Pupu sai potkut

Pääkaupunkiseudulta otettiin viime vuonna talteen ennätysmäärä heitteillä olevia pikkulemmikkejä. – Jos lemmikkikani löytyy ulkoa, se on lykätty sinne ihan tarkoituksella.

Nappisilmäinen, samettiturkkinen ja utelias. Alle kaksikiloinen mustavalkea kaninaaras Dior ottaa kontaktia viikset väristen Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen Hesyn eläintalossa Pitäjänmäessä.

Dior löydettiin viime kesän alussa ulkoa Espoosta. Kani vietiin Hel­ sinkiin Viikin löytöeläintaloon, jossa huolehditaan pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen löytöeläimistä. Siellä se odotti omistajaansa lakisääteiset 15 vuorokautta ennen siirtymistä Hesyn taloon.

– Löytökania kaivataan takaisin kotiin ani harvoin. Jos lemmikkikani löytyy ulkoa, se on lykätty sinne ihan tarkoituksella, kertoo Hesyn mediavastaava Mari Aro.

Pikkulemmikkejä tuotiin viime vuonna Viikin löytöeläintaloon ennätykselliset 198. Joukossa oli 87 jyrsijää, joista suurin osa oli yhden kuolleen ihmisen marsuja. Lintuja oli 59, esimerkiksi undulaatteja, kanarialintuja ja neitokakaduja. Kaneja tuli 34 ja käärmeitä, kilpikonnia ja liskoja yhteensä 8.

Kissoja ja koiria päätyy Viikin löytöeläintaloon eniten, mutta muiden eläinten määrä ja suhteellinen osuus ovat kasvaneet. Vuonna 2019 löytöeläinkeskuksen asukaista 7,9 prosenttia oli pikkulemmikkejä, viime vuonna jo 17,5 prosenttia.

KANIEN HYLKÄÄMINEN on yleistynyt Suomessa niin paljon, että Suomen eläinsuojelun Seyn viestintäpäällikkö Maria Lindqvist puhui Ylen uutisissa joulukuussa kanikriisistä.

Koronapandemia jopa tuplasi lemmikkien myynnin. Jos toive vaikkapa tietynlaisesta koiranpennusta ei toteutunut nopeasti, jotkut ottivat mitä saivat, esimerkiksi kanin. Nyt osa uusista lemmikinpitäjistä on tullut katumapäälle.

– Meille on tullut paljon nuoria kaneja, jotka ovat tosi söpöjä, luppakorvaisia ja pitkäkarvaisia. Ne näyttävät eläinkaupasta ostetuil­ ta. Kotona on sitten huomattu, että kanista onkin vaivaa, sanoo Hesyn eläintenhoitaja Juppe

Juppe kuvaa Dioria rohkeaksi, selvästi ihmisiin tottuneeksi kaniksi.

– Dior tykkää paijaamisesta, erityisesti otsan silittämisestä.

Lajitovereistaan Dior ei sen sijaan pidä. Naaraskania yritettiin totuttaa ensimmäisessä kotiehdokkaassa leikattuun poikapupuun, mutta se vain hyökkäili päin kaneja erottavaa aitaa.

– Diorille etsitään nyt kotia, jossa se saa olla ainoa kani ja kuningatar, Mari Aro sanoo.

KISSOJA MAJAILEE Hesyn talossa kaikkein eniten, ja niin on ollut aina. Näin siitä huolimatta, että noin 70 prosenttia Viikin löytöeläintaloon tuoduista kissoista haetaan alkuperäiseen kotiinsa.

Pääkaupunkiseudulla kissoista välitetään poikkeuksellisen paljon. Seyn vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan koko Suomen löytökissoista vain joka neljäs pääsee takaisin kotiin.

Hesyn taloon päätyneiden kissojen lasiseinäiset huoneet muistuttavat avokonttorien puhelu- ja neuvottelukoppeja. Tiloja siivotaan päivittäin, mutta niissä leijuu silti ammoniakin katku.

Talon pitkäaikaisin asukas, mustavalkea Paroni, on elänyt täällä lähes kolme vuotta. Kissa tuli taloon reilun vuoden vanhana sosiaalitapauksena, kun sen omistaja lähti armeijaan.

Sosiaalitapauksiksi lasketaan eläimet, joiden omistaja ei pysty enää huolehtimaan lemmikistään, koska joutuu vaikkapa vankilaan, asunnottomaksi, pitkäaikaiseen sairaalahoitoon tai kuolee. Varusmiesten lemmikkejä päätyy Hesyyn harvemmin, mutta Paronin omistanut nuori mies ei saanut haastavalle kollilleen hoitajaa.

– Aluksi Paroni hyppi kynnet esillä ihmisten jalkaan ja kiipesi heitä pitkin. Vain kokeneet eläinhoitajat pystyivät siivoamaan sen huonetta pitkät kalastussaappaat jalassa, Mari Aro kertoo.

Nykyään kuka vain työntekijä sopii Paronin siivoajaksi, kunhan muistaa tarkkailla sen elekieltä. Aron mukaan kissa ei ole aggressiivinen, ainoastaan hyvin aktiivinen, minkä lisäksi siltä puuttuvat käytöstavat.

Voi olla, että Paroni on erotettu emostaan jo tennispallon kokoisena, eikä se ole siksi oppinut käyttäytymään kissoiksi. Pennut ovat valmiita itsenäistymään vasta 14-viikkoisina.

Nelivuotiaalle Paronille ja sen kaksivuotiaalle Hemmo-ystäväl-

Pikkulemmikkien osuus kasvoi Viikin löytöeläintalossa

Kissatkoiratmuut

le etsitään yhteistä kotia. Leikatut kämppikset vuoroin painivat, vuoroin painautuvat yhteen lepäämään ja nuolemaan toistensa naamoja. – Ystävykset sopisivat kärsivälliselle ja kokeneelle kissaihmiselle. Ne eivät välttämättä ole syliin otettavia lemmikkejä. Paroni on aktiivinen ja fiksu kissa, joka saattaisi opetella innokkaasti temppuja, Aro sanoo.

Toisessa lasikopissa nuori nainen leikittää innokasta sysimustaa kissaa. Hän on tullut etsimään lajitoveria kotona odottavalle lemmikilleen.

Muita lemmikkejä ovat kanit, jyrsijät, linnut, matelijat ja kalat. Viikin löytöeläintaloon tuodaan heitteillä olevat eläimet Espoosta, Helsingistä, Kauniaisista, Kirkkonummelta ja Vantaalta. Lähteet: Hesy ja valvontaeläinlääkäri.

Hesyn talosta löytyy monenluonteisia maukujia, pikkupentujakin on kasvamassa parikymmentä.

POLIISI TAI eläinsuojeluviranomainen oli huostaanottanut lähes 45 prosenttia eläimistä, jotka päätyivät viime vuonna Hesyn taloon. Noin 33 prosenttia oli löytöeläimiä ja loput sosiaalitapauksia.

Lähes kaikki koirat ja noin puolet kissoista tulevat Hesylle huostaanoton kautta. Koirien suuri osuus johtuu siitä, että niiden pahoinvoin-