Kirkko ja kaupunki 2018 14 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

HY VÄN TÄHDEN.

16.8.2018 kirkkojakaupunki.fi

A6 Kalevauva.fi rakastaa Vantaata

B8 Saunatutkija Laura Seesmeri kuvaa kiuasta aikakoneeksi

B 1

EEVA-LIISA MANNER: JOS SURU SAVUAISI (TAMMI 1968).

Sairastin pitkään masennusta. Palstanviljelyllä oli merkittävä rooli paranemisessani.

Iankaikkisesti

Kauan olen istunut puutarhassa, nyt vasta se kukkii. Kun juon, on terälehtiä kupissa. Tunnen käsilläni syksyn valon.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

MÉLANIE THIBAULT ANNA-LEHDESSÄ 12.7.

Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? JESAJAN KIRJA 43:18–19.

Rukous

Pääkirjoitus

ISTOCK

Mietoa saksalaista valkoviiniä MINULLA ON kuulkaa kaveri, joka ei voisi kuvitellakaan asettuvan sa ehdolle seurakuntavaaleissa. Tarkkaan ottaen melkein kukaan kavereistani ei voisi. Muutamat saattaisivat sentään äänestää, varsinkin jos olisi joku tuttu ehdolla. Nämä minun kaverini eivät ole erityisen tavattomia, vaan he edustavat pikemminkin valtavirtaa. Viime seurakuntavaaleissa vantaalaisista kirkon jäsenistä lähes 92 prosenttia jätti äänestämättä, helsinkiläisistä 89 prosenttia ja espoolaisista melkein 88 prosenttia. KIRKON HALLINTO on muodollisesti demokraattinen. Käytännös sä se täyttää oligarkian eli harvainvallan tunnusmerkit. Mutta koska hallinto on muodoltaan demo kraattinen, sinne harvojen valitsemien päättä jien joukkoon on mahdollista päästä. Eikä se ole edes kovin vaikeaa. Näin alhaisella äänestysaktiivisuudella kenen tahansa ehdok ON SUORASTAAN kaan läpimeno on melko lailla varmaa, jos saa IHME, ETTÄ KIRKKOA edes lähellekään saman verran ääniä kuin on EI OLE VIELÄ yhteystietoja oman puhelimen muistissa.

” VALLATTU.

KUN ÄÄNESTYSPROSENTTI on miedon saksalai sen valkoviinin alkoholipitoisuuden luokkaa, on suorastaan ihme, että kirkkoa ei ole vielä vallattu. Joku hämäräperäinen porukka voisi koota joukkonsa, keskittää äänensä ja saada melko kätevästi edustajansa kirkon päättäviin elimiin. Tai ehkä juuri niin on tapahtunutkin.

VIELÄ ON kuukauden verran aikaa asettua ehdolle. Valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen äänioikeutettua saman seurakunnan jäsentä. Jos yhtään tuntuu siltä, että kirkossa on viime aikoina tehty tyhmiä päätöksiä, niin sekaan vain. Tekemään parempia. JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi Paketti on puoli lahjaa

MARI AARNIO

TÄNÄ SYKSYNÄ järjestetään taas seurakuntavaa lit, joissa valitaan paikallisten seurakuntaneu vostojen ja koko kaupungin alueella toimivien seurakuntien yhteisten kirkkovaltuustojen jäsenet seuraavaksi neljäksi vuodeksi. He päättävät omalla alueellaan kirkon talouteen ja hallintoon liittyvistä asioista ja toiminnan painotuksista. Seurakuntien luottamushenkilöt valitsevat myös enemmistön kirkolliskokouksen jäsenistä. Kirkollis kokous on kirkon ylin päättävä elin. Se käsittelee kirkon taloutta, toimintaa ja hallintoa valtakunnalli sella tasolla. Kirkolliskokous päättää myös kirkon oppia käsittelevistä asioista.

”Universumi ei välitä.” Vavahduttavien sanojen paino seuraa mukanani hellepäivästä toiseen. Ystäväni on yksi tuhansista, jotka työttömyyden pitkittyminen on ajanut äärirajoille. Kuulen sanoissa epätoivoa, mutta myös kysymysmerkin, rukouksen. Liityn siihen huokauksella: ”Käännä kasvosi hänen puoleensa.” Se on poliittinen rukous.

Hyvän lahjan löytäminen on välillä vaikeaa, paketoinnista puhumattakaan. Kaikki paketissa -blogia pitävät Jani Koskinen ja Aleksi Lindberg tekevät lahjapaketteja, jotka taatusti jäävät saajan mieleen. Kirkko ja kaupungin videosarjassa he antavat ohjeita konfirmaatio-, hää- ja ristiäislahjan paketointiin.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 16.8.2018

numero 14

Seuraava lehti ilmestyy 30.8. KANNEN KUVA: HANS EISKONEN

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

”Kristittynä elämisen pitäisi näkyä arjen valinnoissa” Eläkepiispa Irja Askola, 65, leikkii nyt lasten kanssa päiväkodissa. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA SIRPA PÄIVINEN

Mitä olet tehnyt eläkkeellä? – En paljon mitään. Olen märehtinyt, murehtinut ja iloinnut menneestä. Kustantajat ovat kysyneet, haluaisinko kirjoittaa, mutta ajatus siitä hengittää vielä sisälläni. Olen järjestellyt kotia, luopunut tavaroista, lukenut kaunokirjallisuutta ja käynyt uimassa. Pidän myös yhteyttä toisiin eläkeläisiin eli arkkipiispa Kari Mäkiseen ja piispa Ambrosiukseen. – Käyn yhdessä päiväkodissa leikittämässä lapsia ja lukemassa heille satuja. Se on ihaninta, mitä olen ikinä tehnyt. Saan lapsilta paljon iloa ja suoraa palautetta. Ei tarvitse pitää pöytäkirjaa, johtaa puhetta tai hallita tilannetta. Varhaiskasvattajat tekevät huikean hyvää työtä ja heidän palkkansa sekä kunnissa että seurakunnissa ovat törkeän pienet. Että terveisiä vaan päättäjille.

Millaista on olla taas kirkon rivijäsen? – Täältä seurakuntalaisen ikkunasta kirkko näyttää aivan liian sisäänpäin kääntyneeltä. Kirkko keskittyy liikaa omiin heikkouksiinsa, vaikka sen perustyö on yhä vahvaa. – Jeesus oli hyvin arkipäiväinen toiminnassaan. Kirkon pitäisi vahvistaa seurakuntalaistensa arki-identiteettiä. On äärimmäisen kiehtovaa elää kristittynä. Kristittynä eläminen on globaalia tietoisuutta, ihmisistä välittämistä – siinä tulee myös itselle hyvä mieli. Se on toisten armahtamista kilpailun ja vertailun kulttuurissa. – Kristittynä elämisen pitäisi näkyä arjen valinnoissa: jääkaapin sisällössä, pankkitilin käytössä, asenteissa tuntemattomia kohtaan.

Mitä tapahtui, kun jätit vastuun taaksesi? – Ensin olin helpottunut piispan viran valjaista luopumisesta. Varsinkin, kun viimeiset puoli vuotta

alkoivat olla jo maitohapoilla juoksemista. Vihaposti ja kirkon sisäiset ristiriidat söivät voimia. Sitten putosin alakuloon, identiteettihämmennykseen. Mietin, kuka nyt olen. – Nainen piispana avasi monia ovia yhteiskunnassa. Nautin työstäni ja sain siitä paljon kannustavaa palautetta. Työhön liittyi kuitenkin myös varjoja. Koin edelläkävijän roolini ensimmäisenä naispuolisena piispana aika ajoin raskaana. – Jäin pois julkisuudesta ja myös luottamustehtävistä. Halusin antaa tilaa seuraajalleni ja muille virassa oleville piispoille.

”

MEIDÄN PITÄISI OLLA VASTAKULTTUURI ITSEKKYYDEN AJALLE.

Mikä sinua maailmassa huolestuttaa? – Hyvää on monien nuorten eettinen tietoisuus ja ekologinen vastuullisuus. Huolta taas aiheuttavat pelottavat signaalit maailmanpolitiikassa ja myös Suomessa. Kirkolta toivon vahvempaa profeetallista ääntä, olemme olleet aivan liian hiljaa. Meidän pitäisi olla vastakulttuuri itsekkyyden ajalle, jonka ikävä kyllä huomaan vahvistuneen myös Suomessa. Sana ”solidaarisuus” on unohdettu museoon.

Millainen on iltarukouksesi? – Ristinmerkki. Nukahdan illalla unisena ja aamulla on sitten pidemmät rukoukset. ■ Haastattelun pidempi versio on luettavissa osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

4 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018 TERO SIVULA / LEHTIKUVA

Kesäterkkarit palvelivat monen ikäisiä lapsia ja nuoria.

Kesäterkkareilla riitti asiakkaita läpi kesän Vantaan kaupunki järjesti jo toista kertaa lapsille ja nuorille kesäterkkarin palvelut. Tilasto tämän kesän asiakasmääristä ei ole vielä valmis, mutta osastonhoitaja, terveydenhoitaja Leila Hammarbergin mukaan palvelulla oli kysyntää. – Kävijöitä oli joka päivälle ja sen lisäksi meihin on otettu yhteyttä esimerkiksi WhatsAppissa ja chatissa. Kesäterkkarit hoitivat sekä akuutteja asioita että sellaisia, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet hoitamatta kouluvuoden aikana. Hammarberg toivoo, että kesäterkkarit palvelisivat lapsia ja nuoria myös ensi kesänä. Vantaan toimintamalli on herättänyt kiinnostunusta myös muualla, esimerkiksi Espoossa.

Seurakuntavaaleihin odotetaan lisää ehdokaslistoja Vantaan suomenkielisissä seurakunnissa seurakuntavaaleihin ovat tähän mennessä ilmoittautuneet Sosialidemokraattinen seurakuntaväki, Avoin seurakunta ja Sanasta elämään -nimiset ryhmittymät. Neljän vuoden takaisista ehdokaslistoista puuttuvat esimerkiksi kokoomus ja Tulkaa kaikki. – Kyllähän näissä käytäntö on ollut, että ilmoittautumiset tulevat myöhään. Toivotaan, että listoja tulee lisää, sanoo Vantaan seurakuntien tiedottaja Katriina Harviainen. Seurakuntavaaleissa valitut edustajat päättävät oman seurakuntansa asioista, mutta osallistuvat myös esimerkiksi kirkolliskokouksen edustajien valintaan. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Ehdokaslistat on jätettävä 17.9. mennessä. Lisätietoa: www.vantaanseurakunnat.fi/vaalit.

Myyrmäen kirkko on peruskorjauksen tarpeessa Myyrmäen kirkossa on esiintynyt pitkään sisäilmaongelmia, jotka ovat aiheuttaneet oireita erityisesti seurakunnan työntekijöille. Kirkossa tehdään syksyn aikana perusteellinen rakenneselvitys, jonka tulosten pohjalta suunnitellaan korjaukset. Kirkolla toimivan iltapäiväkerhon tilat on korjattu kesän aikana. Suoritettujen mittausten mukaan ilmanlaatu iltapäiväkerhon käyttämissä tiloissa on nyt hyvä. Jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset ja muu toiminta rakennuksessa jatkuvat normaalisti. Työntekijöiden toimistokäyttöön on tuotu kaksi toimistokonttia kirkon pihalle. Korjaustyöt tulevat aiheuttamaan muutoksia kirkon käyttöön tulevina vuosina.

Nuoret innostuivat Amerikan reissusta Rekolan seurakunta lähetti neljä nuorta solmimaan yhteyksiä uuteen ystävyysseurakuntaan.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVAT REKOLAN SEURAKUNTANUORET

lohuoneessa istuu neljä nuorta ja tunnelma on innostunut. Vaikka Amerikan reissusta on jo aikaa, tuntuu siltä kuin Milla Halonen, Eetu Heikurinen, Inkeri Jussila ja Ronja Alander olisivat palanneet sieltä vasta eilen. Nuoret kuvaavat matkaansa elämää muuttaneeksi. He saivat uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja roppakaupalla uusia ajatuksia. Kahdella kolmesta suomalaisista seurakunnista on ystävyysseurakunta jossain päin maailmaa, useimmiten Virossa, Inkerinmaalla ja Unkarissa. Myös Rekolan seurakunnalla on entuudestaan ystävyysseurakunta Viron Vormissa. Helmikuussa 2017 Rekolan seurakunta solmi ystävyysseurakuntasopimuksen Yhdysvaltain Länsi-Virginiassa sijaitsevan Parkerspurgin First Lutheran Churchin kanssa. Seurakunnan pastori Ian B. Reid ja piispa Matthew Lynn Riegel vierailivat Vantaalla ”matkan varrella” mennessään Madagaskariin. He pulahtivat avantoon Kuusijärvellä ja allekirjoittivat sopimuksen. Ystävyyssuhde Yhdysvaltain suurimpaan luterilaiseen kirkkoon ELCA:aan (Evangelical Lut-

heran Church of America) kuuluvan yksipappisen seurakunnan kanssa syntyi sattumalta, kirkkoherra Laura Maria Latikan pari vuotta sitten tekemän yksityismatkan aikana.

”

KUN ON HAUSKAA PORUKASSA, ON VALMIS MYÖS AUTTAMAAN MUITA.

LÄNSI-VIRGINIASSA luterilaisilla on piskuinen vähemmistö. Amerikkalainen ystävyyseurakunta toivoi, että erityisesti nuorten välille syntyisi uusia yhteyksiä ja että paikalliset nuoret kokisivat kuuluvansa isompaan luterilaiseen yhteisöön. Siksi Suomesta ei lähetetty Yhdysvaltoihin delegaatiota, joka koostuu papeista ja luottamushenkilöistä. Matkaan lähti neljä nuorta ja kanttori Noora Hultin. Nuoret olivat osallistuneet Rekolassa isoskoulutukseen ja aktiivisesti ”odareihin” eli Open Doors –nuorteniltoihin. Tämän lisäksi he olivat toimineet vapaaehtoisina seurakunnan lastenhoidossa.

Osan matkasta he maksoivat itse, suurin osa saatiin tukena seurakunnalta, Kirkon ulkoasian osastolta ja Koivukylän Lions Clubilta. Pittsburghiin saavuttuaan neljä nuorta vietti ensimmäiset pari päivää isäntäperheissä. Sen jälkeen oli vuorossa uusi kokemus. CAMP LUTHER -leirille kokoontui noin 300 nuorta Länsi-Virginiasta ja lähiosavaltioista. Leiripaikka oli keskellä metsää ja olosuhteet olivat karut. Leirikeskus oli vanha armeijan parakki, jossa nukuttiin isoissa huoneissa, ruokaa oli vähän, suihkuja niukasti ja niistä tihkunut vesi yleensä kylmää. – Ensin oltiin, että mitä tästä tulee, mutta leiri olikin ihan parasta. Kaikki halusivat tietää, missä "ne suomalaiset" ovat. Ihmiset halusivat jutella ja olivat tosi avoimia, avoimempia kuin ikinä täällä Suomessa. Oltiin yhtä suurta perhettä, nuoret kertovat. Leirin yhteishenki oli niin hieno, että edes lounaaksi nautittu uppopaistettu nakki ei sitä lannistanut. Ohjelmassa oli monenlaista kivaa, mutta myös syvällistä opetusta, hengellistä antia ja ihmissuhdekysymyksiä. Leirin jälkeen nuoret tekivät pastori Reidin ja parin seurakuntalaisen kanssa road tripin.

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Pääkaupunkiseudun

Shandra, Eetu Heikurinen, Ronja Alander, Krista, Milla Halonen ja Inkeri Jussila New River -joen partaalla Länsi-Virginiassa. Shandra ja Krista ovat nuorten amerikkalaisista isäntäperheistä.

Road tripille lähtijät asettuivat yhteiskuvaan Parkesburgin First Lutheran Church -kirkon rappusille.

OMAISHOITAJAT haluaa juuri sinut VAPAAEHTOISEKSI Vapaaehtoisena pääset omaishoitoperheiden iloksi. Saat mielenkiintoisen harrastuksen, auttamisen ja tekemisen iloa, uusia ystäviä sekä tietenkin tukea ja koulutusta. Seuraava kolmepäiväinen vapaaehtoistoiminnan koulutuksemme järjestetään Sokos Hotelli Vantaassa, Tikkurilassa 8.9. klo 10-15 sekä 13.9. ja 20.9. klo 17-19. Tule kuulemaan vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista, oppimaan ja löytämään uusi harrastus! Kysy lisätietoja! Ilmoittautumiset 4.9. klo 16 mennessä: minna.kataja-rahko@polli.fi tai 040 526 1772. www.polli.fi

Seurakuntavaali-ilmoituksesi Kirkko ja kaupunkiin! Alennus 30% normaalihinnoista. Katso ilmoitusmoduulit mediakortistamme kirkkojakaupunki. fi/mediatiedot tai ota yhteys ilmoitusmarkkinointiin: Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi

Kerro, haluatko ilmoituksesi Helsingin, Espoon/Kauniaisten vai Vantaan sivuille. Muistathan mainita vaalialennuksesta ilmoitusvarausta tehdessäsi!

NYT ON AIKA VAIKUTTAA Seurakuntavaalit 2018

Vaikuta seurakuntasi tulevaisuuteen

Asetu ehdolle! Reissuun sisältyi kuuden tunnin koskenlasku kanjonissa, joka oli nuorten mukaan siisteintä ikinä. Matka ei kuitenkaan ollut pelkkä turistimatka. – Ensimmäisenä päivänä osallistuimme seurakunnan ruokaapuun. Jaoimme ruokaa vähävaraisille ja kodittomille. Joukossa oli paljon lapsia. Autettavat olivat ihmisiä, joilla ei ollut oikeasti mitään ja he saivat seurakunnalta ravitsevaa ruokaa. Apua jakamassa oli nuoria, joihin olimme tutustuneet leirillä, rekolalaiset kertovat. YHDEN MATKAYÖN nuoret nukkuivat kirkossa, tytöt lattialla ja pojat penkillä. Mukaan tuli myös amerikkalaisia nuoria. Seurakunnan nuorten toimintaan kuuluu säännöllisesti auttamistyötä, mutta myös hauskanpitoa ja yhdessä oloa, kuten leffa-iltoja. Road tripin talkoisiin kuului myös pyhäkoulun aidan korjaaminen ja vanhan pariskunnan auttaminen. Noin 80-vuotiaiden vanhusten talo oli jäänyt mudan saartamaksi parin vuoden takaisissa tulvissa. Nuoret käyttivät useita tunteja kaivaakseen talon seinustan viereen käytävän. Vaatteet likaantuivat ja Ronja Alanderin kengät menivät roskiin. Suihku tuntui luksukselta. – Homma ei ensin tuntunut

mielekkäimmältä, mutta siitä jäi hyvä mieli, sanoo Inkeri Jussila. Kotiin nuoret toivat roppakaupalla lisää itseluottamusta ja tuoreita ideoita seurakuntaan ja erityisesti nuorten toimintaan. – Moni nuori ajattelee Suomessa, että seurakunta on vain sunnuntain jumalanpalvelus. Se on paljon enemmän. Sen sijaan, että nuortenilta on kerran viikossa, voisi olla lisää nuorten omia juttuja, vaikka leffailtoja, sanovat nuoret. – Camp Lutherin tyyppinen leiri vetäisi varmasti nuoria. Hengellisyyttä voisi olla enemmänkin myös isoskoulutuksessa, nuorille sopivalla tavalla. Ihan varmasti nuoret lähtisivät mukaan myös auttamistyöhön, jos se kuuluisi isoskoulutukseen tai siihen tarjottaisiin mahdollisuus nuorten toiminnassa. Kun on hauskaa porukassa, on valmis myös auttamaan muita. Nuoret toivovat myös, että seuraavaksi Suomeen tulisi nuoria Yhdysvalloista. – Nuorissa on tulevaisuus, myös seurakunnan tulevaisuus, he muistuttavat. ■ Ystävyyttä yli Atlantin. Kanttori Noora Hultin ja nuoret kertovat matkastaan Länsi-Virginiaan ke 22.8. klo 17 Rekolan Pyhän Andreaan kirkon nuorisotilassa, Kustaantie 22 .

Ehdokasasettelu päättyy 17.9.2018

Sinun kirkkosi Mitä muutosta kirkko tarvitsee? Mihin veroeuroja kirkossa pitää käyttää? Nyt on aika vaikuttaa.

Uudet luottamushenkilöt valitaan seurakuntavaaleissa 18.11.2018. He päättävät mm. siitä, keitä valitaan seurakunnan työntekijöiksi ja mihin rahoja käytetään. Tuo osaamisesi mukaan. Asetu rohkeasti ehdolle, huomisen kirkkoa tehdään nyt. Ehdokkaiksi tarvitaan kaikenikäisiä, erilaisia asioita osaavia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä.

vantaanseurakunnat.fi/vaalit

6 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Kalevauva laulaa kansan suulla Suosittu Kalevauva.fi-yhtye jatkaa kansanperinteen keräämistä Elias Lönnrotin hengessä. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

oderneja kansanlauluja soittava Kalevauva.fi on liki kaksi vuotta hurmannut suomalaisia hulvattomilla sanoituksillaan. Laulut kertovat muun muassa kuorsaavasta kissasta, lapsen vanukkaita syövästä aviomiehestä, häveliäästä synnyttäjästä ja miehen epätoivoisesta ihastuksesta. Erikoista sanoituksissa on se, että ne on koottu vauva.fi-keskustelupalstalta. Idea syntyi, kun Kimmo Numminen ja Aapo Niininen etsivät sopivaa kesäprojektia viimevuotisille Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille. Numminen meni vauva.fi:n keskustelusivuille ja keksi, että jotkut sen jutut toimisivat sanoituksina. – Vauva.fi on legendaarisessa maineessa oleva keskustelufoorumi, jossa otetaan usein kiivaastikin kantaa erilaisiin asioihin. Huomasimme, että keskustelujen hyödyntämisestä löytyy mahdollisuuksia vaikka mihin, Niininen sanoo. Palstalle voi kirjoittaa anonyyminä, ja se on muusikoiden mielestä sekä siunaus että kirous. Heitä se palvelee siinä mielessä, että moni kirjoittaa mielipiteensä suoraan ja kaunistelematta. – Osa mielipiteistä on selvästi kirjoitettu provosoimistarkoituksessa. Joku esimerkiksi kysyi, vitsillä tai tosissaan, annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa. On sivustolla silti asiallisiakin kirjoituksia, ja sieltä saa vertaistukea perhe- ja parisuhdeongelmissa, Numminen kertoo. KAKSIKKO HAVAITSI kansan suusta kerätyissä sanoituksissa heti yhteyden kansanperinteeseen ja Kalevalaan. Niinpä duon nimeksi tuli yhdistelmä Kalevalasta ja vauva.fi:stä. – Olemme perehtyneet nyt syvemmin Kalevalaan ja löytäneet siitä ja vauva.fi:stä paljon yhteneväisyyksiä. Niissä pyörivät aivan samat aihepiirit; eniten kirjoitetaan rakkaus- ja ihmissuhdesotkuista. Kalevala sisältää myös alapääjuttuja, ja ne ovat monesti härskimpiä kuin keskustelupalstan kirjoitukset. Tietynlaista kilpalaulantaa harrastetaan myös molemmissa. Jatkamme siis kansanrunouden keräämistä Elias Lönnrotin jalanjäljissä, Kimmo Numminen selvittää. Muusikot tekevät sanoituksensa kollaasitekniikalla eli keräävät tekstit sellaisenaan keskustelupalstalta. Mitään muutoksia he eivät kirjoituksiin tee, joten niiden sanamuodot pysyvät alkuperäisinä. Samana syksynä, kun Kalevauva.fi perustettiin, trubaduurit ottivat yhteyttä Vauva-lehden toimitukseen. He sopivat, että osa sanoitusten teostotuotois-

Myyrmäen Paalutori on tuttu paikka Vuoden vantaalaiseksi valitun Kalevauva.fi-yhtyeen jäsenille Aapo Niiniselle (vas.) ja Kimmo Nummiselle.

ta menee hyväntekeväisyyteen. Lehti valitsi kohteeksi Ensi- ja turvakotien liiton. Puhelimet alkoivat soida Kalevauva.fi:n julkaistua videokoosteen Kaustisen festivaalilta. Vajaassa parissa vuodessa bändi on tehnyt 150 keikkaa. Keikkoja on ollut folk- ja jazzfestivaaleilla, bileristeilyillä ja erilaisissa tapahtumissa. Elokuussa bändi esiintyy muun muassa Vantaan seurakuntien Laurin pidoissa ja Vantaan Viihdeorkesterin torikonsertissa. – Homman suola on se, että voimme keikkailla monen tyyppisissä paikoissa. Olemme esiintyneet myös koko perheen tapahtumissa, vaikka kaikki sanoitukset eivät ehkä sovi pienimpien korville. Tämä on kuitenkin hyvän mielen musiikkia, ja monet tulevat keikoille yhteislaulumielessä, Aapo Niininen kertoo. KALEVAUVA.FI:N MUUSIKOT ovat kotoisin Vantaalta. Molemmat ovat myös käyneet Vaskivuoren musiikkipainotteisen lukion. He eivät kuitenkaan käyneet lukiota samaan aikaan vaan tutustuivat myöhemmin samoissa soittoporukoissa. Ennen Kalevauvaa he kiersivät kouluissa Jauza-yhtyeen Suomirokkikoulun merkeissä.

”

VUODEN VANTAALAINEN ON HIENOIN TITTELI MITÄ VOI SAADA, JA LAITAMMEKIN KEIKOILLA YLEISÖN HEILUTTAMAAN LOHENPYRSTÖJÄ, JOILLA VIITATAAN VANTAAN VAAKUNAAN. KALEVAUVA.FI-YHTYEEN KIMMO NUMMINEN

Juuriaan kunnioittaakseen Kalevauva.fi teki ilkikurisen Vantaa-kappaleen. Bändi valittiinkin alkuvuodesta Vantaan Sanomien lukijaäänestyksessä Vuoden vantaalaiseksi. – Vaikka laulussa on ironinen sävy, on se meidän rakkauden osoituksemme kotikaupunkia kohtaan. Vuoden vantaalainen on hienoin titteli mitä voi saada, ja laitammekin keikoilla yleisön heilutta-

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Mustasukkaisuus auttaa näkemään suhteen rajat Väestöliitto ja HUS laativat mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA ISTOCK

äestöliitto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS ovat yhdessä laatineet mustasukkaisuuden omahoito-ohjelman. Ohjelma löytyy netistä ja se koostuu muun muassa erilaisista tehtävistä, joita voi tehdä yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti Lotta Heiskanen Väestöliitosta kertoo, että yhteistyö HUS:n kanssa oli luontevaa, sillä HUS ylläpitää mielenterveystalo. fi-sivustoa, jossa on muutakin itsehoitomateriaalia. Mustasukkaisuus sopii itsehoito-ohjeiden aiheeksi hyvin, sillä se on tuttu tunne todennäköisesti kaikille. Se on myös monien erojen taustalla. – Nämä omahoito-ohjeet sopivat lieviin ongelmiin, eivät sellaisiin tilanteisiin, joihin liittyy jo esimerkiksi väkivaltaa. Silloin voi soittaa hätänumeroon tai vaikka turvakotiin, Lotta Heiskanen muistuttaa.

maan lohenpyrstöjä, joilla viitataan Vantaan vaakunaan, Kimmo Numminen sanoo. Tämä ei ollut ensimmäinen tunnustus, minkä bändi on saanut, sillä sen esikoisalbumi Kalevauva.fi valittiin viime vuonna Vuoden kansanmusiikkilevyksi. – Kutsumme tätä nettikansan musiikiksi. Olemme kuvanneet biiseistä videoita, joita voi katsella YouTubessa. Kalevauva.fi tekee uuden aluevaltauksen elokuun lopussa, jolloin siltä ilmestyy Atenan kustantamana runokirja Kalevauvala – kansanrunoutta keskustelupalstoilta. Kirjan tekstit ovat vauva.fipalstalta lukuun ottamatta yhtä hevostalli.net-palstan runoa. Marraskuun alussa duolla on Martinuksessa kaksivuotisjuhlakonsertti, jossa sitä säestää Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble. Muusikot ovat sitä mieltä, että yhtä hyvin voi juhlistaa isosti lyhyttäkin bänditaivalta. ■ Kalevauva.fi ja Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble la 18.8. klo 19 Tikkurilan torilla. Kalevauva.fi Laurin pidoissa la 25.8. klo 19 Pyhän Laurin kirkolla, Kirkkotie 45.

MUSTASUKKAISUUDEN ON ajateltu johtuvan esimerkiksi omasta epävarmuudesta ja heikosta itsetunnosta. Lotta Heiskasen mukaan taustalla voi olla monenlaisia syitä. – Ihmisellä voi olla turvattomuuden kokemuksia, jotka tulevat lapsuudesta tai siitä, että on tullut petetyksi aiemmassa parisuhteessa. Silloin on vaikea luottaa. Jos on kokenut turvattomuutta, silloin on ylipäätään vaikeampi luottaa toiseen ihmiseen. Vaikka mustasukkaisuus on yleisinhimillinen tunne, siihen liittyy paljon häpeää. Lotta Heiskasen mukaan mustasukkaisuuden tunteita ei kuitenkaan pitäisi hävetä, sillä mustasukkaisuus on moni-ilmeistä ja voi toimia myös parisuhteen hyväksi.

– Se voi auttaa hahmottamaan ja puhumaan siitä, missä menevät parisuhteen rajat. Jollekin voi olla ihan ok, että kumppani tanssii hitaita toisen kanssa, jollekin se voi olla loukkaavaa. – Mustasukkaisuus voi myös pitää parisuhdetta tuoreena ja pitää yllä intohimoa. Vaikka mustasukkaisuus ei olisi varsinainen ongelma parisuhteessa, on hyvä puhua kumppanin kanssa siitä, missä kummankin rajat menevät ja mikä voi aiheuttaa mustasukkaisuutta. VÄESTÖLIITON JA HUS:N itsehoitoohjelma koostuu erilaisista harjoituksista, jotka muistuttavat kognitiivisen psykoterapian tehtäviä. Lotta Heiskasen mukaan ne auttavat esimerkiksi tunnistamaan automaattisia ajatuksia eli ajatuksia, jotka tulevat mieleen, mutta eivät ole välttämättä totta. Näin oppii myös erittelemään, milloin mustasukkaisuuden tunteet ovat aiheellisia ja milloin aiheettomia. Ohjeet auttavat myös tunnistamaan, mikä ruokkii ja mikä vähentää mustasukkaisuutta. Voimakasta mustasukkaisuutta tuntevan kannattaa hakea apua ammattilaisilta. Sen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että se ei liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan ja saa toimimaan suhteelle haitallisesti. – Voimakas mustasukkaisuus ilmenee kontrollointina, kuulusteluna ja tuomitsemisena. Terapia ei kokonaan poista tunnetta, mutta auttaa elämään asian kanssa ja suhtautumaan siihen, Lotta Heiskanen sanoo. – Se ei ole tarkoitus omahoidossakaan. Tarkoituksena on saada mustasukkaisuus tunnesäätelyn piiriin siten, että se ei olisi hallitsematonta eikä rikkoisi elämää. ■

Mustasukkaisuutta voi käsitellä myös itse silloin kun se ei ole erityisen voimakasta. Silloin voi miettiä esimerkiksi sitä, mikä ruokkii ja mikä vähentää mustasukkaisuutta.

8 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Tie kutsuu 25 kilometrin kävely Espoon tuomiokirkolta Vantaan Pyhän Laurin kirkolle koettelee jalkoja ja kesyttää poukkoilevan mielen. TEKSTI JA KUVAT KAISA HALONEN

irkonmäellä tuoksuu jasmiini ja multa. Hautausmaalla kitketään. Espoon tuomiokirkossa ei ole ketään. Alttarin yläpuolella riippuu krusifiksi. Kristuksen kärsimystä korostaa se, että keskiaikaisesta veistoksesta ovat vuosien saatossa kadonneet jalat polvista alaspäin ja toinen käsivarsi. Seinämaalauksissa seikkailevat lystikkään näköiset paholaiset ja enkelit. Pyhimyksistä on helppo bongata keskiaikaisten legendojen suosikki Pyhä Yrjö nitistämässä lohikäärmettä, mutta kirkon nimikkopyhimys evankelista Matteus jää minulta huomaamatta. Jääköön, tie kutsuu. Aion kävellä Espoon tuomiokirkolta noin 25 kilometrin matka Vantaalle Pyhän Laurin kirkolle. Nämä kaksi keskiaikaista kivikirkkoa ovat pääkaupunkiseudun vanhimmat rakennukset. Niihin on kuljettu pyhää kohtaamaan jo 1400-luvun lopussa ja 1500-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ennen reformaatiota. TÄSTÄ MATKASTA olen aiemmin kävellyt vain viimeiset pari kilometriä. Silti olen kauimmillaankin alle kolmenkymmenen kilometrin päässä kotoani. Uusissa maisemissa kulkemisesta tulee oikea matkalla olon tuntu.

Reitille osuva Leppävaaran kirkko saa houkuteltua tauolle. Täälläkin on alttarilla Kristus kädet levitettyinä, mutta toisin kuin Espoon tuomiokirkossa, hän ei riipu ristillä vaan on noussut haudasta. ”Rauha teille”, toivottaa Annukka Laineen taideteokseen kuuluva teksti kuin puhekupla. SUURIN OSA matkastani kulkee ison tien vieressä kulkevaa kevyen liikenteen väylää. Seuraan Espoontietä, Turuntietä, Kehä I:tä ja Tuusulanväylää mukailevaa Vanhaa Tuusulantietä. Autoja suhahtelee taukoamatta ohi. Pyöräilijöitäkin on paljon, silloin tällöin joku juoksee vastaan. Juuri kukaan ei kävele. Mieleni ei viihdy näillä teillä. Se kyllästyy olemaan läsnä siinä, missä ruumis sitkeästi tarpoo, ja karkailee odottamaan tulevaa. Välillä mieli kyllästyy karkailemiseenkin ja hidastuu jonkinlaiseen stand by -tilaan. Jalat kulkevat itsekseen. KÄVELEMINEN EI OLE vaikeaa, ei erityisen raskastakaan. Normaalikuntoiselle aikuiselle suurin ongelma päivän kävelyretkellä ei ole jalat vaan pää. Siksi kävely tekeekin niin hyvää. Askele askeleelta se kesyttää kuormitetun ja poukkoilevan mielen. Nyt ensimmäinen tunti menee työasioita ratkoessa ja järjestellessä. Sen jälkeen

mieli siirtyy jonkinlaiseen iltarukousmoodiin. Se muistaa omat ja läheisten vaivat ja murheet ja velloo niissä. Tuntuu, että askelkin hidastuu. Yhtäkkiä havahdun siihen, että huolikuorma on jäänyt kyydistä jonnekin. Suunnilleen puolimatkassa, kun Kehä I:n meluaidan viertä kulkiessani ylitän Espoon ja Helsingin rajan, huomaan, että kyllä tämä tuntuu jaloissakin. Varpaankynsissä, kantapäissä ja akillesjänteissä. Ja vielä toinen samanmoinen matka olisi käveltävä. Mieliala vajoaa yhtä alas kuin verensokeri. Normaali lounasaika on ohitettu tunteja sitten. Kannelmäkeen on muutama kilometri, sieltä on pakko etsiä ruokapaikka.

”

YHTÄKKIÄ HAVAHDUN SIIHEN, ETTÄ HUOLIKUORMA ON JÄÄNYT KYYDISTÄ JONNEKIN.

KANNELMÄEN KIRKKO näyttää siltä kuin puistoon olisi laskeutunut avaruusalus. Sinne ei ole asiaa, ovet on lukittu puolta tuntia aiemmin. Kirkon lähellä on ostari ja siellä pizzaa ja kebabeja tarjoileva pikaruokaravintola. Nälkäiselle se kelpaa. Reitin leppoisin viisikilometrinen alkaa Kannelmäestä. Hiekkatietä, omakotitaloja, peltoa, Keskuspuiston suikale, taas omakotitaloja. Hiljainen, vihreä ja varjoisa Keskuspuisto tuntuu taivaalta.

LOPPUSUORA TUUSULANVÄYLÄN varressa tuntuu loppumattomalta. Tai ehkä se ei ole loppusuora vaan vasta esipiha, niin kuin koko tämä matkakin? Sellainen, josta kertoo teksti Pyhän Laurin kirkon oven yläpuolella: ”En dag i Dina gårdar är bättre än eljest tusende”, parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Katkelma on psalmista 84, joka on yksi Vanhan testamentin pyhiinvaelluspsalmeista. Päivän paremmuudesta en ole ihan varma, siltä se ehkä tuntuu vasta jälkikäteen, mutta ainakin pitkä tämä päivä esipihalla on ollut. Oikeasti se ei ole edes pitkä: 25 kilometriä on ihan tavallinen pyhiinvaeltajan päivämatka. Jos olisin pidemmällä vaelluksella, jatkaisin seuraavana aamuna matkaa samoilla kivistävillä jaloilla, samassa hikisessä paidassa. Ja sitä samaa ehkä viikkojen ajan. Nyt olen hetken aikaa perillä. Vantaalla on Jeesus vastassa. Pyhän Laurin kirkon alttarin lasimaalauksessa hän pitää lohduttaen sylissään uuvahtanutta pyhiinvaeltajaa. ■ Katso videokooste kävelystä osoitteessa kirkkojakaupunki.fi. Espoon tuomiokirkko, Kirkkopuisto 5, avoinna 31.8. asti joka päivä klo 10–18.

VIDEO VERKOSSA

Leppävaaran kirkko, Veräjäkallion katu 2, avoinna 31.8. asti ma–ke ja pe klo 12–16 ja to klo 12–18. Kannelmäen kirkko, Vanhaistentie 6, avoinna tilaisuuksien aikana ja sopimuksen mukaan. Pyhän Laurin kirkko, Kirkkotie 45, avoinna 31.8. asti ma–pe klo 12–20 ja la–su klo 9–15.

Zen-mestarit ja kristilliset mystikot antavat etsijälle samanlaisen ohjeen: löydät itsesi, kun päästät irti valheellisesta minuudesta. Traditioissa on kuitenkin myös perustavanlaatuisia eroja. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVAT ESKO JÄMSÄ KUVITUS HANS EISKONEN

ieni tyttö katsoo valoläikkää, joka liikkuu hitaasti lastenhuoneen lattialla. Pölyhiukkaset näyttävät tanssivan äänettömästi auringonvalossa. Tämä saattaa olla Mitra Virtaperkon elämän varhaisin muisto. – Ja ihana muisto onkin. Siinä on jotakin äärimmäisen rauhallista, lempeää, hyvää, kokonaista ja tilatonta. Samaan aikaan olen täysin keskittynyt. Nämä sanat ovat kuitenkin vasta myöhemmin annettuja. Kaksivuotiaan lapsen mielessä kaikki oli itsestään selvää, hän sanoo.

Myös Enonkoskella sijaitsevan kodin läheltä löytyvä metsä tarjosi eheyden ja kokonaisuuden kokemuksia. Viisivuotiaana Virtaperko osasi jo tietoisesti hakea metsästä lohtua, kun hänellä oli paha mieli. Vähitellen sisäisen kokemuksen ympärille tuli sanoja. Niitä Virtaperko löysi kristinuskosta. Teiniikäisenä hän tutustui kirjastossa Franciscus Assisilaiseen ja muihin kristillisiin mystikkoihin. Erityisesti 1300-luvulla eläneen tuntemattoman englantilaisen kristityn teos Tietämättömyyden pilvi kosketti Virtaperkoa syvästi. Tänään muisto hymyilyttää häntä. – Luin Tietämättömyyden pilveä posket hehkuen. Se oli minulle vähän liikaa, niin vahvaa, että melkein en pystynyt lukemaan sitä.

RIPPIKOULUN JÄLKEEN Virtaperko toimi isosena Porvoossa, jonne perhe oli muuttanut. Seuraavien kymmenen vuoden ajan hän oli hengellinen etsijä, joka kiersi tutustumassa erilaisiin traditioihin ja kokeili kaikkea mahdollista: kristillisiä retriittejä, vanhoja uskontoja, uususkontoja, kundaliinijoogaa. Mikään ei kuitenkaan tuntunut sellaiselta, johon voisi rehellisesti sitoutua. Lopulta jokin loksahti kohdalleen, kun Virtaperko löysi itsensä Helsinki Zen Centeristä viitisentoista vuotta sitten. Zenbuddhalaisuus tarjosi jotakin, mitä hän oli kaivannut: konkreettisen tien sekä apua ja ohjausta ihmisiltä, joilla on kokemusta samasta polusta. Kolme vuotta sitten Virtaperkosta tuli zenbuddhalainen pappi.

Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Mitra Virtaperkoa viehättää totuuden nälkä, joka välittyy sekä zen-perinteestä että kristillisten mystikkojen teksteistä.

– Klassisen musiikin ammattiopiskelijana minulla oli kokemusta sitä, miten välttämätöntä on saada opetusta ja ohjausta. Ajattelin intuitiivisesti, että jotakin sellaista täytyy olla olemassa myös hengellisyydessä. Tämä ei voinut olla pelkästään tunnetta, fiilistä. Virtaperkon mukaan zen on buddhalaisuuden muodoista vähiten uskonnollinen sanan yleisessä merkityksessä. Tradition lähtökohdat ovat hyvin toisenlaiset kuin kristinuskossa. Zeniin ei liity esimerkiksi ajatusta ainoasta pelastavasta tiestä, joka sulkee toiset uskonnot pois. – Jos ihminen on kristitty, ateisti, hindu, muslimi tai ties mitä, asia ei liity zenin harjoittamiseen. Jos ihminen harjoittaa zeniä, ihminen harjoittaa zeniä.

”

Jos ihminen on kristitty, ateisti, hindu, muslimi tai ties mitä, asia ei liity zenin harjoittamiseen. MITRA VIRTAPERKO

NUORUUDEN HIPPIVAIHETTAAN elänyt Pekka Yrjänä Hiltunen koki 1960-luvulla voimakkaan tunnetilan, joka osui yksiin Hiltusen tuolloin lukeman taolaisen filosofian kanssa. Hiltunen koki maailman tapahtumisena, joka koostui kahdesta vastakkaisesta liikkeestä, yinistä ja yangista. Perimmäinen todellisuus avautui kahtia jakautuneen maailman takaa. Tänään Hiltunen arvelee, että voimakas yhteys kosmokseen saattoi olla kannabispsykoosin oire. Il-

man kannabiksen vaikutusta kokemus jatkui noin kuukauden. Sen jälkeen Hiltunen joutui sisäiseen pimeyteen. Taolainen valaistuminen ei tuonutkaan elämään sellaista merkityksellisyyttä, jonka mukaan hän olisi osannut elää. – Siinä henkisessä hädässä kiinnostuin kristinuskosta. Sen mukaan kosmoksen takaa löytyisi kokoaja, joka haluaa suhteen minuun. Vähitellen löysin omakseni Paavalin ajatuksen, jonka mukaan ”se, joka on Kristuksessa, on uusi luomus”. Oli siis olemassa uusi minuus, joka on ehompi kuin tämä. Ajattelin, että se on ratkaisu, ja sillä tiellä olen edelleenkin, Hiltunen sanoo. KRISTINUSKO EI ole tarjonnut Hiltuselle voimakkaita ”tempaavia kokemuksia”. Sen sijaan usko on avautunut hiljaisena kutsuna, kasvavana sisäisenä vakaumuksena ja tienä, jota seuraamalla löytyy elämää. Hiltunen työskenteli 1980- ja 1990-luvuilla kymmenen vuotta Thaimaassa Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä. Tanskalaisen professori Johannes Aagaardin opastamana hän tutustui uskontodialogiin, jossa kristityt ja buddhalaiset munkit kävivät tasavertaista keskustelua hengellisyydestä. Uskontodialogin osallistujat keskustelivat hyvässä hengessä, vaikka olivat radikaalisti eri mieltä asioista. Kysymyksiä sai esittää, mutta kiistelemisestä ja käännyttämisestä pidättäydyttiin. – Tapasin amerikkalaisen oman ikäpolveni hipin, joka oli päätynyt buddhalaiseksi munkiksi. Hänen kanssaan keskusteleminen oli hedelmällistä, koska tulimme kutakuinkin samasta kulttuuritraditiosta. Hän sanoi, että olen niin hyvä jätkä, että synnyn varmaan seuraavassa elämässä buddhalaiseksi. TOISEN TRADITION kohtaaminen oli niin merkittävä kokemus, että uskontodialogista tuli tärkeä osa

Hiltusen elämäntyötä. Hän on muun muassa toiminut kirkkohallituksessa uskontodialogin asiantuntijana ja vetänyt kristillisiä meditaatioita uuden henkisyyden messuilla. Vuodesta 2013 lähtien Hiltunen on ollut mukana järjestämässä eri uskonnollisten perinteiden yhteisiä meditaatioita Kampin kappelissa. Yhteisen hiljentymisen jälkeen osallistujat kokoontuvat johonkin läheiseen kuppilaan keskustelemaan. Niissä merkeissä Hiltunen tutustui Mitra Virtaperkoon, joka oli mukana suunnittelemassa meditaatioita syksystä 2015 kevääseen 2016. Uskontorajat ylittävä keskusteluyhteys tulee Hiltusen mukaan mahdolliseksi, kun ihmiset kertovat omasta kokemuksestaan eivätkä opistaan. Hiltunen toteaa realistisesti, että avoin hengellinen ja katsomuksellinen vuoropuhelu on ihanne, jonka saavuttaminen ei aina onnistu. – Dialogi on rehellisyystesti. Se näyttää, kuinka pitkälle osaan perustella itselleni, mitä uskon ja ajattelen. Pääsen myös tunnistamaan, missä argumenttini loppuvat ja mitä teen sen jälkeen. Kuunteleminen on vaikea taito. ZENBUDDHALAISTA MEDITAATIOTA ja kristillistä mietiskelyä käsittelevän kirjallisuuden harrastaja huomaa pian, että itäisellä ja läntisellä uskontotraditiolla on paljon yhteistä. Kumpikin antaa ohjeita tukevan, levollisen istuma-asennon löytämiseen. Suora selkä ja keskittynyt, tietoinen hengittäminen auttavat kiinnittymään tähän hetkeen. Vähitellen meditoija alkaa aavistaa, että pintatodellisuuden takana on jotakin syvempää. Kummastakin traditiosta löytyy kuvauksia valaistumisesta eli vapauttavasta oivalluksesta. Siinä ihmisen näennäinen minuus joutuu väistymään. Mitra Virtaperkon mukaan zeniä ja kristinuskoa yhdistää kokemuksellinen maaperä. Virtaperko korostaa, että hän ei viittaa uskonnollisiin hurmoselämyksiin, joita on tarjolla sekä karismaattisessa kris-

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Pekka Y. Hiltunen löysi kristillisen uskon omaksi tiekseen nuoruudessa koetun taolaisen valaistumisen jälkeen.

tillisyydessä että uususkonnoissa. Kyse on syvemmästä prosessista. – Yhteistä maaperää löytyy nimenomaan vanhoista traditioista, joihin liittyy hengellinen selväjärkisyys ja ankkuroituminen pitkäjänteiseen hengelliseen harjoitukseen. Kristillinen mystikko puhuisi ehkä kilvoittelusta.

”

Kaikki hengellinen kokemus on inhimillisesti samaa, mutta se, mihin kokemus viittaa, ei ole samaa. PEKKA Y. HILTUNEN

VIRTAPERKOA VIEHÄTTÄÄ sekä zen-perinteestä että keskiajan kristillisten mystikkojen teksteistä välittyvä totuuden nälkä: palava halu tietää ja tuntea, päästä lähelle perimmäistä todellisuutta. Tietämättömyyden pilven kirjoittanut kristitty antaa lukijalleen meditaation ohjeita, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin zen-kokelaiden saamat ohjeet. – Yhdessä retriitissä zen-opettajani luki Tietämättömyyden pilven ohjeet lähes sanasta sanaan. Ainoastaan jossakin kohdassa hän vaihtoi Jumalasanan johonkin muuhun, Virtaperko sanoo. Kristilliset mystikot ja zen-mestarit kuvaavat kokemuksiaan erilaisilla sanoilla. Kristinuskossa perimmäistä todellisuutta kutsutaan Jumalaksi, mutta zenbuddhalai-

Mystinen kokemus rakentaa siltaa uskontojen välille Mystinen hiljaisuus on ”paikka”, jossa eri uskontojen seuraajat voivat kohdata toisensa. Näin ajatteli irlantilainen jesuiitta ja hengellinen kirjailija William Johnston (1925–2010), joka tuli tunnetuksi buddhalais-kristillisen uskontojen vuoropuhelun kävijänä. Kysymys kristinuskon ja muiden uskontojen suhteesta tuli Johnstonille ajankohtaiseksi, kun jesuiitat lähettivät hänet Tokiossa toimivaan Sofian yliopistoon opettamaan englannin kieltä. Johnston liittyi buddhalaisten ja kristittyjen ryhmään, joka kävi dialogia ja järjesti yhteismeditaatioita. – Johnston ajatteli, että eri uskontojen harjoittajat voivat tukea toisiaan suuntautuessaan kohti perimmäisyyttä, Lohjan seurakunnan johtava kappalainen Raimo Kuismanen sanoo. Kuismanen selvitti Johnstonin käsityksiä mystisen kokemuksen luonteesta huhtikuussa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan Kutsu todelliseen itseyteen – William Johnstonin mystiikan teologia. Kuismasen mukaan Johnston pyrki syventämään kristillistä vakaumustaan ja hengellisyyttään toisten uskontojen, erityisesti zenbuddhalaisuuden avulla. Zenbuddhalaisuus syntyi, kun intialainen mahajana-buddhalaisuus levisi Kiinaan 500-luvulla ja sai vaikutteita taolaisuudesta. 1100-luvulta lähtien zen juurtui vahvasti osaksi japanilaista kulttuuria. Johnston näki zenin tärkeänä osana uutta uskonnollista liikehdintää, joka voisi auttaa läntistä kristillisyyttä uudistumaan. Johnston meni japanilaisen zen-mestarin oppilaaksi, mutta piti harjoituksensa pohjalla kristillisen sisällön. Kuismasen mukaan Johnstonin suhteessa zenbuddhalaisuuteen näkyi heiluriliike.

– Jossakin vaiheessa Johnston ajatteli, että kristinusko ja zen voidaan yhdistää. Myöhemmin hän kuitenkin peruutti ja tajusi, että zenbuddhalaisuus ja kristinusko ovat eri teitä. Johnstonin ja zen-mestarin tiet erosivat, mutta hän jatkoi meditoimista zenin tekniikan avulla. Johnston suuntautui meditaatiossaan kohti Kristusta. – Zen-meditaatioon liittyvä oman mielen tarkkailu auttoi häntä laskeutumaan oman olemuksensa syvyyteen, Kuismanen kuvailee. William Johnston löysi zenin ”tyhjyydelle” vastaavuuksia kristillisestä teologiasta ja mystiikasta. Kristittyjen Jumala ei ole kohde muiden joukossa, vaan pohjimmiltaan sanoin kuvaamaton salaisuus. Tärkeän yhtymäkohdan tarjosi myös kristillinen ajatus Jumalan tyhjentymisestä: kristitty samastuu meditaatiossaan ihmiseksi tulleeseen Kristukseen, joka ”tyhjensi itsensä”. – Sanojen taakse pääseminen tarkoitti Johnstonille kristillistä mystiikkaa. Hän ajatteli, että ”verhon takana” jokaista meditoijaa ympäröivä sanaton todellisuus on Kristus, Kuismanen sanoo. Johnstonin elämäntyön teki mahdolliseksi 1960-luvun alkuvuosina järjestetty Vatikaanin toinen kirkolliskokous, joka avasi uusia mahdollisuuksia uskontojen lähentymiselle ja yhteistyölle. Johnston näki kristittyjen haasteena kokea Kristus myös toisissa kulttuureissa. Kuismasen mukaan Johnston tuli lopulta siihen tulokseen, että eri uskontojen harjoittajat eivät koe meditoidessaan samaa, vaan vievät oman taustansa ja uskonsa sisällön mukaan harjoitukseensa. – Johnstonille kristillisen mystiikan keskuksessa oli Jumalan rakkaus Kristuksessa.

Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Hiltunen havainnollistaa ajatusta kuvalla kahdesta huoneesta. – Menemme sanojen huoneesta sanattoman kokemisen huoneeseen ja palaamme sieltä sanojen huoneeseen. Sanat syntyvät aina tietyssä kulttuurisessa tilanteessa. Kun joku näkee kaiken samana, joudun kysymään, miltä pohjalta niin tapahtuu. Millä kielellä, pelisysteemillä hän pääsi näkemykseen, että kaikki on samaa? Sekä kristinusko että buddhalaisuus ratkaisevat kärsimyksen ongelmaa, kumpikin omalla tavallaan. Myös buddhalaisuus nojaa Hiltusen mukaan oppijärjestelmään, vaikka hänen buddhalaiset ystävänsä eivät näe asiaa samalla tavalla. Buddhalainen oppi sisältää eettisiä sääntöjä ja totuuksia, muun muassa ”kolme jalokiveä”, joihin buddhalaiset palaavat yhä uudestaan. – Tässä on – minun mielestäni – buddhalaisten kavereideni sokea piste. He käyttävät oppijärjestelmää, jolla he kuvaavat itselleen avautuvaa luodun maailman sisäistä todellisuutta. Heidän mielestään kyse ei kuitenkaan ole dogmeista, vaan siitä, miten asiat ovat.

Sekä kristinuskosta että zenbuddhalaisuudesta löytyy kuvauksia vapauttavasta oivalluksesta, jossa ihmisen näennäinen minuus joutuu väistymään.

set puhuvat tyhjyydestä. Virtaperko korostaa, että kyse ei ole nihilistisestä tyhjyydestä, jossa ”mikään ei ole mitään” ja kaikki on pohjimmiltaan merkityksetöntä. Zen-teksteissä ”tyhjyys” viittaa buddhalaiseen näkemykseen, jonka mukaan todellisuudessa ei ole muuttumattomia rakenteita, vaan kaikki on yhteydessä kaikkeen. Heti kun asiat ovat yhteydessä toisiinsa, ne kommunikoivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa. – Buddha oivalsi, että kaikki ilmiöt tässä maailmassa ovat sellaisia alusta loppuun. Mikään kaikkeuden yhteydessä ei ole pysyvää, vaan kaikki on jatkuvassa muutoksen virrassa. Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että kaikki on kaikkea kuin että mikään ei ole mitään, Virtaperko sanoo.

laamaan juurilleen ja löytämään Jumalan kaikesta. Hiltunen siteeraa Raamatusta efesolaisille osoitetun Paavalin kirjeen jaetta, jonka mukaan Kristus on täyttänyt kaikkeuden läsnäolollaan. – Tämä on vaikea, mutta äärimmäisen kiinnostava asia. Luonnon kiertokulun ulkopuolinen on tullut osaksi luomakuntaa ja on löydettävissä kaikesta. Kristus on siis tässä – Hiltunen ojentaa kätensä ja koputtaa helsinkiläisen kahvilan ikkunaa somistavaa kukkaruukkua – ja silloin dualismi on loppunut.

BUDDHALAISUUS HYLKÄÄ dualistisen ajattelun, joka jakaa todellisuuden toisistaan erillisiin osiin. Aine ja henki ovat buddhalaisuuden mukaan saman asian kaksi eri puolta ja riippuvaisia toisistaan. Virtaperkon mukaan sekä kristillisen että buddhalaisen perinteen mystikot puhuvat aineen ja hengen välisestä yhteydestä, mutta suuri osa kristillisyydestä ei käytännössä tunnista sitä. Hengen ja aineen vastakkainasettelu on Virtaperkon mukaan vallitseva näkemys länsimaissa ihmisen uskonnollisuudesta riippumatta. Uskonnollisessa ihmisessä dualismi voi synnyttää ajatuksen täydellisestä, hyvästä ja puhtaasta Jumalasta ja syntisestä ihmisestä, joka elää erillään Jumalasta ja taivaasta. – Uskonnoton länsimainen ihminen puolestaan saattaa ajatella, että nyt kun uskonto on hylätty kulttuurin perustana, jäljelle jää vain materialismi. On hyvin vahvasti länsimaisen kulttuurimme dualismin tuotetta, että ajattelemme näin. Pekka Y. Hiltusen mukaan itäisten uskonnollisten perinteiden kohtaaminen haastaa kristittyjä pa-

Vasta silloin, kun ihminen antautuu zenin harjoittamiseen vailla reunaehtoja ja etukäteisvaatimuksia, mysteeri ehkä avautuu.

”

MITRA VIRTAPERKO

USKONNOLLINEN KOKEMUS rakentuu Hiltusen mukaan pohjimmiltaan samalla tavalla eri uskonnoissa. Hän varoittaa kuitenkin sudenkuopasta johon joudutaan, kun sanotaan, että kaikki hengellinen kokemus on pohjimmiltaan samaa. – Kaikki spiritualiteetti on inhimillisesti samaa, mutta se, mihin kokemus viittaa, ei ole samaa, Hiltunen sanoo.

ZENBUDDHALAISUUDEN TAUSTALLA on buddhalainen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisellä ei ole pysyvää minuutta. Hiltusen mukaan ihminen paljastuu buddhalaisissa teksteissä syyn ja seurauksen lakeja seuraavaksi ärsyke- ja reaktiokokonaisuudeksi. – Paljoltihan me olemmekin sitä. Buddhalaisuus on kiehtova ja tarkka järjestelmä, jonka kuvaus ihmisen minuudesta ja sen rakentumisesta on järkeenkäypä, Hiltunen sanoo. Zen näyttäytyy Pekka Y. Hiltuselle ”minän projektina, jonka tarkoituksena on hävittää minä”. Ihminen ryhtyy itse zenin harjoittamiseen ja hallitsee sitä, kunnes hän saavuttaa tai kokee valaistumisen. – Ihmiselle itselleen annetaan kaikki avaimet. Mielestäni zen jossakin mielessä hivelee egoa, vaikka tarkoituksena on lopettaa ego ja sen hively, hän sanoo. Virtaperkon käsitys buddhalaisuudesta ja sen ihmiskuvasta on toisenlainen. Siinä ihminen ei ole reaktioautomaatti, vaan päinvastoin olento, jolla on mahdollisuus valintoihin. Myöskään ajatus zenin minäkeskeisyydestä ei vastaa Virtaperkon kokemusta. – Kokemukseni mukaan zen on kovin pinnallista niin kauan kuin ihminen yrittää saada tai saavuttaa jotain. Vasta silloin, kun ihminen antautuu vailla reunaehtoja ja etukäteisvaatimuksia, mysteeri ehkä avautuu. VALAISTUMINEN ON Mitra Virtaperkon mukaan kokemus, jossa ihminen näkee ensimmäisen kerran maailman sellaisena kuin se on. Virtaperko lisää, että todellisuus ei ole ilmaistavissa sanoilla. Sanat ovat parhaimmillaankin vain todellisuuden kuvausta, eivät todellisuus itsessään. Virtaperko korostaa, että valaistumisessa ei ole kyse sulautumisesta, jossa yksilön rajat häviävät, vaan vieraantumisen voittamisesta ja intiimin yhteyden kokemisesta. Virtaperko valaisee asiaa amerikkalaisista elokuvista tutulla esimerkillä. – Kun joku menee vankilaan tapaamaan vankia, he eivät pysty koskettamaan toisiaan, vaan joutuvat keskustelemaan heitä erottavan lasin läpi. Valaistuminen on tällaisen suojapleksin ottamista pois maailman ja itsen väliltä. Sehän on ihanaa. Eräs moderni zen-opettaja on sanonut, että zen on tapa olla täysin elossa siihen asti, kunnes kuolee. Valheellisen minuuden vankeudesta vapautuminen on keskeinen teema myös kristinuskossa, mutta itsen löytäminen tapahtuu aina suhteessa persoonalliseen Jumalaan. Pekka Y. Hiltunen siteeraa Paavalin sanoja ”enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa”. – Tosiminä on kristitylle jotakin, joka tulee lahjana samalla tavalla kuin pieni lapsi syntyy omaksi itsekseen suhteessa vanhempiinsa. Jos olen Kristuksen seurassa, tulen yhä enemmän persoonaksi, vaikka jumaluus virtaakin kauttani. Se on henkilökohtainen matka minäksi, jota en vielä ole. Samalla se on lupaus minusta. ■

MAINOS

”Löysin helpotuksen polvivaivoihini”6nivelten merkkiä ikääntymisestä Ilona iloitsee siitä, kun pystyy taas elämään aktiivista elämää harrastustensa parissa.

Nivelrusto kuluu iän myötä kaikilla. Movizin Complex sisältää kolmen nivelterveyttä edistävän kasvin uutteita: inkivääriä, ruusunmarjaa ja boswelliaa, jotka edistävät tehokkaasti nivelten terveyttä ja liikkuvuutta. Ainesosat imeytyvät elimistössä ja vaikuttavat juuri niissä nivelissä, jotka kaipaavat tukea.

1. POLVET

Ilona Dalkvist on iästään (75 vuotta) huolimatta aktiivinen eläkeläinen, jonka harrastuksiin kuuluvat muun muassa kuorolaulu, lenkkeily ja matkailu. Viime vuonna reistailevat polvinivelet alkoivat kuitenkin rajoittaa hänen liikkumistaan. Polvivaivoihin löytyi onneksi helpotusta: inkivääriuutetta sisältävä Movizin Complex -ravintolisä.

yväntuulinen ja puhelias Ilona kulkee olohuoneen ja keittiön väliä tarjoillen meille kahvia ja kotonaleivottua pullaa. Ei arvaisi polvien reistailleen, niin rivakasti käyvät nyt hänen askeleensa. Edellinen vuosi ei todellakaan ollut Ilonan parhaita. Hänellä alkoi olla vaikeuksia liikkua eikä mikään apu tuntunut tehoavan. Oikuttelevat nivelet haittasivat liikkumistani – Lähdin perhematkalle Meksikoon tyttäreni ja vävyni kanssa. Matkasta ei kuitenkaan tullut sitä elämystä, jota olin odottanut. Polvieni reistailun takia minulle järjestettiin kuljetus paikasta toiseen, mutta haastavimmat kohteet jäivät minulta kokonaan väliin. Huonon liik-

kuvuuteni vuoksi meiltä jäi paljon käyntikohteita näkemättä. – Polvieni kunto heikkeni vain entisestään. Pystyin tuskin kävelemään ja lopulta liikkeelle päästyäni kävelin pahasti ontuen, Ilona kertoo. Movizin Complex tehosi nopeasti Kotona Ilona kertoi ystävättärilleen matkalla reistailleista polvistaan. – Eräs ystävättäristäni tunnisti ongelman ja antoi minulle nivelten hyvinvointiin tarkoitettuja Movizin Complex -tabletteja. Ystävättäreni antama pakkaus riitti kaksi kuukautta ja kun pakkaus alkoi huveta, kiirehdin tilaamaan uuden paketin Wellvitalta. – Kolmen kuukauden jälkeen oloni on NIIN hyvä pitkästä aikaa. Olen ottanut Movizin

Complex -tabletteja säännöllisesti koko ajan enkä missään nimessä lopeta niiden käyttöä, toteaa Ilona päättäväisesti. Takaisin aktiiviseen elämään Ilona on saanut uutta uskoa elämään. Hän haluaa taas matkustella ja elää aktiivista elämää harrastustensa parissa. – Teimme uuden perheloman Meksikoon ja tällä kertaa liikkumisestani ei ollut vaivaa. Ilonalla on paljon menoja ja rakkaita harrastuksia. Hän laulaa kuorossa ja tapaa ystävättäriään käsityökerhossa, jossa he aika ajoin järjestävät myös näyttelyitä. – Elämäni on mitä parhaimmalla mallilla, varsinkin nyt, kun pystyn vaivatta liikkumaan kaikkialla, Ilona toteaa säteilevä hymy kasvoillaan.

MOVIZIN COMPLEXIN TEHOKKAAT KASVIAINEET

Onko portaiden nouseminen aiempaa vaikeampaa? Etkö enää pysty kävelemään yhtä pitkiä matkoja kuin ennen? Movizinin sisältämä ruusunmarja tukee kollageenin luonnollista muodostumista nivelruston normaalia toimintaa varten.

2. SELKÄ Tuntuuko selkä jäykältä, jos istut pitkään paikallasi? Selkärangan nikamat muodostavat pitkän nivelketjun, jonka liikkuvuudesta olemme riippuvaisia. Inkivääri lievittää nivelten kankeutta ja tukee nivelten luonnollista liikkuvuutta.

3. NISKA

4. OLKAPÄÄT

Istuessamme paljon aiheutamme ylimääräistä rasitusta niskan kudoksiin ja niveliin. Ikääntyessä kolotus ja niskavaivat saattavat lisääntyä, mutta inkivääri lievittää nivelten kankeutta ja jäykkyyttä.

Olkapäässä sijaitsee ihmiskehon liikkuvin nivel, joka mahdollistaa käsivarren liikuttamisen lähes kaikkiin suuntiin, mutta samalla nivel joutuu kovalle kuormitukselle. Inkivääri edistää nivelten liikkuvuutta.

5. LONKAT

6. SORMET

Lonkkanivelet kannattelevat koko kehon painoa ja kuluvat muiden nivelten ohella ikääntymisen myötä. Boswellia edistää nivelten luonnollista liikkuvuutta ja joustavuutta.

Sormien jäykkyys, etenkin aamuisin, on luonnollinen ikääntymisen merkki. Inkivääri auttaa aamujäykkyyteen ja edistää nivelten säilymistä joustavina.

Kokeile puoleen hintaan! Tilaa Movizin Complex jakelupalveluna. Saat ensimmäisen pakkauksen puoleen hintaan. Nyt vain 14,95 € 180 tablettia + toimituskulut 4,95 €

SOITA: 0800 152 525 INKIVÄÄRI

Inkivääristä on olemassa vanha kiinalainen sananlasku: jos syö inkivääriä joka päivä, saa apteekkari kuolla nälkään. Inkivääri edistää nivelten liikkuvuutta ja lievittää jäykkyyttä.

RUUSUNMARJA

Ruusunmarja pitää nivelet hyvinvoivina ja edistää niiden liikkuvuutta. Marjat sisältävät myös C-vitamiinia, joka edistää kollageenin luonnollista muodostumista nivelruston normaalia toimintaa varten.

BOSWELLIA

Boswellia-puusta saatavaa uutetta on käytetty jo kauan. Esimerkiksi Intiassa sitä hyödynnetään nivelten luonnollisen liikkuvuuden ja joustavuuden ylläpitoon.

Ma–To 8–16, Pe 8–14.30

www.wellvita.fi Ei sitoutumisaikaa. Maksu aina laskulla. Hirsalantie 11 02420 Jorvas

Ravintolisän on tarkoitus täydentää normaalia ruokavaliota. Sairauteen liittyy useita riskitekijöitä, eikä yhden tekijän muuttamisesta välttämättä ole hyötyä.

Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Ontto maailma Biletys ja menestys veivät huippukuvaaja Ville Juurikkalaa vuosia. Sitten hän jätti Los Angelesin ja lähti pyhiinvaellukselle. TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVA ESKO JÄMSÄ

uli ontto olo. Tuntui, että missään ei ole mitään aitoa. Jatkuva biletys ei ollut se, mikä Los Angelesissa ahdisti eniten. Biletys tietenkin vaikuttaa aivoihin, se saa ahdistukset tuntumaan vielä ahdistavammilta. Mutta ahdistuksen syy oli toinen. – Se oli kaupungin ilmapiiri, Ville Juurikkala kertoo. – Los Angeles on kasvanut viihdeteollisuuden päälle. Sinne muuttavista ihmisistä suurin osa tulee viihdeteollisuuden perässä. Se tuntuu niissä ihmisissä. Elettiin vuotta 2010, ja Juurikkalan ura oli edennyt uskomattomalla tavalla. Hän on itseoppinut valokuvaaja ja erikoistunut rock-bändien kuvaamiseen. Vuoden 2005 tienoilla Juurikkala kuvasi ensimmäistä kertaa suomalaista goottimetalliyhtyettä The 69 Eyesiä, jonka jäseniin hän oli tutustunut kuvatessaan nuorisolehti Suosikkiin. Seuraavaksi Juurikkala sai asiakkaakseen metalliyhtye HIMin. Sitten The 69 Eyesin soittajat pyysivät Juurikkalaa kuvaamaan Japanin-kiertueelleen, jonka puolivälissä hän hyppäsi kuvaamaan Hanoi Rocksin kiertuetta. Vuonna 2007 Juurikkala kuvasi levyjen promokuvat HIMille, Hanoi Rocksille, Nightwishille, Apocalypticalle ja Amorphikselle. Kohta hän löysi itsensä Helsingin jäähallin backstagelta juttelemasta yhdysvaltalaisen punkpopbändi Good Charlotten laulajan Joel Maddenin kanssa. – Se oli silleen, että mitä sä teet huomenna. Lähde kiertueelle meidän kanssa. Me maksetaan kaikki. Mä lähdin. Se oli aika huikeeta. Maailman musiikkiteollisuudella on kolme pääkaupunkia: Los Angeles, New York ja Lontoo. Niistä suurin on Los Angeles. Juurikkala muutti sinne isojen apajien perään. – 27-vuotiaana ihminen ajattelee, että uralla täytyy edetä. Silloin se tuntui tärkeältä. Vuonna 2010 Juurikkalan teinivuosien unelma toteutui, kun Guns N’ Roses -yhtyeen kitaristi Slash otti yhteyttä. ”Hey, you wanna shoot the show, man?” Juurikkala halusi, totta kai. Mutta jotain hänen ajattelussaan oli ehtinyt muuttua. Kun Slash julkaisi livelevyn, jonka kannessa oli Juurikkalan ottama kuva, Juurikkala oli jo kaukana Los Angelesista. VILLE JUURIKKALALLA on vuoden nuorempi veli, Oskari Juurikkala. Kun pojat olivat teinejä, he soittivat heviä samoissa bändeissä. Oskari soitti rumpuja ja Ville kitaraa. Oskari oli vetäytyvämpi kuin Ville, joka viihtyi kaveriporukoissa. Veljekset ovat olleet koko ikänsä läheisiä, mutta heidän elämänpolkunsa ovat olleet erilaiset. Oskari väitteli ensin kauppatieteistä, sitten oikeustieteistä ja tekee nyt teologian väitöskirjaa. Parikymppistä Villeä sen sijaan kiinnosti lähinnä bilettäminen – ja valokuvaus. Poikien äiti, elo-

kuvaohjaaja Kaija Juurikkala, kehui Villen ottamia lomavideoita ja kannusti häntä harjoittelemaan kuvaamista. Ville tajusi itsekin olevansa lahjakas. Sama tyyli, joka vei hänet kuvaamaan maailman suurimpia rock-bändejä, oli iduillaan jo hänen varhaisissa kuvissaan. Juurikkalan vapaa-aika kului pitkälti alkoholin kanssa. Silti hän ajatteli jo silloin, ettei hänen elämänsä tule aina olemaan sellaista. – Monet ajattelevat, että minulle tapahtui Losissa täyskäännös, mutta sisäisesti käännös ei ollut niin suuri. Minulla oli aina ollut olo, että lopulta haluan elämältä jotain muuta. En vain ollut vielä tarpeeksi vahva muutokseen. Ajattelin, että nyt tämä vie minua enkä mahda sille mitään. Juurikkala uskoo, että yksi syy hänen juomiseensa oli se, että hän halusi menettää itsensä hallinnan. Hän ajattelee edelleen, että hallinnan menettäminen on tärkeimpiä asioita, joita ihminen voi opetella. Alkoholi kuitenkin vapauttaa vain hetkeksi. Pidemmän päälle se vangitsee. Parempia keinoja hallinnan menettämiseen Juurikkala oppi Jeesukselta.

”

Hallinnan menettäminen on tärkeimpiä asioita, joita ihminen voi opetella. KUN VILLE ja Oskari Juurikkala soittivat teineinä yhdessä heviä, Oskari oli tiukka ateisti. Ville taas oli avoimempi hengellisille asioille. Vaikka Juurikkalat eivät kuuluneet kirkkoon, Ville kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa uskonnon. Kun parikymppinen Ville pohti elämän syviä kysymyksiä, Jeesuksen opetukset puhuttelivat. – Jeesus on tärkeimpiä minuun vaikuttaneita ajattelijoita, vaikka en ole ehkä ikinä ollut täysin uskovainen. Jeesus julisti universaalia rakkautta. Se on Juurikkalan mielestä Jeesuksen opetusten määränpää, mutta sen korostaminen ei ole nykyään kauhean olennaista. Kaikki vähänkään empatiaan kykenevät ihmiset pitävät toisten rakastamista joka tapauksessa tärkeänä. Itsestään selvän määränpään sijaan Juurikkalan mielestä pitäisi etsiä keinoja, jotka auttavat sen saavuttamisessa. Siksi häntä puhuttelee Jeesuksessa etenkin se, miten Jeesus antautui hetkelle ja hyväksyi olevan.

– Esimerkiksi se, että jos sinua lyödään yhdelle poskelle, käännä toinenkin. Mielestäni se tarkoittaa egon antautumista, Juurikkala selittää. – Että antautuu sisäisesti ja hyväksyy sen, miten asiat ovat. Ulkoista maailmaa voi yrittää muuttaa, mutta se onnistuu paremmin sisäisen hyväksynnän tilasta. VILLE JUURIKKALA PAINOTTAA, että tosiasioille antautuminen ei tarkoita itsehillinnästä luopumista eikä kaaoksen syleilemistä. Päinvastoin: itsehillintä, järjestys ja rutiinit ovat paras keino päästää irti mielen kontrollista. Juurikkala ymmärtää munkkeja, joiden elämä pyörii askeettisten askareiden ympärillä. Jos järjestys puuttuu, mieli miettii koko ajan, millaisen hetken se haluaa seuraavasta luoda. – Ilman itsehillintää ego joutuu jatkuvasti pelon valtaan muuttuvien elämäntilanteiden edessä. Nykyhetken hyväksyminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Juurikkala kokee olevansa siinä keskeneräinen, jopa huono. – Hallinnan tarpeesta on vaikeaa päästää täysin irti, vaikka tiedän, että aito onni tulee vain sen kautta. Juurikkala haluaisi olla uskovaisempi, mutta ei osaa. Sen takia hän kadehtii pikkuveljeään. Oskari, entinen ateisti, kääntyi opiskeluvuosinaan katolilaiseksi. Nyt hän on pappi ja tiukan Opus Dei -liikkeen jäsen. Myös Ville Juurikkala liittyi aikuisena kirkkoon, Suomen luterilaiseen. Hän oli menossa naimisiin, ja pariskunta halusi kirkkohäät. Häät eivät kuitenkaan olleet ainoa syy kirkkoon liittymiselle. – Se on monisyinen kokonaisuus, Juurikkala sanoo ja jää miettimään. Juurikkala ajattelee olevansa ainakin hengellinen, ehkä myös uskonnollinen. Hänen on vaikea omaksua kokonaista uskonnollista järjestelmää sellaisenaan. Kaikissa järjestelmissä on jotain, mikä ei tunnu omalta. – Ellei lähde nimenomaan siitä täydellisestä irrottamisesta, että antaa hallinnan itsestään kokonaan jollekin toiselle niin kuin veljeni on tehnyt. Ja sitä nimenomaan kadehdin. VÄHÄN SEN JÄLKEEN, kun Ville Juurikkala oli kuvannut Slashin levyn kannen, hän pakkasi tavaransa ja jätti Los Angelesin. – Viihdeteollisuudesta puuttuvat syvemmät merkitykset. Tuntuu, että missään ei ole mitään aitoa. Juurikkala lensi Eurooppaan ja lähti kävelemään Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Ranskasta Espanjaan. Kun hän lähti, hän tuumi, että kaikki on auki. Hän oli saavuttanut urallaan sen, mistä oli unelmoinut. – Ajattelin, että saatan jäädä vaikka asumaan Santiagon tien varrelle. Sitä Juurikkala ei tehnyt, mutta kahden kuukauden ja tuhannen kilometrin pyhiinvaellus osoittau-

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Kuka? Valokuvaaja Ville Juurikkala, 38, kuvaa työkseen maailman menestyneimpiä rokkareita.

Mitä? Elää perhe-elämää Lohjalla. Käy yhä kuvauskeikoilla ympäri maailmaa.

Motto ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.” – Pikku prinssi

tui antoisaksi – etenkin sen jälkeen, kun hänen rinkkansa varastettiin yöllä. Kolme päivää hän kierteli poliisiasemia ja löytötavaratoimistoja, mutta hyväksyi lopulta tosiasian: tavarat, pankkikortti ja passi olivat tiessään. Juurikkalalla oli taskun pohjalla muutama kymppi. Silloin hänet valtasi suuri keveyden tunne. Hänellä ei ollut mitään menetettävää. – Minulle tuli vahva oivallus Jeesuksen opetuksesta, että kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen. Mulle tuli heti, että ah, tätä se tarkoittaa. – Olen aina ajatellut, että Jeesus puhui paljon sellaisesta rauhasta ja tyyneydestä, minkä ihminen voi saavuttaa tässä maailmassa. Juurikkala nukkui viimeiset kolme viikkoa metsissä ja söi sitä, mitä sai muilta ihmisiltä ja luonnosta. Vielä vahvemman kokemuksen hän sai aivan pyhiinvaelluksen lopussa. Hänet valtasi suuri tunne, jota hän kutsuu armoksi. – Englannin sana ”grace” on parempi kuin suomen ”armo”. Grace viittaa enemmän kiitollisuuteen ja rakkauteen. En kokenut vihaa tai katkeruutta ketään tai mitään kohtaan. VILLE JUURIKKALAA VÄSYTTÄÄ. Hän oli viime yönä Hyvinkäällä ja Helsingissä kuvaamassa brittibändi Bullet for My Valentinea ja pääsi nukkumaan vasta kolmelta. – Kun lähdin keskiyöllä kotiin, mietin, että onpa myöhä. Joskus se on ollut aikainen! Santiagon vaelluksen jälkeen Juurikkala muutti takaisin Suomeen. Hän asui yli vuoden syrjäisellä mökillä ja kävi vain toisinaan kuvauskeikoilla. Nykyään hän asuu lapsuudenseudullaan Lohjalla. Juurikkalalla on kolme alle kouluikäistä lasta, joista yhden syntymäpäiväkakkua hänen puolisonsa leipoo alakerrassa. Perhe on nykyään Juurikkalan elämän tärkein asia. Hän on vähentänyt kuvauksia ulkomailla, jotta voisi olla enemmän vaimonsa ja lastensa kanssa. Lapset ovat elävä esimerkki siitä, mihin aikuiset pyrkivät hengellisten harjoitusten kautta: he todella elävät hetkessä. Juurikkala jätti alkoholin kokonaan vuonna 2011. Hän ei koe enää tarvetta juoda. Juurikkala ajattelee, että ihmisen on hyvä elää toisten ihmisten kanssa. Siinä on kuitenkin haasteensa. – Mitä enemmän olen Santiagon tien jälkeen palannut tähän hektiseen yhteiskuntaan, sitä enemmän olen joutunut tasapainoilemaan, miten pystyisin saavuttamaan vaelluksella kokemani henkisen olotilan. Pyhiinvaelluksen jälkeen armon, kiitollisuuden ja rakkauden kokemus laimeni. Välillä Juurikkala kokee vahvoja vihan ja katkeruuden tunteita. Jonkinlaisen pohjavireen armon tila kuitenkin jätti. – Nyt tiedän, että sellainen kokemus on mahdollinen. ■

Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Sauna muistuttaa suomalaisten kuvauksissa persoonaa, jonka syliin riennetään. ”Ikkuna kuin iskee silmää ja kuiskaa: ’Saithan mitä lupasin. Tule pian uudelleen. Olet aina tervetullut lämpimään syleilyyni luokseni.’”

Saunominen keksittiin kauan ennen mindfulnessia Väitöstutkimuksessa suomalainen sauna on luonnonkirkko, jossa puhdistuvat sielu ja ruumis. Siellä voi vaikka muistella edesmennyttä marsua.

”

aunominen on rituaali, pyhä toimitus. Uudistumisen paikka, jossa koet joka kerta suunnatonta, siunaavaa yhteyttä ihmisyyteesi, jumalalliseen osaan sinussa.” Laura Seesmeri etsi kesäkuussa tarkastetussa maisematutkimuksen väitöskirjassaan vastausta siihen, mikä tekee saunomisesta merkittävän kokemuksen. Aineistona olivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosina 2010–2011 ja 1992 keräämät noin 530 kirjoitusta, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti ja runollisesti saunan lämmittämistä, kylpemisen odotusta, kiukaan sihinää, löylyhuoneen tuoksuja, hikoilua ja vilvoittelua. Suomalaiset liittävät saunaan levollisuuden, hyvänolontunteen – ja pyhyyden.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVITUS JENNI RAHKONEN

– Moni allekirjoittaa yhä vanhan sanonnan, jonka mukaan saunassa puhdistuu sekä sielu että ruumis. Seesmeri kertoo, että sana löyly tarkoitti ammoin myös sielua. Ennen sauna oli välttämätön peseytymispaikka, jossa elämän ääripäät olivat läsnä: siellä synnytettiin vauvat ja pestiin vainajat. Nykyään saunan käyttötarkoitus on yksiulotteisempi, ja siellä kylvetään entistä useammin yksin. – Suomalaiset menevät saunaan pääasiassa rentoutumaan ja käpristymään omaan mieleensä. Ennen kuin mindfulness keksittiin, saunomalla pyrittiin samanlaiseen lopputulokseen, Seesmeri sanoo. ”Siinä olet ja lekotat. Maailman myllerrys etääntyy peninkulmien päähän. On vain tämä lysti olo. Mielen sopu ja rauha, ikään kuin suu-

ri pyhä. Uusi kipollinen kiukaalle ja löyly syleilee sinut unettavan hyvään oloon. On kuin jotain kuonaa irtoaisi syvältä sielusta asti ja puhdistaisi maailman murjomaa mieltä.” ”Savusauna on minulle kuin kirkko, jossa on taivas ja helvetti saman katon alla: Siihen täytyy ensin aikaansaada helvetinmoinen kuumuus ennen kuin siitä saa taivaalliset löylyt! Ja taivas löytyy saunan ylälauteiden korkeudelta. Sen ylemmäksi ei tarvitse mennä.” ”Siinä on jotain sanoin kuvaamattoman autuasta, olisiko niin kuin luonnonkirkko!” Sauna on puhdistumiselle ja rentoutumiselle varattu tila, jonne pitää varta vasten mennä. Sinne tulee harvoin poikettua muissa aikeissa. – Vahva symbolisuus rinnastaa sau-

nan ja kirkon. Silloin kun saunassa on matala ovenpieli, ihmisen täytyy vieläpä kumartua eli nöyrtyä sinne mennessä, Seesmeri sanoo. Ennen juhlapäivää saunaa hinkataan mäntysuovalla, kunnes ”se on lopulta ollut kuin kirkko, jossa ääni kaikuu”. Kirkon voi kokea porttina ihmisen ja taivaallisen välissä, sauna on Seesmerin mukaan portti ihmisen ja luonnonmaiseman välillä. ”Se tuo lähemmäs luonnon yhteyttä. Varsinkin kesäsauna veden ja vihreyden keskellä hoitaa ja lääkitsee ihmistä pitkän ja pimeän kaupunkitalven jälkeen.” Yhteys luonnon kanssa saavutetaan yhtä lailla kerrostalossa kuin laiturinnokassa. ”Kesäisin istun saunomisen jälkeen 'kuivattelemassa' lasitetulla

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

”

MONI ALLEKIRJOITTAA YHÄ VANHAN SANONNAN, JONKA MUKAAN SAUNASSA PUHDISTUU SEKÄ SIELU ETTÄ RUUMIS. SAUNATUTKIJA LAURA SEESMERI

Kun maisemaa kuvataan löylyttelyn herkistämin aistein, hengellinen ulottuvuus on monessa kirjoituksessa läsnä. ”Järvellä väräjöinyt viri saavuttaa sekin rantatöyrään ja vaipuu kulokorren syksyiseen syliin. Koko Jumalan avara luonto tyyntyy ja hiljenee

ottamaan vastaan tulevaa sunnuntaita. Ihminen vaistoaa omassa sielussaan tämän mykistymisen suuruuden ja merkityksen ja kaipaa itsekin siihen pääsyä. Se ei kuitenkaan käy yks kaks päinsä, sillä menneen viikon monet kasautuneet huolet ja murheet on ensin haudattava johonkin – sielu on päästettävä arkisen hyörinän keskeltä ylevämpään harmoniaan.” Kirjoittaja pääsee tavoitteeseensa ”huoltemme hautausmaalla”, saunassa. Sama ajatus kuuluu vanhassa sanonnassa: ”Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.” PERINTEISEN LAUANTAISAUNAN rytmittämä viikko tulee esiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämissä saunakirjoituksissa. Saunaillasta edetään Raamatun luomiskertomukseen: ”Saunan puhdistautumisrituaali oli julistanut pyhän alkaneeksi. Sanoihan Jumalakin seitsemäntenä aamuna luomistyöstään: 'Katso kaikki on sangen kaunista ja hyvää.' Vastakohtaisuuksien kautta pimeästä savusaunasta kirkkaaseen pohjolan kesäyöhön tulleena saunoja voi sanoa samoin.” Saunatutkija Seesmerin mukaan toistuvat rituaalit, äänet ja tuoksut auttavat saunojaa siirtymään mielessään aiempiin saunomiskertoihin, lapsuuden saunoihin ja sukupolvien

HOIVA.FI • KETÄÄN EI JÄTETÄ YKSIN.

TURUN YLIOPISTO

parvekkeellani ja kuuntelen linnunlaulua talon edessä olevista vaahteroista.” ”Olen yksin ja mietin sovinnollisin mielin myös elämän varrella koettuja kolhuja sekä annan jopa sääskienkin imaista verisen ateriansa kaikessa rauhassa. Ja kaiken tämän sovinnollisen mielen on saanut aikaan sauna ja erityisesti löylyn jälkeinen suloinen vilvoittelu.”

Laura Seesmeri tarkasteli väitöstutkimuksessaan suomalaisten kokemuksia saunomisesta.

ketjuun. Ihohuokoset reagoivat lämpöön samoin riippumatta siitä, saunotaanko nykyaikana sähkösaunassa kerrostalossa vai kylvettiinkö kauan sitten syrjäisessä savusaunassa. – Saunassa saatetaan muistella kuolleita omaisia, nimettömiä esi-isiä ja ikiaikaisia esivanhempia. Siihen liittyy jopa new age -henkistä uutta mystisyyttä ja myyttisyyttä, jota kiuasmainokset hyödyntävät. Niissä tuli

esitetään ihmisen alkukantaisuuteen liittyvänä elementtinä, jonka äärellä nykyihminen voi kokea jotain samaa kuin esi-isänsä. Seesmeri kuvaa saunaa aikakoneeksi, jonka matkassa muistot ja aistikokemukset kietoutuvat yhteen. ”Heitän löylyä yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes höyry on niin sankkaa, etten näe enää edes vartaloani. Tuntuu kuin irtautuisi ruumiistaan ja leijuisi sinne jonnekin. Kauas pois, edesmenneen mummoni, lemmikkimarsun ja ystäväni luo.” JOULUSAUNASSA EI SAA melskata, muuten itikat syövät kesällä. Viimeiset löylyt pitää heittää lähtiessä saunatontulle. Räppänä jätetään auki, jotta henget pääsevät ulos. Esimerkiksi tällaisiä uskomuksia kerrotaan Seesmerin lukemissa saunakokemuksissa. – Taikausko on leikillistynyt, mutta silti siihen liittyviä rituaaleja tehdään yhä, ja niistä muistutetaan muitakin saunojia. Tämä kertoo perinteen elinvoimaisuudesta. Yksi käyttäytymisnormi nousee yli muiden. Pitää saunoa rauhallisesti. ”Sauna itsekin on maisemaan ja luontoon vetäytyvä ja sopeutuva, yksinkertainen, karun kaunis, hiljainen, harras ja pidättyvä – samaa se odottaa myös kylpijältään.” ■

Osa 14

76. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Mari Aarnio Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Anssi Lausmaa / Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Harras hetki Pami Karvonen, 49, on muusikko, kalastaja ja Siuntion suomenkielisen seurakunnan kanttori. Syyskuussa ilmestyy Karvosen ja lyhytterapeutti, kalastaja Tommi Sarlinin kirja Kalaonnea – Järveltä ruokapöytään (Kirjapaja). Kirjoittajat jakavat muun muassa kalastustekniikoita, kalastamisen hyvää tekeviä vaikutuksia ja vinkkejä tuttujen saaliskalojen valmistukseen. Parhaita kalapaikkoja kirja ei kuitenkaan paljasta. ”Se tuli vedestä”, Karvonen myhäilee näytettyään kännykkäkuvan 11 kilon kuhasta.

Pami Karvonen heittää virveliä siuntiolaisen Fårträsk-järven pohjukassa. Kalastaessaan hän kokee veden liikkeet tavallista syvemmin.

Hiljaisuuden kalastaja Muusikko Pami Karvonen ammentaa ”kalaminältään” hiljaisuutta, luovuutta ja syvyyttä arkeensa. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

un päätös kalaan lähtemisestä syntyy, säätilalla ei ole merkitystä. Kalastamisella on tärkeä paikka Pami Karvosen arkiviikossa. Kahtena tai kolmena aamuna hän menee töihin suoraan kalasta. Karvonen on huomannut olevansa pirteä aina lähtiessään kalaan, vaikka kello olisi vasta neljä aamuyöllä. Tärkeintä ei ole se, tuleeko kalaa vai ei. Karvonen luonnehtii kalareissua kokonaisvaltaiseksi mielen harjoitukseksi, jossa kaikki vaiheet ovat tärkeitä. Vaatteiden tai kalapaikan valitseminen eivät ole rutiineja, vaan siinä hetkessä syntyviä tietoisia päätöksiä. Kalaan lähtiessä seurana on usein ahdistuksen tunne, joka haihtuu puolen tunnin aikana. Sen jälkeen kaikki tuntuu selvältä ja kirkkaalta.

LIIAN SUURI saalis tappaa helposti luovuuden keittiössä. Kun Karvonen palaa kotiin vain yksi kala mukanaan, hän miettii tavallista tarkemmin, millä tavalla valmistaa sen. Karvonen tähdentää, että roskakalaa ei ole olemassa. Pienten kalojen väheksyminen on hänen mielestään oire siitä, että elämäntapamme on liian kiireinen ja ylenpalttinen. Karvosen kalastus muuttui, kun hän oivalsi Suomen runsaan kalakannan arvon. Sitä ennen hän oli

KALASTUSKAUDELLA PAMI Karvosen lyhytjänteisyys vähenee. Kalaretkien myönteinen, ilon täyttämä hiljaisuus kulkeutuu osaksi arkea. Karvonen ammentaa ”kalaminältään” myös luovuutta, läsnäoloa ja syvyyttä, jota hän tarvitsee muusikon työssään. Hiljaisuuden jakaminen kalakaverin kanssa syventää kalastuskokemusta. Kalaretkillä käydyissä keskusteluissa syvyys on toista luokkaa kuin muulloin. Sanoja ei välttämättä ole montaa, mutta niillä sanotaan paljon. Karvonen vertaa veneen penkkiä rippituoliin. Kalaretkellä puhutut asiat jäävät automaattisesti järvelle. ■

ISTOCK

Taivaan tähden

Paranna minut

JEESUS, PARANTAJANI, tauti kalvaa minua niin, että en elä täyttä elämää. Jaan tuntini huolimattomasti sinne tänne. En ole uskollinen sille, mitä pidän tärkeänä. Sisimpäni on levoton eikä ole löytänyt lepoa syvien merkitysten siimeksessä. Paranna minut pettymisestä elämään sellaisena, millainen siitä käsissäni tuli. Leikkaa kaikesta ylimitoitetusta odottamisesta pala, jotta olisin tyytyväinen ja osaisin kiittää siitä, mitä on. Pane ulkopuolisuuden tunteeni aisoihin ja anna minulle terve ja raikas elämisen halu. Jeesus, paranParanna minut siitä, että en artajamme vosta itseäni enkä iloitse siitä, mil-

19.8.

Karvonen kalastaa mielellään kaikilla tuntemillaan tekniikoilla mato-ongesta virveliin, nuottaan ja verkkoihin. Ainoa poikkeus on vetouistelu, jota hän ei harrasta. Kalastustapojen vaihtelu tekee kalareissuista omanlaisiaan teoksia, joilla on erilainen rytmi.

yksi monista kalastajista, jotka etsivät lähinnä suuria lohikaloja. Eri puolille maailmaa suuntautuvilla kalastusmatkoillaan Karvonen on tutustunut yksinkertaisiin tekniikkoihin, joita soveltamalla esimerkiksi hauesta, lahnasta, säynävästä, särjestä ja suutarista syntyy helposti herkullisia aterioita. Kalakeittoa ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta sen voi tehdä monella tavalla.

lainen olen. Paranna itseäni piiskaamaan kouliintunut käteni ja paikalleen jähmettynyt jalkani. Missä olisin eniten tarpeen, sinne en mene. Väistelen sitä, mikä sytyttäisi minut kauniiseen loimuun. Paranna silmäni, joka tarkentaa siihen, mitä en osaa tai mitä minulla ei ole, ja suuni, joka puhuu siitä, mitä odotan toiselta, sen sijaan että pyytäisi anteeksi sitä, mitä itselläni ei ole antaa. Paranna sisimmän viisaudelta sulkeutunut korvani. Paranna kaulani, joka kääntää pääni varjojen suuntaan. Paranna sydämeni, joka ei jaksa toivoa kiihkeästi ja rakastaa vain puolella kammiolla.

Jos mahdollista, määrää minulle lääkkeeksi hyvien ihmisten rakastava seura. Ja sinä, jos sopii, katso sinä mi-

nua laupeutesi silmillä. Paranna minut suojautumisen tarpeesta, että en olisi niin yksin.

KAISA RAITTILA

12 B

Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Gurun opissa Ohjaajana Evagrios Pontoslainen Evagrios Pontoslainen oli kristitty munkki ja askeetti, joka syntyi vuonna 345 nykyisen Turkin alueella. Kuuluisat Kappadokian hengelliset isät Basileios Kesarealainen ja Gregorios Nazianzilainen olivat hänen opettajiaan ja ystäviään. Gregorios vihki hänet diakoniksi ja otti hänet työtoverikseen Konstantinopolin toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuonna 379. Evagrios joutui kuitenkin lähtemään Konstantinopolista välttääkseen skandaalin, sillä hän oli rakastunut korkean keisarillisen virkamiehen puolisoon. Evagrios pakeni Jerusalemiin ja löysi turvapaikan varakkaan roomalaisen lesken Melanian perustamasta luostarista. Melanian neuvosta Evagrios lähti Egyptiin erämaaisien luostareihin, aluksi Nitrian ja sitten Kellian erämaaluostariin. Hänestä itsestään tuli erämaaisä ja aikaisempien isien opetusten tallentaja.

Itsensä hukanneella on koti Jumalan luona Kun päästät irti levottomista ajatuksistasi, ne eivät pääse kasvamaan masentaviksi, syyllistäviksi ja itseä ylentäviksi tarinoiksi. TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

MIELEN TIETOISINTA läsnäoloa on rukous, mikäli on uskominen Evagrios Pontoslaista, 300-luvulla elänyttä mystikkoa. Evagrios oli Mustanmeren rannalta Pontoksesta kotoisin oleva piispanpoika. Hänestä oli jo tullut Konstantinopolin arkkidiakoni ja näkyvä hahmo siellä pidetyssä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Evagrioksen oli kuitenkin paettava kaupungista rakkausseikkailunsa vuoksi. Pari vuotta myöhemmin hän löysi itsensä Egyptistä, jossa ryhtyi kuuluisan erämaaisän Makarios Egyptiläisen oppilaaksi. Erämaan koulussa Evagrioksesta tuli herkkä ja takkanäköinen ihmisen mielenliikkeiden tuntija ja rukouksen opettaja. ”RUKOUS ON mielen ylentämistä Jumalan luokse.” Näin kuuluu yksi Evagrioksen tunnetuimmista rukouksen luonnehdinnoista. Hän korosti sitä, että tunnistamme Jumalan sisäisen intuition, emme niinkään loogisen päättelyn ja käsitteiden avulla. Tämä sisäinen mieli on arvokkain

ominaisuutemme. Siinä kommunikoimme Jumalan kanssa paljon sanoja syvemmällä tasolla. ”Häiriintymätön rukous on mielen korkein toiminto”, Evagrios sanoi. Siinä voit olla tietoisimmin läsnä, yhtä aikaa erossa kaikesta ja yhteydessä kaikkeen. Mielesi on silloin eniten kotonaan, Jumalan tykönä. MIKSI EMME koe oloamme kotoisaksi? Mikä saa mielemme harhailemaan? Miksi olemme levottomia ja ahdistuneita? Evagrios kutsui ”pahoiksi ajatuksiksi” niitä asioita, jotka saavat mielemme levottomaksi ja olomme ahdistuneeksi. Hän listasi kahdeksan pahaa ajatusta, jotka voivat olla kuin psyykkisiä pakkomielteitä, jos emme löydä keinoa niiden voittamiseksi. Näiksi asioiksi Evagrios nimesi mässäilyn, himokkuuden, ahneuden, raskasmielisyyden, vihan, haluttomuuden, kunnianhimon ja ylpeyden. Niitä ja niiden takaa löytämiään demoneita ja niiden juonia Evagrios kuvasi eläytyvästi ja tarkasti.

Haavani ovat sinun haavojasi, Jumala Kun hiljennyn, herään hengitys hengitykseltä sinun läsnäoloosi. Yhtä aikaa havahdun myös ajatusten tulvaan. Mitä minun tulisi tehdä, mitä olen tehnyt, mitä minulle on tehty, mitä kenenkään ei pitäisi tehdä, millainen minun tulisi olla, miten haavoittunut olen? Tästä kaikesta tahdon päästää irti hengitys hengitykseltä. Haavani ovat sinun haavojasi, sinun haavoissasi paranen. Tässä olen, paranna sinä minut.

Keskipäivän aikaan erämaan kuumuudessa munkkia uhkasi helposti haluttomuuden, masennuksen, levottomuuden tai ikävystymisen demoni. Aurinko tuntui pysyvän paikallaan eikä mitään tapahtunut.

Oli vaikea keskittyä mihinkään. Paha olo yltyi. Oliko millään mitään merkitystä? Yhtenään piti nousta katsomaan, missä oli. Eikö kukaan, vaikka kuinka vähäinen veli tulisi käymään? Miksi elämä tuntui koko ajan samalta? Miksi mikään ei muutu? Eikö pitäisi lähteä ja etsiä uusi paikka ja uusi yhteisö, jossa voisi olla paremmin hyödyksi? Miksi lähdin tänne? KUN YRITÄT hiljentyä, havahdut mielikuvien ja ajatusten tulvaan, joka mielessäsi liikkuu. Tuntuu kuin mielessäsi pyörisi ääninauha tai video, joka vangitsee sinut. Evagrios sanoisi ehkä, että eivät ajatukset ole ongelma, vaan se, miten reagoit niihin ja miten kommentoit niitä. Ihminen muuttaa helposti ajatukset itseä syyllistäviksi, masentaviksi tai itseä ylentäviksi tarinoiksi. Havainnoi ajatus, nimeä se, mutta älä takerru siihen. Anna sen tulla ja mennä, kadota hiljaisuuden mereen. Muista, että Jumala ottaa sinut vastaan juuri siellä, missä olet tarvitsevin ja murtunein ja juuri nyt hukassa. ■

MENOT 16. – 30.8.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 09 830 6500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09 830 6507. Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–14, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21. Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12. Kesäkahvit to 16.8. ja 23.8. klo 13–14.30. SPR verenluovutus pe 17.8. klo 13–19. Holma-riparin konfirmaatiomessu su 19.8. klo 12. Hans Tuominen, Riikka Jäntti. Messu su 26.8. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Riikka Jäntti. Esikoiset ry:n seurat su 26.8. klo 14.30 alkaen. Matala – mukava maanantai kirkolla 27.8. Hartaushetki klo 11 ja sen jälkeen ilmainen ruokailu. Tutkimme Raamattua maanantaisin klo 12 Hakunilan kirkon kokoustilassa. Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä. Päivähetki Raamatun äärellä ti 28.8. klo 12–13.30. Jari Araneva. Nuorten syyskauden avaus ja isoskoulutuksiin ilmoittautuminen Hakunilan kirkolla pe 7.9. klo 18. Tule mukaan!

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, vahtimestari p. 050 573 6391 Kesäkahvit tiistaisin klo 13–14.30. Perhekahvila perjantaisin klo 9–13. Messu su 19.8. klo 10. Harri Nurminen, Juha Paukkeri. Torstaimesta torstaisin 23.8. alkaen, klo 14–15.30. Välipalaa ja mukavaa puuhastelua alakouluikäisille. Messu su 26.8. klo 10. Tuomo Kahenvirta, Riikka Jäntti.

MUUALLA Kuunloiste-lapsikuoro harjoittelee Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 15–15.45. Kuoro on tarkoitettu 6–12-vuotiaille laulamisesta ja yhdessä musisoimi-

sesta kiinnostuneille tytöille ja pojille. Aurinkotanssi-kuorossa laulavat 10–14-vuotiaat tytöt ja pojat. Aurinkotanssi harjoittelee Itä-Hakkilan koulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 15–16. Lapsikuoroja johtaa kanttori Riikka Jäntti. Kuoroihin ei tarvitse ilmoittautua. Harrastus on maksuton. Perhekerho Kolohongan ostoskeskuksessa (Itäinen Valkoisenlähteentie 19) torstaisin klo 9–11.

viikoilla. Kuoroon ovat tervetulleita kaikki kuorolaulusta innostuneet.

KASTETTU

Ilpolankuja 2 Kenian lähetyspiiri to 30.8. klo 11 alkaen parittomilla viikoilla.

Janina Juanita Patthanan Jokiranta, Santeri Matias Gheorghe Lehto, Hilla Aurora Mäkelä, Siiri Aletta Soikkeli, Liisi Talv, Emil Tiitto.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Juliana I Nengah ja Noora Emilia Ruusutie, Axel Johan Gustav Ågren ja Anna Riikka Mäkilä.

HAUTAAN SIUNATTU Sirkka Marjatta Torni 88 v, Arvo Elias Huvila 83 v, Pentti Risto Tapani Tuominen 72 v, Teemu Iivari Sohlman 37 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys: Kesäaikaan ti klo 9–11, p. 09 830 6472. Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Lammenrantajumalanpalvelus, Pähkinärinteen kirkkopyhä su 19.8. klo 10 Lammaslammen rannalla, minigolfkentän laiturin luona. Jukka Nevala, Jaakko Kara ja Hannu-Pekka Heikkilä. Messu su 26.8. klo 10. Miika Koistinen, Katja-Maaria Vilén ja Hannu Lehtikangas. Tätä on kristinusko I-luento su 26.8. klo 11.30–12.30. Luennoilla käsitellään kristinuskon perusteisiin liittyviä, seurakuntalaisten toivomia aiheita ja teemoja. Voit lähettää ehdotuksesi osoitteeseen: matti. hyry@evl.fi. Hämeenkylän kirkon kuoro ti 28.8. klo 17.30–19 alkaen parittomilla

LAMMASKUJA 2B Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 29.8. klo 18 alkaen parittomilla viikoilla.

LAMMASPOLKU 1 Aikuisten raamattupiiri to 30.8. klo 10 alkaen parittomilla viikoilla.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO

MUUALLA Pyöräretki Vantaan vanhalla kirkkotiellä la 25.8. klo 11–14. Lähde kulkemaan Vantaan vanhaa kirkkotietä. Yhteisellä pyöräretkellä 15 km:n reitti taittuu Länsi-Vantaan maisemiin tutustuen. Retken alkupiste on Linnaisten kartano. Sieltä pyöräillään ryhmissä Martinlaakson, Vantaanlaakson ja Ylästön kautta Helsingin pitäjän kirkonkylään. Matkan varrella pysähdytään Vantaankoskella ja Tolkinkylän peltoaukealla. Retki päättyy Pyhän Laurin kirkolle, jossa vietetään Reilun kaupan juhlakahvit. Taukopaikoilla on luvassa kivaa ohjelmaa, kuten elävää musiikkia. Tapahtuma on kaikille avoin. Seniorityön retki Tuusulanjärven maisemiin ti 28.8. Bussikyyditys lähtee Hämeenkylän kirkolta klo 9.15. Käymme tutustumassa Lottamuseoon sekä taiteilijakoteihin: Halosenniemeen, Ainolaan ja Aholaan. Lounastamme klo 13.15 Gustavelundissa. Kotimatka alkaa n. klo 16.30. Retken hinta on 70 e. Ilmoittautuminen ti 21.8. mennessä osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@ evl.fi tai p. 09 830 6450. Retki taidenäyttelyyn: Sisäinen matka ke 29.8. Galleria Saima, Helsinki (os. Neitsytpolku 9). Bussikyyditys lähtee kirkon pihalta klo 16.20. Hämeenkylän pastorin KatjaMaaria Vilénin ensimmäinen yksityisnäyttely Sisäinen matka on esillä 15.8.–2.9. Galleria Saimassa, Helsingissä. Vierailulla pastori-taidemaalari Katja-Maaria Vilén kertoo näyttelynsä taustasta. Tilaisuus alkaa klo 17. Ilmoittaudu mukaan pe 24.8. mennessä osoitteeseen hameenkylan. seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6450. Ikinuorten aikuisten syysleiri pe–su 28.9.–30.9. Holman leirikeskuksessa, Klaukkalassa. Tervetuloa mukaan sinä 18–40-vuotias. Leirin hinta on 20 e. Mukana ovat pastorit Katja-Maaria Vilén ja Terhi Viljanen. Ilmoittautumi-

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

nen ti 28.8. mennessä osoitteeseen terhi.viljanen@evl.fi tai p. 050 354 3574. Vapaita paikkoja voi kysellä vielä ilmoittautumisajan jälkeen.

KASTETTU Joel Veikko Sosala.

HAUTAAN SIUNATTU Jaakko Armas Blomerus 72 v, Raimo Tapio Kyhäräinen 69 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi, korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset: arkisin klo 9–15, p. 09 830 6333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniapäivystys elokuussa ti ja to klo 11–12, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Tule mukaan laulamaan pop up -messukuoroon ulkoilmamessuun su 26.8. klo 14. Harjoittelemme tuttuja kesäisiä lauluja to 16.8. klo 18 ja la 25.8. klo 14 seurakuntasalissa. Mukaan voi tulla myös soittamaan. Omat soittimet mukaan, lainaan saa kitaran tai lyömäsoittimia. Perhekerho pe 17.8. ja 24.8. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Messu su 19.8. klo 10. Minttu Haapalainen, Jussi Salonen. Kirkkokahvit. Kirkon aamupuuro ma 20.8. ja 27.8. klo 10 seurakuntasalissa, hinta 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta. Perhekerho ma 20.8. ja 27.8. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Naisten raamattupiiri ma 20.8. ja 27.8. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa. Punainen lanka -raamattupiiri ma 20.8. ja 27.8. klo 18 kirkon kappelissa. Aamurukouspiiri ke 22.8. klo 8 Kotkansiiven kokoustilassa. Iltarukouspiiri ke 22.8. klo 18 kirkon kappelissa. Holma 5 -rippikouluryhmän konfirmaatiomessu la 25.8. klo 11. Veikko Ahonen, Terho Kettunen, Airi Saloniemi. Ulkoilmamessu kirkon etupihalla su 26.8. klo 14. Musiikkipainotteises-

sa messussa mukana pop up -kuoro. Messun jälkeen juodaan kirkkokahvit, joiden lomassa seurakunnan työalat ja työntekijät esittäytyvät. Huom! Sunnuntaina 26.8. ei messua klo 10. Ankkabarock-festivaali 31.8.–2.9. Korson kirkossa ja Lumon kirjastossa. Barokkifestivaalin konserttien tarkemmat tiedot löytyvät myös osoitteesta www.ankkabarock.fi. Johann nyt! 1 pe 31.8. klo 17 Lumon kirjastossa. Sanni Kriikku, tanssi, Vuokko Lahtinen, alttoviulu ja Vilma Tihilä, koreografia. Vapaa pääsy. Ääni pe 31.8. klo 20 Korson kirkossa. Aino Peltomaa, laulu, Mikko Perkola, gamba ja Harmen Fraanje, piano. Konsertin aikana osallistujat voivat istua, seistä, maata tai liikkua tilassa. Mukaan voi varata oman joogamaton. Vapaa pääsy, ohjelma 20 e. Portraits – Muotokuvia la 1.9. klo 14 Korson kirkossa. Hanna Jokinen, cembalo ja Leonardo Delfanti, tanssi. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Tanssiva muusa la 1.9. klo 18 Korson kirkossa. Jussi Salonen, tenori, Sanni Antikainen, cembalo, Piia Maunula, oboe, Kaisa Ruotsalainen, viulu, Anna Pulakka, sello. Vapaa pääsy, ohjelma 20 e. Johann nyt! 2 su 2.9. klo 18 Korson kirkossa. Sanni Kriikku, tanssi, Vuokko Lahtinen, alttoviulu ja Vilma Tihilä, koreografia. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti ja to klo 11.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 16.8. ja 23.8. klo 9–11.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Perhekerho ti 21.8. ja 28.8. klo 9–11.30.

MUUALLA Ilmoittautuminen vauvamuskareihin alkaa ma 27.8. klo 9. Muskareihin ilmoittaudutaan sähköisesti nettisivuilla, lisätiedot www.korsonseurakunta.fi/lapset-ja-perheet/muskaritoiminta. 0–6 kk -ryhmä kokoontuu 5.9.–10.10. keskiviikkoisin klo 12.30– 13 ja 6–12 kk -ryhmä klo 13.30–14 seurakuntakeskuksessa. Ystävämessu – Friendship Mass su 2.9. klo 16 Asolan seurakuntatalolla, on Sunday, 2 September at 4:00 pm

Menokasvo

Pyöräillen vanhaa kirkkotietä pitkin

Järjestätte Vantaan seurakuntien ja Vantaan kaupungin kanssa yhteistyössä pyöräretken Vantaan vanhalla kirkkotiellä. Keille se on tarkoitettu? – Järjestämämme pyöräretket ovat tar-

koitettu ihan kaikille. Toki täytyy olla toimiva pyörä, eivätkä varusteet saa repsottaa. Jos perusedellytykset ovat kunnossa, retkelle voi lähteä mukaan. Retken vetäjät ottavat aina huomioon, jos mukana on vähemmän pyöräilleitä. Ei tarvitse pelätä, että putoaa porukasta. Harrastatko sinä pyöräilyä? – Taloyhtiön pyörävaraston seinässä lukee ”ulkoiluvälinevarasto”. Rivien väliin on kirjoitettu, että taloyhtiö pitää pyöräilyä ulkoiluna eli harrastuksena, jota mennään tekemään vapaa-aikana. Joillekin pyöräily on sitä, mutta yhdistyksenä haluamme edistää nimenomaan arkipyöräilyä: joka päivä pyöräillään töihin, harrastuksiin, kouluun ja päiväkotiin.

Ajatuksena on, että vähemmän yksityisautoilua ja enemmän liikuntaa omilla jaloilla. – Kyllä minä myös harrastan pyöräilyä. Olen käynyt pitkällä hikilenkillä pari kertaa tänä kesänä ja olen tehnyt puolisoni kanssa pyöräretkiä. Mutta pääosa kilometreistäni tulee siitä, että pyöräilen kesät talvet töihin ja harrastuksiin, eli liikun pyörällä edestakaisin kaupungissa. NINA RIUTTA

MARIANNA SIITONEN

Helsingin Polkupyöräilijät -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Vellu Taskila, mitä teidän yhdistyksenne tekee? – Yhdistyksemme edustaa pyöräilijöiden mielipidettä kaupunkien suuntaan. Edunvalvonta on olemassaolomme oikeutus, ja järjestämämme retket ovat pyöräilykulttuurin edistämistä. Helsingin Polkupyöräilijät -yhdistys on aikoinaan lohkottu liikennepoliittisesta järjestöstä nimeltään Enemmistö.

Pyöräretki Vantaan vanhalla kirkkotiellä la 25.8. klo 11–14. Lähtö Linnaisten kartanolta, Ainontie 33. Reitti (15 km) kulkee Martinlaakson, Vantaanlaakson ja Ylästön kautta Helsingin pitäjän kirkonkylään Pyhän Laurin kirkolle.

MENOT 16. – 30.8.

10 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

in Asola Parish Home. Tule rukoilemaan, laulamaan ja kokemaan yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Join your fellow Christians in prayer and song.

KASTETTU Aurora Aliisa Avelia Aarni, Venla Lilia Aleksandra Kuitunen, Rasmus Robin Johannes Chydenius, Eino Axel Johannes Kareinen, Nicole Esenia Saidenova, Evena Louna Lyydia Savolainen, Eva Ellen Adelia Ikonen, Sara Maria Julia Railakari, Väinö Oskari Kirjalainen, Urho Ukkopekka Aho, Jooa Eerik Olavi Venäläinen, Elsi Josefina Valtonen, Niko Jasper Kaarnasaari, Eemi Johannes Kuusela, Roope Aleksanteri Pylväläinen, Kuutti Germà Blanco, Tilma Susanna Kuisma, Ronja Lyydia Hannele Huotari, Evelin Adele Leppälä.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Topi-Pekka Juhani Tervo ja Taina Kristiina Koskinen, Tomi Petteri Salminen ja Minna Karoliina Nättiaho, Juha Pekka Meriläinen ja Ana Maria Sanchez.

HAUTAAN SIUNATTU Sylvi Helena Honkala 89 v, Ritva Liisa Hämäläinen 82 v, Kari Henrikki Ylikoski 67 v, Ilkka Sakari Rinne 63 v, Lius Hannu Kalervo 61 v, Reijo Johannes Hietala 58 v, Risto Heikki Lainevuo 52 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15 (ei 16.–17.8) rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ti ja to klo 11–13, p. 09 830 6707 (ei 16.8.) Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11 Ajanvaraus ti klo 9–11, p. 09 830 6706, rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Avoin olohuone perheille ma, ti, to, pe klo 9–14. Lapsille aikuisen kanssa (ei to 16.8. eikä pe 17.8.). Kirkkomuskari to klo 10. (ei 16.8.). Messu su 19.8. klo 10. Vappu Olsbo, Noora Hultin. Musiikissa avustaa Hetki-yhtye. Esikoisten seurat su 19.8. klo 15. SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30. Monitoimikerho 4–7-vuotiaille lapsille ke klo 14–16. Lisätiedot ja ilmoittautuminen Petri Piirainen, p. 050 573 6328. Ystävyyttä yli Atlantin ke 22.8. klo 17. Noora Hultin ja neljä seurakunnan nuorta vierailivat kesällä Yhdysvalloissa ystävyysseurakunnassamme ja osallistuivat myös luterilaisten lasten ja nuorten leiriin Länsi-Virginiassa. Noora ja nuoret kertovat tilaisuudessa kuvin, sanoin ja sävelin kokemuksistaan. Open Doors -nuorten avoimet ovet ke klo 18. Raamattupiiri ke 22.8. klo 18.30. Messu Foibekartanolla su 26.8. klo 12. Ben Ahlroos ja Noora Hultin. Ei klo 10 messua kirkossa. Taidekerho 5–8-vuotiaille ma 27.8.

klo 14–16, ajalla 27.8.–22.10. Teemme taidetta väriliiduilla, värikynillä sekä maalaamme vesiväreillä. Lisäksi käymme kahdessa museossa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen Petri Piirainen, p. 050 573 6328.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Asolan perhekerho ti klo 9–12. Lapsille aikuisen kanssa. Ötökkäkerho 4–6-vuotiaille lapsille ti klo 13–15. Kerhossa ollaan ulkona ja tutkitaan luontoa sekä luonnonilmiöitä havainnollistaen niitä lapsille. Lisätiedot ja ilmoittautuminen Petri Piirainen, p. 050 573 6328. Saviryhmä ke klo 12. Pienimuotoisia savitöitä. Asolan Silmukkaryhmä to klo 16. Narsistien uhrien vertaisryhmä to 23.8. klo 18. Seniorikahvila ma 27.8. klo 13. Työikäisten raamattupiiri ma 27.8. klo 18. Lapset tervetulleita. Puutarhapiirin retket: ti 4.9. retki Vesalaan. Tapaaminen Mellunmäen metroasemalla klo 12. Vapaaehtoistoiminnan peruskurssi tiistaisin 18.9.–16.10.2018 klo 17.30, aloitamme kevyellä iltapalalla. Kysele lisää ja ilmoittaudu eija. pulkkinen@vantaa.fi tai irma.liljeström@evl.fi tai 050 553 8459/Irma tai tule infotilaisuuteen Kafnettiin 10.9. klo 18 tai Leinikkiin 11.9. klo 18. Yhteistyössä Vantaan kaupunki/ Kafnetti, Vantaan Mielenterveysseura ja SPR/Korson osasto. Arabiankielinen työ la–su Asolan seurakuntatalo alkaen 19.8., tiedustelut pastori Ramez Ansara, p. 050 3041689.

MUUALLA Messu Foibekartanolla su 26.8. klo 12. Ben Ahlroos ja Noora Hultin. Ei klo 10 messua kirkossa. Hanna-rukouspiiri ma 27.8. klo 18. os. Tertunkuja 4 B. Koivukylän Vallaton Yö pe 7.9. klo 17–22 kaupunginosatapahtuma, jossa ohjelmaa ja toimintaa kaikenikäisille. Rekolan seurakunnan teltalla mm. yhteisötaideteoksen tekeminen ja riparilauluja.

KASTETTU Minho Pauli Adrian Mäkinen, Mette Pihla Maria Muuriaisniemi, Velo Wilhelm Wicklund, Miliam Jakob Marone, Ellen Aurora Meriluoto.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Samuli Juutilainen ja Mirelle Monica Hallikainen, Sami Matias Ronkola ja Emma Irmeli Ovaska, John Mukemba Wangunyu ja Johanna Pauliina Seppälä.

HAUTAAN SIUNATTU Ritva Anita Eskelinen 84 v, Kristiina Maria Lindgren 49 v, Urpo Vihtori Piltti 78 v, Veijo Allan Vartiainen 64 v, Ritva Liisa Salonen 64 v.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset: ark. klo 9–15, p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat. fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta

Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs.) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys: ma klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs.) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus: ma klo 10–11.30 ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi. Ajanvaraus myös nettisivuiltamme.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Kesäopas palvelee kirkossa elokuun loppuun arkisin kello 12.30–20. Ryhmäopastusten varaukset ark. p. 09 830 6717 klo 9–15. Messu su 19.8. klo 12 Veikko Karhumaa, Sanna Heikurinen, Samppa Laakso. Meibaum Ensemble: Kesäklassikot to 23.8. klo 18. Kesäisessä konsertissa kuullaan kevyttä klassista. Muusikot ovat: Heili Meibaum (huilu), Kati Meibaum (viulu), Marta Meibaum (viulu), Marten Meibaum (sello) ja Mait Meibaum (piano). Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Laurin pidot la 25.8. klo 17 ja 19 Pyhän Laurin kirkon puistossa. Sadonkorjuuhenkisissä juhlissa syödään sesongin herkkuja buffetista ja viihdytään musiikin parissa. Ensimmäisessä kattauksessa artistivieraana on kansanmusiikkiduo Emilia Lajunen & Suvi Oskala ja toisessa Kalevauva.fi. Myytävänä on käsityönä valmistettua Pyhän Laurin olutta. Liput 30 e Holvi-lippukaupasta: klo 17 kauttaus: https://bit. ly/2KntP8I ja klo 19 kattaus: https:// bit.ly/2M10w0S. Messu su 26.8. klo 12 Mirka Härkönen, Marja Eloranta, Samppa Laakso.

SEURAKUNTIEN TALO Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Naisten rukouspiiri pe 17.8. ja 24.8. klo 18, Emmauksen kokoushuone. Yhteiskristillinen lauluja rukouspiiri la 18.8. ja 25.8. klo 15, Bethanian 4. kerroksen kokoushuone. Naisten raamattupiiri ma 20.8. alkaen aina maanantaisin klo 18 Emmauksen kokoushuoneessa. Sansan medialähetyspiiri ma 20.8. klo 18 Viraston asiakastilassa. Opi ompelemaan ti 28.8 klo 10, Nuorisotila (Unikkotie 5C). Tule opettelemaan korjausompelua, kaavoitusta ja luomaan uusia vaatteita vanhoista ammattitaitoisen opettajan johdolla. Kokoonnumme alkusyksystä neljä kertaa. Ilmoittaudu mukaan, jotta osaamme varata tarjottavaa. Aikaisempaa osaamista ompelusta ei tarvita. Ota kangas tai korjattava vaate mukaan. Kurssi on ilmainen. Vapaaehtoinen kahvimaksu, toomas. takala@evl.fi tai 050 347 4995. Lähetyksen päiväpiiri ti 28.8. klo 13 Bethanian kokoushuoneessa 4. krs.

PIENTEN PAIKKA Unikkotie 5 a (Käynti Vehkapolun kävelykadulta) Perhekerho ti 21.8. ja 28.8. klo 9.30– 11.30. Perhemuskari kerhon alussa. Kerhossa saatavilla aamupala 2 e/ perhe. Pienten paikka auki ke 22.8. ja 29.8. klo 16–19. Pienten paikka auki pe 23.8. ja 30.8. klo 9–15.

OLOTILA Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223, tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Kahvila auki ma–pe klo 10–15.

Taidetta! Leila Nuotion maalauksia 7.9. asti. Näyttelyssä Värejä kesään öljy- ja akryylimaalein. Messu su 19.8. klo 10 Sari Rajala, Jaakko Hyttinen, Terje Kukk. Messu su 26.8. klo 10–11.30, Sanna Heikurinen, Tuula Lapveteläinen, Terje Kukk.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Perhepäivä pe 17.8. ja 24.8. klo 9–14. Kyläpäivä su 26.8. klo 14–16, järjestäjinä Kylmäoja-Ilolan asukasyhdistys ja Tikkurilan seurakunta. Mukavaa yhdessä oloa ja ohjelmaa koko perheelle. Myynnissä muikkuja, makkaraa ja vohveleita. Ohjelma tarkentuu. Seuraa Kylmäoja-Ilolan asukasyhdistyksen Facebook-sivua ja Ilolan alueen ilmoitustauluja.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 20.8. ja 27.8. klo 9.30–11. Kerhossa saatavilla aamupala 2 e/perhe.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 21.8. ja 28.8. klo 9.30– 11.30. Parittomina viikkoina perhemuskari kerhon lopussa. Kerhossa saatavilla aamupala 2 e/perhe.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 21.8. ja 28.8. klo 9.30– 11.30. Parillisina viikkoina perhemuskari kerhon lopussa. Kerhossa saatavilla aamupala 2 e/perhe. Ilosanomapiiri ja lasten pyhäkoulu ke 29.8. klo 17.30–19. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko ke-iltaisin.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutonta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattiihmisen töitä, mutta esim. lampun vaihto, taulun ripustus tai palovaroittimen pariston vaihto hoituu. Soita Lailalle ja kerro missä tarvitset apua. Nikkaristi-välitys, p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Syksyn perheretki Halkolammelle la 1.9. Lyhyen bussimatkan jälkeen luvassa kaunista luontoa, retkeilyä ja makkaranpaistoa nuotiolla. Retkellä kuljetaan rattaille sopivaa reittiä. Mukaan tarvitset säänmukaiset varusteet, omat eväät ja reipasta retkimieltä. Retkimaksu 15 e/perhe, seurakunnan jäseniltä 10 e/perhe. Sisältää bussikuljetuksen ja nuotiomakkarat. Ilm. 1.8.–26.8. ilmoittautumislinkin kautta tapahtumakalenterissa, joka löytyy Vantaan seurakuntien sivulta www.vantaanseurakunnat.fi. Maksu käteisellä bussissa. Retki alkaa klo 9, paluu n. klo 14. Lisätietoja maaret.hirvensalo@evl.fi, p. 050 572 2811. Ikinuorten aikuisten syysleiri 28.–30.9. Holman Jukolassa. Ilmoittautuminen terhi.viljanen@evl.fi, p. 050 310 6824, viim. 31.8. (vapaita paikkoja voi kysyä vielä tuon jälkeenkin). Hinta 20 e maksetaan leirillä ja se sisältää ruuan, majoituksen ja bussikyydin leirille ja takaisin. Luvassa mm. ulkoilua, askartelua, hiljentymistä, saunomista sekä hyvää ruokaa ja seuraa.

KASTETTU Viima Alina Vaittinen, Joona Veikko Laaksonen, Leo Eemeli Nyman,

Santeri Elias Lepistö, Enna Lilja Marja Karvinen, Eela Vilhelmiina Anttila, Julia Aurora Helminen, Vieno Ellen Esteri Jäntti, Elias Jerome Sleger, Milla Emily Ikonen, Saga Lilja Mikaela Nikkarinen, Jenna Maria Koho, Iina Ilona Sirén, Elvi Helmi Sylvia Rytkönen, Felicia Melina Mäntyniemi, Teemu Tenho Juhani Marjamäki, Jaden Jasper Palonen, Nea Maria Ingeborg Kuivanen, Vivian Fredrika Hyttinen, Eero Lari Lindroth, Eeti Anselmi Tornberg, Estelle Anna Uosukainen, Venla Matilda Josefiina Saalimo, Erik Robert Arkkola, Anna Esteri Vartiainen, Taika Helmi Sofia Saartama, Unto Johannes Heino, Joel Oiva Rafael Heinonen, Miro Lokkan Johannes Teerimäki, Otto Taisto Erik Hölttä, Enna Alexandra Häkkinen, Hilla Sofia Adeliina Luomajärvi, Kerttu Amanda Koskinen, Vili Ilmari Paavilainen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Tapani Väinö Pertti Havia ja Minna Maarit Havia, Patrik Alexander Snellman ja Siiri Hilda Sinikka Niittyaho, Nico Julius Jussila ja Tiia Susanne Viinikka, Juuso Matias Hörkkö ja Henna Rakel Alexandra Åström.

HAUTAAN SIUNATTU Heli Hannele Helenius 50 v, Hannu Juhani Kokkonen 64 v, Kari Elmer Aaltonen 64 v, Lars Ole Oskarsson 67 v, Toivo Antero Asikainen 75 v, Raija Maija Jääskeläinen 81 v, Sigrid Dagmar Aaltonen 90 v, Heli Kyllikki Intonen 54 v, Anssi Juhani Viljanen 61 v, Reino Kalevi Jakomaa 68 v, Liisa Anelma Pöyhönen 82 v, Matti Johannes Poikolainen 83 v, Olavi Tiitta 85 v, Raija Tuulikki Viertola 73 v, Jarmo Mikael Saari 46 v, Anja Maija Lehikoinen 73 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–14, 27.8. alk. klo 9–15, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 830 6419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726. Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Myyrmäen kirkon lounas ti, ke, to klo 11–13. Lounaslista: vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas Keskipäivän rukoushetki ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa. Perheraamis torstaisin klo 10–11.30. Messu su 19.8. klo 10. Papit Mark Saba, Margit Helin, kanttori Katariina Kopsa. Eeva-Liisa ja Rauno Rantasuomela, Nimikkolähettimme Angolasta, ovat mukana messussa ja kirkkokahveilla. Ystävämessu – Friendship Mass su 19.8. klo 16. Messu on tarkoitettu sekä Suomeen ulkomailta muuttaneille ihmisille että täällä syntyneille. Messussa käytetään suomea ja

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 16. – 30.8.

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

3× ISTOCK

menovinkki

Poikkea pihakirkkoon Korsossa Korsossa voi poiketa syksyn startiksi musiikkipainotteiseen ulkoilmamessuun. Messun jälkeen nautitaan pullakahvit ulkona ja tutustutaan seurakunnan työntekijöihin ja toimintaan. Musiikista vastaa seurakuntalaisten ja työntekijöiden pop up -kuoro. Ulkoilmamessu su 26.8. klo 14 Korson kirkon etupihalla, Merikotkantie 4.

Barokkimusiikki soi Korson kirkossa TEKSTI NINA RIUTTA KUVA MARIANNA SIITONEN

ianisti Hanna Jokinen tutustui barokkimusiikkiin opiskellessaan Helsingin konservatoriossa. Hän olisi halunnut opiskella pianonsoiton lisäksi cembalonsoittoa, mutta se ei ollut mahdollista. – Halusin alkaa soittaa cembaloa, koska sillä soitettava musiikki puhutteli minua ja aloin ymmärtää, mikä on vanhan musiikin väri. Se on erilainen. Huomasin, että pianolla voi tehdä tosi paljon asioita, mutta cembalo on joissakin asioissa herkempi. Soittaja on kontaktissa koneiston kanssa. Jokinen oli jo melkein luovuttamassa cembalonsoiton opiskeluhaaveet, mutta hänen mieleensä muistui eräs käymänsä kurssi. Opettaja oli italialainen ja tunnit olivat hienoja. – Nyt opiskelen Italiassa pianonsoittoa Adriano Ambrosinin luokalla. Muutin sinne hänen pianomestarikurssinsa perässä. Italiassa sain cembalonsoiton sivuaineekseni. YLEENSÄ BAROKKIMUSIIKILLA tarkoitetaan länsimaissa 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa sävellettyä taidemusiikkia. Cembalo oli tavallinen soitin 1500–1700-luvuilla. – Cembalolla on helppo tehdä detaljeja. Kun soittaa cembaloa, jolla ei pysty vaihtelemaan äänenvoimakkuutta, rytmi tulee tärkeäksi. Jos pianoa soitetaan koko keholla, on ihanaa, että cembaloa soittaessa mieli on jotenkin sormissa, kuvailee Hanna Jokinen. Varsinkin cembalolla soitettuna barokkimusiikki on Jokisen mielestä keskustelevaa. Se puhuu vastaanottajalle. – Joskus barokkimusiikki tulee aika lähelle kansanmusiikkia, ja se voi olla vähän viihteellisempää kuin klassinen musiikki yleensä. Sen rytmiikka puhutte-

lee myös ihmistä, joka ei ole mikään musiikintuntija. Jokinen on huomannut, että Italia on musiikkimaa. Pienistäkin kylistä löytyy konservatorio ja esityksiin riittää yleisöä. – Olen iloinen, että olen löytänyt erilaisen ympäristön soittaa ja opiskella musiikkia. Veronan konservatoriossa on ilmapiiri, jossa jokainen saa tehdä omaa juttuaan. Suomessa ja Saksassa ala on niin kilpailtua, että välillä on ollut vähän veren maku suussa.

Perheen kanssa syysluontoon

Tikkurilasta lähdetään koko perheen syysretkelle Luukin ulkoilualueen Halkolammelle Espooseen. Tarjolla on kaunista luontoa ja makkaranpaistoa. Reitti on rattaille sopiva. Varustaudu sään mukaan ja omilla eväillä. Hinta 15 e / perhe, seurakunnan jäseniltä 10 e / perhe, sisältää bussikuljetukset ja nuotiomakkarat. Retki maksetaan käteisellä bussiin mennessä. Ilmoittautuminen 26.8. mennessä vantaanseurakunnat.fi. Perheretki la 1.9. Lähtö klo 9 Unikkotie 5 parkkipaikalta, paluu noin klo 14.

”

CEMBALOA SOITTAESSA MIELI ON JOTENKIN SORMISSA. PIANISTI HANNA JOKINEN

HANNA JOKINEN tapasi keväällä tanssija Leonardo Delfantin ja he perustivat duon. – Valitsin cembalo-ohjelmistostani kappaleet ja kokeilimme Leonardon kanssa musiikin ja tanssin yhdistämistä. Se toimi hyvin. Esityksen pääosassa ei ole tanssi eikä musiikki, vaan meidän yhteytemme. Esitys on yhteinen kuva. Delfanti on veronalainen moderni tanssija, klovni ja näyttelijä ja tekee monenlaisia produktioita eri maissa. Klassista balettia hän on opiskellut Lontoossa ja Pariisissa. – Esityksemme lähtökohta oli intuitiivinen, mutta aika pian huomasimme, että vaikka soittamani kappaleet ovat sooloteoksia, oli aika helppo alkaa kohdella tanssijaa kuin hän olisi toinen stemma. Tuntui, että musiikissa oli tilaa sille, että siihen tulee joku toinen, kertoo Jokinen. ■ Portraits – Muotokuvia la 1.9. klo 14 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Hanna Jokinen, cembalo, ja Leonardo Delfanti, tanssi. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Ankkabarockfestivaali 31.8.–2.9. Korson kirkossa ja Lumon kirjastossa, Urpiaisentie 14. Ks. kaikki konsertit: ankkabarock.fi.

SIRPA PÄIVINEN

Hanna Jokisen cembalonsoitto yhdistyy tanssiin.

ISTOCK

Hanna Jokinen soittaa Korson kirkossa J. S. Bachin ja Jean-Philippe Rameaun sävelmiä.

Laurin pidoissa nautitaan sadonkorjuusta

Sadonkorjuuillallisilla pitkät pöydät notkuvat taivasalle pystytetyssä teltassa. Kahdessa kattauksessa herkutellaan sadonkorjuumenu ja särvitään Pyhän Laurin olutta hyvän musiikin kera. Artisteina esiintyvät klo 17 kansanmusiikkiduo Emilia Lajunen & Suvi Oskala ja klo 19 Kalevauva.fi (kuvassa). Liput 30 e ennakkoon vantaanseurakunnat. fi. Laurin pidot la 25.8. klo 17–18 ja klo 19–20 Pyhän Laurin kirkon puistossa, Kirkkotie 45. KATRIINA HARVIAINEN

MENOT 16. – 30.8.

12 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

englantia sekä apukielinä osallistujien tarpeen mukaan kiinaa, arabiaa, saksaa, ruotsia ja portugalia. Osallistujat voivat käydä rukousalttarilla kirjoittamassa rukouspyynnön, mennä keskustelemaan ja rukoilemaan ja käydä öljyllä voitelussa ja siunattavana. Messun musiikki on kevyttä gospel-tyyppistä hengellistä musiikkia. Carpenter’s Cafén syyskauden avajaiset ma 20.8. klo 10–14. Klo 11 Luis Canales Delgado (Nicaragua/ Myyrmäki) soittaa kitaraa ja laulaa espanjaksi ja englanniksi. Kiinalaisia pikkupurtavia, kahvia, teetä. Yhteislauluhetki. Kahvila on auki maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 10–15. Myynnissä kahvia, teetä, pientä syötävää. Raamattupiiri Ilosanoma ma 20.8. klo 17.30–19. Toivon tuulet ma 20.8. klo 18 Café. Petri Kauhanen. Aamurukouspiiri kokoontuu 21.8. alkaen tiistaisin ja torstaisin klo 7.15–8, takkahuone. Perhemuskari 21.8. alkaen tiistaisin klo 9.30–11.30. Kausi 60 e. Kunnon kulkurit lähtevät lenkille keskiviikkoisin klo 10 Myyrmäen kirkon parkkipaikalta. Messu su 26.8. klo 10. Papit Antti Isopahkala, Pirkko Järvinen, kanttori Katariina Kopsa. Familycafé Sun 26 Aug 4–6 pm Café. For children and families with multicultural background. With us you get a chance to meet other families and strengthen your language skills. Toivon tuulet ma 27.8. klo 18 Café. Tia Nuutinen. Raamattu- ja lähetysilta Kansanlähetyksen kanssa ti 28.8. klo 17.30– 19.30. Pastori Ilkka Rytilahti opettaa 1. Korinttolaiskirjettä viiden luennon sarjana. Keskustelua ja teetarjoilu. Ristin mieletön viisaus – Evankeliumi kohtaa pakanallisen sivistyskulttuurin (Luvut 1–4). Alfa-kurssi maanantaisin 8.10.– 10.12. klo 18.30–20.30 Myyrmäen kirkossa sekä lauantaina 17.11. Martinristissä. Kurssi kristinuskon

perusasioista. Ilm. p. 050 326 2882 (Kaisa Halme) tai 050 573 8532 (Erkki Halme), erkkia.halme@gmail. com.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan. Perhemuskari 16.8. alk. torstaisin klo 9.30–11.30. Kausi 60 e. Ilm. paikan päällä. Ekavauvakerho perjantaisin klo 9–11. Hyvää ravintoa -messu su 19.8. klo 16. Kaikenikäisten yhteinen iloinen ehtoolliskirkko, jossa on tilaa leikille, laululle ja liikkeelle. Jokainen halukas lapsi tai aikuinen voi osallistua messun toteutukseen ehtoollisavustajana, tekstinlukijana, esirukouksen lukijana tai vaikkapa laulajana tai tanssijana. Riittää, että tulet Kivistön kirkolle ennen messua klo 15.30. Messun jälkeen iltapalaa. Pappi Kristiina Hyppölä. Vantaan yhteiset siioninvirsiseurat sunnuntaina 19.8. klo 14. Perhekahvila maanantaisin ja tiistaisin klo 9–12. Vapaata oleskelua ja leikkiä. Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14. Perhemuskari 22.8. alkaen keskiviikkoisin klo 15–17. Kausi 60 e. Lasten lauluryhmä Kastehelmi harjoittelee Kivistön kirkolla keskiviikkoisin. 5–9-vuotiaiden ryhmä klo 17.15–18 ja yli 9-vuotiaiden ryhmä klo 18–19. Ilmoittautuminen paikan päällä. Tiedustelut Ritva-Leena Tuuli, p. 050 358 9217.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11. Vertaisryhmä esikoisten ja taaperoikäisten vanhemmille lapsineen. Perhemuskari 17.8. alk. perjantaisin klo 9.30–11.30. Kausi 60 e. Ilmoittautuminen paikan päällä.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Perhemuskari torstaisin 16.8. alk.

klo 15–17. Kausi 60 e. Ilmoittautuminen paikan päällä. Perhekahvila tiistaisin klo 9.30–11.30.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30. Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on maksutonta. Tilaukset tiistaisin klo 14–16 ja torstaisin klo 9–11, puh. 09 830 6426 ja 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon. Perhemuskari maanantaisin 20.8. alk. klo 14.30–16 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Muskari 3–6-vuotiaille maanantaisin 20.8. alk. klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

KASTETTU Iina Lumi Aurora Salminen, Eve Adele Tuomisto, Noa Daniel Pinto, Armi Aliisa Parviainen, Isla Olivia Salonen, Noel Ossian Järvinen, Mona-Lia Shu Linkoaho, Enni Olivia Puolakka, Miio Matias Kurkinen, Sinna Arianna Tuomela, Edith Seela Ingrid Enqvist, Joel Tobias Järvenpää, Eevi Miina Maria Viljanen, Emil Toivo Ivar Aspara, Aapo Juhani Välimäki, Joonas Veikko Ossian Valtavirta, Arthur Paulo Linhares, Thor Henrik Linhares, Mike Juhani Antonio Mollgren, Matte Armas Pikkarainen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Toni Mikael Haavisto ja Sanna Riitta Jämsä, Sami Antero Salmi ja SannaMaaria Konttinen, Jere Mikael Luoma-aho ja Jenna Marjaana Vuojolainen, Kyösti Juha Tapani Korkalainen

ja Maarit Helena Maria Salo, Mikko Esko Eemeli Kärkkäinen ja Selma Johanna Kyrö, Jari Kullervo Vuorinen ja Sari Susanna Saroma, Aarre Samuli Havas ja Anne Ida Emilia Kestilä, Roope Rainer Sell ja Noora Eveliina Forsell.

HAUTAAN SIUNATTU Hilkka Silvantie 92 v, Aira Alli Tuomi 91 v, Eini Orvokki Malvela 90 v, Pentti Sakari Koppala 88 v, Paavo Kalervo Tiusanen 87 v, Lempi Hokkanen 86 v, Anna Sofia Kuntonen 86 v, Maija-Liisa Hettenbach 80 v, Eini Orvokki Nuutinen 73 v, Veikko Otto Koponen 72 v, Mervi Hannele Partanen 67 v, Tarja Anneli Kivitie 66 v, Jukka Harry Helin 64 v, Jorma Ensio Saarelainen 63 v, Tero Karri Korpisalo 52 v, Toni Markus Tiihonen 39 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262. Sommaröppet ti-fre kl. 9–13, måndagar stängt, fr.o.m 1.9.2018 må–fre kl. 9–13, vandasvenska@evl.fi. Diakonimottagning: endast på to kl. 10–11.30 (juni-aug), fr.o.m. 1.9.2018 må och to kl. 10–11.30, övriga tider enligt överenskommelse.

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa söndagar kl. 10; 19.8 M. Fagerudd, A. Ekberg, A. Eriksson – Vi välsignar alla barn som har börjat det nya skolåret! 26.8 M. Fagerudd, A. Ekberg.

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Musiklek & babyrytmik startar må 20.8 i två olika grupper med musikpedagog Heidi Åberg-Ylivaara. Babyrytmik för 0–2-åringar med vuxen kl.10.15–11. Musiklek för 3–5-åringar kl.11.15–12 utan vuxen (hålls i samarbete med församlingens dagklubb).

Musikleken är avgiftsfri. Mera info på hemsidan. Anmälningar till vandasvenska@evl.fi.

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Församlingens dagklubb börjar må 20.8. Anmälningsblankett på hemsidan.

HELSINGGÅRD ViAnda-körens terminsstart ons 29.8.2018 kl. 12. Nya medlemmar hjärtligt välkomna med!

DÖPTA Tia Amanda Karlsson, Tim Johan Karlsson, Kevin Wilhelm Sebastian Pulkkanen, Max Markus Milton Signell.

DÖDA Kreeta Sirkka Sofia Nordman 82 år, Else–Maj Öhberg 76 år.

Apua ja tukea PERHENEUVONTA P. 09 830 6330, ajanvaraus ma, ke-pe klo 9–11, ti klo 14–17.

YHTEINEN DIAKONIA Diakoniakeskuksen sihteeri, p. 09 830 6264 tai 050 553 8486.

HILJAISUUDEN VILJELY JA RETRIITIT Retriittipäivä Helsingin pitäjän kirkonkylässä – hiljaisuuden meditaatiota ja rukoushetkiä 23.9. klo 10–17. Pyhän Laurin kappeli, Seija Mauro, Jari Saarinen ja Tarja Korpela. Anna hiljaisuuden kantaa – retriitti Vantaan kaupungin henkilöstölle 28.–30.9. Ahvenlammen leirikeskus, Mäntsälä. Tarja Korpela, Natasa Stambej. Hinta 160 e. Ilmoittautuminen laura.ohtonen@evl.fi.

SAIRAALASIELUNHOITO Kasvatus- ja sairaalatyön sihteeri, p. 050 321 3282.

Nyt on aika vaikuttaa Seurakuntavaalit 2018

Kuulutus

Seurakuntavaaleissa äänioikeutetut

Äänioikeutettujen luetteloon on merkitty äänioikeutetuiksi kaikki kirkon jäsenet, jotka - täyttävät 16 vuotta viimeistään 18.11.2018 ja - on merkitty kyseisen seurakunnan läsnä oleviksi jäseniksi 15.8.2018. Seurakuntavaalit toimitetaan Vantaan evankelis-luterilaisissa seurakunnissa 18.11.2018. Vaaleissa valitaan jäsenet Vantaan seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon ja kunkin seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Seurakuntakohtainen luettelo äänioikeutetuista on nähtävänä maanantaina 3.9.2018 kello 10–14 ja tiistaina 4.9.2018 kello 15–19 kyseisen seurakunnan kirkkoherranvirastossa. Hakunilan seurakunnan kirkkoherranvirasto, Hakunilantie 48 Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherranvirasto, Auratie 3 Korson seurakunnan kirkkoherranvirasto, Merikotkantie 4 Rekolan seurakunnan kirkkoherranvirasto, Kustaantie 22 Tikkurilan seurakunnan kirkkoherranvirasto, Unikkotie 5 B Vantaankosken seurakunnan kirkkoherranvirasto, Uomatie 1 Vanda svenska församlingens pastorskansli, Vallmovägen 5 A, vån. 2

Äänioikeutettu saa tehdä oikaisuvaatimuksen äänioikeutettujen luettelosta sillä perusteella, että hänet on oikeudettomasti jätetty pois tai että häntä koskeva merkintä on virheellinen. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti ja jätettävä 6.9.2018 kello 16.00 mennessä kyseisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Vaalilautakunnat käsittelevät oikaisuvaatimuksia 1.10.2018 Vantaalla 1.7.2018 Seurakuntien vaalilautakuntien puheenjohtajat Hans Tuominen, Hakunilan seurakunta Jukka Nevala, Hämeenkylän seurakunta Eija Mäkinen, Korson seurakunta Rainer Heino, Rekolan seurakunta Hannu Kokko, Tikkurilan seurakunta Tiina-Maaria Päivinen, Vantaankosken seurakunta Harriet Forsman-Ryhänen, Vanda svenska församling

MENOT 16. – 30.8.

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Itse teossa

– Vantaalla on ehdoton rikkaus, että seurakuntien kuorot ovat johtajiensa näköisiä ja siten hyvin erilaisia, sanoo Airi Saloniemi.

Kuorolaulu kysyy lihastyötä ja joukkuepeliä Laulaminen tekee ihmiselle hyvää. TEKSTI KATRIINA HARVIAINEN KUVA TIMO HORMIO

anttori Airi Saloniemi puhuu kuorossa laulamisesta urheilutermeillä. Lihastyötä tarvitaan hengittämiseen ja äänihuuletkin ovat lihasta. Kuoro on joukkue, johon jokainen tuo oman osaamisensa, mutta lisäksi tarvitaan korvat höröllä olemista laulajakaverien suhteen ja toisten kunnioittamista. – Monet ylittävät itsensä ryhmässä, vaikka eivät uskalla esiintyä yksin, sanoo Saloniemi. – Nykyisin varsinkin suomen kielessä ääntä käytetään hyvin kapealla alalla. Kuorossa voi turvallisesti kokeilla ja harjoittaa ääni-instrumenttiaan. Laulaminen puhdistaa ja tekee keholle hyvää. Sisäinen tukilihaksisto pysyy kunnossa, jos laulaa paljon. – Kun ääni resonoi kropassa, se on kuin hierontaa sisältäpäin, sanoo Saloniemi, joka työskentelee Korson seurakunnassa. KUOROLAULUSSA VAIKUTTAA samaan aikaan monta tasoa. On musiikki, tekemisen ilo ja haasteet. On sosiaalinen puoli, se joukkuepeli ja uusien ihmiskontaktien löytyminen, ehkä jopa ystävystyminen. Uusien kappaleiden myötä opitaan aina uutta. Fyysisellä puolella kroppa vertyy ja jumit aukeavat. Seura-

kunnan kuoroissa ohjelmisto ja esiintymistilanteet tuovat mukaan vielä hengellisen ulottuvuuden. – Kuoroissa sosiaalinen puoli on tosi tärkeä. Suomalaiset eivät ole niin nopeasti lämpeneviä, mutta kuoroihin voi tulla olemaan yhdessä. Itsestä ei tarvitse kertoa kaikkea. Joissakin kuoroissa ei ole edes läsnäolopakkoa, vaan sitoutumisen aste on vapaaehtoinen, kertoo Saloniemi. – On tosi hienoa nähdä, miten aluksi ujot ja arat ihmiset ovat pikkuhiljaa alkaneet aueta ja antavat itsestään enemmän.

”

KUN ÄÄNI RESONOI KROPASSA, SE ON KUIN HIERONTAA SISÄLTÄPÄIN. KANTTORI AIRI SALONIEMI

VANTAAN SEURAKUNNISSA on monenlaisia kuoroja. Esimerkiksi Korson seurakunnassa on projektikuoroja, jotka kokoontuvat tietyn ajan yhtä tapahtumaa varten. Syksyllä toteutetaan neljä projektikuoroa, joista viimeinen tähtää ensimmäisen adventtisunnuntain Hoosianna-kirkkoon. – Kaikilla ei ole mahdollisuutta sitoutua koko kaudeksi. Toivon, että erityisesti projektikuoroihin saataisiin kiireisiä työikäisiä. Laulua tarvitsee osata auttavasti ja tuntea nuotit, Saloniemi sanoo. Vielä matalampi kynnys on Korson Vox Mea -kuoroon tai Tikkurilan seurakunnassa vastaavaan Omalla äänellä -kuoroon. Niihin voi mennä mukaan

milloin vain ilman läsnäolopakkoa, eikä laulu- tai nuotinlukutaitoa vaadita. Toisessa päässä ovat esimerkiksi vastikään perustettu Vantaan seurakuntien kamarikuoro ja Hakunilassa kokoontuva HowManyMothers-kuoro. Niihin on koelaulu ja osallistuminen edellyttää myös itseopettelua. Lapsikuorojakin löytyy monesta seurakunnasta. – Vantaalla on ehdoton rikkaus, että seurakuntien kuorot ovat johtajiensa näköisiä ja siten hyvin erilaisia. Ei ole pakko osallistua oman asuinalueensa seurakunnan kuoroon, vaan voi valita koko kaupungin eri vaihtoehdoista. Kesken kaudenkin voi vaihtaa, Saloniemi vinkkaa. – Jokaisella on erilainen kroppa. Jotkut tarvitsevat esimerkiksi pitkän äänenavauksen ja tukea laulamiseen, toiset tykkäävät sähäkästä etenemisestä. On fiksua valita porukka omien tuntemustensa mukaan. KUOROLAISILLE HARRASTUS tarjoaa mahdollisuuden huolehtia sekä kehosta että mielestä. – Kuorossa oppii uusia taitoja ja voi oppia suhtautumaan itseensä uudella tavalla. Hengellisyyden hoitaminen musiikin kautta on omanlaistaan. Laulamisesta jää myös muistoja. Musiikin kautta muistaa eri asioita kuin muuten. Seurakunnassa kuoro on lisäksi mahdollisuus palvella seurakuntaa musiikin keinoin. Saloniemen mielestä hienointa kuoronjohtamisessa on ihmisten kanssa oleminen. – Kuoronjohtajana näen laulamisen ilon ja sen, miten ensin koetun haasteen jälkeen tulee osaamisen ilo. Joka iässä voi oppia uutta. ■ Katso Vantaan seurakuntien koko kuorotarjonta vantaanseurakunnat.fi.

14 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Ilmari Syrjälän mielestä lasten ja nuorten on hyvä nähdä monenlaisia malleja olla mies tai nainen.

Barbie-pappi kampaa ja kierrättää Kaikki alkoi siitä, kun Ilmari Syrjälä löysi vanhempiensa jäämistöstä vanhan Petra-nukkensa.

”

ukkaneulesunnuntai. Nyt on kaikilla seireeneillä trendineuleet. Askartelin tänään Barbielle raitami nin ja lilat stayupit, Blon dielle pallomekon ja vih reät sukat. Midgelle ja Petralle olin jo aiemmin tehnyt annamekon ja mikki tunikan sekä liljahameen.” NÄIN ILMARI SYRJÄLÄ päivittää Face bookissa. Syrjälä on pappi. Työkseen hän hoitaa nuoriso ja rippikoulutyön yhteisiä asioita ja ohjaa leirejä Helsin gin seurakuntayhtymässä. Omakotitalon olohuoneen sohva pöydällä Syrjälän kotona Helsingin Paloheinässä on meneillään manne kiininäytös. Syrjälä esittelee viimeisimpiä nu keilleen askartelemia luomuksia. Pet ralla on raikkaan pinkki housuasu, jonka kruunaa yllätysmunan sisältä tulleesta muovikotelosta taiteiltu vih reä hattu. – Pääosin käytän kierrätysmate riaaleja. Nenäliinasta voi tulla hyvin kin muodikas jakku, rikkinäisen su kan resorista saa helposti tehdyksi nukelle mekon. Minulle tyylikkyys ja kauneus eivät ole itsetarkoitus, vaat teiden on oltava myös käytännöllisiä. Ideat vaatteisiin ja asusteisiin tule vat arkisista asioista. – Leipäpussin sulkijasta keksin muotoilla nukeille korkokengät, Pink

TEKSTI SUSANNA SÄRKKÄ KUVA SIRPA PÄIVINEN

Punch deodorantin korkista väsäsin hatun, Syrjälä kertoo. Hän ei osaa käyttää ompelukonet ta vaan ompelee käsin. Apunaan hä nellä on muutamia netistä löydettyjä peruskaavoja. – Saatan välillä turvautua oikotei hin, nappien sijasta panen niittejä ja liimaakin. En ole niin kärsivällinen, että ryhtyisin ompelemaan esimer kiksi taskuja. Siksi onkin hyvä, että nukeilla on laukut.

”

VAIKKA EN OLE MIKÄÄN HUIPPUTAITAVA, OLEN USEIN YLPEÄ SIITÄ, ETTÄ OLEN OSANNUT TEHDÄ NIIN HIENOJA JUTTUJA.

Midgenuken pitkä punainen tuk ka houkuttaa Syrjälää kokeilemaan erilaisia kampauksia. – Välillä sillä on ollut letit, välillä pon nari. Tukka menee takkuun helposti, mutta olen saanut toisilta harrastajil ta vinkin, että kannattaa käyttää kam paussuihketta tukan selvittämiseen. AIKUISIÄN MUOTINUKKEHARRASTUS sai alkunsa kuutisen vuotta sitten, kun

Syrjälä joutui selvittämään vanhempi ensa kuoleman jälkeen lapsuudenko tinsa jäämistöä. Yllättäen pahvilaati kosta löytyi Petra. Syrjälä oli saanut saksalaisen Barbietyyppisen nuken kummivanhemmiltaan lahjaksi vuon na 1964. – Leikin pienenä pihan tyttöjen kanssa Petralla muutaman vuoden, mutta sitten homma jäi unohduksiin. Luulin, että Petra on aikaa sitten ka donnut, Syrjälä kertoo. Syrjälä vei Petran kotiinsa. Joulu kuun alkupäivinä iski inspiraatio. – Tein huvikseni Petralle itsenäi syyspäiväksi uuden asun. En mitään iltapukutyyppistä, mutta hieman juh lallisemman ja siistin arkiasun. Syrjälän vaimo Kirsti kaivoi esiin omat lapsuuden nukkensa ja lah joitti ne miehelleen. Punatukkaisen 2000luvun alkupuolelta peräisin olevan Midgen Syrjälä hankki toisel ta alan harrastajalta. Nukkeharrastus antaa Syrjälän mu kaan hyvää vastapainoa työlle ja ar kirutiineille. Vaatteiden ja asusteiden askartelussa voi käyttää mielikuvitus ta, joka pitää mielen virkeänä. – Tärkeää on saada tehdä käsillään jotakin. Toki lopputuloskin on olen nainen. Vaikka en ole mikään huip putaitava, olen usein ylpeä siitä, että olen osannut tehdä niin hienoja jut tuja. Siksi on kiva laittaa Facebookiin kuvia aikaansaannoksistani.

ILMARI SYRJÄLÄ NÄKEE harrastukses saan myös yhteiskunnallisen ulottu vuuden. – Haluan osaltani edistää sitä, että kaikkien ihmisten, sukupuolesta riip pumatta, pitää saada tarttua siihen mikä tuntuu omalta ja kiinnostaa. – Olen liberaalifeministi. Miehet ovat edelleen vahvemmalla mones sa asiassa. Samaan aikaan yksipuoli set miesroolit voivat johtaa siihen, et tä pojille eivät avaudu kaikki mahdol lisuudet. Syrjälän mielestä lasten ja nuorten on hyvä nähdä monenlaisia malleja olla mies tai nainen. – Esimerkiksi isien ja poikien lei reillä on arvokasta, että sekä lapset että aikuiset näkevät erilaisia tapoja olla vanhempi. Syrjälän mukaan kirkon nuoriso toiminnassa on tärkeää, että eri asioi ta harrastavat kohtaavat toisiaan. – Jos elämä pyörii vain yhden jutun ympärillä, olipa se jalkapallo tai kuo rolaulu, omien vahvuuksien ja mah dollisuuksien tiedostaminen voi jää dä vajavaiseksi. ■

Ilmari Syrjälä teki Kirkko ja kaupungin pyynnöstä piispanvaatteet barbille. Katso videolta osoitteesta www. kirkkojakaupunki.fi.

VIDEO VERKOSSA

16.8.2018 | Kirkko ja kaupunki

Hautauspalveluja

Tilaisuuksia

Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

Veloitukseton arviointi

H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

vuodesta 1922

HINTA: 445 e NUORET.FI/ILMOITTAUDURIPARILLE

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

HERÄNNÄISSEURAT

Palveluja tarjotaan Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme. P. 040-6378899

VIVAMO 1: 3.–13.6. VIVAMO 2: 26.6.–6.7. VIVAMO 3: 10.–20.7. VIVAMO 4: 24.7.–3.8.

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla Kaikki hautakivialan työt

BREMERIN KIVI

KRÄSÄN RIPARIT 2019:

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Lakipalveluja

su 19.8. klo 14 Vantaan yhteiset seurat Kivistön kirkko, Laavat.2, Vtaa. Mukana Veisuuveljet. ke 22.8. klo 18 Hiidenkiviseurat Klaukkalan kirkolla, Ylitilant.6, N-järvi; alust. proj.joht. Päivi Nerg (VM) ”Hyvinvointi ja osallisuus”, kahvit ja seurat. ke 29.8. klo 18 7-srk-körttiseurat, Hvittorp, Hvittorpint.243 (Masala), Kkonummi. Kahvit klo 18, seurat n. klo 19. Espoon h-juhlat 10 v. TULOSSA: kirkkopyhät 2.9.: Hämeenkylän kko; Mäntsälän hjuhlat 30v., Mlä; Siltamäen kko.

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne. hok-elannonlakipalvelu.fi

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa? Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy

Siivouspalveluja

www.mrautanen.com

APTEEKIN TERVEYSPISTE Sairaanhoitajan palvelut nyt kätevästi meiltä!      

terveysmittaukset

(kolesteroli, hemoglobiini ym.)

haavanhoito korvahuuhtelu rokotukset ja injektiot muistitestaus lääkinnälliset tukisukat Sairaanhoitajan vastaanottoajat: Ma, ke ja to 9-16, ti 11-18, pe 8-15

Kauppakeskus Tikkuri, asematie 4-10, Puh. (09) 42827878

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva

Vuokralle tarjotaan Mummonmökki vuokrataan loppuvuodeksi, 180 km Helsingistä. Puh. 040-1385744.

Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy

Rakennusala JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. ULOS KESTOPUUTERASSIT + AIDAT. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa

• Vesikourujen uusimiset, kattoremontit, tikkaat, kulkutasot ja lumiesteet asennettuna • Kotitalousvähennysmahdollisuus työstämme.

www.katonmaalausvantaa.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

16 A Kirkko ja kaupunki | 16.8.2018

Kela palvelee kaikkia KIRKKO JA KAUPUNKI -lehden pääkirjoituksessa 19.7. Pauli Juusela kirjoittaa Kelan päätöksestä sulkea kolme palvelupistettä pääkaupunkiseudulta. Erityisesti hän ilmaisee huolensa Hakunilan palvelupisteen kohtalosta. Lähin Hakunilan korvaava palvelupiste sijaitsee viiden kilometrin päässä Tikkurilassa ja seuraava 11 kilometrin päässä Malmilla. Liikenneyhteydet molempiin palvelupisteisiin ovat hyvät. Kela ei valitettavasti voi tarjota kaikille asiakkailleen palvelupistettä kävelymatkan päästä. Siksi palvelemme myös puhelimessa ja verkossa sekä lähiasiointi- ja pop up -pisteissä. Tavoitteemme on jatkaa syksyllä pop up -toimintaa Koivukylän palvelutorilla, viiden kilometrin päässä Hakunilasta. Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf-toiminta puolestaan opastaa ikäihmisiä sähköisten palveluiden käytössä muun muassa Hakunilan kirjastossa. Tehtävämme on varmistaa, että myös ne, jotka eivät jatkossakaan halua tai pysty asioimaan verkossa, saavat henkilökohtaista palvelua palvelupisteissä tai puhelinpalvelussa. Puhelinpalveluun voi myös varata ajan. Tällöin Kela soittaa asiakkaalle sovittuna ajankohtana. Palvelupisteiden tilannetta seurataan Kelassa tiiviisti, ja niiden määrää lisätään tai vähennetään kysynnän mukaan. Siksi palvelukapasiteettia lisätään syyskuussa Itäkeskuksessa ja Kalasatamassa. Verkkoasioinnin suosio on kasvanut useita vuosia. Vuonna 2017 lähes kaksi kolmesta Kelaan tulleesta etuushakemuksesta jätettiin verkossa. Petteri Taponen Keskisen asiakaspalveluyksikön johtaja Kela

Kirkko ja kaupunki on tarpeellinen MUUTAMA VUOSI sitten kävimme Kirkko ja kaupungin mielipidepalstalla Veikko Pöyhösen kanssa keskustelua tämän mainion ja monipuolisen julkaisun tarpeellisuudesta. Korostin silloin ja korostan yhä, että tämä lehti on vuosikausia ollut tuhansille ihmisille ainoa side seurakuntaan. Ei ole mahdollista, että kaikki tämän lehden lukuisat artikkelit ja kommentit olisivat Veikko Pöyhösen mielipiteen mukaisia (K&k 19.7.). Toivon, että lehden toimituskunnalle annetaan työrauha. On turhaa vertailla Kirkko ja kaupunkia Kotimaaja Sana-lehtiin, joiden lukijapiiri lienee vaatimaton ainakin pääkaupunkiseudulla. Suomalalainen kirkko on minun näkökannaltani katsoen kuin muinainen pyramidi, jonka huipulla ovat piispat, asessorit ja muut ”kirjanoppineet”. He johtavat tätä suurta kokonaisuutta kykyjensä ja mielipiteittensä mukaan. Erimielisyyttä on aina riittänyt Raamatun tulkinnasta ja jopa yksittäisten sanojen pyörittelemisestä. Pyramidin pohja on kuitenkin se, joka pitää koko rakennelman mallissaan. Tavallinen ”kirkkorahvas” elää

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää? MARCO LONGARI / AFP – LEHTIKUVA

Kirkko ja kaupunki levittää "kerettiläistä valomerkkiä" pakanallisesta menosta. 19.7. ilmestyneen lehden Taivaan tähden -palstalla Olli Valtonen pitää harhoista vahingollisimpana oikeassa olemisen harhaa. Kirkossa vuosisatoja todeksi ymmärrettyjen asioiden väittäminen väärässä olemiseksi ja sellaisen ajattelun levittäminen seurakuntaan on kyynistä oikeassa olemisen harhaa, jos mikä. Suutari pysyköön lestissään ja seurakuntalehti rakentakoon seurakuntaa. Pekka Leino

Vain Jeesus voi pelastaa sinut

Hararen katolisessa Pyhän Sydämen kirkossa Zimbabwessa valmistauduttiin sunnuntaina 5.8. ensimmäiseen messuun maan presidentinvaalien jälkeen. EU:n vaalitarkkailijoiden mukaan Zimbabwen vaalit vietiin läpi "epätasa-arvoisella pelikentällä". Vaalin voittajaksi julistettiin valtaa pitävän Zanu PF -puolueen Emmerson Mnangagwa 50,6 prosentin ääniosuudella. Vaaleja ovat seuranneet väkivaltaisiksi yltyneet levottomuudet, ja kirkoissa rukoillaan rauhan puolesta.

nykypäivän arkea ja koettaa selviytyä ongelmistaan – siinä sivussa joskus naapuriaan auttaen. Meitä ei kiinnosta muinaisten sanojen tulkinta emmekä kaipaa takaisin aikaa, jolloin kävimme rippikoulumme. Jos rippikoulussa pitäisi opetella ulkoa kaikki se, mitä me jouduimme opettelemaan, nykynuoriso ei sinne menisi. Veikko Peippo

Jeesus ei kehottanut nostelemaan myrkkykäärmeitä KIRKKO JA KAUPUNKI -lehdessä 19.7. uskonnollisia ilmiöitä käsittelevässä kuvasarjassa Miltä usko näyttää? kerrottiin amerikkalaisista seurakunnista, joiden tilaisuuksissa nostellaan myrkkykäärmeitä paljain käsin uskon vahvuuden todisteeksi. He tulkitsevat kirjaimellisesti Markuksen evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus lupaa, että häneen uskovat voivat nostella myrkkykäämeitä, eivätkä ne vahingoita heitä. Jeesus ei tarkoittanut, että meidän pitäisi nostella myrkkykäärmeitä uskomme todisteeksi. Raamatussa puhutaan käärmeistä pahuuden ja paholaisen kielikuvana. Käärmei-

den nosteleminen tarkoittaa kykyä tarttua paholaisen voimaan siinä vahingoittumatta. Se sanotaan selkeästi Luukkaan evankeliumissa (10:19): "Minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä." Jeesuksen puheiden käärmeiden nostelemisesta oli tarkoitus rohkaista kuulijoita menemään kaikkeen maailmaan vapauttamaan ihmisiä synnin orjuudesta, ei kokoontumaan yhteen retuuttamaan elukkaparkoja uskon todisteeksi. Matti S. Nevalainen Teologian maisteri

Seurakuntalehti rakentakoon seurakuntaa KIRKKO JA KAUPUNKI -lehdessä ovat pitemmän aikaa puurot ja vellit menneet sekaisin. Vaikuttaa siltä kuin sen toimittajat haluaisivat esiintyä kirkon ja yhteiskunnan vahtikoirina lehden sisällön kustannuksella. Millä tavoin esimerkiksi Suomaan kansan muinaisusko ja Ville Rannan piirrokset palvelevat seurakuntien jäseniä, kirkon uskoa, oppia, kasvatusta tai seurakunnan toimintaa?

TAIVAS ON IHANA PAIKKA, joka on luotu meitä varten. Kaipaus sinne on todellinen jokaisen kohdalla, mutta monet meistä eivät tunne tietä sinne. Tässä on muutamia ydinkohtia, jotka voivat johtaa sinua uskoon ja pelastukseen. Usko Jeesukseen. Ota Jeesus vastaan omakohtaisena vapahtajanasi. Tunnusta syntisi Jeesukselle ja pyydä niitä anteeksi. Nöyrry Jeesuksen edessä parannukseen synneistäsi. Vain Jeesus voi pelastaa sinut ja antaa sinulle syntisi anteeksi. Tunnusta Jeesus omaksi vapahtajaksesi ihmisten edessä. Jos tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut. Tule mukaan seurakuntaan. Siellä saat ihania uskonsisaria ja -veljiä uudistuneeseen elämääsi. Tein itse henkilökohtaisen ratkaisun noin 50 vuotta sitten ja menin seurakuntaan, josta sain hengellisen kodin ja pelastusvarmuuden. Valto Meriläinen

Joka työhön ei pitäisi vaatia koulutusta MEIDÄN PITÄISI tarjota nuorille tulevaisuus, jossa he voisivat elää taloudellisesti turvattua ja mielekästä elämää. Maailma on muuttunut paljon siitä, kun olin itse nuori 1960-luvulla. Pääsin kesätöihin kahvilaan ja opettelin käyttämään rahaa jo 16-vuotiaana. Ymmärsin mistä raha tulee, mihin kaikkeen sitä tarvitaan ja miten se riittää. En ollut riippuvainen vanhempieni enkä yhteiskunnan tarjoamasta taloudellisesta avusta. Olin töissä myös opiskelujeni aikana ja elätin itseni. Mitä tekevät tämän päivän nuoret, jotka eivät pääse töihin ja joita opiskelu ei kiinnosta? Meiltä puuttuvat nuorille suunnatut työt, joista he voisivat saada palkkaa. Kaikkeen työhön ei pitäisi vaatia koulutusta. Työ itsessään opettaa. Nuorena saadut työkokemukset antavat tuntua työnteosta ja rahan käytöstä sekä lisäävät nuoren itseluottamusta. Kun peruskoulu loppuu, nuorilla pitäisi olla lakisääteinen työkokeilu, jos he eivät tiedä, mikä heitä kiinnostaa. Tällä hetkellä maassamme on kymmeniä tuhansia työttömiä nuoria. Heistä ketään ei saisi jättää yksin. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Birgitta Wulf Salo