Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI
2/2020
Kestävä kulttuuri
Lauttasaari – paratiisi Helsingissä Kotiseutuposti 2/ 2020
1
PÄ Ä K I R J O I T U S
Kotiseutuposti 22.5.2020
2 / 2020
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA
Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo
puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N
www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/ ilmoittaminen-ja-mainostus T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET
Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi Pääkirjoituksen kuva Riitta Vanhatalosta: Studio KuvaLeipomo, Henna Mitrunen.
Kansikuva Lauttasaaressa Helsingissä, Vuoden kaupunginosassa 2020, on ihania rantoja. Kasinonranta on yksi Helsingin kauneimmista. Kuva: Pete Suhonen.
Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 2
Kotiseutuposti 2/ 2020
Koronan aikaan ja koronan jälkeen
K
oko elämäntapamme on joutunut odottamattoman nopeasti poikkeustilaan. Koronapandemia on vaikuttanut kaikkialla maailmassa. Huoli terveydestä on ensisijalla. Poikkeusaika on muuttanut arkeamme. Monille se on merkinnyt lomautusta tai työpaikan menetystä. Pandemia ravistelee taloutta ja yhteiskuntaa vielä pitkään. Yhdistykset ovat peruneet tilaisuuksia ja kokouksia. Vastaavasti on pidetty etäkokouksia. Iso lovi on syntynyt yhteisölliseen elämään, kun toiminta on rajoittunutta. Yhdistykset ovat joutuneet myös taloudelliseen ahdinkoon esimerkiksi vuokratulojen menetyksen vuoksi. Kunnat ja erityisesti terveydenhuollon ammattilaiset ovat olleet lujilla. On syntynyt myös ihan uutta työtä, kun on tavoitettu riskiryhmiin kuuluvia ja varmistettu apua kotiin. Kotiseutuliitto tuotti nopeasti jäsenilleen ohjeistusta koronaaikaan. Myös valtuustoehdokkaita esitetään ja äänestetään sähköisesti. Kun maakunnalliset kokoukset peruttiin, kaipaan kyllä tapaamisia. Samoin odotan Valtakunnallisia kotiseutupäiviä, joita ei vietetäkään vielä elokuussa, vaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Sitä hienompaa on tavata sitten, kun se on mahdollista. Rajoituksia puretaan pikku hiljaa harkitusti, mutta edelleen turvallisuus on tärkeintä. Käytössä on myös uusia tapoja kokoontua. Toukokuussa Kotiseutuliitto järjesti peräti neljä etätapahtumaa, joissa oli yhteistä tekemistä ja inspiraatiota toiminnan kehittämiseen. Monet ennakoivat, että korona tuo elämäntapaamme pysyviä muutoksia. Toivotaan muutosten olevan kulttuurista kestävyyttä vahvistavia ja kestävää kehitystä edistäviä. Esimerkiksi lähimatkailu ja lähikulttuuri voivat kasvattaa suosiotaan. Silloin tarvitaan entistä enemmän myös teitä paikallisuuden ja paikallisen kulttuuriperinnön parhaita asiantuntijoita.
RI I T TA VA N H ATA LO
Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja
Kotiseudulle-apurahoja haetaan elokuussa.
s. 15 Tule mukaan Suomi toimii
"
Kulttuuriperinnön vaaliminen on vakiintuneimpia kulttuurisen kestävyyden muotoja. Sille asetetaan tavoitteeksi kotiseutujen identiteettien tukeminen, jonka nähdään vahvistavan ihmisten hyvinvointia ja edistävän taloutta." Katriina Siivosen kolumni kulttuurisesta kestävyydestä
-kampanjaan!
s. 10
s. 11
Helsingin Lauttasaari on Vuoden kaupunginosa ”Molemmat poikani ovat syntyneet Lauttasaaressa, joten tänne tiivistyvät elämäni onnellisimmat hetket. Lapsiperheelle tämä on taivaallinen paikka asua. Täällä voi hengittää raikasta ilmaa, on vehreyttä ja rantakallioita. Täällä näkee aina iloisen hymyn vastaan tulevien ihmisten kasvoilla. Äitini sanoo aina, että tämä on kuin tulisi paratiisiin”, Lauttasaaressa asuva Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar kuvailee kotiseutuaan.
s. 6–7
Nasima Razmyar Lauttasaaren metroaseman avajaisissa. Kuva: Susa Junnola.
Sisältö 6
8 11 12
Vuoden kaupunginosaksi valittiin asukkaidensa rakastama Lauttasaari Kotiseutujunnut: Latokaski-seura Kestävyyttä kotiseutuun kulttuurilla Uusia aukkoja laatikkoon
16 22
31
Unesco aineettoman perinnön turvaajana Suomen Kotiseutuliiton ansiomerkit ja niiden taustat Omakulma: Kristiina Syrjäsuo
Kotiseutuposti 2/ 2020
3
Kotiseutuliitto vetoaa kuntiin ja vuokranantajiin:
Tukekaa yleishyödyllisiä yhdistyksiä Suomen Kotiseutuliitto vetoaa kuntiin ja vuokranantajiin, jotta nämä tukisivat yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Yhdistykset ovat vaikeuksissa ja rakennusperintö uhattuna vuokratulojen romahdettua. Koronaviruksen aiheuttamat tilaisuuksien peruuntumiset ja kokoontumiskiellot ovat lamauttaneet satojen yhdistysten toiminnan eri puolilla Suomea. Yhdistysten keskeinen tulonhankintakeino eli seurantalojen ja asukastilojen edelleenvuokraus on tyrehtynyt.
Tapahtumista kertynyt iso osa tuloista Kotiseutuliitto on huolissaan näiden kolmannen sektorin tärkeää yleishyödyllistä toimintaa harjoittavien yhdistysten taloudellisesta asemasta. Moni yhdistys toimii vuokratiloissa tai omistaa kiinteistön, jota ei voi tällä hetkellä käyttää tai vuokrata. Tilan vuokraaminen eteenpäin muille toimijoille on tärkein tulotekijä, joka mahdollistaa rakennuksen huollon, ylläpidon ja yhdistyksen oman tilavuokran tai kiinteistöverojen maksun.
Vuokratuotoilla ylläpitoa ja korjauksia Yhdistyksille kertyy viikko viikolta huomattavia kuluja kiinteistöistä, joita ei voida käyttää. Esimerkiksi maamme sadat seurantalot ovat yleensä vanhoja ja isokokoisia rakennuksia, ja niiden lämmitys- sekä muut normaalit ylläpitokustannukset ovat korkeita. Yhdistysten omistamat tai vuokraamat talot ovat usein kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ja varsin iäkkäitä kiinteistöjä. Rakennusperintö vaatii jatkuvaa huoltoa ja suunnitelmallisia laajoja korjaushankkeita. Taloudelliset vaikeudet eivät ainoastaan lamaannuta yhdistysten yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa vaan siirtävät myös talojen korjauksia, mikä muodostaa uhan arvokiinteistöjen säilymiselle. 4
Kotiseutuposti 2/ 2020
Lukuisat yhdistykset taloudellisissa vaikeuksissa vuokratulojen romahdettua Seurantalot ovat menettämässä koko parhaan vuokrasesongin, kevään ja kesän. Talojen varauskalenterit ovat tyhjillään syksyyn asti. Poikkeusolot ovat saaneet ihmiset varovaisiksi, ja varauksia ei siirretä tulevaisuuteen, vaan ne perutaan kokonaan. Normaalisti sesongin aikana kerätään tulot koko vuoden kuluihin. Yleishyödyllisillä, voittoa tavoittelemattomilla yhdistyksillä, ei usein ole puskurirahastoja poikkeusolojen varalle. Tulojen romahdus on ajamassa yhdistyksiä taloudellisiin vaikeuksiin.
Laina ja lykkäys eivät aina riitä Kotiseutuliitto vetoaa yhdistysten tilojen vuokranantajiin ja kotikuntiin, ja pyytää näitä tukemaan yhdistyksiä: Monissa tapauksissa seurantalossa vuokralla oleva yhdistys voi olla umpikujan edessä ja tarvitsee kipeästi vuokrien anteeksiantoa. Vuokramaksun lykkäys tulevaisuuteen ei auta tässä tilanteessa. Ne yhdistykset, jotka omistavat itse kiinteistönsä, tarvitsevat taloudellista tukea talojensa suuriin ylläpitokustannuksiin, kuten lämmityskuluihin sekä korjauksiin. Yhdistykset eivät tarvitse tukea ainoastaan pandemian ajalle vaan myös sitä seuraaville kuukausille. Vaikka kokoontumiskielto purettaisiin toukokuussa, on odotettavissa, että vuokraustoiminta elpyy hitaasti. Kotiseutuliitto kehottaa jäsenyhdistyksiään olemaan heti aktiivisesti yhteydessä kuntaan tai vuokranantajaan ja neuvottelemaan ajoissa oman vuokransa ja muiden kuukausittaisten kulujen ensisijaisesta maksuvapaudesta ja tukipaketeista.
Valtakunnallisia kotiseutupäiviä ei järjestetä vielä elokuussa Kokkolassa Myös Kotiseutuliiton vuosikokous siirtyy Kuluva kevät on osoittanut, että edes huolellinen suunnittelutyö ja ahkera uurastus eivät kykene suojelemaan tapahtumajärjestäjiä kaikilta käänteiltä. Koronapandemia sekä kansalaisten suojaamiseksi annetut kansalliset määräykset ja suositukset ovat johtaneet Kokkolan Valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestäjät toteamaan, ettei Valtakunnallisia kotiseutupäiviä voida järjestää Kokkolassa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti elokuussa 2020. Myös liiton vuosikokous siirtyy elokuulta myöhemmäs syksyyn. Tapahtuman järjestäjät, Suomen Kotiseutuliiton hallitus ja Kokkolan kaupunki päättävät ja tiedottavat pian kotiseutupäivien mahdollisesta järjestämisestä myöhempänä ajankohtana tänä vuonna. Uuteen ajankohtaan siirtyvien päivien sisältö
ja ohjelma suunnitellaan niin ikään poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi uudelleen. Tiedotamme uusista päivämääristä ja ohjelmasta mahdollisimman pian. Lisätietoa: kokkola400.fi/kotiseutupaivat
Kotiseutuposti 2/ 2020
5
Vuosittaiset katujuhlat kokoavat tuhansia paikallisia nauttimaan mm. paikallisten ravointoloiden antimista. Vuoden 2019 katujuhlahumua Tallbergin puistotieltä. Kuva: Katja Pesonen.
Vuoden kaupunginosaksi valittiin asukkaidensa rakastama Lauttasaari
K
otiseutuliitto on valinnut Helsingin Lauttasaaren Vuoden kaupunginosaksi. Saarelta on vain joidenkin minuuttien matka Helsingin ydinkeskustaan, mutta sijainti saarella erottaa sen omaksi selkeärajaiseksi yhteisökseen. "Lauttasaari-Seura on jo vuosia tehnyt kiitettävän monipuolista ja monimuotoista työtä. Asukkaat kehittävät kotiseutuaan ja kaupunginosan eri toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä. Lauttasaari on jo useana viime vuotena ollut kilpailun loppumetreillä kolmen parhaan joukossa", Kotiseutuliiton kaupunkijaoston ja samalla valintaraadin puheenjohtaja Tuula Salo toteaa. Lauttasaari on vauras ja turvalliseksi koettu asuinalue, jossa asuu monia julkisuuden henkilöitä. Se on myös yhdistelmä vahvaa urbaania ja yhteisöllistä kaupunkikulttuuria ja saaristolaisuutta. Lauttasaaren valinnan puolesta tehtiin neljä ehdotusta ja niistä nousee monista esiin LauttasaariSeuran rooli vahvana vaikuttajana kaupunginosassa. Yhdessä on puolustettu erityisesti saaren rantoja rakentamiselta. Yhdistyksellä on kaavoitus-, ym6
Kotiseutuposti 2/ 2020
päristö- ja liikennetyöryhmä, päiväkoti- ja koulutyöryhmä, sote-työryhmä, historiatyöryhmä ja svenska gruppen ruotsinkielisille aktiiviasukkaille. Seuran puheenjohtaja Juha Beurling-Pomoell kertoo, että jokaiselta uudelta jäseneltä kysytään kiinnostusta osallistua aktiivitoimintaan haluamansa asian puolesta. "Jos uusi jäsen haluaisi ryhtyä vetämään esimerkiksi luontoretkiä, voisimme perustaa luontoretkiryhmän. Sitten katsoisimme, miten lähtee vetämään", Beurling-Pomoell kuvailee toimintatapaa.
Vahvaa kotiseutuylpeyttä Asukkaiden aktiivisuus näkyy sosiaalisessa mediassa. Noin 24 000 asukkaan kaupunginosan Facebook-ryhmässä on peräti 13 000 jäsentä. Jopa saaren korona-ajan tiedonvaihtoon keskittyvässä ryhmässä on Facebookissa yli 1700 jäsentä. Kaupunginosaseuran lisäksi seurakunta toimii aktiivisesti saarella, samoin esimerkiksi partio ja lukuisat veneseurat. Ehdotuksissa tulee esiin myös Lauttasaari-Seu-
Metro on jakanut mielipiteitä, mutta iso osa asukkaita on siihen tyytyväinen. Kuva: Pete Suhonen. Idyllinen satamakuva on Koivusaaren metroasemalta merelle päin illalla. Meri ja veneily ovat tärkeitä elementtejä saarelaisille. Kuva: Camilla von Hertzen. Päivi K. Järvinen on ilahduttanut säkkipillisoitollaan korona-aikana. Nyt hän on siirtynyt Gyldenintien parvekkeeltaan saaren kirkonmäelle soittamaan. Kuva: Pete Suhonen.
ran omistaman Lauttasaari-lehden merkitys kaupunginosassa. Lehti jaetaan ilmaisjakeluna ja sen painos on 12 500. Lehti voitti viime vuonna Sanomalehtien Liiton Kaupunkilehtijuttukilpailun. Viime vuonna Lauttasaari-Seura tilasi Taloustutkimukselta barometrin selvittämään kaupunginosan asukkaiden tyytyväisyyttä. Tutkimus osoitti, että 86 prosenttia asukkaista tuntee usein ylpeyttä asuinalueestaan. 99 prosenttia vastasi, että alue on rauhallinen ja turvallinen. Ison osan saaren viehätystä muodostaa Koneen Säätiön omistama Lauttasaaren kartano, jonka pihapiiriin kuuluvan Punaisen huvilan säätiö on luovuttanut pitkälti asukkaiden yhteisölliseen käyttöön. Lauttasaarta palkittavaksi ehdottanut Leena von Hertzen tuo esiin Isokaari-kadun varrella sijaitsevat 1940- ja 50-luvun kerrostaloalueiden ja erityisesti kadun varrelle istutettujen omenapuiden merkitystä saaren viihtyisyydelle. Omenapuita on kaikkiaan 137, ja ihmisiä tulee kesällä saaren ulkopuoleltakin ihailemaan niitä, kun ne puhkeavat kukkaan.
Kotiseutuliiton perustelut Lauttasaaren valinnalle "Lauttasaari on omaleimainen, elinvoimainen ja monimuotoinen kaupunginosa. Saaren asukkaat rakastavat ja kehittävät kotiseutuaan aktiivisesti. Lauttasaaressa on pitkät perinteet myös eri sektorien yhteistyölle. Lauttasaari-Seura kokoaa alueen toimijoita yhteen ja on yksi maamme suurimmista kotiseutuyhdistyksistä. Lauttasaaren laajat sosiaalisen median ryhmät kokoavat uusia ja vanhoja saarelaisia keskustelemaan ja tiedottamaan palveluista. Merellinen Lauttasaari on asukkaiden mukaan heti saarelle saavuttaessa lämminhenkinen ja kotoisa. Saarelta löytyy sekä uutta että vanhaa kulttuuriperintöä ja raikas merituuli puhaltelee joka suunnasta. Lauttasaari on ehdotuksia tehneiden mukaan kuin oma pieni kaupunkinsa Helsingin kupeessa."
A N NA - M A I JA H A L M E
Kotiseutuposti 2/ 2020
7
Kotiseutujunnut Latokaski-seura Sarjassa kerrotaan kotiseutuyhdistyksistä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan nuoria mukaan toimintaansa – nirsoilematta junnujen ikävuosikymmenten kanssa.
L
atokaski-seura Espoossa oli vielä parisen vuotta sitten varsin perinteinen kaupunginosayhdistys. Toiminta oli vireää, mutta hallituksen jäsenille myös melko sitovaa ja työlästä. Monet heistä olivat olleet toiminnassa mukana jo 10 tai 15 vuotta, ja asiat oli pitkälti hoidettu hallituksen jäsenten voimin. Tekijöiden löytäminen talkootyölle tuotti päänvaivaa. Tekijöitä etsittiin aktiivisesti ja välineet siihen olivat hyviä. Talkootyöhön etsittiin tekijöitä ilmoituksilla, ja hyvällä onnella tekijöitä myös löytyi. Esimerkiksi silloin, kun hiljattain kaupunginosaan muuttanut Tuulia Tikkanen tuli mukaan hoitamaan eko-ongintaa. Eko-onginta on osa seuran perinteistä syystapahtumaa. Siinä alueen asukkailta kerätään vanhoja hyväkuntoisia leluja. Syystempauksessa järjestetään onginta, jossa lapset saavat onkia itselleen ekologisia kierrätysleluja.
sen jäsenistä iso osa on kolme-neljäkymppisiä. Monet aiemmat hallituksen jäsenet ovat jääneet toimintaan mukaan innokkaiksi talkoolaisiksi. Toiminnasta on tullut entistä verkostoituneempaa, ja yhä nuorempia on saatu mukaan talkootoimintaan. "Ihmiset uskaltavat paljastaa osaamisensa, kun siihen ei heti tartuta ja jää isoa taakkaa harteille. Vastuuta jaetaan, ja siitä tulee valtautumisen tunnetta. Kun saa idean, saa myös toteuttaa sen", Tikkanen kertoo.
Nuoria mukaan työkokeiluilla Sitten joku keksi, että nuoria voisi koittaa saada mukaan tarjoamalla heille työkokemuksia. "Olimme aluksi aika epäileviä, mahtaako tällainen kiinnostaa nuoria, mutta he innostuivat heti". Noin 10–12-vuotiaat alakoululaiset myivät mm.
Piipahdus kokouksessa vei mukanaan Kun Tikkanen oli ollut jonkin aikaa talkoissa mukana, pyydettiin häntä käymään hallituksen kokouksessa, ihan vain piipahtamaan. "Siitä asiat johtivat toiseen", Tikkanen naurahtaa. Nykyisin hän toimii seuran puheenjohtajana. Aluksi puheenjohtajuus oli hieman työlästä, kun niin paljon tehtiin itse. Pikku hiljaa iäkkäämmät hallituksen jäsenet alkoivat jäädä pois toiminnasta, ja tilanne näytti välillä jo aika hankalalta. Nuoria saatiin kuitenkin tilalle, ja nyt hallituk8
Kotiseutuposti 2/ 2020
Tuulia Tikkanen takanaan Latokasken keskustaa, jossa on lähikauppa. Pientalovaltainen Latokaski on täynnä puistoja, joita risteävät hiekkaiset kävelykäytävät. Latokaskea ympäröivät kauniit metsäalueet. Kuva: Hannu Salminen.
Seura tarjoaa tapahtumissaan nuorille mahdollisuuksia esiintyä. Lavaksi on keksitty koulun katos. Kuvat: Ellen Stenman.
toista sataa lippua hevoskärryajeluille ja hoitivat homman, Tikkasen hämmästykseksi, täysin itsenäisesti. Palkkaa heille ei ole maksettu, mutta he saavat työstä työtodistuksen ja suosittelijan ensimmäisen palkallisen työpaikan hakua varten. Nyt nuorilla talkoolaisilla on jo iso merkitys yhdistyksen toiminnan pyörittämisessä. "Mahtavasti lähtenyt keventymään", Tikkanen kertoo iloisena. Työkokeilun lisäksi seura palkkasi viime kesänä Espoon kaupungin Work pilots -ohjelman avulla nuoria palkallisiin töihin. Kotiseutuliiton Kaikilla on oikeus kotiseutuun -ohjelman myötä yhdistys hankki kaksi nuorta työkokeiluun lähiseuduilta. "Mielestäni Latokaski-seura vaikuttaa paljonkin paikallisten nuorten elämään. Latokaski-seura järjestää monia erilaisia tapahtumia ja kursseja, joissa nuoret voivat näyttää osaamiansa taitojaan tai oppia uusia asioita", koulun Latokaski-lehteen jutun Talviriehasta kirjoittanut Ellen Stenman kertoo. "Seuran järjestämät Syystempaus ja Talvirieha ovat tarjonneet nuorille myös työpaikkoja, joista on saanut työkokemusta sekä mahdollisuuden toimia yhdessä muiden nuorten kanssa ja oppia tiimityötaitoja", Stenman jatkaa. A N NA - M A I JA H A L M E
Kaikki yhdistyksessä toimivat nuoret eivät asu Latokaskessa. Ellen Stenman kotiseudullaan Kaupunginkalliossa. Kuva: Mikael Stenman.
Kotiseutuposti 2/ 2020
9
Kohti Kotiseututyön uutta normaalia Kotiseutuliitto mukaan Suomi toimii -kampanjaan Suomen Kotiseutuliitto osallistuu valtakunnalliseen Suomi toimii -kampanjaan. Liitto etsii omassa kampanjassaan jäsenistönsä parista hyviä uuteen normaaliin sopivia toimintamalleja kotiseutu- ja kulttuurityöhön. Kampanja tukee Kotiseutuliiton pyrkimyksiä tuoda jäsenistönsä toimintaa entistä laajemmin esille suomalaisessa yhteiskunnassa. Jäsenistön hyviä uuteen normaaliin sopivia toiminnan ja auttamisen malleja etsitään jäsenistölle suunnatulla kyselyllä.
Hyvät mallit jakoon pian! Kyselyn vastausaikaa ei ole toistaiseksi rajattu. Jäsenten toivotaan kuitenkin vastaavan niin pian kuin se on suinkin mahdollista. Näin uudet toimintamallinne saadaan levitettyä kotiseututoiminnan piiriin, nyt kun niistä on eniten iloa ja hyötyä toiminnalle. Vastaattehan siis mielellään jo ennen kesää tai alkukesästä! Uusia ideoita voi tuoda esiin sitä mukaa, kun niiden mukaisesta toiminnasta on päätetty, joten syksylläkään ei ole vielä myöhäistä. Julkaisemme hyviä malleja nettisivuillamme erityisesti silloin, kun malli on omaperäinen ja monistettavissa muiden käyttöön. Kysymme samassa kyselyssä mahdollisista koronaviruksen aiheuttamista negatiivisista seurauksista, jotta voimme viestittää niistä eteenpäin pää-
töksentekijöille. Kotiseutuliitto kerää tietoa jäseniltään myös kehittääkseen toimintaansa ja edunvalvontaansa sekä kerätäkseen materiaalia poikkeusajasta ja uuteen normaaliin siirtymisestä tulevien historioitsijoiden käyttöön. Kampanjaan liittyen järjestämme syksyllä tapahtuman, jossa etsitään ja kokeillaan uusia digitaalisen kotiseututoiminnan ja uuteen normaaliin sopivia kotiseututyön yhdessä tekemisen malleja.
Mikä Suomi toimii -kampanja on? Suomi toimii on valtioneuvoston kanslian vetämä monen toimijan yhteinen hanke, joka tukee kriisiviestintää koronatilanteessa. Keskeinen toiminnan muoto on kokoava viestintä ja tiedon jakaminen. Kampanjassa mukana olevat yhteisöt tukevat henkistä kriisinkestävyyttä poikkeusolojen aikana ja sen jälkeen, vahvistavat luottamusta, lujittavat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uskoa tulevaisuuteen, tarjoavat luotettavaa tietoa ja työkaluja kriisin aiheuttamien tunteiden ja epävarmuuden käsittelyyn, osoittavat yhteisen tekemisen ja kaikenlaisen auttamisen merkitystä sekä antavat sille arvostusta. Uusi normaali on Euroopasta ammennettu käsite, jolla kuvataan siirtymistä koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilanteesta sitä yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävämpään elämäntapaan, joka ei ole samanlainen kuin ennen koronavirusta vaan entistä turvallisempi.
Kysely: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/kotiseututyon-uusi-normaali Suomitoimii.fi Tunnisteet: #suomitoimii #yhdessä A N NA - M A I JA H A L M E
10
Kotiseutuposti 2/ 2020
Kestävyyttä kotiseutuun kulttuurilla Vesa-Matti Väärä
"Kulttuurilla on kestävässä kehityksessä monta eri roolia."
I
hmisen vaikutus luontoon on nykyisin niin suuri, että elämän perusta kärsii. Asian korjaamiseksi tavoittelemme kokonaiskestävyyttä. Kulttuurilla on siinä tärkeä rooli. Kulttuuri koostuu jokaisen ihmisen tiedoista ja taidoista elää maailmassa. Niiden avulla hyödynnämme ja rakennamme ympäristöämme. Koska nämä toimemme rasittavat liiaksi luontoa, tarvitsemme muutoksen kulttuuriin. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan tavoittelemme tasapainoa ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin välille ja haluamme turvata tulevien sukupolvien elämän mahdollisuudet. Kulttuuri vaikuttaa arkisten toimien lisäksi taloudessa, politiikassa ja hallinnossa. Jokaisessa tarvitaan ihmisiä, jotka alkavat ajatella ja toimia toisin. Kulttuurilla on kestävässä kehityksessä monta eri roolia. Kulttuuriperinnön vaaliminen on vakiintuneimpia kulttuurisen kestävyyden muotoja. Sille asetetaan tavoitteeksi kotiseutujen identiteettien tukeminen, jonka nähdään vahvistavan ihmisten hyvinvointia ja edistävän taloutta. Kyse voi olla esimerkiksi kulttuurimaiseman hoidosta tai jonkin taidon tai tavan ylläpitämisestä. Silloin keskitytään kulttuurin jatkuvuuden turvaamiseen. Jos suojeltava asia ei rasita liikaa luontoa, tämä voi tukea kokonaiskestävyyttä. Tällä ei kuitenkaan vielä saada aikaan tarvittavaa kulttuurin muutosta. Toinen kulttuurisen kestävyyden tapa on tarkkailla ja korjata sitä vaikutusta, joka kulttuuritapahtumilla on ihmisiin ja luontoon. Tällöin haetaan ratkaisuja esimerkiksi siihen, minkälainen on kesäisen kulttuurifestivaalin tai taidetapahtuman ekologinen jalanjälki. Tarkastellaan muun muassa voisiko jätteiden kierrätystä parantaa ja miten tapahtuman energian käyttö lisäisi mahdollisimman vähän ilmastonmuutosta. Kolmas kulttuurisen kestävyyden muoto on herättää ihmiset huomaamaan ympäristöhuolet taiteen tai kulttuurin avulla. Tällainen voisi olla vaik-
"Kaiken juurena ovat luontosuhteemme eli se, millaisena luonnon ymmärrämme ja miten luonnossa toimimme. Näemmekö olevamme luonnon osa vai sen käyttäjä." kapa yhteisötaiteen avulla koottu teos paikallisilta rannoilta löytyvästä muoviroskasta. Nämä ovat korjaavia toimia, mutta kokonaiskestävyyteen tarvitaan vielä syvempää kulttuurin muutosta. Kaiken juurena ovat luontosuhteemme eli se, millaisena luonnon ymmärrämme ja miten luonnossa toimimme. Näemmekö olevamme luonnon osa vai sen käyttäjä. Kotiseudun luonnon merkitys ihmisille on tässä voimavara. Saaristotutkijana olen tutustunut saaristoidentiteetteihin, joissa käsitetään luonto ja meri ihmistä viime kädessä hallitsevana voimana, jonka kanssa ei ole leikittelemistä. Tämän kulttuuriseen luontosuhteeseen sisältyvän ymmärryksen soisin vahvistuvan kaikkialla. KAT RI I NA S I I VO N EN
dosentti, Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus, yliopistonlehtori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Kotiseutuposti 2/ 2020
11
Uusia aukkoja laatikkoon
M
iten voimme lisätä moninaisuutta vapaaehtoistoiminnassa? Mitä inkluusio tarkoittaa? Näitä ja muuta kotoutumiseen liittyvää on pohdittu ja työstetty Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeen aikana espoolaisissa kaupunginosayhdistyksissä. Suomalaisen yhteiskunnan moninaisuus näkyy ja kuuluu katukuvassa. Vuoden 2019 lopussa Suomessa asui yli 400 000 muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielistä henkilöä. Vieraskielisten osuus koko maan väestöstä on kasvanut parissa vuosikymmenessä alle kahdesta prosentista noin 7,5 prosenttiin. Kun väestö monimuotoistuu, myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Tätä kutsutaan kaksisuuntaiseksi kotoutumiseksi. On luonnollista ja luontevaa, että myös yhdistystoiminta muovautuu yhteiskunnan muutosten mukana.
12
Kotiseutuposti 2/ 2020
Mitä inkluusio on? Moninaisuus vapaaehtoistoiminnassakin lisääntyy, kun erilaiset ihmiset pääsevät mukaan ja osallisiksi yhteiskuntaan, yhdistyksiin ja kansalaistoimintaan. Puhutaan inkluusiosta. Joku kuvaa inkluusiota käyttäen esimerkkinä lasten palikkalaatikkoa: osa palikoista mahtuu tietyn muotoisten reikien läpi sisään laatikkoon. Mutta osa erimuotoisista jää ulkopuolelle, vaikka kaikki olemassa olevat reiät olisivatkin auki. Vasta kun laatikkoon sahataan uudenlaisia aukkoja, uudenlaiset palikat mahtuvat sisälle.
Moninaisuutta yhdistystoimintaan Yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa mielessä inkluusiolla tarkoitetaan mukaan pääsemistä ja kuulumista, jäsenyyttä ja osallistumista yhdenvertaisesti ja
Yleisö ja esiintyjät valmistautumassa yhteiseen tanssiin Olari-tempauksessa syyskuussa. Kuva: Marika Punamäki.
tasa-arvoisesti – siis kaiken muotoisten palojen mukaan ottamista. Yhdistysten arjessa uusien aukkojen luominen tarkoittaa sitä, että toimintatavoissa ja toiminnan sisällöissä huomioidaan erilaisuutta, vaikkapa kielellistä tai kulttuurista moninaisuutta: Olemmeko valmiita muokkaamaan tapojamme uusien toimijoiden mukaan tulon helpottamiseksi? Olemmeko valmiita sahaamaan laatikkoomme uuden muotoisia aukkoja? Löytyykö organisaatiostamme henkilöitä, jotka voivat toimia uusien ihmisten tukena?
Inklusiivista toimintaa Kotiseutuliiton Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeessa yhtenä juonteena on ollut herätellä yhdistyksiä pohtimaan, miten ne voisivat muuttaa toimintatapojaan inklusiivisempaan suuntaan. Yksi toimiva tapa on käyttää viestinnässä use-
ampia kieliä. Hyvä esimerkki tästä on espoolainen Suurpelto-seura, joka viestii toiminnastaan säännönmukaisesti suomeksi ja englanniksi monissa kanavissa. Seuran tapahtumiin osallistuukin paljon vieraskielisiä, joita on yli neljännes alueen asukkaista. Muita hyviä inklusiivisia käytäntöjä on esimerkiksi esittää henkilökohtaisia kutsuja tulla mukaan, osoittaa uusille ihmisille oma tukihenkilö yhdistyksessä ja varmistaa että kaikki ovat onnistuneet nappaamaan keskustelusta punaisen langan: tietävät mistä puhutaan ja mitä aotaan tehdä.
Kulttuurista ja sosiaalista kestävyyttä Kestävän kehityksen kulttuurinen ja sosiaalinen näkökulma korostaa paitsi hyvinvoinnin edellytysten siirtymistä sukupolvelta toiselle, myös ihKotiseutuposti 2/ 2020
13
Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeeseen liittyen pidettiin yhdistystoimijoille Monikulttuurisuutta vapaaehtoistoimintaan -koulutus talvella 2019–2020 Omnian Tapiolan toimipisteessä. Kuvassa oikealla koulutuksen vetäjä Heidi Leino ja espoolaisia yhdistysaktiiveja tammikuussa. Kuva: Marika Punamäki.
misten oikeudenmukaista kohtelua ja kulttuurisen moninaisuuden huomioimista. Kulttuurien välinen vuoropuhelu sekä kulttuuriperinnön ja paikallisen kulttuurin vaaliminen onnistuu, kun kaikenlaiset ihmiset pääsevät mukaan yhteisön toimintaan. Kulttuurisesti moninainen, inklusiivinen kotiseututyö onkin juuri sitä toimintaa, jolla edistetään kulttuurista ja sosiaalista kestävyyttä paikallisesti – koska kaikilla on oikeus kotiseutuun.
Verkko-opas moninaiseen kotiseututyöhön Lue lisää aiheesta hankkeessa syntyneestä kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön verkko-oppaasta: www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/kulttuurisesti-moninainen-kotiseututyo
M A RI KA P U NA M Ä KI
Kaikilla on oikeus kotiseutuun • Kaikilla on oikeus kotiseutuun on asukaslähtöisen kotoutumisen hanke, joka pyrkii aikaansaamaan kohtaamisia ja vuorovaikutusta kaupunginosayhdistysten aktiivien ja uusien suomalaisten kesken. • Edistämme kulttuurista moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta kotiseututyössä, vahvistamme osallisuutta ja aktiivisen kansalaisuutta sekä etsimme uusia toimintamuotoja kotiseututyöhän. • Parivuotinen hanke jatkuu koronakevään muutosten siivittämänä loppuvuoteen 2020. Hanketta koordinoi Suomen Kotiseutuliitto kumppaneinaan Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto EKYL, Espoon kaupunki ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia. • Hankkeen rahoittavat Opetushallitus ja Suomen Kotiseutuliitto.
14
Kotiseutuposti 2/ 2020
Kotiseudulle-apurahat jaetaan luovaan ja kehittävään kotiseututyöhön Haku avautuu elokuun 2020 alussa Suomen Kotiseutuliiton toteuttaman Kotiseudulle-keräyksen apurahojen haku avataan elokuussa. Kotiseudulle-apuraha on tarkoitettu uutta luovaan ja toimintaa kehittävään kotiseututyöhön. Hanke voi olla paikallinen tai alueellinen. Apurahat ovat suuruudeltaan 500–3000 euroa. Vuonna 2020 jaetaan noin 15 000 euron edestä apurahoja.
Apurahoja myönnetään • • •
•
uudenlaisen kotiseututyön toimintamallien kehittämiseen ja levittämiseen kestävää kehitystä edistävään kotiseututyöhön ja siihen liittyvien toimintamallien kehittämiseen ja levittämiseen asukkaiden tasavertaisuutta ja kulttuurista moninaisuutta huomioivaan kotiseututyöhön ja siihen liittyvien toimintamallien kehittämiseen ja levittämiseen alueellisiin koulutus- tai kehittämistapahtumiin tai viestintäkampanjoihin edellä mainituista teemoista
Etusijalla ovat toimintamallit, joita muutkin yhdistykset voivat ottaa käyttöön. Avustettavien kohteiden valinnassa painotetaan hankkeita, jotka vaikuttavat kotiseututyöhön myönteisesti myös muualla kuin pelkästään hakijayhteisössään. Kotiseutuliiton hallitus päättää apurahojen saa-
jista lokakuun lopulla. Päätökset julkistetaan marraskuussa, jonka jälkeen rahoitus on hakijan käytettävissä. Käyttöaikaa on seuraavan kalenterivuoden loppuun saakka.
Ei jokavuotiseen toimintaan Apurahaa ei myönnetä hakijayhteisön perustoimintaan tai vuotuisiin tapahtumiin. Apurahaa voidaan myöntää suuremman hankkeen osarahoitukseksi. Apuraha voi kattaa vain todellisia kuluja, joista syntyy tosite. Hyväksyttyjä kuluja ovat muun muassa materiaalikulut, palkkiot, palkat ja ostopalvelut. Hakijan tulee olla rekisteröity yhteisö, jolla on takanaan vähintään yksi raportoitu toimintavuosi toimintakertomuksineen ja tilinpäätöksineen. Kotiseutuliitto tiedotti tämän vuoden helmikuussa, että Kotiseudulle-keräyksen tuotto jaetaan nopeutetusti apurahoina. Keräyksen alkuperäisenä tavoitteena oli perustaa säätiö, jonka tehtäväksi määriteltiin paikallisen kotiseututyön ja kotiseutututkimuksen tukeminen. Keräys on tuottanut noin 30 000 euroa. Kotiseudulle-keräys jatkuu edelleen. Lisätietoja keräyksestä on sivulla www.kotiseudulle.fi. Hakuohjeet: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/kotiseudulle/kotiseudulle-apurahojen-hakuohjeet
Kotiseutuposti 2/ 2020
15
Aapintuvan pelimannit on viikottain kokoontuva suuri yhteissoittoryhmä, johon kuuluu soittajia niin Kaustiselta kuin lähipitäjistä ja useassa sukupolvessa. Kuva: Lauri Oino.
Unesco aineettoman perinnön turvaajana
S
uomi päätti kesällä 2018 esittää suomalaista saunomiskulttuuria ensimmäisenä ja kaustislaista viulunsoittoa toisena kohteenaan Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Hakemus saatettiin matkaan Unescon päämajaan Pariisiin nyt maaliskuussa 2020. Saunomisesta päätös tulee vuoden 2020 lopussa, kaustislaisesta viulunsoitosta vuotta myöhemmin. Kohteiden valinnan jälkeen kulttuuritoimijat Kaustisella ja lähialueella ja etenkin kaustislaisen viulunsoiton omakseen tunteva yhteisö ovat valmistelleet tiiviisti monimuotoista hakemusta. Siihen sisältyy hakemuslomakkeen lisäksi valokuvia, kymmenen minuutin esittelyvideo sekä liki 20 kir-
16
Kotiseutuposti 2/ 2020
jettä. Niissä edustava joukko asiaan liittyviä tahoja yhdistyksistä yksittäisiin pelimanneihin kertoo suhteestaan perinteeseen, tuestaan hakemukselle ja osallistumisestaan hakemusprosessiin. Hakemuksen laatimisen prosessi oli monivaiheinen ja työläs mutta myös hyvin opettavainen kokemus. Liki kahden vuoden rupeama sisälsi kymmeniä kokouksia, yleisötilaisuuksia, kyselyitä, keskusteluja, julkisia kommentoitikierroksia, paljon kirjoitustyötä ja Unesco-kielen haltuunottoa mutta myös kaustislaisen viulunsoittoon liittyvän perinteensuojelutyön käsitteellistämistä ja perinteen merkityksen pohdintaa.
Hakuprosessi pysäytti pohtimaan asiaa Merkittävimmäksi prosessissa voi ehkä nähdä sen pakottaman pysähtymisen perinteen perusarvojen äärelle. Miksi perinnettä halutaan suojella? Kuka perinteen omistaa? Miten perinneilmiö rajataan ja miten sitä saa hyödyntää? Näitä on ollut hyödyllistä pohtia niin perinteenharjoittajien kuin ilmiöiden parissa työtä tekevien kulttuurialan ammattilaistenkin. Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on uraauurtava erityisesti sen vuoksi, että se siirtää vallan ja vastuun määritellä ja arvottaa perinnettä ja sen suojelutyötä asiantuntijoilta yhteisöille. Unesco-hakemusta laadittaessa tämä tuli esille jatkuvasti. Kyse ei ollut kaustislaisen viulunsoiton erinomaisuuden todistamisesta, vaan siitä, että tuli osoittaa, että soittajat, tanssijat ja laulajat kokivat perinteen itselleen ja yhteisölleen merkitykselliseksi. Asia saattaa vaikuttaa arkiselta mutta on itse asiassa vallankumouksellinen.
Unescon sopimus koettiin Kaustisella erittäin hyväksi työkaluksi turvata perinteen elinvoimaisuus myös tuleville sukupolville. Sitä ilmankin kaustislainen viulunsoitto varmasti jatkaisi eloaan, mutta hakemusprosessiin liittyneiden lukuisien toimenpiteiden ja ahaa-elämysten kautta tulevaisuus näyttää valoisammalta. Toki prosessin aikana Unescon luetteloon pyrkimisessä on nähty myös uhkakuvia. Esimerkiksi perinneilmiön karnevalisointi ja ylikaupallistaminen saattaisivat asettaa perinteen jatkuvuuden vaaraan. Aika näyttää, mikä voima ja valta Unescon sopimuksella ja luetteloinnilla on yksittäisen perinneilmiön elinvoimaisuuden turvaamisessa. Nyt, kun Suomi edelleen ottaa ensiaskeleitaan sopimuksen toimeenpanossa, olisi hyvä aika tarkastella ja tutkia, mitä opittavaa ensimmäisten ilmiöiden luetteloinnista on Suomen tuleville ehdotuksille luetteloon ja toisaalta koko laajalle perinnekentälle maassamme. M AT T I H A KA M Ä KI
Kansanmusiikki-instituutin johtaja
Kylätalolla harjoitteleva Köyhäjoen pelimannit on yksi Kaustisen monista kyläyhtyeistä. Kuva: Lauri Oino.
Kotiseutuposti 2/ 2020
17
Rakennettu Kuddnäs huokuu Topeliuksen henkistä perintöä
K
irjailija, satusetä, professori Zacharias Topelius (1818–1898) on juoksennellut lapsena synnyinkotinsa Kuddnäsin porvariskodin pihapiirin rakennuksissa, kallioilla ja Lapuanjoen rannoilla silloisessa Uudenkaarlepyyn maalaiskunnassa: valkoiseksi rapatussa mansardikattoisessa päärakennuksessa, keltaisessa sivutalossa, paakarintuvassa, vaunuliiterissä ja huvimajassa, jotka edelleen seisovat paikoillaan.
Kuddnäsin valkoiseksi rapattu mansardikattoinen päärakennus ja keltainen sivutupa ovat tuttu näky Uudessakaarlepyyssä. Kuva: Leif Sjöholm.
Tilalla oli 1800-luvulla lisäksi monia maatilan rakennuksia, kuten navetta, talli, mylly ja sepän paja, mutta ne on purettu. Museoviraston mukaan hyvin säilyneellä rakennusryhmällä on Topeliuksen elämäntyön arvioinnissa ja tulkinnassa erityinen asema. Kuddnäsin henkilöhistoriallista merkitystä Museovirasto pitää huomattavana. "Topeliuksen teoksista heijastuu monin tavoin Kuddnäsissä vietetty lapsuus", arvioi Kuddnäsin museoamanuenssi Laura Holm. Lääkäri-isä, maataloudesta ja kansarunoudesta kiinnostunut Zacharias Topelius vanhempi (1781– 1831) ja äiti Catharina Sofia o.s. Calamnius (1791– 1868) olivat hankkineet Kuddnäsin tilan pakkohuutokaupasta vuonna 1813. Päärakennukset oli alun perin rakennettu 1700-luvulla lähiseudulle, josta ne oli siirretty Kuddnäsiin. Päärakennusta on sittemmin jatkettu Salongissa oppaana museoamanuenssi Laura Holm. Kuva: Emil Wingren.
18
Kotiseutuposti 2/ 2020
"Rakennetun ja henkisen kulttuuriperinnön yhteyden merkitys näkyy tänä päivänä seudun kulttuurin vahvuutena."
neljänneksellä. Topeliuksen piirilääkäri-isä piti talossa vastaanottoa, mutta erityisesti maataloudesta kiinnostuneena hoiti huolella myös tilaansa. Poika-Zachris syntyi perheen kolmantena lapsena. Perheessä oli koettu surua, sillä hänen kaksi aiemmin syntynyttä veljeään olivat kuolleet pieninä. Hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä tyttö. Zachris sai Kuddnäsissa kotiopetusta serkultaan jo nelivuotiaasta lähtien: ensin lukemista, sitten biologiaa ja maantiedettä. 11-vuotiaana hän lähti koulutielle Ouluun ja muutti setänsä luo asumaan, mutta palasi lomillaan Kuddnäsiin.
Onnellinen lapsuus koostui kepposista ja vastuuntunnosta Kuddnäsin museoamanuenssin Laura Holmin mukaan tulevalla satusedällä oli onnellinen lapsuus. "Kyllä Zachris oli rasavilli ja sai saduilleen mallia omista kepposistaan! Tarinoista löytyy paikkoja, jotka ovat oikeasti olemassa Kuddnäsissa. Esimerkiksi valkoisen päärakennuksen vieressä on lekberget, leikkikallio, jossa voi leikkiä merirosvoa", kertoo Holm. Kuddnäsin rakennettu ympäristö huokuu Topeliuksen tarinoista tuttua lapsuusaikaa, josta kirjailijan henkinen perintö nykypäivään vahvasti kumpuaa. Sitä tekee myös irtaimisto: Topeliuksen suvulta saadut porvariskodin tyylikalustot eri huoneissa: seinäkaapit, pöydät, tuolit, sängyt ja kehto, jossa satusetä on kapaloikäisenä nukkunut. Holm kertoo, että Topeliuksen henkinen perintö näkyy kaikessa. Kunnostuksen yhteydessä Zachris-pojan sotilaspaperinukkeja löytyi vintin lattialankkujen välistä. Myös hyönteiskokoelma on tallella. "Kasvatus painotti sitä, että mitään ei saa ilmaiseksi, vaan työtä on tehtävä. Zachris myi äidilleen tarinoita, ja sai palkaksi yhdestä tarinasta nuppi-
Piirilääkäri Zacharias Topeliuksen lääkärinlaukku. Kuva: Emil Wingren.
neulan, jolla kiinnitti hyönteiset kokoelmaansa", kuvailee Laura Holm. Holmin mukaan myös lasten ja vanhusten arvostus oli tärkeää, samoin luontokappaleitten. Topelius olikin sittemmin perustamassa maahan ensimmäistä luonnonsuojeluyhdistystä. Kaksikielisyyttä vaalittiin palkkaamalla suomenkielinen piika, joka puhui suomea lapsille. Holm kertoo, että lapsena Topelius ei saanut lukea kotona romaaneja, mutta niiden makuun tämä pääsi muutettuaan setänsä luo Ouluun. Topeliuksen tädeillä oli Oulussa lainakirjasto. Naimattomat tädit asuivat samassa pihapiirissä veljensä Gustafin kanssa. Zachris vietti paljon aikaa tätiensä luona ja luki siellä lainakirjaston romaaneja. Poika viehättyi erityisesti historiallisista romaaneista. Zachriksen isä kuoli, kun poika oli 13-vuotias. Isä oli jättänyt Zachriksen koulutusvastuun veljelleen. Zachris lähetettiin 14-vuotiaana Helsinkiin Pietarsaaressa syntyneen maisteri Johan Ludvig Runebergin oppiin. Ylioppilastutkinnon jälkeen Kotiseutuposti 2/ 2020
19
tähtäimessä oli lääkärin ammatti, mutta historia kiehtoi enemmän.
Rakennettu ympäristö vahvistaa kulttuurin voimaa Zachris vieraili synnyinseudullaan melkein joka kesä, myös viimeisenä elinvuonnaan 1898. Topeliuksen perhe kuitenkin myi Kuddnäsin 1873, ja sen omistajat vaihtuivat tiheästi. Se toimi mm. meijerinä ja köyhäintalona Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan omistuksessa, kunnes eduskunnassa tehdyn aloitteen seurauksena se siirtyi Zachris Topeliuksen lapsuudenkotisäätiölle 1930. Satusedän ja hänen sisarensa lapsenlapset avustivat entisöinnissä ja lahjoittivat Kuddnäsiin runsaasti Zachris Topeliuksen aikaisia huonekaluja. 1980-luvulla Kuddnäs siirtyi Uudenkaarlepyyn kaupungin omistukseen. Viimeisin, 800 000 euroa maksanut kunnostus tehtiin vuosina 2016–2018. Paikalliset puusepät ja käsityöläiset palauttivat rakennuksen 1930-luvun
asuun. Rahoittajina oli Uudenkaarlepyyn kaupunki sekä suomenruotsalaisia säätiöitä. Kuddnäsin museoamanuenssi Laura Holm arvioi, että rakennetun ja henkisen kulttuuriperinnön yhteyden merkitys näkyy tänä päivänä seudun kulttuurin vahvuutena. Hän luonnehtii Kuddnäsin ja Topeliuksen historiallista merkitystä pysyväksi ja merkittäväksi. Topelius tuli pienestä kaupungista tunnetuksi kaikissa Pohjoismaissa. Nyt 7500 asukkaan Uudestakaarlepyystä on lähtenyt Topeliuksen jalanjäljissä toistakymmentä runoilijaa tai kirjailijaa, kuten Karl Mikael Lybeck, R.R. Eklund, Joel Rundt ja Finlandia-palkinnon voittanut Gösta Ågren sekä jopa uuden virsikirjan virsirunoilija Camilla Cederholm kuten Topelius aikanaan. Paikkakunnalla ovat varttuneet myös Peter Sandströmn, Malin Klingenberg, Karin Erlandsson, Anita Wikman, Eva-Stina Byggmästar, Gurli Lindén ja Lars Hulden. H ELENA A N T T I RO I KO - M EH TÄ LÄ
Aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön saumaton liitto Jokaiseen rakennukseen liittyy lukemattomia tarinoita maailmasta, "kunhan joku ne tietää, tuntee ja välittää muille", huomauttaa Kotiseutuliiton puheenjohtaja ja museologian professori Janne Vilkuna. Aineetonta kulttuuriperintöä voi olla vaikea suojella, jos ei ole konkreettista tilaa, jossa perinnettä voi vaalia ja jossa siitä voi luontevasti kertoa. Aineellisen kulttuuriperinnön säilyminen autenttisena säilyttää myös rakennus- ja korjaustekniikoita ja käsityötaitoja, aineetonta perintöä nekin. Vastaavasti aineellinen kulttuuriperintö menettää suuren osan merkitystään, jos yhteys tarinaan katkeaa. Kuddnäs ja isolta osin maamme koko museokenttä ovat esimerkkejä aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön saumattomasta liitosta. Maassamme on valtava määrä sellaista arkista kulttuuriperintöä, jota ei ole vielä tunnistettu kulttuuriperintökohteeksi, eikä suurinta osaa koskaan ehkä tunnistetakaan. Ne kertovat keskeisiä asioita siitä, keitä me olemme ja miksi meistä on tullut juuri tällaisia kuin tänä päivänä on nähtävissä. Nyt kun maailman kohina ja pöhinä on hetkeksi hiljennyt, on aikaa tiedostavaan kulttuuriperintökävelyyn: pysähdytään eri päivinä hetkeksi jokaisen kotiseudun rakennuksen viereen ihmettelemään, mitä se pystyy kertomaan meistä paikallisista ja meidän kulttuuristamme. Ehkäpä joku tupsahtaa paikalle kertomaan sen varsinaisen tarinankin. A N NA - M A I JA H A L M E
20
Kotiseutuposti 2/ 2020
Miten yhteisöt elävät kotiseudullanne? Kotiseutuliiton aineettoman kulttuuriperinnön työpajat käyntiin eri puolilla Suomea syksyllä Kotiseutuliitto järjestää aineettoman kulttuuriperinnön siirtämiseen ja tutkimiseen keskittyvän työpajakokonaisuuden syksyllä 2020. Yhteisöt elävät! -hankkeen työpajoissa tuetaan paikallisten yhteisöjen valmiuksia käsitellä oman alueen aineetonta kulttuuriperintöä. Työpajat kutsuvat koolle alueen kulttuuriperin-
tötyön-, kotiseututyön- ja kansalaistoiminnan tekijä- ja organisointijoukot pohtimaan ja käytännössä suunnittelemaan sitä, mitä aineettoman kulttuuriperinnön siirtäminen, välittäminen ja vaaliminen voisi omassa yhteisössä olla.
Koulutusta elävän perinteen käsittelyyn Yhteisöt elävät! -työpajoissa tutustutaan aineettomaan kulttuuriperintöön, Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevaan yleissopimukseen sekä Elävä perintö -wikiin. Osallistujien kanssa pohditaan aineettoman kulttuuriperinnön merkitystä ja ilmenemistä omalla alueella. Lisäksi osallistujat luovat omaan toimintaansa istuvan suunnitelman elävän perinteen käsittelyyn – sen vaalimiseen, tekemiseen ja jakamiseen omissa yhteisöissä. Työpajat ovat tarkoitettu yhteisöille, jotka toimivat kulttuuriperinnön, kotiseutu- ja paikallistoiminnan sekä kansalaistoiminnan ja -vaikuttamisen teemojen parissa eri-ikäisten kohderyhmien kanssa. Työpajakokonaisuus toteutetaan Museoviraston aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen mukaisten yhteistyö- ja kehittämishankkeiden avustuksella. Lisää tietoa ajankohdista ja työpajojen toteutustavoista ja -paikoista alkusyksystä: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat Tiedustelut: hankekoordinaattori Maria Talvitie maria.talvitie@kotiseutuliitto.fi puh. 045 162 8440
Työpajat vetävä Maria Talvitie kerää pestotarpeeksi litulaukkaa lähimetsästä. Myös hortoilu, eli villivihannesten ja -yrttien kerääminen, on elävää perinnettä. Kuva: Peter Nyberg.
Kotiseutuposti 2/ 2020
21
Suomen Kotiseutuliiton ansiomerkit ja niiden taustat
S
uomen Kotiseutuliiton ensimmäinen tunnusmerkki valmistui vuonna 1954, muutama vuosi peristamisen jälkeen 1949. Se oli kehärengas, jossa on teksti Kotiseutuliitto ry ja sen keskellä on nuotiota kuvaava liekki. Tunnuksen suunnitteli taiteilija Veikko Vionoja. Pronssinen Kotiseututyön ansiomitali valmistui vuosikokoukseen 1953. Sen oli muotoillut kuvanveistäjä Viljo Savikurki ja lyönyt Suomen Kultasepät Oy. Mitalin toisella puolella on kuvattu pihlaja, jonka juurella on kolme muinaista hevosenkenkäsolkea ja teksti Kotiseutuliitto. Toisella puolella on lähteen Kotiseutuliiton ensimmäisestä tunnusmerkistä on löytynyt vähän arkistomateriaalia. Tässä kuvassa Kustaa Vilkuna puhuu Kotiseutuliiton 20-vuotisjuhlassa. Tunnus oli kiinnitetty näyttävästi puhujapönttöön. Kuva: Pekka Kyytinen.
äärelle polvistunut nainen ja teksti On alkulähde, ammenna. Palkitsemista pyrittiin laventamaan ja 1965 valmistui monipuolinen ehdotus liiton ansio- ja harrastemerkeistä. Alkuun toteutui vain Kotiseututyön mitali, jota vuoden 1953 Kotiseututyön ansiomitalin tavoin, ei tehty puvussa kannettavaksi vaan pöydällä pidettäväksi.
Liekki vaihtui kukkaan Kotiseutuliiton valtuuston puheenjohtaja, joka oli arvonimilautakunnan jäsen, sopi vuonna 1969 tasavallan presidentin kanssa uudesta kotiseutuneuvoksen arvonimestä. Käytäntö on, että Valtioneuvoston kanslia pyytää Suomen Kotiseutuliitolta lausunnon kotiseutuneuvoksen arvonimiesityksistä. Vuosina 1969–2019 kotiseutuneuvoksen arvonimi on myönnetty hieman yli 300 henkilölle. Samalla kun liitto muutti vuonna 1971 nimensä Kotiseutuliitosta Suomen Kotiseutuliitoksi, uusittiin liiton tunnus ja liekki vaihtui kukkaan. Suomen lipun väreissä olevan merkin suunnitteli, valtaosan kunnallisvaakunoistamme laatinut, heraldikko Olof Eriksson. Merkissä on läsnä suunnitteluajan tärkeimmät liiton tehtäväalueet eli yhteiskuntasuunnittelu ja luonnonsuojelu, joita symboloivat kuusi heraldista linnaketta ja kukkaa muistuttava keskuskuvio.
Kotiseututyön ansiomitali.
22
Kotiseutuposti 2/ 2020
Liiton täyttäessä 50 vuotta 1999 juhlistettiin asiaa uudella, virolaisen taiteilija Ene Valterin suunnittelemalla ensimmäisellä puvussa kannettavalla ansiomerkillä, jonka jäsenyhdistykset saivat jakaa ansioituneille jäsenilleen. Vuonna 2011 ansiomerkki korvattiin liiton tunnuksen mukaisella kolmiasteisella ansiomerkkijärjestelmällä: pronssinen, hopeinen, kultainen. Jo vuonna 2008 oli otettu käyttöön rintamerkki, joka muistutti hopeista ansiomerkkiä. Valtuustokautensa päättäville valtuutetuille ojennetaan liiton tunnusmerkki, jossa sininen väri on korvattu oranssilla. Vuoden 1953 ansiomitali on edelleen liiton kor-
Ansiomerkistä on tehty myös koruversio, jonka voi hankkia lahjaksi kenelle tahansa.
kein palkitsemisväline, ja ne ojennetaan nykyään Valtakunnallisten kotiseutupäivien juhlagaalassa. Vuodesta 1953 vuoteen 2019 mennessä on myönnetty yhteensä 692 mitalia. JA N N E V I LKU NA
Suomen Kotiseutuliiton valtuuston puheenjohtaja
Lähes sata ansiomerkkiä haettu tänä keväänä ansioituneiden huomioimiseksi Ansiomerkkihakemukset on tehtävä hyvissä ajoin Kotiseutuliiton jäsenyhteisöt ovat tehneet kymmenittäin hakemuksia ansiomerkkien saajaksi tänä keväänä huolimatta koronaviruksen aiheuttamasta poikkeusajasta. Kultaisia ansiomerkkejä on haettu tänä vuonna jo 25, hopeisia 27 ja pronssisia tilattu 44. Kotiseutuliiton ansiomerkkejä voi hakea ympäri vuoden. Ansiomerkin hakijayhteisön tulee olla liiton jäsen. Kultaisen ja hopeisen ansiomerkin saajista tekee päätökset Kotiseutuliiton hallitus, jäsenyhteisön hakemuksesta. Hakemukset tehdään kirjallisesti liiton toimistoon, mieluiten sähköpostitse. Esitys tulee tehdä hyvissä ajoin ennen toivottua luovutusajankohtaa. Liiton hallitus käsittelee esityksiä kaikissa kokouksissaan, mutta kannattaa huomioida, että hallitus ei kokoonnu kesällä. Ansiomerkkihakemusten käsittelyyn kannattaa muutoinkin varata aikaa vähintään kuukausi. Ansiomerkit luovutetaan jäsenyhteisön haluamassa tilaisuudessa. Hakija voi pyytää Kotiseutuliiton edustajan ansiomerkin luovuttajaksi, kun kokoontuminen on jälleen poikkeustilanteen jälkeen mahdollista.
Tiedustelun edustajasta voi lähettää mielellään jo samassa yhteydessä ansiomerkkiesitysten ohessa. Kutsujan odotetaan maksavan edustajan matkakulut.
Pronssimerkistä päättää yhdistys itse Päätökset pronssisen ansiomerkin saajista tekee jäsenyhteisön oma hallitus tai johtokunta. Tilaukset tehdään kirjallisesti liiton toimistoon, mieluiten sähköpostitse. Pronssiset ansiomerkit jäsenyhteisö luovuttaa itse saajilleen jäsenyhteisön haluamassa tilaisuudessa.
Pronssinen, kultainen ja hopeinen ansiomerkki.
Kotiseutuposti 2/ 2020
23
Talot kuntoon kestävästi
Vanhat talot ja rakennukset tarvitsevat jatkuvaa huoltoa ja korjaamista. Tänä vuonna korjataan vesikatto, ensi vuonna ulkovuori ja seuraavana vuonna huolletaan ikkunoita. Mutta mistä neuvoja hyvään ja kestävään korjaamiseen? Vanhan rakennuskannan kestävä korjaaminen edellyttää monenlaista asiantuntemusta. Suomen Kotiseutuliiton ja LAB-ammattikorkeakoulun Korjausklinikka – Kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke selvitti valtakunnallisella kyselyllä korjausneuvontapalveluita ja korjaajien saamaa tukea. Kyselyn perusteella korjausrakentamisen tueksi kaivataan erityisesti luotettavia ja asiantuntevia neuvoja ja ohjeita.
Kestävä korjaaminen säästää luontoa ja resursseja Kestävä korjaaminen säilyttää rakennuksen ominaispiirteitä ja vaalii sen kulttuuriperintöä. Kestävä korjaaminen tarkoittaa säästävää korjaamista, energiatehokkuuden pohtimista, ekologisia materiaalivalintoja, hyvää suunnittelua ja kiertotalousajattelua, eli rakennusosien kierrättämistä, silloin kun se on mahdollista. Joskus on järkevämpää muuttaa talon käyttöä, kuin muokata taloa käytön mukaan. Kestävä korjausrakentaminen on arjen ilmastoteko, joka resurssien lisäksi usein säästää myös kustannuksia. Neuvoja ja ohjeita kestävään korjaamiseen on tarjolla eri tahoilla. Oman kunnan rakennusvalvonnan lisäksi alueelliset vastuumuseot eli entiset maakuntamuseot tarjoavat asiantuntija-apua korjausrakentamiseen. Muissakin museoissa on usein korjausrakentamisen asiantuntijoita. Monesta maakunnasta löytyy korjausrakentamiskeskus, joka jakaa neuvoja rakennusten perinteisistä, kestävistä ja ekologisista korjaus- ja rakentamistavoista. Keskukset järjestävät kursseja ja luentoja, ja useat niistä ylläpitävät varaosapankkeja. Osa korjausrakentamiskeskuksista palvelee paikallisesti, osa laajemmalla alueella. Jos korjaat seurantaloa, tarjoaa Kotiseutuliitto 24
Kotiseutuposti 2/ 2020
Korjausklinikka-hankkeen kevään tapahtumassa Heinolan WPK:lla seurattiin korjaustarveselvityksen tekemistä. Kuva: Reetta Nousiainen.
tukea ja apua. Seurantalojen korjausavustusten lisäksi Kotiseutuliiton rakennustutkija neuvoo avustusta saavien talojen korjaamisessa. Seurantalojen korjaamisessa painotetaan niiden erityispiirteet säilyttävää, kestävää korjaamista.
Tietoa verkosta ja verkostoista Hyödyllinen lähde kestävään korjaamiseen ovat Museoviraston korjauskortit, jotka löytyvät maksutta Museoviraston verkkosivuilta. Vuoden lopun paikkeilla on avautumassa uusi verkkopalvelu, joka tarjoaa ohjeita rakennusperinnön hoitoon, korjaamisen suunnitteluun ja käytännön töihin. Myös alueellisilla vastuumuseoilla ja korjausrakentamiskeskuksilla on monenlaista ohjetta ja tietoa verkossa. Korjausklinikka-hanke on perustanut neuvojen, ohjeiden ja vertaistuen jakamiseen kaikille avoimen Facebook-ryhmän Korjausklinikka – ryhmä kestävästä rakentamiskulttuurista kiinnostuneille. Ryhmässä jaetaan vinkkejä hyödyllisistä korjausohjeista ja sivustoista. Kaikki kiinnostuneet voivat liittyä ryhmään ja kertoa omat vinkkinsä hyvästä korjausohjeesta tai aineistosta. Tietoa kestävästä tavasta korjata kannattaa etsiä myös omista verkostoista. Yhä useampi suunnittelija ja arkkitehti kannustaa kestävään korjaamiseen, ja rakennusalalla keskustellaan aiheesta aktiivisesti. Kestävä korjaaminen säilyttää vastuullisesti lähiympäristöä ja pitää sen viihtyisänä meille kaikille nyt ja tulevaisuudessa. J O N I NA VA A H TO LA M M I
Oma kotiseutu esille kulttuuriympäristöpäivien tapahtumalla Euroopan kulttuuriympäristöpäivät nostaa esille yhteisöjen omaa kulttuuriperintöä ympäri Euroopan ja tarjoaa tilaisuuden kertoa siitä kaikille. Kulttuuriperintö ja perinteet kiinnittävät meidät kotiseutuun ja elinympäristöön, avaavat yhteistä historiaa, luovat yhteisöllisyyttä ja antavat uskoa tulevaan. Kotiseutuliitto koordinoi kulttuuriympäristöpäiviä Suomessa ja kutsuu kaikki jäsenyhteisönsä mukaan: esitelkää teille tärkeää kulttuuriperintöä tapahtumalla ja ilmoittakaa se mukaan yhteiseen kalenteriin.
Teemana kasvu ja sivistys Päivien teema Kasvun paikat nostaa tänä vuonna esille erityisesti kulttuuriperinnön merkityksen oppimisen, kasvun ja sivistyksen lähteenä. Kouluja, seurantaloja, puistoja ja puutarhoja – mikä kohde teidän alueellanne kertoo kasvusta ja sivistyksestä? Mitkä ovat teille tärkeät oppimisen paikat? Suunnittele tapahtuma niiden ympärille tai esittele kohdetta verkossa!
Kulttuuriympäristöpäivien teemaviikkoa vietetään tänä vuonna Suomessa 7.–13. syyskuuta, mutta tapahtumia voi järjestää koko syksyn ajan. Kaikki kulttuuriperintöön liittyvät tapahtumat ja verkossa järjestettävät tempaukset ovat tervetulleita mukaan ohjelmaan.
Näin pääsette mukaan Ilmoittakaa tapahtumanne mukaan kulttuuriympäristöpäivien verkkosivuilla. Tapahtuma on sen jälkeen esillä Suomen tapahtumakalenterissa ja pääsee samalla Euroopan yhteiseen kalenteriin. Kulttuuriympäristöpäivät on osa Euroopan suurinta kulttuuritapahtumien kokonaisuutta, Euroopan neuvoston ja Euroopan komission European Heritage Days -ohjelmaa. Tapahtuma pääsee mukaan kulttuuriympäristöpäivien viestintään ja saatte käyttöönne maksuttomia materiaaleja, tukea ja neuvoja. Kertokaa kävijöille, että tapahtumanne on osa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Tervetuloa mukaan! Lue lisää: www.kulttuuriymparistopaivat.fi
Vantaan historiaa esille pelin avulla Aktiivinen Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumajärjestäjä Vantaa-Seura julkaisi huhtikuussa mobiilipelin Kuninkaantie II: muinaispuiston Anselmiu. Pelissä tutustutaan Vantaan historiaan yhdessä sapelihammaskissa Anselmiun kanssa. Maksuton peli on suunnattu erityisesti 4.–7.-luokkalaisille, mutta se on avoin kaikille. Vantaa-Seura sai pelin tuottamiseen viime vuonna European Heritage Stories -apurahan. Mobiilipelit ja muut vaihtoehtoiset tavat tutustua omaan kotiseutuun ovat hauska tapa herätellä lasten ja nuorten kiinnostusta. Vantaan peli on kehitetty yhteistyössä Vantaan kaupunginmuseon ja Visia GameFactoryn kanssa. Lue lisää osoitteesta: www.vantaaseura.fi. European Heritage Days Stories -haku on osa European Heritage Days -ohjelmaa ja siihen voivat osallistua kaikki Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumajärjestäjät. Haku toteutetaan vuosittain. Tutustu European Heritage Days Stories- hakuun: www.europeanheritagedays.com/Story. Kotiseutuposti 2/ 2020
25
JÄRJESTÖN JÄSENTELYT
JÄRJESTÖN JÄSENTELYT
65 yhdistystä ehdolla Vuoden kotiseutuyhdistykseksi Vuoden kotiseutuyhdistys -arvonimestä kisaa 65 aktiivista ja esimerkillistä jäsenyhdistystämme. Vaan minkä yhdistyksen toiminta on valtakunnan mainiointa? Voittaja kukitetaan Kotiseutuliiton vuosikokouksessa syksyllä 2020. Tällä hetkellä emme valitettavasti vielä tiedä vuosikokouksen tarkkaa ajankohtaa. Palkittava yhdistys saa tiedon voitostaan jo kesäkuun alussa. Kotiseutuliitto palkitsee Vuoden kotiseutuyhdistyksen tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Titteliä saivat tavoitella kaikki jäsenyhdistyksemme, hakuaika päättyi huhtikuun lopussa. Kilpailussa yhdistys voi erottua edukseen uusilla toimintamuodoilla, menestyneillä hankkeilla, jäsenmäärän kasvulla tai vaikkapa talkootyön määrällä.
Vuoden kotiseutuyhdistys -ehdokkaat 2020 Akaa-Seura Bjarne Westermarckin perinneyhdistys Evijärvi-seura Hankasalmen kotiseutuyhdistys Helsingin keskipohjalaiset Hinnerjoen Kotiseutuyhdistys Ikaalisten Wanhan kauppalan kotiseutuyhdistys Oma Tupa Isa Asp -seura Jalasjärvi-Seura Janakkala-seura Joutsenon Kotiseutuyhdistys Juuka-seura Kallion Kulttuuriverkosto Kannus-Seura Kauhajoki-Seura Kempele-Seura Kerava-Seura Kerimäki-seura Keski-Espoo -seura Kivenlahti – Stensvik Kotiseutuyhdistys Roveniemen Totto Kotiseutuyhdistys Sompio-seura Kuivaniemen kotiseutuyhdistys Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys Kylä- ja Urheiluseura Kalmarin Nahjus Kälviän kotiseutuyhdistys Käpylä-Seura 26
Kotiseutuposti 2/ 2020
Köyliö-Seura Lahti-seura Latokaski-seura Leppävaara-seura Meripirtin Kerho Meripuistoseura Nastola-seura Nivala-Seura Nurmes-seura Pajamäen Talomuseon kannatusyhdistys Pihtipudas-Seura Pornainen-seura Puistola-Seura Rauman Merihistoriallinen Seura Ritvalan nuorisoseura Roihuvuori-Seura Saarijärvi-seura Saloisten Kotiseutu- ja Museoyhdistys Siikaisten Kotiseutu- ja museoyhdistys Soinilansalmen kyläyhdistys Soini-Seura Soukka-Seura Suomusjärvi-Seura Suurpelto-Seura Säkylä-seura Säräisniemen Museo- ja Kotiseutuyhdistys Tohmajärvi-Seura
Turkuseura Urajärven Kartanon ystävät Valtimo-seura Vanhan Korpilahden Kotiseutuyhdistys Vantaa-Seura Weteraanimoottorikerho Wanha Woima Vihtijärven kyläyhdistys Vilppula-Seura Ylä-Savon seura Ylöjärvi-Seura Ähtäri-Seura
Aiemmat Vuoden kotiseutuyhdistykset Hauho-Seura Rovaniemen Totto Vantaa-Seura – Vandasällskapet Haapajärvi-Seura Livokas Kivijärven kotiseutuyhdistys Arabianranta–Toukola–Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Artova Yläneen Kotiseutuyhdistys
Vuoden kotiseututeos -kilpailussa mukana 50 ehdotusta Vuoden kotiseututeos -kilpailuun ilmoitettiin kaikkiaan 50 kotiseutukirjaa. Voittajateoksen valitsee emeritusprofessori Seppo Knuuttila. Hän tekee valinnan Suomen Kotiseutuliiton asettaman raadin valitsemien finalistien joukosta. Raadin puheenjohtajana toimii liiton hallituksen jäsen Tuula Salo, jäseninä Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki ja Helsingin kaupunginosat -yhdistyksen hallituksen jäsen Keijo Lehikoinen. Turkulainen perinteentutkija ja tietokirjailija Lassi Saressalo toimii raadin neuvoa-antavana asiantuntijajäsenenä. Kilpailun tavoitteena on kannustaa kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuoda näkyvyyttä paikallista
kulttuuria ja historiaa käsitteleville teoksille. Edellisen voittajan valitsi tietokirjailija Anna Kortelainen vuonna 2018. Vuonna 2019 kilpailua ei järjestetty. Kilpailu avattiin Turun kirjamessuilla 5. lokakuuta 2019. Myös kilpailun voittaja julkistetaan Turun kirjamessuilla, jotka pidetään 2.–4. lokakuuta Turun Messukeskuksessa. Voit tutustua uusiin kotiseututeoksiin Kirjamakasiinissamme osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi/ toiminta/kirjamakasiini. Lisää arviointeja julkaistaan kevään ja kesän mittaan. Kaikki kilpailuun osallistuvat teokset: bit.ly/Kotiseututeosehdokkaat2020
Vuoden kotiseututeos -kilpailun ehdokkaita menneiltä vuosilta. Kuva: Anna-Maija Halme.
Kotiseutuposti 2/ 2020
27
Kaupunkitarinoita Nokian taidekirjasta Maailman tilanne on pakottanut Mestarit & kisäl- kotikulmia kohtaan. Kirjan on toimittanut Maritta lit -ryhmien jäsenet omiin koteihinsa. Ryhmät jat- Pahlman, Nokia-Seuran sihteeri ja paljasjalkainen kavat taas kohtaamisiaan sen ollessa kaiken ikäisille nokialainen. tekijöille turvallista. Vinkkejä etäkohtaamisiin näinä poikkeuksellisina aikoina voit kuitenkin käydä kurkkaamassa Mestarit & kisällit Facebook-ryhmästä ja esimerkiksi lukaisemalla Kotiseutuliiton sivuilta Rakkautta koronan aikaan – viisi vinkkiä yhteisön vaalimiseen -jutun. Keväällä on kuitenkin tapahtunut kivojakin asioita. Sekä Nokia-Seura että Vantaa-Seura yhdessä Vantaan kaupunginmuseon kanssa ovat julkaisseet omaa jännittävää ylisukupolvista materiaaliaan. Vantaa-Seuran Muinaispuiston Anselmiu-mobiilipelistä kerrotaan sivulla 25. Nokia-Seuran massiivinen Mestarit & kisällit -proggis on nyt kansissa. 6–100-vuotiaiden tarinoijien ja kuvittajien kanssa toteutettu kotiseututeos kokoaa yhteen entisten ja nykyisten nokialaisten kertomuksia kaupungistaan. Teosta voi tilata Nokia-Seuran nettisivujen kautta. Sara Snåre, 10 vuotta, "Piiput", kirjasta Nokia, 101 tarinaa. Teos on oikeastaan taidekirja ja huikea mosaiikki eri-ikäisten kokemuksista ja tunteista omia
Vinkkejä etäisovanhemmuuteen Poikkeusarki on tuonut haasteita myös monien kohdalla tärkeisiin isovanhempi-lapsenlapsisuhteisiin. Mestarit & kisällit -hankkeessa on koottu vinkkejä etäisovanhemmuuteen. Mikä teillä voisi toimia?
Yhdessä retkelle
Lisään vinkkejä: www.hyvinvoinnintilat.fi/suomensuurinetapaiva/etaisovanhemmuus
Kädet taikinaan, sakset käteen
Yhdessä keikalle Valitkaa yhdessä esimerkiksi harrastakotona.fi -sivuston tarjonnasta jokin mielenkiintoiselta vaikuttava konsertti, virtuaalivierailu tai muu etäesitys. Katsokaa ja kokekaa yhdessä, kommentoikaa ja keskustelkaa koetusta. 28
Kotiseutuposti 2/ 2020
Esitelkää videopuhelun välityksellä toinen toisillenne omien kotikulmien parhaat retkipaikat. Eväät tietysti myös mukaan!
Yhteinen leipomis- tai askartelusessio videopuhelun kautta. Kaoottista? Testaamalla se selviää! Kannattaa alkuun kokeilla helppoa juttua, kuten pirtelöä tai taikataikinaa ennen siirtymistä karjanpiirakoiden rypyttämiseen. M A RI A TA LV I T I E
Mestarit & kisällit -sukupolvihanke
Opastusta omatoimiseen kulttuurimatkailuun Koronapandemia rajoittaa meidän kaikkien mahdollisuuksia kokea kulttuuria. Moni museo tai yhdistys on päätynyt esittelemään kohteensa digitaalisesti verkossa. Suomen Kotiseutuliiton tarjoama eMuseo sopii erinomaiseksi esittelyalustaksi kulttuurikohteelle, olipa se sitten paikallismuseo tai kulttuuripolku. eMuseon avulla museo tai kohde on aina avoinna ja koettavissa. Palvelun myötä osoitteeseen www. emuseo.fi syntyy kohteiden mobiilioppaista koostuva moderni ja interaktiivinen sivusto, joka tuo maamme paikallismuseot ja kulttuurikohteet kaikkien ulottuville. eMuseo toimii kaikilla älypuhelimilla, tableteilla tai tietokoneella ilman erillisen sovelluksen lataamista. eMuseon avulla museossa ja kulttuurikohteessa voi vierailla kotoa käsin. Kotiseutuliitto kannustaa jäsenyhdistyksiään ja paikallismuseoita liittämään omia kohteitaan ja aineistojaan eMuseoon. Palvelun
nimestä huolimatta siihen sopivat mainiosti myös kävelyreitit, luontopolut tai historialliset kohteet. Yhdistykset ja museot voivat tehdä helposti itse mobiilioppaita museostaan tai kulttuurikohteestaan. Oppaisiin voi liittää tekstiä, kuvia, ääntä ja videoita.
Esimerkkejä mobiilioppaista: • • • •
Kartalle sijoitetut historiakierrokset ja ulkokohteet Tehtäväreitit koululaisille – ”Opi lähiseudusta ja historiasta” Näyttelyt, mobiiliopastus kohteista – ”Yksittäisen näyttelyn taskuopas” Verkkonäyttelyt, mediaoppaat
eMuseo-kohteita ja reittejä: www.emuseo.fi. Tilaukset: kotiseutuliitto.fi/tietopankki/emuseo
Kulttuuriperintöä näkyväksi Pirkanmaalla Tampereen seudulla vuosina 2017-2019 käynnissä ollut seutumuseohanke vei paikallista kulttuuriperintöä eMuseoaikaan. Yhtenä hankkeen osaprojektina Pirkanmaan maakuntamuseo toteutti eMuseo-mobiilioppaita Pälkäneellä, Pirkkalassa ja Kangasalla. Pälkäneen eMuseo-mobiilioppaan teema oli 1700-luku, joka kokosi yhteen Kostianvirran taistelun, Daniel Medelplanin aapisen ja Rauniokirkon. Pirkkalan eMuseo-mobiiliopas toteutettiin aiemmin kootun Pirkkalankylän kulttuuripolun pohjalta. Kangasalan eMuseo-mobiilioppaan teemana oli Sarsan monituhatvuotinen menneisyys. Helppokäyttöinen eMuseo-mobiiliopas on hyvä väylä saada museoille ja kulttuuriperintökohteille lisänäkyvyyttä ja uusia sisältöjä. eMuseon avulla voidaan tuoda verkkoon aikaisemmin koottuja ja jo purettuja näyttelyaineistoja tai verkkonäyttelyä voidaan hyödyntää silloin, kun näyttelylle on vai-
kea löytää fyysistä tilaa. Jo ilmastonmuutoksen torjunnan ansiosta nosteessa ollut lähimatkailu lisää suosiotaan entisestään koronatoimien seurauksena. Digitaaliset materiaalit toimivat myös silloin, kun perinteisiin näyttelyihin pääsy ei ole mahdollista. Seutumuseohanketta rahoittivat Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä alueen kunnat. Toiminta jatkuu kaudella 2020–2021 yhteistyökuntien rahoittamana. A N U S A L M ELA
Maakuntamuseotutkija
Kotiseutuposti 2/ 2020
29
Koko Suomen kuvat -kampanja etsii kotikulmien kulttuuriperintökohteita! Suomen eri kulttuuriperintökohteilla on vuonna 2021 ensi kertaa mahdollisuus hakea Euroopan kulttuuriperintötunnusta. Siksi kutsumme kaikki yhdessä pohtimaan, mikä omassa kulttuuriperinnössä on eurooppalaista. Koko Suomen kuvat -kampanja haastaakin sinut mukaan jakamaan kuvia kotikulmiesi kulttuuriperinnöstä. Jos et pääse itse kohteiden äärelle, niin kaiva esille kuva-arkistojesi aarteet ja parhaat muistot! Palkintojakin on jaossa. Voit siis osallistua kotisohvalta, kävelykierrokselta, arkistojen aarteita jakamalla tai vaikka aihetta koskevilla piirroksilla. Kuvan ei tarvitse olla otettu nyt – tärkeintä on itse kohde. Jos juuri sinä saisit päättää, niin mille kohteelle antaisit Euroopan kulttuuriperintötunnuksen? Kampanja-aika: 4.5.-13.9.2020.
Ohjeet osallistumiseen: 1. Mieti kulttuuriperintöä. Mitä tulee mieleesi? Onko se rakennus, maisema, tanssi tai ruoka? Entä mikä perinnössä on eurooppalaista tai mikä olisi toisin, jos kohde ei sijaitsisikaan Euroopassa?
2. Etsi itse ottamasi tai omistamasi valokuva kohteesta. Voit myös piirtää kohteen tai muutoin esitellä sen kuvan keinoin. 3. Jaa kuvasi kaikille kuvatekstin kera! Kuvatekstissä voit esitellä kohteen ja sen sijainnin, ja halutessasi kertoa, mitä eurooppalaista kohteessa havaitsit. Ohjeet jakamiseen verkkosivuilla!
Mukaan ilman digitaitoja? Tunnetko henkilöitä, jotka olisivat kiinnostuneet aiheesta, mutta eivät osaa tai voi jakaa kuvaa? Rohkaisemme sinua soittamaan tällaiselle henkilölle – naapurille, ystävälle, sukulaiselle – ja kysymään kuulumisten ohessa hänelle tärkeistä kotiseutukohteista. Voit tarjoutua avuksi kuvan lähettämisessä. Näin välitämme toisistamme ja kulttuuriperinnöstämme. Lisätietoja: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/koko-suomen-kuvat LI I S A LO H TA N D ER
Euroopan kulttuuriperintötunnus Suomi liittyi mukaan Euroopan kulttuuriperintötunnus -toimintaan vuonna 2018. Näin ollen Suomalaisilla kulttuuriperintökohteilla on nyt ensi kertaa mahdollisuus hakea Euroopan kulttuuriperintötunnusta.
Koko Suomen kuvat -kampanja liittyy aiheen tunnetuksi tekemiseen. Suomalaisille kulttuuriperintötoimijoille tunnus on hieno mahdollisuus miettiä omaa kulttuuriperintökohdetta kansainvälisestä näkökulmasta. Museovirasto vastaa tunnuksen kansallisesta koordinoinnista. Tunnuksen perimmäisenä tavoitteena on lisätä tietämystä Euroopan historiasta ja unionin rakentamisesta sekä yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Euroopan komissio on myöntänyt tunnuksia vuodesta 2014, yhteensä 48 kohteelle 19 maassa. www.kulttuuriperintotunnus.fi
30
Kotiseutuposti 2/ 2020
Kuva: Jari Salviander.
OMAKULMA
KRI S T I I NA S Y R JÄ S U O
Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsen
Vanhojen talojen viehätys
K
attegatin rannalla vietettyä vaihto-oppilasvuotta lukuun ottamatta olen asunut aikuisikäni Turussa. Olen asunut täällä useassa eri kaupunginosassa, joista kahdessa – ruutukaava-alueella Martissa sekä nykyisessä kaupunginosassani Ruohonpäässä – kahdesti. Palaaminen vuosien jälkeen takaisin tuttuun kaupunginosaan kertoo aina jotakin alueen viihtyisyydestä. Joskus näin tapahtuu elämänmuutoksen yhteydessä, joskus sattuman kautta, mutta myös siksi, että veri kummasti vetää sinne, missä oma olo on kotoisa. Silloisen Maarian kunnan osia liitettiin Turkuun eri aikoina, nykyiset kotikulmani 40-luvulla. Osa esikaupunkialueella sijaitsevan kotikatumme taloista rakennettiin ennen tuota liitosta. Alueen tärkein historiallinen kohde minulle on kaupunginosan rajalla Kähärin puolella sijaitseva vanha Keskitalo, joka näkyy yllä oman kuvani taustalla. Se on ainoa jäljellä oleva maatilan päärakennus entisessä Ruohonpään kylässä. Uudempi asutus rakentui maatilojen maille. Työskentelin monta vuotta Turkuseuran toiminnanjohtajana. Noiden vuosien aikana kuulin Kotiseutuliiton entisen valtuutetun, rakennusneuvos Raimo Narjuksen (1929–2011) esitelmiä ja puheenvuoroja. Mieleeni jäi, kuinka tyytyväisenä hän puhui kaupunkikuvasta, jossa eri vuosikymmenien erilaisesta arkkitehtuurista huolimatta rakennukset sopivat hienosti vierekkäin muodostaen harmonisen kokonaisuuden. Esimerkkejä tästä olivat erään rantakadun pätkä ja sisäpihanäkymä eri-ikäisistä rakennuksista koostuvilla vierekkäi-
sillä kaupunkitonteilla. Näitä täysosumia taisi olla harvassa, mutta niitä oli ja niitä tuli vaalia. Samalla tavalla minua viehättää kaupunginosani rakennuskanta. 20- ja 30-lukujen pientalot, rintamamiestalot, matalat tiilitalot ja rivitalot sopivat hyvin yhteen. Kaupunginosaan kuuluu osa kerrostalolähiöstä, mukaan lukien 60-luvun pistetaloja. Uudiskohteitakin on. Toki alueelta löytyy myös vähemmän esteettisiä paikkoja, kuten isoja risteyksiä ja hallimyymälöitä. Viihtyisimpiä kävelyreittejä ovat Ruohonpään ja Kähärin vanhojen talojen reunustamat tiet. Eriväriset puutalot isoine tontteineen, pensasaitoineen ja vanhoine omenapuineen viehättävät. Syntymä- ja nuoruuskuntani on Turun seudulla sijaitseva Piikkiö, joka on nykyisin osa Kaarinaa. Luovutetusta Karjalasta Johanneksesta ja Koivistolta kotoisin olevat isovanhempani asutettiin sinne. Toinen puoli sukuani on Varsinais-Suomesta mm. Marttilasta. On minussa myös 1/8 eteläpohjalaista. Vaikka sukulaisia asuu Turussa, minulla ei ole lähisukujuuria täällä, kaukaisia kyllä, Ruohonpäässä asuneita pitäjänseppiä. Turusta on tullut minulle 28 vuoden aikana rakas kotiseutu. Kuten kotiseututoiminnassa on todettu, ihmisellä on usein monta kotiseutua, niin minullakin. Tätä tekstiä kirjoittaessani mietin, miten perustelisin erityisen viihtymiseni nykyisessä kaupunginosassani. Asia on oikeastaan hyvin simppeli. Olen aina pitänyt vanhoista taloista, ja kun saan asua sellaisten ympäröimänä, viihdyn. Onko sinulle oman asuinalueesi, kaupunginosasi tai kyläsi rakennuskannan ikä merkittävä viihtyisyystekijä? Kotiseutuposti 2/ 2020
31
Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi
Perinnesarjakuva
S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I
