Kirkko ja kaupunki 2020 10 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

10 14.5.2020 kirkkojakaupunki.fi

HY VÄN TÄHDEN.

Suorittaminen ei enää riitä Suomalaiset heräsivät kysymään, miksi elämme s. 12

Ufot ja uskonto tiede s. 4

Arttu Wiskari lähti korona talkoisiin s. 23

Pääkirjoitus

Eilen

Perheneuvonnan pitää pysyä maksuttomana

Harvoin niin monet ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille.

KIRKKO KÄYNNISTI sotien jälkeen perheneuvonnan auttamaan ja tukemaan sodassa traumatisoituneita perheitä ja pariskuntia. Kun rahat eivät riittäneet, lisäapua kerättiin teollisuuspampuilta. ”Kerrankin on pappi oikealla asialla”, kerrotaan tamperelaisen vuorineuvoksen Lauri Haarlan murahtaneen ja toimittaneen pyydetyt rahat kirkon tilille viipymättä. Kirkon perheneuvonnasta on kehittynyt laadukas ja laajasti arvostettu palveluntarjoaja, jonka ammattilaiset auttavat riippumatta avun hakijan iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Avun saamisen ainoa kriteeri on avun tarve. PERHENEUVONNAN PALVELUT ovat asiakkaalle maksuttomia. Monilla seurakunnilla on sopimus kaupungin kanssa, ja kaupungit osallistuvat perheneuvonnan kuluihin. Ne ovat käytännössä kokonaan henkilöstökuluja. Espoossa kaupunki on tukenut seurakuntien perheasian neuvottelukeskusta sen perustamisesta alkaen, kunnes viime kesänä kaupunki irtisanoi yhteistyösopimuksen hankintalakiin ja säästöpaineisiin vedoten. Kaupungin maksuosuus on Espoossa viime vuosina kattanut kolmanneksen perheneuvonnan kuluista. Espoon seurakunnissa on nyt valmisteltu ehdotusta perheneuvonnan palvelujen muuttamisesta maksullisiksi. Asia-

kas maksaisi omavastuuosuuden samalla lailla kuin Kelan maksamissa terapiapalveluissa. SEURAKUNNAT EIVÄT ESPOOSSA halua vähentää perheneuvonnan resursseja, eikä se viisasta olisikaan. Aivan kirkon tehtävän ytimessä olevien sielunhoidollisten ja diakonisten palvelujen muuttaminen maksulliseksi ei olisi viisasta sekään. Kun hätä on suurin, kirkon ei pidä työntää apuaan yhtään kauemmas. Helsingissä seurakunnat ovat ottaneet tavoitteekseen perheneuvonnan jonojen poistamisen. Vantaalla maksullisuudesta keskusteltiin ja päädyttiin pitämään perheneuvonta maksuttomana. On pakko tehdä arvovalintoja. Kirkko on veroja kantava organisaatio, jossa seurakuntalaisten valtava enemmistö kustantaa pienen aktiivijoukon hengellisen harrastustoiminnan. Tulojen pienentyessä kirkon on pakko miettiä rahojensa järkevää suuntaamista eikä vain höyläillä tasaisesti vähän joka puolelta.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

”

ISO-BRITANNIAN PÄÄMINISTERI WINSTON CHURCHILL (1874–1965)

Tänään Kiitos terveydenhuollon työntekijöille, opettajille, siivoojille, poliiseille, joukkoliikenteen kuljettajille, kaupan alan ja ruokahuollon työntekijöille ja yrityksille. PÄÄMINISTERI SANNA MARIN EDUSKUNNASSA

Iankaikkisesti Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. KIRJE ROOMALAISILLE 8:24–28

KUN HÄTÄ ON SUURIN, KIRKON EI PIDÄ TYÖNTÄÄ APUAAN KAUEMMAS.

KUVITUS: ANSSI RAUHALA

Sinä, joka olet, auta meitä. Kulje kanssamme tämä koettelemusten aika. Ole niiden kanssa, jotka kärsivät, ja niiden kanssa, jotka auttavat. Anna valo, toivo ja uusi alku.

Kirkko ja kaupunki

10 14.5.2020

Seuraava lehti ilmestyy 28.5. KANNEN KUVA: MARI AARNIO

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

Viisi vastausta

”Suvivirsi sopii hyvin myös korona-aikaan” Vantaankosken seurakunnan pappi Jere Hämäläinen ideoi kilpailun, jossa etsittiin Suvivirteen uutta säkeistöä. Kilpailuun tuli 62 vastausta. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA JOONAS BRANDT

Mistä sait ajatuksen, että Suvirteen voisi kisaamalla lisätä yhden säkeistön? – Alun perin oli tarkoitus järjestää Myyrmäen monttuun seurakunnan kevättapahtuma, johon ihmisten olisi helppo osallistua. Koronavirusepidemia kuitenkin muutti tilannetta, kun mitään tapahtumia ei voi järjestää tänä keväänä. – Sen jälkeen syntyi ajatus, että mitä jos monia suomalaisia koskettavaan Suvivirteen keksittäisiin lisää säkeistöjä. Seurakunnassa innostuttiin ideasta. Kilpailusta tehtiin haas tevideo nettiin, ja se saikin yllättävän suuren suosion.

Miten paljon kilpailuun tuli vastauksia? – Kilpailuun tuli 62 vastausta, joista suurin osa oli lähetetty pääkau punkiseudulta. Seurakunnan kokoushuoneen iso pöytä peittyi printatuista vastausliuskoista, kun aloin paneutua niihin nuorisotyönohjaaja Suvi Vanhakylän kanssa. Valitsimme vastauksista kolme parasta. Valintakriteereinä olivat säkeistöjen laulettavuus, niihin sisältyvä kesäkuvasto ja jokin uusi oivaltava näkö kulma. – Tästä kärkikolmikosta valitsee voittajan Helsingin piispa Teemu Laajasalo.

Mitä Suvivirsi merkitsee sinulle? Sopiiko 1600-luvun kato- ja nälkävuosien jälkeen suomennettu virsi myös nykyiseen poikkeustilanteeseen? – Suvivirsi on minulle erittäin tärkeä sävelmä, ja se soveltuu hyvin myös tällaiseen aikaan. Tässä hetkessä tunnetaan erityistä tarvetta valolle ja hyvyydelle, jotka tulevat esiin Suvivirren säkeistöissä. – Minulle on tullut joskus kauniina kesä päivänä hetki, jolloin olen ajatellut, että voi kun tämä jatkuisi ikuisesti. Samalla se on muistuttanut Suvivirren sanoista ja Jumalan hyvyydestä.

4 5

Mitä sanoisit henkilöille, joiden mielestä Suvivirsi ei kuulu koulujen kevätjuhlaan? – En halunnut herättää Suvivir sikisalla mitään yhteiskunnal lista keskustelua vaan tuoda Suvivirttä esiin ilon kautta. Koska virsi kertoo vain hyvistä asioista, voisi liiallisen pohdinnan jättää sikseen ja laulaa, jos laulattaa. Mikä sinulle on pyhää? – Erityisen pyhiltä tuntuvat sellaiset hetket, jolloin tunnen Jumalan olevan lähellä. Silloin tunnen vahvasti, että joku tukee ja auttaa enkä ole yksin tässä maailmassa. Se vahvistaa myös tunnetta, että asiat järjestyvät, vaikka elämä olisi minkälaisessa kaaoksessa. ■

Suvivirsikisan voittanut uusi säkeistö saa ensiesityksensä su 17.5. klo 12 osoitteessa vantaankoskenseurakunta.fi, Vantaankosken seurakunnan Facebook-sivuilla ja YouTubessa hakusanalla Suvivirsikisa 2020.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

n tine u u n n toje ine n i a l a v ka oha f rik u e stä i e t i m t m a y i 7 ynn ä kaks 94 s 1 . sta än alla ssa s e a e s u v i k u uta na CK n ta äk i a a s TO l g S I e n m ä i VA t K sa KU els äs o H KU v J S . TA tä fon LÄ on u l KY l i len I L k aa NE nä TA I T TE

O u d o t va l o

uhtikuun lopulla Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi kolme lyhyttä videota, joissa näkyy tunnistamattomia lentäviä kohteita. Hävittäjälentäjien kuvaamat videot ovat kiertäneet netissä jo aiemmin, mutta nyt Pentagon vahvisti ne virallisesti aidoiksi (Helsingin Sanomat 28.4.). Lentävien lautasten historia alkoi 24. kesäkuuta 1947, kun yhdysvaltalainen apulaisseriffi ja pelastuslentäjä Kenneth Arnold näki taivaalla yhdeksän outoa kohdetta. Arnold vertasi niiden liikkumista vedenpintaan viskattuun teevatiin. Uutinen ”lautasen kaltaisista kohteista” synnytti uusien havaintojen aallon. Jo samana kesänä kaksi miestä näki lentävän lautasen Helsingin taivaalla. 1950-luvulla ufoha-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

vainnot täydentyivät kertomuksilla humanoideista, joita nähtiin maastoon laskeutuneiden alusten läheisyydessä. UFOHAVAINTOIHIN LIITTYY paljon sekä yliluonnollisilta että tieteellisesti mullistavilta vaikuttavia piirteitä. Tunnistamattomat lentävät esineet pysyvät ilmassa ilman siipiä tai näkyvää voimanlähdettä ja tekevät luonnottoman äkkijyrkkiä käännöksiä. Niiden lähellä auton moottori ja radio hiljenevät. Huhtikuussa ilmestynyt tietokirja Arvoituksia avaruudesta – näkökulmia ufouskomuksiin tarkastelee ufohavaintoja, ufokulttuuria ja osittain myös virallista ufotutkimusta modernina kansanomaisena uskonnollisuute-

na. Kirjan ovat toimittaneet uskontotieteilijät Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg. Tiedebarometrin (2019) mukaan suomalaisista 17 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa, että maahan on tehty vierailuja ulkoavaruudesta. Vuonna 2007 tehdyssä Kirkkomonitor-tutkimuksessa useampi kuin kaksi kolmesta suomalaisesta piti ufohavaintoja todellisina tai mahdollisina vieraan sivilisaation vierailuina. Kyse ei kuitenkaan ole elämälle suuntaa antavasta ufouskovaisuudesta vaan kevyemmästä ja tilannekohtaisesta pohdinnasta. UFOKONTAKTILIIKE ja ufosieppausliike ammentavat vaikutteita teosofiasta, kansanus-

Kirkko ja kaupunki verkossa SAKARI HUKKA

Mielipidekirjoituksia laulettuna Kädessäsi olevan lehden takasivun mielipidepalsta on kultti maineessa. Siellä ja verkkomediassamme on jo vuosien ajan näyttäytynyt elämän kirjo kaikessa komeudessaan. Parhaillaan sävellämme osuvista mielipiteistä lauluja – ja vieläpä karaoke muodossa, eli voit laulaa helposti mukana! Kuuntele osoittees sa kirkkojakaupunki.fi/tv.

”

Tunnistamaton lentävä esine pysyy ilmassa ilman siipiä tai näkyvää voiman lähdettä ja tekee luonnottoman äkkijyrkkiä käännöksiä.

konnollista perinteistä ja uushenkisyydestä. Populaarikulttuuriakaan ei ole unohdettu: 1980-luvulla humanoidien ulkonäöksi vakiintui harmaa kapea keho, iso päärynämäinen pää ja suuret mustat silmät. Piirteet ovat tuttuja Steven Spielbergin elokuvasta Kolmannen asteen yhteys. Uskontotieteellä on sanottavaa myös ufohavaintojen syntymisestä. Tunnettujen ilmiöiden virhetulkintoihin perustuvissa havainnoissa kohteen ufomaisuus selittyy huonoilla havainto-olosuhteilla kuten pimeällä ajankohdalla ja pitkällä havaintoetäisyydellä. Kohteiden tunnistamista vaikeuttaa myös tiedon puute siitä, mitä kaikkea taivaalla voi näkyä. Ufon käsitteellä ja ufouskomuksilla on psykologista vetovoimaa, joka vaikuttaa havaintotilanteeseen. Sohlbergilla ei ole omaa kokemusta ufohavainnoista. Närvä kertoo nähneensä ufon kaltaisen kohteen Helsingin taivaalla keväällä 1997. Amerikkalaisten hävittäjälentäjien kuvaamille ilmiöille ei ole löytynyt virallista selitystä. ■

KATIANNA RUUSKANEN VERKKOKOLUMNISSAAN

ESKO JÄMSÄ

m l i

t ö i

”Fyysiseen etäisyyteen sisältyy olettamus sen päättymisestä jonain päivänä, henkinen etäisyys näyttäytyy usein loppumattomana.”

Hoitokokoushiihtäjä Vantaalaispoliisi Tuomas Pelkonen haluaa kiinnittää huomio ta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen pimeään puoleen. Hän muun muassa järjesti ”hoitokokoushiihdon”. Hoitokokoukset ovat liikkeen sisäisiä, seurakunnan edessä tapahtuvia julkisia rippejä. Arkkipiispan mukaan vanhollislestadiolaiset ovat väärässä, jos luu levat liikkeensä olevan ainoa tie pelastukseen. Lue lisää osoittees sa kirkkojakaupunki.fi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

JOONAS BRANDT

Veera Mäkelä tekstaa Helsingin tuomiokirkon vieraskirjaan muun muassa valtiomiesten hautaan siunaamiset, piispojen tulo- ja lähtömessut sekä papiksi vihkimiset.

Armas aika etänä Tänä vuonna Suvivirttä ei lauleta kirkoissa eikä koulun jumppasaleissa yhdessä eikä edes ulkoilmatapahtumissa Suvivirren sunnuntaina. Mutta ei hätää! Suvivirren sunnuntaina 24.5. laulu soi netin välityksellä katsottavissa jumalanpalveluksissa. Monet ovat myös innostuneet tekemään Suvivirrestä omia sovituksiaan ja videoita, joiden tahdissa saa vaikka laulaa mukana. Poimimme muutaman: Suvivirttä skideille. Malmin seurakunnan kanttorin Mari Torri-Tuomisen ja lastenohjaaja Margit Jukasen musiikkihetki 5–9-vuotiaille sisältää Suvivirren ja neljä kevätlaululeikkiä. Katsottavissa Malmin seurakunnan sivuilla ja YouTube-tilillä 22.5. alkaen. ”Rumbahko” Suvivirsi. Espoon oppilaitostyön suvivirsivideolla kuullaan ”letkeä ja rumbahko” sovitus. Sen toteuttavat yhteisömuusikko Katja Kangas, joukko oppilaitospappeja ja seitsemän laulajaa Omnian Oodista, joka on Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian henkilökunnan kuoro. Jokainen on äänittänyt osuutensa etänä. Nähtävissä Kirkko Espoossa -Youtube-kanavalla viimeistään helatorstaina 21.5. Kanttoreitten Suvivirsi. Vantaalaisista kanttoreista muodostuva Koronakvartetti (Katariina Kopsa, sopraano, Airi Saloniemi, altto, Jussi Salonen, tenori ja Tuomas Heikkilä, basso) esittää klassisemman sovituksen Suvivirrestä a cappella -versiona. Video on nähtävillä Korson seurakunnan Facebook- ja YouTube-tileillä 24.5. alkaen. Suvivirren sunnuntaita vietetään 24.5.

HY VÄN TÄHDEN. 79. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Kalligrafin kynänjälki näkyy kirkonkirjoissa SAKASTIN PÖYDÄLLÄ on avoinna mustakantinen kirja. Auki olevalle sivulle on tekstattu kauniilla koukeroisilla kirjaimilla ”Helsingin Tuomiokirkon vihkimispäivän 168-vuotisjumalanpalvelus 9.2.2020”. Kyseessä on Tuomiokirkon vieraskirja. Sanat on tekstannut kalligrafi Veera Mäkelä. Mäkelällä on ainutlaatuinen pesti. Hän jatkaa eläkkeelle jääneen kalligrafin, Liisa Uusitalon, työtä. Uusitalo teki Helsingin seurakuntayhtymälle erilaisia tekstaustöitä yli 30 vuoden ajan. Kirkon vieraskirjaan merkitään esimerkiksi valtiolliset jumalanpalvelukset, valtiomiesten hautaan siunaamiset, piispojen tulo- ja lähtömessut sekä papiksi vihkimiset. – Päivätyöni on taidekehystämössä, ja tutustuin Liisaan sitä kautta.

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244 Postiosoite Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde)

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 5415 787 Anne Joukainen, 050 310 3081 Ari Suominen, 040 355 2340 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Hän on antanut minulle kalligrafiassa lisäoppia ja toiminut tutorinani ja mentorinani. Olen myös saanut hänen avullaan uusia asiakkaita, joihin seurakuntayhtymäkin kuuluu, Mäkelä kertoo.

”

JOKAISELLE KALLIGRAFILLE SYNTYY PIKKUHILJAA OMA TYYLINSÄ.

26-VUOTIAS VANTAALAINEN kiinnostui alasta jo lapsena nähtyään mainostoimistoa pyörittäneen vaarinsa tekstaamista ja tekstien koristelua. Kalligrafiaa ei kuitenkaan voi enää opiskella Suomessa missään oppilaitoksessa. Niinpä Veera Mä-

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla. Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

kelä meni Vantaan aikuisopistoon kalligrafian peruskurssille. Hän löysi kalligrafiakursseja myös netistä. Mäkelän mukaan työ on todella monipuolista. Siihen sisältyy tekstaamisen lisäksi koristelua ja kuvioita eri väreillä. KALLIGRAFIN TYÖVÄLINEINÄ ovat kynänvarret ja niissä käytettävät erilevyiset terät. Kynää pidetään erilaisissa kulmissa, että saadaan eripaksuista tekstiä. Esimerkiksi kursiivitekstissä, jota Veera Mäkelä käyttää eniten, kynän on oltava 45 asteen kulmassa. – Tässä työssä oppii koko ajan uutta. On hienoa nähdä, miten työn jäljessä tapahtuu edistystä. Jokaiselle kalligrafille myös syntyy pikkuhiljaa oma tyylinsä.

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

MARJO KYTÖHARJU

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

3 x irtiotto uskonyhteisöstä

■

pipliakauppa.f i

Suoratoistopalvelu Netflixissä on nähtävillä elokuva, minisarja ja dokumentti siitä, millaista on lähteä konservatiivisesta juutalaisyhteisöstä.

koodilla PIPLIAKEVÄT20

CINEMA MONDO / CANDLELIGHT PRODUCTIONS / BLEECKER STREET

tarkoitus on jälkeläisten hankkiminen – ei ota sujuakseen, ja ahdistunut Esty pakenee Berliiniin äitinsä luo. Siellä hän tutustuu joukkoon musiikinopiskelijoita. Vapaasti kasvaneet ja vapaudessa elävät ikätoverit avaavat Estylle uuden maailman, ja ensimmäistä kertaa hän alkaa tottelemisen sijasta tunnustella, mitä itse elämältään tahtoo.

Unorthodox

Neliosainen minisarja vie New Yorkin Williamsburgiin konservatiiviseen hasidijuutalaisten yhteisöön, jossa on tarkat säännöt uskonnon harjoittamisen lisäksi myös arkiselle elämälle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Tai pikemminkin kaikki elämä tuntuu kuuluvan uskonnonharjoittamisen piiriin. Sarjan päähenkilö, 19-vuotias Esty (Shira Haas) on sukujen välisellä sopimuksella naitettu Yankylle (Amit Rahav). Avioliitto – ja varsinkaan avioseksi, jonka

NETFLIX

Tottelemattomuus

Sebastián Lelion ohjaama Tottelemattomuus on haikea ja mietiskelevä elokuva. Kamera liikkuu hitaasti pohjoislontoolaisella, arkisella esikaupunkialueella. Konservatiivisessa juutalaisyhteisössä vietetään suruaikaa sen arvostetun rabbin kuoltua. Isänsä muistoa kunnioittamaan saapuu myös New Yorkissa asuva Ronit (Rachel Weisz). Hän on vuosia sitten joutunut jättämään yhteisön rakastuttuaan ystäväänsä Estiin (Rachel McAdams). Vierailu ei ole ongelmaton. Ronitin läsnäoloa ihmetellään ja juuri ja juuri siedetään. Elokuvan keskeinen teema ovat menetetyt mahdollisuudet: Ronit ei koskaan ehtinyt tehnyt tehdä sovintoa isänsä kanssa. Esti taas herää vasta aikuisena siihen, että myös hänellä on oikeus tehdä omia valintoja ja päättää elämästään.

-20 %

sairnväokas olet

Laadukas lahjaraamattutai virsikirja kultaisella nimipainatuksella

Yksi meistä

Dokumentti Yksi meistä osoittaa, mikä on fiktion ja todellisuuden ero. Siinä, missä Unorthodox-sarja on ahdistavasta alkuasetelmastaan huolimatta toiveikas selviytymistarina, elokuva kolmesta brooklyniläisen hasidijuutalaisen yhteisön jättäjästä on paljon karumpi. Yksi meistä kertoo painostuksesta, uhkailusta ja manipulointiyrityksistä, joita lähtijät joutuvat yhteisönsä taholta kokemaan. He ovat rikkinäisiä ja yksinäisiä, vailla kunnollista koulutusta tai ammattia. Yksi pakenee väkivaltaista miestään ja joutuu taistelemaan lapsistaan oikeudessa. Toinen oireilee lapsuudessa kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä. Kolmas on yrittänyt itsemurhaa. Kaikkien mahdollisuudet normaaliin elämään näyttävät heiveröisiltä.

TILAUKSET

KAISA HALONEN ANIKA MOLNAR/NETFLIX

Unorthodox-sarjan päähenkilö Esty ottaa ensimmäisiä askelia vapaudessa. Hän heittää pois peruukkinsa ja uskaltautuu uimaan.

• pipliakauppa.fi

Tässä voisi olla sinun mainoksesi Ilmoitus Kirkko ja kaupungissa tavoittaa 340 000 taloutta pääkaupunkiseudulla. Ilmoitusmoduulit löytyvät mediakortista kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot. Ilmoitusmyyntimme auttaa mielellään: Anne Joukainen p. 050 3103081, Juha Kurvinen p. 040 541 5787, Ari Suominen p. 040 355 2340, etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoituksen saa myös nettisivuillemme.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Kunpa joku koskettaisi Kosketuksella osoitetaan välittämistä ja hyväksyntää, mutta myös lohdutetaan ja otetaan osaksi porukkaa. Joskus yksi kosketus voi muuttaa elämän, tietää tutkija Taina Kinnunen. TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS HANS EISKONEN

lkapäälle laskettu käsi. Luja rutistus ilon tai surun hetkellä. Jämäkkä kädenpuristus, josta tulee tunne, että tähän ihmiseen voi luottaa. Koskettamalla voi viestiä esimerkiksi välittämistä, rohkaisua, myötätuntoa ja luottamusta. Koronaviruksen vuoksi joudumme nyt välttelemään kosketusta. Kätteleminen tuntuisi uhkarohkealta, ja halata voi korkeintaan sellaista, jonka kanssa asuu saman katon alla. Hieroja- ja kampaaja-aikoja perutaan, ja palvelutalossa asuvien omaiset voivat vain haaveilla siitä, että pääsisivät harjaamaan läheisensä hiuksia tai kävelemään käsikynkässä. Kosketuksen merkitystä tutkinut kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Taina Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että kuluva kevät on havahduttanut meidät huomaamaan kosketuksen arvon. – Tämä aika on osoittanut konkreettisella tavalla sen, että ihminen on laumassa elävä olio. Kyse ei ole pelkästä kosketuksesta vaan fyysisestä läheisyydestä yleensäkin. – Tekniset vempaimet eivät voi korvata toisen läsnäoloa. Monen on nyt vaikea pukea sanoiksi omaa oloaan. Tuntuu ontolta, aivan kuin kelluisi tyhjän päällä, Kinnunen pohtii. YKSINÄISYYDESTÄ PUHUTAAN jo avoimemmin kuin ennen, mutta kosketuksen puute on yhä tabu. Ei ole helppoa sanoa kaipaavansa kosketusta, elipä sitten yksin tai parisuhteessa. – Tässä asiassa olemme aika alkukantaisia. Mitä haavoittuvammassa asemassa ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee kosketusta, eli erityisesti sitä tarvitsevat pienet lapset, vanhat, sairaat ja liikuntakyvyttömät, Taina Kinnunen sanoo. Kinnusen mukaan ihminen tarvitsee kosketusta hahmottaakseen oman kehonsa rajat. Kosketuksella viestititään myös hyväksyntää ja otetaan osaksi yhteisöä. – Jeesuskin kommunikoi kosketuksella ja kosketti sellaisia, joita muut eivät koskettaneet. Kosketus on armon ja hyväksynnän osoitus. Ihminen

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

tulee siinä toisen luo syvässä merkityksessä. Kosketus on tehokkain tapa viestittää, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Parisuhteessa kosketus on kuin liima, joka pitää ihmiset yhdessä. Se ei liity vain erotiikkaan, vaan monelle tärkeitä ovat myös pienet hipaisut, lähtösuukot ja se, että kävellään käsi kädessä. Ikä ei vaikuta siihen, kuinka paljon kosketusta tarvitsee ja kuinka paljon siitä saa mielihyvää. Silitystä kaipaa niin kaksikymppisen kuin kahdeksankymppisenkin iho. Vauvat eivät selviytyisi ilman kosketusta, eikä lapsi kehity ilman, että häntä kosketetaan. Mutta mitä tapahtuu ilman kosketusta elävälle aikuiselle? Voiko hän taantua ihmisenä? – En käyttäisi sanaa taantuminen. Pieni lapsi ei kehity eikä kasva terveeksi ilman kosketusta, mutta aikuinen on hyvin sopeutuvainen olio, joka pystyy periaatteessa elämään ilman kosketustakin, Kinnunen sanoo. KIRJASSAAN Vahvat yksin, heikot sylityksin – otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista (Kirjapaja 2013) Taina Kinnunen käsittelee suomalaisten muistoja kosketuksesta ja kosketuksen puutteesta. Monella muistot ulottuvat lapsuuteen. – Kosketus jää muistiin, onhan se esikielellinen kommunikaatiotapa ja toisaalta myös se, mikä jää, vaikka puhe katoaisi. Saattohoitaessani äitiäni se kirkastui taas minullekin. Kosketus on usein tehokkaampi kuin sanat. Tutkimusten mukaan kosketus rauhoittaa, lievittää stressiä ja kipua ja vaikuttaa kohottavasti mielialaan. Tätä tietoa ei vielä riittävästi hyödynnetä esimerkiksi hoivatyössä. – Kosketus on myös politisoitunut asia. Meillä on aika voimakas usko teknologiaan ja talouteen, Kinnunen toteaa. Kosketuksen voima voi kuitenkin olla valtava. Kinnusen mukaan erityisesti tunneköyhässä tai jopa vihamielisessä ympäristössä kasvaneet ovat kuvailleet, kuinka yksi kosketus vaikkapa opettajalta tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselta on avannut uuden mahdollisuuden tai jopa muuttanut elämän. SUOMALAISESSA KULTTUURISSA koskettaminen ei ole niin yleistä kuin joissakin muissa kulttuureissa. Täällä ei vaihdeta poskisuunnitelmia eivätkä varsinkaan miehet syleile toisiaan tavatessaan. Varsinkin iäkkäät saattavat muistaa, ettei heitä paijattu tai pidetty sylissä lapsenakaan. Moni myös pelkää, että koskettaa jotenkin väärin. Jokaisella on oma koskettamisen kulttuurinsa ja tapa määritellä koskettamisen rajat. Siinä, missä joku kokee toisen halatessa mielihyvää, toisella stressitaso nousee välittömästi.

– Suomessa uskotellaan, että sisulla tässä vain painetaan eteenpäin. Vaikeina aikoina eristäytyminen ja keskittyminen omaan pärjäämiseen ovat voineet olla ainoita tapoja selvitä. Tuollaisessa tilanteessa kosketuksen vähyydestä on voinut tulla kulttuurinen hyve, Taina Kinnunen selittää. Koskettamista ja toisenlaista kosketuskulttuuria voi kuitenkin opetella. – Kun asiaan havahtuu, uuden opettelu on mahdollista. Olen lukenut hauskoja tarinoita siitä, kuinka vaikka erilaisesta perheestä tai kulttuurista tuleva anoppi tai miniä koskettaa eri tavalla ja antaa näin sytykkeen, että asiat voi tehdä toisinkin.

Kosketus saa aivot hyrisemään mielihyvästä

”

Kosketus on tehokkain tapa viestittää, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.

Nuoremmat sukupolvet ovat jo kasvaneet erilaisessa koskettamisen kulttuurissa kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa. – Ainakin halaamiskulttuuri on tullut osaksi nuorten elämää. Olisi ihanaa, jos koskettaminen tulisi monipuolisemmin osaksi kanssakäymistä. Vielä on vaikea sanoa, millaiset jäljet koronapandemian aiheuttama poikkeustila jättää siihen, miten kosketamme toisiamme. – Meistä on viruksen vuoksi tullut aika varovaisia. Toisaalta nyt todella ymmärrämme kanssaihmisten arvon ja sen, kuinka ihania ihan tavalliset asiat ovat, vaikka työpaikalle tai kahvilaan meneminen. Kun näistä etäisyyden pitämisen säännöistä päästetään irti, tunteet voivat olla pinnassa. ■

Ihmisellä ei oikeastaan ole vain yhtä kosketusaistia vaan monta. Aistimme muun muassa kipua, kylmää, lämpöä ja paineen tunnetta. Kun meitä kosketetaan, aistimus lähtee liikkeelle ihon tuntohermoista. Sieltä se kulkeutuu useampaan paikkaan aivoissa. Miellyttävä kosketus aktivoi välittäjäaineita kuten endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, jotka liittyvät mielihyvän kokemukseen. – Kosketettaessa vapautuu opiaattipeptidimolekyylejä. Niiden vuoksi silittäminen ja paijaaminen voivat toimia myös kivunlievittäjinä. Samanlaista rentoa, raukeaa oloa voidaan luoda myös lääkkeillä kuten morfiinilla, selittää professori Lauri Nummenmaa PETkeskuksesta, joka on Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun yliopistollisen keskussairaalan yhteinen tutkimuskeskus. – Toki kyse on myös siitä, että kosketus vie huomiota muualle. Kun kipeä lapsi otetaan syliin ja häntä silitetään, hänen huomionsa ei ole enää niin paljon kivussa. Mutta on tässä taustalla myös tuo keskushermostossa vaikuttava kemiallinen tekijä, Nummenmaa lisää. Biologisessa mielessä ihmiset ovat keskenään enemmän samankaltaisia kuin erilaisia eli reagoivat kosketukseen samalla tavalla. Kosketuksen miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen vaikuttavat kuitenkin myös sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät ja se, miten toisen ihmisen ja tilanteen miellämme. Nummenmaan mukaan kosketukseen liittyy aina luottamuksen kynnys, joka on ylitettävä. – Mitä läheisempi ihminen on, sitä laajemmille alueilla hän saa koskettaa. Koskettamista on myös tarkoitukseltaan erilaista. Annamme hierojan tai lääkärin koskettaa meitä paikkoihin, joihin muut eivät saa koskea. Tutkimuksessa on havaittu kosketuksen monet hyödyt kuten verenpaineen ja stressitason lasku. Turun yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa kuukauden ikäisten nukkuvien vauvojen aivot reagoivat, kun heitä silitetään. Nummenmaa ei silti usko, että ihmisen aivot vahingoittuisivat kosketuksen puutteesta. – Perusterve ihminen kuolee, jos ei saa ruokaa tai juomaa, mutta ilman kosketusta voi elää, vaikka kosketus onkin psykologisesti tärkeää. Kosketuksen puute toki tuntuu pahalta, sitä ei voi kiistää. – Toisaalta ihmislajin säilymisen kannalta koskettaminen on elintärkeää. Ilman läheisyyttä ja hellyyttä laji ei lisääntyisi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

”Lupaatko olla mun?” Kosimiskyselyyn vastanneet esittivät oman suuren kysymyksensä tähtitaivaan alla porekylvyssä ja tunturin huipulla, mutta tavallisemmin kuitenkin keittiönpöydän ääressä. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA ANTTI RINTALA

un nainen tai muunsukupuolinen kosii – kerro kokemuksesi. Näin kysyi Kirkko ja kaupunki, ja 41 lukijaa vastasi. ”Kosin poikaystävääni alle kolme kuukautta tapaamisestamme. Olin varannut romanttisen majoituksen ylellisestä hotellista vuorten keskeltä. Kosin kreetalaisen tähtitaivaan alla terassimme poreammeessa. Hän vastasi kyllä! Väliaikaisten sormusten virkaa toimittivat hiusponnarini. Muutin takaisin Suomeen, ja odotamme nyt pääkaupunkiseudulla elokuista hääpäiväämme”, 37-vuotias nainen kirjoittaa. ”Löysimme Portugalista upean rannan, jossa pyysin tyttöystävääni vaimokseni kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Hän vastasi hymy korvissa ’kyllä’, ja tämän jälkeen katsoimme epäuskoisina merta ja toisiamme. Häitä juhlitaan nyt kesällä 2020. Rakkautta edelsi muutaman vuoden hyvä ystävyys, jonka jälkeen suhteemme muuttui abivuotena”, kirjoittaa 26-vuotias nainen. ”Odotin viikonloppulomalla Tallinnassa jännityksellä sopivaa hetkeä, mutta sellaista ei vain tullut. Viimeisenä iltana keskeytin sängyssä rakastettuni lukuhetken ja sain kakistettua itkunsekaisesti asiani. Hän vastasi: ’Tottakai menen naimisiin kanssasi!’ Häitä juhlitaan tulevana kesänä”, kertoo 33-vuotias nainen. ”Muunsukupuolinen vaimoni ja minä kosimme toisiamme ulkomaan kylpylälomalla. Hän luki kirjoittamansa koskettavan kirjeen ja minä kosin laulamalla Elton Johnin Your Songin. Laulussa sanotaan, että ei haittaa kuka tietää meistä, koska elämä kanssasi on niin hyvää. Olin kipuillut vuosia sen kanssa, että mitä muut meistä ajattelevat. Toimin aktiivisesti seurakunnassa, jossa ei valitettavasti ole itsestäänselvyys, että saan olla oma itseni”, toteaa 28-vuotias nainen. MONI KOSII MERKKIPÄIVÄNÄ. 18-vuotias androgyyni teki sen vuoden yhdessäolon jälkeen. ”Olin piilottanut sormusrasian rintaliiveihin selkääni vasten. Vuosipäivämme alkaessa keskiyöllä pyysin kumppaniani auttamaan rintaliivien riisumisessa. Rakkaimpani alkoi nauraa iloisesti saatuaan rasian käsiinsä.” 26-vuotias nainen tutustui poikaystäväänsä opiskelijabileissä ja kosi tätä vapunpäivänä Ullanlinnanmäen piknikillä. Molemmat olivat juuri valmistuneet. ”Kosinta Ulliksella sopi täydellisesti tarinaamme. Sana levisi nopeasti vappua

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Tuukka Norri ja Veera Lupunen kihlautuivat Töölössä tällä penkillä Sibelius-monumentin ja Soutustadionin välissä.

juhlivien opiskelijakavereiden keskuudessa, ja ihmiset tulivat pitkin päivää halaamaan ja onnittelemaan. Vaikka ostamani sormus oli miehelleni vääränkokoinen, kaikki meni täydellisesti. Hän vastasi myöntävästi, ja ensi kesänä menemme naimisiin!” KOTI ON SUOSIKKIPAIKKA pyytää puolisoksi. ”Myöhään illalla 23.2.1988 seurasimme poikaystäväni kanssa telkkarista Calgaryn olympialaisten suurmäen kilpailua, kun Matti Nykänen liiteli voittoon. Porilaisten marssi soi ja kello oli pyörähtänyt 24. päivän puolelle. Sinä vuonna karkauspäivä oli viimeistä kertaa 24. päivä. Kävin polvilleni sohvan eteen ja kosin perinteisesti”, kertoo 59-vuotias nainen. ”30-vuotishääpäivänä uusimme häävalat noin 60 juhlavieraan edessä.

Vihkipappimme johti tilaisuutta risteilyllä Helsingin edustalla.” 29-vuotias nainen kertoo äitinsä kysyneen karkauspäivänä, muistitko kosia. ”Noh, tulin kotiin illalla, vaihdoin verkkarit, istuin sohvalle ja kysyin kumppaniltani, että mentäisiinkö naimisiin. Hän luuli minun pelleilevän, koska sain hirvittävän hepulin jännityksestä. Lopulta hän näki, että olen tosissani ja oli mielissään rohkeudestani.” KAIKKI EIVÄT NAUTI suurista romanttisista elkeistä. ”Olisin kiusaantunut, jos minua olisi kosittu polvistumalla tai, Herra paratkoon, julkisesti! Olisin saattanut kieltäytyä ja jäädä paitsi onnellisesta avioliitosta”, tunnustaa 45-vuotias nainen. ”Olimme hississä matkalla juhlista kotiin, oli aamuyö. Sanoin poikaystävälle, että mentäisiin-

Veera Lupunen otti mallia äidistään

Tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva Veera Lupunen yllätti saman alan väitöskirjaa te kevän Tuukka Norrin seurustelun kaksi vuotispäivänä. – Tein epävirallisen geokätkön. Tuukan pi ti etsiä ympäri kaupunkia seuraavaa pistet tä. Viimeinen piste oli penkki, jonka alle olin kiinnittänyt sormukset sekä lapun, jossa ky syin, että lupaatko olla mun. Pari kohtasi HämäläisOsakunnassa eli Hämiksessä marraskuussa vuonna 2017. Tuukka Norri haki Veera Lupusta tanssiin. Puolitoista vuotta myöhemmin Lupunen muutti Norrin kaksioon Kamppiin. – Olen ajatellut nuoresta asti, että jos ha luan naimisiin, en odota vaan kosin. Äitini kin kosi isää. Tasaarvo on minulle tärkeää. Pidämme avioparina omat sukunimemme, Veera Lupunen kertoo. Häät alkavat siviilivihkimisellä, jonka jäl keen liitto siunataan kirkossa.

”

Olisin kiusaantunut, jos minua olisi kosittu polvistumalla tai, Herra paratkoon, julkisesti! NAINEN, 45

kö vaikka kesällä kihloihin ja sitä seuraavana kesänä naimisiin. Se oli vähän kuin olisi sovittu mikä tahansa kalenteriin laitettava asia.”

38-vuotias nainen kuunteli karkauspäivänä autoillessaan radio-ohjelmaa, jossa naisia kehotettiin kosimaan. ”Totesin idean olevan hyvä ja kurvasin kultasepänliikkeeseen. Ostin sormukset ja menin kotiin odottamaan miestäni. Kun hän tuli, minulla oli jo hieman kiire takaisin töihin. Olin häntä eteisessä vastassa. Näytin sormukset ja kysyin, että mennäänkö naimisiin. Sain vastaukseksi: ’Kai meidän sitten täytyy.’” ”Kosiminen taisi tapahtua tekstiviestillä. Ei siis mitään yltiöromanttista, ainakaan muiden mielestä”, miettii 27-vuotias nainen. MONI KOSIJA VALMISTAUTUI kosimiseen tekemällä ruokaa tai kahvia: ”Kosin tyttöystävääni lauantai-iltana. Kokkasin hyvää ruokaa, jota söimme kynttilänvalossa.

Annoinlahjaksi albumin, johon olin koonnut yhteistä matkaamme. Nauroimme ja itkimme muistellessamme kaikkea hyvää, minkä jälkeen kaivoin esiin sormusrasian. Polvistuin ja pyysin häntä vaimokseni”, kertoo 33-vuotias nainen. 71-vuotias nainen muistelee: ”Karkauspäivänä vuonna 2000 kysäisin aamukahvilla mieheltäni, vastaisiko hän kieltävästi, jos sattuisin kosimaan. Hän vastasi: ’En välttämättä.’ Iltapäiväkahvilla kysyin: ’Mentäisiinkö tänä vuonna naimisiin, kun vuosituhatkin juuri vaihtui?’ Mies ilahtui, suuteli ja vastasi ’Jo vain.’” ”Kosin keittiönpöydän äärellä iltapalalla. Jännitti ja nauratti niin, että piti kirjoittaa asia paperille. Hän vastasi kyllä! Hän oli jo katsellut sormuksia ja aikonut kosia, mutta ehdin ensin”, kertoo 46-vuotias nainen. ”Olemme joka päivä entistä rakastuneempia.” VAKAVA SAIRASTUMINEN tai muut jaetut vaikeudet voivat tuupata kohti isoa elämänratkaisua. ”Kosin puolisoani, kun hänellä oli todettu syöpä ja pelkäsimme, että tilanne on paha. Sanoin, että eiköhän ole aika lähteä sormuskauppaan. Sormukset vaihdettiin hänen kotonaan kynttilänvalossa”, kertoo 47-vuotias nainen. ”Kosimisesta seurasi elämä uusperheenä ja naimisiinmeno viime syksynä.” ”Kun avopuolisoni oli teho-osastolla, päätin kosia, jos tästä selvitään. Hän vastasi kosintaani kieltävästi. Suhde päättyi vuoden sisällä”, muistelee 32-vuotias muunsukupuolinen. Nykyistä kihlattuaan hän kosi neljä vuotta sitten vaikean elämäntilanteen helpotettua. Pari elää polyamorisessa suhteessa, jossa on muitakin rakastettuja. ”Kihlautuminen yhden kanssa on herättänyt pohdintaa siitä, mitä avioliitto meille käytännössä tarkoittaa ja miten se vaikuttaa muihin suhteisiimme. Häitäkin on suunniteltu.” 31-vuotias muunsukupuolinen kosi parkkipaikalla autossa myöhään illalla: ”Olin kuskannut kumppanini päivystykseen ja takaisin. Sanoin, että jos se on kumppanista hyvä idea, haluaisin tosiaankin mennä hänen kanssaan naimisiin. Hän vastasi liikuttuneena myöntävästi.” ”KOSIN MIESTÄNI LUONTORETKELLÄ. Polvistuin ja kysyin: ’Tuletko miehekseni?’ Hän kysyi ensin ’Oletko tosissasi?’ Kun kerroin olevani, hän vastasi myöntävästi, kirjoittaa 28-vuotias nainen. ”Kosin vaimoani rautatiesillalla, kun katselimme sateenkaarta. Tuli sellainen olo, että saimme Jumalalta liiton merkin. Menimme kosinnan jälkeen kihlautumisillalliselle kebabille. Kosintaa edelsi puolentoista vuoden onnellinen ja seikkailuntäyteinen suhde”, kuvaa 25-vuotias nainen. ”Teimme koirien kanssa päiväretken Mustion linnan tiluksilla olevaan pieneen huvimajaan. Molemmat halusivat kosia ja tulla kosituksi, joten kumpikin polvistui vuorollaan. Olimme sopineet asiasta etukäteen, mutta tahdoimme hetkelle kauniit puitteet. Molempia vähän jännitti ja liikutti toisen kosintapuhe. Tulevana kesänä menemme naimisiin”, kertoo 30-vuotias nainen. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

KIRKKO JA KAUPUNKI â&#x20AC;&#x201C; 10/2020

Hyvyyden hiljainen vallankumous Suomalainen yhteiskunta lähestyy keikahduspistettä, jossa tutut arvot korvautuvat uusilla, uskoo professori Arto O. Salonen. Toivon ainekset ovat lähellä, vaikka emme vielä osaa tarttua niihin. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS MARI AARNIO

uutos tapahtuu ensin huomaamattomasti. Yhteiskunnan murros ei anna selkeää ennakkovaroitusta eikä synnytä levottomuuksia. Lopulta saavutetaan keikahduspiste. Professori Arto O. Salosen mukaan elämme nyt ratkaisevia vuosia, joiden aikana suomalaisten arvomaailma korvautuu uudella. Tutut ja itsestään selvät uskomukset menettävät hyvää vauhtia merkitystään. Oireilemme monin tavoin sitä, että viime vuosikymmenet vallassa ollut edistystarina on hyytynyt. – Hyvä tulevaisuus ei enää synny samoista palikoista, joilla olemme selvinneet viime vuosikymmenet. Niiden varaan rakentaminen on kääntymässä meitä vastaan. Tulevaisuutta varjostavat nyt uudet uhkat. Kohtaamme useita väistämättömiltä näyttäviä kehityskulkuja, jotka pitäisi pysäyttää, Salonen sanoo.

”

Olemme tottuneet paahtamaan eteenpäin, vaikka päämäärä on hukassa. ARTO O. SALONEN

Salosen vakavat sanat löytävät kaikupohjaa tilanteessa, jossa koronapandemia on pakottanut suomalaiset sulkeutumaan koteihinsa. Päivästä toiseen toistuvat uutiset sairastuvista, kuolleista ja syvenevästä talouskriisistä muistuttavat enemmän katastrofielokuvaa kuin maailmaa, johon olemme tottuneet. Salonen ei kuulu synkkää tulevaisuutta lupaaviin romahdusteoreetikkoihin. Sen sijaan hän kaivertaa esiin jotakin, mitä voisi kutsua toivoksi.

Akateemisella kielellä sanottuna kyse on utooppiseen ajatteluun nojaavasta tulevaisuuskuvasta, joka perustuu arvojen muutoksesta kertoviin tutkimuksiin. Tuo kuva tulevaisuudesta löytyy tänä keväänä julkaistusta kirjasta Sivistys vaurautena, jonka Salonen kirjoitti yhdessä taloustutkija Maria Joutsenvirran kanssa. HILJAISEN VALLANKUMOUKSEN käynnistymistä edelsi Arto O. Salosen mukaan vaihe, jossa perustarpeiden tyydyttämiseen kuluvan ajan määrä vähentyi huimasti. Vuonna 2015 taloustutkijat laskivat, että suomalaisen tarvitsi työskennellä keskimäärin kymmenen minuuttia ostaakseen kilon leipää tai riisiä. Kun välttämättömien tarpeiden tyydyttämisestä tuli helppoa, ihmisten huomio siirtyi uudenlaisiin kysymyksiin. Sotien jälkeen suomalaisten keskeisenä tavoitteena oli päästä eroon äärimmäisestä köyhyydestä ja varmistaa hengissä selviytyminen. Nämä päämäärät saavutettiin poikkeuksellisen nopeasti. Kun yhteiskunnan tarjoamat terveys-, koulutus- ja kirjastopalvelut otetaan huomioon, köyhinkin suomalainen kuuluu maailman vauraimpaan kymmenykseen. Seuraavana haasteena on Salosen mukaan löytää elämä, joka tuntuu elämisen arvoiselta. Salosen mukaan kasvava joukko suomalaisia herää siihen, että materiaalinen yltäkylläisyys ei anna olemassaololle tarkoitusta. Samaan aikaan alamme käsittää, että aineellisen vaurauden kasvu ei voi jatkua rajallisella planeetallamme enää pitkään. – Irtautuminen köyhyydestä oli aikaisempien sukupolvien suuri tarina. Nyt sen antama vetoapu on käytetty loppuun. Kulttuurimme suuri kipupiste on se, että olemassaolollemme ei ole erityisempää syytä. Liian moni kokee, että elämä tuntuu turhalta. Uuteen päivään heräämiselle ei ole mitään sen suurempia syitä. VANHAN EDISTYSKERTOMUKSEN rapautuminen oireilee Salosen mukaan monella tavalla. Mielenterveys- ja elämänhallintaongelmat, huono-osai-

suuden kasautuminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen sekä vanhusten ja nuorten miesten syrjäytyminen kertovat siitä, että kaikki ei ole hyvin. Salosen mukaan yhteisen tulevaisuuden rakentaminen on hyytynyt näköalattomaksi talouskilpailuksi, jossa ihminen on ajautunut konemaisen suorittajan rooliin. Kaikkea ympärillämme olevaa, myös ihmisiä, arvioidaan sen mukaan, onko siitä hyötyä. Kokemus hyödykkeenä olemisesta synnyttää mitättömyyden ja arvottomuuden kokemuksia. Moni kokee keskinäisen kilpailun aiheuttamaa riittämättömyyttä. Paikallaan pysyäkseen pitää juosta yhä nopeammin. Vuonna 2018 jäi joka päivä kymmenen parhaassa työiässä olevaa suomalaista työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi. Kymmenen vuoden aikana alle kolmekymppisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on lisääntynyt 30 prosenttia.

”

Kulttuurimme suuri kipupiste on se, että olemassaolollemme ei ole erityisempää syytä. ARTO O. SALONEN

– Ainutkertaiset ihmiselämät murskaantuvat järjestelmässä, joka pyrkii ottamaan ihmisen vastaan vain hyödyn tuottajana ja kuluttajakansalaisena, Salonen sanoo. Emme halua lisää lapsityöläisiä ompelemaan t-paitojamme, tuottamaan kahvia ja kaakaota kuppeihimme tai vaarantamaan henkensä kaivoksissa, joissa louhitaan metalleja älypuhelimiimme. Kukaan ei toivo ilmastonmuutoksen karkaamista tai maailmanlaajuista sukupuuttoaaltoa, jonka kaltaista ei ole nähty 65 miljoonaan vuoteen. Näitä asioita talousjärjestelmämme kuitenkin tuottaa, ja kuluttajina olemme mukana tilanteen ylläpitämisessä. – Yhä useampi havahtuu siihen, että uudenlainen suhde luontoon on edellytys elämän jatkumiselle. Suhtaudumme yllättävän alistavasti itKIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

KIRKKO JA KAUPUNKI â&#x20AC;&#x201C; 10/2020

semme ulkopuoliseen elämään, vaikka oma elämämme on täysin siitä riippuvaista. Käytössämme on yksi sininen planeetta, jonka elinvoiman varassa jokainen ihminen elää nyt ja tulevaisuudessa, Salonen sanoo. TÄHÄN SAAKKA kiire on pitänyt meitä etäällä suurista elämänkysymyksistä, mutta pinnan alla ne ovat tehneet työtään. Ihmettelemme, miksi jatkamme elämäntapaa, joka tuhoaa elämän ekologisia edellytyksiä ja heikentää lastemme mahdollisuuksia hyvään elämään. – Nyt ihmiset kokevat, että vanha edistyskertomus, jonka keskipisteessä ovat talouskasvu, tehokkuus, kilpailukyky ja kuluttamisen maksimointi, on pettänyt meidät, sanoo Arto O. Salonen. Hänen mukaansa erityisesti nuoret ikäluokat kyseenalaistavat tienaamiseen, suorittamiseen ja kuluttamiseen kaventunutta ihmiskäsitystä. Sellaiset peruskysymykset kuin ”Miksi olen olemassa?” ja ”Voinko löytää täyteyttä tähän hetkeen?” kertovat Salosen mukaan tietoisuuden heräämisestä. Kun riittävän moni pysähtyy pohtimaan niitä, lähestymme kansallista keikahduspistettä, jossa vanhat arvot tekevät tilaa uusille. Arvot ovat hitaasti muuttuvia periaatteita, joiden varassa teemme jokapäiväisiä arkisia valintojamme. Teollisen ajan materiaalisiin arvoihin kuuluivat muun muassa talouskasvu, elintaso, suorituskeskeisyys, omistaminen, valta, järjestys ja säännönmukaisuus. Jälkimateriaalisen ajan vastaavia arvoja ovat merkityksellisyys ja tarkoituksellisuus, koettu hyvinvointi, kaikkien ihmisten tasavertaisuus, hyväntahtoisuus, itsensä toteuttaminen ja joustava tilanne-etiikka. Arto O. Salosen oma herääminen vanhojen ajatusmallien riittämättömyyteen tapahtui 2000-luvun alussa, kun hän työskenteli Keniassa kehitysyhteistyötä koordinoimassa. Hänen tehtävänään oli kertoa paikallisista tarpeista lahjoittajien kannalta ymmärrettävällä tavalla. Työssään Salonen näki läheltä sen, miten ilmaston lämpeneminen vaikutti kaikkein köyhimpiin. Päiväntasaajan Afrikalle tyypillinen sadesykli oli mennyt sekaisin. Kun sateet saattoivat viipyä vuoden tai kaksi, paikalliset yhteisöt eivät enää selviytyneet kuivuudesta. – Keskustelin ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärtäneet tilannetta. Jotkut heistä ajattelivat, että jumalat eivät enää olleet niin ystävällisiä kuin ennen. Samaan aikaan seurasin länsimaiden ilmastokeskustelua. Siinä toistettiin yhä uudestaan, että teollisuuden kasvun turvaaminen ei salli radikaaleja muutoksia. Salonen oli löytänyt elämäntehtävänsä. Palattuaan Suomeen hän alkoi tutkia sitä, miten kestävään yhteiskuntaan siirtyminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja merkitykselliseksi koetun elämän tavoittelu kytkeytyvät toisiinsa. KEIKAHDUSPISTEEN JÄLKEEN uudenlaisista, siihen saakka marginaalissa eläneistä ajatuksista tulee valtavirtaa. Emme enää halua tavoitella vaurautta tavoilla, jotka vaarantavat maapallon elinkelpoisuuden. Ymmärrämme, että ihmiskunnan suurin vihollinen on ihminen itse. Kokemukset arvokkaasta ja merkityksellisestä elämästä nousevat elintasokilpailun ohi tärkeim-

miksi poliittisiksi kysymyksiksi. Rahan sijasta hyvän elämän mittariksi nousee aika. Työksi mielletään kaikki, mikä tuottaa yhteistä hyvää. Tavallisen ihmisen rooli yhteiskunnassa kasvaa kuluttajasta aktiiviseksi kansalaiseksi. Salonen ja Joutsenvirta kuvasivat jälkimateriaalisten arvojen läpimurtoon johtavan kehityskulun ensimmäisen kerran vuonna 2018 julkaistussa tieteellisessä artikkelissa. – Läpimurrolla on mahdollisuus, mutta muutos täytyy ottaa puheeksi. Jonkun pitää puuttua välinepuheeseen ja aloittaa puhuminen päämääristä, Salonen sanoo.

”

Kukoistava yhteiskunta rakentuu jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden varaan. ARTO O. SALONEN

MUUTOKSEN AJATTELEMISEN vaikeus kumpuaa Arto O. Salosen mukaan siitä, että emme ole tottuneet puhumaan todellisista, syvistä ihmisyyden kysymyksistä. Elämästä on tullut suoritus, jonka onnistumista mitataan numeroilla, mutta emme tunnista asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. – Olemme tottuneet paahtamaan eteenpäin ja yritämme lisätä nopeutta, vaikka päämäärä on hukassa. Nyt eteenpäin ei pääse, sillä olemme T-risteyksessä, johon koronavirus meidät ajoi. Tästä avautuu poikkeuksellinen mahdollisuus kysyä, mitkä asiat elämässä ovat luovuttamattomia ja mitkä sellaisia, joiden voi antaa tulla ja mennä. Tutkimustyönsä ohella Salosesta on tullut kysytty puhuja ja tieteen yleistajuistaja. Matkasaarnaajan tavoin hän haastaa kuulijoitaan miettimään, mikä saa heidät kokemaan itsensä arvokkaiksi. Mikä tuo heidän elämäänsä iloa? Mikä parantaa ihmisten välistä luottamusta? – Viime vuonna puhuin näistä asioista kymmenissä seminaareissa ja konferensseissa. Saamani palaute viittaa siihen, että pinnan alla kuplii. Meillä on käsittämättömän suuri valmius puhua jostakin muusta kuin välinearvoista, mutta yhteiskunnassa ei ole ollut väylää sellaiselle puheelle. Toivottavasti tämä kriisi avaa sen väylän. KUN YRITÄMME ratkaista monimutkaisia ongelmia, keskeistä on Salosen mukaan kyky yhdistää poikkitieteellisesti eri näkökulmia. Vastakkaiset tavat hahmottaa maailmaa voivat täydentää toisiaan. Yksi vaikeimmista kysymyksistä on, miten tuotantojärjestelmästä tehdään läpinäkyvä. Tällä hetkellä tuotantoketjujen monimutkaisuus estää kestävien valintojen tekemistä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että suotuisat asiat suodattuvat, kun kuluttajat tekevät fiksuja valintoja. Emme kuitenkaan tiedä, missä kai-

kessa olemme mukana. Teemme ostopäätöksiä muutamalla kriteerillä, mutta Salosen mukaan kriteereitä pitäisi olla vähintään 50. – Menee vaikeaksi. Siksi tuotteiden hinnoissa pitäisi olla mukana niiden tuotannosta ja kuluttamisesta seuraavat hyödyt ja haitat. Tämä on vaikeaa toteuttaa, mutta ei mahdotonta. Yksinkertaisin reitti kohti läpinäkyvyyttä on vahva paikallistalous, jossa peruna tulee pöytään lähimmältä pellolta. Jos ruoan tuotannon ja kulutuksen vaikutukset sisältyisivät hintoihin, terveellinen ruoka olisi Salosen mukaan halpaa ja epäterveellinen kallista. Roskaruoka muuttuisi kalliiksi, koska terveyssektori joutuu hoitamaan sen syömisestä aiheutuvia terveyshaittoja. Toinen ratkaisua vaativa ongelma on talouden sovittaminen maapallon rajallisiin luonnonvaroihin. Salosen mukaan talouskeskustelusta unohtuu usein sen pohtiminen, millainen elintaso riittää hyvään elämään. – Ei tunnu kovin sykähdyttävältä aloittaa uutta päivää, jos elää vain talouskasvun vuoksi. Esimerkiksi konfutselaisuus neuvoo rikkaaksi haluavaa ihmistä määrittelemään, mikä riittää hänelle. Mutta olisiko tyytyväisyyttä päin suuntaava kansalainen uhka kyltymättömän kuluttamisen varaan rakennetulle hyvinvointiyhteiskunnalle? ARTO O. SALONEN esittää toistuvasti haastavan kysymyksen elämän tarkoituksesta. Salosen mielestä elämän kokeminen mielekkääksi edellyttää sellaisten yhteisten päämäärien tavoittelemista, jotka jokainen voi jakaa. Arkisten valintojen tulisi kytkeytyä ratkaisuketjuihin, joista tiedetään seuraavan hyvää meille kaikille. Hiilineutraali yhteiskunta on Salosen mukaan ylväs tavoite, koska siinä on kyse ihmislajin henkiinjäämisestä. Toinen yhtä tärkeä tavoite on, että jokaisen yhteiskunnan jäsen voisi kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi joka päivä. – Nämä ovat esimerkkejä sellaisista luovuttamattomista päämääristä, joiden puolesta toimiminen antaa minulle syitä elää ja toimia yhteiskunnassa, yrityksissä ja tällä planeetalla. Jos tavoittelen näitä asioita joka päivä, peilistä katsoo tyytyväinen ihminen, joka teki sen, mitä piti tehdä. Salonen uskoo, että kukoistava yhteiskunta rakentuu jokaisessa ihmisessä olevan hyvyyden ja kauneuden varaan. Hän perustelee näkemystä systeemisellä todellisuudentulkinnalla, jonka mukaan elämä koostuu lukemattomista kytköksistä. Jokainen kohtaaminen ja jokainen yksittäinen havainto muuttavat maailmaa. Siksi jokainen ihminen voi asettua elämässään ratkaisijan rooliin. – Toivo tulee siitä, että liityn ympäröivään todellisuuteen sitä rikastavalla tavalla. Silloin tämä päivä kannattaa elää, Salonen sanoo. Henkilökohtaisella tasolla elämän syvistä kysymyksistä puhumiseen tarvitaan lähelle tulevia sanoja. Yksi sellainen sana on rakkaus. Salonen määrittelee sen merkitykselliseksi liittymiseksi itsen ulkopuoliseen todellisuuteen. – Rakkaus ylläpitää elämää. Olemassaololleni löytyisi lisää tarkoituksia, jos kykenisin näkemään kuukausi kuukaudelta kirkkaammin kaiken sen, mihin arkinen elämäni on yhteydessä. Huomaisin entistä selvemmin, ettei ole samantekevää, kuinka elän. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Rouva Gospel Nina Pakkanen saa kuoron svengaamaan. Hän vetää suosittua Gospel Helsinki -kuoroa sekä 300 laulajan Gospelia kaikille -ryhmää. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

eilahden kirkko on ollut jo 20 vuoden ajan Nina Pakkasen johtaman gospelkuoron harjoitus- ja esiintymispaikka. Tänä poikkeuskeväänä harjoituksia ei kuitenkaan ole pidetty kirkon tiloissa vaan Zoom-nettiyhteyden kautta. – Kuoron johtaminen etäyhteydellä ei ole ollut helppoa. On pitänyt opetella pienessä ajassa uuden välineen käyttöä. Olemme käyneet etänä läpi kappaleiden tulkinnallisia ja teknisiä asioita.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Aiomme nyt pitää myös rytmi- ja teoriatyöpajat etäyhteyden kautta. Gospelmusiikki tupsahti Pakkasen elämään 1990-luvun lopulla hänen asuessaan perheensä kanssa saksalaisessa pikkukaupungissa Erftstadtissa, lähellä Kölniä. Pakkanen työskenteli siellä kanttorina. Ennen lähtöään takaisin Suomeen hän kävi Angelica Rehaagin johtaman gospelkuoron konsertissa. – Se vei minut mukanaan. Innostuin kuoron vetävästä laulutyylistä ja siitä, miten Rehaag sai yleisön mukaan. Hän laittoi yleisön laulamaan yhtä stemmaa, ja kuoro improvisoi lisää sen pohjalta, Pakkanen muistelee. Syynä Suomeen paluuseen oli Pakkasen Anton-pojan kehityshäiriö. He muuttivat Espooseen, koska sieltä löytyi sopiva päiväkoti. Pakkanen sai kanttorin paikan Meilahden seurakunnasta Helsingistä. – Kerran kirkkokahveilla puheilleni tuli kaksi 15-vuotiasta tyttöä. He pyysivät minua perus-

tamaan kuoron. Suostuin pyyntöön, ja kuoro aloitti vuonna 2000. Toinen näistä tytöistä, nyt jo aikuinen nainen, on kuorossa mukana edelleen. ALUSTA LÄHTIEN KUORO esitti gospelia: ohjelmistoon kuului negrospirituaaleja ja afroamerikkalaista nykygospelia. – Nautin menevästä rytmistä, improvisoinnista ja rajattomuudesta. Tässä musiikissa jos missä voi kokeilla kaikenlaista. Gospelin laulaminen on yhteisöllinen kokemus. Kuoron ja yleisön välille voi parhaimmillaan syntyä erityinen yhteys. Tuntuu kuin olisi turvallisessa sylissä. Se näkyy muun muassa ilmeissä ja liikehtimisessä, Nina Pakkanen kuvailee. – Tästä vahvasta tunnekokemuksesta lähtee gospelin hengellisyys. Kun kuoro ja yleisö hengittävät ja laulavat samaan tahtiin, gospelista tulee enemmän kuin musiikkia. Syntyy yhteisöllinen rukous, jossa on läsnä itse Jumala.

hän haki Tukholman gospelfestivaaleilta ja tanskalaisesta The Royal Academy of Musicista, jossa hän opiskeli pari vuotta rytmimusiikin kuoronjohtamista. – Se oli mieletön kokemus. Gospel on siellä vain yksi musiikinlaji, mutta kaikkialta maailmasta tulevat eri-ikäiset opiskelijat ovat kuin yhtä perhettä ja jakavat oppimaansa toistensa kanssa. Lähes kaikki musiikki oppitunneilla on improvisoitua ja uutta, opettajien ja oppilaiden yhdessä tuottamaa. Tällaista oppimisen tapaa haluaisin tuoda Suomeenkin.

”

Kun kuoro ja yleisö hengittävät ja laulavat samaan tahtiin, tulee gospelista enemmän kuin musiikkia. Syntyy yhteisöllinen rukous. Gospelkuoron johtamiseen hän on saanut uutta näkökulmaa koulun opettajan, Jim Daus Hjernøen kehittämästä The Ingelligent Choir -mallista. Siinä kuoronjohtaja kutsuu kuorolaisia ottamaan vastuuta musiikillisesta toteutuksesta. – Hjernøen malli on muuttanut meidän kuoroharjoituksiamme paljon innovatiivisempaan suuntaan, Pakkanen kertoo. Pakkanen on käyttänyt myös Hjernoen kehittämää Vocal Painting -menetelmää. Se sisältää 75 käsimerkkiä, jotka mahdollistavat kuoronjohtajalle ja kuorolle uudenlaisen tavan improvisoida ja olla vuorovaikutuksessa.

Kuoro on kasvanut vuosien mittaan 60-henkiseksi. Kuoron nimikin on muuttunut matkan varrella. Se perustettiin Meilahden lapsi- ja nuorisokuoron nimellä. Välillä se tunnettiin Meijoykuorona. Vuonna 2012 nimi vaihtui Gospel Helsingiksi. Samalla rekisteröitiin Gospel Helsinki -niminen yhdistys. Gospel Helsinki esittää pääasiassa mustaa, svengaavaa nykygospelia, esimerkiksi Kirk Franklinin ja Israel Houghtonin musiikkia. Ohjelmistossa on myös Tommi Kaleniuksen kuorolle säveltämiä hengellisiä kappaleita. – Franklin ja Houghton ovat nykygospelin suuria nimiä. Heidän musiikkinsa sisältää kiehtovassa muodossa tunnepitoista Luojan ylistystä ja raamatullista lunastustematiikkaa, Pakkanen kertoo. NINA PAKKANEN TUNSI pitkään itsensä yksinäiseksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, jossa gospel- ja muu rytmimusiikki ovat marginaalissa. Uusia vaikutteita kuoronsa johtamiseen

GOSPEL HELSINKI -KUORON suosion siivittämänä aloitettiin pari vuotta sitten Gospelia kaikille -hanke Meilahden, Töölön ja Lauttasaaren seurakuntien ja Tuomiokirkkoseurakunnan kesken. Tänä vuonna mukaan ovat tulleet Kallion ja Paavalin seurakunnat sekä hankkeesta päävastuussa oleva Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen seurakuntatyö. Nina Pakkanen toimii projektin vetäjänä. – Gospelia kaikille -ryhmässä on 300 laulajaa. Parituntiset harjoitukset pidetään kerran kuussa bändin säestyksellä. Harjoitukset ovat olleet kuin hyvät jamit tai pienimuotoinen jumalanpalvelus, joka päätetään rukouslauluun, Pakkanen kertoo. Syys- ja kevätkauden päätteeksi on pidetty konsertti. Kaikki konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä. Gospel Helsinki puolestaan on saanut viime aikoina mukavasti huomiota. Kirkkomusiikkiliitto valitsi kuoron viime vuonna vuoden musiikkiryhmäksi. Pakkanen sanoo, että tunnustus tuntui hänestä ja kuorolaisista tärkeältä. – Tämä työ on pitkälti näkymätöntä puurtamista. Ei myöskään ole itsestään selvää, että harrastajakuoron saa toimimaan näin mahtavasti. – Nuorena olin hyvin mustavalkoinen ja auktoriteettivastainen enkä perustanut mistään muo-

dollisuuksista. Vanhemmiten olen tajunnut, että palkinnoilla ja tunnustuksilla on arvonsa, sillä ne edistävät ja tukevat kuorotoimintaa. Ehkä niissä tärkeintä on se, että yhden kuoron palkitseminen on samalla tunnustus ja tuki myös kaikille muille samanlaisille kuoroille. Viime vuoden lopussa kuoroa pyydettiin esiintymään Linnan juhlien jatkoille. Tilaisuus televisioitiin, mikä aiheutti oman jännityksensä. – Se oli meille ikimuistoinen kokemus. MUSIIKKI ON KUULUNUT Nina Pakkasen elämään lapsesta lähtien. Turkulaistyttö opiskeli pianonsoittoa ja kävi koulun musiikkiluokat. Käänteentekevä tapahtuma oli se, kun hän pääsi kerran kokeilemaan urkuja. – Painoin urkujen koskettimen pohjaan, ja siitä lähtevä ääni teki minuun valtavan vaikutuksen. Kysyin musiikinopettajaltani, missä urkujen soittoa voi opiskella. Pakkanen hankkiutui urkuoppiin Turun konservatorioon, jonka lisäksi paikallinen kanttori opetti häntä. – Hain sitten kirkkomusiikin linjalle SibeliusAkatemiaan. Olin todella pettynyt, kun hyväksymisestä kertovaa kirjettä ei kuulunut. Pettymys vaihtui lopulta riemuksi, sillä kirje olikin mennyt väärään osoitteeseen. Kuorotoiminnan vuoksi urkujensoitto on jäänyt vähemmälle. Kahden ison kuoron johtaminen vaatii paljon työtä. – Gospel Helsingillä piti olla toukokuussa konsertti, mutta se jouduttiin perumaan. Toivottavasti ensi lokakuuksi suunniteltu 20-vuotisjuhlakonsertti toteutuu. Konsertissa esiintyvät myös lauluyhtye Lumen Valo ja laulaja-lauluntekijä Ida Elina, Pakkanen selvittää. Vapaa-ajallaan Pakkanen ei soita eikä kuuntele musiikkia, vaan hän lukee tai vaeltaa luonnossa. – Luonto on alkanut merkitä iän myötä yhä enemmän. Vuodenajat ja niihin liittyvät ilmiöt, kuten muuttolintujen tarkkailu, tuntuvat tosi kiehtovilta. – Suuri intohimoni on kalastaminen. Talvella käyn pilkillä. Erittäin tärkeä viikonpäivä Pakkaselle on torstai. Silloin hän viettää mummipäivää lapsenlapsensa kanssa käymällä hänen kanssaan muskarissa. Koronaviruksen takia muskari on nyt katkolla ja ikävä on kova. ■

Kuka?

Kanttori ja kuoronjohtaja Nina Pakkanen, 55, asuu Kirkkonummella. Hän johtaa Gospel Helsinki -kuoroa ja Gospelia kaikille -hanketta.

Mitä?

Gospel Helsinki juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan.

Motto

Uskalla tehdä virheitä – vapautat luovuutesi.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Loppuelämä neljän seinän sisällä Juliana Norwichlainen valitsi vapaaehtoisesti erakkona elämisen. Olisiko hänestä lohduttajaksi meille koronan eristämille? TEKSTI KAISA HALONEN KUVITUS ANSSI RAUHALA

iime viikkoina olen huomannut toistelevani lausetta ”kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi” kuin mantraa. Tuskin uskon niin, mutta silti lause pulpahtaa tuon tuosta mieleeni. Lause on peräisin 1300–1400-luvulla eläneeltä englantilaiselta mystikolta Juliana Norwichlaiselta. Tarkemmin sanottuna se on viesti, jonka Juliana kuolemansairaana kokemassaan ilmestyksessä sai Jumalalta. Julianalla olisi varmasti ollut enemmän aihetta huoleen ja toivottomuuteen kuin tuollaiseen luottamukseen. Hän eli aikana, jolloin kolme ruttoepidemiaa tappoi kahdenkymmenen vuoden aikana noin kolmanneksen Englannin väestöstä. Samaan aikaan Englanti kävi pitkää ja raskasta sotaa Ranskaa vastaan.

seen tarpeeseen ymmärtää elämää, kärsimystä ja kuolemaa. – Sitä voisi kutsua uudenlaisen ymmärryksen syntymäksi. Julianalle paljastuu Jumalan todellinen luonne ja se, kuinka Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa.

KOLMEKYMMENTÄVUOTIAANA Juliana sairastui vakavasti ja oli kuolemaisillaan. Kuolinvuoteellaan hän sai näkyinä, sanoina ja välittöminä oivalluksina kuusitoista ilmestystä, joiden keskeisin sisältö oli Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Parannuttuaan Juliana kirjasi ilmestyksensä muistiin. Parikymmentä vuotta niitä mietiskeltyään ja kypsyteltyään hän kirjoitti niistä vielä laajemman version, joka tunnetaan suomeksi nimellä Jumalan rakkauden ilmestys. Julianan näyt keskittyvät Kristuksen kärsimykseen ristillä, eikä hän kaunistele kuvatessaan sitä. Hän kirjoittaa, miten veri valuu sakeana kasvoille orjantappurakruunun alta ja kuinka piikkien repimä iho ja liha roikkuvat luusta irrallaan. Hän näkee myös Kristuksen kyljessä ammottavan haavan ja tämän kahtia halkaistun sydämen. ”Katso, kuinka olen rakastanut sinua” on niiden viesti. Kirkkohistorian tutkijan Päivi Salmesvuoren mukaan Julianan ilmestykset ovat vastausta inhimilli-

SYNTI ON IHMISEN

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

SEN LISÄKSI, mitä Juliana ilmestyksistään kirjoitti, hänestä tiedetään vain vähän. Edes hänen oikeaa nimeään ei tunneta. Juliana-nimen hän sai Pyhän Julianuksen kirkon mukaan asetuttuaan sen yhteydessä olevaan erakkomajaan.

”

JULIANA KUVAA, KUINKA JUMALAN NÄKÖKULMASTA EPÄONNISTUMINEN TAI KAATUMINEN, MUTTEI MIKÄÄN ISO JUTTU. SE ON VÄHÄN KUIN LIKAINEN VAIPPA VAUVALLA – VAIHDETAAN PUHTAASEEN JA PESTÄÄN PYLLY.

Juuri Julianan elämä erakkomajassa tuntuu nyt kiinnostavalta. Kun itse on elänyt jonkinasteisessa erakkoudessa pian kaksi kuukautta, on tullut miettineeksi sitäkin, miksi joku vapaaehtoisesti vetäytyy yksinäisyyteen neljän seinän sisälle koko loppuiäkseen. Eikö Juliana koskaan tuntenut itseään elävältä haudatuksi? Sellainen hän nimittäin oli. Erakkoelämän aloittamiseen oli keskiajalla oma rituaalinsa, joka muistutti hautaan siunaamista. Siihen kuului kirkossa toimitettu sielunmessu, jonka jälkeen siirryttiin kulkueena erakkomajaan. Pappi siunasi majan ja saattoi tulevan erakon

sisälle. Erakko sai viimeisen voitelun, minkä jälkeen piispa ripotteli maata erakon ja hänen asumuksensa päälle. Sen jälkeen majan ovi teljettiin. Vaikka erakko ei majastaan enää poistunutkaan, kaikki yhteydet ulkomaailmaan eivät katkenneet. Hänellä oli palvelija tai kaksikin huolehtimassa ruuan ja polttopuiden hankkimisesta ja kotitaloustöistä. Majasta oli ikkuna kirkkoon, jonka kautta erakko osallistui messuun, sai ehtoollista ja pystyi ripittäytymään papille. Toinen ikkuna oli kaupungille päin. Sen kautta erakko antoi sielunhoitoa ja hengellistä ohjausta niitä pyytäville. Usein erakkomajaan kuului myös pieni piha, jossa saattoi ulkoilla. Kissakin erakolla sai olla, ihan jo hiirien ja rottien kurissa pitämiseksi. Ajatus syliin käpertyvästä kissasta tuntuu suloiselta – se oli varmaan ainoa elävä olento, jota erakko sai vapaasti koskettaa. PÄIVI SALMESVUORI kertoo, että Julianan kaltaisia erakkoelämää viettäneitä anakoreetteja oli Britteinsaarilla erityisesti sydänkeskiajalla. He saivat elatuksensa ympäröivältä yhteisöltä, jota he palvelivat esirukoilijoina ja sielunhoitajina. Niin teki myös Juliana. – Juliana luopui mahdollisuudesta kokea toisten ihmisten läheisyyttä, mutta hänestä tuli tärkeä lohduttaja ja kärsimyksen ymmärtäjä. Tutkija Nicholas Watson sanookin, että hänen yksinäisyytensä on enemmänkin metaforista kuin fyysistä. Eli hän on sitoutunut elämään eristyksissä ja omistautunut Jumalalle muttei erossa yhteisöstä, Salmesvuori sanoo. ”Jumala tahtoo meidän tietävän, että hän varjelee meitä yhtäläisesti niin hyvän kuin pahankin olon keskellä”, kirjoittaa Juliana ilmestyksissään. Voisi kuvitella, että tällainen viesti on helpottanut monen hänelle uskoutuneen taakkaa. Eipä sen kuuleminen nytkään haittaisi. Salmesvuoren mukaan Julianasta tuli pian anakoreetiksi ryhtymisensä jälkeen hyvin suosittu. Hän arvioi, että Julianan suosio ja auktoriteetti nousivat siitä, että tämä oli itse kärsinyt ja käynyt lähellä kuolemaa. Toisaalta Juliana oli kokenut

myös Jumalan rakkautta, lohdutusta ja myötätuntoa ja pystyi välittämään niitä muillekin. Julianan toistelema ”kaikki kääntyy hyväksi” oli kuin siunaus: Jumala haluaa sinulle hyvää. – Julianan ihmiskäsitys on tavattoman armollinen, humaani ja rakkaudellinen. Hän hyväksyy ihmisen sellaisena kuin tämä on. Ihmisyyteen kuuluu oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta, eikä meidän pidä yrittää olla täydellisiä ja erehtymättömiä. Aina on toivoa, aina on mahdollisuus parempaan. Myös

detaan puhtaaseen ja pestään pyl ly. Synti ja sen tekeminen eivät ole merkki ihmisen kokonaisvaltaises ta pahuudesta vaan kokemattomuu desta. Synti ei johda ihmistä kado tukseen, vaan Jumala haluaa koko ihmiskunnan pelastuvan. Lausah dukseen ”kaikki kääntyy hyväksi” on ladattu Jumalan rakkaus ja hyvä tahto koko luomakuntaa kohtaan. – Tähän liittyy myös ajatus inhi millisen kärsimyksen rajallisuudes ta. Jeesuksen kärsimys ristillä takaa sen, että Jumala ymmärtää kärsivää, tahtoo hyvää kärsivälle ja vähät vä littää synnistä. Kristuksen rakkaus tekee synnin vähäpätöiseksi asiaksi.

Jumala näkee ihmisen näin ja ha luaa tälle parasta. Erakon elämän valinnut vetäy tyi ihmisten seurasta saadakseen ol la Jumalan kanssa ja oppiakseen pa remmin tuntemaan hänet. Ei voi ol la huomaamatta, että Julianalla ja Jumalalla oli läheiset välit. Juliana käyttää Jumalasta ja Kristuksesta sellaisia adjektiiveja kuin hellä, koh telias, kotoinen, sydämellinen, ystä vällinen ja suloinen. Välillä hän pu huu isästä, välillä äidistä. Jumala on ”kaikki, mikä on hyvää ja turvallis ta”. Kuinka vaikeaa Julianan elämäs

tä erakkona olisi tullut, jos Jumala, jonka seurassa hän vietti lähes kai ken valveillaoloaikansa, olisikin al kanut tuntua etäiseltä, vaativalta tai tuomitsevalta? TÄYTYY TUNNUSTAA, että kun olen rauhoitellut itseäni hokemalla ”kaikki kääntyy hyväksi”, olen irrot tanut lauseen alkuperäisestä asiayh teydestään. Minua ahdistaa elämän arvaamattomuus ja oma avutto muuteni, jotka tämä poikkeustila on tuonut niin selvästi näkyviin. Julia na sen sijaan pohti synnin olemusta

ja sitä, miksei Jumala heti alkuunsa estänyt syntiä, joka aiheuttaa ihmi sille niin paljon kärsimystä. Päivi Salmesvuoren mielestä Ju liana on synnin selittämisessä poik keuksellinen teologi, sillä toisin kuin moni muu synnistä kirjoitta nut, hän ei mässäile sillä eikä näe syytä epätoivoon. Hän ei myöskään pelottele tai ota asiakseen tuomita. – Juliana kuvaa, kuinka Jumalan näkökulmasta synti on ihmisen epä onnistuminen tai kaatuminen, mut tei mikään iso juttu. Se on vähän kuin likainen vaippa vauvalla – vaih

NÄINÄ VIIKKOINA aika on tuntunut käyttäytyvän oudosti. Ulkona ke vät etenee nopeasti ja on pian iha nimmillaan, mutta silti mikään ei lii ku eikä muutu. Päiviä ei erota toisis taan. Yritän olla ajattelematta sitä, kuinka kauan tämä kestää – ja kuin ka tätä kestää. Eikö Juliana koskaan pitkästynyt tai ahdistunut? Siinä, missä me ko ronaerakot toivomme paluuta nor maaliin elämään, Juliana odotti, et tä elämä maan päällä loppuu ker ran ja hän pääsee taivaaseen. ”Ih miselle on suureksi hyödyksi, ettei hän tiedä kuolemansa hetkeä, sil lä jos hän sen tietäisi, hän ei jaksai si odottaa sitä kärsivällisesti”, Julia na kirjoittaa. Niin huoletonta ja luottavaista. Minä en ole vieläkään tottunut uutis sivustojen laskureihin, joihin päivi tetään kuolleiden määrä. (Kirjoitta essani tätä se oli yli neljännesmiljoo na.) Päivi Salmesvuori muistuttaa, että Julianan ajattelussa kuoleman jälkeinen elämä on vahvasti läsnä eräänlaisena kehyksenä: vaikka tä mä elämä iloineen ja suruineen on tärkeä, kaikki ei ole vain tässä. – Ehkä nykyaikana yksi iso asia, jota välttelemme ja pelkäämme, on elämän rajallisuuden tajuaminen, oman ja läheisten kuolevaisuuden ymmärtäminen. Sen tasoja ainakin itselläni on ollut monenlaisia. Ko ronavirus on tuonut kuolemaa lä hemmäs. Sen arvaamattomuus ja demokraattisuus mietityttävät, pe lottavat ja ahdistavat, Salmesvuo ri sanoo. – Samaan aikaan elämän rajalli suuden tajuaminen työntää mietti mään, mikä on tärkeää, ja elämään siten kuin on merkityksellistä – teke mään ratkaisuja ja päätöksiä, rakas tamaan. Muuten elämä kulkee ohi. ■ Lähteet: Äiti Juliana Norwichlainen: Jumalan rakkauden ilmestys. Johdanto, suomennos ja selitykset Paavo Rissanen. Kirjaneliö 1985. Grace Jantzen: Julian of Norwich. SPCK Publishing 2000. KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Hyvää pyhää

17.5.

Tänään on rukoussunnuntai, jonka aiheena on Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Päivän tekstissä (Matt. 6:5–13) Jeesus opettaa rukoilemaan.

Poikkea poluilta Poikkeustila on ajanut ja innostanut ihmiset luontoon. Tänään älä lähde lenkille vaan poikkea syrjään vilkkaimmilta poluilta. Etsi luonnosta oma kirkkosi: paikka, jossa mieli hiljenee. Hakeudutko rantakallioille kuuntelemaan meren kohinaa vai kaipaatko metsän suojiin? Istu alas tai heittäydy pitkällesi. Tämän sunnuntain jumalanpalveluksessa kuunnellaan lintujen iloista veisuuta ja tuulen saarnaa. Liturginen väri on keväinen vihreä.

KAISA HALONEN

MATTI PIKKUJÄMSÄ

Hiljenny luonnossa tai vaikka paikallisjunassa

eesus rukoili mieluiten ulkona luonnossa, missä hän sai olla yksin, piilossa toisten katseilta. Joskus hän lähti autiolle seudulle tai nousi vuorelle rukoilemaan. Emme tiedä tarkasti, mitä hän rukoili. Se olikin yksi niistä salaisuuksista, joiden vuoksi ihmiset seurasivat häntä erämaahan ja vuorille asti. Vuorisaarnassaan Jeesus opetti, miten rukoilla. Ulkoinen rauha palvelee sisäistä. Paikka ei silti ratkaise vaan olennaista on rukouksen kohde ja tarkoitus: ketä rukoilet ja mitä pyydät? Jeesuksen mukaan tärkein rukouspaikka löytyy läheltä. Se on oma sydämesi. Sinne voit mennä luonnossa liikkuessasi tai vaikka paikallisjunassa istuessasi. Siellä sisimpäsi rukoushuoneessa saat rukoilla Jumalaa, jota Jeesus kutsui Isäkseen.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Sydämesi rukoushuoneeseen näkee vain Jumala. Siellä voit olla hiljaa tai sanoa mitä ikinä tahdot, kaikki elämäsi salaisuudet, senkin, mitä eniten pelkäät. Se paikka on sinua, ei pyhimyksiä varten. Ja mitä useammin vierailet siellä, sitä paremmin huomaat toiset ihmiset ja sen, mikä merkitys on anteeksiannolla ja sovinnolla. Oli mielessäsi, mitä tahansa, Jumala ei ole kaukana, vaan lähellä. Sinun ei tarvitse huutaa, että Jumala kuulisi. Jeesus vakuutti Jumalan jo tietävän, mitä tarvitsemme. Siitä huolimatta hän itsekin rukoili. Rukouksen aloittaminen on aina päivän tietoisin teko. Se avaa sen, missä olet: Katsot, mitä eniten kaipaat, tarvitset ja odotat. Kuuntelet, minkä varassa olet ja mitä voit tehdä.

LAURI MAARALA

Rukoile Isä meidän -rukous Jeesus opetti meille Isä meidän -rukouksen. Aina kun rukoilet sitä, rukoilet Jeesuksen omaa rukousta. Sillä koputat taivaan porttia. Kun toistat ja meditoit sitä, koputat myös oman sydämesi porttia. Pyydät, että Jeesuksen oma rukous käynnistäisi sinussa sisäisen ja ulkoisen muutoksen. Pyydät, että Jumalan nimi ja hyvä tahto valaisisi elämäsi, ja hänen anteeksiantonsa näkyisi kasvavana myötätuntona toisia kohtaan.

Harras hetki

Laura Tressel, 44, asuu Espoon Ver mossa. Hän julkai si äskettäin esikois runokokoelmansa Hengitys (WSOY). Tressel on kirjoittanut aktiivisesti vuodesta 2013 lähtien. Kirjoitta mista hän on opiskellut Työväen Akatemiassa ja Kriittisessä korkea koulussa.

Hengitän – siis elän Laura Tresseliä rauhoittaa hengityksen ääni, joka syntyy raittiissa ilmassa juostessa tai jännittävässä paikassa sukeltaessa. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA SIRPA PÄIVINEN

kseli Gallen-Kallelan museon pihapiiri Espoon Tarvaspäässä on surullisen autio. Museo ja sen yhteydessä toimiva kahvila ovat kiinni koronavirusepidemian vuoksi. Paikasta on tullut Laura Tresselille tärkeä. Täällä, meren rannalla, hän viimeisteli esikoisrunokokoelmansa tekstejä kahvikupin ääressä koira seuranaan. Kokoelman runoja yhdistää yksi asia: hengittäminen. Pohtiessaan elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä Tressel tajusi, että olennainen asia, joka erottaa elämän ja kuoleman, on

hengitys. Hän alkoi miettiä hengittämisen merkitystä. Mieleen tuli, miten vanhempi katsoo ja kuuntelee nukkuvaa lastaan: hengittääkö hän varmasti? OMASSA ELÄMÄSSÄÄN Laura Tressel tajusi, miten tärkeässä osassa hengitys on, kun hän lähtee juoksulenkille. Juokseminen on nuorena kilpaa juosseelle Tresselille yhä tärkeä liikuntamuoto. Juostessa hengityksen rytmi alkaa kiihtyä, ja siitä seuraa rauhoittava, toisinaan jopa meditatiivinen kokemus. Tärkeää on myös se, että juokseminen tapahtuu ulkona raittiissa ilmassa. Tressel juoksee mielellään reittiä, joka kulkee kotoa Vermosta Munkkiniemen rannan kautta Tarvaspäähän. Toinen tärkeä liikkumisen muoto Tresselille on sukeltaminen. Sitä hän on harrastanut erityisesti lomamatkoilla. Veden pinnan alla, jännittävässä tilassa ollessa, kuulee regulaattorin eli hengityssäätimen läpi oman hengitysäänensä, mikä rauhoittaa samalla tavalla kuin hengittäminen juostessa.

LAURA TRESSELIN mukaan ihminen havahtuu nopeasti siihen, ettei pysty hengittämään kunnolla. Tai silloin, kun ihanan raikas ilma täyttää keuhkot. Silloin, kun hengitys ei kulje, on yleensä kyseessä sairaus, esimerkiksi virus. Tressel on huo-

”

OLENNAINEN ASIA, JOKA EROTTAA ELÄMÄN JA KUOLEMAN, ON HENGITYS.

mannut, miten hengittäminen on nyt noussut hämmentävällä tavalla esiin koronaviruksen myötä. Hänestä ihmisen on ajoittain hyvä palata tämän kaltaisten perusasioiden äärelle. Pysähtyä ja katsoa olemista niiden kautta. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Hautauspalveluja

Kiinteistövälitystä

Hammashoitoa

Myymässä vai vuokraamassa?

Kun siirryt tuumasta toimeen – autamme markkinajohtajan ammattitaidolla. Markku Kilpeläinen Yrittäjä, LKV-pätevyys 040 715 7150 markku. kilpelainen@ kiinteistomaailma.fi

Jonna Kaikkonen Vuokraus, KiAT, VuT, ins. 0400 775 570 jonna. kaikkonen@ kiinteistomaailma.fi

Kiinteistömaailma Oulunkylä Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia

Markku Rautanen YKV, LKV

perunkirjoitukset

[A] LKV M. Rautanen Oy

KAIPAATKO KUUNTELIJAA? Läsnäoleva ja kannustava kuuntelija sinulle. 06001 5888, 1.93€/min +ppm Kuulemisiin, Marjut

hautakivityöt

09 628 398

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

BREMERIN KIVI

Lakipalveluja Asianajotoimisto Kristiina Kenttä Perukirjat, perinnönjaot, testamentit, avioerot, ositukset, edunvalvonta sekä myös muut lakiasianne. Teen tarvittaessa kotikäyntejä. Hämeentie 17 A 65, 00500 Helsinki 0400 287 442 kristiina.kentta@lakikentta.fi www.lakikentta.fi

Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym.

ASIANAJOTOIMISTO KIRSI UKKONEN

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com Ida Tamm p. 044 240 7227 ida.tamm@ukkonen.com www.ukkonen.com

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI Perhe ja Perintö J. Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen OTM Minna Korhonen Korkeavuorenkatu 17 A 1 puh. (09) 622 5930 Testamentti 299, avioehto 355, edunvalvontavaltakirja 295, perukirjat, perinnönjaot, ositukset.

https://perhejaperinto.fi

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Kaikenlaisten tilojen tyhjennykset. Nopea ja edullinen. P. 040 812 7070

HAUTAKIVET

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

KAUPPAOSTOKSET PUOLESTASI KAUPPAOSTOKSETATERIAT PUOLESTASI RAVINTOLOISTA RAVINTOLOISTA Siivous, korjaus,ATERIAT TV, netti, puhelin Siivous, korjaus, TONTTU TV, netti, puhelin KOTIAPUMIES 044-2794646 KOTIAPUMIES TONTTU 044-2794646

www.mrautanen.com

Mechelininkatu 32 www.seurakuntapalvelu.fi H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com Espoonaukio 7, 02770 Espoo p. 09 465 650

He i d i L e v a n d e r

• Uudet hammasproteesit ja korjaukset • NOUTO KOTIOVELTA • MYÖS KOTIKÄYNNIT • Turvallisesti ja luotettavasti ammattitaidolla • Valmistan proteesit itse alusta loppuun 040 7785212

Palveluja tarjotaan

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

TÖÖLÖN HAUTAUSTOIMISTO

Erikoishammasteknikko

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Vuokralle tarjotaan

Rakennusala Kaksi eläkkeellä olevaa rakennusalan ammattimiestä, teemme remonttityöt, harkkomuuraukset ja pihakivityöt. Myös kotitalousvähennys. puh: 0400 845 909 ja 045 634 7858 JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Suoritamme kaikki huoneisto ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella Ilmainen tarjous! p. 0400819483 JOKERI REMONTIT OY

Huoneistoremontit edullisesti. 20 v kokemus. Ilmainen kirjallinen tarjous. Rak.korj.Laasonen p.0400 674739 Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

LVI-ASENNUKSET ja KVV- JA IV-TYÖNJOHTO. Vantaan LVI-Urakointi Puh:045-2573257

Ostetaan Yksiö tai pieni kaksio joko kantakaupungista tai metroaseman lähettyviltä. Remontoitavatkin käy. P. 044 095 8297 Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805 www. esajavesaostaa.com

OSTETAAN KUOLINPESÄT,

muutot tyhjennyksineen, vintit, kellarit, loppusiiv. sop. muk. 30v. kokemus. Erikseen kaappeihin unoht. astiat ym.

Läpitalon kaksio Puotilassa 47 m2. Valoisa ja avara. Puistomainen ympäristö, hyvät yhteydet. Vuokra 850 €/kk. P. 0407404488/Nina Olin. Tarjontaan vuokralle rauhalliselta alueelta Munkkivuoresta remontoitu kompakti 3h+k. Sijaitsee lähellä ostoskeskuksen palveluita. Soveltuu pienelle perheelle tai pariskunnalle. Erinomaiset kulkuyhteydet. Vapaa 1.6.2020. Lisätiedot ja näyttö Vesa 0405783885

Nuuksion Kota pieniin perhejuhliin Pitkäjärven järvimaisemassa koronarajoitukset huomioiden. Tiedustelut puh. 0400-588624.

Vuokrata halutaan

044-9268476, ONNI.

Savuton AMKopiskelija etsii asuntoa pienen sisäsiistin koiran kanssa HKI 0408423995/Ella

Halutaan vuokrata siisti mökki kesäksi max 200km Hgistä. Kaisa 040 9616148.

Siivouspalveluja Kotisiivousta ja ikkunanpesua Lähihoitaja Merja Rouvali 045-8520244 KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15 Kotisiivoukset ja ikkunanpesut pitkällä kokemuksella. Veikko ja Helena Salonen, Puh. 040-2566907. Käytämme tarvittaessa maskia.

Ikkunapesua/kotisiivousta 13 v. kokemuksella. Edullisesti, myös hankalat. Timo 0440691994 Halutessasi pidämme kasvomaskia.

Kotisiivoukset luotettavasti. Myös seniorisiivoukset. MM Siivouspalvelut Oy puh. 045 638 5774 Kotipalvelua 27-vuoden kokemuksella. Asiakkaan tarpeen toiveiden mukaisesti. Pia Matalalampi 0504315536

Tehokasta ja tasokasta siivouspalvelua ammattitaidolla. Kaikki kodin perussiivouksesta suursiivouksiin. Mari Herala 0452657475 tilaakotisiivous@gmail.com

Tilaisuuksia HERÄNNÄISSEURAT Tilaisuudet on peruttu kevään ajalta. Verkossa, www.facebook.com/ herattaja on suora lähetys: to 14.5. klo 19 verkkoseurat ke 20.5. klo 19 helatorstaiaaton virsihetki to 28.5. klo 19 verkkoseurat su 31.5. klo 19 helluntain monikiel. veisuut, engl. Sv. julk. Tallenteet osoitteessa www.h-y.fi/ verkkoseurat. Lisäksi: su 17.5. klo 12 kirkkopyhä Myllypuron kko, https://www.facebook.com/ herttoniemenseurakunta/, saarna T. Roiha.

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Anne Joukainen, 050 3103081 Juha Kurvinen, 040 541 5787 Ari Suominen, 040 3552340 etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

Diakoni Marja-Liisa Kiiski otti vastaan Wiskarilan lounaskuskin Niklas Uotisen tuomat perheboksit Espoonlahden kirkolla.

Ruoka-apua ravintolasta Artisti Arttu Wiskarin ravintolan lounaita jaetaan vähävaraisille perheille. Vapaaehtoiset maksavat annokset, jotka kirkko ohjaa perille. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA ESKO JÄMSÄ

rttu Wiskarin hitti Suomen muotoisen pilven alla oli viime vuoden soitetuin kappale radiossa: ”Yhtä auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala. Mut täällä pärjää ei luovuttamalla, Suomen muotoisen pilven alla. Sinä oot minun valon tuoja, kunnes armahtaa meidät Luoja. Ei täällä pärjää kuin rakastamalla, Suomen muotoisen pilven alla.” Pilvi vyöryi monen ylle, kun hallitus määräsi maaliskuussa koulut kiinni. Suomi joutui poikkeustilaan. Wiskari julkaisi ravintolansa Wiskarilan Facebook-sivulla 21. maaliskuuta viestin: ”Koronaviruksen aiheuttamat toimenpiteet johtavat joissain kodeissa nälkäisiin lapsiin. Monelle koululaiselle kouluruoka on päivän ainut lämmin ateria. Me Wiskarilassa haluamme auttaa perheitä ja apukäsiä löytämään toisensa. Viruksen takia meidän on myös löydettävä henkilökunnallemme uusia työtehtäviä, että voisimme välttää lomautukset.”

IDEA OLI TÄMÄ: avun tarpeessa olevat perheet ja auttamaan halukkaat ”apukädet” voisivat ilmoittautua Wiskarilaan. Kun vapaaehtoinen maksaisi 40 euroa nelihenkisen perheen lounaasta, ravintola toimittaisi sen vastaanottajalle. Normaalisti yksi lounas maksaa Wiskarilassa 10,50 euroa.

”

JOS TULEE LISÄÄ VASTUUNKANTAJIA, NIIN ANTAA TULLA VAAN. KIRKKOHERRA JOUNI TURTIAINEN

– Arvelin, että apua haluavia perheitä ilmoittautuisi hirveästi, mutta heidän puolestaan maksavia apukäsiä ei niinkään. Olin väärässä. Apukäsiä tuli älytön määrä, mutta perheitä kaksi, Arttu Wiskari kertoo. Työlään alun jälkeen Wiskari sopi yhteistyöstä Espoonlahden seura-

kunnan kanssa. Nyt diakoniatyöntekijät valitsevat avunsaajat ja jakavat kirkolta metsästäjänleikkeet, kampelat ja muut ateriat, jotka Wiskarila kuskaa lämmityslaatikoissaan paikalle tiistaisin ja torstaisin. – On kiva nähdä ilo, kun vanhemmat ja lapset kurkistavat yhdessä, mitä perheboksista löytyy, vt. johtava diakoni Marja-Liisa Kiiski sanoo. PERHEBOKSI SISÄLTÄÄ lämpimän ruoan, alkukeiton tai salaatin, leivän ja jälkiruoan. – Ruokaa on niin reilusti, että siitä riittää perheelle varmaan kahdenkin päivän lounaaksi, Kiiski kehuu. Wiskarin mukaan ”fyysistä työtä tekevän raksamiehen annokset” kuuluvat ravintolan konseptiin. Hän jatkaisi mielellään ruoka-annosten toimittamista kirkolle niin pitkään, kun korona-aikaa ja maksajia riittää. Seurakunnan ja Wiskarilan yhteistyöstä on sovittu alustavasti toukokuun loppuun. – Jos tulee lisää vastuunkantajia, niin antaa tulla vaan. Ihailen Arttu Wiskarin toimintaa ja ihmettelen, jos muut ravintola-alan yrittäjät eivät lähde tällaiseen mukaan, mikäli heillä on siihen mahdollisuus, Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen sanoo. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

SANARIS.FI – LAADINTA ERKKI VUOKILA, TOTEUTUS HELI KÄRKKÄINEN

Ristikon ratkaisu löytyy verkosta osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/ristikko.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Vauva.fi-sivustolla toiminut kirkon Parisuhdeneuvola oli erittäin suosittu. Siihen kuuluivat kysymys-vastauspalsta sekä Rakkauden ammattilaiset ja Rakkauden roihu -blogit. Helsingin seurakuntayhtymä oli yksi keskeinen Parisuhdeneuvola-palvelun rahoittaja. Vauva-lehti kuuluu Sanoma-konserniin. Viime vuoden lopulla Sanomassa tehtiin isoja uudistuksia, ja niiden seurauksena Vauva-lehden toimitus siirrettiin Helsingin Sanomiin. Samalla lakkautettiin kirkon perheneuvojien Parisuhdeneuvola.

”

Toistuvia teemoja ovat uskottomuus, musta sukkaisuus, seksuaalisuus, riitely, rakastuminen ja eropohdinnat. HENNA AHLFORS

Henna Ahlforsin mukaan koronaepidemia on lisännyt Rakkausklinikan kysymys–vastauspalstan merkitystä.

Rakkausklinikka ratkoo parisuhteen kiemuroita Eniten häpeää tuottavat aiheet ovat myös kaikkein yleisimpiä, sanoo kirkon verkkotyön johtava asiantuntija Henna Ahlfors. TEKSTI JUHANI HUTTUNEN KUVA ESKO JÄMSÄ

”

iten uuden suhteeni vakiinnuttua pystyn keskustelemaan expuolisoni kanssa sivistyneesti, kun eromme oli niin repivä ja vaikea?” ”Elämässä kaikki on ulkoisesti hyvin, mutta parisuhteesta puuttuu kipinä, sillä en saa puolisooni yhteyttä – mikä neuvoksi?” Tämänkaltaisia kysymyksiä ihmiset ovat lähettäneet kirkon perheneuvojien Pekka Puukon ja Nina Kauppisen ratkottaviksi Rakkausklinikalle. Palvelu avauttiin huhtikuun alussa kehon ja mielen terveyttä käsittelevällä Terve.fi-verkkosivustolla, ja sen ensimmäinen julkaisu keräsi parissa viikossa 46 000 lukijaa. Klinikkaan sisältyy myös Rakkauden roihu -blogi.

– Läsnäolon ja vuorovaikutuksen vaikeudet ovat yleisimpiä syitä perheneuvontaan hakeutumiselle. On tavallista, että kumppanit ovat vieraantuneet toisistaan eivätkä saa enää luotua yhteyttä toisiinsa, tai sitten suhteita voi hallita toistuva riitely, Pekka Puukko kuvailee. Suurin osa asiakkaista on 30–40-vuotiaita lapsiperheiden vanhempia. – Nykyään miehet kokevat parisuhteen hoitamisen lähes yhtä tärkeäksi kuin naiset. Asiakkaista yli 40 prosenttia on miehiä, ja miehet ovat aiempaa useammin aloitteentekijänä avun hakemiselle, Puukko sanoo. Hänen mukaansa monet perheet kärsivät tukiverkon puuttumisesta. – Kun välimatkat isovanhempiin ovat pitkät ja muutkin lähisukulaiset asuvat usein eri paikkakunnalla, perheet jäävät usein yksin, Puukko sanoo. RAKKAUSKLINIKKA EI suinkaan ole uusi keksintö. Ensimmäinen kirkon perheneuvojien kysymys-vastauspalsta aloitti jo kymmenisen vuotta sitten silloisen City-lehden verkkosivuilla. Myöhemmin kirkko aloitti yhteistyön Vauva-lehden kanssa.

– Se oli meille yllätys. Yhteistyö Vauva-lehden kanssa oli todella hyvää. Toimituksen arvomaailma oli sellainen, mihin kirkon oli erittäin helppo sitoutua. Molemmat halusivat, että lukijoille tuotetaan luotettavaa asiantuntijasisältöä. Työskentelimme aidosti yhdessä perheiden hyväksi, kertoo kirkon yhteisen verkkotyön johtava asiantuntija Henna Ahlfors. Kevään aikana neuvottelut eri medioiden kanssa johtivat A-lehtien kanssa tehtyyn sopimukseen. Ahlforsin mukaan yhteistyön alku on ollut lupaava. – Usein toistuvia teemoja Rakkausklinikalla ovat uskottomuus, mustasukkaisuus, seksuaalisuus, riitely, rakastuminen ja eropohdinnat, Ahlfors luettelee. – Kun kysymyksiä saa tehdä anonyymisti, niistä paljastui jo Vauva.fi:n aikana, että kaikkein eniten syyllisyyttä ja häpeää tuottavat aiheet ovat myös kaikkein yleisimpiä. TYÖELÄMÄN JA LASTENHOIDON paineessa ei aina löydy aikaa edes itselle saati sitten puolisolle. Pekka Puukon mielestä parisuhdetta voi hoitaa tietoisesti, kun vain päättää ja tahtoo huolehtia siitä. – Ei yhteisen ajan tarvitse olla muuta kuin vaikka televisiosarjan katsomista yhdessä. Tunneyhteyttä voi vaalia tietoisesti puhumalla puolisolle nätisti ja toivottamalla joka aamu huomenta. Pienet asiat ratkaisevat paljon, Puukko sanoo. – Vaikka ruuhkavuodet ovat raskaita, monet vanhemmat toteavat, että kaikesta huolimatta ne ovat elämän parasta aikaa. Vanhempien mielestä mikään ei voita pienten lasten välittömyyttä ja vilpittömyyttä. Puukon ensimmäinen vastausteksti Rakkausklinikalla koski kysymystä, kuinka vaikean avioeron jälkeen voisi järjestää suhteet ex-puolisoon. – Minulla on taustatiimi, joka varmistaa, että vastauksessani huomioidaan mahdollisimman moni näkökulma. Tiimi koostuu perheneuvonnan ammattilaisista, Puukko sanoo. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

Suru on nyt kaikkialla Surututkija Mari Pulkkinen näkee koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa monenlaista surua. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

ässä on jotakin tuttua. Osaan tämän. Surututkija, tietokirjailija Mari Pulkkinen yllättyi siitä, miten tutulta koronapandemian muuttama maailma tuntui. Sitten hän ymmärsi, että läheisen menettämistä surevien ihmisten kokemuksessa ja poikkeusoloissa on paljon samaa. Pulkkinen tietää, millaista on, kun maailma romahtaa ja arki muuttuu pysyvästi toisenlaiseksi. Hän koki vuoden 2007 aikana kaksi syntymättömän lapsen kuolemaa. – Menetykset jättivät minuun lähtemättömän jäljen. 18- ja 11-vuotiaiden poikien äitinä elän arkeani pysyvässä poikkeustilassa. Olen tottunut pelkäämään ja ennakoimaan vaaroja, mutta samalla tajuan, ettei se aina riitä. Jotakin samanlaista tapahtui Pulkkisen mukaan tänä keväänä, kun koronapandemia levisi Italiaan ja New Yorkiin. Suru ja kuolemanvaara ilmaantuivat paikkoihin, jotka suomalaiset tuntevat lomamatkoiltaan. Nyt suru on kaikkialla. Suremme muuttunutta maailmaa, rikki mennyttä arkea, peruuntuneita suunnitelmia, hävinneitä työpaikkoja ja sitä, ettemme voi koskettaa rakkaitamme. MARI PULKKINEN ON käsitellyt suomalaisten kokemuksia läheisten menettämisestä uskontotieteen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan vuonna 2016 sekä vuonna 2017 ilmestyneessä tietokirjassaan Surun sylissä. Parhaillaan hän kirjoittaa yhdessä kirjallisuuden suomentaja Katriina Huttusen kanssa kirjaa suremisen taidosta. Pulkkinen myös ylläpitää Facebookissa Jälki jää -nimistä sivustoa. Pulkkisen mukaan suomalaiset ovat tottuneet piilottamaan surun ja työntämään sen pois arjesta. Moni sureva jää eristyksiin kuin tartuntatautinen.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

– Kulttuuriimme kuuluu, että jätämme surevan ympärille sururauhan. Siedämme huonosti ihmisiä, jotka surevat syvästi ja joiden koko elämää suru määrittää. Suomalainen itkee suruaan kodin seinien sisällä ja metsässä.

”

TOIPUMIS- JA SELVIYTYMISHÖPÖTYKSELLÄ OHITETAAN SE, ETTÄ SUREVA IHMINEN ON KOKENUT JOTAKIN, MIKÄ JÄTTÄÄ VÄISTÄMÄTTÄ JÄLJEN. SURUTUTKIJA MARI PULKKINEN

MEDIAN SURUJUTUT ovat Pulkkisen mukaan säännönmukaisesti selviytymis- ja sankaritarinoita. Niissä surua käsitellään kriisinä, jossa on vaiheita ja kehityskaari. Surusta toivutaan ja selviydytään entistä onnellisempana positiivisen ajattelun, itseavun ja toisten ihmisten avulla. Myös terveydenhuollon ammattiauttajat käsittelevät surua jonakin, mikä alkaa ja loppuu. Suru on jotakin, minkä yli surevan pitäisi päästä. – Olen kohdannut satoja suomalaisia ja kuunnellut lukemattomia surutarinoita, jotka eivät mahdu sankaritarinan muottiin. Näille ihmisille suru ei ole jotakin, mikä käydään läpi ja suoritetaan pois päiväjärjestyksestä. Koronauutisoinnissa Pulkkinen näkee tutun kaavan: kaikesta selviydytään yhdessä, kunhan on toivoa. Pulkkinen toivoo, että pysyvästi muuttunut arki saisi suomalaiset ymmärtämään surua ja samalla itseään paremmin. – Suremisen taidossa on keskeistä sen ymmärtäminen, että suuri menetys on kokemus, joka ei lähde meistä mihinkään ja jota ei voi pe-

Piispat hukkasivat henkisen johtajuuden Minusta on myönteistä, että piispoil la näkyvää roolia ei taida kuitenkaan ta ja arkkipiispalta odotetaan henkistä saada pelkällä piispallisella päätöksel johtajuutta kriisiaikoina. Se ker lä, vaikka arkkipiispana yhä pääseekin too kirkon merkityksestä puhumaan pääuutislähetykses AARN yhteiskunnassamme. sä yli miljoonalle tvkatsojal EO R On myös tärkeää le. Sama pätee uskoakse saada palautetta ni henkiseen johtajuu ja oppia siitä. teen: sitä ei oteta, se Kriisien ai suodaan. Se ei myös kana odotuk kään ole pelkkää nä set julkisia esiin kyvyyttä vaan ennen tymisiä kohtaan kaikkea kykyä kannus kasvavat. Nykyi taa ja tukea ihmisiä. sessä monimuo TAPIO LUOMA toisessa mediaympä Arkkipiispa ristössä kaikille kaikkial IO

N KU VA P I R KO AN

Enhän minä uskoa kaivannut, uskonnoton ihminen. Kaipasin kirk koa, joka on lohduttanut mustaa sur maa pelkääviä, kaatuneen so tilaan vanhempia, tsuna min uhreja. Kaipasin M historian viisautta. Kaipasin surun ja toivon sano ja. Niitä sanoja kaipasin, mutta en kuullut. Ehkä en vain osannut kuunnella.

Kirkko on ottanut koronakriisissä hui man digiloikan ja järjestänyt tehok kaasti avustustoimintaa. Sen sijaan sanoman välittämisessä nä kyy kirkon ylei nen identiteet tikriisi. Ihmis elämä on lä peensä hauras ja murhe ai na lähellä, vaik ka sitä ei turva tussa arkielämässä havaitsisi. Kristinuskon ydin on viesti siitä, ettemme ole milloinkaan

yksin vaan meille on annettu tulevai suus ja toivo. Mikäli tämä arkaillaan sanoa ääneen, kirkko laimentuu opillisesti ontoksi hyvänteke väisyysjärjestöksi. Arvojoh tajuus vahvistuisi, jos piis pat toisivat vähäsliipa tusti, ilman käsikirjoi tusta, esiin oman uskon näköalansa hädän kes kellä. Lohdutus tulee yl häältä, mutta se välittyy vaikuttavimmin vertais tasolta.

Korona oli juuri tullut Suomeen, kun istuimme vaimoni ja neljän lapseni kanssa ruokapöydässä. Olisin halun nut sanoa: saisimmepa aina vain is tua näin. Kunpa säästyisimme pahalta. Mutta olen tottu nut puhumaan kiinnos tavista ja ajankoh taisista asioista, en suurista ja ihmisen mittakaavassa koh tuuttomista. Minulta puuttuivat sanat. Var maan moni muukin oli si toivonut sanoja, joilla puhua ahdistuksestaan, pe loistaan, rakkaudestaan. Olisiko kirkko voinut auttaa löytämään sanat?

HÄR

KÖ N E N / H

SASKA SAARIKOSKI

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja

JÄMS

AJATUS SURUSTA työnä ja henkisenä kasvuna voi Mari Pulkkisen mukaan muodostua surevalle raskaaksi kuormaksi. Surusta tulee putki, jonka läpi pitää selviytyä. Toipumisprosessin jälkeen surevan ajatellaan palaavan elämäänsä rakkaudellisena, voimakkaana ja henkisesti joustavana. – Kuulen toistuvasti kertomuksia siitä, miten ihmisen olo helpottuu, kun hän lakkaa rimpuilemasta toipumisen ja selviytymisen kanssa. Koronapandemia on paljastanut ihmiselämän haurauden. Pulkkinen toivoo, että sen myötä hyväksyisimme elämän rajallisuuden ja suhtautuisimme armollisesti toisten kantamaan suruun. Syvä ja realistinen kuolemasuhde puolestaan auttaisi noudattamaan taudin leviämistä estäviä rajoituksia. Samalla Pulkkinen on huolestunut niistä, joiden koronakokemusta sävyttää yksin jääminen. Omat surukokemuksensa Pulkkinen näkee tärkeänä elossa selviytymisen keinona korona-ajassa. – Haudattuani kaksi lastani näen itseni tilastopoikkeamana. Tarkastelen väistämättä elämää siitä näkökulmasta, että juuri minä tai minun lapseni voi olla se, joka kuolee koronaan. Pelosta huolimatta ja sen ansiosta voin elää hyvää elämää. ■

Tällä palstalla kolme asiantuntijaa ottaa kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.

PULKKINEN KERÄSI väitöstutkimustaan varten surevien suomalaisten kirjeitä. Niistä piirtyi esiin toisenlainen, piiloon jäävä, surukokemus. Kaikki läheisensä menettäneet eivät koe selviytyvänsä surusta ja pääsevänsä elämässä eteenpäin. Pulkkinen löysi paljon hyvää surua. – Hyvä suru on sellaista, jossa ihminen saa olla ilman, että hänet ahdetaan prosessikaavioon. Se on surua, jota siedän itse ja jota toiset sietävät. Ihminen kokee, että vaikka menetys määrittää häntä voimakkaasti, hän säilyy silti toimintakykyisenä. Kun suostumme menemään syvälle suruun ja menetyksiin, niistä voi Pulkkisen mukaan tulla elämän merkityksellisyyden lähde. Samalla surun kokemisen intensiivisyys voi pysyä korkeana. Usein kuitenkin tulkitaan niin, että ihminen on jäänyt jumiin suruvaiheeseen, jollei suru lievenny ajan kuluessa. – Vuosien saatossa suru voi saada yhä enemmän merkityksiä ja yhdistyä uusiin asioihin. Kaikki, mitä ihminen on, suodattuu surun kokemuksen kautta.

Onko näin?

rua. Toipumis- ja selviytymishöpötyksellä ohitetaan se, että ihminen on kokenut jotakin, mikä jättää väistämättä jäljen.

HANNA WASS

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti KIRKKO JA KAUPUNKI – 10/2020

MARTTA-KAISA VIRTA

Mielipide Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki / mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Suojeltu luonto on entistä tärkeämpää KORONAPANDEMIA ON pakottanut monet ihmiset jäämään kotiin. Neljän seinän sisällä olo saattaa olla henkisesti raskasta. Luonto voi antaa ihmiselle hengähdystauon ja auttaa arjen jaksamisessa. Metsäpolkuja, merenrantaa ja kauniita niittyjä on onneksi tarjolla myös pääkaupunkiseudulla. Koronakriisin keskellä luonnon arvostus on kasvanut entisestään. Nyt olisikin hyvä aika päättää uusista kansallispuistoista ja retkeilyalueista, jotta voimme turvata luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia nauttia luonnosta. Erinomainen vaihtoehto olisi jo aiemmin esillä ollut Porkkalan merellinen kansallispuisto, joka tukisi Suomenlahden merellisten kansallispuistojen verkostoa. Porkkala oli yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista vuonna 1938. Neuvostoliiton vuokra-ajan jälkeen kansallispuistostatus kuitenkin päättyi. Porkkala on monipuolinen luontoparatiisi. Se sisältää metsää, merta ja monipuolisesti erilaisia luontotyyppejä, myös merenalaisia. Porkkalaan pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla, ja saariston yhteysaluksen liikennöinti alueelle voisi tarjota merellisen päivän myös veneettömälle. Kauniin luonnon lisäksi Porkkala sitoo nykypäivän historiaan.

Inka Hopsu kansanedustaja (vihr.) Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Miksei paimen huhuile laumaansa? SOITAN SOVITUSTI viikoittain helsinkiläisessä taajamassa asuvalle tädilleni. Näin korona-aikaan hän on kuuliaisesti kotona, mitä nyt kävelyllä ja kaupassa pistäytyy. Hän on ikänsä puolesta riskiryhmää ja on

Sielunhoivakassi on loistava idea VAPPUNUMEROSSA KERROTTIIN, että Korson seurakunnan diakoniatyö on kehittänyt upean avun palvelutalojen ja hoivakotien ankaraan korona-arkeen, sielunhoivakassin (K&k 30.4.). Loistava ajatus! Mikä toisi paremman turvan vanhalle, heikkokuntoiselle ihmiselle kuin se, että hoitajat pystyvät lohduttamaan häntä Jumalan läsnäololla ja rauhoittamaan kuolevaa esimerkiksi Isä meidän -rukouksella. Seurakunnan työntekijäthän eivät pääse laitoksiin epidemian takia. Toivon, että idea leviäisi muihinkin seurakuntiin. Toivon myös, että seurakunnat kokoaisivat kaikille seurakuntalaisille paketin, jossa kerrotaan, miten löydetään yhteys Jumalaan. Ihmiset etsivät nyt turvaa Suuremmastaan, ja heille pitää näyttää tietä, miten tämä Suuri Jumala voidaan kohdata.

Ritva Niemi-Ronkainen Vantaa

Kaipaan vanhoja messuja

Hei, me riimataan PIISPAT OVAT ALKANEET saarnoissaan striimata. Yle striimaa tvuutisissaan. Pakilan seurakunta striimaa ilmoittelussaan. Pian me kaikki riimaamme, koska sen täytyy olla jotakin tosi hienoa. Ilmentääkö striimaaminen uutta teologista ajattelua vai ilmastonmuutosta vai koronavirusta... Mitä striimaaminen on selkosuomeksi? Tällaisiin kysymyksiin olisi nyt hyvä saada vastauksia, käymmehän kaikki vähitellen riimaamaan.

Pentti Viita Helsinki

niitä harvoja kirkon hengellisissä ryhmissä aktiivisesti käyviä ihmisiä. Nyt, kun säännölliset kokoontumiset on ohjeen mukaisesti lopetettu, yhteys omaan seurakuntaan on olematon. Papin työ on varmasti saanut uusia muotoja tänä aikana, mutta ehkä aikaa riittäisi vielä tilkkanen heille, joiden arkeen seurakunta muodostaa rytmiä. Nyt nämä ikäihmiset ihmettelevät, kun ”paimen ei kaitse laumaansa”. Seurakunnan tarjonta netin kautta ei tavoita näitä ihmisiä. Miten olisi, city-pappi, ehtisitkö soittaa näille muutamille, nimeltä tuntemillesi aktiiveille, jotka kaipailevat paimentaan? Ehkä yhteinen rukous puhelimessa, lempivirren säkeistö tai ihan vain kysymys: miten pärjäät?

Satu Räisänen

Virukset ovat osa luontoa IHMISKUNTAA VAIVAAVAT muun muassa sars, mers, ebola, Marburgin tauti, hiv ja korona. Viruksien liikekannallepanon suurin syy on sademetsien tuhoaminen. Nämä virukset ovat olleet satoja miljoonia vuosia sade- ja aarniometsien kätköissä. Ihmisen toiminnan seurauksena ne lähtevät liikkeelle. Maapallolle ei tiettävästi tule viruksia ulkopuolelta, vaan ne ovat osa luontoa tai ihmisen tekemiä. Mikäli sademetsien suojelua ei pikaisesti tehosteta, ihmiskunta tulee todennäköisesti saamaan lisää viruksia niskaansa. Luonto on ihmisellekin elintärkeä.

Petri Virtanen Helsinki

VIIME VIIKKOINA Yle Radio 1 on lähettänyt messuja eri kirkoista. Musiikkiin on tullut mielestäni liikaa rummutusta, ja monet virret on sovitettu liian nopeiksi. Kaipaan vanhoja messuja, kun en enää ikäni puolesta saa käydä messussa. Todennäköisesti en enää koskaan pääsekään tämän epidemian takia. Eristys vie monilta ikäisiltäni liikuntakyvyn lopullisesti.

Henri Oesch Espoo

Yksinäiset kärsivät koronan vuoksi PÄÄKAUPUNKISEUDULLA asuu paljon ihmisiä yksinään. Hyvin monet vanhat ihmiset ovat muutenkin pitkiä aikoja yksinään kotona. Nyt koronan johdosta he ovat vielä yksinäisempiä. Kotihoidon työntekijä saattaa olla ainoa ihminen, jota he tapaavat. Myös monet mielenterveyspotilaat olivat jo ennen pandemiaa yksinäisiä. Heistä moni on työelämän ulkopuolella. Ystävät puuttuvat muutamilta nuoriltakin. Onneksi muun muassa HelsinkiMissio tekee erittäin hyvää työtä yksinäisyyden vähentämiseksi, samoin jotkin muut kolmannen sektorin järjestöt. Toivon, että jokaisella ihmisellä olisi edes yksi hyvä ystävä, jonka kanssa keskustella arjen asioista.

Mika Lille

10 14.5.2020 kirkkojakaupunki.fi

Arkun kantaminen ei ole vain miesten oikeus s. 4

. s u d h a d u u , h a o t s s s o r No e m u n a k o Ei j kai

Korson kirkkoklovni näyttää ihmisyydestä puolia, joita usein peitellään s. 8

Pääotsikko

Korona-ajan kummiutta

3 pikkuotsikkoa. Max n. 80 merkkiä /kpl ja loppuun sivunumerotieto samaan putkeen s. 4

Lilian Forsblom pitää yhteyttä kummilapsiinsa ruudun läpi s. 2

Kummin tehtävä on kun Kolmekymppinen Lilian Forsblom on ollut kummitäti jo 14 vuoden ajan. TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA ESKO JÄMSÄ

ummitäti on onnellinen molemmista kummilapsistaan, 14-vuotiaasta tytöstä ja viisivuotiaasta pojasta. – Hienointa kummiudessa on se, että se on erityislaatuinen suhde. Sitä huomaa, että on kummilapselle oikeasti tärkeä ihminen, miettii Lilian Forsblom, joka on peräti kolmentoista rakkaan lapsen täti. – Kummityttöni on nyt rippikoulussa, ja hänellä olisi ollut kesäkuussa konfirmaatio Pyhän Laurin kirkossa. Olen odottanut tätä konfirmaatio-

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

ta. Minusta se on yksi isoimmista asioista, johon kummiutta pääsee käyttämään. KORONAPANDEMIAN VUOKSI odotettu hetki muuttaa luonnettaan tai siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Forsblom toivoo, että konfirmaatiota ja rippijuhlaa siirrettäisiin mieluummin kuin vietettäisiin niitä etänä. – Olen itse ollut vuosikausia mukana rippileireillä isosena. Tiedän, miten tärkeä ja iso kokemus ripari on nuorelle ja mitä riparilta voi saada omaan uskoonsa, Forsblom miettii.

Tämä kevään riparilainen on Forsblomin siskontyttö. – Kun siskoni vanhemmat lapset syntyivät, en ollut itse vielä päässyt ripille. Toivoin kovasti kolmatta lasta heidän perheeseensä. Pääsin sitten kummiksi 17-vuotiaana. – Olen pyrkinyt olemaan kummitytölleni luotettava aikuinen ystävä. Ehkä joistakin asioista on helpompi jutella nuorelle kummille kuin omille vanhemmille. PIENEN KUMMIPOJAN äiti on puolestaan Lilian Forsblomin lapsuudenystävä. Kaverukset päättivät jo varhain, että he pyytävät toisiaan lapsensa kummiksi. Forsblomilla ei vielä ole omia lapsia.

Jokainen päivä voi olla kummipäivä Valtakunnallista Kummipäivää vietetään 31. toukokuuta. Teemapäivän tapahtumia ei tänä vuonna voida järjestää koronaepidemian vuoksi. Onneksi kummipäivää voi viettää milloin ja miten vain. Tässä muutamia vinkkejä hauskaan tekemiseen kummin kanssa. 1. Etäjuhlat videopuhelun välityksellä. Soita kummilapsellesi ja sopikaa etäjuhlat Kummipäiväksi 31.5. Kummilapsen kanssa voi yhdessä ennakkoon suunnitella tarjottavat ja yhteiset tekemiset vaikka videopuhelulla. 2. Lukuhetki. Soita kummilapsellesi ja lue hänelle iltasatu. 3. Kysy kummilapsen kuulumiset. Pienet hetket ja yhteydenpito voivat olla tärkeitä kokemuksia. Kummipäivä on hyvä hetki soittaa kummilapselle ja kysellä kuulumisia. 4. Lautapelailua etänä. Oletko kokeillut pelata Aliasta etänä? Kannattaa kokeilla. Videopuhelun välityksellä Alias-peli on hauska kokemus. Myös Kimble tai vaikka Pictonary-piirustuspeli toimivat videopuhelussakin. 5. Etäkokkailua. Mitä jos Kummipäivänä valmistaisitte ruokaa yhdessä etänä? Yhdessä suunniteltu menu valmistuu niin, että kumpikin antaa vuorollaan ohjeita alkuruuan, pääruoan ja jälkiruoan tekemiseen. Vantaalainen Lilian Forsblom osallistui kummityttönsä kanssa Kymppisynttäreille Pyhän Laurin kirkossa. Se on mukava yhteinen muisto. He ovat käyneet siellä yhdessä myös Kauneimmissa joululauluissa.

6. Luontoseikkailu videopuhelun välityksellä. Metsäretken aikana yhteisenä tekemisenä voisi pelata vaikkapa Etsi luonnonmateriaali -peliä. Peli toimii niin, että kumpikin sanoo vuorollaan yhden asian, joka toisen pitää metsästä löytää. Katso lisää: kummipaiva.fi

nia-asia Kun siskontytön kanssa on voinut viettää paljon aikaa yhdessä vauva-ajasta asti ja jakaa arkea, ystävän lapsen kanssa tilanne on toinen. – On mennyt pidempiä aikoja niin, että ei ehditä nähdä. Välillä tapasimme vain muutaman kerran vuodessa. Nyt poika on muuttanut lähemmäs, tänne Vantaalle. Forsblom onkin yrittänyt tehdä kummipojan kanssa mieleen painuvia juttuja. Kummitätinä hän oli mukana pojan päiväkodin kummipäivässä. He ovat myös käyneet yhdessä Linnanmäellä ja Angry Birds -puistossa.

asia. Kovin herkästi en silti lähtisi toista ohjaamaan mihinkään suuntaan. Tärkeämpää on olla läsnä ja mukana lapsen elämässä.

USKONNOLLINEN KASVATUS on Lilian Forsblomin mielestä kummin perustehtävä. – Minulle usko on hyvin henkilökohtainen

– Olen valmis juttelemaan lapsen kanssa isoista asioista, jos hän sitä haluaa. Esimerkiksi jos lapsi kysyy, mitä ajattelen tapahtuvan kuoleman

”

OLEN PYRKINYT OLEMAAN KUMMITYTÖLLENI LUOTETTAVA AIKUINEN YSTÄVÄ.

jälkeen sen perusteella, että olen evankelis-luterilainen. Hyvä kummi on Forsblomin mielestä läsnä oleva aikuinen, joka on vanhempien lisäksi lapsen elämässä mukana siten kuin pystyy ja tavalla, joka sopii molemmille. Kaikkien kanssa suhde ei välttämättä kehity yhtä läheiseksi. Toisaalta kummilapsensa kanssa voi olla läheinen, vaikka onkin välimatkaa ja aikaa välissä. Isompana lapsi voi päättää itse, millä tavalla haluaa olla kumminsa kanssa tekemisissä. – Kaikki tuttuni ovat halunneet lapselleen kummiksi jonkun tärkeän ihmisen. Nekin, jotka eivät kuulu kirkkoon, ovat pyytäneet lapselle epäviralliset kummit. ■ Katso lisää: kumminkaa.fi KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

Koronarajoitukset erottavat ja yhdistävät saattoväkeä Korona-ajan hautajaisissa kättely ja lohduttava koskettaminen puuttuvat. Etäyhteyksien käyttö synnyttää uusia surun jakamisen tapoja. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS MAIJA SAARI

oronakuolemat eivät ole vielä aiheuttaneet pääkaupunkiseudulle hautajaisten ruuhkaa, mutta hautaustoimen organisaatiot varautuvat tartuntahuippuun. Hautatarvikkeita ja työkoneiden polttoainetta on tilattu varastoon. Kausityöntekijöitä ja vahtimestareita perehdytetään hautatöihin. Espoossa ja Vantaalla hautaan siunaamisten väliä on tihennetty puolestatoista tunnista tuntiin. Hallituksen asettamien kokoontumisrajoitusten mukaisesti hautajaisiin saa osallistua enintään kymmenen ihmistä. Lähiomaisten kohdalla rajoituksista on joustettu. Kirkko ja kaupungin tietojen mukaan useimpiin siunaustilaisuuksiin on osallistunut 10–15 henkeä. Kokoontumisrajoitusten alkaessa omaiset kyselivät mahdollisuutta hautajaisten siirtämiseen. Hautaan siunaamiset pyritään kuitenkin toimittamaan kolmen viikon kuluessa hautausluvan saamisesta. Muistotilaisuuksia on siirretty rajoitusten jälkeiseen aikaan.

Kesäkuun alussa kokoontumisrajoitus lieventyy 50 ihmiseen, mutta yli 70-vuotiaille suositellaan yhä toisten ihmisten välttämistä. Pienissä kirkkotiloissa väkimäärää joudutaan rajaamaan tiukemmin.

”

YRITÄN TOIMIA TURVALLISESTI, MUTTA NIIN, ETTÄ SE VAIKUTTAA TILANTEESEEN MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN. PAPPI MATTI HYRY

Saattoväki on istunut ruokakunnittain kahden metrin päässä toisistaan. Kauniaisten kirkossa turvavälien noudattaminen on varmistettu poistamalla osa tuoleista. Vainajien siunaamisia on myös toimitettu kappelin sijasta haudalla.

Kun saattoväki on tavallista vähälukuisempi, mahdollisia arkunkantajia on vähemmän. Osa arkuista on viety haudalle kuuden sijasta neljällä kantajalla. Tarvittaessa kantajiksi on saatu seurakunnan työntekijöitä. – Ei ole kiellettyä tai omituista, että myös naiset osallistuvat arkun kantamiseen, Espoon seurakuntayhtymän kappelityönjohtaja Tuula Myllys rohkaisee. PAPIT KÄYVÄT hautaan siunaamista edeltäviä toimituskeskusteluita puhelimitse, videopuheluina tai turvallisen suuressa seurakunnan tilassa. Vantaalaisen Hämeenkylän seurakunnan pappi Matti Hyry on havahtunut siihen, miten kehollinen asia surevan tukeminen ja rinnalla oleminen on. – Kun ollaan yhdessä kuoleman kaltaisen asian äärellä, sanattoman viestinnän merkitys on vielä suurempi kuin normaalisti. Puhelimessa minun täytyy tehdä kysymyksiä, joita kasvokkain ei tarvittaisi. Hautaan siunaamisessa yhteys saattoväkeen on erilaista kuin tavallisesti. Tervehtiessään vainajan omai-

Tulot vähenevät, auttaminen ei MAIJA SAARI JA ISTOCK

Seurakunnat ohjaavat nyt työvoimaa auttamiseen, vaikka talous tilanne heikkenee.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

Pääkaupunkiseudun seurakuntien verotulot vähenevät ja sijoitusten arvot laskevat. Työntekijöitä ei tästä huolimatta lomauteta. Seurakuntien taloudesta vastaavat korostavat auttamista. – Ihmisten auttaminen on tässä vaikeassa tilanteessa kirkon arvojen mukaista toimintaa, kiteyttää Vantaan yhtymänjohtaja Jukka Parvinen sen, mitä seurakuntien taloudesta vastaavat nyt pitävät tärkeimpänä.

sia Hyry pitää turvaetäisyyden. Olkapäälle koskettamisen kaltaiset lohduttavat eleet puuttuvat. Hyry kokee korona-ajan hautaansiunaamiset ”sielunhoidoksi maski kasvoilla”. Varotoimet tuovat tilanteisiin ylimääräisen vireen, joka häiritsee papin varsinaista tehtävää. – Yritän toimia turvallisesti, mutta niin, että se vaikuttaa tilanteeseen

Parvisen mukaan Vantaalla kaupunki ja seurakunnat toimivat jo ennestään luontevasti yhdessä muun muassa Yhteisen pöydän kautta. Niinpä ruoka-apu ja kriisiryhmiin kuuluvien vantaalaisten asiointiapu on saatu nopeasti toimimaan. – Meistä on tärkeää, että kirkko on ihmisten tavoitettavissa myös poikkeusoloissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuullaan ja kuunnellaan ihmisiä, jaetaan ruoka-apua ja lievennetään muutenkin hätää. Hengellistä sisältöä löytyy verkosta, Parvinen korostaa.

Vantaan seurakuntayhtymän arvio kirkollisverotulojensa laskusta on viisi prosenttia. Myös toimintatuottoja jää saamatta senkin vuoksi, että yhtymä on laskenut liikekiinteistöjensä vuokrat puoleen niin huhti- kuin toukokuussa. Näin on haluttu helpottaa liike-elämän ahdinkoa. – Seurakuntien sijoituksia ei näin huonoina aikoina kannata purkaa. Haimme sen vuoksi mieluummin viiden miljoonan euron lainavaltuudet yhteisestä kirkkovaltuustosta, Parvinen selvittää.

mahdollisimman vähän. Hyryn kokemuksen mukaan läheisen ihmisen kuolema tuntuu aluksi kehossa. Asian ymmärtämiseen ja sisäistämiseen kuluu aikaa. Hautaan siunaaminen ja muistotilaisuuden rituaalit käynnistävät suruprosessin. – Nyt yhteisöllinen kokemus kutistuu lähipiirin tilanteeksi. Läheiset kohtaavat shokkivaiheen poikkeusti-

Yhteinen kirkkoneuvosto esittää valtuustolle, että tämän vuoden investointiohjelmassa olevia Kivistön ja Myyrmäen kirkon peruskorjauksiin liittyviä menoja siirretään eteenpäin. Tämä säästäisi kaksi miljoonaa euroa.

Sopimus Kirkko ja kaupungista Pääkaupunkiseudun seurakuntien kesken saavutettu neuvottelutulos Kirkko ja kaupunki -median tulevaisuudesta hyväksyttiin Vantaan yhteisessä

lassa, jossa toisten antama yhteisöllinen tuki on riisuttu minimiin. KORONAPANDEMIA NÄYTTÄÄ Kauniaisten kirkkoherralle Mimosa Mäkiselle entistäkin selvemmin, miten paljon tärkeää yhteistä kokemusta rituaalit välittävät. – Itse elän rituaalisuuttani todeksi kirkon toimitusten kautta, mutta yh-

kirkkovaltuustossa. Jos Espoo, Kauniainen ja Helsinki tekevät vastaavan päätöksen, Kirkko ja kaupunki jatkaa pääkaupunkiseudun yhteisenä mediana. Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto irtisanoi yhteistyösopimuksen 4.6.2019 ja esitti sen uudistamista. Tavoitteena oli saada aikaan kustannussäästöjä ja ohjata rahaa muuhun viestintään. Neuvotteluratkaisuun sisältyy esityksiä Kirkko ja kaupunki -median talouden suunnitteluun, tulevien vuosien kustannussäästöjen saavuttamiseen sekä lehden

tä lailla merkittäviä ovat toisten uskontojen ja katsomusten rituaalit, Mäkinen sanoo. Rituaalien merkitys näkyy siinä, että osa omaisista taltioi hautaan siunaamisen tai välittää tilanteen etäyhteydellä niille läheisille, jotka eivät voi osallistua. Joissakin tapauksissa seurakunnan työntekijät ovat auttaneet taltioimisessa tai jopa toteutta-

ilmestymiskertoihin ja verkkomedian kehittämiseen. Vuonna 2021 lehti ilmestyisi nykyisen 22 numeron sijasta 20 kertaa kolmena eri paikallisversiona Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa. Tämä säästää lehden paino- ja jakelukuluja. Lehti jaetaan edelleen jokaiseen jäsentalouteen osoitteellisena postituksena. Vaihtoehtona paperilehdelle seurakuntien jäsenille halutaan tarjota mahdollisuutta valita paperilehden sijaan digilehti. Median tehtävänmäärittelyyn lisättiin kaksi kohtaa, mutta lin-

neet hautaan siunaamisen kokonaan etäyhteyden kautta. Mäkisen mukaan etäosallistuminen on synnyttänyt uudenlaista surun jakamista. – Erään hautaansiunaamisen aikana kotioloissa sytytettiin kynttilä, veisattiin virret mukana ja jaettiin muistoja vainajasta. Siunaamisen yhteydessä pidettiin ikään kuin oma muistotilaisuus. ■

jan määrittelyä ei muutettu.

Rippileireille ja messuille lupa Vantaan seurakunnissa aloitetaan kesätoimintaa harkitusti ja uusia ohjeistuksia noudattaen 1.6. alkaen. Päätökset perustuvat hallituksen 4.5. ja piispojen 5.5. antamiin linjauksiin. Kesäkuusta alkaen myös rippileirin järjestäminen on mahdollista. Seurakunnat tiedottavat käytännöstä kullekin ryhmälle erikseen. Lasten, nuorten ja perhei-

den päivätoimintaa järjestetään mahdollisuuksien mukaan niin, että toimintaan osallistuu enintään 50 henkilöä kerrallaan. Koululaisten iltapäiväkerhot ovat avoinna koulujen aikataulujen mukaan. Jumalanpalveluksissa osallistujia voi kesäkuun alusta alkaen olla enintään 50. Turvallisuus varmistetaan huolehtimalla hygieniasta ja turvaetäisyyksistä. Myös kasteisiin, häihin ja hautaan siunaamisiin voi osallistua 50 henkeä. Jos tila on pieni, väkimäärää rajoitetaan.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 14.–28.5.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–14 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta Instagram: hakunilansrk, haksinnuoret Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09 8306 507. Diakoniapäivystys p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, vahtimestari p. 09 830 6512 Kirkko on avoinna yksityistä hiljentymistä varten ma ja ke klo 9–12 ja to klo 16–19 sekä su klo 13–14. Kirkossa ei voi olla yli 10 ihmistä samaan aikaan. Kirkkoherranvirasto on avoinna ma–to klo 9–14. Paikan päälle voi tulla, mutta suosittelemme ottamaan yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla: 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi. Päivystävä pappi on tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507. Muina aikoina papille voi soittaa p. 050 3547 648. Diakoniatyöntekijät tavoitat ma– pe puhelimitse numerosta 050 573 6277 sekä sähköpostilla hakunilan. diakonia@evl.fi. Voit jättää soittopyynnön milloin vain.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, vahtimestari p. 050 573 6391 Kirkko on avoinna yksityistä hiljentymistä varten pe klo 9–12. Kirkossa ei voi olla yli 10 ihmistä samaan aikaan. Diakoniatyöntekijät tavoitat ma– pe puhelimitse numerosta 050 573 6277 sekä sähköpostilla hakunilan.

diakonia@evl.fi. Voit jättää soittopyynnön milloin vain.

VERKOSSA Piispojen ohjeiden mukaisesti kirkkoihin ei voi tulla jumalanpalveluksiin ja kirkkohetkiin paikan päälle, mutta niihin voi osallistua Facebookin kautta Hakunilan seurakunnan sivulla sekä seurakunnan nettisivulla www.hakunilanseurakunta.fi. Iltakirkko torstaisin klo 18. Keskipäivän rukoushetki perjantaisin klo 12. Maanantaikirkko maanantaisin klo 11. Luottamuksen rukoushetki maanantaisin klo 18. Päivämusiikki keskiviikkoisin klo 12. Jumalanpalvelus su 17.5. klo 12. Luontokirkko Kuusijärveltä su 24.5. klo 12. Kaikki kirkkohetket ovat myös tallenteina katsottavissa lähetysajasta alkaen toistaiseksi edellä mainituissa kanavissa. Ajantasaiset tiedot löytyvät nettisivujen tapahtumakalenterista www.vantaanseurakunnat.fi/tapahtumat.

APUA JA TUKEA Seurakunnan työntekijät tavoittaa puhelimitse ja sähköpostilla. Yhteystiedot löytyvät seurakunnan nettisivuilta www.hakunilanseurakunta.fi. Ruoka-apua riskiryhmiin kuuluville Vantaalaisten ruoka-apupyyntöjä otetaan vastaan ma–pe klo 10–13 Vantaan seurakuntien verkkosivujen chatissa www.kirkkovantaalla.fi sekä p. 09 8306 677.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830

6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, ensisijaisesti p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys puhelimitse (ei avovastaanottoa) ti ja to klo 9–12, p. 09 830 6472. Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia – apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Jumalanpalvelukset ja päivähartaudet kuultavissa suorina lähetyksinä kirkosta osoitteesta hameenkylanseurakunta.fi. Saarnat myöhemmin videotallenteina seurakunnan YouTube-arkistosta. Papit päivystävät virastolla maanantaista perjantaihin klo 9–13. Riskiryhmiin kuuluville vain puhelimitse, p. 09 830 6455. Kirkkoon voi mennä hiljentymään päivystyksen kautta. Vantaan seurakuntien yhteinen korona-ajan päivystysnumero ma–su (joka päivä) klo 13–18 on 09 830 6699. Diakoniatyöntekijät Hämeenkylässä päivystävät puhelimitse ti ja to klo 9–12, p. 09 830 6472. Hävikkiruokakasseja tulee kysyä ensisijaisesti Vantaan seurakuntien yhteisestä päivystysnumerosta, p. 09 830 6677 ma–pe klo 10–13, toissijaisesti myös oman seurakunnan diakoniapäivystyksestä. Ne voi noutaa keskiviikkoisin joko Hämeenkylän kirkolta klo 10–11 tai Café Pähkinästä klo 12–13. Ruokakassit voidaan toimittaa myös koteihin erityisryhmiin kuuluville.

VERKOSSA Sanajumalanpalvelus su 17.5. klo

10. Liturgi Matti Hyry, saarna Jukka Nevala, kanttori HP Heikkilä. Hannu Niemelä, laulu. Päivähartaus ke 20.5. klo 12–12.30. Jarna Wikström. Sanajumalanpalvelus su 24.5. klo 10. Sodissa kaatuneitten muistopäivä. Liturgi on Miika Koistinen, Jaakko Kara saarnaa ja kanttorina on Hannu Lehtikangas. Päivähartaus ke 27.5. klo 12–12.30. Usko ja oppi -raamattuilta to 14.5. klo 18–19.30. Iltaa voi seurata livelähetyksenä Hämeenkylän kirkolta ja osallistua tekstiviesteillä WhatsApp-sovelluksen kautta. Linkki ryhmään ja ennakkotehtävät löytyvät seurakunnan kotisivuilta. Kysy lisää matti.hyry@evl.fi

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto palvelee puhelimitse ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550, käynneistä on sovittava erikseen korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk, nuortenkulma Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–14, p. 09 8306 333 Päivystävän papin tavoittaa puhelimitse arkisin ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554 Diakoniatyön puhelinpäivystys arkisin ma–pe klo 9–16, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Seurakunnan työntekijöitä on tavattavissa kirkolla arkisin ma–ke ja pe klo 9–12, to 16–19 sekä su klo 11–13. Diakoniatyön puhelinpäivystys on arkisin ma–pe klo 9–16, p. 050 573 6376, ja päivystävän papin tavoittaa puhelimitse arkisin ma–

pe klo 10–14 numerosta 09 830 6554. Korson kirkkoherranvirasto palvelee puhelimitse ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550, käynneistä on sovittava erikseen.

VERKOSSA Perhekerhohetki verkossa pe 15.5. ja 22.5. klo 10. Korson seurakunnan Facebook-sivu, video katsottavissa verkossa myös myöhemmin. Perheiden klovnikirkko verkossa su 17.5. klo 10. Minna Ruuttunen, Tuomas Antola, Airi Saloniemi. Jumalanpalvelus lähetetään suorana Korson seurakunnan Facebooksivun kautta. Tilaisuus on katsottavissa myös tallenteena suoran lähetyksen päätyttyä. Livemuskari verkossa ti 19.5. ja 26.5. klo 10. Korson seurakunnan Facebook-sivu. Tilaisuus on katsottavissa myös tallenteena suoran lähetyksen päätyttyä. Helatorstain Korso-messu light verkossa to 21.5. klo 19. Minttu Haapalainen, Elina Aro, Jussi Salonen. Jumalanpalvelus lähetetään suorana Korson seurakunnan Facebook-sivun kautta. Tilaisuus on katsottavissa myös tallenteena suoran lähetyksen päätyttyä. Suvivirren sunnuntain sanajumalanpalvelus verkossa su 24.5. klo 10. Jani Vanhala, Elina Jokipaltio, Airi Saloniemi. Alttoviulua soittaa Vuokko Lahtinen. Jumalanpalveluksessa lauletaan Suvivirsi, joka löytyy virsikirjasta numerolla 571. Tilaisuus on katsottavissa myös tallenteena suoran lähetyksen päätyttyä. Nuortenkulma toteutuu Instagramissa nuortenkulma-tilillä: keskiviikkoisin klo 15 paljastuu päivän kisa, instalive klo 17 ja klo 19.45 hartaus. Sunnuntaisin Nuortenkulma kokoontuu Instagramissa klo 17–20. Voit myös ottaa yhteyttä nuorisotyönohjaajiin, Tomi Uimo-

Elämänkaari HAKUNILAN SEURAKUNTA

KORSON SEURAKUNTA

Kastettu Hugo Paavo Juhana Lehtola. Hautaan siunattu Eeva Maija-Liisa Ilén 79 v.

Hautaan siunattu Anja Inkeri Kolttola 70 v, Tuula Anneli Wallenius 68 v, Paavo Olavi Pellikka 64 v, Eija Maritta Hirvonen 62 v, Joni Petteri Kettunen 33 v.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNTA Hautaan siunattu Raija Annikki Autero 93 v, Risto Harvio 93 v, Pentti Jalmari Lehto 83 v, Kaarlo Petter Oskari Hyvönen 80 v, Tuulikki Sisko Uotila 78 v, Ari-Heikki Askal Vikman 74 v.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

REKOLAN SEURAKUNTA Kastettu Bruno Alvar Franciscus Matikainen, Eeri Andrei Hartikainen. Hautaan siunattu

Anja Lahja Marjatta Joki 76 v, Liisa Maria Räisänen 71 v, Martti Helge Ellmén 83 v, Seppo Ilmari Leivo 77 v, Leo Kari Valtteri Väänänen 73 v.

TIKKURILAN SEURAKUNTA Kastettu Eino Ensio Seppä, Emilia Josefiina Turpeinen, Olivia Helli Hillevi Pihkonen, Wanessa Adele Emilia Ruusu, Armi Edith Pohtola, Elsa Vanamo Hautamäki, Miio Artturi Sutinen, Eveliina Sara Sofia Nuutinen, Tomas Aslak Törn.

Avioliittoon kuulutettu Petri Henrikki Tuominen ja Heli Kaisa Maria Mensonen, Henri Antero Block ja Miia Julia Tyllinen. Hautaan siunattu Jutta Eva Maria Puurunen 86 v, Terttu Annikki Rosbäck 85 v, Anja Esteri Tohka 85 v, Pauli Lasse Johannes Lahtinen 85 v, Aune Inkeri Ruuska 83 v, Eino Herman Kurvinen 82 v, Aino Esteri Glasin 81 v, Lars Erik Bergman 73 v, Eero Antero Hämäläinen 68 v, Christian Jen Elmeri Lammela.

VANTAANKOSKEN SEURAKUNTA Kastettu Eetu Heikki Matias Savolainen, Oiva Eliel Pölönen, Isla Amanda Julkunen. Hautaan siunattu Oiva Kalervo Rakkolainen 88 v, Inga Marianne Vilhelmiina Kulmala 83 v, Pauli Ensio Liukkonen 78 v, Markku Niilo Untamo Järvinen 73 v, Jari Olavi Juhani Hasa 60 v.

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 14.–28.5.

nen, p. 050 461 0568 ja Satu Mukala, p. 050 356 4838 tai nuoriso- ja rippikoulupappi Elina Aroon, p. 050 521 7462.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–14 puhelimitse 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Diakoniapäivystys: Soittopyynnöt p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi Asiaa papille: Voit lähettää papille sähköpostia (etunimi.sukunimi@evl.fi), keskustella puhelimitse tai sopia tapaamisajan. Numerot: Laura Maria Latikka 044 422 0405, Laura Leverin 050 467 2434, Ben Ahlroos 050 535 2450, Katri Uutela 050 436 7712.

Kaikki ryhmätoimintamme on toistaiseksi tauolla, seuraa tiedotusta lehdestä, netistä ja Facebooksivultamme.

VERKOSSA Jumalanpalvelus su 17.5. klo 10. Laura Leverin, Laura Maria Latikka, Tiia Maria Saari. Tilaisuus nähtävissä suorana ja tallenteena seurakunnan Facebook-sivulla. Helatorstain jumalanpalvelus to 21.5. klo 12. Laura Maria Latikka, Marjo Raina, Anna-Leena Rouhiainen ja Sirkku-Liisa Niemi. Tilaisuus nähtävissä suorana ja tallenteena seurakunnan Facebooksivulla. Jumalanpalvelus su 24.5. klo 10. Laura Maria Latikka, Kantelettaret ja Sirkku-Liisa Niemi. Tilaisuus nähtävissä suorana ja tallenteena seurakunnan Facebook-sivulla.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–14. p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: ark. ma–pe klo 9–14, puh. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Keskusteluapua on saatavilla puhelimitse ark. ma–pe klo 9–16 puh. 09 830 6202 ja sekä päivittäin klo 13– 18 numerosta 09 8306 699. Diakoniapäivystys Diakoniatyöltä neuvontaa ja ohjausta taloudellisesti haastaviin tilanteisiin p.050 439 9651 arkisin klo 9–16.

diakonia.tikkurila@evl.fi

VERKOSSA Jumalanpalvelus suorana verkossa Pyhän Laurin kirkosta su 17.5. klo 12. Annaelina Mäkilampi, Jaakko Hyttinen, Terje Kukk. Tilaisuus katsottavissa seurakunnan Facebook- ja nettisivulla. Helatorstain jumalanpalvelus suorana verkossa Pyhän Laurin kirkosta to 21.5. klo 12. Johanna Jakonen, Veikko Karhumaa, Samppa Laakso. Tilaisuus katsottavissa seurakunnan Facebook- ja nettisivulla. Jumalanpalvelus suorana verkossa Pyhän Laurin kirkosta su 24.5. klo 12. Sanna Heikurinen, Päivi Helen, Iina Katila. Tilaisuus katsottavissa seurakunnan Facebook- ja nettisivulla. Tikkurilan seurakunnan lasten ja perheiden uutiskirje on tilattavissa sähköpostiisi osoitteesta http:// tikkurilan-seurakunta-lapsityo. mailpv.net/ Muuten Lasten ja perheiden toimintaa löytyy nyt Facebook: Tiksin lapset ja perheet. Hertta-kirkonrotan terveisiä saa kotiin maksutta tilaamalla Lastenkirkkokirjeen. Kirje antaa ideoita kirkkovuoden viettoon. Kirjeen tilaukset ja peruutukset: maaret. hirvensalo@evl.fi. Tiksin varhaisnuoret -Facebookryhmä on 7–14-vuotiaiden huoltajille tarkoitettu ryhmä, johon kaikki huoltajat ovat tervetulleita löytämään ideoita ja tekemistä nuorten kanssa kotiin tehtäväksi.

ILMOITTAUTUMINEN Senioripysäkkiryhmään ensi syksylle ilmoittaudutaan parhaillaan. Eläkkeelle jääminen, läheisen kuolema, yksinäisyys, oma tai läheisen sairastuminen ja ihmissuhteet ovat kaikki asioita, jotka voivat tulla ajankohtaisiksi ikääntyessä ja mietityttää. Niiden läpi käymisessä Senioripysäkki-ryhmä voi olla hyvä apu. Ryhmiä ohjaavat valtakunnallisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset, jotka ovat suorittaneet HelsinkiMission Senioripysäkki-ryhmänohjaajakoulutuksen. Jos haluat mukaan, ota 17.5. mennessä yhteyttä diakonissa Hanna Raunuun puh. 050 384 8481 tai hanna. raunu@evl.fi

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, Huom! Vain puhelimitse tai sähköpostitse. vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi

Päivystävä pappi ma–ke, pe klo 9-12, to klo 16–19, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Diakoniatyöntekijöille voi soittaa tai jättää soittopyynnön: arkisin klo 9–16 p. 050 357 7726, p. 050 357 7736.

VERKOSSA Jumalanpalveluksia ja muita hartauksia voi seurata seurakunnan verkkosivulla www.vantaankoskenseurakunta.fi ja Vantaankosken seurakunnan Facebook-sivulla. Niitä voi katsoa suorana tai tallenteena. Jumalanpalvelus su 17.5. klo 10. Pappi Jere Hämäläinen, kanttori Ritva Holma. Helatorstain jumalanpalvelus to 21.5. klo 10. Pappi Oili Karinen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Jumalanpalvelus su 24.5. klo 10. Pappi Iiro Salminen, kanttori Iisakki Seppä. Seuraa verkkosivujamme www. vantaankoskenseurakunta.fi ja www.kirkkovantaalla.fi. Seuraa sosiaalisen median kanaviamme Facebookissa (Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko, Vantaankosken perheet), Instagramissa (Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko) ja Twitterissä (Vantaankosken seurakunta).

APUA JA TUKEA Vantaan seurakuntien ruoka-apu on tarkoitettu vantaalaisille, jotka ovat koronaviruksen riskiryhmässä tai haastavassa elämäntilanteessa, ja joilla ei ole rahaa ostaa ruokaa vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Ruoka-apua saadaksesi soita puh. 09 8306 677 tai chattaa osoitteessa www.kirkkovantaalla. fi. Yhteydenottoihin vastataan ma– pe klo 10–13. Muita seurakunnan työntekijöitä tavoitat puhelimitse. Yhteystiedot www.vantaankoskenseurakunta.fi. Asiointiapu yli 70-vuotiaille auttaa vantaalaisia, joilla ei ole läheisiä, jotka voisivat asioida heidän puolestaan kaupassa tai apteekissa. Asiointiavun tilaaja maksaa ostokset. Avunpyyntöjä otetaan vastaan p. 09 839 504 60 arkisin klo 9–16. Keskusteluapua. Kaipaatko kuuntelijaa? Ahdistaako korona? Oletko yksinäinen ja haluaisit jutella? Vantaan seurakuntien työntekijöiden kanssa voi keskustella anonyymisti, avoimesti ja luottamuksellisesti. Päivystys p. 09 830 6699 kaikkina päivinä klo 13–18. Perheneuvonnan puhelin. Poikkeusoloissa pinna saattaa kiristyä kotona. Vantaan seurakuntien perheneuvonnan puhelinpalvelusta saa apua perheiden ja parisuhteiden akuuteissa ongelmissa. Päivystys p. 09 830 6799 arkisin klo 13–15. Perheiden puhelin. Ahdistaako korona-arki? Onko kotikoulussa

hankaluuksia? Lasten, nuorten ja perheiden auttamisen ammattilaiset vastaavat poikkeustilanteen herättämissä kysymyksissä. Vastaajaringissä on kokeneita perhepalvelujen, opiskeluhuollon, Vantaan seurakuntien ja Mannerheimin lastensuojeluliiton ammattilaisia. Keskustella voi anonyymisti, avoimesti ja luottamuksellisesti. P. 09 839 50055 arkisin klo 10–18.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262 Öppet må–fre kl. 9–12 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning to kl. 10–11.30

PÅ NÄTET Tvåspråkig gudstjänst sö 17.5 kl 10 från Helsinge kyrka S:t Lars med Hakunilan srk, M. Fagerudd, Harri Nurminen, A. Ekberg. Efter gudstjänsten uppvaktning (utan församlingens närvarande) vid hjältegravarna vid Helsinge kyrka S:t Lars kl. 11, i Rödsand kl. 12 och vid minnesmärket i Sandkulla kl. 12.30. Kristi himmelsfärdsdagens gudstjänst to 21.5 kl.10. Gudstjänst sö 24.5 kl 10. Våra gudstjänster från Helsinge kyrka S:t Lars kl. 10 strömmas via vår Facebooksida https://www. facebook.com/VandaSvenskaForsamling/

SKRIFTSKOLA För aktuell information om skriftskolan och hur den ordnas i undantagstillstånd se https://www.vandasvenskaforsamling.fi/grupper/ skriftskola

UNGDOMSVERKSAMHET After-School Häng ti och to kl. 16–17.30. Fungerar via dator/telefon/pad/etc. Länk att joina i församlingens evenemangskalender.

STÖD OCH HJÄLP Mathjälp till dem som hör till riskgruppen eller ensamma åldringar. Vanda församlingar organiserar matutdelning på följande sätt: Gemensamt bord sammanställer en matpåse av butikernas matsvinn. Tyvärr kan du inte själv påverka innehållet. Gemensamt bord delar ut glutenfria kassar till så många som möjligt. Mathjälp får du med att ringa 09 8306 677. Vanda svenska församling, diakon Heidi Salminen 050 3301 828. Hjälp att uträtta ärenden (apotek & butik): diakonissa Annakatri Aho 050 4645 068. Diskussionshjälp: Jarmo Juntumaa 050 5374 221.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 830 6330 ma, ke–pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254 Hiljaisuus ja retriitit Ilm. ja tied. 9–15 050 321 3282 laura.ohtonen@evl.fi

VIITTOMAKIELISILLE Keskusteluapua koronakriisin aikana: Kuurojendiakoni Seija Einola, yhteydenotot ensisijaisesti tekstiviestillä / Whatsapp -videot 050 338 6212 tai Skypellä. Vastanotot tiistaisin klo 9–11 Koskikeskus, Vernissakatu 4 ja parillisen viikon torstaina klo 14–16 Virtakirkossa, Rajatorpantie 8. Virtakirkon vastaanotot: 14.5. ja 28.5.

NÄKÖVAMMAISILLE Terhi Suonsivu, puhelinajat tiistaisin ja torstaisin klo 9–11, p. 09 830 6278, 050 381 8758, soittopyyntö/ tekstiviesti.

KEHITYSVAMMAISILLE Keskusteluapua koronakriisin aikana: Kristiina Tuohimaa-Salminen, kehitysvammaistyön diakoni p. 050 433 4232. Mahdollisuus myös Whatsapp- ja videopuheluihin, kristiina.tuohimaa-salminen@ evl.fi, Sami Suhonen, diakoniapastori p. 044 422 0427 sami.p.suhonen@evl.fi. Voit jättää viestin tai soittopyynnön, jos emme heti vastaa.

RUOKA-APU KORONAKRIISIN AIKANA MA–PE KLO 10–13 Ruoka-apu on tarkoitettu niille vantaalaisille, jotka kuuluvat riskiryhmiin ja joiden toivotaan välttävän kontakteja. Lisäksi ruoka-apua tarjotaan niille vantaalaisille, joiden taloudellinen tilanne sitä vaatii. Päivystysnumero ruokaapuun: 09 8306 677. Chat www. kirkkovantaalla.fi

KESKUSTELUAPUA KORONAN AIKAAN Ahdistaako korona? Painaako huoli omasta terveydestä tai läheisen tilanteesta? Arveluttaako talous? Keskusteluapumme on tarkoitettu kaikille vantaalaisille. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Arkisin klo 13–18, puh. 09 8306 699.

PERHEIDEN TUKIPUHELIN Vantaalaisille perheille koronaaikaan. Puh. 09 8306 799 klo 13–15 arkisin.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

Kirkkoklovnia tarvitaan samalla tavalla kuin sairaalaklovnia. Tätä mieltä on Minna Ruuttunen eli Kutsu Suojanen.

Pyhän äärellä klovnikin hiljenee Korson klovnikirkossa hupaillaan, mutta vain ihmisten kustannuksella. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA ANTTI RINTALA

irkkourkujen vierestä valkoisen seinäkkeen takaa nousee sähkönsininen sääri, sitten pilkistää punainen pellennenä. Korson kirkkoklovni Kutsu Suojanen valmistautuu 17.5. pidettävään Perheiden klovnikirkkoon. Hän on varhaiskasvatuksen pappi ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Minna Ruuttusen alter ego. Klovni työntää putoilevan nenänsä toisinaan myös Korson seurakunnan Facebook-sivuille. – Minusta on kiinnostavaa tutkia, miten klovni sopii kirkkoon. Onko ilveily kirkossa pyhäinhäväistystä? Sekä kristinuskossa että klovneriassa ollaan tekemisissä inhimillisyyden ja haavoittuvuuden kanssa. Ruuttusen mukaan klovnikirkko on ihan oikea jumalanpalvelus. Tulevana sunnuntaina jumalanpalvelus lähetetään suorana seurakunnan Facebook-sivuilla. Ruudussa näkyy neljä klovnia. Kor-

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 10/2020

son seurakunnan kirkkoherra Tuomas Antola lukee raamatuntekstin ja hoitaa muut liturgiset tehtävät. – Klovnikirkko ei ole vitsikirkko tai pellekirkko. Se ei ole teatteria eikä sirkusta vaan oikea jumalanpalvelus. Pyhän äärellä klovnikin hiljenee, Ruuttunen sanoo. USKALTAAKO KIRKOSSA edes hengittää? Minna Ruuttunen epäilee, että joistakin ihmisistä tuntuu, ettei uskalla. – Ihmisellä voi olla todella nolo olo, ellei hän tiedä, milloin kirkossa pitää nousta ylös ja koska istua. Toivon, että madallan kirkkoon tulemisen kynnystä, kun pompin siellä klovninasussa. Kirkossa saa olla naurettava! – Klovnien kohellus huvittaa usein lapsia, joiden on helppo samastua siihen. Klovni ihmettelee asioita, joita harva aikuinen huomaa arjessaan. Toivottavasti joku aikuinenkin nauraa omalle noloudelleen klovnikirkkoa seuratessaan. Ruuttusen mielestä ihmisen kustannuksella saa vähän nauraa. Hän ja muut klovnikirkon koheltajat ovat rakentaneet klovnihahmonsa liioittelemalla aitoja piirteitään. – Klovni näyttää ihmisyydestä puolia, joita monesti peitellään: kaikkea häpeällistä, kummallista,

höpsöä ja keveää. Klovnihahmo luodaan liioittelemalla omia piirteitä. Minulla kaikki tahtoo mennä överiksi: kun esimerkiksi viime vuonna aloitin neulomisharrastuksen, neuloin kymmenen villapaitaa putkeen. Ruuttunen miettii, että jotkut ihmisten persoonallisuudenpiirteet näkyvät tavallista selvempinä koronapandemian aiheuttamassa poikkeusajassa. – Joku on edelleen huoleton. Toinen turvautuu kaikkiin mahdollisiin suojiin, niin että hänestä ei näy kuin vähän silmiä maskien takaa. TEATTERIALAN KOULUTUS näkyy jatkuvasti Minna Ruuttusen papintyössä. Hän saattaa esittää raamatunkohtia lapsille nukeilla tai pyytää heitä samastumaan siihen bibliodraaman keinoin. Bibliodraamassa raamatunkertomuksia voidaan esimerkiksi esittää tai piirtää. – Vaikka lukisin raamatuntekstiä, pyrin houkuttelemaan samalla ihmiset samastumaan kertomukseen. Ruuttunen on Perheiden klovnikirkon ainoa koulutettu esiintyjä. Muut klovnit ovat kohderyhmän ammattilaisia eli lastenohjaajia. Perheiden klovnikirkko lähetetään suorana Korson seurakunnan Facebook-sivuilla sunnuntaina 17.5. kello 10. Tallenteen voi katsoa samasta paikasta myös jälkeenpäin.