Mikä ihmeen Charles?

Jokainen suomalainen varmasti tietää, että Ruotsin kuningas on nimeltään Kaarle Kustaa, mikä ei tosin kuulosta erityisen ruotsalaiselta. Eikä kuulukaan. Kuninkaan nimi onkin oikeasti ruotsiksi Carl XVI Gustaf tutumman Kalle-Kustaan ollessa pelkkä suomennos. Samaan tapaan syyskuussa edesmenneen Englannin kuningatar Elisabetinkin nimi oli suomennettu. Hänen oikea nimensä oli englanniksi Elizabeth II.

Monarkkien nimien kääntäminen omalle kielelle on yleinen periaate, eikä asia koske – kuten usein kuvitellaan – pelkästään Suomea. Esimerkiksi Espanjassa Elisabet tunnettiin Isabelina, ja hänen kuninkaaksi noussut poikansa Charles III on Carlos. Siksi herääkin kysymys, miksi Suomen lehdistö puhuu nyt koko ajan kuningas Charlesista. Eikö kyseessä pitäisi olla Kaarle III?

Vastaus löytyy Suomen kielen lautakunnan ohjeistuksesta vuodelta 2002. Tuolloin linjattiin, ettei eri maiden hallitsijoiden nimiä ole enää syytä suomentaa. Perusteluna käytettiin tiedovälityksen kansaivälistymistä. Pidettiin lukijoiden kannalta hankalana, jos sama henkilö tunnettaisiin kotimaassaan vaikkapa Philippenä, ja jossain muualla hänet käännettäisiinkin Filipiksi. Siksi Charles saa jäädä Suomessakin Charlesiksi.

Historianopiskelijana minua hieman harmittaa vanhan perinteen katkeaminen. Kuitenkin Charles III:n edeltäjien nimiksi jäävät Kaarle I ja II. Uusi ohje ei tullut käyttöön takautuvasti, eikä sitä sovelleta jo kauan sitten kuolleisiin kuninkaisiin. Mielestäni Suomen kielen lautakunta on hakenut ohjeistuksellaan tarpeetonta, kuviteltua kansainvälisyyttä. Maailmanlaajuisesti yleisempi käytäntö on kuitenkin nimien kääntäminen.