Kirkko ja kaupunki 2020 10 Espoo ja Kauniainen by Kirkko ja kaupunki

10 14.5.2020 kirkkojakaupunki.fi

HY VÄN TÄHDEN.

Suorittaminen ei enää riitä Suomalaiset heräsivät kysymään, miksi elämme s. 12

Ufot ja uskonto tiede s. 4

Arttu Wiskari lähti korona talkoisiin s. 23

Pääkirjoitus

Eilen

Perheneuvonnan pitää pysyä maksuttomana

Harvoin niin monet ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille.

KIRKKO KÄYNNISTI sotien jälkeen perheneuvonnan auttamaan ja tukemaan sodassa traumatisoituneita perheitä ja pariskuntia. Kun rahat eivät riittäneet, lisäapua kerättiin teollisuuspampuilta. ”Kerrankin on pappi oikealla asialla”, kerrotaan tamperelaisen vuorineuvoksen Lauri Haarlan murahtaneen ja toimittaneen pyydetyt rahat kirkon tilille viipymättä. Kirkon perheneuvonnasta on kehittynyt laadukas ja laajasti arvostettu palveluntarjoaja, jonka ammattilaiset auttavat riippumatta avun hakijan iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Avun saamisen ainoa kriteeri on avun tarve. PERHENEUVONNAN PALVELUT ovat asiakkaalle maksuttomia. Monilla seurakunnilla on sopimus kaupungin kanssa, ja kaupungit osallistuvat perheneuvonnan kuluihin. Ne ovat käytännössä kokonaan henkilöstökuluja. Espoossa kaupunki on tukenut seurakuntien perheasian neuvottelukeskusta sen perustamisesta alkaen, kunnes viime kesänä kaupunki irtisanoi yhteistyösopimuksen hankintalakiin ja säästöpaineisiin vedoten. Kaupungin maksuosuus on Espoossa viime vuosina kattanut kolmanneksen perheneuvonnan kuluista. Espoon seurakunnissa on nyt valmisteltu ehdotusta perheneuvonnan palvelujen muuttamisesta maksullisiksi. Asia-

kas maksaisi omavastuuosuuden samalla lailla kuin Kelan maksamissa terapiapalveluissa. SEURAKUNNAT EIVÄT ESPOOSSA halua vähentää perheneuvonnan resursseja, eikä se viisasta olisikaan. Aivan kirkon tehtävän ytimessä olevien sielunhoidollisten ja diakonisten palvelujen muuttaminen maksulliseksi ei olisi viisasta sekään. Kun hätä on suurin, kirkon ei pidä työntää apuaan yhtään kauemmas. Helsingissä seurakunnat ovat ottaneet tavoitteekseen perheneuvonnan jonojen poistamisen. Vantaalla maksullisuudesta keskusteltiin ja päädyttiin pitämään perheneuvonta maksuttomana. On pakko tehdä arvovalintoja. Kirkko on veroja kantava organisaatio, jossa seurakuntalaisten valtava enemmistö kustantaa pienen aktiivijoukon hengellisen harrastustoiminnan. Tulojen pienentyessä kirkon on pakko miettiä rahojensa järkevää suuntaamista eikä vain höyläillä tasaisesti vähän joka puolelta.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

”

ISO-BRITANNIAN PÄÄMINISTERI WINSTON CHURCHILL (1874–1965)

Tänään Kiitos terveydenhuollon työntekijöille, opettajille, siivoojille, poliiseille, joukkoliikenteen kuljettajille, kaupan alan ja ruokahuollon työntekijöille ja yrityksille. PÄÄMINISTERI SANNA MARIN EDUSKUNNASSA

Iankaikkisesti Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. KIRJE ROOMALAISILLE 8:24–28

KUN HÄTÄ ON SUURIN, KIRKON EI PIDÄ TYÖNTÄÄ APUAAN KAUEMMAS.

KUVITUS: ANSSI RAUHALA

Sinä, joka olet, auta meitä. Kulje kanssamme tämä koettelemusten aika. Ole niiden kanssa, jotka kärsivät, ja niiden kanssa, jotka auttavat. Anna valo, toivo ja uusi alku.

Kirkko ja kaupunki

10 14.5.2020

Seuraava lehti ilmestyy 28.5. KANNEN KUVA: MARI AARNIO

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

Viisi vastausta

”Suvivirsi sopii hyvin myös korona-aikaan” Vantaankosken seurakunnan pappi Jere Hämäläinen ideoi kilpailun, jossa etsittiin Suvivirteen uutta säkeistöä. Kilpailuun tuli 62 vastausta. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA JOONAS BRANDT

Mistä sait ajatuksen, että Suvirteen voisi kisaamalla lisätä yhden säkeistön? – Alun perin oli tarkoitus järjestää Myyrmäen monttuun seurakunnan kevättapahtuma, johon ihmisten olisi helppo osallistua. Koronavirusepidemia kuitenkin muutti tilannetta, kun mitään tapahtumia ei voi järjestää tänä keväänä. – Sen jälkeen syntyi ajatus, että mitä jos monia suomalaisia koskettavaan Suvivirteen keksittäisiin lisää säkeistöjä. Seurakunnassa innostuttiin ideasta. Kilpailusta tehtiin haas tevideo nettiin, ja se saikin yllättävän suuren suosion.

Miten paljon kilpailuun tuli vastauksia? – Kilpailuun tuli 62 vastausta, joista suurin osa oli lähetetty pääkau punkiseudulta. Seurakunnan kokoushuoneen iso pöytä peittyi printatuista vastausliuskoista, kun aloin paneutua niihin nuorisotyönohjaaja Suvi Vanhakylän kanssa. Valitsimme vastauksista kolme parasta. Valintakriteereinä olivat säkeistöjen laulettavuus, niihin sisältyvä kesäkuvasto ja jokin uusi oivaltava näkö kulma. – Tästä kärkikolmikosta valitsee voittajan Helsingin piispa Teemu Laajasalo.

Mitä Suvivirsi merkitsee sinulle? Sopiiko 1600-luvun kato- ja nälkävuosien jälkeen suomennettu virsi myös nykyiseen poikkeustilanteeseen? – Suvivirsi on minulle erittäin tärkeä sävelmä, ja se soveltuu hyvin myös tällaiseen aikaan. Tässä hetkessä tunnetaan erityistä tarvetta valolle ja hyvyydelle, jotka tulevat esiin Suvivirren säkeistöissä. – Minulle on tullut joskus kauniina kesä päivänä hetki, jolloin olen ajatellut, että voi kun tämä jatkuisi ikuisesti. Samalla se on muistuttanut Suvivirren sanoista ja Jumalan hyvyydestä.

4 5

Mitä sanoisit henkilöille, joiden mielestä Suvivirsi ei kuulu koulujen kevätjuhlaan? – En halunnut herättää Suvivir sikisalla mitään yhteiskunnal lista keskustelua vaan tuoda Suvivirttä esiin ilon kautta. Koska virsi kertoo vain hyvistä asioista, voisi liiallisen pohdinnan jättää sikseen ja laulaa, jos laulattaa. Mikä sinulle on pyhää? – Erityisen pyhiltä tuntuvat sellaiset hetket, jolloin tunnen Jumalan olevan lähellä. Silloin tunnen vahvasti, että joku tukee ja auttaa enkä ole yksin tässä maailmassa. Se vahvistaa myös tunnetta, että asiat järjestyvät, vaikka elämä olisi minkälaisessa kaaoksessa. ■

Suvivirsikisan voittanut uusi säkeistö saa ensiesityksensä su 17.5. klo 12 osoitteessa vantaankoskenseurakunta.fi, Vantaankosken seurakunnan Facebook-sivuilla ja YouTubessa hakusanalla Suvivirsikisa 2020.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

n tine u u n n toje ine n i a l a v ka oha f rik u e stä i e t i m t m a y i 7 ynn ä kaks 94 s 1 . sta än alla ssa s e a e s u v i k u uta na CK n ta äk i a a s TO l g S I e n m ä i VA t K sa KU els äs o H KU v J S . TA tä fon LÄ on u l KY l i len I L k aa NE nä TA I T TE

O u d o t va l o

uhtikuun lopulla Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi kolme lyhyttä videota, joissa näkyy tunnistamattomia lentäviä kohteita. Hävittäjälentäjien kuvaamat videot ovat kiertäneet netissä jo aiemmin, mutta nyt Pentagon vahvisti ne virallisesti aidoiksi (Helsingin Sanomat 28.4.). Lentävien lautasten historia alkoi 24. kesäkuuta 1947, kun yhdysvaltalainen apulaisseriffi ja pelastuslentäjä Kenneth Arnold näki taivaalla yhdeksän outoa kohdetta. Arnold vertasi niiden liikkumista vedenpintaan viskattuun teevatiin. Uutinen ”lautasen kaltaisista kohteista” synnytti uusien havaintojen aallon. Jo samana kesänä kaksi miestä näki lentävän lautasen Helsingin taivaalla. 1950-luvulla ufoha-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

vainnot täydentyivät kertomuksilla humanoideista, joita nähtiin maastoon laskeutuneiden alusten läheisyydessä. UFOHAVAINTOIHIN LIITTYY paljon sekä yliluonnollisilta että tieteellisesti mullistavilta vaikuttavia piirteitä. Tunnistamattomat lentävät esineet pysyvät ilmassa ilman siipiä tai näkyvää voimanlähdettä ja tekevät luonnottoman äkkijyrkkiä käännöksiä. Niiden lähellä auton moottori ja radio hiljenevät. Huhtikuussa ilmestynyt tietokirja Arvoituksia avaruudesta – näkökulmia ufouskomuksiin tarkastelee ufohavaintoja, ufokulttuuria ja osittain myös virallista ufotutkimusta modernina kansanomaisena uskonnollisuute-

na. Kirjan ovat toimittaneet uskontotieteilijät Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg. Tiedebarometrin (2019) mukaan suomalaisista 17 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa, että maahan on tehty vierailuja ulkoavaruudesta. Vuonna 2007 tehdyssä Kirkkomonitor-tutkimuksessa useampi kuin kaksi kolmesta suomalaisesta piti ufohavaintoja todellisina tai mahdollisina vieraan sivilisaation vierailuina. Kyse ei kuitenkaan ole elämälle suuntaa antavasta ufouskovaisuudesta vaan kevyemmästä ja tilannekohtaisesta pohdinnasta. UFOKONTAKTILIIKE ja ufosieppausliike ammentavat vaikutteita teosofiasta, kansanus-

Kirkko ja kaupunki verkossa SAKARI HUKKA

Mielipidekirjoituksia laulettuna Kädessäsi olevan lehden takasivun mielipidepalsta on kultti maineessa. Siellä ja verkkomediassamme on jo vuosien ajan näyttäytynyt elämän kirjo kaikessa komeudessaan. Parhaillaan sävellämme osuvista mielipiteistä lauluja – ja vieläpä karaoke muodossa, eli voit laulaa helposti mukana! Kuuntele osoittees sa kirkkojakaupunki.fi/tv.

”

Tunnistamaton lentävä esine pysyy ilmassa ilman siipiä tai näkyvää voiman lähdettä ja tekee luonnottoman äkkijyrkkiä käännöksiä.

konnollista perinteistä ja uushenkisyydestä. Populaarikulttuuriakaan ei ole unohdettu: 1980-luvulla humanoidien ulkonäöksi vakiintui harmaa kapea keho, iso päärynämäinen pää ja suuret mustat silmät. Piirteet ovat tuttuja Steven Spielbergin elokuvasta Kolmannen asteen yhteys. Uskontotieteellä on sanottavaa myös ufohavaintojen syntymisestä. Tunnettujen ilmiöiden virhetulkintoihin perustuvissa havainnoissa kohteen ufomaisuus selittyy huonoilla havainto-olosuhteilla kuten pimeällä ajankohdalla ja pitkällä havaintoetäisyydellä. Kohteiden tunnistamista vaikeuttaa myös tiedon puute siitä, mitä kaikkea taivaalla voi näkyä. Ufon käsitteellä ja ufouskomuksilla on psykologista vetovoimaa, joka vaikuttaa havaintotilanteeseen. Sohlbergilla ei ole omaa kokemusta ufohavainnoista. Närvä kertoo nähneensä ufon kaltaisen kohteen Helsingin taivaalla keväällä 1997. Amerikkalaisten hävittäjälentäjien kuvaamille ilmiöille ei ole löytynyt virallista selitystä. ■

KATIANNA RUUSKANEN VERKKOKOLUMNISSAAN

ESKO JÄMSÄ

m l i

t ö i

”Fyysiseen etäisyyteen sisältyy olettamus sen päättymisestä jonain päivänä, henkinen etäisyys näyttäytyy usein loppumattomana.”

Hoitokokoushiihtäjä Vantaalaispoliisi Tuomas Pelkonen haluaa kiinnittää huomio ta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen pimeään puoleen. Hän muun muassa järjesti ”hoitokokoushiihdon”. Hoitokokoukset ovat liikkeen sisäisiä, seurakunnan edessä tapahtuvia julkisia rippejä. Arkkipiispan mukaan vanhollislestadiolaiset ovat väärässä, jos luu levat liikkeensä olevan ainoa tie pelastukseen. Lue lisää osoittees sa kirkkojakaupunki.fi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

JOONAS BRANDT

Veera Mäkelä tekstaa Helsingin tuomiokirkon vieraskirjaan muun muassa valtiomiesten hautaan siunaamiset, piispojen tulo- ja lähtömessut sekä papiksi vihkimiset.

Armas aika etänä Tänä vuonna Suvivirttä ei lauleta kirkoissa eikä koulun jumppasaleissa yhdessä eikä edes ulkoilmatapahtumissa Suvivirren sunnuntaina. Mutta ei hätää! Suvivirren sunnuntaina 24.5. laulu soi netin välityksellä katsottavissa jumalanpalveluksissa. Monet ovat myös innostuneet tekemään Suvivirrestä omia sovituksiaan ja videoita, joiden tahdissa saa vaikka laulaa mukana. Poimimme muutaman: Suvivirttä skideille. Malmin seurakunnan kanttorin Mari Torri-Tuomisen ja lastenohjaaja Margit Jukasen musiikkihetki 5–9-vuotiaille sisältää Suvivirren ja neljä kevätlaululeikkiä. Katsottavissa Malmin seurakunnan sivuilla ja YouTube-tilillä 22.5. alkaen. ”Rumbahko” Suvivirsi. Espoon oppilaitostyön suvivirsivideolla kuullaan ”letkeä ja rumbahko” sovitus. Sen toteuttavat yhteisömuusikko Katja Kangas, joukko oppilaitospappeja ja seitsemän laulajaa Omnian Oodista, joka on Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian henkilökunnan kuoro. Jokainen on äänittänyt osuutensa etänä. Nähtävissä Kirkko Espoossa -Youtube-kanavalla viimeistään helatorstaina 21.5. Kanttoreitten Suvivirsi. Vantaalaisista kanttoreista muodostuva Koronakvartetti (Katariina Kopsa, sopraano, Airi Saloniemi, altto, Jussi Salonen, tenori ja Tuomas Heikkilä, basso) esittää klassisemman sovituksen Suvivirrestä a cappella -versiona. Video on nähtävillä Korson seurakunnan Facebook- ja YouTube-tileillä 24.5. alkaen. Suvivirren sunnuntaita vietetään 24.5.

HY VÄN TÄHDEN. 79. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Kalligrafin kynänjälki näkyy kirkonkirjoissa SAKASTIN PÖYDÄLLÄ on avoinna mustakantinen kirja. Auki olevalle sivulle on tekstattu kauniilla koukeroisilla kirjaimilla ”Helsingin Tuomiokirkon vihkimispäivän 168-vuotisjumalanpalvelus 9.2.2020”. Kyseessä on Tuomiokirkon vieraskirja. Sanat on tekstannut kalligrafi Veera Mäkelä. Mäkelällä on ainutlaatuinen pesti. Hän jatkaa eläkkeelle jääneen kalligrafin, Liisa Uusitalon, työtä. Uusitalo teki Helsingin seurakuntayhtymälle erilaisia tekstaustöitä yli 30 vuoden ajan. Kirkon vieraskirjaan merkitään esimerkiksi valtiolliset jumalanpalvelukset, valtiomiesten hautaan siunaamiset, piispojen tulo- ja lähtömessut sekä papiksi vihkimiset. – Päivätyöni on taidekehystämössä, ja tutustuin Liisaan sitä kautta.

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244 Postiosoite Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde)

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 5415 787 Anne Joukainen, 050 310 3081 Ari Suominen, 040 355 2340 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Hän on antanut minulle kalligrafiassa lisäoppia ja toiminut tutorinani ja mentorinani. Olen myös saanut hänen avullaan uusia asiakkaita, joihin seurakuntayhtymäkin kuuluu, Mäkelä kertoo.

”

JOKAISELLE KALLIGRAFILLE SYNTYY PIKKUHILJAA OMA TYYLINSÄ.

26-VUOTIAS VANTAALAINEN kiinnostui alasta jo lapsena nähtyään mainostoimistoa pyörittäneen vaarinsa tekstaamista ja tekstien koristelua. Kalligrafiaa ei kuitenkaan voi enää opiskella Suomessa missään oppilaitoksessa. Niinpä Veera Mä-

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla. Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

kelä meni Vantaan aikuisopistoon kalligrafian peruskurssille. Hän löysi kalligrafiakursseja myös netistä. Mäkelän mukaan työ on todella monipuolista. Siihen sisältyy tekstaamisen lisäksi koristelua ja kuvioita eri väreillä. KALLIGRAFIN TYÖVÄLINEINÄ ovat kynänvarret ja niissä käytettävät erilevyiset terät. Kynää pidetään erilaisissa kulmissa, että saadaan eripaksuista tekstiä. Esimerkiksi kursiivitekstissä, jota Veera Mäkelä käyttää eniten, kynän on oltava 45 asteen kulmassa. – Tässä työssä oppii koko ajan uutta. On hienoa nähdä, miten työn jäljessä tapahtuu edistystä. Jokaiselle kalligrafille myös syntyy pikkuhiljaa oma tyylinsä.

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

MARJO KYTÖHARJU

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

3 x irtiotto uskonyhteisöstä

■

pipliakauppa.f i

Suoratoistopalvelu Netflixissä on nähtävillä elokuva, minisarja ja dokumentti siitä, millaista on lähteä konservatiivisesta juutalaisyhteisöstä.

koodilla PIPLIAKEVÄT20

CINEMA MONDO / CANDLELIGHT PRODUCTIONS / BLEECKER STREET

tarkoitus on jälkeläisten hankkiminen – ei ota sujuakseen, ja ahdistunut Esty pakenee Berliiniin äitinsä luo. Siellä hän tutustuu joukkoon musiikinopiskelijoita. Vapaasti kasvaneet ja vapaudessa elävät ikätoverit avaavat Estylle uuden maailman, ja ensimmäistä kertaa hän alkaa tottelemisen sijasta tunnustella, mitä itse elämältään tahtoo.

Unorthodox

Neliosainen minisarja vie New Yorkin Williamsburgiin konservatiiviseen hasidijuutalaisten yhteisöön, jossa on tarkat säännöt uskonnon harjoittamisen lisäksi myös arkiselle elämälle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Tai pikemminkin kaikki elämä tuntuu kuuluvan uskonnonharjoittamisen piiriin. Sarjan päähenkilö, 19-vuotias Esty (Shira Haas) on sukujen välisellä sopimuksella naitettu Yankylle (Amit Rahav). Avioliitto – ja varsinkaan avioseksi, jonka

NETFLIX

Tottelemattomuus

Sebastián Lelion ohjaama Tottelemattomuus on haikea ja mietiskelevä elokuva. Kamera liikkuu hitaasti pohjoislontoolaisella, arkisella esikaupunkialueella. Konservatiivisessa juutalaisyhteisössä vietetään suruaikaa sen arvostetun rabbin kuoltua. Isänsä muistoa kunnioittamaan saapuu myös New Yorkissa asuva Ronit (Rachel Weisz). Hän on vuosia sitten joutunut jättämään yhteisön rakastuttuaan ystäväänsä Estiin (Rachel McAdams). Vierailu ei ole ongelmaton. Ronitin läsnäoloa ihmetellään ja juuri ja juuri siedetään. Elokuvan keskeinen teema ovat menetetyt mahdollisuudet: Ronit ei koskaan ehtinyt tehnyt tehdä sovintoa isänsä kanssa. Esti taas herää vasta aikuisena siihen, että myös hänellä on oikeus tehdä omia valintoja ja päättää elämästään.

-20 %

sairnväokas olet

Laadukas lahjaraamattutai virsikirja kultaisella nimipainatuksella

Yksi meistä

Dokumentti Yksi meistä osoittaa, mikä on fiktion ja todellisuuden ero. Siinä, missä Unorthodox-sarja on ahdistavasta alkuasetelmastaan huolimatta toiveikas selviytymistarina, elokuva kolmesta brooklyniläisen hasidijuutalaisen yhteisön jättäjästä on paljon karumpi. Yksi meistä kertoo painostuksesta, uhkailusta ja manipulointiyrityksistä, joita lähtijät joutuvat yhteisönsä taholta kokemaan. He ovat rikkinäisiä ja yksinäisiä, vailla kunnollista koulutusta tai ammattia. Yksi pakenee väkivaltaista miestään ja joutuu taistelemaan lapsistaan oikeudessa. Toinen oireilee lapsuudessa kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä. Kolmas on yrittänyt itsemurhaa. Kaikkien mahdollisuudet normaaliin elämään näyttävät heiveröisiltä.

TILAUKSET

KAISA HALONEN ANIKA MOLNAR/NETFLIX

Unorthodox-sarjan päähenkilö Esty ottaa ensimmäisiä askelia vapaudessa. Hän heittää pois peruukkinsa ja uskaltautuu uimaan.

• pipliakauppa.fi

Tässä voisi olla sinun mainoksesi Ilmoitus Kirkko ja kaupungissa tavoittaa 340 000 taloutta pääkaupunkiseudulla. Ilmoitusmoduulit löytyvät mediakortista kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot. Ilmoitusmyyntimme auttaa mielellään: Anne Joukainen p. 050 3103081, Juha Kurvinen p. 040 541 5787, Ari Suominen p. 040 355 2340, etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoituksen saa myös nettisivuillemme.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Kunpa joku koskettaisi Kosketuksella osoitetaan välittämistä ja hyväksyntää, mutta myös lohdutetaan ja otetaan osaksi porukkaa. Joskus yksi kosketus voi muuttaa elämän, tietää tutkija Taina Kinnunen. TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS HANS EISKONEN

lkapäälle laskettu käsi. Luja rutistus ilon tai surun hetkellä. Jämäkkä kädenpuristus, josta tulee tunne, että tähän ihmiseen voi luottaa. Koskettamalla voi viestiä esimerkiksi välittämistä, rohkaisua, myötätuntoa ja luottamusta. Koronaviruksen vuoksi joudumme nyt välttelemään kosketusta. Kätteleminen tuntuisi uhkarohkealta, ja halata voi korkeintaan sellaista, jonka kanssa asuu saman katon alla. Hieroja- ja kampaaja-aikoja perutaan, ja palvelutalossa asuvien omaiset voivat vain haaveilla siitä, että pääsisivät harjaamaan läheisensä hiuksia tai kävelemään käsikynkässä. Kosketuksen merkitystä tutkinut kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Taina Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että kuluva kevät on havahduttanut meidät huomaamaan kosketuksen arvon. – Tämä aika on osoittanut konkreettisella tavalla sen, että ihminen on laumassa elävä olio. Kyse ei ole pelkästä kosketuksesta vaan fyysisestä läheisyydestä yleensäkin. – Tekniset vempaimet eivät voi korvata toisen läsnäoloa. Monen on nyt vaikea pukea sanoiksi omaa oloaan. Tuntuu ontolta, aivan kuin kelluisi tyhjän päällä, Kinnunen pohtii. YKSINÄISYYDESTÄ PUHUTAAN jo avoimemmin kuin ennen, mutta kosketuksen puute on yhä tabu. Ei ole helppoa sanoa kaipaavansa kosketusta, elipä sitten yksin tai parisuhteessa. – Tässä asiassa olemme aika alkukantaisia. Mitä haavoittuvammassa asemassa ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee kosketusta, eli erityisesti sitä tarvitsevat pienet lapset, vanhat, sairaat ja liikuntakyvyttömät, Taina Kinnunen sanoo. Kinnusen mukaan ihminen tarvitsee kosketusta hahmottaakseen oman kehonsa rajat. Kosketuksella viestititään myös hyväksyntää ja otetaan osaksi yhteisöä. – Jeesuskin kommunikoi kosketuksella ja kosketti sellaisia, joita muut eivät koskettaneet. Kosketus on armon ja hyväksynnän osoitus. Ihminen

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

tulee siinä toisen luo syvässä merkityksessä. Kosketus on tehokkain tapa viestittää, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Parisuhteessa kosketus on kuin liima, joka pitää ihmiset yhdessä. Se ei liity vain erotiikkaan, vaan monelle tärkeitä ovat myös pienet hipaisut, lähtösuukot ja se, että kävellään käsi kädessä. Ikä ei vaikuta siihen, kuinka paljon kosketusta tarvitsee ja kuinka paljon siitä saa mielihyvää. Silitystä kaipaa niin kaksikymppisen kuin kahdeksankymppisenkin iho. Vauvat eivät selviytyisi ilman kosketusta, eikä lapsi kehity ilman, että häntä kosketetaan. Mutta mitä tapahtuu ilman kosketusta elävälle aikuiselle? Voiko hän taantua ihmisenä? – En käyttäisi sanaa taantuminen. Pieni lapsi ei kehity eikä kasva terveeksi ilman kosketusta, mutta aikuinen on hyvin sopeutuvainen olio, joka pystyy periaatteessa elämään ilman kosketustakin, Kinnunen sanoo. KIRJASSAAN Vahvat yksin, heikot sylityksin – otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista (Kirjapaja 2013) Taina Kinnunen käsittelee suomalaisten muistoja kosketuksesta ja kosketuksen puutteesta. Monella muistot ulottuvat lapsuuteen. – Kosketus jää muistiin, onhan se esikielellinen kommunikaatiotapa ja toisaalta myös se, mikä jää, vaikka puhe katoaisi. Saattohoitaessani äitiäni se kirkastui taas minullekin. Kosketus on usein tehokkaampi kuin sanat. Tutkimusten mukaan kosketus rauhoittaa, lievittää stressiä ja kipua ja vaikuttaa kohottavasti mielialaan. Tätä tietoa ei vielä riittävästi hyödynnetä esimerkiksi hoivatyössä. – Kosketus on myös politisoitunut asia. Meillä on aika voimakas usko teknologiaan ja talouteen, Kinnunen toteaa. Kosketuksen voima voi kuitenkin olla valtava. Kinnusen mukaan erityisesti tunneköyhässä tai jopa vihamielisessä ympäristössä kasvaneet ovat kuvailleet, kuinka yksi kosketus vaikkapa opettajalta tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselta on avannut uuden mahdollisuuden tai jopa muuttanut elämän. SUOMALAISESSA KULTTUURISSA koskettaminen ei ole niin yleistä kuin joissakin muissa kulttuureissa. Täällä ei vaihdeta poskisuunnitelmia eivätkä varsinkaan miehet syleile toisiaan tavatessaan. Varsinkin iäkkäät saattavat muistaa, ettei heitä paijattu tai pidetty sylissä lapsenakaan. Moni myös pelkää, että koskettaa jotenkin väärin. Jokaisella on oma koskettamisen kulttuurinsa ja tapa määritellä koskettamisen rajat. Siinä, missä joku kokee toisen halatessa mielihyvää, toisella stressitaso nousee välittömästi.

– Suomessa uskotellaan, että sisulla tässä vain painetaan eteenpäin. Vaikeina aikoina eristäytyminen ja keskittyminen omaan pärjäämiseen ovat voineet olla ainoita tapoja selvitä. Tuollaisessa tilanteessa kosketuksen vähyydestä on voinut tulla kulttuurinen hyve, Taina Kinnunen selittää. Koskettamista ja toisenlaista kosketuskulttuuria voi kuitenkin opetella. – Kun asiaan havahtuu, uuden opettelu on mahdollista. Olen lukenut hauskoja tarinoita siitä, kuinka vaikka erilaisesta perheestä tai kulttuurista tuleva anoppi tai miniä koskettaa eri tavalla ja antaa näin sytykkeen, että asiat voi tehdä toisinkin.

Kosketus saa aivot hyrisemään mielihyvästä

”

Kosketus on tehokkain tapa viestittää, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.

Nuoremmat sukupolvet ovat jo kasvaneet erilaisessa koskettamisen kulttuurissa kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa. – Ainakin halaamiskulttuuri on tullut osaksi nuorten elämää. Olisi ihanaa, jos koskettaminen tulisi monipuolisemmin osaksi kanssakäymistä. Vielä on vaikea sanoa, millaiset jäljet koronapandemian aiheuttama poikkeustila jättää siihen, miten kosketamme toisiamme. – Meistä on viruksen vuoksi tullut aika varovaisia. Toisaalta nyt todella ymmärrämme kanssaihmisten arvon ja sen, kuinka ihania ihan tavalliset asiat ovat, vaikka työpaikalle tai kahvilaan meneminen. Kun näistä etäisyyden pitämisen säännöistä päästetään irti, tunteet voivat olla pinnassa. ■

Ihmisellä ei oikeastaan ole vain yhtä kosketusaistia vaan monta. Aistimme muun muassa kipua, kylmää, lämpöä ja paineen tunnetta. Kun meitä kosketetaan, aistimus lähtee liikkeelle ihon tuntohermoista. Sieltä se kulkeutuu useampaan paikkaan aivoissa. Miellyttävä kosketus aktivoi välittäjäaineita kuten endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, jotka liittyvät mielihyvän kokemukseen. – Kosketettaessa vapautuu opiaattipeptidimolekyylejä. Niiden vuoksi silittäminen ja paijaaminen voivat toimia myös kivunlievittäjinä. Samanlaista rentoa, raukeaa oloa voidaan luoda myös lääkkeillä kuten morfiinilla, selittää professori Lauri Nummenmaa PETkeskuksesta, joka on Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun yliopistollisen keskussairaalan yhteinen tutkimuskeskus. – Toki kyse on myös siitä, että kosketus vie huomiota muualle. Kun kipeä lapsi otetaan syliin ja häntä silitetään, hänen huomionsa ei ole enää niin paljon kivussa. Mutta on tässä taustalla myös tuo keskushermostossa vaikuttava kemiallinen tekijä, Nummenmaa lisää. Biologisessa mielessä ihmiset ovat keskenään enemmän samankaltaisia kuin erilaisia eli reagoivat kosketukseen samalla tavalla. Kosketuksen miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen vaikuttavat kuitenkin myös sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät ja se, miten toisen ihmisen ja tilanteen miellämme. Nummenmaan mukaan kosketukseen liittyy aina luottamuksen kynnys, joka on ylitettävä. – Mitä läheisempi ihminen on, sitä laajemmille alueilla hän saa koskettaa. Koskettamista on myös tarkoitukseltaan erilaista. Annamme hierojan tai lääkärin koskettaa meitä paikkoihin, joihin muut eivät saa koskea. Tutkimuksessa on havaittu kosketuksen monet hyödyt kuten verenpaineen ja stressitason lasku. Turun yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa kuukauden ikäisten nukkuvien vauvojen aivot reagoivat, kun heitä silitetään. Nummenmaa ei silti usko, että ihmisen aivot vahingoittuisivat kosketuksen puutteesta. – Perusterve ihminen kuolee, jos ei saa ruokaa tai juomaa, mutta ilman kosketusta voi elää, vaikka kosketus onkin psykologisesti tärkeää. Kosketuksen puute toki tuntuu pahalta, sitä ei voi kiistää. – Toisaalta ihmislajin säilymisen kannalta koskettaminen on elintärkeää. Ilman läheisyyttä ja hellyyttä laji ei lisääntyisi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

”Lupaatko olla mun?” Kosimiskyselyyn vastanneet esittivät oman suuren kysymyksensä tähtitaivaan alla porekylvyssä ja tunturin huipulla, mutta tavallisemmin kuitenkin keittiönpöydän ääressä. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA ANTTI RINTALA

un nainen tai muunsukupuolinen kosii – kerro kokemuksesi. Näin kysyi Kirkko ja kaupunki, ja 41 lukijaa vastasi. ”Kosin poikaystävääni alle kolme kuukautta tapaamisestamme. Olin varannut romanttisen majoituksen ylellisestä hotellista vuorten keskeltä. Kosin kreetalaisen tähtitaivaan alla terassimme poreammeessa. Hän vastasi kyllä! Väliaikaisten sormusten virkaa toimittivat hiusponnarini. Muutin takaisin Suomeen, ja odotamme nyt pääkaupunkiseudulla elokuista hääpäiväämme”, 37-vuotias nainen kirjoittaa. ”Löysimme Portugalista upean rannan, jossa pyysin tyttöystävääni vaimokseni kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Hän vastasi hymy korvissa ’kyllä’, ja tämän jälkeen katsoimme epäuskoisina merta ja toisiamme. Häitä juhlitaan nyt kesällä 2020. Rakkautta edelsi muutaman vuoden hyvä ystävyys, jonka jälkeen suhteemme muuttui abivuotena”, kirjoittaa 26-vuotias nainen. ”Odotin viikonloppulomalla Tallinnassa jännityksellä sopivaa hetkeä, mutta sellaista ei vain tullut. Viimeisenä iltana keskeytin sängyssä rakastettuni lukuhetken ja sain kakistettua itkunsekaisesti asiani. Hän vastasi: ’Tottakai menen naimisiin kanssasi!’ Häitä juhlitaan tulevana kesänä”, kertoo 33-vuotias nainen. ”Muunsukupuolinen vaimoni ja minä kosimme toisiamme ulkomaan kylpylälomalla. Hän luki kirjoittamansa koskettavan kirjeen ja minä kosin laulamalla Elton Johnin Your Songin. Laulussa sanotaan, että ei haittaa kuka tietää meistä, koska elämä kanssasi on niin hyvää. Olin kipuillut vuosia sen kanssa, että mitä muut meistä ajattelevat. Toimin aktiivisesti seurakunnassa, jossa ei valitettavasti ole itsestäänselvyys, että saan olla oma itseni”, toteaa 28-vuotias nainen. MONI KOSII MERKKIPÄIVÄNÄ. 18-vuotias androgyyni teki sen vuoden yhdessäolon jälkeen. ”Olin piilottanut sormusrasian rintaliiveihin selkääni vasten. Vuosipäivämme alkaessa keskiyöllä pyysin kumppaniani auttamaan rintaliivien riisumisessa. Rakkaimpani alkoi nauraa iloisesti saatuaan rasian käsiinsä.” 26-vuotias nainen tutustui poikaystäväänsä opiskelijabileissä ja kosi tätä vapunpäivänä Ullanlinnanmäen piknikillä. Molemmat olivat juuri valmistuneet. ”Kosinta Ulliksella sopi täydellisesti tarinaamme. Sana levisi nopeasti vappua

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Tuukka Norri ja Veera Lupunen kihlautuivat Töölössä tällä penkillä Sibelius-monumentin ja Soutustadionin välissä.

juhlivien opiskelijakavereiden keskuudessa, ja ihmiset tulivat pitkin päivää halaamaan ja onnittelemaan. Vaikka ostamani sormus oli miehelleni vääränkokoinen, kaikki meni täydellisesti. Hän vastasi myöntävästi, ja ensi kesänä menemme naimisiin!” KOTI ON SUOSIKKIPAIKKA pyytää puolisoksi. ”Myöhään illalla 23.2.1988 seurasimme poikaystäväni kanssa telkkarista Calgaryn olympialaisten suurmäen kilpailua, kun Matti Nykänen liiteli voittoon. Porilaisten marssi soi ja kello oli pyörähtänyt 24. päivän puolelle. Sinä vuonna karkauspäivä oli viimeistä kertaa 24. päivä. Kävin polvilleni sohvan eteen ja kosin perinteisesti”, kertoo 59-vuotias nainen. ”30-vuotishääpäivänä uusimme häävalat noin 60 juhlavieraan edessä.

Vihkipappimme johti tilaisuutta risteilyllä Helsingin edustalla.” 29-vuotias nainen kertoo äitinsä kysyneen karkauspäivänä, muistitko kosia. ”Noh, tulin kotiin illalla, vaihdoin verkkarit, istuin sohvalle ja kysyin kumppaniltani, että mentäisiinkö naimisiin. Hän luuli minun pelleilevän, koska sain hirvittävän hepulin jännityksestä. Lopulta hän näki, että olen tosissani ja oli mielissään rohkeudestani.” KAIKKI EIVÄT NAUTI suurista romanttisista elkeistä. ”Olisin kiusaantunut, jos minua olisi kosittu polvistumalla tai, Herra paratkoon, julkisesti! Olisin saattanut kieltäytyä ja jäädä paitsi onnellisesta avioliitosta”, tunnustaa 45-vuotias nainen. ”Olimme hississä matkalla juhlista kotiin, oli aamuyö. Sanoin poikaystävälle, että mentäisiin-

Veera Lupunen otti mallia äidistään

Tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva Veera Lupunen yllätti saman alan väitöskirjaa te kevän Tuukka Norrin seurustelun kaksi vuotispäivänä. – Tein epävirallisen geokätkön. Tuukan pi ti etsiä ympäri kaupunkia seuraavaa pistet tä. Viimeinen piste oli penkki, jonka alle olin kiinnittänyt sormukset sekä lapun, jossa ky syin, että lupaatko olla mun. Pari kohtasi HämäläisOsakunnassa eli Hämiksessä marraskuussa vuonna 2017. Tuukka Norri haki Veera Lupusta tanssiin. Puolitoista vuotta myöhemmin Lupunen muutti Norrin kaksioon Kamppiin. – Olen ajatellut nuoresta asti, että jos ha luan naimisiin, en odota vaan kosin. Äitini kin kosi isää. Tasaarvo on minulle tärkeää. Pidämme avioparina omat sukunimemme, Veera Lupunen kertoo. Häät alkavat siviilivihkimisellä, jonka jäl keen liitto siunataan kirkossa.

”

Olisin kiusaantunut, jos minua olisi kosittu polvistumalla tai, Herra paratkoon, julkisesti! NAINEN, 45

kö vaikka kesällä kihloihin ja sitä seuraavana kesänä naimisiin. Se oli vähän kuin olisi sovittu mikä tahansa kalenteriin laitettava asia.”

38-vuotias nainen kuunteli karkauspäivänä autoillessaan radio-ohjelmaa, jossa naisia kehotettiin kosimaan. ”Totesin idean olevan hyvä ja kurvasin kultasepänliikkeeseen. Ostin sormukset ja menin kotiin odottamaan miestäni. Kun hän tuli, minulla oli jo hieman kiire takaisin töihin. Olin häntä eteisessä vastassa. Näytin sormukset ja kysyin, että mennäänkö naimisiin. Sain vastaukseksi: ’Kai meidän sitten täytyy.’” ”Kosiminen taisi tapahtua tekstiviestillä. Ei siis mitään yltiöromanttista, ainakaan muiden mielestä”, miettii 27-vuotias nainen. MONI KOSIJA VALMISTAUTUI kosimiseen tekemällä ruokaa tai kahvia: ”Kosin tyttöystävääni lauantai-iltana. Kokkasin hyvää ruokaa, jota söimme kynttilänvalossa.

Annoinlahjaksi albumin, johon olin koonnut yhteistä matkaamme. Nauroimme ja itkimme muistellessamme kaikkea hyvää, minkä jälkeen kaivoin esiin sormusrasian. Polvistuin ja pyysin häntä vaimokseni”, kertoo 33-vuotias nainen. 71-vuotias nainen muistelee: ”Karkauspäivänä vuonna 2000 kysäisin aamukahvilla mieheltäni, vastaisiko hän kieltävästi, jos sattuisin kosimaan. Hän vastasi: ’En välttämättä.’ Iltapäiväkahvilla kysyin: ’Mentäisiinkö tänä vuonna naimisiin, kun vuosituhatkin juuri vaihtui?’ Mies ilahtui, suuteli ja vastasi ’Jo vain.’” ”Kosin keittiönpöydän äärellä iltapalalla. Jännitti ja nauratti niin, että piti kirjoittaa asia paperille. Hän vastasi kyllä! Hän oli jo katsellut sormuksia ja aikonut kosia, mutta ehdin ensin”, kertoo 46-vuotias nainen. ”Olemme joka päivä entistä rakastuneempia.” VAKAVA SAIRASTUMINEN tai muut jaetut vaikeudet voivat tuupata kohti isoa elämänratkaisua. ”Kosin puolisoani, kun hänellä oli todettu syöpä ja pelkäsimme, että tilanne on paha. Sanoin, että eiköhän ole aika lähteä sormuskauppaan. Sormukset vaihdettiin hänen kotonaan kynttilänvalossa”, kertoo 47-vuotias nainen. ”Kosimisesta seurasi elämä uusperheenä ja naimisiinmeno viime syksynä.” ”Kun avopuolisoni oli teho-osastolla, päätin kosia, jos tästä selvitään. Hän vastasi kosintaani kieltävästi. Suhde päättyi vuoden sisällä”, muistelee 32-vuotias muunsukupuolinen. Nykyistä kihlattuaan hän kosi neljä vuotta sitten vaikean elämäntilanteen helpotettua. Pari elää polyamorisessa suhteessa, jossa on muitakin rakastettuja. ”Kihlautuminen yhden kanssa on herättänyt pohdintaa siitä, mitä avioliitto meille käytännössä tarkoittaa ja miten se vaikuttaa muihin suhteisiimme. Häitäkin on suunniteltu.” 31-vuotias muunsukupuolinen kosi parkkipaikalla autossa myöhään illalla: ”Olin kuskannut kumppanini päivystykseen ja takaisin. Sanoin, että jos se on kumppanista hyvä idea, haluaisin tosiaankin mennä hänen kanssaan naimisiin. Hän vastasi liikuttuneena myöntävästi.” ”KOSIN MIESTÄNI LUONTORETKELLÄ. Polvistuin ja kysyin: ’Tuletko miehekseni?’ Hän kysyi ensin ’Oletko tosissasi?’ Kun kerroin olevani, hän vastasi myöntävästi, kirjoittaa 28-vuotias nainen. ”Kosin vaimoani rautatiesillalla, kun katselimme sateenkaarta. Tuli sellainen olo, että saimme Jumalalta liiton merkin. Menimme kosinnan jälkeen kihlautumisillalliselle kebabille. Kosintaa edelsi puolentoista vuoden onnellinen ja seikkailuntäyteinen suhde”, kuvaa 25-vuotias nainen. ”Teimme koirien kanssa päiväretken Mustion linnan tiluksilla olevaan pieneen huvimajaan. Molemmat halusivat kosia ja tulla kosituksi, joten kumpikin polvistui vuorollaan. Olimme sopineet asiasta etukäteen, mutta tahdoimme hetkelle kauniit puitteet. Molempia vähän jännitti ja liikutti toisen kosintapuhe. Tulevana kesänä menemme naimisiin”, kertoo 30-vuotias nainen. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

KIRKKO JA KAUPUNKI â&#x20AC;&#x201C; 10/2020

Hyvyyden hiljainen vallankumous Suomalainen yhteiskunta lähestyy keikahduspistettä, jossa tutut arvot korvautuvat uusilla, uskoo professori Arto O. Salonen. Toivon ainekset ovat lähellä, vaikka emme vielä osaa tarttua niihin. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS MARI AARNIO

uutos tapahtuu ensin huomaamattomasti. Yhteiskunnan murros ei anna selkeää ennakkovaroitusta eikä synnytä levottomuuksia. Lopulta saavutetaan keikahduspiste. Professori Arto O. Salosen mukaan elämme nyt ratkaisevia vuosia, joiden aikana suomalaisten arvomaailma korvautuu uudella. Tutut ja itsestään selvät uskomukset menettävät hyvää vauhtia merkitystään. Oireilemme monin tavoin sitä, että viime vuosikymmenet vallassa ollut edistystarina on hyytynyt. – Hyvä tulevaisuus ei enää synny samoista palikoista, joilla olemme selvinneet viime vuosikymmenet. Niiden varaan rakentaminen on kääntymässä meitä vastaan. Tulevaisuutta varjostavat nyt uudet uhkat. Kohtaamme useita väistämättömiltä näyttäviä kehityskulkuja, jotka pitäisi pysäyttää, Salonen sanoo.

”

Olemme tottuneet paahtamaan eteenpäin, vaikka päämäärä on hukassa. ARTO O. SALONEN

Salosen vakavat sanat löytävät kaikupohjaa tilanteessa, jossa koronapandemia on pakottanut suomalaiset sulkeutumaan koteihinsa. Päivästä toiseen toistuvat uutiset sairastuvista, kuolleista ja syvenevästä talouskriisistä muistuttavat enemmän katastrofielokuvaa kuin maailmaa, johon olemme tottuneet. Salonen ei kuulu synkkää tulevaisuutta lupaaviin romahdusteoreetikkoihin. Sen sijaan hän kaivertaa esiin jotakin, mitä voisi kutsua toivoksi.

Akateemisella kielellä sanottuna kyse on utooppiseen ajatteluun nojaavasta tulevaisuuskuvasta, joka perustuu arvojen muutoksesta kertoviin tutkimuksiin. Tuo kuva tulevaisuudesta löytyy tänä keväänä julkaistusta kirjasta Sivistys vaurautena, jonka Salonen kirjoitti yhdessä taloustutkija Maria Joutsenvirran kanssa. HILJAISEN VALLANKUMOUKSEN käynnistymistä edelsi Arto O. Salosen mukaan vaihe, jossa perustarpeiden tyydyttämiseen kuluvan ajan määrä vähentyi huimasti. Vuonna 2015 taloustutkijat laskivat, että suomalaisen tarvitsi työskennellä keskimäärin kymmenen minuuttia ostaakseen kilon leipää tai riisiä. Kun välttämättömien tarpeiden tyydyttämisestä tuli helppoa, ihmisten huomio siirtyi uudenlaisiin kysymyksiin. Sotien jälkeen suomalaisten keskeisenä tavoitteena oli päästä eroon äärimmäisestä köyhyydestä ja varmistaa hengissä selviytyminen. Nämä päämäärät saavutettiin poikkeuksellisen nopeasti. Kun yhteiskunnan tarjoamat terveys-, koulutus- ja kirjastopalvelut otetaan huomioon, köyhinkin suomalainen kuuluu maailman vauraimpaan kymmenykseen. Seuraavana haasteena on Salosen mukaan löytää elämä, joka tuntuu elämisen arvoiselta. Salosen mukaan kasvava joukko suomalaisia herää siihen, että materiaalinen yltäkylläisyys ei anna olemassaololle tarkoitusta. Samaan aikaan alamme käsittää, että aineellisen vaurauden kasvu ei voi jatkua rajallisella planeetallamme enää pitkään. – Irtautuminen köyhyydestä oli aikaisempien sukupolvien suuri tarina. Nyt sen antama vetoapu on käytetty loppuun. Kulttuurimme suuri kipupiste on se, että olemassaolollemme ei ole erityisempää syytä. Liian moni kokee, että elämä tuntuu turhalta. Uuteen päivään heräämiselle ei ole mitään sen suurempia syitä. VANHAN EDISTYSKERTOMUKSEN rapautuminen oireilee Salosen mukaan monella tavalla. Mielenterveys- ja elämänhallintaongelmat, huono-osai-

suuden kasautuminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen sekä vanhusten ja nuorten miesten syrjäytyminen kertovat siitä, että kaikki ei ole hyvin. Salosen mukaan yhteisen tulevaisuuden rakentaminen on hyytynyt näköalattomaksi talouskilpailuksi, jossa ihminen on ajautunut konemaisen suorittajan rooliin. Kaikkea ympärillämme olevaa, myös ihmisiä, arvioidaan sen mukaan, onko siitä hyötyä. Kokemus hyödykkeenä olemisesta synnyttää mitättömyyden ja arvottomuuden kokemuksia. Moni kokee keskinäisen kilpailun aiheuttamaa riittämättömyyttä. Paikallaan pysyäkseen pitää juosta yhä nopeammin. Vuonna 2018 jäi joka päivä kymmenen parhaassa työiässä olevaa suomalaista työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi. Kymmenen vuoden aikana alle kolmekymppisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on lisääntynyt 30 prosenttia.

”

Kulttuurimme suuri kipupiste on se, että olemassaolollemme ei ole erityisempää syytä. ARTO O. SALONEN

– Ainutkertaiset ihmiselämät murskaantuvat järjestelmässä, joka pyrkii ottamaan ihmisen vastaan vain hyödyn tuottajana ja kuluttajakansalaisena, Salonen sanoo. Emme halua lisää lapsityöläisiä ompelemaan t-paitojamme, tuottamaan kahvia ja kaakaota kuppeihimme tai vaarantamaan henkensä kaivoksissa, joissa louhitaan metalleja älypuhelimiimme. Kukaan ei toivo ilmastonmuutoksen karkaamista tai maailmanlaajuista sukupuuttoaaltoa, jonka kaltaista ei ole nähty 65 miljoonaan vuoteen. Näitä asioita talousjärjestelmämme kuitenkin tuottaa, ja kuluttajina olemme mukana tilanteen ylläpitämisessä. – Yhä useampi havahtuu siihen, että uudenlainen suhde luontoon on edellytys elämän jatkumiselle. Suhtaudumme yllättävän alistavasti itKIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

KIRKKO JA KAUPUNKI â&#x20AC;&#x201C; 10/2020

semme ulkopuoliseen elämään, vaikka oma elämämme on täysin siitä riippuvaista. Käytössämme on yksi sininen planeetta, jonka elinvoiman varassa jokainen ihminen elää nyt ja tulevaisuudessa, Salonen sanoo. TÄHÄN SAAKKA kiire on pitänyt meitä etäällä suurista elämänkysymyksistä, mutta pinnan alla ne ovat tehneet työtään. Ihmettelemme, miksi jatkamme elämäntapaa, joka tuhoaa elämän ekologisia edellytyksiä ja heikentää lastemme mahdollisuuksia hyvään elämään. – Nyt ihmiset kokevat, että vanha edistyskertomus, jonka keskipisteessä ovat talouskasvu, tehokkuus, kilpailukyky ja kuluttamisen maksimointi, on pettänyt meidät, sanoo Arto O. Salonen. Hänen mukaansa erityisesti nuoret ikäluokat kyseenalaistavat tienaamiseen, suorittamiseen ja kuluttamiseen kaventunutta ihmiskäsitystä. Sellaiset peruskysymykset kuin ”Miksi olen olemassa?” ja ”Voinko löytää täyteyttä tähän hetkeen?” kertovat Salosen mukaan tietoisuuden heräämisestä. Kun riittävän moni pysähtyy pohtimaan niitä, lähestymme kansallista keikahduspistettä, jossa vanhat arvot tekevät tilaa uusille. Arvot ovat hitaasti muuttuvia periaatteita, joiden varassa teemme jokapäiväisiä arkisia valintojamme. Teollisen ajan materiaalisiin arvoihin kuuluivat muun muassa talouskasvu, elintaso, suorituskeskeisyys, omistaminen, valta, järjestys ja säännönmukaisuus. Jälkimateriaalisen ajan vastaavia arvoja ovat merkityksellisyys ja tarkoituksellisuus, koettu hyvinvointi, kaikkien ihmisten tasavertaisuus, hyväntahtoisuus, itsensä toteuttaminen ja joustava tilanne-etiikka. Arto O. Salosen oma herääminen vanhojen ajatusmallien riittämättömyyteen tapahtui 2000-luvun alussa, kun hän työskenteli Keniassa kehitysyhteistyötä koordinoimassa. Hänen tehtävänään oli kertoa paikallisista tarpeista lahjoittajien kannalta ymmärrettävällä tavalla. Työssään Salonen näki läheltä sen, miten ilmaston lämpeneminen vaikutti kaikkein köyhimpiin. Päiväntasaajan Afrikalle tyypillinen sadesykli oli mennyt sekaisin. Kun sateet saattoivat viipyä vuoden tai kaksi, paikalliset yhteisöt eivät enää selviytyneet kuivuudesta. – Keskustelin ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärtäneet tilannetta. Jotkut heistä ajattelivat, että jumalat eivät enää olleet niin ystävällisiä kuin ennen. Samaan aikaan seurasin länsimaiden ilmastokeskustelua. Siinä toistettiin yhä uudestaan, että teollisuuden kasvun turvaaminen ei salli radikaaleja muutoksia. Salonen oli löytänyt elämäntehtävänsä. Palattuaan Suomeen hän alkoi tutkia sitä, miten kestävään yhteiskuntaan siirtyminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja merkitykselliseksi koetun elämän tavoittelu kytkeytyvät toisiinsa. KEIKAHDUSPISTEEN JÄLKEEN uudenlaisista, siihen saakka marginaalissa eläneistä ajatuksista tulee valtavirtaa. Emme enää halua tavoitella vaurautta tavoilla, jotka vaarantavat maapallon elinkelpoisuuden. Ymmärrämme, että ihmiskunnan suurin vihollinen on ihminen itse. Kokemukset arvokkaasta ja merkityksellisestä elämästä nousevat elintasokilpailun ohi tärkeim-

miksi poliittisiksi kysymyksiksi. Rahan sijasta hyvän elämän mittariksi nousee aika. Työksi mielletään kaikki, mikä tuottaa yhteistä hyvää. Tavallisen ihmisen rooli yhteiskunnassa kasvaa kuluttajasta aktiiviseksi kansalaiseksi. Salonen ja Joutsenvirta kuvasivat jälkimateriaalisten arvojen läpimurtoon johtavan kehityskulun ensimmäisen kerran vuonna 2018 julkaistussa tieteellisessä artikkelissa. – Läpimurrolla on mahdollisuus, mutta muutos täytyy ottaa puheeksi. Jonkun pitää puuttua välinepuheeseen ja aloittaa puhuminen päämääristä, Salonen sanoo.

”

Kukoistava yhteiskunta rakentuu jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden varaan. ARTO O. SALONEN

MUUTOKSEN AJATTELEMISEN vaikeus kumpuaa Arto O. Salosen mukaan siitä, että emme ole tottuneet puhumaan todellisista, syvistä ihmisyyden kysymyksistä. Elämästä on tullut suoritus, jonka onnistumista mitataan numeroilla, mutta emme tunnista asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. – Olemme tottuneet paahtamaan eteenpäin ja yritämme lisätä nopeutta, vaikka päämäärä on hukassa. Nyt eteenpäin ei pääse, sillä olemme T-risteyksessä, johon koronavirus meidät ajoi. Tästä avautuu poikkeuksellinen mahdollisuus kysyä, mitkä asiat elämässä ovat luovuttamattomia ja mitkä sellaisia, joiden voi antaa tulla ja mennä. Tutkimustyönsä ohella Salosesta on tullut kysytty puhuja ja tieteen yleistajuistaja. Matkasaarnaajan tavoin hän haastaa kuulijoitaan miettimään, mikä saa heidät kokemaan itsensä arvokkaiksi. Mikä tuo heidän elämäänsä iloa? Mikä parantaa ihmisten välistä luottamusta? – Viime vuonna puhuin näistä asioista kymmenissä seminaareissa ja konferensseissa. Saamani palaute viittaa siihen, että pinnan alla kuplii. Meillä on käsittämättömän suuri valmius puhua jostakin muusta kuin välinearvoista, mutta yhteiskunnassa ei ole ollut väylää sellaiselle puheelle. Toivottavasti tämä kriisi avaa sen väylän. KUN YRITÄMME ratkaista monimutkaisia ongelmia, keskeistä on Salosen mukaan kyky yhdistää poikkitieteellisesti eri näkökulmia. Vastakkaiset tavat hahmottaa maailmaa voivat täydentää toisiaan. Yksi vaikeimmista kysymyksistä on, miten tuotantojärjestelmästä tehdään läpinäkyvä. Tällä hetkellä tuotantoketjujen monimutkaisuus estää kestävien valintojen tekemistä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että suotuisat asiat suodattuvat, kun kuluttajat tekevät fiksuja valintoja. Emme kuitenkaan tiedä, missä kai-

kessa olemme mukana. Teemme ostopäätöksiä muutamalla kriteerillä, mutta Salosen mukaan kriteereitä pitäisi olla vähintään 50. – Menee vaikeaksi. Siksi tuotteiden hinnoissa pitäisi olla mukana niiden tuotannosta ja kuluttamisesta seuraavat hyödyt ja haitat. Tämä on vaikeaa toteuttaa, mutta ei mahdotonta. Yksinkertaisin reitti kohti läpinäkyvyyttä on vahva paikallistalous, jossa peruna tulee pöytään lähimmältä pellolta. Jos ruoan tuotannon ja kulutuksen vaikutukset sisältyisivät hintoihin, terveellinen ruoka olisi Salosen mukaan halpaa ja epäterveellinen kallista. Roskaruoka muuttuisi kalliiksi, koska terveyssektori joutuu hoitamaan sen syömisestä aiheutuvia terveyshaittoja. Toinen ratkaisua vaativa ongelma on talouden sovittaminen maapallon rajallisiin luonnonvaroihin. Salosen mukaan talouskeskustelusta unohtuu usein sen pohtiminen, millainen elintaso riittää hyvään elämään. – Ei tunnu kovin sykähdyttävältä aloittaa uutta päivää, jos elää vain talouskasvun vuoksi. Esimerkiksi konfutselaisuus neuvoo rikkaaksi haluavaa ihmistä määrittelemään, mikä riittää hänelle. Mutta olisiko tyytyväisyyttä päin suuntaava kansalainen uhka kyltymättömän kuluttamisen varaan rakennetulle hyvinvointiyhteiskunnalle? ARTO O. SALONEN esittää toistuvasti haastavan kysymyksen elämän tarkoituksesta. Salosen mielestä elämän kokeminen mielekkääksi edellyttää sellaisten yhteisten päämäärien tavoittelemista, jotka jokainen voi jakaa. Arkisten valintojen tulisi kytkeytyä ratkaisuketjuihin, joista tiedetään seuraavan hyvää meille kaikille. Hiilineutraali yhteiskunta on Salosen mukaan ylväs tavoite, koska siinä on kyse ihmislajin henkiinjäämisestä. Toinen yhtä tärkeä tavoite on, että jokaisen yhteiskunnan jäsen voisi kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi joka päivä. – Nämä ovat esimerkkejä sellaisista luovuttamattomista päämääristä, joiden puolesta toimiminen antaa minulle syitä elää ja toimia yhteiskunnassa, yrityksissä ja tällä planeetalla. Jos tavoittelen näitä asioita joka päivä, peilistä katsoo tyytyväinen ihminen, joka teki sen, mitä piti tehdä. Salonen uskoo, että kukoistava yhteiskunta rakentuu jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden varaan. Hän perustelee näkemystä systeemisellä todellisuudentulkinnalla, jonka mukaan elämä koostuu lukemattomista kytköksistä. Jokainen kohtaaminen ja jokainen yksittäinen havainto muuttavat maailmaa. Siksi jokainen ihminen voi asettua elämässään ratkaisijan rooliin. – Toivo tulee siitä, että liityn ympäröivään todellisuuteen sitä rikastavalla tavalla. Silloin tämä päivä kannattaa elää, Salonen sanoo. Henkilökohtaisella tasolla elämän syvistä kysymyksistä puhumiseen tarvitaan lähelle tulevia sanoja. Yksi sellainen sana on rakkaus. Salonen määrittelee sen merkitykselliseksi liittymiseksi itsen ulkopuoliseen todellisuuteen. – Rakkaus ylläpitää elämää. Olemassaololleni löytyisi lisää tarkoituksia, jos kykenisin näkemään kuukausi kuukaudelta kirkkaammin kaiken sen, mihin arkinen elämäni on yhteydessä. Huomaisin entistä selvemmin, ettei ole samantekevää, kuinka elän. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Rouva Gospel Nina Pakkanen saa kuoron svengaamaan. Hän vetää suosittua Gospel Helsinki -kuoroa sekä 300 laulajan Gospelia kaikille -ryhmää. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

eilahden kirkko on ollut jo 20 vuoden ajan Nina Pakkasen johtaman gospelkuoron harjoitus- ja esiintymispaikka. Tänä poikkeuskeväänä harjoituksia ei kuitenkaan ole pidetty kirkon tiloissa vaan Zoom-nettiyhteyden kautta. – Kuoron johtaminen etäyhteydellä ei ole ollut helppoa. On pitänyt opetella pienessä ajassa uuden välineen käyttöä. Olemme käyneet etänä läpi kappaleiden tulkinnallisia ja teknisiä asioita.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Aiomme nyt pitää myös rytmi- ja teoriatyöpajat etäyhteyden kautta. Gospelmusiikki tupsahti Pakkasen elämään 1990-luvun lopulla hänen asuessaan perheensä kanssa saksalaisessa pikkukaupungissa Erftstadtissa, lähellä Kölniä. Pakkanen työskenteli siellä kanttorina. Ennen lähtöään takaisin Suomeen hän kävi Angelica Rehaagin johtaman gospelkuoron konsertissa. – Se vei minut mukanaan. Innostuin kuoron vetävästä laulutyylistä ja siitä, miten Rehaag sai yleisön mukaan. Hän laittoi yleisön laulamaan yhtä stemmaa, ja kuoro improvisoi lisää sen pohjalta, Pakkanen muistelee. Syynä Suomeen paluuseen oli Pakkasen Anton-pojan kehityshäiriö. He muuttivat Espooseen, koska sieltä löytyi sopiva päiväkoti. Pakkanen sai kanttorin paikan Meilahden seurakunnasta Helsingistä. – Kerran kirkkokahveilla puheilleni tuli kaksi 15-vuotiasta tyttöä. He pyysivät minua perus-

tamaan kuoron. Suostuin pyyntöön, ja kuoro aloitti vuonna 2000. Toinen näistä tytöistä, nyt jo aikuinen nainen, on kuorossa mukana edelleen. ALUSTA LÄHTIEN KUORO esitti gospelia: ohjelmistoon kuului negrospirituaaleja ja afroamerikkalaista nykygospelia. – Nautin menevästä rytmistä, improvisoinnista ja rajattomuudesta. Tässä musiikissa jos missä voi kokeilla kaikenlaista. Gospelin laulaminen on yhteisöllinen kokemus. Kuoron ja yleisön välille voi parhaimmillaan syntyä erityinen yhteys. Tuntuu kuin olisi turvallisessa sylissä. Se näkyy muun muassa ilmeissä ja liikehtimisessä, Nina Pakkanen kuvailee. – Tästä vahvasta tunnekokemuksesta lähtee gospelin hengellisyys. Kun kuoro ja yleisö hengittävät ja laulavat samaan tahtiin, gospelista tulee enemmän kuin musiikkia. Syntyy yhteisöllinen rukous, jossa on läsnä itse Jumala.

hän haki Tukholman gospelfestivaaleilta ja tanskalaisesta The Royal Academy of Musicista, jossa hän opiskeli pari vuotta rytmimusiikin kuoronjohtamista. – Se oli mieletön kokemus. Gospel on siellä vain yksi musiikinlaji, mutta kaikkialta maailmasta tulevat eri-ikäiset opiskelijat ovat kuin yhtä perhettä ja jakavat oppimaansa toistensa kanssa. Lähes kaikki musiikki oppitunneilla on improvisoitua ja uutta, opettajien ja oppilaiden yhdessä tuottamaa. Tällaista oppimisen tapaa haluaisin tuoda Suomeenkin.

”

Kun kuoro ja yleisö hengittävät ja laulavat samaan tahtiin, tulee gospelista enemmän kuin musiikkia. Syntyy yhteisöllinen rukous. Gospelkuoron johtamiseen hän on saanut uutta näkökulmaa koulun opettajan, Jim Daus Hjernøen kehittämästä The Ingelligent Choir -mallista. Siinä kuoronjohtaja kutsuu kuorolaisia ottamaan vastuuta musiikillisesta toteutuksesta. – Hjernøen malli on muuttanut meidän kuoroharjoituksiamme paljon innovatiivisempaan suuntaan, Pakkanen kertoo. Pakkanen on käyttänyt myös Hjernoen kehittämää Vocal Painting -menetelmää. Se sisältää 75 käsimerkkiä, jotka mahdollistavat kuoronjohtajalle ja kuorolle uudenlaisen tavan improvisoida ja olla vuorovaikutuksessa.

Kuoro on kasvanut vuosien mittaan 60-henkiseksi. Kuoron nimikin on muuttunut matkan varrella. Se perustettiin Meilahden lapsi- ja nuorisokuoron nimellä. Välillä se tunnettiin Meijoykuorona. Vuonna 2012 nimi vaihtui Gospel Helsingiksi. Samalla rekisteröitiin Gospel Helsinki -niminen yhdistys. Gospel Helsinki esittää pääasiassa mustaa, svengaavaa nykygospelia, esimerkiksi Kirk Franklinin ja Israel Houghtonin musiikkia. Ohjelmistossa on myös Tommi Kaleniuksen kuorolle säveltämiä hengellisiä kappaleita. – Franklin ja Houghton ovat nykygospelin suuria nimiä. Heidän musiikkinsa sisältää kiehtovassa muodossa tunnepitoista Luojan ylistystä ja raamatullista lunastustematiikkaa, Pakkanen kertoo. NINA PAKKANEN TUNSI pitkään itsensä yksinäiseksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, jossa gospel- ja muu rytmimusiikki ovat marginaalissa. Uusia vaikutteita kuoronsa johtamiseen

GOSPEL HELSINKI -KUORON suosion siivittämänä aloitettiin pari vuotta sitten Gospelia kaikille -hanke Meilahden, Töölön ja Lauttasaaren seurakuntien ja Tuomiokirkkoseurakunnan kesken. Tänä vuonna mukaan ovat tulleet Kallion ja Paavalin seurakunnat sekä hankkeesta päävastuussa oleva Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen seurakuntatyö. Nina Pakkanen toimii projektin vetäjänä. – Gospelia kaikille -ryhmässä on 300 laulajaa. Parituntiset harjoitukset pidetään kerran kuussa bändin säestyksellä. Harjoitukset ovat olleet kuin hyvät jamit tai pienimuotoinen jumalanpalvelus, joka päätetään rukouslauluun, Pakkanen kertoo. Syys- ja kevätkauden päätteeksi on pidetty konsertti. Kaikki konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä. Gospel Helsinki puolestaan on saanut viime aikoina mukavasti huomiota. Kirkkomusiikkiliitto valitsi kuoron viime vuonna vuoden musiikkiryhmäksi. Pakkanen sanoo, että tunnustus tuntui hänestä ja kuorolaisista tärkeältä. – Tämä työ on pitkälti näkymätöntä puurtamista. Ei myöskään ole itsestään selvää, että harrastajakuoron saa toimimaan näin mahtavasti. – Nuorena olin hyvin mustavalkoinen ja auktoriteettivastainen enkä perustanut mistään muo-

dollisuuksista. Vanhemmiten olen tajunnut, että palkinnoilla ja tunnustuksilla on arvonsa, sillä ne edistävät ja tukevat kuorotoimintaa. Ehkä niissä tärkeintä on se, että yhden kuoron palkitseminen on samalla tunnustus ja tuki myös kaikille muille samanlaisille kuoroille. Viime vuoden lopussa kuoroa pyydettiin esiintymään Linnan juhlien jatkoille. Tilaisuus televisioitiin, mikä aiheutti oman jännityksensä. – Se oli meille ikimuistoinen kokemus. MUSIIKKI ON KUULUNUT Nina Pakkasen elämään lapsesta lähtien. Turkulaistyttö opiskeli pianonsoittoa ja kävi koulun musiikkiluokat. Käänteentekevä tapahtuma oli se, kun hän pääsi kerran kokeilemaan urkuja. – Painoin urkujen koskettimen pohjaan, ja siitä lähtevä ääni teki minuun valtavan vaikutuksen. Kysyin musiikinopettajaltani, missä urkujen soittoa voi opiskella. Pakkanen hankkiutui urkuoppiin Turun konservatorioon, jonka lisäksi paikallinen kanttori opetti häntä. – Hain sitten kirkkomusiikin linjalle SibeliusAkatemiaan. Olin todella pettynyt, kun hyväksymisestä kertovaa kirjettä ei kuulunut. Pettymys vaihtui lopulta riemuksi, sillä kirje olikin mennyt väärään osoitteeseen. Kuorotoiminnan vuoksi urkujensoitto on jäänyt vähemmälle. Kahden ison kuoron johtaminen vaatii paljon työtä. – Gospel Helsingillä piti olla toukokuussa konsertti, mutta se jouduttiin perumaan. Toivottavasti ensi lokakuuksi suunniteltu 20-vuotisjuhlakonsertti toteutuu. Konsertissa esiintyvät myös lauluyhtye Lumen Valo ja laulaja-lauluntekijä Ida Elina, Pakkanen selvittää. Vapaa-ajallaan Pakkanen ei soita eikä kuuntele musiikkia, vaan hän lukee tai vaeltaa luonnossa. – Luonto on alkanut merkitä iän myötä yhä enemmän. Vuodenajat ja niihin liittyvät ilmiöt, kuten muuttolintujen tarkkailu, tuntuvat tosi kiehtovilta. – Suuri intohimoni on kalastaminen. Talvella käyn pilkillä. Erittäin tärkeä viikonpäivä Pakkaselle on torstai. Silloin hän viettää mummipäivää lapsenlapsensa kanssa käymällä hänen kanssaan muskarissa. Koronaviruksen takia muskari on nyt katkolla ja ikävä on kova. ■

Kuka?

Kanttori ja kuoronjohtaja Nina Pakkanen, 55, asuu Kirkkonummella. Hän johtaa Gospel Helsinki -kuoroa ja Gospelia kaikille -hanketta.

Mitä?

Gospel Helsinki juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan.

Motto

Uskalla tehdä virheitä – vapautat luovuutesi.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Loppuelämä neljän seinän sisällä Juliana Norwichlainen valitsi vapaaehtoisesti erakkona elämisen. Olisiko hänestä lohduttajaksi meille koronan eristämille? TEKSTI KAISA HALONEN KUVITUS ANSSI RAUHALA

iime viikkoina olen huomannut toistelevani lausetta ”kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi” kuin mantraa. Tuskin uskon niin, mutta silti lause pulpahtaa tuon tuosta mieleeni. Lause on peräisin 1300–1400-luvulla eläneeltä englantilaiselta mystikolta Juliana Norwichlaiselta. Tarkemmin sanottuna se on viesti, jonka Juliana kuolemansairaana kokemassaan ilmestyksessä sai Jumalalta. Julianalla olisi varmasti ollut enemmän aihetta huoleen ja toivottomuuteen kuin tuollaiseen luottamukseen. Hän eli aikana, jolloin kolme ruttoepidemiaa tappoi kahdenkymmenen vuoden aikana noin kolmanneksen Englannin väestöstä. Samaan aikaan Englanti kävi pitkää ja raskasta sotaa Ranskaa vastaan.

seen tarpeeseen ymmärtää elämää, kärsimystä ja kuolemaa. – Sitä voisi kutsua uudenlaisen ymmärryksen syntymäksi. Julianalle paljastuu Jumalan todellinen luonne ja se, kuinka Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa.

KOLMEKYMMENTÄVUOTIAANA Juliana sairastui vakavasti ja oli kuolemaisillaan. Kuolinvuoteellaan hän sai näkyinä, sanoina ja välittöminä oivalluksina kuusitoista ilmestystä, joiden keskeisin sisältö oli Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Parannuttuaan Juliana kirjasi ilmestyksensä muistiin. Parikymmentä vuotta niitä mietiskeltyään ja kypsyteltyään hän kirjoitti niistä vielä laajemman version, joka tunnetaan suomeksi nimellä Jumalan rakkauden ilmestys. Julianan näyt keskittyvät Kristuksen kärsimykseen ristillä, eikä hän kaunistele kuvatessaan sitä. Hän kirjoittaa, miten veri valuu sakeana kasvoille orjantappurakruunun alta ja kuinka piikkien repimä iho ja liha roikkuvat luusta irrallaan. Hän näkee myös Kristuksen kyljessä ammottavan haavan ja tämän kahtia halkaistun sydämen. ”Katso, kuinka olen rakastanut sinua” on niiden viesti. Kirkkohistorian tutkijan Päivi Salmesvuoren mukaan Julianan ilmestykset ovat vastausta inhimilli-

SYNTI ON IHMISEN

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

SEN LISÄKSI, mitä Juliana ilmestyksistään kirjoitti, hänestä tiedetään vain vähän. Edes hänen oikeaa nimeään ei tunneta. Juliana-nimen hän sai Pyhän Julianuksen kirkon mukaan asetuttuaan sen yhteydessä olevaan erakkomajaan.

”

JULIANA KUVAA, KUINKA JUMALAN NÄKÖKULMASTA EPÄONNISTUMINEN TAI KAATUMINEN, MUTTEI MIKÄÄN ISO JUTTU. SE ON VÄHÄN KUIN LIKAINEN VAIPPA VAUVALLA – VAIHDETAAN PUHTAASEEN JA PESTÄÄN PYLLY.

Juuri Julianan elämä erakkomajassa tuntuu nyt kiinnostavalta. Kun itse on elänyt jonkinasteisessa erakkoudessa pian kaksi kuukautta, on tullut miettineeksi sitäkin, miksi joku vapaaehtoisesti vetäytyy yksinäisyyteen neljän seinän sisälle koko loppuiäkseen. Eikö Juliana koskaan tuntenut itseään elävältä haudatuksi? Sellainen hän nimittäin oli. Erakkoelämän aloittamiseen oli keskiajalla oma rituaalinsa, joka muistutti hautaan siunaamista. Siihen kuului kirkossa toimitettu sielunmessu, jonka jälkeen siirryttiin kulkueena erakkomajaan. Pappi siunasi majan ja saattoi tulevan erakon

sisälle. Erakko sai viimeisen voitelun, minkä jälkeen piispa ripotteli maata erakon ja hänen asumuksensa päälle. Sen jälkeen majan ovi teljettiin. Vaikka erakko ei majastaan enää poistunutkaan, kaikki yhteydet ulkomaailmaan eivät katkenneet. Hänellä oli palvelija tai kaksikin huolehtimassa ruuan ja polttopuiden hankkimisesta ja kotitaloustöistä. Majasta oli ikkuna kirkkoon, jonka kautta erakko osallistui messuun, sai ehtoollista ja pystyi ripittäytymään papille. Toinen ikkuna oli kaupungille päin. Sen kautta erakko antoi sielunhoitoa ja hengellistä ohjausta niitä pyytäville. Usein erakkomajaan kuului myös pieni piha, jossa saattoi ulkoilla. Kissakin erakolla sai olla, ihan jo hiirien ja rottien kurissa pitämiseksi. Ajatus syliin käpertyvästä kissasta tuntuu suloiselta – se oli varmaan ainoa elävä olento, jota erakko sai vapaasti koskettaa. PÄIVI SALMESVUORI kertoo, että Julianan kaltaisia erakkoelämää viettäneitä anakoreetteja oli Britteinsaarilla erityisesti sydänkeskiajalla. He saivat elatuksensa ympäröivältä yhteisöltä, jota he palvelivat esirukoilijoina ja sielunhoitajina. Niin teki myös Juliana. – Juliana luopui mahdollisuudesta kokea toisten ihmisten läheisyyttä, mutta hänestä tuli tärkeä lohduttaja ja kärsimyksen ymmärtäjä. Tutkija Nicholas Watson sanookin, että hänen yksinäisyytensä on enemmänkin metaforista kuin fyysistä. Eli hän on sitoutunut elämään eristyksissä ja omistautunut Jumalalle muttei erossa yhteisöstä, Salmesvuori sanoo. ”Jumala tahtoo meidän tietävän, että hän varjelee meitä yhtäläisesti niin hyvän kuin pahankin olon keskellä”, kirjoittaa Juliana ilmestyksissään. Voisi kuvitella, että tällainen viesti on helpottanut monen hänelle uskoutuneen taakkaa. Eipä sen kuuleminen nytkään haittaisi. Salmesvuoren mukaan Julianasta tuli pian anakoreetiksi ryhtymisensä jälkeen hyvin suosittu. Hän arvioi, että Julianan suosio ja auktoriteetti nousivat siitä, että tämä oli itse kärsinyt ja käynyt lähellä kuolemaa. Toisaalta Juliana oli kokenut

myös Jumalan rakkautta, lohdutusta ja myötätuntoa ja pystyi välittämään niitä muillekin. Julianan toistelema ”kaikki kääntyy hyväksi” oli kuin siunaus: Jumala haluaa sinulle hyvää. – Julianan ihmiskäsitys on tavattoman armollinen, humaani ja rakkaudellinen. Hän hyväksyy ihmisen sellaisena kuin tämä on. Ihmisyyteen kuuluu oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta, eikä meidän pidä yrittää olla täydellisiä ja erehtymättömiä. Aina on toivoa, aina on mahdollisuus parempaan. Myös

detaan puhtaaseen ja pestään pyl ly. Synti ja sen tekeminen eivät ole merkki ihmisen kokonaisvaltaises ta pahuudesta vaan kokemattomuu desta. Synti ei johda ihmistä kado tukseen, vaan Jumala haluaa koko ihmiskunnan pelastuvan. Lausah dukseen ”kaikki kääntyy hyväksi” on ladattu Jumalan rakkaus ja hyvä tahto koko luomakuntaa kohtaan. – Tähän liittyy myös ajatus inhi millisen kärsimyksen rajallisuudes ta. Jeesuksen kärsimys ristillä takaa sen, että Jumala ymmärtää kärsivää, tahtoo hyvää kärsivälle ja vähät vä littää synnistä. Kristuksen rakkaus tekee synnin vähäpätöiseksi asiaksi.

Jumala näkee ihmisen näin ja ha luaa tälle parasta. Erakon elämän valinnut vetäy tyi ihmisten seurasta saadakseen ol la Jumalan kanssa ja oppiakseen pa remmin tuntemaan hänet. Ei voi ol la huomaamatta, että Julianalla ja Jumalalla oli läheiset välit. Juliana käyttää Jumalasta ja Kristuksesta sellaisia adjektiiveja kuin hellä, koh telias, kotoinen, sydämellinen, ystä vällinen ja suloinen. Välillä hän pu huu isästä, välillä äidistä. Jumala on ”kaikki, mikä on hyvää ja turvallis ta”. Kuinka vaikeaa Julianan elämäs

tä erakkona olisi tullut, jos Jumala, jonka seurassa hän vietti lähes kai ken valveillaoloaikansa, olisikin al kanut tuntua etäiseltä, vaativalta tai tuomitsevalta? TÄYTYY TUNNUSTAA, että kun olen rauhoitellut itseäni hokemalla ”kaikki kääntyy hyväksi”, olen irrot tanut lauseen alkuperäisestä asiayh teydestään. Minua ahdistaa elämän arvaamattomuus ja oma avutto muuteni, jotka tämä poikkeustila on tuonut niin selvästi näkyviin. Julia na sen sijaan pohti synnin olemusta

ja sitä, miksei Jumala heti alkuunsa estänyt syntiä, joka aiheuttaa ihmi sille niin paljon kärsimystä. Päivi Salmesvuoren mielestä Ju liana on synnin selittämisessä poik keuksellinen teologi, sillä toisin kuin moni muu synnistä kirjoitta nut, hän ei mässäile sillä eikä näe syytä epätoivoon. Hän ei myöskään pelottele tai ota asiakseen tuomita. – Juliana kuvaa, kuinka Jumalan näkökulmasta synti on ihmisen epä onnistuminen tai kaatuminen, mut tei mikään iso juttu. Se on vähän kuin likainen vaippa vauvalla – vaih

NÄINÄ VIIKKOINA aika on tuntunut käyttäytyvän oudosti. Ulkona ke vät etenee nopeasti ja on pian iha nimmillaan, mutta silti mikään ei lii ku eikä muutu. Päiviä ei erota toisis taan. Yritän olla ajattelematta sitä, kuinka kauan tämä kestää – ja kuin ka tätä kestää. Eikö Juliana koskaan pitkästynyt tai ahdistunut? Siinä, missä me ko ronaerakot toivomme paluuta nor maaliin elämään, Juliana odotti, et tä elämä maan päällä loppuu ker ran ja hän pääsee taivaaseen. ”Ih miselle on suureksi hyödyksi, ettei hän tiedä kuolemansa hetkeä, sil lä jos hän sen tietäisi, hän ei jaksai si odottaa sitä kärsivällisesti”, Julia na kirjoittaa. Niin huoletonta ja luottavaista. Minä en ole vieläkään tottunut uutis sivustojen laskureihin, joihin päivi tetään kuolleiden määrä. (Kirjoitta essani tätä se oli yli neljännesmiljoo na.) Päivi Salmesvuori muistuttaa, että Julianan ajattelussa kuoleman jälkeinen elämä on vahvasti läsnä eräänlaisena kehyksenä: vaikka tä mä elämä iloineen ja suruineen on tärkeä, kaikki ei ole vain tässä. – Ehkä nykyaikana yksi iso asia, jota välttelemme ja pelkäämme, on elämän rajallisuuden tajuaminen, oman ja läheisten kuolevaisuuden ymmärtäminen. Sen tasoja ainakin itselläni on ollut monenlaisia. Ko ronavirus on tuonut kuolemaa lä hemmäs. Sen arvaamattomuus ja demokraattisuus mietityttävät, pe lottavat ja ahdistavat, Salmesvuo ri sanoo. – Samaan aikaan elämän rajalli suuden tajuaminen työntää mietti mään, mikä on tärkeää, ja elämään siten kuin on merkityksellistä – teke mään ratkaisuja ja päätöksiä, rakas tamaan. Muuten elämä kulkee ohi. ■ Lähteet: Äiti Juliana Norwichlainen: Jumalan rakkauden ilmestys. Johdanto, suomennos ja selitykset Paavo Rissanen. Kirjaneliö 1985. Grace Jantzen: Julian of Norwich. SPCK Publishing 2000. KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Hyvää pyhää

17.5.

Tänään on rukoussunnuntai, jonka aiheena on Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Päivän tekstissä (Matt. 6:5–13) Jeesus opettaa rukoilemaan.

Poikkea poluilta Poikkeustila on ajanut ja innostanut ihmiset luontoon. Tänään älä lähde lenkille vaan poikkea syrjään vilkkaimmilta poluilta. Etsi luonnosta oma kirkkosi: paikka, jossa mieli hiljenee. Hakeudutko rantakallioille kuuntelemaan meren kohinaa vai kaipaatko metsän suojiin? Istu alas tai heittäydy pitkällesi. Tämän sunnuntain jumalanpalveluksessa kuunnellaan lintujen iloista veisuuta ja tuulen saarnaa. Liturginen väri on keväinen vihreä.

KAISA HALONEN

MATTI PIKKUJÄMSÄ

Hiljenny luonnossa tai vaikka paikallisjunassa

eesus rukoili mieluiten ulkona luonnossa, missä hän sai olla yksin, piilossa toisten katseilta. Joskus hän lähti autiolle seudulle tai nousi vuorelle rukoilemaan. Emme tiedä tarkasti, mitä hän rukoili. Se olikin yksi niistä salaisuuksista, joiden vuoksi ihmiset seurasivat häntä erämaahan ja vuorille asti. Vuorisaarnassaan Jeesus opetti, miten rukoilla. Ulkoinen rauha palvelee sisäistä. Paikka ei silti ratkaise vaan olennaista on rukouksen kohde ja tarkoitus: ketä rukoilet ja mitä pyydät? Jeesuksen mukaan tärkein rukouspaikka löytyy läheltä. Se on oma sydämesi. Sinne voit mennä luonnossa liikkuessasi tai vaikka paikallisjunassa istuessasi. Siellä sisimpäsi rukoushuoneessa saat rukoilla Jumalaa, jota Jeesus kutsui Isäkseen.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Sydämesi rukoushuoneeseen näkee vain Jumala. Siellä voit olla hiljaa tai sanoa mitä ikinä tahdot, kaikki elämäsi salaisuudet, senkin, mitä eniten pelkäät. Se paikka on sinua, ei pyhimyksiä varten. Ja mitä useammin vierailet siellä, sitä paremmin huomaat toiset ihmiset ja sen, mikä merkitys on anteeksiannolla ja sovinnolla. Oli mielessäsi, mitä tahansa, Jumala ei ole kaukana, vaan lähellä. Sinun ei tarvitse huutaa, että Jumala kuulisi. Jeesus vakuutti Jumalan jo tietävän, mitä tarvitsemme. Siitä huolimatta hän itsekin rukoili. Rukouksen aloittaminen on aina päivän tietoisin teko. Se avaa sen, missä olet: Katsot, mitä eniten kaipaat, tarvitset ja odotat. Kuuntelet, minkä varassa olet ja mitä voit tehdä.

LAURI MAARALA

Rukoile Isä meidän -rukous Jeesus opetti meille Isä meidän -rukouksen. Aina kun rukoilet sitä, rukoilet Jeesuksen omaa rukousta. Sillä koputat taivaan porttia. Kun toistat ja meditoit sitä, koputat myös oman sydämesi porttia. Pyydät, että Jeesuksen oma rukous käynnistäisi sinussa sisäisen ja ulkoisen muutoksen. Pyydät, että Jumalan nimi ja hyvä tahto valaisisi elämäsi, ja hänen anteeksiantonsa näkyisi kasvavana myötätuntona toisia kohtaan.

Harras hetki

Laura Tressel, 44, asuu Espoon Ver mossa. Hän julkai si äskettäin esikois runokokoelmansa Hengitys (WSOY). Tressel on kirjoittanut aktiivisesti vuodesta 2013 lähtien. Kirjoitta mista hän on opiskellut Työväen Akatemiassa ja Kriittisessä korkea koulussa.

Hengitän – siis elän Laura Tresseliä rauhoittaa hengityksen ääni, joka syntyy raittiissa ilmassa juostessa tai jännittävässä paikassa sukeltaessa. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

kseli Gallen-Kallelan museon pihapiiri Espoon Tarvaspäässä on surullisen autio. Museo ja sen yhteydessä toimiva kahvila ovat kiinni koronavirusepidemian vuoksi. Paikasta on tullut Laura Tresselille tärkeä. Täällä, meren rannalla, hän viimeisteli esikoisrunokokoelmansa tekstejä kahvikupin ääressä koira seuranaan. Kokoelman runoja yhdistää yksi asia: hengittäminen. Pohtiessaan elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä Tressel tajusi, että olennainen asia, joka erottaa elämän ja kuoleman, on

hengitys. Hän alkoi miettiä hengittämisen merkitystä. Mieleen tuli, miten vanhempi katsoo ja kuuntelee nukkuvaa lastaan: hengittääkö hän varmasti? OMASSA ELÄMÄSSÄÄN Laura Tressel tajusi, miten tärkeässä osassa hengitys on, kun hän lähtee juoksulenkille. Juokseminen on nuorena kilpaa juosseelle Tresselille yhä tärkeä liikuntamuoto. Juostessa hengityksen rytmi alkaa kiihtyä, ja siitä seuraa rauhoittava, toisinaan jopa meditatiivinen kokemus. Tärkeää on myös se, että juokseminen tapahtuu ulkona raittiissa ilmassa. Tressel juoksee mielellään reittiä, joka kulkee kotoa Vermosta Munkkiniemen rannan kautta Tarvaspäähän. Toinen tärkeä liikkumisen muoto Tresselille on sukeltaminen. Sitä hän on harrastanut erityisesti lomamatkoilla. Veden pinnan alla, jännittävässä tilassa ollessa, kuulee regulaattorin eli hengityssäätimen läpi oman hengitysäänensä, mikä rauhoittaa samalla tavalla kuin hengittäminen juostessa.

LAURA TRESSELIN mukaan ihminen havahtuu nopeasti siihen, ettei pysty hengittämään kunnolla. Tai silloin, kun ihanan raikas ilma täyttää keuhkot. Silloin, kun hengitys ei kulje, on yleensä kyseessä sairaus, esimerkiksi virus. Tressel on huo-

”

OLENNAINEN ASIA, JOKA EROTTAA ELÄMÄN JA KUOLEMAN, ON HENGITYS.

mannut, miten hengittäminen on nyt noussut hämmentävällä tavalla esiin koronaviruksen myötä. Hänestä ihmisen on ajoittain hyvä palata tämän kaltaisten perusasioiden äärelle. Pysähtyä ja katsoa olemista niiden kautta. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Hautauspalveluja

Kiinteistövälitystä

Hammashoitoa

Myymässä vai vuokraamassa?

Kun siirryt tuumasta toimeen – autamme markkinajohtajan ammattitaidolla. Markku Kilpeläinen Yrittäjä, LKV-pätevyys 040 715 7150 markku. kilpelainen@ kiinteistomaailma.fi

Jonna Kaikkonen Vuokraus, KiAT, VuT, ins. 0400 775 570 jonna. kaikkonen@ kiinteistomaailma.fi

Kiinteistömaailma Oulunkylä Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia

Markku Rautanen YKV, LKV

perunkirjoitukset

[A] LKV M. Rautanen Oy

KAIPAATKO KUUNTELIJAA? Läsnäoleva ja kannustava kuuntelija sinulle. 06001 5888, 1.93€/min +ppm Kuulemisiin, Marjut

hautakivityöt

09 628 398

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

BREMERIN KIVI

Lakipalveluja Asianajotoimisto Kristiina Kenttä Perukirjat, perinnönjaot, testamentit, avioerot, ositukset, edunvalvonta sekä myös muut lakiasianne. Teen tarvittaessa kotikäyntejä. Hämeentie 17 A 65, 00500 Helsinki 0400 287 442 kristiina.kentta@lakikentta.fi www.lakikentta.fi

Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym.

ASIANAJOTOIMISTO KIRSI UKKONEN

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com Ida Tamm p. 044 240 7227 ida.tamm@ukkonen.com www.ukkonen.com

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI Perhe ja Perintö J. Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen OTM Minna Korhonen Korkeavuorenkatu 17 A 1 puh. (09) 622 5930 Testamentti 299, avioehto 355, edunvalvontavaltakirja 295, perukirjat, perinnönjaot, ositukset.

https://perhejaperinto.fi

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Kaikenlaisten tilojen tyhjennykset. Nopea ja edullinen. P. 040 812 7070

HAUTAKIVET

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

KAUPPAOSTOKSET PUOLESTASI KAUPPAOSTOKSETATERIAT PUOLESTASI RAVINTOLOISTA RAVINTOLOISTA Siivous, korjaus,ATERIAT TV, netti, puhelin Siivous, korjaus, TONTTU TV, netti, puhelin KOTIAPUMIES 044-2794646 KOTIAPUMIES TONTTU 044-2794646

www.mrautanen.com

Mechelininkatu 32 www.seurakuntapalvelu.fi H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com Espoonaukio 7, 02770 Espoo p. 09 465 650

He i d i L e v a n d e r

• Uudet hammasproteesit ja korjaukset • NOUTO KOTIOVELTA • MYÖS KOTIKÄYNNIT • Turvallisesti ja luotettavasti ammattitaidolla • Valmistan proteesit itse alusta loppuun 040 7785212

Palveluja tarjotaan

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

TÖÖLÖN HAUTAUSTOIMISTO

Erikoishammasteknikko

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Vuokralle tarjotaan

Rakennusala Kaksi eläkkeellä olevaa rakennusalan ammattimiestä, teemme remonttityöt, harkkomuuraukset ja pihakivityöt. Myös kotitalousvähennys. puh: 0400 845 909 ja 045 634 7858 JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Suoritamme kaikki huoneisto ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella Ilmainen tarjous! p. 0400819483 JOKERI REMONTIT OY

Huoneistoremontit edullisesti. 20 v kokemus. Ilmainen kirjallinen tarjous. Rak.korj.Laasonen p.0400 674739 Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

LVI-ASENNUKSET ja KVV- JA IV-TYÖNJOHTO. Vantaan LVI-Urakointi Puh:045-2573257

Ostetaan Yksiö tai pieni kaksio joko kantakaupungista tai metroaseman lähettyviltä. Remontoitavatkin käy. P. 044 095 8297 Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805 www. esajavesaostaa.com

OSTETAAN KUOLINPESÄT,

muutot tyhjennyksineen, vintit, kellarit, loppusiiv. sop. muk. 30v. kokemus. Erikseen kaappeihin unoht. astiat ym.

Läpitalon kaksio Puotilassa 47 m2. Valoisa ja avara. Puistomainen ympäristö, hyvät yhteydet. Vuokra 850 €/kk. P. 0407404488/Nina Olin. Tarjontaan vuokralle rauhalliselta alueelta Munkkivuoresta remontoitu kompakti 3h+k. Sijaitsee lähellä ostoskeskuksen palveluita. Soveltuu pienelle perheelle tai pariskunnalle. Erinomaiset kulkuyhteydet. Vapaa 1.6.2020. Lisätiedot ja näyttö Vesa 0405783885

Nuuksion Kota pieniin perhejuhliin Pitkäjärven järvimaisemassa koronarajoitukset huomioiden. Tiedustelut puh. 0400-588624.

Vuokrata halutaan

044-9268476, ONNI.

Savuton AMKopiskelija etsii asuntoa pienen sisäsiistin koiran kanssa HKI 0408423995/Ella

Halutaan vuokrata siisti mökki kesäksi max 200km Hgistä. Kaisa 040 9616148.

Siivouspalveluja Kotisiivousta ja ikkunanpesua Lähihoitaja Merja Rouvali 045-8520244 KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15 Kotisiivoukset ja ikkunanpesut pitkällä kokemuksella. Veikko ja Helena Salonen, Puh. 040-2566907. Käytämme tarvittaessa maskia.

Ikkunapesua/kotisiivousta 13 v. kokemuksella. Edullisesti, myös hankalat. Timo 0440691994 Halutessasi pidämme kasvomaskia.

Kotisiivoukset luotettavasti. Myös seniorisiivoukset. MM Siivouspalvelut Oy puh. 045 638 5774 Kotipalvelua 27-vuoden kokemuksella. Asiakkaan tarpeen toiveiden mukaisesti. Pia Matalalampi 0504315536

Tehokasta ja tasokasta siivouspalvelua ammattitaidolla. Kaikki kodin perussiivouksesta suursiivouksiin. Mari Herala 0452657475 tilaakotisiivous@gmail.com

Tilaisuuksia HERÄNNÄISSEURAT Tilaisuudet on peruttu kevään ajalta. Verkossa, www.facebook.com/ herattaja on suora lähetys: to 14.5. klo 19 verkkoseurat ke 20.5. klo 19 helatorstaiaaton virsihetki to 28.5. klo 19 verkkoseurat su 31.5. klo 19 helluntain monikiel. veisuut, engl. Sv. julk. Tallenteet osoitteessa www.h-y.fi/ verkkoseurat. Lisäksi: su 17.5. klo 12 kirkkopyhä Myllypuron kko, https://www.facebook.com/ herttoniemenseurakunta/, saarna T. Roiha.

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Anne Joukainen, 050 3103081 Juha Kurvinen, 040 541 5787 Ari Suominen, 040 3552340 etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

Diakoni Marja-Liisa Kiiski otti vastaan Wiskarilan lounaskuskin Niklas Uotisen tuomat perheboksit Espoonlahden kirkolla.

Ruoka-apua ravintolasta Artisti Arttu Wiskarin ravintolan lounaita jaetaan vähävaraisille perheille. Vapaaehtoiset maksavat annokset, jotka kirkko ohjaa perille. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA ESKO JÄMSÄ

rttu Wiskarin hitti Suomen muotoisen pilven alla oli viime vuoden soitetuin kappale radiossa: ”Yhtä auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala. Mut täällä pärjää ei luovuttamalla, Suomen muotoisen pilven alla. Sinä oot minun valon tuoja, kunnes armahtaa meidät Luoja. Ei täällä pärjää kuin rakastamalla, Suomen muotoisen pilven alla.” Pilvi vyöryi monen ylle, kun hallitus määräsi maaliskuussa koulut kiinni. Suomi joutui poikkeustilaan. Wiskari julkaisi ravintolansa Wiskarilan Facebook-sivulla 21. maaliskuuta viestin: ”Koronaviruksen aiheuttamat toimenpiteet johtavat joissain kodeissa nälkäisiin lapsiin. Monelle koululaiselle kouluruoka on päivän ainut lämmin ateria. Me Wiskarilassa haluamme auttaa perheitä ja apukäsiä löytämään toisensa. Viruksen takia meidän on myös löydettävä henkilökunnallemme uusia työtehtäviä, että voisimme välttää lomautukset.”

IDEA OLI TÄMÄ: avun tarpeessa olevat perheet ja auttamaan halukkaat ”apukädet” voisivat ilmoittautua Wiskarilaan. Kun vapaaehtoinen maksaisi 40 euroa nelihenkisen perheen lounaasta, ravintola toimittaisi sen vastaanottajalle. Normaalisti yksi lounas maksaa Wiskarilassa 10,50 euroa.

”

JOS TULEE LISÄÄ VASTUUNKANTAJIA, NIIN ANTAA TULLA VAAN. KIRKKOHERRA JOUNI TURTIAINEN

– Arvelin, että apua haluavia perheitä ilmoittautuisi hirveästi, mutta heidän puolestaan maksavia apukäsiä ei niinkään. Olin väärässä. Apukäsiä tuli älytön määrä, mutta perheitä kaksi, Arttu Wiskari kertoo. Työlään alun jälkeen Wiskari sopi yhteistyöstä Espoonlahden seura-

kunnan kanssa. Nyt diakoniatyöntekijät valitsevat avunsaajat ja jakavat kirkolta metsästäjänleikkeet, kampelat ja muut ateriat, jotka Wiskarila kuskaa lämmityslaatikoissaan paikalle tiistaisin ja torstaisin. – On kiva nähdä ilo, kun vanhemmat ja lapset kurkistavat yhdessä, mitä perheboksista löytyy, vt. johtava diakoni Marja-Liisa Kiiski sanoo. PERHEBOKSI SISÄLTÄÄ lämpimän ruoan, alkukeiton tai salaatin, leivän ja jälkiruoan. – Ruokaa on niin reilusti, että siitä riittää perheelle varmaan kahdenkin päivän lounaaksi, Kiiski kehuu. Wiskarin mukaan ”fyysistä työtä tekevän raksamiehen annokset” kuuluvat ravintolan konseptiin. Hän jatkaisi mielellään ruoka-annosten toimittamista kirkolle niin pitkään, kun korona-aikaa ja maksajia riittää. Seurakunnan ja Wiskarilan yhteistyöstä on sovittu alustavasti toukokuun loppuun. – Jos tulee lisää vastuunkantajia, niin antaa tulla vaan. Ihailen Arttu Wiskarin toimintaa ja ihmettelen, jos muut ravintola-alan yrittäjät eivät lähde tällaiseen mukaan, mikäli heillä on siihen mahdollisuus, Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen sanoo. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

SANARIS.FI – LAADINTA ERKKI VUOKILA, TOTEUTUS HELI KÄRKKÄINEN

Ristikon ratkaisu löytyy verkosta osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/ristikko.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Vauva.fi-sivustolla toiminut kirkon Parisuhdeneuvola oli erittäin suosittu. Siihen kuuluivat kysymys-vastauspalsta sekä Rakkauden ammattilaiset ja Rakkauden roihu -blogit. Helsingin seurakuntayhtymä oli yksi keskeinen Parisuhdeneuvola-palvelun rahoittaja. Vauva-lehti kuuluu Sanoma-konserniin. Viime vuoden lopulla Sanomassa tehtiin isoja uudistuksia, ja niiden seurauksena Vauva-lehden toimitus siirrettiin Helsingin Sanomiin. Samalla lakkautettiin kirkon perheneuvojien Parisuhdeneuvola.

”

Toistuvia teemoja ovat uskottomuus, musta sukkaisuus, seksuaalisuus, riitely, rakastuminen ja eropohdinnat. HENNA AHLFORS

Henna Ahlforsin mukaan koronaepidemia on lisännyt Rakkausklinikan kysymys–vastauspalstan merkitystä.

Rakkausklinikka ratkoo parisuhteen kiemuroita Eniten häpeää tuottavat aiheet ovat myös kaikkein yleisimpiä, sanoo kirkon verkkotyön johtava asiantuntija Henna Ahlfors. TEKSTI JUHANI HUTTUNEN KUVA ESKO JÄMSÄ

”

iten uuden suhteeni vakiinnuttua pystyn keskustelemaan expuolisoni kanssa sivistyneesti, kun eromme oli niin repivä ja vaikea?” ”Elämässä kaikki on ulkoisesti hyvin, mutta parisuhteesta puuttuu kipinä, sillä en saa puolisooni yhteyttä – mikä neuvoksi?” Tämänkaltaisia kysymyksiä ihmiset ovat lähettäneet kirkon perheneuvojien Pekka Puukon ja Nina Kauppisen ratkottaviksi Rakkausklinikalle. Palvelu avauttiin huhtikuun alussa kehon ja mielen terveyttä käsittelevällä Terve.fi-verkkosivustolla, ja sen ensimmäinen julkaisu keräsi parissa viikossa 46 000 lukijaa. Klinikkaan sisältyy myös Rakkauden roihu -blogi.

– Läsnäolon ja vuorovaikutuksen vaikeudet ovat yleisimpiä syitä perheneuvontaan hakeutumiselle. On tavallista, että kumppanit ovat vieraantuneet toisistaan eivätkä saa enää luotua yhteyttä toisiinsa, tai sitten suhteita voi hallita toistuva riitely, Pekka Puukko kuvailee. Suurin osa asiakkaista on 30–40-vuotiaita lapsiperheiden vanhempia. – Nykyään miehet kokevat parisuhteen hoitamisen lähes yhtä tärkeäksi kuin naiset. Asiakkaista yli 40 prosenttia on miehiä, ja miehet ovat aiempaa useammin aloitteentekijänä avun hakemiselle, Puukko sanoo. Hänen mukaansa monet perheet kärsivät tukiverkon puuttumisesta. – Kun välimatkat isovanhempiin ovat pitkät ja muutkin lähisukulaiset asuvat usein eri paikkakunnalla, perheet jäävät usein yksin, Puukko sanoo. RAKKAUSKLINIKKA EI suinkaan ole uusi keksintö. Ensimmäinen kirkon perheneuvojien kysymys-vastauspalsta aloitti jo kymmenisen vuotta sitten silloisen City-lehden verkkosivuilla. Myöhemmin kirkko aloitti yhteistyön Vauva-lehden kanssa.

– Se oli meille yllätys. Yhteistyö Vauva-lehden kanssa oli todella hyvää. Toimituksen arvomaailma oli sellainen, mihin kirkon oli erittäin helppo sitoutua. Molemmat halusivat, että lukijoille tuotetaan luotettavaa asiantuntijasisältöä. Työskentelimme aidosti yhdessä perheiden hyväksi, kertoo kirkon yhteisen verkkotyön johtava asiantuntija Henna Ahlfors. Kevään aikana neuvottelut eri medioiden kanssa johtivat A-lehtien kanssa tehtyyn sopimukseen. Ahlforsin mukaan yhteistyön alku on ollut lupaava. – Usein toistuvia teemoja Rakkausklinikalla ovat uskottomuus, mustasukkaisuus, seksuaalisuus, riitely, rakastuminen ja eropohdinnat, Ahlfors luettelee. – Kun kysymyksiä saa tehdä anonyymisti, niistä paljastui jo Vauva.fi:n aikana, että kaikkein eniten syyllisyyttä ja häpeää tuottavat aiheet ovat myös kaikkein yleisimpiä. TYÖELÄMÄN JA LASTENHOIDON paineessa ei aina löydy aikaa edes itselle saati sitten puolisolle. Pekka Puukon mielestä parisuhdetta voi hoitaa tietoisesti, kun vain päättää ja tahtoo huolehtia siitä. – Ei yhteisen ajan tarvitse olla muuta kuin vaikka televisiosarjan katsomista yhdessä. Tunneyhteyttä voi vaalia tietoisesti puhumalla puolisolle nätisti ja toivottamalla joka aamu huomenta. Pienet asiat ratkaisevat paljon, Puukko sanoo. – Vaikka ruuhkavuodet ovat raskaita, monet vanhemmat toteavat, että kaikesta huolimatta ne ovat elämän parasta aikaa. Vanhempien mielestä mikään ei voita pienten lasten välittömyyttä ja vilpittömyyttä. Puukon ensimmäinen vastausteksti Rakkausklinikalla koski kysymystä, kuinka vaikean avioeron jälkeen voisi järjestää suhteet ex-puolisoon. – Minulla on taustatiimi, joka varmistaa, että vastauksessani huomioidaan mahdollisimman moni näkökulma. Tiimi koostuu perheneuvonnan ammattilaisista, Puukko sanoo. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Suru on nyt kaikkialla Surututkija Mari Pulkkinen näkee koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa monenlaista surua. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

ässä on jotakin tuttua. Osaan tämän. Surututkija, tietokirjailija Mari Pulkkinen yllättyi siitä, miten tutulta koronapandemian muuttama maailma tuntui. Sitten hän ymmärsi, että läheisen menettämistä surevien ihmisten kokemuksessa ja poikkeusoloissa on paljon samaa. Pulkkinen tietää, millaista on, kun maailma romahtaa ja arki muuttuu pysyvästi toisenlaiseksi. Hän koki vuoden 2007 aikana kaksi syntymättömän lapsen kuolemaa. – Menetykset jättivät minuun lähtemättömän jäljen. 18- ja 11-vuotiaiden poikien äitinä elän arkeani pysyvässä poikkeustilassa. Olen tottunut pelkäämään ja ennakoimaan vaaroja, mutta samalla tajuan, ettei se aina riitä. Jotakin samanlaista tapahtui Pulkkisen mukaan tänä keväänä, kun koronapandemia levisi Italiaan ja New Yorkiin. Suru ja kuolemanvaara ilmaantuivat paikkoihin, jotka suomalaiset tuntevat lomamatkoiltaan. Nyt suru on kaikkialla. Suremme muuttunutta maailmaa, rikki mennyttä arkea, peruuntuneita suunnitelmia, hävinneitä työpaikkoja ja sitä, ettemme voi koskettaa rakkaitamme. MARI PULKKINEN ON käsitellyt suomalaisten kokemuksia läheisten menettämisestä uskontotieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan vuonna 2016 sekä vuonna 2017 ilmestyneessä tietokirjassaan Surun sylissä. Parhaillaan hän kirjoittaa yhdessä kirjallisuuden suomentaja Katriina Huttusen kanssa kirjaa suremisen taidosta. Pulkkinen myös ylläpitää Facebookissa Jälki jää -nimistä sivustoa. Pulkkisen mukaan suomalaiset ovat tottuneet piilottamaan surun ja työntämään sen pois arjesta. Moni sureva jää eristyksiin kuin tartuntatautinen.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

– Kulttuuriimme kuuluu, että jätämme surevan ympärille sururauhan. Siedämme huonosti ihmisiä, jotka surevat syvästi ja joiden koko elämää suru määrittää. Suomalainen itkee suruaan kodin seinien sisällä ja metsässä.

”

TOIPUMIS- JA SELVIYTYMISHÖPÖTYKSELLÄ OHITETAAN SE, ETTÄ SUREVA IHMINEN ON KOKENUT JOTAKIN, MIKÄ JÄTTÄÄ VÄISTÄMÄTTÄ JÄLJEN. SURUTUTKIJA MARI PULKKINEN

MEDIAN SURUJUTUT ovat Pulkkisen mukaan säännönmukaisesti selviytymis- ja sankaritarinoita. Niissä surua käsitellään kriisinä, jossa on vaiheita ja kehityskaari. Surusta toivutaan ja selviydytään entistä onnellisempana positiivisen ajattelun, itseavun ja toisten ihmisten avulla. Myös terveydenhuollon ammattiauttajat käsittelevät surua jonakin, mikä alkaa ja loppuu. Suru on jotakin, minkä yli surevan pitäisi päästä. – Olen kohdannut satoja suomalaisia ja kuunnellut lukemattomia surutarinoita, jotka eivät mahdu sankaritarinan muottiin. Näille ihmisille suru ei ole jotakin, mikä käydään läpi ja suoritetaan pois päiväjärjestyksestä. Koronauutisoinnissa Pulkkinen näkee tutun kaavan: kaikesta selviydytään yhdessä, kunhan on toivoa. Pulkkinen toivoo, että pysyvästi muuttunut arki saisi suomalaiset ymmärtämään surua ja samalla itseään paremmin. – Suremisen taidossa on keskeistä sen ymmärtäminen, että suuri menetys on kokemus, joka ei lähde meistä mihinkään ja jota ei voi pe-

Piispat hukkasivat henkisen johtajuuden Minusta on myönteistä, että piispoil la näkyvää roolia ei taida kuitenkaan ta ja arkkipiispalta odotetaan henkistä saada pelkällä piispallisella päätöksel johtajuutta kriisiaikoina. Se ker lä, vaikka arkkipiispana yhä pääseekin too kirkon merkityksestä puhumaan pääuutislähetykses AARN yhteiskunnassamme. sä yli miljoonalle tvkatsojal EO R On myös tärkeää le. Sama pätee uskoakse saada palautetta ni henkiseen johtajuu ja oppia siitä. teen: sitä ei oteta, se Kriisien ai suodaan. Se ei myös kana odotuk kään ole pelkkää nä set julkisia esiin kyvyyttä vaan ennen tymisiä kohtaan kaikkea kykyä kannus kasvavat. Nykyi taa ja tukea ihmisiä. sessä monimuo TAPIO LUOMA toisessa mediaympä Arkkipiispa ristössä kaikille kaikkial IO

N KU VA P I R KO AN

Enhän minä uskoa kaivannut, uskonnoton ihminen. Kaipasin kirk koa, joka on lohduttanut mustaa sur maa pelkääviä, kaatuneen so tilaan vanhempia, tsuna min uhreja. Kaipasin M historian viisautta. Kaipasin surun ja toivon sano ja. Niitä sanoja kaipasin, mutta en kuullut. Ehkä en vain osannut kuunnella.

Kirkko on ottanut koronakriisissä hui man digiloikan ja järjestänyt tehok kaasti avustustoimintaa. Sen sijaan sanoman välittämisessä nä kyy kirkon ylei nen identiteet tikriisi. Ihmis elämä on lä peensä hauras ja murhe ai na lähellä, vaik ka sitä ei turva tussa arkielämässä havaitsisi. Kristinuskon ydin on viesti siitä, ettemme ole milloinkaan

yksin vaan meille on annettu tulevai suus ja toivo. Mikäli tämä arkaillaan sanoa ääneen, kirkko laimentuu opillisesti ontoksi hyvänteke väisyysjärjestöksi. Arvojoh tajuus vahvistuisi, jos piis pat toisivat vähäsliipa tusti, ilman käsikirjoi tusta, esiin oman uskon näköalansa hädän kes kellä. Lohdutus tulee yl häältä, mutta se välittyy vaikuttavimmin vertais tasolta.

Korona oli juuri tullut Suomeen, kun istuimme vaimoni ja neljän lapseni kanssa ruokapöydässä. Olisin halun nut sanoa: saisimmepa aina vain is tua näin. Kunpa säästyisimme pahalta. Mutta olen tottu nut puhumaan kiinnos tavista ja ajankoh taisista asioista, en suurista ja ihmisen mittakaavassa koh tuuttomista. Minulta puuttuivat sanat. Var maan moni muukin oli si toivonut sanoja, joilla puhua ahdistuksestaan, pe loistaan, rakkaudestaan. Olisiko kirkko voinut auttaa löytämään sanat?

HÄR

KÖ N E N / H

SASKA SAARIKOSKI

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja

JÄMS

AJATUS SURUSTA työnä ja henkisenä kasvuna voi Mari Pulkkisen mukaan muodostua surevalle raskaaksi kuormaksi. Surusta tulee putki, jonka läpi pitää selviytyä. Toipumisprosessin jälkeen surevan ajatellaan palaavan elämäänsä rakkaudellisena, voimakkaana ja henkisesti joustavana. – Kuulen toistuvasti kertomuksia siitä, miten ihmisen olo helpottuu, kun hän lakkaa rimpuilemasta toipumisen ja selviytymisen kanssa. Koronapandemia on paljastanut ihmiselämän haurauden. Pulkkinen toivoo, että sen myötä hyväksyisimme elämän rajallisuuden ja suhtautuisimme armollisesti toisten kantamaan suruun. Syvä ja realistinen kuolemasuhde puolestaan auttaisi noudattamaan taudin leviämistä estäviä rajoituksia. Samalla Pulkkinen on huolestunut niistä, joiden koronakokemusta sävyttää yksin jääminen. Omat surukokemuksensa Pulkkinen näkee tärkeänä elossa selviytymisen keinona korona-ajassa. – Haudattuani kaksi lastani näen itseni tilastopoikkeamana. Tarkastelen väistämättä elämää siitä näkökulmasta, että juuri minä tai minun lapseni voi olla se, joka kuolee koronaan. Pelosta huolimatta ja sen ansiosta voin elää hyvää elämää. ■

Tällä palstalla kolme asiantuntijaa ottaa kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.

PULKKINEN KERÄSI väitöstutkimustaan varten surevien suomalaisten kirjeitä. Niistä piirtyi esiin toisenlainen, piiloon jäävä, surukokemus. Kaikki läheisensä menettäneet eivät koe selviytyvänsä surusta ja pääsevänsä elämässä eteenpäin. Pulkkinen löysi paljon hyvää surua. – Hyvä suru on sellaista, jossa ihminen saa olla ilman, että hänet ahdetaan prosessikaavioon. Se on surua, jota siedän itse ja jota toiset sietävät. Ihminen kokee, että vaikka menetys määrittää häntä voimakkaasti, hän säilyy silti toimintakykyisenä. Kun suostumme menemään syvälle suruun ja menetyksiin, niistä voi Pulkkisen mukaan tulla elämän merkityksellisyyden lähde. Samalla surun kokemisen intensiivisyys voi pysyä korkeana. Usein kuitenkin tulkitaan niin, että ihminen on jäänyt jumiin suruvaiheeseen, jollei suru lievenny ajan kuluessa. – Vuosien saatossa suru voi saada yhä enemmän merkityksiä ja yhdistyä uusiin asioihin. Kaikki, mitä ihminen on, suodattuu surun kokemuksen kautta.

Onko näin?

rua. Toipumis- ja selviytymishöpötyksellä ohitetaan se, että ihminen on kokenut jotakin, mikä jättää väistämättä jäljen.

HANNA WASS

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

MARTTA-KAISA VIRTA

Mielipide Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi

Kaipaan vanhoja messuja

Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki / mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

VIIME VIIKKOINA Yle Radio 1 on lähettänyt messuja eri kirkoista. Musiikkiin on tullut mielestäni liikaa rummutusta, ja monet virret on sovitettu liian nopeiksi. Kaipaan vanhoja messuja, kun en enää ikäni puolesta saa käydä messussa. Todennäköisesti en enää koskaan pääsekään tämän epidemian takia. Eristys vie monilta ikäisiltäni liikuntakyvyn lopullisesti.

Suojeltu luonto on entistä tärkeämpää

Hiljaisen uskon rukouskirja puuttuu

KORONAPANDEMIA ON pakottanut monet ihmiset jäämään kotiin. Neljän seinän sisällä olo saattaa olla henkisesti raskasta. Luonto voi antaa ihmiselle hengähdystauon ja auttaa arjen jaksamisessa. Metsäpolkuja, merenrantaa ja kauniita niittyjä on onneksi tarjolla myös pääkaupunkiseudulla. Koronakriisin keskellä luonnon arvostus on kasvanut entisestään. Nyt olisikin hyvä aika päättää uusista kansallispuistoista ja retkeilyalueista, jotta voimme turvata luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia nauttia luonnosta. Erinomainen vaihtoehto olisi jo aiemmin esillä ollut Porkkalan merellinen kansallispuisto, joka tukisi Suomenlahden merellisten kansallispuistojen verkostoa. Porkkala oli yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista vuonna 1938. Neuvostoliiton vuokra-ajan jälkeen kansallispuistostatus kuitenkin päättyi. Porkkala on monipuolinen luontoparatiisi. Se sisältää metsää, mer-

JYRI KOMULAINEN puhui suomalaisten hiljaisesta uskosta, joka on enemmän iltarukousta omassa kammiossa kuin kirkossakäyntiä (K&k 30.4.). Varmaan hyvä jaottelu. Siksi minua onkin pitkään ihmetyttänyt, miksi kirkolla ei ole rukouskirjaa näiden hiljaisen uskon ihmisten tarpeisiin. Ortodokseilla on kaksikin, pieni Ortodoksinen rukouskirja ja isompi Rukous- ja hartauskirja. Oli meilläkin takavuosina kirkon rukouskirja, jonka tekstit vahvistettiin vielä vuonna 1938. Sotien jälkeen tämä kirkkokäsikirjan osa on kuitenkin vähitellen ajettu alas. Minusta hiljaiset uskovat tarvitsevat rukouskirjan. Onneksi itselläni on tuo vuoden 1938 laitos. Viime aikoina olen lukenut siitä rukousta, joka on otsikoitu Tarttuvien tautien aikana.

Henri Oesch Espoo

Hei, me riimataan PIISPAT OVAT ALKANEET saarnoissaan striimata. Yle striimaa tvuutisissaan. Pakilan seurakunta striimaa ilmoittelussaan. Pian me kaikki riimaamme, koska sen täytyy olla jotakin tosi hienoa. Ilmentääkö striimaaminen uutta teologista ajattelua vai ilmastonmuutosta vai koronavirusta... Mitä striimaaminen on selkosuomeksi? Tällaisiin kysymyksiin olisi nyt hyvä saada vastauksia, käymmehän kaikki vähitellen riimaamaan.

Pentti Viita Helsinki

ta ja monipuolisesti erilaisia luontotyyppejä, myös merenalaisia. Porkkalaan pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla, ja saariston yhteysaluksen liikennöinti alueelle voisi tarjota merellisen päivän myös veneettömälle.

Kauniin luonnon lisäksi Porkkala sitoo nykypäivän historiaan.

Inka Hopsu kansanedustaja (vihr.) Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Esko Miettinen tietokirjailija Helsinki

10 14.5.2020 kirkkojakaupunki.fi

Arkun kantaminen ei ole vain miesten oikeus s. 4 Espoolaiset nuoret pääsevät rippileireille huolimatta korona epidemiasta s. 4

Äidin ja kummin kulta Ann Sandqvist pyysi Hugon kummiksi Mari Rautasen s. 2

Tavallista syvempi ystävyys Mari Rautaselle Hugon kummina oleminen on kunnia-asia. Kummi haluaa olla luottoaikuinen, jonka ovi on aina avoinna. TEKSTI PAULA HUHTALA KUVA SIRPA PÄIVINEN

ugo Sandqvist hu ristelee pikkuautoil la ja junavaunuilla. Sitten hän keskeyt tää leikin ja hiipii vaivihkaa kumminsa Mari Rautasen viereen, joka kes kustelee toisten aikuisten kanssa. Hetken poika on siinä hiljaa ja palaa omiin leikkeihinsä. – Näin Hugo usein tekee. Hän tu lee luontevasti hetkeksi viereeni, välillä syliinkin. Se tuntuu hyvältä, Mari Rautanen sanoo. Kesällä kolme vuotta täyttävä Hugo kastettiin toukokuussa 2019 Espoon tuomiokirkossa. Kun Rau tanen ja Hugon äiti Ann Sandqvist muistelevat tilaisuutta, molemmat herkistyvät. Tilaisuus oli poikkeuk sellisen koskettava ja tunnelmal linen. Eikä ihme, liittyyhän sii hen pitkä odotusaika ja paljon iso ja tunteita. JOHANNESBURGISSA EteläAfrikassa syntynyt Hugo muutti uuteen kotiin sa Espooseen reilu vuosi sitten pitkä perjantaina. Sandqvistien adoptio prosessi kesti kaikkiaan viisi vuotta, ja siihen liittyi pitkän odottamisen li säksi pettymyksiä ja turhautumista. – Kaikkein raskain vaihe oli se, kun olimme saaneet tiedot, kuvia ja videon Hugosta, mutta emme saa neet matkalupaa lähteä hakemaan häntä. Tunteeni menivät vuoristora taa miettiessäni, milloin pääsemme lähtemään. Kaipuu oli kova. Silloin Mari oli tosi isona tukena minulle, Ann Sandqvist sanoo. Tietoa hakumatkasta jouduttiin odottamaan puolitoista kuukaut ta. Kerran jo tuli matkalupa ja Sand qvistit varasivat lennot, mutta sitten lupa peruttiin. – Muistan sen hetken, kun Ann oli saanut lopullisen tiedon. Olin houkutellut hänet lounaalle ja kun hän astui ulos hissistä, näin heti hä nen ilmeestään, että nyt se on ta pahtunut. Halasimme ja itkimme

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

– Haluan antaa kahdenkeskeistä aikaa Hugolle. Sitten, kun hän on isompi, olisi hienoa lähteä yhdessä seurakunnan kummileirille, Hugon kummi Mari Rautanen sanoo.

”

On ihana paijata Hugoa ja leikkiä hänen kanssaan. MARI RAUTANEN

yhdessä, eikä kumpikaan sanonut mitään. Taisimme syödä lounasta kin, mutta se on haihtunut täysin mielestäni, Mari Rautanen sanoo. ANN SANDQVIST ja Mari Rautanen tutustuivat toisiinsa neljä vuotta sit ten samassa päiväkotiryhmässä ollei den tyttäriensä kautta. Sandqvistien esikoinen Hanna halusi tulla leikki mään Rautasten kotiin Sellan luokse ja ottaa mukaan omat vanhempansa. Mikäs siinä, tuumattiin molempien lasten kotona, ja vierailu toteutui. Perheet huomasivat olevansa sa malla aaltopituudella, ja yhdessäolo oli mutkatonta. Miehetkin tulivat keskenään hyvin juttuun. – Minulle tuli nopeasti tunne, että tässä on kyse tavallista syvemmästä ystävyydestä. Marin ja Henrin pyy täminen Hugon kummiksi oli itses tään selvää sekä minulle että mie helleni. Kysyin heiltä suostumusta jo ennen kuin lähdimme hakemaan poikaa kotiin Afrikasta, Ann Sand qvist kertoo. RAUTASET OVAT Hugon ainoat kum mit, ja kokevat sen kunniatehtä väksi.

– Sandqvistit asuvat puolen ki lometrin päässä. Pidämme Annin kanssa yhteyttä päivittäin ja näem me Hugon vähintään kerran viikos sa. On ihana paijata häntä ja leik kiä hänen kanssaan autoilla, jotka ovat hänelle intohimo, Mari Rauta nen sanoo. Hugo on saanut monia kummin ompelemia vaatteita, kuten värik kään pipon ja haalarit. Kun poika kasvaa, suunnitteilla on jo yhteisiä leffareissuja ja ehkä myös seurakun nan kummileirille osallistuminen kahdestaan. Mari Rautanen on pohtinut kum min hengellisen kasvattajan tehtä vää, mutta sanoo, ettei sen aika ole vielä. Hän uskoo, että läheinen ja luottamuksellinen ihmissuhde mah dollistaa myös uskon asioiden esiin nostamisen sopivalla tavalla. – Haluan pitää Hugon kanssa lä heiset välit ja antaa hänelle kah denkeskeisiä hetkiä. Ne ovat tärkei tä. Lapset nauttivat erityisesti sii tä, kun saavat aikuisen huomion kokonaan itselleen, Mari Rautanen sanoo. ■ Valtakunnallinen Kummipäivä 31.5. Katso lisää: kumminkaa.fi

Jokainen päivä voi olla kummipäivä Valtakunnallista Kummipäivää vietetään 31. toukokuuta. Teemapäivän tapahtumia ei tänä vuonna voida järjestää koronaepidemian vuoksi. Onneksi kummipäivää voi viettää milloin ja miten vain. Tässä muutamia vinkkejä hauskaan tekemiseen kummin kanssa. 1. Etäjuhlat videopuhelun välityksellä. Soita kummilapsellesi ja sopikaa etäjuhlat Kummipäiväksi 31.5. Kummilapsen kanssa voi yhdessä ennakkoon suunnitella tarjottavat ja yhteiset tekemiset vaikka videopuhelulla. 2. Lukuhetki. Soita kummilapsellesi ja lue hänelle iltasatu. 3. Kysy kummilapsen kuulumiset. Pienet hetket ja yhteydenpito voivat olla tärkeitä kokemuksia. Kummipäivä on hyvä hetki soittaa kummilapselle ja kysellä kuulumisia. 4. Lautapelailua etänä. Oletko kokeillut pelata Aliasta etänä? Kannattaa kokeilla. Videopuhelun välityksellä Alias-peli on hauska kokemus. Myös Kimble tai vaikka Pictonary-piirustuspeli toimivat videopuhelussakin. 5. Etäkokkailua. Mitä jos Kummipäivänä valmistaisitte ruokaa yhdessä etänä? Yhdessä suunniteltu menu valmistuu niin, että kumpikin antaa vuorollaan ohjeita alkuruuan, pääruoan ja jälkiruoan tekemiseen. 6. Luontoseikkailu videopuhelun välityksellä. Metsäretken aikana yhteisenä tekemisenä voisi pelata vaikkapa Etsi luonnonmateriaali -peliä. Peli toimii niin, että kumpikin sanoo vuorollaan yhden asian, joka toisen pitää metsästä löytää. Katso lisää: kummipaiva.fi

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

Koronarajoitukset erottavat ja yhdistävät saattoväkeä Korona-ajan hautajaisissa kättely ja lohduttava koskettaminen puuttuvat. Etäyhteyksien käyttö synnyttää uusia surun jakamisen tapoja.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS MAIJA SAARI

oronakuolemat eivät ole vielä aiheuttaneet pääkaupunkiseudulle hautajaisten ruuhkaa, mutta hautaustoimen organisaatiot varautuvat tartuntahuippuun. Hautatarvikkeita ja työkoneiden polttoainetta on tilattu varastoon. Kausityöntekijöitä ja vahtimestareita perehdytetään hautatöihin. Espoossa ja Vantaalla hautaan siunaamisten väliä on tihennetty puolestatoista tunnista tuntiin. Hallituksen asettamien kokoontumisrajoitusten mukaisesti hautajaisiin saa osallistua enintään kymmenen ihmistä. Lähiomaisten kohdalla rajoituksista on joustettu. Kirkko ja kaupungin tietojen mukaan useimpiin siunaustilaisuuksiin on osallistunut 10–15 henkeä. Kokoontumisrajoitusten alkaessa omaiset kyselivät mahdollisuutta hautajaisten siirtämiseen. Hautaan siunaamiset pyritään kuitenkin toimittamaan kolmen viikon kuluessa hautausluvan saamisesta. Muistotilaisuuksia on siirretty rajoitusten

jälkeiseen aikaan. Kesäkuun alussa kokoontumisrajoitus lieventyy 50 ihmiseen, mutta yli 70-vuotiaille suositellaan yhä toisten ihmisten välttämistä. Pienissä kirkkotiloissa väkimäärää joudutaan rajaamaan tiukemmin.

”

SAMALLA KUN UHKA ON MUUTTUNUT KONKREETTISEKSI, MYÖS TOIVO ON VAHVISTUNUT. PAPPI JUHA VIRTA

Saattoväki on istunut ruokakunnittain kahden metrin päässä toisistaan. Kauniaisten kirkossa turvavälien noudattaminen on varmistettu poistamalla osa tuoleista. Vainajien siunaamisia on myös toimitettu kap-

MINNA MAIJANEN

Kahvipyörä on kevyt ajaa, toteavat diakonit Marja-Liisa Kiiski ja Liisa Pohjonen.

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

pelin sijasta haudalla. Kun saattoväki on tavallista vähälukuisempi, mahdollisia arkunkantajia on vähemmän. Osa arkuista on viety haudalle kuuden sijasta neljällä kantajalla. Tarvittaessa kantajiksi on saatu seurakunnan työntekijöitä. – Ei ole kiellettyä tai omituista, että myös naiset osallistuvat arkun kantamiseen, Espoon seurakuntayhtymän kappelityönjohtaja Tuula Myllys rohkaisee. PAPIT KÄYVÄT hautaan siunaamista edeltäviä toimituskeskusteluita puhelimitse, videopuheluina tai turvallisen suuressa seurakunnan tilassa. Espoolaisen Olarin seurakunnan pappi ja kirkonmäkitiimin lähiesimies Juha Virta tekee puhelimessa useita tunteisiin, vointiin ja jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Niitä tarvitaan, koska hän ei näe omaisen kasvonilmeitä ja eleitä. Virta on kokenut korona-ajan hautajaisten tunnelman erityisen intiimiksi. Jo tervehtiessään saattoväkeä siunauskappelin ulkopuolella

Diakoniatiimi sai kahvipyörän Uusi laatikkopyörästä räätälöity kahvipyörä helpottaa Espoonlahden diakonian jalkautumista eri puolille seurakuntaa. Pyörällä voi polkaista esimerkiksi torille, kaivaa etuosan laatikosta esille kahvitermokset ja tarjota kahvia ohikulkijoille. Kahvia nauttiessa on helppo jutella. Idea liikkuvasta kahvitusyksiköstä sai alkunsa seurakunnan diakonian tiimipäivästä, jossa suunniteltiin tulevaa toimintaa. Sähköavusteisen vaihdepyörän

hän on kiinnittänyt huomiota odottavaan hiljaisuuteen. Virta uskoo tunnelman syntyvän siitä, että ihmiset eivät ole voineet tavata toisiaan. – Yhteisen surun lisäksi siunaustilaisuuksissa konkretisoituu se, että tämä on poikkeuksellinen tilanne, jossa toisilleen läheiset ihmiset voivat kokoontua yhteen, Virta sanoo. Virta on myös kokenut, että sellaiset kristilliset sanat kuin odotus, jälleennäkemisen toivo ja lupaus ylösnousemisesta eivät varsinkaan nyt jää ylätason asioiksi, joista kuu-

hankintaan saatiin Kirkkopalvelut ry:ltä 2 700 euroa kokeilurahaa. – Tarkoitus on jalkautua ympäri seurakuntaa sekä tarjota kahvia ja keskustelumahdollisuuksia. Voi olla, että myöhemmin pyörälle löytyy myös muuta käyttöä. Tämä on yksi tapa tehdä seurakunta näkyväksi, diakoni Liisa Pohjonen sanoo.

Sopimus Kirkko ja kaupungista Pääkaupunkiseudun seurakuntien kesken saavutettu neuvotte-

lutulos Kirkko ja kaupunki -median tulevaisuudesta hyväksyttiin Vantaan yhteisessä kirkkovaltuustossa. Myös Espoon yhteinen kirkkoneuvosto esittää 27.5. kokoontuvalle kirkkovaltuustolle sopimuksen hyväksymistä. Kauniaisissa asian ratkaisee suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto, Helsingissä yhteinen kirkkovaltuusto. Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto irtisanoi yhteistyösopimuksen 4.6.2019 ja esitti sen uudistamista. Espoon yhteinen kirkkovaltuusto päätti 25.9. käynnistää sopimusneuvot-

luu puhua hautajaistilanteessa. Korona-aika antaa tutuille ilmaisuille tavallista konkreettisemman ja tiiviimmän merkityksen. – Olemme havahtuneet siihen, että minua, meitä ja koko maailmaa uhataan vakavasti. Samalla, kun uhkaavat asiat ovat muuttuneet konkreettisiksi, myös toivo on vahvistunut.

telut tavoitteena yhteisen median jatkaminen vuoden 2021 alusta. Neuvotteluratkaisuun sisältyy esityksiä median talouden suunnitteluun, tulevien vuosien kustannussäästöjen saavuttamiseen sekä lehden ilmestymiskertoihin ja verkkomedian kehittämiseen. Vuonna 2021 lehti ilmestyisi nykyisen 22 numeron sijasta 20 kertaa kolmena eri paikallisversiona Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa. Tämä säästää lehden paino- ja jakelukuluja. Lehti jaetaan edelleen jokaiseen jäsentalouteen osoitteelli-

KORONAPANDEMIA NÄYTTÄÄ Kauniaisten kirkkoherralle Mimosa Mäkiselle entistäkin selvemmin, miten paljon tärkeää yhteistä kokemusta rituaalit välittävät. – Itse elän rituaalisuuttani todeksi kirkon toimitusten kautta, mutta yhtä lailla merkittäviä ovat toisten uskontojen ja katsomusten

sena postituksena. Vaihtoehtona paperilehdelle seurakuntien jäsenille halutaan tarjota mahdollisuutta valita paperilehden sijaan digilehti. Median tehtävänmäärittelyyn lisättiin kaksi uutta kohtaa, mutta linjaa ei muutettu.

Osa ripareista siirtyy Koronapandemiasta huolimatta espoolaiset nuoret pääsevät rippileireille kesällä 2020. Ennen juhannusta pidettäväksi sovitut leirit joudutaan siirtämään, mutta loppukesän leirit järjestetään

rituaalit, Mäkinen sanoo. Osa vainajien omaisista haluaa taltioida hautaan siunaamisen tai välittää tilanteen etäyhteydellä niille läheisille, jotka eivät voi osallistua. Joissakin tapauksissa seurakunnan työntekijät ovat auttaneet taltioimisessa tai jopa toteuttaneet tilaisuuden kokonaan etäyhteyden kautta.

tällä tietoa sovitusti. Elokuun alkuun lisätään uusia leirejä, ja olemassa oleviin ryhmiin lisätään paikkoja. Kesäkuulta peruuntuneiden leirien osallistujille avataan ilmoittautuminen uudelleen. Ilmoittautumisesta ja uusista leiriajankohdista on lähtenyt tieto koteihin. Rippikouluihin ilmoittaudutaan toukokuun viikolla 20, ja rippikoululainen saa tiedon uudesta ryhmästään 25.5. Alkukesän päivärippikoulut toteutetaan suunnitellusti, kokoontumisohjeita noudattaen. Myös niihin otetaan lisää nuoria.

Mäkisen mukaan etäosallistuminen on synnyttänyt uudenlaista surun jakamista. – Erään hautaansiunaamisen aikana kotioloissa sytytettiin kynttilä, veisattiin virret mukana ja jaettiin muistoja vainajasta. Siunaamisen yhteydessä pidettiin ikään kuin oma muistotilaisuus. ■

Seurakuntalaisten on 1.6. alkaen mahdollista osallistua jumalanpalveluksiin. Tosin niihin otetaan vain 50 henkeä. Sama koskee kasteita, häitä ja hautajaisia. Jos tila on pieni, määrää joudutaan tästäkin rajoittamaan koronapandemian vuoksi.

Tulot vähenevät, auttaminen ei Espoossa seurakuntien verotuotto vähenee 0,5–1 miljoonalla. Väkeä ei silti ole lomautettu, sillä nyt keskitytään auttamiseen.

– Espoon seurakuntien tehtävänä on ylläpitää toivoa ja uskoa huomiseen myös tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joita nyt elämme, hallintojohtaja Risto Hämäläinen sanoo ja korostaa kirkon tehtävää Suomen henkisessä kriisinkestävyydessä. Samalla linjalla on Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Mimosa Mäkinen: työntekijöitä tarvitaan. Talouden vuoksi kirkon korjaamista joudutaan siellä lykkäämään hieman eteenpäin. Lue lisää taloudesta ja seurakunnista osoittesta kirkkojakaupunki.fi.

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 14.–28.5.

Lapsille!

Espoon tuomio kirkkoseurakunta Toimisto: Kirkkokatu 10, ma–pe klo 9–15, p. 09 8050 3800, espoontuomiokirkkoseurakunta@ evl.fi

ESPOON TUOMIOKIRKKO SEKÄ KALAJÄRVEN JA SUVELAN KAPPELIT Pidetään mahdollisuuksien mukaan avoinna yksityistä hiljentymistä ja rukousta varten. Espoon tuomiokirkko on toistaiseksi koronavirustilanteen vuoksi avoinna joka päivä klo 10−17. Sunnuntaisin klo 10−11 ja 12.15−13 kirkko on kiinni. Kalajärven kappeli avoinna ma klo 13−14, ti klo 18−19, ke klo 10−11, to klo 18−19, pe klo 10−11 ja su klo 16−17. Suvelan kappeli avoinna ma−pe klo 9−14. Tuomiokirkko, Kirkkopuisto 5. Kalajärven kappeli, Ruskaniitty 3. Suvelan kappeli, Kirstintie 24.

KIRKONMENOT VERKOSSA Jumalanpalveluksia välitetään suoratoistona Espoon tuomiokirkon Facebook-sivun kautta: www. facebook.com/EspoonTuomiokirkko. Tilaisuudet järjestetään ilman paikallaolevaa seurakuntaa. Kaatuneiden muistopäivän kaksikielinen sanajumalanpalvelus ja seppeltenlasku su 17.5. klo 10. Liturgia ja saarna Mari Mathlin, avustaa Johan Kanckos, urkuri Eeva-Liisa Malmgren, kanttoreina Petri Koivusalo ja Nina Kronlund. Helatorstain sanajumalanpalvelus to 21.5. klo 10. Liturgia ja saarna Aleksi Majuri, avustaa Sami Marte, kanttori Marja-Liisa Talja. Jumalanpalvelus su 24.5. klo 10. Liturgia ja saarna Aleksi Majuri, avustaa Reetta Ikonen, urkuri Marja-Liisa Talja, Leena Talvio, kanttori. Helluntain sanajumalanpalvelus su 31.5. klo 10. Saarna Matti Peiponen, liturgia Anita Kyönsaari, urkuri Teemu Suominen, kanttori AnnaLiisa Haunio.

KESKIVIIKON ILTAPÄIVÄHARTAUDET Lyhyitä ja vapaamuotoisia hartausvideoita ke klo 16 Facebookissa. Videoita tekevät seurakuntamme luottamushenkilöt, vapaaehtoiset ja työntekijät ja ne välitetään Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Facebook-sivun kautta: www. facebook.com/EspoonTuomiokirkkoseurakunta

LAPSILLE HARTAUKSIA, ASKARTELUA, LAULUA & LEIKKIÄ YouTube-kanavalla ”Lapsityö Espoon tuomiokirkkoseurakunta” lähetetään lapsille hauskoja ja pohdiskeleviakin videoita joka arki-

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

päivä klo 10. Maanantaisin ja torstaisin julkaistaan hartausvideo. Tiistaisin kanavalla julkaistaan askarteluvideo. Keskiviikko on varattu Kannusillan kolleille. Videoissa kissaystävämme seikkailevat historiallisen tuomiokirkkomme alueella ja löytävät salakäytävien lisäksi monia ystäviä, kuten ihka oikeita eläimiä. Perjantaisin on vuorossa laululeikki tai jumppa. Tilaa kanava itsellesi! Facebookissa: Suvelan kappelin perhekerho lähetetään suoratoistona joka torstai klo 10. Tule mukaan! facebook.com/suvelankappelinlapsityo Vilaus perhetoimintaan on Auroran, Laaksolahden ja Viherlaakson kappeleiden yhteinen sivusto: facebook.com, vilaus perhetoimintaan. Lapsiperheiden kirkonkirje: Tilaa sähköinen uutiskirje suoraan sähköpostiisi: lapsetjaperheet. espoontuomiokirkkoseurakunta@ evl.fi.

PARISUHTEEN JA PERHEEN TUKIPALVELUJA Ahdistaako kotona perheen kesken toimiminen? Alkaako jo eristäytyminen neljän seinän sisällä ärsyttää? Tukea, ammatillista keskusteluapua ja sielunhoitoa perheille, pareille, erotilanteessa eläville, lapsiin ja kasvatukseen sekä omiin voimavaroihin liittyvissä kysymyksissä. Soita, laita viestiä tai sähköpostia perhetyönohjaajille: kirsi.kanerva@evl.fi, 050 511 0165 ja outi.wenell@evl.fi, 040 547 4146. Puhelut arkisin klo 9–19, viestejä ja sähköpostia voit laittaa kaikkina aikoina. Vastaamme työpäivinä.

KAIPAATKO TUKEA JA APUA? Ota yhteys oman asuinalueesi diakoniatyöntekijään: Auroran alue: 040 763 6599 Espoon keskus ja Suvelan alue: 040 531 1037 (Tuomarila, Suna, Ymmersta) 050 438 0189 (Suvelan kappelin ympäristö) 040 547 1861 (aseman seutu, Kirkkojärvi, Kulovalkea, Kiltakallio, Kaupunginkallio) Pohjois-Espoon alue (Kalajärvi): 040 736 9315. Länsi-Espoon alue: 050 438 0176 (Kauklahden keskusta, Vanttila, Nissinmäki, Lasilaakso) 040 513 0862 (Muurala, Mikkelä, Hirvisuo, Karhusuo, Nupuri, Nuuksio, Vesirattaanmäki) Viherlaaksolahden alue (Laaksolahti ja Viherlaakso): 040 572 5344. Yhteyttä voit ottaa myös sähköpostilla: etunimi.sukunimi@evl.fi. Työntekijät tukenasi myös poikkeusaikana: Tavoitat papin ma–su klo 9–21 p. 09 8050 3501. Pappien ja työnteki-

jöiden yhteystiedot: www.espoonseurakunnat.fi/yhteystiedot/ tuomiokirkkoseurakunta. Sähköpostit: etunimi.sukunimi@evl.fi.

TUKICHATTI Keskusteluapua, henkistä ja hengellistä tukea sekä tietoa palveluistamme ma ja ke klo 10–18 sekä ti, ke ja to klo 10–16: espoonseurakunnat.fi.

SYKSYLLÄ ALKAVAT MUSKARIT Muskareiden vapaita paikkoja voi tiedustella opettajilta: heli.vapaakallio@evl.fi, 050 432 7527 ja taija. karppinen@evl.fi 050 358 1093. Lapsikuorojen Tuike ja Välke vapaita paikkoja voi tiedustella kuoronjohtajalta heli.vapaakallio@ evl.fi, 050 432 7527.

SEURAA SOMESSA JA VERKOSSA! Seuraa Facebookissa Espoon tuomiokirkkoseurakuntaa sekä seurakunnan nettisivuja www. espoontuomiokirkkoseurakunta.fi, niin saat ajankohtaisimman tiedon tulevista verkkolähetyksistä. Muutokset lehtitietoihin ovat mahdollisia. Facebook.com/EspoonTuomiokirkkoseurakunta/ Facebook.com/Espoontuomiokirkko/ Instagram: @espoontuomiokirkkoseurakunta Twitter: @EspooEtSrk Youtube: Kirkko Espoossa, Espoon tuomiokirkkoseurakunta, Lapsityö Espoon tuomiokirkkoseurakunta Nuori, mitä mietit? Käy LujaKalliossa katsomassa, missä mennään: www.lujakallio.fi. Tule tykkääjäksi kappeleidemme Facebookiin, niin tiedät mitä on meneillään. Tilit löytyvät Facebookista kappeleiden nimillä: Auroran kappeli, Kalajärven kappeli, Kauklahden kappeli, Laaksolahden kappeli, Suvelan kappeli, Viherlaakson kappeli.

Espoonlahden seurakunta Toimisto: puhelinpalvelu klo 9–15 p. 09 8050 6000, espoonlahdenseurakunta@evl.fi www.espoonseurakunnat.fi – Seurakunnat – Espoonlahti Nuoret: www.sodesode.fi Facebook: Espoonlahden seurakunta, Espoonlahden seurakunnan lapset ja perheet Twitter: @espoonlahdensrk, @superdiakonia Instagram: diakoniaespoonlahti, enkelinsuojassa, sodesta, kirkkoespoossa

KOTISOHVALLA KIRKKOON Twitterjumis su klo 10 @espoonlahdensrk.

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 14.–28.5.

Verkkokirkot sivulla www.facebook.com/Espoonlahdenseurakunta: Toivon rukoushetki arkisin klo 8.50. Jumalanpalvelus su 17.5. klo 11. Saarna Jussi Miettinen (OPKO), liturgia Jouni Turtiainen, kanttori Heli Ojala. Helatorstain Kalliokirkko to 21.5. klo 11. Teemu Reinikainen, Helena Yli-Jaskari. Suvivirren sunnuntain jumalanpalvelus su 24.5. klo 11. Asmo Sinervo, Mira Kohijoki, Elja Puukko. Nojatuolikirkko su 24.5. klo 17. Teemu Reinikainen ja Antti-Pekka Pesonen. Bändi: Taneli Helminen, basso; Ville Salminen, kitara; Markus Malin, rummut ja Heli Ojala, piano ja laulu.

ESPOONLAHDEN KIRKKO Kirkko avoinna hiljentymistä varten, os. Kipparinkatu 8. Aukioloajat verkkosivuilla.

RAAMATTU JA RUKOUS VERKOSSA Luemme yhdessä Raamattua ti klo 17–18.30. Linkki: bit.ly/39wjBzw. Varaa lähellesi Raamattu. Asenna puhelimeen tai tietokoneeseen Microsoft Teams -sovellus. Aamurukous koko maailman puolesta ke klo 6.30–7.30. Linkki: bit.ly/39zL43j. Rukoustapaaminen to klo 17–18. Linkki: bit.ly/2JvFkgl. Rukouspyyntöjä voi soittaa tai lähettää tekstiviestillä: Eveliina Rožnovski, 041 518 1244. Liity rukoilijoiden joukkoon! Meillä on 10 rukousrengasta, joiden jäsenille välitetään seurakuntalaisten rukouspyyntöjä. Ilmoittaudu rukoilijaksi: inkeri.oinonen@evl.fi, 050 583 6883.

TUKEA JA APUA Pappi päivystää joka päivä klo 9–21 p. 050 432 8496. Diakonian palveluajat ma klo 13–14 p. 09 8050 6638 ja to klo 9–10 p. 09 8050 6738. Kaikkien työntekijöiden yhteystiedot verkkosivuilta tai ma–pe klo 9–15 p. 09 8050 6000. Elintarvikejakelu ma, ke ja pe klo 9 kirkko. Jaamme valmiita kasseja alueellamme asuville. Rukouspyyntö rukousrenkaille: soita tai lähetä tekstiviestillä/ sähköpostilla inkeri.oinonen@evl. fi, 050 583 6883. PuhelinYstävät: haluatko, että sinulle tai alueellamme asuvalle riskiryhmään kuuluvalle omaisellesi soitetaan ja kysytään kuulumisia? Ota yhteys minna.maijanen@ evl.fi, 040 705 3358. Kauppa-apu riskiryhmiin kuuluville ja koronakaranteenissa oleville. Toimitamme peruselintarvikkeet ja hygieniatuotteet alueellamme kotiovellesi lähipäivinä tilauksesta. Soita 050 476 2380 ma klo 9–11 ja

to klo 13–15. Tilauksen ottaa vastaan seurakunnan työntekijä, tarvikkeet maksuohjeineen toimittaa perille vapaaehtoinen.

PIKKUVÄELLE Kivaa pikkuisille Facebook-sivulla Espoonlahden seurakunnan lapset ja perheet: Vauvakirkko su 17.5. klo 15. Vauvojen ja pikkuväen oma kirkkohetki. Laulamme lastenlauluja, köröttelemme ja heilumme musiikin tahdissa, mukana Mira Kohijoki, Sonja Munter-Mäkeläinen ja Satu Nyberg. Nallekerho ke klo 11, tule seuraamaan Ursulan ja Kalle-nallen seikkailuja! Sonjan muskarihetkiä Facebookissa ja myös YouTube-kanavalla Espoonlahden seurakunta. Kirjepyhäkouluun voi liittyä milloin vain! Lapsi saa maksutta kotiin pyhäkoulukirjeen n. 6–7 kertaa vuodessa. Kirjeessä on raamatunkertomus, värityskuva ja askarteluideoita. Ilmoita lapsesi mukaan: maija.aapakari@evl.fi. Kerro viestissä vanhemman nimi, lapsen nimi, ikä ja osoite.

KOULUIKÄISET Etäkerho Nonparellin, Lennun ja Tinkan kanssa ti klo 15 Facebooksivulla Espoonlahden seurakunta, myös aiemmat kerhot nähtävillä.

KAIKILLE PAIKKOJA ON Syksyn päiväkerhoissa on vielä tilaa! Leikkiä, laulua ja riemua pikkuväelle. Iltapäiväklubeissa ohjattua toimintaa välipalan kera 1.–3.-luokkaisille, Iivisniemen kerhotila ja Kaskikappeli. Vapaita paikkoja on vielä! Kerhohaku verkkosivuilla Espoonseurakunnat.fi / Seurakunnat / Espoonlahti / Lapset ja lapsiperheet.

NUORET Tsekkaa www.sodesode.fi, @ sodesta Ma Sode Discordissa klo 14–16, linkki nettisivuilla. Ti nuortenilta klo 17–19, linkki nettisivuilla. Hartaus ig-livessä klo 20. Pe leivontaa ja muuta kivaa Instagramissa. Nuortenilta klo 18–20, linkki nettisivulla.

TIINA KIITTÄÄ Lämpimät kiitokset kaikille, jotka monin tavoin muistitte minua jäädessäni eläkkeelle. Tiina Söderqvist.

Leppävaaran seurakunta Toimisto: p. 09 8050 5000 arkisin klo 9–11, leppavaaranseurakunta.fi facebook.com/leppavaaranseura-

kunta youtube: Leppävaara seurakunta @leppavaaransrk nuortensiipi.fi @nuortensiipia@evl.fi

Elämänkaari

LEPPÄVAARAN KIRKKO pidetään avoinna mahdollisuuksien mukaan yksityistä hiljentymistä ja rukousta varten. Tarkista aukioloajat leppavaaranseurakunta.fi. Os. Veräjäkallionkatu 2.

KIRKONMENOT VERKOSSA Tervetuloa osallistumaan jumalanpalveluksiin suoraan kotisohvalta! Koronaviruspandemian vuoksi jumalanpalvelukset Leppävaaran kirkolta toteutetaan verkkolähetyksinä seurakunnan YouTube-kanavalla. Jumalanpalvelus su 17.5. klo 11, YouTube. Rukoussunnuntain jumalanpalveluksen osana kuullaan Felix Mendelssohnin urkusonaatti nro 6 d-molli, joka perustuu koraalin Vater unser im Himmelreich (Isä meidän joka olet taivaissa) pohjalle. Urkurina Pauliina Hyry, kanttorina Kullervo Latvanen. Liturgi Juha-Pekka Rissanen, avustava pappi Jukka Raunu. Helatorstain jumalanpalvelus to 21.5. klo 11, YouTube. Suvivirren sunnuntain jumalanpalvelus su 24.5. klo 11, YouTube. Jumalanpalveluksen musiikkia laulaen ja soittaen toteuttamassa laulajia lauluyhtye Kuiskeesta, Leevi Helo ja kanttori Outi Noponen. Liturgina Arto Vallivirta. Jumalanpalveluksen kolehti kerätään Kirkon ulkomaanavun Suvivirsikeräyskohteeseen. Raamatunlukua ääneen ma–pe klo 17 seurakunnan Facebooksivuilla. Jos haluat tulla mukaan yhdeksi lukijaksi, ota yhteyttä pastori Terttu Laaksoseen, terttu. laaksonen@evl.fi tai 050 432 9370.

ILMOITTAUDU PÄIVÄKERHOON Vielä ehdit varata lapsellesi paikan päiväkerhoon kaudelle syksy 2020−kevät 2021. Päiväkerhoja järjestetään Karakappelissa ja Uutussa. Ilmoittaudu viim. 31.5. espoonseurakunnat.fi/päiväkerhot.

VANHEMPIEN HELPPILUURI Jos tarvitsette juttuseuraa tai jokin askarruttaa, odotamme soittoasi. Ma−ti ja to−pe klo 12−14 p. 09 8050 5100. Perhetoiminnanohjaajat Jukka Silventoinen, Eira Salakka ja Seija Hatakka.

TYÖNTEKIJÄT TUKENASI Tavoitat papin joka päivä klo 9–21 p. 09 8050 5562. Diakonian

ESPOON TUOMIOKIRKKO SEURAKUNTA Kastetut Nooa Jaakko Wilhelm Peho, Eevi Anna Kanerva Pynnönen. Avioliittoon aikovat Harri Aukusti Kannelsalo ja Heidi Katariina Pesola, Antti Lauri Kulpakko ja Meri Aino Sylvia Airinen, Petri Esa Antero Uotila ja Maria Henriikka Lehtosaari. Hautaan siunatut Teuvo Asser Ehoniemi 89 v, Iida Kaarina Annikki Hietanen 87 v, Simo Kauko Samuli Hongisto 85 v, Aira Suoma Kyllikki Syrjänpää 85 v, Jorma Tapio Rautasalo 72 v, Seppo Juhani Leskinen 71 v, Pirkko Sinikka Appelberg 64 v, Juho Tuomas Oikarinen 39 v.

ESPOONLAHDEN SEURAKUNTA Kastetut Vanessa Isabel Huuskonen, Eetu Joonatan Vattulainen. Hautaan siunatut Pekka Juhani Pelto 87 v, Sirkka Liisa Wikman 87 v, Taimi Hellevi Elmgren 83 v, Lauri Edvin Nyyssölä 82 v, Jorma Juhani Malkki 74 v, Pekka Olavi Jansson 67 v, Börje Tapio Hämäläinen 60 v, Toni Juhani Luukko 34 v.

KAUNIAISTEN SUOMALAINEN SEURAKUNTA Kastettu William Johannes Vähäsarja. Hautaan siunatut Kirsti Kaarina Keravuori 70 v, Ari Tapio Bergman 61 v.

LEPPÄVAARAN SEURAKUNTA Kastettu Hanna Julia Bezerra, Ilias Verner

Valentin Kontkanen, Etta Tuulikki Pantsar, Hilla Anita Ester Piipponen, Eino Johannes Siwathep Rytkönen. Hautaan siunatut Ami Evald Lanu 90 v, Maire Anneli Nurmi 83 v, Taisto Tapio Laakso 81 v, Erja Hannele Sainio 63 v.

OLARIN SEURAKUNTA Hautaan siunatut Rauno Kyösti Juhani Rautio 96 v, Maire Elina Elisabeth Aalto 93 v, Erkki Sipponen 93 v, Sirkka Liisa Flinck 88 v, Jorma Henry Elis Danska 87 v, Anja Sisko Kanninen 86 v, Pirkko Annikki Kolkkanen 83 v, Ritva Kaarina Pousi 80 v, Terttu Kyllikki Obraszoff 79 v, Maj-Lis Aulikki Tenhonen 79 v, Jari-Markku Pullinen 45 v.

TAPIOLAN SEURAKUNTA Hautaan siunatut Eva Kyllikki Kasanen 97 v, Liisa Kyllikki Landén 88 v, Raili Alisa Koskinen 87 v, Raimo Vilho Juhani Pakarinen 87 v, Veli Antero Hienonen 81 v, Rolf Erich Brander 80 v, Kay Ingmar Isidor Koskivirta 80 v, Aino Lopperi 80 v, Eva-Liisa Kristina SohlbergBezard 75 v.

ESBO SVENSKA FÖRSAMLING Döpta/Kastetut Izabeth Rosamia Margaret Melander, Walter Gustaf af Hällström. Avlidna/Hautaan siunatut Helga Violetta Uggla 98 år, Ulla Maria Gripenberg 97 år, Doris Viola Granlund 95 år, Kurt Harald Grönroos 89 år, Ulla-Britt Sofia Margaretha Järvinen 88 år, Leif Runar Engblom 78 år, Ann-Mari Birgitta Salmi 75 år.

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 14.–28.5.

palveluaika ma klo 10–12, 050 432 9318. Muina aikoina ota yhteyttä suoraan työntekijöihin puhelimitse tai sähköpostitse.

SURURYHMÄ LAPSENSA MENETTÄNEILLE Leppävaarassa torstaisin 15.10.– 26.11. 2020 ja 7.1.2021 klo 17.30– 19.30. Lisätietoja Yhteiset-palstalla.

Olarin seurakunta Toimisto: Olarin kirkko, p. 09 8050 7000, (puhelinpalvelu klo 9-15) olarinseurakunta@evl.fi Facebook: Olarin seurakunta, Chapple Iso Omena, Olarin seurakunnan lapset ja perheet Instagram: @chappleisoomena @ chapplenuoret Youtube: Olarin seurakunta

JUMALANPALVELUKSET VERKOSSA Koronaviruspandemiasta johtuvan poikkeustilan vuoksi jumalanpalvelukset järjestetään ilman paikalla olevaa seurakuntaa verkkolähetyksinä YouTube-kanavalla Olarin seurakunta. Su 17.5. klo 10 Verkkokirkko: Sanajumalanpalvelus. Liturgia ja saarna Juha Virta, kanttorit Mikko Niinikoski ja Sanna Franssila. To 21.5. klo 10 Verkkokirkko: Helatorstain sanajumalanpalvelus. Liturgia ja saarna Tapio Suontakanen, kanttorit Päivi Hakomäki ja Anna Pöyhönen. Su 24.5. klo 10 Verkkokirkko: Suvivirren sunnuntain sanajumalanpalvelus. Liturgia ja saarna Jarmo Jussila, kanttorit Mikko Niinikoski ja Anna Pöyhönen.

KORONA VIRUS PANDEMIAN VAIKUTUKSET SEURA KUNNAN TOIMINTAAN Papin puhelin joka päivä klo 9–21 p. 040 547 1857. Diakonian ajanvaraus: puhelimitse ti klo 10–11 p. 050 4329 368. Myös muut työntekijät ovat tavattavissa puhelimitse keskusteluja varten. Yhteystiedot: www.espoonseurakunnat.fi/olarinseurakunta/tyontekijat.

ILMOITTAUTUMINEN SYKSYN MUSIIKKI LEIKKI KOULUIHIN 15.5. saakka netissä: www.espoonseurakunnat.fi/tule-mukaan/ ilmoittautumiset.

VAPAITA PAIKKOJA PÄIVÄKERHOSSA Ensi syksynä alkavissa päiväkerhoissa on vielä muutama paikka vapaana. Kysy lisää: mia.silvola@ evl.fi, 050 576 4891.

LAPSET JA PERHEET Videoita, hartauksia, Hiirulin seikkailuja, toimintatuokioita, Päkän lauluja löytyy Facebookista Olarin seurakunnan lapset ja perheet, Chapple Iso Omena sekä Instagramista @olarin_perheet ja @chappleisoomena. Vanhempien varaventtiili – tukikeskustelua vanhemmille arjen haasteista ja huolista. Yhteydenotot arkisin klo 9–16: perhetyöntekijä Paula Bruce-Haatainen, 040 503 7622, paula.bruce-haatainen@evl. fi, perhetyöntekijä Mia Silvola, 050 576 4891, mia.silvola@evl.fi, perhetyöntekijä Raili Ruotsalainen, 050 576 6305, raili.ruotsalainen@evl.fi, seurakuntapastori Raisa Jarkkola, 050 358 0979, raisa.jarkkola@evl.fi. Kirjepyhäkoulu, Omaa kirjepostia lapselle. Toukokuun postissa ihmetellään luontoa. Kirjeessä raamatunkertomus, värityskuvia ja askartelu- ja puuhaideoita. Oman postin saat ilmoittamalla vanhemman nimen, lapsen nimen ja osoitteen: mia.silvola@evl.fi.

KOULUIKÄISET JA NUORET Myös kouluikäisille ja nuorille on tarjontaa verkossa ja somessa. Tarkempia tietoja: Kouluikäiset: IG olarilurppa, nuoret: IG chapplenuoret.

Tapiolan seurakunta Toimisto: puhelimitse arkisin klo 9–15, p. 09 8050 4000, tapiolanseurakunta@evl.fi www.espoonseurakunnat.fi. Twitter: Siunauksen sadetta @SSadetta. Facebook Tapiolan seurakunta, Tapiolan seurakunnan lapset ja perheet Instagram: @tapiolansrk, @siunauksensadetta, @paheksuvakirahvi, @s.pihlaja, @ pantapaidassa Youtube: siunauksen sadetta, KirahviTV, Pastorific. Blogit siunauksensadetta.blogspot. com, kotimaa24.fi/blogit/pappisasessorinparahdus

JUMALANPALVELUKSET Sanajumalanpalvelukset suorana verkkolähetyksenä joka sunnuntai klo 12 Virsusta seurakunnan Facebook-sivulla (ei edellytä rekisteröitymistä). Sanajumalanpalvelus su 17.5. klo 12. Kesän 2020 isoset ja avustajat siunataan tehtäviin. Helatorstain jumalanpalvelus to 21.5. klo 12.suorana verkkolähetyksenä Virsusta.

KESKIPÄIVÄNRUKOUS Verkkolähetykset joka arkipäivä klo 12 Tapiolan seurakunnan Face-

KIRKKO JA KAUPUNKI ESPOO JA KAUNIAINEN – 10/2020

book-sivulla toukokuun loppuun saakka.

hiljaisuuden paikka hiljentymistä ja rukousta varten.

ÄLÄ JÄÄ YKSIN

SEURAKUNTA SOMESSA

Papin puhelin p. 09 8050 4900 joka päivä klo 9–21. Diakonian päivystys arkisin 09 8050 4400 klo 9–15. Keskusteluapua Maire Hellas 040 565 8300 ja Kristiina Larjava 050 358 1064. Perheiden Helppiluuri arkisin klo 12–16 Lapsityönohjaaja Riina Nissinen 040 749 4334, perhetyöntekijä Miia Raninen 050 380 2734, perhetyöntekijä Marjukka Luoma 050 583 6908, lastenohjaaja Sari Häkki 041 539 8710 ja lastenohjaaja Tiina Siponen 041 5398 704.

Kauniaisten suomalainen seurakunta on Facebookissa, löydät sieltä monenlaisia juttuja. Avoin sivusto, linkki myös srk:n kotisivuilla. Instagramissa @kauniaisten_ seurakunta. Nuorisotyöllä @granutnuoret myös mm. live-lähetyksiä.

LAPSET JA PERHEET Verkkolähetyksinä Facebookissa Tapiolan seurakunnan lapset ja perheet -sivulla: Minimuskarit keskiviikkoisin klo 10. Etäperhekerhot perjantaisin klo 9.30–10. Keväinen muskarikirkko ke 20.5. klo 10.

SEURAKUNNAN TYÖNTEKIJÄT TUKENA JA APUNA Seurakunnan työntekijät ovat tukena ja läsnä apua tarvitseville, meidät tavoittaa erityisesti verkossa ja puhelimitse. Yhteystietomme verkkosivuilla www.kauniaistenseurakunta.fi tai seurakuntatoimiston kautta.

Esbo svenska församling Kansli: Kyrktian, Kyrkogatan 10, vardagar kl. 9–13 tfn 09 8050 3000 esbosvenskaforsamling@evl.fi

KIRKON PERUSKORJAUS

VI FINNS HÄR FÖR DIG

Tapiolan kirkon peruskorjaus alkaa toukokuussa. Poikkeustilanteen päättyessä seurakuntaelämä jatkuu Otaniemen kappelissa, Mankkaan seurakuntakodissa, Laajalahden kerhotilassa ja Tapiolan keskustan väistötilassa Virsussa.

Trots att verksamheten håller paus till 31.5 är de anställda anträffbara för samtal per telefon, e-post och sociala medier. Du hittar alla kontaktuppgifter på esboforsamlingar.fi/kontakt.

Kauniaisten suomalainen seurakunta

Den öppna diakonimottagningen är stängd, men du når diakoniarbetarna per telefon och e-post: Nina Wallenius, 050 432 4323, nina. wallenius@evl.fi Ann-Christine Wiik, 050 597 3313, ann-christine.wiik@evl.fi Taina Sandberg, 040 547 1856, taina.sandberg@evl.fi

Seurakuntatoimisto: Kavallintie 3, ma–ti klo 10–14, ke 12-14 to klo 10–16 ja pe klo 10-14 palvelu puhelimitse p. 050 500 9000 kauniaisten.suom.srk@evl.fi Osoitteet: Kauniaisten kirkko, Kavallintie 3 Sebastos, Kauniaistentie 11

KOKOAVA TOIMINTA Toistaiseksi Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kokoava toiminta on peruttu koronapandemian vuoksi. Ajantasaiset tiedot päivitetään seurakunnan kotisivuille www.kauniaistenseurakunta.fi

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset suoratoistetaan sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10 seurakunnan Facebook-sivulle ja seurakuntalaiset voivat osallistua niihin internetin välityksellä. Paikalla ovat vain jumalanpalveluksen toimittajat. Ajantasaiset tiedot verkkosivuilla www.kauniaistenseurakunta.fi.

KIRKON PIHALLA HILJENTYMISEN PAIKKA Kauniaisten kirkon sisäpihalla on

DIAKONIN HJÄLPER

GUDSTJÄNSTER Gudstjänsterna hålls så att endast de som förrättar dem är närvarande. De direktsänds på facebook. com/www.esboforsamlingar.fi/ varje söndag. Sö. 17.5 kl. 10 OBS tiden! Tvåspråkig gudstjänst på De stupades dag. Kanckos, Mathlin, Kronlund, Malmgren, Koivusalo. Gudstjänsten direktsänds via Espoon tuomiokirkkos Facebook, www.facebook.com/ EspoonTuomiokirkko och kan ses senare på Esbo sv. förs. Facebook Kransnedläggning vid hjältegraven vid Esbo domkyrka efter gudstjänsten. To. 21.5 kl. 12.15 Gudstjänst på Kristi himmelsfärds dag. Ahlbeck, Brunell, Kronlund, Malmgren. Sö. 24.5 kl. 12.15. Gudsrjänst. Kanckos, Brunell, Kronlund, Malmgren. Mer information: esboforsamlingar,fi och facebook. com/www.esboforsamlingar.fi.

Man kan följa med gudstjänsterna också utan egen Facebookinloggning. Gudstjänsterna kan ses även efter sändningstidens slut. Andakter, videor och annat aktuellt finns på församlingens Facebook och Instagramkontot @ esbosvenskaförsamling Kundbetjäning endast per telefon och elektroniskt: Esbo svenska församlings kansli: 09 8050 3000, esbosvenskaforsamling@evl.fi Esbo församlingars servicecentral, bokning av dop, vigsel och jordfästning: 09 8050 2601, varauspalvelut. espoo@evl.fi Information om förändringar i verksamheten meddelas på esboforsamlingar.fi och sociala medier.

Grankulla svenska församling Församlingskansliet: Kavallvägen 3, öppet vardagar kl. 10–14, torsdagar stängt, tfn 050 500 7000, grankulla.sv.fors@evl.fi OBS! Endast betjäning per telefon eller e-post Adresserna: Grankulla kyrka, Kavallvägen 3 Sebastos, Grankullavägen 11

GRANKULLA KYRKA SÖ 17.5 Tvåspråkig gudstjänst kl. 10. TO 21.5 Kristi himmelfärdsdagens gudstjänst kl. 12. SÖ 24.5 Gudstjänst kl. 12. Gudstjänster från Grankulla kyrka kan du se som direktsändning på webben via www.facebook. com/grankullaforsamling/ Se www. grankullaforsamling.fi för närmare info.

DIAKONIMOTTAGNING TI 19.5 och 25.5 diakonimottagning och brödutdelning i kyrkans aula kl. 9.30−11. Eventuella förändringar möjliga p.g.a. coronakrisen.

Yhteiset

Sururyhmä lapsensa menettäneille on vertaistukiryhmä, jossa samantapaisia asioita kokeneet ihmiset voivat olla jakamassa surua keskenään. Ryhmä kokoontuu Leppävaarassa torstaisin 15.10.– 26.11.2020 ja 7.1.2021 klo 17.30– 19.30. Ryhmä on suljettu ja tarkoitettu kaikille espoolaisille. Tiedustelut ja ilmoittautumiset ryhmän ohjaajille: diakoni Riitta Türkmen 040 546 5198, riitta.turkmen@evl.fi tai pastori Timo Salo 040 576 0181, timo.salo@evl.fi