Kirkko ja kaupunki 2019 12 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

HY VÄN TÄHDEN.

4.7.2019 kirkkojakaupunki.fi

A7 Tikkurila Festivaalilla jaetaan pyhää vettä B 11 Biotieteilijä rentoutuu kirjoittamalla kirjeitä käsin

01_Otsikko tähän kansiotsikkoa Rukous, sakset ja liimapuikko 13_Kansi_otsikko 1 alateksti antikva

B #

Nyt askarrellaan aarrekarttoja

B 1

PAAVO RINTALA: JUMALA ON KAUNEUS (OTAVA 1959)

Uskonnosta viis, mutta kirkonmäelle kiipeämisessä on aina oma fiiliksensä. Fyysisen ponnistuksen jälkeen voi pakanakin mielellään istahtaa kirkonpenkkiin miettimään elämää. Myönnän kyllä, että joskus minun käy kateeksi katolilaisia, jotka voivat käydä rippituolissa tunnustamassa syntejään ja huojentaa siten mieltään. MARCO KOSONEN KIRJASSA ITÄ MEIDÄN (LIKE 2019)

Iankaikkisesti

Hän pysähtyy ja katsoo rakennusta, johon katu on loppunut näin äkkiä. Se on juhlallinen, virittää matkamiehen mielessä soimaan vanhan virsikirjan virren. Se panee hyräilemään virttä. Tuntuu, että katu alkaa hänen edestään tätä rakennusta myöten kiivetä taivaaseen.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019 He kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla. JESAJAN KIRJA 56:7

Rukous

Pääkirjoitus

ISTOCK

Kirkko tuli seksihulluksi KIRKKO ON jo vuosia osallistunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä tukevaan Helsinki Pride -tapahtumaan. Kirkko on järjestänyt messuja, hartauksia ja keskusteluja sekä ohjelmaa lapsille ja sateenkaarinuorten vanhemmille. Piispa Teemu Laajasalo palkitsi seurakuntien kaksikymmentä vuotta jatkuneen sateenkaarityön hiljattain myötätuntopalkinnolla. TÄNÄ VUONNA luterilaisen kirkon logo komeili kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuman muiden yhteistyökumppaneiden joukossa. Yksi asia erottaa kirkon muista Priden tukijoista. Muiden johtajat eivät riitele julkisesti siitä, onko meidän pankki, kauppa tai panimo oikeasti tukemassa Prideä vai ei. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että mukana ollaan ja hyvällä mielellä. Mikkelin ja Oulun piispat taas ehättivät TÄMÄ ON KYLLÄ kirjoittamaan pitkät julkiset vuodatukset SURULLINEN KUVA siitä, että logon käytöstä päättäneellä KIRKOSTA. kirkkohallituksen johtoryhmällä ei ole valtuuksia päättää yhtään mistään. Yhteistyöstä – arkkipiispan tuella – päättänyt kirkkoneuvos Pekka Huokuna korosti kirkon olevan mukana ”niin sanottuna bisneskumppanina” ja että ”johtoryhmän mielestä on hyvä, että kirkon läsnäolo näkyy Pride-viikon yhteydessä”.

”

SAMANLAISTA PIISPALLISTA mandaattimarinaa ei kuultu silloin, kun kirkkohallituksen kansliapäällikkö päätti kirkon merkin käytöstä SuomiAreenassa tai TubeConissa. Se johtuu siitä, että oikeasti kyse ei ole valtuuksista. Kyse on seksistä. Kirkolla on päässä vikaa, siis organisaation yläpäässä. Kirkko on nimittäin seksihullu. Se sekoaa heti, kun jossakin vilahtaa jotakin sukupuoleen tai seksuaalisuuteen viittaavaa. JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Kirkko ja kaupunki verkossa Tiesitkö, että Tove Jansson maalasi alttaritaulun?

FOTO-NISULA JA WIKIMEDIA COMMONS

MILTÄ ASIA näyttää oikeasti bisnespuolelta katsottuna? Sinebrychoffin tuotepäällikkö Nella Lämsä sanoi Talouselämä-lehden haastattelussa, että heidän mukanaolonsa tarkoituksena ei ole pelkkä näkyvyys: ”Toivon, että mukaan lähteneet yritykset ovat mukana oikeista lähtökohdista. Ei vain markkinointimielessä vaan sydämellä ja tunteella.” Toista on meillä kirkossa. Moses is Moses. Kun Pride-yhteistyö merkitsee kaupallisille toimijoille käytännön tekoja maailman parantamiseksi, kirkolle se näyttää merkitsevän bisneskumppanuutta ja pr-näkyvyyttä. Tämä on kyllä surullinen kuva kirkosta.

Kiitos näistä viikoista, joina ei ole pakkoa mihinkään, venyvistä, laiskoista aamuista, päivistä, jolloin voi antaa jalkojen tai junan viedä, pitää puhelimen kiinni, kadota kirjaan. Tätä olen tarvinnutkin: vapautta olla vähän enemmän minä.

Taiteilija Tove Janssonin lisäksi myös alttaritaulun rahoittaja signeerasi työn, jonka yksi malli oli hänen tyttärensä. Muumien äiti maksoi taulusta saamallaan palkkiolla velkaansa Ullanlinnan ateljeeasunnosta.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 4.7.2019

numero 12

Seuraava lehti ilmestyy 1.8. KANSI: HANS EISKONEN JA SIRPA PÄIVINEN

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

”Pystymme saamaan muut mukaan, koska osaamme joukkuepelaamisen” Ilmastoveivi2019-kampanjan perustaja Laura Kolehmainen on sitä mieltä, ettei Suomi ole liian pieni maa ryhtymään ilmastojohtajaksi. TEKSTI VENLA RAKKOLA KUVA JOONAS BRANDT

”

Mukaan tulevalla ei tarvitse olla ilmastojeesusstatusta, vaan kaikkia tarvitaan ihan yhtä paljon.

Laura Kolehmainen, olet maailmanpolitiikan tutkimuksen ja oikeustieteiden opiskelija ja Ilmastoveivi2019-kampanjan perustaja. Mistä ajatus lähti? – Kampanja on perustettu viime lokakuussa, ja aluksi oli vain sellainen tunne, että jotain on pakko tehdä. Ajattelimme, että nyt on loistava mahdollisuus kumota väite, että Suomi on liian pieni, sillä puolen vuoden ajan meillä on mahdollisuus johtaa puolen miljardin kansalaisen EU:ta ja tehdä jotain ilmastonmuutokselle. – Eräs ystäväni keksi Ilmastoveivi-nimen, ja se sai välittömästi hyvää palautetta. Ihmisiin vaikuttaa positiivisesti nimen jääkiekkoelementti. Myös joukkuehenkisyys on nimessä vahvasti läsnä.

Mistä on kysymys Ilmastoveivi2019kampanjassa? – Ilmastoveivi2019 on nuorten tyyppien vetämä kansalaisten ilmastokampanja, jonka pointtina on näyttää, että suomalaiset haluavat ottaa ilmastojohtajan roolin ja pystyvät siihen. Pystym-

me saamaan muut mukaan, koska osaamme joukkuepelaamisen. – Ilmastonmuutos ei ole niin iso, etteikö siihen voisi varsinkin joukolla tarttua. Uskon joukkovoimaan. Lähinnä tässä on kyseessä avoin kutsu: mukaan tulevalla ei tarvitse olla ilmastojeesus-statusta, vaan kaikkia tarvitaan ihan yhtä paljon.

Mitkä ovat sellaisia tekoja, joita jokainen pystyy arjessaan tekemään ilmaston hyväksi? – Olen itse aika nihkeä arjen neuvojen antamisessa, koska kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia niitä noudattaa. Esimerkiksi yksityisautoilun vähentäminen on hankalaa henkilölle, joka asuu maaseudulla. Mutta ainakin voi suhtautua positiivisesti siihen muutokseen, joka ilmastonmuutoksen torjumisen myötä tulee, ottaa asioista selvää ja puhua niistä lähipiirissään. – Poliitikkojen vastuulla on kertoa rehellisesti äänestäjilleen, mitä tämän asian kanssa on tehtävä. Kaikki lähtee rehellisyydestä, mutta valitet-

tavasti sitä ei ole poliitikoilta vielä erityisemmin kuulunut.

4 5

Mitä Suomen luonnosta haluaisit suojella ilmastonmuutokselta? – Minulle ympäristö merkitsee elinehtoa. Ilmastonmuutosta ajatellen pitää siis pystyä säilyttämään kaikki ekosysteemit, jotta maapallon voi pitää elinkelpoisena niin muille eliöille kuin meille itsellemmekin. Millainen on iltarukouksesi? – Jos olen käymässä Vantaalla vanhempieni luona, saatan lähteä metsään kävelylle. Helsingissä menen usein ulos taloni sisäpihalle istumaan ja katselen taivaalle. Asun nykyisin meren äärellä, ja jos on aikaa, saatan mennä sinne tuijottelemaan aaltoja. Sillä tavalla voin vähän vaihtaa perspektiiviä ja katsoa kauemmaksi. ■ Suomen EU-puheenjohtajuuskausi on 1.7.–31.12.2019. Puheenjohtajuuskausi on Suomelle kolmas.

4 A Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019 ANTERO HARJU

Myyrmäen kirkko sijaitsee Louhelan aseman vieressä.

Myyrmäen kirkon remontin hinta nousee Myyrmäen kirkon peruskorjaukseen on Vantaan seurakuntien investointiohjelmassa varattu kuusi miljoonaa euroa. Kiinteistöjohtaja Sari Turusen mukaan summa ei riitä, koska kirkon kuntotutkimuksessa löydetyt ongelmat ovat luultua mittavammat. – Kirkon rakenneratkaisut ovat rakentamisajankohdalleen tyypillisiä, ja ne on havaittu toimimattomiksi. Kirkosta on löydetty kosteus- ja rakennevaurioita. Julkisivun tiiliverhoilu rapautuu. Se kannattaa tässä yhteydessä vaihtaa, listaa Turunen. Kun eri korjausvaihtoehdot kustannusarvioineen on selvitetty, hankesuunnitelma ja esitys korjauksista viedään yhteisen kirkkoneuvoston kautta kirkkovaltuuston päätettäväksi.

Kirkko ja kaupungista sopimusneuvottelut Vantaan yhteinen kirkkovaltuusto päätti kesäkuun alussa äänin 25–19 irtisanoa nykyisen yhteistyösopimuksen Kirkko ja kaupunki -median julkaisemisesta Helsingin ja Espoon seurakuntien kanssa vuoden 2021 alusta. Äänestyksessä sopimuksen irtisanomista kannattivat Sanasta elämään -ryhmän, Kokoavan seurakunnan ja ruotsinkielisen Kyrkan Mitt i Byn -ryhmän edustajat. Tulkaa kaikki-, Avoin seurakunta-, Sosialidemokraattinen seurakuntaväki- ja Hämeenkylän huomen -ryhmät kannattivat asian palauttamista valmisteluun. Seurakuntayhtymien virkamiesjohto kokoontui 14.6. keskustelemaan tilanteesta. Johdon tapaamisessa sovittiin, että yhteisille kirkkoneuvostoille valmistellaan elokuuksi esitys sopimusneuvottelujen käynnistämisestä. Päätökset neuvotteluista tehdään yhteisissä kirkkovaltuustoissa. Neuvottelujen tarkoituksena on etsiä ratkaisua, jolla Kirkko ja kaupunki voi jatkaa yhteisenä mediana myös vuoden 2020 jälkeen.

Vantaa jättää Palvelevan puhelimen Vantaan yhteinen kirkkoneuvosto päätti irtisanoa pääkaupunkiseudun Palvelevan puhelimen sopimuksen. Vantaan seurakunnat irrottautuvat sopimuksesta heinäkuun alussa vuonna 2020. Tarkoituksena on kehittää ihmisten hätään vastaavia palveluita yhteistyössä toisten seurakuntayhtymien ja muiden toimijoiden kanssa. Palvelevan puhelimen heikkouksiksi on nähty soittomäärien väheneminen ja toiminnan rakenteellinen raskaus.

Kohisten kasvavaan Kivistöön muuttaa nuorta väkeä Vantaankosken seurakunnan pappi Paavo Ranta kehittää toimintaa uuden asuinalueen pari-kolmekymppisille.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVAT VILJA HARALA

uomen nopeimmin kasvava seurakunta oli viime vuonna Vantaankosken seurakunta. Sen pohjoisella alueella näkyy joka puolella nostokurkia ja kypäräpäisiä rakennusmiehiä. He rakentavat uutta Kivistöä, kerrostalokaupunkia kivijalkakauppoineen. Esimerkiksi Kivistön asemanseutu on melkoisessa myllerryksessä. Helsinki–Tampere-moottoritien toiselle puolelle Keimolaan, entisen moottoriradan alueelle, nousee toinen kerrostaloalue. Yksi alueen rakentajista on rakennusyhtiö T2H:n hankin-

tainsinööri Juho Kärkkäinen. Hän viettää työpäivänsä Kivistön keskustassa ja palaa illaksi kotiinsa kerrostaloalueen naapuriin Kanniston pientaloalueelle. Juho ja hänen vaimonsa Benita Kärkkäinen muuttivat sinne viime vuoden maaliskuussa. Benita on töissä Nenäpäiväsäätiössä, ja näin kesällä työmatka Pasilaan taittuu välillä pyörällä. Kivistöön on hyvät liikenneyhteydet ja siellä on erinomaiset ulkoilumaastot. Ennen kuin Kärkkäiset ottivat alueesta selvää, Benitaa epäilytti, sillä hän tiesi seudulta vain moottoritielle näkyvän huoltoaseman. – Juho suostutteli minut kat-

somaan aluetta. Kun näin tämän, pyörsin nopeasti sanani. Koimme molemmat tänne muuton Jumalan johdatuksena, Benita Kärkkäinen selvittää. – Täällä on paljon samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, moderneja uusia taloja ja luonnon rauhaa. Meidän kavereitamme asuu kerrostaloalueella. Ihmiset viihtyvät, vaikka isommille kauppareissuille pitää toistaiseksi lähteä kauemmas, Juho Kärkkäinen kertoo. KÄRKKÄISET KÄYVÄT kirkossa yleensä helsinkiläisessä helluntaiseurakunnassa. Kivistössä he huomasivat metsän keskellä vanhan omakotialueen vieressä sijaitsevan luterilaisen kirkon ja päättivät tutustua siihen. He ovat käyneet kirkon brunssilla ja myös jumalanpalveluksessa. He ovat tutustuneet kirkon pappiin Paavo Rantaan. Ranta vastaa Vantaankosken seurakunnan toiminnasta Kivistön alueella ja ensi syksyyn asti koko seurakunnan vapaaehtoistyöstä. Sen jälkeen Rannan työ keskittyy Kivistöön, ja hän saa työkaverikseen toisen papin. Myös nuorisotyön resursseja alueella lisätään. Kivistön suuralue kattaa lähes kolmanneksen Vantaan pinta-alasta. Siellä asuu nyt 13 000 ihmistä. Viime vuonna alueen väestö kasvoi 1 116 hengellä. Tänä vuonna alueella muuttaa 1500–2000 henkeä. Ensi vuonna sinne valmistuu jopa 2000 uutta asuntoa. Vuonna 2035 suuralueella, johon kuuluu niin tiiviisti rakennet-

Kivistön alueen pappi Paavo Ranta on innostunut työstään kasvavassa seurakunnassa.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

Juho ja Benita Kärkkäinen ovat tyytyväisiä elämäänsä Kivistössä. Juho käy siellä myös töissä. Hän rakentaa kotiseutuaan.

tuja alueita kuin maaseutuidylli Seutula, asuu arvioiden mukaan jopa 52 000 ihmistä. MONI MUUTTAA Kivistöön muualta Suomesta. Maahanmuuttajia alueella on ainakin toistaiseksi paljon vähemmän kuin yleensä Vantaalla. Kivistöön muuttaneista noin kolmannes on 18–24-vuotiaita ja toinen kolmannes 25–34-vuotiaita. – On ymmärrettävää, että tänne muuttaa paljon yksineläjiä ja nuoria pareja, koska 80 prosenttia kerrostaloasunnoista on pieniä. Se johtaa myös siihen, että moni muuttaa nopeasti uudestaan, kun elämäntilanne muuttuu. Vantaan kaupunki on huomannut asian, joten jatkossa tänne vaaditaan monipuolisempaa asuntotuotantoa, Ranta selvittää. Paavo Ranta on Kivistöstä ilmeisen innostunut. Hän on vaikuttunut alueen asukkaista, yhteisöllisyydestä, yhteistyöverkosto MarjaVerkosta ja tulevaisuudennäkymistä. Kaupalliset palvelut raahaavat harmillisesti perässä, vaikka kauppakeskuksen piti valmistua jo vuonna 2017. Yläkoulu sen sijaan valmistuu ensi syksynä. KIRKKO KIVISTÖSSÄ on ollut jo pitkään. Se rakennettiin omakotialueen viereen metsän reunaan vuonna 1967. – Nyt, kun alue kasvaa, kirkko onkin

yhtäkkiä keskellä kaupunkia. Ainoa ongelma on se, ettei kirkossa ole tehty peruskunnostusta. Pelkään, että jonain aamuna, kun tulen töihin, kellarissa onkin kaksi metriä vettä, kun putket ovat pettä-

”

NYT, KUN ALUE KASVAA, KIRKKO ONKIN YHTÄKKIÄ KESKELLÄ KAUPUNKIA. PAAVO RANTA

neet. Kirkon tilat eivät muutenkaan täysin vastaa nykyaikaisen seurakuntatyön tarpeita, Ranta kertoo. Seitsemänkymmentä prosenttia Kivistön alueella muuttajista kuuluu kirkkoon. Siksi Ranta toivoo, että kasvavan Kivistön tarpeet nähtäisiin niin tärkeiksi, että kirkon peruskunnostus menisi niin ikään korjausta odottavan Myyrmäen kirkon edelle. Varsinkin kun Myyrmäessä on Virtakirkossa väistötilat ja Kivistön

kirkon rakentamiseen saadaan rahaa kirkon omasta tontista. Seurakunnan omistamalle metsäalueelle kirkon viereen on kaavoitettu asuntoja. KÄVI KIRKON kanssa niin tai näin, seurakunta aikoo aloittaa siellä uudentyyppistä toimintaa mahdollisimman pian. Sitä ideoidaan yhdessä alueella asuvien nuorten aikuisten kanssa. – Meillä on tarkoitus rakentaa yhteisöllistä toimintaa. Siihen liittyisi lyhyt, ehkä vain puolituntinen arki-illan messu. Messu olisi musiikillisesti ja aiheiltaan kiinni nuorten aikuisten elämässä. Sitä edeltäisi ruokailu ja seuraisi jatkot. Yhteisöllinen toiminta suuntautuisi kirkosta ulospäin: voitaisiin tehdä hyvää porukalla. Katsotaan, mitä saadaan aikaan, Ranta pohtii. – Nuoria aikuisia tavoitamme yhteistyöverkostojen ja alueella asuvien aktiiviseurakuntalaisten kautta. Isostoiminnasta kulkee linkki arkimessuihin. Somekanavat ovat tärkeitä. Kirkko ja kaupunki toimii myös kontaktivälineenä – lehteä luetaan Kivistössä paljon, Ranta tietää. Nykyinen hyväksi havaittu toiminta – perhekahvila, päiväkerhot, brunssi ja diakonia sekä sunnuntain messut – jatkuu tuttuun tapaan. Kirkko on ahkerassa käytössä myös alueen asukkaiden kokouspaikkana. ■

6 A Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

Navettanäytelmässä laulaa hulvaton lehmäkuoro Juha Hurme ohjasi Vantaan Näyttämölle komedian, jossa suurisydäminen professori Virtanen kehittää maailmaa mullistavan proteiinirehun. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

antaan Näyttämö Navethalia toimii valtion entisellä koetilalla Hiekkaharjussa. Aikoinaan tilalla työskenteli AIVrehun keksimisestä Nobelilla palkittu kemian professori A.I. Virtanen. Nyt ainutlaatuisessa miljöössä nähdään Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama näytelmä Rehu-Virtanen. Hurmeen mukaan kyseessä on shakespeare-henkinen koko perheen laulu-

näytelmä ja tiedekomedia. Se ei sisällä tiukkaa faktaa Virtasesta ja hänen työstään, vaan juhannusyössä temmeltäviä ihmisiä, haltioita ja lehmiä. – Näytelmässä Virtanen ja hänen tutkijaryhmänsä pyrkivät kehittämään eläinten ruokkimiseen soveltuvaa proteiinipitoista rehua. En ole perehtynyt A.I. Virtaseen henkilönä pätkääkään, vaan hän esiintyy täysin fiktiivisenä hahmona, viisaana ja suurisydämisenä kemistinä, Hurme kertoo.

Vastavoimana nähdään äärimmäiseen tuhoon asioita vievä maatalousministeriö, joka lopulta herää uusiin ajatuksiin. Kansanperinteen mytologiaa vauhdikkaaseen esitykseeen tuovat navettatontut. HURMEARVELEE,että yhä moni suomalainen tietää AIV-rehun ja A.I. Virtasen vuonna 1945 saaman Nobel-palkinnon. Palkinto tuli ensimmäisen kerran Suomeen, koska Virtanen oli tehnyt maailmanlaajuisen keksinnön

eläinten ja samalla ihmiskunnan hyvinvoinnin parantamiseksi. Hurme itse uskoo vankasti tieteen keinoihin saada asioihin parannusta. Hänestä se on ainoa tapa selvitä esimerkiksi maapalloa uhkaavasta ekokriisistä. – Elämme tällä hetkellä kuolemansairaalla planeetalla. Meillä aikuisilla on velvollisuus pelastaa maailma tuholta ja tehdä tästä parempi paikka lapsillemme. Rehu-Virtaseen kuuluu kiinteästi Tuija Rantalaisen säveltämä musiikki. Hurme kehuu Rantalaista huikeaksi tekijäksi. – Näytelmässä lehmät laulavat kaikki kappaleet. Se on kuin antiikin kuoro, joka kommentoi tapahtumia laulamalla. – Sävellyksiin sisältyy melkoinen musiikkilajien kirjo. Esimerkiksi, kun lehmät aiotaan teurastaa ja navetta purkaa, musiikissa on kuultavissa gregoriaanisen kirkkolaulun sävyjä. 45-VUOTISJUHLIAANVIETTÄVÄNVantaan Näyttämön harrastajaporukkaa Juha Hurme tunsi jo ennestään. Hän tutustui moniin heistä tehtyään 20 vuotta sitten teatteriesityksiä Vantaalla. Hänen mielestään Vantaan Näyttämö kuuluu maan edistyksellisimpiin harrastajateattereihin.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

on järjestämässä Tuomari Nurmion kanssa syksyksi Tavastia-klubille. Hurmetta on pyydetty myös Kansallismuseon työryhmään miettimään uusiksi museon Suomen historiasta kertovaa perusnäyttelyä keskiajasta itsenäisyyden alkuun ulottuvalla ajanjaksolla.

” MINUSTA

HARRASTAJATEATTERIA KUULUU OLLA MONEN TASOISTA. MYÖS KEVYELLÄ PUSKATEATTERILLA ON PAIKKANSA.

Vanhojen rakennusten suojelijaksi tunnustautuvasta Juha Hurmeesta on hienoa, että valtion koetila sai aikoinaan uuden elämän Vantaan Näyttämön teatteritilana.

– Täällä harrastajilla on valtavasti kunnianhimoa. Heiltä löytyy hyvin laulukykyäkin, joten osaamista vaativan laulunäytelmän tekeminen sujui helposti. – Vantaan Näyttämöhän pelasti aikoinaan vanhan navettarakennuksen purkamiselta. Se lämmittää vanhojen rakennusten suojelijan mieltä. Vuodesta 1985 teatterialalla toiminut Hurme on tehnyt koko ajan töitä myös harrastajien kanssa. Hänestä on hienoa, että Suomessa on maailman mitassakin laaja harrastajateatterikenttä. – Minusta harrastajateatteria kuuluu olla monen tasoista. Myös kevyellä puskateatterilla on paikkansa. Itselleni ikimuistoisimpia töitä oli se, kun tein vuonna 2006 teatteriesityksen poromiesten kanssa Savukoskella. Rehu-Virtasta tehdessään tamperelainen Hurme asusti viikot Vantaalla kilometrin päässä teatterista. Alueen lenkkipolut tulivat tutuiksi, sillä hän tekee yleensä aamuisin juoksulenkin ennen kuin ryhtyy toiseen työhönsä, kirjan kirjoittamiseen. PARHAILLAAN HURMEELLA on työn alla kirja Suomen historiasta kalevalaisuuden näkökulmasta. Toinen Kalevalaan liittyvä projekti on Kalevala elävänä tai kuolleena -festivaali, jota hän

– Ajatuksena on tuoda esiin sitä, minkälaisten vaiheiden kautta Suomi on tullut tähän pisteeseen. Toimin ryhmässä tavallaan dramaturgina. – On hauskaa tehdä välillä muutakin kuin teatteria. Siksi kirjoitan myös kirjoja. Kirjoittamisesta ja kaikesta muusta tekemisestä saa uutta impulssia, jolloin ei ole vaaraa toistaa liiaksi itseään teatterityössä. Sama toimii myös toisin päin. SUOMEN HISTORIAA Juha Hurme on penkonut koko ikänsä. Sen jalostuneena tuloksena oli vuonna 2017 Finlandia-palkinnon saanut Niemi-teos. – Koen itseni eräänlaiseksi valistushenkilöksi, hän sanoo. Viime keväänä suomalaiseen kulttuuriin liittyvää valistusta saatiin Kom-teatterin näyttämöllä Hurmeen ohjatessa sinne näytelmän Making of Lea. Näytelmä kuvasi riemukkaasti suomalaisen teatterin syntyä sekä ensimmäisen suomenkielisen näytelmän, Lean, kaoottisia harjoituksia Aleksis Kiven ohjauksessa. Kansalliskirjailijamme Kivi on Hurmeelle tärkeä kirjailija, mutta niin on myös suomalaista elämänmuotoa monimuotoisesti kuvannut Volter Kilpi. Hurme oli 20 vuotta mukana kirjailijan syntymäpaikkakunnalla Kustavissa pidetyillä Volter Kilpi -kirjallisuuspäivillä. Hänen luotsaamansa Yövieraat-teatteriryhmä ehti tehdä sinne lukuisia esityksiä. – Viime vuonna tunsin, että olen siellä täysinpalvellut ja on aika tehdä kesällä jotain muuta. Tänä kesänä se on muun muassa sitä, että soudan veneellä Ahvenanmaan ympäri. Elokuussa Hurme lähtee yhden suuren kiinnostuksenkohteensa, kansanperinteen tutkija Samuli Paulaharjun, jalanjäljissä Tuntsan erämaaalueelle Lappiin Tunturiteatteri-ryhmänsä kanssa. Kyseessä on kuuden vuoden mittainen hanke, jossa viedään Paulaharjun Tunturien yöpuolta -teoksesta dramatisoitua näytelmää kuuteen eri erämaakohteeseen. ■ Rehu-Virtanen 24.8. saakka Vantaan Näyttämöllä, Oraskuja 1. Lisätietoja: vantaannayttamo.fi.

Teemu Ketosen suunnittelema etiketti kuvaa festaritunnelmaa.

Festarivesipullon etiketti syntyi opiskelijatyönä Tikkurila Festivaalilla jaetaan festarikansalle Pyhää vettä -vesipulloja. Pullon etiketin on suunnitellut kuvallista ilmaisua opiskeleva Teemu Ketonen. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

antaan ammattiopisto Variassa ensimmäistä vuotta kuvallista ilmaisua opiskelleen Teemu Ketosen luokka sai keväällä tehtävän Tikkurilan seurakunnalta. Kunkin opiskelijan tuli suunnitella kaksi etikettiä Tikkurila Festivaalilla jaettavaa Pyhää vettä -pulloa varten. Myöhemmin keväällä seurakunnan joukko työntekijöitä tuli arvioimaan opiskelijoiden valmistamia etikettejä. He päätyivät valitsemaan Teemu Ketosen työn. Perusteluna oli, että hänen etiketissään oli otettu hyvin huomioon tapahtuman luonne: etiketissä on tanssiva ihmisjoukko ja kitaristi. 16-vuotias Ketonen on iloinen siitä, että juuri hänen työnsä valittiin isossa tapahtumassa jaettavan vesipullon etiketiksi. – Täytyy myöntää, että etikettiä suunnitellessani motivaationi oli tavallista korkeammalla, koska kyse oli asiakastyöstä. Se oli meille ensimmäinen koulun ulkopuolelta tilattu työ, Ketonen kertoo. – Aloitin työni tutustuttuani ensin aiempina vuosina jaossa olleiden Pyhää vettä -pullojen etiketteihin. Työstin tietokoneella netistä valitsemaani kuvaa ihmisjoukosta ja liitin siihen vielä kitaristin. TEEMU KETONEN hakeutui Variaan opiskelemaan kuvallista ilmaisua, koska hän oli tykännyt jo jonkin aikaa tehdä tietokoneella digitaalista grafiikkaa. Opiskeluun on sisältynyt ensimmäisenä vuonna valokuvaus-

ta, videokuvaamista, kuvankäsittelyä ja vektorigrafiikkaa sekä pienten lehtisten ja esitteiden taittamista. – Opiskelu on tuntunut mielenkiintoiselta, ja se on paljolti hyvien opettajien ansiota. Olen oppinut hirveästi kaikkea uutta. – Täällä on kivaa se, että pääsee tekemään asioita luovasti ja omatoimisesti. Tunneilla on ollut rento tunnelma. Ensimmäinen alaan liittyvä työharjoittelu Ketosella on ensi syksynä. Hän toivoo, että alan töitä löytyy, kun hän parin vuoden kuluttua valmistuu. Simonkalliossa asuva Ketonen viettää kesän lomailun merkeissä. Pientä taskurahaa hän ansaitsee leikkaamalla vaarinsa nurmikon. Nuoren miehen kesään kuuluu myös Tikkurila Festivaali, jonne hän sai Tikkurilan seurakunnalta palkinnoksi kaksi pääsylippua.

”

TÄYTYY MYÖNTÄÄ, ETTÄ MOTIVAATIONI OLI TAVALLISTA KORKEAMMALLA, KOSKA KYSE OLI ASIAKASTYÖSTÄ.

TIKKURILAN SEURAKUNTA on tehnyt jo neljänä vuonna Varian kanssa yhteistyötä Pyhää vettä -pullon etiketin suunnittelussa. Pulloja jaetaan festivaalilla 3 600 kappaletta. Nuorten aikuisten papin Terhi Viljasen mukaan seurakunta haluaa olla mukana oman alueen tapahtumassa ja mennä sinne, missä ihmiset ovat. Festareilla on yleensä paikalla pappi, muita seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Palaute on ollut hyvää, ja moni vakiokävijä jo odottaa pullon saamista. He ovat myös huomanneet, että etiketti on joka vuosi erilainen. ■ Tikkurila Festivaali 11.–13.7. Hiekkaharjun urheilupuistossa. Lisätietoja: tikkurilafestivaali.fi.

MENOT 4.7. – 1.8.

8 A Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

Hakunilan seurakunta

Hämeenkylän seurakunta

Korson seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16. p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507. Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi HUOM! Heinäkuussa ei diakoniapäivystyksiä, yhteydenotot puhelimitse ja sähköpostitse.

Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys Kesäaikaan (1.6.–31.8.) tiistaisin klo 9–11, p. 09 830 6472. Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia – apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna 3.6.–9.8. arkisin klo 9–14, kiinni ma 29.7., p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin 3.6.–9.8. klo 9–14, p. 09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554 Diakoniapäivystys kesä-elokuussa ti ja to klo 11–12, päivystystä ei ti 16.7. ja to 18.7. Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Nuortenilta GrilLepaani tiistaisin klo 18–21. Kesäkahvit klo 13–14.30, torstaisin 22.8. asti. Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 19.30–22. SPR-verenluovutus pe 5.7. klo 13–17. Messu su 7.7. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Helianna Herkkola. Lauluja ja kuvia ke 10.7. klo 18. Yhteislaulukonsertti maalaustaiteesta inspiroituen Suomen Kuvataiteen päivänä. Helianna Herkkola, laulu ja piano. Messu su 14.7. klo 12. Samuel Yrjölä, Harri Nurminen, Helianna Herkkola. Messu su 21.7. klo 12. Sari Kokkonen, Helianna Herkkola. Messu su 28.7. klo 12. Tapani Varis, Helianna Herkkola.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Kesäkahvit klo 13–14.30, joka tiistai 20.8. asti. Messu seuraavan kerran su 18.8. klo 10.

KASTETTU Priscilla Owusua Effah Addo, Nea Katariina Grönholm, Joakim Jeremias Immonen, Ralf Uljas Karhu, Rudi Artturi Karhu, Jaajo Oskari Lamminmäki, Minni Ilona Lauronen, Emil Vilho Ensio Lehtinen, Juha Kalervo Liikka, Miro Aleksi Martikainen, Niilo Oliver Ojamies, Oliver Samuel Pääkkö, Tiia Janita Törmi, Iisa Siiri Sanelma Ylönen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Ari-Pekka Juhani Helppi ja Satu Kristiina Liusvaara, Pauli Petteri Kostamo ja Rosa Maria Pöppönen, Anton Nepomniashchii ja Maria Paulina Pulkkinen.

HAUTAAN SIUNATTU Manne Konstantin Tuohimäki 86 v, Sirkka Liisa Kerälä 85 v, Irja Helena Oksanen 81 v, Pentti Juhani Hirvonen 72 v, Eija-Liisa Rouvinen 72 v, Esko Tapio Siilasto 68 v, Veli Antero Hakkarainen 67 v, Lea Hillevi Laakkonen 64 v, Markus Timo Juhana Copper 50 v, Silja Erica Kalliomaa 47 v, Sonja Hannele Termonen 39 v, Sanna Janika Viitala 38 v, Kari Juhani Utriainen 37 v.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO

KORSON KIRKKO

Auratie 3 Messu su 7.7. klo 10. Matti Hyry, Miika Koistinen ja Hannu Lehtikangas. Messu su 14.7. klo 10. Petri Tikka, Katja-Maaria Vilén ja Hannu Lehtikangas. Messu su 21.7. klo 10. Jarna Wikström, Petri Tikka ja Hannu Lehtikangas. Messu su 28.7. klo 13. Jukka Nevala, Matti Hyry ja Hannu Lehtikangas. Nuorten kesäavoimet ti ja ke 4.6.– 3.7. klo 18–21. Kirkon nuortentilassa. Pelaamme lautapelejä, pingistä, biljardia, juttelemme ja oleskelemme muuten vaan. Ilta päättyy hartauteen.

Merikotkantie 4 Iltarukouspiiri to 4.7. ja 1.8. klo 18 kirkon kappelissa. Messu su 7.7. klo 10. Minttu Haapalainen, Jussi Salonen. Kirkkomehut. Aamurukouspiiri ke 10.7., 17.7., 24.7. ja 31.7. klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa. Messu su 14.7. klo 10. Minna Ruuttunen, Jussi Salonen. Kirkkomehut. Messu su 21.7. klo 10. Eveliina Ojala, Jussi Salonen. Kirkkomehut. Korso-messu to 25.7. klo 19. Ennen messua kokoonnutaan klo 18 etkoille kahvin ja teen äärellä. Etkoilla voit ilmoittautua messun eri tehtäviin. Messu su 28.7. klo 10. Elina Jokipaltio, Jussi Salonen. Kirkkomehut. Hiljaisuuden jooga pe 2.8. klo 12–13 kirkkosali 2:ssa. Rauhallista ja lempeää venyttelyä, johon liitetään rukousta. Sopii kaikille. Oma joogamatto mukaan. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: pia.olkkonen@evl.fi.

LAMMASKUJA 2A Pähkinä-kesäkahvila on avoinna ti, ke ja to 4.6.–31.7. klo 10–15. Tule kahville, rupattelemaan ja tutustumaan alueen asukkaisiin.

LAMMASKUJA 2B Kirjallisuuspiirin kesäkirjana on Jung Chang´n Villijoutsenet. Syyskausi alkaa ma 2.9. klo 12.

MUUALLA Pihaseurat keskiviikkoisin klo 18. Ke 10.7. Piknik-kesäseurat, Lammaslammen laiturilla, minigolfkentän vieressä. Ke 17.7. Myyrmäessä, Riitta Ahosella, Uomakuja 3 E 70. Ke 24.7. Hämeenkylässä, Ulla Rosbergilla, Santamäentie 7 A 4. Ke 31.7. Hämeenkylän kirkolla, Auratie 3. Ke 7.8. Hämevaarassa, Mariitta Savolaisella, Valinkauhantie 14 A. Luvassa on puheita, laulua, kahvittelua ja mukavaa yhdessäoloa. Retki Hämeenlinnan kartanokierrokselle to 5.9. Lähtö klo 8.30 Hämeenkylän kirkolta ja paluu n. klo 17.30. Klo 10 Aamukahvit Kirstulan kartanossa. Matka jatkuu Aulangolle, jossa kuullaan mm. Metsäkylän ja Katajiston kartanoista, kierrellään puistometsästä ja käydään näköalaterassilla. Klo 12.45 lounas Inkalan kartanossa. Inkalasta matkaamme Tiirikosken tehtaalle. Loppupäivä vapaasti Hämeenlinnassa ja kotimatkalle lähtö n. klo 16. Hinta 80 e. Ilmoittaudu to 22.8. mennessä: hameenkylan.seurakunta@ev.fi tai p. 09 830 6450.

KASTETTU Lila Helvi Aleksandra Keipi, Aino Sofia Aurora Mäkinen, Teija MarjaKaisa Inkinen, Joel Eino Eiric Isaksson, Richard Benjamin Lindberg, Edvin Edvard Jokela, Arian Noel Mikael Saarinen.

KIRKONKULMA Kirkon naapurissa, sisäänkäynti Korsonpolun puolelta. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Kirkonkulma suljettu 1.–12.7. Hartaus ti ja to klo 11.

KASTETTU Aino Silvia Klubb, Eevi Isabella Elomaa, Aava Ellen Aurora Leppänen, Adrienne Isabella Helenius, Neo Mario Jiamsak, Minea Alexandra Haili, Sonja Martta Sinikka Suomela, Alexandra Nina Maria Lappalainen, Ellen Viola Koivuneva, Alisa Lilja Elina Parikka, Aatos Viljami Kesälahti, Linda Anna Sylvia Kalsola, Ida Meri Tuulia Nuttunen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Max Aron Micael Salkovuo ja Jenni Lucia Eveliina Nieminen.

HAUTAAN SIUNATTU Aino Matilda Kyllikki Pihlaja 94 v, Eero Pääskysaari 89 v, Aatos Mainio Mikkonen 89 v, Aaro Antero Aapio 89 v, Anja Annikki Männistö 81 v, Rauno Ilmari Heikkilä 78 v, Juho Viljo Antero Räsänen 73 v, Kirsti Kaarina Vihavainen 73 v, Maila Anneli Pimiä 71 v.

Rekolan seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–15 (ei 5.7.) p. 09 8306700 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk

Päivystävä pappi Asolan seurakuntatalolla to klo 11-13 p. 09 8306707 Diakoniapäivystys: 1.7.–5.9. päivystys vain Rekolan kirkolla to klo 10-11.30 8.7.–14.7. diakoniatoimisto suljettu, ei päivystyksiä. Soittopyynnöt p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Diakoniapäivystys to klo 10–11.30 (ei 11.7.) Raamattu- ja keskustelupiiri to 4.7. klo 13. Silmukka Siskot-ryhmä ke klo 9.30 Avoin raamattupiiri ke klo 18.30 Messu su 7.7. klo 10 Piispala 3 rippikoulun konfirmaatio. Ben Ahlroos, Sirkku-Liisa Niemi. Messu su 14.7. klo 10. Oili Karinen, Sirkku-Liisa Niemi. Messu su 21.7. klo 10. Saarna Jarkko Korhonen. Vappu Olsbo, Noora Hultin. Kirkkokahveilla Korhonen kertoo lähetyslentotyöstä Tansaniassa. Suvi-illan idylli – kesäistä harppuja laulumusiikkia la 27.7. klo 15. Lily-Marlene Puusepp ja Petteri Lehikoinen. Vapaa pääsy, ohjelmakahvilippu 10 e (kahvit klo 14.30). Ylen saunapäivä. Saunat lämpiävät ympäri Suomea, kun Ylen saunapäivätempauksella yritetään saada suomalainen sauna Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Rekolan kirkolla sauna on lämpimänä la 27.7. klo 16–19. Ilm. 24.7. mennessä kirkkoherranvirastoon p. 09 8306700. Naisten sauna: klo 16–17.30. Miesten sauna: klo 17.30–19. Omat saunavarusteet mukaan. Hinta 5 e sis. saunakahvit. Messu su 28.7. klo 10. Laura Leverin, Sirkku-Liisa Niemi. Kesäodarit with guests! Ke 31.7. klo 18–20 Kirkon nuorisotilassa, C-ovi. Nuorille pelejä ja purtavaa! Tule tapaamaan ystävyysseurakuntamme nuoria Länsi-Virginian The First Lutheran Church of Parkesrburgista. Noora, Eetu, Ronja, Milla ja Iitu houstaavat. Oletko konfirmoitu kirkon jäsen? Sinustako alakoululaisten harrastekerhojen ohjaaja? Kysy lisää ja ilmoittaudu allergiatietoineen kirsi. jokinen@evl.fi pe 9.8. mennessä.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Bible study group − englanninkielinen raamattupiiri. Tiistaisin klo 18–19.30. On Tuesdays at 6pm– 7.30pm. Come, join us and be one of us. Coordinator: Juha Kaunismaa, tel. 045 1209212. Asolan arabiankielinen työ la–su, pastori Ramez Ansara p. 050 3041689.

MUUALLA Hanna-rukouspiiri ma 15.7., 29.7. klo 18–19.30 Lampiranta, Tertunkuja 4 B. Puutarhan laulut kansainvälisenä puutarhapäivänä su 7.7. klo 17 Havukosken palstoilla. Havukosken palstat Peijaksentien ja Nyyrikintien varrella, Myllykoskenpuiston vastarannalla. Fillarilla konserttiin. To 18.7. ja 25.7. Yhteislähtö klo 10.30 Rekolan kirkolta, Kustaantie 22. Pyöräillään ajotempolla Andante Pyhän Laurin kirkkoon. Ota mukaan omat eväät ja juotava. Konsertit alkavat klo 12, ohjelmamaksu 5 e. Kesäseurat Annukka ja Pertti Pietarisella ke 24.7. Tuulantie 5 A 1.

Kahvi klo 18 ja seurat klo 18.30. Mukana Etiopiaan lähtevä uusi lähettipariskunta ja pastori Vappu Olsbo.

KASTETTU Jasse Into Kristian Joutjärvi, Samuel Jouni Olavi Lauronen, Elvi Maria Elisabeth Laaksonen, Irina Kiis Fiona Elisabeth Raivio, Erin Annika Tiiperi, Lassi Onni-Poika Niinimäki, Arttu Johannes Kaurala, Eevi Tuulia Kaurala, Joonas Petteri Kaurala, Oona Susanna Kivi, Eeva Silvia Öystilä.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Susanna Katariina Immonen ja Raimo Peter Numminen, Suvi Anne Emilia Kettunen ja Antero Ensio Vähäsöyrinki.

HAUTAAN SIUNATTU Sikri Hilja Ilona Granqvist 89 v, Jouko Ilmari Parviainen 87 v.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset kesällä 3.6.–9.8. ark. klo 9–14. p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–14, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi kesällä ma–ke ja pe klo 9–13 (Vernissakatu 4) to klo 11–14 (Pyhän Laurin kirkko) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko auki kesällä ma klo 12–18, ti–pe klo 10–18 sekä la–su tilaisuuksien mukaan. Kesäopas on paikalla 10.6. alkaen ma–pe kirkon aukioloaikoina. Laurin päiväkonsertit: Sjung för livet och spela som folk – Laula henkesi edestä ja soita ihmisiksi. Suomenruotsalaista lauluperinnettä. Vuokko Heikinheimo, viulu, ja Daniel Beskow, piano. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e. Konfirmaatiomessu la 6.7. klo 9.30 Sari Rajala, Tuomas Heikkilä. Konfirmaatiomessu su 7.7. klo 12. Päivi Helén, Iina Katila. Konfirmaatiomessu su 7.7. klo 15. Jaakko Hyttinen, Iina Katila. Laurin päiväkonsertit: Lauluyhtye Signe to 11.7. klo 12. Riikka Keränen, Selma Savolainen, Kaisa Mäensivu ja Josefiina Vannesluoma. Jazzia, nykymusiikkia ja kansanmusiikkia. Sävellyksiä ryydittää sellisti Mila Laine. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e. Konfirmaatiomessu su 14.7. klo 12. Marja Eloranta, Tuomas Heikkilä. Konfirmaatiomessu su 14.7. klo 15. Jyrki Kaukanen, Tuomas Heikkilä. Laurin päiväkonsertit: Mi refugio – turvapaikkani to 18.7. klo 12. Henrik Sandås, harmonikka ja bandoneón. Bachin, Mozartin, Messiaenin, Gubaidulinan teoksia sekä konsertin nimiteoksen, Juan Carlos Cobiánin Mi Refugion. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

Unelmat kartalla Yrittäjä Kristiina Raunetsalo askarteli aarrekartan ja huomasi kaipaavansa vapautta ja keveyttä. Kehitysvalmentaja Kristiina Blom kertoo, miksi unelmilla on taipumus toteutua. TEKSTI KAISA HALONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN KUVITUS HANS EISKONEN

Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

akkautta, rohkeutta, rauhaa. Uskoa, uskallusta. Viisautta, luottamusta. Ne ovat suuria sanoja. Kristiina Raunetsalo on kirjoittanut ne punaisella kynällä, tikkukirjaimin. Ne ovat asioita, joiden hän haluaisi ohjaavan elämäänsä. Viisikymppinen Raunetsalo on toiminut viimeiset parikymmentä vuotta yrittäjänä. Jo jonkin aikaa hän on ollut väsynyt. Hän on alkanut haaveilla jostakin muusta. – Haluaisin puhaltaa hetkeksi pelin poikki ja olla vaikka kolme kuukautta tekemättä mitään, mikä on yrittäjälle mahdotonta. Tiedän, että on monia mahdollisuuksia, ja kyllä minä jotakin osaan. Saadakseen selvyyttä siihen, mitä se hänen haaveilemansa jokin muu voisi olla, Raunetsalo askartelee aarrekarttaa. Aarrekartta on työkalu, jota käytetään esimerkiksi muutos- ja uravalmennuksissa konkretisoimaan unelmia ja suuntaamaan mieli niitä kohti. Aarrekartan voi tehdä eri tavoin. Tavallisin on kuvallinen, jollaisen Raunetsalokin aikoo tehdä. Pöydällä hänen edessään on aikakauslehtiä, värejä, siveltimiä, kyniä, sakset ja liimaa. Apunaan hänellä on Kristiina Blom, kehitysvalmentaja, jolla on kokemusta aarrekarttatyöskentelyn ohjaamisesta jo 1970-luvulta alkaen. – Tämä on sinulle aivan loistava ajankohta tehdä aarrekartta. Tuo hämmennyksen tila voidaan kääntää positiiviseksi, Blom rohkaisee Raunetsaloa. Raunetsalo käy esimerkiksi tyypillisestä aarrekartan tekijästä, sillä Blomin mukaan useimmat kursseille hakeutuvat ovat uutta suuntaa hakevia keski-ikäisiä. Blom on kouluttanut myös nuoria, jotka miettivät opiskelupaikan tai ammatin valintaa. Heitä hän on rohkaissut seuraamaan omia unelmiaan ja tekemään omia valintojaan – ei vanhempien tai opettajien. – Korostan aina, että ole uskollinen itsellesi, seuraa omaa tähteäsi. Olen tavannut hirveän monia ihmisiä, jotka ovat eläneet muiden odotusten mukaan. Kun aarrekarttatyöskentely sitten on sattunut sopivaan kohtaan, ihmisen käsitykset siitä, mitä on hyvä ja onnellinen elämä, ovat saattaneet heittää häränpyllyä, Blom kertoo.

”

Korostan aina, että ole uskollinen itsellesi, seuraa omaa tähteäsi. KRISTIINA BLOM

KURSSEILLAAN KRISTIINA Blom on huomannut, että jotkut suhtautuvat aarrekarttoihin niin kuin ne olisivat toivelista: haluan puolison, uuden auton, isomman asunnon, lisää rahaa. – Usein ihmiset sanovat, että haluaisin sitä tai voi kunpa olisi tätä, mutta se on haikailua eikä välttämättä johda pidemmälle. Jos heiltä kysyy, mikä heidän todellinen unelmansa on, he saattavat jäädä sanattomiksi. He tajuavat, että nyt tuo kysyy jotakin, mikä on totista totta. Aarrekartassa on Blomin mielestä jotakin samaa kuin rukouksessa. Myös siinä kerrotaan, mitkä asiat tällä hetkellä tuntuvat merkityksellisiltä ja mitä elämältä halutaan. Niinpä Blomin ensimmäinen kysymys Raunetsalolle – tai kenelle tahansa elämän risteyskohdassa tai umpikujassa pähkäilevälle – on: Millaista elämäsi on, kun unelmasi on totta? – Usein unelmien konkretisoimiseen liittyy käytännöllisiä ja materiaalisia asioita, vaikka pohjimmainen unelma on melkein aina henkinen. Ferrari pihamaalla voi olla jollekulle arvostuksen, toiselle

Kristiina Raunetsalo (vas.) kokeilee ensimmäistä kertaa aarrekartan tekemistä. Kristiina Blom opastaa vuosikymmenten kokemuksella.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

taas vapauden symboli. Kuvallisten symbolien merkityksen tietää vain ihminen itse. Eikä kukaan voi tulkita toisen aarrekarttaa, Blom sanoo. Esimerkiksi Blom voisi hyvin liimata omaan aarrekarttaansa kuvan ikonista. Vaikka Blom on ortodoksi, ikoni aarrekartassa ei välttämättä kertoisi siitä, että unelmaelämässä hän olisi ahkerampi kirkossakävijä. Ikoni voisi olla hänelle myös muistutus kodin lämmöstä, läheisistä ihmisistä tai jostain muusta tärkeästä. Ihmisten perimmäiset unelmat ovat Blomin mukaan lopulta aika samanlaisia. Ne ovat pitkälti niitä, joita amerikkalainen psykologi Abraham Maslow jo 1940-luvulla kuvasi tarvehierarkiassaan. Tarvitsemme turvallisuutta, kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta ja haluamme elää elämää, jonka koemme arvokkaaksi ja itsellemme sopivaksi.

Näin teet aarrekartan 1. Kysy itseltäsi, millaista elämäsi on, kun unelmasi on totta. Jää kuuntelemaan vastauksia: ota kaikki vastaan, älä valikoi, tuomitse tai sensuroi. 2. Kysy itseltäsi, mitkä kuvat, sanat tai tuntemukset kuvaavat sitä elämää, jossa unelmasi on totta. 3. Tee niistä itsellesi mahdollisimman kaunis taulu tai kirjoita kirje. Kuvallisen aarrekartan voi askarrella, piirtää tai maalata. Se voi olla seinälle ripustettava juliste tai pieni, lompakossa kulkeva lappu. Aarrekartan voi tehdä myös sähköisenä ja laittaa vaikka tietokoneelle taustakuvaksi. Sanalliseksi aarrekartaksi riittää usein muutama sana tai lause. Niitä varten voi hankkia oman muistikirjan. 4. Laita aarrekarttaasi päiväys, pidä se tallessa ja palaa siihen aika ajoin.

”ARVAA, MITÄ on tapahtunut!” on alkanut moni Kristiina Blomin vuosien varrella saama yhteydenotto. Sitten hänelle on kerrottu, kuinka ihmeellisiä asioita aarrekartan tekemisen jälkeen on sattunut. Blom ei kiellä ihmeiden mahdollisuutta, mutta monesti asioille, jotka vaikuttavat ihmeiltä, löytyy selitys ihmismielen toiminnasta. Ja niistä Blom on kiinnostunut. – Ilman muuta minäkin uskon ihmeisiin, mutta uskon myös siihen, että ihminen voi vaikuttaa oman elämänsä mahdollisuuksiin paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan. Aarrekartta on pala paperia, ei mikään taikakalu. Olennaista on se, mitä ihmisen mieli tekee. Olen taustaltani käyttäytymistieteilijä ja haluan selvittää, mitä ihmisessä tapahtuu silloin, kun hän tosissaan haluaa elämänsä muuttuvan – miten hän itse myötävaikuttaa siihen, että unelmat toteutuvat, Blom sanoo. – Kun unelman kuvaa sanallisesti tai kuvallisesti, aivot aktivoituvat havainnoimaan unelman kannalta mielenkiintoisia asioita – me herkistymme niille. Syntyy uudenlaisia neurologisia kytkentöjä. Teemme valintoja, jotka vievät kohti unelman toteutumista, ja yksi valinta voi muuttaa monta asiaa. Reitti muutokseen on harvoin suora. Tehdyt valinnat voivat kulkea siksakkia. Vasta jälkikäteen huomaa, miten yksi asia on johtanut toiseen. Blomin mielestä ihmiset unelmoivat aivan liian vähän. He eivät kehtaa, eivät rohkene, eivät anna itselleen tarpeeksi arvoa tai rajaavat unelmansa liian kapeasti. – Jos unelma on esimerkiksi palkankorotus, sen taustalla saattaa olla turvallisuuden tai arvostuksen kaipuu. Silloin kannattaisi kysyä itseltään, mitkä muut asiat voisivat tuottaa minulle tunteen, että olen turvassa tai minua arvostetaan. Silloin avautuisi paljon enemmälle kuin vain sille palkankorotukselle. Entä jos unelmat eivät toteudukaan? Blom sanoo, että monesti toteutumisen esteenä on se, että aarrekartan laatija ei alun alkaenkaan ole jaksanut uskoa koko juttuun eikä paneutua siihen tosissaan. Tai sitten hänellä on ollut liian tarkka käsitys siitä, miten asioiden pitää mennä – ja siksi hän on jo valmiiksi sulkenut silmänsä monelta mahdollisuudelta. Jos unelmakumppanin on näytettävä Claudia Schifferiltä tai George Clooneylta, sellainen aika todennäköisesti jää löytymättä. KRISTIINA RAUNETSALO liimailee viimeisiä kuvia aarrekarttaansa. Hän pysähtyy katsomaan kuvaa, jossa rehottaa kimppu auringonkukkia. Hänellä ei kuulemma ole aavistustakaan, miksi hän poimi yhdeksi kuvaksi juuri ne. Ei tarvitse ollakaan – Kristiina Blomin mukaan aarrekarttaa tehdessä ei pitäisi suunnitella tai analysoida, vaan antaa intuition tai sisäisen äänen ohjata. – En hirveästi jäänyt miettimään, vaan kun näin jotain puhuttelevaa, leikkasin sen mukaan. Uskon, että alitajuntani on jo työstänyt asiaa, Raunetsalo vahvistaa. Omaa aarrekarttaa ei tarvitse näyttää, saati selittää kenellekään, mutta Raunetsalo tekee niin. Hänen kartalleen on valikoitunut kirkko vuoristoisessa maisemassa, yksinäinen kulkija riippusillalla, lu-

minen vuorenrinne, jyrkkiä rantakallioita ja pieni hirsimaja. On nainen ostoksilla torilla ja yhteen liitettyjä erivärisiä käsiä. – Haen jonkinlaista vapautta siitä oravanpyörästä, jossa nyt olen, ja myös keveyttä ja leikkisyyttä. Olen ollut stressaantunut monista asioista jo vuosia. Nyt päällimmäisenä on ajatus, että haluaisin huilata, ihan vain olla hiljaisessa paikassa itsekseni ja miettiä, mitä haluan, Raunetsalo kertoo. Vapaus ja keveys voisivat olla Raunetsalolle vaikka sitä, että aamulla olisi aikaa poiketa torille ostamaan vihanneksia. Hän toivoisi kartan kertovan myös jotakin hänen halustaan kulkea tavalla tai toisella ihmisten rinnalla. Unelma auttamisesta voisi toteutua vaikkapa ulkomailla. Vuorillekin Raunetsalo haluaisi. Kesällä 2010 hän kiipesi Yhdysvalloissa Mount Rainierille ja saman vuoden joulukuussa Tansaniassa Kilimanjarolle. – Vuorelle nouseminen on kovaa duunia ja kovaa treeniä. Se on raskasta, mutta opettaa paljon. Loppuvaiheessa kyse ei ole enää kunnosta, vaan jostakin muusta. Minulle oli sanottu, että elämäni tulee muuttumaan ensimmäisen vuoren jälkeen, ja niin kävi. Mount Rainierin jälkeen tulin uskoon, Kilimanjaron jälkeen menin naimisiin. Aika isoja asioita.

”

En hirveästi jäänyt miettimään, vaan kun näin jotain puhuttelevaa, leikkasin sen mukaan. Uskon, että alitajuntani on jo työstänyt asiaa. KRISTIINA RAUNETSALO

Monelle elämän risteyskohdat ovat myös hengellisen kriisin ja etsinnän aikoja. Sitä Raunetsalo ei ole nyt kokenut. – Minulle on selvää, että olen uskossa ja ammennan kaiken sieltä. Vaikka tällä hetkellä on hankalaa, uskon siihen, että Jumala näkee nämä asiat paljon laajemmin kuin minä itse. Vaikka tämä on kuin löysässä hirressä roikkumista, luotan siihen, että Jumalalla on täydellinen suunnitelma, ja mitä ikinä tapahtuukaan, se on juuri niin kuin pitääkin. Minun täytyy vain uskaltaa tehdä valintoja. Kristiina Blom nyökyttelee. – Minun käsitykseni Jumalan tahdosta on se, että meille tarjotaan mahdollisuus tehdä valintoja. Meillä on vapaa tahto, eikä Jumala voi tehdä valintoja meidän puolestamme. Uskon, että Jumalan tahto on, että ihminen toteuttaisi omaa perusolemustaan, johon kuuluu myös kyky olla onnellinen, sanoo Blom. PARIN KUUKAUDEN päästä, loppukesästä, Kristiina Raunetsalon kannattaisi tarkastella aarrekarttaansa uudelleen kaikessa rauhassa. Kristiina Blomin mukaan muutaman kuukauden kuluttua lähes kaikki aarrekartan ääreen palaavat huomaavat, että se, mitä kuva edusti, on joko toteutunut tai täyttä päätä tapahtumassa. Tai sitten he ihmettelevät, minkä ihmeen takia ovat laittaneet karttaansa sellaista, mikä tuntuu turhalta. – Aarrekarttaan kannattaa laittaa vain muutama asia, vaikka mielessä pyörisi paljon kaikkea ihanaa. Aarrekartan tehtävä on herkistää ja suunnata mieltä, mutta ei mielikään jaksa tehdä töitä moneen suuntaan koko ajan. Lähdetään liikkeelle niiden ensimmäisten tärkeiden asioiden kanssa ja katsotaan, mitä tapahtuu, Blom neuvoo. ■

Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

Yhden miehen karavaani Kun keuhkosairauden uuvuttama Matti Rämö nosti kuntopyörän television eteen, hänen elämänsä muuttui. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

yöräilijä antaa lintujen laulun vallata mielensä, kunnes tuntee sulautuvansa osaksi Helsingin Keskuspuiston vehreyttä. Polkiessaan hän hymyilee. Matti Rämö on suunnitellut reitin niin, että välttää vilkkaasti liikennöidyt väylät, eikä joudu pysähtymään yksissäkään liikennevaloissa. Työmatkasta Yleisradion mediataloon tulee tällä tavalla kuusi kilometriä pitempi kuin suorinta tietä. – Pyöräily on minulle harrastus, terapiaa, lääke, tapa olla olemassa ja tapa nauttia matkan tekemisestä, hän sanoo. Toimittajana työskentelevää Rämöä voi huoletta luonnehtia polkupyörämatkakirjojen Kalle Päätaloksi. Hän on kirjoittanut eri mantereille suuntautuneista pyörävaelluksistaan kaikkiaan yhdeksän matkakirjaa, joista viimeisin Polkupyörällä napapiirille ilmestyi keväällä. Rämö on kuljettanut lukijoitaan ja äänikirjojensa kuuntelijoita muun muassa Thaimaan ja Vietnamin trooppisessa kuumuudessa, Islannin myrskytuulten riepoteltavana ja Himalajan lumisilla rinteillä. SEITSEMÄNTOISTA VUOTTA sitten 40-vuotias Matti Rämö seisoi Vantaanjoen rannassa ja tunsi voimakasta pelkoa. Järkytyksen aiheutti sen tajuaminen, miten huonossa kunnossa hän oli. Reilun kilometrin kävely Pakilassa sijaitsevasta kodista oli vienyt voimat. Rämö oli sairastanut sarkoidoosi-nimisen keuhkosairauden, mutta heikkouden suurin syy ei ollut keuhkoissa. Sairauden hoidossa käytetty kortisonilääkitys aiheutti kovat vatsakivut, joiden vuoksi Rämö nukkui vain tunnin tai kaksi kerrallaan, eikä pystynyt syömään muuta kuin keitettyä porkkanaa ja perunaa. Piina jatkui kuusi viikkoa, kunnes vatsa rauhoittui yksityisen ravitsemusterapeutin suositteleman kookosöljyn avulla. Rämö haaveili voimien palauttamisesta pyöräilemällä, mutta tunsi olevansa liian heikossa kunnossa retkipyöräilyyn. Sen sijaan hän tilasi postimyynnistä halvan kuntopyörän, jonka nosti television eteen. Sinä kesänä jalkapallon maailmanmestaruuskisat pelattiin Etelä-Koreassa. Parhaimpina päivinä innokas jalkapallofani katsoi kolme tai neljä ottelua. – Lopulta havahduin siihen, että olin viettänyt kuntopyörän selässä kuusi tuntia saman päivän aikana. Silloin tiesin, että olen valmis maantielle, Rämö sanoo. MATTI RÄMÖ kokeili kuntoaan pyöräilemällä Helsingistä Kemiöön katsomaan poikansa jalkapallo-ottelua. Halvalla pyörällä taivallettu 150 kilometrin matka otti polviin niin pahasti, että Rämö ajoi suoraan jalkapallojunioreille tarkoitettuun ensiapuun.

Kylmäpussit lievittivät polvikipua sen verran, että paluumatka seuraavana päivänä onnistui. – Kemiön reissu oli hurja kokemus, ehkä suurin askel, jonka olen ottanut aikuisiän pyöräretkilläni. Voitin siinä oman pelkoni ja tein heikoilla välineillä jotakin, mihin pystymisestä olin epävarma. Omien rajojen venyttäminen jatkui. Rämö osti pyörämekaanikoltaan Helkaman Kulkuri-retkipyörän ja polki kaksisataa kilometriä yhdessä päivässä, sitten kolmesataa. Niin pitkät päivämatkat eivät olleet terveellisiä, mutta ne antoivat sisäisen varmuuden siitä, että pitkän pyörämatkan suunnitteleminen oli realistista. Ensimmäinen ”megapolkaisu” alkoi kotiovelta ja kuljetti Rämön Euroopan halki ja laivalla Välimeren yli. Matka Tunisian suolajärvelle ja takaisin kesti neljä kuukautta, joiden aikana Rämö pyöräili 9 560 kilometriä. – Halusin osoittaa itselleni, että olen parantunut. Pyörämatka oli myös paluuta nuoruuteni vaellusvuosiin, hän sanoo.

”

ta ja hoitanut tämän asioita, isän läsnäolo merkitsi henkistä turvaa. Seuraava kesä meni isän saattohoidossa. – Elämän päättyminen kuolemaan ei sinänsä ollut minulle uutinen. Silti omien vanhempien loikka tuntemattomaan toi lähelle sen, että myös minua odottaa loikka tuntemattomaan, Rämö sanoo. Monilla pyörämatkoillaan Rämö on hakeutunut vuorovaikutukseen kohtaamiensa uskonnollisten perinteiden kanssa. Hän on tullut vakuuttuneeksi siitä, että taipumus uskoa silmille näkymättömiin asioihin kuuluu ihmisyyteen. – Suurin osa maailman ihmisistä jäsentää olemassaoloaan jonkinlaisen näkymättömän ulottuvuuden kautta. Sen ymmärtäminen on syventänyt omaa tapaani kokea asioita. Pyöräillessään Islannissa vuonna 2011 Rämö ponnisteli kolme viikkoa poikkeuksellisen kovassa vastatuulessa ja vaikeissa olosuhteissa. Leiripaikkana oli kapea jokilaakso, joka oli samalla kertaa karu ja pelkistetyllä tavalla kaunis. Pystytettyään teltan Rämö unohtui pitkäksi aikaa kokemaan hiljaisuutta, jonka rikkoivat vain tuulen humina ja mereen laskevan joen ääni. Kosken tasainen kohina asettui hänen mieleensä ja vaiensi kaiken epäolennaisen. Syvältä sisimmästä nousi tietoisuus siitä, että hän oli perillä. Rämö itki onnesta. Jos elämä päättyisi tähän, hän olisi valmis. – Pyhyyden kokeminen tuo olemiseen arvon, jota ei voi selittää. Ei ole tärkeää, onko kokemus rationaalinen tai meneekö se yksiin joidenkin normien kanssa, hän sanoo.

PYÖRÄMATKAN AIKANA Matti Rämö valmistautui uuteen elämänvaiheeseen, jossa isää ei enää olisi. Vaativasta vuoristopyöräilystä tuli tärkeä rituaali, joka auttoi häntä käsittelemään asiaa. Vaikka Rämö oli jo jonkin aikaa pitänyt isästään huol-

MATKOILLAAN MATTI RÄMÖ on oppinut, että vaikeiden tilanteiden murehtiminen etukäteen on hyödytöntä. Asiat järjestyvät aina jotenkin. Yhtä tärkeä elämänoppi on se, että toisiin ihmisiin kannattaa luottaa. Yllättävän isoissakin kaupungeissa polkupyörän on voinut jättää lukitsematta kaupan eteen. – Monenlaisissa todellisuuksissa elävät ihmiset ovat pohjimmiltaan toistensa kaltaisia: heillä on halu etsiä yhteyttä. Useimmiten olen saanut ystävällisen ja vieraanvaraisen vastaanoton. Rämö tähdentää, että epäluuloihin ja vihamielisyyteen jumittuminen on mahdollisimman väärä tapa kohdata toinen ihminen. Työssään hän tuskastuu kohdatessaan nettivihaa, jonka käyttövoimana on syyllisten etsiminen ja ”väärien palikoiden yhdistely huonolla ymmärryksellä”. Pyöräily tarjoaa Rämölle tarpeellista etäisyyttä kuormittaviin asioihin. Samalla mieli jäsentää työhön liittyviä pulmia ja ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Luonnon päivittäinen havainnointi auttaa luottamaan elämän jatkumiseen. – Kun rehkin pyörän selässä, löydän jonkinlaisen perusrauhan, jossa kaikki on hyvin. Vaikeat, sekavat ja epävarmat asiat asettuvat ymmärrettäviin uomiinsa. Ne ovat siinä ja minä tässä, Rämö sanoo. Tänä kesänä Rämö ei tee pitkää polkupyörävaellusta, joka kuljettaisi yhden miehen karavaanin monen maan ja ilmastovyöhykkeen läpi. Sen sijaan hän on suunnitellut pyöräretkiä muun muassa Porvooseen ja Etelä-Savoon. Rämö kertoo lomasuunnitelmistaan hyvillä mielin, ilman karheutta äänessä. – On hyvä huomata, että minulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Kolmetuhatta kilometriä vuodessa Helsingin Keskuspuistossa antaa minulle terapian, jonka tarvitsen. ■

PYÖRÄN SELÄSSÄ LÖYDÄN JONKINLAISEN PERUSRAUHAN, JOSSA KAIKKI ON HYVIN.

HELSINGIN PUNAVUORESSA vietetty lapsuus tarjosi Rämölle varhaisen kokemuksen kulttuurien risteyksestä, jossa erilaiset pukeutumistavat, kielet ja olemisen muodot mahtuivat samalle kadulle. Kilometrin säteellä kotoa kokoontuivat niin hindut, muslimit kuin useampi pieni kirkkokuntakin. Kun nuoruuden rakkaus päättyi sydänsuruihin, juuri asevelvollisuuden suorittanut Rämö päätti lähteä tutkimaan maailmaa ja sulattelemaan pahaa oloaan. Interrail-matkaa seurasi pitempi retki, joka vei hänet muun muassa Italiaan ja Intiaan. Rämö vietti ulkomailla kaikkiaan kolme vuotta. Rämö on käsitellyt elämänsä isoja siirtymävaiheita myös aikuisena tekemillään pyörävaelluksilla. Pyöräillessään Intiassa vuonna 2008 hän kuljetti mukanaan äitinsä tuhkaa. Määränpäänä oli Varanasin kaupunki, jossa Rämö oli käynyt nuorena. Kirjassaan Polkupyörällä Intiassa Rämö ottaa lukijan mukaan uskonnolliseen rituaaliin, jonka lopuksi hän laskee äitinsä tuhkan Ganges-joen kuljetettavaksi. – Äitini tuhkan laskeminen Gangesiin oli vahva siirtymäriitti. Tulin sinuiksi suruni kanssa ja pääsin eroon ennenaikaisen kuoleman aiheuttamista miksi-kysymyksistä. Ymmärsin, että näin tämän pitikin mennä. Kuusi vuotta myöhemmin Rämö valmistautui nousemaan pyörällään yli 5 300 metrin korkeuteen Himalajan vuoristossa. Pitkään suunniteltua matkaa varjosti tieto isän vakavasta sairaudesta.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

Kuka? Matti Rämö, 56, on Yle Teksti‑TV:n toimittaja, kirjailija ja intomielinen jalkapallofani. Rämö on koulutukseltaan maantieteilijä.

Mitä? Rämön kirja Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä ilmestyi maaliskuussa. Kirjoittaessaan hän elää matkan uudestaan ja tekee tutkimusretkiä reittinsä luontoon, kulttuuriin, hengellisyyteen ja poliittisiin kysymyksiin.

Motto Pyöräilen, siis olen kotona.

Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

Hyvästi häpeä! Häpeä on tuhoava tunne, koska se syö ihmistä sisältäpäin. Siksi on tärkeää tunnistaa oma häpeänsä. TEKSTI OUTI REINOLA KUVAT ANSSI RAUHALA

uistatko sen hetken, jolloin mokasit pahasti? Nolasit julkisesti itsesi? Esiinnyit surkeasti? Sekosit sanoissasi? Paljastit heikkoutesi? Häpesit silmät päästäsi. Punastelit tuskaisena. Toivoit, että maa olisi nielaissut sinut. Päällimmäisinä ovat itseinhon ja huonouden tunteet. Häpeä ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Yksi punastuu, toinen kokee kauhua, kolmannen henki salpautuu. Joku kokee, ettei voi olla enää olemassa.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

Häpeä myös valehtelee. Se syöttää mielelle tarinaa omasta huonoudesta. Paras tapa päästä selville totuudesta on kysyä asiaa muilta. – Häpeään sidottu ihminen uskoo, että kaikki, mitä teen, on huonoa. Mutta kun kysyy muiden mielipidettä, saattaakin kuulla, että se, mitä teit, oli ihan ok tai jopa loistavaa, Hellsten sanoo. – En siis ole huono, vaan voin huonosti, koska minua on kohdeltu huonosti. VAIKEAMPI ONGELMA häpeästä tulee silloin, kun ihminen ei lainkaan tunnista sitä. – Kun persoonaa kahlitseva häpeä on suuri, näkyväksi tuleminen voi olla liian iso riski, Tommy Hellsten toteaa. Häpeä saattaa olla niin paha asia, että sen pelko hallitsee kaikkia toimia. Hellsten puhuu häpeäpersoonasta. Häpeäpersoona häpeää kaikkea itsessään ja erityisesti oman sisimpänsä esiin tuomista. Jos hänen pitäisi puhua julkisesti, lukea oma kirjoituksensa tai lausua runo, häpeä estää toiminnan. On helpompi kököttää nurkassa ja vahtia muiden mokia. – Kun ei edes yritä, ei voi tulla mokia, eikä mikään järkytä häpeää. Silloin saa olla rauhassa häpeän hyökkäyksiltä, Hellsten sanoo. Häpeän pelko voi myös juoksuttaa ihmistä. Koti on pidettävä siistinä, piha puunattuna ja ulkokuori eheänä. Jos heikkouteni paljastuu, olen kokonaan nolattu. Mikä hirvittävä häpeä valtaakaan mielen, jos joku näkee minut epätäydellisenä. – Häpeän sisällä elävä ihminen ei kykene näkemään häpeäänsä, koska hän samastuu siihen. Suuri edistysaskel on se, jos ihminen kykenee ymmärtämään, että hän tuntee häpeää, mutta ei itse ole häpeällinen, Hellsten sanoo.

kelpo ihmiseksi, enkä voi näyttäytyä muiden joukossa. Kyvyllä kokea häpeää on kuitenkin myös tarkoitus. Rakentava häpeä ohjaa ihmistä katumaan ja korjaamaan käytöstään ja siten kasvamaan yhteisön jäsenenä. Hävettävää tekoa ei halua toistaa.

Mitä häpeä pohjimmiltaan on? Miksi se on niin kahlitseva tunne? – Häpeä on kokemus ihmisarvon romahduksesta. Se on tunnetta siitä, että olet kokonaan arvoton, paha ja huono, määrittelee kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten. Nykyään tiedetään, että tunteilla on biologinen pohja. Niillä on merkitys lajin säilyvyyden kannalta. Hellsten näkee, että häpeä on tuhoisaa, koska siinä on kyse lauman ulkopuolelle joutumisesta. – Jos eläinlauma sulkee jäsenensä ulkopuolelle, tämä yksilö on suojaton ja turvaton. Yksin jäänyt on tuomittu häviämään. Häpeä tekee ihmiselle saman. Se sulkee hänet ulkopuolelle. Koska mokasin, olen epä

KUN PUHUTAAN HÄPEÄSTÄ, puhutaan vähintään kahden eri tason ongelmasta. Arkinen häpeä, kuten mokaamisen tuoma nolous, on normaali tunnekokemus. Siitä selviää ajan myötä ja parhaiten puhumalla jonkun kanssa. – Kun riittävästi puhut vaikeista asioista, ne muuttuvat vain asioiksi, Tommy Hellsten kiteyttää. Ongelma häpeästä tulee vasta sitten, jos siihen jää kiinni tai sitä ei tunnista. Tässä juuri on häpeän hankaluus: häpeällisistä muistoista on vaikea puhua, koska ne ovat niin ikäviä. Kuka haluaisi edes muistaa, miten kompasteli kaikkien edessä liikuntatunnilla, kertoi epävarmuuksissaan uudessa työporukassa levottomia juttuja tai joutui saunaan tuntemattomien sukulaismiesten kanssa? Helpompaa on torjua häpeä ja sulkea muistot mielestään. Ja naps, se, mikä on torjuttua ja piilotettua, lukkiutuu ja estää persoonaa kasvamasta. Häpeä saa kasvuvoimansa salaisuudesta.

MITEN IHMEESSÄ ihminen voi kasvaa häpeämään itseään ja itsensä näkyväksi tuomista? Miten voi jäädä häpeän vangiksi? Tommy Hellsten kehottaa katsomaan ihmisyyden ytimeen: rakkauden tarpeeseemme. Häpeä kasvaa siellä, missä rakkaus loistaa poissaololtaan. – Ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi, vastavuoroisesti kohdatuksi. Vain siten hän voi syntyä persoonaksi. Ihminen ei voi kasvaa persoonaksi tyhjiössä. – Syvin ihmisyytemme on myös haavoittuvuutta. Inhimillinen heikkous on sitä, että en riitä yksinäni vaan tarvitsen yhteyden toisiin. Jos ihminen ei ole saanut kasvaa rakkaudessa, häpeä valtaa hänessä rakkaudelle varatun tilan. Hänestä tulee häpeään sidottu, Hellsten pohtii. Tuolloin ihminen on kasvanut häpeämään omaa ydintään ja sisimpiä tunteitaan. LUO KATSAUS OMAAN menneisyyteesi ja lapsuutesi. Olitko joka hetki varma vanhempiesi rakkaudesta? Vai oliko vanhempien rakkaus sidottua ehtoon: jos käyttäydyt hyvin, olet rakastettu? Jos olet kiltti, tottelevainen, auttavainen ja ahkera lapsi, hyväksymme sinut. Mutta auta armias, jos kiukuttelet, vastustat tai vihastut, saat osaksesi vähättelyä, ivaa ja nöyryytystä. Yksin toiseen huoneeseen, nurkkaan häpeämään, luokan eteen seisomaan. Tuolloin olet täysin paha ja huono. – Pienen lapsen on vaikea erottaa aikuisen sanoista oma itsensä ja oma tekonsa. Hän kokee, että hän on paha, koska on tehnyt pahaa. – Aikuisen tehtävänä olisi tehdä ero lapsen teon ja lapsen olemuksen välillä: tämä teko oli väärä, mutta äiti rakastaa sinua silti, Hellsten sanoo. Häpeä on ollut hyvin suomalainen ongelma, sillä suomalaiseen kasvatuskulttuuriin on kuulunut tunteiden väheksyntä. Varsinkin lapsen osoittamia negatiivisia tunteita on torjuttu. ”Jos vielä raivoat, äiti jättää sinut siihen”, huutaa äiti kaupassa. – Suomessa lapselle edelleenkin mä-

Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

kätetään paljon ja häntä saatetaan sättiä oman tahdon, väsymyksen ja kiukun näyttämisestä, Hellsten sanoo. Siinäpä se. Aikuinen ei kestä lapsen negatiivisia tunteita, koska ei ole itse saanut näyttää niitä. Harva osaa kysyä, mitä ihmettä pieni uupunut lapsi, raivoava teini tai itsepäisesti inttävä nuori voisi omille tunteilleen, jos ei aikuinenkaan osaa hillitä niitä. – Meillä on ollut niin vähän läsnäoloa lapselle. Jos ei ole ollut lapsena rakastettu omana itsenään, syntyy kokemus itseen liittyvästä huonoudesta, Hellsten pohtii. Kun lapsen tunteita vähätellään, ne kytkeytyvät häpeään. Se, mitä minä tunnen, on jotenkin väärin ja häpeällistä. On paras olla tuntematta mitään! Varsinkin tunteiden näyttäminen on mielletty heikkoudeksi. Pelkonsa näyttävälle pikkupojalle isä on huutanut: ”Isot miehet eivät itke.” – Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi. Heikkous kuitenkin kuuluu ihmisyyteen. Jos sitä ei hyväksy, voi kysyä, onko ihmiskuva oikea, Hellsten sanoo.

HÄPEÄSTÄ VOI VAPAUTUA vain kohtaamalla sen ja puhumalla siitä. Parhaimmillaan hetkittäiset häpeän kokemukset

muuttuvat osaksi arkista elämää ja niihin liittyvä dramaattisuus vähenee. Jos siis pystyt tunnistamaan itsessäsi häpeää, heikkoutta ja keskeneräisyyttä, olet kasvamisen tiellä. Voit oikeastaan onnitella itseäsi. Olet tehnyt ison löydön. Tommy Hellsten näkee, että on oikeastaan olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka tunnistavat heikkoutensa ja niitä, jotka eivät sitä vielä tee. Sen sijaan he tekevät useimmiten kaikkensa kätkeäkseen sen. Ihminen, joka kieltää heikkouden itsessään, joutuu rakentamaan ihmisarvonsa suorittamisen ja vahvuuden varaan. Hänen on ponnisteltava ollakseen hyväksytty, kelpaava ja riittävä. Häpeästä eroon pääsy vaatii myös rohkeutta. – Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää. Rohkeutta tarvitaan, koska pelkää. Juuri häpeä synnyttää pelon siitä, etten kelpaa enkä riitä, Hellsten sanoo. Hän muistuttaa, että heikkous saattaa olla ihmisen arvokkain ominaisuus. Heikkous, kuten häpeä, kutsuu aidon rakkauden luokse. – Heikkous pelottaa ihmistä, jos hän on rakentanut kaiken itsensä varaan. Se, joka tunnistaa heikkoutensa, tajuaa kenties olevansa vailla rakkautta ja tarvitsevansa sitä. Ihmisen rakenne perustuu rakkauteen. Siksi ihmisen syvin identiteetti on Jumalan suunnassa eli rakkauden suunnassa. ■

Tommy Hellsten ja Tommi Kalenius pe 6.9. klo 19 Kallion kirkossa. Liput 25 e Ticketmasterista tai 30 e ovelta.

Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

TEATTERI HYÖKYVUORI ESITTÄÄ KESÄLLÄ 2019

Uusia puhuttelevia päänavauksia viikoittain kirkkojakaupunki.fi/ puheenvuorot

ASTRID LINDGRENIN

Ohjaus: Erika Rehmonen & Jere Hartikainen Liput: 15/10€, perhelippu Musiikki: Georg Riedel 45€ (2 aikuista + 2 lasta) Musiikkien sovitus: Mikael Gustafsson Ensi-ilta: la 10.8.2019 klo 13.00 Katso muut esitysajat www.teatterihyokyvuori.net Brännare • Nuotio

M U S I I K K I KO M E DIA

Ohjaus ja koreografia: Tiina Brännare Ensi-ilta: pe 2.8.2019 klo 19.00 Katso muut esitysajat www.teatterihyokyvuori.net

Liput: 20/15€

Esitykset Pakkasmäen ulkoilmateatterissa Espoonlahdentie 12, Espoo • www.teatterihyokyvuori.net Varaukset: puh. 0400 260 710 • info@teatterihyokyvuori.com

TARJOAN 15 VUODEN KOKEMUKSELLA YKSILÖLLISTÄ PALVELUA ASUNTO– JA KIINTEISTÖKAUPAN SARALLA.

Lonto o

Dubai

Rooma

Lennä Eurooppaan –Asuntokaupoilta! Ansaitse Finnair Plus –pisteitä asuntokaupoilla. Kampanja koskee vain RE/MAX Hyvät Kodit kanssa tehtyjä kauppaanjohtaneita toimeksiantoja. www.PisteetKotiin.com

Berliini Praha

• arviot perunkirjoitukseen • kaupanvahvistajan palvelut • myynti ja vuokrauspalvelu • asiakirjapalvelut Markkinoiden laadukaimmat palvelut mm. 3D kuvaus, video-esittelyt, virtuaalistailaus ja valokuvaus. Petri Hietala Myyntijohtaja I Sales Director, LKV, LVV Julkinen kaupanvahvistaja I the notary Vastaavahoitaja I Responsible director FI Homes LKV

+358 400 519 920 I petri.hietala@remax.fi www.remax-hyvatkodit.fi

Osa 35

77. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Anne Joukainen, 050 310 3081 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

Harras hetki Lasten- ja nuortenkirjailija Leena Valmu, 52, asuu Helsingin Maunulassa. Häneltä on tulossa ensi keväänä nuorten dekkaritrilogian kolmas osa, Ystävä. Kirjasarjan aiemmat osat ovat Poika ja Lappilainen. Valmu on myös biotieteen dosentti, ja hän työskentelee ThermoFisherillä teknologiapäällikkönä. Keväällä Valmu liittyi amerikkalaiseen kirjeenkirjoittajien allianssiin, jonka nettisoite on letterwriters.org. Leena Valmu uppoutuu mielellään kirjeen kirjoittamiseen varhain aamulla, kun muut perheenjäsenet vielä nukkuvat.

Hidasta viestittelyä Teknologiapäällikkö Leena Valmu rentoutuu kirjoittamalla kirjeitä käsin. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

asten- ja nuortenkirjailija Leena Valmun mielestä paras ajankohta kirjeen kirjoittamiseen on varhainen aamu. Hän herää yleensä jo viiden jälkeen, jolloin muut perheenjäsenet vielä nukkuvat ja koirakin vasta heräilee. Laitettuaan kahvin tippumaan Valmu aloittaa keittiön pöydän ääressä kirjoittamisen. Kesällä hän siirtyy usein kirjoituspuuhaan kotinsa terassille ja nauttii siitä, kun linnut laulavat eikä ketään näy missään. Tämä hetki merkitsee Valmulle täydellistä rentoutumista. Koko muu maailma sulkeutuu silloin ympäriltä, vähän samoin kuin päiväkirjaa kirjoittaessa tai virkatessa. SYSÄYKSEN KIRJOITTAA kirjeitä käsin Leena Valmu sai tänä keväänä Ateenassa, kun hän työskenteli siel-

Kadonnut ja jälleen löytynyt

LEENA VALMU KOKEE, että kirjeiden kirjoittaminen on hyvää vastapainoa nykyiselle hektiselle maailmalle, jossa viestit sinkoilevat nopeaan tahtiin. Hän on toisaalta ollut yllättynyt siitä, miten hidasta viestittely tällä tavoin onkaan, sillä kirjeen matka Ame-

rikkaan kestää lähes viikon. Ensimmäisiä kirjeitä kirjoittaessaan Valmu pohti käsialansa selkeyttä. Hän oli aikoinaan lähettänyt tyttärelleen kesäleirille kirjeitä, mutta tämä ei ollut saanut selvää hänen käsialastaan, koska koulussa oli opetettu erilaista kaunokirjoitusta. Nyt kaunokirjoitusta ei enää ole koulujen opetusohjelmassa. Valmu pitää sitä kirjoituskulttuurin väheksymisenä. SOMEPÄIVITYKSEN JA kirjeen ero on Leena Valmun mukaan siinä, että sosiaalisessa mediassa ihminen avaa itsensä koko maailmalle, mutta kirjeessä vain yhdelle ihmiselle. Kirjettä kirjoittaessaan voi samalla syvällisemmin analysoida itseään ja elämäänsä. Valmu uskoo, että ihmiskunta menettää jotain, kun se luottaa sinisilmäisesti tietotekniseen kehitykseen. Hänestä muistoja olisi hyvä jäädä muussakin muodossa kuin elektronisesti pilven reunalle. Erityi-

ISTOCK

Taivaan tähden

7.7.

lä Kirjailijaliiton residenssissä. Kerran hän törmäsi kaupungilla pieneen kauppaan, jossa myytiin pelkästään kaikkea kirjeiden kirjoittamiseen liittyvää, kuten kirjepapereita, kyniä ja kirjekuoria. Valmu alkoi muistella, miten hänellä oli nuorena kirjekavereita, esimerkiksi vuosien ajan portugalilainen tyttö, joka kävi Valmun häissäkin. Samana iltana Valmu löysi googlen avulla amerikkalaisen kirjeenkirjoittajien allianssin, joka välittää kirjeenvaihtokavereita ympäri maailmaa. Hän on nyt kirjeenvaihdossa kahden eri-ikäisen amerikkalaisnaisen kanssa.

Samassa pöydässä KRISTITTYJEN LAUMASSA on välillä ihan orpo olo. Tuntuu siltä, että on kadonnut itseltään ja muilta ja ulisee onttoon pimeään jossain kaukana kallionkielekkeellä. Omin avuin yritän saada ulkopuolisuuden koloon juuttunutta jalkaani irti, mutta uhkana on pudota samoin tein koko hengellisen todellisuuden yli. Erillisyys voi olla itse valittua tai toisten aiheuttamaa. Joskus vain tarvitsee avaran, aution niityn. Tahaton erillisyys etenee kuin parantumaton tauti. Epävarmuus, masennus tai epäonnistuminen hidastavat seuraan liittymistä. Mitä lujemmin lyöty aita, sitä vaikeampi sen läpi on päästä.

Monella on kokemus, että kateissa on myös Jumala itse. Tuossahan hän juuri oli, kun toisten häntä etsivien kanssa katselimme samaan suuntaan. Sitten pään täytti kaikki muu kohina, ja sydämen lepo oli tiessään. Mikä synnyttää läheisyyttä? Rehellisyys. Tarvitseminen. Jos kaikilla on kiire pitää kulissinsa reunasta kiinni, kohtaaminen jää valjuksi. Mutta kun sanon asian niin kuin se on, toisetkin vapautuvat sanomaan omansa. Ihmisyytemme istuutuu samaan pöytään kenenkään kaunistelematta. Haarukoimme rohkeaa elämää ja lusikoimme toisillemme lempeyttä. Siksi toivon, että olisit minulle

kuin se Jeesus, josta sanottiin: tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa

ja syö heidän kanssaan.

KAISA RAITTILA

12 B

Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

Gurun opissa Ohjaajana Elisabeth Behr-Sigel Elisabeth Behr-Sigel oli ranskalainen teologi ja yksi viime vuosikymmenien merkittävimpiä ortodoksisen kirkon opettajia. 1970-luvun lopusta lähtien hän haastoi rohkeasti ortodoksista kirkkoa avautumaan ulospäin ja pohtimaan myös naisten mahdollisuutta toimia papin tehtävissä. Hän syntyi vuonna 1907 Strassbourgin lähellä Alsacessa. Hänen isänsä oli luterilainen ja äitinsä juutalainen. Monet äidin sukulaiset kuolivat Hitlerin kaasukammioissa. Elisabeth joutui välillä itsekin pakenemaan pienten lastensa kanssa Gestapon urkkijoita. Opiskeluaikoinaan hän tutustui Pariisissa venäläisiin emigrantteihin ja kiinnostui ortodoksisesta hengellisyydestä. Hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1930-luvulla. Hän etsi kristittyjen välistä yhteyttä koko elämänsä ajan. Behr-Siegel kuoli vuonna 2005 lähes satavuotiaana.

Jeesus ei tyrkyttänyt perinteisiä sukupuolirooleja Ortodoksisen kirkon isoäidiksi kutsuttu Elisabeth Behr-Sigel määritteli Jeesusta seuranneet naiset tämän oppilaiksi ja ystäviksi.

aiset olivat läsnä Jeesuksen elämässä alusta loppuun. Maria synnytti Jeesuksen Betlehemin tallissa. Naiset tulivat kuuntelemaan hänen puheitaan yhtä lailla kuin miehet. Naisia liittyi hänen oppilaikseen ja heistä tuli hänen ystäviään. Naiset seurasivat Jeesusta aina ristin juurelle ja haudalle saakka. ”Jeesus ei lähettänyt heitä takaisin miestensä luo”, toteaa ranskalainen teologi Elisabeth Behr-Sigel napakasti. Behr-Sigel on viime vuosikymmenien merkittävimpiä läntisessä Euroopassa vaikuttaneita ortodoksisen kirkon teologeja. Häntä on sanottu myös ortodoksisen kirkon isoäidiksi. LAPSUUDEN KODISSAAN Strasbourgissa Elisabeth Sigel ei saanut uskonnollista kasvatusta. Isän tuntema pappi kastoi hänet luterilaisessa kirkossa vuoden vanhana. Nuorena Elisabeth halusi käydä sikäläisen rippikoulun ja tulla konfirmoiduksi kirkossa. Hän myös liittyi ystävänsä houkuttelemana nuorten ryhmään, jonka mottona oli Jeesuksen rukous ”Että he olisivat yhtä”. Elisabeth olisi halunnut opiskella teologiaa, mutta se ei ollut tuolloin naisille mahdollista. Niinpä hän

TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

aloitti filosofian opinnot Strasbourgin yliopistossa. Kun teologian opinnot vuonna 1927 avautuivat myös naisille, Elisabeth vaihtoi tiedekuntaa. Teologian opintojen päättötyönsä hän teki toimiessaan Villé-Climontin vuoristokylässä reformoidun seurakunnan avustavana pappina. Vuoden ajan hän viiletti polkupyörällä pitkin kylää ja kävi ihmisten kodeissa ja maatiloilla. Hän kävi katsomassa yksinäisiä ja sairaita ja toimitti jumalanpalveluksia. Kyläläiset olisivat mielellään ottaneet nuoren naisen papikseen. ORTODOKSISUUTEEN Elisabeth Sigel sai kosketuksen tutustuessaan opiskeluaikanaan venäläisiin emigrantteihin, jotka olivat perustaneet ensimmäisen ranskankielisen ortodoksisen

seurakunnan Pariisiin. Elisabeth sai heistä monia elinikäisiä ystäviä. Tärkein ystävä oli ortodokseihin liittynyt benediktiinimunkki Lev Gillet, josta tuli 50 vuodeksi Elisabethin ystävä ja hengellinen mentori. Gillet toimitti Elisabethille mirhalla voitelun, kun hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon. Mirhalla voitelu tapahtui erään venäläisen emigrantin opiskelijaboksissa. Se oli sikäli kohtalokasta, että tuon opiskelijan kanssa Elisabeth meni myöhemmin naisimisiin ja perusti perheen. Tuossa opiskelijaboksissa Elisabethin elämän suunta sinetöityi monella tavalla. Kääntyessään ortodoksiksi hän luopui samalla unelmastaan toimia pappina.

Että he kaikki olisivat yhtä Kun Jeesus rukoili, että he kaikki olisivat yhtä, hän tarkoitti meitä kaikkia. Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Meitä, jotka emme vielä tiedä, keitä olemme. Meitä, jotka emme tiedä, kuulummeko joukkoon. Meitä, jotka luulemme tietävämme, ketkä kuuluvat. Meitä, jotka haluaisimme astua ulos ahtaista rajoistamme. Meitä, jotka katsomme Häntä ja pyydämme, että voisimme olla yhtä Hänessä ja Hän meissä.”

TEOLOGIAN TUTKIJANA Elisabeth Behr-Sigel oli kiinnostunut Jeesuksen seuraajiin kuuluneiden naisten asemasta. Hän korosti, että Jeesus ei ikinä typistänyt ketään naista johonkin tiettyyn rooliin tai naisen malliin, ei edes omaa äitiään. Uusi testamentti kertoo esimerkiksi siitä, miten Jeesus keskusteli Betaniasta kotoisin olevan Marian kanssa hengellisistä kysymyksistä kaikessa rauhassa. Tämän siskon Martan kanssa hän kävi puolestaan pitkän keskustelun ylösnousemuksen salaisuudesta. Se huipentui Martan uskontunnustukseen: ”Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla.” Jeesus ei kiitellyt naisia nöyryydestä eikä alistumisesta tai moittinut liiasta empaattisuudesta, Elisabeth muistuttaa. Jeesus kohteli naisia tasavertaisina ihmisinä. Hän puhui heille suoraan ja henkilökohtaisesti ja kutsui heitä kumppaneikseen. Elisabeth Behr-Sigel määritteli Jeesusta seuranneet naiset lyhyesti ja ytimekkäästi: ”He olivat Jeesuksen oppilaita ja ystäviä.” Hän unelmoi avarasta hengellisyydestä ja kirkosta, jossa miehet ja naiset voisivat olla yhtä uskossa ja toivossa, keskustella luottamuksen ilmapiirissä ja jakaa tehtävät avoimuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä, vailla valmiita hierarkioita. ■

MENOT 4.7. – 1.8.

Konfirmaatiomessu su 21.7. klo 12. Tuula Lapveteläinen, Terje Kukk. Konfirmaatiomessu su 21.7. klo 15. Kristiina Kartano, Terje Kukk. Laurin päiväkonsertit: Fillarikonsertti to 25.7. klo 12. Suvi Oskala, viulu, ja Emilia Lajunen, viulu. Kahden viisikielisen hybridiviulun yhtye vie pyöräillen musiikkiaan pitkin eteläistä Suomea. Muusikot kantavat kortensa kekoon ilmastonmuutosta vastaan. Myös yleisön toivotaan polkaisevan kirkolle ilmastoteon hengessä. Yhtyeen ohjelmisto koostuu suomalaisien arkistojen helmistä, jotka yhtye on sovittanut näköisekseen. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e. Konfirmaatiomessu su 28.7. klo 12. Päivi Helén, Terje Kukk. Konfirmaatiomessu su 28.7. klo 15. Annaelina Mäkilampi, Terje Kukk. Laurin päiväkonsertit: Matkalauluja to 1.8. klo 12. Ninni Poijärvi & Tommi Kalenius. Klassikoiden lisäksi luvassa on lauluntekijöiden omaa tuotantoa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Ida Amanda Rihtniemi, Hugo Oliver Salminen, Maxim Oliver Henrik Allen, Ossi Juhani Peiponen, Stella Cecilia Linnasalmi, Bea Linnea Öhberg, Alina Alessandra Pirinen, Jaakko Väinö Ilmari Sivula, Saimi Sofia Mantila, Olivia Siiri Josefina Nurminen, Eino Edvin Valdemar Palkeinen, Oosa Odessa Sandell, Liliana Vanessa Nuutinen, Evert Jouko Joakim Pernu, Kiira Elle Aurora Kinnunen, Hugo Olavi Patrik Bergman, Diana Felisia Majuri, Benjamin Klaus Sebastian Nieminen, Miro Eemi Eliel Hartemo, Nooa Olli Tapani Luoti, Juuli Eimi Anneli Portti, Lilli Pauliina Pekkanen, Iida Helmi Maria Suonpää, Venla Maria Vanninen, Hjalmar Jonathan Karlsson, Jalmari Toivo Kaarlo Seppälä, Mette Maria Valtonen, Lili Camilla Korhonen, Lilja Aurora Sorvali, Daniela Sunikka, Kaapo Sakari Heinonen, Filip Väinö Suni, Amanda Ellen Kilpinen, Milla Helena Markkanen, Maija Sofia Sundqvist, Hilma Aleksandra Kostia.

PYHÄN LAURIN KAPPELI

AVIOLIITTOON KUULUTETTU

Suvisunnuntain soitto su 7.7. klo 18. Iina Katila, urut. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen maksu. Suvisunnuntain soitto su 14.7 klo 18. Sopraano Marja Kyllönen, Iina Katila, urut ja piano. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen maksu. Suvisunnuntain soitto su 21.7 klo 18. Anssi Pyykkönen, urut. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen maksu.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223. Messu su 7.7. klo 10. Tuula Lapveteläinen, Esa-Pekka Helanne, Tuomas Heikkilä. Kesäkahvit keskiviikkoisin 10.7., 17.7. ja 24.7. klo 13–15. Seurustelua kahvikupin ääressä. Kesäinen lauluhetki ke 10.7. klo 18. Messu ja lähetysjuhla su 14.7. klo 10. Jaakko Hyttinen, Iina Katila. Mukana lähettimme Jarkko Korhonen perheineen. Messu su 21.7. klo 10. Maria Koukkari, Iina Katila. Tiina Malinen saarnaa. Messu su 28.7. klo 10. Jyrki Kaukanen, Tuomas Heikkilä. Kesäteologi Susanna Rinne saarnaa.

MUUALLA Kesäillan messu Myllyillassa ke 24.7. klo 18.30–20. Helsingin pitäjän kirkonkylän mylly, Myllykuja 6. Jaakko Hyttinen, Johanna Jakonen, Terje Kukk, Tuomas Heikkilä.

KASTETTU Saara Sania Härkä, Ida-Emilia Härkä,

Jesse Johannes Baggström ja Miia Maaria Kainua, Henri Antero Kinnunen ja Anni Maria Nelimarkka, Mika Juuso Kristian Nokelainen ja KukkaMaaria Paajanen, Eero Juhani Aalto ja Krista Annukka Kauhaniemi, Janne Matti Räsänen ja Henna-Reetta Tuulia Kortelainen, Jarno Mikael Stålhane ja Sanna Maarit Spårman, Ville Petteri Ahtiainen ja Jonna Charlotta Palosaari, Jani Tapani Käyhkö ja Saara Elina Huusko, Markku Juhana Niinivaara ja Nina Johanna Männynmäki, Ville Valtteri Huuppola ja Sanna Maria Juuma, Timo Olavi Kaaretsalo ja Johanna Birgitta Larinen.

HAUTAAN SIUNATTU Hilma Mustaniemi 96 v, Helvi Helena Astanen 94 v, Elna Eliina Koukonen 93 v, Väinö Johannes Kilponen 84 v, Veikko Kalpio 81 v, Arto Kalevi Linna 63 v, Eeva Tapio 91 v, Kauko Kalevi Rosenlund 88 v, Leila Marketta Partanen 85 v, Pentti Väinö Pelto 84 v, Heikki Valter Juhani Rajantie 71 v, Pirjo Marketta Järvinen 57 v, Lyyli Maria Lehijoki 101 v, Tyyne Annikki Tuomikangas 87 v, Sofia Kyllikki Vuontisjärvi 84 v, Reijo Ilmari Niskanen 81 v, Ritva Kaarina Söderholm 80 v, Marja Elisabet Lehtonen 80 v, Anna Liisa Vepsäläinen 92 v, Raija Aila Tuulikki Mattila 88 v, Pertti Pekka Juhani Lagström 72 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Rajatorpantie 8, avoinna ti–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Virtakirkossa, Rajatorpantie 8, ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Ajanvaraus samaan aikaan. Kivistön kirkon diakoniapäivystys suljettu kesä–heinäkuussa.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

iltapalaa. Pappi Maari Santala, kanttori Eveliina Pulkkinen.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Iltamessu su 28.7. klo 18. Pappi Veli-Matti Hynninen, kanttori Viena Huhtala.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Toivon tuulten kesämaanantai ma 8.7. klo 18. Kimmo Janas. Toivon tuulten kesämaanantai ma 15.7. klo 18. Tarja Ropo. Toivon tuulten kesämaanantai ma 22.7. klo 18. Klaus Korhonen. Toivon tuulten kesämaanantai ma 29.7. klo 18. Anna-Liisa Sunila.

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO

KASTETTU

Rajatorpantie 8, p. 09 830 6429 Konfirmaatiomessu la 6.7. klo 10. Holman 2. rippikoululeiri. Konfirmaatiomessu la 6.7. klo 14. Mannilan 2. rippikoululeiri. Messu su 7.7. klo 10. Papit Pauli Tuohioja, Veli-Matti Hynninen. Kanttori Eveliina Pulkkinen. Kesäcafé kesä- ja heinäkuussa joka keskiviikko klo 12–14. Kahvia, teetä, leivonnaisia, voileipiä, grillimakkaraa. Konfirmaatiomessu su 14.7. klo 10. Mannilan 3. rippikoululeiri. Kesäcaféssa ke 17.7. klo 13 vieraana Suomen Lähetysseuran työntekijä Francis Borchardt Hongkongista. Konfirmaatiomessu la 20.7. klo 10. Holma 3 / Päivölä -rippikoululeiri. Messu su 21.7. klo 10. Papit Veli-Matti Hynninen, Pauli Tuohioja, kanttori Viena Huhtala. Konfirmaatiomessu la 27.7. klo 10. Pälkäneen rippikoululeiri. Konfirmaatiomessu la 27.7. klo 14. Holma 4 / Marttinen -rippikoululeiri. Messu su 28.7. klo 10. Papit Antti Isopahkala, Veli-Matti Hynninen, kanttori Viena Huhtala.

Sylvi Tekla Olivia Sirkkala, Waltti Miika Eemeli Wirkkala, Oskari Hiski Hyyryläinen, Aleksi Olavi Hyyryläinen, Elmeri Touko Oliver Tuominen, Fiona Isabella Niklasdotter Antin, Edwin Manuel Romppanen, Adessa Alexsandra Yasmine Hara, Linnea Sofia Amanda Nolvi, Elias Johan Engelbert Lemström, Peppi Alexandra Hyvärinen, Ella Eila Rissanen, Aarne Mikael Wargh, Alva Edel Rimpiläinen, Väinö Joonatan Perälä, Verner Elias Nikkilä, Jussi Armas Koski-Merivirta, Leo Mikael Anttila, Sofia Isabella Anneli Lindblad, Eeli Matti Jannenpoika Oksanen, Mila Aurora Kauhanen, Vivien Lilja Witikka, Lukas Mathias Auerkari, Lukas Tawin Strömberg, Eeli Eino Armas Valkola, Panu Wiljami Hartikainen, Hilla Maria Kaira.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Vaatevarasto avoinna to 4.7. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p. 050 357 7726. Hyvää ravintoa -messu su 14.7. klo 16. Kaikenikäisten ehtoolliskirkko, jossa on tilaa leikille, laululle ja liikkeelle. Jokainen voi osallistua messun toteutukseen ehtoollisavustajana, tekstinlukijana, esirukouksen lukijana tai vaikkapa laulajana tai tanssijana. Riittää, että tulet Kivistön kirkolle jo klo 15.30. Messun jälkeen

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Vesa Tuomas Aaltonen ja Jenni Katariina Karjalainen, Mirka Onerva Piiroinen ja Mikko Pekka Hartikainen, Tommi Eemeli Parviainen ja Katja Helena Lampinen, Juha Viljo Johannes Hannula ja Susanna Tuulia Petäjävirta.

HAUTAAN SIUNATTU Risto Johannes Dahlsten 93 v, Eine Koivulaakso 90 v, Sirkka Liisa Saari 88 v, Toivo Kalervo Kallonen 87 v, Pekka Kalevi Tarvainen 86 v, Hilkka Kaarina Laine 82 v, Veikko Olavi Ilonen 81 v, Toivo Antero Mielonen 79 v, Erkki Vilén 78 v, Raimo Kalevi Toivonen 76 v, Pirjo Greetta Kivirinta 75 v, Sirkka Liisa Salmi 74 v, Reijo Ilmari Markkanen 73 v, Marjo Inkeri Niemi 65 v, Jari Toivo Juhani Korhonen 57 v, Pekka Juhani Pikarinen 55 v, Tarja Johanna Korpi 52 v, Victor Matias Nyberg 40 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262. Sommaröppet ti–fr kl. 9–13, måndagar stängt vandasvenska@evl.fi. Diakonimottagning to kl. 10–11.30 (juni–aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa sö kl. 10 7.7 A. Paavola, A. Ekberg. 14.7 M. Fagerudd, A. Ekberg. 21.7 M. Fagerudd, A. Ekberg. 28.7 K. Andersson, Mathias Sandell. Kvällskonserter to kl. 19. Fritt inträde, programblad 5 e. 4.7 J.H. Roman möter G.F. Händel. Barockensemble Vox Musarum; Noora Karhuluoma, sopran, Hanna Thiel, cello / viola da gamba, Marco Bonacci, cembalo. 11.7 Sommarkvällens sagor med cello och piano. Duo Joseida. Maria Kämppi, piano & Iida-Alina Poijärvi, cello. 18.7 I Fiori del Barocco Barockens blomsterarior. Tia Svanberg, sopran, Marjaana Merikanto, cembalo. 25.7 Toner i ljus och gestalt - Gregorianik möter folkmusik. Marianne Maans och Sofia Lindroos, violiner och sång.

BAGARSTUGAN Sommarsamling on 17.7 kl. 13. Allsång, kaffe och andakt med Anders och Annakatri.

DÖPTA Alex Sebastian Ruohonen.

DÖDA Karin Maria Sirén 104 år, Stig Håkan Slotte 80 år, Karl-Erik Alm 95 år, Maj-Britt Irene Jernström 95 år, Linnea Skuldfrid Hervanto 97 år, Lars Erik Nordman 55 år.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 8306330 ma, ke–pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254

VIITTOMAKIELISILLE Retki Mathildedahlin ruukkikylään la 10.8. Lähtö klo 8 Koskikeskus, Vernissakatu 4 ja klo 8.15 Myyrmäen kirkko, Uomatie 1. Retken hinta 30 e. Paluu klo 17.40 Myyrmäen kirkko ja klo 18 Koskikeskus. Ilmoittautumiset ke 10.7 mennessä seija.einola@evl.fi tai txt 050 338 6212.

Menokasvo

Piipahda laiturilla tutustumassa kesäiseen seuraperinteeseen – Nuoret eivät juurikaan käy enää seuroissa. En tiedä, miksi. Minä olin jo nuorena kiinnostunut uskontoon liittyvistä asioista ja myös seuroista. Kai nuoret saavat nykyään iloa jostain muualta, mutta toivoisin, että heitä tulisi mukaan pihaseuroihin.

Pihaseurakonkari Tuula Mösö, 75, miksi käyt aina kesäisin pihaseuroissa ja myös järjestät niitä? – Imin varmaan jo äidinmaidosta seuraperinteen. Olen kotoisin Savosta, ja siellä kotonamme pidettiin seuroja. Meitä oli neljä lasta, ja meidät kaikki kastettiinkin kotona seuroissa. – Pääkaupunkiseudulla ei vietetä kesäisin missään muussa seurakunnassa kuin Hämeenkylän seurakunnassa joka viikko seuroja. Seurakuntamme vapaaehtoiset järjestävät seurat kotipihoillaan.

SIRPA PÄIVINEN

Mistä pihaseuraperinne on tullut Hämeenkylään? – Kun Hämeenkylä vuonna 1985 irrotettiin Vantaankosken seurakunnasta, silloinen kappalainen ja nykyinen kirkkoherra Jukka Nevala aloitti Hämeenkylässä pihaseurat. Minun kodissani alettiin pitää seuroja 1980-luvun lopulla. Meitä pihaseuraperinteen ylläpitäjiä ei enää ole monta elossa, joten nykyisin seuroja pidetään myös muualla kuin kodeissa.

Mitä seuroissa tehdään? – Ensin on tarjoilu, ja sen jälkeen alkavat pienet puheet. Yleensä ensimmäisenä puhuu seurojen järjestäjä ja seuraavaksi paikalla oleva pappi. Puheiden jälkeen lauletaan aina virsi. Seuroissa kuka tahansa voi halutessaan puhua. Kaikki tapahtuu vapaamuotoisesti, eikä kukaan määräile mitään. NINA RIUTTA Piknik-kesäseurat ke 10.7. klo 18 Lammaslammen laiturilla Hämeenkylässä (minigolfkentän vieressä). Katso kesän muut seurat: hameenkylanseurakunta.fi.

MENOT 4.7. – 1.8.

10 A Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

3× musiikkia

KAREN FENTON

Palstapuutarhassa soivat laulut Kansainvälisenä puutarhapäivänä Havukosken viljelypalstoilla kuullaan lauluja kukista ja puutarhoista. Ensimmäistä kertaa järjestettävän yhteislaulutapahtuman vetää kanttori Sirkku-Liisa Niemi. Puutarhan laulut -tapahtuma järjestetään yhteistyössä Havukosken palstaviljelijäyhdistyksen kanssa. Puutarhan laulut su 7.7. klo 17 Havukosken viljelypalstoilla, Myllykoskenpuiston vastarannalla, Peijaksentien eteläpuolella.

Kari Nikkisen mielestä Rekolan Pyhän Andreaan kirkon saunassa kelpaa löylytellä.

HELIANNA HERKKOLN KOTIALBUMI

Yhteislaulua ja taidetta

Hakunilan kirkossa yhdistyvät yhteislaulu ja taide, kun kirkossa kuullaan eri aikakausien musiikkia ja samalla nähdään kirkon seinille heijastettuna saman aikakauden taidetta. Laulusta ja pianomusiikista vastaa kesäkanttori Helianna Herkkola (kuvassa). Lauluja ja kuvia -yhteislaulukonsertti ke 10.7. klo 18 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. SAMI PERTTILÄ

Fillarilla konserttiin

Viuluyhtye Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala (kuvassa) lähtee hiilidioksidipäästöttömälle kiertueelle polkupyörillä. Duo esiintyy Pyhän Laurin kirkossa heinäkuussa. Myös yleisön toivotaan polkaisevan kirkolle ilmastoteon hengessä. Pyöräilemään voi lähteä porukassa esimerkiksi Rekolan Pyhän Andreaan kirkolta. Laurin päiväkonsertit -sarja: Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala to 25.7. klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. LOTTA NUMMINEN

Saunailta on monen miehen henkireikä Saunapäivänä Rekolan kirkon saunassa löylyä heittävät sekä miehet että naiset.

aunomisesta tulee Kari Nikkiselle, 75, aina hyvä olo, mutta Rekolasta löytyy sauna, jonka ilmapiiristä hän saa aivan erityisen latauksen. – En oikein löydä sanoja kuvailemaan kirkon saunan tunnelmaa. Se liittyy jotenkin siihen, että kunnioitan kirkkoa. Siellähän kastetaan, vihitään avioliittoon ja siunataan hautaan. Rekolan kirkolla järjestetään miesten saunailtoja syyskuusta toukokuuhun aina maanantai-iltaisin. Muutama vuosi sitten Nikkinen meni uteliaisuudesta katsomaan, mitä niissä tapahtuu. – Saunaillassa oli kivanlaista, ja menin sinne uudestaan. Ja kun menin toisen kerran, menin kolmannenkin, ja siitä lähtien olen käynyt niissä. – Saunaillat ovat kokonaisvaltainen paketti: on sanaa, soppaa ja saippuaa. Illat alkavat papin tai diakoniatyöntekijän pitämällä hartaudella, ja sen jälkeen on ruokatarjoilu ja viimeisenä saunominen.

– Jokainen lähtee tietysti omista lähtökohdistaan, ja jokaisella on oma maailmansa, mutta asian voi aina sanoa joko törkeästi tai tyylikkäästi. Saunakeskusteluun voi ottaa osaa tai olla ottamatta. Miehet keskustelevat jonkin verran myös syvällisistä asioista ja ovat tukena toisilleen. – Jos jollakulla on ongelma, pohdimme yhdessä, löytyisikö sen ratkaisemiseksi joku keino. Ja jos joku tarvitsee apua, toiset voivat neuvoa, kenen puoleen kannattaa kääntyä. Olen huomannut, että monelle saunaillat ovat henkireikä, ja niistä on löytynyt kavereita.

REKOLAN KIRKON saunanlauteilla ja pukuhuoneessa käydään monenlaisia keskusteluja. Ne ovat Kari Nikkisen mielestä erittäin tärkeä osa miesten saunailtaa. – Paitsi että pääsee saunomaan saa myös sosiaalista kanssakäymistä, hän toteaa. Miehet käsittelevät niin Suomen asioita kuin Trumpin ja Putinin tekemisiä sekä onnettomuuksia ja luonnonilmiöitä. – Tietysti puhumme myös oman kaupunkimme Vantaan asioista sekä autoista ja urheilusta, kun on miehistä kysymys. Emme tietenkään ole aina samaa mieltä, ja välillä tulee hyvinkin eriäviä mielipiteitä. Siitä keskustelu juuri syntyy, Nikkinen kertoo. – Rahasta puhumme aika paljon. Jollain sitä on, ja jollain ei ole, mutta se on yhteinen aihe kaikille. Piispan vaalin aikaan puhuimme jopa kirkollisista asioista. Kaikenlainen kielenkäyttö ei Nikkisen mielestä kuulu kirkon tiloihin.

URHEILUSTA.

”

TIETYSTI PUHUMME MYÖS VANTAAN ASIOISTA SEKÄ AUTOISTA JA

JOSKUS SAUNAILTOJEN miehille on tullut erimielisyyksiä, kun joku on halunnut heittää vettä kiukaalle vähän ronskimmin kuin toinen. – Olemme ratkaisseet löylynheiton niin, että jos joku ei kestä löylyjä, hän käy välillä vilvoittelemassa ja tulee sitten takaisin, Nikkinen sanoo. Rekolan kirkon sauna on nyt uudistettu. Remontti kesti puoli vuotta, ja miehet odottivat jo hartaudella löylyihin pääsyä. – Saunasta tuli todella tyylikäs – se on kuin firmojen edustussauna, Kari Nikkinen kehuu. NINA RIUTTA

Saunapäivä la 27.7. klo 16–19 Rekolan kirkolla, Kustaantie 22. Ilmoittautumiset 24.7. mennessä p. 09 830 6700. Miesten ja naisten vuorot. Omat saunavarusteet mukaan. Hinta 5 e.

4.7.2019 | Kirkko ja kaupunki

Lakipalveluja

Tilaisuuksia HERÄNNÄISSEURAT

Raamattukylän musiikkinäytelmä

16.–19.7. 22.–24.7. 26.–27.7. 28.7. 29.7. 2.–3.8. 4.8. 9.–11.8.

Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne.

klo 13 klo 13 klo 13 klo 18 klo 13 klo 14 klo 13 klo 13

Näytökset alk. 18 €/aik., 4–12 v. 10 €

hok-elannonlakipalvelu.fi Vivamontie 2, 08200 LOHJA puh. 0207 681 760

vivamonraamattukyla.fi

Palveluja tarjotaan Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme. P. 040-6378899

Janinan Kotihoito 046 922 2000 Lähihoitajatyöt, kotipalvelut, siivoamiset, yms.

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Erikoishammasteknikko on hammasproteesien asiantuntija. • Tarkistuta myös hampaaton suu säännöllisesti.

www.mrautanen.com

• Vesikourujen uusimiset, kattoremontit, tikkaat, kulkutasot ja lumiesteet asennettuna • Kotitalousvähennysmahdollisuus työstämme.

www.katonmaalausvantaa.fi

Siivouspalveluja KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Myydään Asunto 2h+k 59m2 Kiteen Puhos, kahden järven välisellä harjulla erittäin kauniilla paikalla hyvä kaksio, edullinen ostaa ja asua, p. 0449393862

Vuokrata halutaan HALUTAAN VUOKRATA yksiö Länsi-Vantaalta, kohtuu-vuokra yst. 046-5216509 viim.10/19

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. KEVÄÄSEEN kestopuuterassit + aidat. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Palvelukseen halutaan Taksinkuljettaja TaksiHelsinki välitykseen, työsuhdeasunto mahdollisuus, osa-aika työtä myös tarjolla, p.0449393862, ismoriiali@gmail.com

Ostetaan

www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

• Hammasproteesit on syytä tiivistää 2–3 vuoden välein ja uusia 5–10 vuoden välein.

Teemme koti- ja palvelutalokäyntejä. EHT Ossi Vallemaa

p. 050-5533 050

Soita 010 2715 100

• Hakaniemi, Hämeentie 7 • Etelä-Haaga, Kauppalantie 4.

Rakennusala

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215

Varaa aika maksuttomaan tarkastukseen!

[A] LKV M. Rautanen Oy YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Hautauspalveluja

Hammashoitoa

Markku Rautanen YKV, LKV

Kattojen maalaukset /pesut

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai www.vantaanrauhanyhdistys.fi

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia

5.-7.7. ”Armossa avarassa”, herättäjäjuhlat Nivalassa, Körttiradio (pks) 105,8 MHz tai herattajajuhlat.fi/4630korttiradio-2019; ohjelma: herattajajuhlat.fi/4627-ohjelma. ke 17.7. klo 12 Arkiveisuut, Rautatienrakent. h-maa, Sandelinink.13, Hyvinkää. la 3.8. ”Ilmasto ja rauha” Loviisan rauhanfoorumi (kuljetus Kalliosta klo 13) klo 15 Rubato-konsertti Loviisan srk-kodilla, Kuningattarenk. 7; ja seminaari; Erkki Tuomioja: ”Kestämätön kehitys vakauden ja rauhan uhkana”; kommentit mm. Janne Saarikivi, Lauri Kemppainen, kaupungin ed. klo 18 Kuninkaantien seurat Loviisan kirkossa, Brandensteinink.2; joissa Eira Sax Quartet sekä Ilmasto ja kirkko -draama; puhujina mm. Aarre Kuukauppi ja Pauliina Kainulainen. Syksyn seurakalenteri ilmestyy elokuussa ja lähetetään postissa Herättäjä-Yhdistyksen jäsenille.

BREMERIN KIVI H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

Tiedonjanoisia palvellaan verkossa koko kesä osoitteessa

kirkkojakaupunki.fi

Hyvää kesää!

Paperinen Kirkko ja kaupunki ilmestyy seuraavan kerran 1.8.

12 A Kirkko ja kaupunki | 4.7.2019

Kirkko ja kaupunki tuo säästöjä Vantaalle VANTAAN SEURAKUNTIEN yhteisen kirkkovaltuuston päätös irtisanoutua Kirkko ja kaupunki -yhteistyöstä on pettymys. Olen entisenä espoolaisena ja vantaalaisena ja nykyisenä helsinkiläisenä ollut tyytyväinen lehden julkaisutiheyteen ja sisältöön. Varsinkin kirkkojakaupunki.fi-verkkojulkaisun sisältöjen jaettavuus ja eräiden uutisaiheiden huomioiminen maakunnallisissa ja valtakunnallisissa medioissa ovat mielestäni kertoneet yhteistyön onnistumisesta. Julkaisutoiminta on jatkuvasti kehittynyt oikeaan suuntaan. Viehättävintä on, että mikään ei miellytä kaikkia. Juuri se ylläpitää jatkuvaa kehitystä. Tylsyyteen media kuolee nopeasti. Yhteistyöstä eristäytyminen olisi vantaalaisilta kallis askel taaksepäin, sillä yhdistyminen säästi kaikkien kuluja. Toimin aiemmin seurakuntalehtien kustantajan palveluksessa. Seurasin läheltä mediayhteistyön rakentumista Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien välille. Hankin useimpiin suomalaisiin seurakuntalehtiin painotyön ja jakelun. Siksikin tunnen hyvin, miten seurakuntayhtymät ja yksittäiset seurakunnat ovat järjestäneet ilmoittelunsa paikallislehdissä, paikallislehtien liitteinä tai omissa seurakuntalehdissään. Mainosjakelun kieltäneiden talouksien määrä koko maassa lähenee miljoonaa. Tilaamatta saapuvan mainonnan sisältöön ei voi vaikuttaa, ja siksi moni asettaa kiellon mainonnan jakelulle. Jo viisi vuotta sitten ylittyi kuudensadantuhannen raja, ja kasvu on jatkunut noin viidenkymmenentuhannen vuosivauhdilla. Pääkaupunkiseudulla mainoskieltojen määrä kasvaa muuta Suomea nopeammin. Osoitteellista lehden jakelua mainosjakelun kielto ei estä. Niinpä Kirkko ja kaupunki jaetaan talouksiin, joissa kuulutaan seurakuntaan. Osoitteisto tehdään seurakuntien jäsenrekistereistä. Säästöpaineita kokevat kaikki seurakunnat. Viestinnästä näyttää löytyvän loputtomasti säästökohteita varsinkin kiinteistöhankkeita suunniteltaessa. En lakkaa ihailemasta sitä valtavaa työn määrää ja laatua, jonka seurakuntien viestijät päivittäin tekevät pitäessään seurakuntia seurakuntalaisten mielissä, järjestäessään tapahtumia ja vastatessaan ajoittain esille nouseviin mainekysymyksiin. Parhaat edellytykset on suurilla seurakuntayhtymillä, jotka ymmärtävät tehdä yhteistyötä. Siihen kannustan, koska monikanavaisuus, paikallisesti kiinnostava sisällön linja ja yhteinen hankintatoimi ovat taatusti kustannustehokkain toimintamalli jatkossakin. Timo Karonen Helsinki

PÄÄKAUPUNKISEUTU ON yksi kokonaisuus. Itse olen syntynyt Helsingissä, viettänyt lapsuuden kesät Espoossa ja asun nykyisin Vantaalla. Ilahduin kovasti, kun saimme yhteisen seurakuntalehden. Kirkko ja kaupunki on tasokas lehti. Se on yhdistänyt jo muutaman vuoden pää-

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Meri-Heini Siirilä Espoo

Miltä usko näyttää? LEHTIKUVA / ARTUR WIDAK

Kuivattuihin banaaninlehtiin pukeutuneet mutaiset hartaudenharjoittajat eläytyvät erämaassa Herramme tulemusta julistaneen Johannes Kastajan elämään juhannusmessussa Filippiinien Bibiclatissa 24.6.2019. Raamatun kuvauksen mukaan Johannes Kastaja pukeutui kamelintaljaan. Ikoneissa hänet kuvataan usein pölyisenä ja ruokkoamattomana profeettana. Juhannusta vietetään Johannes Kastajan syntymän muistoksi puoli vuotta ennen joulua. Tänä vuonna juhannusta juhlittiin Suomessa kaksi päivää etuajassa eli 22. kesäkuuta.

kaupunkiseutua ja antanut yhteisiä puheenaiheita. Kirkon jäsenten ilot, surut ja uskonkysymykset ovat samankaltaisia koko seudulla. Seurakuntalehdellä on suuri merkitys. Se on monelle ainoa konkreettinen kosketuskohta kirkkoon, viesti ja hengellinen eväs. Paikallisuuden painotus ei ole enää niin tärkeää. Olemme kaikki pääkaupunkiseutulaisia. Toivon, että Vantaan seurakunnissa harkitaan uudelleen kysymystä seurakuntalehdestä. Voimat kannattaa yhdistää. Espoon seurakunnista on tehty tätä koskeva ehdotus. Kun harkitaan seurakuntalehden asemaa, on hyvä tehdä lukijatutkimus. Niin tehtiin Vantaan Lauri -lehdessäkin. Uskon, että tyytyväisyys Kirkko ja kaupunkia kohtaan on suuri. Nollapisteestä ei kannattaisi lähteä, kun on rakennettu toimiva yhteistyö. Leena Pohjola Vantaa

Karavaani kulkee – väärään suuntaan HALUAN OSOITTAA tukeni Päivi Räsäselle, joka on jälleen saanut lokaa niskaansa arvostellessaan kirkon maallistumista ja sen osallistumista Pri-

myös maailman ja kulttuurin ympärillä muuttuessa, ja muistettava tehtävänsä Jeesuksen todistajana ja lähettiläänä. Sillä, ”jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Erään papin sanoihin viitaten: Karavaani kyllä kulkee, mutta minne?

de-viikkoon. Päivin kanssa saman vakaumuksen jakavat kuitenkin monet muut kristityt. Tarkoitukseni ei ole mollata, syrjiä tai vähentää homoseksuaalien ihmisarvoa. Jos asettuu vastustamaan samaa sukupuolta olevien parien raamatullista vihkimistä avioliittoon, nämä asiat helposti yhdistetään. Kyse on kuitenkin suuresta arvokysymyksestä eli siitä, millaiseksi Jumala avioliiton alun perin tarkoitti, ja mitkä ovat tästä totuudesta luopumisen seuraukset. Sanomattakin on selvää, että jokainen ihminen on arvokas, Jumalan luoma, ja siten omaa vankkumattoman ihmisarvon ja oikeuden tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja kunnioittaen. Lopulta seurakunnan tehtävä ei ole puuttua lainsäädäntöön tai sekaantua siihen, miten yhteiskunnassa tulisi toimia. Seurakunnan sisällä kuitenkin täytyy pitäytyä raamatullisessa avioliittokäsityksessä. Vaikka kristillinen seurakunta on maailmassa, ja kutsuttu kohtaamaan ihmiset Jeesuksen armolla ja rakkaudella, se ei saa väärällä tavalla päästää maailmaa sisään. Seurakunnan on seisottava raamatullisen ihmiskäsityksen ja muuttumattomien Jumalan säädösten takana

Lapsi huostassa, onni matkassa KUN LAPSI on huostassa, moni ajattelee helposti, että elämä on kurjaa ja onnetonta. Että side lapseen katkeaa ja vanhemmuus kuihtuu. Itse en ole näin asiaa kokenut, vaan koen, että elämä on edelleen elämisen arvoista ja että suhde lapseeni on lämmin ja elävä. On myös paljolti omasta asenteesta kiinni, miltä tilanne tuntuu. Lapseni jouduttua (lue: päästyä) lastenkotiin hyväksyin tilanteen. Yhteistyö lastenkodin kanssa tuntuu hyvältä. Lapseni on erityislapsi, jolla on taipumusta väkivaltaiseen käytökseen. Koen, että lastenkoti pystyy antamaan lapselleni paremmat eväät selviytyä arjesta. Yhteisöllinen, ammatillinen tuki tuntuu sopivan hyvin lapselleni. Toki omassa vanhemmuudessani on tietyt kipupisteensä, mutta olen saanut käsiteltyä niitä puolisoni ja lapseni omahoitajien kanssa. Itse kärsin psyykkisistä oireista ja koen, että kun lapseni kasvatus on ikään kuin ulkoistettu hoitohenkilökunnalle, voin hengittää vapaammin ja olla huolettomampi. Siispä lapsen ollessa huostassa voi onni olla edelleen matkassa. Suosittelen samassa tilanteessa oleville vanhemmille huolettomampaa otetta elämään: lapsesi kasvatus voi olla hyvillä raiteilla ja sinä saat vapaasti huolehtia omasta osuudestasi lapsesi elämässä. Etkä ole menettänyt lastasi, vastuu hänestä vain on useammilla hartioilla. Mimosa

Suntion työpanos syytä mainita SINI ALÉN kiinnittää huomion suntion rooliin (K&k 23.5.) messussa: häntä ei mainita, vaikka rooli on merkittävä. Paavalin seurakunnassa, jossa silloin tällöin palvelen, mainitsee pappi aina suntion sanoilla ”teidät toivotti tervetulleeksi” tai, ”kirkon on teille valmistellut”. Tämä tuntuu tosi kivalta. On sääli, jos ei Vantaalla olla yhtä huomaavaisia! Tiedän kyllä seurakuntia, joissa suntion pitää olla sakastissa alkurukouksessa: tällöin ei tietenkään voi olla kirkon ovella seurakuntalaisia vastaanottamassa. Maija Castrén

Mielipiteitä myös verkossa MIELIPITEITÄ JULKAISTAAN myös verkossa osoitteessa www.kirkkojakaupunki.fi/puheenvuorot. Muista liittää mielipiteeseen toimituksen tiedoksi yhteystietosi asuinosoite mukaan lukien. Nimimerkki hyväksytään vain erityistapauksessa. Nimettömiä kirjoituksia ei julkaista.