1 minute read
24.6.
Juhannus on Johannes Kastajan, keskikesän ja luonnon juhla.
Luomakunnan sunnuntain evankeliumi (Joh.1:1-4) kertoo, miten Jumala on luonut kaiken ja tullut Jeesuksessa lähelle kaikkien luotujen elämää, iloa ja kärsimystä.
Jussin päivä
JUHANNUSTA ON VIETETTY 400-luvun alkupuolelta lähtien profeetta Johannes Kastajan syntymäpäivänä. Raamatussa Johannesta kutsutaan Jeesuksen edelläkävijäksi. Juhannuksen ajankohta perustuukin käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. Tänä vuonna juhannus osuu alkuperäiselle paikalleen 24.6. Silloin meillä on myös Johanneksen sekä Juhan, Jukan, Jannen, Janin, Jussin, Juhon, Juhanin ja Juhanan nimipäivä. Kaikki nuo nimet juontavat juurensa Raamatun Johannekseen. Nimi on hepreaa ja merkitsee ”Jumala on armollinen”.
Ihmettele lapsen lailla
Pienelle lapselle kävelyretki läheisen merenrannan kallioilla ja metsäpoluilla on täynnä ihmeitä. Voikukat ja varsinkin kallioiden keto-orvokit ovat ihmetyksen aihe. Mustikoiden kukkia pitää kumartua katsomaan ihan likeltä. Tämän tästä pysähdytään katsomaan polun muurahaisia ja muita vilistäjiä. Mikä-, mitä- ja miksi-kysymyksistä ei tule loppua.
Leppäkerttu vangitsee aina katseen. Rannan vanhasta laiturista tulee lapsen mielessä hämähäkkien koti, kun siellä on niin hienoja auringonvalossa kimaltelevia seittejä.
Varuskuntasaarelta kuuluu aseiden pauke, mutta sen voittaa pian mielenkiinto silkkiuikkupariskuntaan, joka rakentaa kelluvaa ruovikkopesäänsä. Toinen istuu pesässä ja toinen tuo uutta pesäainesta. Ehkä myöhemmin voi nähdä niiden kuljettavan pienokaisia selässään siipiensä suojassa.
Aikuisella Jeesuksella oli vielä jäljellä kaikkea elämää ihmettelevä katse, vaikka hän oli tietoinen kärsimyksestä ja elämän hauraudesta. Hän sanoi, ettei yksikään varpunen putoa maahan Jumalan näkemättä. Luonnossa kaikilla on oma luovuttamaton arvonsa. Jumala ei vihaa eikä inhoa mitään luomaansa. Hänen katoamaton henkensä on kaikissa läsnä. Yhtä lailla muurahaisissa poluillaan kuin pesissään sirkuttavissa linnunpojissa. Hyvinä hetkinämme voimme tuntea myötätuntoa luontokappaleita kohtaan. Se on pieni heijastus jumalallisesta myötätunnosta, joka ulottuu kaikkiin luotuihin. Sen myötätunnon ikoni on Jeesuksen risti. Siitä – syvästä rakkauden inkarnaatiosta – kertoo hänen ihmiseksi tulonsa ja ylösnousemuksensa. Joka kevät ja kesä se puhkeaa luonnossa keskellemme.
LAURI MAARALA
Alkukesän kävely
Lapsella on vielä jäljellä ihmettelyn taito.
Lähde alkukesän kävelylle lapsen lailla. Kävele pysähdellen aina, kun siltä tuntuu. Katsele luonnon värejä ja muotoja. Seuraa ötököiden touhuja. Kuuntele lintujen laulua. Haistele ilmaa. Hengitä sitten muutama kerta syvään ja nyökkää Korkeimmalle.
MAINOS