedekuntaan Lääketieteellisessä tiedekunnassa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, on näinä aikoina tapahtumassa merkittävä sukupolvien välinen siirtymä. Kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat hiljalleen siirtymässä pois työelämästä, on nuorempi sukupolvi (ns. X-sukupolvi, 1960-luvun alun jälkeen syntyneet) sekä ns. millennium-sukupolvi (1980-luvun alun jälkeen syntyneet) työuransa keski- tai alkupäässä. Lisäksi valtaosa tiedekunnan nykyisistä opiskelijoista on tyypillisiä millennium-sukupolven edustajia. Väestötutkijat ovat kyenneet tunnistamaan näissä eri sukupolvissa niille tyypillisiä syntymä- ja elinolosuhteiden muokkaamia ominaispiirteitä, joilla voi olla myös vaikutusta opiskeluun ja opetukseen sekä työskentelyyn yleisemminkin. Tiedekunnan koulutustoiminnan menestyksekkäälle kehittämiselle eri sukupolvien edustajien arvojen, asenteiden ja työskentelytapojen tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat siksi keskeisen tärkeät.

Vertailututkimukset ovat osoittaneet millennium-sukupolveen kuuluvien opiskelijoiden olevan edeltäjiään itsevarmempia, tavoitehakuisempia ja määrätietoisempia, mutta samalla heillä esiintyy aikaisempia sukupolvia enemmän opintoihin liittyvää stressiä ja ahdistusta. Kun vanhemmat ikäluokat tunsivat heille annetut tehtävät velvollisuuksikseen, syitä sen enempää kyselemättä, millennium-opiskelijat haluavat selkeästi tietää miksi he tekevät näitä oppimistekoja. He myös haluavat aikaisempaa yksityiskohtaisemmin tietää oppimistavoitteensa, tehdä enemmän ryhmätyötä ja saada toistuvaa, henkilökohtaista palautetta edistymisestään. Kun lisäksi tämän sukupolvi on kasvanut interaktiivisen digitaalisen media keskellä, on selvä, että nykyisten opiskelijoiden työskentelytavat, toiveet ja odotukset haastavat opinto-ohjelmien suunnittelijat ja toteuttajat miettimään työtään uudenlaisista näkökulmista. Selkeät oppimistavoitteet, ohjaus ja palautteet etenemisestä sekä interaktiivinen harjoittelu ja oppiminen, esim. simulaatioita ja sosiaalista mediaa hyväksikäyttäen, ovatkin jo nyt koulutuksen kehitystrendejä.

Työelämässä millennium-sukupolven edustajat ovat usein itsevarmoja, mutta samalla odottavat selkeästi strukturoituja ohjeita. Työn he näkevät oppimiskokemuksena, siksi he erityisesti arvostavat vanhemman kollegan neuvoja. He myös suosivat työpaikkoja, joissa perehdytys, ohjaus ja tuki ovat taattuja. Millennium-sukupolvi osaa lisäksi arvostaa vapaa-aikaa aivan toisella tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Tämä vapaa-ajan ja sosiaalisen elämän arvostus voi näkyä lääketieteen alueella myös lisääntyvässä määrin erikoisalan valinnoissa.

Uusi sukupolvi arvoineen, asenteineen ja toimintatapoineen siis haastaa akateemisen yhteisön pohtimaan koulutustoimintansa perusteita uusista näkökulmista. Nämä haasteet on kuitenkin syytä nähdä myös mahdollisuutena kehittää opetusta uudenlaisilla, innovatiivisilla avauksilla ja siten edelleen syventää oppimisen tasoa tiedekunnassa.

Pekka Kääpä

PORTIN

toimintakenttä

Minna Paasioksa Opetushoitaja/prekl.koulutus, kl.taitojen opetus Tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö (TUTKE) Puhelin: 040-1494658

Johanna Laine harjoittelee kanyylin laittoa Elena Koskelalle. Opetushoitaja Minna Paasioksa opastaa vieressä.

4 | Kipinä 3/2010

Opetushoitaja Minna Paasioksa, verkko-opetuksen suunnittelija Sari Kuitunen ja opetusteknologi Markku Iivanainen pitämässä Portin viikkopalaveria.

Kliinisten taitojen oppimiskeskuksessa Portissa on elokuusta alkaen opetusteknologi Markku Iivanaisen ja verkko-opetuksen suunnittelija Sari Kuitusen lisäksi toiminut oma osa-aikainen opetushoitaja, joka on tuonut Portin toimintaan uutta käytäntöä. Nyt opiskelijat voivat harjoitella kliinisiä kädentaitoja itsenäisesti ja tiettyjä toimia opetushoitajan ohjauksessa.

Tämä on ollut opiskelijoiden ja opettajien toive, ja nyt sitä pyritään toteuttamaan resurssit huomioon ottaen mahdollisimman hyvin.

Portti on auki arkisin klo 8.00 - 16.00, tiistaisin ja torstaisin klo 20.00 asti henkilökunnan kanssa sopien. Jos opiskelija haluaa tulla harjoittelemaan iltaajalla, tulee ilmoittautua sähköpostiin portti@utu.fi viimeistään samana päivänä klo 15.00 mennessä.

Tällä hetkellä Portissa voi harjoitella annetun pienryhmäopetuksen jälkeen: • statusharjoittelua • verisuonikanylointia, infuusion valmistelua • injektionantoa s.c ja i.m • intubointia, elvytystä (Anne-nukke) • haavanompelua (vaahtomuovi) Aulan tietokoneet ovat opiskelijoiden vapaassa käytössä. Portin toiminta on opiskelijoita varten - toimintoja pyritään kehittämään edelleen ja toivommekin hyviä kehitysideoita kaikilta. Tulevaisuudessa pyritään toteuttamaan myös moniammatillista käytännön opetusta.

Toiminnasta kerätään palautetta, jonka pohjalta Portin palveluja kehitetään entistäkin paremmiksi. Tervetuloa tutustumaan Porttiin!

Kipinä 3/2010 | 5

AMEE-kongressi 4.-8.9.2010 Glasgow, Skotlanti

E

Kuvat Anna-Liisa Koivisto ja Maiju Toivonen Teksti Matti Peltola, Maiju Toivonen, Pekka Kääpä

urooppalainen AMEE-järjestö (Association for Medical Education in Europe) piti vuotuisen kongressinsa Glasgowssa Skotlannissa 4.9.–8.9.2010.

Lääkäreiden kouluttajille ja lääketieteen aloilla toimiville opetuksen ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitettu kokous keräsi noin n. 3000 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Scottish Exhibition and Conference Centre tarjosi hyvät puitteet kokouksen pitämiselle. Useista maamme lääketieteellisistä tiedekunnista oli osallistujia paikalla, Turusta 8 henkeä, sekä opettajia, opetushallinnon edustajia että opiskelijoita. Turkulaiset esittivät kokouksessa neljä tutkimusposteria ja yhden suullisen esityksen koulutukseen liittyvistä hankkeista. Aihepiireinä näissä olivat lääketieteen opiskelijoiden ammatillinen kasvu ja aloittavien lääketieteen opiskelijoiden ammatti-identiteetti, muuntokoulutusopiskelijoiden opintomenestys sekä innovatiiviset opiskelumateriaaliuudistukset. Kaikki esitykset herättivät runsaasti mielenkiintoa ja keskustelua. Samalla voitiin luoda uusia yhteyksiä muiden maiden koulutuksen tutkijoihin.

Perinteinen säkkipillinsoittaja toivotti kongressin osallistujat tervetulleiksi.

6 | Kipinä 3/2010

Amee-kongressiin lääketieteellisestä tiedekunnasta osallistuneet vasemmalta lukien: kliininen opettaja Matti Peltola, opetushoitaja Helena Haapanen, professori Pekka Kääpä, suunnittelija Maiju Toivonen, varadekaani Risto Huupponen, kliininen opettaja Pauliina Kronqvist, lääketieteen kandidaatti ja opinto-ohjaaja Jetro Tuulari ja projektijohtaja Anna-Liisa Koivisto. Taustalla näkyy Scottish Exhibition and Conference Centre, jossa kongressi pidettiin.

Kongressissa käsiteltiin erittäin monipuolisesti lääketieteellisen koulutuksen maailmaa. Erilaisia luentoja, posterinäyttelyjä, työpajoja sekä muita esityksiä järjestettiin samanaikaisesti lukuisia. Yhteisillä suurilla Plenary – luennoilla käsiteltiin muun muassa tulevaisuuden haasteita lääkäreiden koulutuksessa, virheiden tekemistä lääkärin työssä ja lääkärin ammatillisuuden tulevaisuuden kuvia. Suosittuja aiheita tänä vuonna olivat esimerkiksi arvioinnin tematiikka, Team based-learning (TBL) – opetusmuoto, työssä oppiminen, opinto-ohjelman laatiminen ja arviointi, OSCE – tentit ja opiskelijavalinta.

Eurooppalainen lääketieteen koulutuksen perinne on vaihteleva. Varhainen potilaskontakti ja kliinisen näkökulman liittäminen opetusohjelmaan on selvästi lisääntyvä trendi. Näitä tukemaan käytetään paljon erilaisia kliinisiä taitoja simuloivia menetelmiä.

AMEE - kongressissa esiteltiinkin erilaisia simulaattoreita ja muita kliinisten taitojen opiskelussa käytettäviä sovelluksia. Skotlannissa on käytössä mielenkiintoinen koulutusmalli, kiertävä kliinisten taitojen laboratorio. Autoon sijoitettu laboratorio kiertää sovitun aikataulun mukaisesti eri puolilla maaseutua, jossa toimivien lääkäreiden kouluttautumismahdollisuuksia

Kipinä 3/2010 | 7

Posterikierroksen puheenjohtaja Claire de Burbure esittäytyy ennen kierroksen aloittamista.

Opinto-ohjaaja Jetro Tuulari esittelee koulutuksen kehittämisohjelmaansa Secrets of Success -sessiossa.

ja koulutuksen saatavuutta oli haluttu parantaa. Simulaattorilaboratorion kouluttajina toimivat Edinburghin tai Glasgow’n lääketieteellisten tiedekuntien opettajat. Menetelmä ei korvaa varsinaista potilastyöskentelyä, mutta se saattaa tukea harvoin vastaan tulevien tilanteiden harjoittelua ja hallintaa.

8 | Kipinä 3/2010

Kaiken kaikkiaan AMEE – kongressi tarjosi paljon uusia virikkeitä ja ideoita, joita voisi hyödyntää jatkossa myös Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksessa ja opetuksessa. Samalla kongressi antoi näkyvyyttä tiedekunnassa tehtävälle koulutuksen tutkimustyölle ja tarjosi mahdollisuuksia verkostoitua alan ammattilaisten kanssa. ■

Kolumni

Kansainvälisiä tuulahduksia opetukseen ja oppimiseen

Tiedekunnan varadekaani, professori Risto Huupponen

“Inspire… and be inspired” oli kansainvälisen lääketieteen koulutusta käsittelevän kokouksen (Association for Medical Education in Europe) mottona tänä syksynä.

Glasgowin konferenssikeskukseen kerääntyi kolmetuhatta osanottajaa kuulemaan luentoja, työskentelemään pienryhmissä ja vaihtamaan mielipiteitä posterien äärelle. Tiedekunnan kahdeksan-henkinen ryhmä oli mukana paitsi oppimassa niin myös kertomassa miten meillä opetusta on kehitetty. Mihin lääketieteen koulutuksessa nyt sitten suuntaudutaan?

Kliinisen opetuksen ja potilaskontaktien integrointi koulutukseen jo opintojen alusta lähtien nousee selkeästi esiin. Moniammatillisen toimintatavan omaksuminen nähdään tärkeänä. Kaikkialla Euroopassa viranomaiset säätelevät koulutuksen laajuutta mutta sisällön kehittämisessä osaamistavoitteiden merkitys saa yhä suuremman painoarvon.

Opiskelijapalautteen hyödyntäminen opetuksen kehittämisessä koetaan hyödyllisenä. Tulevaisuuden lääkäriltä odotettavat valmiudet olivat monen esityksen aiheena. Suurten linjanvetojen ohella esillä oli pedagogisia innovaatioita joilla niukkojenkin resurssien oloissa saatiin koulutuksessa hyödynnettyä ryhmässä tapahtuvan oppimisen mahdollisuuksia. Kovin tuttu haaste omastakin näkökulmastamme. Miten tiedekuntamme koulutus sitten vastaa näihin kansainvälisiin trendeihin? Lyhyesti sanoen: hyvin.

Emme voi tietenkään levätä laakereillamme mutta monet muualla vasta tavoiteltavat asiat on tiedekuntamme piirissä jo toteutettu. Juonneopetus mahdollistaa varhaiset potilaskontaktit ja osaamistavoitteiden määrittelyssä ollaan hyvässä vauhdissa vaikka niitä edelleenkin pitää kirkastaa. TUTKEn johtaja prof. Pekka Kääpä on mukana eurooppalaisten lääkärikoulutuksen oppimistavoitteiden määrittelyä tekevässä parinkymmenen hengen työryhmässä (MEDINE 2-hanke).

Vaikka koulutuksen peruslinjauksiin voidaankin tiedekunnassa olla sangen tyytyväisiä on pitkäjänteistä kehittämistyötä tehtävä jatkuvasti. Lähiajan tavoitteena on opetuksen kansainvälisyyden lisääminen sekä syventävien ja valinnaisten opintojen kehittäminen. Unohtaa ei sovi myöskään juuri uudistettua palautelomaketta jota voidaan hyödyntää opintokokonaisuuksien arvioinnissa. ■

Kipinä 3/2010 | 9

Tulenkantaja Teksti: Outi Jääskeläinen,Venla Panula ja Pekka Kääpä Kuva: Antti Tarponen

Jaana Franck:

Kokonaisuuksien hallitsija ja roolimalli Alun perin Jaana Franck halusi eläinlääkäriksi, mutta matkan varrella hän omien sanojensa mukaan suistui lääketieteen puolelle ja osittain ajautui yleislääkäriksi. Toisaalta Jaana kokee myös olevansa kokonaisvaltainen ihminen ja pitää isojen kokonaisuuksien käsittelemisestä, minkä hän kokee eduksi lääketieteessä.

Jo heti valmistumisensa jälkeen, vuonna 1985, Jaana koki terveyskeskustyön kotoisimmaksi. Hän toimi Kustavissa pitkään ainoana lääkärinä ja hoiti tuolloin koko perheitä pienistä vauvoista vanhuksiin, kehdosta hautaan saakka.

Vuonna 1998 Franck jäi virastaan pois kahdesta eri syystä. Tavoitteena oli erikoistua yleislääketieteeseen, mutta samalla myös olla enemmän kotona, sillä hänen vammainen poikansa aloitti juuri tuolloin koulun. Vuodesta 2000 lähtien Jaana on toiminut yleislääketieteen kliinisenä opettajana Turun yliopistossa.

Opettajan uran rinnalla Jaana Franck on aina tehnyt kliinistä työtä. Pari vuotta

”

opettajan tulisi antaa opiskelijoille muutakin kuin vain substanssia, heille pitäisi antaa myös välineitä työn tekemiseen hän on tehnyt neuvolatyötä Turun kaupungin aikuisten erityisneuvolassa, joka nykyään on nimeltään Paletti – palveluja erityistä tukea tarvitseville. Tämän työn hän kokee itselleen hyvin läheiseksi omasta taustastaan johtuen ja sanoo haluavansa varmastikin aina tehdä tämän tyyppistä työtä jonkin verran.

Haastattelussa Jaana kertoo opetustyön olevan tietyllä tavalla vapaata, mikä on ollut eduksi hänen vammaisen poikansa ollessa kouluikäinen. Nyt poika on kuitenkin itsenäistymässä, ja Franck toteaa, että sen puolesta hän voisi nyt tehdä muitakin töitä. Opetus, tai enemmänkin oppimisen ohjaaminen, on Jaanan mieleen, tosin hän pitää myös kliinistä työtä tärkeänä, jotta potilastuntuma säilyy.

Työssään Jaana Franck pitää suurista linjoista ja suunnittelusta. Hän on ollut mukana opintouudistuksessa ja pitää sitä yhtenä niistä asioista, joiden takia viihtyy työssään.

Jaana Franck on mukana myös erilaisissa yhdistyksissä. Yleislääketieteen yhdistyksessä hän on hallituksen varajäsen. Lääketieteen koulutuksen yhdistyksessä hän toimii sihteerinä. Yhdistystoiminnasta ja yleensä lääketieteen kouluttajien yhteistyöstä hän toteaa, että se on erittäin tärkeää, kuten myös oppiaineiden välinen yhteistyö.

Lääketieteellinen koulutus Jaanan mielestä juonneopetuksen kautta opiskelijat ovat saaneet realistisen kuvan terveyskeskusmaailmasta ja sinne töihin mennessään tietävät, mihin ovat menossa ja mikä heitä odottaa. Ja vaikka juonneopetuksesta on kuultu myös varsin negatiivisia kommentteja, Jaana kertoo saaneensa siitä pääsääntöisesti positiivista palautetta opiskelijoilta.

sa. Tuutorointi antaa hänen mielestään myös mahdollisuuden tukea niitä opiskelijoita, jotka tarvitsevat tukea opinnoissaan. Opintojensa alussa ollessaan Jaanan tuutoroitavat pitivät häntä vain opettajana, mutta opintojen edetessä ovat nähneet hänet myös kliinisessä työssä. Nykyään hän kokeekin olevansa omille, opintojensa loppuvaiheessa oleville tuutoroitavilleen lähinnä kliinikkoroolimalli. Hän on iloinen siitä, että on saanut olla työssään jo niin pitkään, että pystyy saattamaan omat tuutoroitavansa valmistumiseen saakka, sillä ongelmia voi muodostua tuutorin vaihtuessa moneen kertaan. Opettajatuutoroinnin ydinryhmässä toimimisen hän näkee itselleen hyödyllisenä, sillä ydinryhmän toiminta ja tuutorina toimiminen tukevat toinen toistaan.

Vuorovaikutusopetuksen vastuuhenkilönä toimiva Jaana Franck toteaa, että sekä hän itse että opiskelijat toivoisivat, että sitä olisi useammin kuin yhdessä kohdassa. Hänen mielestään olisi hyvä, jos opiskelijat voisivat verrata omien vuorovaikutustaitojensa kehittymistä opintojensa aikana. Tällä tavalla voitaisiin myös tarttua mahdollisiin ongelmiin. Hän mainitsee myös, että yleislääketieteessä kaikki opetus, vuorovaikutusopetus erityisesti, on samalla myös potilasturvallisuusopetusta, sillä lääkärin on osattava kertoa asiat niin, että potilas ymmärtää, mistä on kyse.

Opetusfilosofia

Myös opettajatuutoroinnissa mukana oleva Franck kokee tuutoroinnin olevan hyvän systeemin, vaikkei se aukoton olekaan. Hän myöntää myös, etteivät kaikki opiskelijat tarvitse tuutorointia, mutta pitää silti tärkeänä, että mahdollisuus tuutorointiin on olemas-

Jaana Franckin mielestä opettajan tulisi antaa opiskelijoille muutakin kuin vain substanssia, heille pitäisi antaa myös välineitä työn tekemiseen. Tässä kohtaa hän korostaa opettajan pedagogista näkemystä, jotta opettaja voisi ohjata opis-

kelijoita itse oppimaan. Omassa opettajan työssään Franck toteaa pyrkivänsä ohjaamaan opiskelijoita katsomaan eri suuntiin, jotta he pystyisivät näkemään tiedon ja kanavoimaan sen vahvuudeksi omaan työhönsä. Hän vertaa omaa opettamistaan oman vammaisen poikansa avustajien työskentelyyn: tavoitteena on tehdä itsensä näkymättömäksi ja tarpeettomaksi, pysytellä taustalla ja auttaa vasta sitten, jos ongelmia esiintyy. Tavoitteena on saada ihminen toimimaan itse niin paljon kuin hän vain voi toimia, ja auttaa vasta, mikäli hän ei itse selviydy tehtävästä. Näin hän kertoo toimivansa esim. terveyskeskusopetuksessa opiskelijan pitäessä omaa vastaanottoaan. Hän kertoo olevansa vain yksi väline muiden joukossa auttamassa opiskelijaa selviytymään vastaanoton hoitamisesta.Yleislääketieteen opetuksen rooli tiedekunnassa Yleislääketieteen opetuksen rooli tiedekunnassa Yleislääketieteen roolin Jaana Franck kertoo mielestään menneen sekä valtiovallan että oppiaineen toiveiden suuntaan. Hän muistelee yleislääketiedettä verratun syöpäkasvaimeen, joka leviää. Franck myöntääkin sen olevan osittain totta: oppiaineen alku on ollut pieni, mutta se on levittäytynyt laajemmalle vähitellen. Hän vertaa yleislääketiedettä puun runkoon, johon erikoisalat sitten tuovat lehtiä. Se, että yleislääketiede on mukana pienillä määrillä lähes kaikessa, tuo haasteita opetuksen järjestelyyn.

Kuitenkaan Jaanan mielestä oppiaineen opetusta ei voisi muuttaa vain yhdelle lukukaudelle, vaan sen tulee olla monessa mukana. Tätä hän perustelee sillä, että yleislääketieteen opetus on vähemmän substanssiopetusta ja enemmänkin näkökulman antamista: opetetaan sitä, miten katsoa asioita. Hän toteaa myös, että nykyään muut oppiaineet enemmän huomioivat sen, että perusterveydenhuollon näkökulma ja yleislääketiede oppiaineena ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. ■

Kipinä 3/2010 | 11

Lääketieteellisen tiedekunnan koulutuspoliittinen koordinaattori esittäytyy Viime kevään yliopistouudistukset tuntuivat varmasti olevan monen opiskelijan mielestä vain jotakin mystistä hallinnossa tapahtuvaa, joka ei kosketa ”riviopiskelijaa”.

Totuus on kuitenkin toinen. Yksi kevään uudistuksista oli TYYn käynnistämä KOPO-koordinaattorihanke. Kyse on pilottihankkeesta, jossa jokaiselle 7 tiedekunnalle valittiin oma koulutuspoliittinen koordinaattori eli tuttavallisemmin KOPO-koordinaattori. KOPO-koordinaattorihanke liittyy uuteen ylipistoon ja tiedonkulun parantamiseen muuttuneissa olosuhteissa. Alun perin hankkeen pilottijakso ulottui tämän vuoden loppuun mutta hanke tullee jatkumaan ja KOPO-koordinaatorit tulevat olemaan osa tiedekuntia jatkossakin.

Minä olen Jenni Pelkonen ja lääketieteellisen tiedekunnan KOPO-koordinaattori. Olen 3. vuoden lääketieteenopiskelija. KOPO-koordinaattoritehtävän lisäksi toimin hallinnon opiskelijaedustajana eli hallopedina lääketieteellisen tiedekunnan johtokunnassa sekä varajäsenenä opiskelijavalintatoimikunnassa. Unohtamatta tietenkään vastuutehtäviäni kandiseurassamme erityisesti opinto- ja ammattiasiaintoimikunnassa (OATK).

Kirjoittaja on TYY:n lääketieteellisessä tiedekunnassa toimiva koulutuspoliittinen koordinaattori Jenni Pelkonen.

12 | Kipinä 3/2010

KOPO-koordinaattorihankkeen yksi päätavoite on tiedonkulun parantaminen tiedekuntien, TYYn sekä yliopiston hallituksen välillä, eli uusi yliopisto uudet kujeet. KOPO-koordinaattorit tapaavat yhdessä TYYn hallituksen koulutuspolitiikasta vastaavan ja yliopiston hallituksen opiskelijajäsenten kanssa vähintään kerran kuukaudessa. Tuolloin päivitämme tuoreet kuulumiset jokaisen tiedekunnan, TYYn ja yliopiston hallituksen osalta ja pohdimme päivän polttavia aiheita. Viime kevään aiheita ovat olleet muun muassa tiedekuntien kurssipalautteen keruujärjestelmät ja niiden kehittäminen sekä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet tiedekunnissa. Erityisesti on puhuttanut opiskelijoiden vaikutus mahdollisuuksien pitäminen ennallaan muuttuneessa tilanteissa, kun toisissa tiedekunnissa laitoksia on yhdistetty ja toisissa, kuten lääketieteellisessä tiedekunnassa, laitosneuvostot poistettu.

Nyt jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että hanke on enemmän kuin tervetullut. Tiedekuntien ja TYY:n välisellä yhteistyöllä kenenkään ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voimme ottaa käyttöön muualla jo hyväksitodettuja käytäntöjä ja toisaalta kertoa omista hyväksi kokemistamme käytännöistä. Olen myös ilokseni huomannut, että meillä lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijoiden mielipidettä kuunnellaan pääasialliseti hyvin ja mielipidettä myös kysytään tärkeistä opiskelijoita koskevissa asioissa. Lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijajäsenille on paikka tai paikkoja kaikissa toimikunnissa ja ohjausryhmissä, joissa opiskelijoihin liittyviä päätöksiä tehdään. Itse vaikutuksesta olemme toki suurelta osin vastuussa itse, eli me hallopedit omalla aktiivisuudellamme.

Tärkeimpänä toimenani koenkin tiiviin yhteydenpidon tiedekuntamme hallopedeihin ja toisaalta toivon yhteydenpidon myös olevan vastavuoroista.

Toivon, että nykyiset ja tulevat hallopedit ovat minuun jatkossa aktiivisesti yhteydessä, jotta tiedonkulku tiedekuntamme sisälläkin toimii. Syksyn aikana tulen järjestämään hallopedeille oman tapaamisen, jossa on tarkoitus tutustua toisiimme tiedekunnan sisällä yli laitosrajojen sekä yliopiston uuteen hallintoon ja erityisesti 1.8.2010 voimaan tulleeseen opintojohtosääntöön.

Toki opiskelijoiden yhteenottojen lisäksi vastaan ilomielin kaikkien muidenkin tiedekunnanjäsenten yhteydenottoihin mielelläni ja olen käytettävissänne opiskelijoita koskevissa koulutuspoliittisissa asioissa. ■

TUTKE kokoaa koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökuntaa, opetuksen koordinointitehtävissä toimivia sekä opiskelijoita varten sisältäen opetuksen kehittämiseen liittyviä koulutuksia.

Vierailuluento Professori Susan Reynold Whyte Kööpenhaminan yliopiston Antropologian laitokselta tulee pitämään Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vierailuluennon 9.12.2010.

Luennon aiheena on Therapeutic citizenship and chronic illness.

Luento pidetään Osmo Järvi -salissa klo 17-19.

Luennolle ovat tervetulleita kaikki opiskelijat ja opetushenkilökunta!

Opetuksen iltapäivä TUTKE järjestää lääketieteellisen tiedekunnan opetuksen iltapäivän keskiviikkona 15.12.2010 Medisiinan Externum-salissa klo 12.15-16.00.

Aiheina opettajuuden kehittäminen, kliinisten taitojen harjoittelu ja oppimisen itsearviointi.

Opetuksen iltapäivä on tarkoitettu opetushenkilökunnalle ja opiskelijoiden edustajille.

Ohjelma ja ilmoittautuminen osoitteessa http://www.med.utu.fi/tutke/opetuksen_iltapaiva/ Tervetuloa!

TUTKE on siirtynyt sosiaalisen median käyttäjäksi.

Facebook-sivuilla on tarkoitus julkaista tietoa mm. ajankohtaisista tapahtumista. Löydät TUTKEn sivut Facebookista hakusanalla ”tutke”.

Kipinä 3/2010 | 13

TUTKE toivottaa hyv채채 syksyn jatkoa!

Kipin채n seuraava numero ilmestyy joulukuussa.