Kirkko ja kaupunki 2017 14 vantaa

14

HY VÄN TÄHDEN.

10.8.2017 kirkkojakaupunki.fi

VANTA A

A 4 Keskiaikaharrastajat herättävät historian henkiin B 6 Asta Leppä: Oudoksi leimautuminen käy helposti

Papilta pataan Kolme kertomusta lempipapin löytämisestä.

Sami Kuuselaa ja kirkkoherra Mimosa Mäkistä yhdistää savate-harrastus.

B1

Ranskalainen esseisti Joseph Joubert (1754–1824) teoksessaan Pensées

Tutkittuun tietoon ja perehtyneisyyteen perustuva tieto on ilman muuta arvokkaampi kuin tuosta vain keksitty.

Toimittaja Johanna Korhonen Suomenmaan blogissa 31.7.

Iankaikkisesti

Ne, jotka eivät koskaan tarkista mielipiteitään, rakastavat enemmän itseään kuin totuutta.

Tänään

Eilen

2 a Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.

Sananlaskujen kirjan luvusta 18

Rukous

Pääkirjoitus

istock

Martta ja Maria Jeesuksen juttu laupiaasta samarialaisesta kuuluu yleissivistykseen, en siis kertaa sitä tässä. Kertomuksessa ihmiset jaetaan hyviin ja huonoihin sen mukaan, miten he suhtautuvat apua tarvitsevaan lähimmäiseen. Itse asiassa koko tarina on Jeesuksen vastaus hänelle esitettyyn kysymykseen, että kuka muka on minun lähimmäiseni.

Jeesuksen vastauksen ydin on siinä, että mistä minä tiedän, kuka minun lähimmäiseni on. Silti pitää auttaa, kun toinen on avun tarpeessa. Että toisen ihmisen tarve velvoittaa minua riippumatta siitä kuka hän on ja kuka minä olen häntä auttamaan.

Kristinusko ei ole vain taivastelua eikä vain tulevaan elämään kurottelua. Kyse on siitä, tapahtuuko Jumalan tahto myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Ja jos ei näytä tapahtuvan, meidän on kristittyinä tehtävä asialle jotakin.

”

Toisen ihmisen tarve velvoittaa

minua riippumatta siitä kuka minä olen häntä auttamaan.”

Oli aika, eikä siitä ole kovin kauan, kun toiset kristityt katsoivat, että oikeaa hengellisyyttä on se kun rukoillaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hartain kielikuvin.

Toiset kristityt taas katsoivat, ettei sen rukoilemisen kanssa ole niin tarkkaa, kunhan toimitaan mahdollisimman aktiivisesti oikeudenmukaisemman maailman ja ihmisoikeuksien puolesta.

Hengellisyys ja yhteiskunnallisuus nähtiin toisensa pois sulkevina vaihtoehtoina.

Tämä omituinen kahtiajako ei ole täysin joutunut kadotukseen, minne se kokonaan kyllä joutaisi. Varsinkin näillä leveyspiireillä se sinnittelee ikävä kyllä edelleen.

Voisimme hakea esimerkkejä vaikkapa Saksasta, missä luterilaiset kirkot toimivat jo DDR:n aikana tärkeinä kokoontumispaikkoina: yhteiskunnalliset muutokset ja rukous kietoutuivat saumattomasti yhteen. Katoliselta puolelta mallia voisi hakea Roomasta ja St. Egidion yhteisöstä, jossa radikaali toiminta syrjittyjen kanssa ja puolesta yhdistyy muodoltaan hyvin perinteiseen yhteiseen rukoukseen.

Jeesuksen ystävistä Martta ahersi ja piti huolta toisten hyvinvoinnista. Hänen sisarensa Maria taas istui hiljaa Mestarin jalkojen juuressa. Jos mielii seurata Kristusta, kannattaa ottaa oppia kummastakin siskosta.

Jaakko Heinimäki Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Tänäänkin minua väsyttää.

Tänäänkin puristaa rinnasta.

Ole minun kanssani, Jumala, tämän usvaisen olon keskellä.

Ole kanssani illalla, kun nukkumaanmeno pelottaa.

Ole kanssani aamuyön hetkinä, kun uni ohenee ja herään huoliin.

Pidä sinä minusta ja läheisistäni huolta.

Lainasanat

”

Kun vanhempieni saapuminen mökille alkoi lähestyä, mietin ihan tosissani että pyytäisin äitiä tuomaan kuulosuojaimet tullessaan.

Kolumnisti Soili Pohjalainen Sivulla A 6

Seuraava lehti ilmestyy

24.8.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 10.8.2017 numero 14 kirkkojakaupunki.fi Kannen kuva: Sirpa Päivinen

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki a

3

D-asemat eri puolilla Helsinkiä ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja osa Diakonissalaitoksen toimintaa. Saija Karjala ja Anne Hietalahti työskentelevät Kontulassa.

Hoivabisnes

takoo rahaa diakoniaan 150-vuotias Helsingin Diakonissalaitos tahtoo auttaa heikompia ja samalla pärjätä sosiaali- ja terveysalan kilpailussa.

”

Teksti Hanna Antila kuva Sirpa Päivinen

Kuinka auttaa päihdeongelmaisia, kerjäläisiä, syrjäytyneitä nuoria, kidutettuja ja muita heikkoja niin, että toiminta on samalla taloudellisesti kannattavaa? 150-vuotisjuhliaan viettävä Helsingin Diakonissalaitos (HDL) on tasapainoillut tämän teeman kanssa koko historiansa ajan.

Diakonissalaitoksen alkuaikoina kolme neljäsosaa tuloista tuli perustaja Aurora Karamzinilta tai hänen hankkimiltaan rahoittajilta.

Nykyään Diakonissalaitos on säätiökonserni, jonka alla toimii erilaisia yksiköitä, hankkeita ja tytäryhtiöitä.

Rahoitusta tulee monesta suunnasta: tytäryhtiöiden, kuten esimerkiksi ikäihmisten asumispalveluita tarjoavan Hoivan tekemästä liiketoiminnasta, varainhankinnan kautta sekä sijoituksista ja kiinteistöistä.

Lisäksi HDL tekee työtään erilaisina hankkeina, joissa on mukana omaa rahaa, yhteistyökumppaneita ja ulkopuolista rahoitusta.

Viime vuodet ovat olleet Diakonissalaitokselle taloudellisesti haastavia. Kilpailu sosiaali- ja terveysalalla on kovaa ja koulutuspalveluiden valtionosuuksia on leikattu.

Säätiökonsernin varsinaisen toiminnan tulos oli viime vuonna 4,3 miljoonaa euroa alijäämäinen. Myös vuoden 2017 tilikaudella varsinaisen toiminnan tuloksen arvioidaan jäävän negatiiviseksi.

Toisaalta tilanteeseen on myös reagoitu. Toimintaa on yhtiöitetty, ja jo vuonna 2014 osa Diakonissalaitoksen aiemmin kokonaan omistamasta lääkärikeskus Diacorista myytiin LähiTapiolalle. Tänä vuonna Diacor ja Terveystalo yhdistyivät ja Diakonissalaitoksesta tuli yksi merkittävistä Terveystalon vähemmistöomistajista.

– Kaupalla haettiin vakautta ja sitä, että säätiöllä on sen verran omaisuutta, että tätä työtä pystytään tekemään vielä ainakin toiset 150 vuotta,

Kyllä me uskomme, että arvoilla voi erottautua, vaikka hintakin on tärkeä.

sanoo Diakonissalaitoksen talousjohtaja Alisa Yli-Villamo.

Yksityistä terveydenhoitoa ja muun muassa työterveyshuoltoa tarjonnut Diacor tuotti Diakonissalaitokselle noin kaksi miljoonaa euroa osinkotuottoa vuodessa.

– Diacorillakin oli vuotensa ja vuotensa, mutta olihan se tärkeä osinkovirran lähde. Diacorin tarjoama terveydenhuolto ei ollut ihan ydinaluettamme, mutta se oli sijoitus, joka turvasi työn heikommassa asemassa olevien parissa, Yli-Villamo kuvailee.

Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluilla on entistä laajemmat ja avoimemmat markkinat ja kilpailu kovaa. Yli-Villamon mukaan Diakonissalaitoksella suhtaudutaan muutokseen avoimin mielin.

Joissakin palveluissa kilpailu kovenee, mutta toisaalta Diakonissalaitos tekee paljon töitä sellaisten erityisryhmien parissa, jotka vaativat erityisosaamista.

Suunta on se, että jatkossa Diakonissalaitos painottuu enemmän sosiaalipalveluihin kuten syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asumispalveluihin.

– Kyllä me uskomme, että kilpailutuksissa arvoilla voi erottautua, vaikka hintakin on tärkeä. Laadussa ja ammattitaidossa olemme vahvoilla. ■ Helsingin Diakonissalaitos 150 vuotta -korttelijuhla 24.8. klo 11–17 Alppikadulla, esiintyjinä mm. Reino Nordin. Lisätiedot www.hdl.fi.

4 a Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

2 707 ekaluokkalaista aloittaa Vantaalla koulunsa tänä syksynä. Kaupungin suomenkielisten peruskoulujen lukuvuosi alkaa torstaina 10.8.

Kaisa Kariranta

Helsingin piispanvaali saattaa ratketa jo 16.8.

Jännitys tiivistyy piispanvaalissa Kenestä tulee Irja Askolan seuraaja Helsingin piispaksi? Se saattaa selvitä jo 16.8., jolloin on piispanvaalin ensimmäinen kierros. Mikäli uutta piispaa ei valita vielä silloin, ratkaisu tapahtuu kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä toisella äänestyskierroksella 1.9.

Ehdokkaita vaalissa on kolme: Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka sekä Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo. Äänioikeutettuja on 1786, joista puolet on pappeja ja puolet maallikoita.

Piispanvaalia on edeltänyt ennennäkemättömän vilkas vaalikampanja, jossa virallisten vaalipaneelien lisäksi kullakin ehdokkaalla on ollut omia tilaisuuksia ja netti- ja Facebook-sivut. Viimeinen virallinen vaalipaneeli pidetään Sanomatalon mediatorilla 14.8. kello 17.

Parikymmentä sateenkaariparia siunattu tai vihitty Papit ovat siunanneet tai vihkineet kevään ja kesän aikana jo parikymmentä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa, kertoo Kotimaa24-uutissivusto. Vihkimisiä on ollut eri puolilla Suomea. Sateenkaaripareja siunanneita tai vihkineitä pappeja on toistakymmentä.

Uusi avioliittolaki astui voimaan 1.3.

Osa papeista on ilmoittanut vihkivänsä pappeja sen mukaisesti. Kirkon ylimmässä päätöksentekoelimessä kirkolliskokouksessa oli toukokuussa esillä aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Se on valiokuntakierroksella.

Keskiaikaharrastaja käy matkoilla menneisyydessä Jukka Lindgren eli Johann vom Hasengraben toimii airuena Helsingan keskiaikapäivässä Pyhän Laurin kirkolla. teksti Hanna Antila kuva Marianna Siitonen

Toisinaan käy niin, että Jukka Lindgren perheineen palaa keskiaikaharrastajien tapahtumasta, ja muu maailma näyttää vähän aikaa oudolta ja meluisalta. Niin omistautuneita keskiaikaharrastajat ovat harrastukselleen ja niin vahvasti maailma vie mukanaan.

Jukka Lindgren löysi keskiaikaharrastuksen vaimonsa ansiosta.

– Vaimo aloitti, minä katselin ja seurailin. Mielikuvani oli, että

keskiaikaharrastajien tapaamisissa isot miehet mätkivät toisinaan rottinkimiekoilla ja naiset ompelevat.

Sittemmin Lindgren on oppinut, että keskiaikaharrastus voi pitää sisällään hyvin erilaisia asioita. Jotkut tekevät käsitöitä, jotkut miekkailevat, jotkut laulavat tai soittavat, jotkut erikoistuvat keskiajan ruokaan, toiset kieleen. Kaikki elävöittävät historiaa

ja oppivat paljon siitä, miten ennen elettiin.

Lindgrenin oma juttu löytyi heraldiikasta eli lipuista ja vaakunoista. Kun harrastaja haluaa itselleen oman vaakunan, hän kääntyy Lindgrenin puoleen.

– Olen pedantti luonne, ja heraldiikassa on tarkat säännöt.

Se sopii minulle myös siksi, että työskentelen graafisella alalla.

Koska olin lapsena pienikokoi-

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki

A

5

Vaellusta, markkinoita, messua ja musiikkia Vantaalla vietetään 12. elokuuta Helsingan keskiaikapäivää.

Samana päivänä järjestetään Pyhän Laurin vaellus, jossa voi valita mieleisensä reitin ja lähtöpaikan. Kaikkien reittien päätepaikka on Pyhän Laurin kirkko. Vaellukselle voi osallistua kävellen tai pyörällä. Lisätietoa vaelluksesta ja reiteistä: www.vantaanseurakunnat.fi Lähtöpaikat: Vanhankaupunginlahti, Helsinki klo 10 (rauhalliset kävelijät), klo 11 (reippaat kävelijät), pituus noin 10 km Helsingin Tuomiokirkon portaat klo 9, pituus noin 16 km Tikkurilan kirkko (Asematie 12) klo 12, pituus 4,5 km Asolan seurakuntatalo (Asolantie 6) klo 11, pituus n. 9 km Vetokankaan uimaranta (Vantaanlaaksontie 3) klo 11, pituus noin 8 km Hakunilan kirkko (Hakunilantie 48) klo 11, pituus n. 8 km Pyhän Laurin kirkossa klo 11 Lauluyhtye Schola Sancti Henricin konsertti, klo 12 luento Vantaan keskiajasta, klo 14 Mikael Agricolan ensimmäinen suomenkielinen messu vuodelta 1549, klo 19 BRQ Vantaa Festivalin konsertti, Dmitry Sinkovskyja Helsingin Barokkiorkesteri.

Pyhän Laurin kappelissa klo 17 ja klo 18 BRQ Vantaa Festival: BRQ Vantaa Fringe I Nyknapaksen talossa (Kirkkotie 26) klo 15 luento Vantaan keskiajasta, klo 16 Open Stage -konsertti, klo 17 föreläsning om medeltiden Jukka Lindgrenin keskiaikahahmo on Herr Johann vom Hasengraben. Lindgrenin voi tavata keskiaikapäivässä 12. elokuuta Pyhän Laurin kirkolla.

nen ja koulukiusattu, päätin jo varhain keskittyä siihen, että käytän aivojani lihasten sijaan.

JUKKA LINDGREN kuuluu keskiaikaseura Hukkaan. Seuran jäsenet tapaavat lähes viikoittain Oulunkylässä sekä erilaisissa tapahtumissa. Jokainen on luonut itselleen keskiaikaisen hahmon ja uskottavan nimen, sellaisen, joka olisi voinut olla käytössä.

Periaatteessa hahmo voi olla kuka vaan, mutta lähes poikkeuksetta he ovat ylempää luokkaa tai aatelisia, jotka voivat rekisteröidä itselleen myös vaakunan. Heidänkaltaisten elämästä tiedetään enemmän.

”

HISTORIA ON PITKÄLTI HYVINVOIVIEN KIRJOITTAMAA HISTORIAA. TAVALLISET IHMISET RAATOIVAT PELLOILLA.

– Historia on pitkälti hyvinvoivien kirjoittamaa historiaa. Tavalliset ihmiset raatoivat pelloilla, Lindgren muistuttaa.

Lingrenin oma hahmo on Herr Johann vom Hasengraben, Lyypekistä alun perin kotoisin oleva hansakauppias, joka on päätynyt Suomeen haaksirikon ja rakkauden vuoksi.

– Idea lähti siitä, että olen aina tykännyt Saksasta ja saksalaisista ihmisistä.

Tapahtumissa, kuten Helsingan keskiaikapäivässä, Lindgren toimii airuena, joka on eräänlainen viestintuoja ja seremoniamestari. 12. elokuuta hän kulkee Pyhän Laurin kirkon ympäristössä airuenkäärön kanssa, kuuluttamassa tulevista tapahtumista.

– Olen harrastanut laulua ja siitä on ollut hyötyä. Pitää tietää, miten voi huutaa ilman, että ääni menee.

KESKIAIKATAPAHTUMISSA VAATTEET, ruoka ja aktiviteetit ovat keskiaikaisia, mutta puheenaiheet ihan tavallisia. Osallistujan ei siis tarvitse pelätä lipsauttavansa jotakin turhan nykyaikaista.

Makasiiniaukiolla klo 17, 19 ja 21 ohjelmalliset Lutherin pidot.

Lisätiedot ja liput ennakkoon: www.brq.fi tai www.vantaanseurakunnat.fi.

Kännykät ja muut nykyajan esineet sentään pidetään piilossa tai niistä puhutaan kiertoilmauksin, pilke silmäkulmassa.

– Voidaan vaikka sanoa, että ”laululintu tuo viestiä” kun puhelimeen tulee viesti, Jukka Lindgren havainnollistaa.

Ylipäätään tapahtumat ovat Lindgrenin mukaan rentoja, vaikka on olemassa myös sellaisia harrastajia, jotka haluavat eläytyä aikakauteen pilkuntarkasti, siten että jopa alusvaatteet ovat tehty vanhoin menetelmin ja materiaalein.

– Minä menin ensimmäiseen keskiaikaharrastajatapaamiseen niin, että minulla oli harmaat collegehousut, harmaa paita, harmaat villasukat ja toiselta lainattu vanhanaikainen liivi.

– Yritys keskiajan vaatteeksi riittää. Vaate on ihan hyvä, jos se näyttää kuuden metrin päästä kynttilänvalossa katsottuna keskiaikaiselta.

Niin kiehtovaa kuin keskiaikainen elämä on ollutkin, Jukka Lindgren ei ajattele, että ennen asiat olivat paremmin.

”

KESKIAJALLA IHMISET TUSKIN OLIVAT SEN ONNETTOMAMPIA TAI ONNELLISEMPIA KUIN NYTKÄÄN, SILLÄ EIVÄT HE TIENNEET MUUSTA.

– Nykyään ei ole kulkutauteja tai sellaista köyhyyttä kuin silloin oli, sukupuolten tasa-arvokin on ihan toisella tasolla. Silloin oli myös ihan itsestään selvää, että toiset nyt vaan ovat ylemmällä tasolla kuin toiset.

Pysäyttävä ajatus on myös se, että Jukka Lindgrenin ikäinen, noin viisikymppinen mies, olisi keskiajalla ollut jo kuollut tai ainakin hyvin iäkäs. Onnellisuus, se kuitenkin on suhteellista.

– Keskiajalla ihmiset tuskin olivat sen onnettomampia tai onnellisempia kuin nytkään, sillä eivät he tienneet muusta. Se elämä, mitä he elivät, oli normaalia.

6 a Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Kaisamari Hintikka Helsingin hiippakunnan piispaksi Olemme innoissamme siitä, että Kaisamari Hintikka on ehdolla Helsingin hiippakunnan piispanvaalissa.

Kaisamari Hintikka on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri, teologian ja julkisen todistuksen osaston johtaja. Hänen työtehtävänsä asettuu kirkon uskon ja elämän ytimeen. Hänellä on edellytykset toimia rakentavana sisältöjohtajana kirkon olemusta koskevissa hengellisissä ja teologisissa kysymyksissä.

Kaisamari Hintikan tutkimustyö tarkastelee kirkon ja yhteiskunnan suhdetta eurooppalaisessa kontekstissa.

Hänellä on siis hyvät valmiudet käsitellä kirkon ja valtion sekä muuttuvan yhteiskunnan välistä suhdetta. Hän elää kansainvälisten virtausten keskellä ja käsittelee niitä työkseen. Hän olisi piispana erinomainen kirkon ja yhteiskunnan yhteysjohtaja. Hänellä on annettavaa koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Kaisamari Hintikan työskentelyssä armo- ja arvopuhe linkittyvät toisiinsa. Kirkon sanoma ja toiminta eivät supistu vain toisen alueelle. Hintikan teologia on sekä uskon että rakkauden teologiaa. Siinä inhimilliset oikeudenmukaisuuskäsitykset ylittävän Jumalan vanhurskauden ja armon ehdottomuus yhdistyy yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ehdottomuuteen.

Luterilaisen maailman yhteisen sanoman muokkaamista koordinoidessaan Kaisamari Hintikka on vakuuttanut eri tavoin ajattelevia ihmisiä ympäri maailmaa. Asianhallinnan ohella tämä johtuu hänen persoonallisista ominaisuuksistaan. Hän on älykäs, kuunteleva, sydämellinen ja huumorintajuinen henkilö, jonka seura tekee kaltaisekseen synnyttäen vilpitöntä mieltä ja ykseyttä.

Mielipide

Jaana Hallamaa piispaksemme

Osallistu tutkielmani tekoon

Helsingin hiippakunnan piispaksi on tarjolla kolme hyvää ehdokasta. Lehtien kannatuskirjoituksissa ja somessa on ehdokkaiden vahvuuksia esitelty. Useimmat valitsijat ovat kantansa jo muodostaneet, osa jo ennakkoäänestänytkin. Ensimmäinen varsinainen äänestyspäivä on jo pian (16.8.), jolloin on viimeistään äänestyslippuunsa yhden ehdokkaan numero kirjoitettava. Valintaansa harkitseville kerromme, että me allekirjoittaneet Vantaalta tulemme monien muiden tavoin äänestämään Jaana Hallamaata, numero kolmea.

Jaana on valintamme, koska pidämme häntä parhaana ehdokkaana piispaksemme. Hän on maamme johtavia teologeja ja eetikkoja.

Hänellä on syvää sanottavaa uskostamme ja aikamme kysymyksistä.

Hän kykenee toimimaan piispan tehtävässä arvojohtajana, suunnan näyttäjänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hänellä on kirkkomme ja seurakuntaelämän erinomainen tuntemus, laaja yhteiskunnallinen ja kansainvälinen verkosto sekä monenlaista johtamiskokemusta.

Kaikki tietävät, että hän ei ole teologisesti tai yhteiskunnallisesti konservatiivinen populisti, vaan puhuu ja kirjoittaa heistä, jotka tarvitsevat kirkon tukea. Hän ei väistä vaikeitakaan asioita, vaan haastaa keskusteluun ja ottaa kantaa. Sitäkään ei voi pitää miinuksena, että hänellä on ehdokkaista pisin elämän- ja työkokemus ja että hän on nainen!

Jokaisen piispapaneelin jälkeen on voitu todeta, että ”Jaanalla oli paras pihvi”. Toivomme, että sinäkin kirjoitat äänestyslippuusi Jaanan numeron kolme.

Oletko kristillisen vakaumuksen omaava henkilö ja elät tai olet elänyt parisuhteessa uskonnottoman/ateistin kanssa?

Voit kertoa myös puolison uskonnottomuuden/ateismin vaikutuksista parisuhteeseen, ja jos teillä on lapsia, myös millaisia vaikutuksia sillä on ollut lastenne kasvatukseen.

Pyydän sinua vastaamaan kyselyyn e-lomakkeella, jossa on kysymyksiä uskonnottomuuden/ateismin vaikutuksista omaan uskonnollisuuteesi. E-lomakkeen löydät osoitteesta: https://elomake.uef.fi/lomakkeet/ 16843/lomake.html Jos et jostain syystä halua vastata e-lomakkeella voit myös kirjoittaa kokemuksistasi ja lähettää ne minulle sähköpostitse tai postitse. Osoitteeni on: Marja Pyyny-Nevalainen, Koivulantie 24, 80140 Joensuu ja/tai: marjpy@student.uef.fi. Toivon, että voit vastata mahdollisimman pian!

Pyydän sinua kirjoittamaan siitä, mikä on oma uskonnollinen taustasi, mihin uskonnolliseen yhteisöön kuulut ja miten olet siihen yhteisöön päätynyt? Millainen merkitys uskollasi sinulle on. Miten uskosi näkyy elämässäsi? Kuinka aktiivinen olet omassa uskonnollisessa yhteisössäsi?

Millaisia vaikutuksia puolisosi ateismilla/uskonnottomuudella on ollut omaan uskonnollisuuteesi ja osallistumiseesi uskonnolliseen toimintaan, kuten jumalanpalveluksiin ja

Kari Pekka Kinnunen Johanna Korhonen ja 9 muuta allekirjoittajaa

Tarja Kantola Aaro Rytkönen sekä 40 muuta allekirjoittajaa

LISÄÄ VERKOSSA

seuroihin. Millaisia vaikutuksia puolison uskonnottomuudella/ateismilla on ollut parisuhteeseenne tai lastenne kasvatukseen.

Voit kirjoittaa nimettömänä. Kaikki vastaukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Taustatietoina pyydän sinua kertomaan sukupuolesi ja ikäsi.

Jos koet voivasi osallistua mahdolliseen haastatteluun tutkielman teon yhteydessä, liitä mukaan yhteystietosi. Aineistoa käytän pro gradu -tutkielman tekemiseen Itä-Suomen yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Tutkielmani ohjaajina toimivat käytännöllisen teologian professori Jouko Kiiski ja käytännöllisen teologian lehtori Harri Koskela.

Marja Pyyny-Nevalainen Joensuu

Elämä on kallis lahja Me kaikki ihmiset olemme saaneet elämän lahjan. Arvokkaimman kaikista lahjoistamme. Jollekin elämä on lyhyt kuin tähdenlento, joku taas saa jatkaa elämäänsä pitempään kuin jaksaisi. Elämä on kuitenkin lahja. Lahjoista kallein. Olkaamme kiitollisia siitä että saamme nauttia tänäänkin auringonpaisteesta tai sateesta. Elämän kauneudesta.

Usein unohdamme elämän perusasiat. Nauttikaamme tänään tästä päivästä. Huomisesta emme kukaan tiedä.

Birgitta Wulf Kemiönsaari

Julkaisemme korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia.

Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa.

Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteet julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Kolumni

Koulujen alkaessa kaipaan arkea ja järkeä Perheen teini sen aamupalapöydässä puki sanoiksi. Mökillä on parasta, kun ei tarvitse tehdä mitään ja voi tehdä mitä huvittaa.

Niinpä. Meillä aikuisilla on mökillä myös joitakin velvollisuuksia, kuten tis­kien tiskaaminen, mutta sekin on tavallaan vain käsien liottamista lämpimässä vedessä ja aika ihanaa. Ruuanlaitosta on vastannut pääasiassa mies. Se on hyvä, koska ruuanlaitto on yök.

Joutilaisuutta, rauhaa, hiljaisuutta. Rakastan!

Kesäinen vapaus ja mökillä haahuilu loppuvat kuitenkin ennen pitkää. Arki koittaa. Toivon, että ymmärrän yhä hypätä ar-

jesta aina välillä muutamaksi päiväksi joutilaisuuden ja näennäisen tapahtumattomuuden tilaan.

Kun vaihtaa maisemaa eikä singahtele velvollisuuksien ja kalenterimerkintöjen tahdissa, aivot alkavat käydä uusia polkuja. Päähän alkaa pulpahdella uusia ajatuksia ja ideoita, ehkä joku iso oivalluskin.

Elämänsä ja itsensä näkee toisin. Reilun kolmenkymmenen neliön mökissä kohtaa paitsi itsensä, myös perheensä uudella tavalla. Ainakin lähempää ja useammin, mikä on hyvä asia jo sekin, mutta kyllä perheenjäsenistä myös oppii jotain uutta.

Kun vanhempieni saapuminen mökille alkoi lähestyä, mietin ihan tosissani että pyytäisin äitiä tuomaan kuulosuojaimet tullessaan.

Kun täällä sitten huudatettaisiin kahta radiota ja ehkä myös yhtä televisiota, ja äiti vielä pulisisi siihen päälle, minä voisin vetää kuulosuojaimet korvilleni ja jatkaa ihanaa hiljaisuutta. Kaikki saisivat haluamansa, eikö totta?

Kuulosuojaimia ei tarvinnut pyytää, sillä törmäsin niihin saunan pukuhuoneessa. (Saunan pukuhuone onkin kätevä säilytyspaikka kuulosuojaimille. Ja grillihii-

lille, oksasaksille, kirveelle, sateenvarjolle ja paljolle muulle.) Saa nähdä, tuleeko kuulosuojaimille käyttöä.

Tätä kolumnia kirjoittaessa kesää on vielä jäljellä. Toivon, että viimeistään miehen loman loppuessa ja koulujen alkaessa kaipaan arkea ja järkeä. Sitä, että elämässä on taas lukujärjestykset ja joku roti.

Soili Pohjalainen Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti. soili.pohjalainen@saunalahti.fi

Lempipappi – enemmän kuin luullaan

Start up -yrittäjä Sami Kuuselalla synkkaa hyvin kirkkoherra Mimosa Mäkisen kanssa.

Näyttelijä Simo Routarinne on löytänyt yhteisen sävelen kirkkoherra Pirkko Yrjölän kanssa.

Ylen kehityspäällikön Eero Hyvösen ja ex-opettaja Seija Kitulan lempipappi jo vuosikymmenten takaa on entinen nuorisopappi Heikki Nurmi.

Miten kaikki alkoi?

Tässä kolme tarinaa.

Teksti Jaana Rinne Kuva Sirpa Päivinen

Lyöntejä, lukkoja, kuristuksia ja heittoja sisältävä Savate Défense -itsepuolustuslaji yhdistää Sami Kuuselaa ja Mimosa Mäkistä.

– Kirkkoherra on teknisesti niin älyttömän taitava, että treenatessa sukupuoli täysin unohtuu, Kuusela sanoo.

2 B Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Hakkaaminen, potkiminen ja rituaalit Start up -yrittäjä, Hupparihörhö Sami Kuuselan lempipappi on Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Mimosa Mäkinen. Lempipapistaan Kuusela pitää, vaikka Mäkinen on potkinut häntä munille ja lyönyt päähän.

K

ymmenen vuotta sitten Sami Kuusela halusi oppia tappelemaan.

– Asuimme Hakaniemen pahamaineisilla kulmilla. Olin tulossa isäksi ja halusin oppia puolustamaan perhettäni, 45-vuotias start up -yhtiö Hupparihörhö Oy:n perustaja ja Underhood-palvelun kehittäjä kertoo keittiössään Viikissä.

Itsepuolustuslajeja tutkiessaan Kuusela löysi 1700-luvun Ranskassa herrasmiehille kehitetyn Savate Défensen, jossa itseä puolustetaan kävelykepin kaltaisia arkisia esineitä hyväksi käyttäen.

Lajin sivistyneisyys sai Kuuselan hakeutumaan Defense Clubille Sörnäisten Kurviin. Mimosa Mäkinen oli Kuuselan aloittaessa jo käynyt peruskurssin.

– En tajunnut yhtään, että sinä olet pappi. Alussa oli iso kynnys lyödä muijaa. Pappismuijan lyömisen kynnys oli vielä korkeampi, Kuusela muistelee.

– Pääni meni aluksi aika sekaisin lajin väkivallasta ja jouduin miettimään asiaa perinpohjaisesti Mäkinen sanoo pohtineensa paljon aggression tunnistamista.

– Aggressio pitää löytää itsestään, mutta tunnetta pitää oppia kontrolloimaan.

Defense Clubin illanvietossa Kuusela sai tietää Mäkisen olevan pappi. Nyt hän ihmettelee, miten päähän potkiminen sopii yhteen rauhanomaisen teologian kanssa.

– On siinä ristiriita. Uskon väkivallasta luopumiseen, mutta tosielämän kokemus on saanut minut miettimään asiaa toisesta näkökulmasta, Mäkinen sanoo. – Treenaan itsepuolustusta välttääkseni yhteenottoja. Defense auttaa varautumaan esimerkiksi työn mukanaan tuomiin riskitilanteisiin.

Muistan, kun sanoit, että sinulle kastetilaisuuden hengellinen sisältö ei ole kovin merkityksellinen, vaan rituaali itsessään.

Kuusela sanoo arvostavansa kirkon rituaalien jäykkyyttä.

– Otetaan esimerkiksi kuolema. Hautajaisiin tarvitaan tarkasti määritelty rituaali, jotta ihmiset pysyvät kasassa. Papin pitää olla pienesti tunteeton eikä se voi itkeä mukana. Kuolemaa käsitellään vuosia, ehkä koko elämä. Sen takia rituaalin pitää antaa illuusio, että nyt vainaja siirtyy nextille levelille.

Kosken rannalla oltiin elämän alkuun kuuluvien tärkeiden ja hauraiden ydinasioiden äärellä.

Mäkinen tutustui Kuuselan toiseen puoleen.

– Kastetilaisuus on eri tavalla intiimi tapahtuma kuin kamppailu. Oli koskettavaa, kun sinuun avautui ihan eri ikkuna kuin salilla tai illanvietoissa. Tutustuin tuoreen toukan isään, siihen Samiin, joka laittaa kaikki paukut perheeseen.

Sami Kuusela kertoo itkevänsä vuolaasti kirkossa. Se ei tarkoita, että hän olisi erityisen hengellinen ihminen.

– Kirkolla on paikkansa hyvinvointiyhteiskunnassa. Kirkon tehtävänä on heittää yleistä hybristä pysäyttäviä läppiä ja muistuttaa tuottamattomista ihmisistä.

Pappi on hänelle seremonioiden suorittaja.

– Mutta jos kriisi iskisi, mun olisi huomattavasti mukavampi jutella sun kuin jonkun mölön kanssa. Tietäisin ainakin millainen mölö on vastassa!

Mimosa Mäkinen haastaa pohtimaan kirkon jäsenyyden merkitystä.

– Minulle kirkon jäsenyys ei ole vain veronmaksuasia. Jäsenyys voi hyödyttää ulkoista organisaatiota, mutta se ei voi olla kirkon työn tai oman työnäkyni keskiössä, vaan pikemminkin juuri se kysymys siitä, miten jäsenyys resonoi kirkon ydinsanomaan.

Kuusela ei innostu kirkon nyhveröbrändistä.

– Hevijumalanpalveluksesta ja Tuomasmessusta tulee mieleen se rento riparijäbä, joka selittää,

”

että Jesse on kiva kaveri. Voisiko ehkä vaihtaa rituaalien ympäristöä tai luoda uusia rituaaleja?

Mäkinen nauraa hakevansa seuraavaksi apua start up -teologiasta.

– Voisiko kirkon ydinsanomaa kirkastaa sosiaalisessa mediassa?

Kuusela nyökkää. Miehen Underhood-palvelun liturgiasta, jonka mukaan synnyimme globaaleiksi, raha on vain väline, elämme hetkessä ja hehkumme energiaa, saattaisi löytyä vastauksia. Underhood mittaa yritysten ja asioiden merkitystä sosiaalisessa mediassa.

– Ensimmäistä kertaa on olemassa datalähde eli sosiaalinen media ihmisten kiinnostuksen mittaamiseen. Kommentit, jaot, äänensävyt ja maininnat kertovat omaa kieltään siitä, miten vahvasti kirkko on olemassa.

Lammas ja äitilammas Näyttelijä ja vuorovaikutus­ valmentaja Simo Routarinteen lempipappi on Korson kirkkoherra Pirkko Yrjölä. Yrjölä ei vedä mitään roolia vaan on ennen muuta ihminen, Routarinne kehuu.

K

irkkoherra Pirkko Yrjölä seisoo Vantaan Pyhän Laurin kirkon edessä ja huhuilee Simo Routarinnettä kuin kadonnutta lammasta.

– Missä se taiteilija oikein viipyy? Yrjölä vitsailee.

Kymmenen minuutin kuluttua kirkkotietä harppoo pitkänhuiskea mies.

– Hei lempipastori, Routarinne huudahtaa Yrjölän nähdessään. Routarinne sanoo miettineensä pastori-sanan etymologiaa.

– Pastori tarkoittaa sielunpaimenta, mutta minun silmissäni Pirkkokin on lammas. Laumanjohtaja, jolla on ihmisen ääni.

Yrjölä nyökyttelee.

– Mieleen tulee ensimmäinen käynti lampolassa. Siellä tajusin, että kaikilla lampailla on erilainen ääni.

Yrjölän mielestä pappi on ennen muuta lammaslaumansa palvelija. Routarinne myöntää, että palveleminen on ihmisyyden ytimessä.

– Mutta ei seurakunnan jäsenen tarvitse tyytyä alamaisen rooliin.

Arvoja ja asioita voi ja pitää kyseenalaistaa.

”

Hautajaisiin tarvitaan tarkasti määritelty rituaali, jotta ihmiset

Luulin, että kirkon järjestämä

pysyvät kasassa.

perheneuvonta olisi empaattista

Papin pitää olla pienesti tunteeton

hyssyttelyä. Se olikin vankan

eikä se voi itkeä mukana.”

ammattitaitoista neuvontaa.”

Sami Kuusela

Simo Routarinne

Neljä vuotta sitten Sami Kuuselasta tuli toisen pojan isä.

– Oli vähän outoa, kun tappelukaveri istui tämän pöydän ääressä ja mietti rauhallisesti, miten kasteliturgia tulisi suorittaa.

Yhdessä sovittiin, että Kusti Sylvester saa nimen Vanhankaupungin kosken rannalla.

– Olin yllättynyt, kun pyysit minua kastepapiksi, Mimosa Mäkinen sanoo.

– Olin ajatellut, että et ehkä kuulu kirkkoon.

Pirkko Yrjölä on palvellut Simo Routarinnettä vuodesta 1993, jolloin hän kastoi Simo ja Sara Routarinteen esikoistytär Raakelin.

Viisi vuotta aikaisemmin Yrjölä oli aloittanut papin työn Tikkurilan seurakunnassa. Tuolloin 38-vuotiaana hän kuului Suomen ensimmäisiin naispappeihin.

– Jouduin miettimään, miten elää papin roolissa, koska naispapille ei ollut valmista roolimallia. Se oli vapauttavaa.

– Jos kriisi iskisi, minun olisi huomattavasti mukavampi jutella sinun kuin jonkun mölön kanssa. Tietäisin ainakin millainen mölö on vastassa! Sami Kuusela antaa tunnustusta Mimosa Mäkiselle.

B 3

Pirkko Yrjölän rohkeus olla oma itsensä tekee vaikutuksen Simo Routarinteeseen, joka on aktiivinen seurakuntalainen Tulkaa kaikki -liikkeessä, yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä ja ympäristötoimikunnan puheenjohtajana.

4 B Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Routarinne fanittaa Yrjölää hänen persoonansa vuoksi.

– Pirkossa ei ole falskiutta. Rovastin rooli ei vie Pirkkoa, vaan Pirkko roolia.

Rituaalit kuuluvat Routarinteen mielestä elämän käännekohtiin.

– Niihin ihminen kaipaa turvallisuutta. On hienoa, että paikalla oleva pappi on kuin kaveri, joka oikeasti välittää meistä.

Viimeksi fani ja idoli tapasivat Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston kokouksessa.

– Sinä olet aito, Routarinne huokaa.

Tunne on molemminpuolinen.

– Simo oli heti läsnä, sen vuoksi pyysin häntä lukemaan seuraavana jouluna aattoaamun jouluevankeliumin, Yrjölä sanoo.

24 vuoden aikana Pirkko Yrjölä on suorittanut kirkollisia toimituksia Simo Routarinteen lähipiirissä ja toiminut hänen laajan vantaalaisen sukunsa pappina. Vuonna 2010 hän siunasi Routarinteen isän.

– Isäsi oli maailman ihanin vanhanajan herrasmies! Kävimme samoissa kaupoissa ja samoilla lenkkipoluilla. Järkytyin, kun soitit ja kerroit, että hän on menehtynyt.

Routarinteelle oli helpotus, että Yrjölä tunsi isän.

– Minun ei tarvinnut yrittää sakastissa kertoa, millaisesta ihmisestä on kysymys.

Suru oli Routarinteelle uusi asia.

– Olin itse läsnä isän kuolinhetkellä ja otin hänestä valokuvia. Olin surusta niin sekaisin, että meinasin jakaa isästä kuvan Facebookissa. Onneksi vaimo esti. Sosiaalisessa mediassa suremisessa on vaaransa.

Yksityisempi sureminen onnistuu papin vetämässä seurakunnan sururyhmässä. Routarinne kertoo äitinsä sururyhmässä saamasta vertaistuesta ja voimasta.

– Voisi melkein sanoa, että sieltä alkoi uusi elämä. Paljon sairastellut äiti on nykyään aktiivisempi ja terveempi kuin ennen.

67-vuotias Yrjölä toivoo voivansa vetää vapaaehtoisena sururyhmiä myös eläkkeellä. Syy on yksinkertainen: ne ovat niin antoisia.

Routarinteellä on omakohtaistakin kokemusta seurakunnan palveluista.

– Olemme käyneet vaimoni kanssa perheneuvonnassa. Tosin luulin, että kirkon järjestämä neuvonta olisi empaattista hyssyttelyä. Se olikin vankan ammattitaitoista neuvontaa.

Piippu, myssy, anorakki ja ahdistus Ylen kehityspäällikön Eero Hyvösen ja ex-opettaja Seija Kitulan lempipappi on Vartiokylän seurakunnan entinen nuorisopappi Heikki Nurmi.

Hessu Nurmi auttoi teini-ikäisen Hyvösen irti rajusta ahdistuksesta.

P

uotilan kappelissa kaikuu nauru, kun 72-vuotias Heikki Nurmi, 58-vuotias Seija Kitula ja 58-vuotias Eero Hyvönen muistelevat 1970-lukua. Vartiokylän seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra on huumorimiehiä. Hän kertoo juttuja ja matkii trumpettia.

Hyvöseen ja Kitulaan tutustuessaan nuorisopastori Nurmi oli 29-vuotias.

– Seija oli rippileirin isosena. Eero asui tuossa naapurissa. Nuoret maleksivat kappelin ympäristössä, Nurmi kertoo.

Rippileirille laitettiin nuorimmat papit. Nuoresta pastorista oli nuorisolle iloa ja seurakunnalle hyötyä: hän muun muassa toi leirille modernimpaa teknologiaa: piirtoheittimen.

Hessu Nurmi on kulkenut Eero Hyvösen ja Seija Kitulan mukana pitkään. Nuorisopastorista tuli vuosien saatossa uskottu ja perhepappi.

Kitula tapasi nuorisopastori Nurmea Puotilan kappelissa järjestetyillä nuorten ehtoollisilla ja Kirkkopäivillä. Erityisen vaikutuksen häneen tekivät Nurmen piippu, myssy ja anorakki.

– Näytit rennolta, mutta sovit isähahmoksi. Reppuselkääsi oli helppo kivuta ja sinua sai halata.

Puotilan kappeli ja kartanon metsä olivat Rantakartanontiellä asuneen Eero Hyvösen hoodia. Seija Kitula kiinnitti huomionsa kiharatukkaiseen poikaan.

– Istuimme kappelin ovien edessä, kun pyysin Eerolta saada kammata hänen hiuksiaan. Otin ison taskukamman hänen farkkujensa takataskusta ja aloin kammata. Siitä päädyimme ensisuudelmaan.

Ensirakkauden ryppyjä Kitula selvitteli Heikki Nurmen kanssa. Hänestä oli luontevaa soittaa Hessulle ja uskoutua hänelle.

Hyvönen kärsi nuoruuden ahdistuksesta.

– Epämiellyttävä olo iski vuosi rippileirin jälkeen.

Kävimme Seijan kanssa katsomassa hänen kahta kehitysvammaista veljeään hoitokodissa, Eero Hyvönen kertoo.

– Etsin vastauksia olemassaoloon ja siihen, kuka itse olen. Lääkärin luona käynti ei auttanut vaan ahdistus syveni. Pelkäsin etenkin yksin ollessani iskevää hajoamisen tunnetta. Oli helpottavaa käydä koulussa ja tavata kavereita. Homma huipentui siihen, että kävin rajalla.

Seija kehotti Eeroa ottamaan yhteyttä Heikkiin.

– Hessulla ei ollut vastauksia. Se oli oikein hyvä, sillä en minä niitä kaivannut, vaan keskustelua.

Heikki Nurmi muistaa Eeron kanssa käydyt keskustelut.

– Nuoruuteen liittyy usein ahdistusta. Olin itse saanut valmiutta mielenterveyden ongelmien käsit-

telemiseen Nikkilän ja Hesperian sairaaloissa myös miesten suljetuilla osastoilla ja Hesperian nuoriso-­ osastolla.

Nurmi tunsi Eeron isän jo ennen Eeroa. Erkki Hyvönen oli Nurmen työtoveri Kaartin pataljoonassa 1970-luvulla. Hyvösen pojan bändissä soittamisen ja opiskelun aloittamisen välissä kokema kipuilu jäi arjen alle.

– Seijalle puhuminen oli tärkeää, mutta aikuisen keskustelukumppanin eli Hessun apu oli ahdistuksen hälventämiseksi avainasemassa, Eero Hyvönen kertoo.

”

Seijalle puhuminen oli tärkeää, mutta aikuisen keskustelukumppanin eli pappi Hessu Nurmen apu oli ahdistuksen hälventämiseksi avainasemassa.”

Eero Hyvönen

Nurmi vihki Hyvösen ja Kitulan Puotilan kappelissa 36 vuotta sitten 1.8.1981. Vihkimisen jälkeen pari omi Nurmen. Tämä kastoi parin kolme lasta: Vilman, Pyryn ja Epun. Lasten kastamisen jälkeen yhteydenpidossa oli pitkä tauko. Kun esikoinen pääsi ripille, Nurmi kutsuttiin juhlaan kunnia­ vieraana.

Se oli kapulan siirron hetki. Vilman oma kastepappi ja isän ja äidin vihkinyt pappi antaa nyt elämänohjeita Vilmalle. ■

Kolumni

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki B

5

Pysyn pinnalla, vaikken rakasta itseäni

Koko Hubara Kirjoittaja on kolmekymppinen äiti, kirjailija ja Ruskeat Tytöt -median päätoimittaja. koko@ruskeattytot.fi

”

EN VÄLTTÄMÄTTÄ KOSKAAN PÄÄSE EROON SYÖMISHÄIRIÖSTÄNI. JA SE ON IHAN OKEI. EI MINUN TARVITSE.

Eräänä aurinkoisena päivänä muutama viikko sitten marssin lähimpään urheiluliikkeeseen ja ostin ensimmäiset vastaan tulleet pikkubikinit.

Pyysin kassaa leikkaamaan hintalaput irti heti ja suuntasin rannalle. Päässäni kaikui tomera, uusi ääni: Nyt saa riittää.

Olin uinut viimeksi julkisella paikalla – tyhjällä syrjärannalla – kolme vuotta sitten. Sitä ennen – keskellä yötä yhden ihmisen seurassa – vuonna 2010. Sitä ennen vuosituhannen alkupuolella, ulkomailla. Sitä ennen – en muista.

Lapsena rakastin uimista. Kävin äidin kanssa viikonloppuisin uimahallissa. Ala-astevuosina aloin käydä siellä itsenäisesti.

Oli kovin meditatiivista uppoutua ajatuksiin pyöräillessä vihannespalstojen läpi hallille, pulahtaa isoon siniseen altaaseen ja luopua painovoimasta ja polkea takaisin.

Automatkoilla halki Suomen pyysin isää pysähtymään joka jorpakon äärelle myöhään syksylläkin. Kesät asuin Välimeren rannalla, tukka ikuisella suolaveden muovaamalla takkunutturalla.

Sitten sairastuin syömishäiriöön. Tämän jälkeen ajattelin parinkymmenen vuoden ajan, että pilaan kaikkien elämän, jos menen tiloihin

uimapuvussa. Että olen lihava ja karvainen ja höllyvä ja liikaa.

En kehtaa edes kertoa, mitä kaikkia tekosyitä olen vuosien varrella keksinyt, jotta olen pystynyt välttämään kaveriporukoiden ranta- ja mökkiretket. (Sama koskee muuten saunailtoja.)

Mutta miksi juuri nyt? Miksi nyt kun olen lihonut kolmattakymmenettä kiloa, koska syömishäiriöni on muuttanut muotoaan paastosta ahmimiseksi? Miksi juuri nyt kun mahassani roikkuu viisi ja puoli vuotta synnytyksen jälkeen edelleen tyhjää nahkaa ja kylkiä täplittävät raskausarvet kuin orvokit? Miksi nyt, vaikka edelleen pidän itseäni lihavana, karvaisena, höllyvänä, liiallisena?

Miksi ei?

Minulla ei ole enää yhtään hyvää syytä jäljellä.

Eikä minulla ole enää voimia olla elämättä.

Viime aikoina olen löytänyt rauhan ajatuksesta, etten välttämättä koskaan opi rakastamaan itseäni, kehoani. En välttämättä koskaan pääse eroon syömishäiriöstäni. Ja se on ihan okei. Ei minun tarvitse. Mutta minä voin oppia tekemään tavallisia, kivoja asioita, kuten uiminen ja saunominen ja pinnalla pysyminen.

Köyhät eivät luota viranomaisiin Kirjoituskilpailu köyhyydestä tuotti karua luettavaa. Arjen sankarit taiteilevat luukkujen ja hakemusten kanssa.

M

oni toimeentulotuella elävä perhe on joutunut juoksemaan luukulta toiselle.

– Köyhistä ihmisistä on kovasti hyötyä. Me työllistämme. Kela tutkii samoja papereita kuukaudesta toiseen, kirjoittaa köyhä perheenäiti turhautuneena.

Hän ei ole ainoa lapsiperheen vanhempi, joka ei luota viranomaisiin.

Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Sanna-Liisa Liikanen on tutkinut ammatillisessa lisensiaatintyössään sitä, mihin köyhien lapsiperheiden vanhemmat luottavat. Hänen tutkimuksensa perustuu 42 eteläsuomalaisen vanhemman kirjoituskilpailuun lähettämiin tuotoksiin. Lopputulos on karua luettavaa.

Kirjoittajista useimmat eivät luottaneet Kelaan, sosiaalitoimeen tai tukijärjestelmään. Moni kokee viranomaisten juoksuttavan heitä luukulta toiselle.

Kun viimein pääsee oikealle luukulle, on vuodatettava kaikki henkilökohtaiset asiat virkailijalle. Pahimmassa tapauksessa virkailija käyttäytyy konemaisesti, eikä huomioi ihmistä yksilönä.

– Kirjoittajat pitivät järjestelmää jäykkänä. Se ei reagoi yksilöllisiin ja usein yllättäviin tilanteisiin, kertoo Liikanen.

Pitää muistaa, että tutkimukseni aineisto on hyvin pieni ja kirjoituskilpailussa ei suoraan pyydetty kertomaan luottamuksesta, Liikanen toteaa. Moni kirjoittaja käsitteli silti arkipäiväisten köyhyyskokemusten lisäksi luottamusta.

Suomessa lapsiperheiden köyhyys on merkittävä ongelma. Peräti 12 prosenttia lapsista elää perheissä, jotka saavat toimeentulotukea. Prosenttilu-

”

Kirjoittajien mukaan kirkon diakoniatyö paikkaa jähmeää tukijärjestelmää

ku ei kerro kuitenkaan koko totuutta, sillä kaikki perheet eivät hae tukea, vaikka olisivatkin siihen oikeutettuja.

Tutkimusten mukaan usein toimeentulotukea saava perhe on myös lastensuojelun asiakas. Liikanen sai nähdä läheltä vaikeita ja pitkittyneitä taloudellisia ongelmia työskennellessään sosiaalityössä pääkaupunkiseudulla ja kahdessa pienessä kunnassa.

Köyhyydestä huolimatta monet lapsiperheet ponnistelevat pärjätäkseen. Liikanen antoi siksi jo ideointivaiheessa tutkimukselleen nimeksi Köyhät ritarit.

– Mielestäni taloudellisesti tiukoilla sinnittelevät perheet ovat tässä ajassa eläviä selviytyjiä: luukkujen, hakemusten ja erilaisten tukiverkostojen tai paremminkin niiden puutteen kanssa taiteilevia arjen sankareita, hän kirjoittaa tutkimuksensa johdannossa.

Osa kirjoituskilpailuun osallistuneista kehui viranomaisia. Usein tilanteet olivat sellaisia, joissa viranomainen toimi ennakkoluulojen vastaisesti.

Esimerkiksi Kela peri eräältä kirjoittajalta liikaa maksettuja eläkkeitä.

Virasto kuitenkin käytti harkintaa ja puolitti korvaussumman.

Kehuja saa myös kirkon diakoniatyö. Kirjoittajien mukaan diakonia

paikkaa jähmeää tukijärjestelmää. Se tarjoaa nopeaa apua.

Yksi kirjoittajista kertoo käyneensä diakonin luona ensimmäistä kertaa joulun alla. Rahaa oli vähän, ja kirjoittajasta tuntui siltä, että hän ei pysty tekemään lapselleen minkäänlaista joulua.

Hän sai seurakunnalta rahallista tukea ruokaan. Hän on saanut myös villasukkia ja lapasia.

Luottamusta viranomaisiin olisi mahdollista parantaa. Liikanen korostaa vuorovaikutuksen merkitystä.

– Meillä Suomessa luotetaan byrokratiaan. Se toimii, vaikka se on jähmeä. Tärkeää on se, miten asiakas kohdataan.

Joskus viranomainen joutuu antamaan kielteisen päätöksen. Silloin myötätuntoinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa voi pelastaa paljon.

Nykyään moni asioi verkon kautta viranomaisten kanssa ilman kasvokkaista vuorovaikutusta. Se asettaa haasteita kohtaamiselle. Esimerkiksi viranomaisten kirjeiden olisi oltava tarpeeksi selkeitä.

– Luottamukseen liittyy myös se, että ollaan tuttuja. Asiakkaan on tiedettävä, mitä palveluita on tarjolla ja mihin hänellä on oikeus, Liikanen toteaa.

Tarmo Ylhävuori

6 B Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Kurkistus kaksikasvoiseen Suomeen Asta Leppä on nähnyt satavuotiaan hyvinvointivaltiomme nurjan puolen: armoton kilpailumentaliteetti viskaa osan kansalaisista syrjään.

Teksti Marjo Kytöharju Kuva Sirpa Päivinen

T

oimittaja Asta Leppä sai pari vuotta sitten kutsun eriarvoisuutta tutkivan Kaksi Suomea -ryhmän jäseneksi. Professori Juho Saaren ja köyhyystutkija Maria Ohisalon vetämä ryhmä avasi Lepälle aivan uuden näkökulman suomalaisuuteen – ja samalla häneen itseensä.

– Olin siihen asti luullut olevani erityisen epäonninen ihminen. Tuntui, että aina kun mahdollista, meni jotain pieleen, Leppä kertoo aurinkoisella kesäterassilla.

– Kun kohtasin suomalaisia huono-­ osaisia, huomasin, että vaikka kuulun itsekin pienituloisiin, olen silti yhä toimintakykyinen ja jaksan harrastaa erilaisia asioita. Oikeasti huono-osaiset, työttömät, sairaat ja päihdeongelmaiset, sen sijaan vain yrittävät selviytyä päivästä toiseen. Heidän maailmastaan puuttuvat sellaiset sanat kuin toivo ja mahdollisuus, näkymä paremmasta.

Leppä innostui tutkimaan, miksi hyvinvointivaltiona pidetyssä Suomessa esiintyy niin vahvaa eriarvoisuutta. Näin syntyi faktatiedosta ja omakohtaisista kokemuksista koostuva kirja Voittajien varjot – Havaintoja epätasa-arvoisten tasavallasta.

Asta Lepän mukaan suurena syynä siihen, että ihmiset jakaantuvat yhä enemmän hyvä- ja huono-osaisiin, on globaali maailmantalous. Se perustuu ankaralle kilpailulle, ja ihmiset joutuvat kamppailemaan entistä kovemmin asemastaan ja elintasostaan.

– Jos häviää kilpailussa ja putoaa, esimerkiksi sairastuu tai jää työttömäksi, leimataan helposti luuseriksi.

Kyseessä on julmuuden generaattori, ja se osaltaan näkyy vihapuheessa, jota tihkuu muun muassa sosiaalisessa mediassa.

– Ihmisellä on tällaisessa yhteiskunnassa instrumentaalinen arvo: hän on tärkeä niin kauan kuin hänestä on jotain hyötyä.

Lepän mielestä nykyään on kaikilla elämänaloilla vallalla suorittamisen ja pärjäämisen mentaliteetti. Jo lapsena aletaan kilpailla koulussa ja harrastuksissa. Harvalla lapsella on joutoaikaa, jolloin vain voi olla ja maleksia, kuten oli vielä Lepän lapsuudessa.

– Monet pitävät esimerkiksi välivuotta ylioppilaaksi tulon jälkeen vaarallisena. Nuoren tulevaisuushan voi mennä pilalle, jos hän ei ole heti pyrkimässä jonnekin.

Pärjäämisen kuvioon liittyvät tietyt säännöt. Asta Leppä on huomannut, että ihmiset haluavat viettää

keski­luokkaista, kulutukseen perustuvaa elämää vaikka velaksi. Pankkien mainoksissa tarjotaan unelmia pakettitalojen, pihan grillikatosten ja tilavien perheautojen muodossa.

– Keskiluokkaisesta elämästä kaikkine herkkuineen voisi tehdä käsikirjan. Minua häiritsee tuossa ihanteessa tietty kaavamaisuus, sillä siinä ei ole tilaa erilaisuudelle ja epäonnistumiselle, Leppä toteaa.

– Tämä ei voi olla vaikuttamatta meihin ihmisinä, ja ilmassa onkin tietynlaista armottomuutta. Ihmiset vertailevat jatkuvasti itseään muihin, ja jos joku putoaa, ei häntä haluta auttaa, koska se voi tavallaan olla itseltä poissa. Erityisen julmia ovat ne, jotka itsekin kulkevat kuilun reunalla.

Lepän mukaan kriteerit pärjäämiselle kasvavat koko ajan, ja sen vuoksi häviäjiä on monella tasolla. Pahnanpohjimmaisena ovat asunnottomat alkoholistit, jotka usein tiedostavat hyvin tilanteensa ja syyttävät siitä itseään. Häviäjiin kuuluu kuitenkin entistä enemmän myös korkeasti koulutettuja, jotka esimerkiksi jäävät työttömäksi eivätkä työllisty heti uudestaan.

”

Jos häviää kilpailussa ja putoaa, esimerkiksi sairastuu tai jää työttömäksi, leimataan helposti luuseriksi.

Kyseessä on julmuuden generaattori, ja se osaltaan näkyy vihapuheessa, jota tihkuu muun muassa sosiaalisessa mediassa.”

Suurella osalla suomalaisista toki menee mukavasti, erilaiset hyvinvointitutkimukset antavat ymmärtää. ­Asta Leppää huvittaa, miten innokkaasti ihmiset myös haluavat viestittää muille menestymisestään ja onnellisuudestaan.

Tämä ilmenee paitsi tavaran omistamisena myös hehkutuksena sosiaalisessa mediassa. Somen selfie-kuvien täyttämässä kulttuurissa on tärkeää näyttää, miten hienoa ja elämysten täyttämää elämää me vietämme – esimerkiksi matkustelemme ja syömme eksoottisia ruokia.

– Suomalainen sananlasku ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön” on kääntynyt täysin päälaelleen. Toisaalta Facebookin postaukset antavat kuvitelman hallinnan tunteesta. Toisin

kuin livetilanteessa siellä voi kertoa ja näyttää itsestään sen, mitä haluaa.

Harva kertoo somessa itseään kohdanneista vastoinkäymisistä, Leppä pohtii.

Asta Leppä haluaa kiinnittää Voittajien varjot -kirjallaan ihmisten huomion selviytymistaistelua käyviin huono-osaisiin, joita on Suomessa entistä enemmän.

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki B

Nuorilla on iät ajat ollut painetta yhdenmukaisuuteen ulkonäössä, pukeutumisessa ja harrastuksissa. Lepän mielestä nuoren on tänä päivänä entistä vaikeampi poiketa vallitsevista ihanteista leimaantumatta oudoksi.

Kirjaansa varten Asta Leppä kahlasi läpi ison määrän yhteiskuntaa ja taloutta koskevia tietokirjoja ja artikkeleita. Leppä varmisti tällä tavalla sen, ettei puhu asioista suulla suuremmalla.

– Pyrin samalla kyseenalaistamaan asioita, sillä ei ole olemassa objektiivisia totuuksia. Minua häiritsee tässä ajassa se, että kaikki ovat olevinaan niin pirun viisaita.

Voittajien varjot on tuntunut Lepästä henkilökohtaiselta voitolta: että hän sai tehdyksi sen. Kokenut kirjoittaja ei

pelkää leimautuvansa kirjan kriittisen sävyn vuoksi edistyksen jarruksi.

– Olisi hienoa, jos kirjani herättäisi keskustelua ja saisi kehittämään uusia vaihtoehtoja. Erityisesti kaikille elämänalueille ulottuvasta kilpailusta voisi keskustella paljon enemmän.

Turun Sanomien kolumnistina toimiva Leppä on kirjoittanut aiemmin kolumneja Helsingin Sanomiin, Kodin Kuvalehteen, Annaan ja Kaksplussaan.

Osa niistä, kuten hiihtoa harrastavien lasten kilpailuhenkisiä vanhempia kritisoiva kirjoitus, sai ihmiset reagoimaan vahvasti. Kiivasta keskustelua herätti myös hänen pari vuotta sitten Helsingin Sanomiin kirjoittamansa kulttuuriessee, jossa hän väitti keskiluokan omineen kirjallisuuden.

– Tarkoitukseni ei ole provosoida.

Olin itse asiassa hämmästynyt kirjal-

lisuuskohusta, koska luulin kirjallisuusväen olevan asiasta samaa mieltä kanssani.

Asta Lepällä itselläänkin meni aikoinaan lujaa työelämässä. Hän tuli 1990-luvulla suuren yleisön tietoisuuteen toimiessaan Jari Sarasvuon ja Simo Rantalaisen kanssa juontajana suositussa Hyvät, pahat ja rumat -talk show’ssa.

Terhakka ja itsevarma punapää jakoi katsojia.

– Minua haukuttiin kimittäväksi lesboksi ja vaikka miksi. Itsevarmuuteni laski kuin lehmän häntä, ja saman tien paloivat kaikki diivan elkeet. Laskeuduin tavallisten kuolevaisten joukkoon, Leppä muistelee hilpeänä.

Leppä tuntee olevansa tänä päivänä aivan eri ihminen, mihin ovat vai-

7

kuttaneet hänen osin rankatkin elämänkokemuksensa. Lepän puoliso kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 12 vuotta sitten, minkä jälkeen hän on ollut kahden poikansa yksinhuoltaja.

– Mieheni kuollessa asuin Helsingissä ja työskentelin Anna-lehden toimittajana. Kahdesta lapsesta huolehtiminen kävi kuitenkin raskaaksi, minkä vuoksi muutin vanhoille kotikulmilleni Raisioon. Tuloni putosivat, mutta sain tukea läheisiltäni ja elämän tahti rauhoittui, Leppä kertoo.

Nyt yli viisikymppisenä hän on huomannut, että ihmisen identiteetti voi iän myötä vaihtua mustasta valkoiseksi.

– Joskus vanhat muistot tuntuvat kuin jonkun toisen omilta. Ne ovat hautautuneet niin monen kuoren a ­ lle. ■

Kuka?

Asta Leppä, 51, on Raisiossa asuva toimittaja, tietokirjailija ja kolumnisti. Harrastaa veteraanihiihtoa. Julkaisi vuonna 2008 miehensä kuolemaan liittyvän kirjan Sinä et hävinnyt.

Mitä?

Lepän uusi kirja on Voittajien varjot – Havaintoja epätasa-arvoisten tasavallasta. Sen syntymiseen vaikutti eriarvoisuutta tutkivan Kaksi Suomea -ryhmän jäsenyys.

Motto? ”Jos haluat kertoa ihmisille totuuden, naurata heitä, muuten he teilaavat sinut.”

Kirjailija Oscar Wilde

8 B Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Hippi-Jeesus, kaksi kalaa ja kahvipannu

KIERRÄTÄ PATASI! Tarvitsemme lisää patoja ensi joulun Joulupata-keräykseen.

Keräyksen tuotolla autamme kotimaan vähävaraisia lapsiperheitä.

100-vuotiaan Suomen kunniaksi keräämme 100 pataa.

Tuo tarpeeton patasi keräyspisteellemme Kampin Narinkkatorille.

Kiitos avustasi!

Voit tuoda patasi myös kirpputoreillemme 30.9.2017 asti.

23.8.2017 KLO 8-18 @NARINKKATORI KE

Lue lisää: Joulupata.fi

Hoivalla ja kuntoutuksella Lämminhenkistä kotiapua ja hoivaa! tukea toimintakykyysi!

Tutustu sinäkin korkeatasoiseen kotihoiva-, kuntoutus- ja asumispalvelutarjontaamme.

Ota meihin yhteyttä jahoitaja tilaa maksuton arviointikäynti, Tilaa ammattitaitoinen tai fysioterapeutti kun kaipaat apua tai hoivaa omaan tai läheistesi arkeen. omaan kotiisi arkielämän ja itsenäisen selviytymisen tueksi, tai tule jakamaan kanssamme virikkeiden Soita arkea jo tänään kysy lisää! rikastuttamaa Hoivakotija Harmoniassa.

Hyödynnä kotitalousvähennys Henkilökohtainen apu 26 € / tunti Pyydä edullinen tarjous ja kutsu palveluohjaajamme Kotihoiva tai kodinhoito 37 € / tunti tai palveluseteli! maksuttomalle kartoituskäynnille jo Kotikuntoutus tänään! 78 € / tunti

Debora Oy Kaupintie 10 00440 Helsinki

Toivakan kirkon kattomaalaukset olivat aikoinaan skandaali, jota käsiteltiin tuomiokapitulia myöten. Nykyään maalaukset ovat Toivakan merkittävin matkailunähtävyys.

TEKSTI OTSO KANTOKORPI KUVA MARIANNA HEIKKINEN

A

rkkitehti L.I. Lindqvistin suunnittelema, vuonna 1882 valmistunut keskisuomalaisen Toivakan uusgoottilainen kirkko korjattiin vuonna 1923 Alvar Aallon johdolla. Aalto suunnitteli kirkkoon uudet kattomaalaukset, jotka Aallon luonnosten mukaan toteutti W. Wahlroos. Maalausten aiheena oli messiaaninen näky: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon” ( Jes. 9:1).

Kirkon alaosa oli tummansävyinen ja katto vaalea. Kattoon maalattiin Aallon suunnitelmien mukaan muun muassa apostoleja ja enkeleitä.

1970-luvulla kattomaalaukset olivat päässeet huonoon kuntoon, ja maalausta rapisi katosta penkeille. Uusia alettiin suunnitella vuonna 1970 – tai joidenkin käsitysten mukaan suunnitelmat koskivat vanhojen maalausten entisöintiä. Piispantarkastuksen yhteydessä piispa Eero Lehtinen kehotti konsultoimaan muotoilija Yki Nummea, joka

Puh. 010 320 8833 info@debora.fi www.debora.fi

Lukumiehen kuvista valitettiin tuomiokapituliin. Valituksessa toivottiin ”ainakin Vapahtajan kuvan korjaamista.”

on tunnettu myös Tikkurilan uranuurtavan Joker-värikartan suunnittelijana. Kirkkovaltuusto antoi tehtävän kuitenkin kirkkohallintokunnan hoidettavaksi, ja se palkkasi paikallisen taidemaalarin Pellervo Lukumiehen (s. 1935).

Lukumies oli käynyt Suomen Taideakatemian koulua vuosina 1955–58 opettajanaan muun muassa Sam Vanni. Arvailla sopii sitäkin, kuinka paljon sopimuksen syntyyn vaikutti se, että Lukumiehen isä oli Toivakan pitkäaikainen (1937–67) kirkkoherra Kalle Lukumies. Oma vaikutuksensa on epäilemättä ollut Pellervo Lukumiehen tarjouksellakin: 4000 silloista markkaa olisi nykyarvoltaan vain noin 5800 euroa.

Lukumiehen tarjouskirjeen sanamuodosta voi päätellä, että taiteilijalla oli jo ketunhäntä kainalossaan: ”Kuviot vanhalta pohjalta, aiheiltaan ja hengeltään persoonani mukaan.”

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki B

9

Arviot Seurakunnan käsitys oli hieman toinen, kirkon asioita koskevassa sunnuntaikirjassa todetaan, että kyseessä on ”entisöiminen asiantuntijan mukaan”.

Kohu ja vaikeudet alkoivat heti. Työkin venyi.

Kirkkoneuvosto käsitteli asiaa 15.9.1972: ”Kattomaalausten käsittelyssä on liiaksi poikettu entisistä, joihin kuitenkin olisi pyrittävä, jonka vuoksi olisi saatava selvät luonnokset, joiden varassa voidaan päättää työn jatkamisesta.”

Kalle Lukumiehen seuraaja Leevi Vironmäki ei pitänyt näkemästään, ja Vironmäki ehdottikin kasettien maalaamista yksivärisiksi, koska entisöiminenkään ei enää olisi mahdollista. Kirkkovaltuusto päätti kuitenkin jatkaa Pellervo Lukumiehen kanssa, ja kirkkoherra jäi yksin.

Itse asiassa oli lähellä, ettei Toivakan kirkon 1820-luvulta peräisin oleva J.E. Lindhin alttarimaalauskin olisi muuntunut Lukumiehen kädenjäljeksi. Kirkkohallintokunta ehti jo antaa hänelle tehtävän, jota hän aloittelikin, mutta Museoviraston väliintulo esti hankkeen, ja virasto restauroi maalauksen virkatyönä.

Riidat etenivät tuomiokapituliin asti. Opettaja Helga Ilomäki teki 1.12.1973 valituksen, johon kirkkoneuvosto yhtyi. Tavoitteena oli ”ainakin Vapahtajan kuvan korjaaminen”. Asia ei edennyt, ja Toivakan kirkon poptyyliset kattomaalaukset valmistuivat. Kirkko saatiin käyttöön maalaustöiden päätyttyä 6.12.1973. Kirkkoherra Vironmäki otti ja lähti, koska hän ei halunnut saarnata Lukumiehen kuvien alla.

Mikä Jeesuksen kuvassa oli sitten liikaa? Lukumiehen pop-taiteesta vaikutteita saanut kuvakieli yrittää selvästikin tuoda hengellisen sanoman silloiseen nykypäivään. Pop-taiteessa oli kyse aikansa kuvan laajentamisesta populaarikulttuurin kuvastolla – vastoin korkeataiteen elitismiä. Monen tarkoitus oli tehdä kuvataiteesta samanlaista suosittua kulttuuria kuin musiikki.

Lukumiehen Jeesus on kuin päivitetty nuorisoversio. Totutun pitkätukkaisenakin hänen pukeutumisensa on pikemminkin kuin Suosikista: eriväriset parta ja tukka, pitkä punainen viitta ja torvilahkeiset raidalliset housut.

Ei pelkästään Jeesus herättänyt kohua. Lukumies kuvasi enkeleitä eri kulttuurien edustajana, ja varsinkin romanipuvussa esiintyvä, vahvasti meikattu enkeli oli monelle liikaa. Lukumiehellä ei kuitenkaan ollut tavoitteenaan rienaus. Hän oli ajatuksissaan aidosti kristillinen halutessaan muistuttaa siitä, että taivaassa oli sijaa kaikille etnisille ryhmille. Muut enkelit olivat pakanuuden enkeli, omakeksimä Kati Josefiina, kiinalaisenkeli ja egyptiläisenkeli.

”

Romanipuvussa esitetty vahvasti meikattu enkeli oli monelle liikaa.

Lukumies maalasi kattoon sekä raamatunlauseita että viittauksia kuvia selittäviin raamatunkohtiin. Esimerkiksi kuin suoraan jostain 1970-luvun muotikuvasta repäisty lierihattuinen ja aurinkolaseilla varustettu Kati Josefiina avautuu omalla tavallaan, kun avaa annetun kohdan (Luuk. 24: 18): ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.” Raamatunkohdassa viitataan toki toisiin tapahtumiin, ja epäilenkin Lukumiehen tarttuneen hieman humoristisesti vain ajatukseen ’näinä päivinä tapahtuneesta’.

Lukumies on urallaan muutenkin viljellyt huumoria, niin myös kirkkomaalauksissaan. Hän maalasi kahden nuotiolla paistettavan kalan lisäksi esille myös kahvipannun, koska oli sitä mieltä, että jos Jeesus olisi Genesaretinjärven sijaan ollut Suomessa, olisi hänelle kalansaalisihmeen jälkeen varmaankin keitetty nokipannukahvit.

Sama huumori näkyy myös Lukumiehen näkemyksessä Eevasta: tällä on verhonaan saunavihta.

Lukumies itse korostaa kuvaohjelmansa tulevan pelkästään Raamatusta ja sen tutkiskelemisesta. Hän myös katsoo ottaneensa huomioon Alvar Aallon alkuperäisen suunnitelman.

Taiteilijoiden näkemyksen mukaan toteutetut kirkkomaalaukset ovat tupanneet sekä olemaan aikanaan kiisteltyjä että sitten nousemaan klassikoiksi. Näin on käynyt Lukumiehellekin.

Lukumies on liittynyt samaan seuraan kuin Tampereen tuomiokirkon 1900-luvun alussa maalanneet Hugo Simberg ja Magnus Enckell.

Simbergin alastomia köynnöksenkantajia pidettiin aikoinaan kirkkoon sopimattomina.

Seuraajiakin on. Omat ongelmansa on ollut Hannu Väisäsellä, joka on siirtänyt problematiikan myös romaanin aiheeksi kirjassaan Taivaanvartijat (Otava 2013). Hän maalasi Kontulan Mikaelinkirkkoon Abloy-avaimen, jonka arkisuutta moni ensi alkuun vierasti – aivan vastaavasti kuin Lukumiehen kahvipannua.

Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Lukumies olisi kattomaalauksillaan lunastanut pysyvää paikkaansa taidehistoriassa, vaikka hänen muu uransa ei niin uratietoiselta ole koskaan vaikuttanutkaan.

Lukumies on pitänyt näyttelyitä harvakseltaan, ja häntä on myös omituisuudessaan totuttu sijoittamaan jo ITE-taiteilijoidenkin joukkoon, vaikka hän on akateemisesti koulutettu. Tämä lienee vahva todistus siitä, että Lukumiestä ei taideta vieläkään ihan kunnolla ymmärtää.

Onkin pakko tunnustaa, että vaikka olen tehnyt urani kuvataiteen parissa ja kuvitellut jo kaiken mahdollisen nähneeni, olin melko häkeltynyt, kun kävin tänä vuonna Toivakan kirkossa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Veljen on pakko todistaa väkevästi: Jokaisen vähänkin vakavissaan Suomen taiteen historiaa harrastavan on syytä ainakin kerran elämässään käydä Toivakan kirkossa. ■

Miten olla uskollinen omille näkemyksilleen?

ROMAANI Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat sisältää taiteilijan kehitystarinan. Päähenkilö Visa innostuu lukioikäisenä kuvataiteesta ja alkaa koulunkäynnin ja työn ohella opiskella Vapaassa taidekoulussa.

Romaani saa alkunsa 1950-luvulta, jolloin äitinsä kanssa kahdestaan asuva Visa hankkii lisätuloja elokuvateatterin paikannäyttäjänä. Sysäyksen maalaustarvikkeiden ostamiseen antaa elokuva Vincent van Goghista.

Sujuvasti etenevässä romaanissa kulkevat punaisena lankana Visan taideopinnot, tutustuminen Helsingin taidepiireihin ja pari vuotta kestänyt opintomatka Italiaan.

Teoksessa kuvataan myös Visan suhdetta äitiinsä ja sodassa kuolleeseen isäänsä, ystävyyttä masennusta potevaan Tapioon ja rakkautta Tapion sisareen Helmiin.

1970-luvulle tultaessa Visa on ammattitaiteilija, joka tempautuu mukaan taidepiirien poliittisiin kuvioihin. Hän törmää kuitenkin jatkuvasti siihen, miten olla taiteessa uskollinen itselleen ja omille näkemyksilleen.

Haahtela luo moniulotteisen taiteilijakuvan, jossa näytetään myös luovaan työhön liittyvä ahdistus ja ulkopuolisuus.

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat.

Otava 2017.

Hevilaulajan tie läpi masennuskausien ROMAANI Mokoma-yhtyeen laulaja Marko Annala on kirjoittanut romaanin Värityskirja, joka perustuu vahvasti hänen omaan elämäänsä. Annala kuvaa minämuodossa maalla asuvan teinipojan kehitystä hevimuusikoksi, joka vaipuu ajoittain syvään masennukseen.

Annala kirjoittaa esikoisromaanissaan muusikon taipaleesta suoraan ja kaunistelematta. Koulunkäynti on pakkopullaa, paljolti myös siksi, että häntä kiusataan yläasteella. Musikaalinen poika löytää onneksi hengenheimolaisia, ja soittaminen bändissä nousee ykkösasiaksi.

Ennen Mokomaa Annala soittaa parissa kokoonpanossa ja saa maineen rajuna lavaesiintyjänä. Nuorena hän myös juo tolkuttomasti, mutta raitistuu ennen kuin pahempaa tuhoa ehtii tapahtua. Se on viisasta senkin vuoksi, että Annala alkaa kärsiä yhä vaikeammista masennusjaksoista.

Viimeisin paha masennus iskee, kun Mokoma on suosion huipulla. Rankan keikkarundin ohella Annala on remontoinut kaksilapsisen perheen uutta asuntoa, mikä on vienyt voimat. Uupunut mies päättää jäädä lepäämään puoleksi vuodeksi, ja se auttaa häntä ensi kerran kunnolla tervehtymään.

Sairauslomalla Annala havahtuu siihen, miten hyvää tekee pysähtyä ja viettää rauhassa aikaa lastensa kanssa. Hän kuvaakin liikuttavasti isän ja lasten suhdetta, jota hän peilaa samalla omaan, osin hankalaankin isäsuhteeseensa.

Marko Annala: ­Värityskirja.

Like 2017.

Marjo Kytöharju

Kirkon kaunistukset osa 5: Hämeenkylän kirkko 75. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot Hietalahdenranta 13 00180 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Julkaisupäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta, AD, Mari Aarnio, Paula Huhtala, Juhani Huttunen

Hämeenkylän kirkon alttaritekstiilit ja kirjaliinat on tehty läpikuultavasta sideharsosta, jolle tekstiilitaiteilija Katri Haahti on kirjonut kuviot pellavalangoin.

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Tuire Sillanpää, 040 594 4204 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineisto­ päivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta ev.lut. seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoitteet Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle.

Osoitteet päivitetään automaat­ tisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessa on virhe tai et halua saada lehteä, ota yhteyttä osoiterekisteriin: osoitteet.espoo@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 8050 2600 osoitteet.helsinki@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-10 ja 12-13, 09 23402235 osoitteet.kauniainen@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 10-14, 09 512 3710 osoitteet.vantaa@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 830 6345

Jakelu Jäikö lehti tulematta?

Muuta palautetta jakelusta? jakelupalaute@kirkkojakaupunki.fi 09 23400 (vaihde)

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

Vihdintien ja Kehä kolmosen kainalossa seisoo Olli Pekka Jokelan suunnittelema, vuonna 1993 valmistunut Hämeenkylän kirkko, jota ei turhaan kutsuta taidekirkoksi. Jo kirkon suunnitteluvaiheessa sinne tilattiin kuvataiteilija Silja Rantasen ja kuvanveistäjä Martti Aihan työt, jotka taikovat kirkkosalin etuosaan Kristuksen kärsimystien 14 pysähdyspaikkaa. Tekstiilitaiteilija Katri Haahti suunnitteli kirkkotekstiilisarjan vuoropuheluun niiden kanssa.

Haahden suunnittelemat kasukat ja stolat ovat voimakasväristä samettia. Niiden vastapainona alttaritekstiilit ja kirjaliinat on tehty läpikuultavasta sideharsosta, jolle Haahti on kirjonut kuviot pellavalangoin.

– Karkean pellavalangan paksuus vaihtelee, joten se muistuttaa pensselin viivaa, hän perustelee materiaalivalintaa.

Alttari pukeutuu sideharsoon Tekstiilitaiteilija Katri Haahti käytti Hämeenkylän kirkon alttaritekstiileissä kehittämäänsä tekniikkaa, joka kiinnittää huomion poikkeuksellisuudellaan. teksti Laura Pörsti kuva Esko Jämsä

Sideharsotekstiilit ovat poikkeuksellisen näköiset, sillä Haahti on käyttänyt hartsia korostamaan pellavan värejä ja kovettamaan kankaat ohuiksi levyiksi. Tekniikka on taiteilijan itse kehittämä, ja hän työskenteli sen parissa aktiivisesti 1990-luvun alussa.

Näin ollen oli luontevaa soveltaa sitä myös kirkkotekstiileihin.

– Alttariliinoja suunnitellessani ajattelin Rantasen ja Aihan teosten kertomusta ja Jeesusta fyysisenä hahmona. Silmät, korvat, kädet ja sydämet ovat liinoissa kuin langalla piirrettyinä, anatomisesti mahdollisimman selkeinä kuvina, Haahti kertoo.

Kirjaliinoissa symboleina ovat taiteilijalle läheiset neljä peruselementtiä: maa, ilma, tuli ja vesi.

– Kirkkotekstiilien kuviomaailmoissa pyrin siihen, että katsoja voi tehdä niistä omat tulkintansa jopa omasta uskonnostaan riippumatta, Haahti sanoo. ■

Fingerpori Pertti Jarla

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki B

11

Twaarnaava piispa 55-vuotias Tapio Luoma on ollut Espoon hiippakunnan piispa helmikuusta 2012 lähtien. Sitä ennen hän työskenteli pappina Pohjanmaalla, viimeisimmäksi Seinäjoen kirkkoherrana.

Luoma on teologian tohtori, jonka väitöskirja käsittelee teologian ja luonnontieteiden suhdetta.

Ennen papin töitä ­Luoma oli kuuluttajana Yleisradios­sa. Hän on myös opiskellut yksinlaulua.

Luoma tunnetaan twaarnojen eli twiitattujen saarnojen taitajana. Niistä on julkaistu tänä keväänä kirja Ytimessä.

Tapio Luoma hiljentyy E-junassa matkalla Espoosta Helsinkiin.

Ainutkertainen matka Rukous tuo Tapio Luoman elämään ilmavuutta.

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

Puoliltapäivin E-junassa on hyvin istumapaikkoja. Kokoukseen matkalla oleva Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma nousee junaan Espoon asemalta.

Matka Helsinkiin kestää 25 minuuttia, ja yhtä kauan kestää piispan rukous. Se noudattaa useimmiten samaa kaavaa.

Alkuun uskontunnustus, spontaaneja rukoushuokauksia mielen päällä olevista asioista ja Isä meidän -rukous. Itselleen Luoma pyytää viisautta, voimaa ja rauhaa. Esirukouksessa hän muistaa perhettään, sukulaisiaan ja ystäviään, sitten hiippakuntansa seurakuntia ja ihmisiä ja vielä koko kirkkoa ja päättäjiä. Kirkon yhtenäisyys ja maailmantilanne askarruttavat Luomaa, joten niistäkin hänellä on tapana mainita Jumalalle.

Kesäinen maisema vilistää ohi. Pysähdellään pienillä asemilla. Välillä radanvartta värittävät graffitit. Piispa istuu hiljaa. Toisin kuin monella kanssamatkustajalla, hänellä puhelin pysyy taskussa. No, toisinaan hiljentyminen on hankalaa, ja puhelintakin tulee vilkuiltua, kunnes hän vähän tuskastuu ja tajuaa, että hänen ei ole juuri nyt pakko tehdä niin.

Jos hiljentyminen jää väliin, Luoma huomaa sen aika nopeasti. Asiat muuttuvat kaoottisemmiksi. Tila omassa mielessä kapenee. Kun on kovat paineet tai huolia, ahtauden tuntee koko ruumiissa. Silloin hiljentyminen vie ulottuvuuteen, jossa ei ole mitään rajoja – ja sellainen tilan tuntu on todellisempi kuin hetkellinen ahtaus. Rukous tuo elämään ilmavuutta. Sen avulla pystyy hengittämään ja näkemään yksittäiset hetket osana laajempaa kokonaisuutta.

Junalla tai bussilla matkustaminen on Luomalle yksi tapa ihastella ihmisten ainutlaatuisuutta ja elämän monimuotoisuutta. Jokainen matkalainen kantaa mukanaan omaa historiaansa ja kokemuksiaan. Ryhmän kokoonpano vaihtuu jokaisella pysäkillä. Juuri samat ihmiset eivät luultavasti enää koskaan tule olemaan samassa paikassa koolla. Yhdessä kuljetaan palanen matkaa.

Mitä tapahtuisi, jos Luoma itse ja kaikki kanssamatkustajat kokisivat herätyksen? Herätystä piispa nimittäin on viime aikoina usein rukoillut. Ei tarvitse säikähtää: ei hän odota kaatuilua, kielilläpuhumista tai kovaäänisiä palopuheita.

Se herätys, jota hän toivoisi, on havahtumista Jumalan todellisuuteen, siihen, että aistein hahmotettavan maailman rinnalla ja sisällä on toinen todellisuus, joka antaa meille mahdollisuuden kokea yhä syvemmin elämän merkityksen ja rikkauden. Sellainen havahtuminen näkyisi ja tuntuisi. Kovuuden ja itsekeskeisyyden kupla puhkeaisi, tilalle tulisi nöyryyttä ja empatiaa. ■

Halveksiminen tappaa keskustelun ”Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.” Sanat ovat Sananlaskujen kirjan viisautta. Ne on kirjattu lähes 3000 vuotta sitten aivan toisenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin nyt on. Silti ne ovat yhä ajankohtaisia. Lyhyessä raamatunjakeessa on kuvattu kaksi ilmiötä, jotka tekevät yhteiskunnasta kovan ja jakaantuneen: lähimmäisen halveksiminen ja piittaamattomuus huono-osaisista.

Kysymyksessä on myötätuntovaje.

Suomessa eletään harvinaisen polarisoitunutta aikaa. Oli kysymys

politiikasta, uskonnosta tai suhteesta maahanmuuttajiin, kaikki näyttävät avoimesti ja vihamielisesti halveksuntansa toisinajatteleviin. Maa on täynnä leirejä ja kuplia, joista käsin huudellaan naapurileiriin.

Lähimmäisen halveksiminen tappaa avoimen keskustelun. Siksi tärkeät kysymykset tasa-arvoisesta avioliitosta, naispappeudesta tai maahanmuuttajien määrästä uhkaavat jäädä käsittelemättä.

Aito keskustelu kuolee.

Tunnistan synnin omakseni.

Suhtautumiseni, esimerkiksi homokysymyksessä Raamattua kirjaimellisesti tulkitseviin, on luul-

istock

Taivaan tähden

13.8.

tEKSTI Kaisa Halonen kUVA Sirpa Päivinen

Saattaa vaikuttaa siltä, että siinä on melkoinen lista asioita muistettavaksi ja mielessä lausuttavaksi, mutta loppujen lopuksi sanat ovat toisarvoisia. Olennaisempaa Luomalle on taju siitä, että hän on Jumalan seurassa.

tavasti halveksimista. Saman piirteen löydän asenteissani maahanmuuttokriittisiin.

Sananlaskujen viisaus on lakonisuudessaan vastaansanomaton.

Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii. Siitä ei pääse kuin tunnustamalla syntinsä. Ja tekemällä parannusta.

Olli Valtonen

12 B Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Gurun opissa Luottamuksen harjoitus

Ohjaajana François de Fénelon François de Fénelon syntyi köyhtyneeseen aatelissukuun 6.8.1651 Lounais-Ranskassa. Hän opiskeli jesuiittojen opastuksella ja valmistui papiksi 24-vuotiaana. Myöhemmin hänestä tuli piispa, jonka kuningas Ludvig XIV karkotti Cambraihin, Ranskan pohjoisosiin, koska hän oli kirjoituksissaan arvostellut kuningasta tämän itsevaltaisesta tavasta hallita maata. 1700-luvun alussa Cambraista tuli taistelutanner, kun Euroopan hallitsijasukujen välille syntyi sota. Tiet täyttyivät sotaa pakenevista ihmisistä ja haavoittuneista sotilaista. Fénelon ei jäänyt toimettomaksi. Hän auttoi niin pakolaisia kuin haavoittuneita sotilaitakin. Sotavankeja hän kohteli hyvin. Fénelonin kirjeet on hengellisen kirjallisuuden klassikko, joka on käännetty myös suomeksi.

Meidän on vaikea pysyä siinä, missä olemme. Haikailemme melkein aina jonnekin muualle. 1600–1700-luvulla elänyt ranskalainen piispa François de Fénelon sanoo meille: On suuri lahja löytää rauha siitä, että suostuu olosuhteisiinsa. Jos haluat syvyyttä elämääsi, et voi aloittaa huomisen teoista, vaan niistä asioista, joiden keskellä juuri nyt olet.

Fénelon oli harvinaislaatuinen piispa. Sodan kauhujen keskellä hän muutti piispanpalatsinsa majataloksi ja kartanon pihat ja puutarhat pakolaisten ja eläinten turvapaikaksi. Pappisseminaarin tiloista hän teki haavoittuneiden sotilaiden sairaalan.

Fénelon kirjoitti paljon. Parhaiten hänet tunnetaan sielunhoidollisista kirjeistään. Vaikka ne oli kirjoitettu aatelisille, niiden elämänohjeista löytää apua kuka tahansa, joka miettii, miten löytää arjen keskellä tilaa ru-

Varaa puoli tuntia aikaa. Kävele ulkona luonnossa, kuuntele askeleitasi ja rauhallista hengitystäsi.

Tai istu hiljaa paikallasi ja katsele edessäsi olevaa maisemaa.

Ajattele, että hengityksesi on luottamuksen harjoitusta. Annat itsesi Jumalan käsiin.

Päästä jokaisella uloshengityksellä irti huolestasi ja levottomuudestasi. Juuri nyt et suunnittele mitään. Et takerru virheisiisi. Juuri nyt ei ole syytä katkeroitua. Jätät kaiken Jumalalle.

Juuri nyt, tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitset. Nouse, ja lähde tekemään sitä, mitä tänään saat tehdä.

Käytä nykyhetki hyvin Fénelon neuvoo, miten elää rauhassa ahdistumatta tulevaisuudesta. teksti Lauri Maarala kuva Matti Pikkujämsä

koukselle ja miten Jumalan huolenpito näkyy elämässä.

Erästä levotonta ja häilyväistä kreivitärtä Fénelon neuvoo olemaan ajattelematta kaukaisia tapahtumia ja välttämään kuumeista toimeliaisuutta. Hän muistuttaa, ettei kukaan tiedä tulevasta, eikä kukaan voi taata, miten kauan yhden hetken lohdutus jatkuu.

Ei kannata tavoitella suurta antautumista tosi olevaiselle tulevaisuudes-

sa, sillä hetki hetkessä tapahtuva päivittäinen sisäinen antautuminen on jotain paljon todellisempaa. Nykyhetkessä opit, mitkä asiat riippuvat sinusta ja mitkä Jumalasta.

Meidän täytyy jättää Jumalalle kaikki sellainen, mikä riippuu hänestä, ja pysyä uskollisena kaikessa siinä, mikä riippuu meistä, Fénelon kehottaa. Sisäinen ja ulkoinen levottomuus vähenevät, kun opit tekemään eron näiden kahden välillä.

Kaikki ei riipu sinusta. Kaikki paha ei tapahdu sinulle eivätkä kaikki ikävät asiat ole aina toisten syytä. Et pysty muuttamaan toisten taipumuksia, ja omissasikin on kestämistä. Mitä siis voit tehdä? Fénelon vastaa: Tyydy siihen, että suoritat kiihtymättä sen vähän, mikä sinusta riippuu, ja anna kaiken muun olla, ikään kuin sitä ei olisikaan.

Luottamuksen esikuvaksi Fénelon nostaa Vanhan testamentin profeetta Elian, jonka piti piiloutua erämaahan, jossa korppi toi hänelle joka päivä leipää. Korppi ei olisi ehkä tullut, jos Elia ei olisi luottanut siihen.

Se, että opit joka hetki antamaan itsesi Jumalan käsiin, on todellista luottamusta. Se on sielunrauhaa epävarmuudessa, jossa ei voi tietää, mitä huominen tuo. Syö siis rauhassa joka päivä leipäpala, jonka korppi sinulle tuo, Fenelon kirjoittaa. Huominen pitää huolen itsestään.

Päivä ja hetki, jotka elät, eivät ole sinun – ne on annettu sinulle. ■

3×

runoilijan hauta

Tommy Tabermannin tuhkat on siroteltu Kuusilehtoon.

Saima Harmajan haudalla on runotar lyyran kanssa.

Eino Leinoa on muistettu kukkasilla ja kolikoilla.

Tommy Tabermann

Saima Harmaja

Eino Leino

Rakkauden apostoliksikin kutsuttu Tommy Tabermann (1947–2010) kirjoitti avoimen tunteellisia ja nolostelemattoman eroottisia runoja ja käytti ihan pokkana sellaisia nykyrunoudessa pannassa olevia sanoja kuin rakkaus, sydän, kaipaus, elämä ja kuolema. Koko kansan julkkis Tabermannista tuli viimeistään television Uutisvuodon myötä. Suosio vei hänet myös eduskuntaan vuonna 2007. Tabermannin hautaa Hietaniemestä on turha etsiä, sillä hänet on tuhkattu ja tuhka siroteltu Kuusilehdon sirottelualueelle lähelle merta. Runoilijasta muistuttaa vain pieni nimikyltti kivipaadessa monien muiden joukossa.

23-vuotiaana tuberkuloosiin kuollut Saima Harmaja (1913–37) sopii täydellisesti myyttiin kärsivästä, sydämensä särkeneestä ja kutsumustietoisesta runoilijasta. Osan kunniasta saa runoilijan ­äiti Laura Harmaja, joka tyttärensä kuoltua julkaisi samoissa kansissa tämän runoja, kirjeitä ja kokonaisuuteen sopivia katkelmia päiväkirjoista. Nyt äiti lepää samassa haudassa tyttärensä kanssa.

Harmajan runoja näkee usein siteerattavan kuolinilmoituksissa. Varsinkin elämänsä lopulla, pitkään sairastelleena, hän kirjoitti kuolemasta sylinä, rauhan ja vapautuksen tilana.

Veikkaisin, että tässä lepää Suomen rakastetuin runoilija. Eino Leinon (1878–1926) haudalla kuihtuu luonnonkukista solmittu seppele. Kivelle on jätetty kolikoita. Leinon runoista voi lukea kiihkeää elämänjanoa ja vapaudenkaipuuta. Tummempana virtana kulkee taju kaiken katoavaisuudesta. Ehkä siksi myös hän on kuolinilmoitusten ikisuosikki.

Tosin kaikki Leinon nimissä kulkevat tekstinpätkät eivät ole häneltä peräisin. Leino oli paitsi runoilija, myös lehtimies, kriitikko ja suomentaja. Yksityiselämään mahtui kolme avioliittoa, muita naissuhteita ja pitkiä ravintolailtoja.

Teksti ja kuvat Kaisa Halonen

MENOT 11. 8 . – 24.8.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–14, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Maksuttomat kesäkahvit torstaisin 24.8. asti klo 13–14.30.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 20–23.

Konfirmaatiomessu Holma 2, la 12.8. klo 11. Hans Tuominen, Tiina Palmu, Liisa Pietilä, Liisa Juusela, Riikka Jäntti.

Konfirmaatiomessu Rautalampi 2, su 13.8. klo 12. Sari Kokkonen, Nina Häkkinen, Rasmus Simell, Juha Paukkeri.

Seurat, Esikoiset ry su 13.8. klo 15.

Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18.

Perhekerho keskiviikkoisin alkaen 16.8. klo 9–12.

SPR:n verenluovutus pe 18.8. klo 13–19.

Messu su 20.8. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Riikka Jäntti.

Seurat, Esikoiset ry su 20.8. klo 15–19.

L10 T-koulutus alkaa Hakunilan kirkolla 27.8. Koulutus perustuu Luukkaan evankeliumin 10. lukuun.

Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon p. (09) 830 6500.

Ensimmäistä kertaa äidiksi –ryhmä. Kokoontumiset tiistaisin 12.9.– 31.10, klo 13–14.30. Tiedustelut Liisa Pietilä p. 050 337 7312.

Arkiretriitti torstaisin 21.9.–26.10. klo 16.30.–18. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Tiina Palmu p. 050 356 5715, tiina.palmu@evl.fi tai mirja.jalo@evl. fi. Päästä irti kaikista huolista ja mielessä risteilevistä ajatuksista.

Tunnista mitä juuri nyt kaipaat ja kerro se Jumalalle. Huokauskin kuullaan.

Ilmoittautuminen Päiväkerhoon 3–6-vuotiaille, voi ilmoittautua kerhopisteessä tai kirkkoherranvirastossa tai puhelimitse, p. 09 830 6500/virasto, Hakunilantie 48 (avoinna ma-to klo 9–16). Päiväkerho kokoontuu Hakunilan kirkolla tiistaisin ja perjantaisin klo 9–11.30. Kerho

maksaa 72 e/lukukausi. Mikäli kerhoon osallistuu vain kerran viikossa, lukukausimaksu on 40 e.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Maksuttomat kesäkahvit tiistaisin 29.8. asti klo 13–14.30.

Messu su 13.8. klo 10. Hans Tuominen, Riikka Jäntti.

Messu su 20.8. klo 10. Tuomo Kahenvirta, Riikka Jäntti.

Torstaimesta torstaisin 24.8. alkaen klo 14–15.30. Tarjolla välipalaa ja mukavaa puuhastelua alakouluikäisille lapsille.

MUUALLA Pyhän Laurin vaellus la 12.8. Vaellus Pyhän Laurin kirkolle lähtee Hakunilan kirkolta klo 11. Lisätietoja antaa Tytti Pietilä p. 050 511 2955. Matkan pituus on n. 8 km. Ota mukaan vesipullo ja evästä. Vaelluksen päätteeksi Pyhän Laurin kirkossa Agricola -messu klo 14. Illalla keskiaikaiset pidot kirkon ympäristössä. Lutherin pidot ovat osa Helsingan keskiaikapäivää ja reformaation merkkivuoden juhlintaa Vantaalla. Ennen Lutherin pitoja Helsingin pitäjän kirkonkylässä pääsee koko perheen voimin kokeilemaan jousiammuntaa, tutustumaan keskiaikaiseen Vantaaseen, osallistumaan piknik-konserttiin ja tekemään ostoksia keskiaikaisilla markkinoilla. Lutherin pitojen kattaukset järjestetään klo 17, 19 ja 21. Yksi kattaus kestää noin tunnin.

Illallisen hinta on vantaalaisille 10 euroa ja muille 20 euroa. Liput myynnissä 11.8. saakka osoitteessa holvi.com/shop/brq.

Perhekahvila torstaisin 17.8. alkaen klo 9–11. Kolohongan ostoskeskuksessa os. Itäinen Valkoisenlähteentie 19.

Perheiden sporttipäivä la 19.8. klo 15–18, Hakunilan Urheilupuistossa.

Liikunnallista aktiviteettia kaikenikäisille ja -kuntoisille.

Kartanon kesä – Suomi 100 v. su 20.8. klo 12–16, Hakunilan kartanolla ohjelmaa eri vuosikymmeniltä.

Seurakunnan vuosi on 2017 teemalla Reformaatio 500 v. Seurakunnan pisteellä voi ottaa selfien pahvi-Lutherina, osallistua Luther-visaan, laulaa hengellisiä lauluja/virsiä eri ajoilta sekä lukea eri-ikäisiä ja -kielisiä Raamattuja.

Kuunloiste- ja Aurinkotanssi -kuorot 6–14-vuotiaille lapsille aloittavat 23.8. Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 15–15.45. Tarvittaessa Aurinkotanssin harjoitukset jatkuvat klo 16. Kuoroihin ei tarvitse ilmoittautua. Tieduste-

lut riikka.jantti@evl.fi Pihamuskari keskiviikkoisin 23.8.– 6.9. klo 16–16.30. Pyhän Annan lastenkirkon pihapiirissä.

Iltapäiväkerho lähinnä ekaluokkalaisille koulupäivinä klo 17 saakka.

Kerhomaksu 100–130 euroa kuukaudessa. Kerho toimii Kolohongan ostoskeskuksessa.

KASTETTU Hilla Helga Matilda Härkönen, Hugo Veikko Tonteri, Iiro Matias Juhani Turpeinen

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Mikko Antero Linke ja Satu Anniina Kaskela, Jani-Kenneth Ensio Lundahl ja Marika Anneli Vihervuori, Toni Mikael Mäkelä ja Sanna Maria Mäkelä, Juho Santeri Ronkainen ja Heidi Maria Kokkila, Miska Matias Turpeinen ja Laura Johanna Lähteenmäki.

HAUTAAN SIUNATTU Eila Hellin Immonen 91 v, Raija Hillevi Weltner 88 v, Veikko Uolevi Valdemar Henriksson 84 v, Arja Kaija Lehtola 78 v, Anja Marjatta Niskanen 77 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Kesäaikana ti klo 9–11, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Messu su 13.8. klo 10. Katja-Maaria Vilén, Miika Koistinen ja Hannu Lehtikangas.

Yhteisen pöydän hävikkiruoan jako ke 16.8. klo 11–12. Hämeenkylän kirkon seurakuntasalissa.

Lammenrantajumalanpalvelus su 20.8. klo 10. Jukka Nevala, Katja-Maaria Vilén ja Hannu Lehtikangas. Jumalanpalvelus luonnon keskellä, Lammaslammen rannalla.

Lampi sijaitsee Länsi-Vantaalla, Pähkinärinteen kaupunginosassa.

Kahvitarjoilu.

Perhekerhojen syyskausi käynnistyy. Kirkon perhekerho ke 23.8.– 13.12. klo 9.30–11.00. Perhekerhot kutsuvat lasten kanssa arkea kotona viettäviä yhteen. Hartaus, ohjelmaa

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki

7

ja pientä tarjoilua. Sydämellisesti tervetuloa.

Yhteisen pöydän lounas ke 23.8. klo 11–12.30. Hävikkiruoasta valmistettu lounas. Lounas on maksuton ja avoin kaikille. Seurakunnan työntekijät ovat tavattavissa ruokailun aikana.

Muutoksesta minuksi -kurssi to 31.8. alkaen. Kokoontuminen järjestetään joka toinen viikko torstaisin klo 18–20. Viimeinen kokoontuminen on to 30.11. Kurssi on vertaisryhmä syövän sairastaneille. Kurssille haetaan 15.8. mennessä. Lisätietoa nettisivuillamme.

Naisten ilta: Kaunis ja kipeä elämä - Naiset Raamatussa ja tänään. pe 15.9. klo 17– 21.30. Ilta on tarkoitettu eri-ikäisille naisille. Pohdimme elämän kauneutta ja kipeyttä ja peilaamme kokemuksiamme Raamatun naisten elämään. Luvassa on myös salaattibuffet ja hemmottelua.

Ruokailumaksu 5 e. Ilmoittaudu pe 8.9. mennessä pastori Jarna Wikströmille. Lisätietoa nettisivuillamme.

tumaan ovat myynnissä 11.8. asti.

Illallisen hinta on vantaalaisille 10 euroa ja muille 20 euroa. Lisätietoa nettisivuillamme: hameenkylanseurakunta.fi > tapahtumat.

Kuninkaan ilta pe 8.9. klo 18–21.

Vuosaaren kirkolla. Lähde mukaan tutustumaan Vuosaaren kirkkoon ja Kuninkaan iItaan. Luvassa on sanaa, rukousta ja ylistystä. Ilmoittaudu pe 1.9. mennessä pastori Jarna Wikströmille. Lisätietoa nettisivuillamme.

Senioritoiminnan retki Turkuun la 30.9. Retkelle lähdetään klo 9 Hämeenkylän kirkolta. Retkeen sisältyvät mm. hartaus Turun Mikaelin kirkossa, ruokailu ja ”Viimeinen laiva” -musikaaliesitys Turun kaupunginteatterissa. Paluu on noin klo 19. Retkelle ilmoittaudutaan 1.9. mennessä Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherranvirastoon.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO

AVIOLIITTOON KUULUTETTU

Kenian lähetyspiiri to 17.8. klo 11.

Perhekerhojen syyskausi käynnistyy. Vapaalan perhekerho ti 22.8.

–12.12. klo 9.30–11. Perhekerhot kutsuvat lasten kanssa arkea kotona viettäviä yhteen. Hartaus, ohjelmaa ja pientä tarjoilua. Sydämellisesti tervetuloa.

Mika Aleksi Ruokonen ja Iiris Elisa Pohjatalo.

LAMMASPOLKU 1 Perhekerhojen syyskausi käynnistyy. Pähkinärinteen perhekerho pe 25.8. –15.12. klo 9.30–11. Perhekerhot kutsuvat lasten kanssa arkea kotona viettäviä yhteen. Hartaus, ohjelmaa ja pientä tarjoilua. Sydämellisesti tervetuloa.

MUUALLA Pyhän Laurin vaellus la 12.8. klo 9–16. Vaellukseen kuuluu kuusi reittiä, jotka vaihtelevat pituudeltaan. Vaelluksella pääsee kulkemaan kaupunkimaisemissa ja luonnon keskellä. Kaikki reitit saapuvat Pyhän Laurin kirkolle, jossa järjestetään keskiaikainen Mikael Agricolan messu klo 14. Tarjolla on myös muuta ohjelmaa ja pientä purtavaa.

Mukaan hyvät kengät tai polkupyörä.

Tapahtuma on ilmainen. Lisätietoa tapahtumasta: hameenkylanseurakunta.fi > tapahtumat.

Lutherin pidot la 12.8. klo 17–22.

Pyhän Laurin kirkolla. Tapahtumassa on keskiaikainen pitopöytä, musiikkia ja mukana kulkee myös itse Martti Luther. Pidoissa on kolme tarjoilua klo 17, 19 ja 21. Liput tapah-

Menokasvo

Luonto yhdistää eri uskontoja

KASTETTU Viivi Aleksandra Piippo, Emil Jeremia Niemelä.

HAUTAAN SIUNATTU Olavi Edvard Kotkavuo 96 v, Aulis Sakari Ronkainen 93 v, Leila Pirjo Annikki Lahti 77 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6550. korson.seurakunta@evl.fi. korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554.

Diakoniapäivystys kesällä ti ja to klo 11–12, p. 050 5736376.

Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Holma 7 konfirmaatio la 12.8. klo 11.

Jani Vanhala ja Airi Saloniemi.

Messu su 13.8 klo 10. Pirkko Yrjölä, Tuula Paasivirta ja Airi Saloniemi.

Musiikissa avustaa Kaija Välimäki.

Kirkkokahvit.

Iltarukouspiiri ke 16.8. ja 23.8. klo 18.00 kirkon kappelissa. Lisätietoja Heikki Toivonen p. 050 304 9485.

Messu su 20.8. klo 10. Riikka Wikström, Sanna Heikurinen ja Jussi Salonen. Kirkkokahvit.

Millä tavoin tapahtuma on meditatiivinen?

– Luonto auttaa rentoutumaan. Sen hajut, värit ja tuoksut rauhoittavat mieltä. Taideteosta ei kannata lähestyä vain älyllisesti. Sitä kannattaa tulla katsomaan ja siitä saa nauttia.

Zen-buddhalainen Mitra Virtaperko, mitä on luvassa Suomen luonnon päivän meditatiivisessa illassa?

– Olemme valmistelleet viiden hengen taideteoksen.

Teosta ovat tehneet kanssani Pekka Y. Hiltunen ja Laura Maria Latikka sekä muusikot Elisa Heikkinen ja Ville Haavisto. Luvassa on vuorotellen musiikkia, runoa ja puhetta.

ESKO JÄMSÄ

Miksi teemaksi on valittu luonto?

– Pohdimme, mikä yhdistää kaikkia suomalaisia riippumatta elämänkatsomuksesta. Sellainen asia on luonto. Emme ole luonnosta erillisiä, vaan olemme osa sitä. Jos koko maailma olisi yksi ruumis, ihminen olisi vain suuren ruumiin pikkuvarpaan kynnenpalanen. Ihminen ei voi voida hyvin, jos muut ruumiinosat kärsivät.

A

Mitä odotat tapahtumalta?

– Odotan päivää innolla. Minä ja Pekka olemme jo aiemmin käyneet dialogia. Olemme tarpeeksi erimielisiä, mutta kiinnostuneita toistemme näkökannoista. Toimimme yhdessä, mutta olemme erilaisia. Etsimme sitä, mikä meidät yhdistää.

– Kristinuskossa ja zen-buddhalaisuudessa yhteistä on ajatus ykseydestä. Kristityt ovat yhtä Jeesuksen kanssa. Zen-buddhalainenkaan ei ole yksinäinen tiili, vaan on yhteydessä kaikkiin ja kaikkeen.

TARMO YLHÄVUORI Suomen luonnon päivän meditatiivinen ilta la 26.8. klo 19 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa.

MENOT 11. 8 . – 24.8.

8 a Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Perhekerho ma 21.8. klo 12–15 lapsija perhetyöntiloissa.

Vauvamuskarit alle 1-vuotiaille Korson kirkolla keskiviikkoisin 23.8.

– 27.9. Muskarissa käydään läpi vauvan hoivahetkiin sopivia niin uusia kuin tuttujakin lauluja liikkuen, leikkien ja lorutellen. Vauvamuskareihin Ilmoittautuminen ke 16.8. klo 9 alkaen Erja Lindholmille puhelimitse p. 044 422 0499. Vauvamuskariryhmien ajat: 0-6 kk ryhmä klo 12.00–12.30 ja 6 kk-1v. ryhmä klo 13.00–13.30.

Ankkabarock-festarit 25.–27.8.

Korson kirkossa. Tarkempia tietoja: ankkabarock.fi / facebook: ankkabarock

Rekolan pyhän Andreaan kirkko

Venuksentie 4 Perhekerho ti 22.8. klo 9–11.30.

Messu ja konfirmaatio su 13.8. klo 10. Arto Nuutinen, Noora Hultin.

Perheiden avoin olohuone alk. 14.8. ma, ti, to, pe klo 9-14. Eri-ikäisille lapsille yhdessä aikuisen kanssa.

Leikkiä, askartelua, lehtiä ja kahvia.

Nikkaristien tapaaminen ma 14.8. klo 14-15.30. Toiminnasta kiinnostuneiden tapaaminen. Nikkaristit ovat vapaaehtoisia, jotka tekevät maksutta pieniä kotiaskareita (lampunvaihto, taulujen kiinnitys, huonekalujen kokoamisia jne.) Yht.hlö. Irma Liljeström 050 553 8459.

Messu su 20.8. klo 10. Ben Ahlroos, Noora Hultin.

Diakoniakahvila ti klo 9–11. Maksuton aamupala.

Silmukkasiskot-käsityöryhmä ke klo 9.30.

Tenavanikkarit 5-7 vuotiaille 14.8.– 9.10. klo 14. Ilm. Petri Piirainen 050 5736328.

Vapaaehtoistoiminnan peruskurssi 20.9.–11.10. klo 17.30-20 kaikille vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Lisätietoja ja ilm. raili.welin@ gmail.com tai eija.pulkkinen@vantaa.fi tai irma.liljestrom@evl.fi, 050 553 8459 tai saana.tourunen@evl.fi.

MUUALLA

Asolan seurakuntatalo

Saturnuksen päiväkodin avoin toiminta. Seurakunnan työntekijä mukana kohtaamassa perheitä keskiviikkoisin alk. 16.8. klo 8.30 -11 (Kaakkoisväylä 8, 01480 Vantaa).

Pyhän tanssin retriitti 1.–3.9. Heponiemen Hiljaisuuden keskuksessa, Heponiementie 21, 09210 Karjalohja.

Pyhä tanssi on meditatiivista liikettä ja hiljaisuutta, rukoilemista koko keholla. Ohjaajina pastori Elina Jokipaltio ja diakonissa Pia Olkkonen. Retriitin hinta 295 e/hlö, sisältää täyshoidon, ohjauksen ja majoituksen 1-hengen huoneessa, jossa suihku, wc ja liinavaatteet. Ilmoittautumiset: http://www.hdl.fi/fi/heponiemi/tapahtumakalenteri/1

Asolantie 6, p. 050 573 6329 Avoimet ovet perheille alk. 15.8. tiistaisin klo 9–12. Eri-ikäisille lapsille yhdessä aikuisen kanssa. Leikkiä, laulua ja askartelua.

Narsistien uhrien tukiryhmä to 17.8. klo 18–20. Vertaistukiryhmä.

Ohjaaja Iida Narsistien uhrien tuki ry:stä.

Puutarhapiiri ti 22.8. klo 18–19.30.

Asiaa parvekeviljelystä puistokierroksiin. Ohjaaja hortonomi Tuovi Lehtinen.

Asolan silmukat -käsityöryhmä alk.

24.8. torstaisin klo 16–18.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

Nikinmäen seurakuntakoti Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 24.8. klo 9–11.30.

Seurakuntakoti Mikael

KASTETTU Isla Ada Ofelia Kamula

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Marko Juha Fredrik Kuosmanen ja Jenni Marje Elise Savolainen, Niko Markus Kaakko ja Mia Marika Hinkkanen

HAUTAAN SIUNATTU Kari Johannes Kummunmäki 68 v

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15, rekolan.seurakunta@evl.fi. rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ti klo 11–14 ja to 10.8. klo 11– 14. 21.8. alk. ma-ti klo 11–14, Asolan seurakuntatalossa 17.–24.8. to klo 11–14 p. 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11, Asolan seurakuntatalolla to klo 9–11.

Ajanvaraus ti ja to klo 9–10 p. 09 8306706 rekola.diakonia@evl.fi

MUUALLA Hanna-rukouspiiri ma 14.8. klo 18.

Tutustutaan naisten elämään eri maissa sekä rukoillaan naisten ja tyttöjen puolesta. Kokoonnutaan Lampirannalla os. Tertunkuja 4 B Vapaaehtoistoiminnan peruskurssi 20.9.–11.10. klo 17.30–20. Kaikille vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Lisätietoja ja ilmoittautuminen raili.welin@gmail.com, eija. pulkkinen@vantaa.fi, irma.liljestrom@evl.fi, p. 050 553 8459 tai saana.tourunen@evl.fi.

Kastettu Anton Eero Ilmari Korhonen, Daniel Christian Räsänen, Ilja Daniel Suomalainen, Noel Anton Young, Lennart Lauri Allan Korpi, Luca Daniel Juhani Joensuu, Benjamin Alvar Antti Puurunen, Vivia Rauha Huuskonen, Nella Aada Olivia Sankola, Mette Jessica Saarela.

Avioliittoon kuulutettu Petri Juhani Jaakola ja Satu Pauliina Juutinen, Timo Matti Juhani Havukoski ja Katja Outi Hauhio, Jere Johannes Ojala ja Tea Annika Kiiskinen, Teemu Mikael Tukiainen ja Miili Ottilia Suuronen, Aska Nita Eveliina ja Pavlov Sergei.

Hautaan siunattu Heikki Juhani Vahaluoto 72v, Tauno Mikael Mikkola 80v, Jouni Johannes Viemerö 59v, Matti Ilmari Ahonen 84v, Tuula Anneli Salmi 72v, Eliisa Birgitta Mähönen 57v, Seppo Kuller-

vo Laine 73 v, Erkki Olavi Timonen 85v, Laila Sylvia Rahikainen 75v, Pentti Johannes Roivainen 84v, Pulmu Helena Jääskeläinen 76v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B,​avoinna arkisin klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Tilavaraukset arkisin klo 9–15 p. 09 830 6226 Päivystävä pappi arkisin klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs.) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma ja to klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs.) p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Opas paikalla kesän ajan arkisin klo 12.30–20.

BRQ Vantaa: Elisabeth Jacquet de la Guerren muotokuva to 10.8. klo 19. Lisät. ja lipunhinnat www.brq.fi.

BRQ Vantaa: Wienin valloittajat pe 11.8. klo 19. Lisät. ja lipunhinnat www.brq.fi.

Helsingan keskiaikapäivä la 12.8. klo klo 9–18. Päivään kuuluu mm. opastettuja kierroksia, jousiammuntaa, poniratsastusta, myyntikojuja, piknikkonsertti ja lasten askarteluja.

Päivä jatkuu iltaan ohjelmallisilla Lutherin pidoilla, joissa syödään keskiaikaiseen tyyliin ja kuullaan illallisen seassa mielenkiintoisia yksityiskohtia ajan elämästä. Pitojen isäntänä toimii Esko M. Laine, musiikista huolehtivat Ute Goedecke ja Per Mattson sekä Ensemble Gamut.

Liput illallispitoihin verkkokaupasta www.brq.fi. Lliput vantaalaisille 10e,muille 20 e. Lisätiedot koko Keskiaikapäivästä. www.vantaanseurakunnat.fi ja Facebook: Helsingan keskiaikapäivä.

Mikael Agricolan messu la 12.8. klo 14, Jaakko Hyttinen, Samppa Laakso.

Historiallisten messujen sarja jatkuu ensimmäisellä suomenkielisellä messulla. Messu toteutetaan keskiaikaiseen tapaan Agricolan messukirjan (1549) ja Jaakko Finnon virsikirjan (1583) mukaan. Mukana Corvus Laurencij –kuoro. Messu on osa Helsingan keskiaikapäivää.

Piknik-konsertti la 12.8. klo 14, Pappilan puistossa. Drømde mig en drøm – keskiajan musiikkia Pohjoismaista vanhoille ja nuorille. Ute Goedecke, laulu, nokkahuilu ja goottiharppu. Per Mattson, laulu, sinfonia ja fiideli. Konsertti on osa Helsingan keskiaikapäivää.

BRQ Vantaa: Bachin suosikit, Helsingin barokkiorkesteri & Dmitri Sinkovsky la 12.8. klo 19. Lisät. ja lipunhinnat www.brq.fi.

Konfirmaatiomessu su 13.8. klo 12, Päivi Helén, Julia Tamminen, Nea Tarkkala, Janna Renko.

Konfirmaatiomessu su 13.8. klo 15, Rosa Remes, Julia Tamminen, Enni Katarina Korhonen, Johanna Linnavuori.

Vantaa-Seuran opastus/kulttuurikävelyt ke 16.8. ja ke 23.8. klo 17.15– 18 5/10 e. Lähtö kirkon portilta.

Kierros päättyy Myllylle.

Konfirmaatiomessu su 20.8. klo 12, Mirka Härkönen, Wille Riekkinen,

Hannu-Petteri Leinonen, Samppa Laakso.

Konfirmaatiomessu su 20.8. klo 15, Jaakko Hyttinen, Lauri-Pekka Wirtanen, Samppa Laakso.

PYHÄN LAURIN KAPPELI Pappilankuja 3, p.09 830 6224 Ilmaiset opastetut kierrokset kesätiistaisin ja -torstaisin klo 18–18.30.

BRQ Vantaa: Oi, sinä Valaistu - Hildegard Bingeniläisen musiikkia to 10.8. klo 21, Pyhän Laurin kappelissa.

Lisät. ja lipunhinnat www.brq.fi.

BRQ Vantaa: Variaciones - barokkimusiikin tyylikontrasteja pe 11.8. klo 21, Pyhän Laurin kappelissa Daniel Zapico, teorbi.

BRQ Vantaa Fringe la 12.8. klo 17 ja 18. Lisät. www.brq.fi.

BRQ Vantaa Fringe su 13.8. klo 16 ja 18. Lisät. www.brq.fi.

Seurakuntien talo Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Yhteiskristillinen ylistys- ja rukouspiiri la 12.8. ja la 19.8. klo 15, Bethanian 4. krs, kokoushuone.

Naisten rukouspiiri pe 18.8. klo 18, Emmauksen kokoushuone.

Naisten raamattupiiri ma 21.8 klo 18, Emmauksen kokoushuone. Raamatun tutkiskelua ja yhteyttä naisille. Piiri kokoontuu joka ma klo 18.

Sansan medialähetyspiiri ma 21.8 klo 18 asiakastilassa, A-porras.

Lähetyksen päiväpiiri ti ti 22.8. alkaen klo 13, Bethanian 4. krs, kokoushuone, Mari Chaulagai. Avoin piiri, Sanaa, keskustelua, rukousta ja kahvittelua mukavassa seurassa.

Vapaaehtoinen kahviraha lähetystyölle. Vetäjät vuorottelevat.

Hanna-piiri to 24.8. Klo 9.30 lähtö lenkille kirkon edestä, kahvit sanan äärellä klo 10.30, Betanian kokoushuone. Piiri on osa kansainvälistä kehitysmaiden naisia tukevaa Hanna-rukousliikettä. Parillisten viikkojen to. Piiriä ohjaavat Elisabet Tepora, Marjo Koivisto ja Eevi Korhonen.

PIENTEN PAIKKA Unikkotie 5a, käynti Vehkapolun kävelykadulta Iltaperhekerho ma 14.8. ja ma 21.8. klo 16.30–18.

Perhekerho ti 15.8. ja ti 22.8. klo 9.30–11.30.

Pienten paikka pe 18.8. klo 9–15.

Olotila Unikkotie 5 a, sisäänkäynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223 tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Kahvila auki ma - pe klo 10 - 14 pe 15.9. saakka. Normaaliin aukioloon ma – pe klo 9.30 - 15 siirrytään ma 18.9.

Taidetta Olotilassa. Teatteri Vantaan valokuvia vuosien varrelta; Historian havinaa, valokuvia ja leikekirjoja 30 vuoden ajalta 1.9 saakka.

Messu su 13.8. klo 10, Johanna Jakonen, Jaakko Hyttinen, Samppa Laakso.

Arki-illan ehtoollinen ke 16.8. klo 18, Jyrki Kaukanen, Julia Tamminen.

Messu su 20.8. klo 10 Jyrki Kaukanen, Kristiina Kartano, Julia Tamminen.

evl.fi puh. 050 327 1634.

Perhepäivä pe 18.8. klo 9.30–14.

Kartanonkosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Perhekerho to 17.8. ja to 24.8. klo 9.30–11.

Yhärivoimaa starttaa. Tikkurilan seurakunta ja Lapsiarkki perustavat eri puolille Tikkurilan seurakunnan aluetta vertaistukiryhmiä yksinhuoltajille. Ryhmien aikana lastenhoito ja pientä naposteltavaa. Kukin ryhmä kokoontuu aluksi viikoittain yhteensä 5–8 kertaa eri toimipisteissä, tämän jälkeen ryhmä voi jatkaa keskenään sovitussa paikassa.

Ensimmäinen ryhmä aloittaa Kartanonkosken kerhohuoneellati 19.9.

– 7.11. klo 14.30 – 16. Ryhmään otetaan 8 perhettä. Ilm. viim. 5.9. diakonia.tikkurilavl.fi. Ilmoittautuessasi kerro yhteystietosi ja lasten iät.

Ristipuron kerhohuoneisto Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 14.8. ja ma 21.8. klo 9.30–11.

Tammiston kerhohuoneisto Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 15.8. ja ti 22.8. klo 9.30–11.30.

Ylästön seurakuntatalo Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223 Perhekerho to 17.8. ja to 24.8. klo 9.30–11.

Muualla Perheretki Haltiaan Nuuksioon.

Retken hinta 15 e/aikuinen, 10 e lapset (alle 3v maksutta) Hinta sisältää bussikuljetuksen Tikkurilasta, pääsymaksun ja lounaan perillä.

Tutustumme Haltian sisätiloissa luontonäyttelyyn aamupäivällä ja iltapäivällä käymme luontopolulla.

Varaudu säänkestävin varustein.

Ilmoittautuminen 31.8. mennessä sähköpostitse diakonia.tikkurila@evl.fi. Matkalle mahtuu 40 henkilöä. Kerro ilmoittautuessasi kaikkien osallistujien koko nimet, lasten iät, puhelinnumerot, osoite laskun lähettämistä varten ja mahdolliset allergiat.

Kastettu Jose Verner Paloniemi, Elma Eveliina Lähteenmäki, Anni Inkeri Vesapuisto, Anton Emil Hautamaa, Laura Alexsandra Haapaharju, Kasper Juho Kalevi Tuominen, Noel Touko Elijah Helppi, Vivian Emma Kristiina Kostiander, Pihla Olivia Matilda Räisänen, Venni Jukka Olavi Ylijoki, Eevi Iia Aurora Lanu, Ada Viola Amanda Takkinen, Iida Emmi Ilona Iso-Ahola, Vanessa Emilia Sorvari, Leo Emil Salo, Salli Wilhelmiina Penninkangas, Neila Rauni Valpuri Penninkangas, Niia Maria Porthén, Johanna Nina Malinen, Hugo Mikael Merranmaa, Kaino Vihtori Hulkkonen, Henri Martin Laakso, Tytti Marjatta Rokosa.

Ilolan seurakuntatalo

Avioliittoon kuulutettu

Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Isä-lapsikerho ti 15.8. ja ti 22.8. klo 17.30–19. Isät ja lapset toimivat yhdessä ohjaajan antamien virikkeiden pohjalta. Tarjolla pieni iltapala maksua vastaan. Leikkiä, askartelua ja musisointia. Lisät. outi.myllyla@

Sampo Mikael Rantala ja Erika Johanna Toivonen, Joni Markus Hakkarainen ja Suvi Marianne Virtanen, Mikael Lauri Paavali Herd ja Soile Riikka Susanna Pelkonen, Tino Tapani Hildén ja Annina Marie Ansas Tikkurilan, Santeri Veli-Juhani Pohjo-

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 11. 8 . – 24.8.

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki a

9

Esko Jämsä

3×

Ankkabarock Tuomas Saloniemi

Bachia saksofonilla Klassisen saksofonin taiturit ottavat barokin ajan tunnetuimman säveltäjän teokset käsittelyynsä festivaalin avaavassa konsertissa. Monikulttuurisessa The Saxtronauts -kvartetissa soittavat Nanako Lammi, Nanna Ikonen, Anna-Sofia Anttonen ja Sikri Lehko. If Bach knew Sax pe 25.8. klo 20 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Ohjelma 20 e.

Päivi Malmivaara alkaa luotsata syyskuussa yhden vanhemman perheen vertaistukiryhmää Kartanonkosken kerhohuoneistossa.

Mark Niskanen

Hetken hengähdys yksinhuoltajalle Kartanonkosken kerhohuoneistossa alkaa yhden vanhemman perheille tarkoitettu vertaistukiryhmä.

L

Kyselyitä lähetettiin alle kouluikäisten lasten vanhemmille, ei vain yhden vanhemman perheiden vanhemmille. Toiveita ja tarpeita on näin pystytty vertailemaan.

– Vastauksissa sekä yhden että kahden vanhemman perheissä päällimmäiseksi nousi vanhempien väsyminen. He eivät jaksa, ja tulee riittämättömyyden tunteita, Päivi Malmivaara kertoo.

– Konkreettisena toiveena tuli selkeästi ilmi, että vanhemmat kaipaavat lastenhoitoapua ja vertaistukea. Vinkkejä kaivataan myös omaan jaksamiseen ja lastenhoitoon. Erityisesti huolta lasten kanssa aiheuttavat sosiaalinen media, nettipelaaminen ja yleensä netin käyttö ja rajojen veto.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kyselyn tuloksissa oli Malmivaaran mielestä se, että yksinäisyydestä puhuttiin enemmän kahden vanhemman perheissä kuin yhden vanhemman perheissä.

– Liitän tämän siihen, että kahden vanhemman perheessä lähtökohtana on se, että siellä on kaksi vanhempaa. Jos toinen kuitenkaan ei jostain syystä kykene vanhemmuuteen tai ole läsnä, toinen kokee vanhemmuuteen liittyvää yksinäisyyttä.

Yhden vanhemman perheille tarkoitettuihin vertaisryhmiin ovat tervetulleita myös yksinäisyyttä kokevat kahden vanhemman perheen vanhemmat.

Kyselytulosten perusteella muutamissa seurakunnissa on jo aloitettu uudenlainen toiminta. Esimerkiksi Imatralla sai maaliskuulta kesäkuun loppuun tuoda yhden vanhemman perheen lapset keskiviikkoiltaisin pariksi tunniksi seurakunnan työntekijöiden hoitoon. Vanhemmat käyttivät oman ajan niin kuin halusivat.

– Imatralla nimenomaan toivottiin tällaista toimintamuotoa, ja se järjestettiin. Toiminta räätälöidään kussakin seurakunnassa vanhempien toiveiden ja seurakunnan resurssien mukaan, Päivi Malmivaara kertoo.

Tikkurilan seurakunnassa ensimmäinen LapsiArkki-hankkeen kyselyn pohjalta organisoitu ryhmä aloittaa syyskuussa. Yhden vanhemman perheen vanhemmat kokoontuvat Kartanonkoskella kerhotilassa vertaistukiryhmään, jossa jutellaan vetäjien ohjaamina vanhemmuuteen liittyvistä aiheista. Lapset hoidetaan sillä aikaa viereisessä huoneessa.

Nina Riutta

Yhärivoimaa-vertaistukiryhmä yhden vanhemman perheille 19.9.–7.11. klo 14.30–16 Kartanonkosken kerhohuoneistossa, Hagelstamintie 20 A. Ilmoittautumiset 5.9. mennessä diakonia.tikkurila@evl.fi. Kerro yhteystietosi sekä lasten nimet ja iät. www.lapsiarkki.fi

Konserttojen sankarit Nuoren sukupolven muusikoista koostuva Ensemble Nylandia esittää konsertissaan Bachin konserttoja cembalolle, huilulle, viululle ja jousille. Muusikoita johtaa Matias Häkkinen. Primus inter pares – Konserttojen sankari Bach la 26.8. klo 18 Korson kirkossa. Ohjelma 20 e.

Tuomas Saloniemi

apsiArkki-hankkeen projektipäällikkö Päivi Malmivaara on kysellyt yhden vanhemman perheiden vanhemmilta, mitä he tarvitsevat vanhemmuutensa tukemiseen. Pääkaupunkiseudulla järjestettiin vanhempainiltoja, ja useimmista maakunnista tarpeita kysyttiin netin kautta.

– Kaksivuotisen LapsiArkki-hankeen tavoitteena on selvittää, miten seurakunnat pystyisivät parhaiten tukemaan yhden vanhemman perheitä. Tavoitteena on, että vanhempien kanssa yhdessä luomamme malli leviäisi kaikkiin seurakuntiin, Malmivaara kertoo.

Alun perin ajatuksena oli, että hankkeeseen tulisi mukaan vain muutama seurakunta. Toisin kävi.

– Hakemuksia tuli tosi kivasti, ja otimmekin mukaan kaikki seurakunnat, jotka halusivat. Emme tahtoneet torpata minkään seurakunnan halua kehittää toimintaansa. Nyt LapsiArkki-hankkeessa on mukana 25 seurakuntaa ympäri Suomen, iloitsee Malmivaara.

Vantaalla hankkeeseen mukaan lähtivät Tikkurilan ja Vantaankosken seurakunnat.

Mestarien taisto Cembalokonsertissa suurimman barokkisäveltäjän paikasta kilpailevat Dietrich Buxtehude ja Johann Sebastian Bach. Säveltäjien musiikkia tulkitsevat Sanni Antikainen ja Päivi Vesalainen. Bach & Buxtehude – Mestarien taisto su 27.8. klo 18 Korson kirkossa.

Ohjelma 20 e. anna äystö

MENOT 11. 8 . – 24.8.

10 a Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

iStock

la ja Teija Karoliina Jukarainen, Jaakko Johannes Vainio ja Iida Maria Perälampi, Tony Juhani Koskinen ja Ly Lutter, Juho Kalevi Pietilä ja Sari Anneli Eskelinen, Jari Kullervo Sarkola ja Helinä Emma Maria Lundberg.

hautaan siunattu Marja-Leena Kiukkanen 81 v, Anja Inkeri Ruohonen 64 v, Annikki Anita Anttila 62 v, Sirkka Maija Tuulikki Raij 93 v, Sini Seija Tuulikki Hellén 69 v, Jarkko Antero Hirvi 61 v, Aune Kyllikki Pyötsiä 95 v, Usko Toimi Lehto 87 v, Veikko Verner Pykäläniemi 85 v, Kerttu Kaarina Saastamoinen 82 v, Saara Mariitta Montonen 80 v, Veikko Aulis Mölsä 80 v, Jouko Risto Berggren 78 v, Sirpa Helena Sorsa 47 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna 14.8. saakka ma–pe klo 9–14, suljettu ruokatauon ajaksi klo 11–11.45, 15.8. alkaen ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma, ti, to, pe klo 9–12, p. 09 830 6404, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 9–12, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla maanantaisin klo 10–12 p. 050 357 7726 Ajanvaraus samaan aikaan.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Messu su 13.8. klo 10. Liturgi Maari Santala, saarna Pia Talvitie, avustava pappi Oili Karinen, kanttori Katariina Kopsa.

Perhemuskari ti klo 9.30–11.30.

Syyskausi 60e. 14.8. alkaen.

Messu su 20.8. klo 10. Liturgi Oili Karinen, avustava pappi Hannu Pöntinen, kanttori Kari Jerkku.

Perheraamis torstaisin klo 10–11.30.

24.8. alkaen.

Aamurukouspiiri ti ja to 22.8.–17.12. klo 7.15–8.

Perhekahvila perjantaisin klo 9.30– 11.30. 25.8. alkaen.

Toivon tuulten kesämaanantai ma klo klo 18–20.

Tulossa: Alfa-kurssi. Kurssilla mahdollisuus tutkia elämän tarkoitusta, tutustua kristinuskon perusasioihin, kysellä, kuunnella, keskustella, tehdä löytöjä. Kokoontuu Myyrmäen kirkolla maanantaisin 11.9.–13.11. klo 18.30–20.30 sekä lauantaina 21.10.2017 Kaivosristissä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Kaisa Halme 050 326 2882 tai Erkki Halme 050 573 8532, erkkia.halme@gmail.com.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381 Paula ja Matti Rankalan laulukurssin päätöskonsertti pe 11.8. klo 18.

Vapaa pääsy.

Iltamessu su 13.8. klo 18. Liturgi Marjut Mulari, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Aikuisten olkkari maanantaisin klo 12. 14.8. alkaen.

Perhemuskari ke klo 15–17. Syyskausi 60 e.16.8. alkaen.

Perhemuskari to klo 9.30–11.30.

Syyskausi 60 e. 17.8. alkaen.

Perhekahvila ma ja ti klo 9–12. 21.8. alkaen.

Vauvakerho perjantaisin klo 9–11.

Vertaisryhmä esikoisten ja taaperoikäisten vanhemmille lapsineen. 25.8. alkaen.

Lasten kuoro Kastehelmi harjoittelee Kivistön kirkolla keskiviikkoisin klo 17.15–18.15.

Ilmoittautuminen paikan päällä aina keskiviikkoisin. Alakoulu- ja eskari-ikäisille. Tied. Ritva-Leena Tuuli, p.

050 358 9217. 16.8. alkaen.

Tulossa: Kivistön kirkon 50-vuotisjuhla la 2.9. ja su 3.9. Lauantaina 2.9.

Kivistön kyläjuhlan yhteydessä perhepainotteista ohjelmaa ja brunssi. Sunnuntaina 3.9. juhlamessu ja juhla. Messu klo 12, jonka jälkeen kahvit ja juhla. Tervetuloa kaikki seurakuntalaiset, entiset seurakuntalaiset sekä työntekijät.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Perhekahvila tiistaisin klo 17.30–19 (yhteistyössä MLL:n kanssa). 22.8. alkaen.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3 Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11.30. Syyskausi 60 e. 18.8. alkaen.

Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11.

Vertaisryhmä esikoisten ja taaperoikäisten vanhemmille lapsineen. 24.8. alkaen.

Familycafé on Sundays 4–6 pm. For children and families with multicultural background. With us you get chance to meet other families and strengthen your language skills.

Holy Mass in English Sun 20.8 4 PM. Coffee and tea after the service.

Englanninkielinen messu.

Vantaanlaakson kerhohuoneisto Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30. 24.8. alkaen.

Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20. 25.8. alkaen.

Muualla Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on maksutonta. Tilaukset tiistaisin klo 14–16 ja torstaisin klo 9–11 puh. 09 830 6426 ja 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon.

Perhemuskari maanantaisin klo 14.30–16. Taidetalo Toteemi. Syyskausi 60 e. 14.8. alkaen.

Muskari 3–6-vuotiaille maanantaisin klo 17.30–19. Taidetalo Toteemi.

Syyskausi 60 e. 14.8. alkaen.

Avioliittoon kuulutettu Antti Ilmari Tonteri ja Stina Marja Pulkkinen, Jussi Viljami Turtiainen ja Laura Teija Tuulikki Lindgren, Janne Tapani Rinneaho ja Mari Johanna Lehto, Juho Sakari Ketola ja Tiia Päivi Maria Jaako, Tuomas Aleksi Pulkkinen ja Marianne Ulrika Berg, Kalle Aleksanteri Santala ja Mari Susanna Männistö, Janne Tuomas Hauhia ja Hanna Maria Sallinen.

Hautaan siunattu Sinikka Tellervo Lund 88 v, Saara Kaarina Lukkari 87 v, Paavo Savonen 87 v, Enni Kyllikki Aaltio 86 v, Usko Veli Antero Malkki 86 v, Sisko Anna Tuhkanen 85 v, Meri Valma Löfman 83 v, Saara Marjatta Lehti 83 v, Leila Terttu Kujala 82 v, Saima Hillevi Heiskanen 81 v, Matti Johannes Lautamäki 80v, Kalle Heikki Hyvönen 76 v, Airi Kaarina Rapp 74 v, Anja Marjatta Nyman 72 v, Juha Antero Heini 70 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262.

Sommaröppet ti-fre kl. 9–13, måndagar stängt vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning endast på to kl. 10–11.30 (juni-aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa 13.8 kl.10, A. Paavola, A. Ekberg Högmässa, välsignelse efter skolstart, 20.8 kl.10, M. Fagerudd, A. Blomqvist, A. Ekberg Kvällskonsert 13.8 kl. 19. Kyrkomusiken förenar tiden och språket -ingår i serien 12 teser S:t Lars barockensemble: J. Fernholm (mezzosopran), K. Ruotsalainen (violin), A. Pohjola (violin), M. Sagulin (altviolin), A Pulakka (cello), P. Listo-Tervaportti (cembalo). Fritt inträde, program 5€.

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Församlingens dagklubb börjar 21.8.

Anmälningsblankett finns på vår hemsida.

Familjecafé i samarbete med Folkhälsan 23.8 kl. 9.30-12

ÖVRIGT Laurentiusvandring 12.8: Den traditionella Laurentiusvandringen ordnas för femte gången i Vanda. Årets ema: Vandra med lätta steg. De olika vandringsrutterna leder alla till Helsinge kyrka S:t Lars. Mera tvåspråkig info på församlingarnas hemsidor och fb.

DÖPTA Erica Emilia Koistinen

Kastettu

DÖDA

Leo Toomas Aho, Silja Isabella Merivirta, Emma Ilona Korkeamäki, Emina Mirjam Alexandra Ahllund, Vilho Eemi Lehti, Edin Julia Hanhike, Eemil Olavi Hietala, Rebecca Maria Carolina Palm, Elli Nitta Emilia Saarinen, Daniel Oskar Teräsvuori, Mila Emilia Penttilä, Aarni Nikolai Mäkiaho, Meeri Monica Parttimaa, Benjam Elliot Kinnari, Silja Ellen Aurora Kuronen, Niklas Heikki Maliniemi, Sampo Mikael Kolehmainen, Aida Heleena Johanna Nygård, Akseli Olavi Lahtinen, Olivia Aleksandra Kinnunen, Helmi Lahja Komulainen.

Carola Linnéa Nyman, Reino Vihtori Rantanen

Apua ja tukea Vantaan seurakuntien hautatoimisto, Pappilankuja 5, Helsingin Pitäjän kirkon hautausmaa, p. 09 8306220, vantaa.hautaustoimi@evl.fi.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri, Unikkotie 5B, 09 830 6345. www. vantaanseurakunnat/keskusrekisteri.

Avoinna ma–pe 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon kuuluminen.

Hääparia voidaan juhlia kirkon edustalla vaikka saippuakuplia puhaltamalla.

Häätavat uudistuvat Riisin heittäminen on nykyään kielletty monissa pääkaupunkiseudun suosituimmissa vihkikirkoissa. Poikkeuksen tekee Helsingin tuomiokirkko.

Helsingin tuomiokirkon pääsuntion Petri Oittisen mukaan häiden riisinheitosta on ajoittain ollut seurakunnassa keskustelua. Sitä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa kielletty.

– Vihkiharjoituksissa hääpari saattaa puolivarovasti kysyä suntiolta, voiko vihkiäisissä heittää riisiä. Sallimme sen kohtuudella. Riisinheitto tapahtuu kirkon portailla, ei heti ovensuussa, Oittinen kertoo.

– Tilaisuudessa on jaettu pieniä puolen desin riisipussukoita tai jokainen on voinut ottaa korista riisiä kourallisen.

Oittinen ei usko silloin tällöin tapahtuvan riisinheiton houkuttelevan paikalle rottia. Hän toteaa olleensa Tuomiokirkossa pääsuntiona 36 vuotta eikä ole tähän mennessä nähnyt kirkonmäellä yhtäkään rottaa.

– Kirkon edustaa ja portaita siivotaan joka päivä. Kesälauantaisin voi olla viisikin vihkimistä, ja paikat pyritään saamaan puhtaiksi ennen kuuden iltakirkkoa.

Riisinheitto on kuitenkin viime vuosina vähentynyt Tuomiokirkon vihkiäisissä.

Tilalle ovat tulleet ruusun terälehdet, saippuakuplat, viljanjyvät ja paperisilppu.

Espoon tuomiokirkon vihkiäisissä riisinheittoa ei sallita. Ylivahtimestari Harri Ahdesmäen mukaan kielto johtuu sen aiheuttamasta sotkusta.

– Meillä voi olla kesälauantaisin peräkkäin 5–6 vih-

kimistä, ja olisi noloa seuraaville pareille, jos piha olisi sotkuinen. Pihan siivoaminen taas on hankalaa, koska kirkon edusta on rakennettu mukulakivistä. Sen vuoksi siellä ei voi heittää myöskään ruusun terälehtiä tai paperisuikaleita.

Pelkona on lisäksi se, että elintarvikejäte houkuttelee paikalle lintuja ja rottia.

Tuomiokirkon alueella liikkuu jonkin verran rottia.

– Vihkiparithan haluaisivat heitellä häissään vaikka mitä, pehmolelujakin. Kerran jossain häissä käytettiin ilmapalloja, mutta se ei toiminut siksi, että tuuli vei osan niistä hautausmaalle, kertoo Ahdesmäki.

– Tuomiokirkossa voi kuitenkin juhlistaa häitä saippuakuplilla, aplodeilla, tiukujen kilistelyllä ja sädetikuilla.

Vantaan Pyhän Laurin kirkossa ollaan samoilla linjoilla kuin Espoossa, sillä myös siellä on riisinheitto kielletty.

– Kieltoon vaikuttavat ympäristösyyt eli lintujen ja jyrsijöiden välttäminen. On myös sula mahdottomuus siivota pihaa, kun vihkimisiä on parhaimmillaan 45 minuutin välein, selvittää ylivahtimestari Tapani Timoskainen.

Pyhän Laurin kirkon vihkiäisissä sallitaan nykyään ainoastaan saippuakuplat.

– Voihan riisiä ja ruusun terälehtiä heittää myöhemmin vaikka juhlapaikan tiloissa, jos se on siellä sallittua, Timoskainen sanoo.

Marjo Kytöharju

10.8.2017 | Kirkko ja kaupunki

Palveluja tarjotaan

A

11

Myydään hautakiviä

Kaihdintohtori Oy

APTEEKIN TERVEYSPISTE

Kuinka on kaihtimiesi laita?

040 - 411 4370

Sairaanhoitajan palvelut nyt kätevästi meiltä!

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732



Markku Rautanen YKV, LKV

    

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

Olemme sisaruksia ja teemme työt yhdessä tai erikseen.

SOITA JA KYSY LISÄÄ

Lakipalveluja

terveysmittaukset

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI

(kolesteroli, hemoglobiini ym.)

haavanhoito korvahuuhtelu rokotukset ja injektiot muistitestaus lääkinnälliset tukisukat Sairaanhoitajan vastaanottoajat: Ma, ke ja to 9-16, ti 11-18, pe 8-15

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla Kaikki hautakivialan työt

vuodesta 1922 Veloitukseton arviointi

Kiviveistämö Levander Oy Kauppakeskus Tikkuri, asematie 4-10, Puh. (09) 42827878 KIINTEISTÖNVÄLITYSTÄ EDULLISESTI TERTO LKV www.terto.fi • info@terto.fi 045 1370 425 Välityspalkkio alk. 560 € YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme.

P. 040-6378899

Muutot ja kuljetukset.

1-2 miestä, iso pakettiauto.

Kuljetusneppis p. 040 5850074 Kuolinpesät, varastojen ym. tyhjennykset nopeasti.www.ostojatyhjennys.fi 044-5588078

Hammashoitoa

KIVITUOTE OY 35 VUOTTA Juhlavuoden kunniaksi hautakiviä erikoishintaan suoraan veistämöltä Tiedustelut tai varaa aika: Salpakuja 7, Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

Kaikkea kivestä

TIESITKÖ...?

Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne.

Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

- me teemme sen -

• • • •

Hammasproteesit tulisi uusia 5-8 vuoden välein Hammasproteesit tulisi pohjata/tiivistää vähintään kolmen vuoden välein Rikkoutuessaan hammasproteesit tulisi korjata mahdollisimman pian Painokohtien korjaaminen tulisi tehdä välittömästi, jotta suun limakalvot ei vaurioidu • Käydä tarkastuttamassa hampaatonkin suu erikoishammasteknikolla tai hammaslääkärissäsi

Haluaisitko alaproteesisi pysyvän neppareiden varassa? Kysy meiltä!

Etuja omistajalle: hok-elannonlakipalvelu.fi

EHT Ossi Vallemaa

SOITA JA VARAA AIKA

010 2715 100

Hämeentie 7, Helsinki (katutaso) • Kauppalantie 4, Helsinki (katutaso)

Asianajotoimisto Maritta Heiskanen Testamentit, perukirjat ja kaikki muut perheenne lakiasiat.

Itiksen kauppakeskus Puh. 09 343 2636 www.marittaheiskanen.fi

Rakennusala JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

Ulos kestopuu terassit ja aidat.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Kaikki kodin remontit.

Ei niin pientä, etteikö se olisi tärkeää!

Remontointipalvelu J.Pyrylä oy 040 120 2926

Luottokelpoinen ©

Bisnode 2017

Siivouspalveluja

Tilaisuuksia

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva

HERÄNNÄISSEURAT pe 11.8. klo 18 Puolimatkan kpli (Aholank.20), Hyvinkää.

12.-13.8. Meriveisuut Hangossa: la 12.8. klo 17 alkuseurat Lappohjan kyläkko, Hietaniement.14, kahvit. klo 19 iltaseurat Sjömansron rannalla, Lappohja, grillausta. su 13.8. klo 10 messu Hangon kko, Kirkkomäki 1; saarna V.-M.Hynninen.

Lounas, päätösseurat ja kahvit Hangon srk-koti. Majoitusvaraukset post@ sjomansro.fi (2hh 60 €/yö, 1hh 50 €/ yö, sis. pieni keittiö+oma wc/suihku), varaustunnus Meriveisuut. ti 15.8. klo 18 lähetysseurat Hgin piispaehdokkaiden kanssa Seuratuvalla, Salomonk.17D, 2.krs (Autotalo, Kamppi). Järj. H-Y ja ehdokkaiden tukiryhmät. ke 16.8. klo 18.30 Hgin Mikaelin, Vantaan ja Sipoon yht. seurat Östersundomin kko, Kappelit.60, Hki. su 20.8. klo 10 kirkkopyhä Pornaisten kko, Kirkkot.140, saarna L.VäyrynenSi. Kahvit, Siionin virsien opettelua. ke 23.8. klo 18 Hiidenkivi-veisuut, Klaukkalan kko, Ylitilant.6, Nurmijärvi.

Uud. Siionin virsiä, T. Sulkanen.

eva.a.salo@gmail.com Korsontie 6 • 01450 Vantaa

Asuntoja KALUSTETTU kaksio 47 m2 Viron Tamsalussa 7500 €.

Kuvat: huutomyynti.fi puh. 0500-300286

Adresseja Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

Hautakivet Lisänimikaiverrukset Kunnostukset Kellonummentie 5 02740 Espoo p. 040 664 7290

Mechelininkatu 2 00100 Helsinki p. 0400 321 823

Pihlajamäentie 34 00710 Helsinki p. 0400 40 7490

Krouvinpolku 3 01380 Vantaa p. 040 830 4212

12 a Kirkko ja kaupunki | 10.8.2017

Helena Vuotikka asuu Simonkylän vanhusten­ keskuksessa ja jakaa keit­ tiön muiden kerroksessa asuvien nuorten kanssa.

Tässä ja nyt

Vanhat ja nuoret samassa osoitteessa Helena Vuotikka, 26, asuu Simonkylän vanhustenkeskuksessa.

Hän on oppinut vanhuksilta ainakin sen, ettei kannata miettiä, mitä muut sinusta ajattelevat.

Teksti Hanna Antila Kuva Esko Jämsä

N

uoret opiskelijasoluissa tai pienissä yksiöissään, vanhukset vanhainkodeissa.

Näin se usein menee, vaikka kummatkin saattavat tuntea olonsa yksinäiseksi ja voisivat hyötyä toistensa seurasta.

Vantaalla on reilun vuoden ajan kokeiltu asumismallia, jossa nuorille aikuisille on vuokrattu asuntoja Simonkylän vanhustenkeskuksesta. Nuoret voivat asua edullisesti ja vanhukset saavat seuraa, kun nuoret viettävät toisinaan aikaa heidän kanssaan. Aluksi seuranpito oli vapaaehtoista, tulevissa vuokrasopimuksissa se sisällytetään ehdoksi vuokrasopimukseen.

Helena Vuotikka, 26, muutti Simonkylään viime syksynä. Pääkaupunkiseudulle hän oli tullut hieman aiemmin Oulusta rakennusmestarin töiden perässä. Ensin hän asui ystävänsä asunnossa, mutta kun tämä tarvitsi asuntoa itse, oli aika etsiä koti muualta.

– Kaverini vinkkasi, että Vantaalla on alkamassa yhteisöllisen asumisen kokeilu. Otin kopin asiasta ja lähetin Ohjaamoon hakemuksen.

Nuorten palvelukeskus Ohjaamo haastatteli asukkaaksi hakevat ja va-

litsi heistä sopivimmat. Vuotikka pääsi muuttamaan kotiin, joka on periaatteessa kuin tavallinen, noin 30-neliöinen yksiö. Jokaisella on oma wc, mutta kerroksen kuusi asukasta jakavat kaksi keittiötä, pesutuvan ja saunan. Vuokra on tällä hetkellä 390 euroa kuukaudessa. Sopimus tehdään puoleksi vuodeksi kerrallaan.

samassa paikassa voisi asua nuoria ja vanhoja tai kaikenikäisiä?

Alkuun vanhusten kanssa oleminen jännitti. Onneksi mukana tapaamisissa on ollut mukana muitakin, yksin kynnys lähteä tutustumaan vanhuksiin olisi korkeampi.

– Viimeksi kun olen käynyt kämppiksen kanssa katsomassa vanhuksia, meillä oli mukana kissa ja kitara. Vastaanotto on aina ollut lämmin. Hoitajat auttavat, he esimerkiksi vinkkasivat, mistä löytyy oikea kissaihminen.

Aina ei tule edes

Helena Vuotikka on ollut mukana myös Kuvaajakaveri-toiminnassa, joka oli ikään kuin valokuvauskerho vanhuksille ja nuorille. Varsinainen projekti loppui jo, mutta yhdessä valokuvaaminen on jatkunut. Kokoontumisissa on valittu tietty teema, jota kuvataan ja josta ensin keskustellaan parin kanssa. Sitten otetaan kuvia, esitellään ne ja jutellaan niistä.

– Koolla on aina ollut sama porukka, joten siellä oikeasti tutustuu. Tapaamiset ovat olleet tosi mukavia.

Se on myös palkitsevaa. Eräs muistisairas pappa esimerkiksi muisti, että olen kotoisin Oulusta.

”

ajatelleeksi, että ikäeroa on vuosikymmeniä.

Yhteisöllistä asumistapaa, jossa nuoret ja vanhat asuvat samassa paikassa, on kokeiltu ainakin Hollannissa. Helena Vuotikka oli lukenut tästä ennen kuin muutti Vantaalle.

– Silloin ajattelin, että onpa hyvä idea, voisin itsekin lähteä tuollaiseen mukaan. Vanhukset pannaan liian usein omiin laitoksiinsa. Miksei

Aina ei tule edes ajatelleeksi, että ikäeroa on vuosikymmeniä.

– Joku vanha pappa voi tuntua ihan kurittomalta pikkupojalta. Välillä taas vanhusten jutuissa on sellaista elämän tuomaa viisautta, että olen vain todella kiitollinen, kun saan olla heidän kanssaan.

Vuotikka on pannut merkille, että toiminta vanhainkodissa painottuu aamuun ja päivään, joten erityisesti ilta-aktiviteetit ovat odotettuja. Jotkut vanhukset vaikuttavat myös vähän yksinäiseltä, varsinkin jos läheisiä ei ole tai he eivät juurikaan käy katsomassa.

– Kun lähdin tähän mukaan, se oli myös minulle yksinäisyyden lievittämistä ja torjuntaa. Olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle enkä tuntenut ketään.

Vuotikka on muutenkin viihtynyt Simonkylässä. Alue on mukava ja rauhallinen, lenkkipolut ja palvelut lähellä.

– Olen oppinut täällä ihmissuhde­ taitoja. Tulevaisuudessa on ­pokkaa mennä tutustumaan vanhuksiin muuallakin. Vanhuksilta oppii myös itsevarmuutta, sen ettei tarvitse välittää siitä, mitä muut minusta ajattelevat. ■