Käveleminen on yksinkertaista vapautta

Keskivertoaktiivinen ihminen kävelee elämänsä aikana kaksi kertaa maapallon ympäri. Käveleminen kuuluu myös melkein kaikkien maailmanuskontojen harjoittamiseen.

Opin kävelemään 48 vuotta sitten, mutta ymmärsin rakastavani kävelemistä paljon myöhemmin. Aerobicin, uinnin ja kuntonyrkkeilyn kaltaiset harrastukset ovat alun innostuksen jälkeen aina kuihtuneet pois. Jäljelle on jäänyt kävely.

En ole ainoa lajin ystävä. Kävely on suomalaisten suosituin liikuntamuoto. Se on helpoista helpoin tapa liikkua. Se on ilmaista, ja kävellä voi missä vain, jopa vedessä. Nykykännykkä laskee reaaliaikaisesti askeleiden määrän ja antaa tietoa terveyshyödyistä, joita kävelyllä on osoitettu olevan. Näitä ovat muiden muassa verenpaineen lasku, elimistön vastustuskyvyn ja aineenvaihdunnan paraneminen sekä stressin väheneminen.

Käveleminen ei tosin ole minulle pelkkä harrastus vaan tapa elää. Murheet asettuvat mittasuhteisiinsa, kun askelten alla on pehmeä, joustava metsäpolku. Uudet kaupungit ja asuinpaikat muuttuvat omiksi, kotiseuduksi, kun ne ottaa haltuunsa kävellen. Ajatusten solmut aukeavat kävellessä eikä haittaa, vaikka maisema olisi ankea. Luovuus lisääntyy kävelemällä, kertovat tutkimuksetkin. Niiden tietoa vahvistavat monen filosofin ja luovan alan ihmisen elämäntavat. Säveltäjä Ludvig van Beethoven käveli lounaan jälkeen muistiinpanovälineet mukanaan, jotta pystyi tallentamaan kävelyn mukanaan tuomat ideat ja korjaukset töihinsä. Filosofi Immanuel Kantin päivittäisen kävelyretken mukaan pystyi kuulemma tarkistamaan kellonsa. Steve Jobs oli tunnettu kävelykokouksistaan.

PIDÄN ENITEN kävelystä, jossa en pääse pakoon omaa laiskuuttani. Kun tiputtautuu vesitason kyydillä tunturituvalle keskelle pohjoista erämaaaluetta, on kävelemisvalinta tehty kerralla viikoksi.

Kymmenen kilometrin ensimmäisellä etapilla mietin, mikä kävelyssä tekee niin onnelliseksi. Sehän on loppujen lopuksi raskasta, varsinkin rinkan kanssa.

Lähteminen on vaikeaa, sillä sisimmässä asuu pelko jaksamisesta ja tulevista epämukavuuksista. Sitten kun lähtee, epämukavuudet muuttuvat tosiasioiksi ja kolotukset vaihtavat paikkaa hartioista selkään ja jalkoihin. Useimmiten niistä kuitenkin selviää, ja kun kävely pääsee vauhtiin, kivut unohtuvat. Askel rullaa ja niin tekee ajatuskin.

Saattaahan vaeltajan onnen hymy olla peräisin ympäröivästä kauneudestakin. Kun voi jättää taakseen jo liian tutuksi käyneet kävelytiet ja lähteä uusille reiteille.

Tai sitten hymyn kasvoille nostaa kaikkien aikojen samanaikaisuuden tuntu. Näitä samoja jääkauden jättämiä kivivirtoja ja rinteitä viistäviä pilviä ovat katselleen kulkijat kauan ennen omaa aikaani.

Kävelyn filosofiasta kirjoittanut Frédéric Gros on kiteyttänyt kävelijän onnen olemuksen. Kävely on vapautta, ei urheilua, johon liittyy tekniikka, säännöt, tulokset ja tavoitteet. Kävelyssä merkitsevät vain taivaan kirkkaus ja maiseman komeus.

Kävely on vapautta juuri vaivalloisuuden takia, kirjoittaa Gros. Siihen ajatukseen on helppo liittyä. Päivän kävelyn kohokohta on lämmin ruoka ja lepohetki. Gros pohtii, että kävely näyttää riippuvuutemme. Päiväkausien kävelyllä valinnat tehdään perustarpeiden pohjalta ja kaikki muu on todellisuudessa turhaa.

KÄVELEMINEN KUULUU melkein kaikkien maailmanuskontojen harjoittamiseen. Islaminuskoiset kävelevät ympäri Kaaban temppeliä Mekan kaupungissa Saudi-Arabiassa. Buddhalaiset kävelevät Siddhartan elämään liittyneillä pyhillä paikoilla Intiassa ja Nepalissa. Kristityt tekevät yhä pyhiinvaelluksia muun muassa Roomaan, Jerusalemiin ja Santiago de Compostelaan.

Ensimmäisellä pyhiinvaelluksellani yritin kovasti selvittää, mikä tekee kävelemisestä pyhää. Kerralla ei kysymykseen löytynyt vastausta, mutta monta pyhiinvaellusta myöhemmin tärkeiksi ovat tulleet hiljaisuudessa kävellyt etapit ja saman polun yhdistämät ihmiset. Pyhyyden välähdykset koen kuitenkin selvimmin omia reittejä etsien.

MERKKEJÄ IKIVANHOISTA kävelijöistä on muun muassa nykyisen Egyptin alueella. Siellä joku kaukainen esi-isämme käveli mutapaakun yli pari miljoonaa vuotta sitten. Paakku kivettyi ja säilöi tiedon varhaisista askelista.

Kahdella jalalla liikkuminen oli harppaus ihmiskunnan kehityksessä, energiatehokas tapa kulkea, joka vapautti kädet ruuan, työkalujen ja aseiden kantamiseen. Ensimmäisten kävelijöiden kivettyneitä jalanjälkiä on löydetty myös Keniasta ja Tansaniasta sekä eurooppalaisittain Kreetalta ja Englannista.

Kävele kuin suutelisit maata jalkojesi alla, opettaa zenbuddhalainen Thich Nhat Hahn kirjassaan Opas kävelymeditaatioon. Samaa jokaisen askeleen arvostamista Jumalan antamana ihmeenä on kristillisissä luostareissa harjoitetussa labyrintin kiertämisessä. Kun kulkee labyrintissa, ei pääse ylpeilemään matkan pituudella, vaivojen voittamisen sankaruudella tai määränpään tavoittamisella. Jokainen askel on tavoite ja lahja ihan sellaisenaan.

KESKIVERTOAKTIIVINEN IHMINEN kävelee elämänsä aikana sen verran askeleita, että niillä kiertäisi maapallon pariin kertaan. Se tarkoittaa noin 7 000 askeleen päivätahtia. Suuri osa niistä menee arjen horteessa.

Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhin askeleet olivat historiallisesti painavat. Kävely oli hänelle muutoksen teon väline. Gandhi valitsi väkivallattomuuden ja käveli In - tian itsenäisyyden edistämiseksi. Lähes neljäsataa kilometriä pitkä suolamarssi käänsi maailman katseet Intiaan ja protesti brittihallinnon epäreilua suolaverotusta kohtaan tuli julkiseksi. Sen päätteeksi brittihallinnon säännöstelemä ja verottama suolan tuotanto palautui kansalle.

Myös tänä päivänä muutosta tehdään kävellen. Presidentti Volodymyr Zelenskyi käveli toukokuussa 2022 tyhjiä Kiovan katuja ja puhui kansalleen voitonpäivänä. Venäjää ja Ukrainaa yhdistäneitä näyttäviä paraateja ei ole näkynyt tässä sotaa käyvässä maassa. Kävelyvaikuttamista presidentti on sen sijaan jatkanut. Zelenskyi on kutsunut tärkeimpiä Ukrainan liittolaisia kanssansa kävelemään Kiovaan ja muuallekin Ukrainaan.

VIIKON YHTÄJAKSOINEN KÄVELY Lapissa on lahja, jonka silloin tällöin annan itselleni. Lahja sisältää sateen kastelemia kenkiä ja väsyneitä ja keveitä askelia. Vastalahjaksi saan muistoja arkisemmille askelilleni: haukansukuisen piekanan haikean huudon, pari pientä kiveä ikonin eteen vietäväksi ja kirkkaan oivalluksen pitkän päivämatkan puolessa välissä.

Makaan tunturituvan penkillä, lihakset kävelyn jäljiltä sykkivinä ja vatsa täynnä lämmintä ruokaa. Tajuan, miksi kävelen. Tällaista ohikiitävää hetkeä varten. Kävelyn jälkeiseen tilaan ei voi päästä kävelemättä. Niin yksinkertaista se on. ■

Pääkaupunkiseudulla on useita luonnossa kulkevia pyhiinvaellusreittejä. Lisätietoja Helsingin reiteistä helsinginseurakunnat.fi/pyhiinvaellusitahelsinki, Espoon reiteistä espoonseurakunnat.fi/tule-mukaan/aikuiset ja Vantaan reiteistä vantaanseurakunnat.fi/sielunlatauspiste.

+SUKU LANNOITTAVAA

MAALIVAHTI TUUKKA -1.

JOHTUA NAISIA MYÖS M+

VAKIOTYYPPI

CURIE

Spitaali

KOHDISTETTAVIA

AIKOJEN LOPPUUN

SESONKIEN PÄÄTTYESSÄ

LIHAFIRMA KYLLÄ . ...

P ETTÄM ÄTÖN VÄKEVÖ ITY

MAITOHAMPAILLE

HA RJOITETTAVIA

KUIVIA TAPPARA SUKLAAHERKKU

LAULAJA IRINA

ILMAN

Kirkon on puolustettava hädässä olevia

TUEMME KIRKOLLISKOKOUKSELLE toukokuun alussa tehtyä aloitetta

Uskonnonvapauden edistäminen maahanmuuttajien parissa. Kiitämme aloitteen tekijöitä ja pidämme sitä merkittävänä. Uskonnonvapauslakimme säädettiin 100 vuotta sitten. Vaikka meillä on asiat Suomessa hyvin, meidän tulee edelleen pyrkiä parempaan.

Seurakunnissa on antauduttu todellisuudelle, että kristityksi kääntynyttä ei aina voida turvallisuussyistä kirjata julkisesti kirkon jäseneksi. Maahanmuuttovirasto ja oikeuslaitos eivät osaa aina tunnistaa uskonnolliseen vainoon liittyvää uhkaa ja vainoa. Media ei reagoi maailmanlaajaan kristittyihin kohdistuvaan vainoon. Uskonnonvapaus ei toteudu, jos sen loukkauksia ei tunnisteta.

Olemme kohdanneet tilanteita, joissa Maahanmuuttoviraston päätöksissä tullaan halventaneeksi henkilön kristillistä vakaumusta. On myös kristittyjä, jotka kyseenalaistavat kristityiksi kääntyneiden vakaumuksen. Kirkolla on suuri tehtävä asenneilmapiirin muuttamisessa.

Kirkossa puhutaan paljon hädänalaisten auttamisesta. Nyt olisi syytä aloittaa seurakuntien omista jäsenistä, joiden oikeus uskonnonvapauteen ei toteudu.

Taneli Skyttä, Kaisa Huhtala, Tero Vaarna, Kari Tassia, Juan Castillo, Ari Kuittinen ja Timo Keskitalo

Koti menee myyntiin

TALOYHTIÖISSÄ TEHTÄVIEN pakollisten remonttien hinta nousee vuosi vuodelta. Nykyinen asumis­ ja toimeentulotukijärjestelmä ei ole ajan tasalla.

Perustoimeentulotukea ei ole mahdollista saada rahoitusvastikkeen maksamiseen. Menoina ei hyväksytä rahoitusvastikkeen yhtiölainan lyhennykseen käytettävää osuutta, vaikka se kohdistuisi vanhan asunnon pakollisiin remontteihin eikä uudisasunnon velkaan.

Nykyinen laki merkitsee ihmisille sitä, että monet menettävät asuntonsa taloyhtiön remontin osuessa kohdalle. Monille, varsinkin yksinasuville, esimerkiksi putkiremont­

Kellonsoittaja puoliunessa?

MIKSI SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISISSA kirkoissa soitetaan kirkonkelloja niin vaisusti? Hitaasti ja harvakseltaan aivan kuin kellonsoittaja olisi puoliunessa. Nyt kun olemme kuulleet, miten Briteissä kilkahteli Westminster Abbeyn kirkonkellot ylitsevuotavan komeasti ja säästelemättä, huomasi suuren eron. Ei tarvitsisi Suomessakaan olla liian vaatimattomia.

Toinen asia. Pahoitin mieleni, kun kävelin Malmin hautausmaan etelä­kärjessä, missä on vielä ti on sellainen, jota he eivät pysty maksamaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että he joutuvat myymään kotinsa, ja kun taloyhtiössä on putkiremontti tulossa tai päällä, asunnosta ei saa edes sitä hintaa, jonka siitä muuten saisi.

Kun nämä ihmiset joutuvat asunnon myymisen jälkeen muuttamaan vuokra­asuntoon ja jos he ovat edelleen toimeentulotuen tarpeessa, asumismenot voivat nousta suuremmiksi kuin ne olisivat nykyisessä asunnossa.

Asumis­ ja toimeentulotukea on korjattava vastaamaan nykyajan tarpeita. Omassa asunnossa asuvia on tuettava siinä missä sijoittajien vuokra­asunnoissa asuviakin.

Tiina Arlin Vantaa

Politiikan tuuliviiri

EN VOI LAKATA ihmettelemästä kristillisdemokraattisen puolueen käyttäytymistä käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Kaikki neuvot­ hautaamaton alue täynnä kukkivia päärynäpuita. Kaikki päärynäpuut oli kaadettu pois lukuun ottamatta kahta puuta alueen reunalla. Olin nimennyt mielessäni tämän saran päärynälehdoksi, jonne olisi hienoa tulla jopa haudatuksi. Niitä puita kun ei joka paikassa kasvakaan ja kuinka ne kukkivatkin upeasti. Nyt niitä ei enää ole. Surullista.

Tuulikki Pasanen Helsinki teluehdotukset sopivat kristillisdemokraateille, riippumatta siitä, että perussuomalaisten vaatimukset sotivat sekä kansainvälistä lainsäädäntöä että kristillistä ja länsimaista etiikkaa vastaan. Kristillisdemokraateilla olisi ollut loistava tilaisuus ratsastaa RKP:n yrityksellä vaalia länsimaisen oikeusvaltion periaatteita. Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah olisi voinut tehdä selväksi, että ihmisoikeuksilla ja nykyaikaisella länsimaisella moraalikäsityksellä on keskeinen merkitys myös kristillisdemokraattisen puolueen ”puolueraamatussa”. Sen perusteella miten puolue on toiminut hallitusneuvotteluissa, näin ei ole.

Christer Häggqvist Vaasa

Salonkikelpoista joogaa

KIITOS UUSIMMASTA LEHDESTÄ (K&k 11.5.), josta onneksi löytää mukavaa luettavaa. Kiitos erityisesti ar­ tikkelista, jossa kerrottiin eläimistä terapeutin apulaisina. On niin totta, että jos eläimet osaisivat puhua, he varmasti kertoisivat, kuinka paljon ihmisten taakkoja he joskus kantavat.

Toisenlaista tarinaa kertoisivat tehokasvatetut eläimet, jotka päätyvät niin monen ruokapöytään. En voi ymmärtää, miksi ei kristityn pitäisi ajatella eläimiä ja ylipäätään luomakuntaa. Raamatussa jo sanotaan, että ihmiset ja koko luomakunta huokaavat. Se kertoo kaiken oleellisen siitä, että ihminen on onnistunut alistamaan eläimet ja luonnon hyödykkeeksi.

Minua kiinnostaa myös jooga ja se, että siitä on aikaansaatu salonkikelpoinen myös kirkon piireihin.

On hyödyllistä tutkia muutakin kuin kristinuskoa. Olisin kiinnostunut kuulemaan esimerkiksi jälleensyntymisopista, jonka väitetään joskus kuuluneen kristinuskoon ja joka sittemmin on siitä poistettu.

Päivi Kangas Espoo