Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI
1/2021
Vaikuttavat nuoret Kotiseutuposti 1/ 2021
1
PÄ Ä K I R J O I T U S
Kotiseutuposti 12.2.2021
1 / 2021
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA
Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo
puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri / taitto Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N
www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/ ilmoittaminen-ja-mainostus T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET
Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi Pääkirjoituksen kuva Riitta Vanhatalosta: Studio KuvaLeipomo, Henna Mitrunen.
Kansikuva Urbaani kyläjuhla Oulussa. Kuva: Juuso Haarala/Oulun kaupunki.
Läheisyys on voimaa
A
sukkaille keskeiset ja tärkeät päätökset tehdään lähellä, omassa kotikunnassa. Sen vuoksi Kotiseutuliitolla on jäsentensä kanssa yhteinen kuntavaalikampanja: Läheisyys on voimaa – Närheten är styrka. Kampanja julkistettiin joulukuussa. Kotiseutuliitto lähti suunnittelemaan kampanjaa toimintatavoilleen uskollisesti jäseniä kuullen ja osallistaen. Kysyimme jäseniltä, mitä teemoja kotiseututyön kannalta olisi tärkeää vaalien aikaan käsitellä ja nostaa esiin. Teemat ovat siten syntyneet yhdessä jäsenten kanssa. Kampanjan tavoitteena on tuoda kotiseututyötä tutuksi nykyisille ja uusille kuntapäättäjille. Kotiseututyötä arvostetaan kyllä, näin rohkenen sanoa. Se näkyy mm. erilaisissa kotiseutuyhdistysten järjestämissä juhlissa ja tapahtumissa, kuntien edustajien osallistumisena tapahtumiin, tervehdys- ja juhlapuheissa sekä usein myös arjessa käytännön yhteistyössä. Yhteistyössä ja asukkaiden osallisuudessa on edelleen paljon kehitettävää ja parannettavaa. On tärkeää, että kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten paikallisuuden asiantuntijoiden kokemus ja osaaminen tunnistetaan ja hyödynnetään kunnan kehittämisessä. Kuntalaisten osallisuus ja asukaslähtöisyys tulisi huomioida kunnan kehittämisessä nykyistä laajemmin ja systemaattisemmin. Kampanjan teemoja tuodaan esille vaalien aikaan monin tavoin. Olemme koonneet yhteen erilaisia keinoja kampanjoida ja tuoda kotiseututyö näkyväksi. Vuoropuhelu päättäjien kanssa jatkuu toivottavasti myös vaalien jälkeen. Nuorten omaehtoinen kotiseututoiminta on yksi päälinjoistamme. Tänä vuonna Kotiseutupostissa tuodaan esille nuoria kotiseututoimijoita ja nuoria kiinnostavia toiminnan sisältöjä. RI I T TA VA N H ATA LO
Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 2
Kotiseutuposti 1/ 2021
Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja
Kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelma.
Robert Boldt käy yhä oppi-isäksi Historian opiskelija ja kotiseutuharrastaja Vertti Halme tutki, kuinka hyvin kotiseutuliikkeen 1800-luvun lopulla elänyt perustaja Robert Boldt istuu nykynuorten esikuvaksi. Kansainvälinen kasvitieteilijä oli pasifistinen tasa-arvon kannattaja, joka kantoi syvää huolta luonnon monimuotoisuudesta. Lue miksi Boldtista kotiseudun tunteminen oli niin merkittävää ja mitä hän ajatteli historiantutkimuksesta.
Kauko Röyhkä. Kuva: Olga Välimaa.
Kuva: Emmi Minkkinen.
s. 12
Saunomisen arvo tunnustettiin maailmalla. Mikä fiilis, saunatohtori
s. 6
Kuva: Onni Pusa.
Laura Seesmeri?
Torilla tavataan! Seuraavat kotiseutupäivät vietetään jännien kontrastien Oulussa
s. 18
Anton Hietsilta: nuori voi vaikuttaa kotiseudun mahdollisuuksiin Sisältö 4
6 8 11 12
16
Kotiseutuliiton selvitys: valtaosa haluaa toimintaan moninaisuutta – tekoja harvemmalla Saunominen maailmankartalle Kolme vinkkiä lasten ja nuorten osallisuustyöhön Vaikutimme kaupungin säästöpäätöksiin Kotiseutuliikkeen perustaja Robert Boldt oli luonnonsuojelija ja pasifisti Korjausselvityksistä ilmanvaihtoon
s. 11
18 Kaupunkikulttuurin juhlaa 20 Mestarit & kisällit vakiintuivat osaksi kotiseututoimintaa 24 Kotiseututyö esiin kuntavaaleissa 26 Gos don leat eret?, kysytään Rovaniemellä syksyllä 2022 27 Veijo Saloheimo 1924–2020 28 Aarne Laurila 1929–2021 27 Omakulma: Kotiseutuni on Vantaan maisemassa
Kotiseutuposti 1/ 2021
3
Kotiseutuliiton selvitys: valtaosa haluaa toimintaan moninaisuutta – tekoja harvemmalla
K
ulttuurisesti moninaisen kotiseututyön mahdollisuudet kotoutumisen, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämisessä nähdään hyvinä mutta toistaiseksi osin hyödyntämättöminä. Moninaista työtä pidetään tärkeänä myös tulevaisuudessa. Muiden muassa nämä tulokset selviävät helmikuun alussa julkaistusta Kenellä on oikeus kotiseutuun -selvityksen raportista.
Toimintaa ja taitoja yhteisön hyväksi Yhdistysten ja aktiivisten kansalaisten tärkeimpiä motiiveja kulttuurisesti moninaisen toiminnan toteuttamiseksi ovat halu toimia yhteisön hyväksi sekä kaikkien ihmisten yhdenvertaisen osallistumisen tukeminen. Myös asukkaiden juurtuminen kotiseudulle nähdään tärkeäksi motivaatiotekijäksi. Kuntatoimijoiden näkökulmasta kulttuurisen moninaisuuden tukeminen kotiseutu- ja muissa yhdistyksissä tuo lisää monipuolisuutta ja asiakaslähtöisyyttä toimintaan, vahvistaa kuntien ja yhdistysten yhteistyötä sekä tavoittaa kuntalaisia laajemmin. Kulttuurisesti moninaisen toiminnan nähdään myös vahvistavan monenlaisia kansalaistaitoja: vastuunkantoa kotiseudusta, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja sekä toimintaa yhteiskunnassamme. Näistä taidoista hyötyvät oman lähiyhteisön lisäksi kaikenlaisista kulttuurisista taustoista tulevat moninaisen suomalaisen yhteiskunnan jäsenet. Suurin osa kansalaistoimijoiden kyselyyn vastanneista kertoo, että toiminta on kaikille avointa. "On mietittävä, mitä ja miten toiminnalla tavoitellaan ja ketkä aidosti ja oikeasti voivat osallistua. Toimintakulttuurissamme, puhetavoissamme, tiedottamisessamme ja saavutettavuudessa voi olla liian suuria kynnyksiä ylitettäväksi."
4
Kotiseutuposti 1/ 2021
Yli 70 prosenttia vastaajista ilmoittaa pyrkivänsä saamaan mukaan toimintaan ihmisiä kulttuurisesti moninaisista taustoista. Moninaisuuden todellisen saavuttamisen eteen tehdään kuitenkin vähemmän. Vastaajien yhdistyksistä 40 prosentilla on tapahtumissa mukana moninaista väestöä, ja vain 28 prosenttia kutsuu heitä aktiivisesti mukaan.
Moninaisuutta toimintaan Ymmärrystä ja osaamista vähemmistöjen mukaan saamiseksi olisi syytä lisätä paikallistoimijoiden parissa – pelkkä avoimuus ei vielä riitä tähän. Kykymme ja mahdollisuutemme esimerkiksi saada tietoa tai päästä osallistumaan ovat erilaiset. Kulttuurisesti moninaisen toiminnan piirteisiin kuuluu, että moninaisuuden kirjoa huomioidaan toimintatavoissa, toiminnan tavoitteissa ja sisällöissä sekä kohderyhmissä. On mietittävä, mitä ja miten toiminnalla tavoitellaan ja ketkä aidosti ja oikeasti voivat osallistua. Toimintakulttuurissamme, puhetavoissamme, tiedottamisessamme ja saavutettavuudessa voi olla liian suuria kynnyksiä ylitettäväksi. Tarvitaan vipuvoimaa, jotta mahdollisimman moni tuon kynnyksen voisi ylittää.
Mahdollisuuksia hyödynnettäväksi Lähtökohtaisesti kotiseututyötä tehdään runsaasti yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kuntien kanssa tehdään jo paljon yhteistyötä asukasosallisuuteen liittyen. Kotoutumiseen ja yhdenvertaisuuteen liittyen yhteistyötä on vähemmän, niin kuntien kuin muiden kotoutumista edistävien ja moninaista toimintaa toteuttavien yhdistysten kanssa. Havainto hahmottuu myös selvityksestä: 56 prosenttia kyselyyn vastanneista kansalaistoimijoista näkee kotiseututyön mahdollisuudet kotoutumis-
"56 prosenttia kyselyyn vastanneista kansalaistoimijoista näkee kotiseututyön mahdollisuudet kotoutumistoiminnassa hyviksi, mutta monet totesivat ne myös osin hyödyntämättömiksi." Millaiset mielestäsi ovat kotiseututyön mahdollisuudet kotoutus-, moninaisuus- ja/tai yhdenvertaisuustyössä? (Yhteensä 99 vastaajaa)
19 %
Kohtaamisia Espoon Leppävaaran Raittikarnevaaleilla syyskuussa 2019. Kuva: Marika Punamäki. 25 % 56 %
toiminnassa hyviksi, mutta monet totesivat ne myös osin hyödyntämättömiksi. Kotiseutu-, kylä- ja kaupunginosayhdistysten kannattaakin mennä rohkeasti mukaan erilaisiin moninaisuuden ja kotoutumisen verkostoihin. Kotoutumisen saralla yhteistyötä voi lisätä reippaasti. Paikallista yhteistyötä kannattaa selvitellä esimerkiksi kunnan eri tahojen, vaikkapa maahanmuuttajapalveluiden, ja erilaisten alan yhdistysten kanssa.
Hyvät tai erinomaiset mahdollisuudet (55 hlöä) Heikot tai vähäiset mahdollisuudet (25 hlöä) Jotakin tältä väliltä / EOS (19 hlöä)
Valtakunnallisesti myös Suomen Kotiseutuliitto voi edistää kumppanuuksia osallistumalla alan verkostoihin ja tapahtumiin. M A RI KA P U NA M Ä KI
Ensimmäinen valtakunnallinen selvitys aiheesta Kenellä on oikeus kotiseutuun -selvitys on ensimmäinen valtakunnallinen pyrkimys kartoittaa kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön laajuutta ja tilannetta. Moninaisen toiminnan laajuuden ja olemuksen, tuen tarpeiden ja tulevaisuuden näkymien selvittämiseksi toteutettiin verkkokyselyt aktiivisille kansalaisille sekä kuntien toimijoille loppukesällä 2020. Kyselyihin saatiin yli 300 vastausta eri puolilta maata. Kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön ja paikallistoiminnan tilasta ei ole ollut aiemmin kattavaa tietoa, eikä sitä ole Kotiseutuliitossa aiemmin selvitetty. Moninaisuus, kestävä kotiseutu
ja aktiivinen kansalaistoiminta ovat liiton strategiassa keskeisiä teemoja. Selvitys toteutettiin niiden edistämisen taustaksi ja tietopohjaksi. Sen rahoittivat Alfred Kordelinin säätiö ja Suomen Kotiseutuliitto. Selvityksen tuloksista keskusteltiin verkkotilaisuudessa viime vuoden lopulla. Nyt raportti on luettavissa kokonaisuudessaan sähköisenä julkaisuna. Lue raportti: kotiseutuliitto.fi/toiminta/ julkaisut/selvitykset-ja-raportit
Kotiseutuposti 1/ 2021
5
Saunominen maailmankartalle
Kuva: Emma Minkkinen.
S
uomalainen saunaperinne on nimetty Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Museovirasto sitoutuu Suomen valtion valtuuttamana yhdessä suomalaisten saunayhteisöjen sekä saunakulttuuria edistävien toimijoiden kanssa vaalimaan omaperäisen, suomalaisen saunaperinteen jatkuvuutta ja nostamaan esille sen merkityksellisyyttä osana tapakulttuuria ja hyvinvointia. “Saunaperinteen nimeäminen Unescon luetteloon tuo samalla näkyvyyttä elävälle aineettomalle kulttuuriperinnölle, joka on osa arkeamme ja juhlaamme. Nimeäminen tarkoittaa vastuuta perinteen suojelusta niin saunatoimijoiden kuin valtion taholta”, erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta toteaa. Saunan lämmitys, saunomiseen liittyvät tavat ja perinteet sekä esimerkiksi saunominen lauluissa, uskomuksissa ja tarinaperinteessä ovat osa tätä elävää, aineetonta kulttuuriperintöä. Saunomisen elinvoimaisuus on nyt huipussaan: yli 60 prosenttia suomalaisista saunoo kerran viikossa. Suosio näkyy myös saunojen lukumäärässä: Suomessa on noin 3,2 miljoonaa saunaa. Perinne siirtyy eteenpäin perheissä sekä lukuisissa aktiivisissa saunaseuroissa. “Saunaperinteen nimeäminen Unescon luette6
Kotiseutuposti 1/ 2021
loon on saunaseurojen pitkäjänteisen työn tulosta. Kaikki Suomen saunojat voivat olla ylpeitä Unescon päätöksestä”, Marsio lisää. Uutinen saunan ottamisesta luetteloon noteerattiin laajasti ympäri maailman. Muun muassa the Guardian, Washington Post, die Zeit, Frankfürter Allgemeine sekä Japanin NRK nostivat saunan otsikoihin.
Saunaseuroille tukea Osana Unescolle laadittua hakemusta saunayhteisö on määritellyt joukon suojelutoimia, joiden tukemiseksi on perustettu Saunarinki eli kaikille avoin saunatoimijoiden verkosto. Suomen Saunaseura käynnistää verkoston toiminnan Museoviraston rahoituksella. Lisäksi Museovirasto valmistelee paraikaa kolmen yleisen saunan erityislakisuojelua. Nämä saunat ovat Kotiharjun sauna ja Arlan sauna Helsingissä sekä Rajaportin sauna Tampereella. Suomen seuraava kansallinen hakemus koskee kaustislaista viulunsoittoperinnettä. Suomi on mukana myös monikansallisessa pohjoismaista limisaumaveneperinnettä koskevassa hakemuksessa. Molempiin odotetaan päätöstä joulukuussa 2021. M U S E OV I RA S TO
Juhlat vai jähmetys? Sauna hyväksyttiin ensimmäisenä suomalaisena esimerkkinä aineettomasta kulttuuriperinnöstä Unescon listalle. Onko nyt syytä juhlaan? Ja mitä listalle pääsy merkitsee saunalle, Suomelle ja maailmalle? Olen seurannut koko matkan saunan ”virallistamis”-prosessia; miten sauna kirjattiin elävän perinnön listalle ja miten hakuprosessi Unescoon eteni. Miten-kysymystä tärkeämpi on, millainen sauna prosessissa oli mukana. Olen iloinen siitä, että sauna on – ja hakuprosessissakin korostui piirre, että sauna on – kaikkien yhteistä perinnettä. Juuri tämä tekee siitä elävää perinnettä. Saunoja on monenlaisia, saunojia on monenlaisia ja saunatapoja on monenlaisia. Emme välttämättä ajattele ottavamme osaa aineettoman kulttuuriperinnön ilmenemismuotoon, kun saunomme. Se kuuluu niin olennaisesti arkeemme. Se, että sauna on listattuna Unescoon, ei poista tätä luontevaa arkisuutta. Mutta se saattaa tehdä sitä tutuksi niille, joiden arkeen se ei kuulu. Julkisessakin keskustelussa on puhuttu listauksen negatiivisista vaikutuksista. On pelätty, että listaus jähmettää kulttuuria. Sauna on niin elinvoimaista perinnettä Suomessa, että on ylimitoitettua ajatella listalla olevan sellaisia voimia, että se jähmettäisi saunatapojamme. Listauksen positiivinen vaikutus taas on se, että se voi tehdä saunaa tunnetuksi laajemmin esim. saunaturismin muodossa ja edistää sen erityispiirteiden suojelua täällä sen kotimaassa. Listauksen tarkoituksena on edustaa paikallisia kulttuurin piirteitä maailmanlaajuisesti. Mielestäni Suomella on hyvä alku tässä. Sauna edustaa lähes kaiken kattavasti suomalaisuutta. Sen valitseminen ensimmäiseksi edustajaksi on demokraattinen ele. Tämän jälkeen on hyvä jatkaa erityispiirteisempiin ilmiöihin. Toivotan onnea kaustislaiselle viulunsoitolle ja limisaumaveneille ja kaikille muille tuleville esityksille. On meistä itsestä kiinni, että listaus ei jähmetä perinteitä. Kannatan siis pientä juhlaa; hyviä löylyjä!
"Emme välttämättä ajattele ottavamme osaa aineettoman kulttuuriperinnön ilmenemismuotoon, kun saunomme. Se kuuluu niin olennaisesti arkeemme. Se, että sauna on listattuna Unescoon, ei poista tätä luontevaa arkisuutta. Mutta se saattaa tehdä sitä tutuksi niille, joiden arkeen se ei kuulu."
Kuva: Miikka Kiminki
LAU RA S EES M ERI
”Saunatohtori” eli maisemantutkimuksen oppiaineesta väitellyt F T
Kotiseutuposti 1/ 2021
7
Ongelmanratkaisua Pelissä yhteinen kaupunki! -suunnittelupelissä.
Kolme vinkkiä lasten ja nuorten osallisuustyöhön: monipuolisia menetelmiä, riittävästi aikaa ja taukoja
L
asten ja nuorten parissa tehdään merkittävää osallisuustyötä niin kouluissa, nuorisotyössä kuin järjestöissäkin. Laaja-alaisesta osallisuustyöstä huolimatta puutteita on vielä: Lapset ja nuoret ovat edelleen monin paikoin aliedustettuja. Heidän omaehtoista toimijuuttaan ei usein tunnisteta, eikä lasten ja nuorten ääni tule aina kuulluksi paikallisessa päätöksenteossa. Pitkittynyt koronatilanne ja huoli nuorten hyvinvoinnista on puhuttanut viime aikoina paljon. Lasten ja nuorten osallisuudelle vaikuttaisi olevan enemmän tarvetta kuin koskaan aiemmin. Tässä kirjoituksessa nostan esille kolme vinkkiä lasten ja nuorten parissa toteutettavaan osallisuustyöhön. Vinkkejä voi hyödyntää niin harrastusten, kotiseututyön tai kasvatuksen apuna. Kokemukset ja havainnot perustuvat kymmeneen lähiympäris8
Kotiseutuposti 1/ 2021
tön suunnitteluun liittyvään lasten ja nuorten työpajaan, jotka toteutimme vuosien 2019–2020 aikana Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran koordinoimassa Kaikkien kaupunki! -hankkeessa. Kokeiluiden perusteella näitä vinkkejä seuraamalla on todennäköisempää, että osallisuustyössä päästään erinomaisiin lopputuloksiin.
Vinkki 1: Monipuolisia menetelmiä erilaisille osallistujille Ensimmäinen huomio on, että nuorten kanssa työskennellessä menetelmät ja työkalut tulisi valita aina kulloisenkin tavoitteen ja kohderyhmän mukaisesti. Havaintojen perusteella ne työpajat, jotka sisälsivät monipuolisesti menetelmiä, rohkaisivatkin erilaisia nuoria osallistumaan yhdessä tekemiseen.
Toteutimme alkukeväästä 2020 Kouvolan Valkealan yläkoulussa lähialueen suunnitteluun liittyvän kokemuskarttatyöpajan. Työpaja sisälsi muun muassa valokuvaamista, mittasuhteen ja tilan hahmottamista, kirjoittamista, askartelua sekä eläytymistä roolihahmon avulla. Työpaja tuotti poikkeuksellisen monipuolista ja arvokasta tietoa nuorten lähiympäristöstä ja paikkasuhteesta.
Vinkki 2: Riittävästi aikaa kohtaamiseen Keskeinen huomio, joka liittyy kaikkiin työpajoihin, on riittävä aika. Työpajat, jotka sisälsivät ennakkotehtäviä tai alustuksia ennen itse projektipäivää, tuottivat selvästi parempia tuloksia, kuin ne kokeilut, joissa aikaa ei vastaavasti ole ollut käytössä. Lisäksi kokemusten perusteella on tärkeää, että lasten ja nuorten tapahtumiin varataan tarpeeksi väljä ohjelma, jolloin tehtävänantoon, ohjeiden selkeyttämiseen sekä yleiseen keskusteluun on
riittävästi aikaa. Selkeiden ohjeiden lisäksi nuorten kohtaamiselle on varattava aikaa ja tilaa. Usein luottamus nuorten kanssa syntyy juuri epäformaaleissa tilanteissa, kun nuoret kokevat tulleensa kohdatuiksi.
Vinkki 3: Välitunteja ja breikkejä Välitunnit, tauot ja pienemmät breikit ovat aivan välttämättömiä työpajojen ja vuorovaikutustapahtumien toimivuudelle. Mitä enemmän taukoja, sitä parempi. Tauot parantavat nuorten keskittymiskykyä, mutta ne luovat samalla mukavan ilmapiirin ja tuovat rentoutta tekemiseen. Tauot saattavat innostuneelta ohjaajalta vahingossa unohtua.
T EKS T I JA KU VAT: JA A KKO T U O M I N EN
projektipäällikkö, Kaikkien kaupunki! -hanke Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura
Nuoret pohtivat Jyväskylässä, miten kaupungin liikuntapaikkoja tulisi kehittää.
Kotiseutuposti 1/ 2021
9
Näkyvyyttä toiminnalle ja saavutuksille Nyt on aika ilmoittaa aktiivisimmat kaupunginosat ja kotiseutuyhdistykset sekä upeimmat kotiseututeokset mukaan kilpailuihin. Jo kilpailuun osallistuminen uutisoidaan Kotiseutuliitossa. Voitot tuovat paljon huomiota ja lisäävät osaltaan asukkaiden ylpeyttä kotiseudustaan.
Vuoden kaupunginosa
Vuoden kotiseututeos
Vuoden kaupunginosa -palkinnolla Suomen Kotiseutuliitto korostaa kaupunginosien paikallistoimijoiden aktiivisuuden merkitystä alueen viihtyvyyden ja turvallisuuden rakentamisessa. Kisan pääkriteeri vuonna 2021 on uudenlaiset kumppanuudet ja yhteistyön muodot. Millaista yhteistyötä alueella on? Onko alueella aktiivinen kaupunginosaseura tai muu asukkaita kokoava liike? Kerro vapaaehtoisten, kaupungin ja yritysten välisistä verkostoista ja verkostojen saavutuksista. Vuoden kaupunginosa on urbaani osa kaupunkia ja siellä on hyvä asua. Ihmiset, yhdistykset ja muut toimijat ovat aktiivisia. Toiminta on monipuolista, uudistuvaa ja kaikille avointa. Ehdotukset jätetään verkkolomakkeella maaliskuun loppuun mennessä: bit.ly/2021-kaupunginosa.
Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle. Vuoden kotiseututeos -kilpailu järjestetään jälleen vuonna 2021. Palkintoraati valitsee Vuoden kotiseututeos -finalistit vertailemalla ehdolla olevien teosten sisältöä ja erityisesti tehtyjen valintojen loogisuutta ja tekstin toimitusta sekä kirjan ulkoasua, kuvia, taittoa ja viimeistelyä. Valintaan vaikuttaa myös tarjotun tiedon yleistettävyys sekä se, onko teoksessa vertailutietoa ja materiaalia, jolla sisältö sijoitetaan laajempiin kokonaisuuksiin. Ilmoittautuminen kilpailuun on avattu ja jatkuu maaliskuun loppuun saakka. Linkki ilmoittautumislomakkeeseen: bit.ly/Vuodenkotiseututeos
Kaupunginosatoimintaa Oulun Tuirassa, joka valittiin Vuoden kaupunginosaksi 2019. Kuva: Katja Koivukoski.
10
Kotiseutuposti 1/ 2021
Vuoden kotiseutuyhdistys Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Vuoden kotiseutuyhdistyksen toiminta on yhteisöllistä ja nousee tavanomaisen toiminnan yläpuolelle. Valinta on tunnustus hyvästä, innovatiivisesta kotiseututyöstä. Edukseen voi erottua menestyneillä hankkeilla, jäsenmäärän kasvulla, talkootyön määrällä tai vaikka uusilla toimintamuodoilla. Valinta tehdään vuosikertomusten perusteella. Lähettäkää yhdistyksenne vuosikertomus sähköpostitse tai kirjeitse liiton toimistoon huhtikuun loppuun mennessä, niin olette mukana mittelössä. Kirjoittakaa saatekirjeeseen 3–5 lauseen perustelut, miksi juuri teidän yhdistyksenne tulisi palkita. Kilpailuun voi osallistua myös vuosikertomuksen luonnoksella, jos kevätkokous siirtyy tai on vielä pitämättä.
NUOR I KOTISEU TUR AK K AUS
Vaikutimme kaupungin säästöpäätöksiin
O
len aivan tavallinen hyvinkääläinen nuori, jonka harrastuksiin kuului yläkoulussa musiikkiopistossa sellon- ja pianonsoitto sekä jalkapallon harrastaminen paikallisessa jalkapalloseurassa. Yläkoulussa päädyin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi, jonka kautta myöhemmin nuorisovaltuuston toimintaan. Hyvinkään nuorisovaltuustossa olen saanut huomata, kuinka tärkeitä nuoria koskevia asioita kaupungin päätöksenteossa käsitellään. Olemme saaneet lausua kymmeniin kotiseutuamme koskeviin päätöksiin vuosien varrella. Nuorisovaltuustot ovat paikallisia nuorten vaikuttajaryhmiä, joissa useimmin yläkoulu- ja lukioikäiset nuoret pääsevät vaikuttamaan kotikaupunkinsa asioihin edustamalla kaupungin toimielimissä, antamalla lausuntoja ja osallistumalla kuulemistilaisuuksiin. Hyvinkäällä nuorisovaltuustolla on edustuspaikat kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksessa sekä jokaisessa lautakunnassa. Kuntatalous on Hyvinkäällä, koko muun Suomen tavoin, hyvin vaikeassa tilanteessa. Keväällä 2020 käsiteltiin kestävän talouden ohjelmaa, jossa leikkauslistalla oli yli 15 miljoonan edestä kaupungin menoja. Ohjelmassa oli paljon tarpeellisia leikkauksia, mutta osa leikkauksista oli nuorten kannalta hyvin epämukavia. Menoleikkauksien kohteeksi olivat joutua esimerkiksi hyvinkääläisille nuorille merkitykselliset palvelut, kuten laaja A1-kieliohjelma. Kieliohjelma tarjoaa hyvinkääläisille lapsille ja nuorille mahdollisuuden opiskella esimerkiksi pitkää ranskaa ja saksaa kolmannelta luokalta lukioon asti. Lisäksi leikkuriin oli menossa iso osa Hyvinkään musiikkiopiston rahoitusosuutta. Esimerkiksi yhteismusisoinnin mahdollistavat orkesterit ja muut yhteissoittokokoonpanot olisivat kokeneet suuria henkilöstöleikkauksia, jolloin niiden toimintaedellytykset olisivat heikenneet merkittävästi. Nuorten muusikonalkujen täyttämät musiikkiopiston kon-
Anton Hietsilta. Kuva: Onni Pusa
sertit ovat merkittävä osa hyvinkääläistä kotiseutukulttuuria. Tartuimme toimeen toimiessani Hyvinkään nuorisovaltuuston puheenjohtajana. Kirjoitin itse puheenjohtajana, ja kirjoitimme myös erilaisissa kokoonpanoissa ryhmätyönä, mielipidekirjoituksia paikallislehteemme, Facebookiin ja muihin sosiaalisen median alustoihin. Pitkällisen vaikuttamistyön ja lobbaamisen jälkeen valtuustossa kaatuivat lähes kaikki nuoriin kohdistuvat epäsuotuisat leikkauskohteet. Opimme, että itselleen merkityksellisiin asioihin voi todella vaikuttaa, kun tarttuu tuumasta toimeen. A N TO N H I ET S I LTA
Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton puheenjohtaja 2021 Hyvinkään nuorisovaltuuston puheenjohtaja 2019–2020
Kotiseutuposti 1/ 2021
11
Kotiseutuliikkeen perustaja Robert Boldt oli luonnonsuojelija ja pasifisti
R
obert Boldt on jättänyt nimensä historiaan suomalaisen kotiseututoiminnan isänä. Hänen perustamansa Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät ry on vanhin kotiseutuyhdistys
Robert Boldt. Kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelma.
Suomessa. Elinaikanaan hän oli perustamassa myös lukuisia muita kotiseutuyhdistyksiä. Kotiseututyönsä ohella Boldt oli muutenkin monipuolinen mies, jolla oli aina monta rautaa tulessa. Vaikka hän eli jo yli sata vuotta sitten, sopisi hän silti nykyajan nuoren esikuvaksi. Boldt oli monen nykynuoren tavoin pasifisti ja tasa-arvokin oli hänelle tärkeää. Hän kantoi myös aitoa huolta luonnon monimuotoisuudesta ja sen kunnioittamisesta, kuten niin moni nykyään.
Kansallisromantiikka ja isänmaallinen herätys Robert Boldt syntyi Kuopiossa vuonna 1861. Myöhemmin hän asui Helsingissä ja Porissa sekä vietti kesiään Lohjalla. 1800-lukua kutsutaan hyvästä syystä suurten aatteiden vuosisadaksi. Myös Boldt sai paljon vaikutteita näistä eri aatteista. Voimakkaimmin Boldtiin vaikutti kansallisromantiikka, mutta hän sai vaikutteita myös liberalismista. Kansallisromantiikka vaikutti Suomessa läpi koko 1800-luvun ja näkyi varsinkin 1900-luvulle tultaessa niin arkkitehtuurissa kuin taiteessakin. Kansallisromanttiseen liikehdintään vaikutti ensisijaisesti nationalismi, eli kansallisuusaate, joka levisi ympäri maailmaa tuona aikana. Monien aikalaistensa tavoin Robert Boldtkin koki isänmaallisen herätyksen. Hän yhdisti omaan isänmaallisuuteensa vahvasti luonnon, missä taustalla olivat hänen omat kiinnostuksen kohteensa.
Luonto osana Boldtin identiteettiä Luonnon merkitys näkyi Robert Boldtin elämässä jo varhain, sillä hän hakeutui opiskelemaan luonnontieteitä. Kotiseututyönsä ohella Boldt loi myös uransa luonnontieteiden opettajana Helsingissä ja 12
Kotiseutuposti 1/ 2021
Porissa. Opettajana Boldt oli varsin nykyaikainen ja hänellä oli tapana viedä oppilaitaan erilaisille retkille ja opintomatkoille. Vain tällä tavoin hän koki oppilaidensa todella ymmärtävän luontoa. Kiinnostus luontoon kulki siis Boldtin mukana vahvasti läpi hänen koko elämänsä. Oman kiinnostuksensa hän tahtoi jakaa muille. Luonto oli myös olennaisessa osassa Boldtin kotiseututoiminnassa. Luonnon merkityksen Boldt yhdisti myös tiiviisti omaan identiteettiinsä, jota kansallisromanttinen liikehdintä ja liberalismi muokkasivat hänen nuoruudessaan. Luonnon merkitystä vaaliessaan Boldt näyttäytyy nykyajan ihmiselle samaistuttavana. Boldtille tärkeää oli luonnon monimuotoisuus ja luonnon kunnioittaminen aikana, jolloin nykypäivän ilmastokriisistä ei ollut tietoakaan. Boldt todennäköisesti kauhistuisi, jos hän näkisi ympäristön nykytilan ja saisi kuulla ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
Tärkeät traditiot Luonnon vaalimisen ohella Boldt ymmärsi myös perinteiden merkityksen. Tämä sopi hyvin myös ajan kuvaan, sillä nationalismille ja kansallisroman-
"Vaikka hän eli jo yli sata vuotta sitten, sopisi hän silti nykyajan nuoren esikuvaksi. Boldt oli monen nykynuoren tavoin pasifisti ja tasa-arvokin oli hänelle tärkeää. Hän kantoi myös aitoa huolta luonnon monimuotoisuudesta ja sen kunnioittamisesta."
tiikalle ominaista oli juuri ammentaminen menneisyydestä. Juuri perinteitä vaaliessaan Boldt koki kotiseututoiminnan käynnistämisen tärkeänä. Boldt näki varsin kaukokatseisesti, että muistitieto on usein jopa arkistoitua tietoa merkittävämpää. Kotiseututoiminta sopi hyvin muistitiedon dokumentoimiseen ja mahdollisti erilaisten kulttuuristen perinteiden tutkimisen ja tallentamisen jälkipolville. Kotiseututoiminta oli Boldtille sydämenasia, jota hän väsymättömästi elinaikanaan edisti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Edelleen monet kotiseututoiminnan periaatteista ovat suoraan läh-
Robert Boldt nuorena. Kuva: Lohjan Museo.
Kotiseutuposti 1/ 2021
13
töisin Boldtin ajatuksista. Boldt esimerkiksi korosti kotiseudun tuntemisen merkitystä kotiseututunteen heräämisessä. Kotiseuturakkaus on Kotiseutuliiton yksi keskeisiä teemoja vielä nykypäivänä.
Tasa-arvon ja rauhan puolestapuhuja Boldtin liberaalius taas näkyy hänen tasa-arvoajattelussaan. Boldt ajoi innokkaasti esimerkiksi yhteiskunnallista tasa-arvoa rikkaiden ja köyhien välillä. Hän vastusti myös esimerkiksi kuolemanrangaistusta. Robert Boldt oli kaikkien muiden ominaisuuksiensa ohella myös pasifisti. Boldt koki rauhankysymyksen ja väkivallan vastustamisen erittäin tärkeiksi yhteiskunnallisiksi teemoiksi. Hän puhui aatteidensa puolesta rohkeasti ja sisukkaasti julkisessa keskustelussa. Boldt oli myös aktiivisesti mukana kansainvälisen rauhanliikkeen toiminnassa. Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut Suomen sisällissota kauhistuttivat Boldtia. Varsinkin sisällissodan kauhut ja verenvuodatus järkyttivät Boldtin mieltä. Hän pyrkikin jopa vetoamaan sisällissodan osapuoliin, jotta ne lopettaisivat päättömän väkivallan. Valitettavasti Boldtin vetoomukset jäivät huomiotta.
rustajana. Boldtin ajattelun merkitys ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan hän esitteli kehittämäänsä kotiseututyön mallia myös muualla Euroopassa. Robert Boldt kuoli kesäkuun lopulla vuonna 1923. Muistokirjoituksessaan sanomalehti Svenska Pressen kirjoittaa Boldtista kunnioittavaan sävyyn. Häntä kuvaillaan lämpimäksi ja jaloksi luonteeksi, joka tutkijana ja opettajana oli aina ahkera ja intohimoinen. Selväksi käy, että Robert Boldt oli merkittävä mies, joka jätti jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan, ja jota jo hänen aikalaisensa osasivat arvostaa. V ERT T I H A L M E
Ajalleen epätavallinen ihminen Robert Boldtia tarkastellessa voidaan huomata hänen jossain määrin olleen tavallisuudesta poikkeava mies varsinkin omana elinaikanaan. Boldt kuului perheineen suomenruotsalaiseen sivistyneistöön ja jakoi yhteisönsä kanssa monia tunnuspiirteitä, kuten uskon koulutuksen tärkeyteen. Kuten monet muutkin herrasväen jäsenet, myös Boldtit viettivät vapaa-aikaansa kesähuvilallaan Lohjalla ja osallistuivat aktiivisesti seuraelämään. Toisaalta taas Boldtin käsitykset luonnon suuresta merkityksestä ja varsinkin huoli luonnon tilasta erottivat hänet ainakin osaltaan aikalaisistaan. Myös Boldtin voimakas rauhanaate ja sen edistäminen yhteiskunnallisessa keskustelussa näyttäytyvät poikkeuksellisina. Toki Boldtin kotiseututyökin oli ajalleen ennennäkemätöntä ja siksi Boldtia ansaitusti pidetäänkin suomalaisen kotiseututyön pe14
Kotiseutuposti 1/ 2021
Vertti Halme on Keravalla asuva kotiseutuharrastaja, joka opiskelee historiaa Helsingin yliopistossa. Kuva: Elias Haapalahti.
Lähteet: Stenfors, Piia: Suomalainen kotiseutuliike 1894-1944, SKS 2007. Eränkö, Timo: Robert Boldt – kotiseudun, koulun ja rauhan mies. Kirkhakkinen. Lohjan kotiseutulehti. nro 1. (47) toukokuu 2012. s 10-12. Saarinen, Juhana: Robert Boldt. https://lohjankotiseutuyhdistys. wordpress.com/robert-boldt/ Svenska Pressen, 27.6.1923 nro. 145.
Tietosuojakoulutusta kotiseutuarkistoille Kotiseutuarkistot ympäri Suomen toimivat tärkeänä paikallisena muistina ja kulttuuriperinnön ja -historian säilyttäjinä. Kotiseutuarkistojen avulla turvataan paikallisen asiakirja-aineiston sekä henkisen perinteen keruu, tallentaminen ja käyttö. Suomen Kotiseutuliitto järjestää vuonna 2021 tietosuojakoulutusten sarjan. Vuonna 2018 voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus ja 2019 voimaan tullut tietosuojalaki ovat tuoneet uusia haasteita arkistoille. Näihin haasteisiin halutaan vastata kotiseutuarkistoille ja paikallismuseoille suunnatulla koulutuksella. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa ja sitä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Kotiseutuliiton valtuuston asiantuntijajäsen, Kansallisarkiston Oulun johtaja Vuokko Joki toimii koulutuksen pääsuunnittelijana ja kouluttajana. Ensimmäinen koulutus järjestetään Oulussa 23.–24. huhtikuuta. Koulutukset järjestetään ti-
lanteen mukaan joko lähi- tai etäkoulutuksina, tai näiden yhdistelmänä, eri puolilla Suomea. Lue lisää: kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/tietosuojakoulutus Killinkosken Wanhan Tehtaan näyttely. Kuva: Sini Hirvonen.
Seurantalojen korona-avustukset jaettu Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt seurantaloa ylläpitäville yhteisöille yhteensä 2,3 miljoonaa euroa seurantalojen ylläpitokustannusten kattamiseen ns. korona-avustuksina. Avustuksilla tuetaan seurantaloja ylläpitävien yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja toiminnan jatkuvuutta. Syksyllä avoinna olleeseen hakuun saapui 789 hakemusta, ja avustusta myönnettiin 736 hakijalle. Suomen Kotiseutuliitto antoi opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä lausunnon hakemuksista. Ministeriö on ilmoittanut päätöksistä hakijoille.
Vaikuttaminen tuotti tulosta Kotiseutuliitto otti ensimmäisen kerran kantaa seurantalojen auttamiseksi heti huhtikuun alussa. Liiton hallitus vetosi kuntiin ja vuokranantajiin, jotta ne tukisivat yleishyödyllisiä yhdistyksiä vaikeassa tilanteessa, jossa kokoontumiskiellot ovat lamaut-
taneet niiden toiminnan. Tilanteen selvittämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti keväällä kyselyn, jossa kartoitettiin mm. seurantalotoimijoiden tilannetta koronarajoitusten aikana. Myös Suomen Nuorisoseurat toteutti vastaavan kyselyn omille seurantaloja omistaville jäsenilleen. Vastausten perusteella oli selvää, että tilanne taloilla oli vaikea. Kotiseutuliitto ja 11 muuta järjestöä vetosivat kesäkuun alussa päättäjiin ehdottamalla valtion lisätalousarvioon koronatukea seurantaloille. Seurantalojen tukemiseen osoitettiin vuoden 2020 neljännessä lisätalousarviossa yhteensä kolme miljoonaa euroa. Määrärahan loppuosa 700 000 euroa käytetään Suomen Kotiseutuliiton kautta vuonna 2021 myönnettäviin seurantalojen peruskorjausavustuksiin. Kotiseutuposti 1/ 2021
15
Korjausselvityksistä ilmanvaihtoon Parempaa ilmanvaihtoa Heinolan Paakarintuvalle LAB-ammattikorkeakoulun ja Kotiseutuliiton Korjausklinikka edistää kestävää korjaamista ja selvittää kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden korjaamista yhdessä pilottikaupunki Heinolan kanssa.
K
orjausklinikka teetti syksyllä selvityksen Heinolan Paakarintuvan ilmanvaihdosta ja sen parantamisesta yhteistyössä Heinolan kanssa. Painovoimainen ilmanvaihto perustuu ilman ominaisuuksiin ja luonnonlakeihin, joiden avulla raikasta ilmaa tulee rakennukseen ja tunkkainen ilma virtaa ulos. Kaupunki kunnostaa Heinolan museon käytössä olevaa, vuonna 1871 valmistunutta Paakarintupaa, ja samalla rakennuksen ilmanvaihtoa parannetaan.
Tuloilmaventtiileitä ja naakkaverkkoja Selvityksen mukaan Paakarintupaan tulee tällä hetkellä raitista ilmaa lähinnä ikkunoiden ja tuuletu-
sikkunoiden kautta. Tuvassa on kuitenkin havaittavissa riittämättömästä ilmanvaihdosta kertovaa lievää hajua eikä tuoretta ilmaa tuovia seinäventtiileitä ole riittävästi. Raittiin ilman hallittua tuloa voidaan lisätä tuloilmaventtileitä lisäämällä. Paakarintuvan remontin yhteydessä harkitaankin uusia venttiileitä. Tuloilmaventtileitä vanhan talon tyyliin sopivilla ulkosäleiköillä saa uustuotantona tai niitä voi tilata peltisepiltä. Poistuvan ilman reittinä toimivia hormeja on myös hyvä huoltaa säännöllisesti. Nuohouksella niistä poistetaan roskat ja lika. Piipuissa olisi hyvä olla naakkaverkot ja piipunhatut, ja niiden lisäämistä harkitaan myös Paakarintuvalle.
Kestävä ilmanvaihtojärjestelmä Oikein käytettynä ja huollettuna painovoimainen ilmanvaihto on hyvä ja toimiva keino rakennuksen ilmanvaihdon järjestämiseen. Talojen omistajia huolettaa toisinaan saadaanko sillä aikaan riittävä ilman vaihto. ”Painovoimainen ilmanvaihto ei sovi kaikkiin
Paakarintuvan ilmanvaihtoselvityksen toteutti painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistunut LVI-insinööri Jari Ketola LVI Kalske Oy:stä. Ketola tutkii rakennuksen tuloilmaventtiiliä. Kuva: Minna Hietanen.
16
Kotiseutuposti 1/ 2021
Tapahtumia ja tietoa korjaamisen tueksi Kestävä korjaaminen ja hyvin hoidettu rakennusperintö luovat omaleimaista, kerroksellista ja kiinnostavaa asuinympäristöä. Kulttuuriperinnön huomioiva, kestävä korjaaminen on myös luonnonvaroja säästävä arjen ilmastoteko. Korjausklinikka – Kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke edistää maaseudun ja taajamien kestävän kehityksen ja kulttuuriperinnön huomioivaa korjaus- ja täydennysrakentamista sekä tukee alan elinkeinojen uudistumista. Hankkeessa järjestetään tapahtumia, tehdään neuvontakäyntejä ja tuotetaan tietoa korjaamisen tueksi. Korjausklinikka-hankkeen pilottikaupunkina ja kumppanina toimii Heinolan kaupunki. Hanke on toteuttanut yhteistyössä Heinolan kanssa erilaisia selvityksiä ja seuraa korjausten etenemistä. Selvityksiä ja toimenpiteitä on myös esitelty hankkeen
tapahtumissa. Korjausklinikkahanketta toteuttavat LAB-ammattikorkeakoulu ja Suomen Kotiseutuliitto, ja se jatkuu vuoden 2021 loppuun. Hankerahoitus tulee Maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta.
rakennuksiin, mutta jos rakennus on suunniteltu se huomioiden ja käytön tarpeet on tiedostettu, sopii painovoimainen ilmanvaihto nykyrakennuksiinkin. Tämä ilmanvaihtotapa on lähes huoltovapaa ja sen käytöstä ei aiheudu kustannuksia”, painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistunut LVI-insinööri Jari Ketola kertoo. ”Ilmanvaihdon energiatehokkuuden varmistamiseksi poistoventtiileitä on säädettävä talvella pienemmälle ja kesällä riittävän ilman vaihtuvuuden varmistamiseksi suuremmalle. Oikein käytettynä painovoimaisen ilmanvaihdon on todettu olevan energiatehokkaampi ja kestävämpi ilmanvaihtotapa verrattuna koneelliseen ilmanvaihtoon”, Jari Ketola kertoo. Painovoimaisen ilmanvaihdon huoltamisessa auttaa myös Museoviraston uusi korjauskortti aiheesta, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.
Museoviraston yliarkkitehti Pekka Lehtinen kirjoitti aiheesta jutun Kotiseutupostiin 3/2020.
Korjausklinikan Facebook-ryhmässä jaetaan tietoa ja vinkkejä kestävään korjaamiseen, tervetuloa seuraamaan: www.facebook.com/groups/ Korjausklinikka
J O N I NA VA A H TO LA M M I
Keväällä 2020 Korjausklinikka teetti korjaustarveselvityksen Heinolan WPK-talosta, joka on rakennettu vuonna 1891. Heinolan WPK-talon ikkunanpuitteiden eri värisävyt erottuvat kesällä 2020 tehdyn huoltomaalauksen jälkeen entistä paremmin. Kuva: Jonina Vaahtolammi.
Kotiseutuposti 1/ 2021
17
Oulun Valtakunnalliset kotiseutupäivät 12.–15. elokuuta
Kaupunkikulttuurin juhlaa
O
ulun Valtakunnalliset kotiseutupäivät 12.– 15. elokuuta on urbaanin kaupunkikulttuurin juhlaa. Runsas kulttuuriohjelma höystää ja keventää päivien painavaa Kulttuuri-ilmastonmuutos-teemaa. Retkiohjelma ulottuu laajasti koko Oulun alueelle. Yksi retkistä ulottuu Kierikkikeskukseen saakka. Kierikkikeskus on arkeologinen esihistoria- ja kulttuurimatkailukeskus Yli-Iin Kierikissä. Pitkien retkien lisäksi ohjelmassa on kävelykier-
Tapahtumatunnelmaa Oulun Pikisaaressa. Kuva: Sanna Krook, Oulun kaupunki.
18
Kotiseutuposti 1/ 2021
roksia kaupungilla. Kaupungista ei pyritä luomaan kiiltokuvaa. Oppaana on mm. Tuiran palkitussa kaupunginosassa kasvanut Kauko Röyhkä. Ohjelmaan on sen sijaan otettu mukaan kiinnostavia vastakohtaisuuksia. "Sisällössä olemme pyrkineet siihen, että perinne ja nykyaikainen kaupunkikulttuuri limittyvät toisiinsa", kaupungin tapahtumakoordinaattori Vesa Pynttäri kertoo. ”Pyrimme yllätykselliseen”, Pynttäri jatkaa.
Tapahtumat avoimia kaikille Iso osa ohjelmaa on tarkoitettu sekä kaupunkilaisille että kotiseutupäivien muualta tuleville vieraille ja niihin on vapaa pääsy. Edellisten, vuosituhannen vaihteessa Oulussa järjestettyjen kotiseutupäivien tapahtumat keskittyivät Oulu-halliin. Nyt päivät on tuotu kaupungin keskustaan, hyödyntäen avointa kaupunkitilaa mahdollisimman paljon. Elokuun leppeitä päiviä ei hukata istumalla sisätiloissa. ”Tapahtumat ovat näin ollen helposti saavutettavissa ja lähellä toisiaan”, Pynttäri kertoo. Tämänvuotiset Oulun päivät on yhdistetty kotiseutupäiviin, joten tapahtumia on jokaiseen makuun ja kaikille ikäryhmille. Hupisaaressa järjestetään kolme Oulu Sinfonian konserttia laaja-alaisella ohjelmalla, joista yhden tähdeksi on hankittu Mikko Alatalo. Kotiseutumarkkinat järjestetään Rotuaarilla ja puistossa osana Kaupunkikarkeloita. Kaupunkikarkelot villitsee Oulun kävelykatukeskustan musiikilla, tanssilla, näytöksillä ja esittelee perinnekulttuuria
Oulun Valtakunnallisten kotiseutupäivien ilmoittautuminen alkaa huhtikuun lopulla: ouka.fi/kotiseutupaivat
menolla, johon yleisökin pääsee osallistumaan tanssien tai pukeutuen tai vaikkapa lähtemällä lopuksi mukaan kulkueeseen. Tämä on kaikille avoin tilaisuus tuulettaa kansallispukuaan tai kansanpukuaan. Myös muiden kansallisuuksien pukuihin pukeutuneet ovat tervetulleita joukkoon ja tuomaan oman kulttuurinsa väriä tapahtumaan. Ohjelmaa on ollut suunnittelemassa mm. kansanmusiikin ja kansantanssin harrastajia ja ammattilaisia. Catwalkilla nähdään kansallispukunäytös esittelyineen. Kaupunkikarkelot päättyvät kulkueeseen ja sitä myöten Pikisaaren urbaaniin kyläjuhlaan. A N NA - M A I JA H A L M E
Kutsu Suomen Kotiseutuliiton vuosikokoukseen 2021 Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Oulun Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä perjantaina 13. elokuuta kello 14–16. Kokouspaikka on Oulun teatteri, osoitteessa Kaarlenväylä 2. Varsinaisten jäsenten valtakirjojen tarkastus on samana päivänä kello 9 alkaen kokoustilan edessä. Valtakirjaa vastaan saa äänestyslipukkeen. Ensimmäistä kertaa kokoukseen voi osallistua nyt vaihtoehtoisesti etäyhteyden välityksellä. Siihen jaetaan jäsenille hyvissä ajoin erilliset osallistumisohjeet, jotka tulevat esille myös liiton nettisivuille www.kotiseutuliitto.fi. Kannatusjäsenillä ja muilla kuin virallisilla kokousedustajilla on kokouksessa läsnäolo-oikeus mutta ei äänioikeutta. Ilmoittautuminen erilliselle listalle kokoussalin ulkopuolella.
Kotiseutuposti 1/ 2021
19
Syysretkellä Vuokatinvaaralla Hiijen jäljillä. Kuva: Sotkamo-Seura / Tommi Tolvanen.
Mestarit & kisällit vakiintui osaksi kotiseututoimintaa
M
estarit & kisällit -hanke alkoi pilotilla syksyllä 2018 Sodankylässä ja Turussa ja jatkui valtakunnallisena sukupolvihankkeena vuoden 2020 loppuun asti. Hankkeessa kehitettiin uusia malleja ja rakennettiin verkostoa tukemaan sukupolvien välistä vuorovaikutusta kotiseututyössä. Ikäihmiset tuntevat paikkakunnan historiaa ja kulttuuria, mutta yhtä lailla lapsi tai nuori on omien kotikulmiensa mestari ja asiantuntija. Asiantuntijuus on näin ollen mallissa vastavuoroista, ja eri sukupolvien edustajilla on mahdollisuus toimia milloin paikallisuudesta, kulttuurista ja perinteistä opettaen, milloin vuorostaan toiselta oppien. Mestarit & kisällit -toiminta voikin antaa vastauksia monien yhdistysten pohtimaan kysymykseen, miten saada nuoria mukaan toimintaan. 20
Kotiseutuposti 1/ 2021
Jatkuvuutta tietoon ja osaamiseen "Tämä oli monella tapaa todella tärkeä hanke ja tässä mentiin nimenomaan osallisuus edellä. Osallistumisen tapojen on kehityttävä sitä mukaa, kun maailma muuttuu. Lisäksi meillä on valtavasti säilytettävää tietoa ja osaamista, ja jotta perinteet voivat elää, tarvitaan vuorovaikutusta." "Tein Mestarit & kisällit -hankkeen ohessa myös Yhteisöt elävät! -hanketta, mikä oli hienoa, kun hankkeet tukivat toisiaan. Paikallinen kulttuuriperintö pitäisi hyödyntää yhteisöissä laajemminkin", pohtii Maria Talvitie. Kentällä tuttavallisesti Maikkuna tunnetuksi tullut Maria Talvitie koordinoi Mestareita ja kisällejä alusta lähtien. Hankeaikana hän järjesti monenlaisia tapahtumia ja avusti toimijoita vauhtiin. Tärkeintä toimin-
nan aloittamiselle on rohkeus ideoida ja alkaa toteuttaa niitä.
Mestarit & kisällit -toimintamalli ylisukupolviseen kotiseututyöhön:
Hullujakin ideoita kannattaa kokeilla "Hankkeen ajalta on vaikea sanoa yksittäisiä kohokohtia, joskin koronavuoden jälkeen kohokohdiksi nousevat ne hetket, jolloin sain ennen pandemian puhkeamista olla paikalla mukana toiminnassa. Vaikka olihan etätapahtumissakin puolensa, ja yllättävän moni ryhmä aloitti vuoden 2020 aikana. Ehkä tavallisesta poikkeava tilanne myös kannusti ihmisiä pohtimaan uudelleen, mitä kaikkea voisi tehdä uudella tavalla", Talvitie toteaa. "Muuten hienoimmat hetket olivat niitä, kun huomasin, että hanke on alkanut elää omaa elämäänsä. Monta kertaa minua lähestyttiin hyvillä jo lähes valmiilla ideoilla, jolloin minulta tarvittiin vain viimeistä rohkaisua, että idea saatiin toteutettua. Tärkeää onkin, että lähdetään vain rohkeasti toteuttamaan ideoita ja erityisesti ideointivaiheessa saa tulla ihan hullujakin ehdotuksia." Vaikka hanke päättyi, sen anti jää elämään. Mestarit & kisällit -toiminta jatkuu osana Kotiseutuliiton perustoimintaa. Olemassa olevan verkoston toivotaan jatkavan aktiivisena, ja uudet toimijat pääsevät hyvin mukaan hankkeessa tuotettujen materiaalien ja ennen kaikkea tekemisen innon avulla.
kotiseutuliitto.fi/jasenille/ toimintamalleja-jasenille
"Toivottavasti Mestarit ja kisällit -nimi kasvaa yhä laajemmin tarkoittamaan ylisukupolvista kotiseututoimintaa ja siihen tulisi vieläkin vahvemmin yhdessä tekemisen ja vastavuoroisuuden kaiku. Toivoisin, että paikalliset toimijat hyödyntäisivät Kotiseutuliiton osaamista ja muistaisivat kertoa kokemuksistaan ja saavutuksistaan, jotta niitä voidaan jakaa ja muutkin voisivat inspiroitua."
Suosiota harrastuskyselyssä Kiinnostusta Mestarit & kisällit -harrastustoimintaan löytyy. Se näkyy opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2020 koululaiskyselyssä. Sen tuloksista yli 1400 koulusta löytyi vain alle 30 koulua, joissa ei ollut yhtään mainintaa Mestarit & kisällit -toiminnasta, kun kysyttiin, mitä harrastusta olisi kiinnostunut kokeilemaan. Kotiseutuliiton toimistosta voi pyytää hankkeessa tuotettua materiaalia tueksi toiminnan aloittamiseen ja verkosto pidetään aktiivisena jatkossakin.
Sotkamossa perustettiin Mestarit & kisällit -historiakerho Esimerkkejä Mestarit & kisällit -toiminnasta löytyy lukuisia ja ideoihin kannattaa tarttua edelleen. Viime syksynä Sotkamo-Seura ja Salmelan koulu päättivät perustaa Mestarit & kisällit -hankkeen kautta historiakerhon. "Kuluvan lukuvuoden toiminnan rahoituksen on mahdollistanut Mestarit ja kisällit -avustus ja Sotkamon kunnan Salmelan koulun erillinen kerhomääräraha sekä yhdistyksen omarahoitus ja talkootyö. Tavoitteena on jatkaa kerhotoimintaa myös
lukuvuonna 2021–2022 siten, että ensimmäisen ryhmän lisäksi myös uudet viidensien luokkien oppilaat saavat mahdollisuuden tulla toimintaan mukaan", Sotkamo-Seuran Aila Flöjt kertoo.
Oma historiapeli Historiakerhon idea lähti lasten omasta kiinnostuksesta vanhoihin tavaroihin ja tarinoihin, mikä nousi esiin vierailulla Makasiinimuseossa. Sotkamo-Seura Kotiseutuposti 1/ 2021
21
ehdotti historiakerhon perustamista, ja siitä se alkoi. Sotkamo-Lehdessä julkaistiin vuoden viimeisinä päivinä juttu, jossa viidesluokkalaiset kertoivat omin sanoin kokemuksiaan historiakerhon toiminnasta. Esimerkiksi Konsta keksi pelin, jossa hän otti kuvia esineistä, ja muut lapset yrittivät etsiä sen museosta ja kävivät kertomassa Konstalle esineen nimen.
Historiaa, myyttisiä tarinoita ja maaperää Urho, Valtteri ja Nelli kertovat Sotkamo-Lehden jutussa retkestä, joka vei ryhmän Vuokatinvaaralle ”Hiijen jäljille”. Retkellä oli opittu historiaa, myyttisiä tarinoita ja saatu tietoa maaperästä. "Historiakerho on nyt talvitauolla, mutta huhtikuussa 2021 aprillipäivänä kerhon kokoontumiset jatkuvat. Silloin alamme suunnitella viidesluokkalaisten kerholaisten kanssa yhdessä, mitä huhti–toukokuussa teemme. Se on jo päätetty, että toukokuun lopulla teemme Sotkamon koillis- ja itäosan kylille suuntautuvan kotiseuturetken, johon myös lasten perheet voivat osallistua", Flöjt kertoo. KA LLE N I KA N D ER
Historiakerholaiset tutustuivat 150 vuotta täyttäneeseen Sotkamon kirkkoon. Tornissa soivat 1700-luvulla valetut kellot. Kuva: Sotkamo-Seura / Aila Flöjt.
22
Kotiseutuposti 1/ 2021
Marika Punamäki aloitti Kotiseutuliiton järjestöpäällikkönä Suomen Kotiseutuliiton uudeksi järjestöpäälliköksi valittu Marika Punamäki aloitti tehtävässään tammikuussa. Marika Punamäki on työskennellyt Kotiseutuliitossa Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeen koordinaattorina sekä kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön selvityshankkeessa ja Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeessa. Aiemmin hän on työskennellyt Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä, Suomen Partiolaisissa, Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja erilaisissa hankkeissa. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena maantiede. Hänellä on myös yhteisöpedagogin ylempi ammattikorkeakoulututkinto sekä ammatillisen opettajan pätevyys. ”Aloitan uudessa tehtävässä innostunein ja uteliain mielin. On kiva päästä oppimaan uutta. Näkökulma kattaa laajan sektorin kotiseututyöstä ja tarkentuu juuri jäsenkenttään – taatusti antoisaa”, Punamäki toteaa.
”Yhteistyö jäsenten kanssa on mahdollisuus todelliseen syväsukellukseen kotiseututoimintaan kaikessa moninaisuudessaan. Odotan hyvää vuorovaikutusta ja sitä, että kentän ääni kuuluu edelleen vahvana liiton toiminnassa ja suuntaa kotiseutuliikettä eteenpäin”, hän jatkaa.
Kotiseutuposti 1/ 2021
23
Kotiseututyö esiin kuntavaaleissa Kotiseutuliitto on koonnut kotiseututyötä tekevien ihmisten ja yhteisöjen ajatukset tärkeiksi kuntavaalien teemoiksi. Kampanjoimme yhdessä jäsenistön kanssa mm. kotiseututyön merkityksen nostamiseksi esiin. Alla on muutama vinkki, miten saatte äänenne kuuluviin vaaleissa.
Voitte viedä kampanjaa eteenpäin esimerkiksi näin: • • • • •
Kutsukaa ehdokkaita tutustumaan kotiseututyöhön. Esitelkää yhdessä yhdistyksen toimintaa, ajatuksia kunnan kehittämiseksi ja kutsukaa ehdokas jäseneksi Järjestäkää omia vaalipaneeleja Lähettäkää Kotiseutuliiton kuntavaalikampanjateksti paikallislehteen julkaistavaksi. Laatikaa oheen omat näkemyksenne paikallisesta kehittämisestä Julkaiskaa kampanjateksti omassa lehdessänne ja kirjoittakaa oheen juttu paikallisista teemoista Jakakaa Kotiseutuliiton kuntavaaliteemoja ja nostoja somessa: Facebookissa ja Twitterissä
Rakkaus kotiseutua kohtaan tuottaa hyvää ja viihtyisää elinympäristöä. Kuva on Tuusulan Kotiseutupäiviltä, Anna-Maija Halme.
24
Kotiseutuposti 1/ 2021
Suomen Kotiseutuliiton keskeinen sanoma kuntavaaleihin:
Läheisyys on voimaa Kestävä kotiseutusuhde takaa kestävän yhteisön. Kotiseututoimijoilla on hallussaan paikallisen kulttuuriperinnön paras asiantuntemus. Kotiseututyön sisältöjen ja tekijöiden avulla paikallinen identiteetti voi nousta voimavaraksi ja osaksi joka kunnan kehittämistä kaikilla toimialoilla. Kulttuurin eteen tehty työ lujittaa yhteisöä ja avaa mahdollisuuksia kotiseutusuhteen rakentamiseen. Rakentaessamme uutta ja korjatessamme vanhaa siirrämme seuraaville polville paitsi rakennuksia myös osaamista ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Poikkeusaika on tuonut kotiseututyön arvon vahvemmin näkyväksi. Asukkaita lähellä olevien kulttuuriympäristön ja luonnon kohteiden sekä
palvelujen arvo korostuvat. Yhdistysten ja yhteisöjen toiminnalla voidaan säilyttää kulttuuriperintöä ja edistää kulttuurista kestävyyttä kunnissa ja kaupungeissa. Vuorovaikutukselle ja toisten huomioimiselle on löydetty uusia toimintamalleja, joita kannattaa jakaa. Paikallinen kotiseututyö tarvitsee yhteistyön ja vuoropuhelun lisäksi myös taloudellisia resursseja. Asukkaille keskeiset ja tärkeät päätökset tehdään lähellä, omassa kotikunnassa. Sen vuoksi Kotiseutuliitolla on jäsentensä kanssa yhteinen kuntavaalikampanja: Läheisyys on voimaa – Närheten är styrka.
Kuntavaalien teemat kotiseututyön näkökulmasta: •
Paikallisuuden asiantuntijoilla ja kotiseututyöllä on suuri merkitys kunnan elinvoimalle ja kuntalaisten hyvinvoinnille – joka kunnassa.
•
Kotiseututoimijoilla on hallussaan kotiseudun ja oman kotikunnan kulttuuriperinnön, paikallisuuden ja identiteetin paras asiantuntemus. Se on joka kunnan oma voimavara.
•
Rapistuviakin rakennuksia kannattaa tutkia huolella ja etsiä niille sopivia käyttötarkoituksia. Suomi on täynnä esimerkkejä hilseilevän maalin alta paljastuvista helmistä, joiden merkitys seudun viihtyvyydelle osoittautuu korvaamattomaksi.
•
Kotiseutu ja kotiseututyö kaikessa moninaisuudessaan yhdistää ihmisiä. Uusilla ja vanhoilla asukkailla, tulivat he mistä päin maailmaa tahansa, on yksi yhdistävä asia: nykyinen kotiseutu. Kaikilla on oikeus kotiseutuun.
•
Asukkaat sitoutuvat kotiseutunsa kehittämiseen, kun heillä on tasavertainen mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja päätöksentekoon. Kotiseututyö tuo myös lapset ja nuoret mukaan oman kotiseudun kehittämiseen aktiivisina ja osallistuvina yhteiskunnan jäseninä. Kotiseututyö on hyvä toiminta-alusta asukkaiden osallisuudelle ja vaikuttamiselle.
Kotiseutuposti 1/ 2021
25
Gos don leat eret?, kysytään Rovaniemellä syksyllä 2022
S
yksyllä 2022 vietetään Rovaniemellä Valtakunnallisia kotiseutupäiviä Rovaniemi-viikon yhteydessä perjantaista sunnuntaihin 9.–11. syyskuuta. Kotiseutupäiville toivotaan osallistujia koko Peräpohjolasta ja Lapista. Näillä päivillä juhlitaan koko Lappia ja sen asukkaita. Tapahtumia järjestetään sekä laajan kaupungin keskuksessa että myös ympäröivissä kylissä. Päivien teemana on juuret ja kotiseutuidentiteetti. “Mistä sie olet pois?”-kysymys paikantaa ihmisen, ei pelkästään kotiseudulleen, mutta joskus myös sukuun ja perheeseen. Kysymys on sananmukainen käännös saamen kielestä “Gos don leat eret?” Kysymyksellä on hahmoteltu ihmisen taustaa tutustuttaessa häneen. Kotiseutupäivien ohjelmassa on mm. seminaari ja gaala sekä erilaiset retket, joilla tutustutaan alueen historiaan ja kulttuuriin.
kaan juhlitaan kunnissa, maakunnissa ja järjestöissä kotiseututyötä tekeviä ja palkitaan erilaisia kotiseututyön saavutuksia. Rovaniemi isännöi kotiseutupäiviä viimeksi vuonna 1961. Tuolloin Rovaniemestä oli juuri tullut kaupunki. Nyt on vuonna 2006 perustetun uuden Rovaniemen kaupungin vuoro toimia päivien järjestäjänä. Rovaniemellä päivien järjestelyiden päävastuu on kaupungin kulttuuripalveluilla. Päiviä suunnitellaan ja tehdään kuitenkin yhdessä monien eri toimijoiden kanssa. Jos haluat olla mukana tuottamassa hienoja päiviä, ota yhteyttä päivien ohjelmia koordinoiviin Roosa Nevalaan tai Tuija Alariestoon, etunimi.sukunimi@rovaniemi.fi.
Osa Rovaniemi-viikkoa Rovaniemi-viikolla on jo vuosien ajan ollut moninaisia ja laajasti kiinnostavia tapahtumia, ja vuonna 2022 kotiseutupäivät tuovat niihin vielä oman värikkään lisänsä. Samaan aikaan järjestetään myös kotiseutumuseon pihapiirissä Pöykkölässä suuret Sadonkorjuumarkkinat ja muita tapahtumia. Kotiseutupäivät ja niiden ohjelmat ovat kaikille avoimia. Valtakunnalliset kotiseutupäivät on Suomen Kotiseutuliiton vuoden päätapahtuma. Päivät houkuttelevat osallistujia ympäri Suomen. Päivien ai26
Kotiseutuposti 1/ 2021
Rovaniemen kaupunkikuvassa näkyy Alvar Aallon ajaton kädenjälki. Luonto on inspiroinut myös Aallon suunnittelutyötä. Kuva: Rovaniemen kaupunki.
Veijo Saloheimo 1924–2020
L
iittomme kunniajäsen, professori Veijo Saloheimo kuoli Joensuussa 29. joulukuuta. Hän syntyi Tohmajärvellä 6. elokuuta 1924 ja päätyi ikäistensä lailla sotaan 1943. Palveluspaikka oli Syvärillä pohjoiskarjalaisten JR 9:n viestitystoimistossa. Sotatie päättyi kesällä 1944 haavoittumiseen. Rauhan tultua Saloheimo aloitti alkuvuonna 1945 historian opiskelun Helsingin yliopistossa ja liittyi luonnollisesti Karjalaiseen Osakuntaan. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1949. Näihin aikoihin Paikallishistoriallinen toimisto koordinoi useita historiahankkeita, joihin Saloheimokin tarttui sekä ennen 1955 alkanutta opettajan uraansa että sen ohessa. Uuttera tutkija julkaisi muun muassa useita pitäjänhistorioita sekä Pohjois-Karjalan että Savon maakuntahistorioiden Ruotsin vallan aikaa käsitteleviä osia. Joensuun korkeakoulun perustaminen 1969 tarjosi Saloheimolle mahdollisuuden pysyvämpiin toimiin. Hän puolusti 1971 Helsingin yliopistossa kotiseudulleen sijoittuvaa väitöskirjaansa. Samana vuonna hänet nimitettiin Karjalan tutkimuslaitoksen vanhemmaksi tutkijaksi, mistä edusta hän mainitsi Savon historian esipuheessaan 1990, että: ”… olen saattanut pohtia ja sulatella yksityiskohtia vailla palkan ja almanakan ristivedon aiheuttamia paineita.” Saloheimo oli Joensuun yliopiston dosentti, ja presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 1983. Veijo Saloheimo edisti kotimaakunnassaan myös karjalaisten pitäjäseurojen perustamisia.
Kotiseutuliiton toimelias johtohenkilö Kotiseutuliiton hallituksen varajäsen, pohjoissavolainen kotiseutumies, opettaja Otto Räsäsen kuoli tammikuussa 1961. Liiton edustavuusperiaatteen mukaisesti uusi edustaja oli nimitettävä Itä-Suomesta, ja niin vuosikokous valitsi toimeen maisteri Veijo Saloheimon. Hän oli hallituksessa vuoteen 1966, ja kun liiton päätöksenteon edustavuutta lisättiin samana vuonna valtuuskunnalla (nyk. valtuusto), Saloheimosta tuli sen jäsen, ja sittemmin hän toimi toisena ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana 1975–1989. Saloheimo oli Joensuun museolautakunnan puheenjohtaja, ja sama toimi hänellä oli liiton 1976 perustetussa museojaostossa. Valtakunnalliset kotiseutupäivät pidettiin Lohjalla kotiseutuliikkeen täyttäessä sata vuotta 1994. Tuolloin liiton uusiksi kunniajäseniksi kutsuttiin akateemikko Eino Jutikkala, professori Veijo Saloheimo ja kotiseutuneuvos Olli Vuorinen. Kotiseutuväki muistaa kunnioittaen ahkeraa ja toimeliasta kunniajäsentään. JA N N E V I LKU NA
Kotiseutuliiton vuosikokous 1967 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura talossa. Kuvassa vasemmalta liiton valtuuskunnan jäsen Aaro Littunen, hallituksen puheenjohtaja Matti Kailari, vuosikokouksen puheenjohtajana toiminut Leo A. Pesonen, valtuuskunnan jäsen Veijo Saloheimo, diplomi-insinööri Lassi Iharvaara ja Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner. Kuva: Kotiseutuliiton arkisto.
Kotiseutuposti 1/ 2021
27
Aarne Laurila 1929–2021
K
uluvan vuoden loppiaisen jälkeen saatiin Veijo Saloheimon poismenosta tulleen tiedon lisäksi toinenkin suru-uutinen: liittomme kunniajäsen, professori Aarne Laurila oli edesmennyt Helsingissä 8. tammikuuta korkeassa 91 vuoden iässä. Aarne Laurila syntyi 16. marraskuuta 1929 Malmilla, ja siellä koti pysyi koko hänen pitkän ikänsä. Laurila valmistui Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatiksi vuonna 1951, lisensiaatiksi 1958, ja hän väitteli 1979 tohtoriksi väitöskirjallaan ”F. E. Sillanpään romaanitaide”. Tasavallan presidentti myönsi hänelle 1992 professorin arvonimen. Laurilan työura alkoi sanomalehti Suomen Sosialidemokraatissa, nykyiseltä nimeltään Demokraatti, kirjallisuuskriitikkona 1949. Lehtimiesura jatkui vuoteen 1962, jolloin hänet nimitettiin Kansanvalistusseuran toiminnanjohtajaksi. Tästä toimesta hän jäi eläkkeelle vuonna 1989.
Annantalo ja Malmitalo ansioina Laurila oli töittensä ohessa kulttuurivaikuttaja, joka nimitettiin ja valittiin lukuisiin valtakunnallisiin luottamustoimiin. Laurila oli yksi 1967 perustetun kaupunginosayhdistys Malmi-Seuran perustajista. Hän ideoi sekä Malmin päivät että päätoimitti 37 vuotta Malmin Kuvalehteä, ja hänet kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi. Aarne Laurila oli toteuttamassa kahta ”kotiseututaloa”. Vanhan Annankadun kansakoulun käyt-
tö päättyi 1969, ja se avattiin peruskorjattuna 1987 lasten ja nuorten taidekeskus Annantalona. Laurilan avaussanat ilmensivät erinomaisesti hänen tulevaisuuskeskeistä kotiseutuaatettaan: ”Tuokoot metro, raitiovaunut, autot ja pienet jalat tänne tuhansia pieniä helsinkiläisiä! Toivon, että tästä talosta singahtelee iloista rohkeutta ja uskallusta, lasten ja nuorten voimaa! Iloa tähän taloon ja täältä koteihin, kaupunkiin … ”. Uudisrakennus, kulttuurikeskus Malmitalo, joka sisältää monipuolisen kirjon osallistavia kulttuuripalveluja, avattiin 1994. Aarne Laurila valittiin Kotiseutuliiton valtuuskuntaan 1972 ja edelleen hallitukseen 1977. Lisäksi hän oli yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisen jaoston puheenjohtaja. Hän toimi kaksi vuotta hallituksen varapuheenjohtajana, mitä seurasi valtuuston puheenjohtajuus 1991–2000. Laurilalla oli kaunis vuotuinen tapa: liiton toimiston joulukahveille tullessaan mukana oli aina suklaarasia yhteiseen pöytään. Valtakunnalliset kotiseutupäivät kokoontuivat 2004 Lestijokiseudulla. Vuosikokouksessa Kannuksessa kutsuttiin liitolle kaksi uutta kunniajäsentä: professori Aarne Laurila ja kotiseutuneuvos Väinö Ryyppö. Kotiseutuväki muistaa kunnioittaen toimeliasta ja tulevaisuuteen katsonutta kunniajäsentään. JA N N E V I LKU NA
Kotiseutuliikkeen 100-vuotisjuhla Lohjalla 1994. Aarne Laurila on kuvassa etualalla presidentti Martti Ahtisaaren ja rouva Eeva Ahtisaaren välissä. Presidentin takana Markku Tanner ja Pekka Laaksonen. Kuva: Kotiseutuliiton arkisto.
28
Kotiseutuposti 1/ 2021
Kotiseutuliiton toiseksi varapuheenjohtajaksi Ahola Seinäjoelta, hallitukseen Hako Vantaalta Espoolainen Sampo Suihko jatkaa Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana. Kausi on Suihkolle kolmas. Valtuuston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Anna-Maija Korhonen Tervosta, joka siirtyy tehtävään toisen varapuheenjohtajan tehtävästä. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Tuija
Ahola Seinäjoelta. Turkulainen Kristiina Syrjäsuo jatkaa hallituksen jäsenenä. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Jukka Hako Vantaalta. Valinnat tehtiin Kotiseutuliiton valtuuston etäyhteyksin järjestetyssä syyskokouksessa perjantaina 11. joulukuuta.
Kuva: Piia Ylisalmi.
Tuija Ahola – aktiivinen ja laaja-alainen kulttuuritoimija
Jukka Hako – moninaisen kotiseututyön puolesta puhuva historioitsija
Kehittämisasiantuntija Tuija Ahola on ollut Kotiseutuliiton valtuuston jäsen 2019 lähtien. Hän toimii mm. Etelä-Pohjanmaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana sekä rakennusperintötyöryhmän puheenjohtajana. Ahola työskentelee Etelä-Pohjanmaan liitossa kehittämisasiantuntijana kulttuurin tehtäväalueella. Hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston museossa, Evijärven kulttuurisihteerinä ja museonhoitajana Järviseudun museossa sekä kulttuurituotannon läänintaiteilijana. Aholan sydäntä lähellä ovat erityisesti elävä kulttuuriperintö sekä kulttuurimatkailun ja kulttuuriperinnön yhdistäminen. ”Kulttuuriperinnössä on valtavat mahdollisuudet ja paljon aineksia esille tuotavaksi ja hyödynnettäväksi”, Ahola toteaa.
Jukka Hako on pitkän linjan kotiseututoimija Vantaa-Seurassa, jonka puheenjohtaja hän oli 33 vuoden ajan vuoteen 2012 saakka. Vantaan kaupungin luottamustehtävissä hän on ollut mm. kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana. Hän on kaupungin historiatoimikunnan jäsen ja ollut tekemässä kymmeniä historiateoksia. Hako on työskennellyt toimittajana, rahoitusalalla, yrittäjänä ja nyt Urheiluopistosäätiön toimitusjohtajana. Hän on Kansallisoopperan ja -baletin sekä Vantaan orkesterin hallituksien jäsen. Hako pitää maahanmuuttajien saamista mukaan kotiseututoimintaan merkittävänä haasteena. ”Noin 20 prosenttia vantaalaisista puhuu jotain muuta kuin virallisia kieliämme äidinkielenään ja hyvin harva heistä on mukana kotiseututoiminnassa”, Hako toteaa. Kotiseutuposti 1/ 2021
29
JÄRJESTÖN JÄSENTELYT KALENTERI
Maakunnalliset kotiseutukokoukset alkavat maaliskuussa
1.3.2021 –>
Murre-webinaari, Suullisen perinteen rinki
18.3.2021
Kotiseutuarkistojen tietosuojakoulutus, Oulu
23.–24.4.2021
Valtakunnalliset kotiseutupäivät Oulussa
12.–15.8.2021
Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat
Kulttuuriperintöstrategian rakentaminen alkaa Kotiseutuliitto ja sitä kautta maamme kotiseututoimijat ovat hyvin kyydissä mukana, kun uutta valtion kulttuuriperintöstrategiaa aletaan kokoamaan. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että Kotiseutuliitto pyydettiin tammikuun lopussa järjestetyn strategiatyön aloitustilaisuuden yhdeksi järjestäjäksi yhdessä vastuuministeriöiden ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Museoviraston kanssa. Toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo juonsi verkkotapahtuman, jota voi pitää kulttuuriperintöalan huipputapahtumana tänä vuonna. Kulttuuriympäristöstä kulttuuriperintöön -nimetty tilaisuus oli samalla valtion kulttuuriympäristöstrategian päätöstilaisuus. Kotiseututyölle läheiset juurtumisen, kestävyyden ja osallisuuden teemat olivat tilaisuuden keskeiset puheenaiheet. Ilahduttavaa oli noin 350 hengen osanottajajoukon runsaslukuiset viestit siitä,
että kansalaiset tulee ottaa vahvasti työhön mukaan. Valtion edustajat lupasivat, että tilaisuuden osanottajien näkemykset tulevat työssä esiin. Kotiseutuliitto on mukana strategiaa valmistelevassa ohjausryhmässä. Strategiaehdotuksen on määrä valmistua ensi vuoden helmikuussa. Vuoteen 2030 saakka ulottuvan strategian laatiminen sisältyy hallitusohjelmaan. Strategian laatiminen toteuttaa Euroopan komission eurooppalaista kulttuuriagendaa. Kulttuuriperintöstrategiaa laadittaessa pyritään hyödyntämään vuonna 2020 päättyneen kulttuuriympäristöstrategian tuloksia, jotka arvioitiin myönteisiksi. Muun muassa kulttuuriympäristön arvostuksen arvioitiin parantuneen strategian myötä, todettiin konsulttityönä tehdyssä arvioinnissa. Kotiseutuliitto oli monella tavalla toteuttamassa kulttuuriympäristöstrategiaa. Liitto mm. toteutti selvityshankkeen Kulttuuriympäristö ja kansalainen kolmannen sektorin kulttuuriympäristötyöstä, laati oman kulttuuriympäristösitoumuksen ja järjesti koulutusta.
"Kulttuuriperintöstrategian tavoitteena on tunnistaa kulttuuriperinnön monimuotoisuus ja mahdollisuudet ja löytää yhteiskunnan kaikkia osa-alueita yhdistävät teemat ja kokonaisuudet. Tätä kautta myös ymmärrys kulttuuriperinnöstämme vahvistuu, se nähdään tärkeänä ja sitä halutaan vaalia", tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko totesi puheessaan Kulttuuriperintöstrategiatyön, verkkotapahtumana järjestetyssä, aloitustilaisuudessa.
30
Kotiseutuposti 1/ 2021
OMAKULMA
Hieno lahjaidea on ansiomerkistä mukailtu hopeariipus tai hopeoitu U KKA H A KO rintamerkki tai pöytästandaari. Hopeoitu rintamerkki Jkäy myös hallituksen jäsen vaikka kotiseutuyhdistyksen hallituksen jäsenen tunnukseksi.
Suomen Kotiseutuliitto
Kotiseutuni on Vantaan maisemassa
V
Hakijan pitää olla Kotiseutuliiton jäsen ja ansiomerkkejä voi antaa-niminen kunta täyttää vuoden 2022 Maamme päälentokenttäkin säilyi kunnan alueella, hakea ympäri vuoden, jos myöntöperusteet täyttyvät. alussa vasta 50 vuotta. Vantaa on kuitenkun Helsinki-Vantaa valmistui. Pronssisen ansiomerkin myöntämisestä voi päättää kin etelärannikkomme vanha emäpitäjä, Vuonna 1946 Helsingin maalaiskunnasta erojäsenyhteisön hallitus itse. Kultaisen ja hopeisen ansiomerkin jonka vaiheet ulottuvat vuosisatojen päähän. Heltettiin laajat alueet Helsingin kasvua turvaamaan. myöntämisen päättää Suomen Kotiseutuliiton hallitus. singin pitäjä – Helsingin maalaiskunta – Vantaa Kunnan asukasluvuksi jäi 12 000. Tänään se on läon minun kotiseutuni. hes 240 000. Vantaan kasvu ja kehitys seitsemän Lue lisää ansiomerkeistä ja muista tuotteista osoitteessa Mielikuva Vantaasta on monelle hyvin hajanaivuosikymmenen aikana on ollut mykistävää. www.kotiseutuliitto.fi/kauppa. nen: asuntoalueiden rihmasto, jota halkovat monet Laajat omakotialueet ovat edelleen leimallinen valtakunnan rautatiet ja jossa on/maamme osa Vantaata. Niitä syntyi sodan jälkeisen asutusLisätietoja: päätiet, toimisto@kotiseutuliitto.fi 045 614 0464 päälentokenttä. toiminnan seurauksena. Seuraavan muuttoaallon Vantaa on kuitenkin paljon enemmän. Itselmahdollisti aluerakentaminen. Missään muualla leni Vantaa kertoo maisemassaan koko Suomen Suomessa aluerakentaminen ei toteutunut suhteestarinan: miten harvaan asutusta maanviljelysyhsa yhtä laajasti kuin Vantaalla ja Espoossa. teiskunnasta on kehittynyt kaupungistunut hyvinVantaalle on viime vuosina rakennettu asunvointiyhteiskunta. Ja kaikkea ympäröi monipuotojen lisäksi myös vilkkaasti työpaikkoja, kauppalinen luonto. Harrastukseni on kiertää kasvavassa keskuksia, toimitiloja, hotelleja ja liikerakennuksia. kaupungissa kamera kädessä. Suomalaisten historia on luettavissa vantaalaiVantaan Pyhän Laurin kirkko 1400-luvun sessa maisemassa: asumisen muutokset maanviljepuolivälistä on pääkaupunkiseudun vanhin ralyskylistä tiiviiksi kaupunkikeskuksiksi sekä työkennus. Kirkkoakin vanhempia ovat pellot sekä paikkojen taival pelloilta ja metsistä teollisuuteen peltojen ja metsien rajat. ja toimistoihin. Vantaan vanha kylärakenne on erinomaisen Kotiseutuni kasvot saavat muuttua. Vantaalla on hyvin säilynyt. Vantaan maisemassa tärkeitä ovat tehty laadukas vanhan rakennuskannan inventoinmyös kartanot, muut suurtilat sekä maatilat rati, joka auttaa arvottamaan, mitä vanhasta kannatkennuksineen. taa säilyttää. Harva kohde kaipaa täydellistä suojeVarhaisesta teollisuudestakin on jotain jäljellua, mutta luova uusiokäyttö on lisäksi ekologista. lä. Onneksi edes osalle rakennuksista on löytynyt Vantaan luontokohteet on myös hyvin kartoitettu. uusi käyttö toiminnan päätyttyä. Näin Vantaa voi säilyttää asemansa paikkakunKuninkaantie oli oman aikansa poikittaisväylä, tana, jossa kunkin aikakauden asumisen ja työpaikja se on edelleen hyvin säilynyt Vantaan alueella. karakentamisen sekä julkisen palvelurakentamisen Sen perillinen on Kehä III. virtaukset ovat monipuolisesti nähtävissä. Niin piSuomen ensimmäinen rautatieyhteys linjattääkin olla. Onhan Vantaa ja sen edeltäjä Helsintiin pitäjän läpi. Vanha maatalousyhteiskunta alkoi gin pitäjä itse asiassa Suomen urbanisoitunein epäasemien ympärillä muuttua kiihtyvällä vauhdilla. pitäjä! Kotiseutuposti 1/ 2021
31
Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi
Perinnesarjakuva
S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I
