lehdessä

vun alussa kuolinilmoitus julkaistiin muutama päivä menehtymisen jälkeen. Nykyään kuolemasta saatetaan tiedottaa tuttaville sosiaalisen median kanavien kautta tai sähköpostitse.

AIEMMIN KUOLINILMOITUKSESSA oli vain yksi allekirjoittaja. Tämä oli lähes poikkeuksetta vainajan leski. Nykyään kuolinilmoituksissa luetellaan kaikki kaipaamaan jääneet omaiset.

Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä kuolinilmoituksia julkaistiin huomattavasti enemmän miehistä kuin naisista.

– Tämä johtui todennäköisesti siitä, että naiset elivät miehiä pidempään, eikä naisten kuollessa jäljellä ollut puolisoa, joka kuolinilmoituksen olisi julkaissut, sanoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Anniina Korpela

Hän on väitöskirjaansa varten käynyt läpi yli 40 000 Helsingin Sanomissa vuosina 1904–2004 julkaistua kuolinilmoitusta.

SUOSITUIN SYMBOLI kuolinilmoituksissa on risti. Sen rinnalle on viime vuosikymmeninä noussut vaihtoehtoisia symboleita kuten lintuja ja auringonlaskuja.

Vuonna 1940 Helsingin Sanomissa julkaistiin ensimmäinen kuolinilmoitus, jossa oli islamin tunnus eli kuunsirppi ja tähti. Samana vuonna julkaistiin ensimmäistä kertaa myös juutalaisten tunnus, Daavidin tähti.

1950-luvulla kuolinilmoituksiin ilmaantuivat vapaa-ajattelijoiden liekkimalja ja uskontokuntiin kuulumattomien lehvä.

Mitä tunnetumpi vainaja, sen komeampi kuolinilmoitus. Näin voisi kuvitella, mutta Anniina Korpela kumoaa väitteen.

– Olen tutkimusta tehdessäni joutunut monta kertaa googlaamaan, että ai, tämä oli poliitikko. Se ei välttämättä tule kuolinilmoituksessa esiin.

Erityisesti Korpelan mieleen on jäänyt Helsingin Sanomissa vuonna 1905 julkaistu taidemaalari Albert Edelfeltin kuolinilmoitus. Se jäi mieleen juuri vaatimattomuutensa vuoksi.

– Siinä oli vain vainaja nimi ja surevien nimet.

DIGITAALISIIN KUOLINILMOITUSSIVUSTOIHIN

Anniina Korpela ei usko.

Vuonna 2016 Alma Media perusti Ikuisuus.fi-sivuston, jonne ihmiset saattoivat ostaa kuolleelle omaiselleen digitaalisen kuolinilmoituksen. Sivusto on jo lopettanut toimintansa.

– Netin kuolinilmoitussivustoihin ei kukaan törmää vahingossa, Korpela sanoo.

– Niiden sijaan uskon sosiaalisen median alustoihin. Kuolleesta henkilöstä voidaan tehdä esimerkiksi Facebookiin päivitys, jossa on myös muistolauseita tai vaikka vainajalle tärkeä laulu. ■

Kymmenen miljoonaa pulloa

Vuosi alkoi, ja kymmenen miljoonaa pulloa keskiolutta lähti liikkeelle. Kansalle tuli kova jano keskellä talvipakkasia. Koska alkoholi mietonakin juomana nautittuna on terveyttä ja moraalia hävittävä tekijä, varoitus on ajankohtainen. Kirkon ei ole syytä muuttaa nautintoaineiden käyttöä hillitsevää asennoitumistaan.

Raittiit elämäntavat riippuvat ratkaisevasti henkilökohtaisesta mielentilasta. Jos meillä on ilo elämässämme, emme kaipaa keinotekoisia kiihokkeita. Jos olemme päässeet sovintoon Jumalan ja ihmisten kanssa, emme tarvitse vaikeuksiemme unohduttamista luonnonvastaisella tavalla. On nautittava elämästä eikä kiihoitusaineista.

”Nautinnonhimo kasvaa”, ilmaisi muuan lenkiltä palaava innokas urheilija. ”Se on halu nauttia elämästä.” Kerrankin luvallinen nautinto! Voimme myös kokea sitä autuutta, jonka Katekismus sanoo olevan seurauksena syntien anteeksi saamisesta.

Ihminen tulee maailmaan ilo mukanaan. Valitettavasti vain monilta ilo kaikkoaa ikävuosien lisääntyessä. Alkaa viihteen aika. Uhrataan suuria rahasummia huvituksiin.

Nyt on entistä tietoisemmin kaivauduttava elämänilon lähteille. Tämä tie ei ole suljettu keneltäkään. Enemmän Iloa!

Lyhennelmä Toivo Seppälän artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 8.1.1969. Keskiolutta sai ostaa elintarvikeliikkeistä vuoden 1969 alusta. Kirkko ja kaupunki 80 vuotta -sarjan on toimittanut Pihla Tiihonen.

LUE ELLA LUOMAN JA MUIDEN KOLUMNISTIEMME KIRJOITUKSIA

OSOITTEESSA KIRKKOJAKAUPUNKI.FI/PUHEENVUOROT