Kirkko ja kaupunki 2019 13 Vantaa

HY VÄN TÄHDEN.

13

1.8.2019 kirkkojakaupunki.fi

A8 Jäykkä byrokratia piinaa työttömiä ja vähävaraisia

B1 Teologi Helga West: ”Kristillistäminen tuhosi melkein kaiken saamelaisuudesta”

En ole vakava Pyhimys-nimellä räppäävä Mikko Kuoppala ei yritä tehdä itsestään parempaa versiota B 6

PSYKIATRI M. SCOTT PECK KIRJASSA RAKKAUDEN PSYKOLOGIA (KIRJAPAJA 1988).

Jos oletetaan kaikkien tavoittelevan itseään älykkäämpää kumppania, tavoitteessa onnistuminen ei ole mikään siunaus.

Silloin saa koko ajan pelätä, että kumppani tympiintyy ja vaihtaa älykkäämpään.

TOIMITTAJA ANTTI KIVIMÄKI TIEDE 8/2019

Iankaikkisesti

Meillä on yhtä suuret mahdollisuudet rakastua meille sopivaan tai sopimattomaan ihmiseen.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.

SANANLASKUJEN KIRJA 31:10–11.

Rukous

Pääkirjoitus

KATRI SAARELA

Vannomatta paras VARUSMIEHET VANNOVAT alokaskoulutuksensa loppuvaiheessa sotilasvalan. He lupaavat ”kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä” puolustaa isänmaansa koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä ja laillista esivaltaa.

Ne, jotka eivät syystä tai toisesta halua vannoa valaa Jumalan nimeen, antavat sotilasvakuutuksen. Sen sisältö on täsmälleen sama kuin sotilasvalassa, mutta sen, minkä valan vannoja lupaa kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä, vakuuttaja lupaa kunnian ja omantuntonsa kautta.

Varusmiehiä on aivan turha jakaa kahteen leiriin sen perusteella, kokevat­ ko he Jumalan nimeen vannomisen JUMALA EI POISTU kiusalliseksi vai kohottavaksi. Sotilas­ SOTILASVALASTA valan sanamuodoksi voisi ihan hyvin SILLÄ, ETTÄ HÄNEN vaihtaa nykyisen sotilasvakuutuksen NIMEÄÄN EI MAINITA. muotoilun.

”

SITÄ PAITSI omaantuntoon vetoaminen juhlallisessa vakuutuksessa sopii kristilliseen arvomaailmaan paremmin kuin Jumalan nimen lausuminen.

Ensinnäkin kymmenen käskyn kielto lausua Jumalan nimeä turhaan liittyi alun perin juuri vannomiseen. Toiseksi omaatuntoa on luterilai­ suudessa arvostettu alusta alkaen.

Kun Lutheria vaadittiin Wormsin valtiopäivillä irtisanoutumaan teeseistään, hän totesi aikansa suurimmille auktoriteeteille, ettei ole oikein eikä hyödyllistä toimia omaatuntoaan vastaan. Jos omaantuntoon vetoaminen riitti Wormsissa, kyllä sen pitää riittää Santahaminassakin.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Kirkko ja kaupunki verkossa Onko aseita sopivaa siunata?

ITAR-TASS/LEHTIKUVA

SOTILAALLISEN VALATILAISUUDEN ylevöittäminen kristillisellä kuorrutuksella ei palvele sen paremmin sotaväen kuin kirkonkaan asiaa. Jeesus sitä paitsi suhtautui epäileväs­ ti aseisiin tarttumiseen. Vannomista hän ei sietänyt ollenkaan.

Sen, minkä kristitty ihminen tekee, hän tekee joka tapauksessa kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä, ei sitä tarvitse erikseen alleviivata.

Jumala ei poistu sotilasvalasta sillä, että hänen nimeään ei mainita. Nimen mainit­ seminen sen sijaan vaikuttaa jonkinlaisel­ ta sanamagialta. Ei veroilmoitustakaan allekirjoiteta kaikkitietävän ja kaikkival­ tiaan Jumalan edessä. Tai siis uskoakseni allekirjoitetaan, mutta sen mainitseminen ei toisi allekirjoitukseen mitään lisää.

Suuri tuntematon ympäröi minut.

Yritän sisäistää saamani puhelun: läheiseni on vakavasti sairas, aikaa ei ole paljon.

Sanat tekevät tilaa kyynelille. En voi tehdä tälle asialle mitään.

Rakas Jumala, kulje kanssani näiden päivien läpi.

Varjele jokaista, joka suree.

Ota rakkaamme vastaan.

Venäjän ortodoksisessa kir­ kossa mietitään, mitä kaikkea papit voivat siunata. Tähän asti on siunattu muun muas­ sa ydinaseita ja ilmatorjunta­ ohjuksia. Nyt suositellaan, et­ tä papisto siunaisi mieluum­ min asepalvelusta suorittavia sotilaita kuin heidän aseitaan.

Lue juttu www.kirkkoja­ kaupunki.fi/uutiset

Kirkko ja kaupunki VANTAA 1.8.2019

numero 13

Seuraava lehti ilmestyy 15.8.

KANNEN KUVA: SIRPA PÄIVINEN

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

Koulun aloittava Eetu Rahomäki, 7, treenasi numeroiden kirjoittamista niin, että kynästä hävisi terä.

TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

1 2

Mitä esikoulussa tehtiin?

– Kävin eskarin Päiväkoti Leijonamielessä.

Harjoittelimme siellä lukemista ja laulamista. En nyt muista, miten laulu menee, mutta sen nimi on Keväiset metsät.

Syksyllä menen kouluun.

– Olen harjoitellut numeroiden kirjoittamista, mutta kynän pää meni rikki.

Miltä koulun aloittaminen tuntuu?

– Kouluun lähteminen jännittää, kun siellä on paljon, paljon vanhempia oppilaita. Yksi päiväkotikaveri tulee mukaan samaan kouluun, ja hän on minua vuoden nuorempi. Menen Kaivokselan koulun englanninkieliselle luokalle.

Isosisko kävi saman koulun.

– Toivon, että koulussa syödään joka päivä lasagnea. Se on herkkuruokaani. Toivottavasti koulussa ei ole kasviksia. En tykkää niistä. Onkohan koulussa pakko syödä kaikkea?

3

Miten kuljet kouluun?

– Ollaan menty jo koulumatka autolla, mutta eivät äiti tai iskä minua autolla kouluun vie. Menen bussilla. Matka ei kestä kauan. Ainakin alussa äiti ja isä hakevat minut iltapäiväkerhosta.

”Toivon, että koulussa syödään joka päivä lasagnea”

A

3

Iltapäivällä menen myös leikkimään kavereiden kanssa jonnekin. Varmaan tramppapuistoon.

– Ekaluokkalainen ei saa mennä pyörällä kouluun vaikka haluaisi. Vasta kolmasluokkalaiset saavat. Minulla on kaksi pyörää, toinen on oranssi-musta ja toinen vihreä-musta. Oranssimusta on parempi, koska sillä ei tarvitse kauheasti polkea.

4

Mitä tavaroita pakkaat koulureppuun?

– Koulureppua ei ole ostettu vielä.

Minulla on apinareppu, mutta ei koulureppua. Haluan oranssin Minecraft-repun ja sinne penaalin, kynät ja vihkon. Ja kumin. Ja puhelimen.

– Haluaisin iPhone kasin. Kun saan puhelimen, aion soitella kavereille, pelata ja katsoa videoita.

Luulen, että äiti sanoo, että en saa ensimmäiseksi omaksi puhelimekseni iPhonea. Äidin mielestä saan jonkun ihan tavallisen puhelimen.

5

Millainen on iltarukouksesi?

– Minulla ei ole iltarukousta. Rauhoitun nukkumaan, kun luen Aku Ankkaa.

Silloin on helppo nukahtaa. Joskus olen nukahtanut lehti kädessä.

– Mutta haluatko sinä, että minä kerron rukouksen? Se on tällainen: Rakas Jeesus, kiitos, että annoit minulle näin ihanan äidin.

Aamen. Ja minun toinen rukoukseni on: Kiitos Taivaan Isä, kun annoit minulle näin ihanan perheen. Ja isän. Aamen. Ja kaverit. Aamen. ■ Kouluun lähtevien siunaamiset ke 7.8. klo 18 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48, Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3, Korson kirkossa, Merikotkantie 4, Kivistön kirkossa, Laavatie 2, Myyrmäen Virtakirkossa, Rajatorpantie 8, Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45 ja Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa, Kustaantie 22.

4 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

512

suomalaista lähetystyöntekijää työskentelee maailmalla.

Heistä noin puolet on luterilaisia. Lähettien määrä on laskenut yhdeksän viime vuoden aikana noin 20–30 prosenttia.

LOTTA NUMMINEN

Pyhän Laurin kirkko on paitsi kiinnostava turistikohde, myös suosittu vihkikirkko.

Lentokentältä vaikka Pyhän Laurin kirkkoon Mitä tehdä Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kun jatkolentoon on vielä tunteja? Uusi Stopover Guide -verkkosivusto tuo ratkaisun ongelmaan. Palvelun kautta matkustaja voi valita kiinnostavan kohteen lähiympäristöstä. Stopoverguide.fi-sivustolla on mukana parikymmentä kohdetta. Palvelu antaa kohteeseen julkisen liikenteen aikataulut ja arvioi käyntiin kuluvan ajan.

Parissa tunnissa ehtii piipahtaa esimerkiksi Pyhän Laurin kirkossa, Ilmailumuseossa, kauppakeskus Jumbossa tai Kahvitupa Laurentiuksessa.

Helsinki-Vantaan lentokentän kautta kulkee kymmeniä tuhansia matkustajia päivittäin. Vuositasolla matkustajamäärä ylittää 21 miljoonaa.

Vahva tunnistautuminen käyttöön elokuun alussa Vantaan seurakuntien tapahtumiin tai toimintaan osallistuminen edellyttää toisinaan ennakkoilmoittautumista verkon kautta. 1.8. alkaen ilmoittautuminen vaatii vahvan tunnistautumisen, jossa henkilötiedot varmistetaan pankkitunnusten avulla.

Vahvassa tunnistautumisessa asiakas ohjautuu suomi.fi-palveluun. Asiakas tekee itselleen tunnuksen ja salasanan, joita hän jatkossa käyttää Vantaan seurakuntien asiointipalveluun kirjautuessaan.

Verkkoilmoittautuminen koskee joitakin leirejä, kerhoja ja rippikouluja. Vahva tunnistautuminen mahdollistaa myös maksullisen tapahtuman osallistumismaksun maksamisen ilmoittautumisen yhteydessä. Omilla tunnuksilla voi seurata omia ilmoittautumisia, perua niitä ja tarkastella maksamiseen liittyviä tapahtumia.

Satu Huttunen ja Terhi Viljanen tekivät kirjan, koska Suomessa ei ole ollut kunnollista aineistoa aikuisrippikoulun tueksi.

Aikuinen rippikoululainen: Uskomatonta, että kirkko antaa minulle näin paljon aikaa pohtia elämää Uusi Taivaan ja maan kysymyksiä -kirja tarjoaa pureskeltavaa aikuiseen makuun.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA TOM JOHANSSON

A

ikuisrippikoulun käy vuosittain lähes tuhat suomalaista. Nyt rippikoulun tueksi on ilmestynyt ensimmäinen tehtäväkirja. Se sopii myös niille, jotka haluavat muuten vain pohtia elämän isoja kysymyksiä.

Vuonna 2018 kirkkoon liittyi lähes 16 700 ihmistä. Ne, joita ei ole kastettu, liittyvät kirkkoon rippikoulun ja kasteen kautta.

Aikuisena rippikoulun käy myös moni sellainen, jolta jäi rippikoulu nuorena käymättä.

– Seurakunnassamme aikuisrippikoulun kävi viime vuonna

kaksikymmentä henkeä, kertoo Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten toiminnasta ja aikuisrippikoulusta vastaava pappi Terhi Viljanen.

Viljanen ja Helsingin piispan erityisavustaja Satu Huttunen, joka on pitänyt aikuisrippikouluja Tikkurilassa, ovat kirjoittaneet uuden kirjan aikuisrippikoulun tueksi. Kirja Taivaan ja maan kysymyksiä (Kirjapaja 2019) on nimensä mukainen. Siinä pohditaan ihmisyyttä, Jumalaa ja kirkkoa tavalla, joka haastaa aikuista oman kristityn identiteettinsä löytämiseen.

Kirja on tehtäväkirja, jota Viljanen ja Huttunen ovat valmistelleet kaksi vuotta omien työtehtäviensä ohessa. Kirjassa haastetaan käyttämään älyä ja sydäntä, ollaan sekä syvällisiä että kepeitä ja haastetaan myös toimimaan lähimmäisten parhaaksi.

Hengellisiä asioita lähestytään niin pop-musiikin kuin kirjavinkkien kautta. ”Kiroilukoulussa” oppii, millaista teologiaa

kirosanojen taakse kätkeytyy.

Armoa kuvataan kirjassa täydeksi rakastamiseksi. Lukijalta kysytään myös, miksi toisia ihmisiä on helppo auttaa mutta toisia ei.

– Olemme itsekin ajatelleet, että kirja sopii kristityn identiteetin pohtimiseen muillekin kuin aikuisrippikoululaisille, niin itsenäisesti kuin vaikka kaveripiirissä, Huttunen sanoo.

AIKUISRIPPIKOULU käydään yleensä papin kanssa kahdestaan, joskus harvoin viikonloppuleirillä. Monelle kirkkoon liittyminen tulee ajankohtaiseksi, kun pyydetään kummiksi tai halutaan kirkkohäät. Silloin rippikoulun käymiselle on tietty, usein kiireinen, aikataulu.

– Hämmästyttävää on, että vaikka motivaatio olisi kovin konkreettinen, rippikoulun aikana heittäydytään rohkeasti miettimään isoja kysymyksiä. Näin tapahtuu sekä kasvokkain käytävässä että nettirippikoulussa.

Yksi rippikoululainen totesi mi-

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

5

TEATTERI HYÖKYVUORI ESITTÄÄ KESÄLLÄ 2019 ASTRID LINDGRENIN

Ohjaus: Erika Rehmonen & Jere Hartikainen Liput: 15/10€, perhelippu Musiikki: Georg Riedel 45€ (2 aikuista + 2 lasta) Musiikkien sovitus: Mikael Gustafsson Ensi-ilta: la 10.8.2019 klo 13.00 Katso muut esitysajat www.teatterihyokyvuori.net Brännare • Nuotio

M U S I I K K I KO M E DIA

Ohjaus ja koreografia: Tiina Brännare Ensi-ilta: pe 2.8.2019 klo 19.00 Katso muut esitysajat www.teatterihyokyvuori.net

Liput: 20/15€

Esitykset Pakkasmäen ulkoilmateatterissa Espoonlahdentie 12, Espoo • www.teatterihyokyvuori.net Varaukset: puh. 0400 260 710 • info@teatterihyokyvuori.com

”

OLENNAISTA ON, ETTÄ JUMALA USKOO MEIHIN. USKOON KUULUU MYÖS EPÄILY, EI SE OLE STAATTINEN OLOTILA. SATU HUTTUNEN

– Ohjaajan kirjassa neuvotaan keskustelemaan rippikoulun käy­ misen syistä aikuisrippikoululai­ sen kanssa. Tieto voi vaikuttaa rippikoulun sisältöön. Jollakin on esimerkiksi jäänyt rippikoulu käymättä jonkin nuoruuden ki­ peän kokemuksen vuoksi. Yhdel­ lä voi olla vahva teologinen taus­ ta ja halu keskustella uskonasiois­ ta. Toisen kosketuspinta kristin­ uskoon voi olla hyvin ohut, Satu Huttunen mainitsee.

Monet käyvät rippikoulun ar­ meijassa asevelvollisuuden aika­ na. Viime vuosina kirkkoon on liittynyt myös paljon maahan­ muuttajia esimerkiksi toisista

kirkko­ tai uskontokunnista. Jo­ kaisella on omanlaisiaan kysy­ myksiä.

– Elämän ja uskon ydinkysy­ mykset ovat silti usein samoja iästä riippumatta. Näkökulma ja tapa lähestyä niitä on erilainen 15­vuotiaalla, juuri aikuiseksi tul­ leella tai vaikkapa 70­vuotiaalla kirkkoon liittyjällä. Aikuisilla elä­ mänvaiheet ja kokemukset kulke­ vat mukana, Huttunen sanoo JOS KYSYTÄÄN, mitä sellaista elä­ mässä on saanut, mitä ei ole an­ sainnut, nuoret listaavat yleen­ sä positiivisia asioita. Sen sijaan puolet aikuisista ottaa esiin epä­ oikeudenmukaisiksi kokemiaan seikkoja.

Tämä on kysymys, joka tuo ai­ kuisrippikouluun usein vahvas­ ti sen, mitä elämässä on tapah­ tunut.

Entä usko? Siihen kastettava tai konfirmoitava aikuisrippikou­ lulainen tunnustautuu lausumalla uskontunnustuksen ja vastaamal­ la papin kysymykseen ”tahdon”.

– Monella saattaa olla pelko siitä, riittääkö hänen uskonsa. Tä­ mä on hyvä lähtökohta keskuste­ lulle ihmisestä, Jumalasta ja kir­ kosta. Voi muistuttaa, että kris­ tityt ovat yhteisö, jossa kannam­ me toisiamme. Olennaista on, että Jumala uskoo meihin. Us­ koon kuuluu myös epäily, ei se ole staattinen olotila. Uskontun­ nustus lausutaan yhdessä, sillä sekään ei ole yhden ihmisen suo­ ritus, Huttunen sanoo.■

www.kirkkojakaupunki.fi kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

Ki ilm rkko jok est ja a J yy kau um ve pu ala rko nk n p ssa i äiv ä

nulle, että on uskomatonta, kuin­ ka paljon kirkko antaa hänelle ai­ kaa pohtia elämää, Terhi Viljanen kertoo.

Kun nuorten rippikoulun mi­ nimimitta on 80 tuntia, aikuisrip­ pikoulussa se on 20 tuntia. Siihen voi toki ohjaajan kanssa sopien käyttää enemmänkin aikaa.

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki

6 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Luukas Järvinen osallistuu elokuun alussa järjestettävään Assembly-pelitapahtumaan yhtenä pelaajista.

Pelaaja löytää kavereita Kirkon pisteellä Assemblypelitapahtumassa pelataan lautapelejä ja ohjataan lentokoneita. Tänä vuonna tapahtumaan osallistuu myös vapaaehtoisia tukipelaajia.

TEKSTI VENLA RAKKOLA KUVA ESKO JÄMSÄ

V

antaalaisen Luukas Järvisen, 14, katse seuraa kahta tietokoneen näyttöä.

Sormet liikkuvat värikkäillä valoilla varustetulla näppäimistöllä. Huoneen seinällä on viisi kehystettyä julistetta Assembly-pelitapahtumasta.

Järvinen sai ensimmäisen tietokoneensa 8-vuotiaana. Silloin hän pelasi yksin tai ystäviensä kanssa rakentelupeli Minecraftia ja nettipelejä. Tietokone on sittemmin vaihtunut ainakin neljä kertaa.

Nykyään Järvinen pelaa mielellään esimerkiksi Counter-Strike-strategiapeliä. Myös lapsuudessa tutuksi tullut Minecraft on säilyttänyt hohtonsa. Pelaamiseen saattaa mennä monta tuntia päivässä.

Elokuun ensimmäisinä päivinä Järvinen osallistuu Assembly-pelitapahtumaan. Hän on ollut mukana viidesti yhtenä pelaajista ja sitä ennen katselijana.

– Tapahtuma on nykyään paljon isompi kuin ennen. Nyt, kun olen mukana pelaajana, voin tavata ihmisiä, joihin olen tutustunut pelaamalla. Minulla on pelaamisen kautta aika iso kaveriporukka, Järvinen kertoo.

KIRKKO ON ollut mukana Assembly-tapahtumassa jo vuodesta 2010 lähtien. Tapahtumassa on piste, jota kutsutaan Lataamoksi. Helsingin seurakuntayhtymän verkkopappi Markus Kartano luonnehtii Lataamoa nuorisotilan digitaaliseksi versioksi.

Sinne voi tulla esimerkiksi rentoutumaan, pelaamaan lauta- tai tietokonepelejä pisteen työntekijöi-

den kanssa tai kokeilemaan edellisvuosina suosittua lentokonesimulaattoria.

– Tätä on kutsuttu Lataamoksi, koska täällä voi ladata itseään ja puhelintaan, Kartano kertoo.

Lataamoa ovat tekemässä pääkaupunkiseudun seurakunnat, Nuorikirkko ry ja Kirkkohallitus.

Kirkolle kutsu osallistumiseen tuli pelitapahtuman järjestäjiltä. Yhteistyö on ollut Kartanon mukaan sujuvaa ja palaute myönteistä.

– Lataamon ansiosta tapahtumassa on läsnä entistä enemmän aikuisia. Tänne voi tulla, jos kaipaa pelikaveria. Sitten ei tarvitse yksin miettiä, mitä tekisi.

– Tänä vuonna meillä on uutena asiana nuorista koostuva porukka, pelileiri, joka kokoontuu pelailemaan yhdessä, Kartano sanoo.

NUORI KIRKKO ry:n kouluttaja ja webkoordinaattori Juha Kinanen on yksi Lataamossa työskentelevistä aikuisista. Kinasen mielestä kirkossa ei olla vielä täysin tajuttu sitä, mikä merkitys pelikulttuurilla on nykymaailmassa.

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

– Pelaamisen rahallinen arvo on jo aikaa sitten mennyt musiikkibisneksen ohi. Pelaaminen on todella iso osa jokapäiväistä elämää ja kirkon on oltava osa sitä kulttuuria, jossa se elää, Kinanen sanoo.

Lataamon piste on Kinasen mukaan hyvällä paikalla lähellä tietokoneita. Vastaanotto on ollut myönteinen: moni on löytänyt paikan ja tullut juttelemaan. Kinasen mukaan moni yllättyy siitä, että kirkolla on Lataamossa vapaaehtoisia, jotka tuntevat pelejä.

Kirkon läsnäolo Suomen suurimmilla pelimessuilla on herättänyt myös ihmettelyä.

– Vastaamme ihmettelijöille, että olemme siellä, missä seurakuntalaiset ovat, Kinanen sanoo.

TÄNÄ VUONNA Assembly-tapahtumaan on voinut ensimmäisen kerran ilmoittautua myös niin, että osallistumismaksuun sisältyy lattiamajoitus ja konepaikka. Leiriläisille järjestetään ruokailuja ja omia kisoja, ja paikalla on myös ympärivuorokautisesti työntekijä.

– Joskus meiltä kysellään, voisiko Assemblylla järjestää rippikoulun. Se on hankalaa, koska tapahtuma on niin lyhyt. Minusta pelirippikoulu olisi hyvä ajatus tulevaisuudessa, Kinanen pohtii.

Kirkko on Assemblylla läsnä myös toisella tavalla. Leppävaaran seurakunnalla sekä Espoon ja Lohjan kaupungeilla on tapahtumassa yhteinen piste, josta nuoret voivat tulla hakemaan peliseuraa.

”

NYT VOIN TAVATA IHMISIÄ, JOIHIN OLEN TUTUSTUNUT PELAAMALLA. MINULLA ON PELAAMISEN KAUTTA AIKA ISO KAVERIPORUKKA. LUUKAS JÄRVINEN

Suomen suurin pelitapahtuma Assembly-pelitapahtumia on järjestetty vuodesta 1992 lähtien. Suomen suurimpaan pelitapahtumaan osallistuu vuosittain tuhansia pelaajia ja katsojia. Assemblyja järjestetään kahdesti vuodessa, talvella ja kesällä.

Kesä-Assembly 2019 järjestetään Messukeskuksessa 1.–4.8.

UUDENLAISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN kehittämiseen osallistunut Leppävaaran seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Toni Majola kertoo, että Pelikaveri-toiminnan ideaa on kehitelty hiljaisesti noin vuoden verran. Toiminnan on tarkoitus jatkua myös Assemblyn ulkopuolella.

– Peliyhteisöt, joissa nuoret pelaavat, voivat usein olla vihamielisiä, ja mietimme, miten heille voisi tarjota luotettavia pelikavereita, Majola sanoo.

Vapaaehtoisia tukipelaajia on jo ilmoittautunut, heistä yksi Yhdysvalloista asti. Majolan mukaan pelaajien fyysisellä sijainnilla ei ole merkitystä, koska toiminta tapahtuu verkossa. Tärkeintä on, että vapaaehtoiset ovat sitoutuneita työhönsä.

– Tavoitamme nuoria, joita tavallinen tukihenkilötoiminta ei välttämättä tavoittaisi. He löytävät tällä tavalla luotettavia aikuisia, joilla on samanlaiset harrastukset kuin heillä.

MYÖS LUUKAS JÄRVINEN odottaa Assemblyn alkua.

Edellisinä vuosina hän on muun muassa osallistunut erilaisiin peliturnauksiin ja kokeillut auto- ja lentokonesimulaattoria kymmeniä kertoja.

Järvinen mainitsee, että turvallinen laskeutuminen lentokonesimulaattorilla on onnistunut pari kertaa.

– Tapahtuman hienous on siinä, että siellä on niin paljon erilaista tekemistä: erilaisia lavatapahtumia ja kilpailuja, Järvinen sanoo.

Tapahtumassa on myös peliyrityksiä esittelemässä uusimpia pelejään, jotka eivät välttämättä ole vielä tulleet myyntiin. Myös Järvinen haluaisi tulevaisuudessa työskennellä pelien kanssa.

– Pelisuunnittelija olisi tosi hieno ammatti. Ja jos ikinä eteen tulisi mahdollisuus ryhtyä ammattipelaajaksi, tarttuisin siihen ehdottomasti, hän ilmoittaa, ja tuhoaa jälleen yhden vihollisen tietokoneensa ruudulta. ■

A

7

Vantaan kirkkovaltuuston päätös irtautua yhteistyöstä Kirkko ja kaupungin kanssa poiki valituksen. Neljä vantaalaista kirkkovaltuutettua haluaa turvata seurakuntalaisille oikeuden saada tietoa seurakuntien toiminnasta.

Mediayhteistyön irtisanomisesta valitettiin Mikäli hallinto-oikeus ei ehdi käsitellä valitusta ennen elokuun loppua, Vantaan seurakuntien irrottautuminen Kirkko ja kaupungista siirtyy vähintään vuodella.

TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA TOM JOHANSSON

N

eljä vantaalaista kirkkovaltuutettua on jättänyt Helsingin hallinto-oikeudelle kirkollisvalituksen yhteisen kirkkovaltuuston 4. kesäkuuta pitämästä kokouksesta.

Valituksen mukaan kokousta ei ollut kutsuttu koolle laillisesti, ja siksi kaikki siinä tehdyt päätökset tulisi todeta mitättömiksi, mukaan lukien Vantaan päätös irtautua mediayhteistyöstä Kirkko ja kaupungin kanssa.

Tulkaa kaikki -liikkeeseen kuuluvat valtuutetut Laura Häggblom, Simo Routarinne, Sari RomanLagerspetz ja Kaarina Leinonen perustelevat valitusta sillä, että kokoukseen ei ollut kutsuttu varajäsentä valtuutettu Susanna Rinteelle, vaikka tämä ilmoitti esteestä hyvissä ajoin.

Neljä kirkkovaltuutettua vaatii, että Kirkko ja kaupunki -median ja Vantaan seurakuntayhtymän mediayhteistyön irtisanomispäätös kumotaan, vaikka kaikkia kokouksen päätöksiä ei mitätöitäisi. Heidän mukaansa ratkaisu ei ole syntynyt oikeassa järjestyksessä. ”Se on syntynyt yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa, valmistellusta esityksestä täysin poikkeavan muutosesityksen pohjalta, ilman hyväksyttävää valmistelua kirkkovaltuuston kokoukseen. Ratkaisun vaikutuksia ei ole selvitelty eikä arvioitu. Valmistelun puuttumisen johdosta valtuutetut eivät ole voineet riittävästi pohtia ratkaisun vaikutuksia yhtymän seurakunnille ja seura-

kuntalaisille”, sanotaan kirkollisvalituksen perusteluissa.

Valituksen mukaan ratkaisu on vahingollinen seurakuntayhtymän ja koko pääkaupunkiseudun seurakuntien tiedotustoiminnan kehittämiselle. Päätös myös loukkaa Vantaan seurakuntien jäsenten oikeutta saada tietoa seurakuntien toiminnasta.

Valtuutettu Laura Häggblom vaatii toissijaisesti myös yhteisen kirkkovaltuuston Lehtisaari-päätöksen kumoamista. Valtuusto päätti Helsingin Lehtisaaressa sijaitsevien asuntotonttien maanvuokrasopimusten sopimusehdoista eli vuokrankorotuksista.

VANTAAN YHTEISEN kirkkovaltuuston puheenjohtaja Eve Rämö sanoo, että valtuustossa oli jo viime kaudella ongelmia varajäsenten kutsumisessa. Myös Rämö edustaa Tulkaa kaikki -liikettä, jolla on kahdeksan edustajaa valtuustossa.

– Varajäsenten kutsuminen on meille iso periaatteellinen kysymys.

Muillakin ryhmillä oli tässä ongelmia viime kaudella. Vasta kesäkuun kokouksen jälkeen selvisi, että varajäsentä ei ollut sinne kutsuttu.

Mitä valitus käytännössä merkitsee Kirkko ja kaupunkia koskevan sopimuksen irtisanomisen kannalta?

– Asian eteneminen viivästyy, mikäli hallinto-oikeus ei ehdi käsitellä valitusta elokuun loppuun mennessä. Mediayhteistyösopimus pitää irtisanoa neljä kuukautta ennen tämän vuoden loppua, jos yhteistyö halutaan päättää seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Mitä valitus merkitsee valtuuston työskentelyn kannalta?

– Jos katsotaan kesäkuun kokouksessa tehtyjä päätöksiä, niin kaikki ymmärtävät, että silloin päätettiin tosi isoja asioita, ja valitus vaikuttaa niiden etenemiseen, Rämö toteaa.

Helsingin hallinto-oikeudessa oli vuodenvaihteessa vireillä noin 5 700 asiaa, joista 15 koski kirkkoa. Suurin asiaryhmä olivat ulkomaalaisasiat (runsaat 2 000).

Muissa kuin palvelussuhdeasioissa kirkollisten asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli yli 14 kuukautta. ■

8 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

ARRGHHH! (Taas kirje Kelalta!)

Byrokratia-ahdistus rantautui työttömien ja sairaiden keskuuteen. Kun elämä luisuu pois omista käsistä, syntyy lopulta katkeruutta ja apatiaa.

TEKSTI SUSANNA SOMPPI KUVITUS JARKKO PELTOLUHTA

V

erkon keskustelupalstat pursuavat tarinoita ahdistavista viranomaiskokemuksista. Niissä mainitaan toistuvasti etenkin Kela ja TE-toi-

misto. ”Kun näen, että Kelalta tai TE-toimistosta on tullut kirje, joudun heti lähtemään luontoon rauhoittumaan. Koen näiden laitosten kanssa asioimisen äärettömän ahdistavaksi. Työttömällä pitää olla joka asiaan TE-toimiston lupa. Muuten menettää kaikki tulonsa. Miksi ei tueta ihmi-

sen aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta? Nykyinen malli nujertaa ja nöyryyttää aivan kohtuuttomasti. Minusta tuntuu, että Kela ja TE-toimisto eivät auta, vaan rankaisevat joka asiasta.”

Näin purki tuntojaan Kirkko ja kaupungin (9.5.) köyhyysjutussa esiintynyt työtön Tuulahannele Halsey, 61.

Halsey ei ole tuntemustensa kanssa yksin. Kelan ja TE-toimiston ohella myös Maahanmuuttovirasto ja lastensuojeluviranomaiset herättävät asiakkaissaan levottomuutta.

BYROKRATIA-AHDISTUS liittyy tunteeseen siitä, että kasvoton laitos käyttää valtaansa yksilöön ottamatta huomioon tämän persoonaa ja elämäntilannetta. Näin syntyy kokemus oman elämänhallinnan menettämisestä.

Maahanmuuttajat pelkäävät tyypillisimmin kielteistä turvapaikkahakemuspäätöstä. Lastensuojeluviranomaisiin saatetaan suhtautua epäluuloisesti vääränlaisten mielikuvien takia. Kauhuskenaariossa lastensuojeluviranomaiset tulla tupsahtavat kotiin ja vievät lapset mukanaan.

Tosiasiassa lasten huostaanotto on viimesijainen toimenpide sen jälkeen, kun avohuollon tukitoimet on todettu riittämättömiksi ja lapsen kasvu, kehitys, terveys tai turvallisuus on vaarassa. Kun huostaanottoon päädytään, tilanne on yleensä hyvin kriittinen.

Vantaalla Hakunilan seurakunnassa työskentelevä diakoniatyöntekijä Kati Pyykkö tunnistaa ilmiön omasta asiakaskunnastaan. Pyykkö työskentelee alueilla, joilla on paljon eläkeläisiä, työttömiä ja maahanmuuttajataustaisia asukkaita.

”

MINUSTA TUNTUU, ETTÄ KELA JA TE-TOIMISTO EIVÄT AUTA, VAAN RANKAISEVAT JOKA ASIASTA. TYÖTÖN TUULAHANNELE HALSEY

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

9

Kelan tai TE-toimiston yhteydenotto saattaa laukaista ahdistuskohtauksen.

ten aktiivimalli koetaan myös sillä tavalla epäoikeudenmukaiseksi.

Toimeentulotukiasioiden siirtyminen kaupunkien ja kuntien sosiaalitoimelta Kelaan on mutkistanut monen asiakkaan asioita entisestään.

– Kai ajatuksena oli, että toimeentulotukiasiat hoidetaan nyt yhdellä luukulla eli Kelassa. Silti hyvin monen on haettava paitsi Kelan tukia myös täydentävää ja sen lisäksi vielä harkinnanvaraista toimeentulotukea kaupungilta tai kunnalta. Eli yhden luukun sijaan asioidaankin kolmella.

Monille myös tuottaa vaikeuksia ymmärtää kapulakieltä, jota viranomaiset käyttävät erilaisissa kaavakkeissa.

– Joudun usein suomentamaan asiakkailleni heidän saamiaan päätöksiä. Vaikka minusta on tullut kapulakielen ammattitulkki, en silti itsekään aina ymmärrä, mitä jokin päätös tarkoittaa. Silloin on soitettava kyseiselle viranomaiselle ja selvitettävä asia, Pyykkö sanoo.

YKSI SYY viranomaiskammoon on hankala tavoitettavuus.

– Eräs asiakas oli yrittänyt selvittää täydentävää toimeentulotukeaan puhelimitse koko päivän tuloksetta, Kati Pyykkö kertoo.

Digiaika asettaa omat haasteensa etenkin henkilöille, jotka eivät ole tottuneet asioimaan netin välityksellä. Nykyään asioiden hoitaminen puhelimella on monen jonotuksen ja henkilöltä toiselle pompottelun sävyttämää piinaa. Henkilökohtaista tapaamisaikaa saattaa joutua odottamaan pitkään.

Kaikkein tyypillisimmin Pyykön asiakkaat jännittävät asioimista Kelan ja TE-toimiston kanssa. Näissä instituutioissa ahdistaa ensisijaisesti se, että niiden päätökset vaikuttavat suoraan asiakkaan toimeentuloon.

Jos jokin menee vikaan tai tarvitaan lisäselvityksiä, asiakkaan rahansaanti tyrehtyy asian selvittelyn ajaksi – tyypillisimmin viikoiksi, mutta pahimmillaan kuukausiksi.

– Kela on varmasti se, jonka kirjeitä asiakkaani pelkäävät kaikkein eniten.

Tämä johtuu siitä, että Kela hoitaa sekä perustoimeentulotuki- että työttömyysetuusasioita. Monet asiakkaani ovat äärettömän vihaisia Kelalle eivätkä ymmärrä, kuinka siellä voidaan päättää esimerkiksi jonkun sairauspäivärahasta tai työkyvyttömyyseläkkeestä häntä näkemättä, Pyykkö valottaa.

TOINEN PAINOSTAVAKSI KOETTU laitos on TE-toimisto. Siellä ahdistavat etenkin aktiivimallin vaatimukset.

– Ihmisissä herättää närää se, että leikkuri räpsähtää, vaikka asiakas olisi oikeasti ollut aktiivinen, mutta on unohtanut täyttää jonkin kaavakkeen tai lapun. Lisäksi eri puolilla Suomea ei ole samanlaisia mahdollisuuksia täyttää aktiivimallin vaatimuksia, jo-

”

VAIKKA MINUSTA ON TULLUT KAPULAKIELEN AMMATTITULKKI, EN SILTI ITSEKÄÄN AINA YMMÄRRÄ, MITÄ JOKIN PÄÄTÖS TARKOITTAA. DIAKONIATYÖNTEKIJÄ KATI PYYKKÖ

– Nykyään asioita ei enää juurikaan voi hoitaa kasvokkain, vaan kaiken pitäisi tapahtua netissä tai puhelimella.

Monilla asiakkaillani ei ole saldoa prepaid-liittymässään, joten palvelunumeroihin ei voi soitella. Kaikilla ei ole tietokonetta tai nettiä, eivätkä kaikki osaa niitä käyttää. Lisäksi maahanmuuttajataustaisilla asiakkailla voi olla ongelmia kielitaidon kanssa.

Viranomaisen ylivalta aiheuttaa myös psyykkisiä seurauksia.

– Byrokratia tekee ihmisestä alistuneen. On tavallista, että ainainen rahattomuuden kanssa kamppaileminen kuluttaa ihmisen henkisiä voimavaroja. Läheskään kaikki eivät jaksa tai osaa hakea heille kuuluvia etuisuuksia. ■

Aurinkopaneeleja vastustettiin aluksi siksi, että niiden pelättiin pilaavan kirkon ulkomuodon. Paneeleja ei kuitenkaan voi nähdä maasta käsin.

Voimaa taivaasta Hämeenkylän kirkon aurinkopaneelit kohtasivat aikanaan vastustusta. Nyt niitä aiotaan hankkia lisää.

TEKSTI VENLA RAKKOLA KUVA MARIANNA SIITONEN

HÄMEENKYLÄN KIRKON aulassa olevalta television ruudulta näkee erilaisia taulukoita ja tilastoja. Yksi niistä kertoo, että tämän päivän aikana hiilijalanjäljestä on säästetty 18 kiloa.

Vuodesta 2016 eli aurinkopaneelien asennuksesta lähtien säästöä on tullut jo 9,3 tonnia.

Televisio on yhteydessä kirkon katolla oleviin 20 aurinkopaneeliin.

Niiden päivittäin tuottama energia mitataan, ja tulos näkyy ruudulla.

Katolle kiivetään jyrkkien portaiden ja kaksien tikapuiden avulla.

Vuonna 1992 valmistunut Hämeenkylän kirkko oli Suomen ensimmäinen kirkko, joka saa osan sähköstään aurinkoenergian kautta.

Kirkkoherra Jukka Nevalan mukaan Hämeenkylän kirkosta pyritään tekemään ajan myötä nollapäästöinen rakennus hyödyntämällä maalämpöä. − Tämä on ollut ympäristötietoinen ja ympäristötyötä tekevä seurakunta jo vuodesta 1985. Esimerkiksi keväisin ja syksyisin vietetään aina ympäristöaiheisia tilaisuuksia.

Nykyään aurinkopaneeleja löytyy myös esimerkiksi Sipoon seurakuntatalolta. Nevalan mielestä aurinkopaneeliprojektissa esimerkin näyttäminen on tärkeintä. − Meidän aurinkopaneelimme on huomattu Ruotsissa asti, hän hymähtää.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO saa osan käyttämästään energiasta aurinkopaneeleista noin kymmenenä kuukautena vuodesta. Nevalan mukaan aurinkoisena päivänä energiantuotanto voi olla jopa 50 kWh. Talvikuukausina energia saadaan verkosta.

– Tilastojen mukaan aurinko on tänä vuonna paistanut toukokuuhun mennessä enemmän kuin viime vuonna yhteensä, Jukka Nevala kertoo tyytyväisenä. − Paneelit on suunnattu aurinkoon päin. Sitähän voisi ajatella teologisesta näkökulmasta: näin me saamme voimaa taivaasta.

Kun aurinkopaneelit otettiin käyttöön, oli tavoitteena, että ne tuottaisivat kolmasosan kirkon energiantarpeesta. Tavoitteeseen ei ole

päästy, mutta kirkkoherra ei pidä sitä mahdottomana tulevaisuudessa. − Olemme hankkimassa lisää aurinkopaneeleja, sillä kirkon katon pinta-alasta on käytetty vasta pieni osa. Paneelien hankinta on jo kirjattu seurakunnan investointiohjelmaan.

VAIKKA AURINKOPANEELIT ovat nyt olennainen osa Hämeenkylän kirkkoa, ne kohtasivat aikanaan vastustusta. Väitettiin, että ne pilaisivat kirkon arkkitehtuurin. Jukka Nevala kuitenkin kumoaa väitteet.

– Harjakattoisille kirkoille paneeleita voisikin olla hankala rakentaa, mutta meidän tasakattoisen kirkkomme katolle ne mahtuvat hyvin.

Niitä ei voi nähdä maan rajasta, korkeintaan lentokoneesta.

Aurinkopaneeleita vastustettiin myös, koska ajateltiin, ettei hanke ole taloudellisesti kannattava. Nevalan mukaan hanke kuitenkin tulee maksamaan itsensä takaisin, vaikka ei tuottaisikaan paljon tuloja.

Aurinkopaneeleista on muutaman vuoden aikana tullut Hämeenkylän seurakunnalle sisäänvetotuote, eikä uusia paneeleja ole vastustettu. Palaute on ollut positiivista.

Aurinkoenergiaa tullaan hyödyntämään yhä enemmän, ja kirkkoherra suositteleekin aurinkopaneeleiden hankintaa kaikille.

– Jos rakentaisin oman talon, laittaisin katon täyteen aurinkopaneeleja, hän toteaa. ■

Hämeenkylän kirkon katolla on 20 aurinkopaneelia. Ne tuottavat sähköä noin kymmenenä kuukautena vuodesta.

MENOT 1. – 15.8.

10 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16. p. 09 830 6500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 830 6507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Nuortenilta GrilLepaani tiistaisin klo 18–21.

Kesäkahvit torstaisin klo 13–14.30, 22.8. asti.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 19.30–22.

Messu su 4.8. klo 12. Harri Nurminen, Juha Paukkeri.

Ekaluokkalaisten kouluunsiunaaminen ke 7.8. klo 18. Tuomo Kahenvirta, Birgitta Tasavuori ja Riikka Jäntti sekä iltapäiväkerho-ohjaajat.

Kohtaamisstartti ”Tätä kaupunkia kädelläsi siunaa” ke 7.8. klo 18. Päivi Peittola ja Harri Nurminen. Yhteistyössä Kansan Raamattuseuran kanssa.

Messu su 11.8. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Riikka Jäntti.

Vauvakahvila ma 12.8. klo 12.30–14.

Syyskauden ensimmäinen. Hengailua vauvaperheille, rennosti, vauvojen ehdoilla.

Perhekerho 14.8. klo 9–12. Kaikenikäisille lapsille ja vanhemmille/ hoitajille.

Matalan syyskausi alkaa 26.8.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Kesäkahvit tiistaisin klo 13–14.30, 20.8. asti.

Esikoiset ry:n seurat su 4.8. klo 14.30.

Messu seuraavan kerran su 18.8. klo 10.

MUUALLA Muskariryhmiin ilmoittautuminen to 1.8. alkaen klo 9, sähköpostitse os. riikka.jantti@evl.fi. Ryhmät kokoontuvat perjantaisin 6.9.–29.11. Länsimäen kirkolla Riikka-kanttorin johdolla, klo 9.30–10 taaperot 1–2 vuotta, klo 10.30–11 isot vauvat 7–12 kk ja klo 11–11.30 pienet vauvat 3–7 kk.

Avoin muskari klo 10–10.30, ei vaadi ilmoittautumista.

Pyhän Laurin vaellus la 10.8. Hakunilan reitille (pituus 7,9 km) lähdetään klo 10 Hakunilan kirkolta, Hakunilantie 48. Vaellus päättyy Pyhän Laurin kirkolle, jossa vanhalla myllyllä vaeltajille pieni retkieväs klo 12–13.

Mahdollisuus osallistua messuun Pyhän Laurin kirkolla klo 12 ja piknikkonserttiin klo 14. Mukaan hyvät kengät, säähän sopivat ulkoiluvarusteet ja vesipullo. Maksuton, ei ennakkoilmoittautumista.

Kuunloiste-lapsikuoro keskiviikkoisin klo 15–15.45 Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Kuoro on tarkoitettu laulamisesta ja yhdessä musisoinnista kiinnostuneille 6–12-vuotiaille.

Aurinkotanssi-kuoro keskiviikkoisin klo 15.45–16.15 Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Aurinko-

tanssi on varhaisnuorten ja nuorten oma kuoro, jossa on letkeä tekemisen meininki. Moniäänisyyttäkin harjoitteleva kuoro on tarkoitettu laulamisesta pitäville 11–15-vuotialle.

Kuorot ovat maksuttomia. Syyskausi alkaa molemmilla kuoroilla ke 21.8. klo 15, jolloin myös uudet laulajat ovat tervetulleita mukaan. Lisätietoja: riikka.jantti@evl.fi Ensivauvat -ryhmä on tarkoitettu ensimmäisen lapsen saaneille vanhemmille, joiden vauvat ovat ryhmän alkaessa n. alle 6 kk ikäisiä. Ryhmä kokoontuu tiistaisin 27.8.–29.10. klo 13–14.30. Ilmoittautuminen ja tiedustelut Birgitta Tasavuori p. 050 523 4051 tai birgitta.tasavuori@evl.fi.

kierrellään puistometsästä ja käydään näköalaterassilla. Matka jatkuu klo 12.45 Inkalan kartanoon, jossa syömme lounasta. Inkalasta matkaamme Tiirikosken tehtaalle, jossa voi tehdä ostoksia. Loppupäivä on aikaa kierrellä Hämeenlinnassa ja kotimatkalle lähdemme n. klo 16. Retken hinta on 80 e sisältäen kuljetuksen, opaskierrokset kartanoissa, kahvin ja lounaan.

Mukaan mahtuu 30 retkeläistä. Ilmoittaudu to 22.8. mennessä osoitteeseen: hameenkylan.seurakunta@ev.fi tai p. 09 830 6450.

KIRKONKULMA

KASTETTU

KASTETTU

Magnus Benjamin Niemelä, Eeti Onni Otto Viljami Alho, Eeli Otso Järvinen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU

AVIOLIITTOON KUULUTETTU

Jari Juhani Tiainen ja Galyna Peiponen.

Kimmo Tapio Metsokumpu ja Kiki Kirsi Tamara Räsänen.

Alida Tanja Aurelia Kaikkonen, Eero Arvid Ilmari Laine, Jessiina Lilia Elisabet Ketola, Kasper Johannes Hartikka, Camilla Gabriella Wahl, Leo Olavi Suikkanen.

HAUTAAN SIUNATTU

HAUTAAN SIUNATTU

Meeri Ines Ilomäki 92 v, Eero Asko Mikael Lahtinen 76 v, Risto Tapio Varhe 63 v, Antti Juhani Asser Mäkiprosi 58 v.

Toivo Akseli Savolainen 85 v, Heikki Juhani Haavisto 81 v, Kaarlo Olavi Pitkälä 81 v, Eila Marjatta Malmström 72 v.

Hämeenkylän seurakunta

Korson seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Kesäaikaan (1.6.–31.8.) tiistaisin klo 9–11, p. 09 830 6472.

Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia – apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna 3.6.–9.8. arkisin klo 9–14, 12.8. alkaen klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin 3.6.–9.8. klo 9–14, 12.8. alkaen klo 9–15, p. 09 830 6333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniapäivystys kesä–elokuussa ti ja to klo 11–12 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Messu su 4.8. klo 10. Miika Koistinen, Jaakko Kara ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 7.8. klo 19. Ekaluokkalaiset ja isommatkin lapset siunataan koulutielle.

Kirkkohetken jälkeen on pientä tarjoilua ja infoa syksyn kerhoista.

Messu su 11.8. klo 10. Jaakko Kara, Jarna Wikström ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Yhteisen pöydän elintarvikekassien jakoa ke 7.8. ja ke 14.8. klo 11–12 Hämeenkylän kirkon aulassa.

Tolkien-ilta ma 2.9. klo 18. Dokumentti ”Eru Ilúvatar – Tolkienin tarujen symboliikka” sekä vesper (iltarukoushetki). Pastori Petri Tikka.

LAMMASKUJA 2B Kirjallisuuspiirin kesäkirjana on Jung Changin Villijoutsenet. Piiri aloittaa syyskautensa ma 2.9. klo 12.

MUUALLA Pihaseurat ke 7.8. klo 18 Hämevaarassa, Mariitta Savolaisella, os. Valinkauhantie 14 A. Luvassa on puheita, laulua, kahvittelua ja mukavaa yhdessäoloa.

Retki Hämeenlinnan kartanokierrokselle to 5.9. Lähtö klo 8.30 Hämeenkylän kirkolta ja paluu n. klo 17.30 samaan paikkaan. Saavumme klo 10 Kirstulan kartanoon, jossa juomme aamukahvit. Kirstulasta jatketaan Hattulanselän ympäri Aulangolle, jossa kuullaan mm. Metsäkylän ja Katajiston kartanoista,

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Iltarukouspiiri to 1.8., 8.8. ja 15.8. klo 18 kirkon kappelissa.

Hiljaisuuden jooga pe 2.8. klo 12–13 kirkkosali 2:ssa. Kristillinen hiljaisuuden jooga on rauhallista ja lempeää venyttelyä, kehollisia harjoituksia, joihin liitetään mukaan rukousta ja hiljaisuutta. Jooga on maksuton ja sopii kaikille. Ota mukaan oma joogamatto. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: pia.olkkonen@evl.fi.

Messu su 4.8. klo 10. Jani Vanhala, Airi Saloniemi. Kirkkomehut.

Kirkon aamupuuro ma 5.8. ja 12.8. klo 10 seurakuntasalissa, 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta.

Aamurukouspiiri ke 7.8. ja 14.8. klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 7.8. klo 18. Puoli tuntia kestävässä kirkkohetkessä toivotetaan turvaa ja siunausta koulunsa aloittaville.

Tilaisuuden lopuksi tarjoilua ja kerhotoiminnan esittelyä.

Messu su 11.8. klo 10. Minttu Haapalainen, Jani Vanhala, Jussi Salonen.

Kirkkokahvit.

Messuavustajien tapaaminen ti 13.8. klo 18 kirkkosali 2:ssa. Tervetuloa aiemmin messussa avustaneet sekä uudet, erilaisista tehtävistä messussa kiinnostuneet. Lisätietoja antaa Minttu Haapalainen, minttu. haapalainen@evl.fi, p. 050 599 8971.

Tulossa: Ankkabarock-festivaali pe–su 30.8.–1.9. Korson kirkossa.

Lisätiedot konserteista ja esiintyjistä: www.ankkabarock.fi.

Kirkon naapurissa, sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

MUUALLA Pihaseurat ke 7.8. klo 18 Marja-Liisa ja Juha Karin kodissa, Haikararinne 2, Vantaa. Mukana vs. diakoniapastori Elina Jokipaltio. Tule nauttimaan kesäillasta rennon ohjelman saattelemana. Lisätietoja antaa Marja-Liisa Kari, p. 040 564 7879.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Kristian Wilhelm Sandell ja Tanja Riitta Elina Mälkönen, Pasi Jarmo Heikura ja Eija-Helena Nieminen, Sampo Oskari Johannes Rämö ja Alisa Anna Maansaari, Esa Tuomas Kulmala ja Raija Kaarina Kemppainen, Juha Olavi Mikael Pelttari ja Anne-Mari Sirkka Lottonen.

HAUTAAN SIUNATTU Ilmi Maria Tellqvist 95 v, Unto Olavi Parviainen 91 v, Aarno Kivimäki 85 v, Veijo Matti Savolainen 79 v, Kaino Elias Nordberg 69 v, Taisto Allan Åkerlund 69 v, Tuula Anneli Virtanen 58 v.

Rekola seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi Rekolan kirkolla to klo 11–13 p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys: 1.8.–5.9. päivystys vain Rekolan kirkolla to klo 10–11.30 Soittopyynnöt p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22 Sinustako alakoululaisten harrastekerhojen ohjaaja? Oletko konfirmoitu kirkon jäsen? Kysy lisää ja ilmoittaudu allergiatietoineen kirsi. jokinen@evl.fi pe 9.8. mennessä.

Silmukka Siskot -ryhmä ke klo 9.30.

Avoin raamattupiiri ke klo 18.30.

Diakoniapäivystys to klo 10–11.30.

Diakoniakahvila jää toistaiseksi tauolle. Seuraa tiedotteita.

Messu ja konfirmaatio (Piispala 4) su 4.8. klo 10. Oili Karinen.

Kouluunlähtevien siunaaminen ke 7.8. klo 18. Koululaiset siunataan koulutielle, ja tilaisuuteen ovat tervetulleita vanhempien lisäksi myös muut perheenjäsenet, kummit ja ystävät. Puolen tunnin kirkkohetken jälkeen on tarjolla karkkibuffet, mehua ja kahvia. Iltapäiväkerhon ohjaajat esittäytyvät. Mukana Rekolan seurakunnan varhaiskasvatus.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 8.8. klo 13.

Messu ja konfirmaatio (Piispala 5) su 11.8. klo 10. Laura Maria Latikka,

Noora Hultin.

Naisena Tansaniassa – Hanna London terveiset Morogorosta ti 13.8. klo 18.30. Kahvilla nautimme sambusoja ja mandazeja.

Open Doors, nuorten avoimet ovet ke 14.8. klo 18. Pelataan biljardia, pingistä ja lautapelejä ja nautitaan kahvia tai mehua hyvässä seurassa.

Ilta päättyy iltahartauteen.

Rekolanmäen koulun kuoro to 15.8. klo 12. Rekolan kanttori pitää Rekolanmäen koululaisille kuoroa, johon ovat kaikki tervetulleita uskontokunnasta riippumatta. Kuorossa lauletaan uskontoon liittymättömiä lauluja. Kun lauletaan kirkkolauluja, vanhemmilta on kysytty tähän lupa.

Ukulelen alkeiskurssi to 15.8. klo 18–19.30 joka toinen torstai, lokakuun loppuun saakka (ei 10.10.) Tied.

Noora Hultin, noora.hultin@evl.fi.

Ukulelen jatkokurssi to 12.9. ja 26.9. ja pe 4.10. klo 18–20, sekä messu su 6.10. Ohjaa Sirkku-Liisa Niemi. Lisätietoa nettisivuilla.

Sururyhmä alkaen 5.9. Ryhmä kokoontuu syys–lokakuussa 6 kertaa ja siihen otetaan korkeintaan 7 osallistujaa. Ryhmä on luottamuksellinen vertaisryhmä ja siihen tulevat osallistuvat kaikkiin kokoontumisiin, ellei ole pakottavaa syytä poissaoloon. Omaisen kuolemasta tulisi olla ainakin nelisen kuukautta.

Ilmoittautumiset kirkkoherranvirastoon viimeistään 23.8. p. 09 830 6700. Ilmoittautuneisiin ollaan yhteydessä viikon 35 aikana.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Lasten oma päiväkerho 3–5-v., 3 x vk. Tied. 050 573 6328/Petri. Kerho on ilmainen!

Bible study group – englanninkielinen raamattupiiri. Tiistaisin klo 18–19.30 (vuoden loppuun). On Tuesdays at 6 pm–7.30 pm. The topic will be the Gospel of St. John from the beginning onwards. We do not look forward for experts but people genuinely interested in learning what is Christianity and how you will enrich your faith in studying with us.

You are most welcome whatever your background. Come, join us and be one of us. Coordinator Juha Kaunismaa, tel. 045 120 9212.

Asolan arabiankielinen työ la–su, tied pastori Ramez Ansara p. 050 304 1689.

MUUALLA Laurin vaellus la 10.8. klo 10 Asolan seurakuntatalolta, Asolantie 6.

Säänmukainen vaatetus, hyvät kengät, vesipullo ja pientä naposteltavaa mukaan. Vaeltajille tarjolla välipala Pitäjän kirkonkylän vanhalla myllyllä. Pyhän Laurin kirkolla on keskiaikainen tapahtuma. Tied. 050 553 8459/Irma.

Hanna-rukouspiiri ma 12.8. klo 18–19.30 Lampiranta, Tertunkuja 4 B. Linnanmäen ympäristöpuistot -retki ti 13.8. klo 12. Puutarhapiirin omakustanteinen retki Linnanmäen ympäristön puistoihin. Tapaaminen klo 12 Alppilan kirkon edessä. Oppaana Tuovi Lehtinen.

Lähetysilta ke 14.8. klo 17.30 Foiben takkatilassa, Sairaalakatu 7. ‘Nuorena naisena Tansaniassa.’ Hanna Londo kertoo työstä haavoittuvassa asemassa olevien naisten parissa Tansaniassa. Tarjoilu.

KASTETTU Alissa Adele Launonen, Mila Julia Alexandra Laine, Eino Harri Johannes

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

Revityt juuret Kun kristinusko tuotiin Saamenmaalle, samalla tuhottiin iso osa saamelaista kulttuuria. Teologi Helga West tutkii nyt sovinnon mahdollisuutta.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVAT VILJA HARALA

2B

Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Kun Helga West alkoi opiskella teologiaa Helsingissä, hän ymmärsi, ettei kirkon ja saamelaisuuden suhde ole ollut ongelmaton. Saamelaisilla itselläänkin on aiheesta liian vähän tietoa.

P

yhäkoulussa Utsjoen Karigasniemessä piti rukoilla ennen välipalaa. Helga West eli Biennaš-Jon Jovnna Piera Helga muistaa, kuinka hän laittoi kädet pöydän alle, muttei ristinyt niitä.

– Se ei ollut vastarintaa vaan sitä, että en ihan tiennyt, mistä siinä kaikessa on kyse.

Olin ehkä hämmentynyt uskonnollisesta kielestä ja muusta.

Kun West vuosia myöhemmin pohti tulevaisuuttaan, hän huomasi, ettei edelleenkään tiennyt uskosta niin paljon kuin olisi halunnut.

– Lukiossa olin kiinnostunut ihan kaikesta. Olin stipendihirmu, mutta samalla tajusin, kuinka vähän ymmärsin uskontojen maailmaa. Lukion anti ei ollut riittävä. Koin, etten ymmärrä, mitä Raamattu ja Pyhä Kolminaisuus ovat.

Helga West haki ja pääsi teologiseen tiedekuntaan ja muutti Helsinkiin. Nyt hän on teologian maisteri ja tekee väitöskirjaa luterilaisen kirkon ja saamelaisten välisistä sovintoprosesseista Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Opinnot ja tutkimus ovat vieneet suurten kysymysten äärelle. Kuinka saamelaisten kristillistäminen vaikutti saamelaisiin? Entä onko siihen liittynyt kulttuurin tuhoaminen enää sovitettavissa?

HELGA WEST VARTTUI Tenojoen varrella Outakosken kylässä, joka kuuluu Utsjoen kuntaan. Hän kuvailee lapsuutta elämänsä onnellisimmaksi ajaksi.

Oli Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva suomalainen äiti, saamelainen isä, paljon sisaruksia. Kyläkoulussa puhuttiin kahta kieltä, suomea ja pohjoissaamea, mutta lapsen ei tarvinnut miettiä, kuka on mitäkin.

– Olen onnekasta sukupolvea, sillä sain käydä kouluni Outakoskella. Sittemmin kyläkoulu lakkautettiin ja oppilaat siirrettiin isompaan kouluun.

Vaikka olen ollut puolet elämästäni poissa Saamenmaalta, koen, että saamelaisyhteisö on se, jossa olen varttunut ja joka on minut kasvattanut, West kertoo.

Kirkko ja kristilliset arvot olivat perheessä läsnä jo senkin vuoksi, että äiti työskenteli tuolloin diakonissana. Myös saamelainen mummi oli harras kristitty. Myöhemmin Westin äiti on opiskellut papiksi.

VASTA OPISKELUVUOSINAAN Helga West ymmärsi, ettei kirkon ja saamelaisuuden suhde ole ongelmaton. Tunne syveni, kun West alkoi tehdä gradua norjansaamelaisen Tore Johnsenin saamelaisesta teologiasta. Siinä pyritään sovittamaan yhteen kristillistä uskoa ja saamelaista uskomusmaailmaa.

Johnsenin ajattelussa ympäristöllä on keskeinen rooli. Johnsen korostaa, että koko luomakunta kaipaa lunastusta, ei vain ihminen, ja kristityn on kuunneltava luontoa. Luontoon liittyvät raamatunkohdat ovat tärkeitä.

Helga Westin parhaillaan työn alla oleva väitöstutkimus keskittyy sovinnon tekemiseen, mutta tutkimustyö lähti liikkeelle saamelaisten kristillistämiseen liittyvistä perusasioista. Historiaan tutustuminen oli niin rankkaa, että West tunsi välillä kaipaavansa teologista debriefingiä.

– Todellisuus oli murskata minut. En ymmärtänyt, miten olin onnistunut olemaan niin pihalla niin kauan. Koulussa saamelaisten kristillistämisen historiaa ja siihen liittyviä haavoja ei käsitellä, vaan niistä ollaan tietämättömiä. Myös saamelaiset itse ovat, West sanoo.

”

Kristillistäminen tuhosi melkein kaiken.

SAAMELAISTEN KRISTILLISTÄMINEN alkoi 1500-luvulla osana katolisen kirkon lähetystyötä. Helga West luonnehtii lähetystyön katolista varhaisvaihetta melko järjestäytymättömäksi.

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

3

LAU RI HAN NIKAIN EN

”

Tietämättömyys on vakava asia ja epäoikeudenmukaista kaikkia kohtaan.

Kristillinen lähetystyö toi saamelaisten elämään myös asioita, jotka eivät olleet yksiselitteisesti haitaksi.

– Kristinusko pakotti saamelaiset kouluun ja lukemaan. Jotkut kirkonmiehet edistivät saamelaiskulttuurin ja kielten kirjallistamista. Myöhemmin Lars Levi Laestadiuksen raittiuspuheet säästivät perheitä alkoholismilta, West luettelee.

West huomauttaa myös, että osa saamelaisen kulttuurin tuhoutumisesta ei liity pelkästään kristillistämiseen vaan modernisaatioon ja muihin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja aatteisiin.

Saamelaisuus on sopinut huonosti yhtenäisen valtion ja kansan ihanteeseen: saamelaiset ovat montaa eri kieltä puhuva kansa neljän valtion alueella.

JOIDENKIN SAAMELAISUUDEN piirteiden ymmärtäminen ja hyväksyminen oli kristillisille lähetystyöntekijöille ja papeille erityisen vaikeaa.

– Kova pala purtavaksi olivat esimerkiksi suhteet esivanhempiin. Saamelaiset ajattelivat, että ihminen alkaa kuoleman jälkeen elää kuolleiden elämää. Hän menee maanaliseen maailmaan ja tekee sieltä comebackeja eli palaa hetkeksi meidän todellisuuteemme, Helga West selittää.

Edellisiä sukupolvia kunnioitettiin antamalla lapsille heidän nimiään. Nimet toimivat siteenä sukupolvien välillä ja niiden uskottiin tuovan mukanaan hyviä ominaisuuksia.

Osa papeista ei hyväksynyt saamelaisen nimen antamista kastettaville lapsille. Joissakin saamelaisyhteisöissä tähän reagoitiin luomalla uusia perinteitä.

– 1800-luvulla kävi ilmi, että kun kirkossa oli vietetty kastejuhlaa, jotkut palasivat omaan yhteisöönsä, jossa kaste ikään kuin pestiin pois. Lapselle annettiin saamelainen nimi, jota käytettiin omassa yhteisössä.

MUSEOVIRASTO - MUSKETTI

Seuraavina vuosisatoina kristillistäminen jatkui laajamittaisempana. 1600-luvulla ortodoksinen lähetystyö oli Westin mukaan sallivampaa kuin luterilainen pietismi, jota hän kuvailee ”tosi kovakouraiseksi”.

1800-luvulle tultaessa saamelaisten hengellisyydestä ja kulttuurista oli tuhoutunut paljon. Westin mukaan useimmat saamelaisetkaan eivät ymmärrä, kuinka isosta asiasta puhutaan ja mitä kaikkea on menetetty.

– Jotta voisimme ymmärtää historiaa ja sitä, miten sellainen järkyttävä filosofis-ideologinen mullistus tapahtui, meidän pitäisi palata 1600-luvulle, West sanoo.

– Kristillistäminen tuhosi melkein kaiken. Se koski sekä maailmankuvaa että hengellisyyden eri ulottuvuuksia. Tuhottiin pyhät paikat eli seidat, rummut, nimijärjestelmä. Myös joikua yritettiin kitkeä.

Westin mukaan lähetystyöntekijät eivät kyenneet tunnistamaan sitä, että saamelaisilla oli oma yhteiskuntarakenteensa, ympäristöfilosofiansa ja symbolijärjestelmänsä. Saamelaiset nähtiin villeinä, jotka piti pelastaa ja sivistää. Vaikka taustalla saattoi olla myös hyvää tarkoittavia ajatuksia, ymmärrys saamelaisten kulttuurista oli olematonta.

West kuitenkin lisää, että poikkeuksiakin oli: jotkut lähetystyöntekijät pitivät käännyttämisen menetelmiä turhan kovina ja ajattelivat, että heidän pitäisi opetella saamea eikä saamelaisten suomea.

Piispankokoukseen saapuneita saamelaisia Utsjoen kirkolla vuonna 1913.

ANT TI HÄM ÄLÄ INEN

Saamelaista seuraväkeä. Ajoittamaton kuva Utsjoelta.

MAT TI POU TVA ARA

Kirkkokansaa jumalanpalveluksessa Hetan kirkossa vuonna 1952.

Eturivissä Inker-Marja Juuso, Juhan-Oula Juuso, Inga Juuso ja Aslak Juuso.

Pahana pidetty joiku ja piispat saamelaisuuden asialla – historiassa ollut monenlaisia vaiheita – Luterilaisen kirkon ja saamelaisuuden suhde on moniulotteinen ja usein jompikumpi puoli unohtuu, sanoo Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola.

Kristillistäminen tuhosi saamelaiskulttuuria, mutta Lehtola on omassa tutkimustyössään törmännyt myös aivan toisenlaisiin esimerkkeihin erityisesti 1800- ja 1900-luvuilta.

Esimerkiksi Kuopion piispa, myöhemmin arkkipiispaksi valittu Gustaf Johansson (1844–1930) sekä Kuopion ja Oulun piispana toiminut Juho Rudolf Koskimies (1859– 1936) levittivät innostusta saamen kieleen ja kulttuuriin.

Johansson vieraili ensimmäisenä piispana Inarissa ja Utsjoella vuonna 1886 ja opetteli kieltä niin hyvin, että pystyi toimittamaan messun pohjoissaameksi kymmenen vuotta myöhemmin.

Utsjoen kirkkoherra Anders Andelin (1809–1882) opiskeli saamen kieliä, käänsi joukon uskonnollisia kirjoja saameksi ja julkaisi kielioppeja Suomen saamelaiskielistä.

Meidän aikamme kirkollisista johtajista Lehtola nostaa esiin Oulun entisen piispan Samuel Salmen. Lehtola pitää Salmen vuonna 2012 saamelaisille esittämää anteeksipyyntöä merkittävänä keskustelunavauksena.

Jo ennen anteeksipyyntöä kirkkoon perustettiin saamelaistyön sihteerin virka sekä saamelaistyön neuvottelukunta, joka tukee saamelaisten parissa tehtävää työtä ja pitää yllä yhteyksiä muihin Pohjoismaihin. Professori Lehtola toimii tällä hetkellä kirkon saamelaistyön neuvottelukunnan puheenjohtajana.

– Kirkon saamelaistyössä saamen kielen rooli on ykkösasia. Valmistelemme parhaillaan selvitystä siitä, millä muulla tavoin saamelaisten kulttuuria voisi tukea ja ottaa huomioon, Lehtola kertoo.

Työ ei ole helppoa, sillä saamelaiset ovat maantieteellisesti hajallaan. Saamelaistyön pappi työskentelee Inarin seurakunnassa, mutta palvelee myös muualla asuvia saamelaisia.

Vaikka saamen kielten asema kirkossa on kohentunut, kulttuurisia yhteentörmäyksiä tulee esiin ajoittain. Huhtikuussa uutisoitiin, kuinka saamelaisen muusikon Wimme Saaren ja jazz-muusikko Tapani Rinteen yhteiskonsertti Sippolan kirkossa Kouvolassa oli päätetty torjua. Kirkkoherra arveli, ettei musiikki olisi sopusoinnussa kirkon sanoman kanssa.

Myöhemmin kirkkoherra päätti, että konsertti voidaan järjestää. Saari esitti konsertissa saamenkielisiä virsiä sekä eläin- ja tunturijoikuja.

Veli-Pekka Lehtolan mielestä tällaiset tilanteet ovat nykyään harvinaisia yksittäistapauksia.

– Eivät tällaiset asenteet silti vielä katoa. Varmasti vastaavanlaisista tapauksista uutisoidaan vielä viidenkymmenen vuoden kuluttuakin.

4B

Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Myös saamelaisten vuorovaikutteinen luontosuhde tuotti päänvaivaa papeille ja lähetystyöntekijöille. Vuorovaikutus tapahtui seitojen eli pyhien paikkojen kautta. Ne olivat muusta ympäristöstä poikkeavia kohtia luonnossa: kiviä, kallioita, puita, lähteitä ja järviä.

– Papit halusivat tietää, missä seidat sijaitsivat, ja saamelaisia pyydettiin tuhoamaan nuo paikat.

Jotkut saamelaiset ajattelivat, että niin ei voi tehdä, toiset taas ajattelivat, että ehkä uusi usko tuo paljon hyvää. Tämä toi riitoja saamelaisyhteisöön, Helga West sanoo.

TEHTYÄ EI SAA tekemättömäksi, mutta historiaa voi tutkia, sen voi tunnustaa ja siitä voi oppia. Siksi sovinto kiinnostaa Helga Westiä.

Kyse ei ole vain siitä, että kirkon tai valtion pitäisi pyytää anteeksi saamelaisten kohtelua ja että saamelaisten pitäisi hyväksyä anteeksipyyntö ja unohtaa menneet.

Sovinto ei ole jotakin sellaista, mikä kuitataan kerralla, vaan prosessi, joka jatkuu sukupolvelta toiselle.

On tutkittava, mitä tapahtui ja tunnustettava se.

On lisättävä tietoa saamelaisuudesta ja saamelaisten suhteesta kirkkoon ja valtioon eri aikoina.

Helga Westille sovinnosta tulee mieleen ennen kaikkea rauha.

– Sovinto lisää rauhaa ja vähentää jännitteitä yhteiskunnassa. Vaihtoehtoina ovat se, että unohdetaan kaikki, mitä on tapahtunut tai historian hämärtäminen. Asiat voidaan myös jättää käsittelemättä tai kostaa. Mutta mikä lisäisi myötätuntoa, West kysyy.

Tämän päivän saamelaiset kärsivät Westin mukaan ennen kaikkea tietämättömyydestä ja siitä, että historiaa hämärretään ja vähätellään.

– Voi kysyä, mitä hyötyä sovinnosta on, jos saamelaisuudesta ei kerrota kouluissa. Tietämättömyys on vakava asia ja epäoikeudenmukaista kaikkia kohtaan.

RUOTSIN JA NORJAN luterilaiset kirkot ovat pyytäneet anteeksi tapaa, jolla saamelaiset kristillistettiin. Kirkoissa käynnistettiin niin sanotut sovintoprosessit jo 1990-luvulla.

Vuonna 2016 Ruotsin kirkko julkaisi Vitbokeniksi eli Valkoiseksi kirjaksi nimitetyn artikkeliko-

koelman, joka tarkastelee Ruotsin kirkon ja saamelaisten välisiä suhteita. Esipuheen artikkelikokoelmaan laati arkkipiispa Antje Jackelén, joka kuvaa saamelaisten kristillistämistä kolonialistiseksi sorroksi. ”Kun olemme hylänneet saamen kansan, olemme hylänneet itsemme ja Jumalan”, arkkipiispa kirjoittaa.

Suomen hallitus käynnisti vuonna 2017 saamelaisten asioita koskevan totuus- ja sovintokomission valmistelun. Siitä on seurannut muun muassa kuulemiskierroksia, joilla koottiin saamelaisten kokemuksia esimerkiksi asuntolakouluista.

– Kuulemisraportissa tulee esiin aika raflaavia juttuja. Kirkolta ei kuitenkaan ole vaadittu anteeksipyyntöä. Vaikuttaa siltä, että luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon ei kohdistu samanlaista painetta kuin valtioon, Helga West sanoo.

Hän arvelee tämän johtuvan siitä, että saamelaisuuden ja kirkon ongelmallinen historia ei ole kaikkien tiedossa. Sen sijaan saamelaisten suhde valtioon on ollut viime vuosina pinnalla.

”

Keskustelu sovinnosta ei ole vielä alkanut Suomessa.

Aika ei ole ollut kypsä.

SUOMESSAKIN ON KUULTU kirkollinen anteeksipyyntö. Oulun silloinen piispa Samuel Salmi osallistui vuonna 2012 Saamelaiset kirkossa -seminaariin Inarissa. Salmi pyysi anteeksi kirkon suhtautumista saamen kieliin ja kulttuuriin sekä rotuopillisiin tutkimuksiin, joiden nimissä avattiin saamelaisten hautoja.

– Salmi on itse sanonut, että hän puhui silloin koko kirkon suulla, Helga West sanoo.

Salmen ohella West kiittää pioneerityöstä kirkon saamelaistyön sihteeriä ja pappia Erva Niittyvuopiota, joka on raivannut tilaa saamelaisteologiselle keskustelulle.

Piispa Salmen anteeksipyynnön jälkeen kirkon ja saamelaisten välinen sovintoprosessi ei ole Westin mukaan edennyt juuri lainkaan.

– Keskustelu sovinnosta ei ole vielä alkanut Suomessa. Aika ei ole ollut kypsä, hän toteaa.

TEOLOGISESSA TIEDEKUNNASSA Helga West on usein tuntenut itsensä ulkopuoliseksi. Kirkkohistorian luennoilla ei puhuttu saamelaisten historiasta mitään, ja monet muutkin vähemmistöt loistivat poissaolollaan. Havainto sai Westin miettimään, kenen historiaa meille kerrotaan.

– Saamelaisten historia tuppaa jäämään pois. Se saa kysymään, onko se sattumaa vai systemaattista.

West ehti opiskella teologiaa useita vuosia ennen kuin hänelle selvisi, että saamelaisuuteen liittyvä teema voisi sopia gradun tai väitöskirjan aiheeksi.

Vieläkin hän tuntee ulkopuolisuutta sellaisina hetkinä, kun keskustelu lähestystyöstä kääntyy alistamisen ja kärsimyksen problematiikkaan.

– Tätä keskustelua ei ole pystytty tuomaan Suomeen. On helpompi osoittaa Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa ja sitä, mitä siellä on tehty.

Ulkopuolisuuden hetkinä West on yleensä pysynyt hiljaa.

– Ei ole minun velvollisuuteni alkaa opettaa.

West lisää kuitenkin, että suunta on muuttumassa. Herkkyys sekä saamelaisia että muita vähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt. Äänet, joita ei aikaisemmin kuultu, alkavat kuulua.

West toivoo, että tulevaisuudessa saamelaiset eivät enää olisi ”eksotisoituja objekteja”, vaan heidät tunnustettaisiin omaksi kansakseen, jolla on omat erityispiirteensä ja jonka kertomukset halutaan kuulla.

Oman tutkimuksensa hän toivoo lisäävän ymmärrystä.

– En ajattele aamuisin, että lähdenpä tästä auttamaan kansaani, vaan tämä on ihan puhdasta kiinnostusta tutkimuksen tekemistä ja tiedeyhteisöä kohtaan. Sovinto, se vaanii minua joka päivä. Mutta se on sellaista hyvää vaanimista. ■ Lähteinä käytetty seuraavia julkaisuja: Saamelaisten asioita koskeva sovintoprosessi – Kuulemisraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 14/2018; Veli-Pekka Lehtola: Historical encounters of the Sámi and the Church in Finland.

Kansainvälistä maailman alkuperäiskansojen päivää vietetään 9.8.

HELGA WESTIN KOTIALBUMI

Helsinki on myös saamelaisten kaupunki Saamelaisia asuu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.

Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa.

Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea.

Kaikkiaan saamelaisia on 75 000–100 000. Heistä noin 10 000 asuu Suomessa.

Suurin osa saamelaisista asuu nykyään perinteisten saamelaisalueiden ulkopuolella. Helsingissä asuu noin tuhat saamelaista, enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa.

Pasilan peruskoulussa aloitti syksyllä 2018 suomi-saame-luokka.

Päiväkoti Susannassa Pasilassa on saamenkielinen ryhmä.

Saamelaisten asema kirjattiin Suomen perustuslakiin vuonna 1995. Alkuperäiskansana saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinojaan.

Vuodesta 1996 lähtien saamelaisilla on ollut kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa Saamelaiskäräjät, saamelaisten parlamentti.

Helga West oli mukana alkuperäiskansoihin kuuluvien kristittyjen kokouksessa UudessaSeelannissa 2018. Kuvassa myös Norjan kirkon saamelaistyön sihteeri Risten Turi, Norjan kirkon pappi Hanne Punsvik Øygard sekä kaksi maorinaista. Alkuperäiskansojen kokemukset ovat samantapaisia kaikkialla.

Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta nro 169, koska kysymys saamelaisten maaoikeuksista on yhä selvittämättä.

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

5

Elsa Brotherus (vas.), Linnea Skog ja Anna Kauppinen kuuluvat Edenin nuoreen näyttelijäkaartiin.

Vimmaisen viikon tunnelmia Riparista kertovaa elokuvaa kuvattiin alkukesästä Espoon seurakuntien kurssikeskuksessa Kirkkonummella. Teattereihin elokuva on tulossa kesällä 2020.

TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVAT SAMI KUOKKANEN

E

nsimmäisenä päivänä, kun riparille sijoittuvan Eden-elokuvan kuvausten oli määrä alkaa, tuli yllättävä viivästys. Kuvauksia varten lavastetusta tunnelmallisesta kappelista löytyi kyy, jota lavastaja yritti kaikin keinoin häätää.

– Huvittavan symbolistinen yllätys, nauraa ohjaaja Ulla Heikkilä nyt, kun kuvaukset ovat päättyneet ja kaikki materiaali on purkissa. Kuvaukset alkoivat koulujen loputtua ja ne saatiin valmiiksi heinäkuussa.

Eden on nuorisoelokuva, jossa seurataan ”vimmaista” ripariviikkoa neljän leiriläisen silmin. Sitä sävyttävät äkkirakastumiset, järisyttävät oivallukset, yllättävät ystävyydet ja yöjuoksut.

– Meillä oli 26 kuvauspäivää ja 26 näyttelijää. Aika monina päivinä kaikki olivat paikalla. Tunnelma oli tosi hyvä koko ajan eikä kiireen tuntua tai aikataulupaniikkia tullut.

Se kertoo hyvästä suunnittelusta, sillä kyseessä on sekä Heikkilän että tuotantoyhtiö Tekele Productions Oy:n ensimmäinen pitkä elokuva.

Heikkilä valmistui Aalto-yliopistosta elokuvaohjaajaksi 2016.

– Pitkän elokuvan tekeminen on mielestäni aika samanlaista kuin lyhytelokuvankin. Kuvauksissa pystyy elämään päivä ja kohtaus kerrallaan,

joten sitä vain tekee pidemmän aikaa, Heikkilä kuvaa.

EDENIN konfirmaatiokohtaus kuvattiin Meilahden kirkossa. Muuten kuvauspaikkana oli Espoon seurakuntayhtymän kurssikeskus Hvittorp Kirkkonummella. Oikeat rippileirit rullasivat siellä samaan aikaan normaalisti.

Elokuvaporukka työskenteli Hvittorpin vanhan huvilan puolella. Toisinaan oikeat leirit ja fiktiivinen leiri liippasivat toisiaan, kun kuvaukset olivat käynnissä saunassa, jossain päin pihaa tai muissa yhteisissä tiloissa.

Niistä ilmoitettiin kuitenkin aina etukäteen.

Osa nuorista näyttelijöistä on jo kokeneempia tekijöitä, jotka ovat olleet mukana tv-sarjoissa ja elokuvissa: Aamu Milonoff (Tyttö nimeltä Varpu, Hölmö nuori sydän), Linnea Skog (Tyttö nimeltä Varpu), Bruno Baer, Amos Brotherus (Tuntematon mestari) ja Jere Ristseppä (Hölmö nuori sydän). Rippileirin aikuisten rooleissa nähdään Satu Tuuli Karhu, Tommi Korpela ja Irina Pulkka.

RIPPIKOULU ON suomalainen instituutio, jonka kävi viime vuonna noin 48 000 nuorta. Siitä ei ole kuitenkaan koskaan ennen tehty elokuvaa. Mikä sai Ulla Heikkilän innostumaan aiheesta?

– Jotenkin ripari jäi kiehtomaan minua, vaikka oma riparini ei ollut paras ikinä. Ei tullut romansseja enkä saanut uusia kavereita. Olin usein napit

”

RIPARILLA OLIN USEIN NAPIT VASTAKKAIN PAPISTON KANSSA, SILLÄ OLIN HYVIN KÄRKÄS JA

KRIITTINEN.

OHJAAJA ULLA HEIKKINEN Ohjaaja Ulla Heikkilä on myös käsikirjoittanut Eden-elokuvan.

vastakkain papiston kanssa, sillä olin kärkäs ja kriittinen.

Teemat jäivät kuitenkin mieleen muhimaan. Heikkilä mielestä on mahtavaa, että Suomessa on sukupolvirajat ylittävä yhteinen initiaatio- eli aikuistumisriitti.

– Myös uskonnolliset kysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, ja kristillinen kuvasto on minulle läheistä esteettisessä mielessä.

Heikkilä ei kuitenkaan aikoinaan lähtenyt isoseksi Tampereen Messukylän seurakuntaan. Hän meni seuraavana kesänä vielä Prometheus-leirille, koska halusi nähdä senkin.

– Taiteilijana ja elokuvantekijänä minua kiinnostaa moninäkökulmaisuus: päähenkilöitä on paljon, asioita tarkastellaan eri näkökulmista, lausutaan monia totuuksia mieluummin kuin vain yhtä. Leirin joukko- ja ryhmätilanteet ovat hedelmällisiä tällaisen kerronnallisen lähtökohdan kannalta, Heikkilä näkee.

Juoneen mahtuu yksilön ja ryhmän jännitteitä, ihastumisia ja kavereiden riitoja. Nuoren papin ja konkaripapin näkemyserot ovat isossa roolissa, ja heidän kauttaan käsitellään valtaa ja sopeutumista. Parille muullekin henkilölle riparin hengellinen sisältö on tärkeä.

– Kaikki on nyt kuvattu. Vieläpä ihanan aurinkoisessa säässä, mistä olen kiitollinen. Talven aikana tehdään leikkaus, äänisuunnittelu ja värimäärittely sekä elokuvan musiikki.

Kirkon Mediasäätiö on tukenut elokuvaa useassa vaiheessa yhteensä vajaalla 40 000 eurolla. Elokuvan budjetti on 1,25 miljoonaa euroa. Ensiiltaan se on tulossa noin vuoden kuluttua. ■

6B

Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Kuka?

Mikko Kuoppala, taiteilijanimeltään Pyhimys, on 37-vuotias helsinkiläinen rap-artisti, Johanna Kustannuksen musiikkipäällikkö ja Yellowmic Records -levy-yhtiön perustaja. Hän on myös gradua vaille valmis kasvatustieteen maisteri.

Mitä?

Soolouransa lisäksi Kuoppala vaikuttaa Teflon Brothers ja Ruger Hauer -yhtyeissä.

Kuoppala on julkaissut 13 soololevyä ja 14 yhteistuotantoa. Ensimmäinen albumi Salainen maailma julkaistiin vuonna 2007. Viime vuonna ilmestyivät singlet Jättiläinen ja Tapa poika. Kuoppala sai heinäkuussa Juha Vainio -tunnustuspalkinnon. Hänet palkittiin tänä vuonna myös musiikintuottajien Emma-gaalassa kuudella Emmalla.

Motto

Mikään ei ole vakavaa, varsinkaan minä, varsinkaan elämä.

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

7

Buffet-uskovainen Mikko Kuoppala eli räppäri Pyhimys odottaa suurta katastrofia.

Sitä ennen hän syö hampurilaisen ja kertoo arvostavansa luterilaista kirkkoa, jossa ”pappi on aina paikalla”.

TEKSTI JAANA RINNE KUVA SIRPA PÄIVINEN

M

ikko Kuoppala, taiteilijanimeltään Pyhimys, istuu pikaruokalan seinää kaunistavan jättimäisen hampurilaisen edessä Kampissa.

Hän on täällä, koska Big Mac -ateria on kuolemaantuomittujen vankien kolmen suosituimman viimeisen aterian joukossa Amerikassa. Meidän on tarkoitus puhua muun muassa ruoasta ja kuolemasta, mutta juttu ryöstäytyy kuin tämän kolmenkymmenen julkaisun artistin tuotanto.

2000-luvulla ruoka on vähitellen korvannut seksin yleisenä puheenaiheena, ja samalla ruoasta on tullut uskonnon kaltainen ihmisten elämää arvottava asia.

– Ruokaan liittyy tietenkin sellaisia tärkeitä asioita kuin ilmastonmuutos ja eläinten oikeudet, mutta se, että eettisempinä syöjinä itseään pitävät arvottavat kanssaihmisten ruokailua, ei ole kosher.

– Näyttää siltä, että ne, jotka lisäävät omaa askeesiaan ruoan suhteen ottavat oikeudekseen tuomita muita. Mihin on hävinnyt perikristillinen arvo tyyliin kukaan ei ole täydellinen, Kuoppala kysyy.

Erityisen epätäydelliseksi ihminen tuntee itsensä pikaruokapaikassa.

– Ja tämä on kuitenkin vain ruokaa! Keho palkitsee eri lailla maratonin juoksemisen ja hampurilaisen syömisen. Roskaruoka palkitsee heti, kun maratonin juoksemisen tyydytys tulee hitaasti.

Kuoppala sanoo pitävänsä liikkumisesta.

– Ihminen on kuin mikä tahansa eläin. Sitä ei ole tarkoitettu olemaan paikallaan. Mutta se, että liikkuminen assosioidaan heti siihen, että on tyytymätön omaan ulkonäköönsä, on outoa. Kai ihminen voi liikkua pelkästä liikkumisen ilosta?

– Miksi ihmisen ylipäätään pitäisi tehdä itsestään ajankohtaisempi versio? Minulla ei ole yhtään tatuointia tai lävistystä.

KÖYHYYS AJAA monet kahden euron hampurilaiselle. Silti maailman suosituin pikaruokala on myös paheksutuin.

– Siinä yhtyvät syy ja seuraus. Suuri suosio on aina rikos.

Kuoppala on kokenut sen itsekin, sillä sen jälkeen, kun Pyhimys valloitti kansan Vain elämää -ohjelmassa, hän muuttui kriitikkojen suosikista roskaruoaksi.

– Valitsin taiteilijanimekseni Pyhimyksen, koska se on pyhä. Pyhimyksenä tuon esiin epäpyhiä asioita. Minulle on alkanut tulla karmivia fiiliksiä, kun olen tajunnut, millaista elämä oli maailmansotien kynnyksellä.

– Elämme nyt niin absurdissa maailmassa, että katastrofi on alkanut tuntua välttämättömältä. Joku kriisi tarvitaan, että ihmiskunta pelastuu. Eikä ratkaisu ole punavihreä tai nationalistinen, vaan kaikkien on toimittava yhdessä.

Sosiaalinen media korostaa mustavalkoisia arvoasetelmia.

– Paremmat ihmiset ovat sitä mieltä, että he hyväksyvät ihan kaiken, mutta minä en hyväksy hyvesignalointia.

MALMINKARTANO, LÄNSI-PASILA ja Kallio. Useita bändejä ja satoja keikkoja ympäri Suomea. Kymmenittäin äänitteitä. Pihlajamäkeen valmistunut omakotitalo. Vaimo, lapset ja usko asuvat 37-vuotiaan Mikko Kuoppalan kotona.

– Vaimo on uskonnon opettaja, ja hänen isänsä on entinen kirkkoherra. Molemmat ovat todellisia uskonnonvapauden kannattajia, enkä ole näissä asioissa kohdannut ristiriitoja, avaramieliseksi uskonnon suhteen itseään kuvaileva Kuoppala kertoo.

Hänelle tärkeämpää kuin se, uskooko hän Jumalaan, on se, mitä usko tarkoittaa.

– Kirkolla on tietyt ”tositarinat” Jeesuksesta, mutta kirkon oppi ja perusarvot eivät vaadi uskoa partasuiseen Jumalaan tai Aatamiin ja Eevaan. Armoon voi uskoa muutenkin.

”

Kirkon oppi ja perusarvot eivät vaadi uskoa partasuiseen Jumalaan tai Aatamiin ja Eevaan.

Armoon voi uskoa muutenkin.

Kuoppalalle Jumala on määrittelykysymys. Hän miettii, kuinka lähellä Jumala voi olla animistista luonnon henkeä, ja vastaa, että hänen mielestään elämä on ihme. Siitä hän ei ole varma, onko olemassa jokin korkeampi voima, jota ihmisen tekemiset kiinnostaisivat.

– Mandaatti tehdä hyviä ja pahoja asioita on aina haettu ylhäältä. Hammurabin laki, eli silmä silmästä ja hammas hampaasta, on sekin jumalien määritelmä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

SUOMEN LUTERILAISTA KIRKKOA Mikko Kuoppala arvostaa.

– Kirkko on tärkeä sosiaalinen verkosto. Mitä pienemmälle paikkakunnalle mennään, sitä suurempi on kirkon merkitys. Sossun täti voi vaihtua, mutta pappi on aina paikalla.

Kirkko ei kuitenkaan ole onnellinen yhteisö, Kuoppala muistuttaa.

– Raamatun varjolla on riidelty ja tapettu iso määrä ihmisiä, ja uskovaiset ovat tappaneet myös toisiaan. Esimerkiksi 1600-luvun uskonsodissa katolilaiset tappoivat paljon enemmän protestantteja jopa yhdessä yössä kuin roomalaiset kristittyjä alkukirkon vainojen aikana.

Hetken mietittyään Kuoppala keksii sanan, jolla kuvata omaa uskovaisuuttaan.

– Vaikka olen saanut kasvatuksessani hyvät kristilliset arvot, olen jossain mielessä buffet-uskovainen.

Uskontojen noutopöydästä Kuoppala on poiminut muun muassa annoksen buddhalaisuutta.

– Sieltä tulee kärsimyksen poistaminen, se, että on turha kokea tyytymättömyyttä, koska kyseessä on hetki, joka menee nopeasti ohitse.

Tyytymättömyys omaa itseä kohtaan alkaa olla voitettu.

– Joku professori sanoi, että esiintyjän pitää riisua identiteettinsä, jotta hän pystyy heittäytymään.

Minulle esiintyminen on ollut vaikea juttu, ja olen alkanut pikku hiljaa nauttia siitä vasta parin viimeisen vuoden aikana.

KUOLEMAA VASTAAN Kuoppala taistelee elämällä.

– Pyhimyksen ja Saimaa-yhtyeen yhteinen levy käsittelee kuolemaa, mutta samalla tavoin kuin kaikki kuolemaa käsittelevä aineisto se käsittelee nimenomaan elämää.

Kuolema kurkkii muun muassa levyn pr-kuvissa röökinä huulessa.

– Tähtitieteilijä Esko Valtaoja lähetti tapahtuman järjestäjälle viestin, ettei tupakkamainonta edistä yhteisen keikkamme lippujen myyntiä. Kuvassa tuodaan esiin juuri se, että vaikka mikään ei ole enää punk, niin jo rööki kuvassa on liian punk, koska se ei ole poliittisesti korrektia.

Kuolema on Kuoppalalle perimmäinen syy tehdä musiikkia. Hän sanoo, ettei tunne sellaista artistia, jolla kuolema ei olisi läsnä hänen ikuistaessaan asioita.

Jos lähtö tulee, Kuoppala haluaa jättää jäljen. Tai ainakin äänitteitä.

– Kirjan kirjoittajalla ja levyn tekijällä on mielessä sama ajatus: mitä jätän itsestäni jälkeeni. Niinpä pyydän, Paperi T:tä vapaasti lainaten: Kun mä kuolen, niin julkaiskaa nää biisit. Julkaiskaa nää biisit, vaikkeivät ne olisi hyviä, niin julkaiskaa ne silti. Julkaiskaa ne, vaikken olisi elänyt kovin pyhimysmäistä elämää ja vaikka ne antaisivat minusta huonon kuvan.

Kuoppala kertoo, miten 24-vuotiaana kuollut räppäri Tupac Shakur puhui kuolemasta koko uransa ajan ja ehti tehdä lyhyeksi jääneen elämänsä aikana enemmän äänitteitä kuin ahkeruudestaan tunnettu Kuoppala tähän mennessä.

– Tupacin elämäkerran kirjoittajat ovat sanoneet, että hänellä oli etiäinen varhaisesta kuolemasta. Nuorena kuoleminen on kiinnostava asia.

Olen huomannut, että jotkut kirjoittavat Facebookiin 28 vuotta täytettyään: en sitten kuollutkaan 27-vuotiaana.

Kuoppala arvelee, että musiikin tekijä näkee ehkä muita selvemmin horisontin, mutta muuten tekemiseen riittäisi hänen mukaansa vähempikin sisäinen draivi ja sählääminen.

Johanna Kustannuksen musiikkipäällikkönä häärivä Kuoppala kertoo saaneensa yhtiöltä resursseja saattaa tammikuussa 21-vuotiaana kuolleen Atte Toikan eli räppäri MKDMSK:n levy valmiiksi.

– Olen istunut Toikan lapsen äidin kanssa ja tuottajan kanssa ja pohtinut, että voisimme tehdä hyväntekeväisyyslevyn, jonka tuotot menevät Atten perheelle. Emme tunteneet toisiamme sen paremmin, joten olen pystynyt lähestymään tätä asiaa en tunteen vaan sen kautta, mitä toivoisin omille äänityksilleni tehtävän, kun exitus tulee: julkaista kaiken. ■

8B

Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Töyssyinen kirkkotie Teemu Keskisarja halusi liittyä kirkkoon, mutta se oli hankalaa.

Tänä keväänä hänet kastettiin ja konfirmoitiin Tuomasmessussa.

TEKSTI PIRJO WESANIEMI KUVA JANI LAUKKANEN

– Jokaisella on Jumalan kaipaus sydämessään. Koska emme osaa sanoittaa sitä, tarvitsemme pyhiä tekstejä ja liturgioita, sanoo Teemu Keskisarja (oik).

V

iitisen vuotta sitten päätti historioitsija Teemu Keskisarja liittyä kirkkoon. Hän ymmärsi historiaa tutkittuaan, että kristinusko on parasta, mitä tälle maalle on tapahtunut.

Sen varaan on rakentunut kulttuuri, koulutus, demokratia ja tasa-arvo.

Hän täytti lomakkeet netissä ja kävi norkoilemassa vantaalaisen seurakunnan toimistossa, mutta kun ensimmäinen annettu rippikouluaika ei sopinut, kirkko unohti miehen anomuksen.

Keskisarja sanoo jättäneensä rippikouluun liittyvän viestittelyn kesken omaa saamattomuuttaan ja luikahtaneensa näin ulos asiakassuhteesta, vaikka oli jo allekirjoittanut paperit. Silti hän kysyy, millä firmalla tai yhdistyksellä on varaa unohtaa yhtäkään asiakastaan.

– Eihän siinä ole mitään järkeä.

Suomessa on helppo liittyä kaikkeen, kuten kuntosaleihin tai puhelinoperaattoreihin, ja vaikea päästä niistä eroon.

– Tai jos haluat liittyä vapaa-ajattelijoihin tai muslimeihin, olet tervetullut heti ilman kursseja etkä pääse irti millään, Keskisarja puuskahtaa.

Toisin on kirkossa. Voit klikkailla yhden kerran netissä laskuhumalassa, ja sitten et ole enää kirkon jäsen.

Se on kertalaakista selvä. Liittyminen onkin sitten hankalampi juttu.

TEEMU KESKISARJAN vanhemmat olivat kommunisteja eivätkä kastattaneet ketään seitsemästä lapsestaan. Toiset isovanhemmista olivat lestadiolaisia. Myöhemmin äiti ja jotkut sisaruksista ovat liittyneet kirkkoon.

Keskisarjan mielestä kirkosta eroaminen ei osoita minkäänlaista rohkeutta, liittyminen sen sijaan osoittaa.

– Suomen kansa tarvitsee sata vuotta ateismia ja islamia, ennen kuin Jumalan sana alkaa taas kiinnostaa, hän tokaisee.

– Jokaisella on Jumalan kaipaus sydämessään, mutta koska emme osaa sanoittaa sitä, tarvitsemme pyhiä tekstejä ja liturgioita. Mitä vähemmän turvataan kristinuskoon, sitä enemmän on masennusta ja ahdistusta. Usko on Suomen historian paras mielenterveyspalvelu, ja paloviina taitaa tulla toisena.

Pienestä pojasta alkaen Keskisarja on kolunnut hautausmaita ja miettinyt ihmisten elämänkohtaloita.

– Olen elänyt murheettoman elämän, jossa on ollut vain itse aiheutettuja suruja, hän toteaa.

Asuessaan aikoinaan Agricolan kirkon naapurissa Keskisarja kävi usein Tuomasmessussa. Sen ilmapiiriin oli helppo mennä. Hän nautti messun ilosta ja visuaalisuudesta. Hän kävi jopa ehtoollisella, kun siltä tuntui.

KUN AJATUS RIPPIKOULUSTA leijui edelleen ilmassa, mutta kotiseurakunnasta ei ollut kuulunut mitään, tuttava yhytti Keskisarjan rovasti Olli Valtosen pakeille. Valtonen on ollut perustamassa Keskisarjalle tuttua Tuomasmessua.

Rippikoulua varten Valtonen antoi Keskisarjalle luettavaksi 622-sivuisen Alister E. McGrathin kirjan Kristinuskon perusteet. Sitten keskusteltiin.

Rippi-isä ymmärsi oppilaansa olevan niin perillä Martti Lutherin opetuksista, että tämä olisi voinut opettaa häntä.

”

Usko on Suomen historian paras mielenterveys­ palvelu.

HISTORIOITSIJA TEEMU KESKISARJA

Keskisarja kastettiin ja konfirmoitiin samalla kertaa Tuomasmessussa.

Hän seisoi valkoisessa albassa ja kuuli sanat: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

9

Kasteen jälkeen oli konfirmaatiokysymysten vuoro. Rukousjakson lopussa Valtonen esitteli seurakunnalle kirkon uuden jäsenen. Kirkkokansa puhkesi taputuksiin ja moni pyyhki kyyneleitään.

Sattumalta Tuomasmessussa oli mukana myös Keskisarjan nykyisen kotiseurakunnan pappi Jouni Pirttijärvi Pakilasta Helsingistä. Hän kysyi Keskisarjalta, saako tämä nimen mainita seuraavan sunnuntain jumalanpalveluksessa kastettujen listalla.

Niin siellä sitten kerrottiin, että Teemu Aleksis Keskisarja on pyhässä kasteessa otettu kirkon jäseneksi.

TOIMITUSTEN JÄLKEEN RIPPIPAPPI Olli Valtonen yritti kirkon verkkosivuilla liittää uutta jäsentä kirkkoon, mutta epäonnistui moneen kertaan.

Parin päivän päästä apuun tuli Keskisarjan oman seurakunnan pappi Pirttijärvi, ja tieto meni vihdoin perille kirkon rekisteriin.

– Se on niin monimutkaista eikä ollenkaan asiakaslähtöistä. Ennen kaikkea pitäisi ajatella liittyvää. Ne kaavakkeetkin olivat vähän outoja. Tosin en ole pitkään aikaan pitänyt yksityistä rippikoulua, Valtonen selventää.

Hän suosittelee omalle luterilaiselle kirkolleen samansuuntaista toimintaa kuin katolisessa kirkossa. Kaikille halukkaille järjestetään informaatiokurssi, jossa kerrotaan uskosta ja kirkosta. Ei tarvitse välttämättä liittyä, vaan kirkosta voi olla kiinnostunut muuten vain.

– Kurssin voisi järjestää muutaman kerran vuodessa. Se helpottaisi liittymistä, kun tietäisi, mistä on kyse. Sille vain pitäisi keksiä vetävämpi nimi kuin rippikoulu.

REKISTERIPÄÄLLIKKÖ Emilia Launonen Vantaalta sanoo, että sen jälkeen, kun Teemu Keskisarja alun perin yritti päästä rippikouluun ja liittyä kirkkoon, on rakennettu uudet sivustot Liitykirkkoon.fi ja Aikuisrippikoulu.fi. Hän myöntää, että on aika paljon seurakuntakohtaista, miten aikuisrippikoulua hoidetaan. Yksityisrippikoulu voi olla myös kahdenkeskeistä keskustelua papin kanssa.

Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen kertoo, että aikuisrippikoulua on pyritty kehittämään. Sen voi suorittaa pitkälle netissä, mutta myös osallistumalla seurakunnan toimintaan.

– Haluaisimme tietysti, että aikuisrippikoulun suosio kasvaisi. Sen voi käydä yksityisesti tai ryhmässä. Se tulee profiloida kirkkoon liittyvän tarpeiden mukaan, esimerkiksi sen mukaan, onko liittyvä kantasuomalainen vai muusta kulttuurista.

Olli Valtosen esittämää ideaa informaatiokurssista Kokkonen pitää hyvänä.

– Meidän tulee olla enemmän esillä suositellessamme kirkon jäsenyyttä.

On kyse siitä, miten kristinusko auttaa arjessa. Urbaaneja etsijöitä on paljon. On lukuisa joukko ihmisiä, joille elämän tarkoitukseksi ei riitä pelkkä loma etelässä. Silti on sanottava, että Vantaalla Teemu Keskisarjan osalta on toimittu poikkeuksellisen huonosti. Kirkko haluaa ottaa vastaan jokaisen jäsenen, Kokkonen painottaa. ■

Osa 36

77. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Anne Joukainen, 050 310 3081 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

B

11

Harras hetki Marja Hjelt, 50, on Helsin­ gin kaupunginkirjastossa työskentelevä informaa­ tikko ja Leijaseuran jäsen.

Hän asuu Helsingin Vuo­ saaressa tyttären ja koiran kanssa.

Hjelt omistaa noin kuusi­ kymmentä leijaa ja käy len­ nättämässä jättileijoja yk­ sin tai porukalla. Harrastus on vienyt hänet myös mo­ niin leijatapahtumiin mm.

Kuwaitiin, Intiaan, Skotlan­ tiin ja Venäjälle. Suomes­ sa jättileijojen lennätys on vielä melko harvinainen harrastus. Aktiiviharrastajia on arviolta parikymmentä.

Marja Hjelt lennättää Kalle-leijaa Vuosaaren Aurinkolahdessa.

Jättileijan lennättäminen luo hyvää tuulta Marja Hjelt nauttii siitä, että leijan lennättäminen on täynnä asioita, joihin hän ei voi vaikuttaa.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA JUSSI HELTTUNEN

T

änään on Kallen vuoro lentää. Marja Hjelt kiinnittää ankkurinarun valaisintolppaan ja kaivaa kangaspussukasta esiin ison kangasmytyn. Kun mytty alkaa täyttyä ilmalla, siitä kasvaa pienen enkelipojan näköinen 5,4-metrinen kerubi. Se kohoaa hiljalleen taivaalle ja kääntyy välillä laiskan näköisesti selälleen. Tuuli ei ole kova, mutta Hjelt saa pitää narusta kaksin käsin kiinni ja tuntea vastuksen.

Kun Marja Hjelt oli pikkutyttö, hän lennätti joskus muovisia leijoja. Ne hajosivat helposti tai jäivät puihin kiinni. 2000-luvun alussa, kun oma tytär oli pieni, Hjelt osti Itäkeskuksen maalaismarkkinoilta kolmion mallisen leijan, jotta tytärkin saisi kokemuksen leijan lennättämisestä. Tytär istui rat-

Kirkastus­ sunnuntai

NYKYÄÄN MARJA HJELT lennättää leijoja ympäri vuoden. Hän myös korjaa, huoltaa ja ompelee niitä kotonaan ja matkustaa ympäri maailmaa harrastuksensa perässä. Leijoja hänellä on niin paljon, etteivät ne enää mahdu sängyn alle, vaan hän säilyttää niitä varastossa. Jokaisella leijalla on oma luonteensa ja nimensä. Jostakin syystä kaikki Hjeltin leijat ovat poikia.

Pienempiä ja keskisuuria leijoja voi lennättää yksin, mutta suurimmat vaativat monta lennättäjää. Leijanlennätystapahtumassa voi nähdä vaikka 30-metrisen sinivalasleijan, jota pitelee kuusi ihmistä. Leijoja lennättäessä ammatilla, kansallisuudella, kielellä, ihonvärillä tai uskonnolla ei ole mitään merkitystä. Jokainen on yhtä lailla olosuhtei-

den armoilla, ja jokainen tarvitsee joskus apua leijansa kanssa tai antaa apua toiselle.

PARHAITEN LEIJAN LENNÄTYS onnistuu, kun tuulta on noin 3–5 metriä sekunnissa. Joskus tuulta on liikaa, joskus liian vähän. Välillä on kylmä ja välillä kuuma. Joskus sade yllättää. On paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Se on Marja Hjeltin mielestä ihanaa.

Hjelt sanoo olevansa ”melkoinen ADHD”, mutta leijojen kanssa hän keskittyy. Aika vain kuluu. Tuulessa liikkuvan leijan katsomisessa on jotakin hypnoottista, vähän kuin tuijottaisi tulta tai aaltoilevaa vettä. Hän ei ajattele silloin oikeastaan mitään.

Kun Hjelt tulee kotiin leijaa lennättämästä, hän on fyysisesti ihan poikki, mutta mieli on virkistynyt. Leijan lennättäjät ovat yleensä hyväntuulisia ihmisiä, ja hyvä tuuli leviää. Ihmiset tulevat juttelemaan ja ottavat kuvia.

Marja Hjeltistä on joskus tuntunut siltä, ettei hän ole erityisen hyvä missään. Leijaa lennättäessä ei voi olla hyvä, huono tai valmis. Onnistumisen tunteen saa aina. ■

ISTOCK

Taivaan tähden

4.8.

taissa ja taputti ja nauroi, kun äiti juoksenteli puistossa leijan kanssa.

Sitten Hjelt vähän googlaili, päätyi mukaan Leijaseuran toimintaan ja näki ensimmäistä kertaa jättileijoja. Ne näyttivät ihmeellisiltä. Erityisesti gekon muotoinen leija teki häneen vaikutuksen: gekon varvas oli yhtä pitkä kuin Hjelt itse.

Sumutorvi SUUREN OSAN ELÄMÄÄNI olen elänyt keskellä kristillistä puheenpartta, jossa jokin kirkastuu. Milloin Kristus, milloin synti, milloin armo. Puheella on tarkoitettu sumean muuttumista selkeäksi.

Ihanina ovat mielessä kangastelleet myös kirkastusvuorikokemukset, ne, joissa ohikiitävän hetken tiedän ja näen esteettä ainaisen arpomisen ja epävarmuuden sijaan.

Saada nähdä Jumalan kirkkaus.

Koskettaa täydellistä rakkautta minkään estämättä. Voiko väkevämpää olla?

Kun kristityn todellisuutta ovat korpeen eksyminen, aavikon hiekassa tarpominen ja matkan vai-

voissa väsyminen, tuntuvat tietäminen, ymmärtäminen ja perille pääseminen tavoiteltavilta päämääriltä. Elämästä on tulevinaan helpompaa, kun osaa tarkkaan määrittää, mitä Jumala mistäkin on mieltä ja miten mikäkin asia on ratkaistava. Selvänäkijöitä ei olisi joka korttelissa, jos ihminen ei haluaisi niin epätoivoisesti ennalta tietää.

Vasta kokemus opettaa, miten autuasta on tietämättömyyden sumu.

Kun en ymmärrä, minun on pakko luottaa. Kun en tiedä, minun on pakko hyväksyä likiarvo.

Kun en näe, muut aistini ovat herkimmillään. Kuulen sumutorven

kutsuvan äänen. Aprikoin suuntaa uteliaana, hätäilemättä. Jalkapohjani tunnistaa tien.

Missä pensas palaa, siellä se sanoo: Älä tule lähemmäksi. Anna

sinua suuremman kaartua todellisuutesi yli vapaana ja vangitsematta. Riisu sinä kengät ja ole ihminen, kokoisesi.

KAISA RAITTILA

12 B

Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Gurun opissa Ohjaajana Lev Gillet Lev Gillet syntyi Etelä-Ranskassa vuonna 1893. Hänen vanhempansa olivat katolilaisia. Gillet haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa ja joutui sotavangiksi. Sodan loputtua hän jätti lupaavasti alkaneet akateemiset opintonsa ja liittyi benediktiiniseen sääntökuntaan.

Gillet kiinnostui vähitellen yhä enemmän ortodoksisesta kirkosta ja sen hengellisyydestä. Hän vietti jonkin aikaa bysanttilaista sääntöä noudattavassa katolisessa luostarissa silloisessa Puolassa, nykyisessä Ukrainassa. Hän palasi sieltä Ranskaan, liittyi vuonna 1928 ranskankieliseen ortodoksiseen seurakuntaan ja toimi sen pappismunkkina. Vuonna 1938 hän muutti Lontooseen ja työskenteli siellä yhteisössä, joka rakensi yhteyttä anglikaanien ja ortodoksien välille.

Gillet kuoli 87-vuotiaana. Hänen rukousta käsittelevä kirjansa on julkaistu suomeksi nimellä Jeesuksen nimen kutsumisesta – eräs idän kirkon munkki (Karas-Sana).

Jumala on rajaton rakkaus Kun Jumalan rakkaus pysäyttää, kaikki nimet, joilla häntä kutsumme, tuntuvat köyhiltä ja kliseisiltä. Jäljelle jää vain rajaton rakkaus, sanoo urbaani erämaaisä Lev Gillet.

B

ritish Museumin kirjaston lukusalissa Lontoossa moni näki 1950ja 1960-luvuilla pienen valkopartaisen munkin paksuissa silmälaseissaan. Hän istui siellä päivät pääksytysten kumartuneena lukemaan ja kirjoittamaan.

Välillä hän käveli ajatuksissaan, kurtisteli otsaansa ja mutisi hiljaa itsekseen. Mutta nähdessään ystäviään hän pysähtyi tervehtimään, ja silloin hänen kasvonsa sulivat hymyyn.

Munkki kutsui lukusalia luostarikseen.

Yhtä kotonaan tuo mies oli kulkiessaan munkin kaavussaan Lontoon kaduilla. Häntä voisi kutsua urbaaniksi erämaaisäksi, jonka kilvoittelupaikkoja olivat suurkaupungit.

Kirjoituksiaan hän julkaisi salanimellä ”eräs idän kirkon munkki”. Hän halusi pysyä tuntemattomana ja pitää persoonansa piilossa.

Tunnetuimmassa kirjassaan hän neuvoo, miten rukoilla. ”Meidän on lähestyttävä kaikkia miehiä ja naisia, joita kohtaamme kaduilla, kauppaliik-

TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

keissä, toimistoissa, tehtaissa, busseissa ja jonoissa – ja erityisesti niitä, jotka tuntuvat ärsyttäviltä ja vastenmielisiltä – Jeesuksen nimi sydämessämme ja huulillamme”, hän kirjoittaa.

Jos näkisimme jokaisen ihmisen sisällä haavoitetun Kristuksen, suhtautumisemme toisiimme muuttuisi.

MIES OLI NIMELTÄÄN Lev Gillet. Hän oli oman aikansa vaikuttavimpia ja arvoituksellisimpia hengellisiä isiä. Hän oli pyhiinvaeltaja, joka liikkui erilaisten maailmojen välillä.

Palattuaan sotavankeudesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän eli sekä lännen että idän luostareissa.

Hän teki työtä pakolaisten, maahanmuuttajien ja kodittomien keskuudessa Pariisissa, Beirutissa, Genevessä ja Lontoossa.

Hän oli noviisina benediktiiniluostareissa Länsi-Euroopassa ja antoi munkkilupauksensa bysanttilaista sääntöä noudattavassa katolisessa luostarissa Puolassa. Missään hän ei ollut pitkiä aikoja, sillä hän ei halunnut jäädä kiinni yhteen paikkaan ja

tehtävään. Missä hän liikkuikin, hän tahtoi rakentaa kristittyjen välistä yhteyttä käytännön tasolla.

Pariisissa hän liittyi ranskankieliseen ortodoksiseen seurakuntaan.

Hän ei lausunut mitään valoja eikä al-

Vietä hetki hiljaisuudessa Kun Jumala kutsuu meitä, se kutsu viestii rakkautta.

Kun seuraavan kerran rukoilet, aloita rukous hiljaisuudesta.

Sano sitten hiljaa mielessäsi: ”Tässä olen.”

Ole sen jälkeen vielä rauhassa aloillasi niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Voit kutsua hiljaisuudessa Jumalan rakkauden suojaan myös kaikki ne ihmiset, joita kannat mielessäsi.

lekirjoittanut sopimuksia, mutta toimi silti kymmenisen vuotta seurakunnan pappismunkkina.

ELÄMÄNSÄ VIIMEISINÄ vuosikymmeninä Lev Gillet keskittyi yhä enemmän Raamatun kertomuksiin, joiden sanomaa hän osasi välittää elävästi ja yksinkertaisesti. Yksi hänen suosikkikertomuksistaan oli se, jossa Jumala ilmestyy Moosekselle palavana pensaana. Gilletille palava pensas oli syvä Jumalan läsnäolon vertauskuva.

Jumala on palava rakkaus, joka muuttaa meitä sisältäpäin jo ennen kuin sitä edes huomaamme.

Emme useinkaan tiedä, missä rakkauden kutsu meidät kohtaa. ”Tiet, kadut, tehtaat, pellot, sairaalat, koulut, kotimme – kaikki ne ovat mahdollisia temppeleitä. Ne ovat pyhäkköjä, joissa Jumala kutsuu meitä”, Gillet kirjoittaa.

Aina, kun Jumalan rakkaus pysäyttää meidät, olemme pyhällä maalla.

Silloin kaikki ne nimet, joilla me olemme tottuneet häntä kutsumaan, tuntuvat köyhiltä ja kliseisiltä. Hänen rajaton rakkautensa mykistää meidät. ■

MENOT 1. – 15.8.

Martola, Lukas Tapio Mikael Palmulaakso, Pihla Esteri Linnea Virén, Leo Lauri Erik Virtanen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Lauri Antero Alanen ja Laura Johanna Liljander, Timo Samuel Kuutti ja Johanna Maria Vastaranta.

HAUTAAN SIUNATTU Elsa Annikki Oinas 88 v, Urho Kalevi Perttunen 73 v, Anja Maria Hirsimäki 90 v, Eila Anneli Tuomela 84 v, Kirsti Anneli Lumiaro 73 v, Maria Kyllikki Ruusuvuori 77 v, Antti Pikarla 76 v, Martti Seppo Juhani Kettunen 80 v, Säde Sinikka Siivola 62 v, Anne Marjut Rajala 60 v, Tuomo Eerik Sarjanen 73 v, Pentti Olavi Muttilainen 70 v, Reijo Erik Leinonen 75 v, Toini Annikki Sutinen 81 v, Terttu Anneli Inkinen 86 v, Ari Jouko Nyberg 73 v, Leeni Maria Komppa 87 v.

Ti kkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset 3.6.–9.8. ark. klo 9–14. 12.8. alkaen ark. klo 9–15 p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark. klo 9–14, 12.8. alkaen ark. klo 9–15. p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi kesällä ma–ke ja pe klo 9–13 (Vernissakatu 4) to klo 11–14 (Pyhän Laurin kirkko) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko auki kesällä ma klo 12–18, ti–pe klo 10–18 sekä la–su tilaisuuksien mukaan. Kesäopas on paikalla ma– pe kirkon aukioloaikoina.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Ninni Poijärvi & Tommi Kalenius to 1.8. klo 12. Kaleniuksen ja Poijärven Matkalauluja-kosertissa yhdistyvät tarinankerronta ja laulut, joita kuullaan sekä suomeksi että englanniksi.

Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Konfirmaatiomessu su 4.8. klo 12

Sanna Heikurinen, Tuomas Heikkilä.

Konfirmaatiomessu su 4.8. klo 15.

Veikko Karhumaa, Tuomas Heikkilä.

BRQ Vantaa Festival: Barocco Boreale ma 5.8. klo 19. Kokoonpano loihtii henkiin hollantilaisen kreivi van Wassenaerin säkenöivän värikkäät jousikonsertot. Liput 30/25 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Nicholas Mulroy (tenori) ja Elizabeth Kenny (teorbi) ti 6.8. klo 19. Mulroy ja Kenny yhdistävät voimansa tutkiakseen bel canto -tyylin englantilaisia ja italialaisia alkujuuria. Liput 38/30/25 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Otto Tolonen (vihuela, barokkikitara, 1800-luvun kitara) ti 6.8. klo 21.

Tolonen tuo Vantaalle herkän ja värikkään valikoiman näppäilysoitinohjelmistoa kolmelta vuosisadalta.

Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Tuuli Lindeberg (laulu) ja Eero Palviainen (arkkiluuttu) ke 7.8. klo 20.30. Vanhan musiikin huippuihin kuuluvien sopraano Tuuli Lindebergin ja luutisti Eero Palviaisen konsertti keskittyvät naisen kertojaääneen 1600-luvun ranskalaisessa musiikissa. Liput 38/30/25 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Gothic Voices to 8.8. klo 19. Jane Achtman (vihuela d’arco, fiideli) ja Andrew LawrenceKing (urut, regaali, goottiharppu, psalttari). Vanhan musiikin huippulauluyhtye matkaa hääjuhlallisuuksiin keskiajan lopulla. Liput 38/30/25 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Justin Taylor (cembalo) pe 9.8. klo 19. Nuori cembalisti–fortepianisti päästää taituruutensa valloilleen Scarlattin, Couperinin ja Rameaun sooloteosten parissa. Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

Helsingan keskiaikapäivä la 10.8. klo 11–18 kirkon ympärillä ja pappilan puistossa. Ohjelmalliset keskiaikamarkkinat: markkinakojuja, käsityönäytöksiä, keskiaikamessu, miniturnajaiset, luentoja, opastuksia, taistelunäytös, lasten askartelupiste sekä musiikkia. Tapahtuma-alueelle vapaa pääsy. Lisätietoja vantaanseurakunnat.fi ja Facebook: Helsingan keskiaikapäivä.

BRQ Vantaa Festival: Capella de Ministrers la 10.8. klo 19. Espanjan johtaviin vanhan musiikin yhtyeisiin lukeutuva Capella de Ministrers vie kuulijat matkalle varhaisrenessanssin kukoistukseen. Liput 38/30/25 e

festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

Konfirmaatiomessu su 11.8. klo 12.

Johanna Jakonen, Samppa Laakso.

Konfirmaatiomessu su 11.8. klo 15.

Jaakko Hyttinen, Samppa Laakso.

PYHÄN LAURIN KAPPELI Pappilankuja 3, p. 09 830 6224 BRQ Vantaa Festival: Anna-Liisa Eller (virolainen kannel) ke 7.8. klo 19. Eller johdattelee kuulijat renessanssi- ja barokkimusiikin sfääreihin virolaisen kanteleen sävelin. Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Claire Antonini (barokkiluuttu) to 8.8. klo 21.

Antonini tarjoaa yleisölle harvinaisia helmiä ranskalaisen varhaisbarokin ja luuttukoulun ohjelmistosta. Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Maija Lampela (pardessus de viole, diskanttigamba), Johanna Kilpijärvi (diskantti- ja bassogamba) ja Anna Orasmaa (cembalo) pe 9.8. klo 20.30. Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

Peltomaa/Fraanje/Perkola Ensemble to 15.8. klo 19. Ensemble on kolmen monialaisen muusikon yhteensulauma. Vanha musiikki, jazz ja herkkä improvisaatio kutoutuvat yhtyeen musiikissa rauhoittavaksi kudelmaksi.

Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223.

Seurakuntien talon toiminta on siirtynyt tänne.

Messu su 4.8. klo 10. Sari Rajala, Annaelina Mäkilampi, Terje Kukk.

Iltakirkko ja lähetysjuhla ke 7.8. klo 17. Sari Rajala, Sonja Orupabo. Jambo! Terveisiä Tansaniasta. Haavoittuvassa asemassa olevien naisten kanssa Tansaniassa työtä tekevä Hanna Londo kertoo kuulumisiaan.

Messu su 11.8. klo 10. Kristiina Kartano, Maria Koukkari, Tuomas Heikkilä.

Kesäinen lauluhetki ke 14.8. klo 18.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Lapsikuoron harjoitukset ke 14.8. klo 17–18.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 12.8. klo 9.30–11.30.

MUUALLA Pyhän Laurin vaellus la 10.8. klo 10 alkaen. Pääreitti kulkee Vanhankaupunginlahdelta Pyhän Laurin kirkolle

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

(10 km). Tikkurilasta lähtee myös reitti (4,5 km) klo 10 Vernissakatu 4:n sisäpihalta. Reitin nimi on Vaivaisten vaellus johtuen siitä, että se on kaikkein lyhin vaelluksen reiteistä.

Tikkurilasta kuljetaan Pyhän Laurin kirkolle Keravanjoen rantoja pitkin.

Lisätietoja vantaanseurakunnat.fi.

Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto hoituu. Nikkaristi-välitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13.

Senioripysäkki-ryhmä yli 60-vuotiaille syksyllä. Ikääntyminen tuo muutoksia. Mietiskelet ehkä eläkkeelle jäämistä, läheisen kuolemaa, yksinäisyyttä, sairastumista tai ihmissuhteita. Ensi syksynä aloittava Senioripysäkki saattaa olla sinua varten. Ota yhteyttä jo nyt: Hanna Raunu p. 050 384 8481.

KASTETTU Adessa Marita Aurora Roikonen, Elias Samuel Forsström, Nuutti Emil Virtanen, Milo Thomas Ylén, Olivia Hannele Anttila, Eino Oiva Oskari Saastamoinen, Vilja Aurora Kasanko, Minea Emilia Heikkinen, Daniel Ilari Häkkinen, Ilja Eelis Aleksi Kauppinen, Romeo Kim Oliver Paalanen, Martta Olivia Ronkainen, Mimosa Laura Lyydia Nikunen, Lotta Olivia Rajala.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Petteri Salo ja Mari Katriina Herttuainen, Miika Kristian Martikainen ja Maria Marinos, Tony Patrik Kaasinen ja Suvi Maria Kämppä, Joni Kristian Kuikka ja Petra Pauliina Pihlström, Ilkka Olavi Laamanen ja Kirsi-Tiina Liisa Ruuskanen, Pauli Antero Leinonen ja Maria Helena Toivola.

HAUTAAN SIUNATTU Aune Magdalena Etholén 93 v, Lilli Lilja Kyllikki Renkko 89 v, Eero Olavi Vauhkonen 89 v, Veikko Olavi Suomela 86 v, Terttu Anneli Laaksonen 84 v, Eeva Hilkka Saares 83 v, Aatos Jaakko Kujanpää 80 v, Marjaana Liisa Annikki Kemppi 79 v, Anna-Lisa Arvola 77 v, Pirjo Margit Jelonen 73 v, Timo Juhani Nurminen 70 v, Reijo Edvard Akren 67 v, Arja Hannele Björklöv 65 v, Ilkka Tomi Hirvi 56 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Rajatorpantie 8, avoinna ma–pe klo

A

11

9–15, paitsi 1.–2.8. klo 9-14 p. 09 830 6440 vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Virtakirkossa, Rajatorpantie 8, ti, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkossa ma klo 9–11, p. 050 357 7726.

Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO Rajatorpantie 8, p. 09 830 6429 Konfirmaatiomessu la 3.8. klo 14.

Holma 5 -rippikoulu.

Bible journaling -ryhmä la 3.8. klo 13–15. Koristellaan ja visualisoidaan Raamattuja kuvilla ja väreillä.

Ryhmää ohjaavat Hanna Hietala ja Helena Fyhr. Tied. Helena Fyhr, p.

050 380 6500, helena.fyhr@evl.fi.

Messu su 4.8. klo 10. Papit Hannu Pöntinen, Veli-Matti Hynninen, kanttori Katariina Kopsa.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 7.8. klo 18. Ekaluokkalaiset (ja isommatkin) siunataan koulutielle. Läheiset voivat halutessaan osallistua siunaamiseen. Tilaisuuden lopuksi mehujää- ja jäätelötarjoilu.

Friends’ café Sun 11 Aug 3–6 PM. Friends’ Café is a gathering to discuss and hear about different topics. You will have the chance to get to know new friends from different countries.

Childcare organized.

Messu su 11.8. klo 10. Papit Tiina László, Hannu Pöntinen, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Gospelsalsa ke 14.8. klo 16.30–17.30.

Lauluyhtye Sonuksen koelaulut etukäteen ilmoittautuneille järjestetään harjoitusten yhteydessä. 15.8. ja 22.8. klo 18.30. Pääasiassa lauluyhtye konsertoi yhdessä Käsikelloyhtye Sonuksen kanssa. Ilm. sonuskellot@ gmail.com.

Käsikelloyhtye Sonus ottaa uusia soittajia syyskuun alkupuolelle asti.

Avoimet harjoitukset ovat maanantaina 19.8. ja 26.8. klo 18.30 Myyrmäen Virtakirkossa. Tied. sonuskellot@gmail.com.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Vaatevarasto avoinna to 1.8. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina.

Tied. p. 050 357 7726.

Aikuisten olkkari maanantaisin klo

Klassinen kitaristi Otto Tolonen, mitä teet työksesi?

– Soitan elääkseni ja konsertoin ympäri maailmaa. Olen professorina Norjan valtiollisessa musiikkikorkeakoulussa ja tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa. Kitaristina myös levytän. Kaikki levyni on äänitetty Vihdin kirkossa. Kirkoissa on yleensä loistava akustiikka.

Klassisen musiikin tapahtumassa BRQ Vantaa Festivaleilla soitat konsertissasi kolmella eri soittimella, eikö yksi riitä?

– BRQ-tapahtumaan kuuluu, että konserteissa ei soiteta moderneilla instrumenteilla. Sävellykset soitetaan sen aikakauden soittimella tai soittimen kopiolla, jolloin teokset on tehty. Kitarakin on ollut erilainen soitin esimerkiksi 1800-luvulla.

– Konsertissani Pyhän Laurin kirkossa on musiikkia kolmelta vuosisadalta. Soitan siellä espanjalaisella kielisoittimella vihuelalla, joka on 1500-luvulta, 1600-luvun barokkikitaralla ja 1800-luvun romanttisella kitaralla.

MIKA KIRSI

Menokasvo

Lähde kirkkoon kuuntelemaan kolmea kitaraa Soitat klassista musiikkia, mutta kuunteletko muuta kuin sitä?

– Jos ajattelen viime kuukautta, olen kuunnellut 1800-luvun romanttista pianomusiikkia, Schumannia ja Beethovenin konserttoja ja Gasellit-yhtyeen räppiä.

Kuuntelen myös rockia ja poppia.

– Joku musiikki saattaa iskeä heti, mutta joitain teoksia tai jotain tyyliä pitää kuunnella vuosiakin, että siihen pääsee sisälle. On hieno fiilis, kun huomaa itselle vieraan musiikkityylin vähitellen avautuvan ja alkaa ymmärtää sitä.

NINA RIUTTA Yleisösuosikki – Kitaralla kolmelta vuosisadalta ti 6.8. klo 21 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Otto Tolonen, vihuela, barokkikitara ja romanttinen kitara. Liput 18–28 e Ticketmaster. BRQ Vantaa Festival 5.–11.8. www.brq.fi

MENOT 1. – 15.8.

12 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

12–14.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 7.8. klo 18. Ekaluokkalaiset (ja isom­ matkin) siunataan koulutielle. Lähei­ set voivat halutessaan osallistua siunaamiseen. Tilaisuuden lopuksi mehujää­ ja jäätelötarjoilu.

Laulajien kesäkurssin päätöskonsertti pe 9.8. klo 18.

Hyvää ravintoa -messu su 11.8. klo 16. Kaikenikäisten yhteinen iloinen ehtoolliskirkko, jossa on tilaa leikille, laululle ja liikkeelle. Jokainen halu­ kas lapsi tai aikuinen voi osallistua messun toteutukseen ehtoollisavus­ tajana, tekstinlukijana, esirukouksen lukijana tai vaikkapa laulajana tai tanssijana. Riittää, että tulet Kivistön kirkolle ennen messua klo 15.30.

Messun jälkeen iltapalaa. Pappi Paavo Ranta, kanttori Viena Huhtala.

Sylimuskari vauvaikäisille keski­ viikkoisin 14.8. alk. klo 14–15.30.

Kausi 60 e.

Lasten lauluryhmä Kastehelmi harjoittelee Kivistön kirkolla 14.8. alk. keskiviikkoisin. 5–9­vuotiaiden ryhmä klo 17.15–18 ja yli 9­vuotiaiden ryhmä klo 18–19. Ilmoittautuminen paikan päällä. Tied. Ritva­Leena Tuuli, p. 050 358 9217.

KAIVOSRISTI

MYYRMÄEN KIRKON PIHAKONTTI

KASTETTU

Uomatie 1 Perhemuskari tiistaisin 13.8. alk. klo 9.30–11. Kausi 60 e.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Toivon tuulien kesämaanantai ma 5.8. klo 18. Petri Kauhanen.

Toivon tuulien kesämaanantai ma 12.8. klo 18. Kaisa ja Erkki Halme.

Perhemuskari torstaisin 15.8. alk. klo 15–16.30. Kausi 60 e.

Kaivosvoudintie 3 Perhemuskari perjantaisin 16.8. alk. klo 9.30–11. Kausi 60 e.

MUUALLA Pyhän Laurin vaellus la 10.8. Län­ nen reitille (pituus 12 km) lähdetään klo 10 Vetokankaan uimarannalta.

Vaellus päättyy Vantaan Pyhän Laurin kirkolle, jossa vanhalla myllyl­ lä vaeltajille pieni retkieväs klo 12–13.

Mahdollisuus osallistua messuun Pyhän Laurin kirkolla klo 12 ja piknik­ konserttiin klo 14. Maksuton.

Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan seurakunnan alueella asuvil­ le vanhuksille ja muille toimintara­ joitteisille tekemällä pieniä kotitalo­ uksien huolto­, ylläpito­ ja kunnos­ tustöitä. Apu on maksutonta. Tilauk­ set keskiviikkoisin klo 11–13 p. 09 830 6426. Nikkaristin tehtävistä kiinnos­ tuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon.

Sylimuskari vauvaikäisille maanan­ taisin 12.8. alk. klo 14–15.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e.

Muskari 3–6-vuotiaille maanantai­ sin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6.

Pyry Kalle Iisak Karjalainen, Neela Maria Salo, Sebastian Samuel Riihi­ järvi, Lauri Onni Oskari Routavaara, Saaga Maria Korkiakoski, Ndzalo Emil Pentti Lähteinen, Marko Olavi Sebastian Puromäki, Sauli Jaakko Simolin, Ellen Alexandra Aro, Alva Hilla Inari Heikkilä, Erin Henrietta Hulkkonen, Emmi Liisa Onneli Lehto, Maximus Lassi Hentunen, Rafael Sisu Antero Koistila, Noel Alvar Panttila, Ada Emilia Alexandra Lågas, Onni Elias Skjæveland, Elsi Isabel Victoria Perkiö, Veikko Oskari Hurttila, Pauli Vilhelmi Pyykkö, Patrick Ian Alexan­

der Salomaa, Niilo Einari Kuusenpe­ rä, Helmi Tuulikki Suutari, Livia Lumi Lindholm.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Samu Petteri Salomaa ja Miia­Riikka Rytkönen, Martin Mihkelson ja Anna Vilma Sofia Matinheikki.

HAUTAAN SIUNATTU Taimi Elina Aspblad 96 v, Raili Annik­ ki Rosenqvist 92 v, Salli Marjatta Hynninen 91 v, Terttu Marjatta Akka­ nen 90 v, Anna Linnea Linna 85 v, Pirkko Sinikka Welling­Östberg 84 v, Kyllikki Kaija Helena Nylund 81 v, Martti Pellervo Kiander 81 v, Ulla Kaisa Gabara 81 v, Reijo Ensio Pylkkö­ nen 81 v, János Rudolf Károly Gabara 80 v, Arvo Kalevi Immonen 80 v, Kalevi Juhani Heiskanen 79 v, Arvo Franz Paatsio 79 v, Matti Kalervo Välimäki 78 v, Hannu Juhani Heiniö 78 v, Leo Tapio Laine 73 v, Raija Inkeri Paiho 73 v, Leila Helena Margareta Salmimaa 72 v, Hannu Viljami Paula­ puro 72 v, Timo Ilari Pelto 60 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262.

Sommaröppet ti-fr kl. 9–13, måndagar stängt vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning to kl. 10–11.30 (juni–aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Kyrkovägen 45 Högmässa sö 4.8 kl. 10 K. Andersson, H. Åberg.

Högmässa sö 11.8 M. Fagerudd, H. Åberg.

BAGARSTUGAN

VIITTOMAKIELISILLE

Sommarsamling on 14.8 kl. 13.

Allsång, andakt och kaffeservering.

Diakoniarbetarna medverkar.

Retki Mathildedahlin ruukkikylään la 10.8. Lähtö klo 8.00 Koskikeskus, Vernissakatu 4, ja klo 8.15 Myyrmäen kirkko, Uomatie 1. Retken hinta 30 e, sisältää kuljetuksen, tulokahvit Kyläkonttorissa, opastuksen ja lounaan Ruukin Krouvissa. Paluu klo 17.40 Myyrmäen kirkko ja klo 18 Koskikeskus. Tiedustele peruutus­ paikkoja seija.einola@evl.fi.

ÖVRIGT Larsdagens vandring längs Kungsvägen lö 10.8. kl. 10. Kortaste rutten 4,5 km ­ längsta 12 km. Huvudrutt: Gammelstadsforsen, Helsingfors ­ Vanda å och Kervo å till Helsinge kyrkoby. Alla andra rutter guidas på finska, utom den korta anpassade rutten från Dickursby, Fernissag. 4 (innergården), som guidas mest på svenska. Vi går i lugn takt till kyrko­ byns kvarn. Ingen deltagaravgift, ingen förhandsanmälning. Arr. För­ samlingarna i Vanda. Kontaktperson: Kaj Andersson. Evenemanget ”Hel­ singan keskiaikapäivä ­ Helsinga medeltidsdag” pågår samtidigt i kyrkobyn.

PÄIHDETYÖ Naistenryhmä aloittaa syyskauden toiminnan ke 28.8. klo 10 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6. Lisätie­ toja päihde­ ja kriminaalityön diakoni Eeva Nurminen, p. 050 381 8774.

HILJAISUUS JA RETRIITIT Pyhän Laurin vaellus Kuninkaantiellä la 10.8. Lähtö Vanhakaupun­ ginkoskelta klo 10, ripeät kävelijät klo 11. Lisäksi vaellusreitit eri seurakun­ nista. www.vantaanseurakunnat.fi.

Syksyinen telttavaellus yhden yön yli 28.–29.9. Liesijärven kansallis­ puistossa Simo Ellilän johdolla. Hinta 60 e sisältää retkieväät, kuljetuksen ja opastuksen.

Joutilaisuuden lahja keholle ja mielelle – hiljaisuuden retriitti 18.–20.10. Vihdin Riuttarannassa. Ohj. Natasa Stambej, Tarja Korpela.

Opiskelijaretriitti 1.–3.11. Bergvikin kartanossa, Salossa. Ohj. Jukka­Mikko Karjalainen. Hinta 40 e sisältää kulje­ tuksen, täysihoidon ja ohjelman.

Hiljainen tila muuttuu kuviksi – taidepainotteinen retriitti 22.–24.11.

Bergvikin kartanossa, Salossa. Ohj. Anja Korte ja Tiina Palmu. Materiaali­ maksu 20 e.

Ruuhkaa mielessä, kiirettä kannoilla – kaamoksen sylissä 29.11.– 1.12., retriitti Vantaan kaupungin henkilöstölle Snoanin retriittikeskuk­ sessa, Lappohjassa.

DÖPTA Cecilia Mari Lotte Söderlund, Alicia Melody Nilsson.

KUNGÖRELSE TILL ÄKTENSKAP Katarina Anna Emilia Lindroos och Kevin Johannes Smeds.

DÖDA Kai Rafael Bolin 87 år, Eine Annikki Storbom 90 år.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 830 6330 ma, ke–pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254 Hiljaisuus ja retriitit Ilm. ja tied. 9–15 050 321 3282 laura.ohtonen@evl.fi

Kirkoissa soi TO 1.8.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Ninni Poijärvi & Tommi Kalenius klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirk­ kotie 45. Matkalauluja­kosertissa yhdistyvät tarinankerronta ja lau­ lut. Klassikoiden lisäksi luvassa on lauluntekijöiden omaa tuotantoa.

Laurin päiväkonsertit ­sarja päät­ tyy. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

MA 5.8.

TI 6.8.

BRQ Vantaa Festival: Nicholas Mulroy (tenori) ja Elizabeth Kenny (teorbi) klo 19 Pyhän Laurin kir­ kossa, Kirkkotie 45. Mulroy ja Ken­ ny yhdistävät voimansa tutkiak­ seen bel canto ­tyylin englantilai­ sia ja italialaisia alkujuuria. Nico Muhlyn sooloteorbiteoksen Suo­ men kantaesitys. Liput 38/30/25

KE 7.8.

BRQ Vantaa Festival: Anna-Liisa Eller (virolainen kannel) klo 19 Py­ hän Laurin kappelissa, Pappilan­ kuja 3. Eller johdattelee kuulijat re­ nessanssi­ ja barokkimusiikin sfää­ reihin. Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Tuuli Lindeberg (laulu) ja Eero Palviainen (arkkiluuttu) klo 20.30 Pyhän Lau­ rin kirkossa, Kirkkotie 45. Maam­ me vanhan musiikin huippuihin kuuluvien sopraano Tuuli Linde­ bergin ja luutisti Eero Palviaisen konsertti keskittyvät naisen kerto­ jaääneen 1600­luvun ranskalaises­ sa musiikissa. Liput 38/30/25 e fes­ tivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

TO 8.8.

BRQ Vantaa Festival: Gothic Voices klo 19 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Jane Achtman (vihu­ ela d’arco, fiideli) ja Andrew Law­ rence­King (urut, regaali, gootti­ harppu, psalttari). Vanhan musii­ kin huippulauluyhtye Gothic Voi­ ces matkaa hääjuhlallisuuksiin keskiajan lopulla. Aikansa merkit­ tävimmän säveltäjän Guillaume Dufayn motetit upeine soitinvä­ reineen ylevöittävät tunnelmaa.

Maailmanmainetta niittäneen Gothic Voicesin ensivierailu Suo­ messa. Liput 38/30/25 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Claire Antonini (barokkiluuttu) klo 21 Py­ hän Laurin kappelissa, Pappilanku­ ja 3. Claire Antonini tarjoaa yleisöl­ le harvinaisia helmiä ranskalaisen varhaisbarokin ja luuttukoulun oh­ jelmistosta. Antoninin ensikonsert­ ti Suomessa. Liput 28/25/18 e festi­ vaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

cembalisti–fortepianisti ponnahti maailmanmaineeseen voitettuaan palkintoja Bruggen cembalokil­ pailussa 2015. Taylor päästää tai­ turuutensa valloilleen Scarlattin, Couperinin ja Rameaun sooloteos­ ten parissa. Liput 28/25/18 e festi­ vaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Maija Lampela (pardessus de viole, diskant­ tigamba), Johanna Kilpijärvi (dis­ kantti­ ja bassogamba) ja Anna Orasmaa (cembalo) klo 20.30 Py­ hän Laurin kappelissa, Pappilan­ kuja 3. Pardessus de violen taita­ HEIKKI TUULI

BRQ Vantaa Festival: Barocco Boreale klo 19 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Barocco Boreale ­yh­ tyettä luotsaa moninkertainen Em­ ma­voittaja Kreeta­Maria Kenta­ la, joka soittaa Gianbattista Roge­ rin arvoviulua. Kokoonpano loih­ tii henkiin hollantilaisen kreivi van Wassenaerin säkenöivän värikkäät jousikonsertot. Liput 30/25 e festi­ vaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

e festivaalin verkkosivuilta www. brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Otto Tolonen (vihuela, barokkikitara, 1800­luvun kitara) klo 21 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Tolo­ nen tunnetaan kansainvälisistä kil­ pailuvoitoistaan sekä uuden mu­ siikin tulkinnoistaan. Ohjelmassa herkkä ja värikäs valikoima näp­ päilysoitinohjelmistoa kolmelta vuosisadalta. Liput 28/25/18 e fes­ tivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

LA 10.8.

BRQ Vantaa Festival: Capella de Ministrers klo 19 Pyhän Laurin kir­ kossa, Kirkkotie 45. Espanjan joh­ taviin vanhan musiikin yhtyeisiin lukeutuva Capella de Ministrers vie kuulijat matkalle varhaisrenes­ sanssin kukoistukseen. Vastikään parhaan vanhan musiikin levytyk­ sestä ICMA­palkittu Capella de Mi­ nistrers hakee vertaistaan varhai­ sen välimerellisen musiikin tulk­ kina. Liput 38/30/25 e festivaalin verkkosivuilta www.brq.fi.

TO 15.8.

PE 9.8.

Laulajien kesäkurssin päätöskonsertti klo 18 Kivistön kirkossa, Laavatie 2.

BRQ Vantaa Festival: Justin Taylor (cembalo) klo 19 Pyhän Lau­ rin kirkossa, Kirkkotie 45. Nuori

ja Maija Lampela tuo harvinaisen soitinelämyksen kuulijoille. Trion konsertissa kuullaan sekä sovituk­ sia että alkuperäisteoksia. Liput 28/25/18 e festivaalin verkkosivuil­ ta www.brq.fi.

Sopraano Tuuli Lindeberg esiintyy BRQ Festivalin konserttiin Pyhän Laurin kirkossa 7.8.

Peltomaa/Fraanje/Perkola Ensemble klo 19 Pyhän Laurin kap­ pelissa, Pappilankuja 3. Vanha mu­ siikki, jazz ja herkkä improvisaatio kutoutuvat trion musiikissa rau­ hoittavaksi kudelmaksi. Ryhmä tuo keskiajan sävelmiä (Hildegard von Bingen, Pérotin, Llibre Ver­ mell, gregoriaaniset sävelmät) tä­ hän päivään. Vapaa pääsy, ohjel­ ma 10 e.

MENOT 1. – 15.8.

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

A

13

ESKO JÄMSÄ

3× CARIEN VAN HEST

menot

Kaupunkivaeltajan kesäpäivä Laurin päivänä vaelletaan kaupunkimaisemissa ja luonnon keskellä. Pyhän Laurin vaellukselle startataan tänä vuonna kuudesta eri paikasta, joista kaksi on Helsingissä ja neljä Vantaalla. Erimittaisten reittien päätepiste on Pyhän Laurin kirkko. Kaikki reitit ja aikataulut vantaanseurakunnat.fi. Pyhän Laurin vaellus la 10.8. klo 10 alkaen.

Tina Lepistö tuo kirkon kupeeseen turnajaistunnelmaa Helsingan keskiaikapäivän turnajaisesityksen päätähti on friisiläishevonen Tjerk.

KESKIAJALLA RITAREITA ja tavallista kansaa houkuteltiin mukaan ristiretki-innostukseen ja niin sanottujen vääräuskoisten käännyttämiseen vaikka väkivalloin.

– Jos ihan suoraan puhutaan, turnajaiset olivat tappamistaitojen harjoittelu- ja esittelynäytös. Ritarin piti samaan aikaan hallita ratsu haastavissa sotatilanteissa ja käyttää aseita taitavasti, Tina Lepistö kertoo.

Toinen syy turnajaisten järjestämiseen liittyi ihmissuhteisiin.

– Turnajaiset olivat seurapiiri- ja kosiotapahtuma eli katsomossa istuivat jalosukuiset neidot, jotka pääsivät valitsemaan rohkeimmat ja taitavimmat ritarit, Lepistö kertoo.

Lepistön järjestämissä turnajaisnäytöksissä aseina ovat miekka, peitsi, ratsujousi sekä pitkä- ja heittokeihäs. Ritarien tehtävänä on muun muassa murskata kaali, poimia renkaita miekalla, pyydystää maasta lumppua keihäällä ja heittää keihäs tauluun. Ei kuulosta helpolta, varsinkaan, kun temput tehdään hevosen laukatessa.

– Olen ratsastanut koko ikäni, eivätkä ritarilajit ole

Naisen elämää Tansaniassa Hanna Londo on vantaalaisten tukema työntekijä Tansaniassa hankkeessa, jossa autetaan haavoittuvassa asemassa eläviä nuoria naisia. Kesämatkallaan Suomessa Londo kertoo työstään. Mikä tekee naisten elämästä haavoittuvaa ja miten yritykset ja pienlainat auttavat.

Illan tarjoilun tuotolla autetaan tansanialaisnaisia Suomen Lähetysseuran kautta. Iltakirkko ja lähetysjuhla ke 7.8. klo 17 Tikkurilan Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4, ja Naisena Tansaniassa ti 13.8. klo 18.30 Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla, Kustaantie 22.

minusta vaikeita. Ne ovat hyvää harjoitusta ratsastajalle. Ritarilajit kehittävät istuntaa ja opettavat ratsastamaan pienillä avuilla, Lepistö sanoo.

TINA LEPISTÖN oma hevonen ja esityksen päätähti Tjerk on kokenut esiintyjä. Se on tapahtumien lisäksi nähty televisiosarjoissa, mainoksissa, teatterissa ja elokuvissa. Tjerk osaa monenlaisia temppuja, kuten leikkiä kuollutta maassa makaamalla, nousta takajaloilleen ja istua.

”

ESIINTYVÄT HEVOSET SIEDÄTETÄÄN ASEISIIN JA YLLÄTTÄVIIN TILANTEISIIN.

– Esiintyvät hevoset siedätetään aseisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Kun ihminen on varma ja rauhallinen, hevonen alkaa luottaa ratsastajaan samoin kuin johtajahevoseen laumassa. Siedätetty hevonen tavallaan aina kysyy ihmiseltä, onko tilanne pelottava vai ei, Lepistö kertoo.

Oikeita metallihaarniskoita turnajaisesityksissä ei mukavuussyistä käytetä, vaan päällä ovat muunlaiset keskiajan asuja jäljittelevät kamppeet. Aseet eivät kuitenkaan ole mitään muovia.

– Miekat ovat oikeita, muuten kaali ei halkea, Lepistö vakuuttaa.

HANNA ANTILA

Helsingan keskiaikapäivä la 10.8. klo 11–18 Pyhän Laurin kirkossa ja sen ympäristössä, Kirkkotie 45. Käsityönäytöksiä, luentoja, askartelupiste, turnajaisnäytös, musiikkia ja markkinameininkiä. Katso ohjelma: vantaanseurakunnat.fi.

WOUTER MEEUWISSE

T

urnajaisista tulee monelle mieleen täyttä laukkaa toisiaan kohti ratsastavat ritarit.

– Mielikuva on oikea, mutta turnajaisissa oli kyse myös ristiretkistä, seurapiiritapahtumista, naimakaupoista ja sotataitojen esittelystä, kertoo showratsastusyrittäjä Tina Lepistö.

Lepistö tuntee turnajaisperinteen, jota hän esittelee huumorilla höystettynä erilaisissa tapahtumissa.

Esityksissä ovat mukana Harri Blomerus, Miritza Lepistö ja Tjerk-hevonen. Elokuussa he saapuvat Helsingan keskiaikapäivään Vantaalle.

SALLA MATILAINEN

Tina Lepistön hevonen Tjerk on esiintynyt tapahtumien lisäksi televisiosarjoissa, mainoksissa, teatterissa ja elokuvissa.

Ukulelea opiskelemaan Aloita uusi harrastus! Ukulelen soittoa opiskellaan syksyllä alkeista eteenpäin. Ota oma soitin mukaan tai jos tarvitset lainasoitinta, varmista se hyvissä ajoin noora.hultin@evl. fi, p. 050 433 3329. Ei ennakkoilmoittautumista. Kurssi on maksuton. Ukulelen alkeiskurssi to 15.8. alkaen klo 18 Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla, Kustaantie 22.

KATRIINA HARVIAINEN

MENOT 1. – 15.8.

14 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Aivi Mamia on innostunut kehittämään Vantaata ja tutustuu mielellään ihmisiin.

”Voit viedä tytön Vantaalta mutta et tytöstä Vantaata” Kuinka vantaalainen?

Olen tosi vantaalainen siksi, että Vantaalla on niin ihania ihmisiä, sanoo Aivi Mamia Myyrmäen Jönsaksesta.

TEKSTI KAISA RAITTILA KUVA MARIANNA SIITONEN

K

ävin syntymässä Naistenklinikalla Helsingissä, olen asunut vuosia Saksassa ja vuoden Pohjois-Ruotsissa, mutta Vantaa on aina ollut kotini. Keski-Suomen mummolasta on jäänyt puheeseeni murteen väri.

Koulutukseltani olen jalkojenhoitaja, mutta toimin monitoimityöläisenä siellä, missä tarvitaan.

Kerran olin perheen kanssa ravintolassa syömässä ja huomasin, että henkilökunnalla oli kiire. Sanoin, että minulle voi soittaa, jos tarvitsette apua. Työt pikemminkin löytävät minut kuin minä työt.

Meillä on Myyrmäessä hyvä yhteisö. Kauppakeskus Isomyyrin Monitoimitila Arkista on lähtenyt liikkeelle hienoja asioita. Ihmiset ovat antaneet erityis-

taitonsa käyttöön. Vuosi sitten sain vastuulleni Montun. Se on Myyrmäki-liikkeen tila, jonka kuka tahansa voi varata tapahtumalleen. Meillä on sitä varten kalustoa ja kahvilakontti. Olen apuna, kun vedetään sähköjä tai haetaan lupia.

”

TÄRKEINTÄ MINULLE ON KAIKKI SE PIENI, MILLÄ VOI PARANTAA YHTEISTÄ PÄIVÄÄ.

EN KUULU kirkkoon, mutta Pirkko-pappi soittelee välillä ja pyytää apua. Olen ollut rakentamassa jumalanpalvelusta Montulle ja jalkojenpesupäivää asemalle. Hienoa, kun kirkko on ruvennut näkymään siellä, missä ihmiset ovat.

Onhan tämä melkoista tasapainoilua työn ja vapaaehtoishommien välillä. Talvikausi on hiljaisempaa, mutta kun kevät tulee, avaimet kulkevat koko ajan taskussa ja puhelinta näpytellään. Katson, pää-

senkö itse auttamaan vai hälytänkö jonkun muun paikalle.

Mieheni on onneksi pitkähermoinen ja tulee avuksi, kun olen pulassa. Hän hoitaa kotihommat ja huolehtii, että minulla on puhtaita vaatteita. Poika kulkee mukanani ja työnnän hänelle avaimet kouraan tai lapun vietäväksi. Hän tietää paikat ja juoksee apuna.

NYT MINULLA on huoli siitä, mihin me myyrmäkeläiset kokoonnumme, kun Isomyyri puretaan. Päivisin Monitoimitalo Arkin täyttävät Vantaan eläkeläiset ja iltaisin kolmas kerros on täynnä nuorten harrastusryhmiä. Tiloissa tehdään ruokaa, on pelihalli, tanssistudio, tyttöjen oma huone ja mitä kaikkea.

Kaupunki, yhdistykset ja yksityiset yrittäjät kohentavat vantaalaista elämänlaatua, mutta nyt se kaikki on lopetusuhan alla.

Voit viedä tytön Vantaalta mutta et tytöstä Vantaata. Olen ruohonjuuritason toimija ja innostunut kehittämään tätä kaupunkia. On ihanaa olla vantaalainen ja tutustua mitä ihmeellisimpiin ihmisiin. Tärkeintä on kaikki se pieni, millä voi parantaa yhteistä päivää.

Pidän ovea auki, nostan kaatuneen kauppakassin tai nauratan lasta. Ihmisten pitäisi enemmän tehdä pieniä asioita. Ne kääntävät kiireisen tai yksinäisen päivän toiseksi.

1.8.2019 | Kirkko ja kaupunki

Rakennusala

Hautauspalveluja

PÄIVYSTYS

Surun kohdatessa ojennamme auttavan kätemme.

HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 KALLIO p. 010 76 66500 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530

Kattojen maalaukset /pesut

ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570

Raamattukylän musiikkinäytelmä

• Vesikourujen uusimiset, kattoremontit, tikkaat, kulkutasot ja lumiesteet asennettuna • Kotitalousvähennysmahdollisuus työstämme.

16.–19.7.

22.–24.7.

26.–27.7.

28.7.

29.7.

2.–3.8.

4.8.

9.–11.8.

050 347 1555

VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580

Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min

15

Tilaisuuksia Hyvä luottokelpoisuus ©Bisnode 2017

24 h

A

www.katonmaalausvantaa.fi Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

klo 13 klo 13 klo 13 klo 18 klo 13 klo 14 klo 13 klo 13

Näytökset alk. 18 €/aik., 4–12 v. 10 €

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

KEVÄÄSEEN kestopuuterassit + aidat.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Vivamontie 2, 08200 LOHJA puh. 0207 681 760

vivamonraamattukyla.fi

Siivouspalveluja hok-elannonhautauspalvelu.fi

hok-elannonlakipalvelu.fi

KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET

H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

p. 050 3462241 www.tasokoti.fi

Hammashoitoa Varaa aika maksuttomaan tarkastukseen!

Erikoishammasteknikko on hammasproteesien asiantuntija.

• Tarkistuta myös hampaaton suu säännöllisesti.

• Hammasproteesit on syytä tiivistää 2–3 vuoden välein ja uusia 5–10 vuoden välein.

Teemme koti- ja palvelutalokäyntejä.

EHT Ossi Vallemaa

p. 050-5533 050

Soita 010 2715 100

• Hakaniemi, Hämeentie 7 • Etelä-Haaga, Kauppalantie 4.

Vuokrata halutaan Myydään asunto Siisti ja luotettava opiskelija haluaa vuokrata yksiön Helsingistä. 0407556559

Uudenveroinen kaksio 57m2 Outokummun keskustassa, 105 000€ p. 044 5216645

Palveluja tarjotaan Janinan Kotihoito 046 922 2000 Lähihoitajatyöt, kotipalvelut, siivoamiset, yms.

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia

KOTIAPU NAULA JA VASARA OY Kaikenlaiset kodin työt: Huonekalujen kokoaminen, suojaus ja pakkaus sekä asennustyöt. Teemme myös korjaustyöt ja ikkunanpesut. www.naulajavasara.fi Jukka Vasarainen 050 5470101

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

HERÄNNÄISSEURAT

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Ostetaan

la 3.8. ”Ilmasto ja rauha” Loviisan rauhanfoorumi (kulj. Kalliosta klo 13) klo 15 Rubato-konsertti Loviisan srkkoti, Kuningattarenk. 7; ja seminaari; E.Tuomioja: ”Kestämätön kehitys vakauden ja rauhan uhkana”; kommentit mm. Saarikivi, Kemppainen, kaupungin ed. klo 18 Kuninkaantien seurat Loviisan kko, Brandensteinink.2; Eira Sax Quartet & Ilmasto ja kirkko -draama; puhujina mm. Kuukauppi ja Kainulainen. ke 7.8. klo 19 seurat Lauttasaaren kko, Myllykallionrinne 1, tarj. klo 18.30. la-su 10.8.-11.8. Meriveisuut Hangossa 10 v.: la 10.8. klo 17 musiikkiseurat Lappohjan kyläkko, Hietaniement.14; Herännäisnuorten kuoro; kahvit. klo 19 merenrantaseurat Sjömansro, Satamatie 38-40; grillimakkaraa. su 11.8. klo 10 juhlamessu Hangon kko, Kirkkomäki 1; saarna H.-C.Daniel, mukana HNK; ruokailu ja kahvit srkkoti. klo 14 konsertti ”Lauluja uskosta, toivosta ja merestä” Hangon kko, Johanna Rusanen ja Jari Hakkarainen. ke 14.8. klo 18.30 Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteiset kesäseurat Östersundomin kko,Kappelit.65, Hki.

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai www.vantaanrauhanyhdistys.fi

16 A Kirkko ja kaupunki | 1.8.2019

Eräs matkakertomus ON PERJANTAIAAMU 5.7. Herään jo kello viiden maissa ikkunan takaa kuuluvaan sateen lotinaan. Kaivaudun ulos peittoni lämpimästä ja laitan kahvin tippumaan. Juon aamukahvini sohvalla huopaan kääriytyneenä, aivot kirkastuvat ja keho kohenee. Olen lähdössä isieni maille, Nivalaan herättäjäjuhlille.

Koko edesmenneen kuukauden olen tehnyt lähtöä. Miettinyt kaikkia niitä esteitä, jotka ovat haaveeni tiellä. Murhehuone on ollut tutumpi kuin vieressä oleva S-market.

Hiljalleen joku on hoitanut asiani pala palalta, niin että tuli tunne: mene, mene, heitä huolesi korkeampiin käsiin. Sain jopa ystävä-mummolta autokyydin linja-autolle.

Matka alkaa. Linja-auto on vanha romisko, mutta tunnelma sisällä lämmin. Mukana on Vantaankosken seurakunnan kirkkoherra Hannu Pöntinen, ratissa toinen Hannu ja penkit täynnä Vantaalta, Espoosta ja Helsingistä matkaan lähteneitä ihmisiä, joita vetää sama kaipuu. Monen juuret olivat aikoinaan jääneet matkakohteeseen.

Ihmiset alkavat veisata Siionin virsiä. Karistan kurkkuani ja lähden mukaan. Virsien veisuu jatkuu ja minun patoni aukeaa. Itken kaikki menneet ja mahdollisesti tulevat murheeni.

Olen hetken täynnä jotain ylimaallista hurskautta.

Sitten tulee maallinen tarve tutustua bussin takana olevaan vessakoppiin. Olen juuri päässyt pytylle istumaan pitäen ovea kiinni toisella kädellä, kun auto tekee äkkijarrutuksen.

Lennän pää edellä ovesta ulos käytävälle kyljelleni. Vyötäröstä alas asti olen Eevana, ja takana ihmiset katsovat tilannetta henki kurkussa. Pääni varjeltuu, se ei kopsahda mihinkään, ja sama ystäväkansa auttaa minut ylös jaloilleni. Suoritan kehnosti alkaneen toimituksen loppuun.

Tämän jälkeen ei enää itketä. Päin vastoin, olen täynnä iloa ja kiitollisuutta elämästä. Tulee tunne, että kaiken aikaa olen suurten siipien suojassa.

Viikonloppu Nivalassa on täynnä tunnepitoisia kohtaamisia ja seurapuheita, jotka koskettavat ja uppoavat minuun välittömästi. Loppurukouksen aikana nojaan päätäni vanhoista heinäseipäistä kasattuun harmaaseen aitaan, ystävät lapsuudesta ja nuoruudesta rinnallani. ”Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luojan suurta kunniaa!”

Kirsti Mäenpää s. Vilkuna Vantaa

Kirkko ja kaupunki on siteeni seurakuntaan OLEN NIIN pahoillani luettuani Vantaan päätöksestä irtisanoa Kirkko ja kaupunki -lehden sopimus. Kuulun ja haluan kuulua kirkkoon. En vain pääse käymään seurakunnan tilaisuuksissa useinkaan, mitä nyt joulukirkossa ja muissa asioissa, kuten lastenlasten rippijuhlissa.

Odotan lehden tipahtamista postilaatikkoon ja luen sen kannesta kan-

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

seuraavat perässä, palataan ajassa taaksepäin sirpaleisen puhelinauttamisen kauteen. Se olisi hankalaa ja tehotonta. Saamme enemmän hyvää aikaan, kun toimimme kaikki yhdessä.

Siinä on jotain kristillistäkin.

Kimmo Nieminen sielunhoidon asiantuntija Kirkkohallitus

Miltä usko näyttää?

TOM JOHANSSON

Viihteestä on tullut nykyajan uskontoa JOSSAIN SEURAKUNNASSA soitettiin kirkonkelloja Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruuden kunniaksi. Mutta mitä yhteistä on kirkolla ja urheilulla? Eikö Isossa kirjassa kehoteta ihmisiä olemaan kilpailematta keskenään?

Eikä siihen kyllä mitään kirjojakaan tarvita. Riittää, kun katsoo ympärilleen nähdäkseen, mitä kilpailu saa ihmisissä aikaan.

Pahaan asemaan joutuu Jumala, kun molempien puolien urheilijat pyytävät samalta Jumalalta ylhäältä apua voittaakseen mittelöt.

Tämä kertoo siitä, että viihteestä on tullut nykyajan uskontoa, vaikka etenkin urheilu on vain aikuisten ihmisten leikkiä ja illuusiota superihmisistä.

Talvisodan henkeäkin on koetettu kaivaa urheilusuorituksia parantamaan. Se on pöyristyttävää.

Robert Miettinen Helsinki

Suvaitsevaiset voivat olla suvaitsemattomia Maailman tämän hetken suosituimpiin artisteihin lukeutuva Ed Sheeran esiintyi 23. ja 24. heinäkuuta Helsingissä Malmin lentokentällä yhteensä yli 100 000 ihmiselle. Malmin seurakunta oli juna-aseman luona toivottamassa konserttivieraita tervetulleiksi jakamalla ohikulkijoille Älä pelkää -siirtokuvatatuointeja. ”Älä pelkää” toistuu Raamatussa yli 350 kertaa. Se on viesti siitä, ettei ole mitään hätää.

teen. Leikkaan sieltä talteen kiinnostavia ja koskettavia juttuja ja rukouksia, joita sitten luen uudelleen ja uudelleen. Lehti on ainoa säännöllinen siteeni seurakuntaan.

Raamatun tekstejä on vaikea lukea ja ymmärtää, mutta lehti tuo uskon asiat arkeen ja ymmärrykseeni.

Ihmisten kokemukset ja mielipiteet ovat kiinnostavaa luettavaa, samoin kirkon uutiset. Älkää jättäkö osaa seurakuntalaisista, varsinkaan meistä vanhemmista jäsenistä, ulkopuolelle. Kirkko ja kaupunki -lehti on tärkeä!

Seija Vainikka Vantaa

Puhelinauttaminen tarvitsee yhteistyötä PALVELEVA PUHELIN on osa Kirkon keskusteluapua. Espoo lopetti yhteistyön Kirkon keskusteluavussa viime vuonna, Porvoo lopettaa tänä vuonna ja Vantaa ensi vuonna.

Perusteluissa on erikoisia piirteitä.

Ei haluta olla mukana palvelussa, joka hyödyttää muitakin kuin oman seurakunnan jäseniä. Ja toisaalta oman seurakunnan avuntarvitsijat saavat avun muualta − siis siitä maanlaajuisesta

verkostosta, jossa ei haluta enää toimia.

Kirkon keskusteluavun nykytasoinen toiminta on mahdollista vain yhdessä tekemällä. Soittajat ja chattaajat ottavat yhteyttä kaikkialta Suomesta, ja päivystäjät vastaavat ympäri maata. Vantaalaisen murheita kuuntelee kajaanilainen, ja turkulaista ymmärtää järvenpääläinen. Luottamuksella ja nimettömästi.

Palveleva puhelin on ainoita paikkoja, johon voi soittaa mistä tahansa asiasta pelkän paikallisverkkomaksun hinnalla. Siksi monet puhelinauttajat ohjaavat soittajia meille. Ihmiset puhuvat yksinäisyydestä, ihmissuhteista, surusta, sairauksista, elämän merkityksestä, uskosta ja arkipäivässä jaksamisesta.

Päivystäjät ovat yleensä vapaaehtoisia. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa toisia. Kirkon keskusteluavun verkosto tarjoaa heille koulutuksen ja puitteet tehdä hyvää. On hienoa, kun muutkin kuin palkansaajat haluavat toimia kirkossa. Pääkaupunkiseudulla työntekijöillekin on jaettu vuoroja. Työ on monesti vaativaa, mutta innostavaa.

Jos Espoo tekee oman puhelinpalvelunsa ja Vantaa omansa ja muut

RISTO PITKÄNEN oli sitä mieltä, että Pirkko Karastin viittauksen muslimeihin ”voisi nähdä vihapuheeksi” ja että ”kirjoituksen julkaiseminen osoittaa huonoa harkintaa lehden osalta” (K&k 6.6.). Olisiko lehden siis rajoituttava julkaisemaan vain sen oman linjan mukaisia mielipidekirjoituksia?

Seulottava vain sille kaikkein soveliaimmat mielipiteet?

Toivon, että käsite vihapuhe olisi ollut käytössä jo 1960-luvulla, jolloin kuulin, miten ”viimeinen porvari hirtetään viimeisen papin suoliin”.

Ongelma piilee siinä, kuinka laajasti ja väljästi käsitettä tulkitaan. Mitä ei haluttaessa voisi nähdä vihapuheeksi?

Karastin tekstin tulkitseminen siksi on mielestäni ylireagoimista. Mutta kenen tulkinta ratkaisee? Onko kiihkeämpi ja epäluuloisempi aina oikeassa? Olenko jo tehnyt itsenikin epäilyttäväksi asettuessani ylitulkitsemista vastaan? Olenko siis vihapuheen salainen kannattaja?

Kaikki nämä ulottuvuudet vallitsivat yhteiskunnassa, jossa tunnettiin vihapuheelle sukua oleva käsite ”neuvostovastainen”. Jumalan armosta Venäjä on päässyt irti järjestelmästä, jossa äärimmäisen väljästi tulkittu "neuvostovastainen agitaatio" vei pienen ihmisen oikeuteen, pakkotöihin ja jopa kuolemaan.

Pystymmekö me, jotka luulemme oppineemme historiasta, estämään samantyyppisen käsitteen muuttamisen uudeksi juridiseksi lyömäaseeksi?

Juhani Alesaro Helsinki