Lauri 2011 nro 4 (3 2) by Kirkko ja kaupunki

VANTAAN

Sari Kaasinen laulaa nukutuslauluja ➤ 6



..11

www.vantaanlauri.fi

Kun toinen kritisoi, niin toinen vetäytyy ➤3 50vuotislahja Yhteisvastuu keräykseen ➤5

Sirpa Päivinen

Isä, poika ja pienois rautatie ➤7

Hommataan nuorelle ystävä

➤ sivut 8–9

Voiko Jumalaa palvella huolehtimatta köyhistä? Raija Sollamon kolumni ➤ 3

Uutiset

Vantaan ja Helsingin yhdistymisselvitykselle piste

Pääkirjoitus ..

Yksinäisyyttä torjumaan LISÄÄNTYVIEN YHTEYKSIEN yhteiskunnassa yksinäisyys yleistyy. Yksi syy tähän on Vantaan Laurin keskiaukeamalla haastatellun professori Juho Saaren mukaan se, että olemme siirtymässä sukulaisyhteiskunnasta ystäväyhteiskuntaan. Ennen suku oli sentään jonkinlainen tukiverkosto niille, joilla ei ollut ystäviä. Nyt yhä useammin tuo tukiverkosto puuttuu tai on kaukana ja ihminen, joka on yksin, on sitten todella yksin. HelsinkiMission tuore kampanja puuttuu vanhusten yksinäisyyteen, joka koskettaa jopa 300 000 ikääntynyttä. Ensi viikonloppuna alkava Yhteisvastuukeräys nostaa esille ikähaitarin toisen pään, jonka tilanne on yhtä vakava. Jopa 14 prosenttia yläkouluikäisistä pojista ja kuusi prosenttia tytöistä kokee olevansa vailla yhtään ystävää.

Kuntaliitosselvityksen jatkamisen tarmok kain kannattaja oli kaupunginhallituksen pu heenjohtaja Tapani Mäkinen (kok), joka vaa ti muita unohtamaan tunnesyyt ja lapselli suudet ja piti selvitystyön jatkamista suoras taan moraalisena velvollisuutena. Kokoomus ei kuitenkaan pysynyt yhte näisenä, vaan kolme valtuutettua äänesti sel vitystyön jatkoa vastaan. Hajontaa oli myös vihreissä, joiden yhdeksästä valtuutetusta neljä olisi halunnut jatkaa selvitystä ja ehkä hieman yllättäen myös Vasemmistoliitossa, jossa Jussi Saramo äänesti selvitystyön jat kamisen puolesta.

Hyödyt arveluttivat Selvitystyön lopettamisen puolesta puhuneet vetosivat siihen, ettei selvityksissä toistaisek si ole pystytty osoittamaan liitoksesta saata via hyötyjä. Esiin tuotiin myös se näkökulma, ettei liitos ole ainoa tapa ratkaista kaupunki en ongelmia ja suuressa kaupungissa lähide mokratia näivettyisi.

Hanna Antila

Seurakunnille palkinto suojelupäätöksestä

antaan ja Helsingin seurakunnat voit tivat seurakuntien sarjan Luontohaas tekilpailussa. Palkinto tuli Vantaan Ilolan ja Korson välissä sijaitsevan Kylmäojan korven suojelusta. Suomen Luonnonsuojeluliiton, Suomen Partiolaisten ja Suomen Ladun järjestämään kilpailuun osallistui viisi seurakuntaa ja 1 kaupunkia. Uusia suojelualueita kertyi 1120 hehtaaria.

— Kunnat ja seurakunnat suojelivat siis yhteensä kansallispuiston verran suomalais ta luontoa, kiitteli Suomen Luonnonsuojelu liiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Vantaan ja Helsingin seurakunnat teki vät loppuvuodesta päätöksen niiden yhdessä omistaman 15 hehtaarin suuruisen korpialu een suojelusta. Alue on Vantaan kaupungin aiemmin rauhoittaman suojelualueen vie ressä ja sille haetaan nyt yhdessä rauhoitus

Kylmäojan korpi on arvokas erilaisten luontotyyppien kokonaisuus. ●

●



Toisaalta jotkut itsenäisen Vantaan kan nattajat olivat valmiit viemään osan pää töksenteosta vieläkin suurempiin yksiköihin. Esimerkiksi Kimmu Kiljunen (sd) oli sitä mieltä, että kaksiportainen seutuhallinto oli si paras tapa hoitaa pääkaupunkiseudun asi oita. Vihreitten Sini Alén nosti perusteluis saan esiin sen, että kaupunkien yhdistymi nen tarkoittaisi myös seurakuntien yhdisty mistä, mikä voisi olla vaikeaa. Vantaan seu rakunnilla ei ole virallista kantaa kuntalii tokseen. Vaikka liitosselvityksen jatkaminen jakoi mielipiteet, lähes kaikki tuntuivat olevan sa maa mieltä siitä, että nykyinen malli on kai kista huonoin vaihtoehto ja pääkaupunkiseu dun kuntien yhteistyötä on tiivistettävä.

Selvitystyön jatkamisen kannattajat veto sivat muun muassa kansainväliseen kilpailu kykyyn, kuntarajojen aiheuttamiin käytän nön ongelmiin yhtenäisellä työssäkäyntialu eella ja siihen, että kuntarakennetta on joka tapauksessa muokattava. Kauimmaksi tule vaisuuteen perusteluissaan meni Janne Leppänen (kok), joka oli varma siitä, että Espoo kin saadaan vielä selvitystyöhön mukaan.

VANTAAN PYHÄN LAURIN KAPPELI palkittiin vuoden 2010 betonirakenteena taitavasta suunnittelusta ja ammattitaitoisesta toteutuksesta. Palkinnon myönsi Betoniteollisuus ry. Tuomariston arvion mukaan kappelissa on betonia osaavasti käyttämällä saatu aikaan toimiva rakennus, joka istuu historialliseen maisemaan ja jossa käsityön leima korostuu. OULUN R AKENNUSTEHO ON OSTAMASSA Vantaan ja Helsingin seurakunnilta tontin Hel-

päätöstä Uudenmaan Elinkeino, liikenne ja ympäristökeskuksesta. Alue on myös yleis kaavassa merkitty suojelualueeksi. Risto Sulkavan mukaan Kylmäojan kor pi on pienestä koostaan huolimatta yksi Uu denmaan merkittävimmistä korpialueista. Se sijaitsee lähellä asuinalueita ja sinne pääsee vaikka bussilla. Luontohaastekilpailun yhte nä tavoitteena oli, että luonnonsuojelualueet lisäävät myös asukkaiden virkistys ja ulkoi lumahdollisuuksia ja tämän tavoitteen Kyl mäojan korpi täyttää. Sen läheisyyteen on tu lossa myös Elmon urheilupuisto.

Tulossa hiljaisuuden luontopolku — Arvostamme tätä palkintoa. Kylmäojan suojelu sopii Vantaan seurakuntien uuteen strategiaan, jossa korostuvat ekologiset arvot ja vastapainon hakeminen nykyyhteiskun nan tehokkuusvaatimuksille. Korpialueelle voitaisiin kaupungin kanssa rakentaa hiljai suuden luontopolku eli yhdistää hengelliset arvot ja luonnonsuojelu, pohti palkintoa vas taanottamassa ollut Vantaan seurakuntayh tymän johtaja Juha Tuohimäki. Vantaan seurakunnissa Kylmäojan kor vesta vastaa hautaustoimen päällikkö Minna Aho. Hänen mukaansa seuraavaksi on tar koitus tehdä kaupungin kanssa selvitys alu een eläimistöstä ja kasveista.

singin Lehtisaaresta. Asuntorakentamiseen tarkoitetun 3500 neliön tontin kauppahinta on 2,1 miljoonaa euroa. Kauppa vaatii vielä kirkkohallituksen hyväksynnän. ●

TARKISTETTUJEN VÄESTÖTILASTOJEN mukaan vuoden 2010 lopussa 78,2 prosenttia suomalaisista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kirkosta erosi 83 097 jäsentä, kun vuotta aiemmin eronneiden määrä oli 43 650. Kirkkoon liittyneitä oli viime vuonna ennätysmäärä eli 13 284.

Mariah Kari

VIIME VUONNA VANTAALAISET lähes kaksinkertaistivat aiemman Yhteisvastuukeräysennätyksensä. Taustalla oli Haitin maanjäristyksen herättämä auttamishalu, mutta ei sen tarvitse tähän jäädä. Mitä jos kerätään tällä kertaa ennätyssumma yksinäisten nuorten auttamiseen.

Hajontaa kannattajaryhmissä

Sosiaalidemokraattien Jukka Hako äänesti kuntaliitosselvityksen jatkamista vastaan.

Markku Mattila

YHTEISVASTUUKERÄYKSEN KOHTEENA ovat 13–20-vuotiaat nuoret, joille järjestetään keräyksen tuotolla uudenlaista tukioppilastoimintaa ja vertaisryhmiä. Punaisen Ristin turvatalojen, jollainen löytyy myös Vantaalta, asukkaille on tarkoitus perustaa toimintaryhmiä, joiden vetäjiksi ja osallistujiksi haetaan ja koulutetaan vapaaehtoisia nuoria ja nuoria aikuisia. Ulkomailla pääkeräyskohteena on Mosambik, jossa autetaan yksinäisiä ja haavoittuvassa asemassa olevia nuoria maan pääkaupungissa Maputossa. Siellä yksinäisyys on vähän toisentyyppistä: usein perheen aikuiset ovat kuolleet aidsiin ja nuoret joutuvat selviytymään yksin ja kenties vielä huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan. Koulussa yksinäisyyteen voi liittyä kiusaamista, eristäminen muista on yksi ikävimmistä kiusaamisen muodoista. Omaltakin kouluajaltani muistan oppilaita, jotka välituntisin jäivät usein yksin. Ihan lähipiiristä tiedän nytkin, miltä koulussa yksin jääminen tuntuu ja miten se voi masentaa, vaikuttaa oppisuorituksiin ja saada elämän tuntumaan tarkoituksettomalta. Siksi olisi hyvä, jos kouluissa aivan erityisesti kiinnitettäisiin huomiota tämäntapaisiin tilanteisiin.

uolueerot näkyivät ja valtuutetut ju listivat kotiseutuidentiteettiään kun Vantaan kaupunginvaltuusto keskus teli siitä, kannattaako Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvitystä jatkaa selvitysmiehen johdolla. Kahdeksantuntiseksi venyneen ko kouksen aikana kävi ilmi, että edes siitä ei ol tu yhtä mieltä, mistä kokouksessa oikeastaan äänestettiin. Moni liitosselvittelyjen jatkamisen kan nalla ollut pehmensi kantaansa vakuutta malla haluavansa lähinnä lisätietoa liitoksen eduista ja haitoista ja korosti, ettei selvityk sen jatkaminen välttämättä johda kaupun kien yhdistymiseen. Vasemmistoliiton Jaakko Laakso puoles taan uskoi asian takana olevan kokoomus laisten valtapyrkimysten ja elinkeinoelämän edun. Lainoppineen kannan keskusteluun toi kaupunginlakimies Kai Ketelimäki, joka sel vityksen jatkamisen harmittomuutta koros taneiden kiusaksi muistutti, ettei selvitykseen lähdetä ilman todellista yhdistymishalua. 5 puheenvuoron jälkeen valtuusto päätti lopettaa selvitystyön äänin 5–22. Niin ikään 1. tammikuuta kokoontunut Helsingin kau punginvaltuusto äänesti selvitystyön jatka misen puolesta ääniin –1. Saattaa siis ol la, että keskusteluun kaupunkien yhdistämi sestä palataan viimeistään vuoden 2012 kun nallisvaaleissa.

Markku Mattila

Pauli Juusela päätoimittaja

Pyhän Laurin kappeli on vuoden 2010 betonirakenne. Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Sini Pennanen

Kolumni Sputnik-hetki KÖYHYYS ON kesto-ongelma. Globalisoituvassa maailmassa ongelma näyttää pahenevan ja kärjistyvän. Maailmassa kuolee nälkään joka päivä 17 000 lasta. Kirkko ja sen jäsenet ovat kutsutut olemaan heikomman puolella. Tästä syystä on ilahduttavaa, että piispamme ovat ottaneet kantaa köyhimpien maiden ruokaturvan parantamiseksi. Tämä kannanotto julkistettiin jo lokakuussa 2010, mutta se hukkui muiden uutisten alle. Enemmän huomiota on saanut tuoreempi kirkollinen kannanotto. Kirkkomme esitti 20.1. tavoitteensa uuteen hallitusohjelmaan. Tavoitteista tärkein ja kiireellisin on terveys- ja tuloerojen kaventaminen ja heikoimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin edistäminen. Elintasoerot ovat voimakkaasti kasvaneet Suomessa. EU:n köyhyyskriteerien mukaan laskettuna Suomessa on noin 900 000 köyhää. Tuloerojen ohella sosioekonomisista syistä johtuvat erot kansalaisten terveydessä ovat tällä hetkellä OECDmaitten suurimmat. Kirkko vaatii, että tulevalla hallituskaudella terveydenhuollon organisoinnissa, palvelujen saatavuudessa ja perusturvassa ilmenevät puutteet on korjattava. Terveyspalvelut tulee toteuttaa siten, että perustuslakiin kirjattu yhdenvertaisuus ja syrjinnän estäminen toteutuvat.

Hanna Pinomaan mielestä tunnekeskeisellä pariterapialla saadaan aikaan pysyviä muutoksia.

Pohjimmainen tunne Hanna Pinomaa auttaa pariskuntia havaitsemaan negatiivisen kehän.

nko tuttu tilanne parisuhteessa: toinen kritisoi kärkkäästi ja toi nen pakenee paikalta ja vetäytyy? Ajatuksissa molemmilla on: mik si sen aina pitää tehdä noin? Psykologi, paripsykoterapeutti Hanna Pinomaa käsittelee työssään muun muas sa edellisen kaltaisia tilanteita. Hänen työot teensa on hiukan erilainen kuin mihin yleen sä on totuttu. Hän lähestyy parisuhteen on gelmia tunnekeskeisesti. — Vauvalle on tärkeä saada kokea kiinty myssuhde äitiin, jotta hän kasvaisi ja alkaisi luottaa ulkomaailmaan. Periaatteessa aikuis ten suhteessa on kyse samasta asiasta. Jos pa risuhde on yksikkö, joka toimii vain ulkoisen käyttäytymisen perusteella, se ei useinkaan kestä kriisitilanteissa, selvittää Pinomaa tun nekeskeisen pariterapian taustaa. — Mutta muutos ei synnykään oivalluksen vaan tunnekokemuksen kautta. Parisuhteen pitäisi olla turvallinen paikka.

Parisuhdeterapiaa tarvitaan Hanna Pinomaa tutustui tunnekeskeiseen pa riterapiaan 2000luvun alussa. Kanadasta läh töisin oleva terapiamuoto kolahti häneen heti. — Väestöliitto järjesti paripsykoterapia koulutuksen. Tunnekeskeisen pariterapian opinnot suoritin Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

— Perustimme kollegoitteni kanssa myös opintopiirin, joka kokoontuu edelleen. Alussa kokoontumisemme oli lähinnä sitä, että kään simme tunnekeskeisen pariterapian kirjalli suutta suomeksi. Pinomaa kertoo, että viimeisen viiden– kuuden vuoden aikana parisuhdeterapian ky syntä on kasvanut. Myös asenne terapiassa käymiseen on muuttunut. Enää se ei ole lei maavaa. Nykyisin ymmärretään, että joskus elämässä voi olla tilanteita, jolloin ulkopuoli nen apu on tarpeen.

mys: olenko toiselle tärkeä? Omista todellisis ta tunteista on kuitenkin vaikea puhua, ja sik si tunne tulee ilmi usein suuttumuksena: taas sä olet myöhässä! — Tyypilliset negatiivisen kehän perusky symykset ovat: Voinko olla turvassa? Olenko sinulle tärkeä? Pohjimmiltaan kritisoiva puhe ja toisaalta vaikeneminen ovat yrityksiä pelas taa suhde. Mutta joka kerta kun toinen kriti soi ja toinen vetäytyy, negatiivinen kehä vah vistuu.

Saanko olla turvassa?

Tunnekeskeisessä pariterapiassa terapeutti auttaa pariskuntaa hahmottamaan negatiivi sen kehän ja löytämään pohjimmaiset tunteet. Kun ne löytyvät, on helpompi katkaista kehä jo heti alkuunsa. — Vetäytymällä toinen sulkee puolison sa ulkopuolelle. Ja mitä enemmän toinen sul kee ulkopuolelle, sitä enemmän toinen huu taa, Hanna Pinomaa kuvaa. — Tällaisessa tilanteessa puolisoiden pi täisi ottaa vastuu omista tekemisistään. Mo lempien täytyisi ymmärtää, että omalla käyt täytymisellään vaikuttaa toiseen. Pohjalla on kysymys siitä, uskalletaanko sanoa ääneen, että tarvitsee toista, vai pitääkö selvitä yksin. Kun parisuhde on turvallisella pohjalla, uskaltaa lähettää selvän signaalin omasta tar vitsevuudestaan ja toinen pystyy ottamaan sen aidosti vastaan. — Nykyaikana tunnesuhteet vääristyvät, kun meitä vaaditaan olemaan itsenäisiä ja riippumattomia. Pitää pärjätä yksin eikä saa tarvita ketään. Mutta hyvässä parisuhteessa saa olla tarvitseva.

Psykodynaamisessa terapiassa käyttäytymi sen syitä haetaan omista lapsuuden kokemuk sista. Tunnekeskeisessä pariterapiassa oma historia kulkee mukana, mutta se ei ole pää asia. Tarkoituksena on löytää ja uskaltaa tun nustaa kriisitilanteessa pohjimmaiset, aidot tunteet, joita silloin kokee. — Mikä on kritisoivan pohjimmainen tun ne? Entä vetäytyvän? — Puolisolla, joka vetäytyy, on tunne sii tä, että hän ei ole riittävä tässä suhteessa, ei kelpaa, tekee niin tai näin, niin aina väärin päin. Kritisoiva taas saattaa pelätä menettä vänsä toisen. Usein kyse on siitä, että saako ylipäätään olla suhteessa turvassa, Hanna Pi nomaa sanoo. Ihmisillä on kipupisteitä ja herkkiä kohtia ja jotkut tilanteet laukaisevat turvattomuuden tunteen. Jos pariskunta ei puhu suoraan eikä käsittele asioita, suhteeseen muodostuu hel posti negatiivinen kehä. — Esimerkiksi jos toinen puoliso on pal jon poissa kotoa, kotona olevalle puolisolle tulee yksinäisyyden tunne. Pohjalla on kysy

Uskalla sanoa ääneen

p ä ivä

e l ä m ää

AINA KUN kirkko lausuu julkisuudessa jotakin yhteiskuntapoliittisista asioista, jotkut närkästyvät ja sanovat, että kirkon pitäisi pysyä lestissään ja puhua vain Jumalasta ja sielujen pelastamisesta. Kuitenkin Vanhan testamentin profeetoista Jeesukseen asti kulkee linja, joka tähdentää, että Jumalaa ei voi palvella huolehtimatta köyhistä. Kirkko ja sen jäsenet ovat omassa työssään ja omalta osaltaan lujasti sitoutuneet lähimmäistensä auttamiseen, mutta niiden voimavarat eivät riitä, jos valtio ei hoida velvollisuuksiaan. Nyt on köyhyyden poistamisen ja elintasoerojen kaventamisen Sputnik-hetki.

Nina Riutta

Hanna Pino maa luennoi to 27.1. kirkon perheneuvojien neuvottelupäivillä Helsingissä.

Va i n

KIRKON MIELESTÄ nyt on se Sputnikhetki, jolloin nämä asiat on pantava kuntoon. Sputnik-hetki on presidentti Barack Obaman luoma termi kuvaamaan ajankohtaa, jolloin jokin uudistus on toteutettava. Siihen on sitouduttava samalla tarmolla kuin Yhdysvallat teki Sputnikin lähettämisen jälkeen, kun se päätti kuroa umpeen venäläisten saavuttaman etumatkan avaruuden valloituksessa — ja onnistui siinä.

Raija Sollamo professori



Pisteitä

Ota kantaa

Eläkeläiskerhossa Myyrmäen kirkolla askarreltiin torstaina 27.1.

www.vantaanlauri.fi/keskustelu • vantaan.lauri@evl.fi • Vantaan Lauri/ Ota kantaa, PL 56, 01301 Vantaa • tekstiviestit 050 438 7858

Miten ystävänpäiväkortti syntyi?

Kaikkien näke myksiä tarvitaan

Markku Mattila

Anja Collin, 

Kauko Simonen, 

Tarja Andersson, 

Mikä sai sinut tulemaan eläkeläiskerhoon? — Aloin käydä kirkolla sen jäl keen kun mieheni kuoli vuonna 2000. Silloin löysin eläkeläisker hon. Olen mukana myös esimer kiksi Mariakodin ystävissä. Mitä kerhossa tehdään? — Kerhossa papatetaan ja juo daan kahvia yhdessä. On kiva tava ta samaa porukkaa. Totta kai uusia kin kerholaisia tulee, ja joku vanha lähtee muuhun suuntaan. — Tällä kertaa teimme ystävän päiväkortteja. Lähetän omani lap suudenystävälleni Ruokolahdelle. Hänen kanssaan kävimme aikoi naan yhdessä oppikoulua Imatral la. Työikäisenä hänkin asui pääkau punkiseudulla, mutta palasi sitten kotiseudulle. Hän on yhteyteni lap suusmaisemiin. Pisteillä 1–5, miten askartelu sujui? — Annan ,5 pistettä, vaikka voisin antaa enemmänkin kerhon hyvälle hengelle ja mukavalle oh jelmalle.

Mikä sai sinut tulemaan eläkeläiskerhoon? — Olen käynyt kirkossa pitkään, viime aikoina ehkä enemmän. Har rastukseni ovat vähentyneet liikun takyvyn heikentyessä, mutta on neksi pääsen Myyrmäen asemal ta junalla Louhelaan, aivan kirkon viereen. Olen kokenut tämän tors taina kokoontuvan kerhon itselle ni läheisimmäksi eläkeläiskerhoksi. Mitä kerhossa tehdään? — En tehnyt tänään mitään korttiaskartelun hyväksi. Joku toi nen teki, ja itse olin kuin pääjohta ja. Tiedän kyllä kenelle annan kor tin — ei minulla ole miljoonia ystä viä. En lähetä korttia, vaan annan sen henkilökohtaisesti. — Tuntui hyvältä, että täällä oli loppuvirtenä 1 Kiitos sulle, Jumalani. Se laulettiin myös kuntou tusviikon hartaudessa Ikaalisissa. Koen suurta kiitollisuudentunnet ta. Pisteillä 1–5, miten askartelu sujui? — Annan ,5 pistettä ryhmä hengelle ja läheisyydelle.

Mikä sai diakoniatyöntekijän ohjaamaan askartelua? — Eläkeläiskerhot pyörivät pal jolti vapaaehtoisten voimin, mut ta joskus diakoniatyöntekijä vierai lee niissä. Minua pyydettiin ohjaa maan askartelua varmaankin siksi, että olen askarteluihminen. Har rastan ja teen monenlaista käsitöis tä remontteihin. Kuinka motivoit kortintekoa? — Ystävän laulun sanoin: ”Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan!” Vaikka ys tävänpäivää alettiin Suomessa 180luvulla viettää amerikkalai sen Valentinuksen päivän innosta mana, se on meillä yleisemmin ys tävien muistamisen eikä vain ra kastavaisten juhla. Pisteillä 1–5, miten askartelu sujui? — Annan 5 pistettä. Aika kului kuin siivillä. Askartelun lomassa ihmisillä oli paljon puhuttavaa, oli iloa ja naurua. Se yllätti.

Ku i n k a

UllaMaija Vilmi

va n t a a l a i n e n? Saara Vuorjoki

Juha Lapinkivi, 42, asuu Vantaan Reunassa.

 %

 %

Helsinkiläinen

Vantaalainen

Elämäni ensimmäiset kolme vuotta asuin Santahaminassa. Isäni teki varuskunnassa sähköteknisiä töitä. Santahaminasta muutimme Maunulaan ja sieltä Pihlajamäkeen. Armeija-aikana löysin tulevan vaimoni Pirjon. Asuimme ensin ahtaassa yksiössä Alppilassa, kunnes pahimman laman aikaan ostimme ensimmäisen oman asuntomme Kurkimäestä.

Ennen kuin rakensimme talon Reunaan, asuimme Vantaanlaaksossa. Perheeseeni kuuluvat vaimoni ja ekaluokkalainen poikamme Leo sekä kolme maatiaiskissaa. Työskentelen atk-tukihenkilönä ja työpaikkani sijaitsee Piispankylässä. Kotimme on rakennettu tontille, jonka saimme appivanhem-



miltani. Reunan kylässä on kuutisenkymmentä omakotitaloa. Kyläläiset auttavat toisiaan: on luotu lunta ja tehty talkootöitä yhdessä. Kesäisin pelaamme porukalla lentopalloa kylän kentällä, talvisin käymme samalla kentällä luistelemassa Leon kanssa. Leo käy koulua Seutulassa, jonne koulutaksi kuljettaa hänet.

Johanna Korhonen ja Sari Ro manLagerspetz (VL 27.1.) ker toivat kokemuksiaan siitä, mi ten Tulkaa kaikki ryhmän edus tajia on otettu vastaan heidän kotiseurakuntansa Tikkurilan luottamuselimiin. Heidän ker tomansa esimerkit antavat kyl lä aiheen ihmettelyyn ja tapah tumien tarkentamiseen. Kuvatut tapahtumat eivät olleet Tulkaa kaikki liikkeeseen kohdistettu ja tai tarkoitushakuisia. Seurakuntaneuvosto hyväk syi 2.12. seurakunnan uuden toi mintajärjestelmän vastuuryh mineen. Tiedossa oli kiireinen tammikuu uudella neuvostolla ja uudella rakenteella. Vastuuryh mien kokoontumisajat tuli ryt mittää Vantaan seurakuntien jo päätettyyn hallintoaikatauluun. Välitin neuvoston varapuheen johtajan Jarno Teporan kaut ta valitsijayhdistyksille tiedoksi vastuuryhmien tarkat kokoon tumisajat joulukuun puolenvälin jälkeen, jotta seurakuntaneuvos tossa .1. vastuuryhmiin nimet tävät henkilöt osaavat varautua kokouksiin hyvissä ajoin. Tieto ei ollut valitettavasti saavutta nut kaikkia. Nuorten toimintaa kehittä vän vastuuryhmän puheenjoh tajaksi ei voitu nimetä suoraan Miikka Huuskosta. Seurakunta neuvoston tulee erillisellä pää töksellä todeta luottamushenki lön luottamustoimi lakan neeksi ja kutsua vara henkilö tilalle. Päätök sen taustaksi vaadit tava tarkentava tieto saapui lopulta liian myöhään .1. kokous ta varten. Asia otetaan päätet täväksi seuraavassa kokouk sessa. Koska vastuuryhmiin ni mettiin myös varapuheenjohta jat, oli asiaankuuluvaa antaa hä nelle puheenjohtajuus. Mielestä ni neuvoston kokouksessa tämä asia tuli selväksi, vaikka pöytä kirjaan siitä ei tullut merkintää. Näen varajäsenten nimeä mismahdollisuuden tarpeellise na uusiin vastuuryhmiin. Tulen tekemään siitä esityksen neuvos tolle. Olen hyvin harmissani ja pa hoillani näistä alkuvaiheen han kaluuksista, jotka antoivat epä ystävällisen kokemuksen seura kunnan luottamushenkilöksi tu lemisesta. Mihin toimiin aion ryhtyä, jotta tuntisitte itsenne vastai suudessa edes hieman tervetul leemmiksi? Lupaan olla kiinnos tunut ja avoin kasvokkain tapah tuvalle keskustelulle, jossa voim me yhdessä rakentaa seurakun taa ja keskinäistä luottamusta. Alkutapahtumista huolimat ta luotan siihen, että pääsemme hyvään yhteistyöhön Tikkurilan seurakunnan toiminnan ohjaa misessa.

Joskus turhaltakin tuntuva työ on juuri sitä tärkeintä. Van hemmat vahtivat uupumukseen asti lapsiaan, ja paljolta pahalta on varmaan vältytty heidän päi vystyksensä ansiosta. Ehkä jo ku tenava on päässyt putoamaan pöydältä tai polttamaan sor mensa kynttilänliekissä, mutta yleensä suomalaiset vauvat sel viävät aikuisikään saakka. Joka yö roihuaa tulipaloja jos sakin päin Suomea. Entä jos ku luisi pari päivää ilman tuliku kon riehumista? Pitäisikö palo kunnat lakkauttaa pelkkinä ra hansyöjinä? Siis antaa palaa. En tä sairaskuljetukset, ensiapupäi vystykset, puolustusvoimat, ra javartiosto ja poliisivoimat? Ly hyen rauhallisen rupeaman jäl keen koko auttamisvalmius kat sottaisiin turhaksi rahanreiäksi. Kirurgi saattaisi päivystää pari yötä ilman leikkauksia, ja jo hä net lempattaisiin pois tarpeetto mana taakkana yhteiskunnalle. Suomi on pintaalaltaan Eu roopan viidenneksi suurin maa. Silti meillä on hätäkeskusten määrä tipautettu seitsemään. Inhimillinen olento siirretään karttojen ja numeroitten taak se. On jo ollut tapauksia, että hä täpuhelimeen vastaava virkailija on vain tingannut tarkkaa pos tiosoitetta, vaikka onnettomuus tai pahoinpitely on tapahtunut jonkin kaupungin keskustas sa sijaitsevalla torilla. Samanni misiä paikkoja saattaa olla use ampia, ja aina on erehtymisen mahdollisuus. Paikallis tuntemusta ei arvosteta. Lahden tienoilla asuva ei varmaankaan aloi ta jutustelua aiheesta: ”Ai, radiomastojenko luona? Mikä postinu mero ja katuosoite? En tunne lainkaan koko Lah tea. En voi ottaa vastaan il moitusta.” Jos hätänumero on varattu, vaikkapa Ivalosta tuleva puhelu siirretään toiselle, esimerkkinä hyppelystä: Oulu–Pori–Kouvola. Lohdutuksena kansalaisillem me mainittiin, että joskus pai kalla on ylimääräinen päivystä jä, mutta eihän häntäkään voi is tuttaa ”tyhjän panttina”. Minkä tyhjän? Ihmishengenkö?

MITÄ MIELTÄ OLET?

Janne Silvast Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra

Tyhjän panttina Ihmiselle on yleensä kovin vai keata odottelu, varsinkin tur hanpäiväiseltä tuntuva. Yhteis kunta ja koko hallintokoneisto eivät siedä tyhjän panttina ole mista, etenkään jos suuret rahat ovat kysymyksessä.

RitvaLiisa Harjumaa Rovaniemi

Köyhyydestä on puhuttava Ilolla olen huomannut, että Van taan oma Laurilehti on erittäin asiapitoinen julkaisu. Kirkolli nen sanoma on muuttunut aiko jen saatossa yhä enemmän myös yhteiskunnalliseksi sanomaksi. Köyhyys ja vähäosaisuus on en tistäkin näkyvämmin esillä Vantaan Laurissa — oikein. Kirkon kanta on tullut jäme rästi esiin. Kukaan lehteä luke va ei voine muuta väittää. Vaalit ovat tulossa, ja kirkon kanta on hyvin oleellinen siinä, miten nä mä, köyhyys ja vähäosaisuuson gelmat nostetaan esiin. Vantaan Lauri on asialeh ti. Itse pidän kriittisten asioi den pohdintaa hyvin oleellisena, jotta saisimme Suomen yhä pa remmaksi yhteiskunnaksi, jos sa mahdollisimman monella oli si onnellinen elämä. Timo K. Perttilä ev. lut. kirkon jäsen

Kaupan kulmalla

nto Kankimäki ja Kalevi Peltonen ovat tottuneet keräämään kimpassa. Heillä on taktiikka. Kaupan pitkäs sä eteishallissa on ulko-ovet molemmissa päissä. Kankimäki päivystää lippaineen toisessa päässä hallia ja Peltonen toisessa. — Se puree aika hyvin, herrat myhäi levät. Kaksikon tärkein taktiikka on olla ystä vällisiä ja vaihtaa muutama sana ihmisten kanssa. Molemmat vakuuttavat, ettei kos kaan ole tullut ikävää palautetta. — Ensimmäisen kerran keräämään läh tiessä jännitin, mitä tapahtuu. Kun huo masin, että ihmiset ovat myönteisiä, olen lähtenyt mielellään toistekin, Peltonen pe rustelee. — Moni sanoo antavansa Yhteisvastuu keräykseen, muttei muihin. Keräyshuijauk set ovat saaneet ihmiset epäileviksi. Yh teisvastuukeräyksestä tiedetään, mihin ra hat menevät. Luottamus on tärkeää säilyt tää, pohtii Kankimäki. — Mainiota on nähdä, kun perheen vanhemmat lahjoittavat rahaa ja sitten pie net lapset haluavat antaa oman kolikkonsa. Miehet eivät enää muista tarkkaan, mil loin aloittivat vapaaehtoisina Yhteisvas tuukeräyksessä. Yhdessä on seisoskeltu Koivukylän Citymarketilla ja S-Marketil la. Heidän mielestään lipaskeräys on help poa sekä kerääjälle että lahjoittajalle. — Tämä on pienen ihmisen pieni pa nos yhteiseen hyvään. Itselleenkin saa hy vää mieltä. Hienoa on nähdä, että monil le on ilo antaa. — Parasta on, että tuoppi on raskas, nauraa Peltonen ja heiluttelee lipastaan.

Kahvihuoneessa ja koululuokissa

ontulalaisen koulun opettajienhuo neessa on välitunti. Opettajia kiireh tii kahviautomaatille ja seuraavan tunnin materiaaleja järjestelemään. Vauh dissa heitetään kommentteja toisille ja syö dään eväitä. Yhteisvastuukeräyksen aikana pöydälle ilmestyy keräyslipas. — Keräsin joskus kotikulmillani Haku nilassa ja tuli mieleeni, että miksi en veisi lipasta työpaikallekin, kertoo Auli Hynninen, joka opettaa Helsingin yhteislyseossa uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa. — Vaikka koulu on Helsingissä ja lipas Vantaalta, rahat menevät lopulta samaan suureen pottiin. Opettajakollegat nyökyttelevät pöydän ympärillä suopeasti keräyslippaan tuonnil le opettajienhuoneeseen.

Auli Hynynen vie lippaan työpaikalleen.

Kalevi Peltonen ja Unto Kankimäki päivystävät marketissa.

Lipas liikkuu Yhteisvastuukeräyksen myötä ilmestyvät lipaskerääjät kauppakeskuksiin. Lippaaseen voi törmätä myös työpaikalla tai synttäreillä.

Hynninen kerää koululla kahtena päivä nä myös oppilailta. Hän kertoo edellisenä päivänä kouluradion kautta Yhteisvastuu keräyksestä ja sen kohteesta ja muistuttaa va raamaan rahaa mukaan. — Sitten kierrän lipas kourassa ja keräyk sen tunnusliivi päällä kaikki luokat läpi. Jo kainen nuori itse päättää, lahjoittaako vai ei. Vapaaehtoistahan tämä on, Hynninen ko rostaa. Keräys on koulussa myös asennekasvatus ta. Opettajakollega vahvistaa, että luokissa saattaa syntyä hyviä keskusteluja, kun joku alkaa pohtia, miksi pitäisi lahjoittaa. Päästään puhumaan vastuusta ja toisten auttamisesta. — Kun joku epäröi, että hänellä on vain tämä kymmensenttinen, vastaan että sekin on rikka rokassa, Hynninen sanoo.

Syntymäpäivä juhlissa

rto Tiihosen 50-vuotissyntymäpäivil lä maaliskuussa 2010 ei tuotu lahjoja Tiihoselle vaan vieraat pudottivat lah jarahansa pöydällä olleeseen Yhteisvastuu lippaaseen. — Tähän ikään meillä on jo kaikkea ta varaa, mitä tarvitsemme, perustelevat Aira Raudasoja ja Arto Tiihonen. Pariskunta oli päättänyt, että tavaroiden sijaan vieraiden lahjanantamishalu suunnat taisiin johonkin keräykseen. — Yhteisvastuukeräys valikoitui ennen kaikkea siksi, että Haitin maanjäristys oli niin kauhea kriisi. Lisäksi tyttäremme osal listui seurakunnan isostoimintaan ja sen

kautta Yhteisvastuun lipaskeräykseen, joten asia oli meillä ajankohtainen, kertoo Rau dasoja. Vieraille kerrottiin jo syntymäpäiväkut sussa, että lahjojen sijaan rahat voi antaa Yh teisvastuukeräykseen paikan päällä. — Moni oli ihan tyytyväinen, että lahjan valitseminen ratkesi näin helposti. Ihmiset haluavat myös olla hyödyksi. Lippaaseen taisi pudota viidenkympin seteleitäkin, Raudasoja ja Tiihonen muistelevat. Lipas oli pöydällä juhlien ajan. Alun perin tarkoitus oli kierrättää sitä, mutta juhlien tii mellyksessä se unohtui. Lippaasta kuitenkin mainittiin ohjelman keskellä. — Ehkä me voimme toteuttaa jotain sa manlaista vappuaattona, kun vietämme 10-vuotishääpäivää, Raudasoja suunnittelee. Katriina Harviainen kuvat Jani Laukkanen

Arto Tiihosen ja Aira Raudasojan kotona lipasta täyttivät syntymäpäivävieraat. Silmäteränä lapsenlapsi Donya.

Laulun saattelemana höyhensaarille Unilauluna ovat toimineet niin kantri kuin Jaakko Teppokin.

”2

iti lauloi minulle Ihahaa-laulua, ihan muuten vaan, mutta paljon myös iltaisin. Laulun nimihenkilön Siljan paikalla oli yleensä Saara. Eräs nainen lauloi hiljattain junassa lapselleen tuota samaa laulua ja minulle tuli heti kamala ikävä meidän äitiä: ’Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa, ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaa. Juokse hepo hiljaa, kanna pikku Siljaa, kanna kotiin saakka, kevyt, kallis taakka.’”

-vuotiaalle pojallemme lauletaan paljon, ja erityisesti isän laulutaidot ovatkin kehittyneet. Eniten on laulettu erilaisia lastenlauluja ja kansanlauluja. Itse olen laulanut myös virsiä ja muita uskonnollisia lauluja. Etenkin pitkät laulut ovat olleet hyviä. Esimerkiksi kansanballadit, joiden lopussa kuolee aina ainakin yksi henkilö, ovat olleet suosittuja. Mies on laulanut myös työväenlauluja. Usein on tuntunut siltä, että laulu rauhoittaa pojan kaikkein parhaiten. Nyt poika ymmärtää laulujen sanat, joten täytyy miettiä, mitä laulaa. Hän myös usein toivoo itse tiettyä laulua. Kun lapsi on oppinut puhumaan, on ollut hauska huomata, miten lauluista tutut sanat tulevat pian käyttöön. Nykyisin isä nukuttaa pojan melkein joka ilta, joten minä laulan pojan kanssa enimmäkseen leikin yhteydessä.”

Saara, 24

Jenni, 27

”Ä

iti lauloi kansanlauluja ja lastenlauluja nukuttaessaan ja pitäessään sylissä minua. Hänen suosikkejaan olivat Istu poika polvelleni, Laulu oravasta ja Tuonne taakse metsämaan. Omille lapsilleni olen laulanut sekä perinteisiä, vanhempia että uudempia, nykyajan lastenlaulukirjoista löytyviä lauluja. Laulaminen auttaa aina. Se keventää omaa taakkaa ja helpottaa lapsen oloa eri tilanteissa. Lisäksi olen soittanut lapsille kitaraa. Lapset pitävät rytmikkäistä jutuista ja olen kitaralla ja erilaisilla kalistimilla tuottanut niitäkin.” Ikämies, 60

”Ä

”N

uku nuku nurmilintu on se laulu, jota minulle on laulettu ja jota minä lauloin pojalleni. Pojallani ei ole lapsia, joten ketju on nyt katkennut. Siskoni tosin laulaa samaa laulua lapsenlapsilleen.”

”’A ”O

malleni laulan lauluja Pieni Tytöntylleröinen, Pikku, pikku Lauri ja Peikkoäidin kehtolaulu, joka on paras! Samoja lauluja laulettiin minullekin, äiti lauloi aina ja kaikkialla. Teininä aloin hokea, että älä äiti laula ja äiti lopetti. Nyt kaduttaa. Vaikka taisi siihen laulun loppumiseen olla muutakin syytä. Toisaalta hän saa nyt taas laulaa tyttärentyttärelleen.”

i ko minnuu äkköittää, ko ei tää nunna nuku’, lauloi setäni Veikko vallan lempeällä ja hellämielisellä äänellä pienelle tyttövauvelille, joka nukahti ihan helposti Veikon tuutulauluun. Sitä ennen oli hänen vaimonsa Senja tuskastunut, kun ei saanut hoitolasta nukkumaan.”

Kikka, 59

Ullis, 49

”M

inua keinuteltiin pienenä laatikossa polvien päällä ja isi lauloi Jaakko Teppoa. Omalle lapselleni olen laulanut niin perinteisiä kuin uudempiakin lauluja. Sininen uni, Pieni tytön tylleröinen ja Kun on oikein pieni ovat olleet suosikkeja, ja edelleen niitä lauletaan nelivuotiaalle, jos uni ei meinaa tulla.”

Henna, 35

Sira, 27

”L

apsuudesta ovat jääneet mieleen Kukon ja kanan saunamatka ja Pien lapsonen mun. Minulle lauloivat äiti, isä, mummo ja isosisko. Itse tykkäsin jännittävistä lauluista, joihin isä keksi uusia sanoja ja joissa tarina muuttui. Parhaiten uni tuli silloin, kun lauloimme isän kanssa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton järjestömarsseja tai kirkkokuorolauluja. Tärkeintä oli päästä isän kainaloon. Silloin ei haitannut vaikka marssilauluja laulettiinkin. Makasimme rinnatusten sängyssä, minä isän kainalossa, ja siitä minut sitten nostettiin omaan sänkyyn.”

”I

Kikka Nyrén

tselleni lauletuista kehtolauluista ei ole mitään muistikuvia, mutta saattoi niitä joitakin olla. Omille lapsilleni olen laulanut paljonkin silloin, kun he olivat pieniä ja nukutin heitä. Kehitin tuttuihin melodioihin omia ihan hulluja sanoja, lähinnä väännöksiä lasten nimistä. Kiusaan heitä välillä vieläkin noilla jutuilla. Kaksi biisiä oli ylitse muiden: John Denverin Thank God I´m a Country Boy ja Otis Reddingin soul-klassikko Fa, Fa, Fa, jota nimenomaan käytin nukuttamisessa. Country Boyta hoilailin muuten vaan lasten kyllästymiseen asti.”

Elisa, 55

Kantrimies, 51

Hyräilykin sopii iltahetkiin

uusikko Sari Kaasinen on tutustu nut kehtolauluihin pienestä pitäen: ensin kuuntelijana, sitten laulajana ja tutkijana. Hän on myös tehnyt kirjan Nuku, nuku lapseni — kehtolauluja ja hyräilyhetkiä (Kirjapaja 2008), johon liittyy levy. Kaasisen näkökulmasta kehtolauluperinne voi Suomessa hyvin. — Äidit laulavat lapsilleen edelleen, vain laulutapa on muuttunut. Enää ei juurikaan lauleta kalevalamittaista laulua, vaan jota kin muuta. Kehtolaulu on oikeastaan tässä yhteydessä turhan hieno ja kangistava sana, sillä lasta ei enää välttämättä nukuteta keh dossa. Nukutuslaulu on kuvaavampi.



Kaasisen mielestä lapselle laulaminen kannattaa, sillä se on hyväksi lapsen kehi tykselle. Nukutuslaulut ovat myös hetkiä, jolloin lapsi saa vanhemman ajan ja huomi on. Kaasisen mielestä ei ole väliä, mitä lau laa, kunhan se on monotonisen rauhoitta vaa. Hyräilykin riittää. — Äidin ääni on lapselle se kaikista rak kain. Sitä hän on kuullut jo äidin vatsas sa ollessaan. Toisaalta äidin ääni myös pal jastaa kaiken, siinä kuuluu esimerkiksi vä symys. Kaasinen kuvailee lapselle laulamista äi tien primitiivireaktioksi. Kun saa lapsen sy liinsä, tulee tarve laulaa ja tulla osaksi suku

polvien ketjua. Malli tulee omista muistos ta: siksi unilaulut ovat usein samoja, mitä it selle on laulettu. Vaikka se ei luontevalta tuntuisikaan, myös miesten kannattaisi laulaa. — Usein isät laulavat nukutuslaulujen sijaan lauluja, jotka ovat viihdytyslauluja ja naurattavat lasta. Toivoisin, että isät laulai sivat lapsilleen paljon enemmän.

tekstit Hanna Antila

Nuku, nuku -kehtolaulukonsertti kaikenikäisille su .. klo  Pyhän Annan lastenkirkossa. Vapaa pääsy.

Sari Kaasisen mielestä nukutuslauluperinne voi hyvin, mutta muuttaa muotoaan.

a Markku Mattila

Pienois koossa

uistolalaisen omakotitalon pi havarastossa on runsaan kol men neliömetrin suuruinen pie noismaisema, jossa kiertää kak si junarataa. Miniatyyrikyläs tä löytyy tunneleita, pieniä alppitaloja ja kirkko. Varaston nurkassa kohoaa valta vankokoinen vuori, Matterhorn, jonka valmistamiseen tarvittiin muun muassa rautakehikko, sanomalehtiä, sideharsoa ja spraymaalia. Junaradan omistaja, 11-vuotias Benjamin Pettinen on asentanut pienet valot juniin ja radanvarren rakennuksiin. Ben jaminin isä on veistänyt maisemaan vuo ristoa styroksista. Suuren Matterhornin äiti ja isä rakensivat ja maalasivat yhdessä.

Isältä pojalle

Benjaminin isä Kimmo Pettinen sai pie nenä poikana lahjaksi sähköjunaradan. Muut leikit kuitenkin kiinnostivat hän tä enemmän. Kun Benjamin oli 7-vuotias, Kimmo antoi radan hänelle. — Ensimmäisen radan rakentamises sa Benjamin tarvitsi apua, mutta nykyi sen radan hän on rakentanut itse, Kim mo kertoo. Pienoisrautatien junat ja radan vaih teet ovat digitalisoituja. Alppikylässä kun ollaan, maisemaan kuuluvat yläilmoissa liikkuvat gondolihissit. — Rata ei tule luultavasti koskaan val miiksi, Benjamin arvioi. Hänen kädessään oleva uusi ohjain on yksi askel radan jatkuvassa kehitystyössä. Ohjaimen avulla voi muun muassa sää tää junien jarrutusmatkan. Pari uutta alp pitaloa odottaa kokoamista. Yhden talon rakentamiseen kuluu helposti päivän ver ran aikaa. Benjamin on rakentanut itselleen pyö rien päällä kulkevan lavan. Sen pääl lä maaten on helpompi tehdä sähkötöitä pöydän alla. — Rakentelussa tarvittavaa tietoa olen löytänyt lähinnä netistä, Benjamin kertoo.

Alppikylä Sveitsistä Pettisen perhe muutti vuonna 2008 vuo deksi Sveitsiin Kimmon työn vuoksi. Tuon vuoden aikana Benjamin innostui pienois junaradoista toden teolla. Hänellä oli iso

Junarata on Benjamin ja Kimmo Penttisen yhteinen harrastus.

huone, jonne oma rata mahtui helposti. Sveitsissä vietetty aika on syynä siihen, että Benjamin rakensi junaradan ympärille talvisen alppimaiseman. Tosin asiaan vai kutti myös se, että hänen äitinsä on ihastu nut alppityylisiin taloihin. Perheen palattua Suomeen junarata ei enää mahtunut pojan huoneeseen, mutta hän sai luvan pystyttää sen pihalle rakennettavaan lämpimään va rastoon. Benjaminin harrastuksen ansiosta varas ton rakennusprojekti vauhdittui. Benjamin oli isän mukana tekemässä varaston pohja töitä lapion kanssa. Junarata ehti olla laati koissa vain puolisen vuotta, kun sille jo saa tiin sopiva tila. Elektroniikkaliikkeessä Benjamin osaa itse kertoa myyjälle, minkälaisia vastuksia ja

komponentteja hän tarvitsee rataansa var ten. Isän tehtäväksi jää vain ostosten mak saminen. Poika on myös itse hankkinut ra haa harrastukseensa leikkaamalla pihanur mikkoa. Koulumenestystäkin palkitaan ra hallisesti. — Roskapussin viemisestä ei makseta. Se kuuluu velvollisuuksiin, Kimmo linjaa.

Osia stereoista Benjaminin mukaan rakentelu on tärkeäm pää kuin junilla ajelu. 8-vuotias pikkusisko on joskus käynyt katsomassa rataa, mutta hän ei ole innostunut siitä. Pienoisrautatie on melko kallis harras tus. Yhden digitaalisen veturin hinta on sa dasta eurosta ylöspäin. Paljon voi myös teh dä itse ja melkein ilmaiseksi. Radan mai

semaa kaunistava luistinrata on peili, jota reunustava vanukerros toimii lumihanke na. Yksi tunneleista on tehty taivuttamalla tunnelin muoto kanaverkosta, ympärille on kiinnitetty sanomalehteä ja lopuksi koko ko meus on maalattu harmaaksi. Keskellä kiertävä pienempi rata on Ben jaminin kummisedän vanha. Kummisedäl tä hän sai myös vanhat stereot, joista löytyi osia junaradan rakennelmiin. Alkuperäinen junarata, jonka Benjamin sai isältään, on varaston hyllyllä. Vanha rata ei sellaisenaan sovi yhteen uudempien juna raiteiden kanssa. Hän ei aio luopua vanhan radan raiteista. — Näitä voi vielä käyttää jossain, Benja min tuumii. Soili Pohjalainen

” R a k e n t e l u s s a t a r v i t t a v a a t i e t o a o l e n l ö y t ä n y t l ä h i n n ä n e t i s t ä .” -vuotias Lauri seuraa lukua 15 Vantaalla Markku Mattila

Kielotien ja Talvikkitien kulmassa Tikkurilassa on Kielotorni, jossa on 17 kerrosta ja 78 asuntoa. Kerroksessa 15 on kuusi asuntoa.

Joku jää aina Elinikäinen yksinäisyys saattaa alkaa jo koulun pihalta.

rofessori Juho Saarella on selitys sille, kuinka yksinäisiä tehdään: jät tämällä toistuvasti porukan ulko puolelle. Yksinäisyyttä on totuttu tar kastelemaan yksilön ongelmana ja yleensä psykologisesta näkökulmas ta. Saari, ItäSuomen yliopiston hy vinvointisosiologian professori, on sitä mieltä, että olisi aika nähdä yk sinäisyys yhteiskunnallisena kysy myksenä. — Yksinäisyys ei johdu niinkään tietyistä persoonalli suudenpiirteistä. Se on seurausta valikoitumisesta: aina kun kaksi ihmistä löytää toisensa, joku kolmas jää sivuun. Tämä saattaa alkaa jo päiväkodissa. Toistuvat hylkäämiskokemuk set valikoitumistilanteissa johtavat yksinäisyyteen. Nykymaailmassa yksinäiseksi päätyy helpommin kuin muutama vuosikymmen sitten. — Ennen maaseudulla ihmisillä oli ikänsä sama puoli so, koti ja työnantaja. Valikoituminen yksinäiseksi oli paljon epätodennäköisempää kuin nykyisin. — Nykyisin sosiaaliset suhteet ovat valinnaisia, ja valin tatilanteita tulee yhä useammin. Muuttojen, parisuhteiden ja työpaikanvaihdosten vuoksi ihmisten sosiaalinen elämä rakentuu uudestaan monta kertaa. Siksi myös yksinäisyys on nykyisin merkittävämpi ongelma kuin aiemmin, Saa ri sanoo. Muutenkin nykyinen elämäntapa ruokkii yksinäisyyt tä. Yhden henkilön taloudet ovat yhä yleisempiä. Suomi on myös kovaa vauhtia siirtymässä sukulaisyhteiskunnasta ys täväyhteiskuntaan. — Se näkyy esimerkiksi siinä, kenen puoleen käännytään, kun tarvitaan apua. Ystävistä on tullut tärkeämpi tukiver kosto kuin suvusta. Jos ystäviä ei ole, ihminen on aika hei kossa asemassa, Saari sanoo. Ihmissuhteita myös arvostetaan enemmän kuin ennen, sillä taloudellinen vaurastuminen on muuttanut onnelli suuden lähteitä. — Kun on köyhä, raha ja tavara tekevät onnelliseksi. Kun on vauras, onnellisuutta lisäävätkin eniten sosiaaliset suh teet. Toisten huomio on siis tullut yhä tavoitellummaksi, Saari toteaa. Toisin kuin yleisesti oletetaan, yksinäisyys ei ole erityi sesti suomalaisten ongelma eikä yksinäisten määrä Suomes sa erityisen korkea. — Meillä ihmiset luottavat toisiinsa. Eniten yksinäisiä on Bulgarian ja Romanian kaltaisissa maissa. Mutta vaikka yk sinäisyyttä ei voi kutsua meillä kansantaudiksi, se on ihan riittävän iso ongelma, Saari huomauttaa.

Kyselytutkimusten mukaan noin viidesosa suo malaisista kokee silloin tällöin itsensä yksinäiseksi, pari pro senttia jatkuvasti. Niihin pariin prosenttiin kuulunevat ne, joille yksinäisyydestä on tullut identiteetti ja elämää rajoit tava tekijä. Juho Saaren mukaan yksinäisyydestä muodostuu identi teetti vähitellen, kun ihminen kokee kerta toisensa jälkeen hylkäämistä ja epäonnistumisia esimerkiksi koulussa, kave ripiirissä tai perheessä. Siinä missä joku muu saattaa kuvail la itseään kertomalla esimerkiksi ammatistaan, koulutukses taan, perhesuhteistaan tai kiinnostuksensa kohteista, iden titeetiltään yksinäinen sanoo olevansa yksinäinen ihminen. Saari kertoo esimerkin. Sen jälkeen kun hänen kirjansa Yksinäisten yhteiskunta ilmestyi viime keväänä, hän on saa nut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat halunneet apua yksinäisyyteensä. — Kun olen ehdottanut heille esimerkiksi Facebookiin



liittymistä, vakiovastaus on, että ”en mä voi, kun en kuiten kaan saa sieltä ystäviä”. He ovat siis jo luovuttaneet. — Yksinäiset eivät osallistu taloyhtiön talkoisiin, vaan kurkkivat verhojen raosta. Jotkut pakenevat paikalta näh dessään onnellisia pariskuntia, koska se tuntuu heistä niin tuskalliselta. Saari muistuttaa, että toistuvasti hylätyksi tulemisella on monenlaisia ikäviä seurauksia: esimerkiksi häpeää, masen nusta ja alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä. — Jotkut ajautuvat läheisyyden puutteessa seksuaalises ti hyväksikäytetyiksi. On paljon surullisia kertomuksia sii tä, mitä toisen ihmisen puute aiheuttaa. Monen yksinäisyys on Saaren mukaan alkanut viimeis tään yläasteella, jolloin kaverit ovat kaikonneet. Usein yksi näisyys kytkeytyy koulukiusaamiseen. Joskus kaveripiiris tä jää ulos siksi, ettei halua ryypätä ja rällästää muun poru kan mukana. — Tärkeää olisi nähdä ja ottaa mukaan koulunpihojen näkymättömät lapset. Hyväksyntä ja johonkin kuuluminen voisi olla monen lapsen elämälle ratkaiseva kokemus. Pitäi si myös arvioida, missä määrin koulun käytännöt vahvista vat yksinäisyyttä. Esimerkiksi liikuntatuntien joukkuevalin nat voivat olla lapsen itsetunnolle paha juttu, Saari sanoo.

Juho Saaren mukaan yksinäisyys on samantapai nen yhteiskunnallinen ongelma kuin vaikkapa tupakoin ti, ylipaino tai perheväkivalta. Niihinkin on nähty hyväksi puuttua — miksei sitten yksinäisyyden vähentämiseksi teh täisi jotakin? Saari huomauttaa, että yksinäisyys on oikeudenmukai suuskysymys. Jokaisella on oikeus itsekunnioitukseen. Yksi näisyys syö sitä. Yksinäisyyden ehkäisy on myös syrjäytymi sen ehkäisyä, sillä Saaren mukaan yksinäisyys yleensä edel tää taloudellista syrjäytymistä — ei toisin päin. Sitä paitsi kansalaisten yksinäisyys aiheuttaa kuluja yh teiskunnalle, koska yksinäisyys heikentää terveyttä ja koet tua hyvinvointia. Yksinäiset nukkuvat huonommin, ovat yli painoisempia ja kärsivät useammin erilaisista mielentervey den ongelmista kuin muut. Saaren mukaan voi myös kysyä, kuinka paljon esimerkik si vanhusten turvaverkkojen puuttuminen maksaa yhteis kunnalle, kun pientäkin apua antamaan tarvitaan aina am mattilainen. Ja jotkut tekevät toisten yksinäisyydellä rahaa. — Ajatellaan vaikka muuttoa — hoitaako sen kaveripo rukka vai maksullinen muuttofirma? Tai kuinka paljon os toskeskuksissa on viikonloppuisin naisia, jotka ostaessaan vielä yhdet kengät ja housut ostavat itse asiassa myyjien ai kaa? Ystävällisen pölynimurikauppiaan ansiosta yksinasu valla mummolla saattaa olla monta imuria. — Ja kun yksinäiset perustivat nettisivun, sinne ilmes tyi heti palveluntuottajien, kuten elämäntaitovalmentaji en, ilmoituksia. Yksinäisyys ei näy päällepäin, mutta se painaa yksinäis

tä koko ajan. Juho Saaren mukaan sitä ei voi unohtaa, koska joka päivä joutuu keksimään ohjelmaa yksinäisiin hetkiin sä. Erityisen vaikeita ovat viikonloput. Vaatii työtä täyttää kaikki joutilas aika. Kirjaansa varten Saari tutki muun muassa yksinäisten nettikirjoittelua. Hän huomasi, että yksinäiset eivät netti palstoilla niinkään keskustele. Lähinnä he vertailevat omaa yksinäisyyttään muiden yksinäisyyteen. Tämä näkyy jo sii näkin, että viesteihin vastataan vähän, mutta niitä luetaan paljon. — Palstoilta haetaan siis vertailukohtaa, ei vertaistukea, Saari tiivistää. Senkin Saari huomasi, että yksinäinen ei saa ystäviä edes toisista yksinäisistä. — Aina välillä nettikeskusteluissa joku ehdottaa jotakin yhteistä tekemistä, ja toiset keksivät verukkeita, miksi eivät voi osallistua. Muuri, joka eristää toisista, kasvaa ajan myö tä ja kyky lähteä mukaan heikentyy. Koska yksinäiset eivät löydä seuraa omin avuin, Saaren mielestä avuksi voisi tulla kansalaisyhteiskunta eli esimer kiksi järjestöt ja seurakunnat. Seurakunnathan huolehtivat jo nyt hengellisen tehtävänsä ohella myös sosiaalisten suh teiden ja yhteisöllisyyden luomisesta. tekstit Kaisa Halonen kuva Sirpa Päivinen

a syrjään

Yhteisvastuun keräystilit: ●

Nordea FI1 8 18 7 75

●

Pohjola-Pankki FI1 5 1  8

●

Sampo FI81 8 1 51 51

●

Handelsbanken FI81 11 1 51 

●

Aktia FI8 55 1 18 1

●

Ålandsbanken FI5 1  85 8

Keräykseen voit osallistua myös netissä www.yhteisvastuu.fi/lahjoita tai soittamalla Yhteisvastuun lahjoituspuhelimiin 0600 1 7010 (10,18 € / puh + pvm) tai 0600 1 7020 (20,12 € / puh + pvm).

Yhteisvastuu torjuu nuorten yksinäisyyttä

ämänvuotisella Yhteisvastuukeräyksellä torjutaan nuorten yksinäisyyttä. Suomessa tavoitteena on saada yksinäisyydestä kärsivät 13–20-vuotiaat avun piiriin entistä varhaisemmassa vaiheessa. Mukana hankkeessa ovat seurakuntien nuorisotyö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Punainen Risti. Yhteisvastuukeräyksen ulkomaankohteena on Mosambik. Siellä autetaan yksinäisiä ja haavoittuvassa asemassa olevia nuoria pääkaupungissa Maputossa. Avun toimittaa perille Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa keräyksen tuotolla toteutetaan uudenlaista tukioppilastoimintaa, jossa tukioppilaat vahvistavat nuorempien koululaisten ystävyyssuhteita muun muassa välituntitoiminnan avulla. Nuorille järjestetään myös vertaistukiryhmiä ja Punaisen Ristin nuorten turvatalojen asukkaille rekrytoidaan, koulutetaan ja välitetään ystäviä. Kouluterveystutkimuksen mukaan 10 prosenttia yläkouluikäisistä — 14 prosenttia pojista ja 6 prosenttia tytöistä — kokee, ettei heillä ole yhtään ystävää. Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen johtaja Outi Ruis-

halme sanoo, että yksinäisyys on nouseva aihe, joka näkyy myös kriisikeskusten ja kriisipuhelimen työssä niin nuorten kuin aikuistenkin yhteydenotoissa. — Yksinäisyyden lisääntymiselle ei ole yhtä selitystä. Itse olen miettinyt, mikä vaikutus on sillä, että kouluissa on siirrytty luokattomaan systeemiin eikä nuorilla ole enää omaa tuttua ja turvallista ryhmää. Ruishalmeen mukaan yksinäisyyden seurauksena saattaa olla masennusta, ulkopuolisuuden tunnetta ja syrjäytymistä. Yksinäinen nuori kokee, ettei löydä omaa paikkaansa. Myös itsetunto saattaa jäädä heikoksi. — Nuorelle yksinäisyyden kokemus on rankempi kuin aikuiselle ja se voi vaikuttaa niin, että hän jää pysyvästi syrjään. Nuoren identiteetti on vasta rakentumassa, ja siksi hänelle olisi tärkeää peilata kokemuksiaan muiden kanssa. Ruishalme huomauttaa, että kouluampumisten yhteydessä on tullut esiin, että ampujilla ei ole juuri ollut ystäviä. Usein yksinäisyys ja koulukiusaaminen ovat kytköksissä toisiinsa — eristäminen on yleinen kiusaamisen muoto. Nuorten yksinäisyyteen puuttumi-

nen on Ruishalmeen mielestä myös aikuisten asia. — Moikkaa nuorta. Osoita, että huomaat hänet ihmisenä. Jos nuoren yksinäisyys johtuu huonoista sosiaalisista taidoista, aikuiset voisivat opettaa, miten ollaan yhdessä ja otetaan toiset huomioon. Yksinäiseksi itseään tuntevia nuoria Ruishalme rohkaisee puhumaan asiasta esimerkiksi vanhemmille. Ja jos vain suinkin on voimia tai muuten mahdollista, kannattaisi lähteä harrastamaan jotakin. Ruishalme kysyy myös, puuttuuko nuorilta kohtaamisen areenoita. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseurassa on käynnistetty Löydä oma tarinasi -ryhmiä vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille aikuisille. — Tavoitteena on, että ryhmässä voisi tutustua ihmisiin ja saada uusia ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä senkin jälkeen, kun ohjatut kokoontumiset loppuvat. Toistaiseksi ryhmiä on ollut Helsingin seudulla, mutta Yhteisvastuukeräyksen tuotolla toimintaa pyritään laajentamaan muuallekin. Yhteistyökumppaniksi on tulossa seurakuntien nuorisotyö.



Kotimaakaupan Kirja-ale 1. –18. 2. 2010

Pörrölogiaa – Vanhemmuus

6,–

(norm. 13,50,-)

6,–

Tarjouskirjoja on rajoitettu erä – toimi nopeasti!

(norm. 19,10,-)

8,–

(norm. 23,10,-)

10,–

12,–

(norm. 24,10,-)

(norm. 56,40,-)

(norm. 24,10,-)

Katja Ritari Polku jota kuljen

9,–

20,–

(norm. 35,20,-)

C.S Lewis Muistiinpanoja surun ajalta

Munkki Serafim Tie ylösnousemukseen

Tauno Väinölä Virsikirjamme virret

Erasmus Rotterdamilainen Rukouksia

Kirja-alen täysi valikoima www.kotimaakauppa.fi Kirjojen kansissa voi olla pieniä pintavikoja. KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ.

HIETALAHDENRANTA 13, Helsinki

ma-pe 9–17

p. 020 754 2350

www.kotimaakauppa.fi

Pirkko Lehtiö Seniorin rukouskirja

Maailma avartuu Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus. Otava 2010.

setta omakseen ja alkaa hiljalleen pelätä hänen puolestaan. Kambilin avulla Adichie tulee antaneeksi äänen myös niille mil joonille muille maailman tyttö lapsille, joilla ei ole oikeutta omiin päätöksiin tai toiveisiin, vaan joi den elämää koulunkäynnistä pu keutumiseen ja puolison valintaan säätelevät muut, yleensä miespuoli set perheenjäsenet. Kaisa Halonen

Kun Sarita Skagnes syntyi Intian Punja bissa vanhempien sa kolmanneksi tyttäreksi, perhe sai onnittelujen sijaan pahoitteluja. Koska lapsi oli tyttö, isä yritti tap paa vauvan. Tästä alkaa Skagnesin omaelä mäkerrallinen kirja Vain tytär, joka on hyytävä kuvaus miehisestä kult tuurista, perhehelvetistä ja siitä, mitä ihminen voi joutua kestämään niin sanotun kunnian tähden. Sarita Skagnesin elämäntarina sijoittuu sekä Intiaan että Norjaan. Saritan ollessa noin viiden vanha perhe vaihtaa hänet serkkupoikaan,

› su 6.2.2011 klo 18 saarna: Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä liturgia: Fleimin päätoimittaja Antti Siukonen esirukousjohtaja: Pirjo Kantala juontaja: Pekka Hietanen Tommi Varis ja orkesteri, Inna Vintturi ja Tuomaskuoro

› la 5.2.2011 klo 14 Ulla Lumijärven alustus, Vesperkuoro mikael agricolan kirkko › tehtaankatu 23, helsinki › ratikat 3b ja 3t

www.tuomasmessu.fi

Senioripoliklinikka Tilkka Mannerheimintie 164, 00300 Helsinki

Tutkimusta ja hoitoa asiantuntemuksella ja kokemuksella

muuttaa Norjaan parem man elämän toivossa ja jättää tytön orjan ase maan tätinsä kotiin, jos sa serkut käyttävät hän tä seksuaalisesti hyväksi. Murrosiässä Sarita on nistuu pääsemään Nor jaan perheensä luo. Hän sopeutuu uuteen koti maahansa nopeasti, mut ta kotona vaikeudet jat kuvat. Väkivalta on per heessä arkipäivää. Isä tekee kaik kensa pitääkseen lapset erossa t paidoista, norjalaisista ystävistä ja kaikesta, mikä on erilaista kuin In tiassa. Ristiriidat huipentuvat, kun Sarita kihlautuu norjalaisen miehen kanssa ja joutuu pakenemaan per

Geriatrian erikoislääkäri Matti Sandström · mieliala- ja muistihäiriöt Neurologian erikoislääkäri Ari Ylikoski · muistihäiriöt · aivoverenkierronhäiriöt · Parkinsonintauti ja liikehäiriöt Gastrokirurgian erikoislääkäri LKT Veikko Remes · vatsan-ja suoliston alueen vaivat Osteopaatti (AMK)Kirsi Sorsa · manuaalista hoitoa erilaisiin tuki-ja liikuntaelinvaivoihin Ajanvaraus arkisin klo 9–14 puh. 030 622 1540 sähköposti:seniori@poli.fi, www.dementiakoti.fi

Psykoterapiaa ja keskusteluapua

Tyttönä kahden kulttuurin välissä Kirja

– Yhteistyössä Kotimaan kanssa

Teresan meditatiivinen rukous

Chimamanda Ngozi Adichie kuvaa tytön elämää ankaran isän varjossa.

Sarita Skagnes: Vain tytär. Tammi 2010.

tuomasmessu

tuomasmystiikkaa:

Kirsi Salovaara/Otava

Nigerialaisen ChiKirja mamanda Ngozi Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa sai Suo messakin pari vuotta sitten ilmes tyttyään innostuneen vastaanoton. Ehkä sen rohkaisemana on nyt suo mennettu Adichien esikoisromaani Purppuranpunainen hibiskus. Siinä missä Puolikas keltaista aurinkoa oli polveileva kertomus erään per he ja ystäväpiirin kohtaloista Biaf ran sodan aikoihin, Purppuranpunainen hibiskus on tiiviimpi ja ehy empi kuvaus yhden perheen kätke tystä kärsimyksestä. Kirja kertoo muun muassa siitä, kuinka käy, kun uskoon tarrataan epätoivolla ja sitä käytetään hallin nan ja kontrollin välineenä. Vaik ka romaani sijoittuu siirtomaaajan jälkeiseen, poliittisilta oloiltaan epävakaaseen Nigeriaan, teema on ikävällä tavalla ajankohtainen meil lä nykySuomessakin. Romaanin päähenkilö on 15vuotias Kambilityttö, joka kas vaa vauraassa ja arvostetussa ka tolisessa perheessä. Sanomalehteä julkaiseva isä nauttii yhteisön kun nioitusta vapaustaistelijana. Vapaus on kuitenkin tuntematon käsite hä nen vaimolleen ja lapsilleen. Sankariisä on kotihirviö, joka pitää perhettään jatkuvassa pelos sa ja Herran nuhteessa. Kambilin etuoikeutettu ja turvallinen elämä onkin toisesta kulmasta katsottu na ahdasta ja ahdistavaa. Harjoit tamaansa psyykkistä ja fyysistä vä kivaltaa sekä loputtomia sääntöjä ja vaatimuksia isä perustelee us konnolla.

Isän jäykän uskonnollisuuden vastapainoksi asettuu toisenlainen tapa elää kristittynä. Sitä edustaa isän sisar Ifeomatäti, jonka per heessä eletään niukasti, mutta sa manaikaisesti kaikilla perheenjäse nillä on vapaus ilmaista niin aja tuksiaan kuin keskinäistä kiinty mystään. Adichie kuvaa Kambilin tilan netta ja hänen sisäistä, vähitellen avartuvaa maailmaansa niin taita vasti, että lukija ottaa tytön varauk

PERHE- JA PARISUHDEVAIKEUKSISSA

hettään sekä vaihtamaan nimensä. Sarita Skagnesin elä mäntarina on järkyttävää, mutta kauhistelematonta luettavaa. Se opettaa pal jon kunniakulttuurista. Se myös havainnollistaa ongelmia, joita maahan muuttajat saattavat koh data, ja osoittaa, kuinka tuhoisaa rasismi on puo lin ja toisin. Ennen kaik kea Skagnesin kirja saa kuitenkin hämmästelemään, kuinka vahva ih minen voikaan olla ja kuinka nujer rettukin voi kääntää kokemansa pa han toisten auttamiseksi. Hanna Antila

Yhteydenotot: Tarja Vuorio ET perheterapeutti, psykoterapeutti (Valvira) seksuaaliterapeutti p. 044 997 3931, sähköposti: tarja@tikkurilanterapia.fi

TIKKURILAN TERAPIA

Varaa aika ilmaiseen keskusteluapuun yli 60-vuotiaille. Soita: 09-2528 2720 gsm. 045-3410506 www.senioripysakki.ﬁ

Morsianten ja miniöiden tarinaa Anilda Ibrahimi: Punainen morsian. Tammi 2010.

Punainen morsian raottaa meille hy vin vierasta maail maa, Albanian historiaa naisten nä kökulmasta. On sotia, kommunis tinen diktatuuri ja Enver Hoxhan aika, lopulta kommunismin mure neminen ja maailman avautuminen myös albanialaisille. Anilda Ibrahimi kuvaa romaanissaan vähäeleises ti, kuinka syrjäseutujen naiset jatka vat arkeaan, tapahtui mitä tahansa. Ongelmiinsa ja kipeisiin kysymyk siinsä he hakevat apua milloin imaa milta, milloin ennustajaeukolta.

Kirja

Punainen Samalla morsian on sukusaaga, jonka ensimmäinen ker toja on Saba. Hänen elä määnsä seurataan 15vuo tiasta pakkonaitetusta ty töstä suvun vanhaksi matriarkaksi. Välillä ta rinan kertojaksi vaihtuu Saban pojantytär Dora. Hänen matkassaan tari na kulkee syrjäseudulta pääkaupunkiin Tiranaan ja sieltä edelleen Sveitsiin ja Italiaan, jonne omasta elämästään ja suvustaan ai neksia kirjaansa ottanut Anilda Ibrahimi on itsekin päätynyt.

Horsmakuja 8A, 3krs, 01300 Vantaa www.tikkurilanterapia.fi

Auttava puhelin senioriikäisille ja vanhuksille. Kuulolla joka aamu kello 5-9 09-2528 2730 gsm. 045-3410504 www.aamukorva.ﬁ

HERÄNNÄISSEURAT

Muutaman sukupol ven aikana Albania muut tuu radikaalisti ja naisen rooli siinä mukana. Vielä Saban aikaan isät unoh tavat jopa tyttäriensä etu nimet ja kunniakulttuu ri sekä siihen liittyvä vä kivalta kuuluvat naisten arkeen. Naisten asema kuiten kin paranee vähitellen. Silti jotkut asiat säilyvät: miniöiden ja nuorten naisten rooli on aina vai kea mutta sukujen matriarkat pitä vät huolta omistaan. Hanna Antila

Päivystää su–to klo 18–01 pe–la klo 18–03

Pe 4.2. klo 18 Pentin seurat Alppilan kirkossa, Kotkankatu 2, Hki. Su 6.2. klo 10 Kirkkopyhä Pohjan kirkossa, Vanha Turuntie 79, Raasepori. Klo 14 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Klo 16 Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. Mm. Juhani Elenius, Raisa Jarkkola, Tuomas Meurman ja Pentti Simojoki. Ma 7.2. klo 18.30 Perkkaan kappelissa, Upseerinkatu 5, Espoo. Ke 9.2. klo 19 Körttikodilla, Ratakatu 1a A, 3. krs, Hki. To 10.2. klo 18.30 Ison Omenan Hiljaisuuden kappelissa, Piispansilta 11, Espoo. Kahvit klo 18 Omenan olohuoneen puolella. Klo 18.30 Kotiseurat Sanna ja Matti Jussilalla, Laurinkatu 31-33 B 26, Lohja.

Lynne Sladky/AP/Lehtikuva

Hautauspalveluja KAIKKI KUOLINPESÄN ASIAT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

K&P

www.hautaus.fi

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

HAUTAKIVET

Palvelukseen halutaan

Mika Mäkeläinen luo kirjassaan puistattavan kuvan Guantanamon vankileirin olosuhteista.

Mikrofonin takana Amerikassa Mika Mäkeläinen: Villi Länsi. Kirjeenvaihtajan kanssa pitkin poikin Amerikkaa. Kirjapaja 2010.

Yhdysvallat on maa, jota ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Olipa kyse uskonnoista, tietoteknii kasta tai viihteestä, Yhdysvalloista haetaan yhtä lailla varoittavia kuin innostavia esimerkkejä. Ei ihme, et tä lähes jokaisella on mielipide ra pakon takaisesta maasta, vaikka siellä ei olisikaan koskaan käynyt. Medialla onkin tärkeä tehtävä välittää mahdollisimman moni puolinen kuva Yhdysvalloista. Van taalla nyt asuva Mika Mäkeläinen työskenteli Yleisradion pääkirjeen vaihtajana Washingtonissa vuosi na 200–200. Tuosta ajasta hän kertoo kirjassaan Villi Länsi — Kirjeenvaihtajan kanssa pitkin poikin Amerikkaa. Mäkeläisen kirjeenvaihtajakau delle osui Berliinin muurin murtu misesta alkanut Yhdysvaltojen su pervaltakauden päättyminen: ter rorismin vastainen sota vei Yhdys valtojen maineen ja osin rahatkin, globaalitalouskriisi suisti maan sy vään lamaan. Näkökulmaa syven tää, että Mäkeläinen on viettänyt osan lapsuudestaan Yhdysvalloissa, opiskellut Stanfordin yliopistossa ja

Kirja

tehnyt töitä televisiokana va CNN:lle. Mäkeläinen lupaa kir jassa viedä lukijan sellai siin paikkoihin, joihin hän ei itse pääsisi tai edes ha luaisi mennä. Lupaus pi tää. Villi Länsi imaisee mukaansa jännittäviin ta rinoihin ja kirjeenvaihta jan elämän seikkailuihin. Suuret ja monimutkai set ilmiöt tulevat ymmärrettävik si tarinoiden kautta. Mäkeläinen haastattelee meksikolaista palkka murhaajaa, joka yrittää Jeesuksen avulla päästi irti karmeasta men neisyydestään. Hän vierailee alas kalaiskylässä, joka on vaarassa suis tua mereen. Hän kuvaa kaukaisen ja pienen maan toimittajan epätoi voista yritystä esittää valmiiksi kä sikirjoitetussa tiedostustilaisuudes sa kysymys Yhdysvaltojen presiden tille. Kurkistus kirjeenvaihtajan työn kulisseihin kertoo, miten vaike aa kiusallisista asioista on kertoa sellaisessakin maassa, jossa ilmai sunvapautta pidetään yhtenä tär keimmistä perustuslain takaamista kansalaisoikeuksista. Mäkeläinen kolkuttaa sensuurin rajoja rapor toidessaan Irakin sodasta ja Guan tanamon vankileiristä.

Oman perheensä ko kemusten kautta Mäke läinen kuvaa asuntokup lan syntyä ja puhkeamis ta. Hän ennustaa, että glo baalin talouskriisin peh mentämisessä käytetyn velkaelvytyksen ja valtioi den ennennäkemättömän velkaantumisen johtavan uuteen finanssikriisiin. Villi Länsi ei anna yk siselitteistä vastausta — jos sellai nen nyt ylipäätään olisi mahdollis ta — siihen, millainen maa Yhdys vallat on. Sen sijaan Mäkeläinen luo huolella valittuja vaikuttavia tuoki okuvia ja välähdyksiä kirjeenvaihta jan arjesta. Erityisen paljon kirjasta saavat ne — esimerkiksi vaihtoop pilaiksi lähtevät — joilla ei ole vie lä paljon omakohtaisia kokemuksia Yhdysvalloista. Tavallinen tv:n katsoja näkee kirjeenvaihtajan työstä yleensä vain vaihtuvat kulissit eli paikat, joissa toimittaja puhuu suoraan kameralle uutistaustassa. Se on vain vuoren huippu. Mäkeläisen Villi Länsi ku vaa jännittävästi sitä, miten sitke än työn ja millaisten kommellusten jälkeen ajankohtaista tietoa kaukai sista maista välittyy suomalaisten olohuoneisiin. Eräänlaista media kasvatusta siis. Heikki Hiilamo

Palveluja tarjotaan REMONTTI mielessä? Varaa nyt remontti Jabelin ammattilaisilta! l Huoneistoremontit l Kylpyhuone l Sauna l Keittiö l Maalaus l Lattiat

7422 0400-689 8974

soitaa0400-6 nn Soitja ne aa aine tilla ilmai a ilm ja ti ini.ti. vioi iont arrv ontti mon ttia rem re s- lous alou tita kotit nnä ko dynn yödy Hyö H 10 . . 11 • 20 20 ys ys nn nn he he vä vä

www.jabell.fi

Lakiasioita ILMAINEN NEUVO OY:n

Vanta an Lauri

VANTAAN

Pitenevien päivien lukuhetkiä www.vantaanlauri.fi

Oikeudellinen puhelinpalvelu 0600 30 6060

Lakiasiaintoimisto Heli Suihko, Varatuomari. Kaikki lakiasiat asiantuntemuksella. p. 045 349 1221

Puhelun hinta 2,95 € min + pvm/mpm

www.ilmainenneuvo.

JULKAISIJA Vantaan seurakunnat. KUSTANTAJA Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. LEVIKKI 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. TOIMITUS Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl.fi. TOIMITUKSEN SIHTEERI Arja Vasara, p. 09 830 6274, arja.vasara@evl.fi. PÄÄTOIMITTAJA Pauli Juusela, p. 09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Heli Kulmavuori, p. 09 830 6237, heli.kulmavuori@evl.fi. TOIMITTAJAT Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@evl.fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi. Nina Riutta p. 09 830 6236, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen p. 09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl.fi. PAINO SanomaPrint, Sanomala Oy. ILMOITUSMARKKINOINTI myyntipäällikkö Seija Kosunen, p. 020 754 2270, myyntipäällikkö Paula Kaijanto, p. 020 754 2247, myyntineuvottelija Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361. ILMOITUSHINTA 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16. ILMOITUSTEN VASTAANOTTO JA VALMISTUS Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi. TOIMITUSNEUVOSTO Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Anita Linnamäki, Jorma Söderholm, Seppo Flinck, Petri Nikkilä, Maarit Salovuori ja Kristian Karlsson. JOS ET OLE SAANUT LEHTEÄ, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti.fi/palaute.

1

Jabell Oy

Pohojalaasta luotettavuutta ! Osaamista jo 15 vuotta pääkaupunkiseudulla. - huoneistoremontit, kylpyhuoneet ym. - LVIS -työt Pohjanmaan Rakennuspyörä Oy 00520 Hki, puh. 040 543 7055.

Ostetaan Ostamme kirjat, lasi, posliini, huonekal., soittimet, taulut, keräilykokoelmat, kuolinpesät, muuttoylijäämät, työkalut, koneet, antiikki ym. ym. Heti käteisellä, nopea nouto. p. 0400 461 070 Seppo /Sari. Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt. Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

Vuokrata halutaan

UUSI ILME KEITTIÖÖN

- uudet ovet - tasot - saranat ja vetimet RUNSAS VALIKOIMA - malleja - värejä Ilmainen tarjous ja mittauspalvelu. Kotitalousvähennys tehdystä työstä. www.ergadesign.fi ERKKI KAUPPINEN 0500 503 357.

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, kattolumitöitä.

Ammattitaidolla ja edullisesti. 040 762 5615 Leena www.olkpalvelut.fi kotital.väh. (-60%) Muutot • Kuljetukset • Remontit • Kalustekasaukset www.sb-palvelut.fi p. 044 336 7633 MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto. Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

Hammashoitoa ERIKOISHAMMASTEKNIKKO Sinikka Laikkola

Satuhammas Oy Puhelinajanvaraus (09) 321 4480

Pitkänsillanranta 15, HAKANIEMI, katutaso Vastaanotto myös Hammashoito Dentinelli/Korso p. 010 397 1710

Vantaan seurakunnat ..–1..

Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Avoinna ma–to klo 9–16. Virasto suljetaan ti 8.2. klo 14. Tilojen ja toimitusten varaukset p. 09 830 6500 Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10–14.

Diakoniatoimisto Päivystys tiistaisin klo 9–11 Länsimäen kirkolla, samaan aikaan puhelinneuvonta ja ajanvaraus p. 050 573 6313, torstaisin klo 9–11 Hakunilan kirkolla, samaan aikaan puhelinneuvonta ja ajanvaraus p. 050 573 6277.

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Kirkon kahvio avoinna ti–pe klo 11–14. Yhteisvastuukeräyksen avausmessu ja kerääjien siunaaminen tehtävään su 6.2. klo 12. Hans Tuominen, Kaija Laalo-Lipponen, Juha Paukkeri, Lauluyhtye Tuikut. Ennen messua soppatarjoilu klo 11.15. Messun jälkeen kerääjien kokoontuminen. Matalan kynnyksen maanantai klo 11. Kahvihetki, jossa on lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu. Lähetyspiiri ma klo 18.30. Päiväraamattupiiri ti 8.2. klo 12. Jari Araneva. Ryhmä pientuloisille yksinhuoltajaperheille tiistaisin klo 17. Lastenhoito järjestetty. Päivärukous keskiviikkoisin klo 12.30. Viikkomessu torstaisin klo 18. Hakunilan kirkon kuoro harjoittelee torstaisin klo 19. Uusia laulajia kaivataan. Ota yhteyttä Juha Paukkeriin p. 050 537 1464 tai tule paikan päälle.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Torstaimesta klo 12–16. Kerho ala-asteikäisille. Kerholaisille tarjotaan välipala ja puuhailua aikuisten seurassa. Puuroperjantai klo 11. Alussa hartaus, jonka jälkeen tarjolla puuroa ja kahvia. Puuroperjantait jatkuvat viikoittain kevään ajan. Messua ei ole su 6.2. Kuljetus lähtee klo 11 Hakunilan kirkolle, jossa on tarjolla soppaa klo 11.15 ja yhteisvastuukeräyksen avausmessu klo 12. Paluukyyti messun jälkeen. Senioriklubi ti 8.2. klo 13. Ystävänpäiväkorttien askartelua. Lähetyspiiri to klo 18.30.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11

Vauvakirkko su 6.2. klo 15. Tiina Palmu, Liisa Pietilä, Sari Kaasinen. Kutsumme sinut vauva ja perheesi sekä isovanhempasi ja kummisi kirkkoon. Tässä kirkkohetkessä on paljon musiikkia. Voit ottaa vauvalle mukaan oman helistimen. Kirkkokahvit ja mehut. Nuku nuku -kehtolaulukonsertti su 6.2. klo 17. Tule laulamaan tuttuja ja hyräilemään uusia tuutulauluja yhdessä muusikko, taiteilija Sari Kaasisen kanssa.

Lapsille ja perheille Pyhäkoulut su klo 10 Länsimäen kirkossa. Seikkailupyhäkoulu su klo 14–15.30, kokoontuminen Pallotie 42 pihassa. Mukaan pientä evästä, juomapullo ja seikkailumieltä. Kotipyhäkoulut parittomilla viikoilla, paitsi viikoilla 8 ja 10 keskiviikkoisin klo 18 Anna ja Mika Hyvärisillä Itä-Hakkilassa, Riekkomäentie 8 ja parillisilla viikoilla sunnuntaisin klo 11–12 Asta Enqvistillä, Hevoshaantie 9 D. Pyhäkouluja ei ole 20.2.

Lapsille ja perheille

Diakoniatyön kevätleiri 8.– 10.3. Vihdin Riuttarannassa. On tarkoitettu sinulle, joka et ole koskaan aikaisemmin päässyt leirille tai ei ole mahdollisuutta virkistäytymiseen. Hinta 35 euroa sisältää kuljetukset, majoituksen 2 hengen huoneissa, ateriat ja ohjelman. Yhteydenotot ja ilmoittautuminen 18.2. mennessä Heli Leskinen p. 050 468 6410 tai Liisa Juusela p. 050 349 0793.

Riemukas laskiaisretki perheille la 5.3. Holman leirikeskukseen. Lumileikkejä, puuhailua sisätiloissa, lounas ja kodassa herkuttelua. Lähtö Hämeenkylän kirkolta klo 10, paluulähtö Holmasta klo 15. Hinta 15 e / aikuiset ja 7 e / lapset yli 3-v. Ilmoittautumiset 18.2. mennessä lapsityöntoimistoon, p. 09 830 6457 tai perhekerhoihin.

Kastettu Sofia Amanda Emilia Kauppi, Julius Oskari Ruottinen.

Avioliittoon kuulutettu Pekka Juhani Sunila ja Päivi Helena Miikki, Juho Allan Wennermark ja Minttu Maria Kauppi.

Hautaan siunattu Ida Amalia Korelin 85 v, Timo Keijo Aaltonen 56 v, Jaana Marjatta Koho 43 v.

Markku Mattila

Hakunila

Muuta

Muuta Ehtoollishartaus to 3.2. klo 14 Pähkinärinteen senioritalolla. Kirkkoherra Jaakko Simojoki ja kanttori Kari Jerkku. Ehtoollishartauden jälkeen pieni hartaus myös Kastanja-kodissa.

Kastettu Hanna Maria Heikkinen, Leevi Tapani Rautiainen, Ada Maria Isabella Mark, Romeo Oiva Alfred Solonen, Viivi Olivia Määttä, Pyry Matti Mainio Raatikainen.

Hautaan siunattu Kerttu Annikki Viikinniemi 84 v, Minna Marjatta Kakkonen 37 v.

Hämeenkylä Kirkkoherranvirasto Auratie 3, p. 09 830 6450

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 09 830 6345. Päivystävä pappi, toimitusten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12 p. 09 830 6455. Diakoniatoimisto päivystää ma klo 10–12, ke ja pe klo 9–11, p. 09 830 6472. Vahtimestari p. 09 830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 09 830 6459

Perhekirkko, yhteisvastuukeräyksen avaus su 6.2. klo 10. Saarna Anna-Kaisa Inkala, liturgia Jaakko Kara ja kanttori Hannu Lehtikangas. Talvisäpinät yhteisvastuun hyväksi su 6.2. Messun jälkeen säpinää ulkona ja sisällä klo 13 asti. Hernekeittoa 5/2 e, makkaran grillausta 2 e sekä kahvia ja pullaa 2 e. Lumimaalausta, liukurimäenlaskua, pulkalla vetoa ja ”pilkkimistä” 1 e. Mehiläisvahakynttilöiden tekoa 3 e. Tanssia ja makuja maailmalta — ilta yhteisvastuun hyväksi to 10.2. klo 18.30. Hla Sein Oo laulaa kitaran säestyksellä burmalaisia lauluja. Kirkon ulkomaanavun Xikhenin projektin työntekijät Paula Bernardo ja Sonia Objane kertovat työstään Mosambikissa. Musiikkileikkikoulun opettaja Tarja Lampinen leikittää ja laulattaa afrikkalaisia lauluja. Iltapala 7 e. Hahmotaideterapia alkaa ke 16.2 klo 13, kymmenen kerran perättäisenä sarjana kirkon nuortentilassa. Tule ehkäisemään yksinäisyyttä ja löytämään uusia rakennusaineita elämään. Etukäteistaitoja ei tarvita. Ilmoittautuminen ryhmän vetäjä Terttu Lemströmille p. 09 898 986 aamupäivisin. Hämeenkylän kamarikuoro etsii uusia nuorekkaita bassoja. Tiedustelut kanttori Hannu Lehtikangas p. 050 432 7502. Hämeenkylän kirkkokuoro etsii uusia innokkaita laulajia sekä nais- että miesääniin. Tiedustelut kanttori Hannu-Pekka Heikkilä p.050 420 3982 Lapsikuorossa on vielä tilaa innokkaille lapsille. Tiedustelut kanttori Hannu-Pekka Heikkilä p.050 420 3982.

Lammaskuja 2 B kerhotila Kirjallisuuspiiri ma 7.2. klo 12. Kirjana Olli Jalonen, Poikakirja.

Vapaalan seurakuntatalo Vanha Hämeenkyläntie 9

Kenian piiri to 10.2. klo 12. Vieraana sosionomi, TK Henri Haataja.

Korso Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, p. 09 830 6550

Avoinna ma–pe klo 9–15. Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto Merikotkantie 4, p. 09 830 6560

Päivystys ti ja to klo 10–12.

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 09 830 6558

Vanhemman väen piiri to 3.2. klo 13, Mari Liimatainen. Miesten saunailta to 3.2. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa, löylyisäntänä Vesa Ruokonen. Seurakuntakuoron harjoitukset to 3.2. klo 18. Kynttilänpäivän messu ja yhteisvastuun avaus su 6.2. klo 10, Kimmo Saares ja Martti Sirviö. Vt. kirkkoherra Kimmo Saareksen 50-vuotisjuhlakahvit messun jälkeen. Mahdolliset muistamiset yhteisvastuun hyväksi. Tietoa yhteisvastuukeräyksestä tarjolla, tuotteita myytävänä ja mahdollisuus ilmoittautua kerääjäksi. Yhteisvastuun tempausviikkoa vietetään 6.–13.2. Lipaskerääjät liikkeellä Korson kaupoissa. Klassinen laulukonsertti su 6.2. klo 16. Ulrika Ekström, sopraano, Pihla Terttunen, mezzosopraano, Marjaana Merikanto, piano. Illan aikana kuullaan monipuolista laulumusiikkia niin Suomesta kuin muualtakin maailmalta. Vapaa pääsy. Runopiiri ma 7.2. klo 13. Naisten raamattupiiri ma 7.2. klo 18 Kotkansiiven kokoustiloissa. English through Bible ma 7.2. klo 18.30. Kirkon kahvila ti 8.2. klo 11–13. Tuotto yhteisvastuulle. Rukousryhmä ti 8.2. klo 18.30 seurakuntakeskuksen kappelissa. Katulähetyksen hartaus ja ruokailu ke 9.2. klo 11. Lähetyspiiri ke 9.2. klo 14. Arki-illan ehtoollinen ke 9.2. klo 18, Mari Liimatainen ja Martti Sirviö. Ystävänpäiväaskartelua to 10.2. klo 10–13. Askartelemme huovutettuja ystävänpäiväruusuja Vuokko Tammen ohjaamana. Ilmoittautumiset Marja-Liisa Kari, p. 040 564 7879. Vanhemman väen piiri to 10.2. klo 13, Anne Saviranta. Seurakuntakuoron harjoitukset to 10.2. klo 18. Naisten saunailta to 10.2. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Taivaallista valoa

ynttilänpäivää vietetään noin 0 päivää joulun jälkeen, tänä vuonna sunnuntaina .2. Päivän nimitys tu lee keskiaikaisesta tavasta vihkiä määrät tynä sunnuntaina vuoden aikana kirkossa

käytettävät kynttilät. Raamatullinen aihe on Jeesuslapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänestä tuli maailmaan.

Kaisa Kallion tarina

en vanhan ajan tunnelmiin. Yhteislauluna lauletaan ”kaikenlaista vanhoista laulukir joista”, mutta Runebergin päivän kunniak si ainakin Sua lähde kaunis katselen.

Musiikin ja kirjallisuuden ammattilainen Laura Voipio saapuu Tikkurilan kirkkoon seniorit mielessään. Hän laulattaa yhteis lauluja ja kertoo Suomen historiasta, var sinkin rouvasta nimeltä Kaisa Kallio. Kaisa Kallio oli vahva ja pidetty maan äiti. Hän joutui olemaan myös erityisen suurennuslasin alla, koska hän oli ensim mäisen suomenkielisen presidentin puo liso. — Kiinnostuin Kaisa Kalliosta, kun sain kuulla, että Espoon perukoilla on paikka nimeltä Kaisankoti. Se on Kaisa Kallion nimikkopaikka ja aikoinaan hänen perustamansa, kertoo jo 15 vuoden ajan yhteislaulutilaisuuksia myös Kaisankodis sa vetänyt Voipio. — Tämän tilaisuuden nimeksi voisin antaa ”Kaisa Kallion tie Pirttipesästä pre sidentinlinnaan”. Pirttipesä siis oli Kai sa Kallion kotipaikka, jatkaa Voipio innos tuneena. Iltapäivä alkaa kahvitarjoilulla kel lo 1.0 ja sen jälkeen Voipio johdattaa yleisön vuoroin laulaen ja vuoroin kerto

Kynttilänpäivä su ..

Muistojen merkeissä — senioreiden iltapäivä la .. klo – Tikkurilan kirkossa

Alfainfoa Asolan seurakuntatalo on varattu alfajuh lalle, jossa tarkoituksena on kertoa, mi kä alfakurssi on. Tiedon lisäksi ohjelmas sa on ruokailua ja musiikkia. Infotilaisuu teen voi osallistua ilman, että se pakottaisi osallistumaan varsinaiselle alfakurssille. Alfakurssi koostuu alustuksista, jot ka kertovat kristinuskosta. Niiden aiheina ovat muun muassa: Kuka Jeesus on? Miksi ja miten luen Raamattua? Miten voin täyt tyä Hengellä? Kristinusko — tylsää, valhetta, mer kityksetöntä? on keskiviikkoisen infoillan aiheena.

Alfa-juhla ke .. klo . Asolan seurakuntatalolla

SPR:n verenluovutus pe 11.2. klo 14–19. Tule antamaan lahja lähimmäiselle.

21.2. mennessä kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6550. Lisätietoja Pia Olkkoselta p. 050 322 6560.

Seurakuntakoti Mikael

Kastettu

Venuksentie 4

Otto Ilari Johannes Heinämäki, Vivian Alicia Kajan, Minja Myy Cesilia Kontturi.

Vanhemman väen piiri ti 8.2. klo 13, Sanna Heikurinen.

Nuorille Nuorten kahvilat: Dooris perjantaisin klo 19–22, Kaino sunnuntaisin klo 17–20.

Hautaan siunattu Vieno Tulkki 83 v, Raili Eila Kyllikki Sahamies 77 v, Seppo Ilmari Rosenberg 66 v.

Lapsille ja perheille Perhekerho ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa (Venuksentie 4), to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa (Surviaisenkuja 1) ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla. Pyhäkoulu sunnuntaisin klo 10 kirkolla.

Muuta Hartaus Metsonkodissa (Metsotie 23) to 3.2. klo 13, Kimmo Saares. Diakonian retki 24.–26.3. Uuteen Valamoon. Hinta 177 euroa (sis. bussimatkat, hotellitasoinen majoitus 2 hh:ssa, puolihoito) tai 145 euroa (sis. bussimatkat, majoitus vierasmajassa 2 hh:ssa, puolihoito). Ilmoittautumiset

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15 Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707 Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700

Diakoniatoimisto Päivystys ma ja to klo 10–12 Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706 Perhetyön päivystys ti klo 10– 12 Asolantie 6, p. 050 342 6155

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6710, vahtimestari p. 050 590 3495

Kirjoittajapiiri to klo 15.30. Rukouspiiri to klo 18.30. Aamurukoushetki su klo 9. Yhteisvastuukeräyksen avausmessu su 6.2. klo 10, liturgi ja saarnaaja Marja-Liisa Malmi, kanttori Noora Hultin. Lauluja Tunturimessusta, Nina Silander Kirkon Ulkomaanavusta kertoo ulkomaankohteesta: Matkavälähdyksiä Mosambikista. Rekolan Marttojen kirkkokahvit ja leivonnaisten myyntiä messun jälkeen Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Yhteisvastuukeräys su 6.2. klo 12–15 Rekolan alueella, lähtö kirkolta. Runebergin torttu ja virsi su 6.2. klo 17. Professori Reijo Pajamo kertoo Runebergin virsistä. Pyhän Andreaan kirkon kuoro ja kanttori Sirkku-Liisa Niemi laulattavat. Veisuun päälle juodaan torttukahvit. Liput Yhteisvastuulle 5–10 e maksukyvyn mukaan. Yhteisvastuukahvit ma–to 7.– 10.2. klo 12–15 kirkkoherranvirastossa, myynnissä YV-tuotteita. Yläovi auki aikuisille ma klo 18.

1

Vantaan seurakunnat ..–1.. Miesten raamattupiiri ma 7.2. klo 18.30. Aamurukoushetki ti klo 9. Torstaipiiri 10.2. klo 13. Vapaaehtoisten purkupalaveri to 10.2. klo 16.45.

Tikkurila

Asolan seurakuntatalo

Kirkkoherranvirasto

Asolantie 6

Unikkotie 5 B, p. 09 830 6717

Raamattupiiri to 3.2. klo 18. Kipuryhmä ma 7.2. klo 15. Yhteisvastuukeräys ti 8.2. klo 17–20 Asolan alueella, lähtö seurakuntatalolta. Alfa-juhla ke 9.2. klo 18.30. Ohjelmassa ruokailu, musiikkia, tietoa Alfa-kurssista ”Kristinusko — tylsää, valhetta ja merkityksetöntä?” Yksinhuoltajailta to 10.2. klo 17.30.

Avoinna ma–pe klo 9–15. Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 09 830 6226. Päivystävä pappi virastossa ma–pe klo 11–15 p. 09 830 6202. Voit tulla keskustelemaan mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

Diakoniatoimisto

Rautkallion kerhohuone

Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.ﬁ

Rautkalliontie 4

Päivystys ma ja to klo 10–12. Puhelinpäivystys ja ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Ikäihmisten iltapäiväpiiri ma klo 13. Rukouspiiri Israelin ja Lähiidän puolesta ke 9.2. klo 18.30.

Pyhän Laurin kirkko

Nuorille

Kirkkotie 45, p. 09 830 6621

Fraidis, nuorten ilta pe klo 19 kirkolla. Open doors ke klo 18 kirkolla.

Kynttilänpäivän messu su 6.2. klo 12. Jaakko Hyttinen, Heikki Leppä, Iina Katila.

Lapsille ja perheille Taaperokerho to klo 9.30 alle 3-vuotiaille lapsille vanhempien seurassa Päiväkummun seurakuntatalossa. Perhekerho to klo 9.30–11 kirkolla ja ti klo 9.30–11 Asolan ja Päiväkummun seurakuntataloissa. Vauvakerho pe klo 9–11 kirkolla alle vuoden ikäisille lapsille vanhempineen. Pyhäkoulu su klo 10 kirkolla. Koululaisten raamatturyhmä su klo 10, tutustumme Joosuaan, Mooseksen seuraajaan. Seuraamme Joosuan ja israelilaisten vaiheita luovasti ja toiminnallisesti joka toinen sunnuntai.

Muuta Yhteisvastuun lipaskerääjiä mm. Citymarketissa ja S-Marketissa. Vanhemman väen iltapäivä ti 8.2. klo 12 Havunneulassa. Hartaushetki to 10.2. klo 14 Leena-kodissa. Yhteisvastuukeräys to 10.2. klo 17–20 Päiväkummun alueella, lähtö seurakuntatalolta.

Kastettu Teemu Niklas Auvinen, Aapo Matti Juhani Honkanen, Daniel Valtteri Vanhalakka, Sofia Maria Jessica Vanhalakka.

Hautaan siunattu Muisto Paronen 101 v, Eeva Haatanen 88 v, Aili Orvokki Vauhkala 78 v.

Asematie 12, p. 09 830 6223

Laulupiiri pe 4.2. klo 13 kahviossa. Simo Santaranta. Yhteiskristillinen rukous- ja lauluhetki la 5.2. klo 15 aikuisten kerhohuoneessa. Muistojen merkeissä — senioreiden iltapäivä la 5.2. klo 15– 17. Kahvitarjoilu klo 14.30 alkaen. Presidentin rouva Kaisa Kallio naisten ja suomalaisuuden asialla, kertojana muusikko ja historian tutkija Laura Voipio. Tilaisuudessa myös yhteislaulua. Kynttilänpäivän messu ja yhteisvastuukeräyksen avajaismessu su 6.2. klo 10. YV-vapaaehtoisten siunaus. Pudi Kettunen, Päivi Helén, Outi Noponen. Yhteisvastuukeräyksen avajaistapahtuma su 6.2. klo 11–13 kirkon aulassa ja ulkona. Kirkkokahvit ja grillimakkaraa YV-keräyksen hyväksi. Arabiankielinen raamattupiiri su 6.2. klo 16 aikuisten kerhohuoneessa. Winkut — työikäisten leskien vertaistukiryhmä su 6.2. klo 16–18 neuvotteluhuoneessa. Lukupiiri: Raamattu läpi kolmessa vuodessa ma 7.2. klo 18 kahviossa, Jaakko Hyttinen. Nuorten aikuisten lauluilta ma 7.2. klo 18–20 nuorisotilassa. Kirkon ruokailu vähävaraisille ja yksinäisille ti 8.2. klo 12. Ehtoollishartaus kirkossa, vuoronumerot kirkon aulasta, ruokailu nuorisotilassa. Lähetyksen päiväpiiri ti 8.2. klo 13–14.30 neuvotteluhuoneessa. Rinnakkain-työnohjausryhmä pienpiiri- ja ryhmänohjaajille ti 8.2. klo 17.30–19 neuvotteluhuoneessa. Tied. diakoni Päivi Mäkinen p. 050 548 6078 Arki-illan ehtoollinen ke 9.2.

Ilolan seurakuntatalo

Nuorille

Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132

Tikkurilan nuorisotilan osoite on Unikkotie 5 C, 2. krs.

Naisten lenkkisauna to 10.2. klo 18

Walkers nuortenkahvila pe 4.2. klo 19–22 Tikkurilassa. Nuorten aikuisten lauluilta ma 7.2. klo 18–20 nuorisotilassa. Ilmailukerho 10–16-vuotiaille ma 7.2. klo 18 Kartanonkoskella. Iso 1 AB -koulutus ti 8.2. klo 16.30–18 nuorisotilassa. Iso 1 C -koulutus ke 9.2. klo 16.30–18 rippikoululuokassa. Nuorten avoimet ovet to 10.2. klo 18–20.30 Ylästöllä. Koululaisten iltapäiväkerhot jatkuvat taas! Tied. www.vantaanseurakunnat.fi/tikkurila tai Enni Korhonen p. 050 526 9401. Hiihtolomalla leirille! Koululaisten hiihtolomaleiri 21.–23.2. Tied. Enni Korhonen p. 050 526 9401. Nuorten (13–18-v.) hiihtolomaleiri 23.–25.2. Tied. Sirpa Rosenberg p. 050 464 1414. Ilmoittautumiset leireille 6.2. mennessä sähköisesti www.vantaanseurakunnat.fi/tikkurila. Hinta 40 e.

Kartanonkosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 A

Rukouspiiri su 4.2. klo 18.30– 19.30. Tied. pastori Kirsti Hildén 050 3827 987. Ilmailukerho ma 7.2. klo 18. Kartanonkosken piiri ke 9.2. klo 18. Jumalan huolenpito. Nuorten aikuisten raamattupiiri to 10.2. klo 17.30.

Simonkyläntie 11

Naisten rukouspiiri pe 4.2. klo 18.

Ylästön seurakuntatilat Lehtikummuntie 2, vahtimestari p. 050 367 1495

Nuorten avoimet ovet to 10.2. klo 18.

Lapsille ja perheille Vauvakirkko su 6.2. klo 16–17 Tikkurilan kirkossa. Vauvojen kanssa leikitellään ja lauletaan. Vauvat kutsutaan myös alttarille siunattaviksi. Lopuksi tarjoilua. Ota oma helistin mukaan. Perhekerhot: Tikkurilan kirkon alakerta (Asematie 12) tiistaisin klo 9.30–11. Ylästön seurakuntatalo (Lehtikummuntie 2) torstaisin klo 9.30–11. Pakkalan kerhohuoneisto (Käräjäkuja 1 B) perjantaisin klo 9.30–11. Lapsiparkki perjantaisin klo 9–11 Tikkurilan kirkolla (Asematie 12), tiistaisin klo 9–11 Pakkalan kerhohuoneistossa (Käräjäkuja 1 B). Maksu on 2 € / perhe. Tiedustelut Marja-Leena Koponen, p. 050 434 5539. Vauvaolkkari torstaisin klo 13.30–15 Kartanonkosken kerhohuoneistossa (Hagelstamintie 20 A).Esikoisvauvan äideille, isille, mummeille tai kummeille. Torstaitupa torstaisin klo 17.30– 19.30 Tikkurilan kirkolla (Asematie 12). Yksinhuoltajien kohtaamispaikka. Avoimet päiväkerhot: Lasten ja aikuisten yhteinen kohtauspaikka. Kartanonkosken kerhotila, Kartanonkosken kyläkerho ma 9.30–11, Ristipuron seurakuntakoti ti 9.30–11, Tammiston kerhotila ti 9.30–11, Tikkurilan kirkon

Muuta Yksinhuoltajaperheiden viikonloppu 12.–13.2. Holmassa. Levollinen talvileiri kutsuu sinua perheinesi Valkjärven rannalle. Lähtö bussikuljetuksella Tikkurilan kirkolta klo 10.30 ja paluu sunnuntaina noin klo 16. Tied. ja ilm. 7.2. mennessä Marja-Leena Koponen marja-leena.koponen@evl.fi 050 434 5539.

Kastettu Amos Oscar Nirkko, Linnea Noomi Elina Tikkanen, Miro Tunninen, Samuel Max Juhani Veini, Elias Kristian Raitio, Ilari Oiva Sakari Räty, Aino Ester Marjatta Pulakka, Vilma Tuulikki Nylander, Veeti Julius Mikael Piipponen, Dana Estella Ruohomäki, Jerry Viljami Turunen, Joonas Oskari Perttunen.

Avioliittoon kuulutettu Juha Tapio Heltimo ja Leena Mirjami Gruzdaitis.

Hautaan siunattu Vieno Ellen Viksten 92 v, Aili Juulia Hiltunen 91 v, Helmi Hilkka Tuominen 87 v, Aili Ester Ruuska 87 v, Raili Koivula 78 v, Heikki Olavi Skinnari 73 v, Jaakko Tapani Viemerö 65 v, Jyrki Veli Vinter 49 v.

Vantaankoski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15 Päivystävä pastori p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe Tilojen ja toimitusten varaus p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe

Diakonia Päivystykset: Myyrmäki, Louhela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 830 6426. Martinlaakso ja Vantaanlaakso Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736. Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10–12, p. 050 326 2631.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Eläkeläiskerho to 3.2. klo 13– 14.30 takkahuone. Terveiset Angolasta, Erkki ja Kaisa Halme. Hyväntekeväisyyskonsertti to 3.2. klo 19. Vantaan musiikkiopiston opettajat esiintyvät. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Tuotto kummioppilastoimintaan. Perhemessu ja yhteisvastuukeräyksen avaus su 6.2. klo 10. Saarna Risto Pottonen, liturgia Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori Maija Maltela. Mukana Vaskipellon iltapäiväkerho ja Kaivosristin päiväkerho. Kirkkoherra Jaakko Simojoki avaa Yhteisvastuukeräyksen. Yv-tuotteiden myyntiä ja keräyskohteiden esittelyä, Myyrmäen Marttojen järjestämät kirkkokahvit. Yhteisvastuun keräyslistoja saatavana tapahtumasta ja kirkkoherranvirastosta ma 7.2. alkaen. Siioninvirsiseurat su 6.2. klo 14. Mozartin sulkakynä su 6.2. klo 18.15. Musiikillinen kuvaelma Mozartin elämästä. Käsikirjoitus ja ohjaus Matti Rankala. Esiintyjät Paula ja Matti Rankalan laululuokka, Marjaana Merikanto, piano ja cembalo, Kari Jerkku, urut ja cembalo, Silja Lassila, viulu, Tom Smeds ja Markku Rankala, nokkahuilu, Matti Rankala, kertoja. Väliaikatarjoilu. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Tuotto yhteisvastuukeräykseen. Lähetyspiiri ma 7.2. klo 15– 16.30 pieni srk-sali. Raamattupiiri Ilosanoma ma 7.2. klo 17.30–19 morsiushuone. Maallikkopiiri, jossa käydään läpi Raamattua lukien, pohtien ja keskustellen. Eläkeläiskerho ti 8.2. klo 13– 14.30 iso srk-sali. Yhteisvastuu ja kansainvälinen diakonia, Raakel Laaksonen. Sinkkupiiri ti 8.2. klo 18.30–20 takkahuone.

Laulupaja ke 9.2. klo 18–19.30 St. Martinissa. Mukaan kaikenikäiset ja myös vähemmän laulaneet. Kanttori Maija Maltela laulattaa virsiä ja hengellisiä lauluja. Eläkeläiskerho to 10.2. klo 13– 14.30 takkahuone. Yhteislaulua ja musiikkia kanttorin johdolla. Oletko kiinnostunut vapaaehtoistyöstä? Tervetuloa kirkkoon su 13.2. klo 12 kuulemaan ja kertomaan miten sinä voisit osallistua Vantaankosken seurakunnan monimuotoiseen vapaaehtoistyöhön. Halu antaa aikaasi vaikka tunnin tai pari kuussa riittää. Tilaisuudessa esitellään seurakunnan vapaaehtoistyötä ja koulutuksia. Laulaja Petri Laaksonen esiintyy. Tarjolla on pientä suolapalaa ja virvoketta. Tarjoilun järjestämiseksi pyydämme ilmoittautumiset viim. 4.2. päivystävälle papille ma, ti, to, pe klo 9–14, p. 09 830 6419 tai kaisa.aalto@evl.fi.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381

Vaatevarasto avoinna to 3.2. klo 10–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p. 050 326 2631. Raamattutunti, pyhäkoulu ja iltamessu su 6.2. klo 17–19.30. Klo 17 kirkossa raamattutunti ”Mistä valoa ja iloa elämään?”, Pasi Kilpeläinen. Klo 17 lapsille kerhopuolella pyhäkoulu. Klo 18 Kirkkokahvit ja -mehut. Klo 18.30 Iltamessu. Pasi Kilpeläinen, kanttori Eveliina Pulkkinen, Kivistön seurakuntakuoro. Eläkeläiskerho ti 8.2. 12.30–14. Kivistön eläkeläiskerho kokoontuu yhdessä Seutulan eläkeläiskerhon kanssa. Kuljetus Kivistön kirkolta Seutulaan lähtee klo 12. Raamattu-rukouspiiri ti 8.2. klo 18.30–20 srk-sali. Miesten saunailta ke 9.2. klo 18.30–21 (joka toinen keskiviikko). Oma pyyhe ja omat saunamakkarat mukaan.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Eläkeläiskerho ti 8.2. klo 12.30– 14. ”Mistä valoa ja iloa elämään?”, Pasi Kilpeläinen. Avoimet ovet kaiken ikäisille to 10.2. klo 18–19.30. Tarjoilua, pelejä, vapaata seurustelua. Iltahartaus klo 19.15.

Martinristi Laajaniityntie 2, p. 09 8306 661

Eläkeläiskerho to 3.2. klo 13– 14.30. Yhteislaulua ja musiikkia kanttorin johdolla. Laulupiiri to 3.2. klo 18.30– 20.30 srk-sali. Viittomakielinen messu su 6.2. klo 13. Pappi Elina Jokipaltio. Sanan ja rukouksen ilta su 6.2. klo 18. Ehtoollinen. Mukana Raimo Lampinen. Diakoniapiiri ma 7.2. klo 12–14. Kokoontuu parillisilla viikoilla. Lähetyspiiri ti 8.2. klo 18.30–20 diakonian työhuone. Lukupiiri ke 9.2. klo 18 Olotila.

Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Sen aihe on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Päivän raamatuntekstit ovat 2. Moos. 33:18–23, 1. Tim. 6:13–16 ja Luuk. 2:22–33.

Simeonin silmät Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Luuk. 2:30–32

1

alakerta ke 9.30–11, Ilolan seurakuntakoti to 9.30–11. Pyhäkoulut kokoontuvat sunnuntaisin seuraavissa paikoissa: Tikkurilan kirkon alakerta, Asematie 12, klo 10–11, Kartanonkosken kerhohuoneisto, Hagelstamintie 20 A, klo 11–12, Ylästön seurakuntakoti, Lehtikummuntie 2, klo 10–11, Ilolan seurakuntatalo, Soittajankuja 1, klo 11–12. Jeesuksen seurassa -periodipyhäkoulu alkaa su 6.2. klo 11 Ristipuron seurakuntakodissa (Simonkyläntie 11).

Ristipuron seurakuntatila

Tikkurilan kirkko

Leipää ja viiniä ➤

klo 18. Jarkko Korhonen, Simo Santaranta. Omaiset mielenterveystyön tukena -vertaistukiryhmä ke 9.2. klo 17–18.30 neuvotteluhuoneessa. Tied. Hanna Raunu. Raamis ke 9.2. klo 13–15 aikuisten kerhohuoneessa. Ilosanomapiiri to 10.2. klo 18 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck. Tikkurilan Hannat to 10.2. klo 9.30–12 neuvotteluhuoneessa. Miesten ilosanomasolu to 10.2. klo 18 takkahuoneessa.

itä sinä näet kohdatessasi uuden ihmisen? Minkälaisen vaikutuksen kohtaaminen tekee sinuun? Hetkeen vaikuttaa, mitä ihmisestä on kerrottu ja minkälainen mielikuva hänestä on syntynyt. Simeonin ja Jeesuksen kohtaaminen on hetki Jerusalemin temppelin luona. Vanha Simeon ottaa Jeesus-lapsen syliinsä ja katsoo häntä. Simeonista kerrotaan, että Pyhä Henki oli hänen yllään ja hän odotti Israelin lohdutusta. Tässä Joosefin ja Marian lapsessa hän näkee pelastuksen, valon ja kirkkauden. Mitä tuossa katseiden kohtaamisessa tapahtui? Miksi Simeon vakuuttui? Vuorisaarnassa on erikoinen Jeesuksen sana: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu.” Kynttilänpäivän evankeliumin kuvauksesta päätellen Simeonilla oli terveet silmät. Hän ”valaistui” Jeesuksen kohtaamisesta, tuli

osalliseksi kirkkaudesta ja lohdutuksesta. Heprealaiskirjeessä sanotaan uskosta, että se on ”sen todellisuutta mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”. Usko on kykyä nähdä näkyvän keskellä Jumalan, näkymättömän läsnäolo. Tällainen usko ja kyky Simeonilla oli. Hän näki Jeesuksessa profeettojen lupausten täyttymisen ja koki hänessä lohdutuksen. Kynttilänpäivän evankeliumi kutsuu katsomaan Jeesuslasta. Tämän lapsen katseessa on kirkkaus, joka voi antaa kyvyn nähdä Jumalan ihmeitä.

Matti Hyry Hämeenkylän seurakunnan pappi

Saara Vuorjoki

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta. Eläkeläiskerho to 10.2. klo 13– 14.30. Askartelua, Tarja Andersson.

Tapahtumia Yhteisvastuu keräyksen hyväksi Hakunilan kirkolla ●

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3

Hämeenkylän kirkolla

Eläkeläiskerho ke 9.2. klo 13– 14.30. Terveiset Angolasta, Erkki ja Kaisa Halme. Työikäisten raamattu-rukouspiiri ke 9.2. klo 19–21.

● ●

Varhaisnuorille Junnu-Olka tiistaisin klo 13–16 Myyrmäen kirkon nuorisotila (G-ovi). Avoimet ovet 2.–7.-luokkalaisille tytöille ja pojille. Käy kääntymässä tai hengaa messissä koko iltapäivä! Junnu-Olkassa voit pelata biljardia, lautapelejä ja Wii:tä. Joskus askarrellaan, leivotaan, kisaillaan. Tarjolla pientä välipalaa. Mukaan kotiosoite ja puhelinnumero vanhemmille.

●

Lapsille ja perheille Pyhäkoulu on lasten oma kirkkohetki. Alle 4-vuotiaalle toivotaan aikuinen mukaan. Myyrmäen kirkolla sunnuntaisin klo 10, ei kuitenkaan 6.2. ja torstaisin klo 17.30. Viherpuiston asukaspuistossa ma 28.2., 28.3., (18.4. pääsiäisnäytelmä), 16.5. klo 10.30.

Muuta Reilun kaupan tuotteita, kuten kahvia, teetä ja suklaata on myytävänä kirkkoherranvirastossa. Yhteisvastuukeräyksen keräyslistoja saatavana kirkkoherranvirastosta ma 7.2. klo 9 alkaen.

Kastettu Sahara Sebiya Marketta Katayi, Tuuli Tyyne Elina Kiiski, Laura Pauliina Haikala, Jimias Antti Matias Kukkonen, Vera Maria Hoffrén.

Avioliittoon kuulutettu Pasi Pekka Hämäläinen ja Pipsa Pauliina Risku.

Hautaan siunattu Kirsti Maria Rakkolainen 90 v, Jukka Eliel Valtonen 83 v, Eira Tellervo Pasanen 81 v, Seppo Jaakko Olavi Hammar 67 v.

Vanda svenska Pastorskansliet Stationsvägen 12 B, tfn 09 830 6262

Öppet: må–fre kl. 9–13

Verksamhet Ungdomskväll på Helsinggård fre 4.2 kl. 14–22, Jan ”Sege” Lindqvist m.fl. Högmässa, kyndelsmässodagen sö 6.2 kl. 10 i Helsinge kyrka S:t Lars, predikant och liturg Martin Fagerudd, kantor och körledare Håkan Wikman, Larskören, Insamlingen Gemensamt Ansvar inleds. Högmässan radieras av Svenska yle Radio Vega. Kyrkkaffe i kaffestugan Laurentius. Bibelföredrag må 7.2 kl. 18 i S:t Martins kapell, ”Avslöjandet av de yttersta tidernas hemligheter”, ”Profeterna och Apokalyptiken”, Martin Fagerudd. Viandakören övar ti 8.2 kl. 13.30 i Dickursby kyrka, Wikman Drop in i Bagarstugan ti 8.2 kl. 15–19. Kom och chilla efter skolan, Jan ”Sege” Lindqvist DVAS– De Vackraste Andliga Sångerna on 9.2 kl. 14 i Folkhälsanhuset.

Döpta Neo Adam Victor Gröning.

Döda Ronny Walter Gestrin 63 år, Daga Adele Ehrstén 82 år.

Yhteisvastuukeräyksen avausmessu su 6.2. klo 12. Ennen messua soppatarjoilu klo 11.15.

●

Reijo Pajamo kertoo Runebergin virsistä Rekolassa. Tilaisuudessa myös lauletaan ja nautitaan runebergintorttukahvit.

Kansallisrunoilijan virsiä Reijo Pajamon mielestä kansallisrunoilija Runeberg oli myös kelpo virsinikkari.

ohan Ludvig Runebergista tulevat monelle mieleen en simmäisenä runebergintort tu, runot ja Maammelaulu. Mutta aivan yhtä hyvin hä nestä voisivat tulla mieleen virret. Professori Reijo Pajamo pitää Runebergia taitavana virsien kir joittajana, ja Pajamo jos kuka tun tee suomalaisen kirkkomusiikin te kijät, esittäjät ja tarinat. Onhan hän muun muassa kouluttanut kantto reita, toiminut virsikirjakomiteassa ja tutkinut suomalaista virsi ja vei suuperinnettä. Pajamon mukaan Runeberg oli si aivan hyvin voinut myös säveltää virtensä. — Hän sävelsi Maammelaulun kin ennen Fredrik Paciusta, mutta se sävelmä ei jäänyt elämään, vaikka oli hieno, Pajamo harmittelee. Runebergin virret sopivat Paja mon mielestä mainiosti myös nyky aikaan. — Runebergin virsiä ei ole tarvin nut modernisoida. Ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Niissä on myös hyvät sä

Yhteiset Kehitysvammaistyö Ihanien äitien ja naisten saunailta ma 14.2. klo 18–20.30 Betanian saunaosastolla, Unikkotie 5a B. Ohjelmassa sauna, iltapala ja kuulumiskierros. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 7.2. mennessä minna.kovalainen@evl.fi tai 050 433 4232.

Kuurojentyö Viittomakielinen messu su 6.2. klo 13 Martinristin seurakuntakeskuksessa, Laajaniityntie 2. Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 8.2. klo 12–14 Martinristin seurakuntakeskuksen Olotilassa, Laajaniityntie 2. Liisa Särkijärvi. Viittomakielinen lähetysaskartelupiiri ke 9.2. klo 17–19.30 Hermannin diakoniatalossa, Hämeentie 73, Helsinki.

vellykset, ja virsihän elää sävelmänsä varassa, Pajamo arvioi.

Kritiikkiä aikalaisilta Runebergin eläessä 1800luvulla uu sille virsille oli selvä tilaus, sillä kan sallisuusaate nousi ja käytössä olevat virret olivat enimmäkseen saksalais ta tai ruotsalaista alkuperää. Rune berg innostui virsien kirjoittamises ta, kun häntä pyydettiin virsikirjaa uudistavaan ruotsinkieliseen komi teaan vuonna 185. Virret tempaisivat Runebergin niin vahvasti mukaansa, että Vänrikki Stoolin tarinoiden toinen osa jäi häneltä kesken. Virsiä syntyi kuuti senkymmentä. Runeberg julkaisi jo pa oman virsikirjaehdotuksensa, jo ka kuitenkin torjuttiin. — Ruotsinkielinen komitea suh tautui siihen tylysti. Mutta niinhän se usein on, että omankielisiä kri tisoidaan. Ihmeteltiin, miten Rune bergin kaltainen maallinen runoi lija sopii virsien kirjoittajaksi, hän kun ei ollut mikään pappismies, Pa jamo kertoo. Monien aikalaisten kritiikki oli kovaa. Esimerkiksi runoilija ja pappi Lars Stenbäck kommentoi Runeber gin virttä Taivaat kaikki valtiaansa kauniiksi ja komeaksi, mutta ”jää kylmäksi”.

Moderneja ajatuksia Nykyisessä virsikirjassamme Rune

Viittomakielinen perhekerho pe 11.2. klo 9.30–12 Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B, 3. krs. Espoo. Retki Kuurojen Lähetyksen vuosijuhlille 4.–6.3. Joensuuhun Vaivion kurssikeskukseen. Retkimaksu 115 euroa, joka sisältää matkan, majoituksen ja ruokailut juhlapaikalla. Lähtö 4.3. klo 9 Myyrmäen kirkolta ja klo 9.20 Tikkurilan kirkolta. Paluu su 6.3. noin klo 19. Ilmoittautumiset 11.2. mennessä Seija Einolalle p. 050 338 6212.

Näkövammaistyö Näkövammaisten kristillisen yhdistyksen hartaustilaisuus su 6.2. klo 14–16.15 Pengerkatu 11 A, Helsinki. Miesten ilta ma 7.2. klo 18–21 Betaniassa, Unikkotie 5a B, 5. krs. Keijo Lehtonen ja Timo Sammallahti. Sairaalapastori Markku Elo

bergin virsiä on 15. Tunnetuimpia niistä ovat Mä silmät luon ylös taivaaseen, Sun kätes Herra voimakkaan ja On meillä aarre verraton. Runebergille tärkeitä aiheita olivat luonto, isänmaallisuus ja Jumalan sa nan arvokkuus. — Virsistä välittyy myös se, et tä Runebergin ajatus lähimmäisestä oli hyvin moderni, aivan kuten Jee suksellakin. Esimerkiksi virren Ken on mun lähimmäiseni tekstistä käy ilmi, että jokainen auringon alla voi olla meille lähimmäinen ihonväriin, uskontoon tai muuhun katsomatta. Vuonna 1857 se ei ollut mitenkään it sestään selvä ajattelutapa, eihän Suo men Lähetysseuraakaan ollut vielä perustettu, Pajamo muistuttaa. Runeberg kirjoitti ruotsiksi. Eri tyisen hienona suomennoksena Pa jamo pitää Alpo Noposen käännös tä On meillä aarre verraton virrestä vuodelta 10. — Siinä lauletaan ”Kuin uima lintu ulappaa sinistä siivin viiltää, se sulkansa niin puhdistaa, sen kirk kaat siivet kiiltää”. Siinä on varmas ti virsikirjan kauneimpia luontover tauksia.

Korson kirkolla ●

●

vierailee kertomassa sisäisen puhtauden merkityksestä. Myyrmäen kerho to 10.2. klo 13–15 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1. Leena Siekkinen. Vieraana toiminnanjohtaja Ture Tähtinen Sokeain ystävät -yhdistyksestä. Kahvitarjoilu.

Perheneuvonta Treeniryhmä pariskunnille. Perheasiain neuvottelukeskuksessa Tikkurilassa alkaa maaliskuussa treeniryhmä pariskunnille. Ryhmään kutsutaan neljä pariskuntaa, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään ihmissuhdetaitojaan. Opettelemme ymmärtämään omaa ja toisen käyttäytymistä, omia ja toisten ajattelutapoja ja tunneilmaisun merkityksiä. Ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin aamupäivällä seitsemän kertaa. Vetäjinä toimivat perheneuvojat Irmeli Laitinen, Riitta Tapionsalo ja Lauri Anttila.

Mikäli kiinnostuit, ota yhteys varataksesi haastatteluajan p. 09 830 6330. Lisätietoja Irmeli Laitinen p. 050 310 7849.

Vapaaehtoistyö Vapaaehtoistyön peruskurssi 25.–27.2. Lohjan Vivamossa. Perustietoa seurakuntien vapaaehtoistoiminnoista. Ilmoittautumiset 11.2. mennessä elina.piippo@ evl.fi tai p. 050 321 3282.

Olotila – olohuone kaikenikäisille Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Avoinna ma–pe klo 9.30–15 Keittoa myynnissä keskiviikkoisin helmikuun ajan klo 12 alkaen niin kauan kuin sitä riittää Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Osallistu Yhteisvastuukeräykseen. Myytävänä muun muassa teepaitoja ja kynttilöitä. Haluatko tehdä hyvää? Tule

Yhteisvastuukeräyksen avausmessu su 6.2. klo 10. Kirkkokahveilla tietoa keräyksestä. Myynnissä yhteisvastuutuotteita. Kirkon kahvila ti 8.2. klo 11–13. Tuotto keräykseen.

Rekolan pyhän Andreaan kirkolla ●

●

Yhteisvastuukeräyksen avausmessu su 6.2. klo 10. Messun jälkeen kirkkokahvit ja leivonnaisia keräyksen hyväksi. Nina Silander Kirkon Ulkomaanavusta kertoo Yhteisvastuukeräyksen ulkomaankohteesta Mosambikista. Runebergin torttu ja virsi su 6.2. klo 17. Professori Reijo Pajamo kertoo Runebergin virsistä. Kanttori Sirkku-Liisa Niemi ja Pyhän Andreaan kuoro laulattavat. Runebergintorttukahvit. Ohjelma-kahviliput 5–10 e. Yhteisvastuukahvit 7.–10.2. klo 12–15 kirkkoherranvirastossa. Myynnissä yhteisvastuutuotteita.

Tikkurilan kirkolla ●

Yhteisvastuukeräyksen avaus su 6.2. Messu klo 10 ja avaustapahtuma klo 11–13. Kirkkokahvit ala-aulassa ja grillimakkaraa ulkona.

Myyrmäen kirkolla ●

Hanna Antila

Runebergin torttu ja virsi -tilaisuus su .. klo  Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa. Ohjelma-kahviliput – e Yhteisvastuun hyväksi.

Perhekirkko ja yhteisvastuukeräyksen avaus su 6.2. klo 10. Talvisäpinät su 6.2. klo 11–13 kirkossa ja ulkona. Hernekeittoa 5/2 e, grillimakkaraa 2 e sekä kahvia ja pullaa 2 e. Lumimaalausta, liukurimäenlaskua, pulkalla vetoa ja ”pilkkimistä” 1 e. Mehiläisvahakynttilöiden tekoa 3 e. Yhteisvastuuilta to 10.2. klo 18.30. Tanssia ja makuja maailmalta. Burmalaista musiikkia esittää Hla See Oo kitaran säestyksellä. Kirkon Ulkomaanavun Paula Bernardo ja Sonja Objane kertovat työstään Mosambikissa. Musiikkileikkikoulunopettaja Tarja Lampinen leikittää ja laulattaa. Iltapala 7 e. Hengellisen musiikin toivekonsertti ke 16.2. klo 19. Kanttorit Hannu-Pekka Heikkilä, Hannu Lehtikangas, Hannu Niemelä ja Pekka Soranummi. Ohjelma 7 e.

●

Perhemessu ja Yhteisvastuukeräyksen avaus su 6.2. klo 10. Kirkkokahvit. Myynnissä yhteisvastuutuotteita ja tietoa keräyskohteista. Musiikillinen kuvaelma Mozartin sulkakynä su 6.2. klo 18.15. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

vapaaehtoiseksi. Kysy lisää Olotilan aukioloaikoina paikan päällä tai p. 09 830 6302.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri Unikkotie 5 B, p. 09 830 6345

Avoinna ma–pe klo 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/keskusrekisteri.

Vantaan seurakuntien vaatevaraston kirpputori Unikkotie 5a C (kellarikerros) p. 09 830 6260

Avoinna ma, ti, ja to klo 10–13 sekä ke klo 11–15. Vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, astioita, kirjoja, levyjä ja urheiluvälineitä.

koonnut Heli Kulmavuori Jorma Luhta/Leuku

11 jKr.

Ei lokkien elämäkään ole pelkkää liitelyä.

Lokkien parisuhdeongelmia K ATSOKAA TAIVAAN LINTUJA, vinkkaa Jeesus kuuluisassa Vuorisaarnassaan kehottaessaan meitä pyhään huolettomuuteen. Ihana neuvo. Mutta voi, voi. Ei lintujenkaan elämä pelkkää liitelyä tai kuhertelua ole, jos tarkemmin katsoo. Ainakaan lokkien. Kirjassaan Tahdonko? — Kuinka päädyin naimisiin (Otava 2011) yhdysvaltalainen toimittaja Elizabeth Gilbert pohtii, uskaltaako vaikean avioeron läpikäytyään enää sitoutua kehenkään, saati sitten mennä naimisiin. Lohtua hän löytää muun muassa lokkien perhe-elämästä. Tutkimusten mukaan joka neljäs lokkipari ei tule arjessa toimeen keske-

nään. Kinaa tulee niin ruuasta, pesän rakentamisesta kuin siitä, kumpi vartioi pesää. Yhden tai kaksi pesimäkautta nahisteltuaan riitaisat parit luovuttavat ja lähtevät etsimään uutta kumppania. Lohdullista on Gilbertin mukaan se, että yleensä rähinälokeillakin sujuu toisella kertaa paremmin. Ehkä lokit, joilla on kameran pariston kokoiset aivot, oppivat jotakin virheistään. Miksi eivät siis ihmiset oppisi? Vai ovatko jotkut lokitkin vain sopivampia toisilleen? Gilbert miettii. Omaelämäkerrallinen Tahdonko? on jatkoa muutama vuosi sitten ilmestyneelle Omaa tietä etsimässä -kirjalle. Molemmissa Gilbert pohtii parisuhdet-

ta nautinnollista itseironiaa viljellen, mutta uusimassaan hän on myös ihailtavan perusteellinen: omaelämäkerrallisen vuodatuksen joukossa on aivan pätevän tuntuista tietoa eri aikakausien ja kulttuurien parisuhdekäytännöistä ja avioliittokäsityksistä. Niihin hän peilaa itseään ja valintojaan.

”Puhtaiden pyykkien ja lakanoiden tuoksu on käsittämättömän rauhoittava.” Vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilanen, 40, HyväTerveys-lehdessä 2/2011

Hiljaiset munkit SUOMALAISELOKUVAA KUVATAAN usein vähäeleiseksi, suorastaan hitaaksi. Mutta osataan sitä muuallakin: parhaillaan elokuvateattereissa esitettävä Xavier Beauvoisin Jumalista ja ihmisistä on niin verkkainen, että jopa suomalaiskatsoja kiusaantuu. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo seitsemästä ranskalaisesta munkista, jotka elävät Algerian vuoristoseuduilla ja auttavat kyläläisiä muun muassa terveyspulmissa. Kyläläisten elämää varjostaa väkivaltainen muslimisissiryhmä, joka saa munkitkin varpailleen. Ranskalaiselokuva pitäy-

tyy tositapahtumissa niin tiiviisti, että katsoja alkaa haukotella. Munkit rukoilevat, munkit laulavat. Munkin istuvat, munkit syövät. Munkit kuuntelevat musiikkia, munkit miettivät. Pitkiä hiljaisuuksia. Toisaalta: moneen elokuvan verkkaisuus on purrut. Se voitti Gran Prix´n Cannesissa ja on Ranskan Oscar-ehdokas. Katsojat ovat kiitelleet myös sitä, kuinka rauhallisesti ja sovittelevasti munkit toimivat muslimisissien kanssa. Niin, voihan sitä niinkin ajatella: ei syrjäseudun munkeista tämän draivikkaampaa draamaa kuulu saadakaan.

Amédée ja Luc asustavat munkkiluostarissa Algerian vuoristoseudulla.

Vaihtoehtohäät PUUSTA VEISTETTY morsian ja sulhasena karhu. Parin naimisiinmenon kunniaksi on Keravan taidemuseossa järjestetty kunnon juhlat. Eivätkä kekkerit olekaan mitkään prinsessahäät Amerikan malliin. Näistä juhlista spektaakkelin tekevät häävieraat, jotka ovat tulleet paikalle omina hulvattomina, persoonallisinaan, rujoina, omituisina ja hauskoina itsenään. Häävieraiden joukosta löytyy muun muassa pingviinejä, jaguaarin kaltaisia viidakon eläimiä, apinaperhe, ilves ja pöllö. Osa vieraista, esimerkiksi pari jänistä, on hypännyt juhlapöydän päälle. Puumorsian ja metsän häät -näyttelyn teosten tekijäjoukossa on sekä ammattilaisia että ite-taiteilijoita. Sulhaseksi vali-

..

Onnea, Valo!

● ● ●

Keltainen

1

talon seinää. Tuntemattomien puiden lehvästöt heittävät auringossa kylpevään seinään varjojaan. Miten täynnä väriä voi olla mustavalkoinen kuva. Helteisen päivän hohka nousee keltaisena autereena, vaikka viileäpintainen kuva on tarkkaan katsoen harmaa. Vain mieli tuottaa talon pihamaaksi kuumana pöllyävän hiekan. Minulla on paljon sellaista, mikä oikeasti, käsin kosketellen on. Mutta minulla on myös paljon sellaista, minkä tiedän olevan, vaikka en saa siitä kiinni enkä voi sitä selittää. Kun astun sen keskelle, leviää se suloisena lämpönä rasittuneisiin jäseniini kuin päähän nouseva viini. Sittenkin, sittenkin elämällä on mieli, se sanoo. Kaisa Raittila

Timo Saarinen

Puumorsian ja metsän häät .. asti Keravan taidemuseossa

Valo on saman ajan nimiä kuin Toivo, Onni, Auvo, Into ja Oiva. Ne kaikki löytyvät ensimmäistä kertaa omaperäisestä nimipäiväkalenterista vuodelta 1864, jonka julkaisi nimiharrastaja ja nimismies Isak Edward Sjöman omin luvin. Nimi Valo liittyy helmikuun alkupuolella vietettävään kynttilänpäivään, kevättalven hohteeseen ja päivän pitenemiseen. Viime vuonna 45 poikaa sai nimekseen Valo.

Vartin retriitti

ävelin vuosia sitten eteläisen kaupungin keväässä. Ihmiset katselivat epäuskoisina, kun käännyin suihkulähteiden piazzoilta sivukaduille ja rakennusten arkkitehtonisten linjojen sijaan työnsin kameran niin lähelle seinää kuin mahdollista. Tallensin muistikortille värejä, yhä uusia muunnelmia Rooman murretusta keltaisesta. Ei uskoisi, että mustaan pukeutujalle — niin kuin minä — värit ovat niin tärkeitä. Talven pitkinä kuukausina astun keskelle ikoniin maalattua hohtavaa kultaa, patinoituneen oranssin reheviä sävyjä. Keittiön pöydällä puhuvat painavia sanojaan syvän violetti munakoiso ja auringolta kylkensä lainannut appelsiini. Mutta ikkunalaudallani on myös mustavalkoinen kuva. Siinä on tarkasti rajattu pala valkoiseksi kalkitun

tulla metsän valtiaalla on ite-taiteen tekijöiden keskuudessa aivan erityinen asema. Kukapa meistä ei olisi joskus törmännyt moottorisahalla veistettyyn, oven tai portin pielessä kahdella jalalla seisovaan puiseen karhuun? Karhulla on ollut erityinen asema myös suomalaisessa kansanperinteessä. Esimerkiksi kolttasaamelaiset kertovat polveutuvansa tytöstä, joka vietti talvensa karhun pesässä. Karjalassa puolestaan karhunpeijaiset lavastettiin häämenoiksi. Keravan taidemuseossa karhun isännöimiin kekkereihin kutsun ovat saaneet myös enkeli sekä muuan Aatami ja Eeva.