Kirkko ja kaupunki 2019 02 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

HY VÄN TÄHDEN.

31.1.2019 kirkkojakaupunki.fi

A4 Yhteisvastuu keräys alkaa

Meistä tuli poliitikkoja Sanni Grahn-Laasosesta, Annika Saarikosta, Kirsi Ojansuu-Kaunistosta ja Timo Harakasta tuli maailmanparantajia seurakuntanuorina B 1

A8 Vauva ei pilaa parisuhdetta

HENRI J. M. NOUWEN KIRJASSAAN ERÄMAASTA PUUTARHAAN (KIRJAPAJA 1986)

Hyväksy se, että kaikki asiat eivät ole omissa käsissäsi ja kaikkeen ei pysty vaikuttamaan. Elämä on jatkuvaa muutosta. NÄYTTELIJÄ JA BLOGISTI SARA PARIKKA KIRJASSAAN 365 – ILON JA INSPIRAATION VUOSI (WSOY 2018)

Iankaikkisesti

Huolet ovat pelokkaita keinoja pitää asiat vanhalla tolallaan, ja usein tuntuu kuin me mieluummin valitsisimme huonon varmuuden kuin hyvän epävarmuuden.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. JEESUS MATTEUKSEN EVANKELIUMISSA 6:34

Rukous

Pääkirjoitus

KATRI SAARELA

Nuoret luulot NELJÄ SUOMALAISTA poliitikkoa kertoo tässä lehdessä, miten kipinä maailman parantamiseen syttyi rippikoulun maailman katsomuksellisissa keskusteluissa ja seurakunnan nuorten yhteisöissä. Neljä ihmistä eri puolilta Suomea. Heistä jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa, vaikka jokaisessa tarinassa on paljon samaa. Olinhan siellä minäkin. Meitä on monta, jotka ammensimme teini vuosina elämän evästä Landoloin säestetyistä Nuoren seurakunnan MEITÄ ON MONTA, veisuista, raamattupiireistä ja JOTKA AMMENSIMME nuortenilloista. Olin ripareilla TEINIVUOSINA ELÄMÄN isosena ja pidin poikakerhoa. Kesä EVÄSTÄ LANDOLOIN retkellä Turussa vierailimme karkki SÄESTETYISTÄ NUOREN tehtaan lisäksi arkkipiispan talossa ja SEURAKUNNAN lauloimme kerhopoikien kanssa VEISUISTA. Mikko Juvalle, että kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen.

”

SEURAKUNTA VOI TARJOTA itseään ja omaa paik kaansa etsivälle nuorelle ihmiselle turvallisen yhtei sön, jossa voi olla oma itsensä. Ja kun nuoruus jää taakse, jää usein taakse myös se turvallinen yhteisö. Monen kokemus seurakunnasta on, että se ei aikuisena osoittautunutkaan sellaiseksi, joksi sitä nuorena luuli. Eikä se välttämättä aina ole nuoren luulojen vika. JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi PIRRE SAARIO

SEURAKUNTANUORTEN joukossa me juttelimme ja funtsimme ja väittelimme isoista asioista. Ja otimme tuntumaa rakkauselämän kiemuroihin. Ja kuunte limme musiikkia ja kävimme leffoissa. Ja aloimme katsoa niitä myös kotona. Meillekin hankittiin VHSvideonauhuri. Omat muistoni 1980luvun alkupuolen seura kuntanuoruudesta ovat enimmäkseen valoi sia. Minusta tuli aika pitkälti minä juuri seurakuntanuorten sekalaisessa porukassa. Monet parhaista ystävistäni ovat vieläkin sitä perua, lähes neljänkymmenen vuoden takaa. Tiedän toisenlaisiakin tarinoita. Nuorten ehdottomuus, varsinkin uskonnollinen ehdottu muus, saattaa joskus ilmetä kauhealla tavalla. Me jotenkin varjelluimme henkiseltä ja hengellisel tä väkivallalta, ehkä siksi, että kotipaikkakunnalla ni seurakunnan nuoret eivät olleet omaksi poru kakseen käpertynyt maailmasta eristynyt joukko, vaan meillä oli muitakin kavereita.

Olisi hyväksi keventää. Ei vain omaa painoani, vaan koko elämän. Auta. Sinä tiedät ne ihmiset, joista olen huolissani. Kiitos, että olet antanut minulle juuri heidät. Tiedät asiat, joiden menettämistä pelkään. Kiitos, että minulla on niin paljon. Auta. Anna minun muistaa, että sylistäsi ei voi pudota.

Ari ja Tapani Kotisaari voittivat ennakkoluulot Vuonna 2013 lähetystyöhön siunattiin ensimmäistä kertaa parisuhteensa rekisteröinyt homopari. Konservatiivikristityt nostivat kohun, ja aasialais kirkkoja peloteltiin lähetystyöhön tulevista homoista. Mitä Kotisaarille kuuluu nyt? Lue juttu osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/uutiset.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 31.1.2019

numero 2

Seuraava lehti ilmestyy 14.2. KANNEN KUVAT: SIRPA PÄIVINEN JA ISTOCK

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

”Sisään astui id-juhlan kunniaksi parhaisiinsa pukeutunut muslimiseurue” USKOT-foorumin toiminnanjohtaja Inka Nokso-Koivisto uskoo, että tarinateatteri lisää uskontojen välistä ymmärrystä. TEKSTI JUHANI HUTTUNEN KUVA JOONAS BRANDT

1 2

Inka Nokso-Koivisto, mitä tarinateatterissa tapahtuu? – Tarinateatterissa katsojat voivat osallistua ja nähdä oman tarinansa toisen tulkitsemana. Se avaa uusia näkökulmia omiin kokemuksiin. Pelkkä toisen tarinan kuunteleminenkin avartaa. Tavoitteenamme on lisätä ymmärrystä eri uskontojen edustajien välillä. – Maailma on aina askeleen parempi, kun edes yksi ihminen ymmärtää toista paremmin. Kerro omasta elämästäsi tapaus, jonka haluaisit tuoda tarinateatteriin. – Nuokuin harmaana iltapäivänä bussissa. Sisään astui id-juhlan kunniaksi parhaisiinsa pukeutunut muslimiseurue. Juhlamieli täytti bussin ja erityisesti seurueen lapset olivat riemuissaan. Toivotin heille siunattua idiä. Ilo tarttui muihinkin matkustajiin ja harmaa arkipäivä muuttui hetkeksi juhlaksi.

”

NURKKAKUNTAINEN KULTTUURI HARVOIN YLTÄÄ SUURIIN KEKSINTÖIHIN. INKA NOKSO-KOIVISTO

Olet tutkinut keskiajan islamia. Kuinka suvaitsevainen maailma oli tuohon aikaan? – Tutkimukseni liittyi tieteen historiaan. Se on kiehtova esimerkki kulttuurien kohtaamisesta. Keskiajan islamilaisen imperiumin tiede oli aikansa korkeatasoisinta. Sen pohja ammennettiin aiemmista perinteistä ja se kehittyi loistoonsa yhteistyöprojektina, johon osallistui ihmisiä eri taustoista ja uskonnoista. Myöhemmin sen hedelmistä versoi moderni länsimainen tiede. – Moni asia on tänään paremmin, mutta jos meillä on jotain opittavaa tuosta aikakaudesta, niin ainakin se, että nurkkakuntainen ja sisäänpäin kääntynyt kulttuuri harvoin yltää suuriin keksintöihin.

4 5

Maailmassa on satoja miljoonia uskonsa tähden vainottuja. Miksi näin on? – Vainot liittyvät monitasoisiin yhteiskunnallisiin konflikteihin, ja yhtä vastausta ei ole. Vaikkei varsinaisista vainoista Suomessa onneksi voidakaan puhua, on tärkeää, että työskentelemme uskonnonvapauden puolesta siten, että kaikilla on vapaus harjoittaa omaa uskontoaan ja elää sen mukaisesti. Millainen on iltarukouksesi? – Minulle rukous merkitsee pohdintaa ja tietoisuutta asioiden perimmäisestä merkityksestä arjen keskellä, päivittäin. Toisinaan siihen liittyy yhteyden tunne Jumalaan, toisinaan kummastunut kysymys siitä, mitä ihmettä tässä maailmassa tapahtuu. ■ USKOT-foorumin, Suomen ekumeenisen neuvoston ja evankelisluterilaisen kirkon järjestämä tarinateatteriilta 5.2. kello 19 Nukketeatteri Sampossa, Erottajankatu 7. Liput 7 euroa www.uskot-resa.fi/verkkokauppa. YK:n Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoa vietetään 1.–7.2. Viikon suojelijana toimii Kaisamari Hintikka, joka vihitään Espoon hiippakunnan piispaksi 10.2.

4 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

56,01

Köyhyys voi estää opinnot

prosenttia vantaalaisista kuuluu kirkkoon. Tieto on alustava ennakkotieto. Jäseniä seurakunnissa oli vuodenvaihteessa 127 563.

Yhteisvastuukeräys muistuttaa, ettei yhdenvertaisuus toteudu koulutuksessa. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVITUS MAIJA SAARI

MARIANNA SIITONEN

Pyhän Annan lastenkirkon korjausten on arvioitu maksavan kaksi miljoonaa euroa.

Päätös lastenkirkon kohtalosta siirtyi Vantaan Itä-Hakkilassa vuodesta 2015 tyhjillään seisseen Pyhän Annan Lastenkirkon kohtalo jäi yhä auki Vantaan yhteisessä kirkkovaltuustossa. Kirkkoneuvosto esitti äänin 5–3 lastenkirkon purkamista. Viime viikolla koolla ollut uusi valtuusto päätti yksimielisesti ottaa asiassa aikalisän. Ehdotuksen teki kirkkovaltuutettu Tiina Tuomela. Hänen mukaansa on tarpeen, että puolueeton asiantuntija käy vielä tutkimukset läpi. Lisäksi on tärkeää, että uusi valtuusto saisi selkeän esittelyn korjausmahdollisuuksista ja hinta-arviosta ennen päätöstä.

Kaisamari Hintikka vihitään piispaksi Espoon hiippakunnan uusi piispa Kaisamari Hintikka vihitään virkaansa Espoon tuomiokirkossa sunnuntaina 10.2. kello 10 alkavassa messussa. Messu televisioidaan suorana Yle TV1:ssä sekä radioidaan Yle Radio 1:n kanavalla. Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä työskennelleen Hintikan piispanvihkimyksestä tulee poikkeuksellisen kansainvälinen ja hyvin ekumeeninen.

Eve Rämö johtaa kirkkovaltuustoa Tulkaa kaikki -liikkeen kirkkovaltuutettu Eve Rämö johtaa Vantaan seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puhetta seuraavat kaksi vuotta. Valtuuston varapuheenjohtajaksi valittiin Markku Weckman. Rämö ja Weckman ovat molemmat Vantaan kaupunginvaltuuston jäseniä. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana jatkaa Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast.

kkiseltään luulisi, ettei Suomessa kenenkään lukio- tai ammattiopinnot tyssää varattomuuteen. Luulisi, että kaikilla on varaa hankkia tietokone, koulukirjoja tai vaikkapa kokin työssä tarvittavia keittiöveitsiä. – Luulo ei ole tiedon väärtti tässäkään asiassa, sanoo Yhteisvastuukeräyksen keräysjohtaja Tapio Pajunen. – Suomessa ei toteudu yhdenvertaisuus oikeudessa toisen asteen opintoihin, sanoo Pajunen. Hän nostaa esille vuoden 2017 Nuorisobarometrin tulokset. Barometrin mukaan 17 prosenttia vastaajista joutui karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan taloudellisten syiden vuoksi. Kymmenen prosenttia vastasi, että taloudelliset syyt vaikuttivat opintojen keskeyttämiseen.

– Lapsiasiainvaltuutetun mukaan 110 000 suomalaista lasta elää köyhyydessä. Perheen tulot vaikuttavat myös lasten ja nuorten opiskeluun. Lisäksi jo kotoaan lähteneistä nuorista moni elää todella vähällä rahalla. LUKIOSSA KIRJAT ja tietokone voivat maksaa 2 500 euroa. Ammatillisissa oppilaitoksissa kirjoja on vähemmän, mutta tietokone on usein tarpeen. Joissain koulutuksissa pitää heti opiskelujen aluksi hankkia itse kalliita työvälineitä, kuten kokinveitset tai parturin välineet. Kirkon Yhteisvastuukeräys nostaa esiin piilossa olevaa vähävaraisuutta, joka hankaloittaa monen nuoren tietä tulevaisuuteen. Keräysvaroilla tuetaan nuorten opiskelua sekä kotimaassa että katastrofialueilla ulkomailla. Suomessa keräystuotolla au-

tetaan nuoria maksullisten opiskeluvälineiden hankinnassa. Tapio Pajunen muistuttaa, että alle 17-vuotias nuori ei ole oikeutettu edes opintotukeen. Kirkon diakonia kohtaa jatkuvasti perheitä, joiden pienet tulot eivät riitä nuoren opiskelun tukemiseen. Tai voi olla niin, että tuloja on paperilla, mutta ne menevät velkoihin. Suomessa on Pajusen mukaan isoja kuntakohtaisia eroja esimerkiksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämisessä. Jotkut kunnat kustantavat nuorten opiskelussa tarvitsemia välineitä. Toiset eivät. – Samaan asiaan on puuttunut Kaikille kone -kampanja. Sen avulla on hankittu jo yli 600 tietokonetta vähävaraisten perheiden nuorille. Tietokoneet on pääsääntöisesti toimitettu nuorille kirkon diakoniatyön kautta, selvittää Pajunen.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

VÄHÄVARAISUUDEN ONGELMA on tut- kiminen on hankalaa. Nuori voi tulla tu myös pääkaupunkiseudulla. Van- vähävaraisesta kodista ja elää opintotaalla toimivan Kauppiaitten Kauppa- tuen varassa. Hänellä voi olla jo pikaoppilaitos MERCURIAn erityisopettaja vippejä, ja luottotiedot ovat jo mahdolSirkku Ohvo arvioi, että huono-osai- lisesti menneet. suus on lisääntynyt yhteiskunnassa. – Olen ohjannut nuoria oman seuraMonien oppilaiden on vaikea hank- kunnan tai oman asuinalueen diakoniakia opinnoissa tarvittavia välineitä ra- työn piiriin, kertoo Uusitalo. hanpuutteen vuoksi. Myös ammatilli– Yhteisvastuun keräyskohde on sen koulutuksen leikkaukset vaikutta- tärkeä. Toivottavasti julkisuus madalvat asiaan. taa kynnystä hakea apua. – Aikaisemmin opiskelijoilla oli mahYhteisvastuun tuotosta 20 prosentdollisuus käyttää koulun koneita. Nyt tia menee perille valtakunnallisen Kirkoneita ei enää ole koukon diakoniarahaston lun puolesta annettu. kautta ja 20 prosentNiitä pystyy kyllä laitia paikallisen seuranaamaan koululta päikunnan diakoniatyön väksi kerrallaan, mutta kautta. Varoja keräkoneita ei ole tarpeektään nuorten opissi paljon. Olemme jopa kelujen tukemiseen. PERHEEN TULOT miettineet, pitäisikö väPaikkakunnilla, joisVAIKUTTAVAT LASTEN JA hentää tietokonepohsa on vähän nuoria, NUORTEN OPISKELUUN. jaista opiskelua. Ei niin niitä voidaan Pajusen TAPIO PAJUNEN voi tehdä, sillä tietokomukaan käyttää myös netaidot ovat tällä alalmuiden taloudellisisla välttämättömiä, kersa vaikeuksissa olevitoo Ohvo. en ihmisten auttamiOhvon mukaan moni seen. opiskelija yrittää piilotella vähävaraiTuttuun tapaan 60 prosenttia kesuuttaan ja sanoo unohtaneensa työ- räystuotosta menee ulkomaisiin kohvälineet kotiin. Talousongelmat voivat teisiin eli tänä vuonna maailman kavaikuttaa opiskelumotivaatioon, aihe- tastrofialueilla asuvien nuorten kouuttaa stressiä ja johtaa mielenterveys- lutuksen tukemiseen Kirkon Ulkoongelmiin. Hän ohjaa opiskelijoita tar- maanavun kautta. Kun lapset ja nuoret vittaessa kuraattorin luokse. pääsevät köyhissä maissa kouluun, he pystyvät rakentamaan tulevaisuutta HELSINKILÄISEN Stadin ammattiopis- kotimaassaan. ton opiskelijapappi Sanna Uusitalo Tasavallan presidentti Sauli Niiniskertoo kohtaavansa työssään opiske- tö avaa Yhteisvastuukeräyksen sunlijoita, joille opiskeluvälineiden hank- nuntaina 3. helmikuuta. ■

”

”Oletko joutunut karsimaan opiskeluvaihtoehtojasi rahanpuutteen vuoksi?” ”Kyllä”

Kaikki vastaajat

17 %

Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa

42 % Lähde: Nuorisobarometri 2017

Vantaan seurakuntien hautausmaille haetaan

kausityöntekijöitä Tarkemmat hakuohjeet: vantaanseurakunnat.fi/tyopaikat Hakuaika päättyy 25.2. klo 16:00.

Syksyllä 2019 käynnistyy RYHMÄPSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS yhdessä Helsingin yliopiston ja Ryhmäanalyysikoulutus Oy:n kanssa Hakuaika helmikuussa, koulutusohjelma ja hakuohjeet löytyvät yliopiston kotisivuilta; www.helsinki.fi/psykoterapeuttikoulutus Lisätietoja antavat vastuukouluttajat Taru Kaivola, taru.kaivola@gmail.com, p. 050 360 2077 Kristiina Toivola, kristiina.toivola@tyonilo.fi, p. 040 506 3685

6 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Supikoiranpentu tarkkaili valokuvaaja Antti Rintalaa viime kesänä Helsingin Seurasaaressa. Pentu lähti todennäköisesti syksyllä etsimään omaa elinpiiriä, mutta sen vanhemmat saattavat yhä asua ulkoilijoiden keskellä. Supikoirat pysyvät saman kumppanin kanssa koko ikänsä.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

Supikoirasta tulee henkipatto Helmikuusta alkaen kuka tahansa saa tappaa supikoiran omalta pihaltaan. Vantaa on citysupikoirien pääkaupunki. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA ANTTI RINTALA

telias katse, suuri kostea kuono ja pörröturkki: citysupikoirat poseeraavat valokuvaaja Antti Rintalan Instagram-kuvissa. ”Kukkuu senkin söpöwiini”, ”Voiiiih” ja ”Cuteness overload”. Näin seuraajat kommentoivat kuvien alla. Rintala kuvasi viiden supikoiran kasvua Helsingin Seurasaaressa kissanpennun kokoisesta alkaen. – Viime kesän alussa vain pieni kuvaajaporukka tiesi supikoirat. Kun pennut kasvoivat ja alkoivat laajentaa reviiriään, niitä saattoi pällistellä kerralla kymmenkuntakin ulkoilijaa. Alkusyksystä Rintala sattui paikalle, kun supikoiranpennuille heiteltiin pullanpaloja. – Supikoirat hakivat ruokaa noin metrin päästä ihmisjoukosta. Ne olivat tosi kesyjä. Rintala näki pennut tuolloin viimeisen kerran. Syksyllä supikoiranpennut lähtevät etsimään omia asuinsijoja. Keskimäärin vain yksi pentueesta näkee seuraavan kevään. SUPIKOIRAT MUUTTUVAT EU-asetuksella haitalliseksi vieraslajiksi, joka pyritään hävittämään. Asetus astuu voimaan helmikuun alussa koko unionin alueella. Suomen lainsäädäntö seuraa perässä todennäköisesti maaliskuussa, mutta supikoira on henkipatto jo ennen sitä, koska EU-asetus ylittää kansallisen lainsäädännön. Jos omalla takapihalla kuljeksii supikoira, sen saa pyydystää loukkuun ja tappaa. Metsästäjätutkintoa ei tarvita. Oikeus supikoiran metsästämiseen kuuluu aina alueen omistajalle tai haltijalle. Myös pennut ja niiden kanssa kulkevat emot ovat heille vapaata riistaa. Supikoira on pienehkön koiran kokoinen eläin. Se on paljon vaikeampi ottaa hengiltä kuin vaikkapa rotta, joka on vanhastaan määritelty haittaeläimeksi. Yleinen tappolupa herättää pääkaupunkiseudun viranomaisissa hämmennystä. – En tiennyt, että kuka tahansa saa kohta lopettaa supikoiran. Minulle lähetetään toisinaan ilmoituksia pihapiirissä liikkuvasta tai ulkorakennuksen alla majailevasta supikoirasta, josta ihmiset haluavat eroon, kertoo Vantaan ympäristösuunnittelija Jarmo Honkanen. – Olen huolissani siitä, seuraako uudesta asetuksesta eläinsuojeluongelmia, koska supikoiraa vihataan. Toivoisin, että supikoirajahtiin lähtisi vain ihmisiä, jotka osaavat lopettaa eläimen asianmukaisesti. Kaupunki ei tarjoa lopetuspalvelua, toteaa Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen. Myös Helsingin kaupungin valvontaeläinlääkäri Päivi Lahti näkee tilanteessa riskejä.

– Eläinsuojeluasetus säätää, että lopetuksen saa tehdä vain sen osaava henkilö. Yleensä tämän on taannut metsästäjätutkinto, jota ei enää vaadita supikoiran lopettamiseen. Tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa pitää kuitenkin välttää. – Supikoiraa ei mielestäni voida lopettaa asiallisesti esimerkiksi myrkyttämällä. Kun vastaan tulee ensimmäinen epäasiallinen supikoiran lopettaminen, joudumme puuttumaan asiaan, Lahti sanoo. URBAANEJA METSÄLAIKKUJA ja puronvarsia kuvataan pääkaupunkiseudulla parhaillaan kuudellakymmenellä riistakameralla. Tutkija Mia Vehkaoja asensi viime maalis–huhtikuussa kamerat Vantaan, Espoon ja Helsingin viherkäytäviin, joita myöten villieläimet liikkuvat paikasta toiseen. Hän seuraa cityeläinten liikkeitä vuoden ajan. – Supikoiria näkyy eniten Vantaalla. Länsi-Vantaan Askistossa ja Petikossa supikoiria on niin tiheässä, että samassa riistakameran kuvassa voi näkyä kolme yksilöä. Ne liikkuvat lähellä Kehä kolmosta. Tosi urbaaneja supikoiria elää myös Vantaan Rekolassa Citymarketin lähellä. Villit koiraeläimet viihtyvät koko pääkaupunkiseudulla. Jotkut muutkin ovat olleet yhtä kesyjä kuin Seurasaaren viime kesän pennut.

”

LÄNSI-VANTAAN ASKISTOSSA JA PETIKOSSA SUPIKOIRIA ON NIIN TIHEÄSSÄ, ETTÄ SAMASSA RIISTAKAMERAN KUVASSA VOI NÄKYÄ KOLME YKSILÖÄ.

lupa aseen käyttöön pitää kysyä jokaiselta 150 metrin sisällä asuvalta. Jos supikoira on pyydetty loukkuun, eläimen voi vaihtoehtoisesti kuskata loukussa muualle ammuttavaksi. Ampuma-aseeksi sopivat esimerkiksi pistooli tai pienoiskivääri. – Lopettamiseen kannattaa kysyä apua paikalliselta riistanhoitoyhdistykseltä, neuvoo lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen. Hän vastaa vieraslajeista maa ja metsätalousministeriössä. – Mattimeikäläisen on vaikea surmata supikoiraa. Tarkoitus on säätää, että loukulla pyydystetyn haitallisen vieraslajinisäkkään saisi lopettaa loukkuun ilman tuota 150 metrin rajoitusta, Kemppainen kertoo. SUPIKOIRALLA ON lintukantoja pienentävän, tehokkaan pesärosvon maine. Joidenkin tutkimusten mukaan ketut ottavat kuitenkin supikoirien paikan ravintoketjussa, jos supikoirat hävitetään. Vielä ei tiedetä, kummat ovat pesiville linnuille vaarallisempia, mutta asiaa tutkitaan pääkaupunkiseudulla ensi keväänä. Se tiedetään, että supikoira on kaikkiruokainen eläin. Sen ruokalistalla on paljon jyrsijöitä. Sille maistuvat myös raadot, sammakkoeläimet, hyönteiset ja marjat. Supikoiraa pidetään haittaeläimenä myös sen kantamien tautien vuoksi. Villi koiraeläin levittää trikiiniä, myyräekinokokkia, ketun kääpiöheisimatoa sekä rabiesta. Ensimmäiset supikoirat tuotiin Suomeen tarhaeläimiksi. Luonnonvaraisia supikoiria on tassutellut Suomeen entisen Neuvostoliiton alueelta. Ne ovat lisääntyneet ja leLISÄÄ vittäytyneet koko maahan pohjoista VERKOSSA Lappia lukuun ottamatta. ■

TUTKIJA MIA VEHKAOJA

– Kun tyhjensin kesällä riistakameraa, ihmettelin ensin rapinaa, ja sitten supikoiranpentu tepasteli melkein jalkani yli. Se oli sellainen söpö nappisilmä. HALLITUS ANTOI joulukuussa eduskunnalle esityksen, jonka mukaan EU:n vieraslajiksi määrittelemät lajit kuten supikoira on poistettava metsästyslain pyyntirajoitusten piiristä. Kysymys supikoiran surmaamistavasta aiheuttaa pientä päänvaivaa myös maa- ja metsätalousministeriössä, jossa lakiesitys valmisteltiin. – Ampuma-ase ei ole ainoa mahdollinen lopetuskeino, mutta käytännössä supikoira lopetetaan lähes aina tarkoitukseen soveltuvalla ampuma-aseella siten, että eläintä ammutaan lähietäisyydeltä aivoihin, vanhempi hallitussihteeri Teemu Nikula linjaa. Seuraavana päivänä Nikula tarkentaa: – Kun myös eläinsuojelun vaatimukset otetaan huomioon, supikoiran kokoisen nisäkkään tappamiseksi ei suositella muuta keinoa kuin riittävän tehokkaalla aseella ampuminen. Valvontaeläinlääkäri Lahti on samaa mieltä kuin Nikula. Ennen kuin omalla takapihalla saa ampua,

Suomessa varaudutaan uusiin eläinlajeihin Euroopan unioni on säätänyt supikoiran li säksi piisamin, rämemajavan ja pesukarhun haitallisiksi vieraslajeiksi, joita yritetään hävit tää tehokkaasti. Minkki on määritelty haitta lajiksi kansallisesti. Eduskunta käsittelee keväällä esitystä, jon ka mukaan haittalajeilta poistettaisiin metsäs tyslain pyyntirajoitukset. Samalla kultasakaa li siirrettäisiin haittalajeista riistalajeihin. Jos kultasakaali tulee Suomeen omin tas suin eikä ihmisen tuomana, sitä ei saa luonto direktiivin mukaan hävittää kokonaan. Ihmi sen tuomat lajit ovat vieraslajeja. Kultasakaalia, rämemajavaa ja pesukarhua eli supia ei ole vielä tavattu Suomen luonnos sa. Ilmaston lämpeneminen helpottaa eteläis ten lajien levittäytymistä.

8 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Mitä jos me silti voitetaan Parisuhde voi kukoistaa vauvan synnyttyä. Lapsiperheitä on kuutta tyyppiä, ja yksi niistä on paras.

tulla mukaan vauvan hoitoon. Tyttövauvan kanssa hoitovastuu saattaa kasautua äidille, mikä voi lisätä tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Lindblomin mu kaan sukupuoli vaikuttaa ”hirveän moneen asiaan”. – Näyttää siltä, että tyttövauvat ovat haavoittuvampia perheen sisäisille vaikeuksille kuin poikavauvat. On selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että vanhempien riitely vauvan edessä on joka tapauksessa tälle pahaksi.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVITUS MARTTA-KAISA VIRTA

yt tulee hyvä uutinen lasta harkitseville. On pitkään uskottu, että vauvan syntymän jälkeen tyytyväisyys parisuhteeseen vajoaa vääjäämättä lapsettomia pareja alemmalle tasolle ja saattaa pysyä siellä jopa kymmenen vuotta. Ei pidä paikkaansa. Tutkimuksissa näkyy kyllä vauvaa seuraava notkahdus parisuhdetyytyväisyydessä, mutta todellisuudessa jyrkkään syöksykierteeseen joutuu vain pieni osa lapsiperheistä. Tähän tulokseen tuli psykologian tohtori Jallu Lindblom, joka tutki Tampereen yliopistossa yli 700 äidin, isän ja lasten perhettä raskauden ja vauvavuoden aikana. Neljällä prosentilla perheistä meni hienosti raskausaikana, mutta huonosti vauvan ollessa yksivuotias. Lindblom kutsuu näitä kriisiytyviksi perheiksi. – Muutos voi johtua esimerkiksi lapsen koliikista, parisuhdekriisistä tai vanhemman mielenterveysongelmien aktivoitumisesta vauvan myötä. Ei ole totta, että parisuhdetyytyväisyys laskee kaikilla vauvan synnyttyä. Joillakin se pysyy samalla tasolla ja joillakin paranee. VARAKKUUS ja korkeakoulutus lisäävät tutkimusten mukaan monenlaista hyvinvointia. Ne ennakoivat kuitenkin parisuhdeonnen vähenemistä vauvan synnyttyä. – Mitä korkeampi koulutus ja intensiivisempi työura ihmisellä on, sitä suurempaan ristiriitaan kotivanhemmuus asettuu uran kanssa. Tulee paineita, kun on jalka yhtä aikaa kahden oven välissä. Jos kumpikin puolisoista haluaa keskittyä työuraan, voi tulla konflikteja työnjaosta kotona. Jos taas kumpikin puolisoista toivoo isän käyvän töissä ja äidin olevan kotona, vauvavuotta vietetään usein tyytyväisenä. Lindblom painottaa, ettei puhu tasa-arvoa vastaan. – Isän ja äidin vanhemmuus ovat lapselle yhtä tärkeitä. Vaikka ihanteena olisi tasaveroinen vanhemmuus, se muodostuu tutkitusti usein stereotyyppiseksi. Lindblomin mukaan isomman hoivavastuun voi kuitenkin ottaa kumpi tahansa vanhempi, ja samaa sukupuolta olevien vanhempien perheis-

TAVALLISEN HYVÄ parisuhde on paras kasvuympäristö vauvalle. Parisuhteeseensa erityisen tyytyväiset ja siihen voimakkaasti sitoutuneet parit erottuvat Jallu Lindblomin mukaan yllättävällä tavalla. – Kun suhde toiseen on hyvin romanttinen, on vaikeaa asennoitua yhteiseen vanhemmuuteen ja suhteen muuttumiseen. Pilvissä oleva parisuhdetyytyväisyys romahtaa korkealta, jos lapsi syntyy kesken kuherruskautta. Joillakin pareilla kuhertelu kestää tavallista pidempään. Vasta vähän aikaa yhdessä olleen parin suhde on vauvavuotena kovemmalla koetuksella kuin vakiintunut suhde. Jos parilla on ollut runsaasti parisuhdeongelmia jo raskausaikana, välit huonontuvat herkästi entisestään vauvan valvottaessa. Parisuhdetyytyväisyys on vaarassa myös silloin, kun äidillä on ollut ongelmia lapsuudenperheessään. Ne nousevat helposti pintaan oman vauvan myötä.

sä kasvaa yhtä terveitä lapsia kuin muissa. – Naisparien ja miesparien lapsilla on havaittu joissakin tutkimuksissa pikkuisen enemmän pulmia kuin miehen ja naisen perheissä kasvavilla, mutta tämä selittyy todennäköisesti yhteiskunnan erilaisella suhtautumisella.

VAUVAN SUKUPUOLELLAKIN näyttää olevan yhteys vanhempiensa parisuhdeonneen. Poikalasten vanhemmilla voi mennä vauvavuotena hieman paremmin kuin tyttölasten vanhemmilla. Lindblom asettelee sanansa varoen. – Tulee mieleen sellainen selitys, että jos vauva on poika, sukupuoli luo linkin isään, jonka on näin helpompi

LAPSIPERHEITÄ on Lindblomin väitöstutkimuksen mukaan kuutta sorttia. Eniten eli 34 prosenttia on yhtenäisiä perheitä, joissa äiti ja isä kasvavat vauvavuoden aikana vanhemmiksi, joista kumpikin pystyy tekemään myös itsenäisiä päätöksiä lapsen suhteen. Perheenjäsenten yksilöllisyydelle ja omille tarpeille on tilaa, ja keskinäinen kiintymys on vahva. Tyytyväisyys parisuhteeseen jatkuu myös vauvavuoden aikana. Tämä yleisin perhetyyppi on lapselle paras kasvuympäristö, mutta muissa on riskinsä. Eriävissä perheissä, joita on 15 prosenttia, äiti ja isä kertoivat vauvavuodesta kahta aivan erilaista tarinaa. – Eriävissä perheissä äiti on tyytyväinen parisuhteeseen, mutta isä ei.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

Viimeinen ateria Todennäköisesti isä ei ole valmistautunut siihen, että parisuhde viilenee, kun äiti saa uutta täyttymystä vauvanhoidosta. Kun isä jää ulos vauvanhoidosta, se kuormittaa pidemmän päälle myös äitiä, Lindblom selittää. Kolmanneksi eniten eli 13 prosenttia Suomessa on autoritäärisiä perheitä, joissa on jäykkä ilmapiiri, vähän lämpöä ja me-henki kadoksissa. Autoritääriset vanhemmat ajattelevat, että ei ole koskaan liian aikaista opettaa lapselle kuria ja että liikaa halaillusta vauvasta kasvaa toisista riippuvainen ihminen. – Korkea koulutus ja siihen usein liittyvä vanhempien runsas poissaolo näyttävät työntävän suorituskeskeiseen vanhemmuuteen. Lasta ei haluta pitää liikaa lähellä, ja hänen toivotaan oppivan erilaisia taitoja itse. Vanhempien korkea koulutus yhdistettynä autoritääriseen kasvatukseen on lapselle pulmallinen yhdistelmä, Lindblom kertoo.

”

KORKEA KOULUTUS JA SIIHEN

Sarjassa puhutaan kuolemasta ja hautajaisista.

Risotto maistuu taivaalta ja helvetiltä Katja Kettu haluaa tuhkaksi Jäämeren tuuleen. Sieltä tomumaja saisi liihotella tuulen mukana minne lystää.

USEIN LIITTYVÄ VANHEMPIEN RUNSAS POISSAOLO NÄYTTÄVÄT TYÖNTÄVÄN SUORITUSKESKEISEEN VANHEMMUUTEEN. PSYKOLOGIAN TOHTORI JALLU LINDBLOM

KAKSI VIIMEISTÄ perhetyyppiä ovat lapselle haitallisimpia. Yhteenkietoutuneissa perheissä elämä on yhtä vellomista, kun perheenjäsenten väliltä puuttuvat kunnolliset rajat. Tunteet tarttuvat niin, että vauvan itku voi saada äidin ahdistumaan ja äidin äreys isänkin ärtyisäksi. Päätösvalta ei ole oikein kenelläkään. Näitä perheitä on 11 prosenttia. Etäisissä perheissä ihmissuhteet ovat riitaisia, kylmiä ja kaoottisia. Toisia ei oteta huomioon, ja vanhemmat jättävät lapsen tarpeet tyydyttämättä. Perheistä viisi prosenttia on etäisiä. Tässä joukossa korostuvat matalasti koulutetut, monilapsiset perheet. – Kun lapsia tulee paljon, tyytyväisyys parisuhteeseen laskee, tila vähenee ja perheen resurssit joutuvat koville. Mutta nämä tekijät eivät yksin selitä lopputulosta, Lindblom pohtii. Lindblom seurasi tutkimusperheiden lapsia varhaiseen kouluikään asti. Ongelmallisissa perhetyypeissä kasvaminen lisäsi lasten tunteiden säätelyn ongelmia ja masennusoireita. JOS VAUVAVUOSI MENI heikosti, onko lapsi ongelmissa? Ei hätää, vastaa Jallu Lindblom. Ensinnäkin perhe selittää vain kymmenen prosenttia lasten myöhemmästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Toiseksi perhetyyppi voi vaihtua terveellisempään lapsen kasvaessa. – Myöhempi ympäristö korjaa aiemmin syntyneitä ongelmia. Ihminen on todella sitkeä ja mukautuva olento, joka on rakennettu selviämään. ■

TEKSTI JAANA RINNE KUVA SIRPA PÄIVINEN

irjailija Katja Kettu on valinnut viimeisen aterian paikaksi Maannosravintolan. Kettu ryhtyi kasvissyöjäksi jo teininä, ja nyt häntä kiinnostavat eläinten oikeuksien ohella ruoan alkuperä, hiilijalanjäljen pienentäminen ja ruoan ilmastovaikutukset. – Arvostan ravintoloita, jotka suosivat lähellä tuotettua ruokaa. Täällä tarjoilija kertoo suunnilleen, minkä nimisestä lehmästä heidän maitonsa tulee, Kettu selittää tilatessaan spelttirisoton ja lasillisen alkuviiniä. Ruoan saavuttua hän kiittää risottoa jännittävän ja maan makuiseksi. – Tässä maistuu savu: taivas ja helvetti. Samastun tuohon viinipullon etiketin teuraalle vietävään epileptiseen karitsaan, hän parahtaa. Kettu on potenut viime kuukaudet tuntematonta sairautta. Lääkärin tyttärenä hän on tottunut ajatukseen sairauden voittamisesta. – Asioista selvitään. Oma kuolema on tuntunut tähän asti helpolta käsittää. Ruumis kuopataan. Se maatuu, mätänee, muuttuu mullaksi ja osallistuu lopulta alkuaineiden kiertokulkuun. Lopullinen maatuvaisuuden olemus raottuu vasta verhon takana.

MUMMON KUOLEMA kaksi vuotta sitten sysäsi Katja Ketun miettimään kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta. – Kun yksi kerros sukua poistuu, oma pää alkaa tuntua entistä paljaammalta, Kettu kuvailee. Häntä alkoi pohdituttaa maailmanhengen tai muun kuoleman jälkeisen tilan mahdollisuus. – Tämä on täysin tunnetason ha-

puilua, koska sellaisen tilan olemassaolosta minulla ei ole mitään tietoa. En usko, että maailmassa on uskontoa, joka pystyy tuntosarvilla kurotukseeni vastaamaan, mutta sellaista toivoisin. Ketun lapsuudenkodissa ei uskottu Jumalaan. Ateismi oli Lapissa niin harvinaista, että päiväkodin pihalla hänen manattiin palavan helvetin tulessa. Kun hän huusi, ettei helvettiä ole olemassa, paikalle kutsuttiin sosiaalitarkastaja, joka tutki, voiko helvetin olemassaolon kieltävää lasta pitää päiväkodissa ollenkaan. Sama meno jatkui koulussa. Opettaja määräsi, ettei kukaan lähde kotiin ennen kuin Kettu laulaa virsiä.

”

NIIN KAUAN KUIN IHMISET MUISTETAAN, HE OVAT ELOSSA.

– Kommunistien ja ateistien pennut eivät olleet kovin suosittuja. Minun mielestäni kyse oli suvaitsemattomuudesta. Elämänkatsomustiedon ja psykologian tunneista oli toisaalta minulle paljon hyötyä. Hankin ahnaasti tietoa maailman uskonnoista. Luterilaisen uskonnon perusasiat jouduin opettelemaan myöhemmin. – Usko on kaunis asia. Se luo turvaa lupaamalla iankaikkisen elämän. Elo ilman jumaluutta on ankaraa ja kolkkoa. MYÖS KATJA KETULLE rakas mummo oli ateisti. Silti hänet siunattiin Kuhmon kirkossa.

– Mummo olisi halunnut tulla haudatuksi lapsuudenkotinsa hääpihlajan alle, muttei se ollut mahdollista. – Mummon kohdalla oli kyseessä monen sukupolven mittainen rikas elämä. Pappi oli jopa vähän järkyttynyt siitä, millaista raskautta ja suurta iloa yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtui. Hautajaisista Kettu ajattelee, että on helpottavaa, että meillä on perinne surun yhteisölliseen käsittelemiseen. Kun lihasopat on syöty muistellaan vainajan elämää: itketään, lauletaan ja nauretaan. Kettu haluaisi, että myös hänen hautajaisissaan muisteltaisiin elämää. – Toki minulla on tarpeeksi varallisuutta säällisiin hautajaisiin ja kunnon peijaisiin. Minulle voisi vaikka pystyttää kokon, jonka ympärillä pelimannit soittaisivat ja ihmiset tanssisivat. Tuhkat siroteltaisiin Jäämereen. Sieltä tomumajani saisi liihotella tuulen mukana minne lystää. Lapin lapsen kehtolaulun myötä vaihdokas palautettaisiin sinne, mistä se tuli. Kettu kertoo, että Länsi-Lapin tarinoissa hänen kaltaisensa vaihdokkaat tunnistetaan muun muassa vasenkätisyydestä ja punapäisyydestä. KIRJOJAAN VARTEN Katja Kettu on tutkinut pienten yhteisöjen käsityksiä elämästä ja kuolemasta. Eri heimojen uskonnoissa elämän tarkoitusta hahmotetaan yllättävän samalla tavalla. – Elämän tarkoitus on tehdä toisille ihmisille mahdollisimman paljon hyvää. Niin kauan kuin ihmiset muistetaan, he ovat elossa. Panteistisissa uskonnoissa esi-isät kulkevat mukana matkassa ukkospilvinä. ■

MENOT 31.1. – 14.2.

10 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16, p. 09 830 6500 hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 830 6507. Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkko ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkko to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Matala – mukava maanantai kirkolla! 4.2. hartaus ja 11.2. ehtoollishartaus klo 11, jonka jälkeen maksuton ruokailu. Tutkimme Raamattua ma klo 12. Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä. Vauvakahvila ma klo 12–14. Nuortenilta Lepaani ti klo 18–21. Raamattupiiri ti klo 18–20. Perhekerho ke klo 9–12. Käsillä hyvää -ryhmä ke klo 14–15.30. Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset to klo 18.45. Jengi-ilta nuorille pe klo 19.30–22. Puurotorstai to 7.2. ja 14.2. klo 10–13. Puurolounas 2,50 e. Viikkomessu to 7.2. ja 14.2. klo 18. Messu ja Yhteisvastuukeräyksen avaus su 3.2. klo 12. Harri Nurminen, Hans Tuominen, Heli Leskinen, Juha Paukkeri. Kirkkokahveilla kuvia Ugandasta. Kohtaamispaikka su 3.2. klo 17. Merja Kauppinen (Sansa) ja illan isäntänä Harri Nurminen. Arpajaiset. Lähetyspiiri ma 4.2. klo 18–19.30. Seniorikerho ti 5.2. klo 13–14.30. Ystävänpäiväkorttien tekoa. Raamattuluento ke 6.2. klo 18.30. Jesaja - profetioita kaukaiseen tulevaisuuteen, Jukka Norvanto. Illan isäntä Harri Nurminen. Messu ja uusien luottamushenkilöiden siunaaminen su 10.2. klo 12. Tiina Palmu, Hans Tuominen, Riikka Jäntti. Raamattuakatemian avoin iltatilaisuus ma 11.2. klo 18. Päivähetki Raamatun äärellä ti 12.2. klo 12–13.30. Jari Araneva. Raamattuluento ke 13.2. klo 18.30. Jesaja – profetioita Herran palvelijasta, Jouni Turtiainen. Illan isäntä Harri Nurminen. Paluumuuttajien piiri to 14.2. klo 13–15. ”Mistä tunnet sä ystävän?”. Keskustelua ystävyydestä. Päivi Helén.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Käsillä hyvää -ryhmä ti klo 10–12. Hartaushetki ti klo 12.30–12.45. Päiväkahvit ti klo 12.30–14. Sanaa ja saunaa äijäporukassa ti klo 18.30. Naisten Raamattupiiri ti klo 19. Torstaimesta to klo 14–15.30. Välipalaa ja mukavaa puuhastelua alakouluikäisille. Lähetyspiiri to 31.1. klo 18–20. Piirissä vieraana lähetystyöntekijä Arja Halttunen Kylväjästä. Avoin kirkkomuskari pe klo 10–10.30. Perhekerho pe klo 9–13. Aamupäivän rukoushetki pe klo 10.45–11.

Puuroperjantai pe klo 11–12. Maksuton puuro, voileivät ja kahvit. Messu ja Yhteisvastuukeräyksen avaus su 3.2. klo 12 HUOM! Hakunilan kirkossa, ei Länsimäessä. Kikatuskone – lapsiperheiden kirkkohetki su 3.2. klo 15. Tiina Palmu, Riikka Jäntti, Anne Seppänen, Mari-Minnea Lehtomäki, Kuunloistelapsikuoro. Messu ja uusien luottamushenkilöiden siunaaminen su 10.2. klo 12 HUOM! Hakunilan kirkossa, ei Länsimäessä. Taidepyhis su 10.2. 15–16.30. Pyhäkoulussa tanssitaan ja taiteillaan. Alle 3–vuotiaat mielellään aikuisen kanssa. Pyhiksessä tarjotaan pieni välipala. Lähetyspiiri to 14.2. klo 18–20.

MUUALLA Kuunloiste- ja Aurinkotanssi-lapsikuorot 6–14-vuotialle ke Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Kuorot harjoittelevat ensin yhdessä klo 15–15.45 ja vanhemmat kuorolaiset jatkavat vielä sen jälkeen 15 min. Kuoroja johtaa kanttori Riikka Jäntti. Harrastus on maksuton. Perhekerho Kolohongan ostoskeskuksessa (Itäinen Valkoisenlähteentie 19) to klo 9–11.

KASTETTU Aapi Johannes Koivuranta, Luukas Nuutti Juhani Lajunen, Leon Juhani Armas Lindgren, Viola Maria Vilhelmiina Loponen, Ida Sofia Paronen, Ellen Alexandra Pentikäinen, Aatos Eevert Rajbhandari, Eetu Toivo Sakari Salonen, Valentina Semionicheva, Martta Maria Sundell, Anton Aleksanteri Vesterinen.

HAUTAAN SIUNATTU Toini Hietala 83 v, Ritva Orvokki Holmberg 70 v, Pirjo Kaarina Nyyssönen 61 v, Teijo Jouko Verneri Kakko 54 v, Pekka Samuli Vento 30 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys: ti ja to klo 9–11, p. 09 830 6472 Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Messu ja Yhteisvastuukeräyksen avaus su 3.2. klo 10. Jaakko Kara, Miika Koistinen ja Hannu Lehtikangas. Messun jälkeen kirkkokahvit yhteisvastuun hyväksi hintaan 5 e sekä mahdollisuus saada keräyslistoja ja -lippaita. Miesten sauvakävelypiiri su 3.2. klo 18. Mukana on seurakunnan pastoreita. Lähtö kirkolta, mukaan omat kävelysauvat. Iltarukous-rukouspiiri ti 5.2. klo 18. Kaikille avoin rukouspiiri. Rukoilemme mielen päällä olevien aiheiden ja jätettyjen esirukousten puolesta. Esirukouksia voi lähettää Jarnalle, p. 050 544 7647 tai jarna.wikstrom@ evl.fi. Iisimessu ke 6.2. klo 19. Messua vetämässä pastori Miika Koistinen. Rento ja nuorekas messu toteutetaan

bändisäestyksellä. Kreikkalaiset tanssit Yhteisvastuukeräyksen hyväksi pe 8.2. klo 18 kirkon nuortentilassa. Tanssia vetämässä pastori Jaakko Kara. Messu su 10.2. klo 10. Matti Hyry, Jaakko Kara ja Hannu-Pekka Heikkilä. Messun yhteydessä kirkkoherra Jukka Nevala siunaa seurakunnan uudet luottamushenkilöt. Messun jälkeen kirkkokahvit. Päiväkahvin aikaan: Villaset Kaukasuksella ma 11.2. klo 14. Hämeenkylän asukit Anneli ja Heikki Villanen kertovat kuvien kera matkastaan Armeniaan ja Georgiaan. Laulun ystävät -yhteislaulua ke 13.2. klo 14–15 kirkkosalissa. Yhteislaulua eri teemoista kanttori Hannu Lehtikankaan johdolla. Kirkkosali soi! ke 13.2. klo 18–19.30. Yhteissoittoa ja -laulua kirkkosalissa. Tilaisuutta vetämässä kanttori Hannu-Pekka Heikkilä. Vapaaehtoisten koulutusilta to 14.2. klo 18. Turvallisuuskoulutus seurakunnan vapaaehtoisille ja vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille. Lisätied. diakoni Satu Enrold, p. 09 830 6472 tai satu.enrold@evl.fi. Yhteisen pöydän lounas ke klo 11–12.30 kirkon suuressa seurakuntasalissa. Hävikkiruuasta valmistettu lounas on maksuton ja kaikille avoin. Ehtoollishartaus lounaan yhteydessä klo 12.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kohtaamispaikka to 7.2. klo 11. Kenian lähetyspiiri to 14.2. klo 11. Puhujavieraana on pastori Jukka Niemelä Sley:stä.

LAMMASPOLKU 1:N KERHOTILA Aikuisten raamattupiiri to 7.2. klo 10. Keskustelemme tulevan sunnuntain evankeliumitekstistä.

LAMMASKUJA 2B Kirjallisuuspiiri ma 4.2. klo 12. Käsittelyssä on Minna Rytisalon kirja Rouva C. Nettikerho ikäihmisille: Vantaa. fi-asiointia ke 6.2. klo 14–16. Nettikerhoa vetää informaatikko Riitta Sivenius. Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 13.2. klo 18.

KASTETTU Hymy Helmi Aurora Karosvuo, Arttu Antero Parvela, Ada Maria Pietilä.

HAUTAAN SIUNATTU Helga Etty-Maj Niemi 87 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset: arkisin klo 9–15, p. 09 830 6333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniapäivystys: ti klo 10–12 ja to klo 11–12 Puhelinneuvonta: to klo 10–11, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Aamurukouspiiri arkisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa. Iltarukouspiiri to 31.1., 7.2. ja 14.2. klo 18 kirkon kappelissa. Miesten saunailta to 31.1. ja 14.2. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Korso-messu Max to 31.1. klo 19 kirkossa. Ilta alkaa klo 18 etkoilla, joilla tarjolla ruokaa. Tule syömään, nauttimaan yhdessäolosta, suunnittelemaan illan messua ja halutessasi ilmoittautumaan eri tehtäviin. Korso-messu on rento, matalan kynnyksen ehtoollisjumalanpalvelus, jonne voit tulla sellaisena kuin olet. Musiikista vastaa Messukuoro ja bändi. Messun jälkeen rentoa yhdessäoloa teekupin äärellä jatkoilla Kirkonkulmassa. Perhekerho pe 1.2. ja 8.2. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Rap-messu la 2.2. klo 18. Rap-artisti, pastori ja teologian tohtori Lauri Kemppaisen eli Daikinin tuotannosta poimitut kappaleet ja uudelleen sovitetut virret rytmittävät luterilaista jumalanpalvelusta. Musiikista vastaa torvisektiolla vahvistettu Daikini Band with Horns. Liturgina toimii Eveliina Ojala. Messu su 3.2. klo 10. Veikko Ahonen, Minttu Haapalainen, Jussi Salonen. Yhteisvastuukeräys alkaa. Kirkkokahvit. Kylväjä-piiri su 3.2. klo 15 Kotkansiiven kokoustilassa. Anitta Lepomaa kertoo työstään Itä-Siperiassa. Kirkon aamupuuro ma 4.2. ja 11.2. klo 10 srk-salissa, 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta. Perhekerho ma 4.2. ja 11.2. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Runopiiri ma 4.2. ja 11.2. klo 13 kirkon kokoustilassa. Naisten raamattupiiri ma 4.2. ja 11.2. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa. Punainen lanka -raamattupiiri ma 4.2. ja 11.2. klo 18 kirkon asiakastilassa. English through Bible ma 4.2. ja 11.2. klo 18.30 kirkon kokoustilassa. Katulähetyksen lounas ke 6.2. ja 13.2. klo 11 alkaen kirkkosalissa. Maksuton lounas on valmistettu Yhteinen pöytä ry:n hävikkiruuasta. Lähetyksen päiväpiiri ke 6.2. ja 13.2. klo 13 kirkkosali 2:ssa. 6.2. piirissä katsotaan valokuvia Etelä-Afrikasta. Iltaperhekerho ke 6.2. ja 13.2. klo 18 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Iltapuuro syödään yhdessä klo 19.30. Sanan ja rukouksen ilta ke 6.2. klo 18. Seurakuntakuoron harjoitus ke 6.2. klo 18 srk-salissa ja 13.2. klo 18 kirkkosali 2:ssa. Vanhemman väen piiri to 7.2. klo 13 srk-salissa. Vox Mea – Minun ääneni to 7.2. ja 14.2. klo 17.30–18.30 srk-salissa. Harjoituksen päätteeksi osallistutaan Korso-messuun klo 19, tarjolla välipalaa klo 18.30–19. Lisätiedot Airi Saloniemeltä, p. 050 310 7493 tai airi. saloniemi@evl.fi. Naisten saunailta to 7.2. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Korso-messu Light to 7.2. ja 14.2. klo 19 kirkossa. Korso-messun kevytversiossa kokoonnutaan ennen messua klo 18 alkaville etkoille kahvin ja teen äärellä. Korso-messu on rento, matalan kynnyksen ehtoollisjumalanpalvelus, jonne voit tulla sellaisena kuin olet. Messu su 10.2. klo 10. Tuomas Antola, Jani Vanhala, Jussi Salonen. Messussa siunataan uudet luottamushenkilöt ja työntekijät tehtä-

väänsä. Kirkkokahvit. VOX MEA -kuoro on Korson ja Rekolan srk:n yhteinen kuoro kehittyville laulajille. Mukaan pääsee, vaikkei olisi ikinä laulanut kuorossa. Tule laulamaan tai kuuntelemaan. Harjoitukset torstaisin. Tammikuussa Rekolan kirkkosalissa to klo 18.30–20.00, helmikuussa Korson kirkon seurakuntasalissa to klo 17.30–18.30. Kuoroa johtavat kanttorit Sirkku-Liisa Niemi ja Airi Saloniemi. Ei ennakkoilmoittautumista.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti ja to klo 11. Kastesukkatalkoot ma 4.2. klo 12.15–13.30. Kudotut vauvansukat lahjoitetaan korsolaisille kasteperheille. Omat puikot mukaan, lankoja löytyy paikan päältä.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 31.1., 7.2. ja 14.2. klo 9–11.30. Nuorten perjantai NuPe 6.–9.-luokkalaisille pe 1.2. ja 8.2. klo 17.30– 20.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 5.2. ja 12.2. klo 9–11.30. Vanhemman väen piiri ke 13.2. klo 10–12.

MUUALLA Tähdenlennon avoimessa päiväkodissa seurakunnan työntekijä tapaa perheitä to 31.1., 7.2. ja 14.2. klo 12–14 (Marsinrinne 4). Ilmoittautuminen vauvamuskareihin alkaa ma 11.2. klo 9. Muskareihin ilmoittaudutaan sähköisesti nettisivuilla, lisätiedot www.korsonseurakunta.fi/lapset-ja-perheet/muskaritoiminta. Muskarissa käydään läpi vauvan hoivahetkiin sopivia uusia ja tuttuja lauluja liikkuen, leikkien ja lorutellen. 0–6 kk -ryhmä kokoontuu 21.2.–28.3. to klo 12.30–13 ja 6–12 kk -ryhmä klo 13.30–14 srk-keskuksessa lapsi- ja perhetyön tiloissa.

KASTETTU Miro Matias Rantanen, Kasper Daniel Talja, Noel Erik Skogster, Kaisla Amanda Lahtinen, Sofia Maria Tura, Nana Adjoa Mirja Helin, Max Anton Vänttinen.

HAUTAAN SIUNATTU Erkki Vainio 87 v, Pertti Kalervo Leskinen, 76 v, Jari Olavi Walle 62 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa p. 09 830 6700 Avoinna ma–pe klo 9–15 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi: Rekolan kirkko ti klo 11–13, Asolan seurakuntatalo to klo 11–13 p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkko ti klo 9–11, Asolan seurakuntatalo to klo 9–11 Ajanvaraus ti ja to klo 9–11 p. 09 830 6706 rekola.diakonia@evl.fi

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

Ennen politiikkaa minusta tuli minä Sanni Grahn-Laasonen, Timo Harakka, Annika Saarikko ja Kirsi OjansuuKaunisto elivät nuoruuden tärkeät vuodet tiiviisti seurakunnan yhteydessä. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVAT SIRPA PÄIVINEN JA HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT

Sanni Grahn-Laasonen sai jo nuorena kirkon avaimet SINÄ KESÄNÄ Sanni Grahn-Laasosen (kok.) läheisin ystävä oli töissä Forssan kirkon oppaana. Tämä vastaanotti ja neuvoi kirkossa pysähtyviä matkalaisia. Tehtävän ansiosta ystävyksillä oli jotakin, mikä teki kesästä aivan erityisen: kirkon avaimet. – Lauloimme koko kesän kirkossa omaksi iloksemme. Muutaman kerran kävi niin, että matkailija tuli kirkkoon ja yllätti meidät laulamassa, GrahnLaasonen kertoo. Opetusministerin ja kokoomuksen varapuheenjohtajan kirkkosuhde palautuu lapsuuden varhaisiin vuosiin. Lasten kerho, enkelikirkko ja koululaisten iltapäiväkerho rakensivat yhteyttä kotiseurakuntaan. Rippikoulun jälkeen Grahn-Laasonen hakeutui isoskoulutukseen ja isoseksi. Forssan seurakunnan isoskoulutus oli nuorten suosiossa, ja myös moni ystävä lähti innolla mukaan. Viikonloppu- ja rippileirien ohessa hän kävi seurakunnan nuorteniloissa.

Grahn-Laasonen muistaa nuoruutensa seurakunnan helppona ympäristönä, jonne saattoi tulla uskon syvyydestä tai mielipiteistä riippumatta. – Avoin ja salliva ilmapiiri antoi tilaa kasvulle ja omille ajatuksille. Vasta myöhemmällä iällä olen törmännyt siihen, että kaikkialla näin ei ole. GRAHN-LAASONEN LUONNEHTII isosvaihettaan vastuuseen kasvamiseksi, joka on jatkunut myöhemmin yhteiskunnallisissa tehtävissä. Isosena hän harjoitteli muun muassa yhteisössä toimimista, ryhmän johtamista ja yhteisen ohjelman suunnittelua ja organisoimista. – Kun tein, mitä olin luvannut, sain koko ajan lisää vastuuta. Silloin asioita ei miettinyt niin pitkälle, mutta niin se vain on, että osallistuminen ja vastuun kantaminen ovat taitoja, joita voi opetella, hän sanoo. Papeilla ja muilla aikuisilla oli tärkeä rooli siinä, että seurakunta oli turvallinen paikka, jossa oli tilaa myös murrosiän kuohuille ja oman paikan etsimiselle.

Tältä Kirsi Ojansuu-Kaunisto, Timo Harakka, Sanni Grahn-Laasonen ja Annika Saarikko näyttivät nuorina.

Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

– Oma kasvuni oli tasaista, mutta oli tärkeää, että ympärilläni oli luotettavia ja turvallisia aikuisia, joille pystyi tarvittaessa puhumaan. Monista jäi lämpimiä muistoja, ja muutamien kanssa pidän yhteyttä edelleen, Grahn-Laasonen sanoo. Hänen rakkaimmissa seurakuntaan liittyvissä muistoissaan soitetaan ja lauletaan. Musiikkiopistossa nuoren Grahn-Laasosen instrumentteja olivat viulu, haitari ja rummut sekä ennen muuta laulu. Seurakuntanuorena hän harjoitteli ja esiintyi paljon erilaisten bändien ja musiikkiryhmien kanssa.

”

Musiikki tarjosi luontevan mahdollisuuden sekä osallistumiseen että vetäytymiseen. SANNI GRAHN-LAASONEN

NUORILLA MUUSIKOILLA oli avain treenitilaan. Se jäi mieleen isona luottamuksenosoituksena. – Kirkko tarjosi meille tekemistä, tilat ja soittimia. Useammin kuin kerran seurakunnan työntekijät roudasivat bändin kamoja puolestamme. Noiden vuosien peruja on se, että osaan vieläkin sen ajan Nuoren seurakunnan veisut etu- ja takaperin. Musiikin kautta Grahn-Laasonen tavoittaa sisäisen tilan, jossa hän saa olla oma itsensä ja jossa on omien ajatusten kuuntelemiseen tarvittavaa hiljaisuutta. – Forssan seurakunnassa musiikki tarjosi luontevan mahdollisuuden sekä osallistumiseen että vetäytymiseen, hän sanoo.

Laulaminen, kasvaminen vastuutehtäviin ja aikuisten turvallinen läsnäolo kiinnittivät nuoren Sanni Grahn-Laasosen Forssan seurakuntaan.

Läheisenä jatkunut suhde seurakuntaan tuli katvekohtaan, kun Grahn-Laasonen lähti opiskelemaan valtiotieteitä. Vaikka tunneside kirkkoon ei ollut katkolla, luontevaa jatkoa isosvaiheelle ei löytynyt vuosiin omia ja ystävien perhejuhlia lukuun ottamatta. – Seuraava askel tuli vasta päättäjänä, Grahn-Laasonen sanoo. Tällä hetkellä hän on kolmannella kaudellaan Forssan seurakunnan kirkkovaltuutettuna. Opetusministerin tehtävässään hän vastaa kirkollisista asioista. Vastuurooli tuntuu luontevalta ja mielekkäältä. Viime vuosien rakkain kirkkoon liittyvä muisto vie Grahn-Laasosen Yhteisvastuukeräyksen tilaisuuteen, jossa hän esiintyi laulajana.

Timo Harakan maailmankatsomus syntyi hippivuosina

Timo Harakka omaksui nuoruudessaan kristinuskosta nousevan elämänkatsomuksen. Arvot ovat ennallaan, mutta eettinen ehdottomuus on karissut.

EETTISET KYSYMYKSET alkoivat yllättäen hallita Timo Harakan (sd.) ystäväpiirin käymiä keskusteluja. Esimerkiksi Puolustusvoimien eettisen oikeutuksen tiukka pohtiminen venähti helposti yömyöhään. Sytyke pohdintaan oli peräisin rippileiriltä, jonka Harakan kaverit olivat käyneet sinä keväänä. Harakan oma ilmoittautuminen rippileirille oli unohtunut. Ottovanhemmat olivat ikääntyneitä ja kuuroja, ja virallisten velvollisuuksien hoitaminen tuotti heille vaikeuksia. Harakka alkoi käydä seurakunnan teetuvalla, jossa Äänekosken nuoret kokoontuivat 1970-luvun lopulla. Teetupaa veti pastori Leo Savonen, jonka rempseä ja maanläheinen ote mursi tehokkaasti kirkon ja teollisuuspaikkakunnan työläisyhteisön välisiä ennakkoluuloja. Seuraavana kesänä Harakka kävi rippikoulun ja hakeutui isoskoulutukseen. Leirimuisto tuolta ajalta palauttaa hänet Konginkankaan erämaahan,

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

missä seurakuntanuoret yöpyivät laavulla. Harakka pussaili tytön kanssa makuupussissa, ja vaatteissa haisi nuotion savu. Eettisen heräämisen rinnalla Harakka sai tartunnan teetuvan hengellisestä palosta. – Olin tuohon aikaan ihan selkeästi uskossa. Omaksuin sellaisen identiteetin ja koin sen vahvasti. Se vei eettiseen ehdottomuuteen, joka oli nuoruuttani hyvinkin leimaava piirre, hän sanoo.

”

Vuorisaarnan inspiroima humanistinen maailman katsomus on minulle edelleenkin pätevä. TIMO HARAKKA

YLIOPPILASKIRJOITUSTEN JÄLKEEN Harakka muutti Jyväskylään ja aloitti yliopisto-opinnot. Aikuisuus avautui 19-vuotiaalle nuorukaiselle selkeinä siirtyminä: ensimmäinen oma asunto, tyttöystävä ja oman uran alku Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajana. Uusi ystäväpiiri löytyi körttimuusikko Jaakko Löytyn ympäriltä. Harakka sai paikan Löytyn yhtyeestä huilun ja saksofonin soittajana. Toisen päivän iltana -levyn (1982) tekeminen ja siihen liittynyt kiertue jäivät mieleen vahvoina kokemuksina. Nuoruuden seurakuntayhteys oli vaihtunut saman asian hippiversioon, jossa ei ollut mitään ulkokultaista.

– Sen joukon kristillisyys näyttäytyi minulle vuorisaarnan inspiroimana humanistisena maailmankatsomuksena. Se on edelleen hyvin pätevästi minun maailmankatsomukseni, vaikka kristinuskoon kuuluva yliluonnollinen puoli onkin haalistunut, Harakka sanoo. Tuohon aikaan liittyy muistikuva, jossa Harakka on hereillä vielä aamuneljältä. Viinit on juotu ja kahdeksan ihmistä nukkuu siskonpedissä ystäväpariskunnan puutalossa. Elämänvaihe päättyi vuonna 1983, kun Harakka muutti Helsinkiin. SEURAKUNTAVUOSINA MUOVAUTUNUT eettinen ydin on Harakan mukaan pysynyt hänen elämässään muuttumattomana. Ääneen tulee varovaisuutta, kun Sdp:n kansanedustaja nimeää tärkeiksi arvoikseen lähimmäisenrakkauden, suvaitsevaisuuden, rauhanaatteen pohjavirtaukset ja luonnonsuojelun. Harakan mukaan nuori ihminen ajattelee usein arvokysymyksiä henkilökohtaisesti ja ruumiillisesti ja pyörii oman minänsä ympärillä. Tärkeäksi tulee pyrkimys tulla oman etiikkansa näköiseksi. – Täydellisyyden tavoittelu kääntyy lopullista päämäärää vastaan. Sen vuoksi kaikissa aatteellisissa yhdistyksissä on käyty järkyttäviä taisteluita ja

”

Odotin itseltäni, että osaisin sanoa nuorille jotakin viisasta, mutta olin vielä itsekin lapsi. ANNIKA SAARIKKO

riitoja, jotka ovat ristiriidassa niiden sanoman kanssa, Harakka sanoo. Elämä on opettanut hänelle, että on mahdotonta olla samalla kertaa eettisesti ehdoton ja suvaitsevainen. On välttämätöntä tulla ulos omasta itsestään ja harjoitella empatiaa, kuuntelemista ja toisten ihmisten ajatusten omaksumista. – Minun kohdallani se on vaatinut isäksi tulemisen, joka tapahtui suhteellisen myöhään, 38-vuotiaana, sekä antautumisen ryhmäpsykoterapiaan, joka kesti kolme vuotta. Aikuistumisen prosessini on ollut varsin verkkainen, Harakka sanoo hymyillen.

Annika Saarikko löysi hengellisyydestä sisäisen turvan PERHE- JA PERUSPALVELUMINISTERI Annika Saarikko (kesk.) vietti lapsuuden ja nuoruuden tärkeät vuotensa Vampulassa, joka liitettiin vuoden 2009 alussa osaksi Huittisten kaupunkia. Vampula oli reilun tuhannen asukkaan pikkupaikkakunta, jonka seurakunnassa oli yksi pappi. Omaa nuorisotyöntekijää ei ollut. Jo alakoulun viimeisinä vuosina Saarikko osallistui iltapäiväkerhojen vetämiseen. Rippikoulun jälkeen hän toimi isosena useiden vuosien ajan. – Isosena tutustuin Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoihin, jotka olivat seurakunnassa kesäharjoittelijoina. He olivat aikuisia, itsenäisiä, upeita nuoria naisia, joilta opin paljon, Saarikko sanoo. Aloitettuaan opettajakoulutuksen yliopistossa Saarikko oli rippileireillä apuopettajana. Aktiivisen vapaaehtoistyön vaihe päättyi traagiseen tapahtumaan. Vuonna 2005 kuusi vampulalaista nuorta kuoli samassa liikenneonnettomuudessa. Heidän joukossaan oli Saarikon rippikoulunuoria ja hänen parhaan ystävänsä veli.

Annika Saarikon seurakuntanuoruus päättyi traagiseen tapahtumaan, mutta nuorena löydetty peruluottamus kantaa vieläkin.

Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN seurakunta järjesti ylimääräisen nuortenillan, johon kutsuttiin ulkopuolinen kriisityöntekijä. Tuosta illasta tuli Saarikolle käännekohta. Saarikko ei halua verrata itseään niihin, jotka menettivät läheisensä onnettomuudessa. Hän koki kuitenkin vahvasti pienen yhteisön kivun, jonka ratkaisemiseen 22-vuotiaan opettajakokelaan eväät eivät riittäneet. – Koin tilanteessa valtavaa neuvottomuutta. Odotin itseltäni, että osaisin sanoa nuorille jotakin viisasta, mutta olin vielä itsekin lapsi ja aivan liian lähellä tapahtunutta. Se oli minulle liian kova pala, Saarikko sanoo. Saarikon omakohtainen hengellinen maailmankatsomus vahvistui yläkoulu- ja lukiovuosina Sleyn rukoushuoneella, jossa Huittisten nuoret kokoontuivat. Nuorten tilaisuuksissa ei puhuttu naispappeudesta eikä homoseksuaalisuudesta, joiden torjumisessa Sley on viime vuosina profiloitunut. Saarikko sanoo, että nuorena hän ei tiennyt eikä ymmärtänyt, mitä kaikkea järjestö vastustaa. – Sisäisen perusluottamukseni pohja luotiin noina vuosina. Siinä oli paljon mustaa ja valkoista, mutta myöhemmin hengellisyyteni avartui ja siihen tuli sateenkaaren värejä. En ole tarvinnut voimakasta kapinavaihetta, koska en kokenut tuota vaihetta ahdistavana. NYKYÄÄN SAARIKKO rukoilee iltarukouksen neljävuotiaan Aarni-poikansa kanssa. Kristilliset juhlapyhät ovat perheessä selkeästi kristillisiä. Hengellistä sukulaisuutta Saarikko kokee erityisesti körttiläisen herätysliikkeen avaraan kristillisyyteen ja hiljaisuuden liikkeeseen. Nykyistä kirkkoa Saarikko katselee sekä ilahtuneena että huolestuneena. Avarakatseinen, elämänmakuinen ja itselleen hymyilevä kristillisyys tuntuu tervetulleelta. Huolta aiheuttaa se, millaisena kirkko näyttäytyy julkisuudessa. Peittyykö kristillinen lähimmäisvastuu kirkon sisäisten ristiriitojen alle? Kasvaminen Vampulan pienessä yhteisössä näytti Saarikolle yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistyön merkityksen. Hän lisää, että kristillinen vakaumus antaa hänelle henkistä suojaa, joka on välttämätöntä poliitikon vaativassa työssä. – Rakastan politiikan maailmaa, johon saan kuulua. On kuitenkin tärkeää, että kaikki ei ole kiinni tässä. Politiikka ei ole minulle elinehto, koska elämässäni on työstä riippumattomia arvoja.

Kirsi Ojansuu-Kaunistolle seurakuntanuoret olivat läheisempiä kuin oma perhe LOHJAN SEURAKUNNASSA eletty nuoruus oli pitkään Kirsi Ojansuu-Kaunistolle (vihr.) kipeä asia, josta oli vaikeaa puhua. Enää hankaluudesta ei näy jälkeäkään. Kun Ojansuu-Kaunisto palaa ratkaiseviin kasvuvuosiinsa, sanat tulevat keskittyneesti, painokkaasti ja tunteella. – Se oli kapinaa kokoomuslaisen isän arvomaailmaa vastaan. Porvarillisessa kodissa ei keskusteltu yhteiskunnallisista kysymyksistä, vaan elettiin isän näkemysten mukaan. Isä leimasi vasemmistolaisesti ajattelevat nopeasti kommunisteiksi, joita oli vaarallista kuunnella, hän sanoo. Seurakunta oli Ojansuu-Kaunistolle jotakin aivan muuta: paikka, jossa kokoontui erilaisista kotitaustoista tulevia nuoria. Tutustuessaan duunariperheiden, insinöörien, kotiäitien ja virkamiesten lapsiin hän oppi kohtaamaan erilaisia näkemyksiä, keskustelemaan ja väittelemään. – Juurruin noina vuosina syvästi Jeesuksen anarkistiseen arvopohjaan. Tutustuin siihen Jeesukseen, joka on syntisten, huorien ja publikaanien ystävä. Kristinuskossa on ainekset eettiseen kapinaan kaupallista pintaliitoa ja markkinoiden ylivaltaa vastaan, Ojansuu-Kaunisto sanoo.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto tutustui Lohjan seurakuntanuoriin kilttinä perhetyttönä, mutta juurtui pian Jeesuksen anarkismiin.

”

Tutustuin Jeesukseen, joka on syntisten, huorien ja publikaanien ystävä. KIRSI OJANSUU-KAUNISTO

ALUSSA OLI kiltti, pyhäkoulunsa käynyt perhetyttö. Rippikoulun jälkeen Ojansuu-Kauniston sisäänajovaihe seurakuntanuorten yhteisöön kesti jonkin aikaa, mutta sitten alkoi tapahtua. Lukiovuodet täyttyivät tiiviistä eettisestä pohdinnasta, jota kesti aina 19-vuotiaaksi saakka. Erityisen tärkeänä Ojansuu-Kaunisto pitää ”Pihkun” eli lehtori Marjatta Pihkalan kotona kokoontunutta pienryhmää. Kahdesta kolmeen tuntiin kestäneissä keskustelusessioissa mentiin syvälle kiinnostaviin teemoihin. Suurelta lahjalta tuntui myös huumori, joka puuttui kotoa. – Sisareni sanoi kerran, että seurakuntanuorielämä oli minulle tärkeämpi kuin oma perhe. Siinä hän osui oikeaan, Ojansuu-Kaunisto sanoo. Ojansuu-Kaunisto luonnehtii nuorta itseään haavoittuvaksi ja alemmuudentuntoiseksi, enemmän kyselijäksi kuin teräväksi keskustelijaksi. Hän tunsi kipeästi, ettei koti ollut kasvattanut häntä kohtaamaan maailmaa, vaan kunnon kansalaiseksi, jolla oli hyvä käytös ja valoisa luonne. Lopulta sisäinen kapinallinen tuli pintaan. Ojansuu-Kaunisto suuttui isälleen tämän kuulumisesta

vapaamuurareihin. Tyttären mielestä vapaamuurarius edusti kaikkea sitä, mitä vastaan Jeesus taisteli. Kerran pieni porukka Lohjan seurakuntanuoria vieraili Ryttylässä konservatiivisen Kansanlähetyksen nuortentapahtumassa. Puhujat varoittivat nuoria synnillisestä elämästä, kuten esiaviollisen seksin vaaroista. – Totesimme aika nopeasti, että se ei todellakaan ollut meidän paikkamme. Olimmehan alkaneet poikaystäväni, toisen seurakuntanuoren, kanssa harrastaa seksiä jo aika paljon aikaisemmin. KIRSI OJANSUU-KAUNISTO tunnetaan nykyään taistelevana poliitikkona ja kirkollisena vaikuttajana, joka sanoo pelkäämättä sen, mitä pitää sanoa. Tällä hetkellä hän viimeistelee teologian maisteriopintojaan ja toivoo, että saisi jäädä aikanaan eläkkeelle papin tehtävästä. Kun eduskunta sääti samaa sukupuolta oleville pareille avioliittoon vertautuvan parisuhdelain vuonna 2001, Ojansuu-Kaunisto oli yksi harvoista kansanedustajista, jotka lakia puolustaessaan vetosivat kristinuskon sanomaan. Irrottautuminen seurakuntanuorista oli Ojansuu-Kaunistolle vaikea kokemus. Aloitettuaan kasvatustieteen opinnot Tampereen yliopistoon kuuluneessa Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksessa hän ihmetteli neuvottomana, missä ”oma perhe” nyt on. Aktiivinen unohtaminen tuntui ainoalta tavalta selviytyä menetyksestä. Samalla Ojansuu-Kaunisto kyseli, miten yhteys Jumalaan voi säilyä, kun sitä kannatellut nuorten yhteisö oli jäänyt taakse. – Siihen saumaan tuli oman henkilökohtaisen yhteyden löytyminen Jeesukseen Kristukseen. Se avautui minulle, kun olin yksin kävelyllä. Sen jälkeen ehtoollinen ja meditatiivinen rukous ovat säilyttäneet liekin vahvana. ■

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

NISKAT JUMISSA? LIHASKIPUJA? JALKAVAIVOJA?

Relaxant -voiteista saat tehokkaan helpotuksen lihasvaivoihin ja särkyihin!

Detria Relaxant® Magnesium Black Ice Testiryhmän kokemuksen mukaan tehokkain kylmävaikutus! Lisäksi tuotteen sisältämä magnesium antaa pitkäkestoista hoitoa ja suojaa lihaskramppeja vastaan. Turveuute parantaa verenkiertoa paikallisesti auttaen lihaksistoa palautumaan. • Eukalyptus- ja mentoliöljyt viilentävät välittömästi sekä lievittävät kipua. • Geelin sisältämä ainutlaatuinen turvemagnesiumseos on rikas mineraalien lähde.

Magnesium Black Ice tehosi testiryhmään

TESTAA JA TOTEA ITSE!

Detria Relaxant® Lihastenrentouttaja nopeuttaa lihasten palautumista

• tehokas apu niin aktiivi-urheilijoiden ja –liikkujien kuin päätetyöskentelijöidenkin lihashuollossa • auttaa mm. lihaskramppeihin, niska- ja hartiavaivoihin, kolotuksiin ja rasitusvammoihin • sopii myös lasten kasvukipuihin

Detria Relaxant® Jalkavoide on laskimoverenkiertoa tukeva voide, joka

• hoitaa ja rauhoittaa väsyneitä, turvonneita ja pakottavia jalkoja • helpottaa suonenvetoja, jalkojen laskimovaivoja ja pakotusta sekä suonikohjukipuja • lämmittää palelevat jalat

91%

Sai merkittävän avun lihaskipuihin. ”Hyvä tuote kokonaisuudessaan. Helppo käyttää, levittyy hyvin, ei jätä tahmaiseksi, kuivuu nopeasti! Suosittelen jatkossa muillekin. Tehoaa lihaskipuihin – mikä on kuitenkin se pääasia!” Relaxant Black Ice testiryhmä (27 vastaajaa) tammikuu 2018

Jalkoja on krampannut, koska töissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja ja olemaan muutenkin paljon jalkojen päällä. Kipuja oli pohkeissa ja jalkapohjissa, jotka olivat ihan kuin tulessa. Kokeilin Relaxanttia ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten ja huomasin hyvin pian sen auttavan. Ennen jouduin aina töistä lähdettyäni ottamaan särkylääkettä, mutta nykyisin tarvitsen vain Relaxanttia! Laitan sitä

Detria Relaxant® Magnesium - lihasten rentoutukseen

Nopeuttaa särkevien lihasten rentoutumista, vilkastuttaa lihasten aineenvaihduntaa, ehkäisee lihaskramppeja sekä lihasten jäykkyyttä. Relaxant Magnesium on fysioterapeuttinen valmiste, joka tukee kehon omien korjaus- ja huoltojärjestelmien toimintaa.

Kotimaiset Relaxant-voiteet löydät apteekeista, terveys- ja luontaistuotekaupoista sekä www.relaxant.fi

päivittäin aina siihen paikkaan, joka kulloinkin on kipeä. Aikaisemmin minua kiusasivat myös levottomat jalat, mutta nyt sekin vaiva on kokonaan kadonnut. -Hannele 52 v.

www.detria.fi

Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Vuokrasopimus päättyy. Tervetuloa!

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa

Myymälämallit -50% www.sope .fi

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Janna Laiho, 050 374 8174 Kari Salko, 0400 604 133

Tervetuloa! 2.3. asti Malmin raitti 17, Helsinki

etunimi.sukunimi@otava.fi Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

p. 09 669 663, makasiini@sope.fi

avoinna ti-pe 10-18, la 10-16

Palvelukoti Kukkasrahasto Merisotilaantori 1 A, 00160 Helsinki

Turvallista elämää hyvien palveluiden parissa

Oma koti palvelukodissa Soita ja sovi aika – tervetuloa tutustumaan meihin!

ASUMISTA JA PALVELUA HELSINGIN SYDÄMESSÄ

Kuva: Mikko Mäntyniemi

 Toiminnanjohtaja Carola Sandberg 050 305 9051  Lisätietoa kotisivuiltamme: palvelukotikukkasrahasto.fi

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

Kuka? Sami Jauhojärvi, 37, on uransa lopettanut maastohiihtäjä, parisprintin olympiavoittaja ja kolminkertainen MM-pronssimitalisti.

Mitä? Toimii televisiossa Yle Urheilun maastohiihdon asiantuntijakommentaattorina. Luennoi hiihdosta ja kirjoittaa Hiihto-lehteen. Kommentoi televisiossa seuraavan kerran 1.–3.2. maastohiihdon SM-kisoja Imatralta.

Motto? Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Sami ”Musti” Jauho järven ääni alkaa olla monille tuttu Yle Urheilun hiihtokilpailu lähetyksistä.

Tappiosta oppii enemmän kuin voitosta Kun Sami Jauhojärvi hiihti kilpaa, koko perheen elämä pyöri kisatavoitteiden ympärillä. Nyt hän opettelee epäitsekkyyttä. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

iellyttävä ääni yhdistettynä Tor nion murteeseen on Sami Jauhojärven valtti hänen uudessa pestissään Yle Urheilun hiihto kisojen asiantuntijakommentaat torina. Jauhojärvi on saanut run saasti positiivista palautetta, mutta löytyy niitäkin, joita murteellinen puhe ärsyttää. – Yleisöltä on tullut kommentteja, että on juntti maista kun mie puhun murtheela. Mutta opin jo ur heiluuran aikana, ettei kaikkia voi miellyttää. Vuoden kestänyt kommentaattorin ura jatkuu ai nakin tämän vuoden. Mukavinta siinä on Jauhojär ven mielestä se, että hän saa edelleen olla tekemi sissä hiihdon kanssa. AMMATTILAISENA SAMI Jauhojärvi hiihti 17 vuotta. Kun hän lopetti keväällä 2017, matkapäiviä oli taka na paljon. Jauhojärvi oli poissa kotoa noin 200 vuo rokautta vuodessa. Kotona oli lopettamisen aikaan viisi ja yksivuotiaat lapset, ja viime lokakuussa per heeseen syntyi kolmas lapsi. – Kilpaurheilijalle on haaste sitouttaa perhe omaan tavoitteeseensa. Kun valmistauduin Lahden MM kisoihin 2017, vaimo kyllä ymmärsi, että perheem me ei voi tavata eri bakteerikannasta tulevia perhei tä, mutta selitäpä viisivuotiaalle, miksei hän voi men nä kaverin luo tai miksi kaveri ei voi tulla meille – sen takia, kun iskä valmistautuu MMkisoihin.

Runsaan harjoittelun vuoksi urheilija on suurim man osan vuodesta väsynyt. Jauhojärvi alkoi olla vä synyt olemaan väsynyt. Hän koki myös, ettei enää olisi kehittynyt hiihtäjänä. – Kilpailumotivaatio loppui siihen, kun tiesin, ett en enää taistele henkilökohtaisista mitaleista. Jauhojärvi on ollut uuden oppimisen edessä. Kilpaurheilijana hän pystyi aina päättämään, mi ten perheessä toimittiin. Kaiken piti aina tukea hä nen hiihtoaan. Tehtiin niin kuin urheilija halusi, ei kä hänen tarvinnut välittää, miltä toisesta tuntuu. – Itsekkyyteen tottuu, mutta parisuhteessa ja perheessä sellainen ei toimi. Nyt kilpaurheilu ei enää ole minulle syy sanoa ’ei’ tai ’tehdään näin’, vaan minun pitää ottaa enemmän huo mioon muita. JO PIKKU POIKANA Sami Jauhojärvi oppi, että mie het hiihtävät. Hänen isänsä työskenteli rajavartija na Ylitorniossa, jossa rajavartijoina oli huippuhiih täjiä. Isä itse oli entinen Bmaajoukkuetason hiih täjä. Myös äidin isä harrasti hiihtoa. – Kuusivuotiaana olin todennut, että isona mi nusta tulee hiihtäjä. Tosin olin kuulemma samoi hin aikoihin kysynyt äidiltä, voiko pappi ajaa mo polla. Äiti oli vastannut, että totta kai voi. Lapsen mielessä kävi kai papin työ, vaikka perheemme ei ollutkaan hirveän uskonnollinen. Kotona poikaa ei painostettu hiihtäjän uralle, mutta tukea hän sai. Nuorena hiihtäjänä Jauhojär vi muistaa myös tiukan paikan tullen rukoilleensa. – Se oli sen tyyppistä, että pani kädet ristiin ja sa noi: älä tule kipeäksi. Sillä haki pääkopalleen var muutta. Sami Jauhojärvi kokee, että hiihtäjän ura oli hä nelle elämänkoulua. – Opin tunteiden hallintaa, sain ymmärrystä omasta kropasta ja valtavan määrän tietoa ja taitoa itsestä huolehtimisesta. Lisänä ovat kaikki ne koke

mukset ja laaja ystäväpiiri, jotka sain reissatessani ympäri Suomea ja KeskiEurooppaa. Kisapappi Leena Huovisesta tuli niin tuttu, et tä Jauhojärvi pyysi hänet vihkipapikseen ja kasta maan lapsensa. – Urheilija voi jossakin vaiheessa tarvita ihmistä, jolle voi puhua luottamuksellisesti. Siinä paikassa kisapappi on oikea henkilö. Kisapappi toimii jouk kueessa myös psykologin roolissa eikä vain Juma lan sanan levittäjänä, Jauhojärvi kuvailee. Kirkosta yleensä hän ajattelee, että kaiken pahan keskellä, mitä maailmassa tällä hetkellä on menos sa, kirkko tarjoaa vielä jotakin hyvää. – Ihmisellä pitää olla joku turva takana, menee kuinka heikosti tahansa. Kirkko tarjoaa turvaa kai kille, olet sitten vauras tai varaton. HIIHTOURAANSA MUISTELLESSA Sami Jauhojärven mieleen nousee kaksi kisaa ylitse muiden. Ensim mäisenä ovat Jämin 15 kilometrin SMkisat perintei sellä vuonna 2009. – Se tunne, kun kropassa kaikki toimii juuri niin kuin pitää. Niitä hetkiä oli urheiluuran aikana erit täin harvoin. Suurimman tunnekuohun Jauhojärvi koki olym piavoitosta vuonna 2014. Kultaa tuli Sotšin pa risprintissä Iivo Niskasen kanssa. – Urheilija on tottunut siihen, että hän pystyy kontrolloimaan tunteensa täysin ja käyttäytymään loogisesti kaikissa tilanteissa. Mutta sitten tulikin tunnekuohu, jota ei pystynyt hallitsemaan. Kisoissa tähdätään voittoon, mutta Jauhojärven mielestä tappioista oppii enemmän kuin voitoista. – Jos menee voitosta voittoon, ei tarvitse pysäh tyä miettimään, missä olisi kehitettävää tai mitä pi täisi tehdä eri tavalla. Tappio on aina epäonnistu minen, mutta sen jälkeen ihminen osaa yleensä pa remmin mennä itseensä ja analysoida kokonaisuut ta. Voitosta voittoon mennessä unohtuu se, ettei ihminen ole kone. Tappion hetkellä auttaa Jauhojärven mukaan po sitiivinen ajattelu. – Totta kai ensin harmittaa, mutta ihmisen mie li pyrkii yleensä positiivisuuteen. Pieleen mennyt homma oli yksi mahdollisuus, jota ei tullut käytet tyä. Siitä opiksi ottaneena käännetään katse kohti seuraavaa mahdollisuutta. ■

Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Pappi ja uskontotutkija katsoivat HIFK:n jääkiekko-ottelun ja huomasivat, että yllättävän moni asia yhdistää urheilua ja uskontoa.

IFK:n kannattajien riemu täyttää Helsingin jäähallin, kun ottelu tamperelaista Ilvestä vastaan päättyy voittolukemiin 5–1. Kiekko on pomppinut kotijoukkueelle jo ottelun alkuvaiheessa, mutta vasta nyt Espoossa asuva pastori, verkkotuottaja Jan Ahonen uskaltaa huokaista helpotuksesta. Ahosen mukaan kiekkokausi on ollut HIFK:n kannattajille ahdistava. Erityisen vaikea kokemus oli peli, jossa joukkue putosi viimeisessä erässä johtoasemasta tappioon. – Tämä oli tällä kaudella ensimmäinen peli, jossa joukkueen henki kulki. Pelaajien helpotus ja uskon palautuminen olivat selvästi aistittavissa. Erityisesti Lennun (joukkueen kapteeni Lennart Petrell) onnistuminen maalinteossa tuntuu hyvältä, Ahonen sanoo. Henki ja usko ovat sanoja, joita Ahonen tarvitsee papin työssään,

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVAT SIRPA PÄIVINEN

mutta uskonnollinen kieli ei lipsu kiekkopuheeseen vahingossa. Ahonen on vähintään puoliksi tosissaan sanoessaan, ettei ole valinnut HIFK:n kannattamista, vaan joukkue on valinnut hänet. – Vuonna 2010 huomasin olevani HIFK:n mies. Se oli avosydänleikkaus, jossa turkulaista TUTO Hockeyta kannattanut sydän vaihdettiin HIFK-sydämeen, Ahonen sanoo. USKONTOTIETEILIJÄ, KIRKON tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg seuraa kiekko-ottelua Ahosen kanssa. Monet uskontotutkijat löytävät urheilujoukkueen kannattamisesta ja uskonnosta yhteisiä piirteitä. Suoraviivaisimmat pitävät urheilua jopa uskontona, mutta Sohlberg ei lukeudu heihin. – Yhdistäviä piirteitä ovat yhteisöllisyys, kokemuksellisuus, omistautuminen ja uhrautuminen. Urheiluseuran kannattamisesta puuttuu kuitenkin uskonnoille tyypillinen yliluon-

nollinen ja tuonpuoleinen näkökohta, Sohlberg sanoo. Illan ottelun aikana Sohlberg on tehnyt yhteenvetoa näkemästään. Se poikkeaa tavanomaisesta kiekkoselostuksesta. Ensimmäisen erän aikana Sohlbergin huomio on kiinnittynyt siihen, että kunnianhimoiselta urheilijalta vaaditaan uhrautumista ja monista asioista luopumista.

”

KANNATTAJA TUNTEE KUULUVANSA TIETTYYN JOUKKOON. TUTKIMUSKOORDINAATTORI JUSSI SOHLBERG

– Kuten uskontoon myös urheiluun kuuluu omistautuminen ja kärsimys. Vaikka harjoittelussa on leikin ulottu-

vuus, huipputasolla itsensä ylittäminen on myös ankaraa ja kovaa. Ajatus siitä, että palkintoa ei voi saavuttaa ilman uhria, tulee lähelle uskonnollista askeesia, Sohlberg vertaa. Kuin vahvistuksena Sohlbergin sanoille peli kaukalossa keskeytyy. Yksi pelaaja on pudonnut jäälle pitelemään jalkaansa, jonka suojaamattomaan kohtaan kiekko on osunut voimalla. TOINEN JÄÄKIEKKOA ja uskontoa yhdistävä piirre on Sohlbergin mukaan kannattajien välinen yhteenkuuluvuus. Sitä luovat jaetut voimakkaat tunnekokemukset sekä yhteiset perinteet, symbolit, värit ja laulut. Sekä jääkiekko että uskonto kokoavat yhteen ihmisiä, jotka tulevat erilaisista taustoista. – Kannattaja tuntee kuuluvansa tiettyyn joukkoon. Kannattamalla joukkuetta tai uskontoa ihminen ylittää jollakin tavalla yksilöllisyyden rajat, Sohlberg sanoo.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

HIFK:n kannattajat seuraavat ottelun vaiheita vakavina. Keskellä uskontotieteilijä Jussi Sohlberg ja pastori Jan Ahonen.

Ahonen on ollut mukana järjestämässä myös isien ja poikien yhteisiä retkiä HIFK:n otteluihin yhdessä itähelsinkiläisten seurakuntien kanssa. Hän mainitsee myös seurakuntayhtymän tukemat kummipelit, joihin kummit ja kummilapset pääsevät tavallista edullisemmin. Ahonen uskoo, että jääkiekkoa ja uskontoa yhdistää mahdollisuus yhteiskunnallisten ristiriitojen liennyttämiseen ja väkivallan vähentämiseen. Toisaalta sekä urheilua että uskontoa on myös käytetty väärin väkivallan lietsomiseen. Illan ottelun aikana yleisö kohahtaa, kun perille mennyt taklaus rysähtää kaukalon laitaan. Yleisö seuraa tarkasti myös pelaajien välistä nahistelua ja tuomarin reaktiota siihen. – Olen miettinyt, voisiko jäällä nähty vaaran maku ja draama toimia rokotuksena, joka purkaa yhteiskunnallisten jakolinjojen herättämiä aggressioita. Väitän, että ajatuksessa on jotakin perää, Ahonen sanoo.

HIFK ja tamperelainen Ilves kohtasivat Helsingin jäähallissa 14. joulukuuta.

Ahonen tunnistaa oman penkkiurheilunsa Sohlbergin sanoista. – Menen matsiin kokemaan ja tuntemaan. Hyvä ottelu on tunteiden vuoristorata. Kun omat häviävät, se näkyy omassa mielialassa esimerkiksi alakulona, ja voitot vastaavasti ilona, Ahonen sanoo. Kiekkojoukkueen kannattajia hitsaa Sohlbergin mukaan yhteen myös luottamus menestymisen mahdollisuuteen, tiukoissa paikoissa jopa usko ihmeeseen. – Sekä pelaajat että joukkueen kannattajat uskovat, että voitto on mahdollinen. Tappiotilanteessa mukana voi olla ihmeen ulottuvuus: tästä voidaan vielä nousta, vaikka peli näyttää menetetyltä. Luottamuksella on suuri merkitys, vaikka siinä ei välttämättä ole yliluonnollista ulottuvuutta, Sohlberg pohtii. Vuonna 2014 Yhdysvalloissa tehdyn Public Religion Recearch -kyselytutkimuksen mukaan puolet amerikkalaista jalkapalloa seuraavista faneista uskoi, että yliluonnolliset voimat vaikuttivat tavalla tai toisella sarjan pudotuspelien kulkuun. Joka neljäs fani uskoi, että heidän kannattamansa joukkue on ollut kirouksen alaisena, kun pelit ovat suju-

– Jokainen urheiluseura pyrkii synnyttämään yhteisön. Se on se, minkä vuoksi olemme olemassa, HIFK:n myyntipäällikkö Raakel Koittola sanoo.

neet huonosti. Suunnilleen yhtä moni kertoi rukoilleensa joukkueen puolesta auttaakseen sen menestymistä. Noin viidennes uskoi Jumalan vaikuttavan siihen, mikä joukkue voittaa ja mikä häviää, ja suunnilleen yhtä moni teki jonkinlaisen rituaalin ennen pelin seuraamista tai sen aikana. – Suomessa vastaavaan kyselyyn ei saataisi tällaisia vastauksia. Suhtautuminen urheiluun heijastaa eri maiden välisiä uskonnollisuuden eroja, Sohlberg sanoo. PAPPINA JAN AHONEN on toimittanut hautaan siunaamisen, jossa jääkiekko ja uskonnollinen rituaali kohtasivat

”

MENEN MATSIIN KOKEMAAN JA TUNTEMAAN. HYVÄ OTTELU ON TUNTEIDEN VUORISTORATA. PASTORI JAN AHONEN

koskettavalla tavalla. HIFK:n uskollinen kannattaja lähti viimeiselle matkalleen joukkueen paitaan puettuna. Toimittaessaan siunauksen Ahonen käytti stolana HIFK:n huivia.

KUN JÄÄKIEKKO-OTTELUA seuranneet 7 159 katsojaa alkavat purkautua Helsingin jäähallista kiristyvään pakkaseen, HIFK:n myyntipäällikkö Raakel Koittola liittyy Ahosen ja Sohlbergin seuraan. Koittolan mukaan jokainen urheiluseura pyrkii synnyttämään uskollisten kannattajien muodostaman yhteisön. Tavoite kiteytyy HIFK:n mottoon ”me tuomme ihmiset yhteen”. – Se on se, minkä vuoksi olemme olemassa. Ajatuksena on, että jokainen saa tulla sellaisena kuin on ja sen ikäisenä kuin on. Kukin saa tulla kulloisenkin elämäntilanteensa kanssa ja kokea olevansa osa jotain suurempaa yhteisöä, kuuluvansa johonkin. Koittolan sanat saavat Sohlbergin hörähtämään. – Tuo voisi olla suora lainaus kirkon strategiasta, Sohlberg sanoo. ■

Osa 25

77. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

Harras hetki Ohjausta hiljaiseen rukoukseen saa kaikille avoimessa ryhmässä, joka kokoontuu torstaisin klo 18 Annankulmassa, Annankatu 14 D, Helsinki. Illan aluksi on aina lyhyt ohjaus johonkin meditatiivisen rukouksen traditioon ja sen jälkeen 20–30 minuutin mittainen hiljainen rukous. Illan lopuksi on mahdollista keskustella koetusta tai kysymyksistä, joita harjoituksen aikana on noussut esille. Ohjaajina ovat Pekka Yrjänä Hiltunen, Tapio Koivu, Lauri Maarala, Leena Piirainen, Anne Pönni ja Sirkka-Liisa Raunio. Lisätietoja antaa Sirkka-Liisa Raunio, sirkka-liisa.raunio@evl.fi tai 050 359 3616.

Rukous ja mietiskely kuuluvat Leena Piiraisen jokaiseen päivään.

Luostarin puutarhuri Leena Piirainen viettää neljä kuukautta vuodesta espanjalaisessa luostarissa.

lä vaelluksellaan Salamancan maakunnassa sijaitsevaan Batuecasin karmeliittaluostariin. Kun hän vuorten yli taivallettuaan näki lopulta edessään pienen, vähän hylätyn oloisen erämaaluostarin, hän tunsi saapuneensa kotiin.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

LEENA PIIRAISEN kotona piirongin päällä on orjantappurakruunuun ja punaiseen viittaan puetun Jeesuksen kuva. Sen edessä keinutuolissa hän lukee Raamattua, rukoilee ja mietiskelee. Jeesuksen kuva on tuomisia espanjalaisesta Batuecasin luostarista. Alun perin Piiraisen ei pitänyt viettää eläkepäiviään tässä helsinkiläiskaksiossa. Hän oli pitkään suunnitellut liittyvänsä katoliseen kirkkoon ja muuttavansa luostariin. Kaipuu alkoi kasvaa niinä vuosina, jotka hän oli lähetystyössä Venezuelassa. Hän myös kävi lomillaan Espanjassa pitkillä pyhiinvaelluksilla ja luostareissa. Sitten hän sai lapsenlapsia, ja suunnitelmat muuttuivat. Luostarielämästä Piiraisen ei silti ole tarvinnut luopua kokonaan. Vuonna 2014 hän poikkesi erääl-

Kynttilänpäivä

SUOMESSAKIN Leena Piirainen pyrkii pitämään rukousta mukana kaikissa tekemisissään. Pitkin päivää hän toistaa mielessään Jeesuksen rukousta ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä ihmistä”. Joissakin tilanteissa rukous tiivistyy kahteen sanaan: ”Jeesus Kristus” tai ”Jeesus armahda”. Ne myös toimivat mietiskelyssä mielen tyhjentämisen apuna. Luostarissa aamu alkaa aina hetkipalveluksella, jonka jälkeen rukoillaan tunti hiljaisuudessa polvillaan. Sitten on messu. Saarnat ovat erilaisia kuin ne, joihin Piirainen on Suomessa tottunut. Niissä painotetaan jumalasuhdetta ja Jumalan etsimistä omasta sisimmästä. Ehtoollisen jälkeen istutaan vielä jonkin aikaa hiljaisuudessa. Piirainen on kokenut, että juuri se on paras aika seurustella Jeesuksen kanssa. ■

ISTOCK

Taivaan tähden

3.2.

ELÄMÄ LUOSTARIN vaatimattomissa oloissa tuntui niin omalta, että Leena Piirainen tiedusteli mahdollisuutta viettää siellä pidempiä aikoja. Sattumalta luostari tarvitsikin jonkun puutarhatöihin – ja Piirainen rakastaa puutarhanhoitoa. Seuraavana keväänä hän alkoi raivata ja kunnostaa luostarin hylättyä puutarhaa ja pihaa. Syksyllä hän palasi korjaamaan oliivi- ja hedelmäsatoa. Siitä lähtien hän on viettänyt luostarissa kaksi kuukautta kahdesti vuodessa: maalis–huhtikuussa ja loka–marraskuussa. Batuecasissa Piirainen nauttii eniten hiljaisuudesta ja ympäröivästä luonnosta. Puutarhassa työskennellessään hän kuuntelee luonnon ääniä ja kokee olevansa yhtä koko luomakunnan kanssa. Työtä tehdään hiljaa rukoillen. Oliiveja poimiessaan Piirainen kiittää Jumalaa kasvusta. Jos hän vaikka

tiskaa, hän siunaa ihmistä, joka on syönyt lautaselta. Jos hän kattaa pöytää, hän siunaa sitä, joka tulee sillä paikalla aterioimaan. Tällä tavalla koko elämään tulee rukouksen henki.

Puhallus ja lohdutus Uudessa testamentissa ei puhuta paljon lohdutuksesta. Poikkeuksen tekee kynttilänpäivän evankeliumiteksti – se, missä Jeesus tuodaan vauvana temppeliin. Temppelissä oli vanha Simeon, joka puhkesi ylistykseen nähdessään lapsen. Kerrotaan, että hän oli koko ikänsä odottanut Israelille luvattua lohdutusta. Lohdutusta? Aika erikoinen odotuksen kohde, kun muut odottivat sotasankaria, Messiasta. Lohdutus – mitä se on? Kaikki me odotamme tai kaipaamme jotain. Lottovoittoa esimerkiksi. Tai menestystä työssä. Mutta mitäpä, jos se, mitä elämästämme eniten puuttuu, onkin syvä lohdutus?

Sanakirja sanoo, että lohtu on sellaista, mikä lieventää sisäistä hätää tai huolta. Lohtu tarkoittaa toivoa. Vastaavasti lohduttomuus merkitsee toivottomuutta. Etymologisen sanakirjan mukaan lohdutuksen alkuperä on talttumisessa, sulamisessa, rauhoittumisessa. Kun lapseni oli pieni ja satuttanut itsensä, hän tuli syliin ja sanoi: ”Puhalla”. Ja lapsen suru suli, hätä asettui. Ei fyysinen kipu mihinkään kadonnut. Rauhoittuminen tuli aikuisen läsnäolosta ja puhaltamisesta. Myötätunnon kokemuksesta. Näin se menee. Lohtu on pohjimmaltaan hyväksymistä. Että näin on, ja näinkin selvitään. Sii-

hen itse kukin voi tarvita lohduttajan läsnäoloa. ”Henki armon tuoja, lohdutuksen suoja, asu luonani”, me rukoilemme eräässä Elias Lönnrotin

virressä. Se on hyvä aamuvirsi ennen kuin syöksyy talousvaliokunnan kokoukseen tai muihin arjen haasteisiin. OLLI VALTONEN

12 B

Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Gurun opissa Ohjaajana Henri Nouwen Henri J. M. Nouwen on viime vuosisadan merkittävimpiä hengellisiä opettajia ja kirjoittajia. Hän eli vuosina 1932–1996. Hän syntyi ja kuoli Hollannissa, mutta asui monessa maassa. Hän teki työtä köyhien parissa ja toimi pastoraaliteologian ja -psykologian opettajana ja professorina Yalen ja Harvardin yliopistoissa. Ranskassa hän tutustui kehitysvammaisten Arkki-yhteisöihin. Hän innostui niistä ja eli elämänsä viimeiset kymmenen vuotta Kanadassa sijaitsevassa Arkki-yhteisössä toimien sen pappina. Nouwenin suomennettuja kirjoja ovat mm. Erämaasta puutarhaan, Sydämen tie, Pelon talosta rakkau den taloon, Toivo kaaoksen maa ilmassa, Kutsumus ja Tuhlaaja pojan paluu.

Jumalan luona kaikki vertailu päättyy Pappi ja kirjailija Henri Nouwen oli levoton sielu, joka löysi lopulta kotinsa kehitysvammaisten yhteisöstä.

enri Nouwen oli 54-vuotias ja kokeillut elämässään kaikenlaista. Itseään etsiessään hän oli matkustanut kotimaastaan Hollannista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Hän oli opiskellut ja opettanut yliopistossa teologiaa ja psykologiaa. Välillä hän oli viettänyt aikaa luostarissa. Latinalaisessa Amerikassa hän oli työskennellyt köyhien parissa ja harkinnut sinne jäämistä. Nyt hän työskenteli professorina Yalen ja Harvardin yliopistoissa, mutta Ranskan-matkallaan hän oli kokenut jotakin ainutlaatuista. Hän oli tutustunut siellä Arkki-yhteisöihin, joissa kehitysvammaiset ja heidän avustajansa asuivat yhdessä. Tuo matka muutti hänen elämänsä suunnan. Nouwen jätti yliopistot ja löysi paikkansa Daybreakin Arkki-yhteisöstä Kanadasta. Hänestä tuli yhteisön pappi. Nouwen koki olevansa tuhlaajapoika, joka oli löytänyt kodin. Hän sanoo olleensa siihen saakka levoton sielu, jonka oli vaikea jäädä sinne, missä kulloinkin oli. Nyt hän oli löytänyt paikan, johon tahtoi asettua. KEHITYSVAMMAISTEN YHTEISÖSTÄ tuli Henri Nouwenille paitsi koti myös hänen tärkein koulunsa ja sen 25-vuotiaasta asukkaasta Adamista hänen

TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

merkittävin opettajansa. Adam itse ei tosin tiennyt sitä. Hän ei osannut puhua, pukeutua, kävellä eikä syödä omin neuvoin. Hän myös sairasti vaikeaa epilepsiaa. Hän oli kaikessa riippuvainen toisten avusta. Jonkun piti olla aina paikalla häntä varten. Nouwen tajusi, että hän oli rakentanut oman elämänsä sen varaan, mitä hän oli ja sai aikaan ja mitä hän merkitsi muille. Adam opetti aivan muuta. Adam ei itse voinut tehdä mitään. Hänen kanssaan saattoi vain olla. Nouwen, jolle sanat olivat kaikki kaikessa, ymmärsi tulleensa paikkaan, joissa sanat olivat toissijaisia. Niitä ennen olivat syöttäminen, peseminen, halaaminen, syliin ottaminen, yhdessä tekeminen, sureminen ja iloitseminen.

Iltaisin Nouwen näki, miten levollinen rukous rauhoitti Adamin uneen. ”Siitä alkaen, kun olen rukoillut Adamin kanssa, olen entistä enemmän alkanut ymmärtää, että rukoileminen on olemista Jumalan kanssa, ajan haaskaamista hänen seurassaan”, Nouwen toteaa. ARKKI-YHTEISÖSSÄ Henri Nouwen kirjoitti kirjansa Tuhlaajapojan paluu. Sen aiheena on 1600-luvulla eläneen hollantilaisen Rembrandtin maalaama samanniminen teos. Kumpikin käsittelee Jeesuksen kertomusta tuhlaajapojasta, tämän hyväsydämisestä isästä ja omavoimaisesta isoveljestä. Maalauksen kopiota Nouwen piti aina mukanaan. Hän löysi kertomuksesta itsensä. Hän näki, miten vaikea

Myötätuntoisen sydämen rukous Rakas Jumala, sitä mukaa kun sinä vedät minua yhä syvemmälle sydämeesi, huomaan, että matkakumppanini ovat ihmisiä, joita sinä rakastat yhtä täydesti kuin minua.

Myötätuntoisessa sydämessäsi on paikka meille jokaiselle. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Auta minua jakamaan myötätuntoasi niin, että rajaton rakkautesi näkyisi siinä, miten kohtelen veljiäni ja sisariani.

(Henri Nouwenia mukaillen)

hänen oli lakata kontrolloimasta elämää ja ”yhä uudestaan antautua rakkaudelle, joka ei tunne mitään rajoja”. Nouwen ihaili sirkustaiteilijoita. Kerran lomamatkallaan hän näki kuuluisan trapetsiryhmän esityksen ja tutustui näiden huimapäiden elämään. Ilmahyppyjen tekijä kertoi Nouwenille, ettei suurin tähti suinkaan ollut hyppääjä vaan hänen sieppaajansa. Hyppääjän piti vain luottaa siihen, että sieppaaja on paikalla juuri oikealla hetkellä ja ottaa hänet kiinni. Hänen piti vain lentää kädet ojennettuina ja luottaa, että toinen on häntä varten. Nämä ilmalennot kuvasivat Nouwenille uskon ihmettä. JUMALAN LUONA kaikki vertailu ja kilpailu päättyy, Henri Nouwen sanoo. Jumala avaa sylinsä yhtä lailla sille, joka on tuhlannut kaiken, kuin sille, joka kokee eläneensä oikein ja tarkkailee tuhlaria kaunaisena. ”Jumalalla on yhtä harras – ellei hartaampi – halu löytää minut kuin minulla on halu löytää hänet”, Nouwen kirjoittaa. Samaa myötätuntoa Jumala odottaa meidän osoittavan toisillemme. Se on mahdollista, kun luottamuksemme on hänessä. ■ Mystikot matkakumppaneina -ilta ti 5.2. klo 19 Temppeliaukion kirkolla. Lauri Maarala kertoo Henri J. M. Nouwenista ja johdattaa hengellisiin harjoituksiin ja keskusteluihin.

MENOT 31.1. – 14.2.

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Lapsiperheiden olohuone ma ja to klo 9–14. Ma lounas klo 11–12.30: keitto 0,50 e/laut. To vaihtuva ohjelma. Yläovet auki ma klo 17. Maksuton iltapala. Tiedustelut p. 050 553 8459/ Irma. Junnu-odarit 4–6-lk. ma klo 17.30. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi. Kaiken kattava kerho 1–6-lk. ma klo 18–20. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi. Diakoniakahvila ja -päivystys ti klo 9–11. Maksuton aamupala. Tenavanikkarit 6–8-v. ti klo 14–15 viisi kertaa ajalla 22.1.–26.2. Lasten puutyöt. Ilm. Petri, p. 050 573 6328. Taideseikkailukerho 1–6-lk. ti klo 16.30–18.30. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi. Kaiken kattava kerho 1–6-lk. ti klo 18–20. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi. SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30. Open Doors -nuorten avoimet ovet ke klo 18. Avoin raamattupiiri ke klo 18.30. Pyhän Andreaan kirkon kuoro ke klo 18.30. Marja Kyllönen. Pirjon ja Pentin tarinatupa to 31.1. klo 12 keittolounas (5 e) ja ohjelma 13. Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen ja Pentti Hakulinen isännöivät. Vieraana emerituspiispa Irja Askola. Matti Silvennoinen ja Pekka Kivekäs musisoivat. VOX MEA -kuoro kaikille laulunhaluisille aikuisille to 31.1. klo 18.30. Sirkku-Liisa Niemi. Messu su 3.2. klo 10. Vappu Olsbo, Marja Kyllönen. Messun jälkeen Yhteisvastuukeräyksen avaus. Nina Silander Kirkon Ulkomaanavusta kertoo keräyskohteista. Kirkkokahveilla myynnissä leivonnaisia, Silmukka-ryhmän käsitöitä ja Yhteisvastuu-tuotteita. Pyhäkoulu su klo 10 (ei 10.2.). Yläovet-hartaus ma 4.2. klo 17. Miesten raamattupiiri ma 4.2. klo 18.30. Aamumessu ke 6.2. klo 9. Laura Maria Latikka, Marja Kyllönen. Raamattu- ja keskustelupiiri to 7.2. klo 13. Iskolauantai la 9.2. klo 10. Messuavustajien koulutus la 9.2. klo 12.30. Latikka ja Niemi. Raamattulauantai la 9.2. klo 15.30 alkaen. Lisätiedot netistä. Messu su 10.2. klo 10. Laura Maria Latikka, Sirkku-Liisa Niemi ja Kantelettaret. Messussa siunataan uudet luottamushenkilöt. Perhetapahtuma su 10.2. klo 11.30. Toimintasunnuntai lapsiperheille. Keittolounas klo 11.30–13. Hinta 2 e/ lautanen tai 5 e/perhe, vohvelit 2 e/

kpl. Tuotto Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Esikoiset ry:n seurat su 10.2. klo 15. Iltamessu ma 11.2. klo 17. Arto Nuutinen.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Seurakuntatalon remontti vk 7. Tarkemmat toimintamuutokset löytyvät nettisivuiltamme www. vantaanseurakunnat.fi/rekolan-seurakunta. Minä olen -taideryhmä ma klo 10. Luova ryhmä, jossa mahdollisuus itsensä tutkimiseen. Materiaalimaksu 5 e. 3–5-v. lasten oma päiväkerho 3 x vk: ma ja pe klo 9–12 ja to klo 12–15. Lukukausimaksu. Tied. Kaarina, p. 050 573 6337 tai Petri, p. 050 573 6328. Asolan perhekerho ja kirkkomuskari ti klo 9–12. Muskari klo 10. Saviryhmä ke klo 12. Kokkikerho 1–6-lk ke klo 14. Kokkausta ym. (12 lapselle) Ilm. Kaarina, p. 050 573 6337 tai Petri, p. 050 573 6328. Kaiken kattava kerho 1–6-lk. ke klo 18–20. Leivontaa ym. Ilm. kirsi. jokinen@evl.fi. Asolan Ankkuri -aamupala to klo 9–11. Asolan Silmukkaryhmä to klo 16. Ystävämessu su 3.2. klo 16. Rukousta, laulua ja yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Join your fellow Christians in prayer and song! Järj. Rekolan, Tikkurilan ja Korson srk:t. Kipuryhmä ti 5.2. klo 15. Aihe: Kaikki minusta. Puutarhapiiri ti 5.2. klo 18. Älynystyrät Ällikällä to 7.2. klo 13. Tehtäviä muistin tukemiseksi. Seniorikahvila ma 11.2. klo 13. Työikäisten raamattupiiri ma 11.2. klo 18–19.30. Asolan arabiankielinen työ la–su, tied. pastori Ramez Ansara, p. 050 304 1689.

MUUALLA Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13 Rautkalliontie 4, kerhotila. Sählykerho 1–4-lk. ma klo 17–18 Rekolan koululla. Sisäpelikengät. Nuorten sähly to klo 16–17 Rekolanmäen koululla (ei 14.2.). Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19 Rautkalliontie 4, kerhotila. Hanna-rukouspiiri ma 11.2. klo 18–19.30 Lampirannalla, Tertunkuja 4 B. Seurakunnan työntekijä päivystää Kafnetissa ke 13.2. klo 12–13.

KASTETTU Ilmari Erik Ansamäki, Otso Hannu Rafael Raerinne.

HAUTAAN SIUNATTU Rauha Sylvia Järvelä 95 v, Kaija Anneli Ylitalo 83 v, Aarne Johan Töyrylä 68 v, Eino Henrikki Ylitalo 84 v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Toimitusten ja tilojen varaukset: ark. klo 9–15, p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat. fi/baptism Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Vernissakatu 4), p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys: ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus: ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko on suljettu 7.1.–31.3. remontin vuoksi. Tänä aikana mm. messut pidetään Pyhän Laurin kappelissa.

PYHÄN LAURIN KAPPELI Pappilankuja 3, p. 09 830 6224. Kynttilänpäivän messu su 3.2. klo 12. Veikko Karhumaa, Kristiina Kartano, Samppa Laakso. Messussa kutsuvieraina 80 ja 85 v. täyttäviä seurakuntalaisia. Pyhäkoulu lapsille. Pyhäkoulu su 3.2. klo 12 messun aikana. Messu su 10.2. klo 12. Janne Silvast, Terhi Viljanen, Samppa Laakso. Luottamushenkilöiden tehtävään siunaaminen. Pyhäkoulu lapsille. Pyhäkoulu su 10.2. klo 12 messun aikana.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223. Seurakuntien talon toiminta on siirtynyt tänne. Pienten paikka auki pe 1.2. ja 8.2. klo 9–15. Kahvia ja keskustelukumppaneita pe 1.2. ja 8.2. klo 9.30–12. Yhteisöllinen aamupala. Laulupiiri pe 1.2. ja 8.1. klo 15.30.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

Naisten rukouspiiri pe 1.2. ja 8.2. klo 18. Yhteiskristillinen lauluja rukouspiiri la 2.2. ja 9.2. klo 15. Kynttilänpäivän messu su 3.2. klo 10–11.30. Yhteisvastuu-keräys alkaa. Tuula Lapveteläinen, Päivi Helén, Jaana Jurvanen, Iina Katila. Tikkurilan kirkkokuoro. Tikkurilan eläkeläiskerho ma 4.2. klo 13. Yhteisvastuu-keräyksestä kertoo diakoni Jaana Jurvanen. Perhekerho ma 4.2. ja 11.2. klo 17–18.30. Perhekerho ti 5.2. ja 12.2. klo 9.30– 11.30. Sukkelat sukankutojat ti 5.2. klo 10. Lähetyksen päiväpiiri ti 5.2. ja 12.2. klo 13. Vantaan kristillisten eläkeläisten raamattupiiri ke 6.2. klo 13. Pienten paikka auki ke 6.2. ja 13.2. klo 16–19. Viikkomessu nuorille ke 6.2. klo 18.30. Mirka Härkönen, Sari Rajala. Gospel-lattarit ke 6.2. ja 13.2. klo 19.30. Latinolaistansseja gospelmusiikin tahdissa. Tanssikengät tai -tossut ja juomapullo. Hinta 5 e/kerta tai 40 e/kausi, tuotto lähetystyölle. Lisätietoja: Merja Rantala, p. 050 526 9401. Hanna-piiri to 7.2. klo 9.30–13. Kuntokävelyä sekä kahvit sanan äärellä. Messu su 10.2. klo 10. Jyrki Kaukanen, Johanna Jakonen, Terje Kukk. Kirkkokahvit. 101 tutuinta virttä -yhteislaulutilaisuus 1/7 su 10.2. klo 15–16 Tikkurilan Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Pop up -lapsiparkki ti 12.2. klo 14–16. Omalla äänellä -lauluryhmä ti 12.2. klo 17.30. Terje Kukk. Kasvuryhmä ti 12.2. klo 18. Yli 40-vuotiaiden sinkkujen suunnitteluilta ke 13.2. klo 18–19.30. Suunnitellaan maaliskuun sinkkuiltaa. Viikkomessu nuorille ke 13.2. klo 18.30. Terhi Viljanen.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Perhepäivä pe 1.2. ja 8.2. klo 9–14. Vauvakirkko su 3.2. klo 16–16.30. Vauvojen kanssa leikitellään ja lauletaan, heidät myös siunataan alttarilla. Tervetuloa kaikki vauvat isovanhempineen ja kummeineen. Miesten saunailta ma 4.2. klo 17. Omat pyyhkeet. Iltapala 5 e. Jyrki Kaukanen. Pop up -lapsiparkki ti 5.2. klo 14–16. Kerho isille ja lapsille ti 5.2. ja 12.2. klo 17.30–19. Iltapala 3 e/perhe.

Lapsikuoron harjoitukset ke 6.2. ja 13.2. klo 17–18. Rukouspiiri ke 6.2. ja 13.2. klo 18. Naisten lenkkisauna to 14.2. klo 18. Iltapala 2 e.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Raamattua ja lähetysasiaa teekupin ääressä to 31.1. ja 14.2. klo 18–20. Lapset tervetulleita. Lauantaikerho 7–12-vuotiaille la 2.2. klo 10–13. Askartelua, ruuanlaittoa ja ulkoilua. Ilmoittautumiset Tikkurilan srk:n nettisivuilla kohdassa Tytöt ja pojat. Lisätietoja: Merja Rantala, p. 050 526 9401. Perhekerho ma 4.2. ja 11.2. klo 9.30–11.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 5.2. ja 12.2. klo 9.30– 11.30. Kerho kaikenikäisille aikuisille ke 6.2. klo 14. Mistä tunnet sä ystävän? Ystävänpäivän korttiaskartelua ja keskustelua ystävyydestä.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 5.2. ja 12.2. klo 9.30– 11.30. Pop up -vauvatanssiaiset to 7.2. klo 14.30–15.15.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto hoituu. Nikkaristi-välitys, p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Silkin aamiaiskahvila pe 18.1.–17.5. klo 10–12 Asukastila Silkinportissa, Tikkurilantie 44 F, 2. krs. Käynti sisäpihan puolelta. Sinä maahanmuuttajataustainen, tule mukaan yhteiselle aamupalalle. Kahvilassa tapaat muita alueen asukkaita. Halutessasi voi tulla valmistamaan aamiaista. Maksuton. Yhteistyössä Vantaan kaupungin maahanmuuttajapalvelut sekä Yhteinen Pöytä. Malminiityn eläkeläiskerho ma 4.2. klo 13.30 osoitteessa Malminiityntie 16b. Mistä tunnet sä ystävän? Ystävänpäivän korttiaskartelua ja keskustelua ystävyydestä. Kylväjän raamattupiiri ma 4.2. klo 14–16 Kylväjän toimistolla, Tikkuraitti 11, 2. krs. Avoin rukouspiiri ti 5.2. ja 12.2. klo 19 osoitteessa Annankalliontie 19 a/

Menokasvo

Raamattua voi koristella kuvin ja lausein Hanna Hietala, toimit Bible Journaling -ryhmän vetäjänä. Mistä siinä on kyse? – Bible Journalingissa Raamattua koristellaan ja visualisoidaan kuvilla ja väreillä. Kun tekstistä löytyy ihana lause tai hyvä elämänohje, sen voi piirtää sivulle tai kuvittaa muuten. Mitä välineitä koristelussa käytetään?

Miten sinä kiinnostuit raamattukoristelusta? – Luen Raamattua silloin tällöin ja tykkään taiteilla kaiken-

Harrastetaanko raamattukoristelua yksin vai yhdessä? – Visuaalisena ihmisenä minua kiinnostaa keksiä kuvituksia raamatunteksteille. Olen aika alussa tässä harrastuksessani ja yritän löytää omaa tyyliäni. Nyt toiveena olisi, että saamme kokoon Vantaankosken seurakunnan Bible Journaling -ryhmän, jossa voimme yhdessä ideoida kuvituksia ja koristeluja Raamattuun. NINA RIUTTA Bible Journaling – raamattukoristelu -ryhmän suunnittelukokoontuminen la 9.2. klo 13–15 Myyrmäen kirkon Cafessa, Uomatie 1.

MARIANNA SIITONEN

– Työvälineinä ovat kynät, vesivärit, sormivärit, tarrat, teipit, leimasimet ja muut taiteilijatarvikkeet – ja tietenkin tarvitaan Raamattu. Raamatun koristelua varten on myös vihkoja, joista saa läpipiirtäen kauniita koristeluja tai tietystä jakeesta hienon kuvan. Bible Journaling on lähtöisin Yhdysvalloista.

laista. Löysin Pinterestistä paljon koristeltuja Raamattuja ja ihastuin. Facebookissa on myös Bible Journaling -harrastusryhmiä. Sosiaalisessa mediassa voi keskustella raamattukoristelusta, ja siellä voi saada toisilta koristelijoilta hyviä vinkkejä.

MENOT 31.1. – 14.2.

12 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Ruoppa. Yli 40-vuotiaiden sinkkuilta pe 8.2. klo 18 Vernissan Kahvi Charlotassa, Tikkurilantie 36. Musaico-kuorolaiset esittävät lauluja rakkaudesta. Kahvia ja yhdessä oloa. Vapaa pääsy. Varhaisnuorten hiihtolomaleiri Kisakalliossa 18.–21.2. Talvista ja urheilullista puuhaa. Yhteistyössä Korson seurakunnan kanssa. Ilm. Tikkurilan seurakunnan nettisivuilla: Tytöt ja pojat. Lisätiedot Merja Rantala, p. 050 526 9401. Musiikillinen sururyhmä 13.3. klo 16.30 alkaen Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Sururyhmä on tarkoitettu läheisensä menettäneille. Sururyhmässä voi itkeä, kysellä, vihata ja vaikka nauraakin. Ryhmä on vertaistukiryhmä, jossa käytämme musiikkia osana surun käsittelyssä. Ryhmäläisiä sitoo vaitiolovelvollisuus. Kokoonnumme ti yhteensä kuusi kertaa. Ohjaajina pastori Tuula Lapveteläinen ja musiikki- ja psykoterapeutti Tuuli Uosukainen. Ilm. 28.2. mennessä p. 050 523 6308 tai tuula.lapvetelainen@evl.fi. Kevään paras leiri nuorille aikuisille 15.–17.3. Holmassa Klaukkalassa. Ilm. 14.2. mennessä osoitteessa bit. ly/keväänparasleiri. Hinta 20 e sisältäen ruuan ja majoituksen. Ilmainen bussikyyti, mutta voit saapua myös omalla kyydillä ja vain osaksi aikaa. Ulkoilua, saunomista, askartelua, hiljentymistä sekä hyvää ruokaa ja seuraa. Lisätietoja: terhi.viljanen@ evl.fi tai p. 050 310 6824.

KASTETTU Leevi Oliver Partanen, Veera Vivian Väisänen, Vili Erik Pieskä, Jasper Ensio Hautajoki, Kiti Nelly Nyman, Eino Henrik Naakka, Eeka Andreas Siljamäki, Miro Toivo Tapani Wennäkoski, Eevi Emma Viola Kortemäki, Selena Teija Elisabet Åberg, Minttu Amanda Kaarina Mikola, Frida Edith Adele Lang, Eelis Mikael Mourujärvi, Iiris Helmi Tuuliina Sulasalmi, Stella Marleena Elisabet Tossavainen, Helmi Hilda Aliina Hakkarainen, Ebba Maija Heljo, Lily Helvi Koskinen, Leo Anton Eemeli Salin, Aino Tuulia Sarjanoja, Jenny Alexandra Jalo, Ellen Aila Aleksandra Stenberg, Bea Eliana Kuitunen, Toivo Akseli Mäkipernaa, Seea Vilja Kristina Heikkinen, Aino Kristiina Turunen, Benjamin Matias Pylvänen, Olivia Aleksandra Räisänen, Emmi Isabella Räisänen, Aaro Eljas Kurki, Anni Jenny Amanda Virtanen, Iivari Harry Tapani Rauhala.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Arttu Oskari Rapala ja Viivi Minttu Martina Häyrinen.

HAUTAAN SIUNATTU Riku Jalmari Holviala 15 v, Leea Päivikki Markkula-Heilamo 60 v, Yrjö Juhani Ollikainen 72 v, Vappu Annikki Reponen 83 v, Sanelma Sylvia Lukkanen 86 v, Kirsti Puustinen 87 v, Unto Taavetti Komonen 91 v, Aino Ihanne Hakala 97 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 830 6419

Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkko ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkko ma klo 10–12, p. 050 357 7726. Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Carpenter’s Cafe, kansainvälinen kahvila ma, ti, to ja pe klo 10–15 monitoimitilassa. Myynnissä kahvia, teetä, pientä syötävää. Myyrmäen kirkon lounas ti, ke, to klo 11–13. Lounaslista: vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas. Keskipäivän rukoushetki ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa. Seniorikerho to klo 13.30–15. Nuortenilta to klo 18–20. Messu su 3.2. klo 10. Yhteisvastuukeräyksen avaus. Papit Tiina Laszlo, Hannu Pöntinen, Maari Santala. Lastenkirkko su klo 10–11. Yhteisvastuukeräyksen avajaislounas su 3.2. klo 11.30–12.30. Hernekeittoa, kahvia ja pannaria, 10 e. Pelkkä keitto 6 e, pannari 2 e, kahvi 2 e. 0–6-v. ilmaiseksi, 7–12-v. puoleen hintaan. Siioninvirsiseurat su 10.2. klo 14. Familycafé on Sundays 4–6 pm Café. For children and families with multicultural background. Toivon tuulet su 3.2. klo 17. Toivoa naisille -ryhmä ma 11.2. klo 13–14.30. Raamattupiiri Ilosanoma ma 4.2. klo 17.30–19. Aamurukouspiiri kokoontuu ti ja to klo 7.15–8 takkahuone. Pikku Norsun muskarikirkko ti 5.2. klo 9.30–10. Perhemuskari ti klo 9.30–11.30. Kausi 60 e. Osallistutaan aluksi muskarikirkkoon. Kahvila Olotila ke klo 11–13.30 Café. Gospelsalsa ke klo 16–17. Bible Journaling -kokoontuminen la 9.2. klo 13–15 Café. Tule mukaan tutustumaan Bible Journalingiin ja suunnittelemaan ryhmää. Visualisoidaan ja koristellaan Raamattua kuvilla ja väreillä. Messu su 10.2. klo 10. Uuden seurakuntaneuvoston ja uusien työntekijöiden siunaaminen. Papit Hannu Pöntinen, Oili Karinen, Mark Saba, kanttori Ritva Holma. Kylväjä-ilta ke 13.2. klo 17.30–19.30. Timo Junkkaala: Epäilykset ja uskossa vahvistuminen. Yhteistyössä Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa. Isoskoulutus ke 13.2. klo 18–20. Laulupaja ke 13.2. klo 18.30–20 St. Martinin kappeli. Lauluja armosta. Mukaan kaikenikäiset ja -tasoiset laulajat. Sururyhmä su 24.2., 3.3., 10.3., 17.3. ja 24.3. klo 16–17.30. Vertaisryhmä läheisensä menettäneille. Ohjaajina diakoni Tarja Andersson ja pastori Oili Karinen. Tied. ja ilm. 1.2. alk. pastori Tiina László, tiina.laszlo@evl. fi, p. 050 438 7858.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan. Pikku Norsun muskarikirkko to 31.1. klo 9.30–10. Perhemuskari to klo 9.30–11. Kausi 60 e. Osallistutaan aluksi muskarikirkkoon. Vauvakerho pe klo 9–11. Perhekahvila ma ja ti klo 9.30–12. Vapaata oleskelua ja leikkiä. Ma lounas klo 11. Hinta 6 e aikuiselta ja 3 e 3 v täyttäneeltä lapselta.

Aikuisten Olkkari ma klo 12–14. Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille ti klo 14–16. Ei ennakkoilmoittautumista. Välipala 1 e. Rukouspiiri ti 5.2. klo 17.30–18.30. Raamattupiiri ti 5.2. klo 18.30–20. Seniorikerho ke klo 12.30–14. Perhemuskari ke klo 15–16.30. Kausi 60 e. Miesten saunailta ke 6.2. klo 18.30– 21. Vaatevarasto avoinna to 7.2. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p. 050 357 7726. Brunssi la 9.2. klo 11–14. Brunssin hinta 7 e/aik., 3 e/3 v täyttäneet lapset. Hyvää ravintoa -messu su 10.2. klo 16. Taaperomessu. Koko perheen iloinen ja talvinen ehtoolliskirkko.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho ti klo 12.30–14.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho to klo 13–14.30. Perhemuskari to klo 15–16.30. Kausi 60 e. Lepotila-meditaatio pe 1.2. klo 18–19. Ohjattu meditaatio, jossa yhdistelemme eri meditaatiotraditioita sekä käytämme apuna mm. visualisaatiota ja kuuntelevaa rukousta. Lepotila-meditaatioon ovat tervetulleita mukaan yhtä hyvin vasta-alkajat kuin jo pidempään meditaatiota harrastaneet. Kahvila Olotila ma klo 11–13.30. Miesten piiri ke 6.2. klo 18.30–20. Paavo Ranta: Kokonainen ihminen. Perhekahvila ti klo 9.30–11.30. Martinristin raamattupiiri ti 5.2. klo 14–16. Martinristin lähetyspiiri ti 5.2. klo 18.30. Raamattutyö konfliktien keskellä, Ulla Oinonen Pipliaseurasta. Israelpiiri ti 12.2. klo 18–19.30.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho to klo 9.30–11. Perhemuskari pe klo 9.30–11. Kausi 60 e. Seniorikerho ke klo 10–11.30.

Vauvamuskari ma klo 15–16.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Muskari 3–6-vuotiaille ma klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Kotiraamattupiiri Erkki ja Kaisa Halmeella ke 6.2. klo 15–16. Tied. Kaisa Halme, p. 050 326 2882.

KASTETTU Leon Henrikki Käräjäoja, Minttu Helinä Oksa, Noel Pauli Oskari Raatikainen, Daniel Esko Renno, Iivo Viljami Leppälä, Oiva Aukusti Leppälä.

HAUTAAN SIUNATTU Pauli Alvar Reivala 91 v, Soini Pentti Taponen 87 v, Matti Juhani Jokinen 84 v, Anja Kyllikki Nieminen 83 v, Keijo Ensio Leppänen 79 v, Seppo Olavi Pahlsten 74 v, Anna-Liisa Luoma-aho 70 v, Tarja Maria Nokelainen 68 v, Veli Pertti Nyberg 61 v, Ari Tapani Ruotsalainen 59 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må–fre kl. 9–13 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning: to kl. 10–11.30

S:T LARS KAPELL Högmässa sö 3.2, 10.2; kl.10.

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Mässa i Taizéanda sö 3.2 kl. 12. S:t Martins diakoni- och pensionärskrets ti 12.2 kl. 12.30. Gäst: Rea Anner. Musiklek & babyrytmik, musikpedagog Heidi Åberg må 4.2, 11.2. Babyrytmik: 0-2 åringar med vuxen kl.10.15–11. Musiklek: 3-5 åringar kl.11.15–11.45 med vuxen (i samarbete med församlingens dagklubb). Förhandsanmälan.

FÖRSAMLINGSSALEN, FERNISSAG. 4 Morgonmässa on 6.2 kl. 9.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA

Naapurinkuja 2 Perhekahvila to klo 9.30–11.30. Yksinhuoltajien olohuone pe klo 17.30–20. Raamattupiiri ti 5.2. klo 17.30–19.

Dagklubb för barn i 2,5–6 års åldern alla vardagar utom on (förhandsanm.) Pysselcafé för barn i åk 3–6, ti och on kl. 13–17 (förhandsanm.)

KANNU

BAGARSTUGAN

Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila ti klo 11–13.30.

Ungdomskväll on 6.2, 13.2; kl.18 med spel, umgänge och kvällste. Missionskväll om internationellt arbete on 13.2 kl.18.

MUUALLA Talvirieha su 3.2. klo 14–16 Myyr mäen Paalutori. Toimintapisteitä lapsille ja perheille. Pientä syötävää. Poniratsastusta (5 e), paloautoon voi tutustua. Maksut kortilla tai käteisellä. Tapahtuman tuotot Yhteisvastuukeräykseen. Koululaisten talvilomaleiri ”Lumikide” 18.–22.2. Vehkarinteessa Haminassa. Leirillä puuhataan sään salliessa paljon ulkona. Tiedossa myös askartelua, leikkiä, hiljentymistä ja saunomista. Hinta 130 e. Tied. nuorisotyönohjaaja Outi Kivistö, p. 050 381 6303. Ilm. vantaanseurakunnat.fi/ilmoittaudu. Lastenkirkko Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56 d ma 11.2. klo 10–10.30.

FOLKHÄLSAN Veckomässa fr 1.2 kl.14. Dickursbykretsen on 13.2 kl. 14.

ÖVRIGT Familjedag - på Lantbruksmuséet sö 10.2 kl.12, Nybackagr. 2. Andakt kl.12. Soppa till förmån för Gemensamt Ansvar.

DÖPTA Joanna Linnea Hult.

Apua ja tukea PERHENEUVONTA P. 09 830 6330, ajanvaraus ma, ke–pe klo 9–11, ti klo 14–17. Tunnekeskeinen parisuhdekurssi. Kokoontumiset ti 26.2. klo 16.30– 19.30, la 9.3. klo 10–16, ti 26.3. klo 16.30–18.30, la 6.4. klo 10–16 ja ti 16.4. klo 16.30–19.30. Ohj. perheneuvojat Riitta Tapionsalo ja Juhani Koskelin. Kurssi on tarkoitettu vantaalaisille pareille ja mukaan otetaan 8 paria. Parit haastatellaan. Kurssi on ennaltaehkäisevä, eikä sovellu pareille, joilla akuutti kriisi tai isoja, ratkaisemattomia ongelmia parisuhteessaan. Kurssilaisten odotetaan osallistuvan jokaiseen kokoontumiskertaan, sillä kokoontumiset rakentuvat edellisten kertojen teemoille. Kurssi on maksuton. Tiedustelut ja ilmoittautumiset perheasiain neuvottelukeskukseen, p. 09 830 6330 tai riitta.tapionsalo@evl.fi.

NÄKÖVAMMAISILLE Näkö menee – mitä jää? Vertaiskurssi pääkaupunkiseudun näkövammaisille. Oletko hiljattain menettänyt näkösi tai onko näkösi voimakkaasti heikentynyt? Lähde tapaamaan muita samassa tilanteessa olevia. Vertaiskurssi torstaisin klo 10–11.30, jonka jälkeen tarjoamme lounaan hävikkiruoka ravintolassamme Waste & Feast. Os. Matteuksenkirkko, Turunlinnantie 3, Helsinki. Jokaisella kerralla on oma vierailijansa. Ryhmää emännöivät diakoniatyöntekijät Terhi Suonsivu ja Marja Leena Kallio. 7.2. Tutustumista, kuka olet, mistä tulet, miten näet 14.2. Optikko Kaisa Wiman, näönkäytön apuvälineet 21.2. Kokemusasiantuntija 28.2. Kuntoutusohjaaja Hilkka Lindholm, mistä apua arkeen? 7.3. Oikeuksien valvonnan asiantuntija, Arja Törnroos, näkövammaisen sosiaaliturva 14.3. HUS:n Silmäklinikan psykologi Marika Kajander, mistä saan tukea ja apua näön menetykseen? 21.3. Näkövammaisten liiton ja yhdistysten palvelut, näkövammayhdistyksen tiedottaja, Ilkka Väisänen ja Pengertupa HUN ry:n vastaava ohjaaja Kirsi Kariluoto. Ilmoittautumiset ti 5.2. mennessä Terhi Suonsivu, p. 050 381 8758, terhi.suonsivu@evl.fi tai Marja Leena Kallio, p. 09 234 02549, marjaleena. kallio@evl.fi. Talvileiri ma–ke 11.–13.3. Hvittorpissa, Hvittorpintie 245, Masala, Kirkkonummi. Espoon, Helsingin ja Vantaan näkövammaisille. Ilmoittautuneille lähetetään leirikirje ja -ohjelma. Ilmoittautumiset ti ja to klo 9–11 Terhi Suonsivulle, puh. 09 830 6278 tai sähköpostilla terhi.suonsivu@evl. fi ti 19.2. mennessä. Leirin hinta on 40 e.

HILJAISUUS JA RETRIITIT Pyhän tanssin illat 28.3., 4.4. ja 11.4. Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3. Pyhän tanssin ohjaaja, teologi Tiina Sara-aho ja retriitinohjaaja Liisa Pietilä. Tiedustelut: saraaho@gmail. com, p. 050 490 6014. Hinta 5 e. Ilm. laura.sydanmaanlakka@evl.fi tai tapahtumakalenterin ilmoittautumislinkin kautta.

MENOT 31.1. – 14.2.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

SIRPA PÄIVINEN

3×

Yhteisvastuukeräys

Messuun Yhteisvastuukeräyksen avausta vietetään Vantaan kirkoissa sunnuntaina 3.2. Avausmessuissa kerätään kolehti Yhteisvastuukeräykseen ja vapaaehtoiset kerääjät saavat siunauksen työhönsä. Myyrmäessä on messun jälkeen tarjoilla soppaa, Hämeenkylässä, Korsossa ja Hakunilassa kirkkokahvit. Katso tarkemmat tiedot avausmessuista vantaanseurakunnat.fi.

Lauri Kemppainen esiintyy taiteilijanimellä Daikini.

Pastori ja muusikko Daikini teki Rap-messun

RAP-MESSUJA ON tähän mennessä pidetty Tampereella järjestettyjen nuorisopäivien lisäksi Myrskylässä ja Jyväskylässä. – Rap-messuissa on ollut hyvin eri ikäisiä ihmisiä. Se ei ole vain nuorten juttu, Lauri Kemppainen sanoo. Rap-messussa on mukana artisti ja bändi eli paljon musiikkia, mutta se ei ole konsertti. Kemppainen valitsee messuun omasta tuotannostaan kappaleet eri kriteereillä kuin Daikini-keikalle. – Biisien pitää toimia messussa osana liturgista kokonaisuutta, esimerkiksi joku kappale toimii synnintunnustuksen paikalla ja joku toinen kappale kiitoslauluna. Seurakuntalaiset kokoontuvat messussa rukoilemaan, nauttimaan ehtoollista sekä kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Nykyisin on Pop-messuja, Tuomasmessuja, Metallimessuja ynnä muita ja nyt Rap-messu tulee pääkaupunkiseudulle. – Kautta aikojen kristityt ovat kokoontuneet yhteen, ja me jatkamme sitä omalla tavallamme tässä ajassa. Rap-messussa on luterilaisen jumalanpalveluksen kaava, mutta siinä on pieniä kevennyksiä, Kemppainen kertoo. – Musiikki kehittyy ja on monenlaisia tapoja tehdä hengellistä musiikkia. On myös monenlaisia ihmi-

siä, jotka kuuntelevat erilaista musiikkia. Jollekin voi tulla ahaa-elämys, kun kuulee messussa toisenlaista musiikkia kuin tavallisesti. LAURI KEMPPAISTA viehättää se, ettei messumme ole sidottu tietynlaiseen tapakulttuuriin tai kulttuurihistoriaan. Messu on elävää perinnettä, joka saa uusia muotoja. – Uudet sukupolvet voivat sanoittaa uskoa taas erilaisella sävelkielellä. Koen sen hyvin innostavana ajatuksena. Siinä mielessä teen hyvin mielelläni Rapmessuja.

Konserttiin

Pyhän Laurin kappelin konsertin artistina esiintyy Duo Free Spirits, eli suomalaisen jazzin pioneeri Junnu Aaltonen ja jazzpastorina tunnettu Markku Salo. Konserttiin on vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa menee Yhteisvastuukeräykseen. Konsertin jälkeen kahvit ja myynnissä tuotteita Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Yhteisvastuukeräyksen avauskonsertti: Duo Free Spirits su 3.2. klo 16 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3.

”

UUDET SUKUPOLVET VOIVAT SANOITTAA USKOA TAAS ERILAISELLA SÄVELKIELELLÄ. LAURI KEMPPAINEN

Ennenkin on eletty. Maailma on muuttunut jo ennen meitä. – Eiväthän Bachinkaan säveltämät huikeat kirkolliset teokset olleet samanlaisia kuin alkuseurakunnan teokset joskus ensimmäisinä vuosisatoina. Siinä on tietynlainen jatkumo. Kemppainen toivoo rap-musiikin madaltavan kirkon kynnystä niin, että ihmiset, jotka kokevat perinteisen virsimusiikin vieraana, tulisivat uteliaisuudesta Rap-messuun. – Yhteislauluelementti on kyllä Rap-messussa mukana. Virsiä on sovitettu kevyemmän musiikin muotoon. Se voi tuoda uudenlaisen vivahteen tuttuihin virsiin.

NINA RIUTTA

Rap-messu la 2.2. klo 18 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Liturgia Eveliina Ojala, saarna Tuomas Antola. Musiikki Daikini Band with Horns.

FREEIMAGES

ari vuotta sitten pastori-rap-artisti Lauri Kemppaista alias Daikinia pyydettiin tekemään Rap-messu Kirkon nuorisopäiville. Hän mietti, saako sellaisen tehtyä tyylikkäästi. – Ihan ensimmäisenä näin mielessäni, että räppään alba päällä ja seurakunta toistaa saman perässä, sanoo Kemppainen nauraen. – Mietittyäni asiaa tulin siihen tulokseen, että Rapmessussa liturgi ja saarnaaja ovat erikseen, ja minä vastaan messun musiikista. Kemppainen työskentelee Helsingin hiippakunnan piispan Teemu Laajasalon teologisena erityisavustajana. Kemppaisen taiteilijapersoona Daikini viettää parasta aikaa hiljaiseloa mitä lyriikoiden tekoon tulee, mutta Rap-messu kuuluu kuvioon.

MATTI LAIPIO

Rap-messuun voi mennä mukaan vaikka uteliaisuudesta.

Talviriehaan

Myyrmäen Paalutorilla Yhteisvastuukeräys startataan perinteisesti talviriehan merkeissä. Mukana koko perheen tapahtumassa ovat partiolaiset. Torilla on toimintapisteitä perheille, esimerkiksi poniratsastusta ja paloautoon tutustumista. Talvirieha su 3.2. klo 14–16 Myyrmäen Paalutorilla, Iskoskuja 3. LOTTA NUMMINEN

MENOT 31.1. – 14.2.

14 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

– Palvelujärjestelmän lisäksi on ollut tärkeää oppia vertaistukeen liittyviä asioita. Olen löytänyt vapaaehtoistehtävän näkövammaisten Juttupuhelimessa.

Matti Piirainen nauttii ulkoilmasta kävelemällä kotitalonsa tontilla.

Näkö menee − mitä jää? Matti Piirainen auttaa muita näkövammaisia Juttupuhelimessa. TEKSTI ULLA-MAIJA VILMI KUVA ESKO JÄMSÄ

onenlaisia töitä tehnyt nelikymppinen merkonomi Matti Piirainen halusi vaihtaa ammattia. Hän opiskeli lähihoitajaksi.

Ennen viimeistä työharjoitteluaan hän huomasi, että näkökyvyssä oli jotain pielessä. Silmälääkäri lähetti hänet silmätautien klinikalle, sillä kyse oli jostain vakavasta. Suonensisäinen kortisonihoito ei auttanut. – Muutuin norminäkevästä sokeaksi kahdessa kuukaudessa. Useimmilla tilanne etenee hitaammin. Näen vain hahmoja, eikä tarkkaa näköä ole. On mysteeri, miksi minulle ylipäätään kävi näin.

Piirainen purskahti itkuun, kun hän viisi vuotta sitten kuuli tilanteestaan. – Lääkäri kysyi, tarvitsenko psykologin apua, ja vastasin, että ehdottomasti kyllä. Ammattilaisten kanssa on helppo toimia, koska he tietävät, mitä tekevät. SAMAN TIEN Matti Piirainen hakeutui Keskuspuiston ammattiopistoon opiskelemaan näkövammaistaitoja, kuten pistekirjoituksen perusteita,

näkövammaisena liikkumista ja tietokoneohjelmia. Näkövammainen pystyy käyttämään tietokonetta äänisovellusten avulla. – Olen aina tykännyt tietotekniikasta, mutta tällä näkökyvyllä jotkut asiat eivät onnistu. En pysty käyttämään netissä toimivia pankkipalveluita enkä muitakaan palveluja, jotka vaativat tunnistautumista. Piirainen kävi myös Näkö menee – mitä jää? -kurssin.

MATTI PIIRAINEN vaikuttaa olevan sinut elämäntilanteensa kanssa. – Otin heti valkoisen kepin käyttöön. Kun ihmiset näkevät sen, he auttavat usein pyytämättä. Henkilökohtainen avustaja oli tarpeen silloin, kun Piiraisen piti asua putkiremontin takia muualla kuin tutussa kodissa. – Sokeutuminen on henkilökohtaisen elämäni suuri tragedia. Mutta onni onnettomuudessa on, että olen perusmyönteinen ihminen. En ajattele sitä, mitä en voi tehdä, vaan mitä voin, sanoo Piirainen. Nykyään hän asuu ja elää omatoimisesti. – Ruokakauppa on kahden korttelin päässä, käyn siellä kerran viikossa. Soitan sinne etukäteen, ja saan jonkun poimimaan tavarat minulle. Päiviin kuuluvat entiset harrastukset, joita ovat musiikin kuunteleminen, kirjoittaminen ja liikunta. – Yksin en lähde kävelemään pitkälle, vaan kierrän kotitalon tonttia puolitoista tuntia kerrallaan. Saan siinäkin ulkoilmaa – maisemistahan ei ole minulle niin väliä. ■ Näkö menee – mitä jää? -vertaiskurssi äskettäin näkönsä menettäneille torstaisin 7.2.–21.3. klo 10–11.30 Matteuksenkirkolla, Turunlinnantie 3, Helsinki. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 4.2. mennessä marjaleena. kallio@evl.fi, p. 09 2340 2549 tai terhi.suonsivu@evl.fi, p. 050 381 8758.

Kirkoissa soi Duo Free Spirits klo 16 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3. Junnu Aaltonen, tenorisaksofoni, huilu, ja Markku Salo, lausunta. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Tuotto Yhteisvastuukeräykseen. Rakkautta etsimässä -konsertti klo 17 Mikaelinkirkossa, Emännänpolku 1, Helsinki. Joel Hallikainen. Liput 15 e ovelta. Kahvio klo 16.30 ja konsertin jälkeen. Osa tuotosta Yhteisvastuukeräykseen. Lasten ja lapsenmielisten konsertti barokkiorkesterin kanssa klo 17 Oulunkylän kirkossa, Teinintie 10, Helsinki. Amore Barocco -orkesteri, ViuluVei-viulukoulun oppilaita ja barokkitanssija. Yleisö voi pukeutua barokkihenkeä mukaillen. Ota mukaan sifonkihuivi tai jousisoitin, niin voit osallistua tanssimiseen ja musisoimiseen. Vapaa pääsy, ohjelma 5–8 e sisältäen kahvit. Tuotto Yhteisvastuuukeräykseen.

Helsingin Palokunnan Soittokunnan konsertti: Kohti valoa klo 18– 19 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Kapellimestarina Esko Heikkinen ja solistina Hannu Lehtikangas. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

MAARIT KYTÖHARJU

SU 3.2.

LA 9.2. Vater unser – Herran rukous sävelten siivin -urkukonsertti klo 16 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Markku Mäkinen , urut. Vapaa pääsy, ohjelma 10 / 5 e.

SU 10.2. Improvisando-konsertti klo 13 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Esa Pietilä, saksofoni, ja HannuPekka Heikkilä, urut. Pääsymaksu 15 e. Sydäntalven musiikki klo 18– 19.30 Pyhän Laurin kappelissa, Pappilankuja 3. Vantaan musiikkiopiston aikuisopiskelijoiden konsertti.

Saksofonisti Esa Pietilä esiintyy Hämeenkylän kirkossa 10. helmikuuta Improvisando-konsertissa.

31.1.2019 | Kirkko ja kaupunki

HOK-Elannon Hautauspalvelun

KIVIPÄIVÄT 4.–15.2. Kivipäiville osallistuvat seuraavat kiviliikkeet: Kivituote Oy, Kiviveistämö Levander Oy, Loimaan Kivi Oy, Suomen Kivivalmiste Oy, Kivilähde – Kaavin Kivi Oy

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215

Naistenpäivät 8.–10.2.2019 Pyhä puhuu ja puhuttelee arjessa

www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk. BREMERIN KIVI

Oman hiljaisen tavan ja tilan löytäminen, siellä viivähtäminen antaa voimia ja virkistää arkikiireiden keskellä. Se myös ohjaa pois uupumuksesta levollisuuteen ja lepoon. Hiljaisuuden hedelmistä voi nauttia ihan pienissäkin hetkissä. Pyhä puhuu, rohkaistutaan olemaan kuulolla. Naistenpäivien vetäjät Tuula Portin, Mari Peltoniemi, Sirkka-Liisa Raunio, Ulla Saunaluoma, Miia Ståhle, musiikissa Meri Kalanti. Vivamosta Leena Broman.

Kivipäivien ajan uuden kiven tilauksesta S-Etukortilla –10 % ja lisäksi Bonusta.

Käsiohjelma tammikuun alussa vivamo.fi/ohjelmat Ilmoittautuminen 4.2.2019 mennessä:

KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

p. 050 3462241 www.tasokoti.fi

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme. P. 040-6378899

Janinan Kotihoito 046 922 2000 Lähihoitajatyöt, kotipalvelut, siivoamiset, yms.

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms.

kotikuntoutusta senioreille

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Kotisiivoukset edullisesti. Puh. 040-2566907.

Rakennusala

KUNTOUTUS JA HYVINVOINTIPALVELUT Kuntoutuksen tavoitteena on lisätä toimintakykyä ja tukea kotona asumista pidempään. Ota yhteyttä!

SAGA HELSTELÄ

Sosionomi ja hyvinvointiohjaaja

p. 045 104 2490 www.fanniflow.fi

MASENTUNUT? YKSINÄINEN? SOITA! SENIORIPYSÄKKI tarjoaa ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä yli 60-vuotiaille.

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. ILMAINEN arvio + kotitalousvähennys. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl. Sisä- ja ulkomaalaukset, tapetoinnit ja tasoitukset. Hyödynnä verovähennys. Renoex Oy, puh. 050-4310175. Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

kansanraamattuseura.fi HERÄNNÄISSEURAT pe 1.2. klo 18.30 Espoonlahden kko, Kipparink.8, Espoo. klo 18.30 kotiseurat E.Fuller-J.& H.Juusti, Hirvit.7, Sipoo. su 3.2. klo 17 Seuratuvalla, N.Rantala, K.Hildén (HUOM aika!). klo 18 Klaukkalan kko takkah., Ylitilant.6, N-järvi. klo 18 Yv-seurat Ankkurissa, Keskusk.11, Mlä. ma 4.2. klo 18 Pentin seurat Alppilan kko srk-sali, Kotkank. 2, Hki; mus. mm. Alppilan salonkikuoro; kahvit alussa. klo 18.30 Leppävaaran kko takkah., Veräjäkallionk.2, Espoo. pe-su 8.-10.2. seuraliikepäivät Aholansaari, www.aholansaari.fi. su 10.2. klo 11 kirkkopyhä Espoonlahden kko, soppa ja seurat; Kipparink.8, Espoo: saarna L.Väyrynen-Si. klo 14 Myyrmäen kko, Uomat.1, Vtaa; Seuratuvan virsikuoro, joht. T.Sulkanen. ti 12.2. klo 12.30 Seuratupa läh.piiri, Salomonk.17D, 2.krs; ”Intian medialäh.-työn ja heränn.kansan läh.-rahaston yht. juuret”; M.Soikkeli, Sansa. ke 13.2. klo 18 Hgin tmk krypta, Kirkkok.18; teetä klo 19. klo 19 Körttikodilla, Ratak.1aA3, Hki. to 14.2. klo 18 L.-Pasila srk-koti, Maistraatink.5, Hki. pe 15.2. klo 15 Columbus Katukpli, Vuot.45 (Vuosaari), Hki. TULOSSA: su 10.3. klo 17 ”Puiden hengitys” -konsertti Seuratuvalla: A-M Raittilan runoja & sellomus.

• Hammasproteesit on syytä tiivistää 2–3 vuoden välein ja uusia 5–10 vuoden välein.

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Teemme koti- ja palvelutalokäyntejä. p. 050-5533 050

Soita 010 2715 100

Erikoishammasteknikot

Etsitään pariskuntaa Oletko etsimämme henkilö? Dokumenttielokuvaan ikäihmisten rakkaudesta etsitään 75-90 vuotiasta pariskuntaa, jolla on edessä iso elämänmuutos: muutto palvelutaloon yksin tai yhdessä. Takana kenties pitkä parisuhde ja nyt ollaan yhdessä ison muutoksen edessä. Ota yhteyttä ohjaajaan: Anu Kuivalainen, puh. 040 1689901 anu.bonsai@gmail.com

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa

• Tarkistuta myös hampaaton suu säännöllisesti.

EHT Ossi Vallemaa

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B Seurat 3.2. klo 13.30 Jumalan lahjoja Ehtoollisesta 1. Kor. 11:17-34 – Tinja Halunen Pyhän Hengen lahjat 1. Kor 12:1-11 – Kerttu Nygrén Raamattupiiri 14.2. klo 18.00 1. Kor. 7-9

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

Erikoishammasteknikko on hammasproteesien asiantuntija.

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

Varaa aika maksuttomaan tarkastukseen!

Soita ja varaa aika, p. 045 341 0506.

Ulla Saunaluoma

Vivamontie 2, 08200 Lohja, puh. 0207 681 760 vivamo@sana.fi, vivamo.fi

Hammashoitoa

Palvelumme ovat maksuttomia.

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Tuula Portin

Yhteistyössä

Siivouspalveluja

Palveluja tarjotaan

Sirkka-Liisa Raunio

Osallistumismaksu 35 € (pelkkä la 25 €). Täysihoitohinta 141,50–179,50 €/hlö.

Kiviliikkeen edustajat toimipaikoissa: katso päivämäärät hok-elannonhautauspalvelu.fi

Markku Rautanen YKV, LKV

Tilaisuuksia

Hautauspalveluja

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

Toimipisteet: Hakaniemi, Hämeentie 7 Etelä-Haaga, Kauppalantie 4

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

16 A Kirkko ja kaupunki | 31.1.2019

Taiteilija käyttää ilmaisunvapauttaan RISTO SIMOSEN mielestä (K&k 20.12.2018) Ville Rannan piirrokset ovat jumalanpilkkaa. Kirkko ja kaupunki -lehdellä on suuri lukijakunta. Joukkoon mahtuu ihmisiä laidasta laitaan, joten heille tulee toimittaa elävää lehteä, jossa ei ole yhtä oikeaa ja toista väärää. Siksi pilapiirtäjä Ville Rannan piirrokset sopivat hyvin lehden sivuille. Suurinta osaa lukijoista ne lähinnä hymyilyttävät kannaotoillaan. Sinä päivänä, kun K&k muuttuu yhden asian julistajaksi ja kirkollisten tilaisuuksien ilmoituslehdeksi, se saa ryhtyä lopettamaan itse itseään. Koska suorastaan ahmin kaiken saatavilla olevan printtimedian, olen tutustunut myös muiden uskontokuntien julkaisuihin ja lähinnä masentunut niiden yksipuolisesta, jopa tuomitsevasta sanomasta, vaikka elävä elämä on vuonna 2019 paljon moniarvoisempaa.

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää? CHANDAN KHANNA / AFP - LEHTIKUVA

Harri Erämetsä valtiotieteiden tohtori, Espoo

Seksuaalirikoksen tehnyt pitäisi karkottaa

Sakari Partinen Sipoo

Ranta viljelee miesvihaa VILLE RANNAN pilapiirrokset ovat mielestäni hyvä esimerkki nykyajan suvaitsevaisuudesta: ollaan suvaitsevaisia niin kauan kuin toinen on samaa mieltä. Usein tällaiset henkilöt ovat lopulta kaikkein suvaitsemattomimpia. Hän hyökkää usein halveksivasti suomalaista miestä kohtaan. Miesviha, joka kohdistuu valkoiseen mieheen, on muutenkin maamme yleisin vihamuoto. Se on niin yleinen, että sitä ei edes tuomita. Miettikää, jos Rannan piirroksissa olisi suomalaisen miehen tilalla maahanmuuttaja tai esimerkiksi nainen. Se saisi aikaan aivan toisen luokan mittasuhteet. Mielestäni kristilliset arvot eivät tue tällaista vihaa ja ylimielisyyttä. Eivätkä ne tue myöskään rasismin yleisintä muotoa eli niin sanottua itserasismia: katkeruutta ja ylikriittisyyttä suomalaisuutta kohtaan. Marja Wiik yhteiskuntatieteiden maisteri Helsinki

Meille kulta ja kimallus, lapsille vain jätteet? JÄTE ON teollisuustuotannon sivuvirta, jota on syntynyt teollisuuden alkuajoista asti. Ihmisen elämää helpottavat laitteet kuten puhelin, kamera, lamppu, polkupyörä, auto, lentokoneet ja muut tarve-esineet päätyvät lopulta jätteiksi. Vasta paljon myöhemmin kehittyi toimiva jätehuolto. Aivan viime aikoina on huomattu muovin valtava määrä merissämme. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös maaperässämme on muovia. Olemme käyttäneet maapallon luonnonvaroja tehdäksemme elämästämme mukavaa ja helppoa. Emme ole lainkaan ajatelleet, miten luonnon itsesäätely toimii. Nyt viimeistään on ajattelun ja toiminnan paikka. Itse asiassa köyhyys on jätteiden näkökul-

töstapoja kirkollisista käytöstavoista. ”Antakaa lasten tulla tyköni” ei tarkoita edellä kuvattua menoa. Kirkko ei uskalla auktoriteettivastaisen ilmapiirin Suomessa sanoa mistään mitään jylisevällä äänellä, kun pelätään, että joku saattaa pahastua, että loputkin ihmiset kirkkosalista kaikkoavat. Pohjanmaa on Suomessa niitä harvoja alueita, jossa enää kuulee todella väkeviä saarnoja. Ihminen kaipaa henkisyyttä ja hengellisyyttä, irtiottoa arjen keskellä. Rituaalit ja hiljentyminen ovat sen muotoja. Muodot eivät tarkoita kylmää, muodollista suhtautumista kasvokkain kohdattaessa, vaan koskevat messuja. Kirkon pitää uskaltaa tarjota tähän mahdollisuus, uskaltaa kunnioittaa muotoja, jopa tuoda lisää rituaaleja ja symbolismia. Usko on sitten jokaisen yksityisasia.

Pyhiinvaeltajia eri puolilta maailmaa osallistui tammikuun puolessa välissä hindujen Kumbh Mela –juhlaan Allahabadissa, Intiassa. Juhlassa puhdistaudutaan synneistä Sangamin vedessä. Sangam on hindujen pyhä paikka, jossa Ganges-, Yamuna- ja Sarasvati-joet yhdistyvät. Kyseessä on maailman suurin joukkokokoontuminen. Kahdentoista vuoden välein Allahabadissa järjestettävään Kumbh Melaan osallistuu kymmeniä miljoonia ihmisiä.

masta hyvä asia. Vähävaraiset ihmiset kun eivät voi ostaa jatkuvasti uusia puhelimia tai muita hyödykkeitä. He eivät voi lentää tai edes ajaa autolla. Globaali köyhyys taas ajaa ihmiset tekemään asioita, joita he eivät haluaisi tehdä, mutta sosiaaliturvan puuttuessa heidän on pakko. He keräävät hyötykäyttöön sopivaa muovia kaatopaikoilta ja ottavat elektroniikkajätteen ainesosia talteen epäilyttävin keinoin. Nämä ihmiset sairastuvat ja kuolevat jätteiden aiheuttamiin sairauksiin. Nyt on aika meidän jokaisen toimia, jotta ihmiskunta selviytyy ja saa jatkaa olemassaoloaan täällä toistaiseksi kauniilla planeetallamme. Ei ole oikein, että meidän on kulta ja kimallus – ja lapsille jäävät vain tuhkat. Birgitta Wulf Salo

Messua on uudistettava vanhaan suuntaan OTSIKKO VOI ensilukemalta tuntua paradoksilta. Kommenttini ydin on nostaa esille valtavirtana kulkevan arkipäiväistämisen sudenkuoppa. Ihminen kaipaa rituaaleja banaalin arjen

keskellä. Evankelis-luterilainen kirkko on viime vuosina toiminut tätä kaipausta vastaan pyrkiessään arkipäiväistämällä lähentämään suhdettaan maallistuneeseen kirkon jäseneen. Evankelis-luterilaisen uskonnollisuuden ulkoiset muodot ovat askeettiset verrattuna esimerkiksi ortodoksiseen kirkkoon, jonka rituaaleihin kuuluvat väriloisto, suitsukkeet ja runsaat koristelut. Hyvä niin, askeettiset muodot istuvat hyvin pohjoismaiseen avoimeen yhteiskuntaan. Mutta arkeen osallistuminen ei saa tarkoittaa suomalaisen valtakirkon nykymenoa, joka tuntuu kärsivän jonkinlaista pitkittynyttä krapulaa niistä menneistä ajoista, jolloin uskonnollisen sanan tulkinta oli pappien yksinoikeus ja lukutaidotonta kansaa syyllistettiin uhkaavaan sävyyn. Reaktiona kirkkoa on arkipäiväistetty. Messutkaan eivät ole enää hiljentymisen riittejä, vaan kesken jumalanpalveluksen kirkkojen auloissa melutaan kovalla äänellä, lapset juoksentelevat pitkin käytäviä, lasten annetaan puhua salissa kovalla äänellä, saliin tullaan ja mennään kuin hollituvassa. Saarnan jälkeen osa seurakuntalaisista saattaa taputtaa, kun ei osata erottaa tv:n laulukilpailujen käy-

ON AIKA erikoista, että kun nyt käsitellään maahanmuuttajamiesten Suomessa tekemiä seksuaalirikoksia, niin sisäministeri Kai Mykkänen ei millään malta omissa puheenvuoroissaan olla tuomatta esiin asiaan liittymättömiä seikkoja. Kerran hän painotti, että kuitenkin kantasuomalaiset tekevät määrällisesti enemmän seksuaalirikoksia kuin maahanmuuttajat. Toisessa puheenvuorossa hän muistutti, että 90 prosenttia maahanmuuttajista ei ole tehnyt seksuaalirikoksia. Nyt on kyse juuri maahanmuuttajien tekemistä seksuaalirikoksista. Vieläpä ihmisistä, jotka ovat saaneet turvapaikan Suomesta oman maansa sodan takia. Mitä lisämäärärahoja tarvitaan tällaisen rikollisuuden torjuntaan? Maalaisjärjellä ajatellen riittää, että aivan ensimmäiseksi näille henkilöille kerrotaan jo tuolla rajalla, mikä on ”homman nimi”. Jos tällaisia rikoksia tapahtuu, siitä seuraa vankilatuomio ja karkotus päälle. Se on siinä. Ei tarvita mitään ylimääräisä määrärahoja. Ja lopuksi kysyn, eikö 12–14-vuotiailla tytöillä ole jo tuossa iässä järkeä päässä? Kellojen pitäisi kilistä ja kovaa. Ari Linna Helsinki

Itsekkäässä Suomessa köyhistä ei piitata MAAMME NYKYISEN hallituksen aikana köyhät vain köyhtyvät joka ikinen vuosi ja rikkaat rikastuvat edelleen. Maamme hallitus ei ymmärrä, että 600 000 ihmistä elää köyhyydessä ja nälässä ja ilman lääkkeitä. Elämme minä minä minä -yhteiskunnassa, jossa minä, minä ja vain minä olen tärkeä ihminen. Minulle vain hyvää ja kaikki omaisuus, eikä muista ihmisistä ole mitään väliä. Tuntuu kovasti siltä, että köyhät saavat vain köyhtyä. Ja että poliittinen eliitti ei tunnu näkevän, mihin suuntaan yhteiskunnassamme ollaan juuri nyt menossa. Mika Lille Helsinki