Diskopalloja ja alttareita

Vuoden korunkantajaksi valittu kirkkoherra

Harri Henttinen eli KirkkoHarri löysi itsensä ja seksuaaliidentiteettinsä kunnolla vasta viisikymppisenä.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA MARJAANA MALKAMÄKI

Vesilahden kirkon edustalla pomppaa autostaan meikattu ja värikkäisiin vaatteisiin ja koruihin pukeutunut kirkkoherra Harri Henttinen. Hänet tunnetaan paremmin nimellä KirkkoHarri. Iloisesti jutteleva kirkkoherra johdattaa toimittajan ja kuvaajan tien toisella puolella olevaan kotiinsa, jossa ei myöskään ole säästetty väreissä. Silmät poimivat asunnosta kiinnostavia yksityiskohtia, kuten Jumala- ja ihmisyysalttarit, patsaita, silkkikukkia ja diskopalloja.

Korut ovat tärkeä osa KirkkoHarrin olemusta, mutta Kultaseppien Liiton ja Kello- ja jalometallitukkukauppiaat ry:n valinta Vuoden korunkantajaksi yllätti silti.

– Oli hienoa saada tällainen ammattilaisten huomionosoitus ja vielä kirkon työntekijänä. Kun valmistuin papiksi vuonna 1989, teologisessa koulutuksessa painotettiin, ettei omaa persoonaa saisi tuoda vahvasti esille. Nykyään se on onneksi toisin päin, sillä opiskelijoita suorastaan kehotetaan käyttämään persoonaa työvälineenä kirkon sanoman esilletuomisessa.

KirkkoHarri käyttää erilaisia koruja tilanteen ja fiiliksen mukaan. Monet niistä hän on hankkinut jo 1990-luvulla, mutta silloin tällöin hän ostaa uusiakin, viimeksi korvakorut.

– Minusta korun ei tarvitse olla kallis, kunhan se on kaunis. Kulunut korukin on kaunis, sillä se on nähnyt elämää ja ollut kenties pitkäänkin mukana kantajansa elämässä.

– Minulla on käyttökoruina yleensä muovista ja lasista valmistettuja koruja. Ainoas -

Kuka?

Harri Henttinen eli KirkkoHarri, 58, on Pirkanmaalla sijaitsevan Vesilahden seurakunnan kirkkoherra.

Mitä?

Kultaseppien liitto ja Kello- ja jalometallitukkukauppiaiden yhdistys valitsivat KirkkoHarrin Vuoden korunkantajaksi.

Motto

Keskeneräisyys ja kasvunvara kunniaan. Valmiiksi ei tulla eikä täydellisiä olla – ollaan ihmisiä!

TAMPEREELTA KOTOISIN olevan KirkkoHarrin oma vapautumisen tie on ollut mutkikas. Lapsena hänestä oli luontevaa leikkiä sisarensa kanssa nukeilla. Hän myös mielsi itsensä Harrietiksi. Koulussa siitä tuli ongelma.

– Tajusin, etten ole samanlainen kuin muut ikäiseni pojat. Sulkeuduin ja aloin lähes pelätä itseäni. Olin niin sairaalloisen hiljainen, että en uskaltanut edes vastata tunnilla.

Sukupuolestaan epävarman pojan elämä muuttui kuitenkin totaalisesti, kun hän rohkeni lukioikäisenä hakeutua mallikouluun.

– Muistan, miten jännitin mennessäni mallikouluun ensimmäistä kertaa. Seisoin oven takana hiestä märkänä, kun pelkäsin, miten kaltaiseni epämaskuliininen tyyppi otetaan vastaan.

– Siellä oli kuitenkin mielettömän lämpimiä ihmisiä. Minun annettiin olla yksilö, oma persoonani, ja sain kuulla, ettei ole outoa ihmetellä, kuka on. Siitä minulla alkoi itseni löytämisen tie. Tuo askel on iso asia jokaiselle nuorelle.

Vuonna 2006 KirkkoHarri valittiin seurakunnan kirkkoherraksi. Kirkollisiin toimituksiin hän kertoo meikkaavansa ja pukeutuvansa tilanteen mukaan. Hautajaisiin hän ei yleensä laita meikkiä. Häissä ja kastetilaisuuksissa taas on hauskaa, kun lapset kyselevät hänen meikeistään ja koruistaan.

KirkkoHarri sanoo viljelevänsä yksinkertaista uskonkäsitystä, joka tukee ihmisyyttä. Erityisen tärkeä hänelle on Jeesuksen esimerkki, hänen tapansa kohdata ihmisiä.

– Uuden testamentin helmiä ovat juuri nämä kohtaamiset sekä niihin liittyvä viisaus, armollisuus ja myötätunto. Jeesus katsoo suoraan ihmisen elämäntodellisuuteen, ja silloin ihminen tulee nähdyksi. Sitähän me elämässä kaipaamme ja etsimme. Se on olennaista sekä Jumala­suhteessa että ihmissuhteissa.

KirkkoHarrin mukaan Jeesus opettaa meille aitoa dialogia, joka on parhaimmillaan vuoropuhelua ja yhdessä ajattelua. Hänestä kirkon piirissä on liian usein yksisuuntaista monologia, jossa yksi puhuu ja muut kuuntelevat.

– Pahimmillaan kuulija voi tulla hengellisen puheen syvästi haavoittamaksi, jolloin puhutaan jo henkisestä ja hengellisestä väkivallasta. Siksi Jeesus ei halua päästää meitä mestarin paikalle ja varoittaa meitä toisen ihmisen tuomitsemisesta.

OMAN ITSENSÄ ja sukupuoli­identiteettinsä KirkkoHarri löysi kunnolla vasta 50­vuotiaana. Hän tuntee olevansa androgyyni: hän on ulkoisesti mies mutta sisäisesti nainen.