Kirkko ja kaupunki 2021 03 Helsinki by Kirkko ja kaupunki

11.2.2021 kirkkojakaupunki.fi

HY VÄN TÄHDEN.

Silmät itkevät, mutta kädet tekevät Suuromistaja Ilkka Herlin yrittää pelastaa planeettamme s. 16

Uusi kolumnisti Rebekka Naatus on ärsyttänyt niin feministejä kuin piispojakin s. 10

Retriittien suosio kasvaa korona hiljaiselosta huolimatta s. 20

Pääkirjoitus

Eilen

Kohtuullisuuden testi

Kunpa teidän ihonne voisi ottaa auringon ja tuulet ilman vaatteiden suojaa. Sillä auringonvalossa elämä hengittää ja tuuli on elämän käsi.

SE, MIKÄ EI OLE oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Tämä Mikael Agricolan ruotsalaisen kollegan Olaus Petrin tuomarinohje 1500-luvulta painetaan edelleen Suomen lakikirjan kansilehdelle muistuttamaan siitä, että laki yksin ei riitä. Sen rinnalle tarvitaan periaatteita, joiden avulla yleisiä lakeja sovelletaan yksittäisiin tapauksiin. Oikeus ja kohtuus ovat paljon Olaus Petriä vanhempia lain tulkinnan periaatteita. Ne periytyvät jo antiikin ajoilta. 300-luvulla eKr. elänyt filosofi Aristoteles asetti kohtuullisuuden jopa lain ja oikeudenmukaisuuden yläpuolelle. Kohtuullisuus merkitsi hänelle sekä kykyä tulkita lakia oikein että sosiaalista reiluutta. Kohtuutta noudattava ihminen ei pidä pikkutarkasti kiinni oikeudestaan millä hinnalla tahansa vaan tyytyy myös vähempään, kirjoitti Aristoteles teoksessaan Nikomakhoksen etiikka. KOHTUULLISUUTTA on pidetty kristillisessä perinteessä tärkeänä hyveenä. Kohtuuttomuus taas kuuluu legendaariseen seitsemän kuolemansynnin luetteloon. Siellä se tosin tarkoittaa ennen kaikkea mässäilyä ja vatsanpalvontaa eli syömiseen ja juomiseen liittyvää kohtuuttomuutta. Muille elämänalueille suuntautuville kohtuuttomuuksille on omat kuolemansyntinsä, lähinnä ahneus, irstaus ja vihamielisyys. Kohta alkaa pääsiäiseen valmistava paasto. Paastossa ei

KAHLIL GIBRAN (1883–1931) KIRJASSAAN PROFEETTA (KARISTO 1978)

Tänään

KOHTUULLISUUDEN TESTINÄ paasto ei ole – sananmukaisesti – oman navan ympärillä pyörimistä, vaan paaston näkökulma laajenee koko planeettaan ja kaikkeen sen elämään. Luterilaisessa kirkossa on viime vuosina ollut tapana puhua ”ekopaastosta”. Vielä ekopaastoa tärkeämpää on egopaasto, siis itsetutkistelu, jonka tarkoituksena on asettaa oma minä oikeaan paikkaansa universumissa.

JAAKKO HEINIMÄKI

Päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

On kiinnostavaa nähdä, mitä pukeutumiselle tapahtuu, kun joskus palaamme toimistoillemme. Vedämmekö ylle ne samat muotoilevat, kohottavat ja kiristävät vaatteemme vai voisimmeko tuntea itsemme asiallisiksi ja fiksuiksi ammattilaisiksi jossain mukavammassa? KOLUMNISTI RAISA OMAHEIMO YLEN NETTISIVUILLA 2.2.2021

Iankaikkisesti

”

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. EVANKELIUMI MATTEUKSEN MUKAAN 6:28

PIDÄNKÖ KIINNI OIKEUDESTANI MAAILMAN HYVYYKSIIN HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ?

KUVITUS: ANSSI RAUHALA

Tänään en jaksa pyytää, kiittää enkä katua. Laitan käteni ristiin ja käännän katseeni lattiaan niin kuin lapsena pyhäkoulussa: Isä meidän, oletko siellä taivaassa? Täällä maan päällä pelottaa.

ole kyse pelkästään ruokavaliosta. Se on elämän kaikki puolet kattava kohtuullisuuden testi: pidänkö minä kiinni omasta oikeudestani maailman hyvyyksiin hinnalla millä hyvänsä vai voinko tyytyä vähempään? Pysyvästi. Reiluuden vuoksi.

Kirkko ja kaupunki

11.2.2021 Seuraava lehti ilmestyy 25.2.

KANNEN KUVA: ESKO JÄMSÄ

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

Viisi vastausta

”Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta Jumalan luomakunnasta” Malmin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Heidi Granström ajattelee, että sopiva määrä ympäristöahdistusta on hyvä juttu.

TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVA ESKO JÄMSÄ

Nuorisotyönohjaaja Heidi Granström, sinut palkittiin tammikuussa kirkon ympäristökasvatuspalkinnolla. Miksi kirkon pitäisi olla kiinnostunut ympäristöasioista? – Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta Jumalan luomakunnasta ja lähimmäisis tämme. Joku viisas sanoi, että me ihmiset emme omista tätä maailmaa vaan olemme täällä tilanhoitajina. Olemme kuitenkin onnistuneet siinä huonosti. Riistämme luomakuntaa, kasveja, eläimiä ja toisia ihmisiä. Meille rikkaille tehdään kaiken maailman hyödykkeitä hirveissä olosuhteissa. – On valonmerkkejäkin. Raportit maailman ti lasta ovat nousseet mediassa pääotsikoihin. Niil lä on painoarvoa.

Olit jo 1990-luvulla ympäristöahdistunut nuori. Olisiko ympäristön puolesta helpompi toimia, jos ei olisi ahdistunut? – Jos ahdistus on terveen rajoissa, se voi olla voima, joka ajaa eteenpäin. Mutta jos ahdistus lamauttaa, ihminen ei enää pysty toimimaan. On pysäyttävää kuulla nuorten puheita siitä, ettei ole mitään mieltä opiskella, koska tulevaisuutta ei ole. – Ahdistuksen kanssa ei kannata jäädä yksin. Puhuminen ja yhdessä toimiminen auttavat. Kan nattaa myös tutustua siihen, minkälaista edistys tä ympäristöasioissa on tapahtunut.

Työskentelet nuorten parissa. Ovatko 2020-luvun nuoret vastuuntuntoisempia kuin oman nuoruutesi nuoret? – Kyllä nuoret minunkin nuoruudessa ni olivat vastuullisia, ainakin minun kuplassani. Mutta tämän päivän nuoret ovat tosi tietoisia ympäristöongelmista. He ovat myös valmiita tekemään elämässään vastuullisia valintoja.

4 5

Mitä voi tehdä, jos haluaa hidastaa maapallon tuhoutumista? – Omaa kulutuskäyttäytymistä voi muuttaa niin, että säästää luonnon varoja. Voi valita uusiutuvaa energiaa ja syödä kasvisruokaa. Lihaa syötiin ennen juhlapäivinä, mutta nyt sitä syödään koko ajan. Se ei ole millään tavalla kestävä ratkaisu. – Yhdenkin ihmisen esimerkillä on valtava voi ma. Myös äänestäminen ja rauhanomaisiin mie lenosoituksiin osallistuminen on tärkeää. Mikä sinulle on pyhää? – Pyhä on jotain sellaista, missä Jumala on läsnä. Voin kokea sitä yhtä hyvin ehtoollisella kuin metsässä. Luonnossa näkee Jumalan käden jäljen. ■

Malmin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Heidi Granström sai Kirkkohallituksen vuoden 2020 ympäristökasvatuspalkinnon tammikuussa. Kirkon ympäristökasvatuspalkinto on perustettu vuonna 2014. Se jaetaan joka toinen vuosi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Pannu kuumana paastoon Ennen paastonaikaa käytetään munat, maidot ja voit. Suomalaiset herkuttelevat paksuilla tattariblineillä, venäläiset hiivalla kohotetuilla ohukaisilla. TEKSTI HANNA ANTILA KUVA LAURA RIIHELÄ

appamat, voissa paistetut tattariblinit lisukkeineen ovat monelle alkuvuoden herkku. Kaikki eivät malta odottaa helmikuulle asti, vaan blinipannut ovat kuumana jo vuodenvaihteen illanistujaisissa. Suomessa blinit mielletään venäläiseksi ruoaksi, mutta moni venäläinen ei paksuja tattariblinejä tunnista. Niitä ei myöskään helpolla löydä ravintoloista Venäjällä. Venäläisen ruokakulttuurin tuntija, venäjän kielen opettaja ja Suomalais-venäläisen koulun kotitalousopettaja Kirsi Viljaala selittää, mistä on kyse. VENÄJÄLLÄ BLINEILLÄ tarkoiteitaan yleensä ohuita, hiivalla kohotetusta taikinasta valmistettuja lettuja. Niihin on laitettu jauhoja, joita kulloinkin on pidetty arvossa: tattaria, vehnää, ruista, kauraa tai hirssiä. – Blinit ovat oikeastaan ensimmäisiä leipätuotteita, joita Venäjällä on tehty. Alkujaan ne paistettiin leivinuunissa. Paistinpannut tulivat Venäjälle vasta 1700-luvulla Pietari

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Suuren ja hänen kokkiensa myötä, Kirsi Viljaala kertoo. Nykyään blinit ovat ortodokseille paastoon laskeutumisen ruokaa, johon käytetään munat, maidot ja voit. Laskiaista tarkoittava venäjän kielen sana maslenitsa tulee sanasta maslo eli voi. – Jo muinaiset pakanat paistoivat blinejä. Heille ne symboloivat aurinkoa, ja niitä syötäessä juhlittiin valon määrän lisääntymistä. Blinien paistamiseen liittyy tarinoita ja uskomuksia. Yhden mukaan paras miniäkanditaatti on se, joka pystyy paistamaan hiivalla kohotetusta taikinasta pitsimäisen ohuita blinejä. Ohuita blinejä ovat arvostaneet muutkin. Rauni Väinämön kirjassa Paastosta juhlaan ja arkeen – ortodoksinen keittokirja (Maahenki 2007) Lintulan luostarin johtajan igumenia Antoninan kerrotaan sanoneen, että blinien pitää olla niin ohuita, että kaupunki näkyy niiden läpi. NYKYISIN TUNTEMAMME paksut tattariblinit tulivat Suomeen Venäjältä 1800-luvulla venäläisten sotilaiden, niin sanotun paremman väen ja heidän kokkiensa mukana.

– Venäläinen ruokakulttuuri oli tuossa vaiheessa saanut vaikutteita Ranskasta, sillä Ranskan vallankumouksen jälkeen sieltä alkoi tulla kokkeja töihin Venäjän hoviin ja yläluokkaisiin perheisiin. He myös opettivat venäläisiä kokkeja, Kirsi Viljaala kertoo. OLIVATPA KYSEESSÄ sitten venäläiset ohuet blinit tai suomalaisten suosimat paksummat tattariversiot, lisukkeiksi sopivat esimerkiksi sipuli, lohi, sienet, mäti ja smetana, joka Venäjällä on vain puoleksi niin rasvaista kuin Suomessa. – Venäjällä blinit syödään suolaisten lisukkeiden kanssa. Viimeinen niistä voidaan syödä jonkin makean, esimerkiksi smetanan, hunajan tai hillon kera. Joidenkin ravintoloiden blinimenuissa saattaa olla myös lihaa. Sitä venäläinen ihmettelisi. – Viimeisellä viikolla ennen paastoa syödään maitotuotteita, kananmunia ja kalaa, mutta ei enää lihaa, Kirsi Viljaala perustelee. ■ Haluatko kokeilla ohuita venäläisiä blinejä hiivalla kohotetusta taikinasta? Katso ohje jutun verkkoversiosta osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

Kirkko ja kaupunki verkossa MARI AARNIO

”

Jo muinaiset pakanat paistoivat blinejä. Heille ne symboloivat aurinkoa ja valon määrän lisääntymistä.

Pohjoisen seikkailevat hengenmiehet Lestadiolaisuuden isä Lars Levi Laestadius sai kunniamerkin toimittuaan Ranskan kuninkaallisen retkikunnan oppaana Lapissa. Alkemisti August Nordenskiöld puuhasi Sierra Leoneen utopistista Uutta Jerusalemia. Runoilija Valter Juvelius lähti Raamatusta löytämiensä vihjeiden avulla etsimään myyttistä liitonarkkua Temppelivuorelle. Tutustu seikkailuihin osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

”Voin ajatella, uskoa ja puhua kristittynä juuri niin kuin parhaaksi näen. Olemme jäseniä yhteisössä, jonka hengellisen sisällön voimme oikeastaan ihan itse valita.” REBEKKA NAATUS VERKKOKOLUMNISSAAN

ISTOCK

Apuvälineitä olevaisen pohdintaan Kuolemasta on vaikea puhua jopa saattohoidossa, osoittaa tuore tutkimus. Saattohoitoympäristössä pystyy kuitenkin vähitellen totuttelemaan ajatukseen kuolemasta. Lohtua ja mielekkyyttä elämän lopussa antavat luonto ja taide. – Olisi hienoa, jos oivallettaisiin, etteivät taide ja luonto ole vain koristeita vaan metafyysisen ajattelun välineitä. Ne auttavat pohtimaan olevaista, sanoo uskontotieteilijä Maija Butters. Lue juttu osoitteessa kirkkojakaupunki.fi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Höpötä 12 minuuttia päivässä puhelimessa

olosta, vaan ihmisillä on tarve myös vertaissuhteille.

un jonkun kanssa synkkaa niin hyvin, että hänestä tulee ystävä, syy voi olla geeneissä. – Tutkimukset osoittavat, että ystävät ovat geneettisesti samankaltaisia. Ystäviemme kanssa olemme geneettisesti 1/64 samankaltaisia, mutta satunnaisesti valitun tuntemattoman ihmisen kanssa samakaltaisuutemme on nolla, kertoo tutkija Michael Laakasuo Helsingin yliopistosta.

HYVÄ YSTÄVÄ on Michael Laakasuon mukaan sellainen, joka pitää puoliamme silloinkin, kun elämässä on kriittinen tilanne. – Hyvän ystävän erottaa myös siitä, että hänen seurassaan huomaa toistuvasti nauravansa ja kykenee rentoutumaan – ja hänelle voi uskoa salaisuuden.

SAMANALTAISTEN GEENIEN lisäksi ystävyyttä ennustavat samankaltaiset arvot ja samankaltainen persoonallisuus. Myös sellainen perusasia kuin fyysinen läheisyys vaikuttaa ystävyyssuhteiden muodostumiseen. – Perustavanlaatuinen tosiasia on se, että ihminen on sosiaalinen eläin. Ihminen voi huonosti, ellei hänellä ole sosiaalisia suhteita, Michael Laakasuo sanoo. Tutkimusten mukaan yksinäisyys altistaa lihavuudelle, tulehdustyyppisille oireille ja jopa masennuksen puhkeamiselle. Laakasuo sanoo, että sosiaalisuudessa itsessään ja ystävien kanssa oleilussa on jotakin meille välttämätöntä. – Näyttää myös siltä, että sosiaaliset tarpeet eivät täyty pelkästään perheen jäsenten välisestä yhdessä-

Hyvän ystävän erottaa myös siitä, että hänen seurassaan huomaa toistuvasti nauravansa.

MARTTA-KAISA VIRTA JA ESKO JÄMSÄ

Michael Laakasuo on tutkinut ystävyyttä.

HY VÄN TÄHDEN. 80. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244 Postiosoite Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde)

Mediamyynti Kotimaa Oy Pirjo Teva, 040 680 4057 Juha Kurvinen, 040 665 5983 Kati Kinnunen, 040 751 7337 etunimi.sukunimi@kotimaa.fi

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

Joka päivä – ja erityisesti näinä aikoina – Laakasuo suosittelee varaamaan aikaa ystävien kanssa puhelimessa puhumiseen. – Tutkitusti kaksitoista minuuttia höpöttelyä päivässä riittää pitämään ystävyyssuhteen värin, laadun ja vireen. Sama pätee parisuhteeseen. Puheen ei tarvitse olla vakavaa. Se voi olla vaikka aivan tyhjänpäiväistä. Tärkeintä on toisen läsnäolo ja äänen kuuleminen. – Totta kai, jos vaihtaa positiivisia asioita ja naurua, tilanne vain paranee, Laakasuo lisää.

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

NINA RIUTTA

Ystävänpäivää vietetään 14.2.

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

Millaiseen työhön sopisit?

K 1 niistä itsesi!

irjassaan Tulevaisuuden identiteetit (Otava 2021) futuristi Perttu Pölönen esittelee seitsemän taitoihin pohjautuvaa titteliä. Löydä

Kirkastaja selkiyttää monimutkaiset asiat

Kirkastaja saa viestinsä perille. Hän selittää uudet ideat ja monimutkaiset kokonaisuudet niin, että muut pystyvät omaksumaan ne. Hän puhuu uusista asioista kuulijalle läheisten esimerkkien kautta eikä käytä etäännyttäviä käsitteitä, jotka voivat saada toisen kyllästymään tai tuntemaan itsensä tyhmäksi. Nykyisiä esimerkkiammatteja: opettaja, konsultti, tuottaja.

Yhteyttäjä luo ja ylläpitää yhteyksiä

Yhteyttäjä luo pelisäännöt ja kunnioittavan ilmapiirin, joiden avulla erimielisetkin pystyvät keskustelemaan riitelemättä. Hän ymmärtää syy-seuraussuhteita toisten käytöksen takana ja vastaa provosointiin lempeällä myötätunnolla. Yhteyttäjä näkee toisessa kasvumahdollisuuksia: mitä kaikkea tämä voisi olla? Nykyisiä esimerkkiammatteja: terapeutti, lääkäri, sosiaalityöntekijä tai muu hoiva-alan työntekijä.

Komponeeraaja tekee tutuista aineksista uutta

Komponeeraaja on luova tyyppi, jolle maailma on auki. Hän kokeilee ennakkoluulottomasti asioita ja luo esimerkiksi biisejä, ruokalajeja, arkkitehtonisia ratkaisuja tai esityksiä muiden nautittaviksi. Hän yhdistää tavallisia aineksia uudella tavalla luoden tuotoksia, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa. Nykyisiä esimerkkiammatteja: rakentaja, asentaja, mekaanikko, korjaaja, kokki, säveltäjä.

Vaalija pitää huolta jatkuvuudesta

Vaalijat huolehtivat omaisuudesta, arvoista, kulttuurista tai perinteistä. He pyrkivät turvaamaan itselleen tärkeän asian tulevaisuuden. Vaalia voi neljällä tavalla: toistamalla vanhaa, muuttamalla tyyliä, lopettamalla toiminta tai aloittamalla jotain ihan erilaista. Vaatii viisautta tietää, koska on aika tehdä mikäkin ratkaisu. Nykyisiä esimerkkiammatteja: maanviljelijä, ympäristönsuojelija, sijoittaja, eläintenkasvattaja.

Joustavoittaja tekee elämästä kaikille helpompaa

Joustavoittaja kerää informaatiota eri osapuolilta ja ottaa sen huomioon muotoillessaan uudenlaista ratkaisua. Tavoitteena on saada asiat sujumaan paremmin. Hyvä esimerkki joustavoittajasta on kekseliäs pizzayrittäjä Piilaaksossa: pizza toimitetaan kotiin pakettiautolla, jonka uunista kokki tarjoaa sen vastapaistettuna. Kumpikin voittaa: asiakas saa ruokansa kuumana eikä yrittäjän tarvitse vuokrata kalliita toimitiloja.

Nykyisiä esimerkkiammatteja: johtaja, assistentti, asiakaspalvelija, valvoja, poliisi, siivooja.

Aistittaja luo kokonaiselämyksen

Taitava tunnelmanluoja suunnittelee ravintolakonseptin, jossa niin ruoka, äänimaailma, valaistus kuin tarjoilijoiden asutkin sopivat elämykseen. Tai hän voi miettiä yrityksen ilmeen, joka sisältää kaiken Powerpoint-pohjista mattoihin ja toimiston tuoksuihin. Aistittaja osaa esittää asiat nautittavasti. Hän luo kokonaisuuksia, jotka jättävät muiston. Nykyisiä esimerkkiammatteja: graafikko, vaatesuunnittelija, käyttöliittymäsuunnittelija, kokki, sisustaja. PIHLA TIIHONEN

Värittäjä nostaa tunnelmaa ja luo elämyksiä

Värittäjä tuo ilmiöihin ja ongelmiin uusia näkökulmia. Hän taistelee mustavalkoista ajattelua vastaan ja saa ihmiset viihty-

Kirjoja poikkeusajasta MIIA HALME-TUOMISAARI: KAIKKI KOTONA. KIRJAPAJA 2020. Antropologi Miia Halme-Tuomisaari pohtii kirjassaan koronapandemian aiheuttamaa epävarmuutta ja sen herättämiä reaktioita. Kriisi on esimerkiksi saanut ihmiset maailmanlaajuisesti etsimään lohtua uskonnoista ja toisaalta hakemaan selityksiä salaliittoteorioista. Se on myös ruokkinut vastakkainasetteluja – Suomessa esimerkiksi uusmaa-

mään tai haukkomaan henkeään. Taitava värittäjä virittää odotukset ja sitten vastaa niihin vielä odotuksiakin paremmin ja yllätyksellisemmin. Nykyisiä esimerkkiammatteja: muusikko, näyttelijä, stand up -koomikko, puhuja, taiteilija, kirjailija, kääntäjä ja matkaopas.

laisten mökkiläisten ja maaseudulla asuvien välillä – ja tuonut näkyviin työelämän eriarvoisuuden, kun toiset voivat vetäytyä turvallisesti etätöihin ja toiset taas ovat työssään koko ajan tekemisissä monien potentiaalisten tartuttajien kanssa. TARTUNTA. TOIMITTANUT PONTUS PUROKURU. KOSMOS 2020. ”Ainoa asia, josta kukaan voi olla varma, on se, että ehkä kan-

nattaisi olla sisällä. Mutta kun on liian kauan sisällä, selkään alkaa sattua”, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen korona-aikaa käsittelevässä kirjassa Tartunta. Pikakelaan kirjan 13 tekstistä yhteiskuntaa ja taloutta luotaavat ja pysähdyn henkilökohtaisempiin. Komea lopetus kirjalle on Harry Salmenniemen runosarja Ymmärrys. Sen jokainen runo alkaa lauseella ”Ymmärsin kuolevani”. ANNA-STINA NYKÄNEN: YKSIN KOTONA. INTO 2021. Toimittaja Anna-Stina Nykänen alkoi viime maaliskuussa kirjoittaa Helsingin Sanomiin kolumneja, joissa hän havainnoi samas-

tuttavasti koronakriisin vaikutuksia omaan arkeensa ja suomalaiseen elämänmenoon. Nyt koronan tuoma poikkeustila tuntuu jatkuneen loputtoman kauan, ja Nykäsen kirjaksi kootut viimekeväiset tekstit herättävät nostalgiaa: se oli silloin, kun ves-

sapaperi loppui kaupoista, jaksettiin kilistellä perjantaiskumpat etänä ja tehdä leipätaikinaa juureen – ja kriisiin liittyi pelon lisäksi jonkinlaista vinksahtanutta uutuudenviehätystä. KAISA HALONEN KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Lihaa lautasella vai kärsiviä olentoja? Tuotantoeläinten kohteluun puuttunut Kirkko ja kaupungin verkkokolumni näytti, miten suomalaiset keskustelevat vaikeita tunteita herättävistä kysymyksistä.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS HANS EISKONEN

irkko ja kaupunki julkaisi 18. tammikuuta Kauniaisten seurakunnan papin, teologian tohtori Kari Kuulan kolumnin, joka otti kantaa tuotantoeläinten kohteluun. ”Olemme muuttaneet Jumalan luoman puutarhaplaneetan valtavaksi eläintehtaaksi, jossa tuntoisista olennoista tehdään orjia ja esineitä”, Kuula kirjoitti. Kolumnin voimakkaat ilmaisut olivat monelle liikaa. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila antoi Maaseudun Tulevaisuudelle (23.1.) haastattelun, jossa hän piti kolumnia ”tyrmistyttävänä hyökkäyksenä” suomalaisia kotieläintuottajia kohtaan. Monet maataloustuottajat jakoivat sosiaalisessa mediassa kuvia tiloiltaan aihetunnisteella #terveisiähelvetistä. Keskustelu hakeutui nopeasti valmiisiin juoksuhautoihin. Yhdessä rintamassa olivat maaseudun tuottajat ja heidän puolestaan loukkaantuneet. Toisella puolella ääntä käyttivät eläinten oikeuksien puolustajat, kaupunkiälyköt ja sananvapauden puolustajat. Lopulta päätoimittaja Jaakko Heinimäki poisti puheena olleen verkkokolumnin ja tilasi Kuulalta uuden samasta aiheesta. SOSIAALIPSYKOLOGI Leena Koivula kehottaa keskustelijoita laittamaan jäitä hattuun. Hän muistuttaa, että vastakkainasettelu saattaa hyödyttää joitakin eturyhmiä, ja siksi sitä on saatettu lietsoa myös tarkoituksellisesti. Koivula vetää Koneen säätiön rahoittamaa Luonto ja tunteet -hanketta. Hanke pyrkii tukemaan ihmisiä, jotka kokevat ahdistusta ekologisen kriisin ja eläinten kärsimyksen vuoksi. Hankkeen verkkosivuilta löytyy tietoa ja työkaluja, joiden avulla ihmisiä voimaannutetaan toimimaan ja autetaan pärjäämään myös hankalien tunteiden kanssa.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Eläimiä puolustaneen kolumnin nostattama kohu ja vihainen vastaanotto ovat Koivulan mielestä konkreettinen esimerkki siitä, kuinka meidän ihmisten on välillä vaikea hyväksyä asioita, jotka koemme itsellemme tai omalle viiteryhmälle kivuliaiksi. Koivulan mukaan ympäristöahdistus voi aiheuttaa esimerkiksi lamaannusta ja ulospäin välinpitämättömyydeltä vaikuttavaa käyttäytymistä. Saatamme myös vältellä ahdistuksen kokemusta ylläpitämällä kollektiivista hiljaisuutta. – Ekologisessa kriisissä ja eläinten ahdingossa on kyse niin isosta ja vaikeasta asiasta, että ihmisaivojen alkaa olla mahdotonta käsittää sitä kokonaisuutena.

”

Empatia on paljon lähempänä kuin kuvittelemme. JOURNALISMIN TUTKIJA TANELI HEIKKA

Ympäristöahdistusta ei Koivulan mukaan tarvitse yrittää poistaa. Sen kanssa voi oppia elämään ja parhaimmillaan ahdistuksesta seuraa aktiivista vaikuttamistoimintaa. ELÄINTEN OIKEUKSISTA puhuminen herättää Leena Koivulan mukaan torjuntaa, koska jokainen meistä on enemmän tai vähemmän syyllistynyt eläinten kärsimykseen. Asiaa on vaikea kohdata, koska ihmismieli pyrkii luonnostaan suojaamaan itseään. Olemme esimerkiksi tottuneet katsomaan maailmaa niin, että näemme ihmisen muita eläimiä arvokkaampana. – Eläintutkimus on kuitenkin jo kauan sitten osoittanut, että tuotantoeläimet voivat kokea kärsimystä, kipua ja samoja perustunteita kuin ihmiset. Ne ovat paljastuneet yksilöiksi, joilla on henkilökohtaisia ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä, Koivula sanoo. Syyllisyys ja häpeä voivat Koivulan mukaan sekoittua tunnemöykyksi, josta yksittäisiä tunteita voi olla vaikea erottaa. Tunnistamaton syyllisyys tai häpeä voi näkyä esimerkiksi suhteettoman voimakkaina tunteenpurkauksina tai muuten hölmönä käyttäytymisenä. – Toki myös taloudelliset intressit tai yksinkertaisesti haluttomuus muuttaa omia elintapoja voivat vaikuttaa siihen, että tunteet kiehuvat yli, Koivula sanoo. Eläinten kärsimykseen liittyvien syyllisyydentunteiden käsittelyssä Koivula muistuttaa suhteellisuudentajun merkityksestä. Suhteellisuudentajusta kertoo sen kysyminen, milloin olen tehnyt riittävästi ja milloin liian vähän. – Yksittäinen tuottaja tai kuluttaja ei ole yksin syyllinen eläinten tehotuotantoon, mutta yksilöinä jokainen meistä on vastuussa omista valinnoistaan. Mitä parem-

min ihminen on tasapainossa itsensä ja omien tekojensa kanssa, sitä vaikeampi hänen mielensä tasapainoa on ulkopuolelta horjuttaa. VIESTINTÄYRITTÄJÄ ja journalismin tutkija Taneli Heikka tunnistaa Kari Kuulan kolumnin herättämien vastakkaisten reaktioiden taustalla voimakkaan halun tulla kuulluksi. Heikan mukaan moni maaseudun elinkeinonharjoittaja kokee joutuneensa yhteiskunnassa ylenkatsotuksi ja häviäjän asemaan. – Tämä kokemus vaikutti taustalla, kun maaseudun tuottajat reagoivat voimakkaasti Kuulan kolumniin. Kuulin arkkipiispa Tapio Luoman julkaisemassa kannanotossa pyrkimyksen vastata tähän kuulluksi tulemisen tarpeeseen, Heikka sanoo. – Eläintensuojelijat puolestaan näkevät tuotantoeläimet tietoisina olentoina ja samastuvat niihin kohdistuvaan olemassaolon uhkaan. Lehmä, porsas ja kana ovat heille kärsiviä olentoja, joita yhteiskunta ei kuule eikä ymmärrä. Heikka suunnittelee työkseen dialogisen keskustelun prosesseja ja tutkii dialogin mahdollisuuksia journalismissa. Hän on ollut mukana muun muassa kehittämässä dialogeja järjestävän Erätauko-säätiön työtapaa ja ohjaamassa Erätauko-keskusteluja. ENNEN KUIN DIALOGISSA käsitellään mielipiteitä jakavia kysymyksiä, osallistujien pitää voida luottaa siihen, ettei toinen ole paikalla pahoin aikein. Tähän päästään Taneli Heikan mukaan sitoutumalla yhteisiin sääntöihin. – Tärkeimpinä sääntöinä pidän lupausta kuunnella toisia arvostavasti ja sitä, että jokainen puhuu omista kokemuksistaan. Ei siis siitä, mitä tiedän, osaan ja tunnen, vaan siitä, mitä minulle on tapahtunut ja mitä olen tehnyt, jotta olen tullut tähän ajatukseen. Onnistunut dialogi antaa Heikan mukaan maailmasta todemman kuvan kuin kärjekkäät vastakkainasettelut. Dialogin lopputuloksena ei ole yksimielisyys, mutta se synnyttää osallistujien välille ymmärrystä ja samastumista. – Keskustelijat näkevät, että toinen ei ole erilaisesta näkemyksestään huolimatta paha tai vihattava, vaan kiinnostava ja arvostettava. Empatia on paljon lähempänä kuin kuvittelemme. TANELI HEIKKA TOIVOO, että järjestetyissä dialogeissa tapahtuvat hyvät asiat tulisivat osaksi myös julkisuudessa käytyä keskustelua. Tämä voisi tapahtua dialogisen journalismin keinoilla, joita hän selvitti vuonna 2017 tarkastetussa väitöstutkimuksessaan. Dialogisen journalismin prosessiin kuuluu se, että toimittajat osallistuvat keskusteluun omana itsenään ja näyttävät oman taustansa, kokemuksensa ja haavoittuvuutensa. Vasta dialogin jälkeen he palaavat ammattirooliinsa ja haastattelevat muita osallistujia. Heikka ehdottaa, että Kirkko ja kaupunki ja Maaseudun Tulevaisuus järjestäisivät yhdessä dialogin Kari Kuulan esille nostamista teemoista. – Tällä tavalla syntyy juttuja, jotka sisältävät hyvin erilaista puhetta kuin sellaiset jutut, joissa instituutioiden johtajat antavat ylätasolta lausuntoja asioista. Dialogisen journalismin avulla voitaisiin tavoittaa julkisesta keskustelusta tällä hetkellä puuttuva elementti. ■

Oikaisu Edelliseen pääkirjoitukseen oli pujahtanut virhe. Septuagesimasunnuntaita vietetään seitsemännenkymmenennen päivän tienoilla ennen pääsiäistä. Se ei siis ole seitsemäskymmenes sunnuntai ennen pääsiäistä.

Vapaana kaunis 25 m2 yksiö ja valoisa 49,5 kaksio!

Seniorielämää kaikilla mukavuuksilla

Koti Saga Käpylinnassa mahdollistaa itsenäisen asumisen ja elämän turvallisessa ympäristössä, jossa apu, palvelut ja hyvä seura ovat lähellä. Tutustu kauniiseen palvelutaloomme tilaamalla kattavat esitteet hintatietoineen tai varaa yksityinen esittely! Kiinnostuitko? Tilaa esitteet tai varaa yksityinen esittely! puh. 0800-06116 (ark. klo 9-17) myynti.saga@sagacare.fi Saga Käpylinna Myrskyläntie 18 00650 Helsinki

Vapaita tallelokeroita Espoossa ja Helsingissä! Alk. 12,90 €/kk Espoo - Vanha Maantie 1 Helsinki - Mannerheimintie 114

Soita (09) 512 7298 www.jalonom.fi

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Lähes väsymätön

Rebekka Naatus viihtyy Oulun ja Pariisin jälkeen Helsingissä. – Valitsimme asunnon sillä perusteella, mikä oli puolisostani Villestä kiva. Viihdyn lähes joka paikassa, kunhan voin juosta.

Lestadiolaisuuden jälkeen seurasi viiden vuoden masennus. Nyt Rebekka Naatus pyrkii alle kolmen tunnin maratoniin ja kyseenalaistaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumneissaan ”mitä tahansa, jos sattuu huvittamaan”. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

alpas, temperamenttinen ja itsevarma. Toimelias ja reipas, lähes väsymätön. Näin Suomen Kennelliitto luonnehtii kääpiöpinseriä. – Tuo kuvaa myös minua! Olemme Nipsun kanssa tosi samanlaisia, sanoo Rebekka Naatus virnistäen. Kahdeksanvuotias kääpiöpinseri sai eläinlääkärintarkastuksessa kehut ikäisekseen poikkeuksellisen hienoista lihaksista. Naatus vastasi, että koira on tullut emäntäänsä. 42-vuotias Naatus on ollut maratonkunnossa koko aikuisikänsä. Hän juoksi viime vuonna 3 712 kilometriä eli keskimäärin yli kymmenen kilometriä päivässä. Hän kokee juoksun perustarpeekseen kuten ruoan ja unen. Kuusikiloinen Nipsu-koira pääsee pari kertaa viikossa mukaan. – Nipsu on maltillisten lenkkien koutsi, joka auttaa juoksemaan rennosti. Minulla on juoksemista varten erikseen myös ihmisvalmentaja. Yleensä Naatus aloittaa lenkin heti töölöläiskotinsa ulko-ovelta. Hän suuntaa 700 metrin päähän merenrantaan, kiertää usein Seurasaaren ja jatkaa toisinaan Munkkiniemen läpi Espoon rannoille. – Juoksen mieluiten yksin luonnossa. Juokseminen on minulle myös hengellinen harjoitus, johon liittyy meditaatio ja hiljentyminen. ENSIMMÄISEN KYMPPINSÄ Rebekka Naatus juoksi 11-vuotiaana. Hän innostui kiitämisestä heti, kun maratoonari-isä otti hänet ja isosiskon mukaansa lenkille. Kotona odotti lisää siskoja ja veljiä. Naatus syntyi vuonna 1978 vanhoillislestadiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi Ylikiimingissä, joka kuuluu nykyään Ouluun. Hänelle siunaantui lopulta kahdeksan sisarusta, joista useampi syntyi peräkkäisinä vuosina. – Vanhemmat eivät varmasti ehtineet keskittyä paljon yhteen lapseen, mutta oli myös naapurissa asuva mummo, joka osallistui paljon perheemme elämään. Naatus muistelee, kuinka lukemista rakastava äiti odotteli keskustan kirjastossa sillä aikaa, kun lapset kulkivat harrastuksissaan. Naatus kävi pia-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

no- ja kanteletunneilla sekä pelaamassa jalkapalloa, lentopalloa ja salibandya. Kun lasten harrastukset oli siltä päivältä hoidettu, äiti ajoi koko porukan autolla kotiin. – Se oli yksinkertaista ja hyvää elämää. Lauantaisin Naatus osallistui lestadiolaisen rauhanyhdistyksen päiväkerhoon, sunnuntaisin pyhäkouluun ja seuroihin. Lisäksi olivat runsaat myyjäiset ja juhlat. Pikku-Rebekka lauloi rauhanyhdistyksen ja seurakunnan kuoroissa. Nopeaoppinen tyttö lausui kirkollisissa juhlissa pitkiä runoja. – Lapsuuteni oli kuin toisesta ajasta. OLI LESTAT ja oli muut. Ne toiset meikkasivat, juttelivat televisiosta, ottivat korvakorut, kävivät elokuvissa ja kuuntelivat ihan muuta kuin virsiä ja Siionin lauluja. Muut tanssivat diskossa, ihastuivat ja seurustelivat. Rebekka Naatus ei ymmärtänyt luokkalaistensa maailmasta mitään. Hän häpesi itseään. – Yhtenäiskulttuuri oli Suomessa 1980–90-luvulla niin vahva, että oli ihan perusteltua tuntea, että kaikki muut tekivät jotain, mistä jäin ulkopuoliseksi. Toiseuden tunne alkoi esimurrosikäisenä ja vahvistui vuosien mittaan. Se sai Naatuksen hakemaan entistä tiiviimpää yhteyttä muiden lestadiolaisten kanssa. Hän seurusteli lähinnä liikkeen jäsenten kanssa myös Helsingissä, jossa opiskeli kasvatustieteen maisteriksi. Hän on myös humanististen tieteiden kandidaatti. 23-vuotiaana Naatus avioitui teologian opiskelijan kanssa. Lestadiolaismies vihittiin pian papiksi. Pari vuotta myöhemmin Naatus synnytti esikoisensa. Äitiys oli hänelle luontevaa, mutta tuntui mahdottomalta ajatella, että elämä olisi tästä eteenpäin yhtä odotusta ja vauva-aikaa. Perhe asettui Ouluun. Lestadiolaisten ehkäisykielto oli Naatukselle iso kysymys. Enimmäkseen hän yritti olla ajattelematta sitä. – Sisällä hiersi tunne, että persoonani ja kehoni eivät sovi lestadiolaisuuteen. Se, miten haluan puhua ja ajatella, ei ole sovitettavissa yhteen liikkeen elämäntavan kanssa.

KOLMEKYMPPISENÄ NAATUS kirjoitti artikkelikokoelmaan Iloisen talon kellareissa (Into 2011) siitä, millaista on, kun oma ruumis ei ole oma. Hän erosi aviomiehestään, vaikka oli ajatellut, ettei uskovainen voi tehdä niin. Hän rakastui Ville Rantaan, räväkän maineen saaneeseen pilapiir-

Nyt Naatus on voinut hyvin monta vuotta. – Enää ei satu, kun ajattelen asioita, jotka olivat ennen hirveän raskaita. Suhtaudun joihinkin asioihin huumorilla ja annan toisten jäädä pimeiksi kohdiksi elämääni. Ajatus lisääntymispakosta hiertää Naatusta yhä. – Siitä vaietaan, että ehkäisykieltoon liittyy luokkaero. Jos lestadiolainen on koulutettu kaupunkilainen, jolla on rahaa ja asema yhteiskunnassa, hänellä riittää pokkaa päättää itse. Ne lestadiolaiset, jotka eivät ole yhteiskunnassa vahvoilla, ovat enemmän yhteisönsä armoilla.

”

Siitä vaietaan, että ehkäisykieltoon liittyy luokkaero. REBEKKA NAATUS

Naatuksen kaikki sisarukset irtaantuivat lestadiolaisuudesta murrosikäisinä. Naatuksella on hyvät välit sekä lestadiolaisvanhempiinsa että sisaruksiinsa. Yksi sisko asuu Naatuksen naapurissa Töölössä. KELLO 18.30 Hengellisen musiikin toivekonsertti ja kello 18.50 Iltahartaus. Rebekka Naatus kuuntelee tavallisesti Yle Radio 1 -kanavaa. Jos sieltä tulee lapsuudesta muistuttava Siionin laulu, hän laulaa mukana. Naatuksen, Ville Rannan ja 18-, 16-, 14- ja 7-vuotiaiden lasten uusperheessä ei ole televisiota. – En tajua, mikä viihteessä on jännää ja kivaa. Rentoudun mieluummin keskustelemalla yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä. Naatus istuu usein iltaa ravintolassa. Hän nauttii ulkona syömisestä ja keskusteluista kuohuviinilasillisen ääressä. Kotona ruokahuolto kuuluu puolisolle. Naatus ei ole kovin kiinnostunut muistakaan kotiasioista. Nykyinen asunto valittiin sillä perusteella, mistä Ranta piti. Mies vastaa myös sisustamisesta. – Olen ostanut elämäni aikana ehkä yhden lakanan, Naatus toteaa.

täjään ja sarjakuvataiteilijaan. Samoihin aikoihin oma veli joutui henkirikoksesta vankilaan. – Tuli niin paljon kaikkea kerralla, että masennuin. Menin aika huonoon kuntoon. Masennus painoi viitisen vuotta. Pikkuhiljaa terapia auttoi.

Naatus irrottautui lestadiolaisuudesta virstanpylväs kerrallaan: Hän meikkasi ensimmäisen kerran juhliin. Hankki korvikset. Otti yksityisen tanssitunnin ja oksensi sen jälkeen. Tanssiminen oli niin kaukana siitä, minkä Naatus oli lestadiolaisuudessa oppinut hyväksi ja oikeaksi.

KIRKKO JA KAUPUNGIN kolumnistina Naatus aikoo kirjoittaa kirkkoon ja yhteiskuntaan liittyvistä aiheista, joista ei puhuta avoimesti. Hän haluaa myös tulkata kirkkoa kaupunkilaisille. – En pyri provosoimaan. Ajattelen vain, että saan kyseenalaistaa mitä tahansa, jos sattuu huvittamaan. Naatus on työskennellyt vuoden alusta Kallion seurakunnan viestintäpäällikkönä. Uuden vuoden suurin haaste ei silti liity työhön vaan juoksemiseen. Naatuksen maratonennätys on nyt 3 tuntia, 6 minuuttia ja 36 sekuntia. Tavoitteena on selvittää 42,195 kilometrin maraton alle kolmeen tuntiin. Juostessa askel on kevyt. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Ensin kärsin, sitten kuolen – si i nä kö k a i k k i? Kun usko yliluonnolliseen on hiipunut, jokaisen on itse luotava käsitys elämän merkityksellisyydestä, sanoo teologi Isto Peltomäki. TEKSTI KAISA HALONEN KUVITUS ERKKI TOUKOLEHTO KUVAT JUSSI HELTTUNEN JA HEIDI STRENGELL

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

ukaan meistä ei välty kärsimykseltä. Elämässä tulee monenlaisia menetyksiä, hätää, surua, ahdistusta ja sairautta. On myös kohdattava ajatus omasta kuolemasta, lopulta kuolemakin. Aina eivät omat voimat riitä kärsimyksen kantamiseen ja käsittelemiseen. Yksi avun tarjoajista on kirkko ja sen sielunhoito. Sielunhoito on luottamuksellista keskusteluapua – ja teologisen etiikan ja sosiaalietiikan väitöskirjassaan aihetta tutkineen teologi Isto Peltomäen mukaan nykyisin melko maallista toimintaa. Peltomäen mukaan kirkon sielunhoidossa tapahtui 1960-luvulla radikaali muutos. Uskonnollisesti suuntautuneesta sielunhoidosta siirryttiin sielunhoitoon, jota voisi kutsua terapeuttiseksi: kärsimystä pyritään lievittämään sellaisena kuin ihminen sen itse ymmärtää ja selittää. – Toisaalta kirkon työntekijöiden pitäisi kuitenkin sielunhoitajina sitoutua myös kirkon uskon välittämiseen. Se on haastava tehtävä, koska samalla ehdoton asia on, että kärsivälle ihmiselle ei tarjota ulkopuolelta valmiita selitysmalleja, Peltomäki sanoo.

se, että syöpäpotilaista puhutaan vahvoina taistelijoina. Sellaista puhetta tuottavat ne, jotka ovat selviytyneet syövästä. Entä ne, jotka eivät parane? Eivätkö omat voimat riittäneetkään? Eihän se niin mene, lääketieteellisestikään. Peltomäki lisää, että jotta ihminen itse voisi löytää jälkeenpäin kärsimykselleen selityksen, hänen elämässään on oltava jotain hyvää: läheisiä, merkitystä, mielekkyyttä. – Kyse on oikeastaan siitä, että tuossa prosessissa elämän hyvä kirkastuu. Löytyy selitys rakkaudelle – ei niinkään kärsimykselle.

USKONNONTUTKIMUKSESSA PUHUTAAN lumouksen purkautumisesta, jolla tarkoitetaan sitä, että ihmisten maailmankuva on tämänpuoleistunut ja usko yliluonnolliseen hiipunut muun muassa tieteiden kehityksen myötä. Selitystä ja apua ei enää etsitä Jumalalta tai jumalilta – tai ainakaan kaikki eivät etsi. Peltomäki toteaa, että meiltä on kadonnut yhteinen, jaettu käsitys elämän merkityksellisyydestä ja meidät on pakotettu tilanteeseen, jossa jokaisen täytyy luoda se käsitys itse. Joillekuille se voi aiheuttaa ahdistusta.

”

Kun ihminen on kärsimyksen prosessissa, kaikki selitykset turhentavat hänen kokemuksensa. TEOLOGI ISTO PELTOMÄKI

Raamatusta kumpuavaa lohtua voi hänen mukaansa välittää myös julistamatta ja saarnaamatta. – Se tarkoittaa sitä, että kuunnellaan, asetutaan ihmisen viereen, osoitetaan myötätuntoa ja pyritään ymmärtämään. Kun ihminen saa puhua niin, että joku ymmärtää ja kysyy, se jäsentää hänen ajatuksiaan ja auttaa häntä. – Kun ihminen on kärsimyksen prosessissa, kaikki selitykset turhentavat hänen kokemuksensa. Selittämisen sijasta Peltomäki ehdottaa toisenlaista lähestymistapaa: sen toteamista, että kärsimys on mieletöntä – mieletöntä myös Jumalan näkökulmasta ja Jumalalle. IHMISILLÄ TUNTUU kuitenkin olevan halu etsiä selityksiä. Peltomäen mukaan kärsimystä selittävää puhetta näkee paljon esimerkiksi aikakauslehdissä. – Sairaudesta parantuneet ihmiset kertovat, miten ovat kasvaneet ihmisenä tämän kokemuksensa myötä. Se on ihan ok, niinhän ihmisen täytyy tehdä selviytyäkseen järjettömän kärsimyksen kanssa. Näin heidän kokemukselleen rakentuu jonkinlainen sisäinen merkitys. – Ongelmana on se, että näitä jatkuvasti julkisuudessa rummutettuja kärsimyksen selityksiä aletaan pitää yleispätevinä. Julmin esimerkki on

Kärsimys on mieletöntä myös Jumalan näkökulmasta, sanoo Isto Peltomäki. KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

– Mutta monilla ei ole ongelmaa. Heidän ratkaisunsa on se, että eletään tämä hetki niin hyvin kuin pystytään ja sitten kuollaan, eikä sen kummempaa, Peltomäki sanoo. Toisen maailmansodan jälkeen kukoistanut eksistentiaalinen filosofia pohti juuri tämäntapaisia kysymyksiä. Kirjailija Albert Camus esimerkiksi katsoi, että filosofian ainoa todellinen ongelma on itsemurha: miksi ihmiset eivät tee sitä, vaikka missään ei tunnu olevan mieltä? – Olemme absurdiuden äärellä, kun tiedämme, että ihmiskunta tulee jossakin vaiheessa väistämättä tuhoutumaan. Nyt näyttää siltä, että tämän elämänmuodon tuho saattaa olla aika lähellä. Kun kirkolla ei enää ole hallussaan kaikkien jakamaa totuutta, onko sillä mitään vastausta niille, joita elämän absurdius ja maailmanlopun uhkakuvat ahdistavat? Peltomäen mielestä kirkon pitää ainakin yrittää.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

”

Me ajaudumme erillemme toisistamme pieniksi yksityisyrittäjiksi, joiden pärjääminen elämässä on itsestä kiinni. TEOLOGI ISTO PELTOMÄKI

– Mutta ainakaan mikään kevyesti heitetty lopunaikojen näky, että nyt ollaan matkalla kohti Kristuksen toista tulemista, ei riitä. Ei myöskään se, että me olemme hyvän Jumalan suojeluksessa. Sehän ei vastaa tavallisen ihmisen kokemusta, ei nyt todellakaan näytä yhtään siltä. Löysä puhe pitäisi jättää pois, ja joskus olisi parempi toimia ja tehdä. MAALLISTUMINEN KUULUU myös kielessä. Kärsimystä kuvataan ensi sijassa psykologiasta lainatuin käsittein. Synti-sanaa ei juuri nykyisin kuule, kirkossakaan. Isto Peltomäen mukaan sille voisi olla paikkansa – ei siksi, että ihmisiä ja heidän tekojaan olisi tarve osoitella sormella, vaan siksi, että synti käsitteenä kuvaa sellaista ihmisen rikkinäisyyttä ja vajavaisuutta, jolle ei oikein ole muuta sanaa. Synnistä puhumista varotaan kuitenkin ehkä historiallisen painolastinkin vuoksi.

Kuolevien opissa Kärsivän kohtaamista on turha pelätä, eikä siinä aina tarvita puhetta, sanoo terveystieteiden tohtori Annu Haho. Syvälle, vakavalle kärsimykselle ei oikein ole sanoja. Eikä muiden ole mahdollista tietää, millainen on sy vään kärsimykseen vajonneen maa ilma, sanoo terveystieteiden tohtori Annu Haho. Hän on tutkinut kärsimystä ras kaimmillaan: haastatellut paran tumattomasti sairaita syöpäpoti laita. Jokaiselle heistä kärsimys oli omanlaisensa kokemus ja jokaisel la oli myös oma tapansa käsitellä si tä. Taustalla vaikuttivat sekä hei dän aiempi elämänkokemuksen sa että senhetkinen muu elämän tilanteensa. – Esimerkiksi pelkkä kipu ei vie lä ole kärsimystä. Sellaiseksi se muut tuu, kun siihen liittyy vaikkapa epä varmuuden tunnetta ja uhkakuvia. Tu levaisuus saattaa tuntua pelottavalta, ja ihminen miettii, pärjääkö hän kivun kanssa. On tyypillistä, että kärsimyk seen liittyy epävarmuus: Mitä minulle tapahtuu? Mitä kuolema on? Mitä kuo leman jälkeen on? Jatkuuko elämä jossakin muodossa? Annu Hahon mukaan moni kokee kuoleman lähestyessä eksistentiaalis ta kärsimystä tajutessaan elämän ra jallisuuden. Kärsimys helpottaa, kun

tulee sinuiksi elämän päättymisen kanssa. Kyse ei ole luovuttamisesta vaan enemmänkin eheytymisestä ja seestymisestä. – Kärsimys ikään kuin sysää eteenpäin ihmisenä kasvamises sa. Niin kuin eräs haastattelemista ni potilaista totesi: ”Nyt on kaikki kir kasta.” Kun vakava sairaus osuu kohdalle, hengelliset kysymykset ja kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuus alka vat askarruttaa niitäkin, jotka eivät ole olleet niistä aiemmin kiinnostuneita. Haho sanookin, ettei kukaan halua ka dota olemattomiin. Hän siteeraa psy koanalyytikko Tor-Björn Hägglundia, jonka mukaan ihminen tarvitsee suo jautumiskeinon selvitäkseen siitä tie dosta, että hän kuolee. Kuolevalla on tarve rakentaa mielessään tila, johon hän siirtyy kuoleman jälkeen, ja mie likuvituksessaan luoda kokemus tule vaisuudesta. – Vaikka osa haastattelemistani po tilaista sanoi, ettei kuoleman jälkeen tapahdu mitään, he eivät silti tun tuneet uskovan sitä. Kieltäminen oli heille ehkä helppo tapa torjua asia, jo ta he eivät kyenneet käsittelemään, Haho sanoo.

– Suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan on iskostunut, että synti on yksittäisiä vääriä tekoja – tai vielä kapeammin jotakin seksuaalisuuteen liittyvää. Kirkolla ei tässä ole mitenkään puh taat jauhot pussissa, sillä luterilainen kirkko on olemassaolonsa alusta lähtien pitänyt erityisenä tehtävänään valvoa ihmisten seksuaalista käyt täytymistä, Peltomäki sanoo. Hän miettii, että jos synnin sijaan puhuisi syn tisyydestä, se ehkä paremmin viittaisi käsityk seen elämän vajavaisuudesta ja ihmisen riittä mättömyydestä. – Me tarvitsisimme välineitä oman kärsimyk semme ymmärtämiseen, ja rajallisuudesta pu huminen olisi tarpeen. Olemme rajallisia ja riit tämättömiä, emmekä kykene kaikkeen. Emme myöskään aina osaa suhtautua omaan rajallisuu teemme terveellä tavalla, levätä ja tyytyä, ja se aiheuttaa kärsimystä.

Kärsimys on Annu Hahon mielestä ai na oppimisen tie. Se valmistaa sekä kärsivää itseään että hänen lähellään olevia johonkin. – Kun pysähtyy kohtaamaan kärsi vän, oppii ihmisenä olemista ja rohke utta. Voi tunnistaa, millainen on oma tapa käsitellä vaikeita asioita. Mikä minua tässä ahdistaa? Entä jos minä olisin vastaavassa tilanteessa? Haho muistuttaa, että jokainen voi helpottaa toisen kärsimystä. Oikeas taan sen pitäisi olla kansalaisvelvolli suus samalla lailla kuin onnettomuu den uhrin auttaminen. – Kärsivän oloa helpottaa se, et tä hänen lähellään on ihmisiä. Aina ei tarvita edes sanoja, vaan läsnä olemi nenkin auttaa. Kyse on hyväksyväs tä, avoimesta suhtautumisesta: toisen kärsimys otetaan todesta sitä arvioi matta, epäilemättä tai selittämättä. – Joskus lohduttaviksi tarkoite tut sanatkin voivat kärsivästä tuntua vähättelyltä. Kärsivä tunnistaa myös

Toisen kärsimystä ei kellään ole oikeutta selittää, epäillä tai arvioida, sanoo Annu Haho.

– Nykyistä elämänmenoa tuntuu määrittävän kuvitelma rajattomuudesta: että kykenemme mi hin vain, kunhan tarpeeksi tsemppaamme ja treenaamme. Mutta eihän se niin ole. YKSI KÄRSIMYKSEN lähde tässä ajassa on Isto Peltomäen mukaan äärimmäinen individualis mi. Se, että jokaisella on mahdollisuus tavoitel la omia unelmiaan ja asettaa itse tavoitteita, on Peltomäen mielestä hyvä asia, joka kuitenkin voi mennä liiallisuuksiin. – Me ajaudumme erillemme toisistamme pieniksi yksityisyrittäjiksi, joiden pärjäämi nen elämässä on itsestä kiinni. Tämä kytkey tyy uusliberalismiin. Yhteiskunnassa on val tavasti menestymispuhetta. Sitä tulvii myös sosiaalisen median kautta, ja se luo painei ta. Jo lapsia kasvatetaan yrittäjyyteen ja itse ohjautuviksi.

sen, jos toinen on vain muodollisesti kiinnostunut, mutta ei oikeasti ole ti lanteessa läsnä. Kärsivän kohtaamista on Hahon mielestä turha pelätä, eikä kärsivää tarvitse asettaa jalustalle.

”

Kärsimys on ihmisiä yhdistävä tekijä, ei erottava. TERVEYSTIETEIDEN TOHTORI ANNU HAHO – Hän on ihminen niin kuin sinäkin. Hän kärsii juuri siksi, että hän on ihmi nen, ja hän tarvitsee lohduttajakseen toista ihmistä. Kärsimys on ihmisiä yh distävä tekijä, ei erottava. Moni saattaa miettiä, mistä löytää oikeat sanat silloin, kun toisella on hyvin paha olla. Sitäkään ei Hahon mukaan tarvitse jännittää. Voi tun nustaa, ettei osaa sanoa mitään. Ja vaikka auttajalla ei sanoja olisikaan, kärsivällä niitä yleensä on. – Miksi kärsivän kohtaamista pelä tään? Pelätäänkö sitä, ettei tilanteessa suoriuduta hienosti? Ei tarvitsekaan suoriutua. Voi tunnistaa oman vaja vaisuutensa ja epätäydellisyytensä ih misenä ja sallia sen. – Puhutaan elämänhallinnasta, mutta eihän sellaista ole. Kärsimys osoittaa, ettei elämää voi hallita. Annu Haho: Mitä kärsimys opettaa elämästä? Tuuma 2020.

– Pyrkiminen ja tavoitteiden toteuttaminen, jo ka voisi tuottaa yhteistä hyvää, on vaarassa kään tyä maniaksi ja peittää kaiken alleen. Haluamme koko ajan lisää. Se näkyy kulutusyhteiskunnassa. Vauhti kiihtyy ja moni putoaa kyydistä. Vauhdin sokaisemille ja vaatimusten väsyttä mille olisi terveellistä välillä muistaa, mikä elä mässä on aidosti tärkeää. Peltomäen mielestä kir kon yksi tehtävä on muistuttaa siitä. – Papeille se paljastuu viimeistään silloin, kun he tapaavat omaisia ennen hautaan siunaamisia: jokaisesta meistä kertovat lopulta lähimpämme. Me kasvamme ja tulemme persooniksi ainoastaan muiden ihmisten osoittaman hoivan, huolenpi don ja rakkauden kautta. Aikuisinakin me olem me persoonia ainoastaan sosiaalisissa suhteissa. – Teologisesti voi sanoa, että kristillinen sano ma ja Jumalan rakkaus toteutuu ihan siinä, että olemme hyviä toisillemme. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Itämeren sitkeä ystävä Periksi antamaton luonne ja äidin suvun körttiläiset arvot tekivät suuromistaja Ilkka Herlinistä sitoutuneen luonnonsuojelijan.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVAT ESKO JÄMSÄ

ojatuolista avautuu näkymä avomerelle. Ilkka Herlinin ääni vakavoituu, kun hän tekee yhteenvetoa elämäntyöstään. Hän on omistanut elämänsä Itämeren suojelulle 1990-luvulta lähtien, mutta työ on pahasti kesken. – Kaikki ongelmat, joiden kanssa kamppailen, ovat vain pahentuneet elämänkaareni aikana. Ilmastokriisi on tekemässä tyhjäksi Itämeren suojelemiseksi tehdyn työn, Herlin sanoo. Pessimististä näköalaa seuraa tietoisku siitä, miten ilmastonmuutos on vienyt Itämeren syvenevään kierteeseen. Ilmaston lämpenemisen

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

vuoksi meri rehevöityy yhä nopeammin. Tämä johtaa hiilidioksidipäästöihin ja happikatoon, joka puolestaan tekee Itämerestä ilmastonmuutosta kiihdyttävän metaanipäästöjen lähteen. Puhe keskeytyy hetkeksi, kun haastattelua kuunteleva puoliso Saara Kankaanrinta kehottaa Herliniä antamaan kuulijalle myös toivoa. Mietittyään hetken Herlin siteeraa venäläistä sanontaa, joka kuvaa hänen mielestään hyvin toivon luomista: ”Silmät itkevät, mutta kädet tekevät.” Herlin ei ole antamassa periksi. Hän pitää sitkeyttä keskeisimpänä ja tärkeimpänä luonteenpiirteenään.

Itämeren ekosysteemin pelastaminen edellyttää Herlinin mukaan sitä, että kamppailemme samanaikaisesti ilmastonmuutoksen torjumisen ja puhtaiden vesistöjen puolesta. – Keinoja on olemassa. Toivon näkökulma syntyy, jos todella haluamme toimia ja yhdistämme voimamme, hän sanoo. VUONNA 2014 Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta ostivat Paraisilla sijaitsevan Qvidjan kartanotilan, jossa on harjoitettu maanviljelyä jo 1000-luvun alussa. Maailmanlaajuista verkostoaan hyödyntäen pariskunta kehitti Qvidjasta ilmastoviisaan maatalouden kokeilutilan, joka tekee yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen sekä Helsingin ja Tampereen yliopistojen kanssa. Kankaanrinta on puheenjohtaja Carbon Action -hankkeessa, jossa selvitetään, kuinka paljon hiiltä voidaan sitoa ilmakehästä maaperään maatalouden keinoilla. Tutkimushankkeessa on viisi vuotta kestävässä koulutuksessa 120 suomalaista maatilaa ja yli tuhat maatilaa muuten mukana. Tehoviljelyn köyhdyttämää maaperää parannetaan tukemalla mikrobien elämää ja kasvien yhteyttämistä sekä säilyttämällä kasvipeite. Maanmuokkaus ja torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttö pidetään tarkkana eli minimissä. Hiilen sitomiseen kiinnitetään huomiota myös karjan luonnonmukaisessa laiduntamisessa, joka perustuu eläimen ja nurmen yhteisvaikutukseen. Herlin toteaa, että globaalin lämpenemisen suuntaa ei käännetä Suomen kahdella miljoonalla peltohehtaarilla. Siksi avainasemassa on tutkimustyö, jonka tuloksia voidaan soveltaa kaikkialla maapallolla. – Hiiltä sitovan maatalouden kehittäminen on räjähdysmäisesti kasvava trendi, joka voisi tuoda ratkaisun viljelymaan köyhtymisestä kärsivien Afrikan alueiden ahdinkoon. Kirkon Ulkomaanapu on tehnyt Afrikassa hyvää työtä, mutta se on pieni toimija. Samoja asioita pitäisi tehdä isosti sen sijaan, että annamme ongelmien pahentua ja reagoimme vain oireisiin. KUN ILKKA HERLIN kytkee Qvidjan maatilan kehitystyön ihmiskunnan suuriin ongelmiin, maallikon mielessä syntyy mielikuva Pelle Pelottoman työpajasta. Mielikuvaa tukee myös tutustuminen

pariskunnan käynnistämiin ilmastoalan startupyrityksiin. Herlin tarttuu vertaukseen ja siirtää sen todelliseen maailmaan. Samalla päähenkilö vaihtuu toiseen Ankkalinnasta tuttuun hahmoon. – Pelle Pelottoman keksinnöillä ei tainnut olla isompaa vaikutusta. Ehkä syynä oli se, että Roope Ankka ei osannut ajatella riittävän isosti. Roope Ankan kaltaisten pitäisi Yhdysvalloissa tehdä keksinnöistä innovaatioita, joilla torjutaan ilmastonmuutosta. Tähän ei kuitenkaan kvartaalikapitalismi yllä.

”

Sen, jolla on elämässä enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuus toimia, pitää toimia. Herlin on tunnetusti yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä. Hänen isänsä oli hissejä, liukuportaita ja ovia valmistavan Kone Oyj:n toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Herlin. Herlin toteaa yksinkertaisesti, että hänellä oli onni syntyä taloudellisesti vauraaseen ympäristöön. – On selvä juttu, että sen, jolla on elämässä enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuus toimia, pitää toimia, hän sanoo. Herlin vietti lapsuutensa Porkkalan alueeseen kuuluvalla Thorsvikin maatilalla Espoonlahden rannalla. Maatilan muodostamassa kotipiirissä eli myös tilan työntekijöitä ja heidän lapsiaan. – Koulussa kuuluin niihin, joilla oli aina puhtaat vaatteet, mutta näin, että toisilla lapsilla oli erilaiset olosuhteet. Monet ystävistäni olivat aikamoisia resupekkoja. Heistä näkyi se, että kotona kaikki asiat eivät olleet kunnossa. Se avasi silmiäni ja opetti minua näkemään asioita eri kulmista. Herlin kiinnittää huomiota siihen, että hänen lapsuudessaan ei ollut nykyisen kaltaista lastensuojelun organisaatiota, joka olisi kyennyt puuttumaan asioihin.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Joidenkin Herlinin ystävien lapsuutta varjosti isän alkoholismi. – Myös oma isäni oli alkoholisti. Vaikka alkoholismi ei näkynyt perheeni elintasossa, se toi kotiimme samanlaisen painostavan ilmapiirin kuin joidenkin ystävieni perheissä oli. ITÄMEREN RANNAT tarjosivat pikkupojille ympärivuotisen leikkipaikan. Talvisin suurta hupia oli vaarallinen hyppiminen jäälautalta toiselle. Ilkka Herlin kiinnittää huomiota siihen, että ilmaston lämpenemisen vuoksi tämän päivän kirkkonummelaiset lapset eivät pääse kokemaan samaa. Saaristomeren luonto teki Herliniin syvän vaikutuksen perheen purjehdusmatkoilla. Samalla alkoi ekosysteemien vähittäisen tuhoutumisen havainnoiminen. Herlin toteaa, että Itämeren kirkkaan veden samentuminen on hänen ikäpolvessaan laajasti jaettu sukupolvikokemus. – Modernin maa- ja metsätalouden käytäntöjen aiheuttama ekosysteemin muutos on ollut todella raju. Olen nähnyt läheltä levälauttojen kasvun sekä monien kalakantojen kuten hauen,

Kuka?

Ilkka Herlin, 62, on filosofian tohtori, Elävä Itämeri -säätiön perustajajäsen ja hallituksen jäsen, lastinkäsittely-yhtiö Cargotecin suuromistaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Hän asuu Hangossa puolisonsa Saara Kankaanrinnan, kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa.

Mitä?

Herlin ja Kankaanrinta omistavat Paraisilla sijaitsevan Qvidjan kartanotilan, jossa tutkitaan hiilen sitomista ilmakehästä maatalouden avulla. Hiiltä sitovan maatalouden kehittäminen on maailmalla kasvava tutkimusala.

Motto

Ihmisen pitää hyvittää se, minkä hän ottaa luonnosta.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

mateen, kuhan ja siian kantojen romahduksen samalla, kun särkikalojen määrä on lisääntynyt. Tällä hetkellä on vaarana, että Järvi-Suomessa syntyy vastaavanlainen sukupolvikokemus soiden ojituksen vuoksi. Herlinin havainnot kytkeytyivät laajempiin yhteyksiin jo varhain. 12-vuotiaana hän luki Rooman klubin tilaaman, huippuyliopiston professoreiden kirjoittaman ympäristöraportin Kasvun rajat vuonna 1972. Seuraavana vuonna alkoi maailmanlaajuinen öljykriisi. Herlinin isä kuului Rooman klubin Suomen yhdistykseen, ja Rooman klubin jäseniä vieraili perheen kodissa. – Minuun kolahti syvästi tieto siitä, että maailman talousjärjestelmä kohtaa vääjäämättä rajansa luonnonvarojen ehtymisen vuoksi. Raportin perusajatukset osuivat oikeaan, vaikka öljy on riittänyt pitempään kuin siinä ennustettiin ja talouskasvu on paradoksaalisesti jatkunut tähän päivään saakka. HANGOSSA ASUVAN Ilkka Herlinin ja hänen puolisonsa kotitalo on Nivalan vanha pappila, jon-

ka pariskunta on siirrättänyt Pohjanmaalta Itämeren rannalle. Herlin kokee saaneensa keskeiset elämänarvonsa Nivalassa kasvaneen äitinsä Kirsti Herlinin suvulta, jossa körttiläisen herätysliikkeen vaikutus oli vahvaa. Körttiperinteestä on välittynyt ennen muuta velvollisuus toimia niin, että ihmisten keskinäinen tasa-arvoisuus toteutuu. Edellisten sukupolvien aikana tämä elämänote näkyi jokapäiväisissä asioissa kuten siinä, että kaikki maatilan työntekijät söivät samassa ruokapöydässä. – Sääty-yhteiskunnan aikana tämä oli iso muutos ja erilainen tapa tehdä asioita, historiantutkijan koulutuksen saanut Herlin tähdentää. Hän ymmärsi körttiläisten juurien vaikutuksen itseensä syvällisesti vasta tehdessään väitöstutkimusta äitinsä isästä, akateemikko Kustaa Vilkunasta. Vilkuna oli tunnettu kansa- ja kielitieteilijä, historiantutkija ja presidentti Urho Kekkosen luotettu. Herlinin mukaan hänen isoisänsä teki omassa elämässään körttiperinteestä maallisen version. – Olen itsekin oman sukuni tuote, vaikka en ole körttiseuroissa istunut. Samoista osin kristillisistä aineksista omakin maailmankatsomukseni ja moraalini koostuu, vaikka se onkin maallinen, historian- ja tieteentutkijan näköinen ja nykyaikaisista ongelmista lähtevä. Herlin laajentaa körttiläisen tasa-arvon eetoksen koskemaan jokaista elävää olentoa. Hänen mielestään ihmisen tulisi luopua Raamatun alkukertomuksessa saadusta luomakunnan herran osasta. – Meidän pitäisi tunnistaa se, että olemme osa luontoa. Ihmisen pitää hyvittää se, minkä ottaa luonnosta. Herlin on pyrkinyt välittämään tärkeitä elämänoppeja omille lapsilleen vanhojen sanontojen muodossa. Kahdelle jo aikuistuneelle pojalleen hän kertoo opettaneensa sanonnat ”Kortti tuo ja kortti vie, mutta maanviljelys on onnen kauppaa” sekä ”Sotaa ei voiteta puhtailla alushousuilla”. – Kun kysyin pojilta, mitä heille oli jäänyt mieleen opetuksistani, toiseksi vanhimman poikani vastaus oli ”Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan”. Sitä en muistanut opettaneeni, Herlin sanoo. ■

TUNNISTA IHOSI TARPEET, HOIDA HELLÄVARAISESTI JA KOSTEUTA RIITTÄVÄSTI.

UUTUUS!

PUHDISTA PEHMEÄSTI – KUORI KEVYESTI – KOSTEUTA KUNNOLLA LÄHES 100% TYYTYVÄISYYS SYKSYN 2020 KÄYTTÄJÄTESTISTÄ!

”Ihon väri tasaantui. Pehmeämpi iho. Kuivat läikät hävisivät osittain. Tuotteet tulevat olemaan mukana jatkossakin.” -Johanna, 72 ”Ihoni on puhdistunut paljon ja siinä ei ole enää kuivia kohtia. Mielestäni myös juonteet huulien/leuan sivussa ovat haalentuneet. Nenänpielissä oleva kuivuus sai aiemmin meikin kasaantumaan alueelle mutta nyt tätä ei ole tapahtunut. Epätasaisuudet ovat lieventyneet ja punoitus on rauhoittunut. Ihoni ei ole aiemmin talviaikana näyttänyt näin raikkaalta ja kosteutetulta. Olen testannut todella monia tuotteita vuosien aikana ja näillä on ollut oikeasti vaikutusta.” -Piia, 29

Myyntipaik at: Sokos-tavaratalot, Emotion-myymälät, apteek it ja luontaistuotek aupat sek ä www.detriashop.fi

Ihan hiljaa itsensä ka Välillä tekee hyvää sulkea puhelin ja kuunnella sitä, mihin elämä kutsuu, sanoo retriitinohjaaja Mari Vainio. TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

atka Uudeltamaalta autolla ja laivalla Utön saarelle kestää noin seitsemän tuntia. Joskus tuo aika on tarpeen, jotta siirtyminen arkielämän kuhinasta retriitin hiljaisuuteen ja tekemättömyyteen tulee todelliseksi, arvioi retriitin-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

ohjaaja Mari Vainio. Utö on yksi paikoista, joissa hän ohjaa ekumeenisia retriittejä yhdessä Eija Nurmion kanssa. – Meillä ortodokseilla on tapana sanoa, että elämme maailmassa mutta emme maailmasta. Kun ollaan Utön kaltaisessa pienessä saaressa, raja muuhun maailmaan tulee ihan konkreettisesti näkyväksi. Joskus on hyvä vetää raja niin, ettei katso kaikkia asioita ulkopuolelta käsin, vaan kuulostelee sisimmässään, mitä tarvitsen juuri nyt, Vainio sanoo. Suomessa juuri kukaan ei tunnu hätkähtävän tai vaivaantuvan siitä, että seurassakin ollaan pitkiä aikoja puhumatta. Myös retriiteissä ollaan yhdessä hiljaa, mutta niiden hiljaisuus on Vainion mukaan toisenlaista.

– Siinä on kyse paluusta omaan ihmisyyteen, joka usein jää arjen touhujen ja elämän painolastien alle. Kun puhe loppuu, ihminen pääsee tutustumaan itseensä. Hiljaisuus on pysähtymistä, läsnäoloa, itsensä kuuntelemista ja elämän suuruuden äärelle asettumista. Vainio on hiljaisuuden retriittejä ohjatessaan huomannut, että monen elämä on niin kiireistä ja touhuntäyteistä, että rauhoittuminen ottaa aikansa. Se ei useinkaan tapahdu päivässä. Tarvitaan kaksi tai kolme päivää, jotta ihminen antaa itselleen luvan vain olla. Äkkipäätään voisi luulla, että koronaepidemian mukanaan tuoma, pian vuoden jatkunut hiljaiselo saisi ihmiset janoamaan ihan muunlaisia elämyksiä kuin pysähtymistä ja hiljaisuutta.

Vainio kertoo hämmästyneensä sitä, että ihmiset näyttävät nyt hakeutuvan retriitteihin entistäkin innokkaammin. Hänen ohjaamansa kevään ret riitit alkavat olla jo täynnä. – Ehkä korona on saanut ihmiset kaipaamaan omaa itseään tai ehkä poikkeusaikana on havah duttu hiljaisuuden arvoon. Retriitissä puhumat tomuus on valinta. Ymmärrän kyllä, että jos elää yksin eikä pääse nyt mihinkään, hiljaisuus voi ol la painostava olotila.

Mieli rauhoittuu, kun sulkee silmät ja keskittyy hetkeksi hengittämään, Mari Vainio neuvoo.

nssa

”

Pienikin oma hetki on tärkeä, ja siitä kannattaa pitää kiinni.

AINA JA KAIKILLE retriittiin osallistuminen ei ole mahdollista. Siihen ei välttämättä ole varaa tai ai kaa. Vainion mukaan kotonakin voi antaa itselleen hiljaisuutta. Ei puhelinta, ei somea, ei telkkaria. Voi lukea sopivaa kirjallisuutta tai ehkä kirjoittaa ajatuksia, joita hiljaisuudessa nousee mieleen. – Välillä tekee hyvää tehdä rajauksia. Voi jättää liian touhun ja kuunnella sitä, mikä juuri tässä hetkessä on itselle tärkeää ja mihin kokee elämän kutsuvan. Hiljaisuus on tämän ajan vastavoima. Jos hiljentyminen on uutta ja outoa, Vainio eh dottaa sen aloittamista niin, että ottaa itselleen hiljaisen hetken aamuisin tai iltaisin. Kymmenen tai viisitoista minuuttia riittää hyvin. – Voi päättää, että nyt istun alas, suljen silmät ja hengittelen hetken aikaa. Siihen voi ottaa mu kaan itselleen rakkaan rukouksen tai lyhyen lau seen tai lukea pienen tekstin. Pienikin oma hetki on tärkeä, ja siitä kannattaa pitää kiinni. Vainion mielestä hiljentymisessä on kyse oman itsensä arvostamisesta. Kun on tekemättä ja puhumatta mitään, ymmärtää paremmin, että oma arvo ei perustu tekemiseen. Joskus rauhoittuminen tuntuu hankalalta, vaikka sitä tarvitsisikin. Vainio neuvoo, että tur haa touhua voi katkaista pienin keinoin. Asiasta toiseen pompahteleva mieli hiljenee, kun keskit tyy hetkeksi hengittämään. – Istu mahdollisimman rentona ja sulje silmä si. Hengitä pitkiä, syviä hengityksiä nenän kaut ta. Sisäänhengityksellä voit sanoa mielessäsi esi merkiksi ”minä” ja uloshengityksellä ”olen”. Se on ihmeellinen sanapari, joka pysäyttää kiireen tuntua kehosta ja auttaa ajatuksia rauhoittu maan. RUKOUS JA MEDITAATIO ovat olennainen osa hiljaisuutta Mari Vainiolle, joka on myös jooga ohjaaja. – Koen, että todelliseen hiljaisuuteen pääs täkseen on hyvä olla jokin henkinen tai hengelli nen olkapää, johon nojata. Silloin levon voimaa ei tarvitse löytää itsestä, vaan on jokin, mitä vas ten levätä. Ohjaamissaan retriiteissä Vainio puhuu mie lellään pyhyydestä. Se unohtuu helposti arjessa, vaikka myös arki on pyhää. Kyse on siitä, miten elämää katsoo. – Minua hiljaisuuden harjoittaminen on autta nut ymmärtämään paremmin elämän syvän ar von. Aika on arvokas. Minä itse olen arvokas eikä minun tarvitse arvioida itseäni tekemisen kautta. Oleminen riittää. ■

Tule tueksi ja iloksi helsinkiläisille kotona asuville iäkkäille ihmisille

VAPAAEHTOISTOIMINNAN KURSSI Vapaaehtoisena voit itse valita sinulle sopivan toimintamuodon sekä paljonko aikaasi haluat antaa! Kurssi sisältää neljä iltaa, joiden aikana saat perehdytyksen vapaaehtoisena toimimiseen ja valmiuksia ikäihmisen kohtaamiseen. 8.3. klo 17.00–19.30 11.3. klo 17.00–19.00 15.3. klo 17.00−19.00 18.3. klo 17.00−19.30 Sijainti: Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Kurssi on maksuton ja siitä saa todistuksen. Edellytämme 18 v. ikää ja sujuvaa suomen kielen taitoa. Mukaan mahtuu 20 osallistujaa. Voisitko ryhtyä vapaaehtoiseksi, joka toimii parin viikon välein ulkoiluseurana ja keskustelukaverina? Ilmoittaudu 26.2.2021 mennessä: 050 5722 829 / 050 5722 830 tai senioritoiminta@vtkl.fi Lisätietoja soittamalla tai www.vtkl.fi

Ikiaikaista viisautta, mystiikkaa ja meditaatiota Minä olen -messut 13.2. verkossa minaolenmessut.fi Messuilla myös Helsingin seurakuntien, Hiljaisuuden ystävien ja Tuomas-yhteisön ohjelmaa. Lisätietoja ja linkki alennuslippuun Kirkko ja kaupungin lukijoille: kirkkojakaupunki.fi

Mari Vainio luennoi aiheesta Hiljaisuus avaa oman mielen maisemia la 13.2. Minä olen -messuilla. Lue lisää virtuaalisesti toteutettavien messujen kirkollisesta ohjelmasta osoitteessa kirkkojakaupunki.fi. Vainio on kirjoittanut yhdessä Eija Nurmion kanssa kirjan Aikaa hiljaisuudessa (Kirjapaja 2020), joka on opas pysähtymiseen ja oman sisimmän kuunteluun. KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

www.sanaris.fi/ laadinta Erkki Vuokila, toteutus Heli Kärkkäinen

MAANMITTARIN HOMMAA

LESKEN PAIKKA GALILEASSA

POLIITIKKO RUSI

vastaväite

KANSANEDUSTAJA NIINA

PYÖRIMIS- R LIIKE

KROPAT

-jää lepoa

Ismail

CASTRO

meno

SUKSEN POHJASSA PÄTEVYYS VIRKAAN

UUDEHKO KANAVA COLUMBOA NÄYTELLYT PETER

kylläkin

U T

ELOMME TÄÄLLÄ

PARA- KIELI NOR- -SYMMAALIA BOLI

POLIITTINEN TIHUTYÖ

KYNTÄMISIIN -KASSA

F1-SEBASTIAN RÄJÄHTÄVÄ

-1.

TURHAN PALJON

SEKÄ ....

ÄSSÄN BIILI ARA

JUHLIVAT KRISTAN KANSSA

-BILEET OSIN MAAN ALLA

HIILI- U T VETY

SUKUUN SAATUJA

-KORKKI ELINTÄRKEITÄ

T ODIN A

TOIMITTAJA JAAKKO KUURINA

ALA-

ADRIANMEREN RANNALLA

FLAMENCOBÄNDISSÄ USEIN DIANE

O JÄMPT TI

BRITTIELIITIN OPINAHJO

LAIMEAA T

MERILÄINEN

POTKULAUTAFIRMA KIELI

HYVÄT APAJAT

NIEMIMAA SIAN RASVA

ONTUMISTA

TVKOKKI HENRI

NOUDOT AITO RINNUSTA

NOOAN POIKA

ISTA KHALIFA

DAAVIDIN ISÄ

-materia A N T I

NEJÄRVI Ä NÄSTÄ V

VIE- D LÄ VAAN JATS KUU Y

HYVITTÄÄ

BRITEILLÄ KELLO VIIDELTÄ

HÖLMÖILLÄ

vain tuo

RATSUVÄEN ASEINA

I LEHTORIT KIRJANPIDOSTA

-KAIVO

KOTIKUNTANI YHDISTYI JOENSUUN KANSSA.

ENIGMASALAKIRJOITUSKONEEN PURKAMISTA JOHTANUT TURING

S A

VAA- U I ROJA

KIREÄ

PEITTEENÄ

SÄIE K

KUORIA PUUTA

SULHANEN

POSSUJA N

PUMPUILLA

SANARIS.FI – LAADINTA ERKKI VUOKILA, TOTEUTUS HELI KÄRKKÄINEN

KAUIMPANA ALTTARISTA

Ristikon ratkaisu löytyy verkosta osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/ristikko.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Eläimillä on oikeus hyvään elämään PASTORI KARI KUULAN kolumni tehotuotannosta ei millään tavoin tuominnut maataloustuottajia ryhmänä tai rikkonut kirkkolakia. Rohkeat apostolit, profeetat ja papit, kuten Luther, Calvin ja Martin Luther King, ovat halki vuosisatojen vaikuttaneet yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Olen huolissani siitä, tuleeko tästä oikeudellinen ennakkotapaus tai yrittävätkö etujärjestöt, poliitikot tai yritykset vaientaa kirkon ja pappien kannanottoja. Papillekin kuuluu ajatuksen- ja sananvapaus. Kuulan kolumni tiivistyy ajatukseen: ”Perinteisesti kristityt ovat ajatelleet, että eläimet on luotu ihmistä varten. Eläimet kuuluvat kuitenkin Jumalalle, eivät meille.” Eläimet ovat luotuja ja kuuluvat Luojalleen. Meidän tulisi kunnioittaa kaikkea Jumalan luomaa. Jumala asetti ihmisen Edeniin viljelemään ja varjelemaan. Meidän on oltava kuin viisas tilanhoitaja, joka viljelee luomakunnasta huolehtien. Kuulan kirjoitus nostaa esille sen, että eläimet ovat tietoisia ja tuntevia olentoja, joita tulee kohdella hyvin. Voin biologina ja kristittynä yhtyä täysin tähän väitteeseen. Raamatussa puhutaan paljon eläimistä ja niiden hyvinvoinnis-

MARTTA-KAISA VIRTA

Mielipide

ta. Nykyinen tehotuotanto on julmaa ja aiheuttaa ympäristötuhoja. Ilmastonmuutos, vesipula, metsäkato, eroosio ja moni muu ympäristöongelma linkittyy tehotuotantoon, siihen, ettei maata viljellä varjellen. Kasvissyönti on parempi ja myös terveellisempi vaihtoehto ihmiselle. Moni Jeesuksen opetuslapsikin oli perimätiedon mukaan kasvissyöjä. Paavali esittää sopuisasti, että kasvissyöjää ei saisi halveksia eikä lihansyöjää tuomita. Paavalin ajatus, että ”joka syö kasviksia on heikko”, liittynee omaan aikaansa, jolloin kasvisruoka ei ollut usein tarpeeksi monipuolista. Nykyään meillä on paljon enemmän vaihtoehtoja ruuan suhteen.

Daniel Elkama ympäristötieteilijä Vantaa

Kuula kumarsi vegaaneille ja pyllisti ruuantuottajille PAPIN KIRJOITUS maataloustuotannon eettisyydestä on aiheuttanut paljon kohua mediassa. Olen miettinyt sitä pitkään. Ensinnäkin papin edustaman kirkon tulisi olla kaikkien kirkko. Eikös kirkko rakennettu ”keskelle ky-

lää” ihan syystä? Kannanotto kumartaa vääjäämättä vegaaneille, jotta he tulisivat osaksi kirkkoa, ja samalla se pyllistää ruuantuottajien suuntaan. Toiseksi, kannanotto on siitä ihmeellinen tai erittäin huonosti loppuun ajateltu, että se ampuu itseään nilkkaan. Raamatussa sanotaan lukuisissa kohdissa, että Jumala on asettanut ihmisen hallitsemaan kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä ja kasveja (1 Moos. 1:28, 9:2–3, Ps. 8:7–9). Jumala antoi nämä myös ihmisen ravinnoksi. Eikö kaikki, minkä Jumala antaa ja asettaa, ole hyvä? Meneekö kirkon uusien jäsenten mielistely Jumalan tahdon yli? Suomen maanviljelijät ovat maailman kärkiluokkaa eläinten hyvinvoinnin ja puhtaiden raaka-aineiden tuottamisessa. Milloin kirkko on käynyt viimeksi oikeassa navetassa tai pellolla? Eikö pappien tulisi laskeutua alas kultaisesta saarnastuolistaan ja tulla vaikka ensi kesänä pellolle siunaamaan viljasato tai auttamaan väsynyttä viljelijää navettaan? Eikö tämä olisi enemmän Herramme mieleistä lähimmäisenrakkautta kuin tuo kivien heittely?

Marja Tuominen VTM, MMK Helsinki

TV7 ei ole sopiva yhteistyökumppani JORMA HONKANEN on sitä mieltä, etteivät seurakunnat ja TV 7 sovi yhteen (K&k 28.1.). Me allekirjoittaneet olemme alusta lähtien vastustaneet seurakuntamme yhteistyötä kanavan kanssa muun muassa sen eri tavoin arveluttavan sisällön takia. Jo mainittujen sisältöhaasteiden lisäksi kanavan ohjelmissa on ollut esimerkiksi vammaisten henkilöiden ”parantamista” sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä leimaavaa puhetta. Seurakuntaneuvosto käytännössä ohitettiin päättävänä elimenä huhtikuussa 2020. Seurakuntamme nimittäin mainosti lähetyksiä useita päiviä ennen kuin neuvosto kokoontui päättämään jumalanpalvelusten lähettämisestä TV7:n kautta. Vuosaaren seurakunta on maksanut 28 319 euroa jumalanpalvelustensa lähettämisestä kanavan kautta viime kevään ja kesän aikana. Summalla olisi voitu hankkia suoratoistolaitteita ja teknistä ja viestinnällistä osaamista seurakuntaamme. Mielestämme TV7:n toiminnan tukeminen rahallisesti on osallistumista sen arveluttavaan toimintaan. Olemme tuoneet kantamme esille neuvoston kokouksissa.

Matleena Järviö Pauli Löija Rebekka Nikula Vuosaaren seurakuntaneuvoston jäseniä

Yhteyttä yksineläjille MIKA LILLE kaipasi seurakuntiin sinkkutapahtumia (K&k 14.1.). Ilokseni voin kertoa, että Espoonlahden seurakunnassa sinkkutoimintaa on järjestetty pitkään. Erityinen ilonaiheeni on se, että nimenomaan seurakunnan vapaaehtoiset ovat vastuussa iltojen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kun olemme saaneet koronapandemian kuriin ja kirkon ovet voidaan avata, myös sinkkutoiminta jatkuu. Olemme sillä välin jo suunnitelleet tulevaa toimintaa. Iltoja on tarkoitus jatkaa nimellä Yksineläjien lauantai-ilta. Meidät on luotu yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Tervetuloa meidän lauantai-iltoihimme, olitpa etsimässä elämänkumppania, ystävää, hyvänpäiväntuttua tai tekemistä lauantaihin. Yhdessäolo kannattaa.

Teemu Reinikainen aikuistyön kappalainen Espoonlahden seurakunta

Palstalla julkaistaan korkeintaan 1 300 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi ja lähetä myös yhteystietosi. Nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeus tapauksissa. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä. mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi | www.kirkkojakaupunki.fi | Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Hammashoitoa

Kiinteistönvälitystä

MAALISTI PALVELEMME POTILAITA NOR

Hammaslääkärikeskus Hämeentie 60, avoinna ma-pe 8-20, la 11-15, www.eurohammas.fi Katuatasossa, helppo pyörätuolille. Aivan bussi-, ratikka, metropysäkkien vieressä

Saat ystävällistä ja asiantuntevaa Hammashammaslääkäripalvelua. lääkäri KAUNIS HYMY VALLOITTAA Ada Tikka • Hammaskiven ja alk. 49 € värjäytymien poisto, aika 20min. fluoraus, puhdistus • Hammastarkastus 25 € • Hammasvalkaisu 99 € • Purentakisko 190 € • Näkymätön alk. 2500 € oikomishoito

T A K U U T Y Ö

p. 09-7262266 p. 09-1461460

HAMMASTEKNIKKO

24 h

Proteesit kuin omat hampaat. Parhailla materiaaleilla ja ammattitaidolla. ERIKOISHAMMASTEKNIKOT HINNAT TÄSSÄ KUUSSA: Ylä- tai alaleuan kokoproteesi Ylä- ja alaleuan kokoproteesi Ylä- tai alaleuan kokoproteesin pohjaus odottaessa Korjaukset alk. • Ilmainen proteesien tarkistus

Muut palvelut: Keinojuurihammas • Kirurgia • Hammaskoru

Ammattitaitoista ja ripeää asuntokauppaa

Heikki Suomalainen

Arja Sunikka

Oili Rosti-Räty

040 616 44 56

0400 948 953

0400 550 508

Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV

390 € 790 € 110 € 95 €

heikki.suomalainen@remax.fi

Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV arja.sunikka@remax.fi

Nordenskiöldinkatu 3 A, 00250 Helsinki 050 559 7321 l loiste@remax.fi

Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV oili.rosti-raty@remax.fi Tutustu meihin Instagramissa ja Facebookissa

ALL 24H NORMAALIHINN € PROTEESI VALMIS oproteesi norm. 550 kok an leu ala tai Ylä

HAMMASPROTEESIT KUNTOON! Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

(09) 753 11 56 Soita ja varaa aika! Vantaa, Tikkurila Käyntiosoite: Kielotie 2b www.jyrkisaarimaa.fi

• katutasossa • esteetön sisäänkäynti

Hammasproteesien valmistus ja huolto Erikoishammasteknikko, alan ammattilainen. • Maksuton tarkastus

• EHT Juha-Pekka Marjoranta

• EHT Sirkka Müller

P. 044 5566010

P. 040 1574560

Mannerheimintie 65, 00250 HKI Retkeilijänkatu 7 B, 00980 HKI

EHT HEIDI L E VA N D E R

Yksilölliset hammasproteesit suoraan valmistajalta Erikoishammasteknikko Merja Vesamäki Helsingink. 9, Hki, p. (09) 716 151

HAMMASPROTEESIT ERIKOISHAMMASTEKNIKOLTA Hannele Lindholm Käenkuja 4, katutaso, Helsinki p. 09 710 533 / 050 470 5278

Kysy lisää: 040 778 5212

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Mediamyynti Kotimaa Oy

Turvallisesti, luotettavasti ja ammattitaidolla Hammasproteesien valmistus ja korjaukset Valmistan proteesit itse alusta loppuun Myös kotikäynnit ja nouto kotiovelta

Ilmoitusaineistot osoitteeseen: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

Hautauspalveluja TÖÖLÖN HAUTAUSTOIMISTO perunkirjoitukset

hautakivityöt

09 628 398 Mechelininkatu 32 www.seurakuntapalvelu.fi H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com Espoonaukio 7, 02770 Espoo p. 09 465 650

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Myymässä vai vuokraamassa? Kun siirryt sanoista tekoihin – valitse se, joka myy eniten Jonna Kaikkonen Vuokraus, KiAT, VuT, ins. 0400 775 570 jonna. kaikkonen@ kiinteistomaailma.fi

Markku Kilpeläinen Yrittäjä, LKV 040 715 7150 markku. kilpelainen@ kiinteistomaailma.fi

Kiinteistömaailma Oulunkylä Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki

TOTEUTAN ASUNTOUNELMASI

asiantuntevasti ja luotettavasti

www.erikoishammasteknikko.net • • • •

HAUTAKIVET

KRISTA MALMIVAARA 040 521 9263 | krista@bo.fi

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa? Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Siivouspalveluja KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

Kotisiivoukset luotettavasti. Myös seniorisiivoukset. MM Siivouspalvelut Oy puh. 045 638 5774

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

Pia Matalalampi 050 431 5536

BREMERIN KIVI

Ostetaan

Kotipalvelua 27-vuoden kokemuksella. Asiakkaan tarpeen toiveiden mukaisesti.

Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi

Kotisiivousta ja ikkunanpesua Lähihoitaja Merja Rouvali 045-8520244

Kuolinpesät, koti-irtain, muuttoylijäämät, astiat, työkalut, varastot p. 040 751 4464

Lakipalveluja

Palveluja tarjotaan Kaipaatko juttuseuraa? Apua kodinhoitoon, kaupassa käyntiin ja ulkoiluun?

Perhe ja Perintö J. Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen Korkeavuorenkatu 17 A 1 puh. (09) 622 5930

Iloiset Seniorit tuo iloa päivääsi ja apua kotiisi.

Testamentti 299, avioehto 355, edunvalvontavaltakirja 295, perukirjat, perinnönjaot, ositukset.

https://perhejaperinto.fi

Perunkirjoitukset, kiinteä palkkio 495 € Myös perinnönjaot, testamentit, kauppa- ja lahjakirjat, edunvalvontavaltuutukset www.perunkirjoitusarffman.fi p. 050 464 2930 Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym.

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com Ida Tamm p. 044 240 7227 ida.tamm@ukkonen.com www.ukkonen.com

Myydään POLTTOPUUTA KOTIIN TOIMITETTUNA. MINIMITILAUS 3x40 LITRAN PAKKAUS. 42 €. TILAUKSET: tapu2304@gmail.com tai 040 215 9989

Tilaisuuksia HERÄNNÄISSEURAT

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI

ASIANAJOTOIMISTO KIRSI UKKONEN

Ostetaan asuntoja

Rakennusala Suoritamme kaikki huoneisto- ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella. Ilmainen tarjous! P. 0400 819 483 JOKERI REMONTIT OY JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. Ulos kestopuuterassit + aidat. P. 040 189 5682, myös iltaisin ja vkl. Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Huoneistoremontit edullisesti. 20v. kokemus. Ilmainen kirjallinen tarjous. Rak.korj. Laasonen p. 0400 674 739

Seniorilo Oy Fredrikinkatu 61 A, 00100 Hki P. 040 588 3146 www.iloisetseniorit.fi KOTIAPU NAULA JA VASARA OY Hoidamme kaikenlaiset kodin työt! Huonekalujen kokoamiset, asennustyöt. Huoneistoremontit, korjaustyöt, ikkunanpesut, muutto- ja kantoapu. P. 050 547 0101 Jukka Vasarainen MIES AUTTAA KOTONA JA ULKONA Siivous, taulut, ostokset, TV, puhelin, tietokone -neuvot. Pyörätuolilla ulos ja kahvilaan, asioiden hoito, tueksi mukaan 10 v. kokemus ja suosituksia KOTIAPUMIES TONTTU 044-2794646

OSTETAAN ASUNTO/RIVITALO Luotettavasti suoraan omistajalta tai kuolinpesältä. Hyvä- tai huonokuntoinen. Ei välityskuluja. 050 343 9210 Elmer Halutaan ostaa omaksi kodiksi 2h+k tai 3h + k Etelä-Helsingin alueelta. Puh. 040 517 2604 Jaana Vainikainen Ostetaan asunto Laajasalosta pienen perheen kodiksi, 3h+k+parveke. Hanna & Marko, 040 753 1569. Nuoripari etsii ensiasuntoa e/p Haaga, Maunula, v Kannelmäki, 2-3h, 50 -70m2, Visa & Aino 046 921 1230. Asunto Maunulan, Oulunkylän tai Koskelan alueelta. Etsinnässä 3 h + k. Minna p. 050 384 7789. Ostetaan asunto Kalliosta tai sen lähialueilta, 2-3h+k. Lilli & Visa, 040 555 1037, lillijavisa@gmail.com Nuori aviopari haluaa ostaa ensiasunnon Hgistä. Remontointi kiinnostaa. 044 520 8140/Veikko

PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261

Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 40 € + 24% alv./tunti/hlö ja min. 2 tuntia. YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 40 €+24% alv./tunti/hlö ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Vuokrata halutaan

Kaikenlaiset kuljetukset ja tyhjennykset alk. 20 €/tunti P. 050 926 6203

1-2h 30m2+ Hki kantak. 750-950€/kk. En polta, ei eläimiä. L-tiedot ok. T: Mikko 0400 592 127.

Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805

Etsin rauhallista koht.hint. yksiötä Hki 1.4.2021 alkaen P. 045 644 6588/Outi

www. esajavesaostaa.com

Su 14.2. klo 10 kirkkopyhä Ruotsin pyhtäältä, www.agricolanseurakun ta.fi/etusivu. Klo 10 kirkkopyhä Rekolan kko, www.facebook.com/rekolanseura kunta. Klo 18 seurat Järvenpäästä, www.facebook.com/jarvenpaan seurakunta. Su 14.2. klo 20 Lopen aikoja teologinen keskustelutilaisuus www. facebook.com/lopenseurakunta. Ti 16.2. klo 18 verkkoseurat, www.facebook.com/herattaja. LIITY jäseneksi www.hy.fi/yhdistys. TARKISTA tilaisuudet www.hy.fi/ tapahtumakalenteri. VERKKOKAUPPA www.herattaja.fi. RIPPIKOULUT www.nuoriyty.fi.

ESIRUKOUSILTA ti 23.2 klo 19 Munkkiniemen kirkossa, Tiilipolku 6, Petrus församling Tuomas Metsäranta, Bengt Lassus, Matias Sandell. Lastenkaitsenta. Ovet avataan klo 18.30. Esirukousaiheet esirukousillan yhteydessä tai puh. (09) 23407171 ma klo 14.30–16.30, ke klo 18-20 tai kirjallisena: pray.petrus@evl.fi tai os. Petrus församling, Metsäpurontie 15, 00630 Helsinki. Joka toinen viikko. Lähetys: www. facebook.com/petrusforsamling

Helsingin Rauhanyhdistys Myrskyläntie 22

Nettiseurat keskiviikkoisin klo 19, lauantaisin klo 18 ja sunnuntaisin klo 16 ja 18 www.hry.fi

Kirkko ja kaupungin mediamyynti: Kotimaa Oy Juha Kurvinen p. 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Pirjo Teva p. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi

Kotimaa Oy on etenkin seurakuntia ja kuluttajia palveleva media- ja monialayhtiö. Se kustantaa Kotimaa- ja Askel-lehtiä ja verkkopalvelu kotimaa.fi:tä. Kotimaa-lehdellä on 75 000 ja Askel-lehdellä 78 000 lukijaa. Kotimaa tuottaa lisäksi monipuolisia viestintäpalveluja kuten lehtien taittoa ja ilmoitusmyynti- ja -valmistuspalveluja. Kotimaa Oy:n toimipaikka sijaitsee Porkkalankadulla Helsingissä. Kotimaa täytti viime vuonna yrityksenä 115 vuotta.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Harras hetki

Henri Hirvenoja, 50, on Kruununhaassa asuva yhteiskuntatieteiden maisteri ja runoilija, jonka surua käsittelevä kokoelma Diminuendo (Basam Books) ilmestyi kesäkuussa 2020. Tänä keväänä ilmestyvän Crescendon teemoja ovat juhlat ja elämänilo. Hirvenoja on työskennellyt muun muassa ETYJ:n vaalitarkkailijana sekä EU-komission ja alueiden neuvoston lehdistövirkamiehenä. Aikaisemmissa runokokoelmissaan hän on käsitellyt muun muassa Brysselin virkamieselämää.

Sanoja surun matkasta Henri Hirvenoja käsitteli isänsä lähestyvää kuolemaa kirjoittamalla runoja surusta.

sa. Pöytä tuntuu turvallisen tanakalta. Kirjoittamispaikka on myös mahdollisimman kaukana ulko-ovesta ja porraskäytävän häiritsevistä äänistä.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

HIRVENOJA LÖYSI runojen kirjoittamisen jo lapsena. Perheen luona kyläillyt isoäiti huomasi, että pieni Henri puhuu erikoisia juttuja, joita kannattaisi kirjoittaa talteen. Äiti tekikin niin, ja kahdeksanvuotiaasta lähtien Hirvenoja on jatkanut kirjoittamista itse. Nyt aikuisena kirjoittaminen on auttanut Hirvenojaa kulkemaan vaikeiden elämänvaiheiden läpi. Sellainen oli edessä keväällä 2019, kun Hirvenoja ymmärsi, että hänen isänsä menehtyminen vaikeaan sairauteen oli lähellä. Hirvenoja alkoi kirjoittaa runoja, joissa hän yritti ymmärtää ja hyväksyä sen, mikä oli edessä. Surun lisäksi hän käsitteli kirjoittamalla myös uskon merkitystä itselleen. Hirvenoja kokee, että jokaisen elämään on tehty oma reitti kuljettavaksi. Usko valaisee tuon reitin. Usko Jumalaan merkitsee hänelle myös uskoa hyvyyteen. Hirvenojan isä kuoli lokakuussa 2019. Runokokoelma Diminuendo ilmestyi seuraavana kesänä.

un ensimmäinen ajatus uudesta runosta tulee Henri Hirvenojan mieleen, hän toimii nopeasti. Hirvenoja etsii taskuistaan kynän ja paperia tai kirjoittaa kännykkäviestin, jonka lähettää itselleen. Muistiinpano voi olla suttuinen hahmotelma, mutta se vangitsee hetken, jonka ympärille uusi runo syntyy. Se voi olla kesämökillä nähty kurjen lento tai koskettavalta tuntuva ajatus, jonka hän tavoittaa istuessaan raitiovaunussa. Hirvenoja odottaa pari päivää ennen kuin lukee merkintänsä uusin silmin. Siitä alkaa runon työstäminen ja tiivistäminen. Hirvenoja pyrkii tiiviiseen ja tarkkaan ilmaisuun, mutta yrittää varoa liikaa hiomista, jottei runon alkuperäinen sielukkuus katoa. Kirjoittaessaan Hirvenoja istuu aina saman kirjoituspöydän ääressä kotinsa makuuhuonees-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

MUUTAMAA PÄIVÄÄ ennen kuolemaansa Hirvenojan isä yllätti läheisensä kertomalla, että toivoi tuhkahautausta. Hirvenoja oli kirjoittanut tuhkauksesta runossa jo puoli vuotta aikaisemmin,

”

Jokaisen elämään on tehty oma reitti kuljettavaksi. vaikkei ollut vielä tiennyt asiasta. Diminuendokokoelman ensimmäinen runo loppuu näihin sanoihin: Miksi hento / tuhkakin voi / tuntua / niin raskaalta kantaa. Toiseen kokoelman runoon Hirvenoja on vanginnut kokemuksen siitä, että jokainen läheisemme muuttaa maailmaamme niin kauan kuin pysyy luonamme. Kun läheinen nukkuu pois, tajuamme, että maailmoja onkin kaksi, joista toinen on aineeton. ■

Hyvää pyhää

14.2.

Tänään on laskiaissunnuntai. Päivän evankeliumissa (Mark. 10:32–45) Jeesus puhuu valta-asemien tavoittelusta ja tulevasta kärsimyksestään.

Paaston aika alkaa LASKIAISSUNNUNTAI ON AINA seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Suomen kielen sana laskiainen tulee paastoon laskeutumisesta. Paaston aikana syödään kevyemmin kuin tavallisesti ja luovutaan esimerkiksi rasvasta tai muusta eloa rasittavasta. Mäenlaskua meillä harrastetaan varsinaisesti laskiaistiistaina, joka on parin päivän päästä laskiaissunnuntaista. Silloin vielä herkutellaan hernekeitolla ja laskiaispullilla.

NINA RIUTTA

MATTI PIKKUJÄMSÄ

Meidät on luotu palvelemaan

aikuttaa siltä, että meihin on sisään rakennettuna taipumus kilpailla tois temme kanssa. Parhaimmillaan kilpai lu ruokkii luovuutta ja osaamista ja tuo hyvää, varsinkin, jos ihmisten väliset lähtökohdat ovat riittävän tasaiset, pi dämme huolta heikoimmista ja pelaamme reilun pe lin säännöillä. Tärkeää on myös nähdä, että jokai sella on jokin lahja – tai salainen merkitys, jota hän ei ole vielä tuonut esille tai ei koskaan voi tai ehdi tuodakaan. Kilpailuvietti voi ruokkia meissä myös huonoimpia puoliamme: ahneutta, kateutta, juonittelua, toisten alistamista ja jopa orjuuttamista. ”Niin ei saa olla teidän keskuudessanne”, sanoo Jeesus seuraajilleen. Tuo hänen lausahduksensa ei ole niinkään syytös kuin toteamus. Hän kääntää huo miomme elämäntapaamme.

Olennaisinta ihmisyydessä ei ole voittaa keskinäi sessä kilpailussa tai saavuttaa valtaasemia. Vallankäy tön vastakohta on palveleminen. Kilvoittelemalla siinä, miten palvelemme ja kunnioitamme toisiamme, seu raamme parhaiten Jeesuksen esimerkkiä. Itsestään Jeesus puhuu Ihmisen Poikana, joka ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä. Hänessä Jumala laskeutuu ihmiseksi ihmisten joukkoon. Olemme tottuneet siihen, että meitä pitää palvella. Välillä suorastaan vaadimme palvelua. Jeesus antaa toisen näkökulman. Meidät on tarkoi tettu elämään yhteydessä toisiimme, näkemään, kuu lemaan ja palvelemaan toisiamme sekä luottamaan toisiimme. ”Joka tahtoo tulla teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija”, Jeesus sanoo. Paastonaika on palvelemaan laskeutumista.

LAURI MAARALA

Tietoisen läsnäolon aamiainen Aloita päiväsi tietoisen rauhallisesti. Valmista aamiainen rauhassa. Keskity sen valmistamiseen ja kata pöytä kauniisti. Ennen kuin aloitat syömisen, katso mitä pöydällä on. Mistä aamiaistarpeesi – leipä, tee, kahvi, maito, hillo ja puurohiutaleet – ovat peräisin? Keiden kaikkien työtä, palvelua ja aikaa on tarvittu, että saat nauttia tämän aamiaisen?

KIRKKO JA KAUPUNKI – 3/2021

Tutkitusti kaksitoista minuuttia höpöttelyä päivässä riittää pitämään ystävyyssuhteen värin, laadun ja vireen. Sama pätee parisuhteeseen. TUTKIJA MICHAEL LAAKASUO S. 6

11.2.2021 kirkkojakaupunki.fi

HELSINKI

Ringa Hohti kävi aikuisrippikoulun ja päätti liittyä kirkkoon s. 4 Tuomiokirkko seurakunnan vapaaehtoiset kutovat sukkia vauvojen viluvarpaille s. 8

Lumileikkejä lähipuistossa Otso ja Rasmus Keski-Honkola pääsivät kelkkamäkeen lastenohjaajan kanssa s. 2

Lastenohjaaja Marika Sointula lähti tunniksi pulkkamäkeen Otso ja Rasmus Keski-Honkolan kanssa.

Hengähdyshetkiä perheille Kun koronarajoitukset sulkivat kirkon perhe- ja päiväkerhot, moni lastenohjaaja lähti perheiden lastenhoitoavuksi kotipihoille ja puistoihin. TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA ESKO JÄMSÄ

erttoniemen seurakunnan lastenohjaaja Marika Sointula on tavannut tammikuussa paljon kerhoista tuttuja lapsia leikkipuistoissa ja lasten kotitalojen pihoilla. Maksuton pihahoito 0–6-vuotiaille kestää tunnin tai puolitoista, yhden perheen lapselle tai lapsille kerrallaan.

KIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

– Me myötäelämme tällä tavalla perheiden arjessa. Koronavuosi on ollut tosi haastava monille perheille. Nyt, kun ei ole perhekerhoja, on edes tämä kädenojennus seurakunnalta, Sointula miettii. Normaaliaikana hänen työviikkoonsa kuuluu yhdeksän erilaista kerhoa valmisteluineen. Koululaisten ulkoilukerho on hyvin erilainen kuin pienten lasten ja heidän vanhempiensa perhekerho. Kos-

ka Sointula on toiselta ammatiltaan kanttori, puolet kerhoista on musiikkipainotteisia. Perhekerhoissa on käynyt runsaasti ihmisiä, ja näitä vapaamuotoisia tapaamisia on kaivattu. Yhteydenpitoa varten toimii nyt Whatsapp-ryhmä. Pyryisenä perjantai-iltapäivänä Marika Sointula lähti pulkkamäkeen Otso ja Rasmus Keski-Honkolan kanssa. Äiti Anne Keski-Honkola sai aikaa hoitaa asioita. – Pojat tykkäsivät tosi paljon tästä ulkoilusta. Olen käynyt Otson kanssa Myllypuron kirkon perhekerhossa, ja ekaluokkalainen veli on käynyt iltapäiväkerhossa, Anne KeskiHonkola kertoo.

– Meillä ei ole sukulaisten tukiverkostoa lähellä, sillä toinen suku asuu Savossa ja toinen Pohjanmaalla. Olemme tekemisissä vain pidemmillä lomilla. Perheemme on oppinut siihen, että teemme kaiken yhdessä ja itse täytyy kaikki hoitaa. MYÖS PITÄJÄNMÄEN ja Lauttasaaren seurakunnat tarjoavat oman alueensa perheille lastenhoitoa. Pitäjänmäessä näin on tehty jo kymmenen vuoden ajan. On menty koteihin lapsia hoitamaan, jotta vanhemmat saavat aikaa levätä tai järjestellä asioita. Nyt korona-aikana kaikki toiminta on siirtynyt ulos. Lastenohjaaja Sari Lippojoki käy hoitamassa lapsia ulkona vähin-

tään tiistaisin ja torstaisin. Joskus liikenee jokin lisäaika, jos vanhemmalla on vaikka autokoulun inssiajo tai lääkäriin meno. – Perhe voi varata yhden ajan kerrallaan. En arvota mitenkään syytä siihen, miksi hoitoapua tarvitaan. Huokaisuhetken tarve näkyy kuitenkin selvästi. Kerran esimerkiksi eräät vanhemmat lähtivät kahdestaan ulos syömään, kun minä hoidin heidän katrastaan, Lippojoki kertoo. – Apu lähtee liikkeelle perheen tarpeesta. Joskus on tärkeää, että joku perheen lapsista saa huomiota joko minulta tai omalta vanhemmaltaan.

”

Peruskoulussa tönitään ja haukutaan, amiksessa ja lukiossa kiusataan paljon sosiaalisessa mediassa, tietää Matvei Ivanov.

Me myötäelämme tällä tavalla perheiden arjessa. LASTENOHJAAJA MARIKA SOINTULA

Lippojoki kertoo miettineensä aluksi, onko tällainen apu lainkaan seurakunnan toimintaa. Nyt hän näkee sen tarpeellisuuden vanhempien tukemisessa. Herttoniemen Marika Sointula tiivistää asian näin: Pihahoito osoittaa käytännössä, että ihmisistä välitetään. Se on Jumalan rakkautta ilman sanoja. MYÖS LAUTTASAAREN seurakunta tarjosi lastenhoitoapua kotiin ja iltalastenhoitoa kauan ennen koronaa. Nyt tämä lastenhoito on siirtynyt ulos, maanantai- ja keskiviikkoiltoihin. – Meitä on mukana kaksi ohjaajaa, ja kokoontumisrajoitusten puitteissa voimme ottaa mukaan kahdeksan lasta. Leikimme pihaleikkejä ja laskemme pulkkamäkeä, kertoo lapsi- ja perhetyön tiimivastaava Laura Hytti. Seurakunta pyöritti pitkään suosittua pienten lasten avointa metsäkerhoa aamupäivisin. Nyt tilanne on Hytin mukaan muuttunut niin, että tarve aamupäivätoimintaan on vähentynyt. 2–3-vuotiaat ovat päiväkodeissa tai niiden ulkoilukerhoissa. Sen sijaan ilta-, viikonloppu- ja loma-aikojen toimintaan on tarvetta. Seurakunnissa seurataan tarkoin viranomaisten koronaohjeistusta ja muutetaan toimintatapoja sen mukaan. ■ Katso lisää: helsinginseurakunnat.fi ja pienelleparasta.fi

Apua & tukea

Opiskelija Matvei Ivanov auttaa kitkemään kiusaamista Helsingin kaupunki on aloittanut laajan kiusaamisen vastaisen ohjelman oppilaitoksissaan.

TEKSTI LAURA PÖRSTI KUVA VILLE PALONEN

lakoulussa Matvei Ivanovia, 27, kiusattiin. Toisluokkalaisena Venäjältä Suomeen muuttanut poika oli helppo kohde. – Kai ne ajatteli, että kun ei ole tekemistä, niin tönitäänpäs tuota Matveita. Se opetti paljon kiusaamisesta, Ivanov sanoo nyt, opiskellessaan viimeistä vuotta Stadin ammatti- ja aikuisopiston sähkö- ja automaatiolinjalla. Nykyään hän on opiskelija-aktiivi, joka tekee töitä paremman koulukulttuurin eteen. Hän on muun muassa opinahjonsa opiskelijoiden edunvalvontajärjestö STAO ry:n puheenjohtaja ja toimii tutorina. Sysäys vaikuttamiseen tuli armeijasta. – Siellä oli yleistä haukkua heikompia, mutta siitä ei ollut hyötyä kenellekään. Tajusin, että pystyn itse vaikuttamaan oman tupani joukkuehenkeen, hän muistaa. TOISELLA ASTEELLA KIUSAAMINEN on Matvei Ivanovin mielestä erilaista kuin peruskoulussa. Töniminen ja suora haukkuminen eivät siellä enää mene läpi. – Amiksessa ja lukiossa kiusaaminen tapahtuu paljolti somessa. Pojilla se voi olla myös machoilua ja

toisten alistamista, tytöillä juoruilua. Kiusaaminen kohdistuu usein saman porukan jäseniin, hän sanoo. Tämä jää helposti ulkopuolisilta huomaamatta, ja seuraukset voivat olla vakavia. – Kiusattu eristyy entistä enemmän kuulokkeidensa suojaan, Ivanov kuvaa. Hänen mielestään kiusaaminen vähenisi, kun opiskelijoiden merkityksellisyyden tunne ja sen myötä itseluottamus kohenisivat. Hyvien kokemusten pitää tulla muualta kuin toisen yläpuolella olemisesta. – Suomessa olen yllättynyt siitä, miten etäiset suhteet monilla nuorilla on perheisiinsä. He eivät puhu vanhemmilleen mistään. Koulu voi silloin olla se ainoa terveellinen paikka, josta saisi itseluottamusta, Ivanov miettii. HELSINGIN KAUPUNKI PANOSTAA nyt kiusaamista ehkäisevään työhön 13-kohtaisella Kiusaamisen vastaisella ohjelmalla KVO13. Viime vuoden alussa julkaistua ohjelmaa rummutetaan parhaillaan oppilaitoksissa. Se kutsuu kaikki kaupunkilaiset tunnistamaan kiusaamisen ja puuttumaan siihen. Myös Helsingin seurakunnat ovat ohjelmassa mukana. – Ohjelmassa hyödynnetään sitä tietoa, mitä meiltä opiskelijoilta on saatu, Matvei Ivanov kehuu. KVO13 on ikään kuin sateenvarjo, jonka alle mahtuu monenlaisia kiusaamiseen puuttuvia hankkeita ja käytäntöjä. Esimerkiksi Wilmaan on tulossa kanava, jonka kautta kiusaamisesta voi ilmoittaa. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

Aikuisripareilla jutellaan Jeesuksesta ja helvetistä Rippikoulun käyminen on aikuiselle erilainen päätös kuin 15-vuotiaalle. Seksuaalivähemmistöön kuuluva Ringa Hohti uskalsi liittyä kirkkoon vasta, kun muutti Helsinkiin. TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVAT ESKO JÄMSÄ

altaosa suomalaisista menee 15-vuotiaana rippileirille. Ne, jotka liittyvät kirkkoon ensimmäistä kertaa aikuisina, eivät pääse leirikeskukseen laulamaan Tilkkutäkkiä, mutta hekin käyvät rippikoulun. – Rippikoulun käyminen on aikuiselle ihan erilainen päätös kuin 15-vuotiaalle, joka menee ryhmän mukana. Siinä on monesti taustalla hyvinkin pitkällinen pohdinta, kertoo Vantaan Tikkurilan seurakunnan pappi Terhi Viljanen. Aikuisriparit eivät ole pääkaupunkiseudulla mitään massaviihdettä, mutta kävijöitä on jonkin verran. Tikkurilan seurakunnassa rippikoulun kävi viime vuonna kymmenen aikuista. – Normaalisti määrä on lähempänä kahtakymmentä, mutta korona kai vaikutti asiaan. Vantaalla on ollut tapana järjestää yksi aikuisripariryhmä vuodessa, vuorovuosin kaupungin itä- ja länsilaidalla. Suurin osa aikuisena osallistuvista haluaa kuitenkin käy-

dä rippikoulun kahdestaan papin kanssa. Viljasen mukaan moni aikuinen ujostelee puhua uskonasioista isolle porukalle.

”

RIPPIPAPPI YMMÄRSI, MIKSI MINULLA ON OLLUT VAIKEA SUHDE KIRKKOON. RINGA HOHTI

– Kaikki pohdinnat ovat ok riippumatta siitä, miten ne suhtautuvat kirkon oppiin. Minä kerron, mikä on luterilaisen kirkon näkökulma, ja sitten pohdimme yhdessä, miten se sopii riparilaisen maailmankuvaan. Pappi ei voi synnyttää ihmisessä uskoa, mutta Viljanen ajattelee, että hän voi olla peili toisen ajatuksille. – Me annamme rippikoululaisille välineitä käsitellä uskonasioita ja mahdollisuuden kokeilla, miltä Jumalan lähestyminen tuntuu.

JUSSI HELTTUNEN

Pitäjänmäkeläiset valitsivat kirkkoherraksi Maika Vuoren.

KIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

SYY OLI SE KLASSINEN: kirkkohäät. Helsingissä asuva Ringa Hohti avioituu ensi kesänä, ja puolisolle papin aamen on tärkeä. – Minustakin on kiva, että häihin tulee pappi. Maistraatin vihkikaava ei ole niin kaunis, Hohti sanoo. Hohdin lapsuudenperheessä ei kuuluttu kirkkoon. Kun hänen kaverinsa menivät riparille, hänkin harkitsi kirkkoon liittymistä. Se ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta. – Asuin takapajulassa, ja tiesin jo silloin, että en ole hetero. Ihmiset eivät olisi antaneet minun olla kirkossa omana itsenäni, hän selittää. – Mutta pääkaupunkiseudulla on erilaista. Täällä järjestetään sateenkaarimessuja ja annetaan kaikkien ihmisten tulla. Kun Hohti meni Kallion kirkolle tapaamaan rippipappiaan Jaana Parttia, tämä kertoi heti alkuun olevansa sateenkaarityön pappi. – Hän sanoi sen ennen kuin minä olin edes maininnut, että olen itse sateenkaari-ihminen. Rippipappi ymmärsi, miksi minulla on ollut vaikea suhde kirkkoon. Hohti ja Partti tapasivat parin viikon välein. Keskustelut kulkivat liturgisista väreistä kirkkohistoriaan ja ikoneista Raamattuun – ja toki Jeesukseen. – Olen aina ajatellut, että Jeesus on hyvä tyyppi ja että tulisin hänen kanssaan hyvin toimeen, jos hän tulisi tänne. Rippikoulussa tuli olo, että Jumala tykkää minusta, vaikka jotkut ihmiset ovat sanoneet minulle toisin.

Maika Vuori kirkkoherraksi Maika Vuori, 48, valittiin 7.2. Pitäjänmäen seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi. Vuori työskenteli ennen vaaleja seurakunnan vt. kirkkoherrana. Hän on koulutukseltaan teologian maisteri. Kirkkoherra valittiin välittömillä vaaleilla, joissa kaikki seurakunnan jäsenet saivat äänestää. Ääniä annettiin 690, ja äänestysprosentti oli 9,37. Vuori sai 313 ääntä, Hilkka Niemistö 238 ja Tuomas Hynynen 139.

– Rippikoulussa tuli olo, että Jumala tykkää

Vuori sanoi Kirkko ja kaupungin haastattelussa tammikuussa, että kirkon tärkein tehtävä on ruokkia nälkäisiä sieluja, mikä tapahtuu Jumalan sanalla ja pyhillä toimituksilla, mutta myös ruumiin ravinnolla. Vuoren mukaan kirkkoherran pitää olla toivontuoja, joka on uskollinen Kristuksen kirkolle ja jolla on vahva kristillinen identiteetti. – Kirkkoherralta vaaditaan roimasti rakkautta, avarakatseisuutta, kykyä rakentaa siltoja ja terävää älyä. Vuori kertoo nettisivuillaan,

että hänen saamansa äänimäärä tuntui ”hilpeältä”. 313 on Aku Ankan auton rekisterinumero. Helsingissä valitaan keväällä uudet kirkkoherrat myös Kannelmäen ja Munkkiniemen seurakuntiin. Kumpikin vaali on välillinen eli kirkkoherran valitsevat seurakunnan luottamushenkilöt. Kirkkoherraksi Munkkiniemen seurakuntaan on ehdolla kuusi hakijaa. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on todennut kelpoisiksi hakijoiksi Otto Alasen, Laura Leverinin, Stiven Naatuksen, Anna-Kaisa Tenhusen, Päivi Vähäkankaan

– Ei ole olemassa huonoja syitä liittyä kirkkoon, sanoo Espoonlahden seurakunnan pappi Olli-Pekka Ylisuutari.

minusta, vaikka jotkut ihmiset ovat sanoneet minulle toisin. Ringa Hohti sanoo.

ja Kaisa Yletyisen. Kannelmäen ehdokkaat ovat Virpi Koskinen ja Nina Rajamäki. Lue Maika Vuoren tuore haastattelu osoitteesta kirkkojakaupunki.fi.

Lasten toiminta käynnistyi Kun Helsingin kaupunki päätti lieventää lapsiin ja nuoriin kohdistuvia koronarajoituksia, seurakunnat seurasivat varovasti perässä. Ajantasaisimman tiedon toiminnasta saa itse kustakin seurakunnasta.

Helsingin seurakunnista Pakilassa on jäsenmäärään verrattuna eniten lapsia ja nuoria, lähes joka kolmas seurakuntalainen. Pakilassa pyritään avaamaan toimintaa niin paljon kuin pystytään, vaikka mennääkin turvallisuus edellä. Vt. kirkkoherran Tiia ValveTuovisen mukaan mitään retkiä tai isoja kokoontumisia ei järjestetä. Sen sijaan alakouluikäisten lyhytkurssimuotoista toimintaa on aloitettu niin, että ryhmät ovat pieniä ja kiinteitä ja kokoontuvat muutaman kerran

KIRKKOHÄÄT OVAT yleisin syy, miksi aikuiset käyvät rippikoulun. Toinen tavallinen syy on se, että tulijaa on pyydetty kummiksi. Espoonlahden seurakunnan pappi Olli-Pekka Ylisuutari, onko se hyvä syy liittyä kirkkoon, että haluaa kirkkohäät? – On! Mikä ettei. Minusta ei ole olemassa huonoja syitä liittyä kirkkoon. Viime vuonna Espoonlahdessa kuusi aikuista kävi yksityisrippikoulun ja kaksi aikuista osallistui ripariryhmään. Espoon seurakunnat tekevät yhteistyötä niin, että aikuisrippikoulu on käynnissä jossain päin kaupunkia ympäri vuoden. Yhteistyöhön luotetaan myös rajan takana Helsingissä, missä esimerkiksi keskusta-alueen seurakunnat järjestävät aikuisriparinsa kimpassa. Ylisuutari ei ole enää pariin vuoteen vetänyt rippikoulua niin, että

samalla porukalla. Yksi päiväkerhoryhmä on aloittanut toimintansa. NMKY:n iltapäiväkerho on jatkanut toimintaansa kouluaikoina koko ajan. – Työntekijät ovat kertoneet, miten iloisia lapset ovat olleet, kun vihdoin alkaa jokin harrastus, Valve-Tuovinen sanoo. Nuorisotyön puolella seurakunta teki linjauksen avata koulutusryhmät. Yhteinen hiihtolomarippikoulu Malmin ja Oulunkylän seurakuntien kanssa jouduttiin perumaan samoin kuin pääsiäislo-

jokaisen kanssa täytyisi käydä läpi samat asiat. Riparilla jutellaan niistä kristinuskoon liittyvistä asioista, jotka kävijää kiinnostavat. Pappi voi myös kertoa riparilaisille, miten itse tulkitsee hankalia opinkohtia. Ylisuutari ei esimerkiksi usko piinalieskahelvettiin, vaan ajattelee, että kadotus on yksinäisyyttä, johon ihminen ajautuu, jos ei avaudu rakkaudelle. Ylisuutari ei ajattele, että hänen tehtävänsä olisi arvioida riparilaistensa uskoa. – Jos ihminen kykenee konfirmaatiossa lausumaan uskontunnustuksen, mikäpä minä olen sen tarkemmin arvioimaan hänen motiivejaan tai sydämensä tuntoja. ■ Aikuisrippikouluun voi ilmoittautua ottamalla yhteyttä seurakuntaan. Katso lisätietoa: aikuisrippikoulu.fi

maripari, koska Helsingin seurakuntien leirikeskukset ovat kiinni pääsiäiseen saakka.

vaikuttavat kasteet, kuolemat, kirkkoon liittymiset, kirkosta erot ja muuttoliike.

Tasan puolet kuuluu kirkkoon

Hanna Mithiku puheenjohtajaksi

Helsingin evankelis-luterilaisiin seurakuntiin kuului vuoden 2020 lopussa 329 100 jäsentä. Prosentuaalisesti kirkkoon kuuluu tasan puolet helsinkiläisistä. Vuoden 2020 aikana Helsingin seurakuntien jäsenmäärä väheni 4 775 henkilöllä eli muutos oli –1,4 prosenttia. Seurakuntien jäsenmääriin

Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto valitsi puheenjohtajakseen kaudelle 2021–2022 Hanna Mithikun ja varapuheenjohtajaksi Christian Perret’n. Yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajaksi valittiin Riitta Asikanius. Puheenjohtajana toimii Vartiokylän kirkkoherra Jukka Pakarinen. KIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–25.2.

LänsiHelsinki Haagan seurakunta Virasto: Vespertie 12 Avoinna ti klo 10–13 sekä puhelimitse ma ja to klo 10–13 p. 09 2340 3200, haaga.srk@evl.fi Osoitteet: Huopalahden kirkko, Vespertie 12/ Kauppalankuja 7 Avoinna ma–pe klo 9–17, la ja su toiminnan mukaan Verkkolähetykset Haagan seurakunnan facebook-sivulla Pohjois-Haagan Lämpiö, Näyttelijäntie 14

JUMALANPALVELUKSET Messut su klo 10 verkkolähetyksinä Haagan seurakunnan facebooksivulla. Ei tarvita kirjautumista. 14.2. Kolari, Silin, Mönttinen. 21.2. Muroma-Nikunen, Silin, Matti Turunen. Tuhkamessu ke 17.2. klo 19. Schola Sancti Henrici, Silin. Verkkolähetys. Ehtoollinen kirkossa su klo 11.30 ja klo 12. (10 hlöä). Raamattuluento su 14.2. klo 18. Jukka Palola. Psalmit. Verkkolähetys. Laudes ke klo 7.30. Verkkolähetys.

MUUTA Hyvän mielen keidas to klo 15. Ruokakassi 2 e. Sauvakävelylle ke 24.2. klo 11 Lämpiöltä. Diakonian ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 050 476 7710. Tönöillat ti ja pe teamsissä. Linkki Jenniltä p. 050 380 2101. YV-lahjoitukset: yhteisvastuu.fi/ haaga, MobilePay 84170.

Kannelmäen seurakunta

vastuukeräykseen MobilePaynumeroon 47535, nettilahjoitussivulla yhteisvastuu.fi/kannelmaki tai pankkitilille seurakuntamme viitenumerolla 308171: Aktia FI82 4055 0010 4148 41, Nordea FI16 2089 1800 0067 75, Pohjola pankki FI14 5000 0120 2362 28. Etäkerhoja lapsiperheille. Tiedot löydät lasten ja perheiden FB-sivulta.

Munkkiniemen seurakunta Virasto: Raumantie 3. Palvelemme p. 09 2340 5100 to ja pe klo 9–13, ke klo 14–17 ja s-postilla munkkiniemi.srk@evl.fi. Voit varata ajan toimistolla asiointiin. Osoitteet: Munkkivuoren kirkko ja seurakuntatalo, Raumantie 3 Olemme Facebookissa, Instagramissa ja YouTubessa!

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset (vain verkossa) lähetetään Facebookissa ja www.helsinginseurakunnat.fi/ munkkiniemi sunnuntaisin klo 11. Ehtoollishetki Munkkivuoren kirkossa su 7.2. klo 12–13.30 sekä su 14.2. klo 12–13.

MUUTA Diakoniapäivystys p. 09 2340 5118, Mia Salmio p. 09 2340 5128, Heli Erkkilä p. 09 2340 5158, Heidi Karvinen p. 09 2340 5138. Voit lahjoittaa Yhteisvastuukeräykseen Mobilepayllä nroon 37993 tai netissä osoitteessa yhteisvastuu.fi/munkkiniemi. Tutustu kirkkoherranvaalin ehdokkaisiin verkkosivuilla ja Munkinseutu-lehdessä.

Pitäjänmäen seurakunta

Virasto: p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi helsinginseurakunnat.fi/kannelmäki Seuraa somessa: FB-sivut: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka

Toimisto ti ja pe klo 12–15, ke klo 14-18, p. 09 2340 5600, pitajanmaki.srk@evl.fi Osoitteet: Pitäjänmäen kirkko, Turkismiehenkuja 4. www.helsinginseurakunnat.fi/pitajanmaki www.facebook.com/pitajanmaenseurakunta

JUMALANPALVELUKSET

Jumalanpalvelus sunnuntaisin klo 10 lähetetään koronarajoitusten aikana suorana Facebook-sivullamme. Tervetuloa mukaan etäyhteydellä.

Messut sunnuntaisin klo 10 kirkossa suorana verkkolähetyksenä Facebookissa. Viimeinen lähetys Radio Dein kautta 14.2. Ehtoollinen sunnuntaisin klo 11.30–13 kirkossa. Tuhkamessu ke 17.2. klo 18 kirkossa. Rajoitukset 10 henkilöä/tilaisuus.

MUUTA Yhteisvastuukeräys 2021 auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä Suomessa ja kehittyvien maiden kriisialueilla. Lahjoita Kannelmäen seurakunnan Yhteis-

KIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

MUUTA Hävikkiruoan jako kirkon edustal-

Kun vanhuus ei olekaan vauras Iän kartuttama rikkaus ei välttämättä näy pankkitilillä. Tiesitkö, että 40 prosenttia eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 250 euroa kuukaudessa? Yhä useampi vanhus elääkin köyhyydessä. Köyhyys aiheuttaa usein ongelmien kasaantumista, kuten terveydellisiä ongelmia ja yksinäisyyttä. Vuoden 2021 Yhteisvastuukeräyksellä autetaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä. Tule mukaan! Lahjoitustapoja on monia. Tilinumerot, seurakuntakohtaiset viitenumerot ja MobilePay-numerot löydät osoitteesta: helsinginseurakunnat.fi/yhteisvastuu2021. Kirkkopalvelujen keräyslupa RA/2020/639

la tiistaisin klo 12.15. Alueellinen Ystävyyden viikko 12.–19.2. Bongaa sydämiä ikkunoista ja laita sydän omaan ikkunaan. Hyvän mielen rastipolku ma 15.2. asti Konalan Aittapuistossa ja 15.–22.2. Pajamäen seurakuntakodin edustalla. Kirkkomuskarimaistiaiset Zoomin kautta to 18.2. klo 10.30 yli 1-vuotiaat, klo 11.15 vauvaperheet. Ilm. Sanna p. 040 519 0402.

Keskusta Tuomiokirkkoseurakunta Virasto: Palvelee puhelimitse ja sähköpostitse ma–ti klo 9–15, ke klo 12–17, to–pe klo 9–12, p. 09 2340 6100, tilavaraukset.tuomiokirkkosrk@evl.fi, tuomiokirkko.srk@evl.fi helsinginseurakunnat.fi/tuomiokirkko, agricolamessu.fi Osoitteet: Helsingin tuomiokirkko, Unioninkatu 29 Avoinna ma–la klo 9–18, su klo 11–18. Mikael Agricolan kirkko, Tehtaankatu 23 Avoinna joka päivä klo 12–15 Suomenlinnan kirkko, Suomenlinna C43 Avoinna la–su klo 12–15 Vanha kirkko, Lönnrotinkatu 6 Avoinna joka päivä klo 12–15 Hyvän toivon kappeli, Länsisatamankatu 26–28 Seuraa somessa: Facebook: facebook.com/helsingintuomiokirkkoseurakunta Instagram: @tuomiokirkkoseurakunta, @toivonaarteet, @agricolamessu, @hyvatoivo

JUMALANPALVELUKSET Tuomiokirkon jumalanpalvelus sunnuntaisin klo 10 seurakunnan

YouTubessa ja Facebookissa.

MUUTA Ajan merkit -saarnan su 21.2. klo 10 Tuomiokirkon messussa pitää MLL:n pääsihteeri Milla Kalliomaa. Osallistu youtube.com/helsingintuomiokirkkoseurakunta. Ajankohtaiset tiedot tapahtumista helsinginseurakunnat.fi/tuomiokirkko. Mahdollisuus keskusteluun ja ilmoittautuminen ehtoolliselle päivittäin p. 09 2340 6102 klo 9–21. Diakoniavastaanotolle ajanvaraus puhelimitse tai Annankatu 14 D varmimmin ke klo 12–12.30. Muulloin ajanvaraus sähköpostitse/puhelimitse. Yhteyst. virastosta tai netistä.

Kallion seurakunta Virasto: Itäinen papinkatu 2 Avoinna ma, ti, to klo 9–14, ke klo 12– 17, p. 09 2340 3600, kallio.srk@evl.fi Osoitteet: Kallion kirkko, Itäinen papinkatu 2, p. 09 2340 3620 Avoinna ma–pe klo 7–21, la–su klo 9–19 Alppilan kirkko, Kotkankatu 2, Diakonian ajanvaraus ma, ti klo 9–10 ja to klo 12–13 p. 09 2340 3618

JUMALANPALVELUKSET Kalliossa: Pappi tavattavissa ma–pe klo 15–17. Messu su 14.2. klo 10. Huovinen, Pyry Paananen, Niskala, Kaikkonen. Tuhkakeskiviikon messu ke 17.2. klo 18. Hurmerinta, Lindfors, Niskala. Mahdollisuus messun jälkeen ottaa tuhkaristi ja jälkiehtoollinen. Messu su 21.2. klo 10. Lindfors, Oksanen, Klemmt. Suorat lähetykset messuista katsottavissa Kallion seurakunnan YouTube-tilillä.

Mahdollisuus ehtoolliseen Kallion kirkossa ti, ke, to klo 18 ja 18.30 ja su klo 12 ja 12.30. Enintään 10 hlöä. Lisätietoa kallionseurakunta.fi. Ilmoittaudu kallio.srk@evl.fi, p. 09 2340 3600. Alppilassa: Tiedot messuista ja hartauksista löydät seurakunnan nettisivuilta kallionseurakunta.fi.

MUUTA Waste&Feast. Tiedot ruokailuista ja ateriakasseista löydät seurakunnan nettisivuilta kallionseurakunta. fi tai Facebookista @WasteFeastAlppila. Torstaina iltapäivällä -sarjan ollessa tauolla haastattelut katsottavissa seurakunnan Youtube-tilillä. To 18.2. klo 13 vieraana näyttelijä Maija-Liisa Peuhu. Päivi Istala haastattelee.

Lauttasaaren seurakunta Virasto: Heikkiläntie 7, kerros 4. Puhelinpalvelu avoinna ma–pe klo 9–12 p. 09 2340 4300, lauttasaari.srk@evl.fi Päivystävä pappi on tavoitettavissa puhelimitse ma–pe klo 9–21 p. 09 2340 4302 Osoitteet: Lauttasaaren kirkon peruskorjauksen aikainen väistötila Heikkiläntie 7, kerros 4. Avoinna arkisin klo 10–18.

JUMALANPALVELUKSET Seurakunnan päämessu lähetetään sunnuntaisin klo 11 seurakunnan Facebookissa suoratoistona. Viikkomessu keskiviikkoisin järjestetään klo 19 ajankohtaisten kokoontumisrajoitusten puitteissa. Tarkista tiedot verkkosivuiltamme helsinginseurakunnat.fi/lauttasaarenseurakunta. Ehtoollinen sunnuntaisin klo 12–13 koronaturvallisesti Heikkiläntien seurakuntasalissa. Käytäntö voimassa tiukennettujen koronasuositusten ajan. Tarvittaessa saat yksityisen ehtoollisen päivystävältä papilta. Soita ja sovi aika.

MUUTA Seuraa somessa: Facebook: https://bit.ly/3cp3TeO Instagram: lauttasaarensrk

Paavalin seurakunta Virasto: Sammatintie 5. Avoinna ma klo 10–14, ke klo 12–17, to klo 10–14 p. 09 2340 5400, paavali.srk@evl.fi Osoitteet: Paavalinkirkko, Sammatintie 5 Redin Silta, Hermannin rantatie 5

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–25.2.

Jumalanpalvelus verkossa 14.2. klo 10. Kanala, Flinck, Hakkarainen. Jumalanpalvelus verkossa 21.2. klo 10. Valkeapää, Flinck, Niskala.

MUUTA Paavalinkirkko 90 vuotta. Vuonna 2021 kirkossa järjestetään tapahtumia paikan päällä tai verkon välityksellä koronatilanne huomioiden. Seuraa nettisivuja ja somekanavia. Sivun helsinginseurakunnat. fi/paavalinseurakunta kautta pääset tutustumaan myös kirkon 90 vuotta vanhaan historiaan. Yhteisvastuukeräys vuonna 2021 pureutuu ikäihmisten taloudelliseen ahdinkoon. Pääset lahjoittamaan nettisivujemme kautta Paavalin seurakunnan Yhteisvastuukeräykseen osoitteessa helsinginseurakunnat.fi/paavalinseurakunta. Ruokajakelu ti klo 12. Diakonian neuvonta p. 050 433 9846. Facebook: @Paavalinseurakunta Instagram: paavalinseurakunta Twitter: @PaavaliSrk

Töölön seurakunta Virasto: Mechelininkatu 32 a B Avoinna ke klo 13–17 Meilahden kirkon seurakuntatoimisto, Jalavatie 6 b Avoinna ma klo 10–15 Puhelinpalvelu 09 2340 6300, ma– pe klo 10–15, ke klo 13–17, toolo.srk@ evl.fi Diakonia p. 09 2340 6318 Osoitteet: Meilahden kirkko ja Tuomaankirkko, Pihlajatie 16 Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3 Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4 Fokus, Pasilan Tripla, 5. krs seurakuntatoolo.fi

JUMALANPALVELUKSET

MUUTA Ajantasaiset tiedot seurakuntatoolo.fi. Pappi tavattavissa Meilahden kirkolla su klo 11–13, Töölön kirkolla su klo 12–14, Temppeliaukion kirkolla ma–pe klo 10–17, p. 09 2340 6302 ma–pe klo 10–17. Temppeliaukion kirkko avoinna vierailijoille hiljentymistä varten. Aukiolo temppeliaukionkirkko.fi. Diakonia palvelee arkisin virkaaikana p. 09 2340 6318. Seurasaaren pyhiinvaellusreitti on 3 km esteetön polku Seurasaaren sillalta Karunan kirkolle. Lisä-

ItäHelsinki Herttoniemen seurakunta Seurakuntatoimisto: Avoinna ma, ti ja to, pe klo 10–14, ke suljettu, p. 09 2340 3300, herttoniemi. srk@evl.fi

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset suoratoistona Facebook-sivullamme sunnuntaisin klo 12 sekä tuhkakeskiviikkona 17.2. klo 17.30. Mahdollisuus ehtoolliselle su 14.2. klo 13.30 Myllypuron kirkolla ja su 21.2. klo 13.30 Kulosaaren kirkolla. Ilm. seurakuntatoimistoon edellisenä pe klo 14 mennessä.

MUUTA Hernekeittoa mukaan 2 e/annos, laskiaispulla 2 e/kpl su 14.2. klo 12–14 Laiturista, Hitsaajankatu 4. Maksu: tasaraha tai Mobile Pay. Tuotto Yhteisvastuukeräykseen. Diakonian ajanvaraus puhelimitse maanantaisin klo 13–14. Myllypuro: Pilvi Juvonen p. 050 347 8582 tai Kristian Pesti p. 050 433 8343. Herttoniemi: Taina Saarela p. 050 433 7339. Herttoniemenranta ja Kulosaari: Vilma Järviluoma p. 041 511 5464. Myllypuron elintarvikejakelu ma, ke ja pe klo 10–12 Liikuntamyllyn päädyssä, Jauhokuja 3. Lisätietoja Sinikka Backman p. 050 596 8946. Lisätietoja: www.helsinginseurakunnat.fi/herttoniemi sekä Facebook-sivuiltamme.

Vartiokylän seurakunta

Persoonallinen Ollie esittää lauluja rakkaudesta, surusta ja elämästä ystävänpäivän keikallaan sunnuntaina 14.2. kello 19 Tapanilan kirkolla. Konsertti lähetetään suorana Malmin seurakunnan Facebook-sivuilla facebook.com/malminseurakunta. Keikan aikana voi osallistua myös Yhteisvastuukeräykseen, jonka avulla autetaan ikäihmisiä taloudellisessa ahdingossa meillä ja maailmalla.

Virasto: palvelee sähköpostitse ja puhelimitse ma, ti, to ja pe klo 10–14 p. 09 2340 6400, vartiokyla.srk@evl.fi Osoitteet:   Vartiokylän kirkko, Kiviportintie 5 www.helsinginseurakunnat.fi/vartiokylanseurakunta

JUMALANPALVELUKSET Tuhkakeskiviikon hartaus tallenteena ke 17.2.

MUUTA Diakoniaruokailu noutoruokailuna maanantaisin klo 11–12. Ateria myynnissä valmiissa rasiassa, hinta 1 e. Maksu käteisellä. Ruokaa riittää 30 ensimmäiselle. Leipää jaossa maksutta. Diakoniatyöntekijöiden yhteystiedot löytyvät verkkosivuillamme kohdasta Apua ja tukea. Ota yhtyettä, kun tarvitset keskusteluapua tai taloudellisen tuen selvittelyä. Yhteisvastuukeräys pureutuu ikäihmisten taloudelliseen ahdinkoon, lahjoita: yhteisvastuu.fi/ helsinkimikael

Roihuvuoren seurakunta Seurakuntatoimisto: puhelimitse ja

sähköpostitse ma, ti, to klo 10–13, ke klo 13–16. p. 09 2340 5700, roihuvuori.srk@evl.fi Osoitteet: Laajasalon kirkko, Reposalmentie 13 Roihuvuoren kirkko, Tulisuontie 2

JUMALANPALVELUKSET Verkkojumalanpalvelus sunnuntaisin klo 10 Facebook-sivullamme, facebook.com/roihuvuorisrk. Ehtoollishartaus su 14.2. Roihuvuoren kirkossa ja 21.2. Laajasalon kirkossa klo 12 ja tarvittaessa klo 12.30. Max. 10 hlöä. Puhelinilmoittautuminen toimistoon (tiedot yllä). Tuhkamessu ke 17.2. Laajasalon kirkossa klo 18 ja 19, Roihuvuoren kirkossa klo 18. Max. 10 hlöä. Puhelinilmoittautuminen toimistoon (tiedot yllä).

MUUTA Yhteisvastuukeräys alkanut. Ks.

Mikaelin seurakunta Seurakuntatoimisto vain puhelimitse ja sähköpostitse ma, ti, to, pe klo 10–14, p. 09 2340 4800, helsinginmikael.srk@evl.fi Osoitteet: Mikaelinkirkko, Emännänpolku 1, p. 09 2340 4815 (suntiot)

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset suorina verkkolähetyksinä Facebook-sivuillamme su klo 11: 14.2. ja 21.2. Ehtoollista jaetaan sunnuntaisin klo 12–13. Voit osallistua ilman ajanvarausta yksin tai pienessä ryhmässä. Päivystävältä papilta voi varata yksityisen ehtoollisen arkipäiväksi kirkolle p. 09 2340 4802, ma–ti ja to–pe klo 10–14.

viereiseltä sivulta. Laskiaispullia myynnissä Yhteisvastuun hyväksi su 14.2. Laajasalon ja Roihuvuoren kirkoilla klo 13 alkaen niin kauan kuin pullia riittää, 2 e/kpl. Suosittelemme omaa maskia. Käteinen tai MobilePay: 87505. Diakonian ajanvaraus Laajasalossa ma klo 10–11, p. 09 2340 5768 ja Roihuvuoressa ti klo 10–11, p. 09 2340 5758 tai roihuvuori.diakonia@ evl.fi

Ollien ystävänpäiväkonsertti

ISTOCKPHOTO

Temppeliaukion kirkko Messu su 14.2. klo 10. Lammila, Hakkarainen, Tiitu, Karjalainen. Messu su 21.2. klo 10. Alanen, Krans, Vuorio, Karjalainen. Messuissa enintään 10 henkilöä. Suorana YouTubessa.

tiedot hiljainentila.fi/pyhiinvaellushelsinki.

SVANTE GULLICHSEN

JUMALANPALVELUKSET

Paastota voi monin tavoin Tuhkakeskiviikko 17.2. käynnistää pääsiäistä edeltävän paastonajan, joka tarjoaa 40 päivän ajaksi oivan mahdollisuuden hidastaa menoaan tärkeiden asioiden äärelle. Kokeile esimerkiksi ekopaastoa, joka tänä vuonna keskittyy vaalimaan puhdasta vettä. Lisätietoa osoitteesta: ekopaasto.fi

Striimaukset facebook.com/vartsikanseurakunta sunnuntaisin klo 11, torstaisin klo 18 ja perjantaisin klo 12.

MUUTA Vartiokylän kirkko auki hiljentymistä varten ark. klo 9–15. Pappi tavattavissa su klo 11.30–13. Yhteisvastuukeräys on alkanut! Voit lahjoittaa kauttamme tilille FI16 2089 1800 0067 75, viite 308634. MobilePay numeromme on 67455. Lisää keräyksestä nettisivuillamme. Diakoniatyöntekijöiden ajanvaraus: Merja Korhonen p. 09 2340 6451, merja.a.korhonen@evl.fi tai Leena Nygård p. 09 2340 6450, leena.nygard@evl.fi.

Vuosaaren seurakunta Virasto: Satamasaarentie 7. Avoinna puhelimitse ja sähköpostilla ma–ti, to–pe klo 9–13, ke klo 14–17. p. 09 2340 6500, vuosaari.srk@evl.fi

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset sunnuntaisin klo 11 suoratoistona Facebooksivullamme. Ke 17.2. klo 18 tuhkakeskiviikon iltakirkko, Holma, Virtanen. Ehtoollishartaus kirkossa sunnuntaisin klo 12.30 ja 13, sekä torstaisin klo 12. Rajattu osallistujamäärä, ei ennakkoilmoittautumista. Läsnä voi olla korkeintaan 10 henkilöä, mukaan lukien hartauden toimittajat. Kirkko avoinna hiljentymistä varten arkisin klo 12–14.

MUUTA Yhteisvastuukeräys tukee vähävaKIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 12.–25.2.

raisia vanhuksia Suomessa ja maailmalla. Lisätietoa nettisivuillamme. Lahjoita: yhteisvastuu.fi/ vuosaari tai MobilePay 46369. Keräyslupa RA/2020/639. Diakonian ajanvaraus ma, ti, to 12–13, p. 09 2340 6518. Voit jättää soittopyynnön diakonille sähköpostilla, vuosaari.diakonia@evl.fi. Päivystävä pappi ja toimitusvaraukset p. 09 2340 6502, ma, ti, to, pe klo 10–13, ke klo 15–17. Lisätietoja: www.helsinginseurakunnat.fi/vuosaari

PohjoisHelsinki Malmin seurakunta

Oulunkylän seurakunta Virasto palvelee sähköpostilla tai puhelimitse ma, ti, to klo 9–12, ke klo 13–16, p. 09 2340 5300, oulunkyla. srk@evl.fi Osoitteet: Oulunkylän kirkko, Teinintie 10. Avoinna ma–to klo 8–20, pe–su klo 8–15. Maunulan ja Käpylän kirkot avoinna sovitusti. www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla YouTube: Oulunkylän seurakunta

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset livelähetyksinä YouTube-kanavallamme sunnuntaisin klo 10. Mahdollisuus ehtoollisen viettoon sunnuntaisin klo 12 ja 13 Oulunkylässä ja klo 18 Käpylässä. Lisätiedot nettisivuiltamme. Tuhkakeskiviikon videohartaus 17.2. klo 18.

MUUTA Diakonian neuvonta ja ajanvaraus ti ja to klo 10–12 Oulunkylän kirkolla. Voit varata ajan puhelimessa numerosta 09 2340 5318 tai saapumalla paikan päälle. Viikkotoiminta alkaa koronatilanteen sen salliessa. Lisätietoa nettisivuiltamme. Lounasta ja hävikkiruokaa noutoruokana alkaen vko 6. Lisätietoa nettisivuiltamme. Verkkomuskarit torstaisin 25.2.– 18.3. klo 10 seurakunnan Youtubekanavalla. Lauluja, leikkejä, musisointia. Videot nähtävissä aina kahden viikon ajan.

Pakilan seurakunta Virasto: Palosuontie 1. Avoinna ma, ke, to klo 9–12, ti 13–16 asiointi sähköpostilla tai puhelimitse. p. 09 2340 5500, pakila.srk@evl.fi Osoitteet: Hyvän Paimenen kirkko, Palosuontie 1, avoinna hiljentymistä varten ma–pe klo 10–14 ja su klo 12–14. Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa: Facebook, Twitter ja Instagram: Pakilan seurakunta

JUMALANPALVELUKSET Jumalanpalvelukset striimataan Facebookiin. Jumalanpalvelus su 14.2. klo 11. Tuhkamessu ke 17.2. klo 18. Jumalanpalvelus su 21.2. klo 11. Ehtoollishetki sunnuntaisin klo 12.30.

mausta. Päivystävä pappi p. 09 2340 5502 joka päivä klo 9–18. Diakoniapäivystys on ti klo 10–12, p. 09 2340 5552, mutta muulloinkin voit ottaa yhteyttä. Ajantasaisin tieto aina verkkosivuillamme.

Erityisryhmille NÄKÖVAMMAISTYÖ

MUUTA Ystävänpäiväkonsertti to 11.2. klo 19 striimattuna. Pakilan musiikkiopisto, Lions Clubit Pakinkylä ja Aurora. Osoitteessa https://youtu. be/2AgzHnL-fRI voi seurata strii-

Helsingin seurakuntien näkövammaistyön toimisto siirtyy helmikuun aikana Malmille, os. Pekanraitti 16. Talo sijaitsee n. 200 m juna-asemalta, uimahallin vieressä. Taloa kutsutaan Malmin Varustamoksi ja se on esteetön. Alakerrasta löytyy Waste & Feast -hävikkiruokaravintola. Toimisto aukeaa, kun koronatilanne sallii.

SIRPA PÄIVINEN

Virasto: Kunnantie 1. Avoinna ma–ti, to–pe klo 9–15, ke klo 13–17, p. 09 2340 4400, malmi.srk@evl.fi Osoitteet: Malmin kirkko, Kunnantie 1 Jakomäen kirkko, Jakomäenpolku 7 Pihlajamäen kirkko, Liusketie 1 Puistolan kirkko, Tenavatie 4 Tapanilan kirkko, Veljestentie 6 Tapulin seurakuntakoti, Maatullinkuja 4 Varustamo, Pekanraitti 16 Viikin kirkko, Agronominkatu 5

p. 09 2340 4400. Waste&Feast myy take away -lounasannoksia ma–pe klo 11–13, Pekanraitti 16. Waste&Feast on kiinni pe 12.2. Pappi tavattavissa puhelimitse joka päivä klo 9–21 p. 09 2340 4444. Diakonian ajanvaraus ja neuvonta taloudellisissa kysymyksissä. Soita ja varaa aika ma–to klo 10–11.30, p. 09 2340 4481. Muina aikoina voit jättää soittopyynnön.

Menokasvo

JUMALANPALVELUKSET Kirkonmenot vain verkossa. Liity mukaan Malmin srk:n Facebookkanavalta tai helsinginseurakunnat.fi/malmi. Osallistuminen ei vaadi kirjautumista FB-sovellukseen. Sanajumalanpalvelus erityisesti perheille suunnattu su 14.2. klo 10. Tuhkakeskiviikon hartaus 17.2. klo 19. Sanajumalanpalvelus su 21.2. klo 10. Mahdollisuus yksityiseen ehtoolliseen sunnuntaisin kirkkojen aukioloaikana tai erikseen sopien, p. 09 2340 4444.

MUUTA Toiminta kirkoilla on toistaiseksi tauolla. Katso sisältöjä Facebookistamme! Ystävänpäiväkonsertti Tähtiartisti Ollie ti 14.12. klo 19. Ks. Malmin srk:n Facebookissa. Kirkot auki Puistolan, Malmin, Viikin ja Pihlajamäen kirkot auki hiljentymistä varten su klo 11–14. Ruoka-apua Lahjoitusleipää jaetaan Tapulin seurakuntakodilla ma klo 11, Pihlajamäen kirkolla ti klo 9, Jakomäen kirkon pihalla ke klo 9 ja Varustamolla to klo 11. Varustamon leivänjaon yhteydessä myös diakoniatyöntekijä tavattavissa keskustelua varten klo 11–13. Tarkemmat tiedot netistä tai soita

KIRKKO JA KAUPUNKI HELSINKI – 3/2021

Villasukkia kastevauvoille Neulepuikot heiluvat nyt monessa kodissa Tuomiokirkkoseurakunnan alueella. Pappi Maija Kuoppala, miksi kutojat ovat voineet hakea lankaa käsitöihinsä kirkon kryptasta? – Korona-aikana syntyi idea lahjoittaa kastesukat ja -lapaset jokaiselle vauvalle, joka kastetaan seurakunnassamme. Kysyin vapaaehtoisiltamme, mikä voisi olla iloa ja toivoa tuova hanke näin poikkeusaikana. Saimme lankoihin jonkin verran Ilman sinua -kampanjan määrärahaa. – Ihmiset ovat iloisia voidessaan tehdä jotain tällaista. Itse ei-neulojana olen ihan häkeltynyt ihmisten innostuksesta. Loppiaisena jaettiin lankoja, ja valmiita sukkia on jo tuotu. Onko teillä käytössä jokin yhteinen sukkamalli? – Ei, käytämme sekä omia että löydettyjä malleja, esimerkkinä ”junasu-

Maija Kuoppala (vas.) koordinoi kastesukkatempausta. Liisa Salminen neuloo vauvan pitsisukkia.

kat”. Meillä on yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa ihmiset jakavat neulekuvia ja neuvoja. Osa on aloittelijoita, mutta mukana on myös pari käsityönopettajaa. Kuinka monta lasta seurakunnassa kastetaan vuosittain? – Viime vuonna kastettiin yli 200 lasta, joinakin vuosina jopa 240. Me paketoimme sukat ja lapaset kauniisti, ja

haaveenamme on laittaa pakettiin mukaan iltarukousvihkonen. Mukaan tulee myös vapaaehtoisen kirjoittama tervetuloa seurakuntaan -kortti. Pappi vie paketin kastekotiin. – Ideaa saa vapaasti käyttää muissakin seurakunnissa! EIRA SERKKOLA Lisätietoa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Facebook-sivulla.