Kolumni: Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille

Otsikko kertoo, mitä mieltä minä olen asiasta. Näin opinnot juuri aloittaneena fuksina olen joutunut hämmästymään siitä, miten usein olen törmännyt yliopistossa yllä mainitun ajatuksen kyseenalaistamiseen.

Olen kuullut sanottavan, että ihmisoikeudet olisivat jollain tavalla länsimainen keksintö, joka ei toimisi kaikissa kulttuureissa. Lisäksi minulle on sanottu, että ei ole länsimaiden tehtävä puuttua muualla maailmassa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Esimerkiksi ajatus sotilaallisesta puuttumisesta islamilaisissa maisssa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin ei tunnu saavan paljoakaan kannatusta. Tätä on pidetty uuskolonialismina, ja muiden maiden kehnosta ihmisoikeustilanteesta on syytetty länsimaiden aiempaa sekaantumista näiden maiden sisäisiin asioihin.

En voi olla pohtimatta miten epäempaattiselta ylläolevat ajatusmallit kuulostavat. Vihaammeko me länsimaalaiset todella itseämme niin paljon, että emme pysty auttamaan sorrettuja ihmisryhmiä muualla maailmassa? Jos jokin kulttuuri ei tue ihmisoikeuksia, vika on aina kulttuurissa eikä ihmisoikeuksissa. Ei ole olemassa mitään ”aasialaisia ihmisoikeuksia” tai ”islamilaisia ihmisoikeuksia” eikä varsinkaan ”länsimaisia ihmisoikeuksia”. Kaikissa ihmisissä on sen verran yhteistä, että meille jokaiselle kuuluvat samat oikeudet kulttuurista ja asuinpaikasta riippumatta.

On totta, että länsimaissa ihmisoikeustilanne on keskimäärin parempi kuin monella muulla alueella. Mielestäni se kuitenkin asettaa meille länsimaalaisille velvoitteen huolehtia ihmisoikeuksien noudattamisesta myös muualla maailmassa. Emme voi esimerkiksi olettaa, että Afganistanin naiset tai Eritrean nuoret nousisivat yksin kapinaan heidän ihmioikeuksiaan polkevia hirmuhallituksia vastaan. He tarvitsevat apuamme, ja on meidän moraalinen velvollisuutemme auttaa, eikä avun antaminen ole mitään ”uuskolonialismia”.