Kirkko ja kaupunki 2018 11 vantaa by Kirkko ja kaupunki

HY VÄN TÄHDEN.

7.6.2018 kirkkojakaupunki.fi

A6 J. P. Pulkkinen kirjoitti Vantaalle sijoittuvan rikosromaanin

B 11 Tikkurilan pappi Sanna Heikurinen rauhoittuu kokoamalla palapelejä

Sipoonkorvessa erämaa on lähellä 70-vuotias Raija Hentman on kolunnut pääkaupunkiseudulla yli 140 luontokohdetta B 1

VENÄLÄINEN KIRJAILIJA JA FILOSOFI LEO TOLSTOI (1844–1910)

Aikuisena elämä kääntää ihmiselle selän. Mitään uutta ei tapahdu. Vanhana alkaa taas tapahtua. Kaikki ei ole ehkä kaunista, mutta mielenkiintoista se minusta on. NÄYTTELIJÄ VIVI-ANN SJÖGREN HELSINGIN SANOMISSA 30.5.

Iankaikkisesti

Vanheneminen on odottamattominta, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018 Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta. SAARNAAJAN KIRJA 11:8

Rukous

Pääkirjoitus

ISTOCK

Kerro, kerro kuvastin KIRKKO JA KAUPUNGIN painetussa lehdessä ja verkkosivuilla on vastuullisen journalismin merkki. Se kertoo siitä, että Kirkko ja kaupunki on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neu voston laatimia Journalistin ohjeita. Vastuullisen journalismin merkki erottaa aidon journalismin valemedioista ja mainonnasta. Se takaa lukijalle, että hän saa totuudenmukaista tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Kirkko ja kaupunki on kirkon julkaise ma lehti. Meidän tehtävämme kirkollises sa työnjaossa on antaa kirkosta totuuden mukainen ja oikea kuva. Seurakuntien päättäjien ja johtajien tehtävänä taas on huolehtia siitä, että se totuudenmukai MEIDÄN TEHTÄVÄMME nen ja oikea kuva kirkosta on myön KIRKOLLISESSA teinen. TYÖANJAOSSA ON

”

ANTAA KIRKOSTA

AINA VÄLILLÄ KUULEE toivottavan, että TOTUUDENMUKAINEN Kirkko ja kaupunki olisi enemmän JA OIKEA KUVA. markkinointinäkökulmasta toimitettu asiakaslehti – sellainen kuin pankkien, vakuutusyhtiöiden ja lentoyhtiöiden asiakaslehdet – kuin journalistisesti toimitettu media. Viimeksi tätä ehdotti Helsingin piispa Teemu Laajasalo haastattelussaan Markkinointi ja mainonta lehdessä. Hän arveli, että on haastavaa tehdä journalismia ja olla samaan aikaan kirkolle myötä mielinen. Se ei ole yhtään vaikeaa. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on siitä vuosikymme nien kokemus.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi Herkullinen ruokavinkki retkelle

PETTERI NUMMI

VASTUULLISESTA JOURNALISMISTA luopuminen ja siirtyminen pelkästään mielikuvamarkkinointiin ja imagoviestintään merkitsisi valtavaa strategista muutosta seura kuntien viestinnässä. Se merkitsisi painopisteen siirtämistä seurakuntalaisista kirkon brändääjiin. Eläkkeelle jäänyt arkkipiispa Kari Mäkinen puhui Helsingin Sanomien haastattelussa kulttuurin muutoksesta. Hänen havaintojensa mukaan ihminen näkee nyt itsensä entistä enemmän kuluttajasubjektina, joka ”valitsee itselleen sopivia juttuja”. Mäkinen katsoo, että kirkko ei voi lähteä tähän kilpailuun: jos kirkko alkaa määritellä itsensä kulttuurituotteena muiden joukossa, se kadottaa identiteettinsä. ”Jos uskonto ryhtyy tekemään itses tään houkuttelevan tuotteen, se haihtuu”, hän sanoi. Siksi Kirkko ja kaupunki tekee vastedeskin vastuullista journalismia.

Mikä elämässä on osa Jumalan suurtaa suunnitelmaa ja mikä sellaista, johon voi itse vaikuttaa? Mistä voi tietää, kannattaako vielä tavoitella unelmaansa vai tyytyä kohtaloonsa? Selkeitä vastauksia ja kirkkauden hetkiä on kai turha pyytää, mutta anna viisautta, etten turhaan hakkaisi päätäni seinään.

Metsässäkin voi syödä hyvin. Vantaalainen ammattiretkeilijä Raija Hentman näyttää videolla, kuinka nyhtökaura-kvinoapadan valmistus käy retkikeittimellä metsässä. Nappaa resepti talteen osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/tv.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 7.6.2018

numero 11

Seuraava lehti ilmestyy 21.6. KANNEN KUVA: ESKO JÄMSÄ

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

”Rippileirillä puhutaan uskosta, mutta ei saarnata” Myyrmäkeläinen lukiolainen Anna Nerola, 17, kertoo, että nykyriparilaiset oppivat tekemällä. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

Kuinka sinusta tuli rippileirien isonen? – Kävin itse riparin 2015 kesällä. Kesätyöntekijä sanoi, että minussa on potentiaalia isoseksi. Viimeisenä riparipäivänä jokaisen piti kirjoittaa toisista jotain positiivista. Minun lapussani luki, että ”sinussa on selvää isosainesta, tule isoskoulutukseen”. – Olin, että no, voisin mennä kokeilemaan, millaista se on. Kävin isoskoulutuksen, ja sille tielle jäin. Tänä kesänä menen isoseksi Vantaankosken seurakunnan järjestämille rippileireille Anna Tapion koululle ja Ramsdalin kurssikeskukseen. Niiden jälkeen olen ollut isosena seitsemällä rippileirillä.

”

JOS JOKU ÄRSYTTÄÄ HETKELLISESTI, ISONEN PITÄÄ PÄÄNSÄ KYLMÄNÄ.

Mitä isoset tekevät rippileirillä? – Isosen tärkein työaika on silloin, kun riparilaisilla eli pikkusilla on vapaa-aikaa. Isosen tehtävänä on yhdistää porukkaa ja keksiä pikkusten kanssa tekemistä, etteivät he vain makaa sängyllä puhelin kädessä. – Hyvä isonen ottaa kaikki huomioon eikä jaottele porukkaa, vaan ottaa avoimesti kaikki vastaan. Jos joku ärsyttää hetkellisesti, isonen ei todellakaan tuo sitä esille, vaan pitää päänsä kylmänä. – Isonen ei myöskään lähde pikkusten jekkuihin mukaan, esimerkiksi siihen, että otetaan juustosiivuja iltapalalta mukaan ja laitetaan niitä toisten sänkyihin.

Millä mielellä pikkusen kannattaa lähteä rippileirille? – Rippileirillä puhutaan kristinuskosta, mutta ei kannata luulla sen olevan saarnaamista. Riparilaiset pääsevät itse tekemään kaikenlaista, sillä siinä oppii parhaiten. Tunneilla voidaan tehdä vaikka sarjakuvia Jeesuksen elämästä. Nykyaikana rippikoulu ei ole sitä, että pappi tai nuorisotyönohjaaja kertoo kristillisyydestä luokassa rippikoululaisten edessä.

Mitä konfirmaatio päivänä tapahtuu? – Ennen konfirmaatiota isoset auttavat pikkusia valitsemaan sopivat albat. Isosista, ohjaajista ja pikkusista otetaan ryhmäkuva samoin kuin isosista ja ohjaajista. Messussa isoset lukevat joskus raamatunkohtia. – Kun konfirmaatiotodistuksia jaetaan kirkossa, isoset ovat rivissä ohjaajien kanssa onnittelemassa pikkusia. Kaikki melkein halaavat. Jos joku pikkusista kutsuu kotiinsa juhlaan, isoset menevät. – Konfirmaatiomessussa tulee onnistumisen fiilis, että on tehnyt jotakin oikein. Pikkuset ovat päässeet riparin läpi.

Millainen on iltarukouksesi? – Ei minulla ole virallista iltarukousta. Tykkään rauhoittua iltaisin sängyssä miettimällä kaikenlaista. Mietiskelen aika "diippejäkin" juttuja. Välillä sanon niin sanottuja hiljaisia rukouksia. – Joskus kuuntelen sängyssä kuulokkeilla rauhallista musiikkia. Se auttaa nukahtamaan nopeammin ja saan stressiä lievitettyä, jos on päivän aikana pitänyt tehdä paljon asioita. Siinä vaipuu jonkinlaiseen horrostilaan ja on helpompi nukahtaa. ■

Kesällä Anna Nerola lähtee Myyrmäestä rippileirien lisäksi viikoksi partioleirille Evon metsiin.

4 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

20 000 ihmistä käy vuosittain Pyhän Laurin kirkon konserteissa ja musiikkitilaisuuksissa.

Suvivirsi kävi kapakassa

Piispa Teemu Laajasalo avasi Yhteisvastuugolfin Keimolassa. Kuva: Juha-Pekka Vanhatalo / Kirkon kuvapankki

Yhteisvastuugolf tuotti 12 000 euroa Keimola Golfissa 21.5. pelattu Yhteisvastuugolf keräsi ennätyssumman rahaa nälän ja köyhyyden vastaiseen työhön. Aurinkoisessa pelipäivässä oli mukana 64 pelaajaa, ja tapahtuma tuotti Yhteisvastuukeräykseen nettona noin 12 000 euroa. Yhteisvastuugolf järjestettiin Keimola Golfissa ensimmäistä kertaa vuonna 2012. Tänä vuonna myös pelaajia oli enemmän kuin koskaan ennen tapahtuman historiassa. 41 pelaajaa edusti yrityksiä ja 23 oli mukana yksityishenkilöinä. Pelipäivän avasivat Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen ja Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo. Kumpikaan ei ollut ennen kokeillut golfia.

Tikkurilan uusi kirkko innostaa Vantaan kaupunginhallitus esittää valtuustolle Tikkurilan kirkon korttelin asemakaavan hyväksymistä. Kirkon lisäksi alueelle tulee liiketiloja sekä asuntoja jopa noin 600 ihmiselle. Uuden kirkon rakentaminen ja uuden ilmeen saaminen kaupungintaloa vastapäätä olevalle keskustakorttelille innostavat Vantaan kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Lainetta. Erityisesti hän odottaa uutta kirkkoa. – Siitä tulee joka tapauksessa hieno, mutta tuleeko siitä vielä hienompi, kuin osaamme odottaa. Kirkkoa suunnittelevat niin hyvät arkkitehdit, että voi hyvinkin käydä niin, Laine pohtii. Hänen mukaansa kirkosta on tulossa selvästi sakraalirakennus, mutta sellainen, joka tuo seurakunnan lähelle ihmisten elämää. Lisätietoja: kirkkojakaupunki. fi/uutiset.

Korson seurakunnan Suvivirsi goes kapakka -kierros sai aplodit asiakkailta.

TEKSTI JUHANI HUTTUNEN KUVA MARIANNA SIITONEN

intti Pubin terassi Korsossa on likimain lännensuuntainen. Kuumana päivänä siihen porottaa täysillä. Tuopit ovat täydet maltaista, ja niin sen tietysti tällaisessa paikassa sopii olettaa olevankin. Kukapa tässä olisi arvannut, että paikalle pelmahtaisi pappeja ja diakoneja sokeripalat kaulassa rämpyttämään kitaraa? – Moi, moi kaikille ja mukavaa

toukokuun viimeistä päivää! kuuluttaa Korson kirkkoherra Tuomas Antola. Terassiseurakunta tuijottaa vähän hämmentyneenä, mutta antaa papin puhua. – Olemme Korson seurakunnasta, ja vedetään tässä Suvivirsi sekä vähän Suomi-rockin klassikoita, hän sanoo. Diakoniapappi Veikko Ahonen saa soittimensa vireen kaltaiseen sointiin, ja niin koko terassiseurakunta kajauttaa Juice

Leskisen klassikon Rakkauden ammattilainen. Diakonissa Pia Olkkonen, diakoni Saana Tourunen ja johtava diakoniatyöntekijä Sirkka Väätäinen ovat jakaneet laulumonisteita, mutta normaaliin tapaan ainakin Eppu Normaalin kappaleet osataan ulkoa. Tällainen on siis Suvivirsi Goes kapakka -kierros Korsossa. Se on osa seurakuntien Suvivirsi-kampanjaa. – Muistakaa sitten, että siellä

”

JA NYT SITTEN KAIKKI MUKAAN JA VÄHEMMÄN SITÄ LÖRPÖTTELYÄ. NAISÄÄNI BAARIN PÖYDÄSTÄ

– Muistakaa sitten, että siellä nuotin vieressä on kyllä tilaa kaikille, neuvoi diakoniapappi Veikko Ahonen.

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

APTEEKIN TERVEYSPISTE

Seurakunnan Suvivirsitempauksessa laulettiin muun muassa Kolmannen naisen kappale Tästä asti aikaa.

vät ole koskaan vastustaneet sitä. Suvivirttä vastustavat vain sellaiset suomalaiset, joiden mielestä hengellisyys ei koskaan saisi näkyä missään julkisessa tilassa. Tuntuu, että joillekin ihmisille kaikkein pahin mahdollinen nimi on Jeesus, Nikander sanoo. – Mutta kun sehän on koko suomalaisen hyvinvoinnin perusta, niin minä sen näen. Siihen tämä perustuu, että pidetään toisistamme huolta ilman, että asetetaan ihmisten välille mitään rajoja, Nikander sanoo. – No tuon paremmin sitä ei enää voi sanoa, säestää Raija Häkkinen. Hän kertoo, että varsinkin aiemmin laulaminen oli hänelle tärkeä osa elämää. – Nyt on ollut vähän yskää ja kurkun ärtyneisyyttä, joten laulamiset ovat jääneet vähemmälle. Mutta juuri tällaiset tilaisuudet ilahduttava, Häkkinen sanoo.

nuotin vieressä on kyllä tilaa kaikille, huutaa diakoniapappi Ahonen. Taas alkaa heleä rämpytys: ”Vain tahroja paperilla, älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu…” SUVIVIRSI goes kapakka -kierrokselle tuntia aiemmin ravintola Sorennon terassilla osallistunut Leena Nikander pitää ajatuksesta, että Korson baarit ovat kohtaamisen paikkoja, jotka lisäävät korsolaisten yhteisöllisyyttä. Täällä kun suunnilleen kaikki tuntevat toisensa. Niinpä hän päätti poiketa lasillisella, kun oli sattumoisin törmännyt vanhoihin tuttuihinsa Kaarina Uuttalaan ja Raija Häkkiseen. – Minun tittelini on ikivanha korsolainen, varmistaa Uuttala. – Pitihän tähän pysähtyä, kun nämä seuralaiset houkuttelivat, hän sanoo. Miltäs itse Suvivirsi tuntui näin yhtäkkisesti baarin terassilla? Takavuosinahan aihe oli kuuma. Vuonna 2014 apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toi esiin, että Suvivirsi voi olla ongelmallinen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Nikander oudoksuu semmoista. – Esimerkiksi maahanmuuttajat ei-

KUN PINTTI PUBIN terassilla päästään Suvivirsi-vaiheeseen, terassiseurakunnan veisuu vaimenee. Pientä puheensorinaa pukkaa pintaan. – Ja nyt sitten kaikki mukaan ja vähemmän sitä lörpöttelyä, huutaa eräs naisihminen tupakansavun seasta. Kun virsi loppuu, samasta pöydästä huudetaan encorea. Korson baarit hyvin tunteva Marko Siitonen on tilaisuudesta myönteisesti yllättynyt. – Täytyy sanoa, että aika hyvä fiilis jäi. Istuin tässä ja katsoin tuonne toiselle puolelle Sorentoon, että mitä täällä oikein tapahtuu, ja olin vähällä tulla jo sinne, Siitonen sanoo. – Kuulun minä kyllä kirkkoon, mutta en ole uskonnollinen. Uskon ihan vain omiin juttuihini enkä siihen, mitä kirkko sanoo. Mutta omasta mielestäni luen ihmisiä aika hyvin, ja nämä papit olivat sellaisia, joiden kanssa olisin voinut mennä juttelemaankin, hän sanoo. Siitonen on itse kova musiikkimies, ja pappien ja diakonien biisivalinnat tekivät häneen vaikutuksen. – Tämä myös lisää yhteisöllisyyttä. Minulle sopii hyvin, että kapakkaan tulee pappeja tällä tavalla, kun kenellekään ei kuitenkaan tuputeta mitään. ■

Marko Siitosen mielestä oli mukavaa, että papit ja diakonit pistäytyivät baarissa ilman aikeita tuputtaa.

Sairaanhoitajan palvelut nyt kätevästi meiltä!      

terveysmittaukset

(kolesteroli, hemoglobiini ym.)

haavanhoito korvahuuhtelu rokotukset ja injektiot muistitestaus lääkinnälliset tukisukat Sairaanhoitajan vastaanottoajat: Ma, ke ja to 9-16, ti 11-18, pe 8-15

Kauppakeskus Tikkuri, asematie 4-10, Puh. (09) 42827878

Johtoajatuksenamme on tuottaa palveluja, jotka olisimme valmis hyväksymään omille omaisillemme.

UUSI PALVELUKOTI LOHJALLA Palvelukoti Harjupuisto

Helsingiuksentie 54A, Virkkala Ympärivuorokautista tukea muistisairaille tai hoivaa ja palveluja tarpeidenne mukaan ilman jonoja. Meillä eletään toiminnallista arkea kodikkaassa ympäristössä. Soita ja varaa tutustumisaika! Eija Salo gsm: 050 511 5318 s-posti: eija.salo@seniorikodit.fi

seniorikodit.fi

Keräyslupa RA/2017/785, voimassa 1.9.2017–31.8.2019, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 18.8.2017. Keräyslupa ÅLR/2017/5294, voimassa 1.9.2017– 31.8.2018, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 28.6.2017.

6 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

J. P. Pulkkinen on pyöräillyt romaaniaan varten tutkimusretkillä vanhassa kotikaupungissaan. Taustalla näkyvät Vantaanpuiston ostari ja kirjailijan entinen kotitalo.

Rikosromaani syntyi kaipuusta kotikulmille J. P. Pulkkisen isä toimi aikanaan Vantaalla apulaisnimismiehenä. Nyt Pulkkinen on kirjoittanut rikosromaanin, jonka tapahtumat sijoittuvat hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kaupunkiin.

antaa on niin kuin kuolema. Ensin sen kieltää. Sitten tulee viha, sitten sen kanssa alkaa käydä kauppaa. Sitten tulee masennus. Lopuksi sen hyväksyy. Näin kuvailee kotikaupunkiaan J. P. Pulkkisen Sinisiipi-romaanin päähenkilö, rikostutkija Timo Markkula. Kirjailija tuntee Vantaansa, sen hyvät ja huonot puolet, sillä hän on viettänyt lapsuus- ja nuoruusvuotensa Vantaanpuistossa, Tikkurilassa ja Ruskeasannassa. Jostain syystä hän palaa Vantaalle aina uudestaan. – Asun Helsingin Kruununhaassa, mutta Vantaa on alkanut tuntua vuosi vuodelta tärkeämmältä. Vaimoni toteaa välillä puheistanikin, että tuo on taas niin Vantaata. – Romaanissani nostan vanhan kotiseutuni paikaksi, johon liittyy muistoja ja tarinoita. Moni Vantaalla tai Espoossa lapsuutensa viettäneistä ei tun-

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

ne samalla tavalla kaipuuta kotikulmille kuin ihmiset, jotka ovat kotoisin pienemmiltä paikkakunnilta. Tämä johtuu paljolti siitä, että nämä kaupungit ovat valtaväylien pilkkomia, jolloin ne eivät helposti hahmotu kaupunkina, saati kotiseutuna. Tapaamme 1960-luvulla rakennetun Vantaanpuiston ostarilla, joka on Pulkkisen mukaan lähes entisellään. Hän muistelee, miten meni pikkupoikana kavereidensa kanssa lähellä sijaitsevalle Keimolan moottoriradalle katsomaan kisoja. Joskus hän pääsi käymään jopa radan valvontatornissa, koska hänen isänsä oli Vantaan apulaisnimismies. Yksi Pulkkisen kavereista näki radalla tapahtuneen kuolonkolarin, joka rikosromaanin alussa kauhistuttaa ilman vanhempien lupaa autokilpailuja katsomaan lähtenyttä nuorta Markkulaa ja hänen ystäväänsä. – Luvaton retki päättyy järkyttävästi, kun kuolema astuu lapsen elämään, Pulkkinen sanoo.

ISÄN AMMATTI ANTOI luontevan lähtökohdan sille, että J. P. Pulkkinen päätti tehdä Vantaalle sijoittuvan rikosromaanin. Työnsä pohjaksi hän luki isänsä Jorma Pulkkisen kirjoittaman historiikin Vantaan poliisivoimien kehityksestä tämän työssäoloaikana. Vantaalta oli helppo löytää Sinisiipeen materiaalia, onhan kaupungissa tapahtunut mittavaa rakentamista ja siihen liittyvää poliittista suhmurointia. – Vantaalla yhdistyvät maalaismaisuus ja ison mittakaavan rakennustoiminta. Kaupunki alkoi kasvaa 1960-luvulla, eivätkä rakennuspamppujen ja poliittisten päättäjien kosteat illanvietot ja niissä syntyneet sopimukset ole aina täyttäneet lain kirjainta. Viimeisimpiin tapauksiin kuuluu entisen kaupunginjohtajan ja samaa oppikoulua kanssani käyneen Jukka Peltomäen toiminta. – Poliisin resurssit olivat vielä 1960- ja 70-luvuilla naurettavan pienet. Siksi poliisi ei pystynyt tart-

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

tumaan kaikkeen kaupungissa tapahtuneeseen rikollisuuteen. Pulkkisen mukaan kenelläkään kirjan henkilöhahmoista ei ole suoraa esikuvaa oikeassa elämässä. Sen sijaan joissakin henkilöissä yhdistyvät tiettyjen vantaalaispoliisien ja -vaikuttajien piirteet. Sinisiiven tapahtumat lähtevät liikkeelle Kallistosta, joka sijaitsee lähellä Ruskeasantaa, Pulkkisen lapsuudenmaisemia. Kallistossa olevasta purkutalosta löytyy nuoren naisen ruumis, ja Timo Markkula alkaa selvittää tapausta. Hän saa työparikseen uuden työntekijän, Liina Vahteran. Tämä osoittautuu rohkeaksi ja neuvokkaaksi ja on lopulta tärkeässä roolissa rikoksen ratkaisemisessa. – Halusin keskeiseen rooliin naisen, koska maailma muuttuu, myös poliisivoimissa. Kuvio on klassinen, eli tulokas saa parikseen kokeneen poliisin. Hyvää kitkaa syntyy siitä, kun Liina osoittautuu toimintakykyisemmäksi kuin vanhempi työparinsa, Pulkkinen sanoo. Romaanin nimi Sinisiipi tulee sinisiipisistä perhosista, jotka toimivat yhtä häikäilemättömästi kuin käet. Sinisiipi laskee munansa kasvustoon, josta muurahaiset kantavat perhosen toukat pesäänsä. Siellä toukat alkavat syödä muurahaisia ja valtaavat pesän.

”

KIRJASSA KERROTAAN ESIMERKIKSI SIMOSENKYLÄSTÄ, JOKA OLI VAILLA KUNNALLISTEKNIIKKAA JA VÄHÄN KUIN VILLI LÄNSI LENTOKENTÄN VIERESSÄ.

KIRJAILIJAN SUUNNITELMISSA on tehdä Sinisiivelle ainakin kaksi jatko-osaa. Kyseessä siis on Vantaasarja. J. P. Pulkkinen päätti jatkosta viime syksynä, koska aineistoa on kertynyt hyvin ja seuraavissa osissa henkilöitä on vielä mahdollisuus syventää. – Aloin kerätä materiaalia vuonna 2012, jolloin tein Sinisiivestä myös ensimmäiset muistiinpanot. Näytin niitä käsikirjoittaja ja ohjaaja Atro Lahtelalle, ja hän ehdotti niiden pohjalta tehtävää elokuvaa tai tv-sarjaa. Olemme työstäneet käsikirjoitusta rinnan kirjan kirjoittamisen kanssa, mutta sen osalta kaikki on vielä auki, Pulkkinen kertoo. Hän on penkonut eri arkistoja ja lukenut pitkältä aikaväliltä lehtijuttuja Vantaan kähminnöistä. Kiinnostavaa tietoa Vantaan alkuajoista hän sai myös Simonkylän omakotiyhdistyksen tekemästä historiikista Purovarren tarinoita. – Kirjassa kerrotaan esimerkiksi Simosenkylästä, joka oli vailla kunnallistekniikkaa ja vähän kuin villi länsi lentokentän vieressä. Siellä asui romaneja ja lestinheittäjiä, ja tarinan mukaan he söivät Finnairin aterimilla, joita oli heitetty läheiselle kaatopaikalle. Nykyään alue on joutomaata. Pulkkinen on saanut Vantaan kaupungilta innostunutta palautetta siitä, että vihdoin Vantaakin on näkyvästi esillä kaunokirjallisessa teoksessa. – Itse muistan ainoastaan Vesa Haapalan runokokoelman Vantaa, jossa kaupunki on vahvasti mukana. Muuten Vantaata on kuvattu kirjallisuudessa äärimmäisen vähän, vaikka täällä sentään asuu 220 000 ihmistä. Ylen kulttuuritoimittajana työskentelevän Pulkkisen mukaan toimittajan ja kirjailijan roolit ruokkivat hauskasti toisiaan. Toimittajana tapaa ihmisiä ja kuulee heidän tarinoitaan, jotka voivat muuttua kirjailijalla materiaaliksi. Hän keskittyy kirjojen kirjoittamiseen vapaa-ajallaan eikä kaipaa erityistä irrottautumista päivätyöstä. – Minua helpottaa se, että kirjailijana olen paineettomassa tilassa vapaa päättämään omista kirjoitusaikatauluistani. ■

Huumori on oiva keino osoittaa ihmisen pöljyys Minun Jumalani on humoristinen kaveri, sanoo näyttelijä Ilkka Heiskanen.

TEKSTI JA KUVA OUTI IKONEN

n lähtisi tekemään huumoria ihmisten ahdingosta tai hädänalaisuudesta. Yhteiskunnan epäkohdista sen sijaan voi vitsailla. Huumori on oivallinen keino osoittaa ihmisten tolkutonta välinpitämättömyyttä ja pöljyyttä, Ilkka Heiskanen pohtii. Mutapainin ystävät -viihdeohjelmasta 1980-luvulla julkisuuteen ponnahtaneen näyttelijän on pitänyt vuosien varrella kiireisenä muun muassa yli 40 televisiosarjaa ja liki 50 elokuvaroolia. Heiskaseen uppoavat tilannekomiikka ja lämmin lapsellisuus. Näitä löytyy erityisesti hänen ihailemaltaan Charles Chaplinilta. Mykän elokuvan mestarilla oli myös kyky nauraa itselleen, joka on Heiskasen mielestä ensiarvoisen tärkeä ominaisuus. Hän kokee itselleen nauramisen tulleen helpommaksi, kun ikää on kertynyt. – Kaltaiselleni keekoilijalle on terveellistä asua seitsemännessä kerroksessa. Joka kerta, kun sieltä lähden, joudun kohtaamaan kirkkaiden valojen loisteessa itseni hissin peilissä. Sitä kuvittelee kotoa lähtiessään olevansa lihaksikas, kaksimetrinen ensirakastaja, varsinainen valloittaja. Kun kuvajaisesta katsookin elämän tuulikaapissa hortoileva, jokseenkin kuivunut suolatikun ja heinäsirkan risteytys, palautuu aika nopeasti arkitodellisuuteen, Heiskanen sanoo nauraen. HEISKASTA VIEHÄTTÄVÄT ja huvittavat ihmiset erilaisine rakastettavine olemuksineen. Mutta hänen huvittuneisuutensa on aina vailla kyykyttämistä, sillä hän tahtoo olla heikomman ja pienemmän puolella. Heiskanen on vuosien saatossa kirjoittanut itselleen keikkaohjelmistoa ja sketsejä. Huumoria viljelevä tarvit-

see terävät hoksottimet ja verbaalista lahjakkuutta sekä tilanne- ja tyylitajua. Näitä löytyy Heiskaselta, jolla ystävän mukaan ”alaleuka käy kuin Singerin poljin”. Heiskanen on kiertänyt ympäri maata muun muassa esittäen Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset -novellikokoelman pohjalta dramatisoimiaan monologeja. Hän on huomannut, että suomalaiset ovat varsin hienotunteisia huumorissaan. Ja yllättävää kyllä, jokseenkin samat asiat naurattavat sekä Lapin perukoilla että Vantaan seudulla. – Kaikilla meillä on oma elämämme ylä- ja alamäkineen, mutta yhteistä meille on huumori. On virkistävää ja voimaannuttavaa, kun saa nauraa. Huumorin pitäisi olla yhtä virvoittavaa kuin vanhan tulikivenkatkuisen pappismiehen väkevä saarna! HAUSKUUTTA HEISKANEN löytää monista yllättävistäkin asioista ja paikoista. Hänen käsityksensä mukaan myös Jumala on humoristinen mies, ja nauraa voi sekä kirkossa että kirkolle. – Huovinen maalailee lyhytnovellissaan, että Jumala on sata metriä pitkä mies, jolla on riukuvarsisaappaat ja joka istuu kirjoituspöydän takana piippua poltellen. Juuri junan alle jääneen ja taivaaseen tulleen Leevi Sytkyn kanssa Jumala sopii, että iäisyys aloitetaan kokeilemalla sielunvaellusta. Ja Leevin toiveesta päätetään aloittaa tämä vaellus variksesta. – Toisin sanoen minun Jumalani on ymmärtäväinen, rakastava, suvaitseva ja humoristinen kaveri. Hänellä on pitkä pitopöytä ja siihen mahtuvat kaikki. ■ Pelipöytäpuhetta-podcastin kolmannessa osassa Ilkka Heiskanen pelaa Kimbleä ja pohtii huumorin ulottuvuuksia. Kuuntele osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

8 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Sunnuntaiaamu luonnossa 1.7. klo 9–10 Pieni pyhiinvaellus, Lea Purhonen. 5.8. klo 9–12 Puutarharetriitti, Tuomo Salovuori ja Lea Purhonen. Ilmoittautuminen kesäkuussa Vuosaaren seurakunnan kotisivulla. 2.9. klo 9–10 Aamuhetki mystikon matkassa, Lauri Maarala. Sininauhaliitto ja Vuosaaren seurakunta järjestävät tilaisuudet Uutelan kodalla tai Skatan tilalla (puutarharetriitti), Uutelantie 30.

– Näen usein, miten kasvojen ilme muuttuu, kun ihminen pääsee luontoon, Sininauhaliiton kehittäjä Tuomo Salovuori sanoo.

Pieni pyhiinvaellus maatilalla

iomakoneen ääni sekoittuu linnunlauluun Itä-Helsingin Uutelassa sijaitsevalla Skatan maatilalla. Puutarha ja eläinten laitumet valmistuvat vauhdilla. Tämän vuoden aikana navetan alakertaan syntyy puutyöverstas ja yläkertaan luonnonmateriaaleja hyödyntävä kädentaitopaja ja näyttelytila. Tilalla kasvatetaan monenlaisia hyöty- ja koristekasveja. Kesäkuun alusta lähtien laitumilla käyskentelee lampaita, kanoja, kaneja ja aasi. – Etsimme parhaillaan yhteistyökumppania, jonka kanssa voisimme järjestää hevostoimintaa, kertoo Sininauhaliiton kehittäjä Tuomo Salovuori. Sininauhaliitto tuli Helsingin kaupungille kuuluvan Skatan tilan vuokralaiseksi heinäkuussa 2017. Nyt maatilalle rakennetaan kuntouttavan luontotoiminnan keskusta, jossa vierailijat hoitavat puutarhaa ja osallistuvat monenlaisiin maatilan töihin. Sininauhaliitto on yhteistyöverkosto, joka kokoaa yhteen kristilliseltä pohjalta toimivia auttamis- järjestöjä. SKATAN TILA palvelee erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiakkaita, kuten mielenterveys- ja päihdekuntoutujia, maahanmuuttajia, vanhuksia ja lastensuojelun asiakkaita. Salovuori on luonnon tarjoamaan hyvinvointiin erikoistunut puutarhu-

Skatan maatilalla Vuosaaressa vierailija saa kosketuksen luonnon vuotuiseen kiertoon. Se on osa hyvää elämää, sanoo toimintaa kehittävä vantaalainen Tuomo Salovuori. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

ri ja kasvatustieteilijä. Hän vetää Vihreä Veräjä -hanketta yhdessä Minna Malinin kanssa. Tavoitteena on tuoda luontoyhteys jokaisen ulottuville ihmisen toimintakyvystä ja elämäntilanteesta riippumatta. – Kosketus vuoden luontaiseen kiertoon on osa hyvää elämää. Esimerkiksi vanhusten päivät ovat usein niin samanlaisia, että he saattavat helposti irrota luonnon rytmistä, Salovuori sanoo. Vihreä Veräjä on osa luontoelementtejä käyttävää Green Care -toimintaa, joka on kehittynyt Suomessa vauhdilla viime vuosina. Hoitoon ja kuntoutustoimintaan yhdistetään esimerkiksi työskentelyä maatilalla, puutarhanhoitoa ja toimintaa hevosten tai muiden eläinten kanssa. Toiminnalle löytyy malleja sekä Euroopasta että Suomen historiasta. Jo 1800-luvulla psykiatrisia sairaaloita, sosiaalisia työlaitoksia, vanhusten hoitopaikkoja ja vankilamaatiloja rakennettiin luonnon keskelle. – Lähtökohtana oli arkinen havainto maatilalla tai puutarhassa työskentelyn rauhoittavasta vaikutuksesta.

Näitä hoitopaikkoja ryhdyttiin karsimaan 1950-luvulla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen luonto on palannut hoitotyöhön, kun olemme saaneet runsaasti tutkimustietoa luontoympäristön vaikutuksesta.

”

ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ IHMINEN SAA NÄHDÄ TYÖNSÄ TULOKSET. TÄMÄ ON OIVALLETTU LUOSTAREISSA, JOISSA ON AINA TEHTY KONKREETTISTA FYYSISTÄ TYÖTÄ.

Sininauhaliiton lisäksi Skatan tilalla toimii Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Luontopolku työhön -hanke, jossa pitkäaikaistyöttömät ja kuntoutujat voivat vahvistaa työkykyään. LUONNOSSA VIETETTY aika vähentää mitattavasti stressitasoa, palauttaa

keskittymiskykyä ja parantaa vastustuskykyä. Ulkona työskentelemisen jälkeen ihminen nukkuu paremmin. Salovuori lisää hyvien vaikutusten listaan onnistumisen kokemukset, sosiaaliset suhteet, uuden oppimisen ja sen, että maatilalla ja puutarhassa työskentelevä ihminen näkee työnsä tulokset. – Tämä on oivallettu luostareissa, joissa on aina tehty konkreettista fyysistä työtä henkisen ja hengellisen kilvoituksen rinnalla. Perinne tulee Raamatusta, jonka mukaan ihmisen perustehtävä on ”viljellä ja varjella maata”. Tulevien kesäkuukausien ensimmäisinä sunnuntaiaamuina Skatan tila on avoinna yleisölle. Sininauhaliitto järjestää yhteistyössä Vuosaaren seurakunnan kanssa Sunnuntaiaamu luonnossa -tapahtumien sarjan Uutelan kodalla ja Skatan tilalla. Luvassa on pieni pyhiinvaellus, puutarharetriitti ja kaksi kristillisten mystikkojen ajatuksiin johdattavaa aamuhetkeä. Salovuoren tulevaisuuden haaveisiin kuuluu hiljaisuuden puutarhan rakentaminen maatilalle. Kyseessä olisi muusta pihapiiristä erotettu retriitinomainen paikka, joka olisi omistettu lepoon ja rauhoittumiseen. – Tutkimusten mukaan ihminen avautuu sopivassa luontoympäristössä ja tavoittaa pehmeän lumoutumisen tilan. Siinä hän voi työstää elämänkysymyksiään kaikessa rauhassa ja antaa palasten loksahtaa paikalleen, Salovuori sanoo. ■

Helppo lähiretki alkaa tästä Metrolla pääsee metsään, kätketyille hiekkarannoille ja reittiveneille, jotka vievät saariin. Tosimetsää kaipaavan kannattaa suunnata Sipoonkorpeen, jonka polkuja vielä harvat tallaavat. TEKSTI PIHLA TIIHONEN

Tapiola Puutarhakaupungiksi 1950-luvulla rakennetusta Tapiolasta löytyy vihreää monelta suunnalta. Matkalla Otsolahdelle on Leimuniitty, laaja nurmialue puistopeleille ja piknikille. Purtavaa saa myös Cafe Otsolahdesta meren ääreltä. Matkaa voi jatkaa vaikka vuokrakanootilla Otsolahden melontakeskuksesta, ellei sitten jää pelaamaan minigolfia Otsolahden sataman viereen. Kuumana päivänä hyvä vaihtoehto on suunnata Westendin uimarannalle, jolle on asemalta kilometri.

Matinkylä Matinkylän urheilupuistossa sopii vaikkapa skeitata, harrastaa parkouria ja rantalentopalloa. Sinne on metroasemalta kilometri. Asemalta voi ottaa myös kaupunkipyörän ja suunnata sillä vajaan kahden kilometrin päähän rantaan. Siellä pääsee uimarannalle ja Café Merenneitoon, josta saa niin ruokaa, samppanjaa kuin vuokrakajakkeja. Kun rantaa pitkin jatkaa etelään, vastaan tulee rantakahvila Nokkalan Majakka, jossa tähystellään merelle kattoterassilta. Nokkalan venesatamasta Nokkalanniemestä lähtevät Saaristoliikenteen reittiveneet Espoon ulkoilusaariin Rövaren, Gåsgrund, Stora Herrö ja Iso Vasikkasaari. Muualla paitsi Isossa Vasikkasaaressa saa telttailla. Nokkalasta voi lähteä katselemaan Espoon saaristoa myös Espoo Linen lounas- tai illallisristeilyllä.

Aalto-yliopisto Kansainvälisesti arvokas Laajalahden luonnonsuojelualue lintutorneineen on hyvä paikka lintujen kiikarointiin. Alueella kulkee 2,9 kilometrin luontopolku metroaseman läheltä Otaniemestä Villa Elfvikin luontotaloon, jossa järjestetään lähiluontoretkiä. Cafe Elfvik panostaa vegaani-, luomu- ja lähiruokaan. Aalto-yliopiston asemalta pääsee Espoon ulkoilusaariin. Asemalta kävelee vajaan kilometrin Otarantaan, josta lähtevän Saaristoliikenteen pysäkkeinä ovat Iso Vasikkasaari, Rövaren, Gåsgrund ja Stora Herrö. Aurinkoisina päivinä lomakaudella veneeseen mahtuu varmimmin juuri tältä ensimmäiseltä pysähdyspaikalta.

Niittykumpu

TAUSTA MARI AARNIO JA JARKKO PELTOLUHTA

Niittykummun asemalta voi polkea kaupunkifillarilla Gräsanojan vartta etelään kohti Haukilahtea ja noin neljän kilometrin päässä alkavaa merenrantaa. Gräsanojassa asuu taimenia. Perillä Haukilahdessa on Espoon suosituin uimaranta ja satama, joita kunnostetaan kesällä 2018. Rannalta löytyy useita ruokailupaikkoja: Haukilahden paviljonki, Café Mellsten sekä Ravintola Haukilahden Ranta. Saaristoliikenteen reittiveneet vievät Haukilahden satamasta Espoon ulkoilusaariin. Myös lounas- ja illallisristeilylle pääsee. Kokonaisuudessaan 40 kilomeriä pitkä Espoon Rantaraitti on täällä todella viehättävä: jos pyöräilyä jatkaa itään kohti Helsinkiä, matkan varrella on suloisia uimarantoja, auringonottokallioita, käkkyrämäntyjä ja rantakahviloita. Takaisin metron kyytiin voi vaihtaa helposti monessa kohdassa, kun polkeminen riittää.

Urheilupuisto Tapiolan urheilupuisto on kuntoilun ja huippu-urheilun keskittymä, johon kuuluu useita liikuntahalleja, jalkapallokenttiä ja monitoimihalli Espoo Metro Areena. Urheilupuistossa on myös kätevä kuntokontti, jossa pääsee treenaamaan ilmaiseksi kuntosalilaitteilla ulkoilmassa. Kontin vieressä sijaitsee crossfit-harjoittelualue.

Keilaniemi Yrityskeskittymässä sijaitsevat urbaaneimmat maisemat Espoon Rantareitin varrella. Metroaseman läheltä vesiurheilukeskus Laguunista voi vuokrata kajakin tai suppilaudan tai kokeilla vaikka wakeboardingia kaapelin varassa. Laituriravintola Blägä tarjoaa katuruokaa. Länsiväylän alittamalla päätyy kuin toiseen maailmaan, kilpikaarnaisia mäntyjä ja mustikoita kasvavaan Karhusaareen. Aivan Länsiväylän kupeessa sijaitsee vanha Sinebrychoffin puuhuvila. Sen luota lähtee reitti harvan tuntemalle Karhusaaren uimarannalle, johon moottoritien jyly hädin tuskin kuuluu. Laajan, hitaasti syvenevän rannan pukukopit henkivät vanhan ajan rantaelämää.

Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Koivusaari Kun poistuu metroasemista hiljaisimmalta, vastassa ovat Vaskilahden satamassa keinuvat veneet. Tästä on hyvä aloittaa Lauttasaaren kierros rantoja myöten. Noin kilometrin päässä Länsiulapanniemen puistoalueella reitti vie ohi pienten kesämajojen sekä Poliisien kesäkodin, jonka puulämmitteisiä merenrantasaunoja voi vuokrata. Viehättävä saarikierros etenee läpi satamien, silokallioiden, rantaniittyjen ja tervaleppälehtojen. Matkan varrella on kahviloita, kuten Vattuniemen kärjen Paseo Cafe ja Grill, jonka tuntumassa sijaitsee Veijarivuoren uimaranta. Kun saarikierrosta jatkaa uimarannalta, merellä näkyy pieni Sisä-Hatun saari, jonne pääsee kiviä myöten veden ollessa alhaalla. Saaren kallioihin on kaiverrettu runoja. Vattuniemen venesataman jälkeen tullaan Pajalahden puistoon, josta on noin 600 metriä Lauttasaaren metrosemalle. Saarikierrokselle tulee mittaa noin kahdeksan kilometriä.

Lauttasaari on hyvä luontokohde. Myllykallio nousee 31 metriin ja sen huipulta lintutornista avautuvat avarat näkymät merelle, Helsinkiin ja Espooseen. Alue on tunnettu pöllö- ja tikkahavainnoistaan. Kallio sijaitsee Lauttasaaren kirkon kupeessa puolisen kilometriä metroasemalta. Kirkolla on myös kahvila. Lauttasaaren monipuoliset rannat sopivat tutustuttaviksi kävellen tai pyörällä. Saarikierros esitellään Koivusaaren aseman kohdalla. Asemalta voi suunnistaa vaikkapa 800 metrin päässä sijaitsevalle Lauttasaaren uimarannalle. Matala ranta ja iso kiipeilytelinelaiva tekevät siitä lapsiperheiden suosikin. Uimakauden ulkopuolella merellä näkyy leijalautailijoita. Uimarannan Kahvila Kasinonrannasta saa purtavaa.

Retkeilykirjailija Raija Hentman on kolunnut yli 140 luontokohdetta pääkaupunkiseudulla nivelrikostaan huolimatta. Hän suosittelee tätä komeaa ja vaativaa polkua. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVAT ESKO JÄMSÄ

Helsingin yliopisto

Tällä pysäkillä luontoa löytyy parhaiten Luonnontieteellisestä museosta. Puolen kilometrin päässä metroasemalta esitellään niin Suomen kuin muunkin maailman luontoa, ilmastonmuutoksen voittajia ja häviäjiä sekä ikisuosikkeja, dinosaurusten valtavia luurankoja. Museossa on kahvio, ja lähistöllä sille monta kilpailijaa.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on värikäs ja tuoksuva keidas vajaan kilometrin päässä metroasemalta. Ulkopuutarhan nurmikentillä saa piknikoida vapaasti. Maksullisiin kasvihuoneisiin on luotu aavikoiden, sademetsien ja trooppisten kosteikkojen kasvimaailma. Cafe Viola palvelee puutarhan yhteydessä. Vajaan kilometrin päässä asemalta sijaitsee myös turistien suosima Kauppatori, jolta pääsee merelle. Useat eri yrittäjät liikennöivät torilta Suomenlinnaan, Vallisaareen, Lonnaan, Isosaareen, Pihlajasaareen, eläintarhaan Korkeasaareen, risteilyille sekä Uudenmaan saariston halki Porvooseen.

Ruoholahti

Lauttasaari

Metsän peittoon

Kamppi

Lapinlahti on omaleimainen retkikohde asemalta noin puoli kilometriä pohjoiseen: entinen psykiatrinen sairaala, meren rajaama hieno puisto, kaupungin vanhin toimiva yleisösauna, Lapinlahden Lähteen kulttuuriin ja hyvinvointiin liittyvät tapahtumat sekä Kahvila Lähde, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Kahvilasta on sata metriä pieneen löytöön: Lapinlahden hiekkaranta on rauhallinen auringonotto- ja uimapoukama. Se ei kuulu Helsingin virallisiin uimapaikkoihin. Tunnelmallinen Hietaniemen hautausmaa on ollut vainajien viimeinen leposija 1820-luvulta alkaen. Sinne on haudattu paljon Suomen historian merkkihenkilöitä. Välittömässä läheisyydessä sijaitsevat myös ortodoksinen, islamilainen ja juutalainen hautausmaa. Vanhojen hautakivien ja puiden lomassa elää niin kesyyntyneitä oravia, lumikoita kuin sarvipöllöjäkin. Hautausmaan läpi tai ohi pääsee suositulle Hietarannan uimarannalle vajaan kahden kilometrin päähän metroasemasta. Jos jatkaa rantaa myöten eteenpäin koilliseen, päätyy Taivallahteen, josta lähtee lautta Helsingin seurakuntien kaikille avoimeen kesäpaikkaan Mustasaareen. Metroasemalta runsas 300 mertriä lounaaseen pääsee myös JT-Linen reittiveneen kyydissä Pihlajasaareen.

ikea tyyppikelo! Se on voinut seistä kalliolla satoja vuosia. Keloista tulee erämainen tunnelma. Retkeilykirjailija Raija Hentman ihailee Sipoonkorvessa Vantaalla pystyyn kuollutta mäntyä, varhain kukkivia kalliokieloja, keltasirkun tiksutusta. Hentman nousee Kalkinpolttajanpolun jyrkkää kalliorinnettä taitavasti, vaikka polvet ovat nivelrikon runtelemat. Hän täytti juuri 70 vuotta ja aikoo vaeltaa sen kunniaksi tänä vuonna Lapissa 70 vuorokautta. Hentmanilta ilmestyi keväällä yhdeksäs retkeilykirja, Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas (Minerva). Sitä varten autoton ja ajokortiton retkeilykirjailija kolusi yli 140 luontokohdetta kotoaan Vantaalta käsin. Hän

Rautatientori Päärautatieaseman takana avautuu Helsingin vanhin puisto, Kaisaniemen puisto, jossa erityisesti nuoret aikuiset viettävät aikaa lämpiminä päivinä ja öinä. Puiston kupeessa on Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Kuuluisa Esplanadinpuisto sijaitsee vajaan kilometrin päässä keskusta-asemalta. Puistoon tullaan katsomaan esityksia ja nauttimaan piknikistä. Eväät kannattaa suojata, sillä lokit nappaavat herkut varomattomien käsistä. Asemalta on runsas kilometri Töölönlahdelle, joka esitellään Hakaniemen aseman kohdalla. Kun Töölönlahdelle suuntaa Rautatientorin asemalta, vastassa on juuri ennen rantaa leikkivälineiltään poikkeuksellinen Töölönlahden leikkipaikka. Monipuoliset kiipeilymahdollisuudet ovat kouluikäistenkin lasten suosiossa. Leikkipaikan vieressä Finlandia-talossa palvelee Café Veranda, ja lähistöllä on runsaasti muita kahviloita ja ravintoloita.

suosittelee kunnon metsää kaipaaville Sipoonkorpea. Noin 20 neliökilometrin laajuisessa Sipoonkorven kansallispuistossa vierailtiin viime vuonna noin 91 000 kertaa, kun runsaan 50 neliökilometrin Nuuksio veti lähes 319 000 käyntiä. Nuuksioon on paremmat yhteydet julkisilla kulkuvälineillä. Itsellisesti elävä Hentman viihtyy vähemmän väen keskellä. Hän vertaa Nuuksion suosittua 3,8 kilometrin Haukankierrosta ja Sipoonkorven 4,8 kilometrin kehämäistä Kalkinpolttajanpolkua. – Molemmat ovat maisemiltaan komeita ja maastoltaan haastavia, merkittyjä reittejä, mutta Kalkinpolttajanpolulla on selvästi vähemmän kulkijoita. Polun varrella on puronotkoja, lehtoja ja komeita kallioita. Historiafriikiksi tunnustautuvaa

Sörnäinen Kallio on Suomen tiheimmin rakennettu alue. Täällä luontoretkeilijä löytää vihreää vain pienistä, mutta persoonallisista kaupunkipuistoista. Aivan metroaseman vierestä Hämeentieltä portaat nousevat Katri Valan puistoon, jonka viehättävien kukkaistutusten keskeltä löytyy ahkerasti käytetty huumeruiskujen keräysastia. Myös eläimistö on urbaania: täällä voi bongata esimerkiksi rotan.

Hentmania viehättävät myös 1800-luvulla toimineen kalkkilouhoksen ja kalkkiuunin jäänteet. TASAKALLIONTIEN parkkipaikalta lähtee punaisin vinoneliöin merkitty runsaan kilometrin yhdyspolku varsinaiselle Kalkinpolttajanpolulle, jossa merkit vaihtuvat vihreävalkeiksi. Parkkipaikalta on vain 1,3 kilometriä Högbergetille, joka nousee lähes 75 metriä merenpinnan yläpuolelle. Paahtunut kallionlaki hohkaa lämpöä ja tuoksuu heinäkuulta. Jyrkänteeltä avautuu peltomaisema, jonka takana näkyvät korkeiden piippujen, vesitornin ja Hakunilan kerrostalojen siluetit. Koko polun kulkemiseen Hentman varaisi mieluiten kolme tuntia, jossa sen "ehtii nautiskella". Laavu tulee vastaan reitin loppu-

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

Hakaniemi Hakaniemi on portti merelle. Suomen Saaristokuljetuksen kyydissä voi lähteä Hakaniemen laiturilta itäiselle saarikierrokselle. Vene seilaa Herttoniemen, Laajasalon, Vartiosaaren, Kivisaaren, Satamasaaren, Iiluodon ja Leikosaaren kautta Vuosaaren Aurunkolahteen. Koko reitti kestää tunnin ja 45 minuuttia. Samalta laiturilta pääsee myös lautalla Korkeasaaren eläintarhaan. Tokoinrannan hoidettu rantapuisto houkuttelee Hakaniemestä kävelylle Eläintarhanlahden ja Kaisaniemenlahden ympäri takaisin lähtöpaikkaan Hakaniemen torille, jossa voi nauttia torikahvit piirakan kera tai ruokailla fiinimmin Säästöpankinrannan kelluvassa Meripaviljongissa. Pidemmälle puistolenkille haluava voi ylittää junaradan Linnunlauluntien siltaa myöten ja kulkea Helsingin ydinkeskustaan ja Rautatientorin metroasemalle Töölönlahdenrantaa pitkin. Töölönlahdella kasvaa isoja, vanhoja jalopuita. Heinäsorsien joukosta voi koettaa bongata harvinaisen valkoisen koiraan. Lahtien rannoilla tarjotaan virvokkeita esimerkiksi Cafe Pirittassa, Sinisen Huvilan kahvilassa ja ravintola Töölönrannassa. Suppailu onnistuu Oopperatalon lähellä Hakuna Matatassa.

Kulosaari Kesäinen Kivinokka on oma pienoismaailmansa, jossa helsinkiläiset ovat virkistäytyneet viime vuosisadan alkupuolelta asti. Vanhankaupunginlahdelle työntyvälle niemelle on vajaa kilometri metroasemalta. Kivinokasta löytyy esimerkiksi aarnimetsää, idyllinen kesämaja-alue, siirtolapuutarha, kartano ja uimaranta, jonka vieressä palvelee kesäisin omaperäinen Maijan kahvila. Kahvilan luona pääsee tapaamaan kotieläimiä, ja iltahämärissä alueelta voi bongata lepakoita. Pohjoisrannalla kulkee liikuntaesteisille ja näkövammaisillekin sopiva luontopolku lintulavalle.

Kalasatama

Pyöräily sopii metroretkelle ESPOOSSA JA HELSINGISSÄ poljetaan samoilla kaupunkifillareilla, joten voi esimerkiksi pyöräillä Helsingistä Espooseen ja vaihtaa metroon paluumatkalla. Helsingissä on 150 kaupunkipyöräasemaa ja Espoossa 70, mutta kesän mittaan Espoon asemien määrä nousee yli sataan. Matka metroasemilta merelle ja vaikkapa Espoon Rantaraitille taittuu pyörällä sukkelasti. Metrossa saa kuljettaa maksutta myös omaa pyörää, jos vaunussa on tilaa.

Herttoniemi

Siilitie

Aseman läheltä pääsee pitkälle luontoretkelle. Voi lähteä kiertämään Vanhankaupunginlahtea läpi kansainvälisestikin arvokkaan Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen sekä monilajisen Viikin arboretumin, poiketa lintutorneissa, nähdä hyvällä tuurilla ihmisiin tottuneita kauriita ja päätyä vajaan kuuden kilometrin päässä Vanhankaupunginkoskelle, jonka kupeessa palvelee terassiravintola Koskenranta. Jos voimia riittää, kannattaa matkaa jatkaa Pornaistenniemestä Lammassaareen, jonne pääsee pitkospuita pitkin myös lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa. Kesämaja-alueelta lähtevät kapeammat pitkospuut Kuusiluotoon. Lampaat laiduntavat kesäisin rauhallisella kalliosaarella, josta avautuvat näkymät Arabianrantaan ja Kalasatamaan. Herttoniemen metroasemalta voi suunnata vaihtoehtoisesti Viikin pelloille katsomaan tutkimustilan lehmiä ja jatkaa vaikkapa Myllypuron aseman kohdalla esitellylle Hallainvuorelle.

Roihuvuoren kirsikkapuiston 250 puun vaaleanpunaista kukintaa juhlistetaan Hanamilla vuosittain toukokuun loppupuolella. Puistoon on metroasemalta noin kilometri. Noin 400 metrin päässä kirsikkapuistosta sijaitsee erillinen japanilaisvaikutteinen puutarha, jonka osat on nimetty valkoisen tiikerin puutarhaksi, mustan kilpikonnan puistometsäksi, punaisen Fenix-linnun puutarhaksi sekä sinisen lohikäärmeen puistoksi.

Itäkeskus Kauppakeskuksen hulinasta pääsee evästelemään vehreään Ystävyyden puistoon, jota hallitsee monikulttuuriselle alueelle sopiva Kansojen ystävyyden monumentti. Asemalta on pari kilometriä eloisalle Marjaniemen uimarannalle, jonka silokalliolla on mukava pötköttää auringossa. Virvokkeita tarjoaa Marjis Beach Cafe ja suppilautojakin vuokrataan.

Vihreitä betonikilpikonnia seuraamalla löytää metroasemalta vajaan kilometrin päähän Isoisänsillalle, jonka toisesta päästä alkaa vehreä Mustikkamaa. Kilpikonnat johdattavat Korkeasaaren eläintarhaan, jossa on villieläinten lisäksi komeita piknikkallioita ja grillauspaikkoja. Korkeasaari tarjoaa grillihiilet. Ilman pääsymaksua voi nauttia vaikkapa pitsan Bistro Bronin merenrantaterassilla eläintarhaan johtavan sillan kupeessa. Mustikkamaalla on myös komeat kalliorannat esimerkiksi kalastamiseen, hyvät ulkoilureitit, seikkailupuisto Korkee ja rauhallinen uimaranta, josta avautuu näkymä Korkeasaareen ja Kruunuvuorenrannan öljysiilolle.

päässä, kun sen kiertää myötäpäivään. Hentman kehuu puuliiterillä ja käymälällä varustetun laavun siisteyttä, vaikka siellä tapaa kesällä usein muitakin retkeilijöitä. – Olen yöpynyt laavulla muutaman kerran, myös talvella. Silloin oli hyvin rauhallista. Aurinkoisena maanantaiaamupäivänä Kalkinpolttajanpolulla näkyy kahden tunnin aikana kuusi muuta kulkijaa.

Vantaalainen Raija Hentman on tehnyt 167 vähintään viiden yön vaellusta ja lukemattomia lyhyempiä vaelluksia. Kerran hänet lennätettiin helikopterilla metsästä nilkan nyrjähtämisen vuoksi, muuten ei ole sattunut punkkeja kummempaa.

MONTAKO VAELLUSTA Raija Hentman on tehnyt? Monenako yönä kääriytynyt makuupussiin laavuissa, teltoissa, autiotuvilla? Hänellä ei ole aavistustakaan. Pidemmät, vähintään viiden yön vaellukset Hentman on laskenut. Niitä on takana 167. Nykyään mukava päivämatka on

kymmenisen kilometriä. Pidemmillä patikoinneilla "polvet särkevät perkeleellisesti". Vaellusasuun kuuluvat järeät, metalliset ortopediset polvituet. – Lepo ja särkylääkkeet pitävät tiellä, kun kulkemisen sopeuttaa kuntoon. Hentmanin kesäsuunnitelmissa on Helsingin Seudun Lapinkävijöiden kymmenen päivän opastus Lapin syrjäpoluille, parin viikon Islanninmatka ja sen jälkeen paluu Lappiin. – Olen ajatellut opetella eläkkeellä olemista. Minulla ei ole mitään sidoksia, jotka estäisivät elämästä niin kuin haluan. En usko, että on enää kymmentä hyvää vaellusvuotta jäljellä, joten pitää käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi. Vuodenvaihteessa Hentman menee polvileikkaukseen. Hän halusi molemmat

Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Myllypuro

Kontula

Mellunmäki

Alakivenpuiston täyttömäki on pimeällä kuin nurmikentän keskelle laskeutunut ufo. Omaperäinen valaistus maalaa kuvioita mäen kylkeen noin kilometrin päässä asemalta. Puiston kupeessa nousevat kalliot keloineen. Jos asemalta kulkee pari kilometriä, pääsee 20 hehtaarin metsäiselle ylängölle Hallainvuorelle. Lounaisreunan kalliolta avautuvat näkymät Viikin pelloille. Ilman liikenteen huminaa voisi luulla olevansa kauempanakin kaupungista.

Frisbeegolfia, BMX-pyöräilyä, agilitya, jalkapalloa ja esterata: Runsaan kilometrin päästä Kontulan metroasemalta sijaitsee Kivikon liikuntapuisto. Armeijatyylistä liikuntaa arvostavat pääsevät kiipeämään, ryömimään, hyppimään ja tasapainoilemaan. Liikuntapuiston kupeesta alkaa Kivikon metsä, jossa kulkee 3,6 kilometrin valaistu kävelyreitti. Sen lähistöllä kannattaa katsella sieniä ja marjoja.

Reilun kilometrin päässä metroasemalta on myös Kontulan kelkkapuisto. Siellä on hyvät puitteet skeittaukselle, koripallokenttä ja nurmialue. Kelkkapuiston kukkulan laella sijaitsee paviljonkimainen taideteos Rakkauden temppeli, jonka ulkoseiniin on kaiverrettu hempeitä tekstejä. Myös sisälle kannattaa kurkistaa.

Pääkaupunkiseudun arvokkain lehto Mustavuoren ulkoilualueella on parhaimmillaan keväisin, kun valko-, sini- ja keltavuokot peittävät maata. Mustavuorelta voi löytää myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita, tykkiteitä sekä vanhoja kalkkilouhoksia. Mustavuoren monipuolisessa maastossa kiemurtelevat leveät ulkoilupolut, mutta opastettua reittiä ei ole. Ehdotus luontopolusta kohteineen löytyy osoitteesta vuosaari.fi, jossa ilmoitetaan myös alueen ohjatuista luontoretkistä. Mustavuoreen on runsas kilometri Mellunmäen metroasemalta. Mustavuorelta pääsee polkuja pitkin aina Vuosaaren huipulle asti. Komealle näköalapaikalle on noin neljän kilometrin patikkamatka metroasemalta.

Vuosaari Suositulla Aurinkolahden uimarannalla pääsee rantalomatunnelmiin kilometrin päässä metroasemasta. Monikulttuurisen rannan palveluihin kuuluu esimerkiksi kahvila ja suppilautavuokraamo. Kun rantaa jatkaa itään Uutelaan, päätyy neljän kilometrin merkitylle luontopolulle, joka kiemurtaa kahdeksikkona metsissä, niityillä ja rantakallioilla. Niemenapajassa ja Nuottaniemessä on keittokatokset, joihin on tuotava omat puut. Lisäksi Skatan tilalla on Uutelan kota, jossa voi grillata. Alue on harvinaistuvien rantakäärmeiden ja kyiden suosiossa. Vuosaaresta pääsee myös merelle. Aurinkolahden Hiekkalaiturintien päästä voi

Puotila 1700–800-lukujen vaihteessa rakennetulla Puotilan kartanolla tarjotaan esimerkiksi brunsseja viikonloppuisin noin puolen kilometrin päässä Puotilan metroasemalta. Kartanon lähellä on Puotilan uimaranta, jossa pääsee suppailemaan. Kahvila Meridian palvelee rannassa. Puotilassa pääsee pidemmälle retkelle kiertämällä Vartiokylänlahden niin, että päätyy Rastilan metroasemalle. Matkalla voi poiketa Vartiokylän linnavuorelle, joka on muinainen mäen laelle rakennettu puolustusvarustus.

lähteä itäiselle saarikierrokselle Suomen Saaristokuljetuksen kyydissä. Viimeinen pysäkki on Hakaniemi. Aurinkolahdesta voi vierailla myös runsaan tunnin merimatkan päässä Söderskärin majakalla. Tove Janssonin arvellaan ottaneen mallia yksinäisen kalliosaaren majakasta kirjaansa Muumipappa ja meri. Lisäksi runsaan kilometrin päässä Vuosaaren metroasemalta sijaitsevalta Kalkkihiekantorilta on yhteys Kaunissaareen Norsölinen kyydissä. Alle tunnin ja noin 10 kilometrin merimatkan päässä sijaitsevassa saaressa voi yöpyä teltassa tai mökissä, käydä saunassa ja ravintolassa sekä kokkailla keittokatoksilla.

Rastila Leirintäalue Rastila Camping Helsinki sijaitsee aseman vieressä merenrannalla. Siellä on Cafe Monami, yleinen uimaranta ja vieressä ulkoilualue. Meri-Rastilan ulkoilualueen metsään on parisataa metriä asemalta. Metsään pääsee metroradan toiselta puolelta, Märssykujan päästä. Vartiokylänlahden rannalla on laaja ulkoilupuisto, joka sisältää metsää, niittyjä ja kallioista merenrantaa uimiseen ja on-

kimiseen. Alueella on jopa yli 200-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä sekä paljaista pyöreistä kivistä muodostunut noin 7000 vuotta vanha pirunpelto. Evästaukoa voi pitää grillikatoksessa, jonne on tuotava omat puut. Vuosaaren melontakeskus Natura Viva vuokraa kanootteja, kajakkeja, suppilautoja, soutuveneitä ja paksurenkaisia fatbikepyöriä. Sen yhteydessä toimii merenrantakahvila Cafe Natura.

Runsaan kilometrin päästä metroasemalta alkaa Kallahdenniemi. Se käsittää mäntyjen keskellä kiemurtelevan autotien, pitkospuut kaislikossa ja ison uimarannan. Matala Kallahdenniemen uimaranta on erityisesti lapsiperheiden suosiossa ja läheistä Aurinkolahden uimarantaa huomattavasti rauhallisempi. Uimarannan läheisyydessä on useita grillipisteitä.

Katso kuvat asemien ympäristöstä ja lue linkeistä lisätietoa retkikohteista kirkkojakaupunki.fi/villicity

polvinivelet vaihdettaviksi kerralla, koska paraneminen leikkauksesta telttailukuntoon vie noin vuoden. – En halua menettää yhtään ylimääräistä vaellusvuotta. – OVATPAS KUUSENKERKÄT hyvällä mallilla. Voisin tehdä niistä snapsia, jota varten toin viinaksia laivalta, Raija Hentman suunnittelee. Hän kerää kerkät ystävän metsästä, sillä jokamiehenoikeudet eivät anna lupaa taittaa puista sen paremmin pehmeitä kuusenversoja kuin saunavastaakaan. Myöskään avotulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Hentmania suututtavat Högbergetin omatoimisten nuotioiden jäljet pitkään kytevän sammalikon keskellä. – Ruokaa saa tehdä retkikeittimellä.

Luonnossa kulkevan pitäisi sisäistää, mitä jokamiehenoikeuksiin ja -velvollisuuksiin kuuluu ja kulkea luontoa kunnioittaen. Hentman kiertää kalliolla kuivat sammalikot, jotka murtuisivat askelen alla. Kiveen ei jää kulkijasta jälkeäkään. ■ Näin pääset Kalkinpolttajanpolulle: Jätä auto Tasakallion parkkipaikalle ja seuraa punaisia vinoneliöitä Kalkinpolttajanpolun alkuun. Lähimmät bussipysäkit ovat Kuusikorvenkuja (V9816) Nybyggetintiellä sekä Mäntykummuntie (V9812/V9811) ja Kalkkiuunintie (V9810/V9809) Nurmimäentiellä. Katso video osoitteessa kirkkojakaupunki.fi: Raija Hentman kokkaa retkikeittimellä nyhtökaura-kvinoapataa.

VIDEO VERKOSSA

Mänty elää satoja vuosia, mutta seisoo kuolleena pystyssä vielä pidempään.

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

KRÄSÄN RIPARIT 2019: VIVAMO 1: 3.–13.6. VIVAMO 2: 26.6.–6.7. VIVAMO 3: 10.–20.7. VIVAMO 4: 24.7.–3.8. HINTA: 445 e NUORET.FI/ILMOITTAUDURIPARILLE

HIP HURRAA! Jouluradio soi nyt ympäri vuoden verkossa.

Nettiradion löydät osoitteesta:

jouluradio.fi

HOIVA.FI • KETÄÄN EI JÄTETÄ YKSIN.

HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄ on 21 seurakunnan muodostama yhteisö, jolla on yhteinen talous ja hallinto. Toimimme Helsingin alueella 50 toimipisteessä. Henkilöstöä on noin 1 200. Tietohallinto kehittää tietoja viestintäteknisiä palveluja Helsingin seurakuntayhtymän seurakunnille ja toimintaosastoille. Haemme tietohallintoon TIETOHALLINTOSUUNNITTELIJAA työsopimussuhteeseen. Tehtävän kelpoisuusehtona on soveltuva korkeakoulututkinto ja hyvä perehtyneisyys tietoja viestintätekniikkaan. Pääasialliset tehtävät • suunnitella, kehittää ja ylläpitää ICT-järjestelmiä • toimia asiantuntijana tietoja viestintätekniikan sekä tietojärjestel mien kehitys- ja käyttöönottoprojekteissa • osallistua palvelujen ja prosessien kehittämiseen Hakijalta edellytämme • laaja-alaista ICT-osaamista • oma-aloitteisuutta, innovatiivista työotetta ja palvelualttiutta • hyvää suullista ja kirjallista kommunikointikykyä • kiinnostusta toiminnan kehittämiseen ja uuden oppimiseen Arvostamme • kokemusta Microsoft-teknologioista (Office 365, AD, Azure) • kokemusta projektinhallinnasta ja ICT-järjestelmien kehittämisestä • kiinnostusta mobiililaitteisiin ja -sovelluksiin sekä mobiililaitehallintaan • kokemusta julkisista hankinnoista Tarjoamme monipuolisen ja haastavan työn, joustavan toimistotyöajan, ajanmukaiset työvälineet sekä ammattitaitoiset ja mahdottoman mukavat työkaverit. Seurakuntayhtymällä on vuokra-asuntoja henkilökunnalle. Palkkaus määräytyy kirkon yleisen palkkausjärjestelmän vaativuusryhmän 603 mukaan, vähimmäispalkka 3629,28 euroa. Lisäksi maksetaan työkokemukseen perustuvaa vuosisidonnaista palkanosaa enintään 15%. Helsingin seurakuntayhtymälle osoitetut hakemukset tulee toimittaa kirkon sähköisen rekrytointipalvelun kautta viimeistään 1.8.2018 klo 15.00. Hakulomake löytyy osoitteessa https://tinyurl.com/y8wuhsd3 Tiedusteluihin vastaavat 26.-27.6. tietohallintopäällikkö Seppo Kuusivuori (09) 2340 2234, seppo.kuusivuori@evl.fi ja 25.-26.7. tietohallintosuunnittelija Antti Hakkarainen (09) 2340 2271, antti.hakkarainen@evl.fi.

Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Ikuinen löytöretkeilijä Kirkko ja kaupungin uusi verkkokolumnisti Johanna Venho aikoo kirjoittaa etsimisestä ja siitä, mitä kirkko ja hengellisyys antavat hänelle. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

unoilija ja kirjailija Johanna Venho kertoo olleensa koko ikänsä etsijä ja ulkopuolinen tarkkailija. Venho on etsinyt eri suunnilta yhteisöä, johon kuulua, mutta hän on aina lähtenyt ryhmästä siinä vaiheessa, kun on aistinut siinä liian ahdistavalta tuntuvaa ”me ja muut” -henkeä. Tämä liittyy Venhon mukaan paljolti siihen, että hän oli jo 13-vuotiaana ehtinyt asua kuudessa paikassa, kotimaassa ja ulkomailla. Hän ei ollut juurtunut minnekään eikä saanut pysyviä kavereita. Ryhmään kuuluminen tuntui vaikealta, sillä hän tiesi paremmin, millaista oli jäädä ulkopuolelle. – Olin teini-ikäinen muutettuamme takaisin Espooseen, jossa olin syntynyt. En osaa ajatella, että olisin Espoosta kotoisin, vaikka pidän kaupungin luonnosta ja meren läheisyydestä. Nuoruuden irtiottojen jälkeen olen silti asettunut asumaan perheeni kanssa Pohjois-Tapiolaan, lähelle vanhempiani ja veljeni perhettä. Venhon nuoruus Espoossa ei ollut auvoinen: hänen murrosikänsä oli vaikea ja hän kärsi syömishäiriöstä. Noihin aikoihin hän kuitenkin löysi kanavan pahan olon sanoittamiseen. – Ryhdyin kirjoittamaan runoja. Osittain se alkoi tarpeestani jäsentää kokemaani toiseutta. Runojen

kautta pystyin purkamaan tunteitani ja ajatuksiani ja kommunikoimaan muun maailman kanssa. LUKION JÄLKEEN Johanna Venho sai ekoherätyksen ja lähti opiskelemaan biologiaa Jyväskylän yliopistoon. – Olin tuolloin ympäristöasioissa äärimmäisen tiukka, ja se näkyi elämäntyylissäni. Parin vuoden jälkeen kuitenkin tajusin, ettei minusta ole luonnontieteilijäksi. Venho alkoi opiskella yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. Samalla omaan kirjoittamiseen tuli vakavampi ote. – Oivalsin, etteivät oikeassa oleminen ja yhden opin julistaminen sovi yhteen kaunokirjallisuuden kanssa. Äärielämä varmoine mielipiteineen oli mahdotonta, jos halusi kirjoittaa rehellisesti. Taide vei Venhon uuteen maailmaan. Tähän mennessä hän on julkaissut viisi runokirjaa, kolme romaania ja useita lastenkirjoja. Venho kertoo hahmottaneensa töissään elämän eri vaiheita. Vuonna 1998 julkaistu esikoisrunokokoelma Postia Saturnukseen on nuoren naisen kasvukertomus. Myöhemmissä runoteoksissaan Venho käsittelee muun muassa äidiksi tulemista ja ammentaa voimaa kansanrunouden esiäideistä.

Kuka?

Espoolainen Johanna Venho, 46, on runoilija ja kirjailija. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, kolme romaania ja useita lastenkirjoja. Lisäksi hän on toiminut Ylen Teksti-TV:ssä toimittajana ja elokuvaarvostelijana sekä Tuli&Savurunouslehden ja Jano-runouslehden päätoimittajana.

Mitä?

Kesäkuun alussa Venho aloitti Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina. Hän aikoo kirjoittaa kolumneissa tutkimusretkistään kirkon ja hengellisyyden maailmassa.

Motto

”Hyvä keino elämän tympeyttä vastaan on oppia nauramaan itselleen.” (Sylvi Kekkonen)

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

”

Lähikirkossa minua kiehtoo pienuus ja kotoisuus. Se tarjoaa paikan, johon kaikenlaiset ihmiset voivat tulla. – Äitiys on ollut hurja ja upea matka. Alussa en todellakaan tajunnut, miten erilainen lapsen jokainen ikävaihe voi olla. Nyt, kun lapset ovat teini-iässä, on osattava pikkuhiljaa päästää irti ja annettava heille tilaa, sanoo 16- ja 14-vuotiaiden poikien ja 11-vuotiaan tytön äiti. NYT ELÄMÄSSÄ on taas uusi vaihe. Johanna Venho rimpuili pitkään sitä tosiseikkaa vastaan, että on keski-ikäinen. Vähitellen hän on oppinut hyväksymään asian. Hän siteeraa runoilija Eeva Kilpeä, joka on kirjoittanut, että keski-ikä on kuin tulisi pitkältä matkalta kotiin. – Loppujen lopuksi tämä ikä on merkinnyt mielenrauhaa, parempaa itsetuntemusta ja itsensä hyväksymistä virheineen. – Nuorempana olin itsekriittinen ja tunsin häpeää monista asioista. Nyt itsekriittisyys on vähentynyt ja olen alkanut nähdä kaiken suhteellisuuden. Olemme täällä vain lyhyen hetken, joten ei kannata olla niin ankara itselleen. Venhon mukaan nykyinen elämänvaihe heijastuu myös työhön. Hän haluaa nyt keskittyä proosan kirjoittamiseen. Keski-ikä on merkinnyt Venholle samalla eräänlaista sisäänpäin kääntymistä: hän on alkanut miettiä entistä enemmän hengellisiä asioita. Hän on aina kuulunut kirkkoon, mutta pysynyt siitä etäällä. – Vanhempani eivät ole erityisen uskonnollisia, mutta isän puolen suvussa uskonto on ollut muka-

na luontevana osana. Minusta on ollut ihanaa, kun suvun tapaamisissa joku on lopuksi virittänyt körttivirren tai vaari on ehdottanut Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan -virttä. Se on ikään kuin nostanut koko tilaisuuden maallisen tylsyyden ja pikkumaisuuden yläpuolelle, tehnyt siitä kauniin. Rippikoulun Venho kävi mielellään, mutta sielläkin hänen oli vaikea liittyä ryhmään. Myöhemmin hänellä oli vaihe, jolloin hän ihaili ortodoksisuutta, siihen liittyvää eksotiikkaa ja mystiikkaa. – Kyllä minulle on ollut selvää jo pienestä pitäen, että on olemassa myös jokin hengellinen todellisuus. Nyt on kiinnostavaa pohtia, mistä siinä on kyse. TULEVISSA KOLUMNEISSAAN Johanna Venho haluaa kertoa etsinnästään ja kokemuksistaan kirkon ja hengellisyyden maailmassa. – Koen tämän eräänlaisena löytöretkenä. On jännittävää nähdä, millainen matka tästä tulee. – Minulle tuttua ja läheistä on kysyvä ja epäilevä asenne. En voisi kuvitella olevani mukana uskonyhteisössä, jossa tiedetään tarkasti, mikä on oikein ja mikä väärin. Se tuntuisi ajattelunvapauden rajoittamiselta. Venho aikoo poimia kolumneihinsa häntä hengellisissä tilaisuuksissa kiinnostavia asioita. Hän käy nykyään silloin tällöin jumalanpalveluksissa. Tuolloin hän valitsee yleensä lähikirkon, eli Tapiolan tai Leppävaaran kirkon. Jälkimmäistä Venhon Leppävaarassa asunut isoisä oli rakennuttamassa, ja kirkko tuli hänelle tutuksi jo lapsena. – Lähikirkossa minua kiehtoo pienuus ja kotoisuus. Se sijaitsee keskellä asuinaluetta ja ihmisten toimintaa. Koen, että kirkko tarjoaa alueella paikan, johon kaikenlaiset ihmiset voivat tulla. Viime aikoina Venho on alkanut ulottaa tutkimusretkiään lähikirkkoaan pidemmälle. Hän on osallistunut hiljaisuuden retriittiin ja Tuomasmessuun ja käynyt laulamassa virsiä. – Taide on ollut pitkään minun tapani tutkia asioita ja selvittää, mistä elämässä on kyse. Olen kuitenkin kaivannut jotain muutakin, näkymätöntä ulottuvuutta tai voimaa. ■

Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

lokuun 6. päivänä vuon na 2015 Auli Leskinen oli pukeutunut äitinsä jakkuun ja huiviin ja ot tanut mukaansa matka ikonin. Ortodoksisen ka lenterin mukaan oli Kristuksen kir kastumisen päivä. Pohjoiskarjalaisen Saarivaaran kylän tsasounalta oli alka massa vuosittainen vaellusristisaatto, jolle Leskinenkin pienen Lunakoi ransa kanssa oli lähdössä. Ristisaatossa käveltiin ensin noin kymmenen kilometriä Hoilolan ky län tsasounalle. Hoilolasta soudet tiin Pörtsämön erämaakalmistoon eli hautausmaalle – ja sieltä vielä vainaji en muistopalveluksen jälkeen yöllä ta kaisin Hoilolaan. Auli Leskinen suri. Ristisaatossa hän jätti hyvästejä äidilleen, joka oli kuollut keväällä. – Menin sinne tuona kesänä äidin vaatteet päällä, koska halusin kantaa häntä ylläni. Itkin paljon, koin olevani yksin ja hylätty, Leskinen muistelee.

”

MENIN SINNE TUONA KESÄNÄ ÄIDIN VAATTEET PÄÄLLÄ, KOSKA HALUSIN KANTAA HÄNTÄ YLLÄNI. ITKIN PALJON, KOIN OLEVANI YKSIN JA HYLÄTTY.

RISTISAATOISSA KULJETAAN RISTIÄ ja ikoneja seuraten esimerkiksi pyhä köstä toiseen tai hautausmaalle. Ky seessä on eräänlainen liikkuva juma lanpalvelus, jota johtaa aina pappi. Ristisaatot kuuluvat usein paikalli sen ortodoksikirkon juhlaan eli praas niekkaan. Niihin liittyy yleensä veden pyhitys lähirannassa. Pyhitetyn veden vihmomisella siunataan paikalla ole vat ihmiset ja ympäröivä luonto. Kir kon kiertäminen pääsiäisyönä on se kin ristisaatto. Pitkiä vaellusristisaattoja alettiin PohjoisKarjalassa järjestää 1980lu vulla ortodoksipappi Vesa Takalan aloitteesta. Yleensä kävellään, mutta ristisaattoja tehdään myös hiihtäen, pyöräillen ja soutamalla. Silloin kolme vuotta sitten Auli Les kinen oli mukana ristisaatossa ensim mäistä kertaa vuosikymmeniin. Lap sena hän oli osallistunut vanhem piensa kanssa niihin muun muassa Valamon luostarissa. Lapsuuden ko tikylässä Viinijärvelläkin järjestettiin vuosittain ristisaatto, jossa kuljettiin lyhyen matkaa kirkosta joen rantaan. Leskisellä on ortodoksiset juuret kahdelta suunnalta. Hänen isänsä per heineen lähti evakkoon Laatokan poh joispuolelta Purovaaran kylästä, äidin suku puolestaan on asunut Liperin kunnan alueella PohjoisKarjalassa. Leskinen kuvailee isänsä kotipaik kaa Purovaaraa hartaaksi ortodoksi kyläksi, jonka vuodenkiertoon myös ristisaatot kuuluivat. Hän arvioi, että karjalainen ristisaattoperinne näivet tyi evakkouden myötä.

Eheyttävää kulkemista Auli Leskinen kokee vaellusristisaatossa liittyvänsä perinteeseen ja yhteisöön. Ristisaatossa hän on myös surrut kuollutta äitiään. TEKSTI KAISA HALONEN KUVAT HANNA HENTINEN

– Kun karjalaiset sopeutuivat uu sille asuinpaikoille, heidän piti löy tää elinkeinot, raivata tiloja ja raken taa taloja. Omaisuus oli jäänyt rajan taakse ja monilla miehillä oli sodas ta hermot riekaleina. Ei siinä ollut ai kaa ajatella ristisaattoja. Se, että kulje

taan pitkiä matkoja ristisaatossa, vaa tii sitä, että ihmisillä on aikaa lähteä ja tilaa huolehtia henkisestä hyvinvoin nistaan. Ja ehkä jotkut nuoresta karja laisesta sukupolvesta kokivat ortodok sisuuden piirteeksi, joka saattoi yhdis tää heidät sodanaikaiseen viholliseen

ja itään. Osa karjalaisnuorista halusi mukautua vallitsevaan luterilaiseen kulttuuriin, Leskinen pohtii. SAARIVAARAN JA HOILOLAN kylät si jaitsevan itärajalla. Vuodesta 2005 ne ovat kuuluneet Joensuuhun, vaik

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

– Ristisaatto on osa Karjalan ortodoksien etnistä identiteettiä, Auli Leskinen arvioi. Tässä hän on Luna-koiransa kanssa Saarivaaran ristisaatossa. Vieressä kulkee ortodoksi-isä Tuomas Järvelin.

Kirja vie ristisaattojen matkaan Teitä, jotka halkovat asumattoman näköisiä vaara- ja metsämaisemia, ja suuria järvenselkiä. Pieni kirjavannäköinen joukko ihmisiä ristin ja ikonien kanssa. Ortodoksipapit on helppo tunnistaa vaatteistaan. Lapsia ja huivipäisiä vanhempia naisia. Välillä tarvitaan sadetakkeja. Valokuvaaja Hanna Hentisen kuvat näyttävät sellaista Suomea, joka on monelle tuntematon, eksoottinenkin. Hän on kuvannut Pohjois-Karjalan ortodoksisia vaellusristisaattoja 1980-luvun lopusta asti. Hentisen kuviin perustuu tänä keväänä julkaistu Vaellus pyhiin -kirja (Kirjapaja), jonka kirjoittajina ovat Hentisen itsensä lisäksi professori Elina Vuola, uskontotieteilijä Helena Kupari ja filosofian tohtori Auli Leskinen. Uskonnollista matkantekoa on monenlaista. Varsinkin katolisissa maissa järjestetään kirkkovuoden juhlapyhiin liittyviä kulkueita. Pyhiinvaellukset taas kuuluvat muidenkin uskontojen perinteisiin. Miten ortodoksiset ristisaatot eroavat niistä? Elina Vuola muistuttaa artikkelissaan, että toisin kuin monet uskonnolliset kulkueet, ortodoksinen ristisaatto ei ole spektaakkeli eikä näytelmä, vaan jumalanpalvelusta ja rukousta. ”Siihen osallistuminen on siksi intiimimpää, henkilökohtaisempaa, hengellisempää, vaikka mukanaolijan uskonnollisuuden astetta ei kukaan kysele ja osallistua voi kuka tahansa”, Vuola kirjoittaa. Pyhiinvaelluksestakin ristisaatto eroaa siinä, että se on papin johtamaa jumalanpalvelusta. Ja siinä, missä pyhiinvaelluksessa kuljetaan pyhään paikkaan, ristisaatossa pyhä tuodaan kirkosta ulos maailmaan. Ristisaatto Pielisellä Juuasta Lieksaan vuonna 1995.

ka matkaa kaupungin keskustaan onkin noin 80 kilometriä. Ennen sotia ne kuuluivat Korpiselän pitäjään, josta osa jouduttiin rauhansopimuksessa luovuttamaan Neuvostoliitolle. Rajan taakse jäi Korpiselän kirkonkylä kirkkoineen ja hautausmaineen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Korpiselkään on poikkeusluvalla järjestetty ristisaattoja rajan yli. Auli Leskinenkin on osallistunut sellaiseen. – Korpiselkä on rajavyöhykkeellä, joten siellä ei saa asua eikä ilman lupaa käydäkään. Meitäkin saattoivat koko ajan venäläiset rajavartijat. Alueen luonto on seitsemässäkymmenessä vuodessa villiintynyt. Siellä kuljetaan pitkin polkuja tiheiden korpimaisten metsien keskellä. Vanha kaunis ortodoksinen kirkko on romahtanut. Mitään ei ole restauroitu tai hoidettu, Leskinen kuvailee. Leskinen on lähtenyt Saarivaaran ristisaattoon myös surukesän jälkeisinä kesinä, ja suunnittelee lähtevänsä tänäkin kesänä. Syitä on monia: pe-

”

JOS ON MIELI AUKI, SYNTYY HELPOSTI SYVÄLLISIÄKIN KESKUSTELUJA VENTOVIERAIDEN KANSSA.

rinne, mutta myös liikunta, joka tekee hyvää niin ruumiille kuin mielelle. – Yksi motiivi minulle on menneisyyden etsiminen ja muistaminen. Ristisaatossa tuntee hetken olevansa osa helminauhaa, joka tulee kaukaa historiasta. Se on myös yksi harvoja tilanteita, joissa nykymaailmassa voi kokea pyhyyttä. Halutessaan ristisaatossa voi viettää retriittiä, hiljentyä täysin ja kulkea vähän erillään muista, Leskinen kertoo.

– Mutta samalla ollaan yhteisössä, jossa jokaisella on omat syynsä olla mukana. Ihmisillä voi olla menetyksiä tai sairautta. Jos on mieli auki, syntyy helposti syvällisiäkin keskusteluja ventovieraiden kanssa. Siellä kävelee vapaina hirveästi erilaisia, kiinnostavia tarinoita. KARJALAISET JA ORTODOKSISET perinteet ja oman suvun juuret ovat alkaneet kiinnostaa Auli Leskistä muutaman viime vuoden aikana. Tätinsä kuoltua hän on huomannut 58-vuotiaana olevansa se vanhempi sukulaisnainen, joka tallentaa ja siirtää perintöä jälkipolville. Kannakselta lähteneen isän suvun tarina kiehtoo niin paljon, että Leskisellä on työn alla siitä kertova romaani. – Sen teemoja ovat kuolema, lähteminen, kulkeminen, pakolaisuus ja siirtolaisuus – kodin menetys, yhteisön menetys, juurten menetys, Leskinen luettelee. – Romaanissa kuvaamaani evak-

kouteen ja pakolaisuuteen verrattuna ristisaatto on hyvin toisenlaista matkantekoa, eheyttävää ja parantavaa kulkemista. Siinä ei paeta, vaan ehkä pikemminkin kuljetaan kohti etsittyä. Kulkijat eivät ole irti juuriltaan, vaan tuntevat liittyvänsä perinteeseen ja yhteisöön. Romaaniin tulee mukaan myös Leskisen omia kokemuksia. Filosofian tohtori asui lähes 20 vuotta elämästään ulkomailla opintojen ja töiden vuoksi, viimeisimmäksi Espanjassa, jossa hän työskenteli Suomen Madridin-instituutin johtajana. – Maailmalla ollessani tietoisuus omista juurista suojeli minua. Olen aina tiennyt, mistä tulen ja kuka olen, enkä ole hukkunut maailman pauhuun. Ortodoksisuus on minulle enemmän etninen identiteetti kuin pelkkä uskonto. Se on ollut minussa aina eikä sitä voi ottaa pois. Se on kokonaisuus, johon liittyy myös historia, suku, yhteisöllisyys ja karjalainen kulttuuri. Se on syvin osa minua. ■

Osa 11

76. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Mari Aarnio Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Esko Jämsä Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

Pappi ja palapelien harrastaja Sanna Heikurinen, 41, on Tikkurilan seurakunnan pappi. Hän asuu Vantaan Rekolassa. Papin perustöiden, kuten messujen, kasteiden, avioliittoon vihkimisten ja hautaan siunaamisten, lisäksi Heikurisen työtehtäviin kuuluvat muun muassa seurakunnan asiakaspalvelun kehittäminen ja pappien toimitusvuorojen laatiminen. Palapelejä hän alkoi harrastaa viisi vuotta sitten ja kokoaa 25–30 peliä vuodessa.

Sanna Heikurinen tekee palapelejä keittiönpöydän ääressä.

Tuhat palaa omaa aikaa Tikkurilan seurakunnan pappi Sanna Heikurinen rauhoittaa mielensä kokoamalla palapelejä. Niihin uppoutuminen auttaa irrottautumaan arjen pyörityksestä. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA ESKO JÄMSÄ

anna Heikurinen aloittaa palape lin kokoamisen aina reunapaloista. Muut palat hän lajittelee värien ja muotojen mukaan. Heikurisen mukaan ison koko naisuuden rakentaminen on mie lenkiintoista ja innostavaa. Omassa työssään hän hän saa harvoin nähdä yhtä konkreetti sesti työnsä tuloksen. Ehkä harrastus on sen vuoksi myös aika koukuttava. Heikurisen palapeliharrastus alkoi viisi vuotta sitten hänen lapsensa saatua tuhannen palan palapelin syntymäpäivälahjaksi. Hän in nostui kokoamaan sitä yhdessä lastensa kans sa. Kun se saatiin tehdyksi, hankittiin lisää pala pelejä. Lasten kasvettua ne jäivät enemmänkin äidin harrastukseksi.

Kutsu Jumalan valtakuntaan

PALAPELIEN KOKOAMINEN on Sanna Heikuri sella kausittaista, ja se keskittyy eniten syys ja talviaikaan. Hän tekee yleensä tuhannen palan palapelejä, koska ne tuntuvat sopivan haasta vilta. Ne ovat kuvaaiheiltaan matkakohteita,

SANNA HEIKURINEN aikoo ottaa palapelin mu kaan kesällä myös rippileirille, jonka vetäjänä hän toimii. Palapelin kokoaminen on hänen mu kaansa siitä mukava harrastus, että siinä voivat eriikäiset löytää yhteyden ja onnistumisen iloa. Heikurinen tosin kokoaa palapelejä yleensä yksinään, koska lapsilla on omat juttunsa ei kä mies ole kiinnostunut niiden tekemisestä. Yhden palapelin kokoamiseen menee häneltä 2–7 päivää. Viime vuonna hän kokosi 25 pala peliä, joista suuri osa oli lainattu ystäviltä tai saatu lahjaksi. ■

ISTOCK

Taivaan tähden

10.6.

Heikurinen uppoutuu palapelin tekemiseen usein niin, että ajantaju häviää kokonaan. Kah den teiniikäisen äiti kokee, että harrastus tar joaa oman hetken ja irrottautumisen arjen ku vioista. Se on jotain, mitä voi tehdä omassa rytmissä. Se rauhoittaa mielen ja vie ajatukset muualle. Samalla se auttaa laittamaan työ ja muita asioita järjestykseen. Tuossa pysähtymisen hetkessä voi myös pohtia, mitä itselle kuuluu ja mitä asiaa on Jumalalle.

ihmisiä ja eläimiä. Heikurinen haluaa, että pa lapeli sisältää yksityiskohtia, minkä vuoksi hän ei ole innostunut taivas ja järvimaisemista. Heikurinen kokoaa palapeliä keittiön pöydän ääressä taulun takaosan toimiessa alustana. Sillä se on kätevä siirtää ruokailun ajaksi sohvan tai sängyn alle. Kun kokonaisuus on valmis, Heiku rinen ottaa siitä kuvan ja laittaa sen Instagramiin muiden nähtäväksi. Hän ei koskaan säilytä pala peliä, koska se on hänestä kertakäyttötaidetta, jota jokainen voi tehdä vuorollaan.

Kutsu juhliin ON KUTSUJA, joista ei voi kieltäy tyä. Ilahduttavia ja vähemmän ilahduttavia. Minulla kokemuksia molemmista. Vähemmän ilahduttavia oli eräänä iltana tullut kutsu – oike astaan haaste – käräjäoikeuteen. Olin epähuomiossa jättänyt väliin kertausharjoituksen ja sain syyt teen rintamakarkuruudesta. Ras kain sydämin hyväksyin kutsun käräjille. Tai postikortti, jonka sain vuo sia sitten. Aihe: ajokorttinne pe ruuttaminen. Olin 1980luvulla syyllistynyt kolme kertaa lievään ylinopeuteen. Mutta ilahduttavia kutsujakin on tullut. Neljä vuotta sitten Hel

sinkiMission respa soitti. Jotenkin innoissaan. ”Hei, tule heti käy mään. Sait kirjeen, jonka toimit ti kaksi sotilasta.” Se oli kutsu it senäisyyspäivän vastaanotolle lin naan. Arvatkaa oliko kiva vastata kutsuun. Kutsulla ja kutsujalla on iso merkitys. Isompi kuin luulisi. Suurin osa HelsinkiMission va paaehtoisista sanoo, että he tulivat mukaan, koska kutsuttiin. Suurin osa yhteisön taloudellisista kan nattajista tuli mukaan siksi, että pyydettiin. Tarvittiin kutsu. Itselläni on pilvin pimein esi merkkejä siitä, että henkilökoh taisella kutsulla on merkitystä. Ys täväni tulevat vaikkapa Tuomas

messuun vain siksi, että esitän kutsun. Jumalan valtakuntaan ei tulla il man kutsua. Jeesuksen opetuslap seksi ei tulla ilman kutsua.

Mutta kutsun esittäjiä olemme me. Tervetuloa bileisiin! Ei siksi, että minä kutsun vaan siksi, että Jeesus kutsuu.

OLLI VALTONEN

12 B

Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Gurun opissa Ohjaajana Cynthia Bourgeault Yhdysvaltalainen Cynthia Bourgeault, 71, on yksi tämän ajan tärkeimpiä kristillisen mietiskelyn opettajia. Hän edistää aktiivisesti eri hengellisten traditioiden välistä vuoropuhelua. Hän on kristitty mystikko, joka on ammentanut ajatteluunsa ja meditaatiomenetelmiinsä vaikutteita eri uskontojen viisausperinteistä, kristillisestä, juutalaisesta ja islamilaisesta mystiikasta sekä modernin fysiikan säieteorioista. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan hän on harjoittanut ja opettanut hiljaisen keskittävän rukouksen (Centering Prayer) menetelmää ja työskennellyt sen edistämiseksi yhdessä Thomas Keatingin, Bruno Barnhartin ja Richard Rohrin kanssa. Hän opettaa edelleen muun muassa perustamissaan yhteisöissä The Contemplative Society ja Aspen Wisdom School.

Hiljaisuus on Jumalan ensimmäinen kieli Jo kahdenkymmenen minuutin hiljaa oleminen auttaa näkemään omassa elämässä sävyjä – ja ehkä myös Jumalan läsnäoloa. TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

PIENI TYTTÖ käy kveekarien koulua. Eletään 1950-alkua itäisessä Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa. Koulun nuorimmat oppilaat ovat viisivuotiaita, vanhimmat kaksitoista. Kerran viikossa torstaisin kaikki lapset lähtevät retkelle koulun viereiseen kaksikerroksiseen rakennukseen, kveekarien kokoustilaan. Siellä heitä opastetaan istumaan hiljaa penkeissä. Joskus luetaan jae Raamatusta tai joku kertoo jonkin hiljaisuudessa syntyneen mietteen. Muuten ollaan vain hiljaa. ”Tässä hiljaisuudessa katselin yläikkunoista läpi tulevia auringonvalon säteitä ja seurasin sydämessäni tuntuvaa salaista sykettä. Aloin kokea, että rukous oli paljon syvempää kuin puhetta Jumalalle.” Näin kuvaa maailmankuulu hiljaisuuden opettaja Cynthia Bourgeault ensimmäistä kosketustaan sanattomaan rukoukseen pienenä koulutyttönä. ”Jossakin siellä hiljaisuuden syvyyksissä sain ensimmäiset kokemukseni Jumalan rakastavavasta läsnäolosta, joka oli aina lähellä, ja rukouksesta yksinkertaisena luottamuksena tähän läsnäoloon.” NYKYÄÄN 71-VUOTIAS Cynthia Bourgeault viettää osan ajastaan erakko-

majassa merenrannalla Mainessa, Yhdysvaltojen koillisosassa. Hän on opettanut hiljaisuuden rukousta kolmekymmentä vuotta. Hän valottaa sitä monen eri viisaustradition näkökulmasta, mutta pitää itse asian kirkkaan yksinkertaisena. Yksinkertaisimmillaan rukous on sanatonta hiljaisuutta ja yksinkertaista luottamusta siihen, että siinä hiljaisuudessa Jumala on läsnä. Bourgeaultin mukaan lapsi oppii sen heti elämänsä alussa, sillä hiljaisuus on Jumalan ensimmäinen kieli. Aikuiselle sen oppiminen on vaikeampaa, koska hänen pitää oppia pois niin monesta asiasta. Mitä minun seuraavaksi pitää tehdä, mitä muistaa, mistä huolehtia, mitä tavoitella, missä olla, mihin lähteä, mitä jättää taakseni, mistä luopua, miten erottua muista, miltä näyttää, missä loistaa, miten kiillottaa omaa kuvaani, että näkyisin? Tämä sisäinen huolten ja ajatusten häly on usein vaikeampi jättää taakseen kuin ulkoinen häly ja kiire. HILJAISEN RUKOUKSEN harjoittaminen on kuin jatkuvaa itsestä tyhjentymisen harjoitusta. Cynthia Bourgeault sanoo, että hiljaisessa, keskittyvässä rukouksessa et oikeastaan tavoittele

Hellitä hetkeksi ja päästä irti Hiljaisuuden harjoittelemisen vaikein asia on alussa: pitäisi löytää kaksikymmentä minuuttia aikaa ja malttaa vain olla. Sitten istu vain alas ja aloita. Aina kun joku tunne, ajatus, huoli, tehtävä tai mikä tahansa asia tulee mieleesi, anna sen olla ja mennä. Aina uudestaan, kun ajatus tai tunne tulee, ole vain avoin hiljaisuudelle ja Näkymättömän läsnäololle. Sinun ei tarvitse seurata hengitystäsi eikä keskittää huomiota aistimuksiisi, ajatuksiisi tai mielitekoihisi. Jos käytät lyhyttä rukoussanaa, se vain muistuttaa: hellitä kaikesta, anna mennä, ole rauhassa. Se, mitä tuon kahdenkymmen minuutin aikana tapahtuu, vain tapahtuu.

mitään – et edes mielen, tietoisuuden tai näkemisen selkeyttä. Annat vain pois sen, mitä et tarvitse. Voit käyttää apuna jotakin pientä pyhää sanaa muistuttamassa siitä, miksi tahdot olla hiljaa. Se auttaa sinua päästämään irti mielesi vaeltelusta, intohimoista ja päiväunista. Kun päästää irti siitä, mistä on pitänyt tiukasti kiinni tai mihin on juuttunut, niin pelottaa hetken, mitähän mahtaa tulla tilalle. Silloin rukoussana muistuttaa: Minä olen tässä ja Jumala on tässä. Hellitä otteesi. Katso mitä tapahtuu. Jotain uutta alkaa syntyä. EI TAPAHDU ehkä muuta kuin että havahdut ajatustesi tulemiseen ja menemiseen. Silti jotakin voi tapahtua syvällä sisimmässäsi. Se on kuin vähittäistä unesta heräämistä. Näet ehkä auringon valon leikkivän lattialla. Alat nähdä elämäsi palaset uudessa valossa. Sirpaleet muodostavat kuvioita. Cynthia Bourgeault vertaa sitä sateenkaareen. Kun sateen jälkeen pilvet alkavat väistyä ja valo osuu vesipisaroihin, ne saavat yhtäkkiä kaikki sateenkaaren värit. Jotain samaa tapahtuu, kun Jumalan läsnäolo tulee näkyväksi elämäsi palasissa. Alat nähdä, mitä tulee tehdä ja minkä antaa olla. ■

MENOT 7. – 21.6.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 09 830 6500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 830 6507. Diakoniapäivystys: Kesä- ja elokuussa normaalisti: Länsimäen kirkolla ti klo 10–14, p. 050 573 6313, Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277, hakunilan.diakonia@evl.fi Heinäkuussa ei ole päivystyksiä, mutta diakoniatyöntekijän tavoittaa sähköpostitse ja puhelimitse.

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21. Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12. Kesäkahvit torstaisin klo 13–14.30. Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 20–22.30. Hakunilan kirkon kirppis on suljettu kesän ajan. Vaatelahjoituksia otetaan vastaan jälleen ma 10.9. alkaen. City-rippikoulun konfirmaatiomessu la 9.6. klo 11. Tiina Palmu, Harri Nurminen, Margit Hakamäki, Liisa Juusela, Juha Paukkeri. Messu su 10.6. klo 12. Sari Kokkonen, Juha Paukkeri. Pälkäne 1 -rippikouluryhmän konfirmaatiomessu la 16.6. klo 11. Tuomo Kahenvirta, Nina Häkkinen, Tanja Varetto-Schnitter, Riikka Jäntti. Hankasalmi 1 -rippikouluryhmän konfirmaatiomessu su 17.6. klo 12. Salla Poropudas, Jouko Saari, Rasmus Simell, Riikka Jäntti.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, vahtimestari p. 050 573 6391 Kesäkahvit tiistaisin klo 13–14.30. Perhekahvila perjantaisin klo 9–13. Kevätkauden viimeinen perhekahvila 15.6. Kahvila avoinna jälleen syksyllä 7.9. alkaen. Messu su 10.6. klo 10. Sari Kokkonen, Juha Paukkeri. Messu su 17.6. klo 10. Samuel Yrjölä, Harri Nurminen, Leena Talvio. Länsimäen messut jäävät kesätauolle ja jatkuvat jälleen 19.8. sunnuntaisin klo 10.

MUUALLA Grilli–ilta lapsiperheille to 7.6. klo

17–19 Kolohongan kerhotilan pihalla (Kolohongan ostoskeskus, Itäisen Valkoisenlähteentie 19). Pihaleikkejä, puuhapisteitä, kirkkohetki ja grillausta. Yhteistyössä MLL:n Itä-Hakkilan paikallisyhdistyksen kanssa. Lapsiperheiden retki Vivamon Lastenkylään Lohjalle ti 12.6. Hinta 20 e/aikuinen ja 10 e/yli 3-vuotiaat lapset. Ilmoittautumiset birgitta. tasavuori@evl.fi. Juhannusjuhla pe 22.6. klo 15–19, Holman kurssikeskuksessa Klaukkalassa. Ilmoittautumiset p. 09 830 6500 to 15.6. mennessä tai hakunilan.seurakunta@evl.fi pe 16.6. mennessä. Hinta 10 e maksetaan bussissa käteisellä, alle 12-vuotiaat maksutta. Hinta sisältää kyydin, kahvin/teen/mehun ja vohvelin. Grillimakkarat maksavat 2 e/kpl. Voit ottaa myös omia eväitä tai piknik -korin mukaan. Juhannusjuhlan ohjelmassa on lipunnosto, yhteislaulua, touhua ja puuhaa koko perheelle, iltahartaus, kokko ja tietenkin juhannussaunat. Bussireitti: Länsimäen kirkko klo 14, Keihästie, Rajakyläntie, Maratontie, Vaaralan kirkon pysäkki, Hakunilan kirkko n. 14.15. Paluu juhlan jälkeen samaa reittiä päinvastaisessa järjestyksessä.

KASTETTU Elli Aleksandra Savikko, Rasmus Sakari Kasimir Näivö.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Tommi Petteri Grönvall ja Jennifer Jane Höglund, Tomi Olavi Hyytiäinen ja Krista Marjaana Honkonen.

HAUTAAN SIUNATTU Toivo Aatos Oksanen 84 v, Heikki Ilari Kovalainen 41 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3, avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450. hameenkylan.seurakunta@evl.fi hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys: Ti klo 9–11, p. 09 830 6472. Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Anna Tapion konfirmaatiomessu su

10.6. klo 10. Jaakko Kara, Jukka Nevala ja Päivi Tiitu. Partaharjun konfirmaatiomessu su 10.6. klo 13. Jarna Wikström, Miika Koistinen ja Päivi Tiitu. Nuorten kesäavoimet ti ja ke 12.6.– 4.7. klo 18–21. Kirkon nuortentilassa. Pelaamme lautapelejä, pingistä, biljardia, juttelemme ja oleskelemme muuten vaan. Ilta päättyy hartauteen. Messu su 17.6. klo 10. Jukka Nevala, Jarna Wikström ja Päivi Tiitu. Kesäjumppa ti 5.6.–26.6. klo 17.30– 18.30 kirkon pihamaalla. Varaa mukaan jumppapatja ja juomapullo. Kesäjumppaa on vetämässä ohjaaja Vantaan voimistelijoista. Jumppa on maksuton. Ilmoittautuminen syksyn 2018 päiväkerhoihin on käynnissä. Ilmoittautumislinkki on nettisivuillamme: hameenkylanseurakunta.fi > lapset ja perheet.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kenian lähetyspiiri to 7.6. ja to 21.6. klo 11.

MUUALLA Pihaseurat ke 13.6. klo 18 Ulla Rosbergilla, os. Santamäentie 7 A 4 ja ke 20.6. Tuula Mösöllä, os. Santamäentie 23 D 12. Vietämme yhdessä kesäiltaa laulun, puheen ja kahvittelun merkeissä. Pihaseurat ovat seurakunnan vapaaehtoisten järjestämiä. Vantaan seurakuntien yhteinen juhannusjuhla pe 22.6. klo 15–19. Holman leirikeskuksessa, Klaukkalassa. Bussireitti: Hämeenkylän kirkko klo 14, Pähkinärinteen ostoskeskuksen pysäkki, Linnaisten päätepysäkki, Hämevaaran liikenneympyrän pysäkki ja Rajatorpan ostoskeskuksen pysäkki. Katso tarkemmat tiedot päivän ohjelmasta seurakuntien yhteisestä ilmoituksesta. Ilmoittautumiset pe 15.6. mennessä osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@ evl.fi tai p. 09 830 6450. Kaikenikäisten teatteriretki Vivamoon la 4.8. Lähtö Hämeenkylän kirkolta n. klo 11.30 ja paluu n. klo 17.30. Suuntaamme Vivamoon nauttimaan päivästä, hyvästä lounaasta sekä kesän 2018 uutuusnäytelmästä Paratiisin portit. Näytelmä alkaa klo 14. Retkellä mukana pastori Jarna Wikström. Retken hinta on aikuisilta 45 e ja lapsilta (4–12 v) 30 e. Hinta sisältää kuljetukset, lounaan, teatterilipun ja kahvituksen. Ilmoittautuminen ma 2.7. mennessä kirkkoher-

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

ranvirastoon p. 09 830 6450 tai osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@evl.fi.

KASTETTU Linus Aki Mikael Tuomioksa, Sami Olli Salomaa, Stella Helmi Elisabeth Saastamoinen, Emma Liisa Maria Hänninen.

HAUTAAN SIUNATTU Erna Ester Ojala 78 v, Pirkko Irma Annikki Pyykönen 72 v, Juha Aarre Ilmari Oravala 61 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552. korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset: arkisin klo 9–15, p. 09 830 6333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniapäivystys kesä-elokuussa: ti ja to klo 11–12, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit: p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Diakonissan vastaanotto to 7.6. klo 12–13 diakoniatoimistolla. Voit keskustella terveydentilaasi liittyvistä asioita, mittauttaa verenpaineen tai verensokerin ilman ajanvarausta. Miesten saunailta to 7.6. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Messu su 10.6. klo 10. Jani Vanhala, Eveliina Ojala, Airi Saloniemi. Kirkkokahvit. Kirkon aamupuuro ma 11.6. ja 18.6. klo 10 seurakuntasalissa, hinta 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta. Punainen lanka -raamattupiiri ma 11.6. ja 18.6. klo 18 kirkon kappelissa. Aamurukouspiiri ke 13.6. ja 20.6. klo 8 Kotkansiiven kokoustilassa. Iltarukouspiiri ke 13.6. ja 20.6. klo 18 kirkon kappelissa. Päivärippikoulun konfirmaatio la 16.6. klo 11. Minna Ruuttunen, Jani Vanhala, Satu Mukala, Ville Malm, Taina Partanen, Airi Saloniemi.

Messu su 17.6. klo 10. Eveliina Ojala, Minna Ruuttunen, Airi Saloniemi ja Kaija Välimäki (piano ja nokkahuilut). Kirkkokahvit.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti ja to klo 11. Kirkonkulma kiinni 4.–8.6. ja 22.6.

MUUALLA Juhannusjuhla pe 22.6. klo 15–19 Holman kurssikeskuksessa Klaukkalassa. Ohjelmassa yhteislaulua, kesäistä musiikkia, pihapelejä, askartelua, makkaranpaistoa, poniratsastusta lapsille ja tietenkin juhannuskokko. Rannassa voi myös saunoa ja uida. Ilmoittautuminen 15.6. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6552. Hinta 10 e/aikuinen, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi, sisältää bussikuljetukset, ohjelman, vohvelin ja kahvin tai teen. Käteismaksu. Bussireitti: Nikinmäen seurakuntakoti/ Surviaisenkuja 1, Mikkolan Shell, Kulomäentie, Korson kirkko, Peltomyyränkuja, Korpivaarantie, Vallinojantie, Urpiaisentie, Anttilantie, Lehmustontie, Korsontie, Teeritie, Kulotie, Maauunintie, Kulorastaantie, Kulomäentie, Tuusulantie.

KASTETTU Iiris Anni Maria Saksanen, Väinö Onni Eemeli Karhu, Enni Helmi Kristiina Pessi, Jare Elias Isohanni, Leo Pentti Ilmari Välimäki, Nea Maria Makkonen, Robin Jesper Kuosmanen, Elias Luke Benjamin Lappeteläinen, Kasper Olavi Aukusti Mämmi, Selma Aili Marjatta Kemppainen, Emma Emilia Alisa Aaltonen, Jussi Olavi Hintsanen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Tuomas Olavi Peltokangas ja Helena Maria Kekkonen, Ville Petteri Käki ja Laura Johanna Nieminen, Joonas Juho Johannes Raitio ja Pia Elisabet Olli, Petri Juhani Stenberg ja Oona Christina Heiskanen, Teemu Henrik Estola ja Emilia Annikki Ropponen.

HAUTAAN SIUNATTU Herta Bürkland 89 v, Kyllikki Nuora 88 v, Eila Eeva Marjatta Järvinen 87 v, Eila Annikki Saarela 87 v, Esa Veikko Paavilainen 83 v, Veli Kalevi Voutilainen 81 v.

Menokasvo

Sydänyhteydessä löytää myötätunnon Meditointiohjaaja Anne-Marja Isoaho, kuinka löysit meditoinnin? – Tutustuin meditaatioon lähemmin matkustaessani vuonna 2007 ensimmäisen kerran Casa de Dom Inacion parannuskeskukseen Brasiliaan. Se on saanut nimensä katolisen jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan mukaan. Jäin koukkuun niin meditaatioon kuin keskukseen, jossa olen vieraillut säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä eroa on rukoilemisella ja meditoinnilla? – Usein sanallinen rukous on pään tasolla tapahtuvaa, kun taas meditaatiossa ollaan enemmän sydänyhteydessä. Molempia tarvitaan. – Oma kokemukseni on, että meditaation aikana voi saada vastauksia omaa mieltä askarruttaviin ja sydäntä rasittaviin kysymyksiin. Meditaatiossa mieleni tasolla oleva sekasotku on usein selvinnyt ja sydämessäni oleva suru tai muu tunne on puhdistunut. NINA RIUTTA Lepotila-meditaatio keskiviikkoisin 20.6.– 15.8. (paitsi 4.7.) klo 18–19 Martinristin seurakuntatilassa, Martinpolku 2 C. Lisätietoja Anne-Marja Isoaho p. 050 337 4983.

MARIANNA SIITONEN

Miten meditointi vaikuttaa ihmiseen? – Pyrin harjoittamaan meditaatiota päivittäin. Siitä on ajan oloon tullut ikään kuin rutiini. Jos en vähään aikaan meditoi, tulee minulle sellainen olo kuin olisin vähän hukassa itseltäni. – Keskiaikainen mystikko Avilan Teresa puhui syvärukouksesta. Syvärukouksessa tapahtuva muutos itsessä johtaa siihen, että löytää myötätunnon ja rak-

kauden itseään kohtaan, sen saman rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Sitä kautta voi myös löytyä rakkaus toisiin ihmisiin. Se on hyvin parantavaa joka tasolla.

MENOT 7. – 21.6.

10 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 830 6700 Avoinna ma–pe klo 9–15 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kesä-heinäkuussa Asolan seurakuntatalossa to klo 11–13, p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11 Ajanvaraus ti klo 9–11 p. 09 830 6706 rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30. Raamattu- ja keskustelupiiri to 7.6. klo 13–15. Messu su 10.6. klo 10. Vappu Olsbo, Noora Hultin. Konfirmaatiomessu (Piispala 1) la 16.6. klo 14. Suvi-Maria Roine, SirkkuLiisa Niemi. Messu ja konfirmaatio (Piispala 2) su 17.6. klo 10. Ben Ahlroos, SirkkuLiisa Niemi. Konfirmaatiomessu (Vormsi) su 17.6. klo 14. Arto Nuutinen, SirkkuLiisa Niemi.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Asolan kesäkahvila 4.6.–26.7. ma–to klo 10–13. Kaikenikäisille aikuisille ja lapsille vanhempiensa seurassa. Paikalle voit tulla oman aikataulusi mukaan. Nautitaan yhdessä kahvikupponen, grilli kuumenee tarvittaessa omille makkaroille tai voit ostaa makkaran 1 e/kpl. Yhdessäolon lomassa ohjelmaa pop up -periaatteella, yhteislauluja, askartelua, ulkoilua ja leivontaa. Puutarhapiirin retket tiistaisin: 12.6. Vuosaaren Kallvik, tapaaminen Vuosaaren metroasemalla klo 12. 10.7. Meilahden ruusutarha ja Seurasaari, tapaaminen Hki, Sanomatalon edessä klo 12, Elielin aukion puoleisella ovella. 7.8. Herttoniemi, tapaaminen Herttoniemen metroasemalla klo 12. 4.9. Vesala, tapaaminen Mellunmäen metroasemalla klo 12. Arabiankielinen työ la–su Asolan seurakuntatalo, tiedustelut pastori Ramez Ansara, p. 050 304 1689.

MUUALLA Kesäseurat Maarnilla ke 13.6. klo 18, os. Kustaantie 20. Hanna-rukouspiiri ma 18.6. klo 18. os. Tertunkuja 4 B. Perheiden retki Puuhamaahan ke 20.6. Ilmoittautuminen 8.6. mennessä ja tarkemmat tiedot perhetyön diakoni Siru Rantaselta, p. 050 342 6155. Perheet vastaavat itse lippujen hankinnoista Puuhamaahan. Matkan hinta 5 e/hlö. Etusija Rekolan alueen perheillä. Juhannusaatto Klaukkalassa Holman kurssikeskuksessa pe 22.6. klo 15–19. Paljon mukavaa ohjelmaa, mm. poniratsastusta, makkaranpaistoa ja tietenkin kokko. Hinta 10 e/ aikuinen, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi. Käteismaksu. Sisältää bussikuljetuksen, ohjelman, kahvin/teen/mehun ja vohvelin. Myynnissä grillimakkaraa. Voit ottaa mukaasi omia eväitä ja saunomisvälineet. Lähtö klo 14. Ilmoittautumiset 15.6. mennessä Kaisa Aalto, p. 044 422 0435, kaisa. aalto@evl.fi tai kirkkoherranvirasto,

p. 09 830 6700. Bussin reitti: Päiväkummun Alepa, Laurintie, Rekolantie (kirkon pysäkki), Peijaksentie, Laurantie, Havukosken Alepa (Eteläinen Rastitie), Laurantie, Hanabölentie, Koivukylänväylä, Kytötie (pysäkki Koivukylän ostoskeskusta vastapäätä), Peijaksentie, Asolanväylä (pysäkki Citymarketia vastapäätä), Koivukylä Puistotie ja Haapatie.

KASTETTU Joona Lauri Matias Tomell, Eeli Benjamin Laaksonen, Jonas Oliver Karttunen, Otto Toivo Ilmari Ahtonen, Seela Maribella Koskinen.

HAUTAAN SIUNATTU Anja Sinikka Koskinen 87 v, Pauli Kalevi Summanen 82 v, Rainer Olavi Kullberg 72 v, Helvi Mirjami Savolainen 82 v.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset: ark. klo 9–15, p. 09 830 6333. Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi, tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs) p. 09 830 6202. Diakoniapäivystys: ma klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus: ma klo 10–11.30 ja to klo 9–10, p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Kesäopas palvelee kirkossa 4.6. alkaen arkisin kello klo 12.30–20. Ryhmäopastusten varaukset ark. p. 09 830 6717 klo 9–15. Vantaa-Seuran opastettu kävelykierros ke 6.6. Puutarhaopastus lähtee kirkon portilta klo 17.15. Opastuksen kesto on reilu tunti. Kierros päättyy myllylle, jossa alkaa ohjelmallinen Myllyilta. Lippu kierrokselle 10 e, Vantaa-Seuran jäsenet, eläkeläiset ja opiskelijat 5 e. Alle 15-vuotiaat lapset ilmaiseksi. Laurin päiväkonsertit -sarja alkaa: Maija Kauhanen (laulu, Saarijärven kantele, lyömäsoittimet) to 7.6. klo 12. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e. Messu su 10.6. klo 12, Maria Koukkari, Päivi Helén, Iina Katila. Vantaa-Seuran opastettu kävelykierros ke 13.6. Kirkonkylä 1918 lähtee kirkon portilta klo 17.15. Opastuksen kesto on reilu tunti. Kierros päättyy myllylle, jossa alkaa ohjelmallinen Myllyilta. Lippu kierrokselle 10 e, Vantaa-Seuran jäsenet, eläkeläiset ja opiskelijat 5 e. Alle 15-vuotiaat lapset ilmaiseksi. Laura Sippola Trio: Meidän tie on tämä to 14.6. Sippolan kanssa musisoivat Peter Engberg (kitara) ja Tuure Koski (basso). Vapaa pääsy, ohjelma 5 e. Konfirmaatiomessu la 16.6. klo 9.30, Johanna Jakonen, Sari Kamppi, Hanna Raunu, Iina Katila. Konfirmaatiomessu la 16.6. klo 12, Kristiina Tuohimaa-Salminen, Kristiina Kartano, Iris Sotamaa, Samppa Laakso. Konfirmaatiomessu su 17.6. klo 12, Sanna Heikurinen, Tiina Malinen, Samppa Laakso.

Konfirmaatiomessu su 17.6. klo 15, Veikko Karhumaa, Julia Sundvik, Heli Varstala, Samppa Laakso. Vantaa-Seuran opastettu kävelykierros ke 20.6. Kulturpromenad på svenska lähtee kirkon portilta klo 17.15. Opastuksen kesto on reilu tunti. Kierros päättyy myllylle, jossa alkaa ohjelmallinen Myllyilta. Lippu kierrokselle 10 e, Vantaa-Seuran jäsenet, eläkeläiset ja opiskelijat 5 e. Alle 15-vuotiaat lapset ilmaiseksi. Julia Tamminen, urut & Tomas Gricius, trumpetti: Fanfare festivo to 21.6. Ohjelmassa on G. F. Händelin, G. Telemannin, D. Buxtehuden, Otto Kettingin ja Henri Tomasin juhlavia teoksia trumpetille ja uruille. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

SEURAKUNTIEN TALO Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Kirkon ruokailu on kesätauolla. Naisten rukouspiiri pe 8.6. klo 18, Emmauksen kokoushuone.

PIENTEN PAIKKA Unikkotie 5 a (Käynti Vehkapolun kävelykadulta) Pienten paikka auki ma 4.6, ke 6.6, pe 8.6, ma 11.6, ke 13.6. ja pe 15.6. klo 9–15 sekä to 7.6. klo 16–19.

OLOTILA Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223, tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila. Kahvilan kesäaukiolo 28.5.–20.6. ma–pe klo 10–14. Kesätauko toiminnassa 21.6.–3.8. Kesäkahvit Olotilassa torstaisin klo 10.00–11.30 alkaen 28.6. Taidetta! Leila Nuotion maalauksia Väriä kesään öljy- ja akryylimaalein 4.6.–7.9. Messu su 10.6. klo 10, Marja Eloranta, Johanna Linnavuori, Terje Kukk. Kysy neuvoa tietoteknisissä asioissa, mm. tabletin, netin ja kännykän käyttö ma 11.6. ja ma 18.6. klo 12–13. Messu su 17.6. klo 10, Terhi Viljanen, Janne Silvast, Iina Katila. Juhlistamme kesää ti 19.6. klo 10–14.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Naisten lenkkisauna to 14.6. klo 18–20.30. Lenkkeilemme, saunomme ja nautimme lämpöisestä yhdessäolosta sekä iltapalasta (2 e), jonka ääressä keskustelemme seuraavan sunnuntain evankeliumitekstistä.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutonta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattiihmisen töitä, mutta esim. lampun vaihto, taulun ripustus tai palovaroittimen pariston vaihto hoituu. Soita Lailalle ja kerro missä tarvitset apua. Nikkaristi-välitys, p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Juhannusaatto Holman leirikeskuksessa pe 22.6. Lähde yksin, kaksin tai koko perheen voimin laulamaan, saunomaan, uimaan, herkuttelemaan ja olemaan kesän keskellä! Ohjelma Holmassa alkaa klo 15.30. Bussit lähtevät takaisin klo 19, juhlaväki pudotellaan lähtöpysäkeille. Juhannusjuhla, kuljetus, ohjelma ja kahvi + vohveli 10 e/aikuinen (alle 12-vuotiaat ilmaiseksi.) Maksu käteisellä, kerätään bussissa. Alueella myydään grillimakkaraa. Varaa mukaan myös omia piknik-eväitä ja sauna-kamppeet. Ilmoittaudu Tikkurilan seurakunnan kirkkoherranvirastoon 15.6. mennessä ark. klo 9–15, p. 09 830 6717 tai paivi.helen@evl.fi. Bussit (tilausajot) lähtevät klo 14

– mene omalle pysäkillesi ajoissa odottamaan. Bussi 1: Ilolan srk-talo (Soittajankuja 1, pysäkki talon takana ympyrässä), Ristipuro (Simonkyläntie 11, pysäkki kaupan kohdalla), Malminiitty (Uusiniityntie 7, entinen kaupparakennus, pysäkki kohdalla), Hiekkaharju (Talkootie 4, pysäkki Puistokulman kohdalla), Jokiniemi (Urheilutie 4, pysäkki Dickursby skola kohdalla), Tikkurila/Seurakuntien talo (Unikkotie 5, pysäkki kohdalla). Bussi 2: Ylästö (Ollaksentie 35, pysäkki kaupan kohdalla), Ylästön srk-talo (Lehtikummuntie 2, pysähtyy päiväkodin kohdalla), Pakkala (Ylästöntien bussipysäkki, Pakkalan liikenneympyrän jälkeen), Kartanokoski (Hagelstamintie 1, Point pysäkki), Pyhän Laurin kirkko (Kirkkotie 45), Koivuhaka (Kuriiritie 23, pysäkki marketin kohdalla), Viertola (Osmankäämintie, Virmajuurentien pysäkki), Valkoisenlähteentie (uimahallin kohdalla pysäkki), Kielotie 34 pysäkki, Tikkurila/Seurakuntien talo (Unikkotie 5). Retki Ylläkselle 19.–25.8. Muutama paikka vielä vapaana. Hinta 290 e, jos olet oikeutettu Hyvinvointilomien tukeen. Sis. täysihoito hotelli Ylläsrinteessä 2 hh, bussimatkat (menomatkalla yövymme puolimatkassa), lounaat mennen tullen, ohjelma perillä eli retkiä lähituntureille ja nähtävyyskohteisiin, ulkoilua, yhdessäoloa. Ilm. Tikkurilan seurakunnan kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6717 arkisin 9–15.

KASTETTU Ruusa Marleena Sahlman, Stella Katariina Vornanen, Mauri Juhani Jaakkola, Minttu-Sofia Vuorenvirta, Linus Lauri Mikael Vesterinen, Silvia Maria Serafiina Tuunanen, Liisa Ilona Vimpari, Enna Meeri Esteri Jokila, Matilda Aava Olivia Kotala.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Torsti Henttinen ja Anette Hanne Aleksandra Henttu, Jukka Tapani Puurunen ja Sanna Pauliina Tornberg, Lasse Tapani Takala ja Katri Pauliina Saarinen, Juha Akseli Rättö ja Taru Anniina Nikkonen, Joakim Henrik Nystén ja Tiina Katariina Hartonen.

HAUTAAN SIUNATTU Aino Rintala 95 v, Seth Jarl Hermas Wahl 90 v, Eila Hilja Maria Ahola 87 v, Tauno Heikki Olavi Alho 77 v, Aila Mirjami Juntunen 72 v, Aune Elma Alho 86 v, Saara Maria Lemmetyinen 82 v, Väinö Veikko Nummi 80 v, Lauri Paavo Henrik Remes 70 v, Aito Juhani Serkamo 67 v, Jukka Olavi Mustonen 63 v, Anja Marjatta Mäenpää 62 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–11 ja 12–14, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 12–14, p. 09 830 6419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Tuula Jerkun akvarellinäyttely ”Iloksi” 13.5.–10.6. kirkon aukioloaikoina. Carpenter’s Cafe, kansainvälinen kahvila maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 10–15 monitoimitilassa. Tarjolla kahvia, teetä, pientä syötävää. Messu su 10.6. klo 10. Papit Niina Pihlajamaa, Pirkko Järvinen, kanttori Viena Huhtala. Yhteisvastuukeräyksen vapaaehtoisten ja yhteistyökumppaneiden kiitoskahvit messun jälkeen. Lastenkirkko sunnuntaisin klo 15. Sisään H-ovesta. Toivon tuulet ma 11.6. klo 17.30. Juhani ja Aino Happonen. Kunnon kulkurit lähtevät lenkille keskiviikkoisin klo 10 Myyrmäen kirkon parkkipaikalta. Kesäcafé keskiviikkoisin klo 12–14. Kahvia, teetä, voileipiä, leivonnaisia, grillimakkaraa. Vapaaehtoinen maksu. Konfirmaatiomessu su 17.6. klo 10. Holman 1. rippikoululeiri. Pappi Mark Saba, kanttori Sinikka Honkanen. Ystävämessu – Friendship Mass su 17.6. klo 16. Toivon tuulet ma 18.6. klo 17.30.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Vaatevarasto avoinna to 7.6. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tiedustelut p. 050 357 7726. Konfirmaatiomessu la 16.6. klo 10. Kivistön 1. rippikoulu. Papit Margit Helin ja Oili Karinen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Hyvää ravintoa -messu su 17.6. klo 16 Hiljaisuuden polulla ja Kivistön kirkolla. Kaikenikäisten yhteinen iloinen ehtoolliskirkko, jossa on tilaa leikille, laululle ja liikkeelle. Jokainen halukas lapsi tai aikuinen voi osallistua messun toteutukseen ehtoollisavustajana, tekstinlukijana, esirukouksen lukijana tai vaikkapa laulajana tai tanssijana. Riittää, että tulet Kivistön kirkolle ennen messua klo 15.30. Messun jälkeen iltapalaa. Pappi Oili Karinen, kanttori Eveliina Pulkkinen.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Iltamessu su 10.6. klo 18. Pappi Hannu Pöntinen, kanttori Sinikka Honkanen.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Family cafe su 10.6. klo 16–18. Vierailijana Maria Järviniitty.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Lepotila-meditaatio ke 20.6. klo 18–19. Olet tervetullut meditoimaan, vaikka sinulla ei olisi aiempaa kokemusta meditaatiosta. Meditaatiohetken aluksi ohjaaja antaa ohjeet, joiden perusteella pääset mukaan. Ohjaajana Anne-Marja Isoaho.

MUUALLA Juhannusjuhlat Holman kurssikeskuksessa pe 22.6. klo 15–19. Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6440 viim. 15.6. Pääsylippu 10 e, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 7. – 21.6.

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

MARIANNA SIITONEN

3× ISTOCK

menovinkki

Kesäjumppaa kirkon pihalla Kesäkuussa jumpataan Hämeenkylän kirkon pihamaalla. Vetäjänä toimii ohjaaja Vantaan voimistelijoista. Mukaan oma jumppapatja ja juomapullo. Tunnin mittainen jumppa on maksuton ja sopii kaikenkuntoisille. Kesäjumppa tiistaisin 5.6., 12.6., 19.6., ja 26.6. klo 17.30 Hämeenkylän kirkolla, Auratie 3.

Kaisa Aalto (vas.) ja Irene Juvonen-Rokkanen odottavat kaiken ikäisiä kävijöitä kesäkahvilaan.

Grilli kuumana Asolassa

KAISA AALTO on aloittanut työnsä Rekolan seurakunnassa kuukausi sitten. Hänen työhönsä kuuluu tehdä seurakunnan toimintaa tutuksi. Kesällä Aalto aikoo mennä pyöräillen ihmisten sekaan. – Liikun kickbikellani Rekolan alueella. Kerron vastaantulijoille, mistä olen, ja kutsun ihmisiä Asolan seurakuntatalolle kahville. Kyllä minua vähän jännittää, mutta tämä on positiivinen haaste. Asolan kesäkahvila on toiminut jo kolmena kesänä. Diakonia-avustajalta Irene Juvonen-Rokkaselta kahvilan pito käy sulavasti. – Kun minulla on ollut grilli ulkona päällä, ja joku on kävellyt pihan ohi, olen hihkaissut, että haluatko tulla makkaralle ja juomaan kupin kahvia, JuvonenRokkanen kertoo. Alun perin idea kesäkahvilasta tuli seurakuntalaiselta, kun kesäaikaan moni paikka sulkee ovensa. Seurakunnan työntekijät päättivät toteuttaa toiveen. – Ensimmäisenä päivänä kesäkahvilaan tuli 70 henkeä! Juoksin silloin paikasta toiseen, grilli oli päällä ja kahvia piti keittää ja oli monenlaista touhua. Kaikki eivät mahtuneet sisälle, mutta onneksi oli kaunis päivä, niin menimme pihalle, Juvonen-Rokkanen muistelee.

– Kaikilla ei ole kesämökkiä, eivätkä kaikki lähde reissuun. Silloin on ihanaa, että omalta alueelta löytyy toimintaa, johon voi helposti ja halvalla mennä mukaan. Kahvilaan voi poiketa vaikka naapurin kanssa, toteaa Aalto. ASOLAN KESÄKAHVILASSA ei varsinaisesti järjestetä ohjelmaa. Ihmiset saavat tulla ja mennä omien aikataulujensa mukaan. Kahvila on avoinna neljänä päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan. – Kahvilassa lauletaan, kun laulattaa ja voidaan leipoa pullaa ja grillata makkaraa. Makkara maksaa euron, mutta mukaan voi ottaa myös omat makkarat ja grillata pihan grillissä. Me tarjoamme kahvia, se ei maksa mitään, Kaisa Aalto kertoo. Lastenohjaajat ovat kesäkahvilassa paikalla perheitä varten. Heidän ohjauksessaan voi askarrella, piirtää, leikkiä tai lähteä pienelle retkelle lähiympäristöön vanhemmat lapsien mukana. Lapsia ei voi jättää kahvilaan hoitoon. Aalto aikoo laittaa käsityöryhmäläisten tekemiä töitä sisätiloihin esille. Nähtävillä on muutama maalaus ja keramiikkatyö. Viime kesänä kahvilassa myös neulottiin. Esillä oli lankoja ja puikkoja, ja halukkaat saivat neuloa pikkuneliöitä. Palat yhdistettiin, ja niistä tuli kaksi peittoa. – Tänä vuonnakin neulotaan, mutta nyt ei tehdä neliöitä vaan pötköjä, toteaa Irene Juvonen-Rokkanen. NINA RIUTTA

Asolan kesäkahvila ma–to 4.6.–26.7. klo 10–13 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6. Kesäkahvit torstaisin 7.6.–23.8. klo 13–14.30 Hakunilan kirkolla, Hakunilantie 48. Kesäkahvit tiistaisin 5.6.–28.8. klo 13–14.30 Länsimäen kirkolla, Kerokuja 9. Kesäcafé keskiviikkoisin kesä-heinäkuussa klo 12–14 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Kesäkahvit torstaisin 21.6.–3.8. klo 10–11.30 Olotilassa, Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta.

Lasten oma kirkkohetki

Kesäinen Lastenkirkko tarjoaa laulua, leikkiä, hiljaisuutta, joskus askartelua ja Pyhän kohtaamisen raamatunkertomusten äärellä. Lastenkirkkoon voi tulla koko perheen kanssa. Sään salliessa kokoonnutaan myös ulkona. Kesäinen lastenkirkko su 10.6. ja 17.6. klo 15 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, sisäänkäynti H-ovesta, kirkon leikkikentän vieressä.

LOTTA NUMMINEN

evätkausi alkaa olla ohi, mutta Asolan seurakuntatalossa käy toukokuun loppupuolella vielä kuhina. Savipajaryhmäläiset lopettelevat työskentelyään, kerholaiset tekevät lähtöä kotiin ja työntekijät ja vapaaehtoiset touhuavat kuka mitäkin. Rekolan seurakunnan tavoittavan työn työntekijä Kaisa Aalto tulee ulko-ovelle vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. Siitä tulee niin hyvä tunne, että voi kuvitella Asolan seurakuntatalossa kesäkuussa aukeavassa kesäkahvilassa olevan mukava istuskella. – Meille on tärkeää ottaa jokainen vastaan, niin että hän uskaltaa tulla sisään. Tänne saa tulla juuri sellaisena kuin on, kesän kahvilatoimintaa koordinoiva Aalto sanoo.

ISTOCK

Kesäkahvilassa juodaan kahvia, grillataan ja nautitaan kesästä.

Oppaan johdolla kirkkoon

Pääkaupunkiseudun vanhimmassa rakennuksessa Pyhän Laurin kirkossa on opas paikalla koko kesän. Hänen kanssaan kirkkoon voi tutustua suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmille opastukset varataan ennakkoon p. 09 830 6717 klo 9–15. Kesäopas ma–pe klo 12.30–20 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. KATRIINA HARVIAINEN

12 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Ks. tarkemmat tiedot juhlasta www.vantaanseurakunnat.fi. Bussikuljetus sis. hintaan. Bussi 1: Myyrmäen kirkko, Vaskivuorentien pysäkki Kaivokselassa (Helsingin/ Silvolan suuntaan). Bussi 2: Myyrmäen kirkko, Martinlaakson asema, Emännänkujan pysäkki, Vantaanlaakso ja Kivistön kirkko. Bussit lähtevät liikkeelle Myyrmäen kirkolta klo 14. Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on maksutonta. Tilaukset tiistaisin klo 14–16 ja torstaisin klo 9–11, p. 09 830 6426 ja p. 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon.

KASTETTU Lenni Armas Virtanen, Vanessa Emilia Vannemaa, Daniel Vilho Valtteri Hamarila, Veikka Asser Aukusti Kuukka, Iina Alisa Kotamäki, Julius Mikael Reijonen, Emil Ensio Murtosalo, Vilho Ilmari Vironen, Oskari Erkki Johannes Piltonen, Ella Hilja Maria Silvennoinen, Minttu Edith Mäki, Valeria Ottilia Yliluoma, Leo Nicolas Capa.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Mikko Eemeli Yletyinen ja Anna-Maria Eilola, Pasi Antero Heikkinen ja Taina Maarit Ritajoki.

HAUTAAN SIUNATTU Kirsti Känkänen 96 v, Kalevi Uusitalo 88 v, Irma Elisabet Linnama 87 v, Paula Helena Nikkanen 87 v, Raine Eino Johannes Tuominen 83 v, Maija Sumsa 83 v, Kirsti Annikki Sillanmäki 82 v, Raili Kyllikki Rehtonen 80 v, Leena Kristiina Heino 79 v, Seppo Sakari Tirronen 75 v, Timo Juhani Heino 72 v, Raimo Tauno Juhani Haapala 62 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262. Sommaröppet ti–fr kl. 9–13, måndagar stängt, vandasvenska@evl.fi. Diakonimottagning: endast på to kl. 10–11.30 (juni–aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa sö 10.6 kl. 10, K. Andersson, vik. kantor. Högmässa sö 17.6 kl. 10, M. Fagerudd, Heidi Åberg-Ylivaara. Midsommardagens högmässa lö 23.6 kl. 10, K. Andersson, vik. kantor.

BAGARSTUGAN Sommarsamling ons 13.6 kl. 14. Allsång, andakt och kaffeservering med diakoniarbetarna.

ÖVRIGT Pastorskansliet sommaröppet juni–augusti ti–fr kl. 9-13, må stängt. Diakonimottagning endast torsdagar kl. 10–11.30 under sommarmånaderna. Andra tider enligt överenskommelse.

DÖPTA Lucas Henrik Kristian Perhonen, Axel August Juhani Sipilä, Oona Linnea Thomasson.

LYSNING TILL ÄKTENSKAP Bogomil Stoyanov och Noora Marit Elina Paunonen.

DÖDA Christer Kenneth Björkroth 69 år, Tom Christian Gustav Asp 59 år, Elin Marie Pehrsdotter Aro 77 år.

Apua ja tukea Perheneuvonta, p. 09 830 6330, ajanvaraus ma, ke-pe klo 9–11, ti klo 14–17. Tunnekeskeinen parisuhdekurssi alkaa Tikkurilassa ti 21.8.klo 16.30. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 20.6. mennessä perheasiain neuvottelukeskukseen, p. 09 830 6330 (päivystysaikojen ulkopuolella jätä viesti vastaajaan) tai riitta.tapionsalo@evl.fi.

VIITTOMAKIELISILLE

Rakkaamme

Pentti Sorsa s. 8.10.1961 Kuusijärvi k. 25.3.2018 Kaipaamaan jäivät Aune Heli perheineen Tapsa perheineen Anna-Leena, Eija sekä muut sukulaiset Ei syvempää surua ei kovempaa kaipuuta on vain hiljaisuus Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa. Kiitos osanotosta.

Saarihyppely 11.8. (Vallisaari, Suomenlinna, Lonna). Retken hinta 30 e (lauttaliput, lounas, opastus ja kahvit). Lähtö klo 9.40 Kauppatorilta JT-Linen laiturilta, opastus Vallisaaressa, lounas Suomenlinnassa ja kahvit Lonnassa. Paluu Kauppatorille klo 16.05. Ilmoittautumiset ja ruokavaliot pe 15.6. mennessä Seija Einolalle, p. 050 338 6212 tai seija. einola@evl.fi.

NÄKÖVAMMAISILLE Pakarituvalla yhdessä ke 13.6. klo 12.30–15.00, Pakaritupa, Kuriiritie 1. Tervetuloa tapaamaan ja tutustumaan vanhoihin ja uusiin ystäviin kahvikupin äärelle. Voit viettää aikasi kokonaan tuvalla tai lähteä välillä kimppakävelylle klo 12.30– 13.30 Pyhän Laurin kirkon maisemiin (2,5 km), jossa on mukana pieniä hiljentymishetkiä. Liikenneyhteydet tuvalle: Tikkurilan ja Myyrmäen juna-asemalta kulkee bussi nro 571, jonka pysäkki on kirkon kohdalla. Myyrmäen kerho ti 12.6. klo 13–15, Myyrmäen kirkko, takkahuone, Uomatie 1. Surupolusta tulee kertomaan sairaalapappi Leena Heinonen. Kahvitarjoilu.

Suomen toinen presidentti asui ja vaikutti Vantaalla Uraansa aloitteleva Lauri Kristian Relander tutki maataloutta, lähti politiikkaan, edisti kouluopetusta, palkkasi diakoniatyöntekijän ja rakennutti rukoushuoneen tontille, johon tulee Tikkurilan uusi kirkko. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVAT MARIANNA SIITONEN JA VANTAAN KAUPUNGINMUSEO

uomen presidenteistä tuntemattomin on Lauri Kristian Relander, josta moni muistaa historiantunneilta vain sen, että häntä kutsuttiin ReissuLauriksi. Syynä olivat kansan paheksumat runsaat ulkomaanmatkat. Niitä Relander teki kuuden vuoden presidenttiaikanaan vuosina 1925–1931 kaikkiaan viisi. Matkat suuntautuivat Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Viroon ja Latviaan ja niillä oli merkitystä nuoren maan ulkosuhteille. Relanderia kuitenkin moitittiin turismista, ja sen muistona Vantaan Jokiniemessä on Reissu-Lassin polku. Mutta miten Relander liittyy Vantaaseen? Se selviää Vantaan kaupungin tuoreesta julkaisusta Lauri Kristian Relander Vantaalla, jonka on tehnyt tutkija Riina Koivisto. Tutkimusta Relanderista ehdotti Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Lindtman, joka kysyi, miksi Suomi 100 -juhlavuonna ei Vantaalla olla huomioitu mitenkään kaupungin alueella asunutta presidenttiä. Kulttuuritoimenjohtaja Annukka Larkio tarttui asiaan ja palkkasi Vantaa-Seuran toiminnanjohtajan Riina Koiviston tutkimaan Relanderia Vantaalla. Relanderia (1883–1942) on tutkittu hyvin vähän. Ensimmäinen ja ainoa elämäkerta hänestä ilmestyi vasta vuonna 2013. Siinä Vantaata sivutaan vain lyhyesti, vaikka itse asiassa vuodet Vantaalla, tai silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, olivat merkittäviä hänen uralleen. AGRONOMIKSI VALMISTUTTUAAN Relander oli hetken töissä Itä-Karjalan kansanopistolla Impilahdessa. Sieltä hän muutti Korsoon, joka silloin kuului Tuusulan kuntaan. Vaimo Signe oli viimeisillään raskaana ja muutti ilmeisesti hetkellisesti Helsinkiin, jossa tytär Maja-Lisa syntyi heinäkuussa 1907. Nuori maataloustieteilijä palkattiin ylimääräiseksi assistentiksi Suomen Kylvösiemenyhdistykseen, jolla oli uusi koekenttä ja siementarkastuslaitos Korson rautatieaseman lähellä.

Joulukuussa Relander lähti stipendin turvin ulkomaille perehtymään koe- ja tarkastustehtäviin sekä kasvinjalostukseen. Marraskuussa 1908 hän aloitti työn Suomen maanviljelystaloudellisen koelaitoksen ensimmäisenä assistenttina Jokiniemessä. Siellä hän työskenteli elokuuhun 1917. PERHE, JOHON SYNTYI myös poika Ragnar, asui Jokiniemen Paviljonki I -rakennuksen toisessa kerroksessa. Se ja viereinen toinen kivitalo ovat yhä jäljellä. Rakennukset, jotka ovat suojelukohteita, on myyty yksityiselle. Relanderin entiseen kotitaloon tulee asuntoja. Relander teki tutkimustyötä Jokiniemessä, nykyisen Keskusrikospoliisin takana sijaitsevalla koelaitoksen alueella. Hän jalosti kauralajikkeita, teki siementen itävyystutkimuksia ja väitteli tohtoriksi.

”

SIGNE RELANDER SOITTI JOKA AAMU ÄIDILLEEN TAI SISARUKSILLEEN KOELAITOKSEN AINOALLA PUHELIMELLA. SILLOIN EIVÄT TYÖNTEKIJÄT PÄÄSSEET HOITAMAAN TYÖASIOITAAN.

Relander lähti mkaan myös politikkaan. Puolueekseen hän valitsi Maalaisliiton. Hänet valittiin eduskuntaan vuosina 1910, 1911 ja 1917. Hän haaveili yliopistourasta, mutta ei päässyt hakemaansa dosentin virkaan. Niinpä politiikka vei voiton. Koivisto kertoo Relanderin Signe-vaimon pitäneen ajan tavan mukaan huolta kodista ja myös edustamisesta. Hän myös käytti ahkerasti koelaitoksen ainoaa puhelinta.

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

Tuleva presidentti, silloin Suomen maanviljelystaloudellisen koelaitoksen ensimmäinen assistentti, asui taustalla näkyvässä rakennuksessa Jokiniemessä, tutkija Riina Koivisto kertoo.

Signe ja Lauri Kristian Helander (vasemmalla) poseeraavat Jokiniemen koelaitoksella. Kuva on otettu vuonna 1913.

– Signe Relander on kuvaillut aikaa Jokiniemessä onnelliseksi. Hän kuitenkin ikävöi Helsingissä asuvaa perhettään ja soitti joka aamu äidilleen tai sisaruksilleen koelaitoksen ainoalla puhelimella. Silloin eivät koelaitoksen työntekijät päässeet hoitamaan työasioitaan. RELANDERILLA RIITTI AIKAA ja mielenkiintoa myös yhdistystoimintaan. Siihen vaikuttivat hänen sosiaalinen mielenlaatunsa, koulutuksen arvostuksensa ja kristillinen vakaumuksensa, joka syveni Jokiniemen aikana. Helsingin maalaiskunnassa asuessaan Relander koki voimakkaan hengellisen heräämisen, kun hän osallistui norjalaisen saarnamiehen Albert Lunden he-

Betanian talo vuonna 1958. Talon edessä Tikkurilan Asematiellä marssii Vapaapalokuntien paraati. Relander oli mukana rakennuttamassa taloa, joka toimi rukoushuoneena.

rätyskokoukseen Helsingin Johanneksen kirkossa vuonna 1912. Uskonnollinen vakaumus ei tehnyt Relanderista tiukkapipoa, vaan sai hänet entistäkin vahvemmin suuntaamaan ajatuksensa ja toimintansa toisten auttamiseen. Relander lähti mukaan läheisessä Tikkurilassa toimineeseen De Ungas Kristiliga Förening i Dickursby -yhdistykseen. Hän oli aktiivisesti mukana rakennuttamassa Tikkurilan Asematielle yhdistyksen Betania-rukoushuonetta. Puisen rakennuksen paikalla on nykyisin Betanian liikerakennus, jonka tontille Tikkurilan tuleva uusi kirkko osittain sijoittuu. Yhdistys myös palkkasi vuonna 1915 ensimmäisen diakonissan Vantaalle auttamaan alueen köyhiä ja sairaita. Sisar

”

USKONNOLLINEN VAKAUMUS EI TEHNYT RELANDERISTA TIUKKAPIPOA, VAAN SAI HÄNET SUUNTAAMAAN TOIMINTANSA TOISTEN AUTTAMISEEN.

Anna Sundellin perintöä jatkavat Vantaan seurakuntien diakoniatyöntekijät. Kiireisten ruuhkavuosien keskellä Relanderilla riitti aikaa myös kouluasioille. Hän toimi Tikkurilan suomenkielisen koulun johtokunnan puheenjohtajana. Maalaiskunnassa valtaa pitäneet ruotsinkieliset eivät olleet kovin innokkaita kehittämään pitäjän suomenkielisten kouluoloja, mutta Relander toimi siinä asiassa aktiivisesti. Hän oli itse kaksikielinen, ja perhe laittoi tyttärensä ruotsinkieliseen ja poikansa suomenkieliseen kouluun. –Minulle välittyi tutkimustyöni aikana kuva muista ihmisistä välittävästä ja toiset huomioon ottavasta miehestä, joka halusi asettua heikomman puolelle, kiteyttää tutkija Riina Koivisto. ■

MENOT 7. – 21.6.

14 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

– Pyhän Laurin kirkko on soiva tila, jossa aistit herkistyvät, sanoo Susanna Lönnqvist.

Itse teossa

Kesäkonsertteihin Susanna Lönnqvist tavoittelee kepeää ja toivorikasta ohjelmistoa. – Haluan, että ihmiset lähtisivät kirkosta hyvillä mielin ja että heille jäisi toivon näkökulma, vaikka musiikissa olisi vaikeitakin teemoja. Toivo on itselleni johtotähti, kun kyseessä ovat seurakunnan konsertit. Tapahtumakoordinaattori vastaa myös konserttien budjetista ja markkinoinnista. Konserttipäivinä hän on paikan päällä isännöimässä. – Tykkään siitä kovasti. On kiva kuulla kommentteja yleisöltä. Työni todentuu siellä.

Päiväkonsertit tarjoavat musiikin maistiaispaloja Tuottaja haluaa, että yleisö saa kesäkonserteista hyvän mielen. TEKSTI KATRIINA HARVIAINEN KUVA TIMO HORMIO

yhän Laurin kirkkoon voi kesätorstaisin piipahtaa puolenpäivän aikaan kuuntelemaan kesäisiä säveliä. Laurin päiväkonsertit -sarjan taustalla on Susanna Lönnqvist, joka työskentelee Pyhän Laurin kirkon tapahtumakoordinaattorina. – Kirkkoon mahtuu niin päivän poppia kuin klassistakin musiikkia. Päiväkonserttien sarja esitteleekin musiikin eri tyylilajeja, kertoo Lönnqvist.

”

– Merkittävää on, että konsertit ovat ilmaisia ja kestävät vain vajaan tunnin. Ne ovat kuin maistiaispaloja. Voi tulla tunnustelemaan, miltä jonkin itselleen ehkä vieraan lajityypin musiikki tuntuu. LAURIN PÄIVÄKONSERTTEIHIN Susanna Lönnqvist mietti ensin kesän teeman. Tämän vuoden teemana ovat tarinat. Sen jälkeen hän kysyi mukaan ajankohtaisia muusikoita. Jotkut ottavat yhteyttä itse, sillä Laurin päiväkonsertit tunnetaan jo.

KIRKKOON MAHTUU NIIN PÄIVÄN POPPIA KUIN KLASSISTAKIN MUSIIKKIA. SUSANNA LÖNNQVIST

SUSANNA LÖNNQVISTIN mielestä konsertti on monitasoinen ja metafyysinen kokemus. Siinä on tärkeää myös yhteisen kokemuksen jakaminen. – Konsertissa yhdistyy ääni eli musiikki ja visuaalisuus: voi katsella kirkkoa tai esiintyjien asuja. Ääniaallotkin voi tuntea. Kirkko on pyhä tila, jolloin kokemus voi olla myös hengellinen. – Musiikin äärellä voi olla viisisataa tai kolmesataa kuulijaa sekä esiintyjät. Jokaisella on omat tunteensa, ja samalla jaamme yhteisiä tunteita. Sekä sävel että tekstit tuovat omat lisänsä kokemukseen, Lönnqvist kuvailee. Pyhän Laurin kirkko on ainutlaatuinen konserttikirkko. Se on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1450-luvulta. – Tuolloin kaikki, myös jumalanpalveluksissa luetut tekstit, esitettiin laulamalla. Siksi kirkko palvelee erinomaisesti musiikkia. Se on soiva tila, joka on suunniteltu ja rakennettu musiikkia varten, Lönnqvist kertoo. ■ Laurin päiväkonsertit torstaisin 7.6.–2.8. klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Päiväkonsertteja TO 14.6.

TO 21.6.

Kanteletaiteilija Maija Kauhanen klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Kesätorstaisin Pyhän Laurin kirkossa pidettävä Laurin päiväkonsertit -kesäsarja käynnistyy kanteletaiteilija-lauluntekijän konsertilla. Yhden naisen orkesteriksikin tituleeratun Kauhasen vahva laulu, sydämeen käyvät tarinat, rouhea Saarijärven kantele ja samanaikaisesti soitetut lyömäsoittimet luovat ainutlaatuisen sointimaiseman. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Meidän tie on tämä klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Laura Sippola Trio: Laura Sippola, laulu, Peter Engberg, kitara, ja Tuure Koski, basso. Laulaja, lauluntekijä ja pianisti Laura Sippola on luonut tyylin, joka nojaa laulaja-lauluntekijätraditioon, mutta on uniikki ja jäljittelemätön. Konsertti on osa Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Fanfare festivo klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Julia Tamminen, urut, ja Tomas Gricius, trumpetti. Ohjelmassa on G. F. Händelin, G. Telemannin, D. Buxtehuden, Otto Kettingin ja Henri Tomasin juhlavia teoksia. Konsertti on osa Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa. Kanteletaiteilija Maija Kauhanen aloittaa Laurin päiväkonsertit -kesäsarjan.

ANTTI KOKKOLA

TO 7.6.

7.6.2018 | Kirkko ja kaupunki

TILAA SUOMALAINEN HAUTAKIVI Edullisesti - Netistä

Paavalin salaisuus

www.joutsenkivi.fi

Kristittyjen vainoaja, jonka elämä muuttui Damaskon tiellä Esitykset 7.6., 8.6., 9.6., 12.6., 13.6., 14.6., 17.6., 18.6., 19.6., 20.6. klo 13, 22.6. klo 15

24 h

PÄIVYSTYS

Surun kohdatessa ojennamme auttavan kätemme. HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 KALLIO p. 010 76 66500 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570

Ohjaus: Matias Nyman • Käsikirjoitus ja laulut: Anna-Mari Kaskinen Musiikki: Tommi Kalenius ja Perttu Pölönen • Koreografi Sari Perttu Liput: ennakkoon Lippu.fi 10/15 €, tai ovelta tuntia ennen 13/18 € Vivamontie 2, 08200 LOHJA, puh. 0207 681 760, vivamo@sana.fi

050 347 1555

VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580

Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Hammashoitoa

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla

www.bremerinhautakivi.fi

Kaikki hautakivialan työt

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

Veloitukseton arviointi

BREMERIN KIVI H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

Hammasproteesit tulee uusia 5 – 8 vuoden välein ja pohjata/tiivistää 2 - 3 vuoden välein. Rikkoutunut proteesi tulee korjata mahdollisimman pian ja painokohdat tarkistaa välittömästi.

Varaa aika ilmaiseen tarkastukseen! EHT Ossi Vallemaa

p. 050-5533 050

Soita 010 2715 100

Keskustan Erikoishammasteknikot

Lakipalveluja Asianajotoimisto Maritta Heiskanen Testamentit, perunkirjat ja kaikki muut perheenne lakiasiat. Itiksen kauppakeskus Puh. 09 343 2636 www.marittaheiskanen.fi

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

• Vesikourujen uusimiset, kattoremontit, tikkaat, kulkutasot ja lumiesteet asennettuna • Kotitalousvähennysmahdollisuus työstämme.

www.katonmaalausvantaa.fi JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keitiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. KEVÄÄSEEN KESTOPUUTERASSIT + AIDAT. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl. Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Siivouspalveluja

Tiesitkö että...

vuodesta 1922

Kiviveistämö Levander Oy

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

hok-elannonlakipalvelu.fi

Lähetä surunvalittelusi.

HERÄNNÄISSEURAT 13.-17.6. Körttivaellus ”Siionin virsiä pyhillä poluilla” Parikkalan Oronmyllyltä Enonkoskelle. Tied. www.pyhatpolut.fi pe 15.6. klo 18 Kytäjän kko, Palkkisillant.11, Hyvinkää. ke 27.6. klo 18 kesäseurat Hynnisellä, Rovastila, Vuorikoskent.554, Enonkoski; savusana, muurinpohjalettuja ja muikkuja. Bussiretki Kalliosta 26.-28.6., ilm. p. 09 2340 3600. 6.-8.7. herättäjäjuhlat Tampereella. Lisätietoja: www.herattajajuhlat.fi; RETKI Helsingin Matteuksen-, Mikaelin- ja Malmin kirkolta koko vkl: KYSY paikkoja Helena Untamala, p. 045 3213195; sis. majoitus/vain kyyti.

Rakennusala

Palveluja tarjotaan

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

hok-elannonhautauspalvelu.fi

Tilaisuuksia vivamonraamattukyla.fi

Hautauspalveluja

Etelä-Haaga Kauppalantie 4 Hakaniemi Hämeentie 7

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Ikkunoiden pesut hyvällä laadulla, luotettavasti. Petriposti Oy, 0505003090, www.petriposti.com

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Pitkänsillanranta 15 • 00530 Helsinki, katutaso Korsontie 8 • 01450 Vantaa, katutaso

Juha Kurvinen, 040 541 5787

Kari Salko, 0400 604 133

Janna Laiho, 050 374 8174

etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot

16 A Kirkko ja kaupunki | 7.6.2018

Raamatusta löytyy monta kuvaa Jumalasta HELSINGIN SANOMAT järjesti kyselyn uskosta ja julkaisi mielenkiintoisia tuloksiakin. Kysymyksenasettelu ei kuitenkaan kaikilta osin ollut kohdallaan. Peruskysymyksen ykkösvaihtoehto kun kuului: ”Uskon Jumalaan kuten Raamatussa kuvaillaan.” Kysymyksen laatijoilta lienee unohtunut, ettei Raamatusta löydy yhtenäistä jumalakuvaa, vaan runsaasti eri kirjoittajien eri aikoina luomia tulkintoja. Näitä ovat ainakin seuraavat: Oman aikansa luonnontieteellisten käsitysten muovaama kuva maailman(kaikkeuden) Luojasta, jokseenkin hurja kuva kiivaasta heimojumalasta, joka pitää yhden heimon (kansan) puolta julmien, Lähi-idässä muissakin piireissä suosittujen sotilaallisten käytäntöjen avulla. Eläin- ja ihmisuhreja rakastava, julma jumala, joka yli kaiken nauttii palavan lihan tuoksusta, sekä Ilmestyskirjan sekavien kauhuromanttisten näkyjen kostava jumala. On tietysti myös Uuden Testamentin armahtava Jumala, Psalmien ja Laulujen Laulun ja Sananlaskujen kaunis Jumala jne. Mutta ani harva meistä kai näihin kaikkiin uskoo, ainakaan hiukan mietittyään. Kyselyn muut vaihtoehdot olivat ”En usko mihinkään yliluonnolliseen” ja ”Saattaa hyvinkin olla jotain...”. Kysymyksenasettelu sotkee asioita sikäli, että ajatteleva kristitty joutuu ”sekalaisten” pinoon ja kristityiksi leimaantuvat vain vastaajat, jotka eivät syystä tai toisesta ole hahmottaneet tai ainakaan sisäistäneet Raamatun jumalakäsitysten moninaista kirjoa. Erkki Pullinen Helsinki

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Mikko Karhunen Espoo

Miltä usko näyttää? LAKRUWAN WANNIARACHCHI / AFP / LEHTIKUVA

Päivi Turkki Helsinki

Haluaisin asioida virastoissa illallakin

USEIMMAT VIRASTOT ovat samaan aikaan auki. Mikäli yhdessä virastossa menee pitkän aikaa, niin samana päivänä ei ehdi useampiin virastoihin, joten sopinee kysyä: Miksi näin? Kauppojen aukioloaikaa lisättiin, että asiakkaiksi saataisiin mahdollisimman monenlaista työtä tekeviä. Mutta virastojen aukioloaikoja ei voida porrastaa siten, että asiakkaat voisivat saman päivän aikana suorittaa mahdollisimman monta tehtävää ja seuraavana päivänä keskittyä omiin tehtäviinsä kotona tai muualla! Lassi Tiittanen Helsinki

Olemme jumalaista alkuperää

Srilankalaisen nuorukaisen kulmakarvat ajellaan merkiksi valmistautumisesta buddhalaisen munkin vihkimykseen. Sri Lanka kuuluu maailman uskonnollisimpiin maihin: yhdeksän kymmenestä srilankalaisesta pitää uskontoa tärkeänä osana jokapäiväistä elämäänsä. 70 prosenttia srilankalaisista on buddhalaisia, 13 prosenttia hinduja, 10 prosenttia muslimeja ja 7 prosenttia kristittyjä.

Koulujen kesälomaa ei pidä siirtää KOULUJEMME KESÄLOMAN alkua on ehdotettu siirrettäväksi juhannuksen tienoille. Minä en lähtisi muuttamaan koulujen kesäloman alkua, vaikka asia ei minulle enää ole erityisen ajankohtainen. Perustelen kantaani sillä, että koulujen kevätlukukausi on pitkä jo nykyisellään. Olen myös sen verran perinteinen ihminen, että Suvivirsi kuuluu mielestäni laulaa touko- ja kesäkuun vaihteessa. Siitä sitten oppilaiden hartaasti odotetut kesälomat alkavat. Entä sitten ylioppilaaksi ja ammattiin valmistuvat? Minun on jotenkin vaikea kuvitella heidän juhliaan vasta keskikesän juhannuksen yhteyteen. Koulujen kesäloman siirtäminen vaikuttaisi myös koulujen yhteishakujen aikatauluihin. Yhteishaun tuloksien julkaisemista jouduttaisiin siirtämään myöhemmäksi. Nyt ainakin toisen asteen yhteishaun tulokset taitavat tulla kesäkuun puolenvälin tienoilla. Koulujen kesäloman myöhentämistä on perusteltu myös elokuun loppupuolen kauniilla säillä. Mutta kyllähän kaunista säätä on ollut monesti kesäkuun alussakin.

jestäjinä ja opettajina on sekä naispappeja että virkakysymyksestä perinteisesti ajattelevia. Aidosti kunnioittava yhteistyö ei ole huono vaan päinvastoin erinomainen asia.

Erityislapsia ei voi lakaista maton alle TUTKIJA VIENNA SETÄLÄ-PYNNÖNEN puhuu käsittämättömän tietämättömästi erityislapsista (K&k 9.5.) artikkelissa, jossa hän kommentoi lastenhoitoon liittyviä väitteitä yhteiskuntatieteiden, evoluutiobiologian ja genetiikan asiantuntijana. Tuskin hän tekee sitä tahallaan. Setälä-Pynnösen mukaan ”on muotia sanoa, että lapsella on tietynlainen tila”. Hän sanoo myös, että ”tulevien sukupolvien kannalta olisi parempi ajatella, että kaikki lapset ovat erityisiä ilman diagnoosejakin”. Nämä kommentit kertovat vain siitä, että Setälä-Pynnösellä ei ole minkäänlaista taitoa, tietoa, kokemusta tai ymmärrystä siitä, mitä erityislapsella oikein tarkoitetaan. Erityislapsi tarvitsee yleensä erityistä tukea päiväkodissa ja koulussa vamman, sairauden tai toimintavajeen vuoksi eikä siksi, että se olisi jokin mahdollisuus tulla nähdyksi ongelmineen. Lapsi voi olla siis vammainen, pitkäaikaissairas, kehitysvammainen tai kehityshäiriöinen. Erityislapsi ei ole sama asia kuin

erityinen lapsi. Kaikki lapset ovat erityisiä ja ihania ja tarvitsevat hoivaa ja rakkautta, mutta erityislapset tarvitsevat usein vielä sen lisäksi yhteiskunnan tukea ja terveyspalveluita kuten puheterapiaa, toimintaterapiaa, pienryhmiä, fysioterapiaa ja ehkä, mikä tärkeintä, muiden ihmisten ymmärrystä ja hyväksyntää. Erityislapsen vanhempi

Hienoa, että piispa saarnaa festareilla KIRKKO JA KAUPUNKI leimasi piispa Seppo Häkkisen toiminnan syrjiväksi jakamalla Ville Rannan pilakuvaa ”Syrjinnän puolesta syrjintää vastaan” (www.kirkkojakaupunki.fi 28.5.). Pilakuva antaa ymmärtää, että piispan ei pitäisi mennä saarnaamaan Maata Näkyvissä -festareille. Olen lehden kanssa eri mieltä: festarit ovat piispalle hieno mahdollisuus viedä hyvää sanomaa ja tavoittaa iso joukko nuoria. Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että kaikkien on pakko olla virkakysymyksestä samaa mieltä. Ekumeenisen yhteistyön lisäksi eräs hyvä esimerkki tästä on Eero Junkkaalan johtama Raamatunopetusakatemia, jossa jär-

ENERGIAN HÄVIÄMÄTTÖMYYDEN laki on fyysikoiden yleisesti hyväksymä, joten sitä voitaneen pitää tosiasiana. Kaikki, mitä nyt on, on ollut aina. Myös niin sanottu alkupamaus noin 14 miljardia vuotta sitten kertoo niistä tapahtumista, kun alkuenergia alkoi muuttua muunlaisiksi energiamuodoiksi ja erilaisiksi aineiksi. Mitään ei kadonnut eikä mitään tullut lisää, muutti vain muotoaan. Mutta mistä elämä tuli? Loogisesti ajatellen sekin on ollut aina, joten se kuului alkuenergiaan. Kaikki siis on lähtöisin tästä elävästä energiasta, jota voi kutsua myös Jumalaksi. Mekin, ihmiskunta, olemme organismiltamme tästä lähtöisin. Eero Oulasvirta Helsinki

Onko sosiaalitoimisto työn puutteessa? LASTENSUOJELUN RESURSSIPULASTA on puhuttu viime aikoina paljon. Monissa kunnissa lastensuojeluvirkailijat ovat ylityöllistettyjä eikä heillä ole tarpeeksi aikaa paneutua yhden lapsen tai perheen tilanteeseen. Kuitenkin joillain paikkakunnilla maassamme on mahdollista, että kolme tai neljä sosiaalityöntekijää askartelee saman selvityksen kimpussa yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka ei olisi aihetta. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan selvitys ei olisi saanut kestää edes kolmea kuukautta. Ei ole tullut näytettyä toteen, että kyseisiä lapsia olisi kohdeltu kaltoin tai että heidät olisi eristetty. Siitä huolimatta selvitys on jatkunut jo yli kaksi vuotta, eikä lainmukaisia käsittelyaikoja ole noudatettu. Perhe elää jatkuvan paineen alla sosiaalihuollon toimesta. Sosiaalihuollon tulisi minun käsittääkseni edesauttaa lasten ja perheiden hyvinvointia eikä pahoinvointia. Tilanteesta huolestunut