Lauri 2010 nro 26 (19 8) by Kirkko ja kaupunki

Merete Mazzarella pohtii eläkkeellä oloa, sivu 6



..

Vuosi hääyöstä sivu 3 Väitöskirja viiltelystä sivu 5 Veistos Hämeenkylään sivu 15

Hans von Schantz

Mihin Virossa uskotaan? sivut 7–9

Markku Mattila

..

Lohdun ja toivon kappeli HarVa rakennus on niin lähellä elämän peruskysymyksiä kuin siunauskappeli, sanoi piispa Eero Huovinen Pyhän Laurin kappelin vihkitilaisuudessa sunnuntaina. Tähän voisi lisätä, että harva rakennus antaa niin hyvin tilaa näille suurille kysymyksille kuin Anu Puustisen ja Ville Haran suunnittelema kappeli. Kauniin rakennuksen arkkitehtuuri on tehty tukemaan surevaa. Arkkitehdit ovat herkällä tavalla sisäistäneet ne moninaiset tunteet, joita läheisiään hautaan saattavilla ihmisillä on mielessään. He ovat samalla tehneet rakennuksen, joka rohkeasti julistaa kristinuskon ydinsanomaa: vahvaa toivoa siitä, että elämä ei pääty tähän. Toisaalta, vaikka siunaustilaisuuden osallistuja ei uskoisi siihen tai jaksaisi sitä surunsa keskellä miettiä, hän voi silti kokea kappelin tunnelmassa paljon lohduttavaa. Rakkaalle ihmiselle voi jättää hyvästit tilassa, joka on kaunis, valoisa ja rauhallinen ja kunnioittaa jokaisen ihmisen ainutlaatuista ihmisarvoa. arkkiteHtuurikilpailusta rakennuksen valmistumiseen kului seitsemän vuotta. Valmistumista viivästyttivät valitukset ja samalla rakennuksen hinta nousi. Kymmenen miljoonaa euroa on iso summa, mutta se hinta kannatti maksaa. Siunauskappeli kun on suunniteltu kestämään vähintään seuraavat 200 vuotta ja sen rakentajat ovat tehneet sen vuoksi huolellista työtä. Kappelin jokainen yksityiskohta on mietitty ja rakennus sopii kirkonkylän arvokkaaseen kulttuurimaisemaan aivan kuin se olisi ollut siinä aina.

Hääyö Vantaalla toista kertaa V

antaan Pyhän Laurin kirkolla järjestetään 17.9. Hääyö-tapahtuma, jossa voi mennä vaivattomasti naimisiin. Viime syksynä tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran ja se saavutti suuren suosion. Illan ja yön aikana vihittiin 92 paria ja kolme maistraatissa vihittyä paria sai kirkollisen siunauksen. — Ajattelin silloin, että jos vihittäväksi tulee 10–20 paria, niin hyvä. Ja jos sinne tulee 200 paria, niin siitäkin selvitään. Nytkään en osaa sanoa, montako paria tulee. Voi olla, että painetta on purettu viime vuonna ja tulee vähemmän, tai sitten tulee yhtä paljon, kertoo idean isä, Tikkurilan seurakunnan pastori Heikki Leppä.

puoliso ja todistus mukaan Vantaan hääyön ajatus on, että naimisiin voi mennä varaamatta aikaa etukäteen. Mukana Hääyö-tapahtumassa pitää olla vain puoliso ja avioliiton esteiden tutkintatodistus. Molempien puolisoiden pitää kuulua kristilliseen kirkkoon ja ainakin toisen on oltava luterilaisen kirkon jäsen. Kirkon jäsenillä pitää olla rippikoulu käytynä. Avioliittoon vihkimisessä tarvitaan kaksi todistajaa, mutta ne löytyvät tarvittaessa talon puolesta. Vihkiajat varataan saapumisjärjestyksessä. Kirkon ovi avataan kello 18.30 ja ilmoittautuminen loppuu kello 24. Osa ajoista on varattu yhdelle parille kerrallaan, osa on sellaisia, että vihittäviä pareja voi olla alttarilla useampi yhtäaikaa. Jokaisen

●

Pauli Juusela päätoimittaja ●



HelsinGin Hiippakunnan piispa Eero Huovinen ja Porvoon piispa Björn Vikström vihkivät Pyhän Laurin kappelin sunnuntaina. Paikalla oli toistasataa juhlijaa, joista osa oli rakentamiseen osallistuneita, osa muita kutsuvieraita. Huovisen mukaan kappelin taide ja arkkitehtuuri sulkevat sisäänsä niin ristin kuin kyyneleetkin, mutta samalla se kysyy ihmiseltä, osaako tämä asettua menetyksiä kokeneen asemaan. Arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara kertoivat suunnitelleensa kappelin, joka ei yritä hätkähdyttää, vaan sopeutuu kirkonkylän arvokkaaseen kulttuurimaisemaan ja tukee surevia omaisia. Kokonaisuus täydentyy ensi vuonna uusilla uruilla ja kirkkotekstiileillä. Siunauksia kappelissa aletaan toimittaa syyskuussa. HelsinGin pitäjän kirkonkylässä sijaitsevassa uudessa Pyhän Laurin

parin kanssa käydään toimituskeskustelu ennen vihkimistä ja vihkimisen ydin kysymyksineen on aina yksilöllinen. Tapahtumassa on mukana kolme kanttoria ja kymmenkunta pappia. Kirkon lisäksi pareja vihitään läheisessä Pakarituvassa ja ulkona. Kirkon viereinen kahvila on hääyönä auki.

muu suomi sai matkia Vantaa oli ensimmäinen paikkakunta, jossa hääyö toteutettiin. Sen jälkeen siitä on tullut varsinainen vientituote. Jo pari päivää hääyön jälkeen Leppä sai viestin Espoosta: ”miten te sen teitte?” Sen jälkeen samantyyppisiä tapahtumia on järjestetty eri puolilla Suomea. Oulun seurakunnissa aloitettiin vihkihetket, joita pidetään joka kuukausi. Kuopiossa järjestettiin 1.1.2010 kello 01, kello 10 ja kello kymmenen illalla jumalanpalveluksia, joissa oli mahdollisuus solmia avioliitto. Espoossa järjestettiin hääyö helmikuussa ja Lahdessa maaliskuussa. Nyt elokuussa vastaavantyyppisiä tapahtumia järjestetään ainakin Turussa, Mikkelissä ja Vihdissä. Rovaniemellä hääyö on syyskuussa. Varsinainen häätapahtumien buumi on kuitenkin lokakuussa, jolloin häiden öitä tai vaivattomasti naimisiin -tapahtumia järjestetään ainakin Tampereella, Kouvolassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Roihuvuoren seurakunta järjestää 20.10.2010 Lokahäät.

idea taiteiden yöstä

Heikki Leppä kertoo saaneensa idean hääyöhön Taiteiden yöstä. Hän mietti, että kyseisenä iltana olisi hienoa, jos jokin kirkko olisi auki kasteita, vihkimisiä ja vaikka ripittäytymisiä varten. Sitten hän tuli töihin Tikkurilan seurakuntaan, ihastui Pyhän Laurin kirkkoon ja oivalsi paikan mahdollisuudet. — Hääyön konseptin kehittelin itse, eikä se varmaan komiteatyönä olisi onnistunutkaan. Sain esimiehen ja työtoverien tuen ja tässä ollaan. Toivottavasti tapahtumasta tulee pitkä perinne, Leppä tuumii. Hääyössä viime vuonna vihityistä pareista noin puolet olivat muualta kuin Vantaalta. Heille hankituista vihkiraamatuista tuli tapahtuman suurin yksittäinen menoerä. Kaiken kaikkiaan tapahtuma toteutettiin pienellä budjetilla ja varsin vähäisellä vaivannäöllä ainakin verrattuna tapahtuman suosioon ja sen saamaan julkisuuteen. — Olihan se aika jännää vihkiä TV-kuvaajat molemmin puolin, sanoo Leppä nauraen. Moni odotti tapahtumasta nuorten parien tilaisuutta. Heitäkin oli, mutta myös paljon pitkään yhdessä olleita pareja, jotka syystä tai toisesta eivät aiemmin olleet hakeneet liitolleen papin aamenta. Pauli Juusela

Lisätietoja: www.vantaanseurakunnat.fi/tikkurila/ haayo-2010

Markku Mattila

sisältä kappeli on jos mahdollista vielä hienompi. Kuin kruunu kaikelle on lasiseinää peittävä sinivihreäksi patinoitu kupariverkko, jonka läpi kajastaa hautausmaa. Myös kahden salin seinällä olevat reliefit ja vainajien näyttöhuoneen kristallitaideteos ovat upeita. Kristallit toimivat prismana, joiden läpi valo taittuu huoneen seinälle. Tämä kappeli ei ole mikä tahansa julkinen rakennus, vaan paikka, jossa vuosittain järjestetään satoja siunaustilaisuuksia. Se on pyhä paikka, jossa Huovisen sanoin ovat läsnä elämä ja kuolema, aika ja ikuisuus, suru ja toivo. Voi olla, että kappelista tulee myös erinomainen konserttipaikka ja nähtävyys, jota tullaan katsomaan kaukaa.

Ensimmäisenä hääyönä vuonna 2009 Vantaalla vihittiin 92 paria ja siunattiin kolme.

●

Piispat Björn Vikström ja Eero Huovinen vihkivät yhdessä Pyhän Laurin kappelin. kappelissa on avointen ovien päivä lauantaina 21.8. kello 10–18. Arkkitehdit Ville Hara ja Anu Puustinen sekä kuvanveistäjä Pertti Kukkonen ovat paikalla kello 14 ja

kuvanveistäjä Pekka Jylhä kello 16. Muuten opastuksesta vastaa Vantaan seurakuntien rakennuttajainsinööri Maija-Liisa Sahlbom.

tämän Vuoden Golden Gospel -palkinto luovutettiin lauantaina Joensuun Gospelfestivaaleilla afrikkalaista musiikkia esittävälle Jakaranda-yhtyeelle. Jakaranda on Pekka Simojoen vuonna 1985 perustama Suomen Lähetysseuran musiikkiryhmä. Sen taiteellisena johtajana on toiminut vuodesta 1990 lähtien muusikko Pekka Nyman. Jakarandassa on noin 30 laulajaa ja soittajaa. teoloGian toHtori Matti Väisäsen menettää pappisvirkansa. Väisänen vihittiin maaliskuussa ruotsalaisen Missionsprovinsenin Suomessa toimivaksi Luther-säätiön piispaksi. Tampereen tuomiokapituli katsoi, että Väisänen on ryhtymällä toisen kirkkokunnan johtavaan tehtävään rikkonut kirkkolakia ja kirkkojärjestystä ja määräsi tämän menettämään virkansa.

Uutisia myös w w w.vant aanl auri . f i

Jani Laukkanen

Sanni Purhonen vapaa toimittaja, kulttuurin sekatyöläinen

Kesä kiinnostaa kuumalla olisi mukava lomailla. Tänä kesänä en kuitenkaan ehtinyt kummempia taukoja pitämään. Minua ei pidä sääliä, sillä tämän lehden putkahdettua painosta istun toivottavasti tukevasti junassa jossain päin Eurooppaa. Pitkästä lomasta etukäteen huonoa omaatuntoa potevana vannoin pysytteleväni kesän erityisen tarkkaan kärryillä maailman menosta. Tieto on valtaa, myös matkailijan taskussa. On hyvä merkata kalenteriinsa hauskat tapahtumat ja kiertää vaaran paikat hieman kauempaa. Ja kuka tietää, josko jutunaiheita keräävä saisi siinä sivussa kartutetuksi matkakassaa. Freelancerin kirous ja siunaushan on, etteivät työt lopu koskaan. Niin sitä luulisi. Auringon alla ei vain tapahdu mitään uutta, ainakaan heinäkuisessa Suomessa.

— Kyllä se siitä iloksi muuttuu, lupaa Heikki Ollikainen aviovaimolleen Maarit Bäckströmille.

Ilman ajanvarausta

Maarit Bäckström ja Heikki Ollikainen luulivat avioituvansa matalalla proﬁililla.

eilu vuosi sitten Maarit Bäckström, 43, ja Heikki Ollikainen, 46, lukivat Vantaan Laurista Hääyö-tapahtumasta. Heikki ehdotti naimisiinmenoa. Molempien mielestä hääyön vihkiminen kuulosti heille sopivalta tavalta mennä naimisiin ja välttyä lukuisilta hääjärjestelyiltä. Komeaa Pyhän Laurin kirkkoakaan ei tarvinnut varata, vaan etukäteen täytyi hankkia vain avioliiton esteiden tutkintatodistus. Vihkitoimitus sujui vauhdilla. — Viisitoista minuuttia. Vai oliko se seitsemäntoista? Paikalla ollut kummitätini katsoi kellosta ajan, muistelee Maarit.

pitkä yHteinen taiVal Seutulassa omakotitalossa asuvat Maarit ja Heikki ovat olleet yhdessä neljännesvuosisadan. Pariskunnalla on 10- ja 8-vuotiaat pojat. He tapasivat toisensa tansseissa. — Kohtasimme Seutulan VPK:lla ensimmäisen kerran. Seurustelu alkoi vähän myöhemmin, Maarit kertoo. Naimisiinmeno ei tuntunut ajankohtaiselta ennen kuin Pyhän Laurin kirkossa järjestetty hääyö antoi siihen hyvän tilaisuuden. Yksi syy naimisiinmenolle oli se, että puolisoilla olisi oikeus leskeneläkkeeseen, jos jommalle kummalle sattuisi jotain.

Häitä oli todistamassa kymmenisen vierasta. Pojat Ossi ja Tommi olivat isovanhempien luona hoidossa. Läheiset olivat olleet yllättyneitä, kun kuulivat tulossa olevista häistä. Maarit kertoo, ettei hän ole koskaan haaveillutkaan prinsessahäistä. — En pidä huomion keskipisteenä olemisesta, hän sanoo. Naimisiinmeno matalalla profiililla ei aivan onnistunut. — Meitä haastateltiin Iltalehteen ja illalla näyimme vilaukselta Kymmenen uutisissa, Heikki kertoo.

molempia jännitti Maarit ja Heikki menivät hääpäivänä kirkon pihalle jonottamaan jo neljän aikaan iltapäivällä. Vihkimiset aloitettiin puoli seitsemältä. Jonottaessaan he ehtivät vaihtaa kuulumisia muiden vihille aikovien kanssa. Hääyöhön saavuttiin kauempaakin kuin Seutulasta. Eräs pariskunta oli tullut paikalle asuntoautolla. Maarit oli hankkinut tilaisuuteen kullanvärisen jakun ja mekon. Hän oli käynyt kampaajallakin, mutta purki kampauksen kotona ennen kirkkoon lähtöä. — Näytin aivan mummolta siinä kampauksessa, Maarit sanoo. Kirkossa molempia jännitti. Ennen alttarille astumista piti valita, mitä häämarsseja parille soitettaisiin. Kappalevalinnat teki häävieraana ollut pariskunnan tuttava. Parin vihki pastori Riikka Wikström. — Hän osasi jutella rauhoittavasti ennen tilaisuuden alkua. Itse vihkipuheesta en muis-

ta mitään, vaikka kuuntelin kyllä sujuvasti, Heikki sanoo. — Jalkani tärisivät alttarilla. Keskityin pysymään pystyssä, Maarit kertoo.

ylä- ja alamäessä Hääjuhlaa vietettiin vihkimisen jälkeen kotona, ja myöhemmin järjestettiin vielä kahvikutsut. Omakotitalon rakentamista pidetään usein parisuhteen koetinkivenä. Lääketyöntekijänä työskentelevä Maarit ja rakennus- ja remontointitöitä tekevä Heikki ovat rakentaneet yhdessä jo kaksi omakotitaloa. Joku voisi pitää parisuhteen koetuksena myös teltassa tai avovaimon vanhempien pihamökissä asumista. Maarit ja Heikki ovat kokeilleet molempia. Parikymppisinä he pystyttivät Heikin kotitalon pihakalliolle kahdeksan hengen teltan, jossa he asuivat kesän. — Halusimme omaa rauhaa, Maarit kertoo. Pitkään yhdessä olleella parilla on neuvot avioliittoon aikoville. Ylä- ja alamäet kuuluvat asiaan. — Mutta kyllä se siitä aina iloksi muuttuu. Joskus pitää antaa periksi, Heikki tietää. — Kärsivällinen pitää olla, Maarit sanoo. Maarit ja Heikki eivät ole vielä päättäneet, miten ensimmäistä hääpäivää juhlitaan. 8vuotias Tommi ehdottaa, että äidin ja isän hääpäivänä tarjottaisiin mansikkakakkua. Naimisiinmeno ei ole muuttanut pitkään yhdessä eläneen parin elämää mitenkään. — Nyt ollaan sitten virallisesti yhdessä, Heikki toteaa.

kuinka moni vielä muistaa Ruokolahden leijonan? Viestinnän opettaja käytti kyseistä kissapetoa esimerkkinä siitä, mistä kirjoittaa, kun ei ole mistä kirjoittaa. Pikaisen otannan perusteella palstatilaa näyttävät saavan petojen lisäksi sää, viilennyskeinot ja julkkikset. Aikani siis luin eukonkannosta, surkeasta sienisadosta ja Björn Wahlroosin merihätään joutuneesta mäyräkoirasta. Ikään kuin tavanomaisten töiden teko muiden lepäillessä ei olisi kyllin masentavaa. Sitten tuli seinä vastaan. En voi väittää erityisemmin inspiroituneeni. totta kai olisi pitänyt valita jotain kultivoitunutta, klassikoita tai tutkivaa journalismia. Rahapula tai ei, en kuitenkaan halunnut lisätä työtaakkaan mitään liian vaativaa. Yletön ponnistelu huonosti ilmastoidussa asunnossa vain pilaisi ilon lomasuunnittelusta, joka on muutenkin stressitöntä puuhaa, kun muistilista aurinkovoiteista pyörätuolin vararenkaisiin paisuu paisumistaan. Helteellä pää pehmenee helposti. Ei silti niin pahaa, ettei jotain hyvää. Kahlattuani jonkin aikaa omituisessa tapahtumatyhjiössä aloin todella kaivata ja arvostaa syksyä sekä kunnon uutisia. Nyt melkein pelkään jääväni paitsi syyskuun alkupuolen hiipivästä, turvallisesta harmaudesta. Siis melkein. Jälleen kerran opin myös, että työt olisi hyvä hoitaa rajattuna työaikana ja muistaa arkenakin välillä levätä rehellisesti.

Soili Pohjalainen

Hääyö 2010 Vantaan Pyhän Laurin kirkolla pe 17.9.



Génèvieve Gyvoct/KUA/ACT

Seurakuntavaaleissa -vuotiaat saavat äänestää. Varsinainen vaalipäivä on ...

Lapset ja nuoret ensin! Sonja Ruuskanen, 16-vuotias maalariopiskelija Korsosta, kysyy. Jani Puskala, 31-vuotias nuorisokodin ohjaaja ja Korson seurakunnan luottamushenkilö, vastaa.

Markku Mattila

Olet mukana seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkovaltuustossa. Haluatko vaikuttaa jonkun tietyn ihmisryhmän asioihin? — Haluan vaikuttaa eniten lasten ja nuorten asioihin. Kirkossa haluan pitää yllä ajatusta, että diakoniatyö on äärimmäisen tärkeää. Kaikkia niitä, joilla on hankalaa, pitää auttaa. Mitä olet valmis tekemään niiden asioiden vuoksi, joita haluat edistää? — Olemalla seurakuntaneuvostossa nyt ainakin. Työni kautta tietysti vaikutan lasten ja nuorten elämään ja muutenkin yritän puuttua, jos näen epäoikeudenmukaisuutta. Jos joku saa turpaansa, pitää mennä väliin, ainakin jos hakkaajia ei ole kovin monta… Työskentelet lastensuojelualalla. Onko jokin tietty asia tai tapahtuma vaikuttanut uravalintaasi? — Lastensuojeluala ei ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Kai se lähti siitä, että olin isosena ja mukana isoskoulutushommissa. Lukion jälkeen tuli kyllä sellainen hairahdus, että tein neljä vuotta varastohommia. Sosiaaliala on kuitenkin aina kiinnostanut. Aiotko laajentaa osaamistasi ammatillisesti tai pyrkiä pidemmälle luottamustehtävissä? — Ehkä sitten, kun omat lapset ovat isompia, voisi opiskella lisää, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen työhöni. Näistä kirkon jutuista sanoisin, että kirkolliskokous olisi jo vähän liikaa. Siihen pitäisi panostaa enemmän, ja se olisi sitten taas pois perheeltä.

Haitin maanjäristyksen jälkeen lapset haluttiin saada takaisin kouluun nopeasti. Suurten mullistusten jälkeen oli hyvä, että arjessa oli edes jotakin tuttua ja turvallista.

Valokuvia selviytymisestä Humanitaarinen apu pelastaa ihmishenkiä.

Hanna Antila

Sonja Ruuskanen.

Jani Puskala.

Saara Vuorjoki

irkon Ulkomaanapu, Plan Suomi, Suomen Lähetysseura, World Vision, Pelastakaa Lapset ja Fida ovat koonneet Helsingin rautatieasemalle nykyajan katastrofiavusta kertovan valokuvanäyttelyn, joka on esillä elokuun loppuun asti. Kansalaisjärjestöjen humanitaarisen avun tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä, lievittää inhimillistä hätää ja ylläpitää ihmisarvoa hätätilan aikana ja sen jälkeen. Näyttelyssä eri järjestöjen työkentiltä otetut valokuvat on jaoteltu katastrofiavun eri osaalueiden mukaan, joita ovat veden, suojan, ruoka-avun, sanitaation, koulutuksen ja terveydenhuollon tarjoaminen. Näyttely on muistutus siitä, että katastrofeja on muitakin kuin ne, jotka nähdään iltauutisissa tai lehtien otsikoissa tänään. Esiin nostetaan esimerkiksi kuivuuden ja nälänhädän riivaamat alueet Itä-Afrikan sarvessa sekä Kolumbiassa, Tšadissa ja Kongossa

ANTTI LÖTJÖNEN, 62, pötköttelee Rajatorpan heinikossa Vantaan, Helsingin ja Espoon rajalla.

100 % Vantaalais-espoolais-Helsinkiläinen Synnyin Mäntyharjulla. Muutimme sieltä Valkeakosken kautta Espooseen. Minun ja vaimoni ensimmäinen koti oli pihamökissä Malmilla. Vuokra oli 150 markkaa kuukaudessa. Sen jälkeen asuimme Vantaan Louhelassa. Espoon Niipperissä meillä oli rivitalokoti parikymmentä vuotta. Tein töitä



tekniikan ja kaupan alalla. 1980-luvulla isäni, siskoni ja veljeni kuolivat. Se pysäytti. Siirryin työskentelemään ensin työrajoitteisten ja myöhemmin nuorten ohjaajana. Kymmenen vuotta sitten muutimme vaimoni kanssa Vantaan Rajatorppaan, jossa asun edelleen. Olimme jo hankkineet asunnon Pohjanmaalta

Kruunupyystä, kun vaimoni sairastui. Jäätyäni leskeksi vuonna 2002 elämä oli uudelleen opettelua. Olen eläkkeellä ja mukana vapaaehtoistoiminnassa. Toimin muun muassa tukihenkilönä leskeksi jääneille. Poikani asuu avopuolisonsa kanssa Helsingissä ja tyttäreni perheineen Espoossa.

/ VANTAA

pitkään jatkuneet levottomuudet, jotka eivät ole kadonneet minnekään, vaikka eivät olekaan enää kovin usein esillä tiedotusvälineissä. Vaikka perusasiat ovat pysyneet samoina, katastrofiavussa on otettu avuksi myös uusia keinoja. Esimerkiksi Haitin maanjäristyksen jälkeen lapset pääsivät kertomaan kokemuksistaan mediakerhossa tehdyissä videopätkissä. Valokuvat kertovat myös siitä, että usein yksinkertaisillakin avustusmuodoilla voi olla kauaskantoisia, positiivisia seurauksia. Muun muassa Zimbabwessa tyttöjen koulunkäynti yleistyi, kun avustusjärjestöt auttoivat rakentamaan tytöille ja pojille kunnolliset, erilliset käymälät. Valokuvanäyttelyllä halutaan juhlistaa myös 19.8. vietettävää humanitaarisen avun päivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota järjestöjen työntekijöiden turvallisuuteen ja muistaa avustustyössä menehtyneitä, joita viime vuosikymmenelläkin oli yli 700. Hanna Antila

Valokuvanäyttely 1.8. asti Helsingin rautatieasemalla

Ami Lindholm

Tuska ei lähtenyt itkemällä

”Joskus teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa viiltelin. En silloin tarkkaan tajunnut syytä, mutta iän myötä olen miettinyt asiaa paljon. Oli paha olla, koska elämässä oli paljon ikäviä asioita, joihin ei voinut itse vaikuttaa. Tuska ei lähtenyt itkemällä, ei raivoamalla. Viiltelyn avulla löysin helpotuksen: sain muutettua henkisen kivun konkreettiseksi. Kun upotin veitsen käsivarteen, niin tiesin, miksi siihen sattui ja kipu oli fyysistä. Silloin minulla oli myös valta päättää, milloin kipu alkaa ja päättyy. Sairaalla tavalla se helpotti. Viiltely loppui noin 25-vuotiaana. Tajusin, että on oltava muita keinoja käsitellä asioita. Lopulta vain päätin, etten enää viiltele. Useimmat viillot olivat pintanaarmuja, mutta osa oli syvempiä ja muutamia arpia kannan käsissäni ikuisesti. En häpeä niitä enkä peittele, en myöskään selittele. Ne ovat osa minua ja menneisyyttäni. Joskus vieläkin pahassa sielun hädässä tuntuu ajatus itsensä viiltelystä houkuttelevalta, mutta tiedän, ettei se ole ratkaisu mihinkään. Tiesin sen nuorempanakin, mutta silloin sillä ei ollut merkitystä, kun hain vain edes hetkellistä ulospääsyä sielun säryistä.” Mari, 30

Viiltelijä kaipaa välittämistä Itseään viiltelevän nuoren on vaikea pukea paha olonsa sanoiksi.

oin joka kymmenes 13–18-vuotias tyttö on viillellyt itseään, mutta viiltelystä tiedetään ja puhutaan vähän. Savon ammatti- ja aikuisopistossa työskentelevä hoitotyön opettaja, filosofian tohtori Marja-Liisa Rissanen on tehnyt aiheesta väitöskirjan, joka on ensimmäinen viiltelyä ja viiltelijöitä kuvaava suomalaistutkimus. Rissasen mukaan viiltelijät ovat yleensä herkkiä, huolehtivaisia ja ongelmansa hyvin salaavia tyttöjä, joilla on heikko itsetunto. He ovat yrittäneet ilmaista pahaa oloaan aiemmin toisin keinoin, mutta eivät ole saaneet riittävää huomiota ja apua. — Tytöt kääntävät pahoinvointinsa itseensä useammin kuin pojat. Se johtuu ehkä siitä, että poikien häiriökäyttäytymistä siedetään enemmän. Ajatellaan, että pojat ovat poikia, mutta tyttöjen on oltava kilttejä ja kunnollisia. Toisaalta tämäkin on muuttumassa, Rissanen kertoo.

Hetkellinen helpotus ja häpeä

Viiltelijöille itsensä vahingoittaminen voi olla keino kanavoida epämääräistä pahaa oloa ja luoda tunne siitä, että he voivat hallita jotakin. Usein heidän pahoinvointinsa taustalla on selkeitä syitä kuten väkivallan tai hyväksikäytön kokemuksia, yksinäisyyttä ja masennusta. Osa taas kokee raskaasti ulkoiset paineet: pitäisi olla kaunis, seksikäs, hyvä koulussa ja harrastuksissa sekä suosittu kaveripiirissä. Viiltelijät kokevat, että pahaa oloa on vaikea pukea sanoiksi. Itseään vahingoittamalla paha olo saa selkeän muodon: kun ranteesta vuotaa verta, on helppo sanoa, mihin koskee. — Jotkut tulevat riippuvaiseksi viiltelystä, eivätkä he pysty lopettamaan, vaikka haluaisivat. Kaikilla meillä on omat keinomme purkaa ahdistusta, ja joillekin viiltely tuo hetkellisen helpotuksen tunteen, Marja-Liisa Rissanen sanoo. Viiltelijät silti häpeävät itse aiheutettuja arpiaan.

”On ihan puppua, että viiltely kuuluisi nuoren normaaliin elämään.”

”Tytöt kääntävät pahoinvointinsa itseensä useammin kuin pojat.” — He häpeävät sitä, että tietävät aiheuttavansa toisille pahaa mieltä ja huolta. Ja he häpeävät sitä, kun ihmiset katsovat. Harva sanoo mitään nähdessään arvet, mutta heidän ilmeensä kertoo paljon, Rissanen luonnehtii.

Viiltelyyn pitää aina puuttua Kun nuori kulkee pitkähihaisessa paidassa hellesäällä tai kietaisee ranteiden ympärille huivin, hän voi antaa ikään kuin vihjeen siitä, mitä saattaa tehdä yksin ollessaan. Monikaan viiltelyn merkit huomaava ei tiedä, miten suhtautua niihin. Osa saattaa ajatella viiltelyn kuuluvan murrosiän kokeiluihin, toiset ajattelevat sen olevan vain typerää huomionkerjäämistä, joka varmasti jää, kun kukaan ei ole huomaavinaankaan. — Helpoin tapa on ajatella, että nuori hakee vain huomiota. Silloin ei ymmärretä, että nuorella on oikeasti paha olla. On ihan puppua, että viiltely kuuluisi nuoren normaaliin elämään, Marja-Liisa Rissanen painottaa. Hänestä viiltelyyn tulee aina ehdottomasti puuttua. Saman ohjeen antavat

entisten viiltelijöiden kertomukset. — Moni on ihmetellyt, etteikö ole edes sen arvoinen, että joku kiinnostuisi ja kysyisi asiasta. Usein menee liian pitkään, ennen kuin joku puuttuu.

Välittäminen parasta torjuntaa Marja-Liisa Rissanen toivoo, että vanhempien lisäksi myös opettajat ja terveydenhoitajat ja muut terveydenhuoltoalan ammattilaiset hankkisivat lisää tietoa viiltelystä. Viiltelyn ennaltaehkäisynä toimivat välittäminen ja aikuisen uskallus olla aikuinen. — Aikuisten pitäisi tehdä valintoja työn ja perheen välillä. Pitäisi kysyä, huomioida ja välittää, sietää nuoren ahdistusta. Kannattaisi miettiä, millainen itse oli vaikkapa 13-vuotiaana. Vaikka monet nykyajan tytöt näyttävät ikäistään vanhemmilta, pitää muistaa, ettei ulkonäkö kerro mitään kypsyydestä. Kun viiltelyyn on joku uskaltanut puuttua, tavasta eroon pääsyssä auttavat useimmiten yksinkertaiset asiat. Ikä tekee tehtävänsä. Tärkeää on löytää uudenlaisia keinoja ahdistuksen purkuun. Puhuminen on yksi niistä. Osa viiltelijöistä on kokenut saaneensa apua terveydenhuollon ammattilaisilta, mutta jonkun läheisen puuttuminen asiaan saattaa riittää. Erityisen tärkeiksi nousevat kaverit. Osa kavereista saattaa hylätä ”friikin viiltelijän”, joten jäljelle jäävien tuki on erityisen tärkeää. Hanna Antila

Yhtäkkiä omillaan Eläkkeelle jäädessä elämä asettaa kysymyksen kaiken tarkoituksesta.

rofessori Merete Mazzarella jäi eläkkeelle yliopistotyöstään marraskuussa 2008, heti saavutettuaan virallisen eläkeikänsä. Hänen mielestään se oli hyvä aika. Siksikin, että saattoi sanoa hyvästit työlleen juuri kun syyslukukausi alkoi rasittaa ja väsyttää. Kirjailijantyöstään Mazzarella ei ole luopunut. — Kirjoittamista voin jatkaa niin kauan kuin pää toimii ja dementoivat sairaudet eivät tule vastaan. Etukäteen ystävät arvelivat, että eläkkeellä ollessaan Mazzarella voisi kirjoittaa entistä enemmän. — Nyt kirjoitan rauhallisemmin ja vähemmän, mutta minulla on enemmän aikaa tavata ihmisiä. Matkustelen myös enemmän. En tee mitään erityistä, vaan olen viikon siellä, toisen täällä, toteaa helsinkiläiskirjailija. Hänen toinen kotipaikkansa on kymmenen vuotta ollut Tammisaari. Lisäksi perheenjäseniä asuu Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

MERETE MAZZARELLA kertoo ensimmäises-

tä vuodestaan eläkkeellä keväällä ilmestyneessä kirjassaan Matkalla puoleen hintaan. Eläkkeellä olemisen taidosta (Tammi 2010). Ensimmäisenä eläkepäivänään Mazzarella päätti mennä miehensä kanssa elokuviin Uppsalassa, pariskunnan yhteisessä kotikaupungissa. Koneenkäyttäjä ei ilmestynyt paikalle, eikä iltapäivän eläkeläisnäytös koskaan alkanut. Kirjailija kirjoittaa kokemuksestaan: ”Ensimmäistä kertaa tunsin tunteen, jonka pelkään toistuvan vuosien mittaan: olen loukkaantunut kaikkien eläkeläisten puolesta. Ei eläkeläisten ole niin väliä, ei heistä tarvitse piitata.” Kotiin tultua tunnelma muuttui kirjailijaa odottaneen sähköpostiviestin ansiosta. Helsingin Sanomat pyysi häntä haastateltavaksi kuukausiliitteen sarjaan, jossa haastateltava poseeraa alastonkuvassa. Mazzarellaa huvitti, että juuri ensimmäisenä eläkepäivänään häntä pyydettiin alastonmalliksi. Siltikään hänen ei tarvinnut miettiä pitkään ratkaisuaan. Hän kieltäytyi kuvauksesta.

KIRJAN KIRJOITTAMISEN jälkeenkin Merete

Mazzarella on pohtinut eläkkeellä oloa ja myös puhunut siitä. Entistä selvemmäksi on tullut, ettei eläkeläinen voi väistää kysymystä elämän tarkoituksesta. Elämä asettaa sen eläkeläiselle.

”En ollutkaan menossa takaisin töihin, sinne missä kaikki taas alkaisi.”

Hans von Schantz

— Kun on työssä ja täystyöllistetty, ei ole niin suurta tarvetta miettiä elämän tarkoituskysymyksiä. Mutta kun toimenkuvaa ja muita ulkoisia vaatimuksia ei enää ole, ihminen on yhtäkkiä omillaan. Hän joutuu miettimään, mitä tekee loppuelämällään. Mazzarella arvelee, että eläkkeelle jääminen on nykyään vaikeampaa ja monimutkaisempaa kuin puoli vuosisataa sitten. — Silloinkin käytiin töissä ja tehtiin työt hyvin, mutta työn ohella oli muitakin tärkeitä ja elämään tarkoitusta tuovia asioita. Perhe oli tärkeä, töitä tehtiin sen eteen. Nykyään työn merkitys on korostunut, kun olemme alkaneet kuvitella, että toteutamme työssä itseämme.

Merete Mazzarella meni ensimmäisenä eläkepäivänään elokuviin Uppsalassa.



UUTTA JA ERILAISTA eläkkeellä on se, ettei mi-

tään tarvitse tehdä enää työn tai uran takia. — Asioita voikin alkaa ajatella ja tehdä vain oman itsensä takia ja omien kiinnostustensa mukaan. Voi alkaa matkustella, opiskella uuden kielen, opetella kirjansitomista tai harjoitella pianonsoittoa. — Ura-ajattelu on kuitenkin niin syvällä, että monikin miettii, että ok, teen tätä, mutta mihin minä voin käyttää uutta taitoani. On vaikea hahmottaa, että asioita voi tehdä vain niiden itsensä vuoksi, pelkän tekemisen takia. Osa ihmisistä on vuosikausia etukäteen suunnitellut, mitä alkaa tehdä eläkkeelle päästyään. Toisilla ei suunnitelmia juurikaan ole. — Olen itse jatkanut paljolti entiseen tapaan. Ajattelen, että olisi viisasta odottaa ja katsella ensimmäinen puoli vuotta, miltä tuntuu ja mitä haluaisi tehdä. Missään paniikissa ei kannata hankkia itselleen uudenlaista kiinteää ohjelmaa vaikkapa liittymällä yhdistyksiin, jotka eivät sitten oikeasti kiinnostakaan. Mazzarellan mielestä tekemättömyyttä ei tarvitse pelätä eikä tehdä kiireestä oman arvokkuuden mittaa.

ELÄKKEELLE JÄÄMINEN on useille jonkinlainen kriisi. Aina se ei ratkea hyvin, vaan tulee sairautta, masennusta, lisääntyvää alkoholinkäyttöä. — Vaikkei eläkkeelle jääminen ollutkaan minulle kriisi, oli etenkin ensimmäinen kesä outo, kun ei ollutkaan lomaa. Elokuussa tuli kummallinen tyhjyyden tunne. En ollutkaan menossa takaisin töihin, sinne missä kaikki taas alkaisi ja ihmiset tapaisivat toisiaan.

”Vanhetessaan voi alkaa elää kevytmielisemmin ja ottaa enemmän riskejä.” Merete Mazzarella arvelee, että elämän tarkoituskysymykset voivat olla helpompia niille eläkeläisille, joilla on lapsenlapsia. — Isovanhemmat ovat tärkeitä. Heitä tarvitaan, Mazzarella vakuuttaa, vaikkei itse pääsekään toteuttamaan isovanhemmuuttaan jokapäiväisessä elämässä. Hän tapaa kahta Yhdysvalloissa asuvaa lapsenlastaan noin kaksi kertaa vuodessa, loma-aikaan elokuussa ja ehkä joulunaikaan, kuten kertoo kirjassaan Illalla pelataan Afrikan tähteä. Isovanhemmista ja lapsenlapsista (Tammi 2008). Etä-isovanhempana Mazzarella haluaa viettää lapsenlastensa kanssa yhteistä aikaa ilman erityisiä menemisiä ja tekemisiä: ”Aion olla se, joka antaa Amelialle ja Jacobille kokemuksen, että mitään ei tapahdu, ei mitään muuta kuin se minkä itse keksii.”

VAIKKA PUOLISO, lapset ja lastenlapset ovat tär-

keitä, heistä ei ole Merete Mazzarellan mielestä kenenkään toisen elämän tarkoitukseksi. — Jokaisella on oma elämänsä elettävänään. Silti ajattelen, että elämän tarkoitus luodaan monissa ihmissuhteissa, yhdessä toisten kanssa, ei yksin kotona nyhräten. Niinpä on hyvä, jos ihmissuhdeverkostoon kuuluu eri-ikäisiä ja varsinkin itseä nuorempia ihmisiä. He elävät eri tempolla ja heidän kauttaan pääsee näkemään, millaista on työelämä ja nykyyhteiskunta. — Usein tuntuu, että monien suunnitelmien, valintojen ja vaihtoehtojen keskellä elävät kolmikymppiset ovat väsyneempiä kuin minä. Vanhetessaan voi alkaa elää kevytmielisemmin ja ottaa enemmän riskejä. Kun tulevaisuus on lyhyt, ei voi enää pilata koko elämäänsä. Merete Mazzarella kertoo oman paikkansa sukupolvien ketjussa todentuneen, kun hän huomasi rypyt 41-vuotiaan poikansa kasvoilla. Myös se, että kirjailija on tyhjentänyt lapsuuden ja aikuisuuden aikaisen kotinsa Helsingin Huvilakadulla ja muuttanut Töölöön, on avannut uusia näköaloja. — Ehkä siinä, että näen ikkunastani Töölönlahden, junat ja Linnanmäen, on suurta symboliikkaa: vanhoilla päivillä näkee kauemmas. Ulla-Maija Vilmi

Uskomaton

VIRO

Virolaisista noin 13 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Lähes yhtä moni pitää uudelleen elvytettyjä pakanauskontoja itselleen läheisimpinä.

un Tallinnaa lähestyy mereltä päin, kaupunkikuvaa hallitsevat kirkot: luterilainen Tallinnan tuomiokirkko ja ortodoksinen Aleksanteri Nevskin katedraali Toompean mäellä, lähimpänä satamaa sijaitseva Pyhän Olavin kirkko, joka vielä vuonna 1625 oli maailman korkein rakennus, ja vanhankaupungin sydämessä sijaitseva Pyhän Nikolauksen kirkko.

Jos tutkimuksia on uskominen, nyt ollaan Euroopan uskonnottomimmassa maassa, jonka kanssa samoihin lukemiin yltää vain Tšekki. Viisi vuotta sitten tehdyn Eurobarometritutkimuksen mukaan virolaisista vain 16 prosenttia uskoo Jumalaan, 54 prosenttia uskoo jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan ja 26 prosenttia ei usko mihinkään. Viron parlamentin vuonna 2002 teettämässä kyselyssä 36 prosenttia virolaisista vastasi pitävän-

sä uskontoa tärkeänä omassa elämässään. Omalta osaltaan samaan suuntaan osoittavat myös Viron luterilaisen kirkon tilastot, joita Viron kirkon teologisen instituutin ylimääräinen kirkkohistorian professori Riho Saard on lupautunut esittelemään.

Vastareaktio neuVostoajalle Kommunistisen järjestelmän murentuminen vuodesta 1989 alkaen mer-

kitsi itäisen Euroopan kirkoille uuden vapauden koittamista. Lähes kaikissa entisissä kommunistimaissa 1990-luvun alku olikin voimakkaan uskonnollistumisen aikaa. Osaksi siksi, että aiemmin piilossa ollut uskonnollisuus tuli esiin, osaksi siksi, että uskonto kytkeytyi kansallisen identiteetin etsimiseen.

➞

jatkuu seuraavalla sivulla



”Luultavasti virolaista identiteettiä ei enää ensisijaisesti rakenneta uskonnon ja kirkkokunnan kautta.”

➞ 20 vuodessa kehitys on kulkenut kahteen suuntaan. Nykyisin itäisestä Euroopasta löytyvät sekä Euroopan uskonnottomimmat maat Tšekki ja Viro että uskonnollisimmat maat katolinen Puola ja ortodoksinen Romania. Virossa vuosi 1990 oli kirkollisen elämän huippuvuosi. Silloin vapaaehtoisen jäsenmaksun luterilaiselle kirkolle maksoi yli 76 000 virolaista. Kastettuja oli noin 18 600, monet heistä aikuisia. Sen jälkeen niin veroa maksavien, kastettujen, rippikoulun käyneiden, vihittyjen kuin hautaan siunattujenkin määrä on laskenut vuosi vuodelta. Esimerkiksi viime vuonna kastettuja oli vain 2371. Vapaaehtoista jäsenmaksua maksoi 37 257 jäsentä ja niitä, jotka sekä maksoivat että kävivät vähintään kerran vuodessa ehtoollisella, oli vielä vähemmän: 22 690. Kaiken kaikkiaan luterilaisella kirkolla oli jäseniä hieman yli 169 000, eli alle 13 prosenttia virolaisista. Vuoden 1990 huikeat kirkkoonliittymisluvut olivat Riho Saardin mukaan paljolti vastareaktiota neuvostoajalle. — Kirkko oli ainoa ensimmäisen tasavallan aikainen instituutio, joka toimi myös neuvostoaikana, vaikkakin valvotusti ja rajoitetusti. Se oli valmiiksi olemassa, kun vapaus koitti. Monet mielsivät kirkon edustavan hyvää, ruusuista ensimmäisen tasavallan aikaa ja kirkon ja virolaisuuden kuuluvan vahvasti yhteen, ja liittyivät kirkkoon. Mutta tuo paluun ja kaipuun aika päättyi hyvin nopeasti. Monet tuolloin liittyneistä jäsenistä jäivät passiivisiksi tai ovat jo eronneet kirkosta. — Jotkut liittyivät seurakuntaan myös ulkomailta saadun ruoka- ja vaateavun vuoksi, koska sitä jaettiin lähinnä kirkon jäsenille.

Ortodokseja enemmän kuin luterilaisia

Nykyisin Virossa on enemmän ortodokseja kuin luterilaisia. Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko, jonka jäsenet ovat pääasiassa venäläisväestöä, on jo hieman Viron luterilaista kirkkoa suurempi. Konstantinopolin patriarkaatin alaisella ortodoksikirkolla, johon kuuluu enimmäkseen etnisiä virolaisia, on 27 000 jäsentä. Lisäksi lähinnä Itä-Virossa Peipsijärven rannalla asuvia vanhauskoisia on noin 15 000. — Viro ei enää tarkkaan ottaen ole luterilainen maa, vaikka kulttuurisesti siitä voidaan vielä sellaisena puhua. Monilla, jotka eivät ole kirkon jäseniä, on kuitenkin kulttuurisista syistä sympatioita luterilaista kirkkoa kohtaan, sanoo Riho Saard. Samaa kertoo Viron parlamentin teettämä tutkimus, jossa 39 prosenttia virolaisista nimesi itselleen läheisimmäksi uskonnoksi luterilaisuuden, 28 prosenttia ortodoksisuuden ja 19 prosenttia ilmoitti, ettei mikään uskonto ole läheinen. Saard sanoo pohtineensa, onko uskonto virolaisille enää osa identiteettiä ja jos on, kuinka tärkeä. — Luultavasti virolaista identiteettiä ei enää ensisijaisesti rakenneta uskonnon

ja kirkkokunnan kautta. Kieli ja maantieteellinen alue saattavat olla ainoat yhdistävät tekijät. Virolaisten sympatiat luterilaista kirkkoa kohtaan ovat johtuneet osittain siitä, että sen on nähty olevan läntinen vaihtoehto ortodoksiselle kirkolle, joka puolestaan on leimattu ryssänkirkoksi. 1800-luvulla ortodoksinen kirkko olikin yksi venäläistämisen väline. Niinpä esimerkiksi Tallinnan Toompean mäellä komeileva suuri ortodoksinen Aleksanteri Nevskin katedraali haluttiin purkaa 1920-luvulla Viron ensimmäisen tasavallan aikana. Ajateltiin, että silloin mereltä kaupunkia lähestyvä näkisi vain läntisen kristinuskon tunnuksia. Kansainvälisten selkkausten pelossa kirkko kuitenkin jätettiin paikalleen. — Koko juttua voisi pitää eräänlaisena kansallisena terapiana, jossa ryssäviha pääsi purkautumaan. Mutta esimerkiksi luterilaisen kirkon johto ei julkisesti tukenut purkuhanketta, Saard lisää.

Kirkko hakee arvostusta Riho Saardin mukaan mikään kirkko Virossa ei oikeastaan ole onnistunut olemaan aidosti kansankirkko, vaikka vuonna 1919 perustettu Viron evankelisluterilainen kirkko ottikin sen päämääräkseen. Virolaiset oppivat kristinuskon vuosisatojen kuluessa vierailta ja pitkälti myös vieraalla kielellä, ja luterilainen papisto oli enemmistöltään saksalaista vielä 1900-luvun alkuun saakka. — Kirkko oli niin sanotusti herrojen kirkko, luonteeltaan melkeinpä kolonialistinen laitos. Alkuperäisväestö alistettiin vain kuuntelijoiksi. Virolaisilla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa papinvaaliin tai ylipäätään päättää seurakunnan asioista, Saard sanoo. Nykyisin Viron luterilainen kirkko on Saardin mukaan julkisuudessa usein tuonut esille sitä, että se on koko virolaisen yhteiskunnan ”lääkäri” ja haluaa olla koko Viron kirkko. Ja että koko kansakunnalla menee hyvin, kun kirkolla menee hyvin. Saard itse suhtautuu kirkon harjoittamaan retoriikkaan kriittisesti. — Hetkinen! Virossahan ei pitänyt olla valtionkirkkoa! Ortodoksista kirkkoa ei saisi sivuuttaa. Luterilainen kirkko

haluaa arvovaltaa ja tunnustusta, mutta minä kaipaan sitä, että se osaisi selvittää, miksi se haluaa näkyä yhteiskunnassa. Haluaako se olla virolaisen kulttuurin vaalija? Vai moraalinvartija ja auktoriteetti? Miksi se ei tyydy olemaan puhtaasti uskonnollinen instituutio, sakramentaalinen kirkko?

Uskomukset sekoittuvat

— Jos kirkko ja kristinusko haluavat jatkossa menestyä, niiden pitäisi muuttua tyhmiksi, Riho Saard arvelee.

Riho Saard on havainnut, että nykyvirolaisten elämässä uskonnolliset — ja taikauskoisetkin — käytännöt sekoittuvat. Seurataan horoskooppeja, käydään erilaisissa hoidoissa, joogataan ja haetaan pyhyyttä luonnosta. Kristitytkään eivät pidä enää tiukasti kiinni oman kirkkonsa perinteestä ja tavoista. — Ennen olisi ollut hyvin outoa se, että luterilaisella olisi ollut kotonaan ikoneja tai hän olisi harjoittanut itämaista mietiskelyä. Ikoneita on aikoinaan pidetty epäjumalina, joiden edessä rukoileminen vie helvettiin. Esimerkiksi 1900-luvun alussa kun venäläiset joukot vetäytyivät Keilasta, paikallisen baptistiseurakunnan johtaja poltti ikonit, joita venäläisiltä jäi. Hän tosin käytti niitä

oman rukoushuoneensa lämmittämiseen. Saard sanoo, että Viron tilanteelle kannattaisi ehkä hakea vertailukohtaa maallistuneesta Länsi-Euroopasta, ei niinkään entisistä kommunistimaista. Silloin huomattaisiin, että Viro ei ole ainoa maa Euroopassa, jossa perinteiset kirkot menettävät jäseniään. — Kristinusko alkaa olla monessa maassa vähemmistön uskonto, jonka enemmistö kulttuurisista syistä hyväksyy, vaikka ei enää välttämättä ymmärrä, mitä siihen kuuluu. Sielunvaellukseen uskoo useampi kuin ruumiin ylösnousemukseen. Mutta kirkoille tuntuu riittävän, että maksaa jäsenmaksun, uskon sisällöllä ei ole niin väliä. — Jos kirkko ja kristinusko haluavat jatkossa menestyä, niiden pitäisi, kärjistetysti sanottuna, muuttua tyhmiksi, siis epä-älyllisiksi. Karismaattinen, kokemuksellinen ja ei-akateeminen kristinusko näyttää voivan hyvin. Eurooppalainen, valistuksen perinteen mukainen älyllinen, kriittinen ja pohdiskeleva kristinusko ei ihmisiä tunnu kiinnostavan, Saard sanoo.

”Ikoneita on aikoinaan pidetty epäjumalina, joiden edessä rukoileminen vie helvettiin.”

sanuskon vainoon oli kristinusko. Ehkä osa kirkon nykyisistä ongelmista juontaa juurensa niinkin kauas. Heinapuu nimittäin huomauttaa, että Suomessa ja Virossa kirkon ja kansan suhde on aivan erilainen. — Suomessa kirkko on ollut paljon kauemmin kansankielinen ja siksi enemmän oma. Virolaisille kirkko oli vieras vuoteen 1919 asti, kunnes se julistautui vapaaksi kansankirkoksi. Sitä ennen se oli valloittajien kirkko, joka ei juuri vaikuttanut talonpoikien elämään. Virossa oli esimerkiksi vielä 1800-luvun alussa kyläkalmistoja eli siunaamattomia hautausmaita. — Vapautumisen aikana luterilainen kirkko oli aluksi suosittu. Kirkko teki kuitenkin virheen siinä, että se halusi itselleen samanlaisen aseman kuin Suomen luterilaisella kirkolla. Se unohti, ettei itsenäisen Viron aikana ole koskaan ollut valtionkirkkoa, Heinapuu arvioi. Hän uskoo, että kirkon vaatimukset ovat vähentäneet sen suosiota ja herättäneet jopa vihamielisyyttä esimerkiksi vironuskoisten joukossa. Hän lisää, että Virossa eri uskonnot tai eri kirkotkaan eivät ole samassa asemassa. Luterilaisilla on etuasema, vaikka virallisesti niin ei olisikaan. Tasavallan merkkipäivinä puhuu luterilaisen kirkon edustaja ja esimerkiksi Tarton yliopistossa opetettava teologia on evankelista.

Pyhiä paikkoja kartoitetaan Uusvanha vironusko

Kirkkojen ja new age ‑henkisyyden kanssa uskontojen markkinoilla kilpailee Virossa myös uudelleen elvytetty, esikristilliseen perinteeseen pohjautuva pakanausko, viroksi maausk. — Suomeksi voisi puhua ”vironuskosta”, koska kyse on nimenomaan tämän maan uskonnollisesta perinteestä. Se ei ole muualle siirrettävissä, vaikka sukukansojen perinteessä onkin paljon yhteistä, sanoo Andres Heinapuu, kielitieteilijä ja vironuskoinen. Jo ennen toista maailmansotaa Virossa toimi kansallisuusaatteeseen kytkeytynyt uskonnollinen liike. Se halusi luoda virolaisille kansauskon pohjalta oman uskonnon, taarauskon. Viron jouduttua Neuvostoliiton alaisuuteen taarausko kiellettiin. Vironuskon elvyttäminen puolestaan alkoi 1970-luvulla. Silloin ryhmä aktiiveja alkoi salaa julkaista kalenteria, johon oli riimukirjoituksella merkitty tärkeät juhlapäivät. Ne nousevat vuodenkierrosta ja vanhoista maanviljelyyn liittyvistä päivistä. Suurimpia juhlia ovat juhannus eli leedo ja joulu. Kevään juhlaa ”muna-

pyhää” vietetään eri puolilla Viroa eri aikaan: etelässä pääsiäisenä, pohjoisessa helluntaina. — Merkkipäivät, jotka nykyään tunnetaan kristillisillä nimillä, ovat alkuperältään vanhempia. Silloin kun pakanoita vainottiin, oli turvallista ajoittaa omien pyhien vietto kirkon pyhien aikaan, Heinapuu kertoo.

— Jokaisella teolla on seuraus, eikä mitään saa anteeksi, Andres Heinapuu uskoo.

Vironuskoisten ajanlasku alkaa Viron maan synnystä eli ajasta, jolloin suurimman osan Viron alueesta on arvioitu nousseen merestä. Niinpä nyt eletään vuotta 10223 ja sen põimukuuta eli viljanleikkuukuuta.

Uskonnollista tasa-arvoa vaatimassa Vironuskon harjoittajien tarkasta määrästä ei ole tietoa. Heidän ja taarauskoisten yhteisellä järjestöllä Maavallan kodalla on jäseniä noin tuhat. Toisaalta vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä 6 prosenttia virolaisista nimesi vironuskon ja 5 prosenttia taarauskon itselleen läheisimmäksi uskonnoksi. Kun prosentit laskee yhteen, kannatus on suurempi kuin katolisen kirkon. — Vaikka uskontomme elvyttämiseksi on jouduttu tekemään työtä ja esimerkiksi etsimään aineistoa kansanrunousarkistoista, se on periaatteessa kuitenkin ollut olemassa koko ajan. Paljon siitä on unohdettu, koska se on 700 vuoden ajan ollut epäsuosiossa. Vironuskoisia on tapettu ja poltettu, Andres Heinapuu sanoo. Hänen mukaansa syypää vanhan kan-

Vironuskossa ei ole yhtä yhtenäistä oppia. Se on animistinen uskonto, johon kuuluu Heinapuun mukaan ”tuhat pientä asiaa”. Tärkeitä ovat lehdot, perinteiset pyhät paikat, joita on tiedossa yli 500. Kolme vuotta sitten Maavallan kota aloitti niiden kartoittamisen. Jo nyt kartoitus on osoittanut, että pyhiä paikkoja on säilynyt enemmän kuin on luultu. — Kaikki meitä ympäröivä luonto on hengellistä, hengellisiä olioita on siis paljon. Kaikki hengelliset oliot voivat olla yhtä hyvin ihmisille myötämielisiä kuin vihamielisiäkin, joten ihmisen on syytä olla varovainen aina, Heinapuu sanoo. — Uskomme myös, että ihminen on vastuussa jokaisesta teostaan. Jokaisella teolla on seuraus, eikä mitään saa anteeksi. Heinapuulle vironusko merkitsee mahdollisuutta paikallistaa itsensä tässä maailmassa ja elää rauhassa maan kanssa. — Nykyaikana ihminen tarvitsee uskon, joka sitoo hänet paikkaan ja yhteisöön. Mutta en sano, että minun uskontoni on oikea tai ainoa — myös muiden aito usko on oikea. Kaisa Halonen kuvat Hans von Schantz

Tietoa omaishoidosta! Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry – POLLI on omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa edunvalvonta- ja tukijärjestö. Toimimme Helsingissä ja Vantaalla. POLLIsta saat tietoa omaishoidosta sekä ohjausta ja neuvontaa omaan tilanteeseesi. Muuta toimintaamme on: jäsenillat, edunvalvonta, vapaaehtoistoiminta, lystilauantaitoiminta, vertaisryhmät, retket, juhlat, ym. Tapahtumien keskipiste on POLLIn viihtyisä olohuone, mm. kerran kuussa tarjolla edullista keittoa yhdessä toisten omaishoitajien ja hoidettavien kanssa.

Omaishoitaja

– ota meihin yhteyttä – olemme sinua varten.

Pasilan puistotie 8 (melkein 7A ja 7B pysäkillä) 00240 Helsinki (Länsi-Pasila)

(09) 7562 690 tai 040 533 2710 www.polli.fi

Asetu nyt ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleihin.

Tofu kasvattaa lihaksia, - ei vatsaa! Savutofu, luomu Suomalaiseen makuun mainiosti iskevä, huippusuosittu kylmäsavutofu hemmottelee makuhermojasi vaikkapa leivän päällä tai salaateissa. Proteiinirikas, vähärasvainen herkku arkeen ja juhlaan.

Marinoitu tofu, luomu Luomubasilikalla ja -valkosipulilla maustettu, yrttisen aromikas luomutofu sopii on nopea ja ravinteikas herkku. Viipaloi, paista pannulla molemmin puolin ja nauti!

Tuoreeks,

terveeks.

Ruohonjuuri palvelee myös Itäkeskuksessa! Tervetuloa!

VALA

Sinukin elämääsi ja lähiympäristöösi vaikuttavat päätökset tehdään oman seurakuntasi seurakuntaneuvostossa ja Vantaan seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa. www.seurakuntavaalitvantaalla.fi

Tällä kupongilla 19.-22.8.

Oy Soya Ab: Marinoitu tai savustettu tofu

3,-

11.11/ kg (13.78)

/ pkt (3.72) 270 g

HELSINGIN YLIOPISTO KOULUTUS- JA KEHITTÄMISKESKUS PALMENIA WWW.HELSINKI.FI/PALMENIA

KAMPPI: Salomonkatu 5, 00100 Helsinki. Puh. 09-445 465

ITÄKESKUS: Itäkeskuksen kauppakeskus Palvelemme ilomielin: arkisin 10-21, LA: 10-18, SU: 12-18

PALMENIAN KIRJOITTAJAKOULUTUS Verkkokurssi on helppo ja tehokas tapa opiskella kirjoittamista asuinpaikasta riippumatta. Oppimateriaalit, harjoitustehtävät, palautteet ja keskustelut ovat kurssin omilla sivuilla ulkopuolisilta suljetussa ryhmässä.

Lämminhenkisiä hoivaja kuntoutuspalveluita ikääntyneille Tarjoamme monipuolisia hoivaja kuntoutuspalveluita vanhuksille, pitkäaikaissairaille ja veteraaneille. Tilaa ammattitaitoinen hoitaja tai fysioterapeutti omaan kotiisi arkielämän ja itsenäisen selviytymisen tueksi, tai tule jakamaan kanssamme virikkeiden rikastuttamaa arkea Hoivakoti Harmoniassa. Tiedustelut: Debora Hoivakoti Harmonia 09-75180200 Debora Kotihoito 09-45590096 Debora Fysio 09-8631122

www.debora.fi

HERÄNNÄISSEURAT Ke 25.8. klo 18 Seitsemän srk:n körtti-ilta Velskolan toimintakeskuksessa, Vääräjärventie 2, Espoo. Makkaran- ja letunpaistoa, seurat riihikirkossa.

KIRJOITA VERKKOON VAIKUTTAVASTI 13.9.–17.12.2010, verkkokurssi, 6 op Käytännönläheinen koulutus on tarkoitettu kaikille, jotka kirjoittavat tai päivittävät verkkotekstejä. Verkkotekstin vaikuttavuus koostuu tekijöistä, jotka on mahdollista oppia ja hallita. Sisältöä: verkko kieliympäristönä, paperitekstin ja verkkotekstin erot, verkkotekstin kirjoittaminen, vaikuttavan verkkotekstin ominaispiirteet, erilaiset verkkotekstit. Kouluttajana Harri Paasio ja vierailevana asiantuntijana yliopistonlehtori Janne Matikainen. Hinta 980 €. Ilmoittautuminen viimeistään 30.8.2010.

KERTOMUKSET KIRJAKSI 10.10.2010–10.6.2011, verkkokurssi, 12 op Koulutus perehdyttää kertovan tekstin kirjoittamiseen ja oman kirjan luomiseen. Kirja voi olla novellikokoelma, romaani tai muistelmateos. Koulutus sopii myös keskeneräisten käsikirjoitusten työstämiseen. Kouluttajina kirjailijat Ranya Paasonen, Riina Katajavuori ja Petteri Paksuniemi. Hinta 2300 €. Ilmoittautuminen viimeistään 27.9.2010. TIEDUSTELUT: Suunnittelija Timo Montonen, timo.montonen@helsinki.fi, p. (09) 191 54044 Ilmoittautuminen ja lisätiedot osoitteessa: www.helsinki.fi/palmenia/koulutus BLOGI: http://blogs.helsinki.fi/tvmonton/ Palmenian kirjoittajakoulutus Facebookissa®

w w w.va n t a a n l au r i.f i Julkaisija Vantaan seurakunnat. Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Levikki 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. Toimitus Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa,  09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan. lauri@evl.fi. Toimituksen sihteeri Arja Vasara,  09 830 6274, arja.vasara@evl.fi. Päätoimittaja Pauli Juusela,  09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. Toimituspäällikkö Heli Kulmavuori,  09 830 6237, heli.kulmavuori@evl.fi. Toimittajat Hanna Antila,  050 420 3815, hanna.antila@evl.fi. Kaisa Halonen,  09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi. Nina Riutta  09 830 6236, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen  09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl.fi. Paino SanomaPrint, Sanomala Oy. Ilmoitusmarkkinointi myyntipäällikkö Seija Kosunen,  020 754 2270, myyntipäällikkö Paula Kaijanto,  020 754 2247, myyntineuvottelija Jaana Mehtälä,  020 754 2309, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus,  020 754 2361. Ilmoitushinta mv 1,50 €, neliväri 1,80 € / pmm + alv 22%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16. Ilmoitusten vastaanotto ja valmistus Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki,  020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi. Toimitusneuvosto Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Anita Linnamäki, Jorma Söderholm, Seppo Flinck, Petri Nikkilä, Maarit Salovuori ja Kristian Karlsson. Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun:  020 071 000, www.posti.fi/palaute.

w w w.v a n t a a n l a u r i . f i

Janne Aaltonen

Vihan hedelmĂ¤t

TĂ¤ysillĂ¤ Teologiseen!

Kamila Shamsie: Poltetut varjot. Gummerus 2010.

akistanilaissyntyisen Kamila Shamsien Poltetut varjot on muhkea ja runsas romaani, juuri sellainen tiiliskivi, jonka henkilĂśiden seurassa mielellĂ¤Ă¤n viettĂ¤Ă¤ muutaman illan. OmapĂ¤isen ja mutkattoman selviytyjĂ¤-pĂ¤Ă¤henkilĂśn Hiroko Tanakan kanssa sekĂ¤ viihtyy ettĂ¤ liikuttuu. Nagasakiin pudotettu atomipommi riistĂ¤Ă¤ Hirokolta isĂ¤n ja sulhasen ja merkitsee hĂ¤net loppuiĂ¤ksi paloarvilla. Arpiakin julmempi kohtalo on eloonjĂ¤Ă¤neen uhrin leima ja sĂ¤Ă¤li, joka tekee hĂ¤nestĂ¤ ulkopuolisen omassa yhteisĂśssĂ¤Ă¤n. Shamsie kuljettaa vaivattomasti lukijan Hirokon mukana kulttuurista toiseen ja hallitsee myĂśs lĂ¤hes kuudenkymmenen vuoden aikajĂ¤nteen. Hiroko hylkĂ¤Ă¤ Japanin ja jalostaa omaa ulkopuolisuuttaan siirtymĂ¤llĂ¤ vieraalta maalta toiselle. EnsimmĂ¤inen pysĂ¤hdyspaikka on vuoden 1947 Intia, josta brittihallinto on vetĂ¤ytymĂ¤ssĂ¤ ja jossa Hiroko lĂśytĂ¤Ă¤ uuden rakkauden. Sen jĂ¤lkeen tapahtumat siirtyvĂ¤t 1980-luvun Pakistaniin ja sieltĂ¤ uuden Kir vuosituhannen alkuun, WTC-iskujen jĂ¤lkeiseen New Yorkiin ja Afganistaniin. Vaikka Hiroko on pysyvĂ¤sti erilainen, hĂ¤n ei ole irrallinen tai yksi-

H EO

Kirstinkatu 1, 00530 HelsinKi Puh. 09 774 2420 www.Heo.fi

opiskele Heo:n Teologian linjalla â&#x20AC;&#x201C; keskellĂ¤ HelsinkiĂ¤! lukuvuoteen sisĂ¤ltyvĂ¤t: Â&#x2021; 7HRORJLDQ SHUXVRSLQQRW RS DYRLPHQ \OLSLVWRQ RSV Q PXNDLVWD Â&#x2021; <OLRSLVWROOLQHQ 5DDPDWXQ NUHLNND RS Â&#x2021; 9DOPHQQXVNXUVVL WHRORJLVHHQ WLHGHNXQWDDQ Â&#x2021; +DUWDXNVLD MD MXPDODQSDOYHOXNVLD Â&#x2021; 7XWXVWXPLVYLHUDLOXMD Â&#x2021; 7\|KDUMRLWWHOX 2SLVNHOX RQ NRNRSlLYlLVWl RLNHXV RSLQWRWXNHHQ TiedusTele oPisKelusTa myĂśs Heo:n muilTa oPinTolinjoilTa www.Heo.fi.

â&#x20AC;?TĂ¤Ă¤llĂ¤ on hyvĂ¤ olla ja saada kuntoutusta. Hoitajat ovat huomaavaisia ja ruoka hyvĂ¤Ă¤.â&#x20AC;? Ann Margareth HammarĂŠn Pakistanilaissyntyinen Kamila Shamsie kuljettaa lukijaa kulttuurista toiseen. nĂ¤inen. Romaanin tukiraovat kulttuurierot j a t kenteita ylittĂ¤vĂ¤ rakkaus ja kahden hyvin erilaisen naisen epĂ¤todennĂ¤kĂśinen, elinikĂ¤inen ystĂ¤vyys. Niiden pĂ¤Ă¤lle heittĂ¤Ă¤ varjonsa todellisuus, jossa kulttuurierot ovat epĂ¤-

luulojen, pelon ja vĂ¤kivallan lĂ¤hde. Vihan ja ennakkoluulojen laukaisemat virhearviot â&#x20AC;&#x201D; kaipa myĂśs atomipommia voi sellaiseksi kutsua â&#x20AC;&#x201D; vievĂ¤t kerran toisensa jĂ¤lkeen Hirokolta hĂ¤nen rakkaimpansa.

Parempaa hoitoa EspEri CarE

Onko lĂ¤heisesi turvassa lomasi ajan? MeiltĂ¤ saat avun ympĂ¤ri vuorokauden. Tilaa turvapuhelinpalvelumme numerosta: 040 1733 150

Kaisa Halonen

Hoivakodeissamme PitĂ¤jĂ¤nmĂ¤ellĂ¤ ja Alppikadulla

Esitetil. 24h 174371 Tsto:6812120 ark. 9-19.00

Palveluohjaajamme neuvoo numerossa (09) 7750 5980

HELSINGIN TANSSIOPISTO

www. helsingintanssiopisto.fi Taiteen perusopetusta

TIKKURILA

Mod. tans 9-12 v. jat. ke 17.30 Mod. tans 12-16 v. jat. ke 18.45 Tanssileikki 3.-4 v. la 10.00 Luova tanssi 5-7 v. la 10.45 Moderni tanssi 6-8 v. la 12.00 Showt.. alk. 9-12 v. jat.la 13.00 Showt. 10-13 v. jat. la 14.00

MUUT TOIMIPAIKAT

Hotelli Kiljavanranta Kokouksien, tykypĂ¤ivien ja juhlien pitopaikkasi SĂ¤Ă¤ksjĂ¤rvellĂ¤ NurmijĂ¤rvellĂ¤

Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy U www.hoiva.fi

KORSO/LUMO

Tanssileikki 3-4 v. ke 16.30 Tanssileikki 4-5 v. la 10.00 Esibaletti 4-5 v. la 12.45 Baletti 6-8 v. la 10.45 Luova tanssi 6-8 v. la 11.45 Baletti 7-10 v. ke 17.15 Mod. tanssi 9-12 v. la 13.30 Mod. tanssi 11-13 v. la 14.45 Show alk. 8 v. ke 15.30 Show 9-11 v.jatko ma 15.45 Show teinit jatko 3 ma 16.45 Street dance jatko ma 18.00

www.esperi.fi

Turvallista asumista ja kuntouttavaa hoivaa, myĂśs lyhytaikaisia jaksoja

Hki: keskusta ja lĂ¤hiĂśt Espoo, Kauniainen

TILAA ESITE !

â&#x20AC;˘ Edullista majoitusta 1 hh, 2hh, oma wc, suihku ja televisio â&#x20AC;˘ Majoituspaikat jopa 200 hengelle â&#x20AC;˘ Kuntosali, liikuntahalli, uima-allas sekĂ¤ saunat rannassa ja sisĂ¤tiloissa â&#x20AC;˘ Runsaat ja rĂ¤Ă¤tĂ¤lĂśidyt buffetruoat ryhmille â&#x20AC;˘ Paljon erilaisia kokous- ryhmĂ¤tyĂś- ja illanviettotiloja â&#x20AC;˘ Urheiluseuroille mainio liikuntaleirin ja seurakunnille rippikoululeirien pitopaikka â&#x20AC;˘ Runsaasti ilmaista paikoitustilaa â&#x20AC;˘ Vain 50 km HelsingistĂ¤ pohjoiseen!

HENGELLISET SYVENTYMISPĂ&#x201E;IVĂ&#x201E;T 26.â&#x20AC;&#x201C;29.8.

Johanneksenkirkko | Temppeliaukion kirkko | Helsinki

TyĂśtoverini sai kerran puhelun presidentin kansliasta. HĂ¤n luuli, ettĂ¤ puhelun yhdistĂ¤jĂ¤ pelleili, mutta totta se oli! VĂ¤ite, ettĂ¤ sinulle on viesti vielĂ¤ korkeammalta, Jumalalta, on tietysti ihan mieletĂśn. Mutta nĂ¤in Jeesus Nasaretilainen vĂ¤itti. Tule ottamaan selvĂ¤Ă¤ mitĂ¤ hĂ¤n tarkoitti! VIestejĂ¤ avaamassa mm. Eero Junkkaala, Saara Kinnunen, Jukka Norvanto, Raimo MĂ¤kelĂ¤, Keijo Rainerma, Juha VĂ¤hĂ¤sarja, Wilson Kirva, Anne Pohtamo-Hietanen, Timo Soini, Hannu Takkula, Pro Fide ja Papas no Mamas. Ohjelmassa lisĂ¤ksi â&#x20AC;˘ Seminaarit Cygnaeuksen koululla laâ&#x20AC;&#x201C;su. â&#x20AC;˘ Koululaisten toiminnallinen HSP-leiri Raamattuopistossa Kauniaisissa, ennakkoilmoittautuminen. â&#x20AC;˘ Alle 7-vuotiaille lapsille lastenhoito ja omaa ohjelmaa. â&#x20AC;˘ Talenttikahvila nuorille Cygnaeuksen koululla pe ja la. â&#x20AC;˘ KirjamyynnistĂ¤ syksyn kristilliset uutuuskirjat. â&#x20AC;˘ Sielunhoito- ja esirukouspalvelu. â&#x20AC;˘ Radio Dei lĂ¤hettĂ¤Ă¤ ohjelmaa syventymispĂ¤iviltĂ¤ 28.8. klo 10â&#x20AC;&#x201C;17 ja 29.8. klo 14.30â&#x20AC;&#x201C;16. Ohjelmatiedot: www.sinulleonviesti.ďŹ LisĂ¤tiedot Suomen Raamattuopisto | www.sro.ďŹ puh. (09) 512 3910 | info@sro.ďŹ

Kotorannantie 49, 05250 Kiljava Myyntipalvelu: maâ&#x20AC;&#x201C;pe 8.00â&#x20AC;&#x201C;5.30 puh. (09) 2762 705 kiljavanranta@kiljavanranta.fi www.kiljavanranta.fi

JĂ¤rjestĂ¤jĂ¤t Helsingin tuomiokirkkoseurakunta | Taivallahden seurakunta | Suomen Raamattuopisto

PĂ¤ivystĂ¤Ă¤ suâ&#x20AC;&#x201C;to klo 18â&#x20AC;&#x201C;01 peâ&#x20AC;&#x201C;la klo 18â&#x20AC;&#x201C;03

Ostetaan

Kuulutuksia

Vaihdamme kaikki kultaesineet rahaksi, myös rikkinäiset korut. www.korutrahaksi.fi, 0600 04004. POSTIMERKKEJÄ, kortteja, rahoja, etikettejä, kunniamerkkejä ym. Arviointipalvelu. P. 792 851. Käpylän Merkki Oy, Pohjolank. 1. Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt. Elegantik Oy, p. 040 756 5964. Ostamme kirjat, lasi, posliini, huonekal., soittimet, taulut, keräilykokoelmat, kuolinpesät, muuttoylijäämät, työkalut, koneet, antiikki ym. ym. Heti käteisellä, nopea nouto. p. 0400 461 070 Seppo /Sari.

Hautauspalveluja KAIKKI HAUTAUSALAN PALVELUT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay

Kuulutus Vantaankosken seurakunnan vaaliluettelo kirkkoherranvaalia varten on nähtävänä 30.8.2010 klo 9-16 ja 31.8.2010 klo 9-19 Vantaankosken seurakunnan kirkkoherranvirastossa, os. Uomatie 1. Vaaliluetteloa koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti ja jätettävä kirkkoherranvirastoon 2.9.2010. Vaalilautakunta käsittelee vaaliluetteloa vastaan tehdyt oikaisuvaatimukset kokouksessaan 14.9.2010.

Tilaa Espoo: Timo Röyskö Vantaankosken seurakunnan kirkkoherranvirastossa ilmainen 12. elokuuta 2010 gsm 0400-718473 kylpyhuoneJaakko Simojoki kartoitus nyt! kirkkoherra

Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

Hakaniemi Töölö Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää

timo.roysko@blosius.fi

Palveluja tarjotaan

Unikkotie 5, Vantaa (Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225,

HUONEISTOCENTER OY

päivystys 0400 612256 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

Mannerheimintie 80 A 2, 00250 Helsinki

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

ASUNTO RAHAKSI! Pyydä meiltä paras tarjous. Soita puh. (09) 474 360 (myös iltaisin).

HAUTAKIVET

Täyden palvelun toimisto

Ruoholahdenkatu 12, Helsinki

Ostetaan huoneistoja

K&P

www.hautaus.fi

puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh.

010 76 66500 010 76 66530 010 76 66590 010 76 66610 010 76 66570 010 76 66560 010 76 66600 010 76 66550 010 76 66580

(0,0828 `/puh + 0,1199 `/min)

Sirkka-Liisa Helenius

Vuokrata halutaan VALTAVA KYSYNTÄ VUOKRA-ASUNNOISTA!

Vuokralaiset heti ja vuokranantajalle täysin kuluitta. Tarjotkaa heti sitoutumatta mihinkään! P. 050 68621 klo 7-21. A-List LKV, Pohjoinen Hesperiank. 11, 00260 Hki e-mail: asunto@a-list.fi

Muutot • Kuljetukset • Remontit • Kalustekasaukset www.sb-palvelut.fi p. 044 336 7633

Kotipalvelu Lilja Tilaa Kotisiivous Kotipalvelu ilmainen ●

●

kylpyhuoneOmaishoito nyt! kartoitus Yksilöllisesti, luotettavasti, ●

Asianajajia ASIANAJOTOIMISTO ELO

Kauppakeskus Myyrmanni III krs Iskoskuja 3 C 134, 01600 VANTAA

p. 504 2245, fax. 504 3490

e-mail: elo@co.inet.fi internet: personal.inet.fi/yritys/elo

ammattitaidolla. Kerron mielelläni lisää: Maarit 040 529 7755 toimisto@njkpalvelut.net MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto. Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

- uudet ovet - tasot - saranat ja vetimet RUNSAS VALIKOIMA - malleja - värejä Ilmainen tarjous ja mittauspalvelu. Kotitalousvähennys tehdystä työstä. www.ergadesign.fi ERKKI KAUPPINEN 0500 503 357. Pohojalaasta luotettavuutta ! Osaamista jo 15 vuotta Helsinki: Petri Takkula pääkaupunkiseudulla. - huoneistoremontit, kylpyhuoneet ym. - LVIS -työt gsm 041-4402311 Pohjanmaan Rakennuspyörä Oy 00520 Hki, puh. 040 543 7055.

petri.takkula@blosius.fi

Ruoholahdenkatu 12, Helsinki KOTISIIVOUS, KOTIAPU, PIHATYÖT Kotitalousvähennys -60%, 30 €/h sis. alv:n ja kulut. www.fyllinkotiapu.fi p. 050 4066 317

Ikkunanpesut ja kotisiivoukset

Ikkunanpesua, kotiapua

Ammattitaidolla ja edullisesti 040 762 5615 Leena www.olkpalvelut.fi kotital.väh. (-60%)

Huoneisto- ja kylpyhuoneremontit, putkityöt, maalämpöpumput ja uudisrakennukset. Ilmainen arviointi. Kotitalousvähennys tehdystä työstä.

p. 050 569 0477

Hammashoitoa

500.000 LUK IJAA!

Kruunupaketti tavoittaa pääkaupunkiseudulla lähes puoli miljoonaa lukijaa! Pyydä tarjous! ILMOITUSMARKKINOINTI 020 754 2000/vaihde

1

Koulutusta Sielunhoitajakoulutus 2010-2011 Sielunhoidon peruskoulutus vapaaehtoisille

Kouluttajina mm. TT, prof. Paavo Kettunen, pastori Marja Mäkilä, psykologi Marja-Leena Käyhty, diakonissa, retriitinohjaaja Eija Vuorela, psykoterapeutti Päivi Tukia ja TM, aikuiskasvatussihteeri Sami Seppänen Lähijaksot 25.-26.9., 20.-21.11., 15.-16.1., 18.-20.3., 21.-22.5. Hinta 340 € (syksyllä maksetaan 140 €, keväällä 200 €). Hinta sisälsältää opetuksen, ruokailut ja kahvit, koulutusmateriaalin, retriittiviikonlopun täysihoidon ja todistuksen. Majoitusmahdollisuus. Koulutukseen tarvitaan papin tai diakoniatyöntekijän suositus.

www.laajasalonopisto.

Laajasalon kristillinen opisto Kuukiventie 6, 00840 Helsinki, (09) 621 9000

alk. 25,20 €/h. (kotital.väh. 60%). P. 040 366 4415. www.loistopalvelut.fi

aan Lauri. se ja Vant upunki, Es iseudulla Kirkko & ka tavoitat pääkaupunk la Paketti, jol lähes

www.kotimaa-yhtiot.fi

PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555

KOTISIIVOUSTA

KOTISIIVOUKSET, ikkunanpesut, tekstiilihuonekalujen pesut 25 €/+alv. www.kaijaclean.fi p. 046 589 2382

NU RUU K E T T I P A K

www.hok-elannonhautauspalvelu.fi www.perunkirjoitustoimisto.fi

UUSI ILME KEITTIÖÖN

Ilmoitusmarkkinointi 020 754 2000/vaihde

Tervetuloa oppilaaksi Helsingin Kristilliseen kouluun www.helsinginkristillinenkoulu.fi

HKK:n alakoulun luokat 1-3 aloittavat Pukinmäen ala-asteella 16.8.2010 alkaen ja luokat 4-9 jatkavat Suurmetsän Somerikkokujalla, kunnes Pukinmäen ala-asteen korjaus- ja muutostyöt valmistuvat. Koulussamme on vapaita oppilaspaikkoja kaikilla luokka-asteilla. Tervetuloa niin entiset kuin uudetkin oppilaat kouluumme, jossa vallitsee kiva ja lämmin kristillisen välittämisen ilmapiiri. Tiedustelut ja oppilashakulomakkeen tilaukset: Koulusihteeri Ulla Jurvanen p. 010 841 5658 ulla.jurvanen@edu.hel.fi Rehtori Markus Andersson p. 010 841 5651 markus.andersson@edu.hel.fi

Vantaan seurakunnat

kirkkoHerranVirasto Hakunilantie 48

Avoinna ma–to klo 9–16. Tilojen ja toimitusten varaukset p. 830 6500. Päivystävä pappi tavattavissa p. 830 6507 ma–to klo 10–14. Kahvio avoinna ti–pe klo 11–14.

diakoniatoimisto Puhelinneuvonta ja ajanvaraus tiistaisin klo 9–11 p. 050 573 6313, torstaisin klo 9–11 p. 050 573 6277. Päivystys tiistaisin klo 9–11 Länsimäen kirkolla, torstaisin klo 9–11 Hakunilan kirkolla.

tautumiset ja tiedustelut: www. Vantaanmky.net

korson kirkko ja

muuta

Merikotkantie 4, p. 830 6558

Äitiseminaari Holmassa 18.– 19.9. Teemana sukupuu – avain oman elämän ymmärtämiseen. Mukana perheneuvoja Kirsti Ijäs sekä improvisaatioteatteri Pyhä solmu. Seminaarin hinta 38 euroa. Ilmoittautuminen virastoon 830 6500.

SPR:n verenluovutustilaisuus pe 20.8. klo 14–19. Messu su 22.8. klo 10, Kimmo Saares ja Martti Sirviö. Kirkon kahvila ti 24.8. klo 11–13. Rukousryhmä ke 25.8. klo 18.45 kappelissa. Rukoilemme seurakunnalle jätettyjen esirukouspyyntöjen ja yhteisten asioiden puolesta. Sinulle on viesti – Jumalalta, Suomen Raamattuopiston seurakuntavierailu ke 25.8. klo 19. Pastorit Ilkka Rytilahti ja Vesa Ruokonen, muusikko Mikko Nikula. Seurakuntakuoron harjoitukset alkavat to 26.8. klo 18.30. Lisätiedot kanttori Ursula Hynniseltä p. 050 573 6368.

k astettu Eetu Väinö Jalmari Kokkila, Kasper Toivo Ilmari Haavisto, Alexandra Grichina.

aVioliittoon kuulutettu Petri Tapio Sinervo ja Saija Marjut Palo.

Hautaan siunattu Onni Tapani Äijäläinen 82 v, Maija Liisa Kyröläinen 66 v.

Hakunilan kirkko

Hämeenkylä

Hakunilantie 48, p. 830 6512

Konﬁrmaatiomessu Rautalampi 3, la 21.8. klo 12. Harri Nurminen, Marika Pulkkinen. Konﬁrmaatiomessu Rautalampi 4, su 22.8. klo 11. Vesa Häkkinen, Sari Kokkonen. Päivä raamattupiiri ti 24.8. klo 12. Jari Araneva. Virsivartti ke 25.8. klo 12.30. Ryhmätoimintaa yksinhuoltajaperheille alkuinfo ti 24.8. klo 17.30. Ryhmä on tarkoitettu perheille joissa on niukat taloudelliset resurssit. Alkuinfo on tarkoitettu kaikille toiminnasta kiinnostuneille. Taiteilija Marjatta Haapamäen maalauskurssit alkavat ja kokoontumiskerrat ovat 7.9., 14.9., 21.9., 5.10., 12.10., 19.10., sekä 11.1, 18.1 ja 25.1. Ryhmä kokoontuu ti klo 18–20.30. Yhden kurssin hinta 21 euroa sisältää kaiken materiaalin ja opetuksen. Ilmoittautuminen virastoon p. 830 6500.

länsimäen kirkko Kerokuja 9, p 830 6623

Iltamessu su 22.8. klo 18. Sari Kokkonen. Matalan kynnyksen maanantai aloittaa toimintansa 23.8. klo 11 ja on avoinna joka maanantai. Tarjolla aamupuuro ja kahvi. Äiti Teresa -peittopiiri ti 24.8. klo 11–13. Omaishoitajien vertaistukiryhmä ti klo 13–14.30. Olohuone auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 11–14. Kaikille avoimessa tilassa mahdollisuus käydä netissä, lukea päivän lehti, nauttia kuppi kahvia. Perjantaisin lounas klo 11 hintaan 2,5 €. Torstaimesta klo 14–16. Avoin kerho alakouluikäisille. Kerholaisille tarjotaan välipala.

pyHän annan lastenkirkko Koulutie 11

Syystempaus perheille la 11.9. klo 10–13. Lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kirppis, ongintaa, herkkuja, kurkistus kirkkoon, arpajaiset. Pöytävaraukset virastoon puh. 09 830 6500. Hinta 5 euroa per pöytä maksetaan virastoon etukäteen. Tuotto lastenkirkon kummilapsen, ugandalaisen Godfreyn hyväksi.

lapsille ja perHeille Perhekerhot klo 9–11 tiistaisin Hakunilan kirkolla, keskiviikkoisin Pyhän Annan lastenkirkolla ja Länsimäen kirkolla, sekä torstaisin Vaaralan kirkolla. Avoin perhekahvila tiistaisin klo 9–11 Pyhän Annan lastenkirkolla. Lapsikuorot ottavat uusia laulajia. Kuorot ovat avoinna kaikille alakouluikäisille. Kuunloiste ke 18.8. klo 15.15 Pyhän Annan lastenkirkossa ja Aurinkotanssi klo 16.30 Hakunilan kirkossa.

VarHaisnuorille Vantaan NMKY:n pelikerhot, liikuntaleikkikoulut ja harrastekerhot käynnistyvät 6.9. Ilmoit-

kirkkoHerranVirasto Auratie 3, p. 830 6450

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 830 6345. Päivystävä pappi, toimitusten varaukset ma–pe klo 9–13 p. 830 6455. Diakoniatoimisto päivystää 31.8. saakka keskiviikkoisin klo 9–11. Vahtimestari p. 830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 830 6459

Ei jumalanpalvelusta 22.8.. Kirkkomaajuhla, muualle siunattujen ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin paljastaminen su 22.8. klo 18 Hämeenkylän kirkkomaalla. Kuvanveistäjä Jorma Lehtosen veistoksen paljastaa Vantaan seurakuntayhtymän johtaja Juha Tuohimäki. Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu Hämeenkylän kirkon seurakuntasalissa.

lammaskuja 2 B kerHotila Avoimet Ovet tiistaisin klo 13– 15.

muuta Lammenrantajumalanpalvelus su 22.8. klo 10 Lammaslammen etelärannalla, minigolfkentän laiturilla. Ohjelmassa virsiä kansanlaulujen sävelmin, musiikkia, lastenohjelmaa sekä kirkkokahvit. Mukana Jukka Nevala, Jaakko Kara ja Hannu-Pekka Heikkilä. Ei jumalanpalvelusta kirkossa. Lammenrannalle on varattu tuoleja, mutta voit ottaa myös oman tuolin mukaasi.

k astettu Vili Antti Johannes Selänne.

aVioliittoon kuulutettu Olli Mikael Perunka ja Jutta Marjaana Koivisto, Marko Juhani Harinen ja Jenni Maria Korhonen.

Hautaan siunattu Irja Inkeri Rautiainen 70 v.

seurakuntakeskus

nuorille Kahvilat ke klo 17 ja su klo 17.

lapsille ja perHeille Perhekerhot alkavat ma 23.8. Kerhot ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa (Venuksentie 4), to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa (Surviaisenkuja 1) ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla.

muuta Vapaaehtoisten retki Kuntokallioon pe 3.9.–la 4.9. Vielä muutama paikka vapaana. Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon, p. 830 6550. Ryhmänohjauksen peruskurssi torstaisin 9.9.–14.10. klo 18 Rekolan kirkolla (Kustaantie 22). Tervetulleita ovat ryhmänohjaajiksi aikovat sekä asiasta kiinnostuneet. Kurssi toteutetaan toiminnallisin keinoin, koulutusta saat myös hartauksien pitoon sekä sielunhoitoon. Ilmoittautumiset 31.8. mennessä Korsoon Anne Saviranta p. 050 599 9068, anne. saviranta@evl.fi tai Rekolaan Irma Liljeström p. 050 553 8459, irma. liljestrom@evl.fi.

Jarno Uolevi Kiri ja Paula Sari Susanna Kajari, Jukka Kalevi Tarkkonen ja Mirka Johanna HelldanVäistö.

Rekola kirkkoHerranVirasto Kustaantie 22, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15, perjantait suljettuna, to 19.8. avoinna klo 13–15. Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707.

Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700.

diakoniatoimisto Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706

Päivystys ti ja to klo 10–12.

Kustaantie 22, p. 830 6710, vahtimestari 050 590 3495

diakoniatoimisto

nuorille

Merikotkantie 4, p. 830 6560

Open doors ke 18–21 kirkolla.

Päivystys ti ja to klo 10–11.

yhmänohjauksen peruskurssille kaivataan osallistujia. Kurssilta saa eväitä esimerkiksi vanhainkodeissa ja seurakunnan tiloissa kokoontuvien ryhmien ohjaamiseen — eli yksinäisyyden poistamiseen. — Ryhmän ohjaaminen vaatii uteliaisuutta ja halua olla ihmisten kanssa. Sen kummempia erityistaitoja ei vaadita, riittää että on ihminen ja lähimmäinen. Kuka tahansa voi siis tulla, sanoo diakoni Irma Liljeström, toinen kurssin vetäjistä. Hänen mielestään ohjaaja saa ryhmästä samoja asioita kuin osanottajatkin: ystäviä,

keskinäistä jakamista ja oivalluksia. Myös omia kiinnostuksenaiheitaan voi tuoda ryhmään. Keskustelun lomassa ryhmä voi vaikka piirtää, maalata tai tuolijumpata. Rekolan ja Korson seurakuntien järjestämällä kurssilla saa myös ohjausta hartauden pitoon ja sielunhoitoon. Kurssille ilmoittaudutaan 31.8. mennessä Korson seurakuntaan Anne Savirannalle p. 050599 9068, anne.saviranta@evl.fi tai Rekolan seurakuntaan Irma Liljeströmille p. 050 553 8459, irma.liljestrom@evl.fi.

Iloa ryhmästä -kurssi torstaisin ..–1.1. klo 18 Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla kalalta, voi kysellä kyytiä seurakunnan pikkubussissa. Bussi lähtee Myyrmäen kirkolta kello 17.15 ja palaa takaisin noin kello 20. Paikkoja on kahdeksalle matkustajalle. Bussikyytiin ilmoittaudutaan 20.8. kello 16 mennessä Kaisa Aallolle p. 050 512 1168.

aVioliittoon kuulutettu

Avoinna ma–to klo 9–15. Avoinna ti 24.8. klo 12–15. Suljettu to 19.8. Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 11–15, p. 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Merikotkantie 4

Ihmisiä etsitään

Onna Eveliina Ketola, Veera Aurora Hiljanen, Saara Edla-Maria Kahri, Sole Marie Sutinen.

Konﬁrmaatiomessu (Holma 2) su 22.8. klo 10, liturgi ja saarnaaja Marja-Liisa Malmi, kanttori Sirkku-Liisa Niemi. Lauluryhmä Ilonpilarit harjoittelee torstaisin klo 18.30 alkaen 26.8. Kevyttä hengellistä aikuisille gospeleista ylistyslauluihin. Ilonpilarit esiintyy etenkin Sanan ja rukouksen illoissa, johtajana Noora Hultin, p. 050 433 3329.

kirkkoHerranVirasto

Rohkeasti ryhmään!

k astettu

rekolan pyHän andreaan kirkko

Korso

Birgit Leino

Hakunila

19.8.–25.8.

Iltakirkko su 22.8. klo 18 Seutulan kappelissa Paula Nojonen työssään Naogaonin lähistöllä.

Terveisiä Bangladeshista

Vantaankosken seurakunnan nimikkolähetti Paula Nojonen vierailee sunnuntaina Seutulan kappelin iltakirkossa ja kirkkokahveilla. Hän kertoo työstään kouluja kehityshankkeen konsulttina Bangladeshissa. Nojonen on ollut Lähetysyhdistys Kylväjän lähettinä Bangladeshissa nyt kaksi vuotta. Hänen työalueensa sijaitsee Naogaonissa, maan luoteisosassa. — Bangladesh on yksi maailman köyhimpiä maita. Ravinto on yksipuolista, joten monet ovat aliravittuja. Vaikka maassa on koulupakko, etäisyydet saattavat olla niin pitkiä, ettei lasten lähettäminen kouluun onnistu. Siksi perustamme kouluja lähemmäs. Tärkeää on myös saada vähemmistöheimoihin kuuluville, valtaväestön syrjimille lapsille omaan heimoon kuuluvia opettajia, Nojonen kertoo. Jos matka Seutulan kappeliin tuntuu han-

VarHaisnuorille Kerhot alkavat viikolla 36, ilmoittautumiset viikolla 34.

lapsille ja perHeille Lapsikuoro Vivido ke 16.15–17 srk-salissa. Vivi-music keskiviikkoisin heti Vividon jälkeen klo 17–17.30 srksalissa. Molempia johtaa Noora Hultin, p. 050 433 3329. Perhekerhot alkavat viikolla 34. Tiistaisin klo 9.30–11 Asolassa ja

Rakkautta ja rajoja

Vanhemmuus ei aina ole pelkkää iloa eikä kasvattaminen kivaa. Rakastamisen lisäksi pitää myös osata asettaa lapselle rajat ja pitää niistä kiinni. Lapsi ei kieltämisestä vahingoitu, päinvastoin: sopivat rajat valmentavat lasta elämää varten. Omia taitojaan kasvattajana voi vahvistaa Valoa vanhemmuuteen -ryhmässä, joka on tarkoitettu 4–10-vuotiaiden vanhemmille. Ryhmän tavoitteena on vahvistaa ja tukea lapsen ja vanhemman välistä myönteistä vuorovaikutusta ja etsiä vaihtoehtoisia toimintatapoja kasvatustilanteisiin. Kokoontumiskerroilla käsitellään muun muassa vanhemmuuden voimavaroja, rajoittamistilanteita ja tunteiden tunnistamista. Ryhmään mahtuu 6–8 vanhempaa. Ohjaajina toimivat perheneuvojat Hellevi Hilska-Salonen ja Leena Jokinen. Ilmoittautumiset 31.8. mennessä p. 830 6330.

Valoa vanhemmuuteen -ryhmä tiistaisin .. alkaen klo 18–1. perheasiain neuvottelukeskuksessa, Unikkotie  a A

Päiväkummussa, torstaisin klo 9.30–11 kirkolla. Vauvakerho alle vuoden ikäisille lapsille vanhempineen perjantaisin klo 9–11 alkaen 27.8.

muuta Muistokilven julkistamistilaisuus su 29.8. klo 14 Rekolan kartanon pihalla (SPR Nuorten Turvatalo, Sairaalakatu 3). Muistokilven paljastamisen ja hartaushetken jälkeen juhla jatkuu palvelukeskus Foibessa (Sairaalakatu 7). FT Tuula Hockman kertoo Rekolan

kartanon vaiheista ja kartanon käyttäjät muistelevat vuosikymmenien takaisia seurakuntatapahtumia. Ryhmänohjauksen peruskurssi torstaisin 9.9.–14.10. klo 18 (kahvitarjoilu klo 17.30) Rekolan kirkolla (Kustaantie 22). Tervetulleita ovat vapaaehtoiset jatkokurssille, ryhmänohjaajiksi aikovat sekä asiasta kiinnostuneet. Kurssi toteutetaan toiminnallisin keinoin, koulutusta saat myös hartauksien pitoon sekä sielunhoitoon. Ilmoittautumiset 31.8. mennessä Korsoon Anne

1

Saviranta p. 050 599 9068, anne. saviranta@evl.fi tai Rekolaan Irma Liljeström p. 050 553 8459, irma. liljestrom@evl.fi. Pyhän Andreaan kirkon kuoro alkaa 8.9. ja harjoittelee keskiviikkoisin klo 18.30. Ohjelmassa perinteistä ja uudempaa kirkkolauluohjelmistoa aikuisille, kuoro esiintyy etenkin messuissa, johtajana Sirkku-Liisa Niemi p. 050 336 6798. Rekolan seurakunnan vokaaliyhtye on vankan laulukokemuksen ja sujuvan nuotinlukutaidon omaaville. Yhtye harjoittelee periodeittain perjantai-iltaisin ja lauantaisin. Sovi koelaulusta Sirkku-Liisa Niemen kanssa, p. 050 336 6798.

Mikke Pöyhönen

Vantaan seurakunnat

19.8.–25.8.

Kahvila Olotila keskiviikkoisin alk. 25.8. klo 11–14 takkahuoneessa.

seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Iltakirkko su 22.8. klo 18. Saarna ja liturgia Pasi Kilpeläinen, kanttori Kari Jerkku. Kirkkokahvit. Mukana on seurakuntamme nimikkolähetti Paula Nojonen. Hän kertoo työstään kouluja kehityshankkeen konsulttina Bangladeshissa. Myyrmäen kirkolta lähtee tarvittaessa pikkubussi Seutulan kappelille klo 17.15 ja tulee takaisin noin klo 20. Autossa on paikkoja 8 hengelle. Jos tarvitset kuljetusta, ilmoittaudu 20.8. klo 16 mennessä Kaisa Aallolle p. 050 512 1168.

k astettu

martinristi

Amina Maisa Maria Jadama.

aVioliittoon kuulutettu Roope Kalervo Pehkonen ja Taija Maria Sofia Ulvinen.

kuolleet Pentti Paavo Pellervo Purhonen 84 v, Algot Hjalmar Gräsbeck 71 v.

Tikkurila kirkkoHerranVirasto Unikkotie 5 B, p. 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15. Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma–pe klo 9–15 p. 830 6226. Päivystävä pappi virastossa ma– pe klo 11–15 p. 830 6202. Voit tulla keskustelemaan mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

diakoniatoimisto Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.ﬁ

Päivystys ma ja to klo 10–12. Puhelinpäivystys ja ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 830 6203 tai p. 050 439 9651.

pyHän laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 830 6621

Konﬁrmaatiomessu su 22.8. klo 12. Olli-Pekka Ylisuutari, Jyrki Smolander, Samppa Laakso. Konﬁrmaatiomessu su 22.8. klo 15. Toni Fagerholm, Anne Viljamaa.

tikkurilan kirkko Asematie 12, p. 830 6223

Messu ja Tarja Ikäheimosen lähtöjuhla su 22.8. klo 10. Saarnaaja Mika Ebeling Kansanlähetyksestä, liturgina kirkkoherra Janne Silvast, kanttorina Simo Santaranta. Kirkkokahvit ja lähtöjuhla n. klo 11.15 kahviossa.

JUMALANPALVELUS su 22.8. klo 10 Pähkinärinteessä Lammaslammen rannalla. Virret lauletaan kansanlaulujen sävelin. Luvassa myös musiikkia, ohjelmaa lapsille ja kirkkokahvit. Arabiankielinen raamattupiiri su 22.8. klo 16 aikuisten kerhohuoneessa. Lähetyksen päiväpiiri ti 24.8. klo 13 neuvotteluhuoneessa. 70-vuotiaiden juhla ke 25.8. klo 14–15.30 kahviossa. Cantores Minores -muskarit ke 25.8. klo 17 ja 17.45 ryhmähuoneessa. Arki-illan ehtoollinen ke 25.8. klo 18. Toni Fagerholm, Iina Katila. Miesten ilosanomasolu to 26.8. klo 18 takkahuoneessa.

k artanonkosken seurakuntakoti

Hagelstamintie 20, p. 6933 845

Nuorten aikuisten avoin raamattupiiri to 26.8. klo 17.30.

ristipuron seurakuntatila Simonkyläntie 11, p. 825 0271

Naisten rukouspiiri pe 20.8. klo 18.

lapsille ja perHeille Lapsiparkki ti 24.8. klo 9–11 Pakkalan kerhohuoneistossa, Käräjäkuja 1 B. Perhekerhot ti 24.8. klo 9.30–11 Tikkurilan kirkolla (Asematie 12) leikkihuoneessa ja to 26.8. klo 9.30–11 Ylästön seurakuntatalossa (Lehtikummuntie 2). Tule lapsen kanssa perhekerhoon. Aikuisille tarjoamme kahvipöydän ääressä ohjaajan alustamaa keskustelua ja lapsille haluamme suoda virikkeitä ja yhdessäoloa lastenhuoneessa kahden lastenohjaajan kanssa. Kerhon lopussa on pieni yhteinen hetki. Perhekerho on lapselle oiva tilaisuus harjoitella erossaoloa turvallisesti. Ilmoittautua ei tarvitse. Vauvaolkkari to 26.8. klo 13.30– 15 Kartanonkosken kerhohuoneistossa (Hagelstamintie 20 A). Tule tapaamaan muita esikoisvauvan läheisiä kahvikupin äärelle ja jakamaan vauvaperheen arkea ja

Esikuva Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa. 2. Moos.4:12

juhlaa. Mukana kaksi koulutettua lastenohjaajaa. Torstaitupa to 26.8. klo 17.30– 19.30 Tikkurilan kirkolla (Asematie 12). Yksinhuoltajien kohtaamispaikka – Yhteys on voimavaramme. Lastenhoito, teetarjoilu, vaihtelevaa ohjelmaa ja virkistystä. Toukkatupa-ryhmät alkavat viikolla 37. Toukkatupa on toiminnallinen vertaistukiryhmä äideille, joiden esikoisvauva on syntynyt touko–elokuussa 2010. Tikkurilan Toukkatupa kokoontuu Tikkurilan kirkolla, Asematie 12, Aikuisten kerhohuoneessa maanantaisin kello 13–14.30 ajalla 13.9–15.11. ja Pakkalan Toukkatupa Pakkalan kerhohuoneella, Käräjäkuja 1 B tiistaisin klo 13–14.30 ajalla 14.9– 16.11. Kahdeksan äitiä / ryhmä mahtuu mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Tikkurilan Toukkatupa Margit Pulkkinen, p. 050 494 8744 ma–pe 8–15 tai margit. pulkkinen@evl.fi. Pakkalan Toukkatupa Riitta Vasarainen, p. 050 573 6366 ma–pe 8–15 tai riitta. vasarainen@evl.fi.

muuta Kaipaatko uusia haasteita elämääsi? Haluatko auttaa lähimmäistäsi? Etsitkö omaa paikkaasi vapaaehtoistyössä? Vapaaehtoisten rekrytointimessut Tikkurilan kirkolla 5.9 heti messun jälkeen n. klo 11.30–13.30. Tikkurilan seurakunnan työntekijät kertovat vapaaehtoisyön monista mahdollisuuksista. Lisätietoja 17.8. alkaen Päivi Mäkiseltä p. 050 548 6078.

k astettu Oliver Leo Mikael Nygård, Liana Lucia Hotari, Artturi Sisu Ng, Evan Lionel Kauppila, Linne Silja Amiella Hamari, Iisa Alisa Vilhelmiina Ania, Benjamin Lenni-Eemeli Thesslund, Tomi Oskari Ahvenainen, Jacinda Chelsea Noel Vuorinen.

aVioliittoon kuulutettu Oskar Leonard Gustafsson ja Heta Maria Sahi, Sami Rainer Valkeala ja Carita Hannele Evers.

Hautaan siunattu Helvi Ilona Riikonen 93 v.

Vantaankoski kirkkoHerranVirasto Uomatie 1, p. 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–14, puhelinpalvelu klo 8.15–16. Päivystävä pastori p. 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe Tilojen ja toimitusten varaus p. 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe

diakonia Päivystykset Myyrmäki, Louhela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 830 6426. Martinlaakso ja Vantaanlaakso Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736. Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkon päivystys peruttu toistaiseksi vesivahingon vuoksi.

myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. (09) 8306 429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–15, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Konﬁrmaatiomessu la 21.8. klo 14. Kuntokallion II rippikoululeiri. Papit Jaakko Simojoki ja Maari Santala, kanttori Kari Jerkku. Messu su 22.8. klo 10. Saarna Pasi Kilpeläinen, liturgia Risto Pottonen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Raamattupiiri Ilosanoma ma 23.8. klo 17.30–19, morsiushuone. Ohjaaja Jari Araneva.

apasin jokin aika sitten pian 90 vuotta täyttävän sukulaistätini. Edellisestä kohtaamisestamme oli kulunut noin vuosi. Jälleen kerran tein saman havainnon kuin aiemmin: miten hauraaksi ihminen tuleekaan vanhetessaan! Sukulaiseni on tehnyt raskasta ruumiillista työtä. Hän on maalaistalon naimaton tytär, joka niin kauan kun jaksoi teki talon naisten työt. Työpäivä alkoi kello viisi. Hän lypsi lehmät, hoiti kanat ja lampaat, teki ruuan ja piti kodin siistinä. Ja kuin itsestään selvyytenä hän myös hoiti vanhat vanhempansa loppuun asti. Raskas työ on jättänyt häneen jälkensä. Selkä painuu kumaraan, jalat eivät enää tahdo kantaa ja kädet vapisevat. Minulle tämä nyt niin kovin hauras ihminen on aina ollut esikuva urheasta ja sisukkaasta suomalaisesta naisesta, mutta myös elävästä kristitystä. Lapsena, kun muut menivät kirkkoon, hän joutui usein

Laajaniityntie 2, p. (09) 8306 661

Toivon tuulien kesämaanantai ma 23.8. klo 19. Kahvila Olotila alk. 23.8. ma, ti ja ke klo 11–14.

lapsille ja perHeille Perhekerhoon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille. Perhekerhot alkavat viikolla 34 eli 24.8. alkaen. Myyrmäen kirkko, Uomatie 1, ti klo 9.30–11. Martinristi, Laajaniityntie 2, to klo 9.30–11.Vaskipelto, Aapramintie 1, ke klo 17–18.30. Kaivosristi, Kaivosvoudintie 3, to klo 9.30–11. Kaivosristi, Kaivosvoudintie 3. Vantaanlaakso, Naapurinkuja 2, to klo 9.30–11. Kivistön kirkko, Laavatie 2, ti klo 9.30–11. Seutulan kappeli, Solbackantie 6, pe klo 9.30–11.30. Tied. lapsityönohjaaja Laura Sydänmaanlakka p. 830 6412.

muuta Reilun kaupan tuotteita, kuten kahvia, teetä ja suklaata on myytävänä kirkkoherranvirastossa.

k astettu Hertta Elina Saarikivi, Aaron Riku Oskari Passila, Miko Eljas Mannila, Elaisa Olivia Valentina Parviainen, Luna Elssa Elisabeth Leiniö, Toivo Aleksanteri Peltonen, Susa Kristiina Anttilainen.

aVioliittoon kuulutettu Antti Juhani Kiiski ja Susanna Marianne Ilvonen, Mikko Sebastian Streng ja Niina Susanna Korpiaho, Jukka Tapani Salminen ja Nina Annukka Wikström, Antti Aleksi Sinkko ja Johanna Jenni Marika Paananen, Jani Kristian Verlander ja Henna Katri Holopainen.

ViHitty Teemu Tuomas Pikkupeura ja Taru Helena Konttinen.

Hautaan siunattu

Vanda svenska pastorskansliet Stationsvägen 12 B, tfn 8306262

Öppet: må–fre kl. 9–13.

VerksamHet Högmässa med konﬁrmation sö 22.8. kl. 9.30 i Helsinge kyrka S:t Lars, Kaj Andersson konfirmator och predikant, Martin Fagerudd liturg, Håkan Wikman kantor. Larskören må 23.8. kl. 18–20.30 övning i S:t Lars kapell i Helsinge kyrkoby. I början av terminen får gärna nya sångare komma med. I synnerhet tenorer och basar är nu välkomna med i verksamheten. Larskören dirigeras av Håkan Wikman. Info: larskoren@evl.fi. Har du visor min vän? on 25.8. kl. 14, allsång på Folkhälsanhuset, Vallmovägen 28, allsångsledare Gunnar Weckström, vid pianot Håkan Wikman. ViAndakören, en ny kör, för alla som är 60+ inleder sina övningar tisdag 31.8. kl. 13–15 i Dickursby kyrkas café. Dirigent är Håkan Wikman. Körens målsättning är att skapa en god sångaranda och att alla skall få uppleva körsång när den är som bäst. Pensionärsdag på Holma lägergård fre 27.8. kl. 10–16. Lunch, bastu, möjlighet att simma. Andakt Kaj Andersson. Anmäl dig till diakonissan Annakatri Aho tfn. 050 4645068.

Yhteiset näköVammaistyö Askartelua ke 25.8. klo 17–19.30 Inkun ideapajassa, Korsonpolku 4. Ilmoittautumiset 23.8. mennessä ma, ti, to klo 12–16 Ritva Eskeliselle p. 873 63 68.

olotila – oloHuone kaikenikäisille

Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Avoinna ma–pe klo 10–14 (3.9. asti).

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri

Unikkotie 5 B, p. 09 830 6345

Avoinna ma–pe klo 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/keskusrekisteri.

Hilja Ester Mäkelä 85 v, Taisto Ensio Pälviö 65 v, Timo Heikki YliPanula 54 v.

jäämään paimeneen. Ei ihme, että hänen lempilaulunsa on vieläkin Paimenpojan sunnuntai, jossa lauletaan ”vain metsä kirkkoni olla saa, voin täälläi palvella Jumalaa”. En ole milloinkaan kuullut sukulaiseni pitävän hengellistä puhetta. Silti hänen tapansa elää kristittynä on ollut yksi tärkeä virstanpylväs omalla tielläni kristityksi. En ole koskaan kuullut hänen myöskään puhuvan pahaa muista ihmisistä tai valittavan omaa osaansa. Vielä nykyäänkin tuo vanha, hauras nainen on minulle kristityn esikuva. Ensi sunnuntain Toisen Mooseksen kirjan teksti saa hänessä aivan uuden merkityksen. Jumalasta voi todistaa monella tavoin. Ehkä paremmin kuin sanat, elämä voi olla tuota todistusta. Siinä, miten toteutamme kristityn kutsumustamme, näkyy Jumalan voima. Elämällämme me todistamme ja ylistämme. Pirkko Yrjölä Hakunilan seurakunnan vt. kirkkoherra

Ensi sunnuntai on 13. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus, parantajamme. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 30: 3–6, 12–13 tai Ps. 146: 5–10, 2. Moos. 4: 10–12, 2. Kor. 3: 4–6 ja Mark. 7: 31–37.

1

Sini Pennanen

— Haluan veistoksillani avata sellaista, mitä ihmiset eivät huomaa tavallisessa arjessaan, sanoo lintuveistäjä Jorma Lehtonen.

Lintumaailman lähettiläs Jorma Lehtonen tuntee linnut, merenötökät ja kalat.

sen havaintoaineistoksi. Lehtonen jatkoi varhaista ammattiaan myös opiskellessaan kauppakorkeakoulussa.

innuista tuli jo nuorena osa lintuveistäjä Jorma Lehtosen maailmaa. — Maaseudulla oli ennen joka pikkupojalla kesy harakka tai varis. Lemmikkilintu kiintyi syöttäjäänsä ja kulki tämän mukana koko kesän, muuttoretkelle lähtöön asti. Suurin lintukaverini on ollut huuhkaja. Se kulki mukana kuin kissa tai koira. Lehtonen eli lapsuuttaan Porin–Ahlaisen seuduilla. Kun isä palasi sodasta, alun toisella kymmenellä ollut poika pääsi hänen kanssaan metsäreissuille. Lintuja tarkkailtiin ja metsästettiin. Aamuvarhaisella poika saattoi istua mäenrinteessä piirtelemässä lintuja vihkoonsa. — Opin ulkomuodon lisäksi näkemään eri linnuista ja lintulajeista sen, millaisia ovat niiden kaulan, siipien ja jalkojen liikeradat. Jos olisin vain napsinut valokuvia, en olisi varmaankaan huomannut tuollaisia asioita. Lehtonen alkoi täyttää lintuja jo kouluaikana. — Lähetin muutamia täytettyjä lintuja Eläinmuseoon arvosteltavaksi, ja niitä pidettiin kelvollisina. Aloin tehdä hommaa puoliammattimaisesti. Sain maatalousministeriöltä luvan saalistaa eläimiä ympäri vuoden kokoelmakäyttöön. Lääkintöhallitukselta sain ensiluokan myrkynkäyttöluvan preparointia varten. Arsenikki säilytti nahan. Koulutarvikkeiden keskusliitto hankki täytettyjä lintuja myydäkseen ne edelleen koulujen kokoelmiin eläintieteen opetuk-

kartanon mailla

Harvinaisia kulkijoita Valmistuttuaan ekonomiksi Jorma Lehtonen siirtyi kuitenkin töihin kaupan ja teollisuuden pariin. Tehtävistä yksi, Yksityisen Kaupan Koulutuskeskuksen perustaminen 1960-luvun alussa Hämeenkylän kartanoon, toi hänet jo melkein nykyisille asuinsijoilleen. Perhe asui tuolloin muutaman vuoden Hämeenkylän kartanossa. Asuinympäristöön kuuluivat bonuksena kartanon metsät metsästysalueena. Siltä löytyy nykyään jätemäki, Petikon ulkoilualue ja asuinalueita. — Kartanon mailla voitiin metsästää vesilintuja. Sen sijaan jos metsässä tuli vastaan pyy, teeri tai metso, sitä melkein teititteli. Oli se sen verran harvinainen jäänne tai muisto menneiltä ajoilta. Kun leipätyö toi mukanaan kotimaanmatkoja, niihinkin saattoi liittää viikonlopun tai muun vapaapäivän metsällä käymiseen. Toisenlaisen luontoon uppoutumisen mahdollisuuden tarjosi sukellusharrastus. — Kerran olimme pojan kanssa kokonaisen kuukauden sukeltelemassa Punaisellamerellä. Olen täyttänyt myös merenötököitä ja kaloja. Moni onkin kysynyt, miksei Lehtonen ole ryhtynyt tekemään veistoksia kaloista. — Kalat eivät vain kiinnosta minua tarpeeksi, vaikka olen nähnyt jotain niidenkin elintavoista. Uskoisitko, että vain parissa päivässä mustekala ja mureena oppivat syömään sukeltajan kädestä?

Lintuja oikeassa koossa Työelämän kiireet loppuivat Jorma Lehtoselta 46-vuotiaana aivorunkoinfarktiin.

Toiseen elämään toipuessa syntyi ajatus veistää puuta, muotoilla kipsiä ja muovata plastoliinia, taiteilijan savea — ja tehdä lintuja. Varsinaisten veistosten materiaaliksi tulivat aikanaan pronssi ja hopea. Vielä paremmin alkuun päästäkseen Lehtonen meni työväenopiston kurssille. Sieltä opettaja vei oppilaansa tutustumaan vantaalaiseen Kylmäojalla asuvaan kuvanveistäjään Heikki Häiväojaan. — Heikki on siitä ainutlaatuinen henkilö, että hän suhtautuu hyvin myönteisesti nuoriin kuvanveistäjiin. Hän sanoi, ettei ryhdy

”Suurin lintukaverini on ollut huuhkaja.” minulle opettajaksi, mutta oppia ja tukea hän voi antaa. Sovellettuun kokoon, eli luonnollista kokoaan pienemmiksi, tehdyt linnut ovat Lehtosen tuotannossa poikkeus säännöstä. Yleensä hän veistää lintunsa oikean kokoisiksi. — Kun teen linnun, minun täytyy tietenkin tietää, millainen se on lintutieteellisesti. Sitten pitää vielä osata tehdä veistoksesta mallinsa näköinen. Lintu ilmentää myös elinympäristöään. Lehtonen ei tee töitään sarjatuotantona, vaan jokainen veistos on uniikki. Ainainen lintujen veistäminen ei kuulemma rajoita hänen taiteilijanvapauttaan. Lehtonen on

tehnyt linnuista esimerkiksi perheen muotokuvan. Siinä isä- ja äititiira huolehtivat pienokaisestaan.

Ajatusta ja piiloviestejä veistoksissa Jorma Lehtosen mielestä mikään työ ei voi syntyä eikä olla ilman ajatusta. Hän ottaa esimerkiksi Hämeenkylän kirkkomaalla muutamia vuosia olleen Valoon-teoksen, jossa on kaksi kalalokkia. — Hautamuistomerkissä lintu on rakkauden, ylösnousemuksen ja elämän symboli. Lokin valkoinen väri viittaa puhtauteen ja kiitokseen, kevyt liitely on viesti uuteen elämään siirtymisestä. — Kala toisen linnun nokassa on piiloviesti Jeesuksesta Kristuksesta. Lokin elämänpiiriin kuuluva vesi viittaa kasteeseen ja Jeesuksen ihmetekoihin. Lokkien lentosuunta on ylöspäin, kohti ristiä ja valoa. Valmiista töistään Lehtonen kertoo innokkaasti, mutta hän ei puhu eikä pukahda mitään uudesta muistomerkistä, joka paljastetaan Hämeenkylän kirkkomaalla ensi sunnuntaina 22. elokuuta. Lehtonen vakuuttaa, että linnuissa hänellä on ehtymätön aihevarasto. Metsäpihassa niitä riittää. — Huipputilanteita oli, kun isotikka istui polvella ja sen poikanen toisella. Täällä voi nähdä myös eri lintulajien erilaisen elekielen. Kun tiainen tulee poikastensa kanssa huonona kesänä hädissään pyytämään ruokaa, emolintu räpyttelee siipiään. Samassa tilanteessa peippo trimppaa jalalta toiselle. Ulla-Maija Vilmi

Jorma Lehtosen veistämä muualle siunattujen ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki paljastetaan su 22.8. klo 18 Hämeenkylän kirkkomaalla.

koonnut Nina Riut ta

Tahranpoistoa silloin tällöin sitä törmää ihan uusiin ongelmiin. Helsingin ortodoksisen seurakunnan Ortodoksiviesti-lehdessä kysyttiin papilta, mitä pitää tehdä, jos huomaa saaneensa ehtoollisviinitahran vaatteisiinsa. Vastaus oli, että vaate pitää polttaa tai tahrakohta leikata pois ja polttaa. Toki tahriintuneen vaatteen voi myös haudata kirkon perustuksiin. Vaatetta ei saa pestä, koska Kristuksen verta ei saa joutua viemäriin. Entä mitä tehdä, jos viiniä läikähtää lattialle? Oikeaoppista on höylätä puulattiasta tahrakohdat pois ja polttaa lastut. Kreikan kirkkojen kivilattioilta ehtoollistahrat poistetaan kaatamalla niiden päälle sinolia ja sytyttämällä palamaan. Mitä tekee luterilainen? Hakunilan vt. kirkkoherra Pirkko Yrjölä sanoo, ettei hän ole 22-vuotisen pappisuransa aikana törmännyt minkäänlaiseen ohjeistukseen aiheesta. Itse hän kokeilisi tahranpoistoon ihan kotikonsteja, eli suoHups — viinit paidalla. laa punaviinitahran päälle. — Mutta kyllä meilläkin pappeja kehotetaan käsittelemään huolellisesti ehtoollisaineita ja muistutetaan, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri. Siksi esimerkiksi ylijäänyttä ehtoollisviiniä ei saa kaataa viemäriin.

K r . Markku Mattila

Timo Saarinen

   

Yhteensä 107 kiloa.

”Voisi toivoa, että kristittyjen kesken elämä olisi jotenkin nätimpää, koska lähimmäisen ja Jumalan rakastamisen käsky on niin suuri. Silti uskovaisten kesken ristiriidat tuntuvat joskus vielä vaikeammilta kuin kunnon maallisten ihmisten kesken.”

Bluesea

Piispa Eero Huovinen Ilta-Sanomissa 12.8.10

Mies ja pokaali sadat jääkiekkojuniorit saivat uutta intoa harrastukseensa Tikkurilan jäähallissa, kun jääkone kierrätti kentällä miestä ja isoa pokaalia. Huutomyrsky oli melkoinen, kun Antti Niemi ilmestyi jäälle. Ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina NHL-mestaruuden voittanut Niemi muisti kasvattajaseuraansa Kiekko-Vantaata ja toi Stanley Cup -pokaalin junnujen ja fanien ihmeteltäväksi. Niemi voitti mestaruuden Chicago Blackhawksin riveissä, mutta Vantaalla

käydessään hän oli vielä vailla sopimusta ensi kaudeksi. Mestaruuspokaalissa on kuitenkin miehen nimi toisena vantaalaisena Valtteri Filppulan jälkeen. Moni juhlaan osallistunut juniori varmaan haaveili saavansa oman nimensä joukon jatkoksi. Pokaali on uusi versio alkuperäisestä vuonna 1893 tehdystä, ja se on yksi maailman tunnetuimmista urheilupalkinnoista. Pokaalin koko kasvaa sitä mukaa, kun voittajia tulee lisää. Nykyisin se painaa 16 kiloa.

Pehmeät graffitit puiston penkin käsinojaan on kiinnitetty neulottu, ruudullinen koriste. Kävelysillan kupeessa olevaan valopylvääseen on solmittu virkattu ympyrä, jota koristaa kukkakuvio. Mitä ihmettä? Näiden kaupunkikoristeiden, joita neulegraffiteiksi kutsutaan, takaa löytyy mummoikäiseksi käsityöihmiseksi esittäytyvä, netissä nimimerkkiä Bluesea käyttävä nainen. Bluesea on ripustanut neulegraffiteja muun muassa Helsinkiin, Tukholmaan, Venetsiaan, Pariisiin, Korsoon ja Tikkurilaan. — Luin toissa syksynä ilmaisjakelulehdestä jutun neulegraffiteista ja ajattelin heti, että toi on mun juttu, hän kertoo. Aluksi Bluesea kiinnitti neulegraffitteja mahdol-

1.8.

Neulegraffiti ei sotke.

Onnea, Mauno!

● ● ●

1

hänen valtakuntansa Jeesus tahtoi avata kuulijoilleen. Jeesus vetosi ensin kuulijoidensa sydämeen, siihen, minkä he sisimmässään jo tiesivät. Kyllä he tiesivät, mitä käskyt olivat. Vertauksetkin nousivat siitä maailmasta, jonka kaikki tunsivat. Ongelma on vain siinä, ettemme toimi sen mukaan, minkä jo tiedämme oikeaksi. Jeesus muistutti siitä, minkä jo tiedämme, ja pani meidät ihmettelemään Jumalan armahtavien tekojen yllätyksellisyyttä. Jumala armahtaa kaikkia, avaa sylinsä tuhlaajapojalle. Me ihmiset tarkkaamme suorituksia ja ansioita. Aina kun tuomitsemme toisen, suljemme häneltä ja itseltämme taivaan. Jeesus sen sijaan laskeutui sieltä alas, avatakseen sen meille. Lauri Maarala

Andrea Mantegna

Mauno on Magnuksen suomenkielinen vastine, jonka rinnalla on Maunu-nimi. Ensimmäinen suomalaissyntyinen Turun piispa oli Maunu I. Toisinaan Maunoa ja Maunua on käytetty Immanuelin lyhentymänä. Aleksis Kivellä oli Karkurit-näytelmässä vuonna 1866 vanhan aatelisherran nimenä Mauno. Tänä vuonna Mauno-nimen on saanut 13 poikaa, Maunuja ei ole vielä yhtäkään.

Sisimmässämme

yhät eivät kiihkoile, se vain veisi mielenrauhan. He harmistuvat, kun joku arvelee olevansa paikalla, josta voi paheksua toista. Pyhille lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa lähimmäiselle kuolemista, eli sitä, ettei koskaan tuomitse toista mistään. Hän, joka näkee omat syntinsä, ei näe lähimmäisensä syntejä. Hänellä, joka katselee elämäänsä ja näkee, mitä löytyy omasta talosta, ei ole syytä etsiä vikaa toisista. Mooses Egyptiläinen on sanonut, että jos sinulla on ruumis omassa kodissasi, sinulla ei ole halua mennä naapurin hautajaisiin. Se joka kiihkoilee toisten sairauksista, unohtaa oman sielunsa terveyden. Jeesus ei vedonnut käskyihin eikä kieltoihin, ei itseään suurempiin auktoriteetteihin, ei itseensä eikä omiin opetuksiinsa eikä edes Jumalaan, vaikka juuri

lisimman rauhalliseen aikaan. Nykyisin hän ei enää välitä, vaikka muut näkisivätkin hänen puuhansa. — En ole saanut ohikulijoilta koskaan negatiivista palautetta, hän kertoo. Neulegraffitit eivät ole ikuisia. Toisinaan kaupunkia koristavat käsityöt häviävät. Joskus Bluesea on vaihtanut kuluneen tai likaantuneen graffitin uuteen. Hän valmistaa neulegraffitinsa kierrätysmateriaalista, kuten kirpputorilta hankituista langoista tai tienvarsilta löytyneistä parittomista lapasista. — Heurekan sillan luona oleva neulegraffiti on anopin jäämistöstä peräisin oleva virkattu lasinalusta, hän kertoo. Syy neulegraffitien kiinnittämiseen on Bluesealle itselleen selvä. — Haluan tarjota ohikulkijalle pienen, hauskan yllätyksen.