Kaipuu toisenlaiseen elämään

Pyhiinvaellus ei ole vain matkantekoa vaan elämänasenne, joka vaalii vapautta ja kiireettömyyttä.

Kuin maa olisi laulanut askelten alla – siltä HansErik Lindströmistä tuntui elämänsä ensimmäisellä pyhiinvaelluksella. Oli vuosi 1994, ja sen jälkeen Lindström, kirjailija ja Ruotsin kirkon pappi, on tehnyt satoja pyhiinvaelluksia.

Vuonna 2000 hän johti vaellusta, joka kiersi koko Ruotsin. Aikaa 2 300 kilometrin reittiin kului neljä kuukautta, ja mukana matkan eri vaiheissa oli noin tuhat kanssavaeltajaa. Vaelluksen aikana

Lindström työsti syvää kriisiä, jonka oli kokenut juuri ennen matkaan lähtöään.

– Se oli elämäni tärkein pyhiinvaellus, fantastinen kokemus, Lindström sanoo.

Pyhiinvaellusperinne katkesi Pohjoismaissa 1500-luvulla reformaatioon, mutta viime vuosikymmeninä täällä on eletty jonkinlaista pyhiinvaellusten uutta tulemista. Osaksi siitä voi kiittää Lindströmiä, joka vuonna 1997 oli perustamassa Ruotsin Vadstenaan pyhiinvaelluskeskusta.

Vadstena itsessään on ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde jo keskiajalla, sillä sen luostarikirkossa ovat Pyhän Birgitan pyhäinjäännökset. Nykyisin kaupunkiin johtaa kolme Birgitan nimeä kantavaa pyhiinvaellusreittiä: yksi Turusta ja Tukholmasta, toinen Trondheimista ja kolmas Hampurista.

PYHIINVAELLUKSET OVAT ikivanha perinne. Aluksi kristityt matkustivat Jeesuksen syntymä- ja kuolinpaikoille Betlehemiin ja Jerusalemiin – niin teki aikoinaan myös Pyhä Birgitta. Pyhiinvaellusten alullepanijana pidetään Rooman keisarin Konstantinus Suuren äitiä Helenaa, joka perimätiedon mukaan löysi pyhiinvaellusmatkallaan 300-luvulla Jeesuksen ristin, haudan ja syntymäpaikan. Nykypyhiinvaeltajat eivät ehkä haaveile tuollaisista löydöistä, mutta jotakin hekin etsivät. Ehkä syvempää jumalasuhdetta, ehkä uusia oivalluksia elämäänsä. Ehkä irtiottoa tai lepoa. Hans-Erik Lindström uskoo, että pyhiinvaelluksista voi syntyä uusi kansanliike.

– Yksi syy siihen, että pyhiinvaellukset ovat tehneet läpimurron, on se, että ne puhuttelevat koko ihmistä – niin ruumista kuin sieluakin. Ulkoisen vaelluksen ohessa ihminen tekee myös sisäistä vaellusta, hän kuvailee.

Lindström huomauttaa, ettei mikä tahansa matka tai kävelyretki ole pyhiinvaellus. Pyhiinvaellukseen kuuluu rukousta, hiljaisuutta ja elämän perimmäisten kysymysten pohdintaa ja joskus myös messun viettäminen yhdessä.

SEN, MISTÄ pyhiinvaelluksessa on kysymys, voi Hans-Erik Lindströmin mukaan tiivistää seitsemään avainsanaan: vapaus, yksinkertaisuus, kiireettömyys, hiljaisuus, huolettomuus, jakaminen ja hengellisyys.

– Olen huomannut, että ne houkuttelevat monia. Ne ovat myös kaipuun sanoja, asioita, joista nykyisessä kulttuurissamme on puutetta.

Pyhiinvaellus voisikin olla muutakin kuin fyysisen matkan taittamista. Se voisi olla elämänasenne. Esimerkkinä Lindström mainitsee sisäisen yksinkertaisuuden. Hänen mukaansa se tarkoittaa kulisseista ja miellyttämisestä luopumista, sitä, että voi olla oma todellinen itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen, eikä yksinkertaisuutta vaaliakseen tarvitse aina lähteä mihinkään.

Pyhiinvaelluksella koettua vapautta ja kiireetöntä rytmiä voi yrittää ylläpitää myös kotona ja arjessa. Voi rauhoittaa ajatuksiaan, tehdä vähemmän ja hitaammin, istua hiljaa, elää tässä hetkessä. Joskus voi käydä niinkin, että pyhiinvaelluksen mahdollistama hengähdystauko saa näkemään oman elämän uusin silmin ja uskaltautumaan isoihinkin muutoksiin. ■

Hans-Erik Lindström luennoi pyhiinvaellusseminaarissa, joka järjestetään 17.5. klo 13–17 Tikkurilan kirkolla. Tilaisuudessa on myös mahdollisuus tutustua pääkaupunkiseudun pyhiinvaelluksiin. Seminaari on ilmainen ja kaikille avoin.

Lue lisää: Hans-Erik Lindström: Pilgrimens sju nyckelord. Libris Förlag 2015.

Kirkolliset trendit vuonna 1988:

IN:

Tulosvastuuajattelu kirkossa. Liike-elämästä lainattua tavaraa. Mutta onko kirkko sittenkään liikeyritys?

Katolisuus. Paavikin tulossa Suomeen.

Iloinen ja kevyt usko. Nyt juppikin saa olla uskovainen. Koska mikään ei ole syvällistä, miksi usko olisi sitä?

Teologikato. Nuoret, vastavalmistuneet teologit diggaavat enemmän muita kuin kirkon hommia.

Diakoniatyö. Oljenkorsi hyvien ihmisten kirkon ja syrjäytyvän B-kansan välillä.

OUT:

Seurakuntien yhdistäminen. Seurakuntalaiset ovat hyvin, hyvin vihaisia.

Feministiteologia. Mitä sitä enää jauhamaan, naisesta tulee pappi ja sillä sipuli.

Avioerot. Tänä kunnollisuuden ja aidsin aikana jaksetaan vielä yrittää parisuhteen eteen.

Uskoontulleet julkkikset. Niitä alkaa olla jo niin paljon, että uutisarvo kärsii.

Raskasmielinen usko. Ei soinnu yhteen muotivaatteiden kanssa. Körttikampaus ja Luther-nuttura kuuluvat maailmaan, jota ei enää ole.

Lyhennelmä Olli Seppälän artikkelista, joka julkaistiin 6.1.1988. Samana vuonna Suomen Pankki varoitti rahamarkkinoiden ylikuumenemisesta. Kirkko ja kaupunki 80 vuotta -sarjan on toimittanut Pihla Tiihonen.

KIRJAILIJA MIIKA NOUSIAINEN MITÄ HELVETTIÄ?

- PODCASTISSA, JOKA ON KUUNNELTAVISSA SPOTIFYSSA

TAI OSOITTEESSA KIRKKOJAKAUPUNKI.FI.