Kirkko ja kaupunki 2020 05 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

12.3.2020 kirkkojakaupunki.fi

HY VÄN TÄHDEN.

Ei paineita Paula Koivuniemi tykkää palvelutalokeikoista, koska niillä ei arvostella artistin ulkonäköä s. 16

Puolukka hoitaa Kalevalassa Pyhän Hengen hommat s. 4 Pitäisikö piispanviran olla määrä aikainen? s. 27

Pääkirjoitus

Eilen

Kenelle kellot soivat?

Ihmiset ovat naurettavia vain, kun he haluavat näyttää muulta tai olla muuta kuin ovat.

KORONAEPIDEMIA VAIKUTTAA tavalliseen arkeen. Pitkään suunniteltu lomamatka piti peruuttaa. Lapsi ei saa mennä kouluun. Kättelyä pitää välttää. Kirkollisissa juhlapuheissa on ollut tapana puhua kauniin sanakääntein sekä ihmiskunnan yhteisestä kohtalosta että elämän arvaamattomuudesta. Yhtäkkiä tuo kaikki on jokapäiväistä arkea eikä pelkkää kaanaankieltä. Koronavirus ei ole tehnyt elämästä hallitsematonta ja arvaamatonta. Elämä on oikukasta ilman epidemiaakin, mutta korona tekee sen näkyväksi. Se saa meidät tuntemaan sen, minkä me jo tiedämme. On eri asia tuntea elämän hauraus ja arvaamattomuus itse kuin vain tietää yleisellä tasolla, että sellaista elämä on. ”YKSIKÄÄN IHMINEN ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta”, kirjoitti Lontoon St. Paulin kirkon tuomiorovasti John Donne muistikirjaansa joulukuussa 1623. Hän makasi vuoteessaan kaupunkia riivaavan, nopeasti levinneen kuumetaudin kourissa ja kuunteli kirkonkellojen kumahtelua. Kellot kertoivat, että joku hänen seurakuntalaisistaan oli juuri päättänyt maallisen vaelluksensa. Donne ei tiennyt, kenelle sielunkellot löivät. Sen hän tiesi, että ne olisivat aivan hyvin voineet soida hänen omaa lähtöään. Sitten Donne raapusti muistikirjaansa rivit, jotka jäivät elä-

ITALIALAINEN KIRJAILIJA GIACOMO LEOPARDI (1798–1837)

mään: ”Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat. Ne soivat sinulle.” Ihmiskunnan kohtalo on yhteinen. Kellot soivat minulle. Eikä tämä koske vain kulkutauteja. Se koskee myös ilmastoa, taloutta, sotaa ja rauhaa. Maailmassa on paljon sellaista, mikä koskee meitä kaikkia. Yksikään ihminen ei ole saari.

Tänään

TARTUNTATAUTIEN KANSSA on syytä olla tarkkana. Ei pidä pärskiä valtoimenaan, ja kädet kannattaa pitää puhtaana. Sekä lääketiede että yleinen hygienia ovat onneksi kehittyneet paljon sitten John Donnen päivien. Jos korona pelottaa tai ahdistaa, ei kannata jäädä yksin. Ja vaikka pitäisi olla karanteenissa, voi onneksi kilauttaa kaverille. Juttuseuraa löytyy tarvittaessa myös kirkolta, vaikka puhelimitse.

Mikään ei ole niin surullista kuin huomiotta jäävä selfie. Toisaalta voi kysyä, miksi on noloa, jos toiset näkevät sisimpäämme ja huomaavat, että tarvitsemme myötätuntoa. KIRJAILIJA LAURA GUSTAFSSON ANNASSA 1.3.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Iankaikkisesti

”

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. PSALMI 139:16

JOS KORONA PELOTTAA

TAI AHDISTAA, EI KANNATA JÄÄDÄ YKSIN.

KUVITUS: ANSSI RAUHALA

Päässä risteilee ajatuksia, tekemättömiä töitä, ärsykkeitä sieltä ja täältä. Pitäisi ja pitäisi. Kaipaan rauhaa. Mitä jäisi jäljelle, jos kaikki kohina vaimenisi? Mitä sanoisit, jos kuuntelisin Sinua? Pysäytä minut tähän hetkeen.

Kirkko ja kaupunki

12.3.2020 Seuraava lehti ilmestyy 26.3. KANNEN KUVA: SIRPA PÄIVINEN

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Viisi vastausta Maria Ylipäätä ei haittaa, vaikka vastaan tulee monta Mariaa. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA VILJA HARALA

Näyttelijä-laulaja Maria Ylipää, miltä tuntuu olla Maria? – Oikein hyvältä, kiitos. Maria on vahva nimi ja sukunimenikin on vahva, mutta todelliseen vahvuuteen liittyy myös herkkyys. Ihmisessä täytyy olla molemmat puolet, sillä muuten vahvuus on melkoista kylmyyttä. – Olen aina pitänyt nimestäni. Maria on klassinen ja kansainvälinen. Se on myös Suomen yleisin etunimi. Minua ei haittaa, vaikka vastaan tulee monta Mariaa. Nimellä on ydin, johon on ihana samastua.

Miksi vanhempasi antoivat sinulle Marianimen? – Isän mielestä Maria oli minulle itsestäänselvä nimi. Se toi hänen mieleensä herkkyyden, puhtauden ja voiman. Äidin mielestä Neitsyt Maria on kaikkien naisten esikuva. Hänestä Maria-nimi kuvastaa nöyryyttä, voimaa, oman tien rohkeaa valintaa ja sillä kulkemista. Jos sanotaan nimen olevan enne, niin mielelläni otan vanhempieni sanomat omaksi voimakseni. – Toinen nimeni on Mikaela, joka tarkoittaa puhdassydämistä. Nimi on keksitty minulle Carmen-oopperasta. Minulla on vielä kolmas nimi Markuntytär, ja tyttäreni ovat Mariantyttäriä.

3 4

Oletko näytellyt Mariaa? – Olen näytellyt Mariaa ainakin teatterikoulun aikaan Andrew Lloyd Webberin Jesus Christ Superstar -musikaalissa ja Astor Piazzollan Maria de Buenos Aires -tangooopperassa. Maria on monenlaisten roolihahmojen nimi. Hahmoissa voi olla Neitsyt Mariaa tai Magdalan Mariaa tai molempia. Kuka seuraavista on paras Maria: Maria Veitola, Maria Kallio, Maria Callas, Maria Ohisalo, Maria Stuart, Maria Ylipää, Neitsyt Maria vai Magdalan Maria? – Veitolan Maria on paras. Hän tuo lisäarvoa Maria-nimelle. Hän on vahvasti sitä mitä on, ja hän on myös hyvä toimittaja. Hän raivaa tietä erilaisuudelle ja puhuu ääneen mielenterveysasioista. On hienoa, että meillä on tällainen Maria. Olen ylpeä, että olen hänen kaimansa.

Mikä sinulle on pyhää? – Ruotsissa asuessamme vein nuorinta tytärtäni Tukholman suomalaisen seurakunnan muskariin. Seinän julisteessa oli äiti lapsi sylissään ja siinä oli teksti ”Pyhä on tässä”. – Yleensäkin pyhän kokemukset liittyvät minulla ihmisiin. Pyhä hetki on siinä, kun kaikki ylimääräinen riisutaan ja pystyy kohtaamaan toisen paljaasti. Kaipaamme muita ihmisiä ja haluamme olla rakastettuja sellaisina kuin olemme. Pyhään liittyy totuudellisuus. Se pitää sisällään kaiken tuskallisenkin, siihen suostumisen ja nöyrtymisen. Marian ilmestyspäivää eli marianpäivää vietetään 22.3.

”Maria-nimellä on ydin, johon on ihana samastua” KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Ikiaikaiset äidit Kalevalan Marjatta tuli raskaaksi puolukasta. Hän on yksi lenkki myyttisten äitien ketjussa.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA ISTOCK

”

uosta tyytyi, tuosta täyttyi, tuosta paksuksi panihe.” Niin kävi Marjatalle hänen syötyään puolukan. Ja kun lapsen synnyttämisen aika tuli, Marjatalle ei löytynyt sijaa saunasta. Hänen oli synnytettävä poikansa tallissa, hevosen hengityksen lämmössä. Kalevalan viimeisessä runossa seikkaileva Marjatta on tietenkin kotoinen versio Raamatun Neitsyt Mariasta. Pyhä Henki on vaihtunut kirkuvaksi puolukaksi, eikä enkeli Gabrielia tai Joosefia näy missään. Marjatta ei ole jäänyt vain kalevalamittaiseksi kuriositeetiksi. Runoilija Sirpa Kyyrönen tutkii tuoreessa Nimesi on Marjatta -kokoelmassaan naisen ruumiillisuutta ja äitiyttä Kalevalan Marjatan ja Neitsyt Marian kautta. Hän näkee Marian yhtenä lenkkinä myyttisten äitihahmojen ja naisjumalatarten ketjussa, egyptiläisen Isiksen ja vähäaasialaisen Kybelen seuraajana.

– Minulle Marjatassa ja Mariassa on kyse ikiaikaisesta naiseuden, luonnon, hedelmällisyyden ja äitiyden yhteenkietoutumisesta ja kohdun kantamisen monimutkaisuudesta, Kyyrönen sanoo. RUNOILIJANA Sirpa Kyyrönen haluaa olla rakentamassa tilaa naisten kokemuksille ja äänille. – Sitä tilaa ei edelleenkään ole liikaa. Ihan arkisessa elämässä lapsen kanssa liikkuessaan huomaa, että äidin ja lapsen äänekäs tai sotkuinen oleminen ei tunnu mahtuvan julkiseen tilaan. Nimesi on Marjatta -kokoelman alkusysäys tuli Kyyrösen omista kokemuksista. Viisi vuotta sitten hän, ennestään kolmen pojan äiti, synnytti tyttären ja alkoi sen myötä pohtia äitien ja tytärten jatkumoa. Toisaalta hän muisteli omaa tyttöyttään ja naiseksi kasvamistaan, kiltteyttään ja häpeäänsä. Hänen mieleensä palasi kouluaika ja iäkäs opettaja, jonka tunneilla luettiin ääneen Raamattua jae jakeelta ja tutustuttiin Kalevalan miessankareihin. Välillä rukoiltiin, ja välillä kirjoitettiin tai lausuttiin runoja. – Opettaja ohjasi meitä pelkäämään Jumalaa, joten ehkä on luontevaa, että olen nyt hakeutunut Marian syliin ja pyrkinyt pois pelosta ja häpeästä.

”

Lapsen kanssa liikkuessaan huomaa, että äidin ja lapsen sotkuinen oleminen ei tunnu mahtuvan julkiseen tilaan.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Kirkko ja kaupunki verkossa ESKO JÄMSÄ

SUKUJUURET VIEVÄT Sirpa Kyyrösen isän puolelta Laatokan pohjoispuoliseen Karjalaan ja ortodoksisuuteen. Hän on viettänyt pariin otteeseen muutamia päiviä Valamon luostarissa ja kohdannut siellä Marian – Konevitsalaisen Jumalanäidin ihmeitätekevän ikonin. – En tiedä, mikä siinä on, että aina kun käyn sen äärellä, liikutun. Konevitsalaisesta Jumalanäidistä on tullut Kyyröselle ystävä, joka matkaikonina kulkee mukana samassa pussukassa särkylääkkeiden, korvatulppien ja kuukautissiteiden kanssa. – Olen miettinyt, kuka tai mikä on se ääni, jonka kanssa oman pään sisällä murehditaan ja märehditään samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Kirjoitusprojektin aikana tuo kuvitteellinen keskustelukumppani tuntui saavan Marian ja Marjatan hahmon, Kyyrönen kertoo. Maria on ollut keskustelukumppani ja uskottu monille muillekin naisille. Hän on eräänlainen äitien äiti: Häntä on pyydetty apuun raskauteen ja synnytykseen liittyvissä vaivoissa. Hänelle on uskouduttu lapsettomuuden tai ei-toivotun raskauden surussa ja hänen kanssaan on jaettu huolta omista lapsista. Kyyrönen arvioi, että Marian hedelmöittyminen, raskaus ja synnyttäminen tekevät hänestä ruumiillisen, konkreettisen olennon. Siksi Mariaa saattaa olla helpompi lähestyä kuin jotakin hahmotonta jumaluutta.

Ihminen, ajattele itse Haagan kirkkoherra Heikki Nenonen ei siedä yhteisöjä, jotka määräävät, mitä mieltä niiden jäsenet saavat olla. Valtavirran luterilaisessa kirkossa on hänen mukaansa hyvin tilaa itsenäiselle ajattelulle ja monenlaisille mielipiteille. Lue lisää osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

”Usein puhutaan, että keho muistaa traumat. Vähemmän puhutaan siitä, että kehossamme säilyy myös kaikki hyvä. Keho voi jakaa viisauttaan silloin, kun mieli on väsynyt.” KATIANNA RUUSKANEN VERKKOKOLUMNISSAAN

ESKO JÄMSÄ

Pelko ei auta ongelmissa Toivolla on tilausta uhkien ja vastakkainasettelun maailmassa, sanoo toivon ylläpitämisestä palkittu ekumeniikan professori Risto Saarinen. Hänen mukaansa toivon vastavoima on pelko. Pelkoa on yhteiskunnassa nyt paljon, eikä se auta ratkaisemaan ongelmia. Lue lisää osoitteessa kirkkojakaupunki.fi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Pikamuodin alkulähteillä Suomalainen tubettaja löytää itsensä rehkimästä puuvillakuivaamossa Myanmarin syrjäseudulla. Menestynyt muotibloggari yrittää ommella paikallisessa perheyrityksessä suoraa ommelta, mutta jälki ei tyydytä pomoa, ja hänet siirretään silitysasemalle. Toinen tubettaja pääsee keittiövuoroon kokkaamaan lounasta omistajapariskunnalle, viidelle työntekijälle ja suomalaisvieraille. Verta, hikeä ja t-paitoja -sarja lennättää muodista kiinnostuneet somevaikuttajat Joonan, Maijun, Sandran ja Veikon pikamuodin alkulähteille. Huolellisesti tehdyssä sarjassa he tutustuvat tuotannon koko ketjuun: he poimivat, kuivaavat ja värjäävät puuvillaa sekä ompelevat vaatteita. Ravistelevin kokemus on työpäivä nahkatehtaalla. Järkytystä ja ahaaoivalluksia tuottaa se, että jokaisen vaatekaapista löytyy pikamuotia, vähintään naurettavan halpoja t-paitoja. Tosi-tv-sarja on onnistunut yhdistelmä painavaa asiaa ja kevyttä seikkailua, hikistä puurtamista ja ihmisten kohtaamista, havainnollista infografiikkaa ja ratkaisujen hakemista pikamuodin epäkohtiin. Parasta ovat Veikon, Sandran, Maijun ja Joonan reaktiot ja kommentit. He heittäytyvät rohkeasti mukaan kaikkeen uuteen, joka haastaa heidän elämäntapansa ja jopa elinkeinonsa. EIRA SERKKOLA

TONI SILLANPÄÄ

Tubettaja Maiju hikoilee ompelimossa Myanmarissa.

HY VÄN TÄHDEN. 79. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

oittokellot eivät suinkaan ole kristinuskon kehittelemä juttu. Kelloja on soiteltu jo tuhansia vuosia sitten ainakin Kiinassa, Babyloniassa, Egyptissä ja antiikin Kreikassa. – Kellojensoitto on ikiaikaista mediatoimintaa, vahvistaa käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila. Kirkkojen yhteydessä kelloja on ollut ainakin Italiassa ja Englannissa jo 500-luvulla. Suomeen soittokellojen oletetaan tulleen kristinuskon mukana keskiajalla. – Seurakuntarakenteemme alkoi muodostua 1200-luvulla. Keskiajalta on Suomessa säilynyt viitisentoista kirkonkelloa, Knuutila kertoo. Kirkonkelloja on siunattu, niiden puolesta on rukoiltu ja niihin on ollut tapana kirjoittaa raamatunlauseita ja rukouksia. KIRKONKELLOILLA ON aina ollut kaksi tehtävää, ajan kertominen ja informaation välittäminen. Kirkonkelloilla on viestitty ja viestitään esimerkiksi seuraavia asioita: jumalanpalvelus alkaa tai loppuu, joku on mennyt naimisiin, rukoushetki alkaa, on tasatunti, kello on 18 lauantaina ja arkiset työt voi lopettaa (ehtookellot), joku on kuollut, jonkun hautajaisia vietetään, hallitsijalle on syntynyt lapsi, vihollinen lähestyy, seudulla on tulipalo, Suomi on voittanut jääkiekon MM-kultaa. Kyseessä on ”olennainen kristinuskon mediamenetelmä”, Jyrki Knuutila muotoilee. Entisaikojen kellonsoittajat olivat usein kuuroja. Nyt lähes kaikki kirkonkellot toimivat automatiikalla, eikä kenenkään tarvitse kuuroutua kellonköysiä kiskoessaan.

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244 Postiosoite Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde)

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 5415 787 Anne Joukainen, 050 310 3081 Ari Suominen, 040 355 2340 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Keskiajalla luostarin kellot kalkattivat messujen ja rukoushetkien alkaessa. 2020-luvun kirkot elävät aivan toisessa tilanteessa. Voimakkaat äänet koetaan helposti häiritsevinä. Luterilaisessa Suomessa varhaisia aamusoittoja ei ole, ja monet kaupunkialueiden kirkot ovat säätäneet kellonsa lyömään hiljempaa. – Kellonsoitto on meillä vähentynyt etenkin kaupungeissa. Kuten kaikki muukin kristillinen tapakulttuuri, myös tämä on muutoksessa. Kellonsoitto on pitkälti käytäntö, josta kirkkoherra päättää, Knuutila summaa. Joku soitattaa perinteisemmin, toinen keksii uutta.

” MONILLE

KELLONSOITTO ON OSA INHIMILLISTÄ KULTTUURIA SIINÄ MISSÄ MOOTTORITIEN HUMINA.

ISTOCK

Verta, hikeä ja t-paitoja ti 17.3. klo 21 Yle TV2. Kaikki osat katsottavissa Areenassa. Myös Ekopaasto.fi:n teemana on vaatteiden vastuullisuus.

Miksi kirkon kellot metelöivät? KELLONSOITOSSA ON paljon paikallisia eroja, mutta jumalanpalveluksen merkiksi niitä soitettaneen kaikkialla. Pintansa ovat pitäneet myös hää- ja surukellojen soittaminen sekä tasatuntien ilmoittaminen kellonlyönnillä. Joillekuille kaikki tämä on häiritsevää uskonnon tuputtamista, toisille tärkeää kirkollista yhteyttä. Monille se on osa kulttuuriamme siinä missä moottoritien humina tai mölisevä naapuri. – Soittoperinne on niin vahva ja kuuluu niin olennaisesti kulttuuriimme, että en usko sen loppuvan. Toki perinteinen soittaminen saattaa vähentyä entisestään. Tämä on vähän kuin joulu: viettämisen tavat muuttuvat, mutta ei se mihinkään katoa, Jyrki Knuutila pohtii. Hän ennustaa, että tempausten yhteydessä soittaminen lisääntyy. Viime vuosina kelloja on soitettu esimerkiksi kirkkoon liittyjien kunniaksi ja Kansainvälisenä rauhan päivänä. – Kun instituutio on kriisissä, niin yksilöllisyyden, oman linjan, merkitys kasvaa. Yksittäinen seurakunta voi profiloitua soittamalla kelloja erikoisilla tavoilla. Osaavissa käsissä kirkonkellot taipuvat aika moneen, vaikka popkappaleisiin, Knuutila aprikoi. TUURE HURME

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla. Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

MARKO MÄKINEN

Maaninen Pernilla Gynt on iki-ihastunut cooliin tubettajahemmoon.

Tubetusinto vie Pernilla Gyntin äärirajoille Teatteri Jurkan näyttämöllä tubettaa prinsessapukuinen Pernilla Gynt. Kyseessä on moderni versio Henrik Ibsenin klassikkonäytelmästä Peer Gynt. Pinja Hahtolan käsikirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama näytelmä kertoo humoristisin värityksin someajasta ja siihen liittyvästä narsismista. Hahtolan esittämä itseriittoinen Pernilla Gynt pyrkii olemaan videoissaan aito oma itsensä. Kun sillä tavalla ei saa tarpeeksi tykkäyksiä, Pernilla alkaa kehittää elämästään yhä hurjempia tarinoita. Saadakseen vielä enemmän suosiota ja seuraajia Pernilla lähtee mukaan politiikkaan, ja lopulta hän kokee olevansa

suorastaan Jumalan kaltainen. Pernillan isän ja tubettajapoikaystävän rooleissa nähdään Jukka Peltola. Vakavasti sairas isä yrittää alkuvaiheessa ymmärtää tyttärensä tekemisiä, mutta järkyttyy pahasti, kun yllättää Pernillan kertomassa videolla tarinaa hänen kuolemastaan. Peltola vaihtaa sujuvasti roolista toiseen, mutta erityisen herkullinen on hänen tubettajahahmonsa. Myös Hahtola heittäytyy täysillä maanisen ja yhä enemmän huomiota hamuavan Pernillan rooliin. MARJO KYTÖHARJU Pernilla Gynt Teatteri Jurkassa.

Auttaja voi joutua pettymään pahasti Kansallisteatterin Ilmasilta-näytelmä käsittelee auttamisen ongelmallisuutta. Perheen äiti, poika ja tytär ryhtyvät eri tavoin auttamaan maailman vähäosaisia. Samaa rataa kulkevaan elämäänsä kyllästynyt äiti tarjoaa apuaan vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille, lääkäripoika hakeutuu työskentelemään kriisialueelle ja jalkansa loukannut jalkapalloilijatytär matkustaa toivon lähettilääksi pakolaisleirille. Eri tahoilla huseeraavien perheenjäsenten hyväntahtoisuus joutuu kuitenkin koetukselle. Hädänlaisten auttaminen ei olekaan yksinkertaista, koska kuvioissa voi olla yllättäviä tekijöitä. Se aiheuttaa kolmikossa pettymystä ja turhautumista.

Paula Salmisen kirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama Ilmasilta on myös kuvaus perheestä. Äiti, poika ja tytär alkavat entistä paremmin ymmärtää toisiaan ja sitä, miten etuoikeutettuja he ovat. Jos jalan loukkaaminen voikin vaarantaa urheilijan uran, ei se kuitenkaan vie henkeä. Perheenjäsenet tajuavat myös sen, että vaikeina hetkinä he voivat tukea toisiaan. Pirjo Luoma-aho äitinä, Pyry Nikkilä poikana ja Alina Tomnikov tyttärenä ovat toimiva kokonaisuus. Sampo Pyhälän lavastus ja videosuunnittelu onnistuvat pienin keinoin viemään katsojan eri maailmoihin. MARJO KYTÖHARJU Ilmasilta Kansallisteatterin Willensaunassa.

– ENSIKOSKETUKSENI kehitysvammaisiin sain jo lapsuudessa. Isäni oli pappi, ja pappilassa oli avoimet ovet kaikenlaisille ihmisille, kertoo valokuvaaja Jyri Pitkänen. Hänen valokuviaan kehitysvammaisista lapsista ja heidän perheistään on nyt esillä Kulttuurikeskus Stoan Erilaiset-näyttelyssä. Näyttelyn teksteistä vastaa kirjailija Eveliina Talvitie. Kaksikon yhteistyö alkoi viitisen vuotta sitten Afrikan Beninissä sijaitsevassa Villa Karon taiteilijaresidenssissä. Näyttelyn idea tuli Pitkäseltä, joka oli aiemmin ohjannut kehitysvammaisten lasten ja nuorten taidepajoja. –Minua kiinnostavat arki ja ihmisten erilaisuus. Vammaiset ovat helposti syrjään jäävä vähemmistöryhmä. Halusin tuoda heidät esiin itsenäisinä yksilöinä.

dän näkyvyytensä lisäämiseksi, Pitkänen sanoo. PROJEKTIN AIKANA Pitkäseen ja Talvitiehen teki vaikutuksen se, miten vaatimattomissakin olosuhteissa voitiin tuoda toivoa vammaisen lapsen elämään. Välillä vastaan tuli hätkähdyttäviä tilanteita. – Beninissä törmäsimme vanhoihin uskomuksiin. Vammaisuus voitiin kokea kylän poppamiehestä riippuen joko siunauksena tai kirouksena, mikä teki vammaisen asemasta turvattoman. Pitkänen opiskelee parhaillaan Tallinnan yliopistossa dokumenttielokuvien ohjaajaksi. Hän aikoo vastaisuudessakin pysyä teemoissa, jotka liittyvät tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin.

MARJO KYTÖHARJU

Erilaiset-näyttely 22.3. saakka Kulttuurikeskus Stoassa Itäkeskuksessa.

JYRI PITKÄNEN ja Eveliina Talvitie tutustuivat kehitysvammaisten arkeen 11 maassa Euroopassa ja Afrikassa. He kohtasivat matkoillaan 50 perhettä. Pitkäsen mukaan eri maissa on isoja eroja kehitysvammaisten kohtelussa. Italia poikkeaa muista Euroopan maista siinä, että siellä määrättiin jo 1970-luvulla lakkautettavaksi kaikki kehitysvammaisten laitokset. Siellä vammaisia pyritään kouluttamaan ja työllistämään siinä missä muitakin kansalaisia. – Suomessakin pyritään vastaavaan, mutta silti tuntuu, että vammaiset koetaan yhä vain eräänlaisena menoeränä. Kehitysvammaisjärjestöt tekevät kyllä hyvää työtä heiKahdeksanvuotias Juha isänsä kanssa.

JYRI PITKÄNEN

KATRI NAUKKARINEN

Äiti, tytär ja poika yrittävät kukin tahoillaan auttaa hädänalaisia.

Vammaisen arkea valokuvina

Tarja Eklund UUSIMAA

Ehdolla HOK-Elannon edustajistoon

159

• kaupunginvaltuutettu • leipomotyöntekijä • kirkkovaltuuston ja YKN:n jäsen • HOK-Elannon edustajiston jäsen

Kotimainen ruoka, HOK-Elanto, suomalainen työ. Vähäpäästöisesti lähellä tuotettu on ilmastoteko.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Serkusten parhaat jutut ovat tapahtuneet aikuisiällä ”

TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

Petteri Laine, 39:

”

idämme serkkuni Jarin kanssa yhteyttä varmaan paljolti siksi, että vanhempamme ovat aina pitäneet yhteyttä ja tavanneet toisiaan. Lapsena, kun Jari tuli Saksasta vanhempiensa kanssa Suomeen, meidän piti aluksi vähän totutella toisiimme ennen kuin leikit alkoivat. Nykyisin asun perheeni kanssa Helsingissä. Meillä on vaimoni Ullan kanssa nelivuotias lapsi. Työkseni teen akustista suunnittelua ja harrastukseni jatkeena pyöritän viinikellaria. Lapsen saamisen jälkeen ei ole ollut aikaa olla yhteyksissä kaikkiin tuttuihin samalla tavalla kuin ennen. Äidinpuoleisten serkkujen kanssa meillä on Whatsapp-ryhmä. Jarin kanssa olemme enemmän yhteydessä kahden kesken, mutta meidän Whatsapp-ryhmäämme kuuluvat myös isäni ja Jarin vanhemmat. Viestittelemme Jarin kanssa noin kerran kuukaudessa. Jos Jari törmää Saksassa suomalaisiin tuotteisiin, hän lähettää kuvia. Tai jos Saksassa on jotain Suomeen liittyviä hauskoja tapahtumia, hän viestii. Menin kihloihin nykyisen vaimoni kanssa, kun olimme käymässä Jarin luona Freiburgissa. Jari opiskeli siellä. Olin suunnitellut, että kosin Ullaa jo mahdollisimman alkumatkasta, ettei sitä tarvitse jännittää koko ajan. Lopulta sopiva tilanne tuli, kun olimme gondolihississä menossa näköalapaikalle. Hississä ei ollut muita kuin me kolme. Jari oli todistamassa kihlaustamme. Samalla reissulla alkoi viiniharrastukseni kypsyä vähän pidemmälle. Tajusin, että Freiburg on viinialueella, ja pyysin Jaria viemään meidät viinitilalle. Se oli ensimmäinen viinitilavierailumme. Saksassa yleinen juomavalinta on olut, mutta Jarikin miettii nykyään viinien makuja. Minulla on ehkä ollut siihen jonkinlainen vaikutus. Parhaat jutut Jarin kanssa ovat tapahtuneet aikuisiällä. Teemme hyvää ruokaa ja keskustelemme. Yleensä juttua riittää, kun emme näe niin usein.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Jari Greiner, 36:

Petteri Laine asuu Helsingissä ja Jari Greiner Düsseldorfissa. Nykyään serkusten yhteydenpito sujuu helposti, kun on älypuhelin.

Joskus nuorempana meille saattoi tulla kiistaa jostain lelusta tai konsolipelivuoroista, mutta emme me varsinaisesti riidelleet. Ne olivat normaaleja pikkulasten mökötyksiä. Jari on paljon järjestelmällisempi kuin minä, ja tarkka aikatauluista. Vaikka minulla ja Jarilla on samoja geenejä, ei meissä ole samaa ulkonäköä. Jari muistuttaa enemmän saksalaista isäänsä. Arvomaailma meillä on samanlainen. Keskustelemme muun muassa politiikasta, josta minä en juuri kenenkään muun kanssa keskustele. Olemme aika liberaaleja. Lähinnä meitä kummeksuttaa se, miten paljon nykymaailmassa löytyy kaikelle vastustusta. Ehkä energiaa voisi käyttää hyödyllisemmin.”

”

Joskus nuorempana meille saattoi tulla kiistaa jostain lelusta tai konsolipelivuoroista, mutta emme me varsinaisesti riidelleet. Ne olivat normaaleja pikkulasten mökötyksiä. PETTERI LAINE

sun Düsseldorfissa Saksassa, jossa työskentelen juristina, ja minulla on tyttöystävä. Minun äitini ja Petterin isä ovat sisaruksia. Minulla on yhteensä kuusi serkkua. Heistä vain Petteriin pidän säännöllisesti yhteyttä. Muiden kanssa olen tekemisissä satunnaisesti. Kahden serkun kanssa en pidä yhteyttä ollenkaan. On sattumaa, jos tapaan heidät jossain juhlissa tai tapahtumissa. Parin serkun kanssa vaihdamme viestejä syntymäpäivinä ja jouluna. Petteri on ehdottomasti läheisin serkkuni. Olen syntynyt Saksassa ja asunut täällä koko ikäni. Kun olin lapsi, perheeni oli aina kesäisin lomalla Suomessa. Suvullamme oli yhteinen kesämökki, ja siellä vietimme paljon aikaa. Siellä oli kesäisin myös Petterin perhe. Kävimme saunassa ja uimassa ja söimme makkaraa. Se oli ihan perussuomalaista mökkielämää. Leikimme Petterin kanssa autoilla hiekassa ja uitimme veneitä järvessä. Sisällä pelasimme pelejä Petterin vanhalla Nintendolla. Vähän isompana ajelimme pyörällä ja mopolla. Kesäloman loputtua palasin aina vanhempieni kanssa Saksaan. Emme kirjoitelleet Petterin kanssa toisillemme kirjeitä, mutta soittelimme lankapuhelimella silloin tällöin. Kun uudet viestintävälineet tulivat, oli paljon helpompi pitää yhteyttä. Nykyään käytämme Whatsappia ja Facebookia. Olemme olleet yhteydessä myös Skypellä. Tapaamme Petterin kanssa edelleen joka kesä. Talvella olen ollut Suomessa muistaakseni kolme kertaa. Ne kerrat ovat olleet jouluja. Olen myös käynyt Suomessa joskus myös jossakin perhejutussa, kuten hautajaisissa. Petteri ei ole käynyt hirveän useasti Saksassa, ehkä joka viides vuosi. Kävin Suomessa rippikoulun ja armeijan. Armeija-aika kesti kuusi kuukautta, ja silloin näimme Petterin kanssa usein. Lomilla olin myös yötä hänen luonaan. Kun ikää on tullut, yöpymiset Petterin luona ovat vähän muuttuneet. Hänellä on nyt pieni lapsi. Ennen vanhaan oli niin, että olin aina pari päivää Helsingissä ja kävimme syömässä yhdessä Petterin ja hänen vaimonsa kanssa. Kävelimme puistoissa, kävimme konserteissa, leffassa ja ravintolassa syömässä. Nykyään ollaan enemmän heidän kotonaan.” ■

Saksan-serkku Jari Greiner (vas.) käväisi internetin välityksellä Petteri Laineen seurassa Helsingissä.

Serkkuihin pidetään yhteyttä kerran kuukaudessa Serkuilla on yhteiset isovanhemmat ja 12-prosenttisesti samat geenit. Monelle lapselle serkku on läheinen sukulainen ja leikkikaveri. Sukupolvien ketju -tutkimushankkeessa kerättiin tietoa eri-ikäisten suomalaisten yhteydenpidosta serkkuihinsa. Mukana tutkimuksessa oli vuosina 1945–1950 syntyneitä ja heidän aikuisia lapsiaan, jotka ovat syntyneet vuosina 1962–1993. Yhteensä

vastaajia oli 3 447, ja heitä haastateltiin useana vuonna. Vastaajat olivat eri puolilta Suomea, osa kaupungeista ja osa maaseudulta. Tutkimuksen mukaan lähimpiin serkkuihin pidetään aikuisena yhteyttä keskimäärin kerran kuukaudessa. Harvinaista on, että serkkujen kanssa ollaan tekemisissä päivittäin tai ettei heihin pidetä yhteyttä ollenkaan. Yhtey-

denpidoksi tutkimuksessa luokiteltiin mikä tahansa kontakti kasvokkain näkemisestä viestittelyyn. Serkkujen lukumäärää ja sen vaikutusta yhteydenpitoon ei tutkimuksessa huomioitu. Eniten serkkuihinsa pitävät yhteyttä suurten ikäluokkien naiset, ja eniten yhteyttä pidettiin äidinpuoleisiin serkkuihin. Muissakin tutkimuksissa on havait-

tu, että naiset ovat aktiivisia pitämään yhteyttä sukulaisiin ja kaikissa sukulaisuussuhteissa korostuu niin sanottu äitilinja eli oman äidin suku. Sukupolvien ketju -tutkimuksessa miesvastaajat kertoivat pitävänsä yhtä paljon yhteyttä äidin ja isän puoleisiin serkkuihinsa, mutta yhteydenpito serkkuihin ylipäätään on miehillä vähäisempää kuin naisilla. HANNA ANTILA

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Koskaan ei ole liian myöhäistä selviytyä erosta Syyllisyyden ja häpeän tunteet saartoivat psykoterapeutti Kaija Ikäheimoa avioeron jälkeisinä vuosina. Armollisuus itseä kohtaan löytyi keskustelemalla, maalaamalla ja tukeutumalla vanhaan rukoukseen. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVAT PASI LEINO

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

rmollisuus on sitä, että ihminen antaa anteeksi itselleen ja toiselle. Armollisuus vaimentaa itseen kohdistuvaa soimaamista, joka kuluttaa voimia ja myrkyttää elämää. Näin ajattelee lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja taidemaalari Kaija Ikäheimo, joka havahtui pohtimaan omaa suhdettaan armollisuuteen avioeronsa jälkeen. Erosta oli kulunut jo yli kymmenen vuotta, mutta vanhat tapahtumat ja niihin liittyneet vaikeat tunteet vaivasivat yhä hänen mieltään. Tunne-elämä kulki vuoristorataa ja Ikäheimo pohti yhä uudestaan tekemiään ratkaisuja. Palatessaan avioeron jälkeiseen aikaan Ikäheimo painottaa, että hänellä on hyvät välit elämässään olleisiin ihmisiin.

”

Kukaan ei ole suojassa häpeän ja syyllisyyden tunteilta. – Avioliitossa oli ensin hyvin paljon rakkautta, mutta ei enää lopussa. Olin epäonnistunut minulle hyvin tärkeässä asiassa. Ajattelin, että lapseni olisi tarvinnut meidät perheenä, mutta se ei toteutunut. Ammatissani työskentelin perheiden kanssa, mutta omassa parisuhteessani en pystynyt käsittelemään asioita niin, että suhde olisi onnistunut. Vähitellen Ikäheimo oivalsi, että oman elämän luominen yksin asuvana vaati syyllisyyden, häpeän ja vihan tunteiden kohtaamista. Oli tullut aika antaa anteeksi kaikille, myös itselle.

aikeasta henkisestä tilanteesta selviytymisessä on Kaija Ikäheimon mukaan kolme vaihetta. Ensin ihminen tiedostaa oman tunnetilansa ja sen, mitä omalle elämälle kuuluu. Seuraava askel on omien mahdollisuuksien ja käytettävissä olevien keinojen selvittäminen. – Sitten on lähdettävä tekemään asioille jotakin, Ikäheimo sanoo. Ikäheimo on tehnyt pitkän työuran lastenpsykiatrina ja psykoterapeuttina. KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Hän tähdentää, että kaikissa ikä- ja elämänvaiheissa ihminen tarvitsee hyväksytyksi ja nähdyksi tulemista sellaisena kuin on. Erityisen tärkeää tämä on muistaa silloin, kun teot eivät ehkä ole hyväksyttäviä. Se, että ihminen tulee tällaisessakin tilanteessa hyväksytyksi ja nähdyksi, luo pohjan pieleen menneiden asioiden käsittelylle ja mahdollistaa suuntautumisen kohti muutosta. Toinen tärkeä perusasia on se, että elämänmuutosta ei voi kiirehtiä. Tunneprosessi vaatii oman aikansa. Muutoksen aika on sitten, kun ihminen on siihen valmis. Usein tarvitaan sisäistä työskentelyä ennen kuin vaikea tunnekokemus saa nimen. Esimerkiksi häpeän tunne ei ole sama asia kuin syyllisyys. Häpeän tunne ottaa ihmisen valtaansa ja tuntuu koko kehossa. Se saa ihmisen lamaantumaan ja toivomaan, että hän voisi kadota maan alle.

”

Sain rukouksesta voimaa. Oloni helpotti, kun pidin mieleni siinä. – Häpeän kokeminen on ajattelua alempiin ja syvempiin aivotoimintoihin liittyvä tapahtuma, johon reagoimme vaistonvaraisesti. Häpeäkokemuksen jälkeen pintaan tulee yleensä vihan tunne, Ikäheimo sanoo.

äpeän tunne syntyy Kaija Ikäheimon mukaan siitä, että ihminen kokee itsensä riittämättömäksi tai häntä kohdellaan nöyryyttävästi. Jos nöyryyttävä tilanne jatkuu päivästä toiseen, ihminen ei lopulta enää kyseenalaista sitä, vaan alkaa uskoa olevansa huono. Tunnekokemus on muuttunut sisäiseksi puheeksi, josta puuttuu myötätunto itseä kohtaan: ”En pystynyt siihen, mihin minun piti pystyä. En kuulu joukkoon.” – Kukaan ihminen ei ole suojassa häpeän ja syyllisyyden tunteilta. Kukaan meistä ei ole sellainen kuin haluaisi, mutta yritämme ylläpitää illuusiota kaikin keinoin, Ikäheimo sanoo. Psykoterapeutin koulutus ja työkokemus antoivat hänelle välineitä eroon liittyvien tunteiden ja ristiriitojen käsittelyyn, mutta eivät suojanneet niiltä. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että primitiiviset tunteet eivät ole aivoissamme tietojenkäsittelyn puolella. – Elämme asiat ensin ja ymmärrämme ne vasta jälkikäteen, Ikäheimo sanoo. Sisäisen soimaajan ote hellitti, kun Ikäheimo kysyi itseltään, mihin siihen saakka eletty elämä oli johtanut ja mitä se oli tuonut. Hän ym-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

märsi, ettei olisi mistään hinnasta luopunut aikuistuneesta lapsestaan, tämän lapsista ja perheestä. – Lopulta kysymys oli siitä, annanko menneiden tapahtumien pilata elämäni vai hyväksynkö ne. En voinut muuttaa menneisyyttä, mutta pystyin muuttamaan suhtautumistani siihen. Olin tehnyt virheitä, mutta niitä tehdessäni olin toiminut senhetkisen ymmärrykseni mukaan enkä ollut tiennyt tulevasta.

vioeron jälkeen Kaija Ikäheimo opetteli yksinhuoltajan elämää vielä kotona asuvan lapsensa kanssa, työskenteli lastenpsykiatrina ja kirjoitti väitöstutkimustaan. Vuorokauden tunnit eivät riittäneet kaikkeen, ja kun erosta oli kulunut muutama vuosi, hän koki loppuun palamisen. Syvimmän uupumuksen keskellä Ikäheimo sai tukea ystäviltään. Läheisen ystävän kanssa ei tarvinnut kaihtaa mitään keskustelunaihetta. Vaikeimpina viikkoina Ikäheimo lainasi kirjastosta luostarielämästä kertovia kirjoja. Niistä hän löysi Jeesuksen rukouksen, jota jo varhaiskirkon erämaaisät ja munkit rukoilivat. Hankalimpina päivinä hän piti itseään koossa toistamalla mielessään rukouksen lyhyttä muotoa ”Jeesus Kristus, armahda minua”. – Arjen keskellä en pystynyt vetäytymään yksinäisyyteen, mutta tein hetkittäisiä sisäisiä vetäytymisiä. Sain rukouksesta voimaa. Oloni helpottui, kun pidin mieleni siinä. Vähitellen jaksoin taas elää tässä ja nyt. Odottamattoman tärkeäksi osoittautui lyhyt keskustelu, jonka koiransa kanssa kävellyt Ikäheimo kävi kadulla toisen koiranulkoiluttajan kanssa. – Hän kertoi opettavansa taidetta. Vastasin kysymällä, opettaisitko minua. Koiraa ulkoiluttava taideopettaja vastasi myöntävästi, ja Ikäheimo palasi nuoruusvuosiensa maalausharrastuksen pariin. Jäätyään eläkkeelle neljä vuotta sitten Ikäheimo aloitti taidemaalarin ammattiopinnot, jotka valmistuivat tammikuussa 2020. Eletyn elämän teemat ja käännekohdat näkyivät opintojen päättötyönäyttelyssä.

aalatessaan Kaija Ikäheimo kokee, että kuva tekee itsensä. Kankaalle ilmaantuu teemoja, ihmisiä ja tapahtumia, jotka ovat herättäneet hänessä tunteita. Katsoessaan maalauksiaan myöhemmin hän näkee elämänsä tapahtumat uusin silmin. – Maalaukset näyttävät tien, jota kuljen. Luen maalauksiani ja työstän niiden teemoja eteenpäin. Se prosessi jatkuu minussa elämäni loppuun asti. Ihminen ei ole koskaan valmis, Ikäheimo sanoo. Anteeksi antaminen itselle ja muille on rauhoittanut Ikäheimon sisäistä maisemaa. Katsoessaan mennyttä hän toteaa, että häpeän ja surun kantaminen on vienyt paljon energiaa.

Häpeä hellittää siellä, missä ihminen hyväksytään Häpeän kohtaamisessa viisaus alkaa sen ymmärtämisestä, että nopeita ja yksinkertaisia keinoja ei ole. Näin neuvoo käytännöllisen teologian emeritusprofessori Paavo Kettunen, jonka kirja Häpeästä hyväksyntään käsittelee häpeään liittyviä taakkoja ja hengellisten yhteisöjen suhdetta häpeään. Kettusen mukaan häpeästä ei pidä pyrkiä kokonaan eroon, koska se varjelee ihmistä menettämästä sitä itseään, joka hän syvimmältään on. Terve häpeä muistuttaa ihmisen arvosta ja siitä, että hän on jotakin parempaa kuin se, mikä on toteutunut elämässä. Epäterveen häpeän viesti on päinvastainen: ”Et riitä, olet kelvoton, kukaan ei välitä sinusta”. Paavo Kettunen on havainnut, että ihminen altistuu epäterveelle häpeälle, kun hänen kaipauksensa päästä hyväksyvään suhteeseen ja tulla vastaanotetuksi rakastettuna ja toivottuna ei toteudu. Häpeälle altistuminen voi tapahtua esimerkiksi lapsuudenkodissa, parisuhteessa tai hengellisessä yhteisössä. Syvästä häpeästä kärsivä ihminen yrittää ansaita olemassaololleen oikeuden. Elämästä tulee suorittamista, jossa ihminen tavoittelee täydellisyyttä ja yrittää piilottaa tarpeensa ja heikot puolensa. Kirkossa häpeän tunnetta voi Kettusen mukaan ruokkia ihmisten todellisen elämäntilanteen ohittava ydinperheihanteen korostaminen, torjuva suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin sekä piispojen eettisissä kannanotoissa ilmenevä vaikeneminen yksin elävien ihmisten seksuaalisuudesta. Häpeän tunteet ovat läsnä myös siellä, missä puututaan hengellisyyden varjolla toisen ihmisen persoonaan tai asetutaan toisen yläpuolelle määrittelemään hänen jumalasuhdettaan. Kirkon työntekijä saattaa tarjota ahdistuneelle ihmiselle rippiä ja anteeksiantamista, mutta Kettunen on sitä mieltä, että ne eivät ratkaise häpeän ongelmaa. Synninpäästö ei anna ihmiselle olemisen oikeutta, vaan olemassaolon oikeus kuuluu jokaiselle jo syntymän perusteella.

Anteeksi antaminen itselle ja muille on rauhoittanut Kaija Ikäheimoa.

Häpeä hellittää Paavo Kettusen mukaan siellä, missä ihminen tulee nähdyksi ja kelpaa sellaisenaan eikä hänen tarvitse yrittää olla parempi tai jotakin muuta kuin on. Armo tarkoittaa sitä, että ihminen hyväksytään ja kelpuutetaan riippumatta siitä, kokeeko hän itsensä hyväksymisen arvoiseksi. Se on vastaanotetuksi tulemista ja syleiltynä olemista. Se on sitä, että ihminen otetaan vastaan kokonaan. Kettusen mukaan Jumalan viesti jokaiselle ihmiselle on sama, jonka rakastavaiset kuiskaavat toisilleen: ”Sinä olet minulle kallein ja rakkain.” Hyväksynnässä eläminen johtaa vastuun ottamiseen omasta elämästä. Ihminen alkaa ottaa itseään vastaan, sulatella omia asioitaan ja tunteitaan ja nähdä vaivaa hyvinvointinsa eteen. Kettunen muistuttaa, että itseään tutkiva saattaa joutua pettymään syvästi, mutta voi myös löytää itsestään sellaista hyvyyttä, mitä ei aiemmin ole uskaltanut tunnistaa.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

”

Armollisuus ei tule elämään itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä töitä.

– Kun tunteet on käsitelty, ne ovat edelleen olemassa, mutta eivät enää ota minua valtaansa. Olen hyväksynyt sen, että olen nyt tässä ja elämä menee eteenpäin. Omat kokemukset ovat saaneet Ikäheimon pohtimaan suhdettaan siihen, miten armollisuudesta puhutaan kirkossa. Pappien puheissa armo käsitetään Jumalan hyväksynnäksi, joka on olemassa ihmisen ulkopuolella ja jonka ihminen ottaa vastaan. Psykoterapeutin näkökulmasta armo on ihmisessä itsessään oleva voima, joka mahdollistaa henkisen kasvun. – Kun ihminen käsittelee vaikeita tunteita esimerkiksi psykoterapiassa, armollisuus ei tule elämään itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Voimme vastaanottaa apua ja hyväksyntää toisilta ihmisiltä, mutta pohjimmiltaan hyväksyntä ja anteeksianto lähtevät itsestä. ■ Katso video Kaija Ikäheimosta maalaamassa osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

Kankaalle ilmaantuu ihmisiä ja tapahtumia, jotka ovat herättäneet Kaija Ikäheimossa tunteita.

Älä siirrä häpeän kokemusta lapseen – ota nämä kaksi askelta Omasta lapsuudesta opittu nöyryytysten ketju kannattaa katkaista, neuvoo lastenpsykiatri Kaija Ikäheimo. Kunnioitus ja hyväksyntä ovat Ikäheimon mukaan kaiken perusta vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hän on vanhemmilleen rakas ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Vanhemman tehtävänä on kasvattaa lasta ja asettaa hänelle rajoja, mutta kasvatus ei saisi koskaan olla nöyryyttävää ja hylkäävää. – Jos oma vanhempi nöyryyttää lasta toistuvasti ja ilmaisee, että tämä on huono, se vaikuttaa koko lapsen tulevaan elämään, Ikäheimo tähdentää. Ikäheimo tietää puhuvansa asiasta, jossa moni vanhempi kokee riittämättö-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

myyttä ja syyllisyyttä. Siksi hän lisää, että jokainen lapsi kokee itsensä joskus huonoksi ja kelpaamattomaksi. Olennaista on se, ovatko kokemukset toistuvia. – Jos vanhempi on sanonut lapselle jotakin, mitä ei olisi pitänyt sanoa, havahtuminen ja asian tiedostaminen ovat ensimmäinen askel tilanteen korjaamiseen. Tiedostaminen sattuu, koska siinä vanhempi itse kokee häpeän tunteita. Seuraava askel on se, että vanhempi palaa vaikeista tunteista siihen tilanteeseen, jossa hän on juuri nyt lapsen kanssa, ja kysyy itseltään, miten voisi muuttaa asioita. Konkreettinen muutos voi olla pieni askel, jossa vanhempi valitsee jossakin tilanteessa toisenlaisen keinon. – Kun vanhempi kertoo lapselle ereh-

tyneensä ja pyytää anteeksi, lapsi oppii, että näin voi tehdä. Tämä on tärkeä kokemus myös lapselle ja opettaa paitsi anteeksi pyytämistä myös anteeksi antamista. Lapsi kokee tulleensa arvostetuksi omana itsenään, Ikäheimo sanoo. Joskus on hyväksi, että vanhempi etsii apua omien tunteidensa tai elämänkriisinsä käsittelyyn. Ikäheimo toteaa, että toistamme helposti vanhoja, totuttuja ja omilta vanhemmilta saatuja malleja. – Vanhat nöyryytysten ja häpeän ketjut on mahdollista katkaista. Niitä ei tarvitse siirtää seuraaville sukupolville. On myös tärkeää kuunnella sitä, mikä on itselle mahdollista. Lastenpsykiatrina Ikäheimo on nähnyt, että hyvät ja taitavat

vanhemmat voivat uupua ja tarvita ulkopuolista apua esimerkiksi silloin, kun lapsi sairastuu vakavasti tai hänellä ilmenee hankala neuropsykiatrinen ongelma. Myös vanhemman omassa elämässä voi olla ongelmia, jotka estävät kasvattajana onnistumisen. Ikäheimo korostaa, että vanhemman tukemista ei pitäisi unohtaa niissäkään tilanteissa, joissa lapsi tai nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. – Sijoitettujen lasten vanhemmat kokevat paljon häpeää. On tärkeää, että heidät kohdataan arvokkaina ihmisinä ja heidän kanssaan työskennellään niin pitkälle kuin mahdollista. Jos sijoitetun lapsen vanhempi kokee, että häntä arvostetaan ihmisenä, vaikka kaikki, mitä hän on tehnyt, ei ole riittävää, se voi korjata paljon.

Murehtimatta paras Paula Koivuniemi on iloinen siitä, että voi laulajana yhä uudistua. Hän käy keikoilla myös vanhusten palvelutaloissa. Silloin nousee monesti kyynel silmäkulmaan. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

uoden vaihtuessa siirryttiin uudelle vuosikymmenelle. Paula Koivuniemeä lukema 2020 hieman hämmentää, onhan hän aloittanut laulajanuransa 1960-luvulla. Suomalaisiin vahvasti vedonneella tummaäänisellä laulajalla riittää edelleen kysyntää. Syksyllä artistia kuultiin konserttisaleissa, kirkoissa, laivakeikoilla ja yritystilaisuuksissa. Perinteisiä tanssilavakeikkoja hän ei ole tehnyt vuosikausiin. – Esiinnyin syksyn aikana esimerkiksi Kuopion kaupunginorkesterin ja Turku Jazz Orchestran solistina. Nautin tilanteista, joissa saan muuntautua erilaisiin musiikkityyleihin. Se tekee hyvää omalle mielelle ja on kiinnostavaa myös yleisölle. Harva tietää, että Koivuniemi on jo vajaan kymmenen vuoden ajan käynyt esiintymässä pääkaupunkiseudun palvelutaloissa. Yksi paikoista on Helsingin seurakuntien säätiön ylläpitämä Heseva-koti Käpylässä. Näillä hyväntekeväisyyskeikoilla häntä säestää yleensä hanuristi Anna-Liisa Väkeväinen. Koivuniemi on laulanut palvelutaloissa pääasiassa vanhoja iskelmiä. Lopuksi on laulettu yhdessä. Jos joku on toivonut Koivuniemen omia hittikappaleita, hän on laulanut myös niitä. Tilaisuudet ovat tuntuneet Koivuniemestä monella tavalla antoisilta. Aluksi hän herkistyi ylen

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

määrin siitä, kun vanhat ihmiset alkoivat tapailla heille nuoruudesta tuttujen laulujen sanoja. – Nyt alan jo tottua tilanteeseen ja osaan pitää tunteeni paremmin kurissa. Yritän pitää siellä yllä iloista meininkiä, hän sanoo. Erityisesti Koivuniemen mieleen on näistä esiintymisistä jäänyt eräs vanha herra. Kukaan ei ollut kuullut hänen sanovan sanaakaan pitkään aikaan, mutta yllättäen hän oli alkanut laulaa muiden mukana. Se oli saanut kaikki paikallaolijat liikuttumaan.

”

Odotan innolla jokaista uutta päivää, vaikka en tiedä, mitä se tuo tullessaan. JO LAPSUUDENKODISSA Seinäjoella musiikki oli Paula Koivuniemen elämässä vahvasti mukana. Hänen isällään Mauri Koivuniemellä oli tanssiorkesteri, ja tytär sai ensimmäiset esiintymiskokemuksensa Etelä-Pohjanmaan lavoilla. Hän oli myös tottunut siihen, että kotona vieraili suuriakin laulajatähtiä. Tästä huolimatta Koivuniemi lähti opiskelemaan kauppaopistoon. Opinnot tosin saivat jäädä jo vuoden kuluttua, kun levoton nuori nainen matkusti tätiensä luokse Kanadaan. Tädit patistivat hänet töihin, siivoojaksi paikalliselle yliopistolle. – Kun palasin sieltä, isä kehotti minua menemään vanhan soittokaverinsa Toivo Kärjen pu-

heille. Isä ajatteli, että kokeillaan, onko tytöstä alalle. Koivuniemi onnistui saamaan levytyssopimuksen. Hän lauloi levylle Perhonen-iskelmän, josta tuli iso hitti. Muita menestyskappaleita seurasi perässä. MUSIIKKIMAAILMA ON MUUTTUNUT Paula Koivuniemen mukaan valtavasti siitä, kun hän aloitti alalla. Hän ihailee nykyisiä nuoria musiikintekijöitä. – Meillä on paljon lahjakkaita muusikoita, joista useilla on myös alan koulutus. Monet heistä tekevät itse kappaleidensa melodiat ja sanoitukset. – Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autossa. On hyvä kuunnella kaikenlaista, välillä myös heviä ja rap-musiikkia, vaikka ne eivät olekaan kovin lähellä omaa musiikkimakuani. Koivuniemi itse on rikkonut rajoja esiintymällä rock- ja jazzbändien kanssa. 2000-luvun alussa hän räväytti esittämällä Senaatintorilla Apulantayhtyeen kanssa bändin hittikappaleen Anna mulle piiskaa. – Se oli uusi ja vähän pelottavakin kokemus. Mietin etukäteen, buuataanko minut pois lavalta, mutta yleisö oli tosi innostunutta, Koivuniemi muistelee. Erityisen mielellään hän on esittänyt swingmusiikkia big bandien säestämänä. – Ei se silti tunnu aina helpolta. Olen nimittäin aika tarkka, ja haluan onnistua mahdollisimman hyvin. Ehkä se on myös jollain tavalla pohjalainen piirre. KEIKOILLA KIERTÄMINEN VAATII kuntoa ja itsestä huolta pitämistä. Tätä puolta Paula Koivuniemi hoitaa lenkkeilemällä managerinsa ja ystävänsä Laura Vuorisen Siru-koiran kanssa. Vuorinen asuu samassa talossa kuin Koivuniemi, joten lenkkiseuraa löytyy läheltä.

Kuka?

Laulaja Paula Koivuniemi, 72, asuu Helsingissä. Hänen suurimpiin hitteihinsä kuuluvat Aikuinen nainen, Tummat silmät, ruskea tukka ja Kun kuuntelen Tomppaa.

Mitä?

Kymmeniä levyjä julkaisseen Koivuniemen viimeisin albumi on hänelle itselleen merkityksellisistä coverkappaleista koottu teemalevy Elämästä vuodelta 2018. Koivuniemi esiintyy nykyään monenlaisten kokoonpanojen kanssa ja toisinaan myös vanhusten palvelutaloissa yhden säestäjän kanssa.

Motto

Elä, naura, rakasta.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

”

Paula Koivuniemi ja hänen managerinsa Laura Vuorinen tekevät yhdessä monenlaista. He muun muassa viettivät puoli vuotta New Yorkissa.

– Kuljemme merenrannassa ja metsässä, jotka koen rauhoittavina paikkoina. Metsässä Siru voi myös juosta vapaana. Eläinrakkaalla Koivuniemellä itsellään on kissa, järjestyksessä kolmas. Hän kuvailee Oliverkissaansa maailmanmatkaajaksi, joka oli mukana muun muassa hänen ja Vuorisen puoli vuotta kestäneellä New Yorkin -matkalla. Matkustaminen ja kulttuuri ovatkin luonnon ja liikkumisen lisäksi asioita, jotka auttavat Koivuniemeä jaksamaan. – New Yorkissa katsoimme teatteria ja musikaaleja. Oli myös hauska pyöräillä eri kaupunginosissa. Se sujui suurkaupungissa yllättävän helposti. Ihan sata lasissa Koivuniemi ei enää tee töitä. Hän on alkanut harkita tarkemmin, mihin työtilauksiin lähtee mukaan. Hänestä on mahtavaa, että nyt pitkän uran tehneenä on mahdollista valita sellaisia töitä, joista nauttii. Koivuniemen elämään kuuluu myös hänen lähellä asuva Toni-poikansa. He käyvät esimerkiksi yhdessä syömässä. Ystävät, pitkäaikaiset ja uudemmat, ovat Koivuniemelle tärkeä voimavara ja ilon lähde. – En kaipaa paljon ihmisiä ympärilleni. Mi-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Levyttämäni laulun sanoin totean, että en kadu elämässäni mitään. Menneisyyden vatvominen veisi vain turhaan energiaa. nulle riittää, kun on muutama läheinen, joiden kanssa saan viettää aikaa. LAULAJAN ELÄMÄ VAIKUTTAA tällä hetkellä seesteiseltä. Näin ei ole ollut aina, sillä matkan varrella on ollut myös vastoinkäymisiä. – Aina olen kuitenkin noussut aallonpohjasta. Levyttämäni laulun sanoin totean, että en kadu elämässäni mitään. Menneisyyden vatvominen veisi vain turhaan energiaa, Paula Koivuniemi sanoo.

Myöskään iän karttuminen ei ole tuottanut hänelle toistaiseksi suuria ongelmia. Esiintyvän taiteilijan ammattiin sisältyy melkoisesti ulkonäköpaineita, ja palvelutaloissa hän on kokenut vapauttavana sen, ettei niissä arvostella ulkonäköä. Elämänfilosofiansa mukaisesti Koivuniemi pyrkii jatkossakin elämään täysillä, murehtimatta tulevaa. – Odotan innolla jokaista uutta päivää, vaikka en tiedä, mitä se tuo tullessaan. Uskon, että jos elämässä on rakkautta ja ystävyyttä, ne kantavat pahankin päivän yli. Tärkeänä esikuvana Koivuniemelle on ollut hänen äitinsä Hilla. Tämä otti huomioon esimerkiksi naapurit ja auttoi heitä tarpeen tullen. – Yritän seurata äitini mallia elämällä sopuisasti ja huomioimalla mahdollisimman hyvin muut ihmiset. Myös palvelutalokeikoilla Koivuniemi kokee kulkevansa äitinsä jalanjäljissä. – Artistilta ei vaadi kovin paljon se, että hän antaa laulullaan vanhukselle pienen hetken vanhojen aikojen muistelemiseen. Samalla se saattaa tuoda viikkokausiksi iloa koko palvelutalon väelle. ■

YV-ILMO

Keräyslupa RA/2019/704, voimassa 1.9.2019-31.8.2020, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 23.8.2019. Keräyslupa ÅLR 2019/3450, voimassa 1.9.2019-31.8.2020, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 2.5.2019.

Kun mysteeri tuli oma Kristinusko on opettanut Joel Haahtelalle, että kaikkea ei tarvitse yrittää hallita itse. Voi nöyrtyä ja kääntyä Jumalan puoleen. TEKSTI KAISA HALONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN

ltaisin Joel Haahtela vetäytyi luostarin hiljaisuuteen. Oli talvi, ja korkealla Pyreneiden vuoristossa oli kylmä. Haahtela tutki vanhoja asiakirjoja luostarin kirjastossa. Hän osallistui hetkipalveluksiin ja aterioi veljien kanssa. Välillä hän keskusteli veli Paulin kanssa. Kaikki tämä tapahtui Haahtelan työhuoneessa. Kaksi keskeneräistä prosessia kietoutui yhteen. Haahtela kirjoitti katoliseen luostariin sijoittuvaa pienoisromaania Adèlen kysymys (Otava 2019) ja oli liittymässä ortodoksiseen kirkkoon. Kummastakin syystä hän luki paljon hengellistä kirjallisuutta. – Kirjoittamisesta tuli rinnakkainen todellisuus, jossa saatoin elää hengellistä elämää syvemmin ja ehkä todemmin. Päivät tein kaikenlaisia arkisia asioita, elin elämääni ja tein psykiatrin työtä, ja tuntui ihanalta, että pääsin aina iltaisin luostarin suojiin, Haahtela kertoo. – Monet lukemani ja miettimäni vähän abstrakteilta tuntuneet asiat, jotka eivät juuri sillä hetkellä löytäneet kiintopistettä arkisesta elämästä, löysivät merkityksen tarinan maailmasta. ADÈLEN KYSYMYS on Joel Haahtelan yhdestoista kirja. Sen kertojaminä, jotenkin eksyksissä oleva keski-ikäinen mies, tuntuu tutulta Haahtelan aiempaa tuotantoa lukeneille. – Kaikissa kirjoissani seikkailee jollain tavalla sama henkilö, mutta eri muodoissa ja eri ikäisenä. Ehkä se on joku vierelläni kulkeva rinnakkaisminä. Monien kirjojeni lähtökohtana on päähenkilön kokema menetys. Omaa lapsuuttani leimasi isovanhempieni kuolema ja poissaolo. Kirjoittaminen on ollut sen poissaolon, suruntunteen ja menetyksen kuromista umpeen. Adèlen kysymyksen päähenkilö elää Haahtelan mukaan kahdessa ajassa: hän on aikuinen mies, mutta myös pieni poika, joka on kokenut

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

kohtaiseksi suuren menetyksen ja jäänyt kiinni siihen. – Hänelle on jäänyt elinikäinen pelko, jota hän koettaa hallita eri tavoin, mutta jossakin vaiheessa omaehtoiselle hallitsemiselle tulevat aina rajat vastaan. Kasaantuu kaikenlaista kuormaa, tapahtuu uusia menetyksiä. Kukaan ei lopulta voi hallita elämää. Luostarissa mies kohtaa toisenlaisen tavan suhtautua pelkoon ja hallitsemisen tarpeeseen. Luostariveljet eivät pakene surua tai pelkoa. Päinvastoin: he ajattelevat niiden olevan ihmiselle hyväksi. Ne auttavat nöyrtymään ja kääntymään Jumalan puoleen. Sitä Haahtela on itsekin opetellut. – Olen elänyt melko maallisen ja yksilökeskeisen elämän, johon kuuluu se, että meidän pitää itse yrittää hallita asioita. Hengellinen polku tarjoaa siihen täysin toisenlaisen vaihtoehdon. HENGELLISYYS ON ollut Joel Haahtelan elämässä aina jotenkin läsnä. Hän on ajatellut, että on olemassa jotakin suurempaa kuin tämä aistein havaittava, arkinen maailma, mutta pohtinut mysteeriä lähinnä taiteen kautta. Muutama vuosi sitten Haahtela istui ravintolassa hyvän ystävänsä kanssa, joka oli liittynyt katoliseen kirkkoon. Ystävä kertoi kiinnostuneensa alkukristityistä, ja sai Haahtelankin ottamaan selvää, mitä historiallisesta Jeesuksesta ja ensimmäisistä kristityistä todella tiedetään. Sitten hän sattui lukemaan Maiju Lehmijoki-Gardnerin kirjan Kristillinen mystiikka. Se avasi kristinuskoon uuden ulottuvuuden: mietiskelyyn ja rukoukseen luottavan sisäisen katselun: kyse ei ole vain rationaalisista faktoista, vaan myös kokemuksesta ja merkityksestä. Sitten Haahtela alkoi käydä ortodoksisessa kirkossa. – Tunsin, että se on paikka, jossa sielu lepää. Koin palanneeni kotiin. Siellä Jumalan käsittämätön, sanoittamaton mysteeri tuli minulle henkilökohtaisesti kohdattavaksi. – Jollekulle toiselle se voi tapahtua jonkin muun asian kautta. Ajattelen niin, että kaikkien uskontojen tarkoitus on viedä meidät kotiin. Me olemme kaikki matkalla kohti samaa päämäärää. Kyllähän kirkkoa voi, saa ja pitääkin rakastaa, mutta lopulta kuitenkin kirkko on annettu meille vain

– Kirjoittamalla yritän auttaa ihmisiä saamaan kontaktin omaan sieluunsa, sanoo kirjailija ja psykiatri Joel Haahtela.

työkaluksi, joka johdattaa meitä takaisin Jumalan yhteyteen. Haahtela on huomannut, että monelle uskonto on lähes synonyymi ahdistukselle, pelolle, säännöille ja pakolle. Se tuntuu hänestä ikävältä, sillä hänelle itselleen kristinusko merkitsee jotakin aivan muuta: iloa, rakkautta, lämpöä, vapautta, luovuutta, kauneutta, mysteerin kohtaamista. – Monesti uskontoon liittyvä keskustelu tuppaa eksymään sivupoluille. Esimerkiksi luterilaisessa Suomessa ajatus synnistä tuntuu korostuvan. Se parannus ja mielenmuutos, johon Johannes Kastaja Markuksen evankeliumissa kehottaa, redusoidaan usein joihinkin yksittäisiin synteihin. Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta: kääntymisestä oikeaan suuntaan, sisäisestä kompassista. ADÈLEN KYSYMYKSEN päähenkilö on luostarissa tutkiakseen yhdeksänsataa vuotta aiemmin eläneen pyhimyksen tarinaa. Tämä Adèle oli nuori, kaltoin kohdeltu nainen, jonka kerrotaan selvinneen vahingoittumattomana korkeasta pudotuksesta jyrkänteeltä. Oliko kyse ihmeestä? Toisenlainen, hidas, ihme on se, mikä romaanin päähenkilölle tapahtuu. Kauan sitten elänyt pyhimys kohtaa miehen sisällä olevan pienen, haavoittuneen pojan ja auttaa hänet pois traumaattisista kokemuksista, joihin hän on takertunut. – Ihmeet voivat olla myös sitä, että ihminen näkee jonkin asian toisella tavalla, salaisuus paljastuu tai verho vedetään asioiden edestä, Joel Haahtela sanoo.

– Kyllä minä uskon, että ihmeet ovat mahdollisia. Pohjimmiltaanhan ihmeisiin uskominen on uskomista Kristuksen ylösnousemukseen, siihen, että kaukana maailman laidalla köyhä nasaretilainen nousi kuolleista ja se oli kosminen tapahtuma, joka muutti maailman peruuttamattomasti. Jos siihen uskoo, ymmärtää, että mikä tahansa on mahdollista. Sitten Haahtela tarkentaa, että ehkä hänen ei kannattaisi puhua uskomisesta. Sanaan usko liittyy monesti turhaa painolastia ja vaatimuksia. Ehkä olisi parempi puhua luottamuksesta. – Valistuksen lapsina ajattelemme, että johonkin voi uskoa vasta, kun siitä on tarpeeksi tutkittua tietoa. Tai sitten ajatellaan, että uskon pitäisi perustua johonkin henkilökohtaiseen elämykseen tai näkyyn.

”

Ihme voi olla myös sitä, että näkee jonkin asian toisella tavalla. – Loppujen lopuksi meidän on vain luotettava todistajien ketjuun, joka johtaa kaukaisiin tapahtumiin ja tyhjän haudan äärelle. Siinä joutuu tunnustamaan oman subjektiivisen kokemuksensa rajat ja luottamaan muihin. VIIME MARRASKUUSSA Joel Haahtela oli jälleen luostarissa, tällä kertaa ihan oikeasti. Kreikassa Athosvuorella hän ja muut suomalaiset pyhiinvaeltajat keskittyivät viikon ajan rukoukseen ja jumalanpalveluksiin. Palvelukset luostarin kirkossa alkoivat kolmelta yöllä. Pimeää kirkkoa valaisivat vain muutamat lampukat. Kun sytytti kynttilän, sen valo tuntui miltei liian kirkkaalta. Kun Haahtela yöllä piipahti kirkosta ulos, hän näki upean tähtitaivaan. Kirkosta kuului rukousta ja laulua, joka on jatkunut jo yli tuhannen vuoden ajan. – Se oli kosminen kokemus. Tunsin kulkevani läpi vuosisatojen hyvin kauas. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Hyvää pyhää

15.3.

Paastoa suorittamisesta

Kirkossa tämän sunnuntain aihe on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Päivän evankeliumissa (Joh. 12:37–43) kerrotaan, kuinka ihmiset eivät uskoneet Jeesukseen tai salasivat uskonsa.

UNOHDA TÄNÄÄN oma pätemisentarpeesi, miellyttämisenhalusi ja itse laatimasi säännöt. Tuntuuko siltä, että pitäisi lähteä lenkille tai kiertää muutama taidenäyttely? Pitäisikö lajitella puhtaat pyykit kaappiin tai hoitaa jokin muu rästiin jäänyt kotihomma? Vai pitäisikö lukea ne mielenkiintoiset lehtijutut, jotka kuluneella viikolla jäivät lukematta ja jotka tallensit tietokoneesi kirjanmerkkeihin? Jos tuntuu siltä, että pitäisi, älä tee sitä. Nyt on lepopäivä. Ole rauhassa, nuku päiväunet, tee mitä mielit.

KAISA HALONEN

MATTI PIKKUJÄMSÄ

Usko on lahjaa eikä oma suoritus

iksi monet Jeesuksen aikalaiset eivät uskoneet Jeesukseen, vaikka näkivät hänen ihmetekonsa? Tämä kysymys vaivasi Jeesuksen ensimmäisiä seuraajia. Jumala oli lähettänyt Jeesuksen heidän keskelleen. Heillä oli pyhät kirjoitukset, laki ja profeetat, mutta silti he torjuivat hänet. Voisiko olla niin, että Jumala itse oli sokaissut heidän silmänsä, sulkenut heidän korvansa ja kovettanut heidän sydämensä? Oliko usko ja epäusko jonkin jumalallisen valinnan salaisuus, johon ihmisen omilla valinnoilla ei ollut mitään merkitystä? Ihmeteot voivat herättää uskon, mutta yhtä lailla epäilyksen. Kun Jeesus oli ruokkinut viisituhatta ihmistä autiolla seudulla, hän sanoi: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Siinä mielessä uskon syntyminen ja valaistuminen on

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

aina lahjaa, ylhäältä annettua, alusta loppuun. Se ei ole itsestäni kiinni. Se ei ole oma suoritukseni. Tähän Jeesus halusi havahduttaa epäilijänsä, kun hän soimasi heitä oman kunniansa eikä Jumalan kunnian etsimisestä. Jumalan edessä minun tulee kumartaa pääni ja kunnioittaa hänen nimeään ja tekojaan, ei omiani. Eikä arvioida toisten uskoa. Minun tehtäväni ei ole asettaa mittakeppejä sille, mitä Jumala voi tehdä, vaan luottaa häneen. Kun luotan häneen, en aseta itseäni universumin keskukseksi. En juutu tuijottamaan maailmaa ja omaa elämääni, sillä usein se vain pahentaa tilannetta. En pidä ansionani sitä, minkä Jumala antaa. Oma uskon liekki voi sammua pienestäkin henkäyksestä. Katson siksi häntä, joka uskon herättää ja haluaa valaista jokaisen ihmisen.

LAURI MAARALA

Rukous paastonaikaan Jumalani, Luojani, kiinnitä minun katseeni sinuun. Nosta katseeni oman uskoni heikkoudesta ja elämäni pimeydestä. Raota sydämeni sinun valollesi ja rakkaudellesi. Valaise sinä elämäni ja anna minun elää sinun valossasi.

Harras hetki

Laulaja Joel Hallikainen, 58, kiertää ympäri Suomea esiintymässä kitaransa kanssa. Sitä hän tehnyt viimeiset 20 vuotta. Radio Dein Hallikainenohjelmassa hän pohtii elämää joka arkipäivä klo 10.10 ja klo 14.10. Kooste viikon pohdinnoista kuullaan sunnuntaisin klo 17.30. Lisätietoja radiodei.fi. Hallikaisen viimeisin julkaisu on Taivas tulee alas -gospellevy vuodelta 2019.

Joel Hallikaisella on kaksi kappelia: oma auto ja mökin sauna. Niissä hän huokailee Luojansa puoleen.

Hallikaisen hapsuyksiö Viime aikoina Joel Hallikainen on hiljentynyt suunnittelemalla omaa arkkuaan. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA JUSSI HELTTUNEN

iljentyminen on ollut Joel Halli kaiselle aina vierasta. Ei hänellä ole ollut aikaa sellaiseen. Hänen työnsä, soittohommat, ovat olleet niin hektisiä. Varsinkaan 1990-luvulla hän ei pystynyt edes pysähtymään baariin syömään. Turvamiehiä tarvittiin pitämään naiset aisoissa. Hallikaiselle alkoi tulla lapsia, televisiotöitä ja hittejä: Kuurankukka ja Anna vierellesi tulla. Hallikaisen mukaan hulluja vuosia kesti 2000-luvun alkuun, jolloin perheessä oli kaksi murrosikäistä ja yksi vaippaikäinen. Perheeseen syntyi vielä kaksoset, ja Hallikainen jäi koti-isäksi. Pienten lasten perheeseen ei Hallikaisen mielestä hiljentyminen mahtunut. Hänestä olisi ollut hurskastelua mennä retriittiin hiljentymään. Mihin hän lapset olisi laittanut?

JOEL HALLIKAINEN MIETTII, että aikoinaan liika alkoholin käyttö oli hänellä ehkä yritystä päästä hetken rauhaan kaikenlaisesta metelistä. Ei hän mikään räyhääjä ollut vaan kaappijuoppo. Alkoholi auttoi häntä löytämään jonkinlaisen hiljaisen tilan itsessä. Kuvakulma on muuttunut. Hallikainen on ollut kuusi vuotta raittiina. Viime vuosina Hallikainen on käynyt yksin Kanarian saarilla. Ensimmäisellä kerralla hän oli ihmeissään. Mitä hänen kuuluisi tehdä? Kukaan ei pyytänyt, vinkunut eikä parkunut mitään. Eikä odottanut missään. Hallikainen ymmärsi. Nyt on hänen retriittinsä aika. Hän vuokrasi skootterin ja ajoi lämpimälle rinteelle. Istui kaktuksen viereen ja mietti, mikä on tämä elämä, joka kurottautuu valoa kohti riippumatta siitä, mihin hän itse tai joku muu uskoo. VIIME VUOSINA Joel Hallikainen on tehnyt kädentöitä. Kukaan ei ole häntä niihin opettanut, eikä hän ole aiemmin työkaluihin juurikaan koskenut. Nykyisin hän saattaa tehdä koko päivän vaikka astiakaappia ja olla suu kiinni. On syntynyt terasseja, vitriinejä, televisiotasoja, roskakatoksia ja kalusteita.

Seuraavaa projektiaan Hallikainen kutsuu hapsuyksiöksi. Hän aikoo tehdä itselleen sellaisen ensi kesänä mökillä. Laudanpätkät ja muut tarvikkeet odottavat jo.

”

Liika alkoholin käyttö oli yritystä päästä hetken rauhaan. Arkun tekoon ei liity dramatiikkaa. Hallikainen ei pelkää kuolemaa eikä toivo sitä. Käsillä tekeminen on hänen tapansa hiljentyä. Jo oman arkun suunnitteleminen on ollut suurta hiljentymistä. Siinä hän on käynyt läpi elämänkaartaan tähän asti. Hallikainen pitää ikääntymisestä. Hän on löytämässä hiljentymisen, joka kirjoittaa itse itseään. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Hautauspalveluja

Lakipalveluja Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym.

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI

ASIANAJOTOIMISTO KIRSI UKKONEN Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com

Perhe ja Perintö J. Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen OTM Minna Korhonen Korkeavuorenkatu 17 A 1 puh. (09) 622 5930

Ida Tamm p. 044 240 7227 ida.tamm@ukkonen.com

Testamentti 299, avioehto 355, edunvalvontavaltakirja 295, perukirjat, perinnönjaot, ositukset.

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki

Asianajotoimisto Kristiina Kenttä

HAUTAKIVET

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com Espoonaukio 7, 02770 Espoo p. 09 465 650

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

Perukirjat, perinnönjaot, testamentit, avioerot, ositukset, edunvalvonta sekä myös muut lakiasianne. Teen tarvittaessa kotikäyntejä. Hämeentie 17 A 65, 00500 Helsinki 0400 287 442 kristiina.kentta@lakikentta.fi www.lakikentta.fi

HUONEISTOJEN, KIINTEISTÖJEN MYYNTI JA VUOKRAUS Pyydä tarjous! Eeva-Liisa Moilanen varatuomari, kiinteistövälittäjä (LKV)

Laki ja kiinteistö Moilanen Oy LKV

Kari Silvennoinen Ky Testamentit, perintö-ym. lakiasiat. Laatutestamentit kohtuuhinnoin. P. 010 616 8920 Ullanlinna, Helsinki www.silvennoinen.fi

Kiinteistövälitystä

Ostetaan

Myymässä vai vuokraamassa?

BREMERIN KIVI

TÖÖLÖN HAUTAUSTOIMISTO perunkirjoitukset

Kun siirryt tuumasta toimeen – autamme markkinajohtajan ammattitaidolla.

hautakivityöt

09 628 398 Mechelininkatu 32 www.seurakuntapalvelu.fi

Hämeentie 23, Helsinki p. (09) 773 2600

Jonna Kaikkonen Vuokraus, KiAT, VuT, ins. 0400 775 570 jonna. kaikkonen@ kiinteistomaailma.fi

Markku Kilpeläinen Yrittäjä, LKV-pätevyys 040 715 7150 markku. kilpelainen@ kiinteistomaailma.fi

Yksiö pk-seudulta hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Kaikenkuntoiset huomioidaan. P. 041 548 3612. Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805 www. esajavesaostaa.com Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi

Kiinteistömaailma Oulunkylä Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki

Vuokrata halutaan Ostetaan tai vuokrataan Autotalli Itä-Helsingistä. Pitkäaik. p. 0452062006

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa? Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Leikkaa talteen

https://perhejaperinto.fi

www.ukkonen.com

Palveluja tarjotaan

Tilaisuuksia

Siivouspalveluja Kotisiivousta ja ikkunanpesua Lähihoitaja Merja Rouvali 045-8520244

MYYJÄISET la 21.3. klo 11-14

Lähetysyhdistys Kylväjän toimisto, Tikkurila

Tikkuraitti 11 A 2. krs (Tokmannin yläpuolella) Tarjolla: suolaista ja makeaa, kotitekoisia hilloja ja leivonnaisia, tavaraa lähetyskentiltä, TERVETULOA! KIRPPUTORI. Alkuhartaus klo 11.

ST.MATTHEW´S ENGLISH CONGREGATION Pastor: Kristian Willis Telephone: 0503080803, kristian.willis@evl.fi Address: Matteuksen kirkko, Turunlinnantie 3 WORSHIP SERVICES: Communion service every Sunday at 14:00

TERVETULOA! www.terapiahuonemarita.fi TERAPIAHUONE MARITAssa Espoon Matinkylässä pidän kiinnostuksen mukaan Pienryhmä-INFOJA: • TOIMIVA AINEENVAIHDUNTA TUKI PAINONHALLINTAAN • KOKONAISVALTAINEN KAUNEUDENHOITO. Halutessasi voit kerätä ikioman pienryhmän, max 5 henkilöä. Seuraava kerta torstai-iltana 19.3.2020 KIINNOSTUITKO? Tiedustelut puh. 050-55 25 193. PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Eläkeläisille, leikkaus 18-24 €, permanentti tai väripaketti 70 € P. 045 2386356, Hämeentie 38

Ratkaisukeskeistä terapiaa Malmilla Tutustu oman mielesi mahdollisuuksiin turvallisesti terapeutin kanssa. Yksilö- ja pariterapia. Ota yhteyttä: 040 2527427. Vastaanotto: Malmin terapia

Kotipalvelua 27-vuoden kokemuksella. Asiakkaan tarpeen toiveiden mukaisesti. Pia Matalalampi 0504315536

HERÄNNÄISSEURAT

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B 22.3. klo 13.30 Raamattupiiri 2. Korinttilaiskirjeen luvut 11-12

Pekka Simojoki - Gospelkonsertti Pekka Simojoki ja hänen tyttärensä Heidi Simelius pitävät gospelkonsertin Maunulan kirkossa, Metsäpurontie 15, perjantaina 20.3.klo 19. Vapaa pääsy! Tervetuloa!

Hammashoitoa HAMMASPROTEESIT KUNTOON! Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

(09) 753 11 56 Soita ja varaa aika! Vantaa, Tikkurila Käyntiosoite: Kielotie 2b www.jyrkisaarimaa.fi

TABLE TENNIS CLUB: Tuesdays 14:30-16:00, Grace Hsiao (start 21.1.2020)

• katutasossa • esteetön sisäänkäynti

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Anne Joukainen, 050 3103081

Ari Suominen, 040 3552340

Juha Kurvinen, 040 541 5787

etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot

Helsingin Rauhanyhdistys

Myrskyläntie 22 Seurat keskiviikkoisin klo 19:00, lauantaisin klo 18:00 ja sunnuntaisin klo 16:00 ja 18:00 Tervetuloa. Seurat kuunneltavissa myös www.hry.fi

ESIRUKOUSILTA ti 17.3 klo 19 Munkkivuoren kirkossa, Raumantie 3 Bengt Lassus, Peter Hilli. Lastenkaitsenta. Ovet avataan klo 18.30. Esirukousaiheet esirukousillan yhteydessä tai puh. (09) 23407171 ma klo 14.30–16.30 ja esirukousiltana 18–19, tai kirjallisena: pray.petrus@evl.fi tai os. Petrus församling, Metsäpurontie 15, 00630 Helsinki. Esirukousillat joka toinen viikko. Petrus församling

Kotisiivoukset luotettavasti. Myös seniorisiivoukset. MM Siivouspalvelut Oy puh. 045 638 5774 KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15 Tehokasta ja tasokasta siivouspalvelua ammattitaidolla.

BIBLE FELLOWSHIP: Wednesdays 18:00-20:00 (start 8.1.2020)

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Ikkunapesut kotisiivoukset vuosien kokemuksella. P.0466160810

to 12.3. klo 18 maakuntalaulujen yhteislauluilta Seuratuvalla, Salomonk.17D, 2.krs., mukana K.Airas ja Veera Railio. klo 18 seurat L.-Pasilan srk-koti, Maistraatink.5, Hki. la-su 14.-15.3. valtakunnalliset Talviveisuut Teljän kirkko, Koivistonpuistikko 50, Pori; www.h-y.fi/talviveisuut. html su 15.3. klo 18 seurat Kirkonkulman nuorten tila, Kirkkot.6, J-pää. ti 17.3. klo 12.30 Namibian itsenäisyys 30 v., Seppo Kalliokoski; lähetyspiiri Seuratuvalla, Kampin Autotalo, Hki. ke 18.3. klo 18.30 seurat Matinkappeli, Liisankj.3 (Matinkylä), Espoo; kahvit klo 18. pe 20.3. klo 15 seurat Columbuksen Katukappeli, Vuot.45 (Vuosaari), Hki. klo 18.30 seurat Srk-talo, Iso Kylät.1, Sipoo. su 22.3. klo 10 kirkkopyhä Malmin kko, Kunnant.1, Hki; saarna K P Kinnunen; kahvit ja seurat. klo 10 kirkkopyhä Hämeenkylän kko, Aurat.3, Vtaa; saarna J.Knuutila; kahvit ja seurat. klo 10 kirkkopyhä Tuusulan kko, Kirkkot.45; saarna A.Laitinen, kahvit ja seurat. klo 12 kirkkopyhä Hakunilan kko, Hakunilant.48, Vtaa; kahvit ja seurat. klo 12 kirkkopyhä Klaukkalan kko, Ylitilant.6, N-järvi; Veisuuveljet ja Samuli Korkalainen, kahvit ja seurat. klo 15 kotiseurat Murtoniemellä, Jakob Forsselin k.18, Loviisa. klo 17 perhe- eli syliseurat Seuratuvalla; mukana mm. M.Ruuttunen, S.Toivanen, J.Jaskari. klo 17 Pappilan veisuut, Niuhalanraitti 6 c, Vihti. ke 25.3. klo 19 Körttikodin seurat, Hki.

Kaikki kodin perussiivouksesta suursiivouksiin. Mari Herala 0452657475 tilaakotisiivous@gmail.com

Kotisiivoukset ja ikkunanpesut pitkällä kokemuksella. Veikko ja Helena Salonen, Puh. 040-2566907.

Siivoukset ja ikkunanpesut ammattitaidolla, myös hankalat petriposti@elisanet.fi, Petriposti Oy, 0505003090

Rakennusala JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl. Huoneistoremontit edullisesti. 20 v kokemus. Ilmainen kirjallinen tarjous. Rak.korj.Laasonen p.0400 674739 Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

REMONTIT SOPUHINTAAN Myös kodin pienet kunnostustyöt Kotitalousvähennys p.050 5940 360 www.tapioraivio.fi

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Myytävänä vähän käytetty Kirkon tukemat kansainväliset järjestöt taistelevat lasten hyväksikäyttöä ja lapsikauppaa vastaan Kambodžassa. Vastassa ovat korruptio ja seksuaaliset tabut. TEKSTI SALLA RANTA KUVA GÖTZ GÖPPERT / LEHTIKUVA

ambodžan pääkaupungin Phnom Penhin liikenteessä skootterit, kuorma-autot ja tuktukit suhahtelevat mistä pääsevät. Nopeus ja oveluus ratkaisevat. Kaikkialla rakennetaan kiihkeästi massiivisia komplekseja, joiden tieltä paikalliset ihmiset joutuvat muuttamaan pois. Pääosin kiinalaisilla sijoituksilla kasvava kaupunki tyhjennettiin viimeksi 1970-luvulla, kun punakhmerien hirmuhallinto vastusti kaupunkikulttuuria ja suunnitteli yhteiskunnasta maatalousutopiaa. Kaupunkikuva kehittyy nopeasti, mutta elämä hitaasti. Kaikilla näyttää silti olevan älypuhelin. Siitä hyötyvät myös ihmiskauppiaat. – Digitalisaatio on muuttanut ihmiskaupan. Tyypillisesti uhri löydetään nykyisin Facebookin kautta maaseudulta, sanoo kertoo ihmiskaupan vastaisen järjestön Chab Dain johtaja Rous Yeng. Chab Dain Phnom Penhin toimisto on syrjässä valtaväylistä, rauhallisella sisäpihalla porttien takana. LAPSIA HYVÄKSIKÄYTETÄÄN Phnom Penhissä myös aivan viranomaisten silmien alla. Toimintaa pitää yllä kasvava turismi. – Turistit menevät päivisin temppeliin ja iltaisin ostamaan lapsia, Rous Yeng tiivistää. – Kauppiaat pyrkivät vaihtamaan lapset muutaman kuukauden välein, koska asiakkaat vaativat vaihtelua. Moni maaseudun perhe luulee lähettävänsä lapsensa kaupunkiin kotityöhön tai vaimoksi varakkaaseen naapurimaahan. Kambodža on ihmiskaupan vientimaa. Yksi

KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

Phnom Penhin yöelämässä liikkuu kasvava määrä turisteja. Osa heistä ostaa lapsia hyväksikäytettäväksi.

suurista tuontimaista puolestaan on varakas naapuri Thaimaa. Kaakkois-Aasian rikkaimman valtion talous nousee turismin ansiosta, ja työt, joissa lapsia käytetään hyväksi, liittyvät turismiin. Osa työskentelee kala- ja äyriäistuotannossa ja osa kerjää. Suurin osa ihmiskaupasta tähtää kuitenkin seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Viime vuonna kansainvälinen Chab Dai -järjestö palautti kotimaahansa 125 salakuljetettua lasta. – Ihmiskauppa perustuu suureksi osaksi perheiden suostumukseen. Ne eivät useinkaan silti tiedä,

mihin oikeasti ovat lapsiaan lähettämässä. – Lapset opetetaan huolellisesti valehtelemaan ikänsä, ja kuljetukseen käytetään viidakkoreittejä. Myyntialue ulottuu Japanista aina Saudi-Arabiaan saakka, Yeng kertoo. Yengin mukaan olennaisinta taistelussa lasten salakuljetusta ja myyntiä vastaan on yhteistyö viranomaisten ja paikallisten toimijoiden kesken. Järjestöt eivät yksin pärjää koneistolle, joka lasten myymisen varmistaa ja toteuttaa. – Yksikin liiga kaappasi 300 lasta. Poliisilta vaaditaan todella paljon

työtä näiden tapausten selvittämiseen, mutta aina viranomaiset eivät ole siihen halukkaita, Yeng sanoo. Kambodžalaislapsia sijoitetaan myös paikallisiin orpokoteihin. On arvioitu, että vain neljäsosa orpokotien lapsista on orpoja. Loput ovat myytävänä. OSA PELASTETUISTA lapsista myydään ikävä kyllä uudelleen, Chab Dain palauttamista lapsista jopa viidennes, arvioi järjestön vaikuttavuustyön johtaja Trawis Barnwell. Chab Dai pyrkii sekä löytämään uhreja että ennaltaehkäisemään ih-

lapsi

Onko näin? Tällä palstalla kolme asiantuntijaa ottaa kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.

seitsemän prosenttia kambodzalaislapsista on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmiötä ei tunnisteta. Se johtuu siitä, että seksuaalisuus on Kambodžassa tabu.

I/M

A R K KU P I H L

sa johtava virka on määräaikainen, ja se on tuottanut käytännön ongelmia: rajattujen kausien vuoksi ainoa kelpaava kandidaatti johH totehtävään on saattanut olla vastavihitty pappi.”

”Demokraattisen vallankäytön keskeinen piirre on se, että hallitsijan tulee nauttia hallittavien hyväksyntää. Hyväksynnän mittaamiseen tarvitaan jokin mekanismi, kuten säännöllisesti järjestettävät vaalit. Kansalla pitää olla keino, jolla se pääsee halutessaan eroon hallitsijasta.

Piispan aseman osalta tämä ’kansanvallan komentoketju’ ei toimi. Piispan valitsee kertaluontoisesti rajattu joukko äänioikeutettuE ja, eikä piispalla ole esihenkilöä. Ratkaisu voisi olla siirtyminen presidentti-instituutiosta tuttuun malliin, jossa virkakausi kestäisi tietyn ajan ja sama henkilö voitaisiin valita korkeintaan kaksi kertaa peräkkäin.” HANNA WASS

”Kirkossa vakiintui varhain käsitys, että diakoniksi, papiksi tai piispaksi vihkiminen on pysyvä toimitus. Kuten kastettakaan, näitä toimituksia ei useimpien kirkkojen ymmärryksen mukaan voi perua eikä uusia. Siksi en kovin helposti lähtisi määräaikaistamaan piispanvirkaa. Piispa on piispa vihkimyksen jälkeen, vaikka siirtyisi toisiin työtehtäviin tai jäisi eläkkeelle. Joissain pienissä luterilaisissa kirkois-

NIE

MINEN

HEIDI ZITTING piispanvirkaa väitöskirjassaan tutkiva teologi ja Tapiolan seurakunnan pappi

JÄ

MSÄ

miskauppaa. Se muun muassa kouluttaa poliiseja tunnistamaan hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa. Lisäksi järjestö kouluttaa poliiseja, jotta nämä osaavat kuulustella lapsia lapsen tasoisesti. 40 prosenttia uhreista ei halua tehdä ilmoitusta. Eniten he pelkäävät rikollisten läheisyyttä. Barnwellin mukaan ihmiskaupan takana ovat viime kädessä yhteiskunnan köyhyys ja korruptio. – Ihmiskauppiailla on valtaa. He ovat rikkaita ja yhteiskunnallisesti voimakkaita, Barnwell sanoo. Vaikka Unicefin mukaan jopa

– Poikia ei ole täällä edes ajateltu mahdollisina uhreina, hän sanoo. Jos poika joutuu hyväksikäytön uhriksi, häntä pidetään syyllisenä. Järjestön uusimpia ohjelmia on lasten ja nuorten haitallisen seksuaalisen käytöksen ehkäiseminen. – Seksuaalisuudesta ei puhuta, ja ihmisiä on hyvin vaikea auttaa, koska täällä ei ole sosiaalijärjestelmää eikä väestörekisteriä. – Löydämme hyväksikäytön uhreja sukulaisten tai naapurien kautta. Mutta lapsia hyväksikäyttäneille aikuisille ei ole saatavilla mitään apua eikä järjestöä. Paikallinen laki kieltää hyväksikäytön, mutta koska näistä asioista ei puhuta lainkaan, niitä ei tavallaan ole olemassa. Pääkaupunkiseudun seurakuntien rahoittama Suomen Lähetysseura tukee Chab Dain ja First Stepin työtä. ■

IHMISKAUPAN VASTAISEN JÄRJESTÖN JOHTAJA ROUS YENG

”

Turistit menevät päivisin temppeliin ja iltaisin ostamaan lapsia.

”Piispanviran ei mielestäni tarvitkaista myös nuorempia pappeja lähtese lähtökohtaisesti olla määräaikaimään mukaan piispanvaaliin. nen. Olen kuitenkin omalla esiOmalla kohdallani koen, että päämerkilläni osoittanut, ettös erota virasta oli oikea. Koin K I R KO NK tä piispan ei tarvitse piispavuosieni aikana tietUV A jatkaa virassa elätyä vapautta, koska tiesin keikään saakka. olevani virassa suunnilTietyn ajanleen kymmenen vuotjakson jälkeen ta, tekeväni parhaani viranhaltija ja jättäväni tehtävän saattaa kokea seuraajalleni.” saaneensa aiBJÖRN VIKSTRÖM kaan sen, miPorvoon piispa hin pystyy. Silvuosina 2009–2019, loin on viisainnykyisin teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian ta antaa viestikapula opettaja Åbo Akademissa eteenpäin. Se voi rohN PA

LASTEN SEKSUAALISEN hyväksikäytön vastaisen First step -järjestön mukaan poikien hyväksikäyttöä ei virallisesti ole Kambodžassa edes olemassa. Maskuliinisessa kulttuurissa poikia pidetään vahingoittumattomina. – Khmerinkielinen sanonta kuuluu, että pojat ovat kultaa, tytöt kangasta. Sillä tarkoitetaan täällä, että poika kestää mitä vain, mutta tyttö voi mennä rikki, sanoo First Stepin kehitysjohtaja Brent De Smedt.

”Piispanviran pitäisi olla määräaikainen”

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti KIRKKO JA KAUPUNKI – 5/2020

MARTTA-KAISA VIRTA

Mielipide Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki / mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

sen kuolema on äidille suurin tuska ja suru, minkä hän joutuu elämässään kohtaamaan. Tuntuu kuin itsekin kuolisi lapsensa kanssa. Lukiessani Eliaksen kuvaamia tuntemuksia veljensä kuolinvuoteen vieressä sain omaan suruuni kosketuspintaa ja lohtuakin. Palasin omaan kokemukseeni poikani vierellä olemisesta hänen viimeisinä päivinään. Oli arvokas ja lohduttava kokemus saada olla äitinä lapsensa tukena hänen viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Surutyö jatkuu meillä molemmilla. Marja-Liisa Penttilä

Vääriä vastakohtia Joko olisi aika kiittää? KUN TALVISOTA päättyi 13.3.1940 ja rauhanehdot tulivat tietoon, Suomen kansa oli järkyttynyt. Sodassahan oli pärjätty hyvin; miten siitä saattoi tällaista seurata, alueluovutuksia ja kaikkea? Ei kotirintamalla ymmärretty, kuinka täpärästi oli selvitty. Olimme oman sotapropagandamme sokaisemia, vaikka kukaan tilanteen tasalla ollut täysjärkinen ei antanut Suomelle ennen sotaa minkäänlaisia selviämismahdollisuuksia ylivoimaista vihollista vastaan. Suomi koki sodassa todella monta täpärää pelastumista. Miten ihmeessä me selvisimme? On ollut tapana kiittää sotaveteraaneja, kansan yhtenäisyyttä sisällissodan jälkeenkin, talviolosuhteiden tuntemusta, hiihtotaitoa, improvisointikykyä ja monia muita merkityksellisiä tekijöitä. Ei ole ollut tapana kiittää Jumalaa. Jumalanpalveluksen esirukouksessa on tapana pyytää erilaisia asioita. Harvemmin olen kuullut niissä kiitettävän mistään. Voisiko sunnuntaina 15.3. tehdä poikkeuksen? Voisimmeko lopultakin, vuonna 2020, kiittää Jumalaa siitä, että selvisimme vuonna 1940? Olisi aihetta.

Pekka Iho

Aito ilmastojohtajuus on hukassa UUSI VUOSIKYMMEN on alkanut kotimaassa erikoisen lämpimällä ja sateisella talvella, jonka vuoksi maanviljelijät pelkäävät rukiin katovuotta. Samaan aikaan Australian ennätykselliset maastopalot ovat tappaneet yli miljardi eläintä. Olemme nyt kriisitilanteessa, josta pääsemme eteenpäin vain rohkealla ilmastojohtajuudella. Se tarkoittaa uraauurtavaa politiikkaa, joka saa muutkin maat tavoittelemaan Pariisin sopimuksen mukaista toi-

Äänioikeus kaikille kirkolliskokousvaalissa KIRKOLLISKOKOUSEDUSTAJA ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Mithiku otti kantaa kirkolliskokouksen jäsenten valintaan Onko näin -palstalla (K&k 27.2.). Ilahduin Mithikun näkemyksestä. Hän on sitä mieltä, että evankelis-luterilaisessa kirkossa äänioikeus tulisi antaa kaikille myös kirkolliskokousvaalissa. Syntyisi lisää avoimuutta päätöksentekoon. Tällä hetkellä vain ”sisäpiiriläisillä” on äänioikeus. Kysymys on myös kirkon piirissä jäsenen perusoikeudesta. Vanhakantainen ajattelu tässä asiassa joutaisi romukoppaan. Kannatan sitä, että eduskuntavaalien tapaan kaikki, joilla on äänioikeus, saisivat käyttää oikeuttaan, kunhan kuuluvat kirkkoon.

Timo Korpela Helsinki

mintaa ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Ilmastojohtajuuden irvikuva on laiska omistajaohjaus. On pöyristyttävää, että Suomen valtionyhtiö Fortum on omistamansa saksalaisen energiayrityksen Uniperin kautta haastamassa toisen EU-valtion, Alankomaat, oikeuteen sen uuden hiilikieltolain vuoksi Energiaperuskirjan (ECT) nojalla. ECT laadittiin kylmän sodan jälkeen suojaamaan länsimaisten yritysten sijoituksia mielivaltaiselta pakkolunastamiselta entisen itäblokin maissa, ei siksi, että energiayhtiöt voisivat pitää meitä panttivankeina ilmastotyössä.

Sanna Marinin hallitus tekisi viisaasti eroamalla ECT:stä ja lähettämällä vahvan viestin Fortumin kautta Uniperiin: vastuullinen yritys ei sabotoi ilmastokriisin hillintää.

Tuulia Reponen

Kiitos Koskimiehen haastattelusta ELIAS KOSKIMIEHEN kertomus veljensä kuolemasta oli erittäin koskettava ja todellinen kuvaus kuolemasta, läheisen ihmisen menettämisen tuskasta ja surun läpikäymisestä (K&k 27.2.). Minä menetin aikuisen poikani kaksi kuukautta sitten. Oman lap-

LEHDEN HAASTATTELEMAN Perttu Pölösen mukaan ”uskon vastakohta ei ole epäily vaan varmuus. Uskova ihminen on minusta nöyrä. Kun ei voi tietää, pitää vain uskoa”. (K&k 13.2.). Tätä ajatusta ei esitetä ensimmäistä kertaa tässä lehdessä. Olli Valtosen mukaan ”… uskon vastakohta ei ole epäusko vaan varmuus” (K&k 22.7.2018). Vaan miten on? Suomen kieli käsittää vastakohtaparit usko – epäusko ja varmuus – epävarmuus. Uskova tai epäilevä voi olla varma tai epävarma. Jeesuksen jumaluutta epäilevät nojasivat johonkin omasta mielestään varmaan. Samoin ne, jotka nyt pitävät Jumalan sanaa epävarmana, uskovat varmasti siihen, että tieteellinen menetelmä tavoittaa koko todellisuuden tyhjentävästi. Varmuus ei siten ole uskon tai epäilyn vastakohta. Jos Pölösen ja Valtosen tarjoilema käsitesekaannus olisi vallinnut alkuseurakunnassa, sen usko ei olisi levinnyt Jerusalemista vaan tukahtunut sinne. Älkäämme vaihtako kristinuskoa hartaudella kiillotettuun humanismiin!

Juhani Alesaro

Maailmanrauha on kristillinen arvo PÄÄTOIMITTAJA JAAKKO Heinimäki kysyi pääkirjoituksessaan lukijoilta, miten me määrittelisimme kristilliset arvot (K&k 27.2.). Minun ehdotukseni on maailmanrauha ja aseista kieltäytyminen. Perusteluni on 2000 vuotta sitten ristiinnaulittu Jeesus Kristus, joka kuoli kaikkien maailman ihmisten puolesta ja tuli jälleen eläväksi. Hän on sanonut, että kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, myös miekkaan hukkuvat. Eikä 2000 vuotta sitten ollut nykyistä asetarjontaa. Hänet naulittiin ristille Golgatalla, joka merkitsee pääkallon paikkaa. Se paikka löytyy joka ihmisestä.

Mirja Grunwald

12.3.2020 kirkkojakaupunki.fi

. s u d h a d u u , h a o t s s s o r No e m u n a k o i jMoisio EMiia kai puhuu Vantaan seurakunnat hakee ympäristö diplomia. Mistä on kyse? s. 4

masennuksesta, toipumisesta ja toivosta Tikkurilassa s. 6

Pääotsikko Surusta voi päästä eteenpäin

3 pikkuotsikkoa. Max n. 80 Väänäsen ohjaamassa ryhmässä leskeksi jääneet merkkiä /kplKaija ja loppuun sivunumerotieto samaan jakavat kokemuksiaan. s. 2 putkeen s. 4

Surusta pitää puhua Puolison kuolemasta selviytymisessä auttaa se, ettei patoa suruaan vaan puhuu siitä, sanoo Leskenlehdet-ryhmän vetäjä Kaija Väänänen. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA VILJA HARALA

ikkurilan seurakunnassa perustettiin Leskenlehdet-vertaistukiryhmä, kun sururyhmässä käyneet halusivat jatkoryhmän. Leskenlehtiä alkoi viime keväänä ohjata vapaaehtoistyöntekijä Soili Saarto. Ryhmän nimi löytyi Salon omaishoitajat ry:ltä, joka antoi luvan käyttää nimeä. Leskenlehdissä voi jakaa kokemuksia siitä, miten on selvinnyt puolison kuoleman aiheuttamasta surusta ja päässyt eteenpäin elämässä.

”

LESKELLE TULEE VASTAAN PALJON ASIOITA, JOITA EI OLE TULLUT AIEMMIN AJATELLEEKSI. KAIJA VÄÄNÄNEN

– Leskelle tulee vastaan paljon asioita, joita ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi. On valtava elämänmuutos, kun on ollut vaikkapa vuosikymmeniä naimisissa ja puolisoa ei yhtäkkiä enää ole. Surusta ja monesta käytännön asiasta selviäminen ei ole helppoa vaan se voi vaatia aikaa, sanoo Leskenlehdet-ryhmän vetäjänä kevätkaudella toimiva vapaaehtoinen Kaija Väänänen. Kerran kuussa kokoontuvalla ryhmällä on aina jokin teema, josta keskustellaan. Lisäksi tapaamisissa on alku- ja loppurukous. Kevätkaudella on jo käsitelty sitä, miten ryhmäläiset ovat päässeet irti menneisyydestä ja onko leskellä lupa myös iloita. Väänäsen mukaan seuraavina kertoina aiheina ovat lesken juhlapyhä- ja muiden perinteiden muuttuminen ja talousasioihin liittyvä huoli.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

Kaija Väänäsen vetämässä Leskenlehdetryhmässä keskustellaan muun muassa siitä, miten leskeksi jäänyt pääsee elämässä eteenpäin.

Hiljaisuus tekee hyvää – Toimimme kuitenkin joustavasti. Ryhmässä voidaan keskustella myös muista asioista, jotka ovat suruprosessin aikana nousseet pintaan ja joissa tuntee kaipaavansa tukea. KAIJA VÄÄNÄNEN KOROSTAA, että jokainen suree menetystään omalla tavallaan. Suruun voi liittyä monenlaisia tunteita, myös negatiivisia, kuten vihaa ja katkeruutta. Osalla myös saattaa kestää pitkään ennen kuin pääsee yli puolison kuolemasta.

”

LÄHEISETKÄÄN IHMISET EIVÄT AINA YMMÄRRÄ, MIKSI LESKEKSI JÄÄNYT JATKAA SUREMISTA.

KAIJA VÄÄNÄNEN

Leskenlehdet-ryhmä on tarkoitettu leskeksi jääneille, jotka ovat jo käyneet seurakunnan sururyhmän. Ryhmä kokoontuu ke 18.3, 15.4. ja 27.5. klo 13–14.30 Tikkurilan Koskikeskuksessa, Vernissakatu 4. Ei ennakkoilmoittautumista. Tiedustelut: tuula.lapvetelainen@evl.fi, p. 050 5236 308.

Hiljaa vanhassa puukappelissa

Maalaismaiseman keskellä sijaitsevassa tunnelmallisessa Seutulan kappelissa (Solbackantie 6) vietetään Voimaa hiljaisuudesta -iltapäivää la 14.3. klo 13–16. Osallistujat voivat voimaantua ja virkistyä hiljaisuudessa rukousmeditaation ja rukouksen kautta. Mukana ohjaamassa ovat retriittiaktiivi Kari Koivula ja pastori Laura Sydänmaanlakka. Tapahtumaan ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon.

Hiljaisuuden joogaa Hiljaisuuden joogaharjoituksissa yhdistyvät lempeät, kehoa hoitavat liikkeet ja hiljentyminen sekä keholliset rukoukset, joiden sanat nousevat kristillisestä traditiostamme. Hiljaisuuden joogaan syvennytään pe 27.3. ja 3.4. klo 11 Korson kirkossa Merikotkantie 4. Mukaan kannattaa ottaa joogamatto ja joustavat vaatteet. Ilmoittautumiset osoitteeseen pia.olkkonen@evl.fi.

Pyhiinvaellus hiljaisuudessa Pyhiinvaellus on vanhaa kristillistä perinnettä, jossa käveleminen vie rukoukseen ja mietiskelyyn. Hiljaisen viikon pyhiinvaelluksessa palmusunnuntaina 5.4. vaelletaan osin hiljaisuudessa Vantaan vanhalla kirkkotiellä. Matkaan lähdetään klo 10 Linnaisten kartanon luota (Ainontie 33), ja 16 kilometrin mittainen reitti päättyy Pyhän Laurin kirkolle. Mukaan kannattaa ottaa oma juomapullo, matkaevästä ja

säänmukainen varustus. Matkakumppanina on Kari Koivula. Pyhiinvaellukselle ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon.

Lankalauantaina käsitöiden parissa Kudon hiljaisuuden sydämeeni -retriitissä lankalauantaina 11.4. klo 10–15 hiljennytään käsitöitä tehden. Paikkana on Pyhän Laurin kirkon maisemissa sijaitseva Pakaritupa (Kuriiritie 1), jossa päivään kuuluvat kahvit ja kevyt lounas sekä ohjatut meditaatiohetket. Mukana ovat pappi Tarja Korpela, kasvatustyön sihteeri Laura Ohtonen ja diakoni Meiju Riihelä. Mukaan mahtuu 18 osallistujaa. Ilmoittautuminen laura.ohtonen@evl.fi. Hinta 20 euroa sisältää myös tarjoilut. Voit ottaa omat käsityöt mukaan, mutta paikan päältä löytyy muutama lankakerä ja puikot myös lainaksi.

Lapin luontoon vaeltamaan Vantaan seurakuntien aikuistyön telttavaelluksella voi vetäytyä viikoksi Saariselän erämaan hoitavaan hiljaisuuteen 29.8.– 5.9. Vaellusryhmä liikkuu päivittäin 8–15 km kantaen kaikki tarvittavat varusteet mukanaan. Vaellus vaatii hyvää kuntoa vaihtelevissa poluttomissa maastoissa. Saariselälle matkataan Vantaalta bussilla. Matkan johtajana toimivat pastori Tarja Korpela ja eräopas Simo Ellilä. Vaelluksen hinta on 320 euroa , ja se sisältää opastuksen, kuljetuksen, vakuutukset, lounaat matkoilla, vaellusmuonat ja kaksi yötä

Tievatuvan eräleirikeskuksessa. Ilmoittautuminen Vantaan seurakuntien verkkosivujen kautta 8.5. mennessä. Lisätiedot: Tarja Korpela, tarja.korpela@evl.fi, p. 050 388 8501.

Facebook-retriitti toimii vaikka kotona Myös kotona voi pitää hiljaisen hetken. Facebookissa toimii lähes tuhannen jäsenen Arkiretriitti-ryhmä, jonka ideana on päivittäinen hiljentyminen rukouksessa raamatuntekstin tai kuvan äärellä. Ryhmässä voi käydä keskustelua päivittäisestä hiljentymisestä ja sen herättämistä ajatuksista. Arkiretriitin materiaalit, raamatuntekstit, rukoukset, kuvat ja meditaatioajatukset löytyvät Facebook-ryhmästä.

Nuoret aikuiset hiljentyvät Hämeenkylässä Retriitti tarkoittaa vetäytymistä hiljaisuuteen. Muutamankin tunnin tauko kaikesta kohinasta voi tehdä hyvää. Nuorten aikuisten retriitti-illassa Hämeenkylän kirkossa (Auratie 3) ollaan hiljaa ja syödään yhdessä illallinen tiistaina 24.3. klo 17.30–21. Mukana on pastori, retriittiohjaaja KatjaMaaria Vilén. Ota mukaan omat villasukat! Ilmoittautuminen ja ruokavaliotiedot 19.3. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6450 tai sähköpostitse katja-maaria.vilen@evl.fi.

JUHA-PEKKA VANHATALO Lisätietoa ja lisää hiljaisuuden tapahtumia kirkkovantaalla.fi

KAISA HALONEN

– Rakkaasta ihmisestä luopuminen ei ole yksinkertaista. Se voi tuntua todella raskaalta ja aiheuttaa jopa vakavan kriisin. Silloin on hyvä hakea vertaistukea tai ammattiapua. Tärkeimpänä selviytymiskeinona Väänänen pitää sitä, että puhuu surustaan. – Jos tunteet patoaa, ne jäävät kytemään sisälle, ja elämässä on vaikea päästä eteenpäin. Näin on kaikkien raskaiden kokemusten kohdalla. Leskenlehdet-ryhmään on osallistunut kerralla 2–10 leskeä. Väänäsen mukaan ryhmäläiset ovat kokeneet helpottavana sen, että on voinut puhua asioista samaa kokeneiden kanssa. – Osa on huomannut, että läheisetkään ihmiset eivät aina ymmärrä, miksi leskeksi jäänyt jatkaa suremista ja kuolemaan liittyvistä asioista puhumista. – Ryhmän tuki auttaa hyväksymään myös sen, että tämä on nyt omaa elämää ja siitä voi löytyä mielekkyyttä. Menneisyyttä ei silti tarvitse unohtaa vaan se kulkee edelleen mukana eri tavoin. ■

Retriiteissä ja hiljaisuuden tapahtumissa voi vetäytyä kiireisestä elämänrytmistä, kuormittavista vaatimuksista ja ympäröivästä hälystä.

Seurakunnista löytyy tapahtumia moneen lähtöön: hiljaista olemista, joogaa, käsitöitä, pyhiinvaellusta kaupungissa tai vaellusta erämaassa. KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

Hiilinielu kasvaa korvessa Vantaan seurakunnat on tutkituttanut metsiensä hiilitaseen ja hakee jälleen kirkon ympäristödiplomia.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA MARIANNA SIITONEN GRAFIIKKA MAIJA SAARI

ämä talvi näyttää pidennetyltä marraskuulta Kylmäojan korpimetsässä, jossa kolme naista tutkii luonnonsuojelualueen rajapyykkiä. Lunta ei näy missään. Vantaan ja Helsingin seurakunnat rauhoittivat omistamansa metsän Ilolassa vuonna 2012. Se ja kaupungin aiemmin rauhoittama alue muodostavat 37 hehtaarin laajuisen luonnonsuojelualueen. Metsässä ei ole vielä merkittyjä reittejä. Sellaisia on tulossa, ja niistä on tehty reittisuunnitelmat. Minna Aho, Elina Hienonen ja Anna Äystö ovat päätyneet polkuja pitkin isojen kuusten keskelle. Vantaan hautaustoimen päällikkö Aho vastaa myös seurakuntien metsistä, ja Hienonen on Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntien ympäristöasiantuntija. Äystö toimii Vantaan seurakuntien ympäristötoimikunnan sihteerinä ja asioiden valmistelijana. VANTAAN SEURAKUNTAYHTYMÄ päätti hakea kirkon ympäristödiplomia nyt jo neljättä kertaa, vuosiksi 2020– 2025. Ennen kuin diplomin saa, pitää antaa ulkopuolisten auditoijien tutkia, miten nykyisen ohjelman ta-

voitteet ovat toteutuneet, ja laatia uudet tavoitteet. – Diplomi on kirkon oma ympäristöohjelma. Se on osoitus siitä, mitä on tehty ja mitä tehdään joka päivä ympäristön hyväksi, Elina Hienonen sanoo.

”

HYVÄ KASVU PARANTAA METSIIN SITOUTUNEEN HIILEN MÄÄRÄÄ. ERNO LEHTO

Kylmäojan korpimetsä on esimerkki tästä. Tämän lisäksi Vantaan seurakunnat on suojellut jalopuumetsikön Asikkalassa, 30-metrisiä kuusia, järeitä haapoja ja tervaleppiä kasvavan pienen lehdon Nurmijärvellä sekä pari luotoa Helsingin edustalla. VANTAAN SEURAKUNNILLA on osin Helsingin kanssa ja osin yksin omis-

MAIJA SAARI

Jos flunssa iskee, ei kannata mennä kirkkoon tartuttamaan muita.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

tuksessaan 284 hehtaaria metsämaata. Vantaan seurakuntayhtymä tilasi hiilitasolaskelman Innofor-nimiseltä yritykseltä. Innoforin mukaan seurakuntien metsät ovat merkittävä hiilinielu. Ylen verkkosivuilla kerrotaan, että yhden suomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat 10 tonnia vuodessa. Hehtaari metsää sitoo keskimäärin 3,7 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Laskelman mukaan seurakuntien metsät sitovat seuraavien kymmenen vuoden aikana hiilidioksidia 2 064 tonnia vuodessa, kun otetaan huomioon metsänhoitosuunnitelmassa suunnitellut hakkuut. Tämä vastaa noin 206 ihmisen päästöjä. – Jos taas katsotaan Vantaan seurakuntien metsien koko pinta-alaa ja kerrotaan se keskimääräisellä suomalaisen metsän hiilidioksidin vuosikertymällä, päästään määrään 1 051 tonnia hiilidioksidia vuodessa, toimitusjohtaja Erno Lehto Innoforista sanoo. – Tämän mukaan seurakuntien metsät siis sitovat hiilidioksidia lähes kaksi kertaa enemmän kuin on Suomen keskiarvo. Hyvä kasvu parantaa metsiin sitoutuneen hiilen määrää. Minna Ahon mukaan muut kuin suojellut metsät ovat virkistyskäytössä. Niillä on PECF-sertifiointi, jolla tähdätään siihen, että luontoarvot ja puuntuotanto ovat tasapainossa. Sitä, miten metsien hiilinielu suhteutuu seurakuntien toiminnasta aiheutuviin päästöihin, ei ole vielä laskettu. Saattaa olla, että myös koko-

Älä tule messuun flunssaisena Koronavirus leviää maailmalla, ja myös Suomessa on varmistettu useita tartuntoja. Euroopassa on peruttu muun muassa urheilutilaisuuksia. Myös Suomen luterilaisessa kirkossa viruksen etenemistä on seurattu ja seurakunnille on annettu asiasta ohjeita. Kirkkohallituksen valmiuspäällikön Timo-Matti Haapiaisen mukaan ohjeet ovat astetta tiukemmat kuin aiemmin sikainfluenssan kohdalla. Hänen

Vantaan seurakuntien metsätilat varastoivat hiilidioksidia puiden biomassaan ja maaperään. Suhde vaihtelee metsästä riippuen. Elina Hienonen, Minna Aho ja Anna Äystö tutkailevat puita Kylmäojan korvessa.

mukaansa Euroopassa on peruttu myös kirkollisia tilaisuuksia. Suomessa terveysviranomaisella on tarvittaessa valtuudet rajoittaa kokoontumisia. Haapiainen kehottaa seurakuntalaisia jättämään tulematta messuun, jos on flunssan oireita. Hän muistuttaa, että jo tavallinen flunssa tai influenssa on monille vakava asia, ja koronaviruksen aikana varovaisuus on entistä tärkeämpää. Jumalanpalvelukseen voi osallistua myös radion, television tai netin kautta. Pappien ja muiden ehtoollista jakavien täytyy jättää tehtä-

vänsä lievienkin flunssaoireiden vuoksi. Hyvä käsihygienia on välttämätöntä. Lisätietoja: kirkkojakaupunki.fi

Kellot soivat muistopäivänä Talvisodan päättänyt Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus astui voimaan 13. maaliskuuta 1940. Se päätti 105 päivää jatkuneen sodan, jossa kaatui yli 25 000 suomalaista ja noin 44 000 haavoittui. Talvisodan muistopäivänä järjestetään Helsingin tuomiokir-

Laskelmat tehnyt: Innofor Finland Oy

naispäästöt lasketaan seuraavien viiden vuoden aikana. SEURAKUNTIEN NYKYISTEN ympäristötavoitteiden toteutumisen arviointi on vasta edessä. Anna Äystö poimii listasta muutamia asioita, joita ainakin on tehty. – Suurin osa luottamushenkilöistä ottaa kokousaineiston vastaan säh-

kossa valtakunnallinen muistohetki kello 10–10.30. Arkkipiispa Tapio Luoma ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n puheenjohtaja Elisa Gebhard puhuvat tilaisuudessa rauhasta. Tilaisuus on yleisölle avoin. Kirkkoon täytyy tulla kello 9–9.30 välillä ja varautua turvatarkastukseen. Kaikkia Suomen seurakuntia on kehotettu soittamaan kirkonkelloja kello 10.55–11. Samaan aikaan Helsingin tuomiokirkon portaille lasketaan 105 kynttilää – yksi jokaiselle talvisodan päivälle.

köisesti, mikä on laskenut paperinkulutusta. Hankinnoissa otetaan huomioon ympäristöasiat. Kaikki Vantaan rippikoulut noudattavat kirkon laatimia Vihreiden ripareiden periaatteita, ja nuoret itsekin ottavat niissä esille ympäristöasiat, Äystö mainitsee. Rakenteilla olevaan Tikkurilan kirkkoon tulee maksaruohokatto ja lähes paperittomat toimistotilat. Hä-

meenkylän kirkon katolle on asennettu aurinkopaneelit. Hautausmaiden koneiden kulutusta tarkkaillaan antureilla, ja pienkoneet ovat akkukäyttöisiä. – Hautausmaiden jätehuoltoon menee 35 000–36 000 euroa vuodessa. Jätteiden määrää voitaisiin vähentää, jos ihmiset käyttäisivät haudoilla enemmän lyhtyjä ja niissä pöytä-

Senaatintorilla voi kello 9–12 nauttia sotilaskodin tarjoamat kahvit ja munkit. Vantaalla sytytetään Helsingin pitäjän kirkonkylän sankarihautausmaalle 105 kynttilää muistopäivän iltana kello 18.

kuin vuotta aikaisemmin. Koko Suomen työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli tammikuussa 72,1 prosenttia.

Työllisyysaste on ennätyskorkea

Suomen Lähetysseuran työ Etiopian kuurojen parissa on palkittu kansainvälisessä vammaistyön Zero Project -konferenssissa Itävallassa. Lähetysseura opettaa etiopialaisille opettajille viittomakieltä, minkä ansiosta kuurot lapset pääsevät kouluun. Vuon-

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan Vantaan työllisyysaste oli viime vuoden viimeisellä neljänneksellä peräti 77,2 prosenttia, mikä on kolme prosenttiyksikköä korkeampi

Palkinto kuurojen auttamisesta

kynttilöitä ja jos he istuttaisivat haudoille monivuotisia kasveja, Minna Aho sanoo. Elina Hienosen mukaan uuteen ohjelmaan kannattaa ottaa aiempaa kunnianhimoisempia tavoitteita. Kirkko voi olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Oleellista on myös ympäristökasvatus ja ilmastoahdistuksen ottaminen huomioon.■

na 2018 Lähetysseuran työntekijät kouluttivat 150 opettajaa ympäri Etiopiaa käyttämään viittomakieltä. Etiopian hankkeista vastaava kehitysyhteistyökoordinaattori Anni Hannukainen on palkinnosta ylpeä. – Pitkäjänteinen työmme kuurojen parissa on valttikorttimme. Teemme yhteistyötä paikallisten opettajankoulutuslaitosten ja viranomaisten kanssa. Sen vuoksi työn vaikutukset kantavat kauas, Hannukainen sanoo. Hänen mukaansa vammaisiin

ihmisiin kohdistuu Etiopiassa paljon ennakkoluuloja, ja kuurojen asema on huono. – Etiopiassa on niin paljon muitakin ongelmia, että vammaistyöhön ei yksinkertaisesti ole riittävästi resursseja. Maassa on vasta viime vuosikymmeninä päästy eroon kroonisesta nälänhädästä, LISÄÄ HannuVERKOSSA kainen selittää. KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09–8306 507. Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkko ti klo 10–11, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkko to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Torstaitupa torstaisin klo 11–13. Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen valmistama lounas 12.3., puurolounas 19.3. sekä 26.3. Vapaaehtoinen maksu. Viikkomessu torstaisin klo 18. Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset torstaisin klo 18.45–20.45. Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 19.30–22. Maanantaikirkko maanantaisin klo 11. Pieni hartaus viikon aluksi. 23.3. Ehtoollinen. Yhteisöruokailu maanantaisin klo 11.15–12.30. Tutkimme Raamattua maanantaisin klo 12. Juhani Leppälä, Taisto Kotomäki. Vauvakahvila maanantaisin klo 12.30–14. Hengailua vauvojen ehdoilla. Luottamuksen rukoushetki maanantaisin klo 18. Oletko väsynyt paljoon puheeseen? Puolituntisessa iltakirkossa hiljaisuutta ja Taizélauluja kaikille, jotka kaipaavat lepoa ja rauhaa. Rukoushetken jälkeen teetä ja korppua. Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21. Raamattupiiri tiistaisin klo 18–20. Iloa, riemua, laulua, rukousta ja Sanaa. Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12. Kaikenikäisille lapsille ja vanhemmille/hoitajille. Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30. Messu su 15.3. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Harri Nurminen, Juha Paukkeri. Lähetysmyyjäiset. Kirkkokahvit. Kohtaamispaikka su 15.3. klo 17. Vieraina Ali Niemelä ja Jukka Tolonen. Iltaa isännöi Harri Nurminen. Lähetyspiiri ma 16.3. klo 18. Seniorikerho ti 17.3. klo 13. Sari Lehtelä Suomen Lähetysseurasta. Rukiista leipää Raamatusta ke 18.3. klo 18.30. Mooses – Raskaan vastuun taakka. Päätoimittaja Leif Nummela. Paluumuuttajien piiri to 19.3. klo 13. Päivi Helenius. Matkalla Amerikkaan – klassista

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

ESKO JÄMSÄ

Hakunilan seurakunta

kitaramusiikkia 1600-luvulta nykypäivään. Konsertti pe 20.3. klo 18. Kitaristina Antero Pellikka. Vapaa pääsy. Maksullinen käsiohjelma. Vanhan musiikin päivän konsertti la 21.3. klo 16. Esiintyjinä Pakilan, Espoon sekä Vantaan musiikkiopistojen cembalo- ja nokkahuiluoppilaat. Vapaaehtoinen ohjelmamaksu. Messu su 22.3. klo 12. Herättäjän kirkkopyhä. Eveliina Ojala, Hans Tuominen, Riikka Jäntti, Vivacen kamarikuoro Mia Makaroffin johdolla. Kirkkokahvit. Siioninvirsiseurat su 22.3. klo 14.30. Päivähetki Raamatun äärellä ti 24.3. klo 12. Jari Araneva. SPR:n verenluovutus ti 24.3. klo 12–19. Rukiista leipää Raamatusta ke 25.3. klo 18.30. Hanna – Lapsettomuuden tuska ja Jumalan vastaus. Lehtori Liisi Jokiranta.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Perhekerho perjantaisin klo 9–13. Kaikenikäisille lapsille ja vanhemmille/hoitajille. Aamupäivän rukoushetki perjantaisin klo 10.45. Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12. Maksuton puuro, voileivät ja kahvit. Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12. Päivähartaus tiistaisin klo 12.30– 12.45. Päiväkahvit tiistaisin klo 12.30–14. Sanaa ja saunaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30–20.30. Naisten raamattupiiri tiistaisin klo 19–21. Lähetyspiiri to 12.3. klo 18. Tuula Sysimies vierailee. Muskarikirkkohetket pe 13.3. klo 9.30 ja 10.15. Pieni ehtoollishetki lasten virsien säestyksellä. Eveliina Ojala ja Tuomas Heikkilä. Messu su 15.3. klo 10. Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri, lauluryhmä Tuikut Inkeri Suokannaksen johdolla. Kirkkokahvit. Avoin kirkkomuskari alle kouluikäisille aikuisen kanssa pe 20.3. klo 10–10.30. Messu su 22.3. klo 10. Eveliina Ojala, Juha Paukkeri. Kirkkokahvit. Lähetyspiiri to 26.3. klo 18.

MUUALLA Astan kotipyhis kokoontuu su 22.3. ja 5.4. klo 11–12. Tied. birgitta. tasavuori@evl.fi Perhekerho Kolohongassa torstaisin klo 9–11. Pohjolantie 2, 01260 Vantaa. Kuunloiste-lapsikuoro 6–12-v. keskiviikkoisin klo 15–15.45 ItäHakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Aurinkotanssi-kuoro 11–15-v. keskiviikkoisin klo 15.45–16.30

– Toivo tulee siitä, että pienikin juttu voi olla alku toipumiselle, sanoo Miia Moisio.

Menokasvo

Tule kuuntelemaan, miten masentunut löytää toivon Joka viides suomalainen kärsii elämänsä aikana jonkinlaisesta masennuksesta. Kirjailija ja kouluttaja Miia Moisio, miksi niin moni masentuu? – Ajassamme on jotain sellaista, mikä saa ihmiset etääntymään itsestään. – Ajattelen, että masennus on itsestä etääntymisen sairaus. Kiire, stressi ja ulkoiset vaatimukset vievät meitä kauas omasta todellisesta olemuksestamme. Olet itse toipunut vuosikymmeniä jatkuneesta masennuksesta. Mitä sanoisit ihmiselle, joka ei näe masennuksen keskellä mitään toivoa? – Vakavasta masennuksesta toipuminen on hidas prosessi, jossa on hyvä edetä hitaasti. Masennuksessa keho ja mieli ovat pysähdyksen tilassa. Jos löytää yhdenkin keinon, joka auttaa käynnistämään omaa moottoria, iso toipumisprosessi voi lähteä käyntiin.

Olet myös teologi ja pappi. Voiko usko tai uskonto vaikuttaa masennuksesta toipumiseen? – Hyvä hengellisyys voi tukea masentunutta, mutta tiukka uskonnollisuus saattaa tehdä pahaa. Uskonto itsessään voi myös aiheuttaa masennusta. Se, millainen jumalakuva masentuneella on, paljastaa paljon hänestä itsestään. Jos kuva Jumalasta on rankaiseva, ihminen on luultavasti itsekin rankaiseva itseään kohtaan. – Masentunut voi kokea, että Jumala on hylännyt. Suinkaan kaikki masentuneet eivät silloin turvaa hengellisyyteen, vaan voi olla, että masentunut itsekin hylkää Jumalan. TOPIAS HAIKALA Miia Moisio puhuu masennuksesta, toipumisesta ja toivosta keskiviikkona 18.3. kello 18 Pyhän Laurin kirkon pappilassa, Kuriiritie 1, Vantaa. Tapahtuma on maksuton ja tila esteetön.

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys ti ja to klo 9–11, p. 09 830 6472. Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia – apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

VANTAAN SEURAKUNNAT

Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Hakunilan ostarilla tarjoillaan kahvia to 12.3. klo 16. Tervetuloa juttelemaan Harri-papin kanssa.

Ehtoollishartaus ke 25.3. klo 11–12.30. Viikkomessu kaikille. Katja-Maaria Vilén. Oopperakerho ke 25.3. klo 17.30– 21. Georges Bizet’n Carmen – Tampere-talon esityksen taltiointi. Kirkon nuorisotilat. Miesten kirjallisuuspiiri to 26.3. klo 18. Plutarkhos: ”Elämän tyyneydestä”, suom. Juhana Torkki. Isäntänä Matti Hyry.

LAMMASPOLKU 1:N KERHOTILA Aikuisten raamattupiiri to 12.3. ja 26.3. klo 10–11. Tulevan sunnuntain saarnatekstistä keskustelua johdattelee Matti Hyry. HAIK:in palvelupiiri ke 25.3. klo 10–11.30. Toiminnallista diakoniaa joka toinen keskiviikko parittomilla viikoilla. Perheiden pääsiäisaskarteluilta to 26.3. klo 17.30. Söpöt kortit ja koristeet kotiin ja kavereille. Materiaalimaksu 2 e / hlö.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO

LAMMASKUJA 2A

Auratie 3 Inkerin kirkon ilta to 12.3. klo 18.00. Puhujavieraana Inkerin ev.-lut. kirkon vastavalittu piispa Ivan Laptev. Jukka Nevala ja Hannu Lehtikangas. Messu su 15.3. klo 10. Miika Koistinen, saarna Jukka Nevala, kanttori Hannu Lehtikangas. Kirkkokahvit. Pyhäkoulu su 15.3. klo 10 messun aikaan kerhotiloissa. Vapaaehtoiset opettajat vuorottelevat. Hämeenkylä-messu su 15.3. klo 17. Kirkon nimikkomessussa soi raikas musiikki ja sana on selkeää. Teetarjoilu messun jälkeen. Sauvakävelypiiri su 15.3. klo 18. Lähtö kirkolta. Nuorten aikuisten lautapeli-iltapäivä su 15.3. klo 16–18 nuortentilassa. Yhteisen pöydän lounas ke 18.3. klo 11–12.30. Ehtoollishartaus ke 18.3. klo 12–12.30. Kaikille avoin viikkomessu. Matti Hyry. Messu su 22.3. klo 10. Herättäjän kirkkopyhä. Liturgi Jukka Nevala, saarna Jyrki Kuutila ja kanttori H-P. Heikkilä. Pyhäkoulu su 22.3. klo 10. Vapaaehtoiset pyhäkoulunopettajat. Kirkkokahvit sekä Herättäjän seurat su 22.3. klo 11.30–12. Prof. Jyrki Knuutila ja Jukka Nevala. Haastettu kirkko 2020, sarjan 2. luento su 22.3. klo 12. Pappi ja kansanedustaja Mikko Kinnunen. Nuoren aikuisten arki-illan retriitti ti 24.3. klo 17.30–21.00. Mukana pastori, retriittiohjaaja KatjaMaaria Vilén. Illallinen kirkolla. Ilm. ja ruokavaliot 19.3. menn. kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6450. Villasukat mukaan! Yhteisen pöydän lounas ke 25.3. klo 11–12.30. Kaikille avoin ja ilmainen ruokailu, valmistettu hävikkiruoasta.

Cafe Pähkinä normaalisti arkisin ma–ti ja to–pe klo 12–16. Tutustu Café Pähkinän Facebook-sivuun. Pääsiäisen värejä, Anna Rauhalan taidenäyttely avoinna pe 9.4. asti Café Pähkinän aukioloaikoina. Sata metriä laulua tunnissa to 12.3. klo 13 yhteislaulutunti. Hannu Lehtikangas. Srk:n aikuis- ja seniorityö. Iltaperhekerho to 12.3. klo 17.30– 19.30. Vivianne Helmi ja Merja Leppänen. Diakoniatyön yhteinen aamiainen ma 16.3. klo 10–11.30. Satu Enrold ja Anne Puumala. Suomi-kerho ti 17.3. ja 24.3. klo 17.30 ja 18.30 (alkeet). Vetäjänä Ulla Ronkainen, p. 045 3461 850. Torstaivieras to 19.3. klo 13–14. Roskapoliisi vierailee. Matti Hyry isännöi. Torstaivieras to 26.3. klo 13-14. Vantaan mielenterveysyhdistys esittäytyy.

LAMMASKUJA 2B Suomenkieliset keskustelukurssit to 19.3. ja 26.3. klo 17 venäjää äidinkielenään puhuville. Luetaan yhdessä ti 17.3. ja 24.3. klo 10–12. Kohderyhmänä maahanmuuttajatytöt ja -naiset. Nettikerho ikäihmisille ke 18.3. klo 14.30–16, ”Terveyskylä ja terveystarkastus”. Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 18.3. klo 18. Lähetys ja kv. diakonia. Jarkko Vähäsarja.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Vapaalan kohtaamispaikka to 12.3. klo 11–12. Yhdessäoloa ja keskustelua Raamatun äärellä laulujen kera. Jarkko Vähäsarja. Kenian-lähetyksen piiri to 19.3. klo 11–12. Vieraana TT Ville Auvinen

Lauantaibrunssi Kivistössä Kivistön kirkon, Laavatie 2, brunssi on kätevä tapa hoitaa lauantaipäivän aamiainen tai lounas. Kerran kuussa katettava brunssi on saanut hyvän vastaanoton Kivistössä. Seuraavan kerran brunssia on tarjolla lauantaina 14.3. klo 11–14. Brunssin hinta on seitsemän euroa aikuiselta ja kolme euroa kolme vuotta täyttäneeltä lapselta.

Sley ry:stä. Isäntänä Jarkko Vähäsarja. Vapaalan kohtaamispaikka to 26.3. klo 11–12. Miika Koistinen.

MUUALLA Pähkinärinteen palvelutalon kahvikammari ke 18.3. klo 13.30– 14.30. Os. Kastanjakuja 1 A. Tervetuloa palvelutalon ja lähialueen asukkaat kahville ja keskustelemaan toistemme sekä diakoniatyöntekijän ja vapaaehtoisten kanssa.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, puhelin klo 9–14, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk, nuortenkulma Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–14, p. 09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554 Diakoniapäivystys ti klo 10–12 ja to klo 11–12 Toivo – diakonian päivystävä puhelin yli 75-vuotiaille Korson alueella asuville ihmisille päivystysaika ke klo 13–14, p. 050 5736 376 (myös WhatsApp) Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Aamurukouspiiri arkisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa. Seurakunnan seniorit to 12.3. ja

26.3. klo 13 seurakuntasalissa. Iltarukouspiiri to 12.3., 19.3. ja 26.3. klo 18 kirkon kokoustilassa. Korso-messu Light to 12.3. ja 19.3. klo 19. Ilta alkaa klo 18 etkoilla kahvin ja teen äärellä. Perhekerho pe 13.3. ja 20.3. klo 9–11.30 lasten tiloissa. Friday Flow – perjantai-illan musiikillinen meditaatio pe 13.3. klo 19. Viikosta palauttava kokemus Korson kirkon lempeässä syleilyssä. Musiikista vastaavat kanttorit Airi Saloniemi ja Jussi Salonen. Kirkkotilassa voit liikkua, istua tai vaikka loikoilla. Vapaa pääsy. Messu su 15.3. klo 10. Jani Vanhala, Minna Ruuttunen, Jussi Salonen. Kirkkokahvit. Kylväjä-piiri su 15.3. klo 15 kirkon kokoustilassa. Kirkon aamupuuro ma 16.3. klo 10 seurakuntasalissa, 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta. Perhekerho ma 16.3. ja 23.3. klo 12–15 lasten tiloissa. Punainen lanka -raamattupiiri ma 16.3. ja 23.3. klo 18 kirkon kappelissa. English Through Bible ma 16.3. ja 23.3. klo 18.30 kirkon kokoustilassa. Katulähetyksen yhteisölounas ke 18.3. klo 11. Hävikistä valmistettu, kauniisti katettu ja tarjoiltu maksuton lounas, jonka alussa mahdollisuus hiljentyä kirkossa yhteiseen hartaushetkeen. Lähetyksen päiväpiiri ke 18.3. klo 13 kirkkosali 2:ssa ja ke 25.3. klo 13 kokoustilassa. 25.3. vieraana Salme Manninen. Naisten saunailta to 19.3. klo 17

Kotkansiiven saunatilassa. Miesten saunailtoja ei ole tänä keväänä. Marianpäivän messu su 22.3. klo 10. Selkokielinen, viittomakielelle tulkattu messu, jonka jälkeen kirkkokahvit. Messu toteutetaan Korson seurakunnan ja Vantaan seurakuntien vammaistyön yhteistyönä. Lisäksi Korson kirkolla on 16.–30.3. nähtävissä Aspan viittomakielisen asumispalveluyksikkö Perhoslehdon kanssa toteutettu valokuvanäyttely Laupiaasta samarialaisesta ja Lesken rovosta Marianpäivän yhteisvastuukonsertti su 22.3. klo 15. Korsolaisten musiikkiryhmien ja vapaaehtoisten vantaalaisten toimijoiden konsertti Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Vapaa pääsy, käsiohjelma ovelta käteisellä tai kortilla 10 e. Nuorten aikuisten ilta su 22.3. klo 15 Kotkansiivessä. Korso-messu Max to 26.3. klo 19. Ilta alkaa etkoilla klo 18, jolloin tarjolla on ruokaa, ja messun jälkeen vietetään jatkoja teekupin äärellä. Isoskoulutusryhmä siunataan tehtäväänsä messussa.

KIRKONKULMA Kirkon naapurissa, käynti Korsonpolulta Kirkonkulma ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti klo 11.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 12.3., 19.3. ja 26.3. klo 9–11.30. NuPe pe 13.3. ja 20.3. klo 18–20.30. Nuorten perjantai on suunnattu kuutosluokkalaisista alkaen 17– vuotiaisiin asti.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 17.3. ja 24.3. klo 9–11.30. Seurakunnan seniorit ke 18.3. klo 10. Koululaisten päiväleirit 1.–5.6. ja 8.–12.6. klo 9–15. Mukavaa kesätekemistä sisällä ja ulkona 1.–6.-luokkalaisille. Leiriviikko maksaa 40 e, sisältää päivittäin lounaan ja välipalan. Ilmoittautuminen käynnissä nettisivuilla korsonseurakunta.fi/kouluikaiset/leirit. Lisätiedot Jonna Puskalalta, jonna.puskala@ evl.fi tai p. 044 422 0418.

MUUALLA Diakonian pyhiinvaellusmatka Tallinnaan 8.–9.5. Matkan hinta 190 e / 2 hh ja 210 e / 1 hh. Hintaan sisältyy bussikuljetus, laivamatkat ja majoitus sekä ruokailut: perjantaina lounas ja päivällinen, lauantaina aamupala ja lounas. Ilm. 19.3. menn. kirkkoherranvirastoon, p. 09 8306 552. Lisätiedot Pia Olkkoselta, p. 050 322 6560. Syksyinen diakonian ruskamatka Ylläkselle 7.–12.9. Majoittuminen hotelli Ylläsrinteessä. Hinta 480 e / KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

hlö / 2 hh ja 660 e / 1 hh sisältää kuljetuksen, majoituksen, puolihoidon ja ohjatut päiväretket. Menomatkalla yöpyminen ja matkustuspäivinä (3 pv) ateriat. Ilm. 26.3. menn. kirkkoherranvirastoon, p. 09 8306 552. Lisätiedot Sirkka Väätäiseltä, p. 040 580 6331. Ilmoittautuminen muskareihin alkaa ma 23.3. klo 9. Muskareihin ilmoittaudutaan sähköisesti korsonseurakunta.fi/lapset-ja-perheet/muskaritoiminta. 1–1,5-vuotiaiden ryhmä kokoontuu 16.4.–14.5. torstaisin klo 9–9.30 ja 1,5–2-vuotiaiden ryhmä klo 10–10.30 seurakuntakeskuksessa lasten tiloissa.

tuseuran kanssa. Messu su 22.3. klo 10. Liturgi Seppo Suokunnas, saarna Jukka Yrjölä, Sirkku-Liisa Niemi. Marian laulut ja ihmisten su 22.3. klo 18. Juhani Haapasalon lauluja Pekka Kivekkään uusiin runoihin. Laulusolistit Tiia Maria Saari ja Erkki Rajamäki Rekolan seurakunnan vokaaliyhtye. Vapaa pääsy. Ohjelmamaksu 2–20 e Yhteisvastuulle maksukyvyn mukaan. Earth Hour -kynttiläillallinen la 28.3. klo 20 kirkolla. WWF:n järjestämän ympäristötapahtuman myötä kirkossa sammutetaan valot ja tarjoillaan illallinen kynttilänvalossa. 15 e / hlö, tuotto Yhteisvas-

Perheolkkari Asolassa tiistaisin klo 9–12. Kirkkomuskari klo 9.30– 10. Kipuryhmä ti 17.3. klo 15. Ohj. J. Kuusijärvi. Aihe; Kipu ja tunteet. Bible study group on Tuesdays at 6 pm. The topic: Gospel of St. John. J. Kaunismaa, tel. 045 120 9212. Savityöpaja keskiviikkoisin klo 12. 14 e / kevätkausi. Narsistien uhrien vertaistukiryhmä to 19.3. klo 18. Ohj. Iida, Narsistien uhrien tuki ry:stä. Seniorikahvila ma 23.3. klo 13. Lähde mukaan nojatuolimatkalle: opiskelijat Syyriasta ja Filippiineiltä kertovat kulttuuristaan. Tied. p. 050 573 6329 / Irene.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–14 p. 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Diakoniapäivystys: Asolan seurakuntatalossa torstaisin klo 9–11 Soittopyynnöt p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi Asiaa papille: Papit tavoittaa kirkkoherranviraston kautta tai omista numeroistaan.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Kirkko auki pääsääntöisesti ti–pe klo 12–16 ja tilaisuuksien mukaan. Messu su 15.3. klo 12. Johanna Jakonen, Kristiina Kartano, Terje Kukk. Earthly Angels -kokoonpanon Virsiä barokin tapaan su 15.3. klo 19. Esiintyjät Kajsa Dahlbäck, sopraano, Mikko Perkola, viola da gamba, Eero Palviainen, luuttu ja Marianna Henriksson, urut ja cembalo. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Konfirmaatio la 21.3. klo 10. hiihtolomaleiri Haukilampi 1. Sanna Heikurinen, Heli Varstala ja Maaret Hirvensalo, Samppa Laakso. Marianpäivän messu su 22.3. klo 12. Jaakko Hyttinen, Marja Eloranta, Terje Kukk.

PYHÄN LAURIN PAPPILA

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22, p. 09 830 6708. Messu, pastori Arto Nuutisen lähtösaarna ja kanttori Noora Hultinin lähtösoitto su 15.3. klo 10. Messun jälkeen Arton ja Nooran lähtökahvit sekä myyjäiset Yhteisvastuun hyväksi. Pyhäkoulu sunnuntaisin klo 10. Perheolkkari kirkolla maanantaisin ja tiistaisin klo 9–12. Maanantaisin aamupalaa (1 e / lautanen). Tiistaisin kirkkomuskari klo 10.30– 11. Yläovet auki maanantaisin klo 17. Hartaus. Maksuton iltapala, sauna. Miesten raamattupiiri ma 16.3. klo 18.30, kerhohuone 2. Leivontapuuhakerho 1.–6.-luokkalaisille ma ja ti klo 18–20. Ilm. kirsi.jokinen@evl.fi Taidekerho 5–10-vuotiaille tiistaisin klo 14–16. Ilm. p. 050 573 6328 / Petri. SilmukkaSiskot -ryhmä keskiviikkoisin klo 9.30. Pelikerho 6–10-vuotiaille keskiviikkoisin klo 15–16, (22.1.–13.5.) Ilm. p. 050 573 6328 / Petri. Open Doors, nuorten avoimet ovet keskiviikkoisin klo 18. Avoin raamattupiiri keskiviikkoisin klo 18.30. Raamattu– ja rukouspiiri to 19.3. klo 13. Raamattulauantai 21.3. klo 13–17. Raamatunopettajana Riitta Keskimäki. Yhteistyössä Kansan Raamat-

klo 9–14, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Päivystävä pappi ma–pe klo 9–13 (Vernissakatu 4) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Vernissakatu 4) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma ja to klo 9–10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuilta.

tuulle. Sitovat paikkavaraukset pe 20.3. klo 14 mennessä p. 09 830 6700 tai rekolan.seurakunta@evl.fi.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 09 830 6708. Lasten oma päiväkerho 3–5-vuotiaille 3 kertaa viikossa. Ilm. p. 050 573 6328 / Petri. Asolan Ankkuri -aamupala torstaisin klo 9–11. Maksuton. Asolan Silmukkaryhmä torstaisin klo 16. Yksinhuoltajaperheiden ilta to 12.3. klo 17.30. Lastenhoito järjestetty. Tarjotaan pieni iltapala. Tied. p. 050 342 6155 / Siru. Pitsisukkia ja unelmia torstaisin klo 18–20. Keskustelua elämästä sukkien neulomisen ohella. Aihe; 12.3. Kevätsiivous (Paula), 19.3. Muuttolinnut ja eläinten kevätruokinta (Reijo), 26.03. Itselle tärkeät runot. Tied. p. 050 573 6329 / Irene. Maalaus- ja taideryhmä maanantaisin klo 10. 10 e / kevätkausi. Kokkikerho 7–12-vuotiaille ma 16.3. klo 14.15. Ilm. p. 050 573 6328 / Petri. Työikäisten raamattupiiri ma 16.3. klo 18.

MUUALLA Rekolanmäen koulun kuoro torstaisin klo 12–12.30 Kuoro koululaisille, johon ovat kaikki tervetulleita uskontokunnasta riippumatta. Nuorten sähly torstaisin klo 16. Rekolanmäen koululla, Valtimotie 4. Yhteiskristillinen rukouspiiri perjantaisin klo 19. Rautkalliontie 4, kerhotila. Yhteiskristillinen päiväpiiri maanantaisin klo 13. Rautkalliontie 4, kerhotila. Toivoa naisille/Hanna-rukouspiiri ma 23.3. klo 18. Lampiranta, Tertunkuja 4 B. Vanhemman väen iltapäivä Havunneulassa ti 24.3. klo 12.30. Paimenentie 2. Hiljentymistä, keskustelua ja kahvittelua.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–14. p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: Vernissakatu 4, avoinna ark.

Kirkkotie 45. Laurin ilta: Toivon ilta masennuksesta ke 18.3. klo 18–20. Laurin illat on uusi keskustelusarja elämän säröistä. Ensimmäisen illan vieraana TM, terapeutti Miia Moisio, aiheena masennus. Vapaa pääsy.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223. Pienten paikka avoinna pe 13.3. ja 20.3. klo 9–15. Perheiden olohuone. Kahvia ja keskustelukumppaneita pe 13.3. ja 20.3. klo 9.30–12. Yhteisöllinen aamupala seurustelun merkeissä. Aamuhartaus klo 9.30, aamupalaa tarjolla liukuvasti klo 12 saakka. Laulupiiri pe 13.2. klo 15.30. Iina Katila. Naisten rukouspiiri pe 13.3. ja 20.3. klo 18 Yhteiskristillinen lauluja rukouspiiri la 14.3. ja 21.3. klo 15. Messu su 15.3. klo 10. Marja Eloranta, Kristiina Kartano, Iina Katila, Kirkkokahvit. Lastenkirkko su 15.3. ja 22.3. klo 10. Lastenkirkossa ollaan yhdessä rennosti Jumalan kämmenellä. Mukana laulu, leikki, rukous ja tutut raamatunkertomukset. Kirkkoon tullessa perhe menee yhdessä messuun. Lasten oma tuokio alkaa päivän rukouksen jälkeen. Ehtoollisen alkaessa lapset tulevat takaisin messuun. Lisätieto-

ja: p. 050 572 2811 tai maaret. hirvensalo@evl.fi Vantaan nuoret lesket -vertaistukiryhmä su 15.3. klo 17. Perhekerho ma 16.3. ja 23.3. klo 9.30–11.30. Muskari alussa. Raamatunlukupiiri ma 16.3. ja 23.3. klo 18. Kaikki Raamatun henkilöt. Oppaana Jaakko Hyttinen. Sansan medialähetyspiiri ma 16.3. klo 18. Raamattu-, rukous- ja keskustelupiiri kaikille, joita kiinnostaa maailmanlaajuinen medialähetystyö. Lähetyksen päiväpiiri ti 17.3. ja 24.3. klo 13. Sanaa, keskustelua, rukousta ja kahvittelua. Vapaehtoinen kahviraha lähetystyölle. Leskenlehdet-vertaistukiryhmä ke 18.3. klo 13. Ryhmä leskeksi jääneille, jotka ovat jo käyneet sururyhmän. Tiedustelut: Tuula Lapveteläinen, p. 050 523 6308. Vantaan kristillisten eläkeläisten raamattupiiri ke 18.3. klo 13–15. Pienten paikka avoinna ke 18.3. ja 25.3. klo 16–19. Gospel-lattarit ke 18.3. ja 25.3. klo 19.30. Armollinen tanssitunti naisille, jossa tanssitaan latinalaistansseja gospelmusiikin tahdissa. Sopii kaikille tanssijoille taustasta riippumatta. Tunnin hinta 5 e, tuotto lähetystyölle. Ota tanssikengät tai -tossut sekä juomapullo mukaan. Pop up: Vauvatanssit to 19.3. klo 15–15.45. Laulupiiri pe 20.3. klo 15.30. Samppa Laakso. Sinkkuilta yli 40-vuotiaille pe 20.3. klo 18. Yhteistä illanviettoa kahvin ja ohjelman parissa. Tervetuloa mukaan niin uudet kuin aikaisemmin toiminnassa mukana olleet sinkut! Marianpäivän messu su 22.3. klo 10. Kristiina Kartano, Jyrki Kaukanen, Samppa Laakso. Kirkkokahvit. Samaan aikaan messun kanssa lapsille Lastenkirkko. Tikkurilan eläkeläiskerho ma 23.3. klo 13–14.30 Tikkurilan Koskikeskuksessa (Vernissakatu 4). Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo vierailee. Sukkelat sukankutojat ti 24.3. klo 10–12. Neulotaan yhdessä sukkia diakoniatyön ja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Seurakunta tarjoaa langat. Omalla äänellä -lauluilta ti 24.3. 17.30. Kaikille avoin. Terje Kukk. Aamurukouspiiri ke 25.3. klo 8–10.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Naisten lenkkisauna to 12.3. klo 17.30–21. Perhepäivä pe 13.3. ja 20.3. klo 9–14. Isä-lapsikerho ti 17.3. ja 24.3. klo 17.30–19. Mukavaa yhdessäoloa isien ja lasten kesken. Leikkiä, askartelua, muskaria, temppurataa. Tarjolla iltapala, hinta 3 e / perhe.

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

Lapsikuoron harjoitukset ke 18.3. ja 25.3. klo 17–18. Rukouspiiri ke 18.3. ja 25.3. klo 18. Raamatun tutkimista, keskustelua ja laulua.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Raamattua ja lähetysasiaa teekupin äärellä to 12.3. ja 26.3. klo 18. Raamattua, rukousta ja yhdessäoloa sekä asiaa Kansanlähetyksen ulkomaantyöstä. Kahvia ja teetä. Lapset tervetulleita mukaan.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 17.3. ja 24.3. klo 9.30–11.30.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 16.3. ja 23.3. klo 9.30–11.30. Muskari lopussa.

YLÄSTÖN SEURAKUNTATALO Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 17.3. ja 24.3. klo 9.30–11.30. Muskari alussa.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattilaisten töitä, mutta esim. lampun vaihto hoituu. Nikkaristi-välitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13. Tule Yhteisvastuulipaskerääjäksi. Kerääjät liikkeellä 30.3.–5.4. Vuoron kesto 1–2 tuntia. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: diakoni Kaisa Aalto, p. 050 511 1674 tai kaisa. aalto@evl.fi Hertalta terveisiä! Hertta-kirkonrotta on Tikkurilan seurakunnan lasten ja perheiden oma maskotti. Hertta asuu Pyhän Laurin kirkon kellotornissa. Saat Hertalta terveisiä tilaamalla Lastenkirkkokirjeen. Kirje antaa ideoita kirkkovuoden viettoon. Kevään kirje ilmestyy maaliskuun alkupuolella. Kirjeen tilaukset ja peruutukset: maaret. hirvensalo@evl.fi Malminiityn eläkeläiskerho ma 16.3. klo 13.30 osoitteessa Malminiityntie 16 B, kerhohuone. Hetki keskustelulle ti 17.3. klo 12–14. Tikkurilan Vantaa info, Ratatie 11, 2 krs. Tule kysymään seurakunnan toiminnasta ja keskustelemaan Tikkurilan seurakunnan työntekijän kanssa. Avoin rukouspiiri ti 17.3. ja 24.3. klo 18.30 osoitteessa Annankalliontie 19 a / Ruoppa.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Rajatorpantie 8, avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Virtakirkossa, Rajatorpantie 8, ti, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkossa ma klo 9–11, p. 050 357 7726. Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO Rajatorpantie 8, p. 09 830 6429 Seniorikerho torstaisin klo 13.30– 15. Nuortenilta torstaisin klo 18–20. Kirkkoravintola Voimala pe 13.3. klo 11. Vapaaehtoiset valmistavat ja tarjoilevat lounaan pöytiin. Alkaa klo 11 kirkkohetkellä. Messu su 15.3. klo 10. Pappi Kristiina Hyppölä, kanttori Ritva Holma. Kylväjän lähetyspyhä, Taneli Skyttä saarnaa. Kirkkokahvit. Friendship Mass – Ystävämessu su 15.3. klo 16. Messu suomeksi ja englanniksi, tarvittaessa muita apukieliä. Lauluja eri puolilta maailmaa. Messun jälkeen teetarjoilu, lastenhoito järjestetty. Perheraamis maanantaisin klo 9.30–11 kirkkosalin lasten leikkitilassa. Raamattupiiri ma 16.3. klo 13–14.30. Järj. Vantaan kristilliset eläkeläiset ry. Me kynät -kirjoittajaryhmä ma 16.3. klo 17–19. Raamattupiiri Ilosanoma ma 16.3. klo 17.30–19. Rukouspiiri maanantaisin klo 18. Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 Kuohu. Isoskoulutus ke 18.3. klo 18–20. Laulupaja ke 18.3. klo 18.30–20. Maria-aiheisia lauluja. Missiobrunssi Ihana maailma la 21.3. klo 10.45–13. Brunssia ja maailman muuttamista aikuisille ja nuorille yhdessä ja erikseen. Kierrätys- ja ekokanava, ilmastovalintatalo, pakopeli, rastirata. Ilm. 12.3. menn. tai kysy paikkoja maria. jarviniitty@evl.fi, p. 050 512 1168. Messu su 22.3. klo 10. Mariakodin kirkkopyhä. Papit Tiina László, Mark Saba, saarnaa Jaakko Simojoki, kanttori Eveliina Pulkkinen. Vantaan naislaulajat. Ääniä kielin ja palkein -konsertti su 22.3. klo 18. Kitara-harmonikkaduo Ström&Holmström. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Toivoa naisille -rukouspiiri ma 23.3. klo 13–14.30. Kristillisen meditaation ilta ma 23.3. klo 18–19. Johdattelu aiheeseen, virikepuhe, meditaatio ja

yhteinen jakaminen. Miesten raamattupiiri ma 23.3. klo 18.30–20. Huom! päivä. Israelpiiri ti 24.3. klo 18–19.30. Gospellattarit @ Friends’ Cafe su 5.4. klo 15–18. Matalan kynnyksen tanssipäivä kristillisen lattarimusiikin siivittämänä. Hartaus, välipala, lastenhoito. Maksu 5 e lähetystyön tukemiseen Angolassa. Ohj. Minttu Kullström. Tied. ja ilm. 25.3. menn. maria.jarviniitty@evl.fi, 050 512 1168.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Perhemuskari torstaisin klo 9.30– 11. Kausi 60 e. Vauvakerho perjantaisin klo 9–11. Brunssi la 14.3. klo 11–14. Brunssin hinta aikuiset 7 e, 3 v. täyttäneet lapset 3 e. Perhekahvila maanantaisin klo 9.30–11.30. Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14. Kivistön maanantai-ilta ja messu ma 16.3. klo 18–21. Yhdessäoloa, iltapalaa ja ehtoollisjumalanpalvelus. Tied. paavo.ranta@evl.fi, p. 050 310 7196. Rukouspiiri ti 17.3. klo 17.30–18.30 sakasti. Raamattupiiri ti 17.3. klo 18.30–20 srk-sali. Seniorikerho keskiviikkoisin klo 12.30–14. Sylimuskari vauvaikäisille keskiviikkoisin klo 14–15.30. Kausi 60 e. Kivistömessu ja maanantain ilta ma 23.3. Messun etkot klo 18, messu klo 19. Levon ja luottamuksen messu ti 24.3. klo 18. Kristillistä hengellisyyttä ja ehtoollinen psalmitekstien, rukouksien ja hiljaisuuden musiikin siivittäminä.

Earth Hour -illallinen kynttilänvalossa

Earth Hour -ilmastotapahtumaa vietetään la 28.3. klo 20 illallisen merkeissä Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla, Kustaantie 22. Valomerkiksi ilmaston puolesta kirkon valot sammutetaan ja illallinen tarjoillaan kynttilänvalossa. Illallinen maksaa 15 e hengeltä, ja saadut tuotot menevät Yhteisvastuukeräykseen. Sitovat paikkavaraukset pe 20.3. klo 14 mennessä p. 09 830 6700 tai rekolan.seurakunta@evl.fi.

Nojatuolimatkailua Asolassa Tänä keväänä Asolan seurakuntatalon, Asolantie 6, seniorikahvilassa voi tutustua vieraisiin maihin ja kulttuureihin. Vantaan ammattiopisto Varian maahanmuuttajaopiskelijat kertovat omista synnyinmaistaan ja kulttuureistaan. Opiskelijat tarjoavat kahvilassa itse tekemiään leivonnaisia. Kahvila toimii parittomien viikkojen maanantaisin klo 13–15. 23.3. ovat esillä Syyria ja Filippiinit. 6.4. tutustutaan Turkkiin ja Tšetšeniaan. Venäjä, Valko-Venäjä ja Viro ovat teemana 20.4. Toukokuussa vuorossa ovat vielä Sri Lanka, Brasilia ja Irak (4.5.) sekä Afganistan ja Vietnam (18.5.).

MYYRMÄEN KIRKON PIHAKONTTI Uomatie 1 Kansainvälinen perhemuskari tiistaisin 9.30–11. Kausi 60 e.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho tiistaisin klo 12.30– 14. Voimaa hiljaisuudesta -iltapäivä la 14.3. klo 13–16. Voimaantumista ja virkistystä hiljaisuudessa rukousmeditaation ja rukouksen kautta. Mukana Kari Koivula ja pastori Laura Sydänmaanlakka. Maksuton, ei ilmoittautumista.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho torstaisin klo 13–14.30. Perhemuskari torstaisin klo 15–16.30. Kausi 60 e. Kahvila Olotila maanantaisin klo 11–13.30. Miesten piiri ma 16.3. klo 18.30–20. Pyyhkiikö tiede kristinuskon viemäriin. Kriittistä keskustelua,

Pääsiäisen värejä taidenäyttelyssä Kuvataiteilija, diakoni ja teologi Anna Rauhalan vahvan värikkäitä ekspressionistisia tauluja on esillä Café Pähkinässä, Lammaskuja 2A, Pähkinärinne. Teoksiin voi tutustua kahvilan aukioloaikoina ma–ti ja to–pe klo 12–16 sekä tilassa järjestettävien tapahtumien aikana (ks. Hämeenkylän seurakunnan ilmoitukset s. 7). Näyttely on avoinna 9.4. saakka.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

Elämänkaari HAKUNILAN SEURAKUNTA Kastettu Olivia Leona Hyrkäs, Väinö Tapio Kasper Keinänen, Emma Emilia Koskinen, Eemeli Eino Wilhelm Linke, Teo Viljam Reijo Palkeinen, Tyyne Helene Isabella Taskinen. Hautaan siunattu Helvi Mirjam Pennanen 94 v, Irma Elsa Irene Virkki 84 v.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNTA Kastettu Ella Maria Emilia Mäkelä, Tomas Evan Vainio, Nella Lilja Jalava. Avioliittoon kuulutettu Topi Matti Volama ja Olja Marika Laine, Roni Gustav Ahlman ja Saija Elina Tiilikainen. Hautaan siunattu Elvi Tuulikki Kujala 98 v, Tuulikki anna Matilda Rämä 92 v, Oili Helena Mäkelä 87 v, Matti Poikelin 85 v, Juhani Kustaa Anttila 80 v, Timo Ilmari Salovaara 76 v, Reijo Albert OIkarinen 74 v.

KORSON SEURAKUNTA Kastettu Erkki Oliver Penttinen, Pinja Viola Matilda Saarinen, Naomi Chinwendu Ezike, Helmeri Toivo Johannes Häivälä, Alpo Elmeri Lehtonen. Hautaan siunattu Erkki Ensio Hintikainen 88 v, Hilkka Helena Kurki 86 v, Kirsti Sally Solveig Toivonen 78 v, Veikko Anselm Larinen 74 v, Jorma Väinö Juhani Ketolainen 68 v.

REKOLAN SEURAKUNTA Kastettu Mila Alma Maria Aromaa, Bea Aada Olivia Lintunen, Tanika Ida Helena Kotilainen, Mikael Ilmari Kivikko. Hautaan siunattu Eija Kristiina Finnberg 61 v, Lauri Sakari Nousiainen 79 v, Kari Antero Tervanen 72 v, Aimo Ensio Aaltokoski 70 v, Milja Maria Honkanen 92 v, Aarne Aulis Ylänne 84 v.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

TIKKURILAN SEURAKUNTA Kastettu Elis Onni Petteri Mähönen, Melissa Tin Yi Law, Noel Elias Benjamin Granlund, Milka Seela Eleonora Sellmer, Veera Aino Maria Paldani, Nooa Toivo Tiusanen, Joel Noah Adamson, Leona Amelie Lukka, Väinö Mikael Mikkola, Martti Mikael Lehtola, Niklas Eino Aleksi Lampinen, Aniel Helena Valo Vainio, Otto Mikael Lempinen, Pihla Olivia Koskinen, Axel Unto Karjalainen, Nelli Amelia Laitinen, Jens Eerik Juhani Anetjärvi, Eveliina Alexandra Lahtinen, Ansell Eero Alexander Jämsen. Avioliittoon kuulutettu Jonne Leo Juhani Koskinen ja Nina Annika Kangasniemi. Hautaan siunattu Ilmi Ester Vasarainen 92 v, Ilkka Juhani Kosonen 89 v, Leo Jorma Einari Kukkonen 86 v, Aino Vuokko Aulikki Malmstedt 82 v, Tyyne Sohvi Heiskanen 80 v, Risto Jouni Juhani Mäkipää 67 v, Mauri Olavi Laaksonen 63 v, Heli

Johanna Sinkkonen 52 v, Tero Tapio Pekanpalo 50 v, Vauva Paldani 0 v.

VANTAANKOSKEN SEURAKUNTA Kastettu Eino Tapani Lyyra, Sanni Matilda Arajärvi, Saku Johannes Olavi Utriainen, Dominic Juhani Kaus, Elmo Tapio Alfred Sjöroos. Avioliittoon kuulutettu Kalle Jalmari Haavisto ja Hanni Maria Henrika Kuusisto. Hautaan siunattu Taimi Marjatta Närvänen 91 v, Eila Raija Anita Seppälä 90 v, Pauli Pääkkönen 88 v, Veijo Kalevi Asplund 82 v, Pirjo Riitta Jantunen 68 v, Ilkka Tapio Rantajärvi 60 v, Timo Viljo Juhani Sarkala 53 v, Elvi Mirjam Järvimaa 89 v, Mauri Johannes Jumppanen 87 v, Kauko Edvard Heikkinen 85 v, Ritva Kyllikki Sylvia Mänttäri 81 v, Anneli Marketta Kotonen 72 v, Marja Suoma Susanna Muhonen 61 v, Heikki Matti Rikhard Rahkola 36 v, Helena Hällsten.

VANDA SVENSKA FÖRSAMLING Döpta Vincent Theodor Calais, Emil Christian Wackström, Emma Emilia Koskinen. Döda Sylvi Anna-Liisa Smalén 99 år, Jarl Richard Nordin 79 år, Harri Johannes Back 60 år.

alustajina neljä Seppoa. Aamurukouspiiri tiistai- ja torstaiaamuisin klo 7.15–8. Perhekahvila tiistaisin klo 9.30– 11.30. Martinristin raamattupiiri ti 17.3. klo 14–16. Martinlaakson lähetyspiiri ti 17.3. klo 19. Tarja Ikäheimonen: Kannustusta maahanmuuttotyöhön. Martinlaakson seniorien korttelikerho keskiviikkoisin klo 13–15. Lepotila-meditaatio ke 18.3. klo 18.30–19.30. Ohjatussa meditaatiossa yhdistelläään eri meditaatiotraditioita ja käytetään mm. visualisaatiota ja kuuntelevaa rukousta. Sopii sekä vasta-alkajille että pidempään meditaatiota harrastaneille. Iltaehtoollinen to 19.3. klo 19. Lyhyt hiljentymishetki arjen keskellä. Lukupiiri ke 25.3. klo 17–18.30. Joel Haahtela: Adelen kysymys.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11. Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11. Kausi 60 e. Seniorikerho keskiviikkoisin klo 10–11.30.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30. Raamattupiiri ti 17.3. klo 17.30–19. Yksinhuoltajien olohuone pe 20.3. klo 17.30–20. Ensi Äidit -kerho ma 23.3. klo 17.30–19. Vertaisryhmä ensimmäistä lastaan hoitaville äideille, joilla on alle 6 kk:n ikäinen vauva. Avoin ryhmä, ei ilmoittautumista. Lapsiperheiden kirppis ja Marttojen vohvelikahvila la 21.3. klo 9–13. Kahvilan tuotto ja osa myyntituotoista Yhteisvastuukeräykselle.

KANNU Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo 11–13.30. Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi tiistaisin ja torstaisin klo 11–13.

MUUALLA Lastenkirkko ma 16.3. klo 10 Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56d. Sylimuskari vauvaikäisille maanantaisin klo 14–15.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Perhemuskari maanantaisin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Avoin käsityöilta torstaisin klo 18 Louhelantie 1 G 93. Kaisa Halme, p. 050 326 2882. Valmistetaan käsitöitä vappumyyjäisiin lähetystyön hyväksi. Juhlamatka Pietariin ja Skuorit-

saan 5.–7.6. La 6.6. pietarilaisen vanhainkodin Mariakodin 25-vuotisjuhla. Muuta ohjelmaa Ilja Repinin taiteilijakoti Terijoella, kanavaristeily sekä vierailu joko Pietarin miniatyyrimuseossa tai Verikirkossa. Majoittuminen Pietarissa hotelli Ohtinskayssa. Hinta 340 e sis. matkat, e-viisumi, majoitus 2hh (lisämaksu 1hh/74 e), puolihoito ja pääsymaksut. Ilm. ja tied. 31.3. menn. riitta.ahlroth@gmail.com, p. 050 5548 807 tai upohjolanpirhonen@gmail.com, p. 0400 235 288.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må-fre kl. 9–12 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning to kl. 10–11.30

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa sö 15.3 kl. 10. Högmässa sö 22.3 kl. 10. Föreningarnas och Marthornas kyrksöndag Välkommen efter högmässan på kyrkkaffe i Prostgården. Tvåspråkig psalmkonsert, Psalmer – Virsiä sö 15.3 kl 19 Earthly Angels; Mikko Perkola, viola da gamba och sång, Eero Palviainen, luta, Marianna Henriksson, orgel, Kajsa Dahlbäck, sopran. Fritt inträde. Programblad 5 e

VIRTA-KYRKAN Råtorpsv. 8 Mässa i Taizéanda sö 15.3 kl. 12. S:t Martins diakoni- och pensionärskrets ti 17.3 kl. 12.30 i Aalto. Missiobrunssi/brunch lö 21.3. kl. 11. Missionsarbete i praktiken. Tvåspråkigt evenemang i samarbete med Finska Missionssällskapet. Arr. Församlingarna i Vanda. Kontakt: Anu Paavola eller maria. jarviniitty@evl.fi. Musiklek & babyrytmik, musikpedagog Heidi Åberg, ti 17.3, 24.3. i Kuohu. Babyrytmik: 0–1 åringar kl. 14.15–14.45. Musiklek: 2–4 åringar kl. 14.45–15.15. Anmälningar: heidielisa.aberg@gmail.com

BAGARSTUGAN Kurirv. 1 Ungdomskväll on 18.3, 25.3; kl. 18.

HÅKANSBÖLE KYRKA Håkansbölev. 48 Sottungsby-Håkansböle pensionärskrets to 19.3 kl. 13.

FAMILJECAFÉ I MYRBACKA Strömfårav. 13. Ett familjecafé ordnas i samarbete med Folkhälsan i Vanda svenska församlings dagklubb i Myrbacka på torsdagar kl. 9.30–12. Avgift

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

International Events in other language than Finnish or Swedish.

English Through Bible Mon 16 March and 23 March at 6.30 pm, Korso Church, Merikotkantie 4. Bible Study Group on Tuesdays at 6 pm. at Asola Parish Hall, Asolantie 6. The topic: Gospel of St. John. J. Kaunismaa, tel. 045 120 9212. Musical Kids Club Tuesdays 9.30–11 AM temporary building at church yard, Uomatie 1. For children accompanied by parent. Season 60 euro, twice you can check out the Club for free. Friendship Mass Sun 15th March 4–6 PM at Virtakirkko, Rajatorpantie 8. A prayer centered Holy Mass in which you can participate. The Mass is in Finnish and English and possibly other translated texts. Tea fellowship after the Mass, childcare. Friends’ Café and Gospel Dance Day Sat 5th Apr 3–6 PM at Virtakirkko, Rajatorpantie 8. Gospel Dance is a low threshold dance, suitable for all ages, instructed by Minttu Kullström. Devotion and Snacks during the day. Childcare. Participation fee 5 e, goes to mission work in Angola. More information and registration until 25th March: maria.jarviniitty@evl. fi or 050 512 1168.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 830 6330 ma, ke-pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254 Hiljaisuus ja retriitit Ilm. ja tied. 9–15 050 321 3282 laura.ohtonen@evl.fi

VAMMAISTYÖ Marian ilmestyspäivän messu su 22.3. klo 10 Korson kirkko, Merikotkantie 4. Messu on selkokielinen, viittomakielelle tulkattu, virret isotekstisinä ja pisteillä.

VIITTOMAKIELISILLE Viittomakielinen perhekerho pe 13.3. klo 9.30–12 Lastenkappeli Arkki, Leppävaarankatu 7 B, 3. kerros, Espoo. Saavumessu su 15.3. klo 11 Vuosaaren kirkko, Satamasaarentie 1, Helsinki. Viittomakielen tulkkaus. Viittomakielinen kohtaamispaikka pe 20.3. klo 9.30–11.30 Koskikeskus, Vernissakatu 4. Aamuhartaus ja aamupala klo

MARIANNA SIITONEN

2 e / familj inkl. kaffe/te smörgås och frukt. För mer info gå med i Facebookgruppen! Info om vårens program – se hemsidan.

9.30–10, yhdessäoloa omassa tilassa klo 10-11.30. Viva-vapaaehtoinen paikalla. Tervetuloa aamupalalle ja keskustelemaan yhdessä. Viittomakielinen perhekerho pe 27.3. klo 9.30–12 Lastenkappeli Arkki, Leppävaarankatu 7 B, 3. kerros, Espoo.

NÄKÖVAMMAISILLE Messu Su 15.3. klo 11, Vuosaaren kirkko, Satamasaarentie 7, Helsinki. Virret saatavana isotekstisenä ja pisteillä. Oppaat ja työntekijät vastaanottamassa saapuvia klo 10.15 alkaen kirkon edustalla. He huolehtivat myös siitä, että pääset turvallisesti kotiin. Messun jälkeen kahvit. Messu Su 22.3. klo 10, Korson kirkko, Merikotkantie 4, Vantaa. Virret saatavana isotekstisenä ja pisteillä. Oppaat vastaanottamassa klo 9.30 lähtien kirkon pääoven edessä. Malminpiiri ma 23.3. klo 14–16. Malmin kirkolla, Kunnantie 1. Ohjaajana Hilkka Välitalo p. 040 562 3595. Yhteislauluilta ti 17.3., klo 18–20, Helmikuja 1 C 35, Myyrmäki 3.krs. Illan ohjaajana ja säestäjänä Ritva-Leena Tuuli. Myyrmäen kerho ma 24.3. klo 13–15, Martinristi, Martinpolku 2 C, 01620 Vantaa. Ohjaajana Sini Siiriäinen. Kahvitarjoilu. Keskiviikkokahvila ke 25.3 klo 14–15.30. Paikka Kuunpirtti, Kuunsäde 2 A–B, Espoo. Emäntinä toimivat Helena Paimela sekä Leena Toiminen. Kahvila toteutetaan yhteistyössä Espoon Seudun Näkövammaiset ry:n kanssa. Kuppi kahvia, seurustelua, pientä ohjelmaa ja hartaushetki. Kahvila on auki joka keskiviikko klo 14–15.30. Raamattupiiri to 26.3. klo 13–15, Tapiolan kirkko, Pylvässali, Kirkkopolku 6. Tervetuloa uudet ja entiset piiriläiset lukemaan viikon Raamatun tekstejä, tutustumaan uusiin hengellisiin kirjoihin, keskustelemaan, rukoilemaan, laulamaan ja kahvittelemaan. Ohjaajana Sari Karjalainen. Lähetyspiiri pe 20.3. ja 27.3. klo 17–19.30, Kolmas linja 22 B, 4krs. Ohjaajana Leena Siponkoski, puh. 040 585 85 10. Lähetyspiiri tukee Lähetysseuran tekemää työtä Nepalissa, vammaisten lasten hyväksi.

Pia Jardi (vas.), Suvi Laakso, Pasi Peiponen ja Heikki Vartia kertoivat kokemuksiaan uskontojen merkityksestä kansainvälisessä työssä.

Mihin uskontojen tuntemusta tarvitaan? ONKO SILLÄ, että kouluissa opetetaan uskontoa, merkitystä käytännön elämässä? Mitä hyötyä on uskontojen tuntemisesta? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin Martinlaakson ja Vaskivuoren lukioiden sekä Vantaankosken seurakunnan järjestämässä paneelikeskustelussa. Kysyjinä olivat lukiolaiset Annika Monto, Kristiina Kamppinen, Ella Kilpinen ja Emilia Pikkarainen, ja vastaajina Pia Jardi muslimijärjestö Amalista, Ulkoministeriön Lähi-idän yksikön vastuuvirkamies Suvi Laakso, Ylen A-Studion toimittaja Pasi Peiponen sekä kumppanuus- ja myyntijohtaja Heikki Vartia HEI Schoolsista. – Uskontojen tuntemisesta ja sensitiivisyydestä uskontoja kohtaan on paljon hyötyä. Se on välttämättömyys, jos tekee kansainvälistä bisnestä, sanoi Vartia. Heikki Vartia myy suomalaista varhaiskasvatuksen osaamista maailmalle. Hän oli juuri palannut liikematkoilta Dubaista ja Kaakkois-Aasiasta. Matkoilla hän

tarvitsi tietämystään islamista, buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta. Hän totesi, että muslimimaissa vastakkaista sukupuolta ei kätellä, ellei nainen tarjoa ensin itse kättään. Ramadanin aikana ei kannata lähettää ketään kouluttamaan, sillä se on kiusallista sekä suomalaisille että isännille. Malesiassa kaksi kolmasosaa väestöstä on muslimeja. Muut ovat buddhalaisia, kristittyjä tai hindulaisia tai harjoittavat perinteisiä kiinalaisia uskontoja. – Kysyin moniuskontoisessa päiväkodissa, minkälaista ruokavaliota he noudattavat. Vastaus oli, että halal-ruokavaliota miinus naudanliha, Vartia mainitsi. SUVI LAAKSO TEKEE työtä muun muassa Lähi-idän rauhanprosessin parissa. Tätä ennen hän toimi kaupallisista suhteista vastaavana virkamiehenä Nigeriassa. Nigeriaa pidetään kansainvälisten kyselytutkimusten perusteella maailman uskonnollisimpana maana. Puolet väestöstä on musli-

meja, puolet kristittyjä. – Kun siellä tavataan paikallisia poliitikkoja, diplomaatteja ja yrityselämän edustajia, voi olla, että aluksi ehdotetaan yhteistä rukousta, Laakso kertoi. PIA JARDI ON muslimiksi kääntynyt kantasuomalainen. Hän kertoi taustastaan olevan hyötyä, koska hän ymmärtää ja tuntee kumpaakin kulttuuria. Suomessa hänen roolinaan on usein tuoda tietoa islamista ja korjata väärinkäsityksiä. – Jos joku sanoo jonkin ikävän asian islamista totuutena, pyydän häntä yleensä kohteliaasti kertomaan, mihin näkemys perustuu, Jardi sanoi. Pasi Peiposen mukaan uskontojen tuntemus on tärkeä osa yleissivistystä. – Yleissivistys on toimittajalle rautaa. Se, että tietää mahdollisimman paljon mahdollisimman monesta asiasta. Jos ei tiedä, on hyvä haluta hankkia tietoa. PAULI JUUSELA

Lue pidempi juttu verkosta: kirkkojakaupunki.fi.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–26.3.

Kirkoissa soi MAURICE LAMMERTS VAN BUEREN

PERJANTAINA 13.3. Friday Flow – perjantai-illan musiikillinen meditaatio klo 19 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Viikosta palauttava kokemus Korson kirkon lempeässä syleilyssä. Musiikista vastaavat seurakunnan kanttorit Airi Saloniemi ja Jussi Salonen. Kirkkotilassa voit liikkua, istua tai vaikka loikoilla. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

SUNNUNTAINA 15.3. Earthly Angels -kokoonpanon Virsiä barokin tapaan klo 19 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa (Kirkkotie 45). Esiintyjät Kajsa Dahlbäck, sopraano, Mikko Perkola, viola da gamba, Eero Palviainen, luuttu ja Marianna Henriksson, urut ja cembalo. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

PERJANTAINA 20.3. Matkalla Amerikkaan – klassista kitaramusiikkia 1600-luvulta nykypäivään klo 18 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Kitaristi Antero Pellikka. Vapaa pääsy. Maksullinen käsiohjelma.

LAUANTAINA 21.3. Vanhan musiikin päivän konsertti klo 16 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48. Esiintyjinä Pakilan,

Kitaristi Antero Pellikka konsertoi Hakunilan kirkossa perjantaina 20.3. Matkalla Amerikkaan − klassista kitaramusiikkia 1600-luvulta nykypäivään -konserttiin on vapaa pääsy.

Espoon sekä Vantaan musiikkiopistojen cembalo- ja nokkahuiluoppilaat. Vapaaehtoinen ohjelmamaksu.

SUNNUNTAINA 22.3. Marianpäivän yhteisvastuukonsertti klo 15 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Korsolaisten musiikkiryhmien ja vapaaehtoisten vantaalaisten toimijoiden konsertti Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Vapaa pääsy, käsiohjelma ovelta käteisellä tai kortilla 10 e. Marian laulut ja ihmisten klo 18 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa, Kustaantie 22. Kirkon kulttuuripalkinnon tammikuussa saaneen Pekka Kivekkään runoja Juhani Haapasalon säveltäminä. Laulusolistit Tiia Maria Saari ja Erkki Rajamäki, urkuri ja pianisti Juhani Haapasalo, Rekolan seurakunnan vokaaliyhtye ja Sirkku-Liisa Niemi. Pekka Kivekäs juontaa. Ohjelmamaksu 2–20 e Yhteisvastuulle maksukyvyn mukaan. Ääniä kielin ja palkein -konsertti klo 18 Virtakirkossa, Rajatorpantie 8. Kitara-harmonikkaduo Ström & Holmström. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

SUNNUNTAINA 29.3.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa, Kustaantie 22. Urkuri Susanne Kujala. Juontaa Sirkku-Liisa Niemi. Kertomus 2200 vuotta kirkkoherra Laura Maria Latikkaa vanhemman soitinten kuningattaren, urkujen, syntymästä ja elämästä. Urkuri Susanne Kujala ja juontaja SirkkuLiisa Niemi kertovat sävelin, sanoin ja kuvin uruista; miten urut syntyivät, onko urkumusiikki uskonnollista, kuinka urut toimivat, miksi uruista tulee välillä kova ja välillä hiljainen ääni, onko urkuja vaikea soittaa, kuinka urkuja viritetään, miksi urut on kirkkojen yleisin soitin.

KESKIVIIKKONA 1.4. Mieskuoro Vantasian ja Vantaan kamarikuoron Yhteisvastuukonsertti klo 19–20.30 Myyrmäen Virtakirkossa, Rajatorpantie 8. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Konevitsa-kvartetti: Suuren paaston ja pääsiäisen ajan lauluja klo 19 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Venäläistä kirkkomusiikkia muinaisista luostarisävelmistä nykysäveltäjien teoksiin. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e.

Ihmeelliset urut – kirkkoherran syntymäpäiväkonsertti klo 13

Musiikkia Helsingissä ja Espoossa 20. Sininen hetki klo 13.03 Helsingissä Temppeliaukion kirkossa, Lutherinkatu 3. Talvisodan päättymisen 80-vuotismuistokonsertti. Helsingin Suomalaisen Klubin kuoro, Janne Hovi, piano ja urut, Jorma Hynninen, baritoni, Anton Häkkinen, laulu, Taina Piira, sopraano, Selloduo Varonen, juontaa Aarno Cronvall. Liput 17 e isovanhemmat.fi/konserttiliput ja 20 e ovelta. J.S. Bach: Johannes-passio klo 19 Helsingin Tuomiokirkossa, Unioninkatu 29. Cantores Minores, Dresdenin Kreuzkuoro, Tom Nyman, evankelista, Jyrki Korhonen, Jeesus, Tuuli Lindeberg, sopraano, Jenny Carlstedt, altto, Jere Martikainen, tenori, Aarne Pelkonen, basso, Lohjan kaupunginorkesteri. Liput 50/40, 25/15, 15 e Ticketmasterista ja pohjoisovelta. Exit-yhtyeen konsertti klo 19 Espoossa Espoonlahden kirkossa, Kipparinkatu 8. Pekka Simojoki, laulu; Matti Puttonen, laulu ja koskettimet; Timo Luoto, rummut; Jari Levy, laulu ja

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 5/2020

VALTER MAASALO

Perjantaina 13.3.

koskettimet; Markku Perttilä, laulu ja kitara; Jarkko Jouppi, kitara ja Timo Jouppi, basso. Liput ovelta 20 e.

Sunnuntaina 15.3.

Talven taittuessa -konsertti klo 19 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Joseph Haydn: Missa brevis. Chorus Domus ja Gaudium-kuorot, Tiia Saari ja Elina Rantasalo, sopraano, Lotta Koponen ja Sini Virtanen, viulu; Sini Eusebio, sello. J.S. Bach, Vivaldi, Mozart, J. M. Haydn. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Lauantaina 21.3.

God Save Britannia – Early Music Day Concert klo 19 Helsingissä Saksalaisessa kirkossa, Unioninkatu 1. Lauluyhtye Lumen Valo, urkurina Anna-Maaria Oramo. Musiikkia Britanniasta säveltäjiltä Tallis, Byrd, Greene, Elgar, Pearsall ja Cornysh. Liput 25/20/15 e Lippupisteestä ja ovelta.

Lauluyhtye Lumen Valo esiintyy Helsingissä Saksalaisessa kirkossa lauantaina 21.3. Konsertti juhlistaa EU:n jättävän Britannian musiikkihistorian suuruutta ja perintöä.