Kirkko ja kaupunki 2018 04 vantaa

HY VÄN TÄHDEN.

4

1.3.2018 kirkkojakaupunki.fi

A8 Naapurikummi auttaa kotiutumaan Kivistöön B1 Tikkurilan Dixin paikalla taisteltiin sata vuotta sitten

MURHA Pihla Viitala näyttelee uudessa poliisisarjassa oman surunsa kätkevää rikostutkijaa

B 9

Näkyykö ihmisiä, piileekö kokonaisia ihmisiä, päilyykö katseita joista saa otteen, löytyykö ihmispeilejä, kohtaamisen hetkeä, suunvuoroa, mahdollisuutta saada palautetta tästä minusta, menikö morsetus perille?

RIINA KATAJAVUORI RUNOKOKOELMASSAAN MAAILMA TUULENKAATAMA (TAMMI 2018)

ENGLANTILAINEN KIRJAILIJA GEORGE ELIOT (1819–1880)

Iankaikkisesti

On vaikeata ajan pitkään uskoa, että millään on mitään merkitystä, jollei ole silmää, joka leimahtaa samalla kertaa oman silmämme kanssa; tai pientä sanaa, joka silloin tällöin lausutaan viittaukseksi, että se, mikä meille on äärettömän kallista, on yhtä kallista myös jollekulle toiselle.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018 Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toistanne.

KIRJE ROOMALAISILLE 12:9–10

Rukous

Pääkirjoitus

ISTOCK

Kolmekymmentä vuotta TOISIN KUIN MONET luulevat, Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole naispappeutta. Ei ole ikinä ollutkaan.

Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi kolmekymmentä vuotta sitten. Heidät vihittiin aivan samaan pappeuteen, jossa miehet olivat jo vuosisatoja palvelleet. Miehille ja naisille ei ole meillä eri pappeutta.

”

VOISI KUVITELLA, että sukupuolten tasa-arvo tässä pappiskysymyksessä olisi taputeltu kolmessakymmenessä vuodessa loppuun ja naisten pappeuden kyseenKIRKKO ON VAPAA­ alaistaminen kuuluisi samaan 1980-luvun MIELISEMPI museoon kuin takatukka, ylisuuret KUIN KIRKOLLIS­ t-paidat, hikinauhat, olkatoppaukset, KOKOUKSEN Dallas ja Ritari Ässä. Kuitenkin naisten PÄÄTÖKSISTÄ VOISI pappeuden vastustaja pystyy asettumaan PÄÄTELLÄ. arkkipiispanvaaliin ehdokkaaksi vuonna 2018, ja joissakin seurakunnissa ollaan edelleen valmiita junailemaan yhdessä ahdasmielisten järjestöjen kanssa oman seurakunnan messujen kanssa kilpailevia kirkonmenoja, joissa naiset eivät alttarilla palvele.

Tällainen myyräntyö johtuu siitä, että vanhoillisten hermostumista pelätään kirkossa yli kaiken. Ja se pelko pitää yllä syrjiviä rakenteita.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi Voiko pihvi olla toista pihviä eettisempi?

KAISA SIREN/LEHTIKUVA

ENEMMISTÖ KIRKON PÄÄTTÄJISTÄ olisi ollut valmis avaamaan pappisviran naisille jo paljon aikaisemmin. Ensimmäisen kerran asiasta äänestettiin vuonna 1963. Jo silloin naisten pappeutta puoltava kanta voitti äänin 63–55, mutta koska kirkkolain muutokset edellyttävät kolmen neljäsosan määräenemmistön, pysyivät papin hommat miesten töinä vielä pitkään.

Kirkko on vapaamielisempi kuin kirkolliskokouksen päätöksistä voisi päätellä. Naisten pääsystä papiksi äänestettiin vielä vuosina 1976, 1984 ja 1986, ja joka kerta kirkolliskokouksen enemmistö äänesti naisten pappeuden puolesta. Ehdotus meni läpi vasta vuonna 1986, kun sen taakse saatiin riittävä kolmen neljäsosan enemmistö. Ja kirkko tarvitsi vielä puolitoista vuotta aikaa saadakseen päätöksen voimaan ja naisia papeiksi.

Nyt määräenemmistövaatimus jarruttaa päätöstä samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.

Lopulta sekin tulee menemään läpi, aivan liian myöhään.

Ne sanovat, ettei me voida auttaa kaikkia.

Että me ei olla koko maailman sossu, kun on omiakin ongelmia.

Mutta kun aina on joku, jonka elämä on lukkojen takana ilman hänen omaa syytään.

Minua ne eivät kuuntele.

Eivätkä sinua – mutta kun ethän sinä edes sano ikinä mitään.

Eettisen lihansyönnin käsi­ kirjan kirjoittaneen Sini­ maaria Kankaan mielestä jotkut lihatuotteet ovat eettisempiä valintoja kuin toiset.

Asiaa voi arvioida vaikka siitä näkökulmasta, kuinka lajityypilliseen käyttäytymiseen eläimellä on ollut mahdollisuus. Lue lisää osoitteessa www.kirkkojakaupunki.fi.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 1.3.2018

numero 4

Seuraava lehti ilmestyy 15.3.

KANNEN KUVA: SIRPA PÄIVINEN

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

3

Kirkko ei kuulu vain eläkeläisille!

Kysyimme kolmelta nuorelta luottamushenkilöltä, voiko kirkon asioihin oikeasti vaikuttaa. Voi.

N

uori! Jos haluat vaikuttaa siihen, mihin luterilainen kirkko käyttää rahansa, nyt on aika toimia.

Marraskuussa järjestetään seurakuntavaalit. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa valitaan luottamushenkilöt seurakuntaneuvostoihin ja yhteisiin kirkkovaltuustoihin. Seurakuntaneuvosto on seurakunnan ylin päättävä elin. Yhteinen kirkkovaltuusto on kaupungin seurakuntien muodostaman seurakuntayhtymän ylin päättävä elin. Äänioikeus on 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä. Ehdokkaaksi voivat asettua täysi-ikäiset.

HELSINGIN TUOMIOKIRKKOSEURAKUNTAAN valitaan kohta uusi kirkkoherra. Viivi Ali-Löytty, 29, haluaa, että hän on avarakatseinen ja edistää yhdenvertaisuutta. Ali-Löytyn sanalla on valtaa. Hän on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen, ja seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran.

Ali-Löytty on luottamushenkilönä ensimmäistä kautta, ja hän on myös Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Kirkkovaltuuston puolella yksi kuluvan nelivuotiskauden tärkeistä päätöksistä oli se, mille lähetysjärjestöille kirkko Helsingissä jakaa rahaa.

TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVA ESKO JÄMSÄ

– Rahavirroilla on merkitystä siinä, minkälaista työtä maailmalla tehdään ja millä arvoilla.

Ali-Löytyn mielestä seurakuntaneuvostossa asioihin on helpompi vaikuttaa kuin yhteisessä kirkkovaltuustossa. Kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat ovat laajempia ja hintalaput suurempia.

– Se on yksi syy, miksi haluan ehdottomasti toiselle kaudelle. Ensimmäinen kausi on ollut opettelua. Nyt olen päässyt vähän kartalle, miten asiat pyörivät.

SAKARI ROKKANEN, 26, on kirkon luottamushenkilönä konkari. Hänet valittiin Rekolan seurakuntaneuvostoon ja Vantaan yhteisen kirkkovaltuustoon kahdeksan vuotta sitten. Viime vaaleissa neljä vuotta sitten Rokkanen haki enää kirkkovaltuustoon. Syksyn seurakuntavaaleissa Rokkanen ei enää asetu ehdolle.

– Tila on parempi antaa sellaisille, joilla on aikaa ja jotka tulevat kriittisin silmin katsomaan, miten asioita voisi tehdä paremmin.

”

KESKUSTELU EI OLE ENÄÄ VAIN SELLAISTA, ETTÄ MIKÄ KIRKKO TAI TILA SULJETAAN SEURAAVAKSI. KIRKKOVALTUUTETTU SAKARI ROKKANEN

Sakari Rokkanen (vasemmalla) ei aio enää asettua ehdolle. Kira Järves harkitsee, ja Viivi Ali-Löytty pyrkii jatkokaudelle.

Rokkasen mielestä ensimmäinen kausi kirkkovaltuustossa oli huomattavasti vaikeampi kuin toinen. Rahat olivat tiukilla, ja valtuuston piti päättää, mistä karsitaan.

– Nyt talous on kääntynyt vähän parempaan suuntaan. Keskustelu ei ole enää vain sellaista, että mikä kirkko tai tila suljetaan seuraavaksi.

Myös Rokkanen on päässyt vaikuttamaan henkilövalintoihin. Rekolaan valittiin kirkkoherra ja Helsingin hiippakuntaan (johon Vantaa kuuluu) piispa.

Rokkanen on seurannut rinnakkain maallista ja kirkollista politiikka. Hän on huomannut, että kirkossa väittelyt jumittuvat helpommin mustavalkoisiin juupas–eipäs-tilanteisiin.

– Kaipaisin kirkkoon enemmän urheiluseurameininkiä ja vähemmän virastomaisuutta.

KAUPPAKESKUS ISON OMENAN toisessa kerroksessa on paikka, josta koko kirkko Espoossa on ylpeä: Chapple. Se on moderni monitoimitila, jossa järjestetään menevien messujen lisäksi muun muassa brunsseja.

Yksi syy siihen, miksi Chapple on sellainen kuin on, on Kira Järves, 29. Järves on Olarin seurakuntaneuvoston ja Espoon yhteisen kirkkovaltuuston jäsen.

– Chapple on Ison Omenan vanhaan hiljaisuuden kappeliin verrattuna huomattavasti avoimempi ja kaikkia palveleva konsepti. Olen tyytyväinen.

Järves opiskelee teologiaa ja on työskennellyt muun muassa ripareilla kesäteologina. 29-vuotias on saanut huomata, että häneen suhtaudutaan kirkon luottamuselimissä eri tavalla kuin muihin.

Kun käsitellään nuorten ja aikuisten asioita, katseet kääntyvät "nuorisoväestöön".

Järves saa kuulla myös tytöttelyä. Hän yrittää antaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

– Olen todennut, että se on taistelu, johon ei kannata lähteä. Jätän tytöttelijät mielipiteineen oman onnensa nojaan. Järves ei ole vielä varma, aikooko hän pyrkiä toiselle kaudelle. Muita nuoria hän kannustaa asettumaan ehdolle.

– Kaikenikäisiä tarvitaan. Kirkko ei kuulu vain eläkeläisille! ■

4 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

57,6 %

vantaalaisista kuuluu kirkkoon.

Koko maassa 70,7 prosenttia suomalaisista on kirkon jäseniä.

Naisilla yhä kurottavaa kirkon virkoihin Naisten osuus kirkkoherroista on noin 20 prosenttia, ilmenee Kirkon tutkimuskeskuksen valtakunnallisesta aineistosta. Vuoden 2017 tilastossa 408 kirkkoherrasta 83 on naisia. Seurakuntapastoreista naisia puolestaan on 61 prosenttia ja kappalaisista 43 prosenttia.

Vaikka naisten osuus kirkon korkeissa viroissa on kasvanut 30 vuoden saatossa, asiantuntijoiden mukaan todellisen tasa-arvon saavuttamiseen on vielä matkaa.

Esimerkiksi kirkkoherrojen valintaprosessia ja naisten koulutusta tulisi parantaa.

Vantaalla 64 papista 36 on naisia. Papeista 55 on seurakuntapastoreita, joista 31 on naisia. Kahdeksasta kappalaisesta kolme on naisia. Seitsemästä kirkkoherrasta kaksi on naisia.

Lue laaja juttukokonaisuus naisista pappeina: kirkkojakaupunki.fi

Uusi seurakuntatila aukesi Martinlaaksossa Kun Martinkeskuksen ostoskeskus purettiin asuntorakentamisen alta, Vantaankosken seurakunta joutui luopumaan siellä olleesta Martinrististä. Nyt seurakunta on avannut samannimisen, mutta uuden tilan, osoitteessa Martinpolku 2 C. Uusi Martinristi sijaitsee asuinkerrostalon katutasossa. Tilassa kokoontuu muun muassa perhemuskari, perhekahvila, lukupiiri, seniorikerho ja vapaaehtoisten ylläpitämä Kahvila Olotila kerran viikossa. Tila soveltuu myös perhejuhlien pitämiseen.

Martinristissä on avoimet ovet 17.3. kello 10-14. Jouko Mäki-Lohiluoma viihdyttää yhden miehen orkesterillaan ja kirkkoherra Hannu Pöntinen siunaa tilan.

Afrikkalaistaustaisista verenluovuttajista pulaa Suomessa tarvitaan lisää afrikkalaistaustaisia veronluovuttajia, kertoo SPR:n Veripalvelu. Vaikka verenluovuttajan etnisellä taustalla ei yleensä ole merkitystä verensiirrossa, tietyissä tapauksissa potilaalla on harvinainen veriryhmä tai veriyhdistelmä. Nyt tarvitaan erityisesti afrikkalaistaustaisia luovuttajia, koska afrikkaistaustaisten määrä Suomessa kasvaa.

Esimerkiksi U negatiivinen veriryhmä on nimenomaan afrikkalaissyntyisillä esiintyvä harvinainen ryhmä, eikä Suomessa ole vielä yhtään kyseisen veriryhmän omaavaa verenluovuttajaa.

Uusi arkkipiispa valitaan Uusi arkkipiispa valitaan torstaina 1.3. Lue uutinen osoitteesta www.kirkkojakaupunki.fi.

Marjatta Laitinen

Naisen työ 30 vuotta sitten Marjatta Laitinen vihittiin papiksi yhtenä ensimmäisistä naisista Suomessa. Leena Huovinen opiskeli teologiaa. Sari Rajala ei tuolloin ollut syntynytkään.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN JA ESKO JÄMSÄ

H

etki oli jännittävä.

Ja pyhältäkin se tuntui. 6.3.1988 Helsingin tuo­ miokirkon altta­ rikaiteen ympä­ rillä oli vieri vieressä papiksi vi­ hittäviä alboissaan, suurin osa naisia. Yksi heistä oli Marjatta Laitinen.

– Kirkko oli täynnä väkeä: työ­ tovereita, seurakuntalaisia ja per­ heenjäseniä. Ihmisten tuen ja rakkauden tunsi, Laitinen muis­ telee.

Hetki oli tärkeä siksikin, et­ tä taustalla oli useiden naissuku­ polvien työ. Laitinen oli ollut viemässä asiaa eteenpäin Kirkon lehtorien yhdistyksessä, ja nyt samaa, toisiaan tukenutta jouk­ koa oli yhdessä pappisvihkimyk­ sessä.

– Loppujen lopuksi kaikki su­ jui hyvin. Kirkko ei ole hajonnut, vaikka sillä peloteltiin. Päinvas­ toin on suuri etu kirkolle, että pa­ pin työssä on myös naisia. Kyse on pohjimmiltaan ihmiskuvasta ja myös jumalakuvasta. Ei puol­ ta ihmiskuntaa voi ohittaa ja jät­ tää kuulematta. On kauheaa, jos

Leena Huovinen

riidellään siitä, kuka saa tehdä hyvää.

Pitkin 1980­lukua Laitinen sai asian tiimoilta kirjeitä, puheluita ja jopa runoja. Niiden sisältö oli sellaista, jota nykyisin kutsutaan vihapuheeksi. Se tuntui rajulta, mutta hän ei muista pelänneen­ sä. Jos kotipuhelin soi iltamyöhäl­ lä, oli parempi, että siihen vastasi Laitisen aviomies.

– Muilta naisilta kuulin aika su­ rullisiakin juttuja. Naiset saatet­ tiin sulkea kokonaan pois seura­ kunnan yhteydestä ja estää hoita­ masta papin työtä.

Vuonna 2000 Marjatta Laiti­ sesta tuli Espoon ensimmäinen naispuolinen kirkkoherra silloi­ seen Kanta­Espoon seurakun­ taan, nykyiseen tuomiokirkko­ seurakuntaan. Rakkainta hänelle on ollut papin perustyö: kasteet, häät, hautajaiset, jumalanpalve­ lukset.

– Seurakunnassa tapaa kaiken­ laisia ja kaikenikäisiä ihmisiä. Vä­ lillä työ vie keskelle vaikeitakin asioita. Maailma on nykyisin raa­ dollisempi kuin silloin, kun aloi­ tin työni. Ihmisen kunnioitus ja pyhän ulottuvuus näyttävät pie­ nenevän koko ajan.

30 VUOTTA sitten Leena Huovinen oli 24­vuotias teologian opis­ kelija, joka opiskeluittensa ohes­ sa teki tuntisuntion töitä Helsin­ gin tuomiokirkossa. Sunnuntaina 6.3. hänellä oli työvuoro. Tunnel­ ma sakastissa ennen messun al­ kua oli poikkeuksellinen. Ja se, mitä tapahtui, oli ennennäkemä­ töntä. Tulevat papit kampasivat hiuksiaan, korjasivat huulipunaa, joku laittoi puuteriakin.

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

”

A

5

Testamenttiasiain info-tilaisuus Maanantaina 5.3.2018 klo 13.00–15.00 Pelastusarmeija (Temppeli), Uudenmaankatu 40, Helsinki

VASTA JÄLKEENPÄIN OLEN YMMÄRTÄNYT,

Asiantunteva lakimies jakaa tietoa testamentti- ja perintöasioista.

MITEN PALJON SEN IKÄPOLVEN

Tilaisuus on kaikille avoin. Kahvitarjoilu.

TERVETULOA kuuntelemaan ja keskustelemaan!

NAISTEN OLI PITÄNYT TAISTELLA ASIAN PUOLESTA. LEENA HUOVINEN

– Mietin, että miltähän noista naisista tuntuu. Oltiin uuden äärellä. Kirkkoon tuli toisenlainen joukko, joka ajatteli, että on kiva, kun tukka on hyvin. Se oli kepeä tuulahdus, riemastuttavaa ja huojentavaa, Huovinen kertoo.

– Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten paljon sen ikäpolven naisten oli pitänyt taistella asian Sari Rajala puolesta. Nyt naisten pappeutta pidetään itsestäänselvyytenä.

Silloin Huovinen vielä ajatteli, että hänestä ei tule – Kun kuulin, että Helsingin pappia, koska hän ei osaa laulaa piispa Irja Askola on jäämässä ja koska hän ei halua kangistua. eläkkeelle, ajattelin, että minun Valmistumisen jälkeen hän työs- on pakko valmistua, jotta olikenteli avoimessa yliopistossa. si edes minimaalinen mahdolliPikkuhiljaa hänelle tuli varmuus suus saada pappisvihkimys juuri siitä, että hänen on otettava yksi häneltä. Ihailen Irjaa niin paljon, askel eteenpäin.

Rajala kertoo.

Huovinen vihittiin papiksi Hänestä tuli pappi viime tou1995, eikä hän ole tehnyt urallaan kokuussa ja hän aloitti saman päivääkään perinteisiä seurakun- tien ensimmäisessä papinpaitapapin töitä. Syksyllä tulee täy- kassaan Tikkurilan seurakunnasteen 20 vuotta yliopistopappina. sa. 24-vuotiaan Rajalan vastuulla Sen ohessa hän on toiminut myös on seniorityö. kisapappina.

Pappi kohtaa ihmisiä elämän – Minulla on kaksi tosi hienoa taitekohdissa, juhlahetkissä ja työtä. Olen täällä, missä ihmi- suuressa surussa. Rajalakin on set arkensa viettävät, heitä pal- kastanut, vihkinyt ja siunannut velemassa. Papin tehtävässä tär- vainajia hautaan. Hän on myös keintä on ihmisten kohtaaminen siunannut koteja ja ohjannut suja sille tilan antaminen. Ihmisel- ruryhmää. lä täytyy olla iso luottamus, kun – On minua jännittänyt ja pehän tulee ovesta sisään ja alkaa lottanut. Pelottaa vieläkin. Mitä kertoa elämänsä intiimeistä asi- jos tuleekin tilanne, että en tiedä, oista täysin ventovieraalle ihmi- mitä teen tai sanon tai jos seuraselle. kuntalaiset pettyvät minuun? SeKun Leena Huoviselta kysyy, hän on ihan väistämätöntä josovatko naiset pappeina jotenkin sain vaiheessa. erilaisia kuin miehet, hän on enRajala on viihtynyt papin työssin pitkään hiljaa. sä niin hyvin, että hän haaveilee – Eivät tunnepuhe ja läsnäolo voivansa tehdä sitä eläkeikään asole sukupuoleen sidottuja. Mut- ti. Ensin pitäisi kuitenkin saada ta varmaan pappeuteen on tullut virka. Tällä hetkellä Rajalalla on entistä enemmän sävyjä. Ja naiset töitä tiedossa elokuun loppuun menevät ehkä vähemmän raken- asti. Pappien työllisyystilanne teiden tai dogmatiikan taakse pii- pääkaupunkiseudulla on vailoon. He puhuvat elämän tasolta. kea. Virkoja tulee auki harvoin, ja kun tulee, hakijoita saattaa olla KUN SARI RAJALA puki ensim- lähemmäs sata. Kilpailu on kovaa mäistä kertaa papinpaidan pääl- ja erottautuminen tärkeää. Niinleen ja katseli itseään peilistä, hä- pä kokemusta seurakuntatyöstä nestä tuntui oudolta. Nyt hän sit- hankitaan jo opiskelujen ohessa. ten oli saavuttanut sen, mitä ta- Rajalakin teki vapaaehtoistyötä ja voitteli. toimi suntiona. ■

Sopen Roma-, Dimensio- ja Verona-tasoissa on useita leveyksiä. Johtokytkennät onnistuvat kätevästi av-taustan avulla ja lasiliukuovet suojaavat laitteet pölyltä.

Materiaalit; valkoinen, koivu ja tammi. Nyt tehtaan erä edullisesti jopa -50%!

VERONA

1088€ (1360€)

ROMA

w w w. s o p e . f i

-20

882€

(1103€)

Tervetuloa!

17.3 asti

ROMA 593€ (741€)

DIMENSIO 721€ (901€)

418€ (523€)

Malmin raitti 17, Helsinki p. 09 669 663, makasiini@sope.fi

avoinna ti-pe 10-18, la 10-16

Naisten pappis­ vihkimyksen 30­vuotisjuhlamessu 4.3. klo 10 Helsingin Tuomiokirkossa, Unio­ ninkatu 29. Messussa saarnaa Helena Paalanne, liturgeina Suvi­Päivi Koski ja Satu­ Elina Ansas. Musiikista vastaavat Helsingin filharmoninen kuoro sekä Harri Viitanen.

Messun jälkeen kirkkokahvit sekä ohjelmaa kryptassa.

Yhteisen viran messu 12.3. klo 19 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Naisten pappeuden 30­vuotis­ juhlan messun johtaa piispa Tapio Luoma.

Mukana Marjatta Laitinen, Kati Pirttimaa, Pilvi Keravuori, Kaisa Kahra ja Christopher Montgomery.

Yhteisen viran ilta 12.3. klo 17 Espoon tuomiokirkon seura­ kuntatalolla, Kirkko­ ranta 2. Keskustelua, tarjoilua ja musiikkia.

Keskustelemassa piispa Tapio Luoma, Marjatta Laitinen, Kaisa Kahra ja Christopher Montgomery. Musiikista vastaa Laulavat papit.

Ilmoittautumiset: ilmo.espoo@evl.fi

Nauti kiireettömistä aamuista, rentoudu kylpylässä ja retkeile keväisessä luonnossa.

PÄÄSIÄINEN KYLPYLÄSSÄ 1 vrk alk. 53,-/hlö (norm. 58,-/hlö)

Majoitus 2 hh, aamiaiset sekä kylpylän ja kuntosalin käyttö.

Tarjous on voimassa Plussa-kortilla, kun varaus tehdään online ruissalospa.fi tai myyntipalvelusta p. 02 44 55 100.

Etuhintaisia huoneita on rajoitettu määrä.

Etu ei kerrytä Plussa-pisteitä.

Ruissalon puistotie 640, Turku

6 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

I

tävallassa järjestettiin vuonna 2007 suuri kansainvälinen voimistelutapahtuma Gymnaestrada. Rosa Juuti, 28, oli siellä mukana 18-vuotiaana.

Pienestä pitäen joukkue- ja telinevoimistelua harrastanut nuori nainen oli harjoitellut esityksiä paljon.

– En esiintynyt sen viikon aikana ollenkaan. Oikeasta jalastani lähti voima. En jaksanut juosta, hyvä kun jaksoin kävellä.

Rosa tuli kotiin ja meni lääkäriin.

Oikean jalan polvi yliojentui rumasti.

– Ortopedi tutki polvea, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Oireet menivät ohi ja jatkettiin elämää.

ROSA ASUI Porissa ja seurusteli Eero Juutin, 28, kanssa. He hengailivat samassa kaveriporukassa, kunnes huomasivat välillään olevan muutakin kuin ystävyyttä.

– Kirjoitimme Rosan kanssa mielipidekirjoituksen Satakunnan Kansaan. Aiheenamme oli, miten koulutoimen säästöt vaikuttavat lukio-opiskelijan arkeen. Siitä seurustelu jotenkin lähti, Eero kertoo.

Lukion jälkeen Rosa muutti Tampereelle opiskelemaan bioteknologiaa ja Eero meni armeijaan. Ensimmäisenä opiskeluvuonna Rosan jalkaan tuli jälleen voimattomuusoireita. Taas tutkittiin, mutta vikaa ei löytynyt.

– Jalka meni uudestaan voimattomaksi puolitoista vuotta myöhemmin, ja sillä kertaa siitä lähti myös tunto.

Menin opiskelijaterveydenhuoltoon yleislääkärille, ja hän määräsi minut kiireellisen lähetteen kanssa päivystykseen yliopistolliseen sairaalaan.

Rosalle tehtiin magneettikuvaus, ja häneltä otettiin selkäydinnäytteet.

Puolentoista kuukauden kuluttua hän sai diagnoosin. Isä oli Rosan kanssa kuulemassa sitä.

– MS-tauti tunnistettiin neurologian yksikössä. Ensimmäisistä oireista oli kulunut kolme ja puoli vuotta.

Sain diagnoosin pari viikkoa ennen kuin täytin 22, eli siitä on nyt seitsemän vuotta, Rosa kertoo.

ARMEIJAN JÄLKEEN Eero pääsi Tampereelle opiskelemaan ja nuoripari muutti yhteen. Ennen diagnoosia Rosa oli kertonut Eerolle epäilevänsä, että hänen oireensa viittaavat MS-tautiin.

– Meissä on Rosan kanssa se ero, että hän tutkii asioita etukäteen. Minä en halunnut tietää tarkemmin ennen kuin olisi varmaa, mistä Rosan oireet johtuivat. No, sitten tieto tuli, ja siitä lähti totuttelu asiaan.

– Silloin tuli kiukkukin, että ei nyt vielä, Eero sanoo.

Vaikka Rosa oli osannut epäillä MStautia, diagnoosi oli shokki. Krooninen, etenevä sairaus on vakava asia, mutta oireiden syyn selvittyä Rosalla meni monta kuukautta aika hyvin.

Tunteet tulivat viiveellä.

– En aluksi käsitellyt tietoa omana sairautenani, vaan siitä tuli minulle kuin tieteellinen projekti: halusin selvittää kaiken mahdollisen MS-taudista. Ihan kuin olisin valmistautunut esityksen pitämiseen. Ulkoistin sen, että minulla on MS-tauti. Meni varmaan kolme–neljä kuukautta, ennen kuin oikeasti tajusin, että kyseessä on minun sairauteni.

Eero ja Rosa Juuti ovat asuneet pääkaupunki­ seudulla nelisen vuotta.

Nyt koti on Vantaalla.

Yhteen hitsautuneet MS-tautia sairastavan Rosa Juutin ja hänen puolisonsa Eero Juutin diiliin kuuluu se, että kaikesta on pakko puhua.

TEKSTI NINA RIUTTA KUVA MARIANNA SIITONEN

Kaikkein raskaimmalta Rosasta tuntui se, ettei kukaan tiedä, mitä MSdiagnoosi kenenkin kohdalla tarkoittaa. Kuinka nopeasti sairaus etenee?

Millaisia oireita mahdollisesti tulee?

Joutuuko pyörätuoliin?

– Voi olla, että menee hyvin monta vuotta. Toiset taas menevät tosi nopeasti huonoon kuntoon. Epävarmuus tuntui, ja tuntuu edelleen, pahimmalta. MS-taudin etenemistä ei voi vieläkään ennustaa mistään.

ROSA SAI lääkityksen. Vuonna 2012 Rosa ja Eero menivät kihloihin. Kolmen vuoden päästä siitä heidät vihittiin Noormarkun kirkossa.

– En minä oikeastaan pelännyt tulevaisuutta. Rosa oli edelleen Rosa.

En missään vaiheessa tosissani miettinyt eroa. Diagnoosin jälkeen Rosaa jännitti, että lähden. Minä vakuuttelin monta kertaa, että en lähde, Eero kertoo.

– Pelkäsin mutta oikeasti en uskonut Eeron lähtevän. Siinä vaiheessa olimme seurustelleet melkein neljä vuotta. Mutta olisikohan meidän kolme kuukautta vanha parisuhteemme kestänyt, jos olisin saanut MS-diagnoosin 18-vuotiaana? En ole siitä ollenkaan varma. Sikäli olen aika onnellinen, etten saanut diagnoosia vielä silloin.

Kun puoliso sairastaa, miten voi parisuhde?

Parisuhdekeskus Katajan kyselyssä kävi ilmi, että puolison sairastuminen vaikuttaa voimakkaimmin seksuaalisuuteen ja vuorovaikutukseen heijastuu kotitöiden epätasaisuuteen ja vanhemmuuteen voi johtaa eroon tai lähentää puolisoita toisiinsa Parisuhdekeskus Kataja tukee parisuhteita erilaisissa elämäntilanteissa. Lisätietoja parisuhdekeskus.fi.

Sairastaminen meni mukavien asioiden ja hauskanpidon edelle. Nuoripari ei voinut lähteä minnekään noin vain. Joskus aamuisin Rosa ja Eero sopivat menevänsä illalla yhdessä jonnekin, vaikka elokuviin, mutta Rosan piti usein perua menot, koska hän ei jaksanut lähteä.

– Koin epäreiluksi, etten itse ollut ohjaimissa, enkä pystynyt vaikuttamaan omaan elämääni. Joku muu päätti puolestani, mitä voin tai en voi tehdä. Sellaisissa tilanteissa muistan olleeni aika katkera, Rosa kertoo.

Vajaa vuosi diagnoosista Rosa ja Eero kävivät erikseen muutaman kerran psykologin kanssa juttelemassa.

Myöhemmin he kävivät yhdessä MSliiton parikuntoutuskurssilla.

– Rosan sairauden käsittelyyn ja hyväksymiseen meni useampi vuosi. Nykyisinkin, jos hänelle tulee melkein mikä vain uusi oire, ensimmäisenä tulee mieleen, liittyykö se MS-tautiin, Eero sanoo.

MS-TAUDIN OIREISIIN kuuluu fatiikki eli äärimmäinen väsymys, joka ei liity

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

mihinkään fyysiseen suorittamiseen tai valvomiseen. MS-taudin oireet ovat usein näkymättömiä, joten muiden ihmisten on vaikea suhtautua niihin.

– Muutama kuukausi diagnoosin jälkeen olin järkyttävän väsynyt koko ajan. Eero kertoi myöhemmin, että hän oli silloin pitänyt minua laiskana. Minä mukamas luistin kotitöistä, kun makasin sohvalla.

– Fatiikkia ei voi ymmärtää, ellei ole nähnyt sitä. On ollut monta muutakin juttua, joita on joutunut itsekseen miettimään. Minun on ollut pakko oppia uskomaan, mitä toinen sanoo. Jos Rosa ei jaksa kävellä viittäsataa metriä, silloin sitä ei kävellä.

Parisuhteesta voi tulla väkisin hoitosuhde, kun puoliso sairastaa. Rosa ei ole kokenut sellaista heidän suhteessaan, koska hän on voinut pitkän aikaa hyvin.

– Alkuaikoina suhde tuntui hoitosuhteelta, kun Rosa voi huonommin.

En ollut vielä hyväksynyt sitä, että talutan Rosaa rappusissa ja autan sohvalta ylös. Mutta ajan ja asiaan sopeutumisen myötä se on minulle ok.

Ja nyt meillä on toimiva lääkitys, jolloin hoitajan roolini pienenee, Eero sanoo.

MELKO PIAN diagnoosin jälkeen Rosa teki Eerolle selväksi, että he eivät voi selvitä yhdessä, jos he eivät puhu toisilleen. Eeron oli pakko oppia puhumaan omista tunteistaan enemmän, ja Rosa lupasi, ettei peittele oireitaan.

– Sairastumisen ainoita hyviä puolia on se, että olemme Eeron kanssa hitsautuneet yhteen, koska puhumme kaikesta hyvin avoimesti. Olemme joutuneet opettelemaan sen pakon edessä, Rosa sanoo.

– Tähän meidän diilimme kuuluu myös se, että vaikka Rosa on sairas, minullakin saa olla paha mieli, Eero lisää.

Kun Rosalla on ollut huonompi vaihe, Eero on tukenut häntä ja hoitanut kaikki kodin asiat. Rosa on pelännyt, että puoliso uupuu.

– Jos Eero uupuu ja minä olen huonossa kunnossa, me kaadumme molemmat. Eeron jaksaminen on mietityttänyt.

– Kun ajattelee diagnoosin jälkeisiä muutamia vuosia, niin nyt tuntuu siltä, että se aika loppujen lopuksi vahvisti suhdettamme, koska silloin joutui niin paljon miettimään ja tekemään yhdessä päätöksiä, Eero sanoo.

ROSAN MS-TAUTI on ollut pitkään stabiilissa vaiheessa. Tällä hetkellä sairaus on Juutien elämässä taka-alalla. Rosalla on tehokas ja hyvin toimiva lääke, joka annetaan suoneen vuoden välein. Päivittäistä lääkitystä ei tarvita.

Juutit ovat asuneet pääkaupunkiseudulla nelisen vuotta. Ensin he asuivat Espoossa. Nyt koti on Vantaalla.

Rosa toimii projektipäällikkönä lääketutkimuksia tekevässä yrityksessä.

Eero työskentelee insinööritoimistossa ja jatko-opiskelee diplomi-insinööriksi.

– Minulla on ollut tietyt oireet niin pitkään, että niistä on tullut meille uusi normaali. Meille on normaalia, että aina kävellessämme portaita alas Eero ottaa minua kädestä kiinni. ■

A

7

Kerjäläistytöstä perheenäidiksi Mihaela Stoica sai esikoisensa 17-vuotispäivänään. Heidi Piiroinen on kuvannut hänen elämäänsä siitä alkaen.

K

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA HEIDI PIIROINEN

un valokuvaaja Heidi Piiroinen kymmenen vuotta sitten tapasi ensimmäistä kertaa romanialaisen Mihaela Stoican, tämä oli 16-vuotias ja viimeisillään raskaana. Helsingin lastensuojeluviranomaiset olivat päättäneet, että alaikäisen tulevan äidin paikka ei ollut kadulla kerjäämässä eikä sillan alla yöpymässä, joten hänen olisi pikimmiten lähdettävä maasta. Mutta lapsivedet menivät ensin.

Siitä asti Piiroinen on seurannut Mihaela Stoican ja hänen perheensä ja sukunsa elämää Suomessa, kotikylässä romanialaisessa Cetatea de Baltăn kunnassa, kerjuumatkoilla Kreikassa ja Ranskassa sekä lomamatkalla Virossa.

KYMMENESSÄ VUODESSA Mihaela Stoicasta on tullut kolmen lapsen äiti. Esikoinen Fernando, jonka Piiroinen kuvasi heti syntymän jälkeen, käy koulua Itä-Helsingissä ja Mihaela-äitikin haaveilee oppivansa lukemaan. Stoican avomies ja lasten isä Suras Moldovan käy töissä. Perhe asuu kaupungin vuokra-asunnossa. He eivät ole enää kerjäläisiä vaan maahanmuuttajastatuksella Suomessa.

Piiroisen kuvia perheen elämästä on esillä Suomen Valokuvataiteen museossa Ohikuljetut-näyttelyssä. Piiroinen on myös tehnyt samannimisen kirjan yhdessä toimittaja Kimmo Oksasen kanssa.

Kuvat eivät kaunistele näiden syrjittyjen, köyhistä köyhimpien ja kouluttamattomien ihmisten elämää. Mutta eivät ne kauhistelekaan. Niissä on myös ilonhetkiä, lämpöä ja huumoria. Ja samanlaista arkea kuin kenellä tahansa. Kannetaan ostoksia räntäsateessa, istutaan keittiön pöydän ääressä, hellitään lapsia.

– Kymmeneen vuoteen on mahtunut tosi paljon elämää. On ollut ihanaa nähdä tässä toivoa. Perhe on nyt apua saatuaan päässyt elämässä eteenpäin.

Ihmiset tarvitsevat tukea siihen, että pystyvät tulemaan osaksi yhteiskuntaa ja olemaan merkityksellisiä, Piiroinen sanoi valokuvanäyttelyn tiedotustilaisuudessa.

IHAN TAVALLINEN kerrostalokoti lähiössä on Mihaela Stoicalle ylellisyyttä, jos sitä vertaa hänen kotikylänsä taloihin, joissa ei ole vettä, viemäröintiä, kaasua eikä sähköä. Ei kylässä ole muutoinkaan kummoisia mahdollisuuksia elää, sillä töitä ei ole.

Työttömyyskorvaus on 30 euroa kuukaudessa.

Nekin, joilla on töitä, joutuvat kamppailemaan toimeentulostaan. Esimerkiksi opettajan lähtöpalkka Romaniassa on 120 euroa kuukaudessa. Arvioiden mukaan noin viisi miljoonaa romanialaista onkin lähtenyt ulkomaille toimeentuloa etsimään.

Tämä perhekunta on kerjäämällä pystynyt rahoittamaan kaksi uutta huonetta suvun taloon. Kylän mittapuulla heillä on mennyt hyvin. Kun isoäiti Virginia Moldovan kerjäsi Suomessa, hän nettosi parhaimmillaan kuukaudessa 500 euroa.

Kimmo Oksanen muistutti tiedotustilaisuudessa, että kerjääminen ei pidemmän päälle ole ratkaisu romanien ongelmiin. Ratkaisua olisi etsittävä EU:n ja Romanian valtion tasolla. Toisaalta jo sekin, että ohikulkijat voisivat olla potkimatta ja sylkemättä kerjäläisiä, olisi Oksasen mukaan parannusta nykyiseen tilanteeseen. Siitä voisi aloittaa. ■ Heidi Piiroisen näyttely Ohikuljetut 20.5. asti Suomen Valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla.

Kimmo Oksanen ja Heidi Piiroinen: Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina. WSOY 2018.

Mihaela Stoica ja hänen Fernando-poikansa lounaalla kreikkalaisessa hampurilaisravintolassa helmikuussa 2009.

8 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

Kati Juvonen (vas.) ja Kati Metso ovat tunteneet toisensa vajaan vuoden, ja he viihtyvät hyvin yhdessä.

Naapurikummi auttaa kotiutumaan Kati Juvonen ryhtyi naapurikummiksi Kartanonkoskelta Kivistöön muuttaneelle Kati Metsolle.

K

un muuttaa aikuisena toiselle paik­ kakunnalle tai asuinalueelle, ihmi­ siin tutustuminen ei välttämättä ole ihan helppoa, ainakaan jos ei ole lap­ sia tai koiraa. Kivistössä Länsi­Vantaal­ la tähän on keksitty ratkaisu: alueel­ le muuttanut voi pyytää itselleen naapurikummia.

Toimintaa koordinoi MarjaVerkko.

– MarjaVerkon perimmäisenä tarkoituksena on yhteisöllisyyden kehittäminen ja se, että uudet ja

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA MARIANNA SIITONEN

vanhat asukkaat sopeutuisivat mahdollisimman hy­ vin alueelle, joka muuttuu koko ajan, kertoo Emma Tuomi MarjaVerkosta.

– Meillä on ollut paljon erilaista toimintaa, ku­ ten tapahtumia, mutta halusimme, että on myös jo­ takin kahdenvälistä.

NAAPURIKUMMITOIMINTA PERUSTUU siihen, et­ tä alueella asuva voi MarjaVerkon nettisivuil­ la ilmoittautuu naapurikummiksi. Samoilla netti­

sivuilla alueelle muuttava tai juuri muuttanut voi puolestaan ilmoittautua naapurikummia kaipaa­ vaksi. Sitten yritetään yhdistää samanhenkiset ih­ miset.

– Naapurikummiparin ei tarvitse välttämättä olla samaa ikäluokkaa, mutta kysymme kiinnostuksen­ kohteita. Jos ilmoittaa vaikkapa tykkäävänsä ulkoi­ lusta, voimme etsiä samanhenkisen naapurikum­ min, Emma Tuomi sanoo.

Toiminnassa on mukana tällä hetkellä muuta­

Yrittäjä pelasti Vaaralan maamerkin Seppo Vihinen ratkaisi purettavaksi tuomitun Vaaralan kirkon ongelmat.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA MARIANNA SIITONEN

VIELÄ VIITISEN VUOTTA SITTEN Vaaralan kirkko oli Hakunilan seurakunnan tila, joka oli annettu erityi­ sesti nuorten käyttöön. Kirkkoa vaivasivat kuiten­ kin vaikeat sisäilmaongelmat.

Niinpä Vantaan seurakuntayhtymä päätti luo­ pua kirkosta. Tarkoitus oli purkaa rakennus ja ra­ kentaa sen tilalle asuntoja. Seurakunnan nuoret

vastustivat hanketta, mutta purku näytti väistä­ mättömältä.

Sitten vaaralalainen yrittäjä Seppo Vihinen tart­ tui asiaan. Hän osti vuonna 2013 kirkon seurakunta­ yhtymältä ja päätti selvittää sisäilmaongelmat.

– Kirkosta ei tosin saa puhua, sillä Kirkkohal­ litus ei olisi hyväksynyt kauppaa, jos nimi olisi säilynyt. Niinpä tämä on nykyisin Vaaralan kap­ peli. Kirkon pihalla ollut risti ei kuulunut kaup­ paan, joten se vietiin pois. Tornissa on kuitenkin led­valot, jotka syttyvät ristin muotoiseksi, ker­ too Vihinen.

Vihinen ei hankkinut rakennusta itseään vaan alueen asukkaita varten. Hän keksi ratkaisut, joilla kirkkosalin, nuorten tilan ja kahvion sisäil­

Seppo Vihinen omistaa Vaaralan kappelin.

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

mia kymmeniä ihmisiä. Ilmoittautumisia otetaan yhä vastaan MarjaVerkon nettisivuilla.

– Naapurikummiparit voivat sopia hyvin vapaasti siitä, mitä tekevät yhdessä. Jotkut tapaavat kahvilassa, ja jotkut järjestävät leipomistreffejä tai käyvät yhdessä jumpassa.

KIVISTÖ OLI PITKÄÄN omakotitalovaltaista aluetta, ja monien näkökulmasta hieman syrjässä. Viime vuosina alue on kuitenkin muuttunut, kun sinne on tullut kehäradan myötä juna-asema ja paljon uusia asuntoja ja asukkaita. Kesällä 2015 Kivistö sai valtakunnallista huomiota, kun siellä järjestettiin asuntomessut.

Kati Metso muutti alueelle Vantaan Kartanonkoskelta toukokuussa 2017. Hänen 17-vuotiaalla tyttärellään oli Kivistössä asuva ystävä, ja kun alueelta sattui löytymään mukava asunto, perhe vaihtoi maisemaa. Mielikuva "kaukana olevasta takahikiästä" on saanut kyytiä.

– Me asumme nyt ihan Kivistön juna-aseman kupeessa. Kartanonkoskella olimme paljon enemmän ikään kuin maalla. Täällä on menoa ja vilskettä. Olemme tykänneet asua täällä tosi paljon, Metso kertoo.

Kun Metso kuuli naapurikummitoiminnasta, hän ajatteli heti, että se voisi olla hyvä juttu. Uudella kotiseudulla voi monesti olla hankala tutusta ihmisiin.

Metso sai naapurikummikseen Kati Juvosen.

Yhteydenpito alkoi viestittelyllä. Pian he tapasivat myös kasvotusten.

– Olemme erilaisissa elämäntilanteissa ja hän on minua nuorempi, mutta keskustelut ovat menneet yllättävän hyvin yksiin, Metso kuvailee.

KATI JUVONEN on asunut Kivistössä reilut viisi vuotta, mutta hän on tuntenut alueen jo pidemmän aikaa.

– Mieheni ja hänen vanhempansa ovat asuneet Kivistössä. Kun sitten luin naapurikummitoiminnasta Facebookista, ajattelin, että mikä ettei. Naapukummitoiminta on kätevä ja helppo tapa tutustua, Juvonen sanoo.

Tapaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa ei tuntunut Juvosesta mitenkään oudolta.

Nyt naapurikummiparista on tullut ihan oikeita kavereita. Ajatus on, että naapurikummi tapaisi uutta asukasta ainakin kolme kertaa, mutta Kati Juvonen ja Kati Metso ovat jo seonneet laskuissa.

– Me vierailemme toistemme luona ja käymme ulkona kahvilla. Olemme käyneet myös stand up -illassa. Teemme ihan samanlaisia juttuja kuin muutkin kaverit tekevät keskenään, Juvonen kertoo.

Toistaiseksi Juvonen ei ole naapurikummi kenellekään, mutta hän on avoin sille ajatukselle, että voisi jossakin vaiheessa auttaa jotakuta kotiutumaan Kivistöön. ■

ma on nyt puhdasta. Toimistotilat ovat varastokäytössä.

Nykyisessä Vaaralan kappelissa on vuosittain muutama Hakunilan seurakunnan tilaisuus. Vihinen on itse seurakunnan jäsen. Mutta aktiivisemmin sitä käyttää uuskarismaattinen Harvest Church Finland -seurakunta. Sillä on kirkossa jumalanpalvelus sunnuntaisin ja rukouspiiri keskiviikkoisin.

– Lisäksi kappelissa käyvät yhä muutamat entiset seurakuntanuoret. Siellä järjestetään myös kokouksia ja juhlatilaisuuksia. Toimintaa on noin neljänä päivänä viikossa. Mikään bisnes tämä ei minulle ole. Käyttömaksuilla katetaan osa ylläpitokuluista, Vihinen sanoo. ■ Lue lisää siitä, miten Vaaralan kappeli pelastui ja minkälaista toimintaa siellä nykyisin on, osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

A

9

Vantaan ylpeys Kirkko ja kaupungin lempikirkkoäänestyksen voittanut Pyhän Laurin kirkko on yhdistelmä keskiaikaa ja 1800-luvun romantiikkaa.

K

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA ESKO JÄMSÄ

ehä kolmosen ja Tuusulantien puristuksessa on toinen todellisuus: idyllinen Helsingin pitäjän kirkonkylä. Keskiajalla kylä oli tärkeä keskus, jonne tultiin kirkonmenoihin ja asioille pitkienkin matkojen takaa. Näkyvin muistutus kirkonkylän pitkästä historiasta on 1400-luvun puolivälissä valmistunut kivikirkko, joka on pääkaupunkiseudun vanhin säilynyt rakennus.

Pyhän Laurin kirkko on saanut nimensä sen suojelupyhimyksen, pyhän Laurentiuksen, mukaan. Laurentius eli 200-luvulla Roomassa ja kärsi marttyyrikuoleman. Juuri Laurentiuksen legenda on se, jolla Tikkurilan seurakunnan pappi Jaakko Hyttinen yleensä aloittaa kirkon esittelyn.

– Kerrotaan, että keisarin vaadittua kirkon aarteita Laurentius oli marssittanut tämän eteen Rooman raajarikot, kodittomat ja muut hyljeksityt. Kun Laurentiusta sitten oltiin polttamassa halsterilla kuoliaaksi, hän kehotti telottajia kääntämään hänet toiselle kyljelle, että sekin puoli kypsyisi.

LAURENTIUS OLI KESKIAJALLA suosittu pyhimys, ja hänen mukaansa nimettiin myös Suomessa useita kirkkoja. Hyttisen mukaan Vantaan Pyhän Laurin kirkossa on todennäköisesti ollut keskiajalla Laurentiuksen patsas ja jokin Laurentiuksen reliikki eli pyhäinjäännös. Niiden myöhemmistä vaiheista vain ei ole tietoa.

Kirkon keskiaikaisista puuveistoksista on säilynyt neljä. Tälläkin hetkellä niistä ovat esillä Madonnaa ja Jeesus-lasta sekä tunnistamatonta naispyhimystä esittävät veistokset. Muuten keskiaika näkyy kirkossa lähinnä ulkoseinissä. Kirkko nimittäin tu-

houtui pahasti tulipalossa vuonna 1893. Palon jälkeen korjaukset suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer, ja ne edustavat tyyliltään uusgotiikkaa.

– Ehkä monen mielestä kirkon kauneus johtuu juuri siitä, että se on yhdistelmä keskiaikaa ja 1800-luvun romanttisia koristeluja, Hyttinen otaksuu.

Sisätilojen koristemaalaukset nähdään reilun vuoden päästä entistä ehompina, kun kirkon seinien ja katon puhdistus- ja restaurointityöt saadaan valmiiksi.

PYHÄN LAURIN KIRKON tapahtumakoordinaattori Susanna Lönnqvist on iloinen mutta ei kovin hämmästynyt siitä, että juuri tämä kirkko on monen pääkaupunkiseudulla asuvan lempikirkko.

– Pyhän Laurin kirkko edustaa juuria.

Täällä on kastettu, vihitty, konfirmoitu ja siunattu hautaan ihmisiä niin monien sukupolvien ajan. Tämä on monille ”meidän kirkko”, josta ollaan ylpeitä. Kirkko ja kirkonkylä ovat myös vastakohta nykyaikaiselle ympäristölle, Lönnqvist sanoo.

Lönnqvistiä mietityttää se, etteivät turistit tunnu oikein löytävän kirkkoa – varsinkin kun lentokentälle on matkaa vain seitsemän kilometriä. Mutta ehkä kirkon maine on jo leviämässä.

– Eilen täällä oli koko päivän japanilainen kuvausryhmä, joka tekee Suomessa elokuvaa. Täällä kuvattiin kohtausta, jossa nuori nainen tulee kirkkoon etsimään rauhaa. ■ Pyhän Laurin kirkko on talviaikaan avoinna päivittäin klo 12–16.

Videolla kirkkojakaupunki.fi:ssä pappi Jaakko Hyttinen kertoo kirkon historiasta.

VIDEO VERKOSSA

Pyhän Laurin kirkko on Susanna Lönnqvistin ja Jaakko Hyttisen työpaikka.

Lempikirkkojen kymmenen kärjessä 1. Pyhän Laurin kirkko (1450-luku) 62 ääntä

6. Temppeliaukion kirkko (1969) 24 ääntä

2. Espoon tuomiokirkko (1490) 40 ääntä

7.–9. Paavalinkirkko (1930) 16 ääntä

3. Helsingin tuomiokirkko (1852) 34 ääntä 4. Kallion kirkko (1912) 32 ääntä 5. Johanneksenkirkko (1891) 27 ääntä

Vanhakirkko (1826) 16 ääntä Viikin kirkko (2005) 16 ääntä 10.Tapiolan kirkko (1965) 14 ääntä

10 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

LÄHIMMÄISENRAKKAUDEN KANSANLIIKE.

AUTA IHMISIÄ NÄLÄSSÄ.

Lähetä tekstiviesti APU10 (10 €) 16588. yhteisvastuu.fi

Keräyslupa RA/2017/785, voimassa 1.9.2017–31.8.2019, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 18.8.2017.

Keräyslupa ÅLR/2017/5294, voimassa 1.9.2017–31.8.2018, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 28.6.2017.

Betesda-säätiön palvelukodit ovat ikäihmisiä mielenterveys- ja päihdekuntoutujia ja vammaisia varten rakennettuja koteja, joissa on tarjolla myös työ- ja päivätoimintaa.  tuettu asuminen  kriisi asuminen  palveluasuminen  tehostettu palveluasuminen  omaishoitajien vapaapäivät  intervalliasuminen  työtoiminta  päivätoiminta

Palveluita myös kotiin  kotihoito  omaishoitajan lomitus  tukipalvelut Palvelukoti Hopea, Korutie 1, 01600 Vantaa Palvelukoti Jokela, Saukkolantie 872, 08500 Lohja

Betesda-säätiö on ollut asukaslähtöisen palveluasumisen tiennäyttäjä jo neljän vuosikymmenen ajan.

Varaa oma paikkasi tai tilaa maksuton kartoitus p. 040 166 2641, Asiakkuuspäällikkö Minna Valtiala, minna.valtiala@betesda.fi

www.betesda.fi Palvelukoti Kotivalli, Pornaistentie 628, 04130 Sipoo Lassilan päivätoimintakeskus, Kaupintie 11A, 00440 Helsinki

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Tuire Sillanpää, 040 594 4204 etunimi.sukunimi@otava.fi Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

TYÖVÄEN ARKISTO / LÖNNQVIST, FOTO NYBLIN

Vangittuja punakaartilaisia viedään Kreivi Kamenski -laivalla Suomenlinnaan 13.4.1918. Keskellä sivuttain seisova huopahattuinen mies muistuttaa suuresti Tikkurilan punakaartiin kuulunutta Viljo Sohkasta, joka tuomittiin Suomenlinnan vankileirille. Saksalaiset valtasivat Helsingin 12.–13.4. valkokaartilaisten avustuksella.

Vankileirien saaristo Helsingin edustalla Suomen lyhyen mutta verisen sisällissodan taisteluja käytiin muun muassa Leppävaarassa ja Tikkurilassa.

Sodan jälkeen Suomenlinnan ja Isosaaren vankileireillä kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin taisteluissa.

K

un vakaumuksen puolesta kaatuneille punaisille pystytettiin elokuussa 1949 muistomerkki Vantaan Hiekkaharjuun, otettiin iso askel sovinnon tiellä. 31 vuotta sisällissodan jälkeen kirkkoherra Otto Weckström siunasi haudan lepoon 68 Tikkurilan seuduilla kaatunutta punakaartilaista. Läsnä oli 700 ihmistä.

Hautaan siunattiin ne, joiden nimet oli onnistuttu saamaan selville.

Nimilista perustui mahdollisesti entisen punakaartilaisen, myöhemmän kunnanvaltuutetun ja sosiaalineuvoksen Viljo Sohkasen työhön. Sohkanen keräsi tietoja kaatuneista Tikkurilan punakaartilaisista ja kirjoitti sotakokemuksistaan punakaartin lääkintämiehenä kaksi kirjaa.

Weckström ja Sohkanen seisoivat rinta rinnan muistomerkin paljastustilaisuudessa. Sisällissodassa he olivat olleet vastakkaisilla puolilla.

Weckström osallistui Porvoon saaristossa käytyyn taisteluun suojeluskuntalaisena, pakeni tap-

TEKSTI PAULI JUUSELA JA EIRA SERKKOLA

pion jälkeen Viroon ja palasi saksalaisten mukana Suomeen. Hänestä tuli Helsingin maalaiskunnan kirkkoherra vuonna 1922. Hän palveli seurakuntalaisiaan heitä erottelematta yli 40 vuotta ja oli eri kansanryhmien arvostama pappi.

Sohkanen puolestaan oli 17-vuotias värväytyessään Tikkurilan punakaartiin. Hän osallistui sotaan Karjalan kannaksella ja Tikkurilassa.

TIKKURILAN ASEMAN seutu, jota nyt hallitsee massiivinen Dixi-keskus, oli vuoden 1918 sisällissodan verisen taistelun tapahtumapaikka. Vastakkain olivat amatöörisotilaista koostunut paikallinen punakaarti ja Hangosta kohti Helsinkiä pikavauhtia edennyt sodan karaisema saksalainen Itämeren divisioona.

Ensin Itämeren divisioona saapui kuitenkin Espooseen. Leppävaaran taistelu 11. huhtikuuta oli ainoa Espoon alueella käyty iso sisällissodan taistelu. Punaiset olivat saaneet kokoon 1 500 harjoittamatonta miestä, joita vastassa oli useita tuhansia ammattisotilai-

ta. Punaiset miehittivät Nupukivenkallion ja Gransinmäen juoksuhaudat ja tuliasemat, joita venäläiset olivat rakentaneet Helsingin puolustusta varten.

Hyödyttömiksi jääneiden rauhanneuvottelujen jälkeen saksalaiset käynnistivät hyökkäyksen kovalla tykki- ja kranaatinheitintulella. Punaiset vastasivat kivääritulella, mutta joutuivat pian pakenemaan kohti Huopalahtea. Punaisilta kaatui 13 miestä ja saksalaisilta kaksi.

Saksalaisten toinen hyökkäyskiila eteni nykyisen Vantaan alueelle, Hämeenkylään, josta saksalaiset joukot lähtivät etenemään aamuvarhaisella 12. huhtikuuta. Ne valtasivat Helsingin pitäjän kirkonkylän, jossa käytiin jonkinlainen kahakka.

Tikkurilasta taisteltiin pidempään. Saksalaiset halusivat katkaista yhteyden Helsinkiin ja saartaa punaisten hallitseman pääkaupungin. Punakaarti asettui puolustusasemiin taloihin, ojiin ja radan varteen. Punakaartia tuki rautatiellä edestakaisin liikkunut legendaarisen Eino Rahjan komentama panssarijuna.

2B

Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

MUSEOVIRASTO - MUSKETTI / NIILO TOIVONEN

Punavankeja Suomenlinnan neljännen piirin vankileirillä Susisaaressa, Adlerfeldtin traverssin pihalla. Nälkä ja sairaudet heikensivät vankeja.

Nykyisin rakennuksessa sijaitsee kahvila-ravintola.

Moni punakaartilainen oli värväytynyt mukaan paitsi aattellisista syistä myös pal­ kan ja ruuan toivossa. Kokeneimmat olivat rintamalla muualla. Heidän aseistuksensa ei ollut hääppöistä lukuun ottamatta pelottavaa panssari­ junaa. Taistelussa kaatui kaksi saksalaista ja kym­ meniä punakaartilaisia. Hiekkaharjussa olleen maa­ talouskoelaitoksen soramonttuun haudattiin kaatu­ neita ja teloitettuja.

Vankeja saksalaiset ottivat noin 50. Heitä pidet­ tiin kaksi yötä kirkonkylässä Knapaksen tilan aitas­ sa. Vankeja uhkailemaan ilmaantui punaisen val­ lan aikana piilossa olleita suojeluskuntalaisia. Vas­ ta rovasti Alfred Tallqvistin puututtua asiaan pu­ naisille annettiin ruokaa ja heitä lähdettiin viemään vankileirille.

HELSINGIN MAALAISKUNNAN punaisen kunnanval­ tuuston jäsen ja kaartilainen Toivo Oksanen sur­ mattiin seuraavana päivänä. Hänen hautansa löy­ tyy poikkeuksellisesti Helsingin pitäjän kirkonkylän hautausmaalta. Hautaan on haudattu myös hänen seuraavana kesänä kuollut kaksikuinen poikansa.

Hautapaaden teksti on pysäyttävä: ”Seisahdu matkamies katsahda isän ja pojan patsasta, sillä hauta sinunkin nielevä on.” Lähistöllä on seitse­ män kaatuneen saksalaisen sotilaan hauta ja val­ koisena murhatun poliisin Gustaf Skogin hauta.

Useimmat punaisten tekemistä murhista Helsin­ gin maalaiskunnassa tapahtuivat Malmilla ja Oulun­ kylässä. Tikkurilassa murhattiin Rekolan kartanon pehtori, mutta tekijät eivät olleet Tikkurilan puna­ kaartista. Valkoiseksi epäillyt tunsivat suurta pel­ koa, ja heiltä takavarikoitiin ruokaa.

Nykyisen Vantaan alueella oli sisällissodan aika­ na noin 5 000 asukasta. Heistä 1 405 asui Tikkuri­

”

Vankileirillä kuoltiin niin paljon, että Santa­ haminaan kuljetettiin proomulla arkkuja kaksi kertaa viikossa. lassa. Sisällissodassa kuoli noin 80 tikkurilalaista, kaikki punaisia.

SAKSALAISET SOTILAAT jatkoivat matkaansa Tikku­ rilasta ja Leppävaarasta Helsinkiin. Valkoiset valta­ sivat pääkaupungin punaisilta 13. huhtikuuta. Tou­ kokuun alussa sota päättyi koko maassa viimeisten punaisten hallitsemien kaupunkien valtaukseen.

Sodan loputtua punavankeja oli enimmillään 80 000. Vankileirejä perustettiin pikavauhtia ym­ päri Suomea.

Juhannuksena 1918 esimerkiksi Suomenlinna oli täynnä väkeä, kuten nykyäänkin kauniina kesäpäi­ vinä. Mutta silloin ei juotu kuohuviiniä valleilla ei­ kä etsitty pokémoneja.

Venäläisten tyhjilleen jättämissä kasarmeissa ja piikkilanka­aitauksissa oli vangittuna yli 12 000 ih­ mistä. Useimmat puhuivat suomea. Joukossa oli Leppävaaran ja Tikkurilan punakaartilaisia, myös tuleva kunnanvaltuutettu Viljo Sohkanen. Vartijat­ kin olivat suomalaisia.

Monet Suomenlinnan punavangeista olivat viru­ neet leirissä jo huhtikuun puolivälistä asti odotta­ massa valtiorikosoikeudenkäyntiä.

PÄÄKAUPUNKIIN SYNTYI suorastaan vankileirien saaristo, kun tuhansia vankeja säilytettiin Suo­ menlinnassa, Santahaminassa ja Iso­Mjölössä eli Isosaaressa. Myös Katajanokan Merikasarmissa oli iso vankila.

Kouluissa toimi pienempiä väliaikaisia vanki­ asemia, kuten Liisankadun naisvankila Ruotsalai­ sen reaalilyseon tiloissa. Sieltä vangit siirrettiin San­ tahaminaan, jossa oli kesän aikana yhteensä tuhat naisvankia ja 28 lasta. Yli 600 naista tuotiin Tam­ misaaren vankileiriltä; heikoimmat jouduttiin kan­ tamaan laivasta kasarmiin.

Naiset, joista suurin osa oli alle 30­vuotiaita, säi­ lyivät hengissä. He hoitivat karjaa, sikoja ja kasvi­ maata sekä valmistivat ruokaa, mutta joutuivat ko­ kemaan myös seksuaalista hyväksikäyttöä. Vanki­ lassa myös synnytettiin ja saatiin keskenmenoja.

Vankikuljetukset olivat keskustassa jokapäiväi­ nen näky. Vankeja marssitettiin työkohteisiin var­ sinkin Katajanokalta, heitä haettiin kuulusteluihin ja siirreltiin vankilasta toiseen. Muualta Suomesta tuotiin vankeja junalla Suomenlinnaan.

Vankilajärjestelmä oli huonosti suunniteltu. Sitä hallinnoivat Suomen armeija ja suomalaiset siviilivi­ ranomaiset mutta mukana oli myös saksalaisia soti­ laita. Päälliköt vaihtuivat tiuhaan.

HELSINGIN VANGIT olivat muodollisesti tutkinta­ vankeja. Sodan voittajat päättivät tutkia ja tuomi­ ta erityistuomioistuimessa jokaisen vangitsemansa henkilön. Kaikki antautuneet punakaartilaiset otet­ tiin sotavangeiksi, ja lisäksi punaisia etsittiin. Esi­

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

3

MUSEOVIRASTO - MUSKETTI / NIILO TOIVONEN

Suomen sisällissota oli myös kirkon sisäinen sota, sillä sen kumpikin osapuoli oli saman kirkon jäseniä. Kirkosta eroamisen mahdollistava uskonnonvapauslaki astui voimaan vasta sisällissodan jälkeen vuonna 1923.

merkiksi isännöitsijät velvoitettiin lehti-ilmoituksilla ilmiantamaan taloissaan asuneet punakaartilaiset.

Valtiorikostuomioistuimien perustaminen oli hidasta. Järjestelmä alkoi toimia vasta kesäkuun lopulla. Siinä vaiheessa vangit olivat odottaneet leireissä jo kaksi kuukautta, ja joka päivä olisi pitänyt syödä. Kyse oli valtavasta ihmisjoukosta; pelkästään Helsingin leireillä oli kevään ja kesän mittaan yli 17 000 punavankia.

Ennen kuin valtiorikosoikeudet alkoivat toimia, vankeja ammuttiin mielivaltaisesti. Esimerkiksi Helsingissä ammuttiin 69 punavankia ilman oikeudenkäyntiä. Vartija saattoi ampua vangin pienestäkin tottelemattomuudesta. Lisäksi Helsingin keskustassa teloituksia ”tilattiin”. Yöllinen puhelinsoitto kertoi järjestyspoliisille, mistä tunnistamattomia ruumiita sai korjata pois.

Tätä kutsuttiin valkoiseksi terroriksi. Yleensä päätökset vankien ampumisesta teki Viaporin linnoituksen komendantti, kenraalimajuri Gösta Theslöf. Aiemmin punaisen terrorin uhreina oli Helsingissä ja Helsingin maalaiskunnassa kuollut 90 siviiliä.

VANKILEIREILLÄ KUOLI enemmän ihmisiä kuin sisällissodan 109 päivää kestäneissä taisteluissa. Kaikkiaan nälkään ja sairauksiin kuoli yli 13 500 vankia, jotka eivät koskaan ehtineet valtiorikosoikeuteen.

Vangit saivat useimmiten ruuaksi laihaa keittoa, joka oli valmistettu suolatusta ja kuivatusta turskasta eli kalliokalasta. Päivän toinen ateria koostui pienestä leivänpalasta ja sillinpuolikkaasta, joka liottamattomana janotti yöllä.

Leipä, jota kutsuttiin murikaksi, sisälsi selluloosaa, kaurankuoria ja pellavansiemeniä. Se sekoitti

vatsan. Vangit näkivät nälkää ja söivät leirin ympäriltä ruohot juurineen. Jossain leirissä syötiin menehtynyt hevonen ja hevosten kauratkin.

Ruuasta oli kova puute koko Helsingissä. Elintarvikepula oli alkanut jo vuonna 1917, ja aliravitsemus oli yleistä. Vankeinhoitolaitos oli antanut ohjeet ruuan kalorimääristä, mutta niitä ei noudatettu. Pakkotyössä olevat vangit saivat lisäruokaa, kos-

ka muuten he eivät olisi jaksaneet tehdä työtä, ja siksi työ oli suosittua.

Monet vangit anelivat kotiin lähettämissään korteissa omaisiaan tuomaan mitä tahansa ruokaa, jotta vankilassa ei tarvitsisi kuolla nälkään.

Mutta omaisia kiellettiin tuomasta ruokapaketteja. Salakuljetus vartijoiden avulla oli tosin yleistä.

Sodan jälkeen punaisia teloitettiin ja syrjittiin Helsingin valtiorikosoikeudet käsittelivät vuonna 1918 yhteensä noin 12 400 vangin syytteet.

Huippukausi oli keskikesällä.

Kuolemantuomioita langetettiin 115, joista vain 11 pantiin täytäntöön. Suomenlinnassa teloitettiin kuitenkin myös 60 muualla tuomittua vankia. Tuomitut ammuttiin Kustaanmiekan valleja vasten.

Elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittiin Helsingissä 173 miestä ja kolme naista. Yleisin tuomio oli 1–4 vuotta kuritushuonetta. Sen sai 7 300 henkilöä.

Tuomittuja armahdettiin useassa erässä, ensimmäisen

kerran lokakuun lopussa 1918.

Silloin vapautettiin yli 10 000 vankia ja joulukuussa noin 6 500. Yli 600 ihmistä kuoli pian vankilasta päästyään.

Teloitukset, vankeus ja nälkiinnyttäminen eivät kuitenkaan riittäneet rangaistukseksi laillista hallitusta vastaan nousseille kapinallisille. Punaisia syrjittiin ja vihattiin eikä otettu mielellään töihin. Maassa oli ainakin 20 000 täys- tai puoliorpoa, joista enemmistö punaisten jälkeläisiä.

Punaleskiltä evättiin äänioikeus, jos he hakivat köyhäinavustusta. Nälkäiset lapset lähtivät kerjuulle, ja junissa liikkuvista lapsikerjäläisistä tuli iso ongelma.

Ratkaisuna punaorpoja vietiin äideiltään sijaiskoteihin ja lastenkoteihin uudelleen kasvatettaviksi. Esimerkiksi Tikkurilaan perustettiin uusi lastenkoti, joka pian siirrettiin seurakunnan omistamaan rakennukseen Rekolaan. Siellä asui 120 lasta.

Yksinhuoltajaäitejä ei haluttu auttaa esimerkiksi järjestämällä päivähoitoa pienimmille työpäivän ajaksi.

Katkeruutta herätti se, että valkoisten tekemiä sotarikoksia ei käsitelty missään.

Artikkelin lähteet löytyvät verkosta: www.kirkkojakaupunki.fi

4B

Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018 HÄMEENLINNAN KAUPUNGINMUSEO

si. Heinäkuussa vankimäärä pienenikin nopeasti, mutta myös kuolleisuus nousi huippuunsa, 5 600 henkeen.

Valtiorikosoikeuden istunto Hämeenlinnassa, mukana juristeja, luutnantti, kansankoulunopettaja ja kauppias.

Helsingin valtiorikosoikeuden osastoista ei ole säilynyt valokuvia.

Kun vankeinhoitolaitos viimein myönsi heinäkuussa, että vangit ehtivät kuolla nälkään ennen oikeudenkäyntiään, pakettikielto kumottiin – paitsi Helsingissä. Suomenlinnan vankileirin julma komentaja Carl von Wendt piti kiellon voimassa kesän loppuun asti huolimatta siitä, että lääkärit ja monet muut hänen alaisensa vetosivat ruoka-annosten suurentamisen puolesta.

Aliravittujen vankien joukossa levisivät taudit.

Huono hygienia pahensi tilannetta. Kun juomavettäkin oli niukasti, peseytymään ei päässyt. Suomenlinnassa ei ollut tilaa haudata vankeja. Kuolleet vietiin Santahaminaan haudattaviksi joukkohautaan. Vankileirillä kuoltiin niin paljon, että Santahaminaan kuljetettiin proomulla arkkuja kaksi kertaa viikossa.

28.6. senaatti päätti, että ”lievemmin syyllisiä” tuli päästää mahdollisimman paljon vapaak-

PUNAKAPINALLISTEN KASVATUS oli osa vankileirien ohjelmaa. Sen tavoitteena oli ”palauttaa väärään johdetut mielet kunnioittamaan Jumalaa, rakastamaan kotia ja synnyinmaata”. Kasvatusjohtaja ja kasvatusapulaiset, joiden joukossa oli paljon teologian ylioppilaita ja kansakoulunopettajia, järjestivät rippikouluja ja lukuopetusta ja perustivat kirjastoja. Suuri osa vangeista oli parikymppisiä nuoria, ja alaikäisiäkin oli paljon.

Helsingin vankileirien kasvatusjohtajana toimi pastori Johannes Kunila. Kesäkuun viimeisen viikon raportissaan Kunila kertoo, että vankeja oli 12 650, jumalanpalveluksia oli pidetty 85, sairaskäyntejä tehty 100 ja yksityiskeskusteluja käyty 200. Esitelmiä oli pidetty 20 pakanalähetyksen, uskonnonhistorian ja yhteiskuntaopin alalta.

Saarnaajan tehtäviin kuului myös ”valmistaa teloitettavat vangit kuolemaan”.

Kunila hoiti punavankien hautaukset Santahaminaan ja laati tunnollisena virkamiehenä sinne siunaamistaan tarkat luettelot. Myöhemmin hän lähetti vainajien kotiseurakuntiin kuolintodistukset. Nämä Kunilan paperit löytyivät vasta 2000-luvun alkupuolella Työväen arkistosta. Ne ovat olleet Suomen sotasurmaprojektin keskeistä aineistoa.

Näin muisteli muuan vanki vuonna 1919: ”Kasvatus-osaston miehet ja naiset jakoivat vankeille myöskin ijän ikuisia Joululehtiä y.m. lehtiä, vankit käyttivät paperin sillin kääreenä. Oli totta ettei jaksanut lukea ei pysynyt ajatukset kasassa, kuin oli vatsa tyhjä oli pääkin tyhjä.” ■

MAINOS

MAINOS

Pallomaha? Näin helposti lievität vatsan turvotusta VATSAN EPÄTASAPAINO: Lähes kaikki kokevat ajoittain vatsa- ja suolistovaivoja. Vatsan turpoamiseen liittyy usein epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten närästystä ja ilmavaivoja. Lisäksi pömppömaha on kosmeettinen haitta sekä miehille että naisille. Monessa tapauksessa ratkaisuna voi olla rasva-aineenvaihdunnan aktivoiminen.

Mistä vatsan turvotus johtuu?

Ajoittainen turvonnut vatsa on yleinen vaiva, mutta pitkään jatkunut turvotus saattaa alkaa haitata elämää. Tavallisesti syynä ovat hidas suolentoiminta ja harvat ulostuskerrat.

Tällöin uloste kulkeutuu elimistössä haitallisen hitaasti ja paksusuoleen kerääntyessään saa aikaan käymisprosessin, jossa muodostuu erilaisia vatsaa turvottavia kaasuja.

Tavallisesti turvotus ja epämiellyttävä olo pahenevat syömisen jälkeen. Mitä rasvaisempaa ruoka on, sitä hitaammin ruoansulatus toimii. Tästä voi muodostua ikävä kierre, ja nautinnollisesta ruokailuhetkestä tuleekin huonon olon aiheuttaja.

Macoform tasapainottaa vatsaa Macoform sisältää muun muassa kuitupitoista latva-artisok kaa, jossa on runsaasti sappirakkoa tukevia

aineita. Latva-artisokka on myös tunnettu hyvästä vaikutuksestaan elimistön normaalille rasvaaineenvaihdunnalle, ja se edistää ruoan kulkeutumista vatsan ja suoliston läpi.

Macoformin sisältämä voikukka puolestaan edesauttaa pH-tasapainon ylläpitämistä ja vatsan normaalia toimintaa.

Miten pallomaha syntyy?

Turvotuksen kannalta pahimpia ovat nopeat hiilihydraatit: vaalea leipä, leivonnaiset, perunat ja riisi – sokerista puhumattakaan. Ne toimivat polttoaineen tavoin suolen käymisprosessissa. Lisäksi ne nostavat verensokeria nopeasti, ja ovat varsin yleinen syy vatsan seudulle tiukasti kertyvälle rasvalle.

Kiihdytä rasva-aineenvaihduntaa Vatsavaivojen helpottamiseksi tulisi ruoansulatuksen toimia hyvin.

ONKO TUTTUA? Vatsasi on aamulla litteä, ja olosi tuntuu erinomaiselta, mutta päivän aikana syötyjen aterioiden myötä vatsasi turpoaa, ja olosi alkaa tuntua epämiellyttävän pinkeältä.

Nykypäivän elämäntyylin vaikutuksesta vatsa saattaa kaivata apua etenkin rasvan hajottamisessa, sillä muuten rasva hidastaa ruoan kulkua vatsassa ja suolistossa.

Macoform on luonnollinen tuki vatsan ja suoliston hyvinvointiin.

Macoform-tablettien sisältämät ainesosat edistävät vatsan tervettä tasapainoa, aktivoivat rasvaaineenvaihduntaa sekä lievittävät vatsan kurinaa ja turvotusta.

TERVE JA HYVINVOIVA VATSA Näytätkö raskaana olevalta, vaikka et sitä ole? Silloin tiedät, miten hankalaa huonon ruoansulatuksen ja turvonneen vatsan kanssa eläminen on. Macoform edistää rasvan hajoamista suolistossa ja vähentää näin turvonneeseen, kurisevaan ja levottomaan vatsaan liittyviä epämiellyttäviä tuntemuksia. Macoform-valmisteella on laaja vaikutus, ja sen ainesosat tukevat monipuolisesti vatsan hyvinvointia ja hyvää ruoansulatusta.

”Sain vihdoinkin turvonneen vatsani kuriin” Anette koki monen vuoden ajan epämukavaa turvotuksen tunnetta ja painetta vatsassaan.

Macoform-ravintolisän luonnolliset kasviuutteet alkoivat lievittää vatsavaivoja, eikä vatsan turvotus enää rajoittanut Anetten elämää.

– Tuntui usein siltä, kuin vatsassani olisi jalkapallo. Mahani turposi niin suureksi, että näytin siltä kuin olisin raskaana, Anette kertoo.

– Jotkut päivät olivat pahempia kuin toiset. Muistan hyvin ne vuodet jolloin työskentelin supermarkettiketjun johtajana. Väsymys, joka aiheutui vatsan paisumisesta oli aivan tyrmäävää, mutta kiireen ja kovan työpaineen takia en voinut vain asettua hetkeksi makuulle.

Lopulta Anette päätti tehdä elämänmuutoksen. Hän irtisanoi itsensä stressaavasta johtajan työstä ja opiskeli itsenäiseksi psykoterapeutiksi.

Kohti stressittömämpää elämää – Arkipäivistäni tuli rauhallisempia, kun sain itse päättää työajoista. Stressitasoni laski no-

MAINOS

peasti, mutta vatsani pöhötti yhtä pahasti kuin aiem minkin.

– Minun täytyi ostaa numeroa suuremmat housut, muuten en pystynyt pitämään niitä ylläni koko päivää.

– Vatsan oikuttelun takia en pystynyt osallistumaan moniin sosiaalisiin tilaisuuksiin töitteni ohella. Vatsani turpoaminen oli minulle liian kiusallista, sillä seuraukset saattoivat olla arvaamattomia. Minulla ei yksinkertaisesti ollut siihen enää energiaa, Anette kertoo.

Macoform-tabletti joka päivä – Olin kokeillut lähes kaikkea tavallisista kotikonsteista erilaisiin luontais tuotekaupoista saataviin tuotteisiin. Ätini neuvoi minua viimein kokeilemaan Macoform-tabletteja ja se osoittautui minulle aivan oikeaksi ratkaisuksi. Vatsani turvotus väheni, ja nyt Macoform-tableteista on tullut vakituinen osa aamurituaalejani.

– Nykyään en enää ajattele vatsaani ongelmana. Se on vain kehoni luonnollinen osa, joka aiemmin vaikeutti osallistumistani sosiaalisiin aktiviteetteihin, Anette kertoo.

– Elämässäni tapahtui positiivinen käänne sen jälkeen, kun aloitin Macoform-tablettien käytön, Anette toteaa hymyillen.

MACOFORM AUTTAA: 4 vähentämään vatsassa olevan kaasun määrää 4 tasapainottamaan suoliston bakteeriflooraa 4 lievittämään vatsan turvotusta 4 rauhoittamaan vatsaa 4 tehostamaan rasva-aineenvaihduntaa 4 saamaan tasapainoisen ja miellyttävän tunteen vatsassa

Minun ei enää tarvitse huomioida niin tarkasti mitä syön. Vatsani kestää paremmin sen, mitä normaalin vatsan tuleekin kestää, Anette kertoo.

TILAA MACOFORM PUOLEEN HINTAAN! Tilaa Macoform jakelupalveluna.

Saat ensimmäisen pakkauksen puoleen hintaan!

Nyt vain 14,95 €

+ toimituskulut 4,95 €

(60 tablettia)

TILAA: SOITA: 020 741 4220 Ma-To: 8-16, Pe: 8-14.30

www.wellvita.fi Ei sitoutumisaikaa.

Maksu aina laskulla.

Hirsalantie 11 02420 Jorvas Ravintolisän on tarkoitus täydentää normaalia ruokavaliota. Sairauteen liittyy useita riskitekijöitä, eikä yhden tekijän muuttamisesta välttämättä ole hyötyä.

MAINOS

6B

Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

Kuka?

Seppo Simola syntyi vuonna 1954 Helsingissä. Hän on koulutukseltaan viestinnän opinnot kesken jättänyt teologian kandidaatti ja juuri eläkkeelle jäänyt viestintäjohtaja, päätoimittaja ja pastori.

Mitä?

Simola on saanut päätoimittajien Julius-palkinnon, Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon, Setan Asiallisen tiedon omena -palkinnon sekä mainonnan ja markkinoinnin palkintoja.

Motto

Parempi katua sitä, mitä on tehnyt kuin sitä, mitä on jättänyt tekemättä.

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

7

Vastarannan ruutana Pastori ja päätoimittaja Seppo Simola aikoo tissutella ja vaeltaa, kunnes pääsee sammakoiden orgioihin.

– Jatketaan elämää, mutta ei työelämää, Simola sanoo.

S

TEKSTI JAANA RINNE KUVA SIRPA PÄIVINEN

eppo Simola hykertelee. Nauru ravistelee Maunulan ulkoilumajaa ympäröivää talvi-idylliä. Naurua edeltää kuolemanvakava tarina Simolan elämästä.

– 1950-luvun lopulla Maunulan uurnalehdon paikalla oli hevoshaka, josta haimme äidin kanssa ruusupensaille lantaa. Pikkupoikia varoitettiin ankarasti haan keskellä olevasta lammesta, josta isommat pojat onkivat ruutanoita. Pari vuotta sitten haastattelin uurnalehdon ylipuutarhuria. Hän kertoi, että lapsuuteni lammen ruutanakanta voi mainiosti ja että sammakot pitävät keväisin lammessa niin kovaäänisiä orgioita, että kurnutus kuuluu pitkälle. Silloin päätin, että kun kuolen, minut haudataan täynnä elämää olevan lammen viereen.

Ennen sammakoiden seuraan liittymistä Simola ehtii vaipua muistoihin.

– Tuonne toin kaikki tyttöystäväni kävelylle. Vähän keväämmällä toki, silloin on romanttisempaa.

Eläkkeellä Simolan tavoitteena on vaeltaa tuttuja metsäteitä pidemmälle. Neljästäkymmenestä Suomen kansallispuistosta on suorittamatta puolet.

– Tavoitteena on käydä kaikissa. Jos kuolen aikaisemmin, se jää kyllä harmittamaan. Kansallispuistot ovat kauniita paikkoja. Missä muualla ihmisen on muka parempi olla kuin luonnon keskellä?

Uskollinen Akka-teltta on kulkenut mukana miehen kaikilla retkillä. Erämaassa on oltu myös lasten kanssa, ja suunnitteilla on reissuja lastenlasten kanssa.

Ennen kansallispuisto-urakkaa Simola aikoo ”tissutella ja ravustaa”. Ravustaminen on intohimo, mutta ei ruoan vaan saalistusvietin ja syömisen sosiaalisuuden takia. Kun seuramies on yksin, hän lukee. Tavoitteellisesti.

– Yhdessä vaiheessa luin valikoiden a:sta k:hon yhden kirjan maailmankirjallisuuden ja yhden kotimaisten kirjailijoiden tuotannosta. Osasin aikanaan myös lasketella ulkoa tunnin Kalevalaa sekä Vuori­ saarnan.

INNOSTUS PAPIKSI ei ollut Seppo Simolalle kodin perua, sillä vanhempien arvomaailmassa isänmaa voitti uskonnon. Konservatiivisessa kodissa äiti hoiti lapset ja juristi-isä työskenteli kunnallishallinnon virkamiehenä. Yllättäen perheen kummastakin pojasta tuli pappeja.

Hengellisyys oli omalla tavallaan läsnä jo Simolan lapsuudessa, vaikka sitä ei kotona tuotu mitenkään esiin. Usko vahvistui vuosien varrella.

– En minä tullut uskoon, vaan usko tuli minuun.

Minulla ei ollut riparilla eikä seurakuntanuorissa isoja uskonnollisia kokemuksia, jäin vain jotenkin luontevasti Oulunkylän seurakunnan nuorisotoimintaan pyörimään.

Lukion aikainen tiukka usko avartui, kun nuorukainen opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Ehdottomuus karisi, ja uskoa oppi katsomaan laajemmasta näkökulmista.

Nuoriso- ja rippikoulupappeus Malmin seurakunnassa oli kutsumus.

– Tykkäsin olla nuorten kanssa, ja he viihtyivät minun kanssani. Minulla on niistä ajoista sananmukaisesti lämpimiä muistoja, kuten siitä, kun Tiili-

kanojan saunassa lauloimme poikien kanssa niin, että seinät paukkuivat.

Kiireisimpinä kesinä Simola veti kuusi leiriä. Samojen kysymysten toistuessa 12 vuoden ajan hänestä alkoi tuntua, että on aika jatkaa matkaa.

– Olin ihan mielelläni seurakunnan perustyössä ihmisten rinnalla ristiäisissä ja hautajaisissa, mutta vähitellen turhauduin siihen, kun jouduin miettimään, tuleeko sunnuntain jumalanpalvelukseen viisi vai kuusi pappaa ja mammaa.

Jätettyään seurakuntapapin työn Simola jatkoi Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa kesken jääneitä viestinnän opintojaan ja pyrki seurakuntayhtymän tiedottajaksi. Elettiin 1990-luvun alun lamaa, ja säästöjen iskettyä noviisi nostettiin Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajaksi.

– Päätoimittajuudestani voidaan syyttää lamaa.

Kun minä nyt lähden, viimeinen 1990-luvun synkkä varjo häipyy seurakuntayhtymän yltä, Simola virnuilee.

”

Olen minä pohjimmiltani aika herkkä poika, mutta munaton en ole.

PÄÄTOIMITTAJAN HOMMA ei ole päivä- eikä vuorotyötä.

– Se vaatii jatkuvaa asioiden seuraamista: istumista, sohvalla makaamista, ihmisten kanssa keskustelemista ja lukemista. Lehden tekeminen ei ole sooloilua, Seppo Simola huomauttaa.

– Mukana on toimitus, seurakunnan yhteisö ja se, mitä olen nähnyt, kuullut ja ihmisten kanssa puhunut. Ja arvot, joihin olen uskonut ja joita olen pitänyt oikeina.

Arvojen ja puurtamisen pohjalta kehittyi Kirkko ja kaupunki -lehden journalistinen linja, jonka mukaan lehti antaa lukijalle aineksia elämänkatsomukselliseen, uskonnolliseen ja eettiseen pohdintaan.

Suuret sanat palauttavat poikamaisen virneen Simolan kasvoille.

– Olen varmasti Suomen kirkon eniten iltapäivälehtiä lukeva ihminen!

Liberaalilta lehteriltä on kajahtanut lööppimateriaalia täsmällisin väliajoin, etenkin silloin, kun Simola on pureskellut kirkon asioita räväköissä pääkirjoituksissaan. Hän on sanonut, että Aito avioliitto -liikkeen vetäjien kaltaiset ”uskovaiset" ovat pilanneet kristinuskon maineen. Ahdasmieliselle uskovaisuudelle vinoilu ei ole miellyttänyt kaikkia. Monet ovat ottaneet Simolan tikkatauluksi.

– Silloin tällöin kovaan pyöritykseen joutuminen on tuntunut vatsassa. Se on mennyt joskus kuralle.

Silloin minua on auttanut tunturin laella seisominen. Siellä ei tarvitse huolehtia muusta kuin ruoasta ja lämpimästä vaatetuksesta.

Vihapuheelta on suojellut ja sitä on auttanut kestämään myös työtovereiden, esimiesten ja työnantajan päättäjien tuki.

Riitelijän ja rääväsuun vastapainoksi Simolan sisällä asuu kirjoittaja ja kauniisti puhuva saarnaaja, jonka syvällisyys resonoi kirkkokansan sielussa.

– Olen minä pohjimmiltani aika herkkä poika, mutta munaton en ole. Olen mieluummin riitelijä kuin sellainen, jonka mielestä venettä ei saa keikuttaa. Edistystä kun ei ole ilman liikettä.

SEPPO SIMOLA on keikuttanut venettä ja eteenpäin on menty.

– Jokaisella sukupolvella on oma tasa-arvoasiansa ajettavanaan. Muistan, miten helvetillinen haloo syntyi, kun kirjoitin ensimmäisen kerran joskus 1990-luvun puolivälissä, että homoavioliitot pitää hyväksyä. 25 vuoden aikana kirkossa on tapahtunut valtavan suuri muutos suhteessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan. Sama muutos on nähtävissä arkkipiispan vaalissa, jossa konservatiivien ja liberaalien välinen taistelu on melkein tasan.

– Siitä huolimatta konservatiiveilla on kirkossa määräänsä isompi valta.

Kirkollisena viestijänä Simola on edistänyt matalan kynnyksen avaraa kristillisyyttä erotuksena pienten piirien ja suurten vaatimusten ahdasmielisestä uskonnollisuudesta.

– Kirkossa on se vika, että sanoma kytketään joihinkin tietyllä tavalla sanottuihin sanoihin, jotka eivät elä kaikille vaan synnyttävät torjuntaa. Tämän vuoksi esimerkiksi musiikki on kirkossa niin suosittua. Sitä kuunnellessa voi tuntea pyhyyttä ja ehkä katsoa johonkin korkeammalle ilman älyllisiä vaatimuksia. Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy laulaa!

Simola sanoo, että uskoa ei kannata tyrkyttää urbaanissa ympäristössä elävälle korkeasti koulutetulle kansanosalle.

– Ihmiset prosessoivat asioita itse. Kaikilla ei ole perinteiseen kristilliseen sanastoon liittyvää uskoa, mutta he saattavat saada ravintoa uskolleen ja toivolleen esimerkiksi hiljaisuudesta ja taiteesta.

– Kampin hiljaisuuden kappeliin voi mennä, eikä kukaan vaadi menijältä mitään. Jos apua tarvitaan, niin kappelissa on työntekijöitä, jotka auttavat henkisissä ja taloudellisissa ongelmissa. Kauppakeskuksissa on erilaisia kappeleita. Myös tavalliset kirkot palvelevat ihan samaa tarkoitusta, mutta niissä ei aina ole tarjolla läsnäoloa. Läsnäolo on tärkeää.

Neljännesvuosisadan aikana myös kirkon paikka kaupungissa on muuttunut.

– Tuomiokirkko tököttää Senaatintorilla vallan symbolina, mutta kirkolla ei ole enää sellaista asemaa, että se voisi sanella, mikä on oikein ja mikä väärin. Kirkko on keskustelija muiden joukossa.

Helsingissä kirkon aseman heikentyminen näkyy myös kasteen ja häiden kaltaisten kristillisten perinteiden kyseenalaistamisena. Vaikka muun muassa new age -uskomukset ovat vallanneet kirkolta rituaaleja, Simola muistuttaa, että kirkko ei ole turha.

– Asioita voidaan tehdä ajanmukaisilla tavoilla. Eikä synkkyys välttämättä kuulu kristinuskoon, vaikka joskus voi näyttää siltä, että aate on brändätty mustilla vaatteilla. Ihmisen rinnalla voi kulkea vaikeissakin elämänvaiheissa hymyn ja rohkaisun, jopa huumorin avulla, Simola sanoo.

– Ja tuoda ilon hetkiin sen erityisen näkökulman, että ehkä kaikki ei olekaan vain näkyvää todellisuutta, vaan ehkä tässä on joku isompi juju. ■

. littäjä kravä sanat o u v in rvo ntennetu aat a on tu ialan parh n asiantu a v r u a t n a im r n in Vuok tkitusti to henkilöku destä ku vyy a tu ta, Se sa ttavuudes telun näky in. e it ak t t o o s niin lu ksesta, ilm aspalvelu k ia mu as

Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi?

Haluatko myydä asuntosi kätevästi?

Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti!

Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti.

Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat.

Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon.

Käytämme mm. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat.

Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi.

Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20!

p. 010 2327 300, www.vuokraturva.fi

p. 010 2327 400, www.myyntiturva.fi

2017

us

-tutkim

u

dun v

kiseu

upun

a *Pääk

jät älittä okrav

HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU

Ilmalankuja 2, HKI

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

9

– Viime aikoina olen pohtinut, mikä elämässä on arvokasta ja mihin kannattaa käyttää vähä aikansa, Pihla Viitala sanoo.

K

un roolihahmona on hiljattain leskeksi jäänyt rikosetsivä, riittää näyttelijälle haastetta. Pihla Viitala valmistautui rooliinsa Sofia Karppina muun muassa tutustumalla Helsingin poliisin murharyhmän työhön.

– On kiinnostavaa, että suurin osa murharyhmän työntekijöistä on naisia. Monelle heistä se on kutsumusammatti, johon he ovat halunneet nuoresta lähtien, Viitala kertoo.

– He joutuvat kohtaamaan hirveitä asioita. Niistä on vaikea ravistella itsensä irti, mutta kuulemma paras keino tilanteiden purkamiseen on mennä työkavereiden kanssa tuopille.

Näyttelijälle Karppi-rikosdraamasarjan tekemisessä vaativimmilta tuntuivat hyiset talviolosuhteet: kuvauksissa joutui olemaan keskellä yötä ilman pipoa ja hanskoja. Viitala hymähtää, että suomalaisilla näyttelijöillä on oltava tällaisissa asioissa korkea sietokyky.

– Hurjin tilanne varmaan oli se, kun piti kiivetä kylmässä viimassa korkealle nosturiin. Olen vähän yllytyshullu, ja tajusin vasta jälkikäteen, miten siinä olisi voinut käydä.

HELSINKIIN SIJOITTUVAN 12-osaisen tv-sarjan ovat käsikirjoittaneet Jari Olavi Rantala, Kirsi Porkka ja Rike Jokela, joka on myös ohjannut sarjan.

Karpin tapahtumat alkavat rannalle haudatusta naisen ruumiista, ja rikostutkinnan edetessä mukaan tulee kiinnostavia yhteiskunnallisia kytköksiä.

Saksalaisena osatuotantona toteutettu Karppi nähdään ulkomailla nimellä Deadwind.

Pihla Viitalan mielestä sarjassa on samoja sävyjä kuin viime vuosina maailmalla tunnetuksi tulleessa pohjoismaisessa rikossarjatyypissä

Vaikea suru Pihla Viitala näyttelee tv-sarjassa rikosetsivää, joka kohtaa työssään kuolemaa, mutta ei osaa käsitellä omaa menetystään.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

nordic noirissa. Hänestä Karppi on kuitenkin draamallisempi: siinä keskitytään enemmän henkilöhahmoihin ja heidän historiaansa. Sofia Karpin työparia Sakari Nurmea näyttelee Lauri Tilkanen.

Viitala kuvaa Sofiaa yksinäiseksi kahden lapsen yksinhuoltajaksi, joka huolimatta työstään kuoleman parissa ei osaa käsitellä miehensä poismenon aiheuttamaa surua.

Näyttelijä toteaa olleensa onnekas, koska hänen elämässään ei ole vielä ollut suurempia tragedioita. Nyt hän tosin on joutunut uuteen tilanteeseen, sillä hänen läheinen ystävänsä on sairastunut vakavasti.

– Viime aikoina olen pohtinut, miten lyhyen ajan olemme täällä, mikä elämässä on arvokasta ja mihin kannattaa käyttää vähä aikansa.

VAATIVIA ROOLEJA Pihla Viitala on tehnyt aiemminkin. Hänen merkittävimpiin rooleihinsa kuuluu Aku Louhimiehen vuonna 2008 ohjaaman Käsky-elokuvan Miina Malin, sisällissodan punainen naisvanki.

– Aloitin heti rankimmasta päästä, sillä se on raskain rooli mitä minulla on ollut. Ihmettelin silloin, onko elokuvan tekeminen aina tällaista horroria.

Viitalan mielestä elokuvissa ja tvsarjoissa täytyy käsitellä myös vaikeita ja rankkoja asioita, koska taiteen tehtävänä on peilata todellisuutta eri tavoin.

”

Itsesuojelu­ vaistoni on kasvanut äitiyden myötä.

– Taidekokemus voi synnyttää katsojassa hänelle tärkeän tunnereaktion. Taiteen pitää myös haastaa, tuoda esiin erilaisia arvomaailmoja. Toki

viihdettäkin tarvitaan, mutta ei kaikki voi olla hilipatipippaa.

– Elokuva on itselleni erityisen tärkeä taidemuoto. Kun jokin elokuva saa minut pohtimaan asioita ja jopa ahdistumaan, se on saavuttanut jotain.

Viimeksi Viitala katsoi tyttärensä kanssa Charlie Chaplinin Chaplinin pojan, ja se sai hänet vuoroin nauramaan, vuoroin itkemään.

– Siihen elokuvaan sisältyy elämän koko kirjo. Minusta tragikomedia on hieno laji, sillä eihän mikään ole täysin yksiselitteistä.

PIHLA VIITALA on työskennellyt paljon ulkomailla, Norjassa, Islannissa, Italiassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa. Niissä on tullut vastaan haastavia tilanteita. Esimerkiksi Islannissa hän joutui uimaan meressä miekkavalaiden ja haiden keskellä.

– Uskallan jo nykyään sanoa ei, jos tunnen, että johonkin tilanteeseen tarvitaan stunttia. Itsesuojeluvaistoni on kasvanut äitiyden myötä, Viitala sanoo.

Hän kiistää, että olisi koskaan lähtenyt ulkomaille maailmanvalloitusaikeissa, kuten mediassa on annettu ymmärtää.

– Esimerkiksi New York on ihana kaupunki, mutta en voisi kuvitella jääväni sinne, koska pidän niin paljon Euroopasta.

Viitala tekee parhaillaan kahta rikossarjaa. Toinen niistä on norjalainen Killer Street ja toinen suomalaissaksalainen Arctic Circle.

– Nautin työstäni, mutta en silti halua vain näytellä, keskittyä yhden asian puskemiseen. Elämässä voi tehdä paljon muutakin, hän sanoo arvoituksellisesti. ■ Karppi-rikosdraamasarja Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa 14.3. alkaen.

10 B

Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

Osa 4

76. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Hietalahdenranta 13 00180 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Julkaisupäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Mari Aarnio Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Esko Jämsä Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Tuire Sillanpää, 040 594 4204 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka

Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

Ville Ranta

MATTI HAGELBERG

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

11

Kuoronjohtaja ja suosittu taustalaulaja Hanna-Maria Helenius, 45, on helsinkiläinen muusikko. Hän on valmistunut Pop & Jazz Konservatoriosta ja opiskellut myös kasvatustieteitä. Helenius on perustanut Higher Ground Vocals -kuoron ja TriSis-trion, joiden myötä hän ollut mukana esimerkiksi SuomiLOVE ja Tähdet, tähdet -ohjelmissa.

Hän on laulanut taustoja kymmenille huippuartisteille. Heitä ovat muun muassa Cheek, Kaija Koo, Erin, Suvi Teräsniska, Jari Sillanpää ja Antti Tuisku. Hän laulaa myös kaikilla Vain Elämää -levyillä. Lisäksi Helenius on tehnyt kolme sooloalbumia.

Higher Ground Vocals -kuoro juhlii kymmenvuotista taivaltaan juhlakonsertilla Aleksanterin teatterissa torstaina 8.3. kello 19.

Hanna-Maria Heleniuksen laulua on kuullut lähes jokainen suomalainen, niin suosittu taustalaulaja Higher Ground -gospelkuoron johtajasta on tullut.

Gospel vapauttaa äänen ja sielun Hanna-Maria Helenius kokee, että vain gospelia laulaessaan hän voi olla täysin oma itsensä.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA ESKO JÄMSÄ

J

yväskyläläisessä helluntaiseurakunnassa soitettiin kitaraa ja laulettiin 1970-luvulla. Sanoitukset olivat voimakkaita – oli tärkeää mainita usein Jeesus ja Jeesuksen veri.

Helluntailaisessa perheessä kasvanut Hanna-Maria Helenius aloitti pianonsoiton, laulamisen ja esiintymisen jo alle kouluikäisenä. Sitten hän löysi enonsa kautta amerikkalaisen mustan gospelin, joka pohjautuu afroamerikkalaiseen musiikkiperintöön.

Lukioiässä, ollessaan au pairina New Yorkissa, Helenius pääsi lopulta kuulemaan ihailemaansa musiikkia livenä. Hän sai myös laulaa yhden seurakunnan kuoron kanssa ja omaksua sitä tapaa laulaa ja olla. Kokemus oli järisyttävä. Tuntui, kuin jokin tyhjä paikka hänessä olisi täyttynyt.

HANNA-MARIA HELENIUS opiskeli muusikoksi, perusti Kairos-kuoron Helsingin Saalem-seura-

lauletaan Jumalalle ja Jumalasta, on tehtävä parasta.

GOSPEL ON Hanna-Maria Heleniukselle kaikista tärkeintä ja vaikeinta musiikkia. Se on vaikeaa äänellisesti, tekstillisesti ja soundillisesti. Siinä ollaan asioiden ytimessä. Se ei ole yhden naisen show, vaan jotakin, mitä tehdään yhdessä.

Helenius uskoo, että jokaisessa meissä on tukahdetuttua huutoa, jonka ytimessä on usein kysymys siitä, kelpaanko. Hänellä tuo huuto purkautuu laulamisen kautta. Vain gospelia laulaessaan Helenius kokee saavansa olla vapaasti sellainen kuin on.

Heleniukselle usko on aina ollut hänen, Jeesuksen ja Jumalan välinen asia, ei sidoksissa yhteisöön tai toisiin ihmisiin. Kun hän laulaa gospelia, hän laulaa yhtä paljon itselleen, Jumalalle ja toisille. Usein hän näkee, kuinka jokin kappale koskettaa jotakin kuulijaa aivan erityisellä tavalla. Onko se silloin musiikin voimaa vai Pyhän Hengen työtä, sitä on vaikea sanoa. ■

ISTOCK

Taivaan tähden

Paras aika ikinä

YKSI LAPSUUTENI pyhäkoululauluista alkoi sanoilla ”Älä silmä pieni katso mitä vain”. En ymmärtänyt. Miten kukaan voi kulkea silmät kiinni? Inhosin laulua muutenkin.

Nykyisin olen valmis tarkistamaan kantaani. Nimittäin se, mitä juutumme tuijottamaan, vaikuttaa näkemykseemme siitä, millainen maailma on. Esimerkiksi että maailma on paha. Ihminen on paha. Tulevaisuus on paha. Näinhän olemme luterilaisittain tottuneet katselemaan. Sitten näemme pahuutta kaikkialla. Varsinkin uuJeesus, pahan tisissa. Sotia, raiskauksia, väkivalvallan voittaja taa ja petosta.

4.3.

kuntaan ja toimi musiikkipastorina Vantaalla.

Niissä ympyröissä musiikki oli tärkeää, mutta soittajien ja laulajien rooli oli ennen kaikkea palvelutehtävä, jossa ei ollut tarkoitus erottua persoonallaan tai kasvaa artistiksi.

Ajatus artistiudesta tuntuu vaikealta yhä, vaikka Helenius on tehnyt omiakin levyjä. Toisaalta taustasta on hyötyä: laulaessaan taustoja suosituille artisteille Helenius ajattelee olevansa eräänlaisessa palvelutehtävässä, jossa hänen roolinsa on saada joku muu kuulostamaan mahdollisimman hyvältä.

Heleniuksen mielestä ei ole tarpeellista vetää rajaa hengellisen ja maallisen musiikin välille. Sen sijaan hän on sitä mieltä, että kaikki hengellinen musiikki ei ole gospelia.

Juurilleen uskollista gospelia, sellaista mitä voisi kuulla vaikka Harlemissa, lauletaan Heleniuksen johtamassa ja perustamassa Higher Ground Vocals -kuorossa. Kuoronjohtajana Helenius on vaativa. On pysyttävä genressä, oltava aito ja laulettava niin, että tuntuu. Kun

Ennen oli paremmin, ja maailma kulkee vääjäämättä kohti pahuuden voittoa. Niinkö?

Steven Pinker, evoluutiopsykologiaan erikoistunut Harvardin professori, kutsuu tätä kognitiiviseksi illuusioksi. Uutiset tuovat väkivallan olohuoneisiimme, ja maailma näyttää turvattomammalta kuin se oikeasti on.

Tilastot puhuvat maailman jatkuvan parantumisen puolesta. Euroopassa kuolee vuosittain seitsemän kertaa enemmän ihmisiä flunssaan kuin väkivaltaan. Keskiajan Euroopassa ihmisiä murhattiin 40 kertaa enemmän kuin nykyään. Historian tuhoisimmat sodat ja kansanmur-

hat on käyty paljon ennen viimeisiä maailmansotia. Nyt on historian toistaiseksi turvallisin aika.

Ensi sunnuntain teema on Jeesus, pahan vallan voittaja. Hän

opetti mielenmuutoksen mahdollisuutta. Mitäpä jos maailma onkin hyvä ja ihminen perisynnin sijasta peri-siunattu?

OLLI VALTONEN

12 B

Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

Gurun opissa Ohjaajana Isä Poemen Samaan aikaan, kun kristinusko oli 300-luvulla saamassa Rooman valtakunnassa tunnustetun ja virallisen aseman, osa kristityistä lähti erämaihin etsimään itseään ja Jumalaa. Egyptin erämaahan syntyi Sketis-niminen munkkien yhteisö, johon myös Poemen 380-luvulla liittyi. Sketiksen yhteisö on yksi kuuluisimmista kristillisistä erämaayhteisöistä. Sen nimi merkitsee paikkaa, jossa sydän punnitaan.

Kun rosvojoukot hyökkäsivät Sketikseen ja tuhosivat sen, Poemen perusti uuden yhteisön Niilin varrelle Terenuthikseen. Siellä alettiin hänen johdollaan koota erämaaisien opetuksia. Niistä yli kaksi sataa on Poimenin omia tai hänen nimiinsä laitettuja.

Erämaassa asuessaankin Poemen piti yhteyttä sukulaisiinsa, ja muun muassa hänen äitinsä kerrotaan käyneen hänen luonaan.

Poemen kuoli vuonna 449.

Aloita siitä, mikä sinua itseäsi vaivaa Munkki Poemen pohti paljon sitä, miten voisi oppia elämään toisten kanssa loukkaantumatta heihin.

TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

SANOILLA VOI siunata ja niillä voi kirota. Sanoilla voi avata oven tai paiskata sen kiinni. Yksi paha sana myrkyttää hyvän ilmapiirin. Hyvä sana oikeassa paikassa voi katkaista pahan kierteen.

Munkkiyhteisössä elänyt isä Poe­ men tiesi, mikä voima sanoilla on.

Jos ihminen muistaisi, että hän on vastuussa sanoistaan, hän oppisi vaikenemaan ja kuuntelemaan, Poemen muistutti.

Poemen on yksi tunnetuimmista Egyptin autiomaassa 300–400-luvuilla eläneistä erämaaisistä. Suuri osa erämaaisien viisauksista on peräisin häneltä tai kulkee hänen nimissään.

sielunsa hädässä ja halusi puhua toiveistaan, tarpeistaan, haluistaan tai tavoistaan, hän otti tulijan iloisesti vastaan.

Poemenin mielestä on tärkeää kuunnella, mitä itselle ja toiselle kuuluu.

Kun joku munkeista tuli hänen luokseen, hän halusi kääntää keskustelun koskemaan sitä, mitä toisen sydämellä oli ja mikä häntä vaivasi.

Usein se oli jonkun toisen munkin sana tai teko, joka oli jäänyt kalvamaan mieltä. Tai se oli joku sana, jonka tulija oli itse päästänyt suustaan, tai teko, jonka hän oli itse tehnyt toiselle ja joka oli jäänyt vaivaamaan.

ISÄ POEMEN koki olevansa enemmän kotonaan maanläheisissä kuin taivaallisissa asioissa. ”Hengellisistä asioista minä en tiedä”, hän saattoi puuskahtaa. Jos joku tuli hänen luokseen ja halusi esitellä omaa tietämystään uskonasioista, hän vaikeni tyystin – olipa vieras, miten arvostettu tahansa. Mutta jos joku tuli hänen luokseen

IHMISEN HEIKKOUKSIA isä Poemen ymmärsi hyvin, ja hän suhtautui niihin kärsivällisesti. Hän oli huomannut, että läheskään aina ihminen ei kykene hallitsemaan sitä, mitä mielessä myllertää ja mitä suustaan ulos päästää. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”, sanoi Jeesus. Tämä lause mie-

Valitse oma mietiskelylauseesi Kun ihmiset tulivat kysymään erämaaisiltä neuvoa, he antoivat yleensä vastaukseksi lyhyen ohjeen tai mietelmän. Mikä seuraavista isä Poemenin viisauksista puhuttelee sinua juuri nyt?

Ole hiljaa, äläkä aina vertaa itseäsi toisiin.

Jos vaikenet, sinulla on rauha, missä ikinä elät. Älä pidä niin tarkkaa lukua itsestäsi, niin sinulla on rauha, missä ikinä olet.

Kun näet jonkun tekevän syntiä, mene hänen luokseen nuhtelematta häntä.

Kevennä vähän vanhurskauttasi, niin saat levon vähiksi päiviksesi.

Voit myös kirjoittaa oman mietelmäsi tai elämänohjeesi ja mietiskellä sitä.

lessään Poemen sanoi usein oppilailleen: ”Opeta suusi sanomaan se, mitä on sydämelläsi.” Aloita siitä, mikä sinua vaivaa. Älä aloita siitä, mitä vikoja toisessa ihmisessä on tai mitä vikaa olosuhteissa on.

Itse hän näki paljon vaivaa, että oppisi olemaan tuomitsematta toisia. Hänestä kerrotaan, että ennen kuin hän lähti viikoittaiseen kokoukseen toisten munkkien kanssa, hän istui tunnin hiljaa yksinään ja tutki ajatuksiaan. Sitten hän oli valmis kohtaamaan toiset ilman arvostelun henkeä.

PAITSI TAIPUMUKSEMME tuomita muita isä Poemen tunsi hyvin myös halumme vaatia muita katumaan ja tekemään parannusta virheistään.

Katumusta ei voi kuitenkaan vaatia toisilta, vaan ainoastaan itseltään.

Poemen muistutti, että on parempi itkeä omia kuin toisen syntejä. Silloin ei ole myöskään niin kärkäs oikomaan toisia. ”Jos ihminen moittii itseään, hän on turvassa kaikin puolin,” Poemen sanoi. Outo lause tässä ajassa. ■

MENOT 1. – 15.3.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 09 830 6500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 830 6507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–14, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Matala – mukava maanantai kirkolla! 5.3. ja 12.3. klo 11 ehtoollishartaus, jonka jälkeen maksuton ruokailu.

Raamattua, rukousta ja laulua maanantaisin klo 12. Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä.

Raamattupiiri tiistaisin klo 18.

Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12.

Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30.

Puurotorstai torstaisin klo 10–13.

Puurolounas 2,50 e. Voit tulla myös kahville.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 20–22.30.

Kirkon kirppis avoinna lauantaisin klo 12–15.

Viikkomessu to 1.3. klo 18.

Hakunilan kirkon kuoron harjoitus to 1.3. klo 18–20.45.

Paluumuuttajien piiri to 1.3. klo 13.

Konfirmaatiomessu la 3.3. klo 11.

Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri.

Messu su 4.3. klo 12. Tiina Palmu, Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri.

Lähetyspiiri ma 5.3. klo 18–19.30.

Tuula Sysimies vierailee.

Seniorikerho ti 6.3. klo 13–14.30.

Kristilliset eläkeläiset vierailee.

Musiikkiviikko: Päivämusiikki ke 7.3. klo 12.30–13. Sahrami Huhtala, sello ja Juha Paukkeri, urut. Vapaa pääsy, kolehti Yhteisvastuulle.

Musiikkiviikko: Vantaan seurakuntien kamarikuoro ke 7.3. klo 19–21.

Uuden kamarikuoron ensikonsertissa kuoromusiikkia italialaisesta barokista tähän päivään. Iina Katila, urut, Jaakko Hietikko, basso. Johtaa Juha Paukkeri. Vapaa pääsy. Ohjelma 10 e Yhteisvastuun hyväksi.

Musiikkiviikko: Maksetut viulut to 8.3. klo 18. Groovaavaa folkia ja uusia sovituksia hengellisistä lauluista.

Vapaa pääsy. Kolehti Yhteisvastuulle.

Omaishoitajien virkistyspäivä la 10.3. klo 10–15.

Musiikkiviikko: Klassinen messu su 11.3. klo 12. Joseph Haydn: Vuodenajat-oratoriosta osa Kevät. Väre-kvartetti, Hannu Forsberg, Juha Paukkeri, Hans Tuominen, Harri Nurminen.

Päivähetki Raamatun äärellä ti 13.3. klo 12–13.30. Jari Araneva.

Päivärukous ke 14.3. klo 12.30–12.45.

Rukiista leipää Raamatusta ke 14.3. klo 18.30. Sakari Pinola: Kuinka kuulet? Kevään raamattuluentosarjassa syvennytään Jeesuksen vertauksiin. Iltoja isännöi Harri Nurminen.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12.

Hartaus ja päiväkahvit tiistaisin klo 12.30.

Saunaa ja Sanaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30.

Naisten raamattupiiri tiistaisin klo 19.

Torstaimesta torstaisin klo 14–15.30.

Välipalaa ja mukavaa puuhastelua alakouluikäisille.

Perhekahvila perjantaisin klo 9–13.

Perhemuskari perjantaisin klo 10–10.30 alle kouluikäisille aikuisen kanssa. Ei ennakkoilmoittautumista.

Aamupäivän rukoushetki perjantaisin klo 10.45.

Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12, avoin maksuton puuroaamiainen kaikille.

Taidepyhis sunnuntaisin klo 15–16.30.

Musiikkiviikko: Silmäni aukaise su 4.3. klo 10. Musiikkiviikon avajaismessussa hiljaisuuden elementtejä ja uutta musiikkia. Tiina Palmu, Riikka Jäntti, Kaija Mäki-Leppilampi.

Lähetyspiiri to 8.3. klo 18–20.

Musiikkiviikko: Pyhän hipaisemaa pe 9.3. klo 18. Holvikirkosta Satumaahan, Sitkeästä sydämestä Amazing Graceen. Vivace-leidit joht. Mia Makaroff, Hannu Holman lauluoppilaita, Eeva-Kaisa Malin, huilu, Riikka Jäntti, piano. Vapaa pääsy, kolehti Yhteisvastuulle.

Ei messua 11.3, tervetuloa Hakunilan kirkkoon Klassiseen messuun klo 12.

MUUALLA Kuunloiste- ja Aurinkotanssi -lapsikuorot 6–14-vuotiaille keskiviikkoisin klo 15–16 Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa Riikka-kanttorin johdolla.

Perhekahvila torstaisin klo 9–11 Kolohongan ostoskeskuksessa os.

Itäinen Valkoisenlähteentie 19.

Astan kotipyhäkoulu su 11.3. klo 11–12 Hevoshaantie 9 D.

KASTETTU Nea Marika Jaatinen, Dominic Antonio Isao Mitsui, Lilia Alexandra Wall.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Jorma Ensio Astikainen ja Elina Marianne Nieminen.

HAUTAAN SIUNATTU Veikko Kalevi Ahonen 84 v, Veli Antero Hynninen 72 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Ti ja to klo 9–11, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Messu su 4.3. klo 10. Jukka Nevala, Katja-Maaria Vilén ja Päivi Tiitu.

Siionin kanteleen lauluseurat su 4.3. klo 16. Laulamme yhdessä Siionin kanteleen lauluja, kuulemme sanaa ja rukoilemme. Tapahtuman yhteydessä pidetään Sley:n LänsiVantaan osaston vuosikokous.

Mukana tapahtumassa ovat Heikki Lehtonen, Jorma Tikkamäki, Jukka Nevala, Jarkko Vähäsarja ja kanttori Hannu Lehtikangas. Ilta päättyy yhteiseen ehtoolliseen.

Miesten sauvakävelypiiri su 4.3. klo 18. Lähtö kirkolta, mukana on seurakunnan pastoreita.

Muisti-luotsi. Seurakuntien vapaaehtoisten ja muistisairaiden omaisten ilta ma 5.3. klo 18–19.30. Illan aiheena on ”Mitä minun olisi hyvä tietää kohdatessani muistisairaan”.

Kouluttajana tapahtumassa on Jonna Savolainen. Tarjolla tietoa Vantaalla toimivista muistisairaiden virkistys- ja vertaistukiryhmistä sekä mahdollisuus kysymyksille ja keskustelulle.

Illan aluksi on kahvi- ja teetarjoilu.

Päiväkahvin aikaan: Et ole yksin – Riku on kanssasi ma 5.3. klo 14 seurakuntasalissa. Aluejohtaja Jenni Lehtonen rikosuhripäivystyksestä kertoo Rikun toiminnasta ja tukipalveluista.

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

Iltarukous -rukouspiiri ti 6.3. klo 18–19 kirkon päiväkerhotilassa.

Rukoilemme jätettyjen esirukousten ja mielenpäällä olevien aiheiden puolesta. Mukana ovat pastori Jarna Wikström ja lastenohjaaja Minna Rosendahl. Esirukouksia voi lähettää Jarnalle, p. 050 544 7647 tai jarna. wikstrom@evl.fi.

Nettikerho ikäihmisille ke 7.3. klo 13.30–15.30 kirkon takkahuoneessa.

Aiheena on Vastauksia nopeasti: robotit ja asiakaspalvelu. Piiriä vetää informaatikko Riitta Sivenius.

Esikoisten seurat la–su 10.–11.3. Seurat alkavat lauantaina klo 13. Seuraaikataulu on nähtävillä nettisivuillamme tapahtumakalenterissa.

Leipäsunnuntain messu su 11.3. klo 10. Esikoiset ry:n kirkkopyhä. Eero Nieminen, Jaakko Kara ja Hannu Lehtikangas. Messun jälkeen lounas ja kirkkokahvit. Kirkon aulassa on myynnissä leipää ja leivonnaisia Yhteisvastuun hyväksi.

Yhteystapahtuma: Mitä teen tämän lapsen kanssa? Kasvattajailta murrosikäisen vanhemmille to 8.3. klo 18.30. Tapahtumassa puhuu sosiaalipsykologi ja kirjailija Janne Viljamaa. Hän antaa selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita siitä, miten ohjata nuori turvallisesti murrosiän kasvuvaiheen läpi hänen persoonallisuuttaan ja itsetuntoaan tukien. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Luennon jälkeen kirjamyynti ja kahvitarjoilu.

Laulun ystävät -yhteislauluilta ke 14.3. klo 17–18. Kaikille avoin yhteislaulutapahtuma. Laulua on johtamassa kanttori Hannu Lehtikangas.

Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 14.3. klo 18 kirkon pienessä seurakuntasalissa.

Yhteisen pöydän lounas keskiviikkoisin klo 11–12.30 kirkon suuressa seurakuntasalissa. Kaikille avoin ja ilmainen lounas valmistetaan hävikkiruuasta. Lounaan yhteydessä on kirkkosalissa klo 12 ehtoollishartaus, lisäksi pappi on tavattavissa kirkon takkahuoneessa klo 11–12.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kohtaamispaikka to 8.3. klo 11–12.

Alustuksen pitää projektityön koordinaattori Jarkko Vähäsarja. Yhdessäoloa ja keskustelua Raamatun ja virsikirjan äärellä.

Kenian lähetyspiiri to 15.3. klo 11.

Vierailijana on pastori Jukka Niemelä Sley:stä.

A

11

LAMMASPOLKU 1:N KERHOTILA Aikuisten raamattupiiri to 8.3. klo 10. Keskustelemme tulevan sunnuntain evankeliumitekstistä.

MUUALLA Kirjallisuuspiiri ma 5.3. klo 12. Kirjana on Linda Olssonin Sisar talossani.

Piiri järjestetään yksityiskodissa.

Lisätiedot kirjallisuuspiirin kokoontumispaikasta voi tarvittaessa kysyä Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherranvirastosta, p. 09 830 6450.

Pähkinärinteen palvelutalon kahvikammari ke 14.3. klo 13.30–14.30 osoitteessa Kastanjakuja 1 A. Mukana seurakunnan vapaaehtoisia ja diakoniatyöntekijä.

KASTETTU Luukas Eino Ilmari Hietikko, Alva Meeri Tuononen, Viljam Oliver Sjöberg, Emil Mikael Sjöberg, Hanna Elina Nummi.

HAUTAAN SIUNATTU Aino Kaarina Ahola 76 v, Sirkka Marjatta Kokkila 74 v, Ilmi Kirsti Anneli Niinimäki 68 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–15, p. 09 830 6333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniapäivystys ti ja to klo 10–12, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Aamurukouspiiri arkiaamuisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa.

Diakonissan vastaanotto to 1.3. klo 12–13 diakoniatoimistolla. Voit keskustella terveydentilaasi liittyvistä asioita, mittauttaa verenpaineen tai verensokerin ilman ajanvarausta.

Lapsikuoro to 1.3. ja 8.3. klo 16.30– 17.15 kirkkosali 2:ssa, Airi Saloniemi.

Seurakuntakuoro to 1.3. ja 8.3. klo 18 kirkkosali 2:ssa, Jussi Salonen.

Miesten saunailta to 1.3. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Vox Mea – Oma ääni to 1.3. ja 8.3. klo 18.30 seurakuntasalissa, Airi Saloniemi.

Menokasvo

Tukea elämän taitekohdassa

Keitä toivot ryhmään tulevan?

– Olisi aika rikastavaa, että joukossa olisi ihmisiä eri elämänvaiheissa. Elämässä on aika monta kohtaa, jossa tuntee olevansa välitilassa, niin kuin esimerkiksi työttömäksi jääneenä, avioeron kohdanneena tai uudelle paik-

kakunnalle muuttaneena. Ryhmään voivat tulla ne, jotka kokevat, että vanha meni eikä uudesta ole vielä tietoa. Olo on toisaalta odottava ja toisaalta pelokas ja epävarma.

– Haluan luoda ryhmään Esa Saarisen sanoin ”hellän dynaamisen nolousvapaan ympäristön”, jossa saa tutkia omaa elämäntilannettaan ja luottaa toisten tukeen. Työkaluina voimme ehkä käyttää pelilautaa ja -kortteja, joihin liittyy neljä kysymystä: Tiedänkö? Osaanko? Kykenenkö? Haluanko?

Mitä pitäisi ajatella, kun elämä on taitekohdassa?

– Kannattaa luottaa elämään ja uteliaana odottaa, mitä hyvää sieltä mahtaakaan tulla – tämä on tärkeä vaihe.

NINA RIUTTA Taitekohta-ryhmä ma 19.3. klo 14–16 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6. Kokoontumisia viisi kertaa. Ilmoittautumiset 12.3. mennessä diakonia.rekola@evl.fi tai p. 09 830 6700.

MARIANNA SIITONEN

Työhyvinvointivalmentaja ja työnohjaaja Peter Andersen, mistä sait idean perustaa Taitekohta-ryhmän?

– Jäin joulukuussa eläkkeelle, mutta jatkan yrittäjänä.

Kun sain postista työeläkekortin, ymmärsin, että jotain peruuttamatonta on tapahtunut. Mikä minun identiteettini nyt on? Eihän eläkkeelle jääminen ollutkaan ihan helppo juttu, vaikka jatkoin työntekoa.

– Mieleeni tuli, että tällaisessa elämän taitekohdassa on varmaan monia muitakin, ja että minulta löytyisi ammattitaitoa tukea heitä. Voisimme yhdessä miettiä, mitä seuraavaksi.

MENOT 1. – 15.3.

12 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

Perhekerho pe 2.3. ja 9.3. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Yhteisvastuu-konsertti ”Yhteisin äänin” la 3.3. klo 15. Korson Mieslaulajat, Nikinmäen Naislaulajat, Lauluyhtye Vähin äänin, NaisSound, Mikkolan yläkoulun kuoro. Vapaa pääsy, ohjelma 10/5 euroa. Ohjelmatulot Yhteisvastuukeräykselle.

Messu su 4.3. klo 10. Minttu Haapalainen, Pirkko Yrjölä, Airi Saloniemi.

Pyhäkoulu messun yhteydessä kirkon pyhäkouluhuoneessa. Kirkkokahvit.

Barokkikonsertti su 4.3. klo 15. Matias Häkkinen soittaa J. S. Bachin teoksia uruilla. Vapaa pääsy, ohjelma 10/5 e.

Riparimessu su 4.3. klo 18. Kaikille avoin iltamessu toteutetaan yhdessä rippikouluryhmän kanssa.

Kirkon aamupuuro ma 5.3. ja 12.3. klo 10 seurakuntasalissa, hinta 1 e.

Perhekerho ma 5.3. ja 12.3. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Runopiiri ma 5.3. ja 12.3. klo 13 kirkon kokoustilassa.

Naisten raamattupiiri ma 5.3. ja 12.3. klo 17.30 Kotkansiiven kokoustilassa.

Punainen lanka -raamattupiiri ma 5.3. ja 12.3. klo 18 kirkon kappelissa.

English through Bible ma 5.3. ja 12.3. klo 18.30 kirkon kokoustilassa.

Katulähetyksen lounas ke 7.3. ja 14.3. klo 11 alkaen kirkkosalissa.

Syödään yhdessä. Maksuton yhteisölounas on valmistettu Yhteinen pöytä ry:n hävikkiruuasta.

Päivälähetyspiiri ke 7.3. ja 14.3. klo 13 kirkkosali 2:ssa.

Arki-illan iltakirkko ke 7.3. klo 18.

Veikko Ahonen.

Iltaperhekerho ke 7.3. ja 14.3. klo 18–20 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Seuraa ja toimintaa lapsille, aikuisille vaihtelua ja vertaistukea arkeen.

Iltapuuro syödään yhdessä klo 19.30.

Iltarukouspiiri ke 7.3. ja 14.3. klo 18.40 kirkon kappelissa.

Vanhemman väen piiri to 8.3. klo 13 seurakuntasalissa.

Naisten saunailta to 8.3. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Perheiden yhteisvastuutapahtuma ja kirpputori la 10.3. klo 9–13. Perhemuskareita, MLL:n kirppis, kirppiskahvila. Koruilua Susannan kanssa materiaalimaksun hinnalla.

Messu su 11.3. klo 10. Piispa Teemu Laajasalo asettaa Tuomas Antolan kirkkoherran virkaan. Musiikissa kanttorit Airi Saloniemi ja Jussi Salonen sekä seurakuntalaisten ja työntekijöiden musiikkiryhmä.

Pyhäkoulu messun yhteydessä kirkon pyhäkouluhuoneessa. Messun jälkeen virkaanasettamisjuhla seurakuntasalissa.

Arki-illan iltakirkko ke 14.3. klo 18.

Minttu Haapalainen, Minna Ruuttunen.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 1.3. ja 8.3. klo 9–11.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Perhekerho ti 6.3. ja 13.3. klo 9–11.30.

Vanhemman väen piiri ke 14.3. klo 13.

Virkeä vanhempi -vertaisryhmässä keskustellaan vanhemmuutta koskettavista aiheista. Mahdollisuus osallistua sylivauvan kanssa. Kokoontumiset 9.4., 16.4., 23.4., 7.5. ja 14.5. klo 9.30–11.30. Ilm. viim. 23.3. ryhmän

ohjaajille: seurakunnan perhetyön koordinaattori Kristiina Rauhakallio, kristiina.rauhakallio@evl.fi, p.

044 422 0469 tai Mikkolan neuvolan perheohjaaja Enni Koskela, enni. koskela@vantaa.fi, p. 040 581 9035.

MUUALLA Saturnuksen päiväkodin avoin toiminta. Seurakunnan työntekijä paikalla to 8.3. klo 11.30–14 ja ke 14.3. klo 8.30–11 (Kaakkoisväylä 8).

KASTETTU Elmo Juhani Pennanen, Eetu Oliver Kauppala, Hilma Maria Amanda Kanerva, Ilona Ellen Maria Kanerva, Elias Noel Mehto.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Reko Tapio Ratilainen ja Jasmiina Marika Kokko.

HAUTAAN SIUNATTU Ritva Anneli Vattulainen 74 v, Jaakko Kalervo Tuomela 60 v, Marko Juhani Ranta 44 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 830 6700 Avoinna ma–pe klo 9–15, rekolan.seurakunta@evl.fi. rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ma–ti klo 11–14, Asolan seurakuntatalossa to klo 11–14. p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11, Asolan seurakuntatalolla to klo 9–11.

Ajanvaraus ti ja to klo 9–11 p. 09 830 6706 rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22 Perheiden avoin olohuone ma, ti, to, pe klo 9-14. Lapsille yhdessä aikuisen kanssa. Maanantaina lapsille askartelupöytä, aikuisille keskusteluhetki.

Tiistaina klo 10 lauletaan ja lorutellaan. Torstaina klo 10 Kirkkomuskari.

Perjantaina klo 10 Salaisuuslaatikko.

Pyhäkoulu su klo 10.

Pirjon ja Pentin tarinatupa to 1.3. klo 12 keittolounas, klo 13 tarinaansa kertomassa kansanedustaja-emäntä Hannakaisa Heikkinen.

Messu su 4.3. klo 10. Vappu Olsbo, Marja Kyllönen.

Taidekerho 4–7-v. lapsille, ma klo 14.

Ilm. petri.piirainen@evl.fi.

Iltamessu ma 5.3. klo 17.30. Arto Nuutinen.

Yläovet auki ma klo 18. Maksuton iltapala, saunamahdollisuus (omat tarv. mukaan) Miesten raamattupiiri ma 5.3. klo 18.30 Diakoniakahvila ti klo 9–11.

Isko1, isoskoulutus ti 6.3. klo 18.

Aamumessu ke 7.3. klo 9. Vappu Olsbo.

SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30.

Pikkunikkarit 4–7-v. lapsille, ke klo 14. Ilm. petri.piirainen@evl.fi.

Open Doors, nuorten avoimet ovet ke klo 18.

Pyhän Andreaan kirkon kuoro ke klo 18.

Raamattupiiri ke 7.3. klo 18.30.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 8.3. klo 13–15.

Rippikoululaisten vanhempien ja kummien kutsumessu su 11.3. klo 10. Ben Ahlroos, Sirkku-Liisa Niemi.

Messun jälkeen konfirmaatioinfo ja kahvit. Myynnissä leivonnaisia sekä käsitöitä Yhteisvastuun hyväksi.

Raamattua taviksille ma 12.3. klo 17.30. Päivi Peittola.

Sururyhmä läheisensä menettäneille alk.to 8.3. Kokoontumisia on 6–7, max 8 osallistujaa. Luottamuksellinen vertaisryhmä, osallistujilta edellytetään osallistumista joka kerta. Ilm. viim. 3.3. pastori Vappu Olsbo, p. 050 414 5610 vappu.olsbo@ evl.fi tai diakoni Siru Rantanen p. 050 342 6155 siru.rantanen@evl.fi.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Asolan Ankkuri -aamupala to klo 9–11.

Asolan Silmukkaryhmä to klo 16–18.

Maalausryhmä ma klo 10.

Avoimet ovet perheille ti klo 9–12.

Lapsille yhdessä aikuisen kanssa. Ötökkäkerho 4–6-v. lapsille ti klo 13.

Ilm. petri.piirainen@evl.fi.

Kipuryhmä ti 6.3. klo 15. Aihe: Sitä musiikkia haluaisin kuulla. Lempimusiikkia mukaan.

Puutarhapiiri ti 6.3. klo 18.

Saviryhmä ke klo 12. Älynystyrät Ällikällä to 8.3. klo 13.

Tehtäviä muistin säilyttämiseksi.

Hiljaisuuden iltapäivä la 10.3. klo 12–16 ”Elämän leipää”. Hiljaisuutta yksin ja yhdessä, opetuspuhe. Mahdollisuus sielunhoitokeskusteluun.

Välipala. Osallistuminen edellyttää kokoaikaista läsnäoloa. Mukana Vappu Olsbo ja Päivi Peittola.

Seniorikahvila ma 12.3. klo 13.

Työikäisten raamattupiiri ma 12.3. klo 18–19.30.

Taitekohta-ryhmä maanantaisin viisi kertaa alkaen 19.3. klo 14. Ryhmään mahtuu max 10 hlöä. Ilmoittautumiset 12.3. mennessä diakonia.rekola@ evl.fi tai p. 09 830 6700. Ryhmässä jaamme oman elämämme saranakohtia, ratkaisukeskeisesti toinen toisemme rinnalla kulkien. Ohjaajana eläkkeelle siirtymisen taitekohdassa ihmettelevä työnohjaaja, työhyvinvointivalmentaja Peter Andersen, vierailevina ohjaajina Myötätuulivalmennuksen Tuuli ja Elina.

MUUALLA Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13–15. Rautkalliontie 4:n kerhotilassa.

Hanna-rukouspiiri ma 5.3. klo 18–19.30 Lampirannalla, Tertunkuja 4 B. Vanhemman väen iltapäivä ti 6.3. klo 13. Leenakodissa, Eteläinen Rastitie 12.

Nuorten sähly to klo 16–17.30 Rekolanmäen koululla. Oma maila, kengät, peliasu.

Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19–21.30 Rautkalliontie 4:n kerhotilassa.

Seniorien tuettu loma Salonsaaressa 20.–25.8. Hinta 90 e/hlö/5 pvää.

Täysihoito. Retkiä luonnossa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Haku meneillään osoitteessa www.hyvinvointilomat.fi. Lisätietoja irma.liljestrom@ evl.fi, p. 050 553 8459.

Lapinmatka Kilpisjärvelle 1.–8.9.

Vaellamme Kilpisjärven maisemissa 10–15 km/pvä ja käymme Norjan puolella. Hinta 650 e (sis. matkan, mennessä yöpymisen Ylitorniossa, majoituksen Majatalo Haltinmaassa, ruokailut ja retkieväät). Ilm. 1.3. alkaen diakoni Siru Rantaselle, p. 050 342 6155. Mukaan mahtuu 20 retkeläistä Rekolasta. Matka tehdään yhteistyössä Lammin seurakunnan kanssa.

KASTETTU Otso Johannes Vuorinen, Larissa Amelia Pylväinen.

HAUTAAN SIUNATTU Pirjo-Riitta Roivainen 77 v, Tuomo Henrik Saukkonen 80 v, Jouni Petri Pehkonen 36 v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–15, p. 09 830 6333.

Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs.) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs.)

Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma klo 10–11.30 ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Nuorisokuorokonsertti la 3.3. klo 19. Mädchenchor Hamburg (Hampurin tyttökuoro) ja Laurus Nuorisokuoro. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Konfirmaatiomessu su 4.3. klo 12, Terhi Viljanen, Terje Kukk, Reetta Parikka, Enni Korhonen.

4. paastonajan messu su 11.3. klo 12, Johanna Jakonen, Sanna Heikurinen, Samppa Laakso.

SEURAKUNTIEN TALO Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Naisten rukouspiiri pe 2.3. ja pe 9.3. klo 18, Emmauksen kokoushuone.

Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 3.3. ja la 10.3. klo 15, Bethanian 4. krs kokoushuone.

Vantaan kristillisten raamattupiiri ma 5.3. klo 13, Emmauksen kokoushuone.

Israel-piiri ma 5.3. klo 18.30, Viraston asiakastila.

Muistisairaan tukeminen -koulutusilta to 8.3. klo 18, Nuorisotila, Unikkotie 5 C, 2.krs. Kouluttaja muistineuvoja Tanja Varpalahti. Ilm. 5.3. asti paivi.makinen@evl.fi p. 050 548 6078.

Lähetyksen päiväpiiri ti 6.3. ja ti 13.3. klo 13, Bethanian 4. krs kokoushuone.

Miesten saunailta ti 6.3. alk. klo 17.30, Bethania, iltapala 5 e, omat pyyhkeet.

Rukouspiiri ti 6.3. ja ti 13.3. klo 19, Emmauksen sielunhoitohuone.

Aamurukouspiiri ke 7.3. klo 8, Emmauksen sielunhoitohuone.

Kirkon ruokailu - lämmin lounas sitä tarvitseville ja seuraa kaipaaville ke 7.3. ja ke 14.3. klo 12, Nuorisotila.

Vuoronumeroiden jako ala-aulasta klo 11.30. Ruokailu alkaa lyhyellä hartaudella klo 12, päättyy klo 13.15.

Vapaaehtoinen maksu.

Hanna-piiri to 8.3. klo 9.30. Lähtö lenkille kirkon edestä, kahvit klo 10.30, Betanian kokoushuone.

Nuorten leskien vertaistukiryhmä/ Winkut su 11.3. klo 17, Emmauksen kokoushuone.

Tikkurilan eläkeläiskerho ma 12.3. klo 13, Nuorisotila (A-rapusta hissillä). Luontokuvaaja Pekka Hintikka vieraana.

Gospel-lattarit ti 13.3. klo 19, Nuorisotila (Unikkotie 5 C). Ota liikuntava-

rusteet ja juomapullo. 5 e/krt lähetystyön hyväksi, Mari Chaulagai.

Yli 40- ja yli 60-vuotiaiden sinkkujen sinkkutoiminnan suunnittelu ke 14.3. klo 18, Bethanian 4. krs kokoushuone.

PIENTEN PAIKKA Unikkotie 5 a (Käynti Vehkapolun kävelykadulta) Pienten paikka pe 2.3. ja pe 9.3. klo 9–15.

Iltaperhekerho ma 5.3. ja ma 12.3. klo 17–18.30.

Perhekerho, perhemuskari kerhon alussa ti 6.3. ja ti 13.3. klo 9.30–11.30.

Pienten paikka auki ke 7.3. ja ke 14.3. klo 16–19.

Sururyhmä alk. ti 10.4. klo 16.30.

Vertaistukiryhmä läheisensä menettäneille. Käytämme musiikkia osana surun käsittelyä. Ryhmäläisillä vaitiolovelvollisuus, kokoonnumme 6 krt. Ohjaajina pastori Tuula Lapveteläinen ja musiikki- ja psykoterapeutti Tuuli Uosukainen. Ilm. 3.4. asti p. 050 523 6308 tai tuula.lapvetelainen@evl.fi.

OLOTILA Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta, p.

09 830 6223 tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Kahvila auki ma–pe klo 10–15.

Taidetta 2.3. asti. Mitä ajatuksia Yhteisvastuukeräysteemat herättävät vantaalaistaiteilijoissa? Osa teoksista myynnissä keräyksen hyväksi, osa esillä ajatuksia herättämässä.

Taidetta 5.3.–2.4. Keskellä kaiken saakin elää. Paula Merran maalauksia.

Kysy neuvoa tietoteknisissä asioissa, mm. tabletin, netin ja kännykän käytössä ma klo 12–13. Henkilökohtaista opastusta. Myös ajanvarauksella. Kysy kassalta aikoja tai p. 09 830 6302.

Uunituoreita karjalanpiirakoita Yhteisvastuukeräyksen hyväksi myynnissä to 1.3. klo 12 alkaen.

Myydään ennakkotilauksen mukaan.

Tilauslomakkeita Olotilasta.

Latausvartti to 1.3. ja to 8.3. klo 16.15, Jaakko Hyttinen. Nautimme hiljaisuudesta, jota muutama sana raamittaa.

Laulupiiri pe 2.3. (Terje Kukk) ja 9.3.

(Samppa Laakso) klo 15.30.

3. paastonajan messu ja kirkkokahvit su 4.3. klo 10, Jyrki Kaukanen, Kristiina Kartano, Samppa Laakso.

Olotilan kansalaisinfo ti 6.3. klo 13. ”Vahvana ja virkeänä kaiken ikää.”

Tule kuulemaan asiantuntijavinkkejä.

Omalla äänellä -lauluryhmä ti 6.3. klo 17.30–19.

Iltaehtoollinen ke 7.3. klo 18, Johanna Jakonen, Toomas Takala, Iina Katila.

Olotilan kansalaisinfo: Turvallinen arki Vantaalla ti 13.3. klo 13. Vinkkejä ja keskustelua, asiantuntijana ylikonstaapeli Anne Laakso.

4. paastonajan messu + kirkkokahvit su 11.3. klo 10, Mirka Härkönen, Tuula Lapveteläinen, Iina Katila.

Yhteysilta ti 13.3. klo 18.30. Vierailija Kalevi Marin.

Iltaehtoollinen ke 14.3. klo 18, Johanna Jakonen, Samppa Laakso.

Sukkelat sukankutojat ti 13.3. klo 10–12. Tule neulomaan diakoniatyön asiakkaille tai myyntiin Kirkon Ulkomaanavulle. Talo tarjoaa langat, kun kudot tarkoituksiin. Otamme vastaan myös sukkalankalahjoituksia.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Perhepäivä pe 2.3. ja pe 9.3. klo 9.30–14.

Pyhäkoulu su 4.3. ja su 11.3. klo 11–12.

Isä-lapsikerho ti 6.3. ja ti 13.3. klo

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 1. – 15.3.

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

13

MARI AARNIO

3× PIETARI KOSKENNIEMI

menovinkki

Groovea Hakunilan kirkossa Maksetut Viulut on nuorten ammattimuusikoiden yhtye, joka soittaa groovaavaa folkia. Yhtyeen ohjelmistoon kuuluu tuoreita sovituksia hengellisistä lauluista. Maksetut viulut to 8.3. kello 18 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Vapaa pääsy, kolehti Yhteisvastuukeräykselle. Katso Hakunilan musiikkiviikon koko ohjelma osoitteessa vantaanseurakunnat.fi.

Lukiolaiset haluavat tietää, voiko tiedemies olla uskovainen.

USKONNON TUNNILLA Vaskivuoren lukiossa psykologian ja uskonnon lehtori Teemu Ratinen pohti oppilaidensa kanssa, mitä kaikkea uskoon ja tietoon liittyy. Oppilaat saivat kirjoittaa mieleen tulleita kysymyksiä paperilappusille.

– Oppilaita kiinnostivat muun muassa luonnontieteen ja uskonnon väliset erot ja yliluonnollisten olentojen tieteellinen todistaminen. Ja se, voiko korkeasti koulutettu tiedemies olla uskovainen, Ratinen kertoo.

Ratinen toimitti lappuset kirjekuoressa Jere Hämäläiselle, joka sai rutkasti kysymyksiä myös Martinlaakson lukiosta.

– Valitsin kysymyksistä mielenkiintoisimmat ja usein toistuvat, sillä reilun tunnin kestävässä tilaisuudessa ei ehdi esittää jokaista kysymystä. Aikaa pitää antaa tilaisuudessa esiintyvälle rockabillybändillekin, Hämäläinen toteaa.

Korsolaisia konsertissa

Leimallisesti korsolaisessa konsertissa Korson kirkossa esiintyjinä ovat muun muassa Korson Mieslaulajat, Lauluyhtye Vähin äänin, NaisSound ja Riikka Salmisen johtama Mikkolan yläkoulun kuoro. Konsertissa kuullaan myös NaisSoundin johtajan, korsolaislähtöisen Kaapo Ijaksen sävellyksiä.

Vapaa pääsy, ohjelma 10 / 5 e. Yhteisin äänin -yhteisvastuukonsertti la 3.3. klo 15 Korson kirkossa, Merikotkantie 4.

”

USKO JA TIETO OVAT VÄHÄN KUIN ILMANPAINE JA VANILJAJÄÄTELÖ.

TEEMU RATINEN

MITÄHÄN USKONNONOPETTAJA itse vastaisi oppilailleen? Mahtuvatko usko ja tieto samaan päähän?

Teemu Ratinen kertoo usein sanovansa opiskelijoille, että usko ja tieto ovat vähän kuin ilmanpaine ja vaniljajäätelö – ne ovat eri kokoluokan ja eri ulottuvuuden asioita.

– Mutta ihmisellä, joka tekee tiedettä ja suhtautuu maailmaan äärimmäisen tieteellisesti, voi tietämättään tai tiedostaen olla myös uskonnollisia ajatuksia.

Kyllä usko ja tieto mahtuvat samaan päähän. Tässä yksinkertainen vastaus aika monimutkaiseen kysymykseen, Ratinen toteaa.

NINA RIUTTA

Mahtuvatko usko ja tieto samaan päähän? -paneelikeskustelu ke 7.3. klo 17–18.15 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1. Panelisteina sosiaalipsykologian tutkijatohtori Jeena Rancken, tutkija, teologian tohtori, Areiopagi.fi -verkkolehden päätoimittaja Rope Kojonen sekä filosofian ja psykologian opettaja Arno Kotro. Juontajana Yle Uutisten uutisjuontaja Jussi-Pekka Rantanen. Musiikki Sweet Jeena and Her Sweethearts.

ISTOCK

V

antaankosken seurakunnan nuoriso- ja koulutyön pappi Jere Hämäläinen huomasi verkkolehtien kommenttiosioissa ja somessa mielipiteiden vaihtoa uskosta ja tiedosta. Niissä usko ja tieto nähtiin usein vastakkaisina ja toisensa poissulkevina asioina.

– Some-kommenteissa usko rinnastettiin lapsenuskoon, tai aivan kuin usko Jumalaan olisi sama kuin se, että uskotaan joulupukkiin. Oletettiin myös, että ajatteleminen loppuu, kun uskoo Jumalaan, Hämäläinen kertoo.

– Mutta on korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin uskontokuntaan. Onko sittenkään kyse lapsenuskosta vai voiko Jumalaan uskominen olla kypsää?

Aiheesta innostuneena Hämäläinen alkoi järjestää paneelikeskustelua Myyrmäen kirkkoon. Tilaisuutta suunniteltiin Martinlaakson ja Vaskivuoren lukioiden uskonnonopettajien kanssa ja sen nimeksi tuli Mahtuvatko usko ja tieto samaan päähän? Lukiolaiset saivat tehdä kysymykset, ja panelisteiksi kutsuttiin eri alojen edustajia.

Kaikenikäisille tarkoitetussa tilaisuudessa halutaan keskustella uskon ja tiedon kiistaa aiheuttavista kysymyksistä rakentavasti.

– Eikö voisi ajatella uskon ja tiedon täydentävän toisiaan? Miksi ihmeessä haetaan vastakkainasettelua? En minäkään mene Tiedekeskus Heurekaan rukoilemaan tai kirkkoon kuuntelemaan luentoa tähtitieteestä, Hämäläinen sanoo.

LILLI NIKKANEN

Usko ja tieto samassa päässä

Musiikkia suruun

Läheisensä menettäneille alkaa sururyhmä, jossa musiikki on osa surun käsittelyä.

Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa 22.5. asti.

Ohjaajina toimivat pastori Tuula Lapveteläinen ja musiikki- ja psykoterapeutti Tuuli Uosukainen. Ilmoittautumiset 3.4. mennessä tuula.lapvetelainen@evl.fi tai p. 050 523 6308. Musiikillinen sururyhmä tiistaisin 10.4. klo 16.30–17.30 alkaen Pienten paikassa, käynti Vehkapolun kävelykadulta.

KATRIINA HARVIAINEN

MENOT 1. – 15.3.

14 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

17.30–19. Leikkiä, askartelua, musisointia. Pieni iltapala maksua vastaan. Lisät. outi.myllyla@evl.fi p. 050 327 1634.

Yhteysilta Ilolassa ke 7.3. ja ke 14.3.

Rukouspiiri klo 17, kasvuryhmä alk. klo 18.

Naisten lenkkisauna to 8.3. klo 18.

Lenkkeilyä, saunomista ja keskustelua iltapalan (2 e) ääressä.

Alexandra Aaltonen, Niila Mikael Saari, Sofie Ellen Alexandra Lindtman, Lare Joa Maximus Kanerva, Miro Daniel Koskela, Kiira Eevi Esteri Kurikka, Melissa Anna Maria Kupias.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO

HAUTAAN SIUNATTU

Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Perhekerho to 1.3. ja to 8.3. klo 9.30–11.

Raamattua ja lähetysasiaa teekupin ääressä to 1.3. klo 18. Lapset tervetulleita.

Pyhäkoulu su 4.3. ja su 11.3. klo 11–12.

PAKKALAN KERHOHUONEISTO Käräjäkuja 1 B, 09 830 6223 Pakkalan aamukahvit ti 6.3. ja ti 13.3. klo 9–11. Tutustu muihin asukkaisiin, tee yhdessä aamupalaa tai vain piipahda kahville. Maksuton, toteutuu Yhteisen pöydän kanssa.

Mukana väkeä vauvasta vaariin.

Aamiainen tarjolla klo 10.30 asti.

Lisät. toomas.takala@evl.fi

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Ristipuron perhekerho ma 5.3. ja ma 12.3.klo 9.30–11.

Kerho kaikenikäisille aikuisille ke 7.3. klo 14. Pääsiäistunnelmaan johdattaa pastori Sari Rajala.

Tammiston kerhohuoneisto Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho, perhemuskari kerhon lopulla ti 6.3. ja ti 13.3. klo 9.30–11.30.

Ilosanomapiiri ja arki-illan pyhäkoulu ke 14.3. klo 17. Keskustelua Raamatun parissa. lapsille pyhäkoulu.

YLÄSTÖN SEURAKUNTATALO Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223 Perhekerho to 1.3. ja to 8.3. klo 9.30–11.

MUUALLA Silkin aamiaisklubi pe 2.3. ja pe 9.3. klo 10–12 asukastila Silkinportti (Tikkurilantie 44 F, 2. krs, sisäpiha).

Tule valmistamaan aamiaista tai suoraan syömään. Klubilla tapaat alueen asukkaita. Hyödynnämme Yhteisen Pöydän tarjoamia elintarvikkeita.

Maksuton. Lisät. toomas.takala@evl. fi, p. 050 347 4995.

Kylväjän raamattupiiri ma 5.3. klo 14 Kylväjän toimisto (Tikkuraitti 11, 2. krs).

Malminiityn kerho ma 12.3. klo 13.30 Malminiityntie 16 B. Laulamme nuoruuden musiikkia. Tomi Pulkkinen laulattaa ja esiintyy.

Retki Ylläkselle 19.–25.8. Ulkoilua, yhdessäoloa, lomailua työikäisille vantaalaisille. Tarkoituksena löytää arjen voimavaroja ja tukea päihteettömyyteen (päihteetön leiri). Hinta 290 e (jos oikeutettu Hyvinvointilomat ry:n sosiaalisin perustein myöntämään tukeen). Lisät ja ilm. 29.3. asti paivi.helen@evl.fi tai kirkkoherranvirasto (Unikkotie 5 B, klo 9–15).

KASTETTU Viivi Sofia Mennander, Oliver Emil Lauhde, Noel Aleksi Edvard Kauranen, Emilia Anna Aleksandra Eerola, Nooa Esko Valtteri Snellman, Viola Henna Amelia Fagerholm, Kerttu Emilia Ursula Kantanen, Meeri Linnea Smolander, Nelli Eevi Minnea Moilanen, Oona Margarita Laurén, Seela Lucia Haapala, Joel Panuwat Palin, Senja Alina Kannala, Amelia

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Joel Henrik Setälä ja Iita Maria Laitinen.

Aili Elina Matilainen 88 v, Risto Pellervo Suoniemi 70 v, Pasi Erkki Turunen 69 v, Hilja Annikki Markkanen 92 v, Teuvo Sakari Manninen 83 v, Teuvo Kalervo Kojo Tikkurilan 81 v, Jorma Sakari Lundell 77 v, Vilho Fredrik Hämäläinen 71 v, Kaija Anneli Hautakoski 66 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 12–14, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726.

Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Carpenter’s Cafe, kansainvälinen kahvila maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 10–15 monitoimitilassa.

Myyrmäen kirkon lounas ti, ke, to klo 11–13. Lounaslista: vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas.

Keskipäivän rukoushetki ma, ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa.

Perheraamis torstaisin klo 10–11.30.

Seniorikerho torstaisin klo 13.30–15 iso srk-sali.

Nuortenilta torstaisin klo 18–20.

Kirkkoravintola pe 2.3. klo 11. Aloitamme klo 11 kirkkohetkellä.

Aivotietoutta ja Naisten Pankin soppalounas la 3.3. klo 12–14. Ajattelun laatu, aivot työssä ja muuttuva työnteko, Katri Saarikivi, aivotutkija, Helsingin yliopisto. Klo 13 naistenpäivän soppaa – myös miehille ja koko perheelle! Soppa, leivos ja kahvi 10 e, lapsille 5 e. Pelkkä kahvi ja leivos 5 e.

Myyjäiset ja korukirppis koko tapahtuman ajan.

Konfirmaatiomessu su 4.3. klo 10.

Hiihtolomarippikoulujen konfirmaatio. Liturgi Jere Hämäläinen, kanttori Katariina Kopsa.

Lastenkirkko sunnuntaisin klo 10–11.

Hyvyyttä on! su 4.3. klo 14. Monologiesitys ihmisistä arjessa, kohtaamisista, kivusta ja ilosta. Näyttelijä, lausuntataiteilija Timo Kankainen ja muusikko Antti Purola. Perustuu Jouko Ikolan samannimisen kirjan runotarinoihin. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e.

Familycafé on Sundays 4–6 pm Café.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 5.3.klo 17.30–19.

Perhemuskari tiistaisin klo 9.30– 11.30. Kausi 60 e.

Israelpiiri ti 6.3. klo 18–19.30 takkahuone.

Mahtuvatko usko ja tieto samaan päähän? ke 7.3. klo 17–18.15. Panelis-

teina sosiaalipsykologi Jeena Rancken, teol. toht. Rope Kojonen ja filosofian ja psykologian opettaja, kirjailija Arno Kotro. Juontajana Jussi-Pekka Rantanen. Alueen lukiolaiset esittävät kysymyksiä. Musiikki Sweet Jeena and Her Sweethearts.

Naisten raamattupiiri ke 7.3.klo 18.30–20.

Laulupaja ke 7.3. klo 18.30–20 Café (monitoimitila). Paastonajan virsiä ja lauluja.

Me kynät -kirjoittajaryhmä pe 9.3. klo 16–19.

Messu su 11.3. klo 10. Liturgi Kristiina Hyppölä, avustava pappi Antti Isopahkala, kanttori Kari Jerkku.

Ihme ja Kumma -taidemusiikkitapahtuma lapsille ma 12.3. klo 9, 10, 14 ja 15, ti 13.3. klo 9, 10, 17.30 ja 18.30, ke 14.3. klo 9 ja 10. Saat kuulla huilun ja cembalon herkkää sointia ja itsekin liikkua ja laulaa mukana.

Naisten raamattupiiri ma 12.3. klo 10–12.

Toivoa naisille ma 12.3. klo 13–14.30.

Miesten piiri ma 12.3. klo 18.30–20 takkahuone. Timo-Matti Haapiainen: Sisällissota ja kirkko.

Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 Café.

Raamattupiiri ke 14.3. klo 14–15 St. Martinin kappeli.

Kylväjä-ilta ke 14.3. klo 17.30–19.30.

Mongolian työn 20-vuotisjuhla.

Mukana lähettejä ja työalajohtaja, pastori Pentti Marttila Kylväjästä.

Yhteistyössä Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa.

Isoskoulutus parittomien viikkojen keskiviikkoisin klo 18–20.

Lepotila ja iltaehtoollinen ke 14.3. klo 18–19.15. Lepotilassa voi hiljentyä klo 18 alk. Messu klo 18.30.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan.

Perhemuskari torstaisin klo 9.30– 11.30. Kausi 60 e.

Vaatevarasto avoinna to 1.3. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina.

Tied. p. 050 357 7726.

Ekavauvakerho perjantaisin klo 9–11.

Rauhanyhdistyksen messu su 4.3. klo 12.

Perhekahvila maanantaisin ja tiistaisin klo 9–12.

Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14.

Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille tiistaisin klo 14–16. Ei ennakkoilmoittautumista. Välipala 1 e.

Rukouspiiri ti 6.3. klo 17.30–18.30 sakasti.

Raamattupiiri ti 6.3. klo 18.30–20 srk-sali.

Seniorikerho keskiviikkoisin klo 12.30–14.

Perhemuskari keskiviikkoisin klo 15–17. Kausi 60 e.

Miesten saunailta ke 7.3. klo 18.30–21.

Ihme ja Kumma -taidemusiikkitapahtuma lapsille to 8.3. klo 9, 10 ja 14, pe 9.3. klo 9 ja 10. Saat kuulla huilun ja cembalon herkkää sointia ja itsekin liikkua ja laulaa mukana.

Brunssi la 10.3. klo 11–14. 7 e/aikuiset, 3 e/3 vuotta täyttäneet lapset.

Hyvää ravintoa -messu su 11.3. klo 16. Kaikenikäisten yhteinen iloinen ehtoolliskirkko, jossa on tilaa leikille, laululle ja liikkeelle. Jokainen voi osallistua messun toteutukseen ehtoollisavustajana, tekstin tai esirukouksen lukijana, laulajana tai tanssijana. Riittää, että tulet kirkolle ennen messua klo 15.30. Messun jälkeen soppaa ja leivän myyntiä Yhteisvas-

tuun hyväksi. Pappi Pirkko Järvinen, kanttori Eveliina Pulkkinen.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho tiistaisin klo 12.30–14.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11.

Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11.30. Kausi 60 e.

Seniorikerho keskiviikkoisin klo 10–11.30.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho torstaisin klo 13–14.30.

Perhemuskari torstaisin klo 15–17.

Kausi 60 e.

Kahvila Olotila maanantaisin klo 11–13.30.

Perhekahvila tiistaisin klo 9.30–11.30.

Martinristin lähetyspiiri ti 13.3. klo 18.30.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30.

Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20.

Raamattupiiri ti 13.3. klo 17.30–19.

KANNU Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo 11–13.30.

KASTETTU Hugo Ilmari Holtinkoski, Veini Santeri Kulmala, Lila Aurora Elisabet Nordberg, Elli Matilda Hyyryläinen, Tilda Linnea Peltola, Taika Hertta Tuulia Vähäkangas, Matilda Aleksandra Ojala, Viivi Amanda Tuominen, Ella Taina Maria Flink, Alisa Kaarina Erkkilä, Eemil Viljami Keskinen, Kaisla Maria Bäckström, Angelina Ella Sophia Jämsen, Elli Emily Juntunen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Tom Erik Smeds ja Marjut Sinikka Honkanen.

HAUTAAN SIUNATTU Maire Heinonen 89 v, Eeva Johanna Ståhle 89 v, Rauni Kaarina Piitulainen 88 v, Laura Maria Lähteenmäki 87 v, Eino Väätänen 83 v, Jaakko Rafael Hirvilammi 83 v, Veikko Armas Mansikka 82 v, Markku Edvard Larinoja 76 v, Pertti Armas Laine 76 v, Virpi Ilona Nikki 63 v, Taina Anneli Jussila 51 v, Ari Pekka Railo 43 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262. Öppet må–fre kl. 9–13. vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning må och to kl. 10–11.30.

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa 4.3 kl. 10. M. Fagerudd, A. Ekberg.

Högmässa 11.3 kl. 10. A. Paavola, A. Ekberg .

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Miniutställning om fasteduken ”Jag finns för att du finns till” 14.2–30.3.

Kyrkostunden för barn 1.3 kl. 9.30.

Mässa i Taizéanda 4.3 kl. 12. M. Fagerudd, A. Ekberg.

Mässa i Taizéanda 11.3 kl.12.

A. Paavola, A. Ekberg.

S:t Martins diakoni-och pensionärskrets 13.3 kl. 12.30.

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Pysselcafé för barn i åk 3–6, 6–7.3, 13–14.3 kl. 13–17.

Familjecafé i samarbete med Folkhälsan 7.3, 14.3, kl. 9.30–12.

BAGARSTUGAN Ungdomskvällar ons udda veckor kl.

18–21.

FOLKHÄLSANHUSET Veckomässa 2.3 kl. 14.

De Vackraste Andliga Sångerna 7.3 kl. 14.15. ViAnda-kören, A. Ekberg.

Dickursbykretsen 14.3 kl. 14.

FÖRSAMLINGENS UTRYMMEN Vallmovägen. 5 a, 2 vån.

Morgonmässa 7.3 kl. 9.

Sällskaps- och brädspelskvällar för ungdomar ons, i regel jämna veckor kl. 18.

DÖDA Stina Ingeborg Wikström 70 år, Ulla Brita Solveig Etholén 82 år, Ing-Maj Frantsina Kullberg 86 år.

Apua ja tukea PERHENEUVONTA Ajanvaraus ma, ke–pe klo 9–11, ti klo 14–17, p. 09 830 6330.

RETRIITIT JA HILJAISUUS Runo aukkona todellisuuteen -runoretriitti Snoanissa 2.–4.3. Ohj. Tarja Korpela ja Liisa Pietilä.

Opiskelijaretriitti 13.–15.4. Bergvikin kartanossa. Ohj. Jukka-Mikko Karjalainen ja Hanna Similä, 40 e sis. täysihoidon ja kuljetuksen.

Hellitä, hengitä, havahdu – kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin retriitti 20.–22.4. Heponiemessä. Ohj. Pia Olkkonen, Laura Sydänmaanlakka.

Hinta 190 e. Ilmoittautumiset retriitteihin www.vantaanseurakunnat. fi/retriitit. Lisätiedot: Tarja Korpela p.

050 388 8501 tai tarja.korpela@evl.fi.

VIITTOMAKIELISILLE Kannelmäen raamattupiiri 6.3. klo 15 Kannelmäen kirkko, Vanhaistentie 6, Helsinki. Vieraana Jari Vahtera.

Viittomakielinen perhekerho 9.3. klo 9.30–12 Lastenkappeli Arkki, Leppävaarankatu 7 B, 3. krs, Espoo.

Lapsille pyhäkoulu.

Viittomakielinen kohtaamispaikka 13.3. klo 12–14 Myyrinki, Liesitori 1.

Lounas klo 12 Cafe Popolossa.

NÄKÖVAMMAISILLE Myyrmäen kerho 13.3. klo 13–15 Myyrmäen kirkko, takkahuone, Uomatie 1, Vantaa. Ohj. Leena Siekkinen. Kahvitarjoilu.

Yhteislauluilta 13.3. klo 18.30–20.30 Helmikuja 1 C 35, Myyrmäki 3. krs.

Illan ohjaajana ja säestäjänä RitvaLeena Tuuli.

Ehtoolliskirkko ja pääsiäisateria 29.3. klo 15.–16.30 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45, Vantaa.

Kirkon jälkeen siirrymme Pakarituvalle nauttimaan pääsiäisateriasta noin klo 16.30–18. Pääsiäisateria 10 e. Ilm. Terhi Suonsivulle 1.3. mennessä ti klo 9–11 ja to klo 13–15 puh.

050 381 8758 tai sähköpostilla terhi. suonsivu@evl.fi.

1.3.2018 | Kirkko ja kaupunki

Lakipalveluja

Palveluja tarjotaan

15

Tilaisuuksia

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B Seurat messun jälkeen (Ap.t. 15-16) Jerusalemin kokous - Taina Latvala Paavali ja Silas vankilassa - Niko Rantanen

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Messu 1.3 klo 10, Vanha kirkko Saarna Niko Rantanen

Markku Rautanen YKV, LKV

Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne.

A

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

Olemme sisaruksia ja teemme työt yhdessä tai erikseen.

SOITA JA KYSY LISÄÄ

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai www.vantaanrauhanyhdistys.fi

Etuja omistajalle: hok-elannonlakipalvelu.fi

Asianajotoimisto Maritta Heiskanen Testamentit, perunkirjat ja kaikki muut perheenne lakiasiat.

Itiksen kauppakeskus Puh. 09 343 2636 www.marittaheiskanen.fi

HERÄNNÄISSEURAT

Rakennusala JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

Ilmainen arviointi + k-vähennys.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Hautauspalveluja

IL

Jalkahoitoa kotona!

Jalkailo tarjoaa jalkahoitoa kotona, laitoksissa Vantaalla ja lähiympäristössä. p. 044 9778117 jalkailo@elisanet.fi

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme.

P. 040-6378899

Suunnitteletko asuntosi myyntiä?

Ratkaisukeskeinen Kristillinen terapiakoulutus (80op)

Soita ja sovi ilmainen arviokäynti ja saat samalla Kirkko ja Kaupunki lehden lukijoille suunnatun edullisen välitystarjouksen.

Teen työni laadukkaasti ja ammattitaidolla.

TILAA SUOMALAINEN HAUTAKIVI Edullisesti - Netistä

Risto Suokas Myyntijohtaja,LKV Puh. 0400 973 137 risto.suokas@openmarket.fi Open Market Oy Stockmann Helsinki Aleksanterinkatu 52 7:s kerros 00100 HELSINKI

www.joutsenkivi.fi

STU

Helsingissä 21.-22.9. 2018 Turussa 23.-24.11 2018 (myös ruotsiksi)

Kristillinen Terapiainstituutti www.kristillinenterapia.fi

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

to 1.3. klo 18 L.-Pasilan srk-koti, Maistraatink. 5,Hki. pe 2.3. klo 18.30 Espoonlahden kko, Kipparink.8,Espoo. su 4.3. klo 10 kirkkopyhä Malmin kko, Kunnant.1, Hki; Saarna J.Hallamaa, Herännäisn.kuoro; Soppa ja seurat. klo 10 kirkkopyhä Tuusulan kko, Kirkkot.34; saarna S.Jokilehto; kahvit ja seurat. klo 11 kirkkopyhä H.Paimenen kko, Palosuont.1 (Pakila), Hki; saarna S.Korkalainen, Veisuuveljet; kahvit ja seurat. klo 14 ”Hyvyyttä on”, J.Ikolan runoihin perust. esit. Myyrmäen kko, Uomat.1, (Louhela) Vantaa; käsiohj. 15€. klo 17 kotiseurat Kivistö, Lumikinkj.1, K-nummi. klo 18 Ankkuri, Keskusk.11, Mäntsälä. ma 5.3. klo 19 Leppävaaran kko takkah., Veräjäkallionk.2, Espoo. ti 6.3. klo 12.30 Seuratuvan lähetyspiiri (Autotalo, Kamppi). ke 7.3. klo 19 Lauttasaaren kko, Myllykallionrne 1, Hki. su 11.3. Siionin virsien sunnuntai Paavolan srk-koti, Aittat.1, Hyvinkää: klo 9 aamuveisuut, klo 10 messu, saarna L.Väyrynen-Si, ja ruokailu, klo 12 E.Tuppurainen kertoo ja veisuuttaa: ”Sv-sävelmien juuria”, klo 13.30 kahvit ja seurat. su 11.3. klo 14 Suomenlinnan kko, Suomenlinna C43, Hki; mm. J.Elenius, Y.Ikonen.klo 16 Seuratuvalla (Autotalo, Kamppi); mm. E.Hellqvist, J.Elenius. klo 18 kotiseurat Lausvaara, Myllyniement.2, N-järvi. ke 14.3. klo 19 Körttikodilla.

TULOSSA: Siionin virsien lauantai 17.3. Seuratuvalla. Mukana L.Ravantti.

KATSO MYÖS: www.h-y.fi/tapahtumakalenteri.html

Hammashoitoa Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211 Pitkänsillanranta 15 • 00530 Helsinki, katutaso Korsontie 8 • 01450 Vantaa, katutaso

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla Kaikki hautakivialan työt

vuodesta 1922

Veloitukseton arviointi

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

Siivouspalveluja HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215

Ilmainen erikoislääkärin arvio hammasimplanttihoidosta perjantaina 9.3. klo 13-17. hammasimplantit alkaen 1595e

www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI

Juuso Kallinen hammaslääkäri suu- ja leukakir. erikoislääkäri

Varaa aikasi 044 9339 242

www.stickdent.com

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

16 A Kirkko ja kaupunki | 1.3.2018

Äitiyslaki polkee lapsen ja isän oikeuksia SUUNNITTEILLA OLEVA äitiyslaki mahdollistaisi lapselle kaksi äitiä, mutta ei yhtään isää. Eduskunnan lakivaliokunnan myönteinen kanta lakiin sotii miehen ja naisen tasa-arvoa vastaan.

Kun uuden ihmiselämän alkuun tarvitaan nainen ja mies, millä perusteella toisen merkitys yht´äkkiä täysin mitätöidään? Millä perusteella isän merkitys kasvattajana nollataan? Miksi miehet suostuvat tähän peliin ja vaikenevat?

Mielestäni Suomessa on riittävästi näyttöä isättömyyden lapsille aiheuttamista ongelmista. Valtava määrä sota-ajan lapsia joutui kärsimään isättömyydestä isän kuoleman tai sotavammojen - fyysisten tai psyykkisten - vuoksi.

Tänä päivänä juuri isien osuus kasvattajina on huolestuttavasti vähentynyt perheiden hajoamisen seurauksena , eikä sitä pitäisi enää lainsäädännöllä lisätä.

Sosiaali- ja mielenterveystyöntekijöillä sekä poliiseilla on nyt tuhannen taalan paikka ennaltaehkäistä lasten ja nuorten isän puutteesta johtuvia ongelmia olemalla yhteydessä kansanedustajiin. Käytännön kokemustensa perusteella he voivat jo etukäteen olla puolustamassa tulevaisuuden mahdollisia isättömiä lapsia, ettei maahamme säädettäisi lakia, joka vie lapselta oikeuden isään.

Kuinka julmaa ja lapsen ihmisoikeuksia polkevaa olisi joutua kertomaan lapselle, ettei hänellä ole juridista oikeutta isään, kun kaksi ”äitiä” ovat jo vieneet nämä oikeudet. Tosiasiahan isän olemassaolo kuitenkin on, vaikka kuinka kaksi naista olisi vahvistettu vanhemmiksi.

Jokainen ihminen haluaa tuntea omat juurensa ja tietää ja tuntea molemmat vanhempansa. Monet ovat kokeneet osan identiteetistään olevan hukassa näiden perustietojen puuttuessa, ja siksi he ovat aikuisiällä ryhtyneet suuriin ponnistuksiin useimmiten oman biologisen isänsä löytämiseksi.

Marja Mäkelä ex-sosiaalityöntekijä

Kirkko salailee rahankäyttöään OSA HELSINGIN hiippakuntavaltuuston jäsenistä on antanut julkilausuman koskien piispa Teemu Laajasalon ongelmia kirkollisverorahojen käytössä. Julkilausuma annettiin, vaikka selvitystyöt ovat kesken. Se tuntuu hyvin oudolta ja herättää pahoja epäilyjä meissä tavallisissa kirkollisverojen maksajissa.

Olen ollut naiivi ja kuvitellut kirkon viranhaltijoiden olevan eettisesti niin korkealla tasolla, että omat ja yhteiset rahat eivät mene sekaisin. Nähtävästi erehdyin pahasti.

Tosin valtuuston jäseniä ei näyttänyt juurikaan kiinnostavan Laajasalon rahankäyttö vaan suuri huoli johtui siitä, että asia tuli julki. Salailukulttuuri on meille tuttua katolisen kirkon piiristä, mutta se ei sovi pohjoismaiseen demokratiaan.

Vanha sanonta kuuluu: viestin-

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia.

Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa.

Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteet julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää?

VASILY MAXIMOV / AFP-LEHTIKUVA

Voittavan auringon blinit. Venäläiset ortodoksikristityt leikkivät lumisotaa maslenitsajuhlassa Moskovan lähellä 18. helmikuuta 2018. Maslenitsa on vanha slaavilainen juhla. Sitä vietettiin jo ennen kristinuskoa talven taittumisen ja kevään sarastuksen juhlana. Perinteisesti maslenitsana syödään pyöreitä blinejä. Ne symboloivat aurinkoa, pimeyden voittajaa.

Kristinuskon myötä maslenitsasta tuli paaston alkamisen juhla, laskiainen. Sitä vietetään tanssien ja ilakoiden. Maslenitsaan kuuluu myös olkinukke, joka poltetaan juhlan päätteeksi. Maslenitsa-nuken tuhka levitetään pellolle hyvän sadon toivossa.

tuoja ammutaan. Se toteutui nytkin.

Johanna Korhonen, jolle me tavalliset kirkollisverojen maksajat olemme kiitollisia, sai viharyöpyn niskaansa.

On hienoa, että joku jaksaa taistella ja laittaa itsensä alttiiksi yhteisen edun nimissä. Avoimuus ja rehellisyys kunniaan kirkossa, silloin ei ole mitään salattavaa. Vai onko niin, ettei korppi korpin silmää noki, ja se johtaa salailuun?

Kirsti Korhonen fil.kand.

Torrevieja, Espanja

Mikä pani evoluution liikkeelle?

KARI JUTILA kirjoitti tällä palstalla uusdarvinistisesta harhasta (K&k 15.2.). Käsittääkseni evoluutio eli kehitysoppi on yleisesti hyväksytty ja tunnustettu käsite. Evoluutio kertoo, miten lajien kehitys on noussut primitiivisistä solumuodoista vähittäin monimutkaisempiin organismeihin.

Miksi taistella perusteellisen prosessin läpi käynyttä ja tunnustettua toimintamallia vastaan, joka vastaa hyvin todellisuutta? Paljon hyödyllisempää olisi pohtia, mikä tai kuka pani liikkeelle evoluutioksi nimitetyn

prosessin, joka on lopulta tuottanut homo sapiensin eli nykyihmisen.

Ei evoluution tosiasia poista Jumalaa elämän alullepanon aiheuttajana, jos näin uskomme, vaan siirtää hänet oikeampaan paikkaan elämän mysteerion ketjussa. Tosin se edellyttää luomisopin tarkistusta ja kyseenalaistaa Aatamin ja Eevan aseman ensimmäisinä ihmisinä planeetalla. Silloin voisimme ajatella heitä ihmiskunnan myöhempien aikojen kehittyneempinä edustajina.

Tällaiseen mahdollisuuteen viittaa ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 4:15, jossa Kainin mainitaan asettuneen asumaan Noodin maahan, josta hän löysi vaimonsa. Kuka oli Nood ja mistä vaimo tuli, kun piti olla vain Aatami, Eeva, Kain ja Abel?

Tämä viittaa siihen, että muuallakin oli asukkaita samaan aikaan. No, tiedämme tietysti fossiilien ja muiden kulttuuriin liittyvien jälkien perusteella ihmisen eläneen jo useita satoja tuhansia vuosia planeettamme pinnalla.

Evoluutioteoria ei ole ristiriidassa Jumala-käsitteen kanssa, jos hyväksymme hänet myös luonnonlakien luojana.

Pertti Leinonen Espoo

Kirkon tehtävä on olla sylkykuppi SAIRAALAPASTORI ERIK Ewalds aikanaan totesi, että kirkon kuuluu olla yhteiskunnan sylkykuppi ja likasanko. Siihen tulisi kaikkien saada purkaa paha olonsa ja kohdistaa tuskallisimmat antipatiansa. Tämä on kirkon tehtävä. Kyllä oikea kirkko sen kestää.

Mihin muualle nuo taakat voisi purkaa? Ja kas kummaa, ihmeitä tapahtuu, kun olemme lujia uskossamme. Todellinen ja kestävä helpotus on mahdollinen tätä kautta.

Tämä on oikeaa evankelioimista, mennä ihmisten keskelle kristittynä ja ottaa paska tyynesti vastaan. Jumala toimii ihmissuhteiden kautta. Lakanat mankeloidaan, ihmiset evankelioidaan – mutta vain menemällä heidän rinnallaan prässistä läpi.

Se, että ihmiset pitävät kirkosta tai eivät pidä siitä, ei johdu kirkosta. Kirkon ei pidä mielistellä ketään. Ihminen purkaa ulos sen, mitä hänen sisällään on, kohteesta viis. Ihminen peilaa ympäristöstään itseään. Sinä päivänä, kun kirkko miellyttää kaikkia, on todella syytä huoleen.

Kirkko on tietysti yhtä kuin jäsenensä, yksittäiset ihmiset, sinä ja minä, ja kristittyinä meillä on tehtävä tässä elämässä: rakastaa lähimmäistämme. Siis kaikkia ihmisiä. Jumala hoitaa loput. Hänen tiedetään tehneen melko ihmeellisiä juttuja.

Kuten E. Ewalds meitä muistutti: Jumala teki raaimmasta teloitusvälineestä iankaikkisen rakkauden symbolin. Minulle siinä on riittävästi.

Jukka-Pekka Partanen Vantaa

Saattohoitolaki tarvitaan SAAN PALJON kansalaispalautetta ja huolen ilmaisuja elämän viime ajan hoidosta. Suomesta puuttuu kokonaan saattohoitoon liittyvä lainsäädäntö. Pidän huolestuttavana nykytilaa, joka on johtanut räikeään eriarvoisuuteen elämän loppuvaiheen hoidon laadussa ja saatavuudessa sekä kivunlievityksessä. Tarve sitoviin säädöksiin on huutava. Elämän loppuajan inhimillinen ja laadukas hoito sekä hyvä kuolema ovat jokaisen perusoikeuksia.

Olen tehnyt aloitteen saattohoitolain säätämiseksi. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kokonaisvaltaista hoitoa. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, joka tapahtuu elämän viimeisinä päivinä tai viikkoina. Tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Oli tärkeää, että saimme valtion budjettiin määrärahan saattohoidon lisä- ja täydennyskoulutukseen. Terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen lisääminen on ydinosa laadukkaan ja yhdenvertaisen saattohoidon varmistamisessa.

Sari Sarkomaa kansanedustaja