Sauva 2012 by Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat

SAUVA 2 01 2

SISÄLMYKSET SAUVA 2012

PURJEHDUKSET Stidit

Savua!

s. 4-5

s. 35

Haaksirikko Hetapää

Helatorstaimatkis Eskaaderi Matkapurjehdus Archipelago Race Syyslomamatkis

s.8-9

Katusamoajaretki

Egypti s. 35

s.10

s. 12-13

Mailit

s.30-31

Palkittua

s.34

Ruoka

s.11

Roverway!

18-19 20-21 22-27 28 29

LPKJ:n sana...nen

s.3

Sudarisivu

s.33

Päätoimittajan kolumni

s.32

s.7

2012

SAUVA

38. vuosikerta Levikki: 136 kpl Ilmestymispäivä: 10.12.2011 JULKAISIJA Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry www.kupittaanhenrikinpojat.fi TOIMITUS Vastaava päätoimittaja Ville Sahlström (LPKJ) Päätoimittaja Pauli Engblom Taittaja Akseli Silfver Graafikko Jukka Koskelainen Stiditoimittaja Erik Haapa Oikolukija Jukka Koskelainen PAINOPAIKKA Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo, Turku KANSI Akseli Silfver "Kalle katsoi taivahalle" MAINOSHINNASTO Takakansi: 120€ Sisäsivu A4: 90€ Sisäsivu A5: 50€ Tiedustelut:

sauva@kupittaanhenrikinpojat.fi

LPKJ:n sana...nen Toimintavuosi 2012 alkaa olla pikku hiljaa päätöksessään, jonka kunniaksi tal vikin näyttää saapuvan Antiksi ristityn myrskyn myötä, joka ulkona tätä juttua kirjoittaessa aiheuttaa lumenluojille töitä. Työtä ja toimintaa on ollut täynnä myös Kupittaan Henrikinpoikien vuosi. Keväällä järjestettiin perinteisesti sekä su denpentujen että venekuntien retket. Myös s/y Henrikan kimpussa vietettiin lukuisia työtunteja, jotta alus saatiin käyttökuntoon kesää varten. Purjehduskausi oli tänä vuonna todel la aktiivinen ja vene liikkui parhaimmil laan yli kolme viikkoa putkeen kolmen eri purjehduksen merkeissä. Maileja kertyi puskaradion mukaan eniten Turun alueen partioveneistä. Runsaasta käytöstä huoli matta vene selvisi kesästä ilman suurempia kalustorikkoja. Syksyn toimintakaudella järjestettiin vuosien tauon jälkeen yhteisretki sisarlip pukuntamme Henrikin Tapulityttöjen kanssa. Retki oli onnistunut ja yhteistyötä tullaan jatkamaan. Ensi keväänä on su denpentujen vuoro lähteä yhteisretkelle tapulityttöjen kanssa. Yhteistyö on voimaa ja tässä tapauk sessa yhteistyöllä voidaan keventää kaik kien työtaakkaa. Jokainen johtaja saa hoi taakseen pienemmän osan retkeä ja suuremman osallistujamäärän myötä ret kistä tulee taloudellisesti järkevämpiä. Sa malla kaikki pääsevät tutustumaan myös muiden lippukuntien partiolaisiin ja toi mintakulttuureihin! Kesän aikana LounaisSuomen par tiopiiri aloitti myös Syty partioon projek tin. Tarkoituksena on kääntää laskussa ol lut jäsenmäärä kasvuun. Jokainen lippukuntalainen voi omalta osaltaan osal listua projektiin kutsumalla seuraavaan kokoukseen koulukaverin, harrastuskave rin tai vaikka työkaverin. Sopiva ikä aloit taa partio on milloin tahansa. Ja tuomalla kaverin kokoukseen voi samalla näyttää, ettei partio ole vain solmuja ja nuotionsy tytystä. Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta toivottaen! Ville

STIDIT

KHP:n nettisivut päivittyivät

Ja ei, emme ole altistaneet sivuamme melanoomalle vaan pitäneet huolta, että nettisivumme ovat tyylikkäät 2010-luvullakin. Samaan aikaan totutusti postilaatikoihimme koliseva Sauvanen eli mitämissä-milloin -lehtisemme aletaan lähettää sähköpostiversiona KHP Tiedotuksen nimellä niille (toivottavasti kaikille jäsenille), joiden jäsentiedoissa on sähköpostiosoite, kun sen lapun nyt hukkaa joka tapauksessa (tai allekirjoittanut on virallinen mämmikoura).

Operaatio Haahka

Tulevaisuuspäivä 26.2

Tulevaisuuspäivänä Henrikin kirkon kerhotiloissa suunniteltiin… noh, KHP:n tulevaisuutta. Yksi kokouksen pääpuheenaiheita oli venekunnanjohtajiston keskuudessa suuri harppaus -nimen saanut muutos. Syksystä alkaen tarpojia johtavat samoajat ja 10-12 vuotiaita seikkailijoita vanhemmat samoajat tai vaeltajat. Kokouksessa todettiin myös se, että sudenpentujohtajia tarvitaan ensi vuodeksi lisää neljän nykyisen johtajan karatessa vaihto-oppilaiksi. Lisäksi todettiin, että sudenpentujen ja seikkailijoiden toimintaa on tiivistettävä ja tiedonkulkua parannettava ikäluokan vaihtamisen yhteydessä olevan lopettamisuhan takia.

KHP on saanut tehtäväkseen puhdistaa Aurajoessa lilluvat mopoauton kokoiset haahkat kerran pari vuodessa. Kesän ensimmäisellä puhdistuskerralla kylvettämään lähtivät Antti Hyssälä , Ville Sahlström, Matti Loimaranta sekä edellisen päivän iltapäivänä ilmoitettu ja infottu stidi-toimittaja. Ironisesti vesilintujen ikävästi likaamat vesilinnut pestiin autonpesuaineella, sienellä sekä Aurajoen ”vedellä” hinkkaamalla ja kuuraamalla. Haahkojen lukumäärästä huolimatta urakasta suoriuduttiin rivakasti muutamassa vartissa. Ainakin Läntistä rantakatua kiertävän possujunan turistit saivat mukavaa täytettä perhealbumeihinsa. Ikävä kyllä (mutinaa sen olevan enneminkin onneksi on kuulunut) Turku TV:n reportterit eivät tulleet paikalle vaikka näin alun perin pitikin tapahtua., mutta asia korjaantui paikallismedian läsnäololla seuraavalla kerralla. Jatkossa operaatiota jatkanevat muutkin meripartiolaiset.

Sanoja twiteistä. Mitä useammin sana on twiitattu, sitäisompi se on.

Tyyntä ja tallennuskalustoa

Kupittaan Henrikinpojat ja Henrika pääsivät edustamaan oikein televisioon monta kertaa tänä vuonna, kuten Stidi-aukeaman oikean alakulmaan liittyvän henkilön aiheuttaman mediahälyn yhteydessä. Eniten työtä näkyvyyden eteen vaadittiin, kun Veikkaus lähetti kuvausryhmänsä videoimaan purjehdusta. Kaksi pakettiautollista audiovisuaalista tuotantotekniikkaa raahattiin perähyttiin ja nollatuulessa filmattiin koko päivä. Miehistö pääsi käskystä esittämään tyhmiä kysymyksiä ja juttelemaan hauskoja kameran eteen. Jos lottoaminen jäi lokakuussa tekemättä, voi arvonnan väliajalla esitetyn meripartion edun -saajaesittelyn katsoa Youtubesta: http://korta.nu/veikkaus

Jollakisat

Entisen Merikarhu-venekunnan jäsenet Lassi, Matti ja Aku ottivat osaa Kunstenniemessä järjestettyyn jollapurjehduskilpailuun. Sää ei tosin ollut kovin suotuisa jollailulle, ensimmäisenä päivänä lauantaina meri oli liki tyyni ja kisa meni melomiseksi. Sunnuntaina tuuli yllättävän navakasti ja jotkin venekunnat joutuivatkin pian kääntämään jollaansa oikein päin löydettyään itsensä Itämerestä.

SUDARIT Erik Haapa Hilja Mäkinen Hilja Mäkinen

Sudarit maailmalla

Retkelle lähdettiin hilpein mielin pikkubussilla, jossa saattoi ihmetellä matkan varrella maaliskuun viimeisten jäiden pelottomia pilkkijöitä. Kun pe rille Kunstenniemeen päästiin viimeis ten lumisten maisemien siivittämänä, sudarit raahasivat itsensäkokoiset rin kat ja reput mökin kuistille ja valmis tautuivat lipunnostoon. Kun levoton sudaririvistö oli rau hoittunut, Suomen lippu pääsi rauhas sa nytkyttämään lipputankoa ylöspäin. Perinteiden hoiduttua nukkumapaik kojen valtaus pääsi täyteen vauhtiin ja

2 vierailevaa venekunnanjohtajaa ah nehtivat itselleen välittömästi kuuden hengen huoneen kerrossängyillä. Ohjelmana oli, maailmateema huomioon ottaen, omien maapallojen väsääminen ilmapalloista ja sangollisis ta liisteriä. Ilmapallojen puhaltamisen jälkeen, heti hetken happea haukottu aan, venekunnanjohtajat esimerkillä johtaen tekivät myös toki omansa. Liis terin kuivuessa aikaa vietettiin taas kansainvälisissä merkeissä Afrikan täh teä pelaten ja myöhemmin ulkona kuin sisälläkin temmeltäen.

Parikymmentä superreipasta su denpentua ja neljä johtajaa viettivät viikonloppunsa inkkaritunnelmissa. Retki pidettiin Kunstenniemessä, jon ne saavuimme varhain lauantaiaamu na. Retki aloitettiin lipunnostolla, joka olikin monelle leiriläiselle ihan upouusi juttu! Leikkien ja herkullisen lounaan jälkeen jakauduimme neljään ryh mään, joissa loppuleirin ohjelma suori tettiin. Ryhmät pääsivät muovaile maan leirimerkin, sytyttämään nuotion ja opettelemaan tuiki tärkeitä tulenkä sittelytaitoja, suunnittelemaan iltaoh jelmaa ja tekemään toteemipaaluja. Myöhemmin pääsimme tutkimaan rannassa viihtyneitä meduusoja ja tu tustumiskierrokselle lähimaastoon. Il taohjelmassa ryhmät esittivät vuoron perään esityksiä, jotka jaksoivat naurattaa yleisöä. Iltapalan jälkeen oli aika käydä vieriviereen nukkumaan.

Aamun aikaisen herätyksen an siosta ehdimme nähdä upean usvaisen meren ja jälleen meduusat rannassa. ”Voi kuinka kaunista!” huudahti yksi sudenpennuista meren nähdessään. Aamupalan jälkeen lähdimme retkelle näkötorniin katselemaan maisemia yläilmoista ja herkuttelimme synttäri sankarin tuomilla kekseillä. Lounaan jälkeen pakkasimme ka mat ja hyppäsimme bussiin kohti linja autoasemaa. Siellä sanottiin heipat muille leiriläisille ja lähdettiin kotiin kertomaan retken kohokohdista van hemmille.

Sudarit inkkareina

Seuraavana aamuna sudenpentu jen herättyä sulavan kattolumen tipu tukseen he kokivat ilmeisesti velvolli suudekseen herättää satojen iltaan (ja pitkään yöhön) venyneitten afrikan tähtipelien uuvuttamat venekunnan johtajat yläkerrassa toisiaan jahdatessa. Loppupäivä sujui mukavasti pakaten ja keskeneräisempiä maapalloja viimeis tellen. Leiri sujui mukavasti ja varmasti kaikkien kokemukset olivat puhtaan positiiviset ja uusia retkiä varmasti odotellaan innolla.

KITT

RETKET

Koko ikäkauden tarpojatapaaminen Sateisena helatorstaiaamuna oli Henrikin kirkon pihalle kokoontunut joukko tarpojia eri lippukunnista. Kohopäistä siellä oli Merikotka venekunta (ilman Ottoa). Kyseessä oli Koko Ikäkauden TarpojaTapaaminen eli KITT, jonka teemana oli Amazing Race. Sateen jatkuessa siirryimme ensimmäiselle rastille. Tehtävänä oli rakentaa pieni katapultti annetuista materiaalista. Vartiomme suoriutui tästä hyvin ja pääsimme lähtemään seuraavalle rastille ensimmäisenä. Saatuamme vihjeen seuraavasta rastista siirryimme Veritas Stadionille, jonne saavutuamme sade oli jo häipynyt. Sieltä siirryimme Puropellon koulun kautta Luolavuoren koulun pihalle. Siellä saimme valita joko Ampumisen tai Näyttelyn. Kun olimme saanet lopulta kaikki kohteet kaadettua vesipyssyllä pääsimme

jatkamaan matkaa. Seuraava rasti oli ruokarasti Ilpoisissa, josta jatkoimme rastille, missä pääsimme rikkomaan Piñataa. Viimeinen rasti sijaitsi Uittamon rannalla. Päivä oli kiva

Lähtemisiä ja tulemisia

Partio on paikka, jossa opitaan asennetta ja taitoa astua laatikon ulkopuolelle. Minä esimerkiksi en ikinä olisi uskaltanut lähteä tuntemattomien ihmisten luo suomenruotsalaisten talvileirille ainoana suomenkielisenä tai kansainväliseen tapahtumaan Egyptiin, jos en olisi tottunut lähtemään ensimmäisestä yöretkestä lähtien. Asenne tarttua tilaisuuteen, joskus myös luoda tilaisuus, on jotain, mitä maailmassa tarvitaan. Partio on paikka, jonne voi tulla ja palata tuttujen tyyppien, kavereiden ja ystävien luo. Ketään ei saa jättää yksin. Kohtaamme partiossa ihmisiä, joista pidämme ja joista emme pidä. Osallistumme tapahtumiin ja teemme projekteja ihmisten kanssa, joista opimme pitämään ja ihmisistä, jotka ovat asioista eri mieltä tai ajattelevat maailmasta eri tavalla. Partion pitää olla paikka, johon jokainen voi tulla, pitää hauskaa mukavassa ryhmässä ja oppia uutta. Partio on paikka, johon kannattaa kutsua kaveri mukaan. Tämä lienee toistaiseksi viimeinen

numero Sauvaa, jonka päätoimittajana olen. Vaikka lippukuntalehti ilmestyi tänä vuonna vain kerran, ei se tarkoita, että Kupittaan Henrikinpojilla menisi huonosti, päinvastoin, toimintaa on niin paljon, että lehtien tekemiselle ei tahdo löytyä muiden kiireiden ohella aikaa. Muistakaa edelleen seurata ja

Eelis Vähätalo Emmiina Salminen

aamun sateesta huolimatta ja tapahtumassa pääsi tapaamaan myös muita tarpojia.

KOLUMNI

Pauli Engblom

kommentoida lippukunnan toimintaa myös netissä: sähköpostissa tulevissa tiedotteissa, Henrikan Twitter profiilissa ja Facebookissa. Hyvää joulua ja aktiivista uutta vuotta toivottaen,

RETKET Akseli Silfver

Haaksirikko 2012

Haaksirikko 2012 meinasi haaksi rikkoutua jo ennen kuin retki oli edes alkanut, sillä ilmoittautuneiden määrä alitti kaikki odotukset ja osallistuja määrä oli vielä sitäkin vähäisempi pe ruutusten myötä. Vähäinen osallistuja määrä aiheutti suuria muutoksia retken ohjelmaan, sillä muun muassa kahden majoituspaikan mallista jou duttiin luopumaan. Perjantaina saapuessaan kololle retkelle osallistujat saivat ohjeeksi jät tää ylimääräiset tavaransa jätesäkkei hin ja ottaa mukaansa vain välttämät tömän. Yhteiskuljetus, joka taisi kulkea itärajan kautta kestosta päätellen, jätti osallistujat metsätien varteen lähtien takaisinpäin kuljettamaan johtajia lei ripaikalle rakentelemaan leiriä. Pojat saapuivat leiripaikan lähellä olleelle majoitusrastille hieman alle kahden tunnin kuluttua lähdöstään. Heille ei näytetty paikkaa johon heidät jätettiin, vaan poikien oli etsittävä it sensä kartalle. Majoitusrastilla pojille kerrottiin heidän joutuvan rakenta maan majoitteen, jossa he yöpyisivät seuraavan yön. Majoitteen valmistut tua he auttoivat pystyttämään pjteltto ja joissa he kuitenkin oikeasti yönsä nukkuivat. Lauantain aamupäivä sujui tavan omaisen tehtävärastisuunnistuksen

merkeissä osan johtajistosta hakiessa suunnitellulta toiselta majoituspaikalta puita, jotka oli viety sinne jo ennen ret ken alhaisen osallistujamäärän selviä mistä. Rasteilla rakennettiin veden puhdistin ja hätäkompassi sekä keitettiin jauhelihakeittoa nuotiolla. Rastien jälkeen iltapäivällä oli vuorossa ranta ja grillikauden avaus. Läheisellä hiekkakuopalla olevan lam men rantaan rakennettiin kymppitel tasta, pj:n kaminasta, metalliverkosta ja ympäristön kivistä sauna josta lähes kaikki pulahtivat lampeen jäähileen se kaan uimaan. Saunomisen ja uimisen lomassa syötiin ylijääneestä metalliver kosta rakennetussa grillissä valmistettu ja hampurilaisia. Ilta huipentui ilta nuotioon mäntykankaalla louhikoiden ympäröimällä leiripaikalla illan muut tuessa yöksi. Iltapalana tarjottiin ta vanomaiseen tapaan lettuja. Aamulla leiri purettiin ja käymälä kuoppa täytettiin. Täyttämistä tosin hankaloitti hieman, että eräs venekun nanjohtaja oli nakittanut hänelle mää rätyn kuopan kaivamisen venekunta laiselle jättäen toiminnan ohjeistamatta, minkä seurauksena suu rin osa kuopasta kaivetusta hiekasta oli sunnuntaina tasaisesti noin neljän met rin säteellä kuopasta. Leirin purkamis

ta helpotti huomattavasti havainto sii tä, että tie oli alle parin sadan metrin päässä leiripaikasta tasaista maastoa pitkin, eikä tavaroita tarvinnut rahdata pitkää matkaa louhikkoisen mäen yli, kuten perjantaina oli pimeässä tehty. Paluumatkaa hankaloitti hieman perä kärryn valojen toimimattomuus ja ve toaisan vinossa oleminen tilataksin pe ruutettua kärryn perjantaina illalla linkkuun auton kylkeä vasten. Paluu matka kesti onneksi huomattavasti ly hyemmän ajan ja matka meni muu tenkin huomattavasti sujuvammin. Yleisesti ottaen retki onnistui hy vin. Pienen osallistujamäärän aiheutta ma ohjelman muuttuminen mahdollisti toisaalta huomattavasti joustavamman aikataulun ja myös rennomman tun nelma.

Varastettu!

Kuvassa taustalla oleva hopeanharmaa vuoden 1987 Honda Accord rekisteri ECU-662 on varastettu syyskuun alussa Hepokullassa sijaitsevan asunnon pihasta. Havainnot autosta voi ilmoittaa Sauvan toimitukseen. Auto on kiinteä osa KHP Logistics -konsernin kalustoa. Kuvateksti ei liity juttuun. 9

RETKET

Retken viestintätyöpaja Erik Haapa Jukka Koskelainen Inna Kulla

Hetapää

Henrikin Tapulityttöjen ja Kupittaan Henrikinpoikien yhteinen syysretki valloitti Kunstenniemen maat ja meret

Kupittaan Henrikinpoikien ja Henrikin Tapulityttöjen 1017vuotiai le tarkoitettu yhteinen syysretki Heta pää alkoi viidentenä ja loppui seitse mäntenä lokakuuta. Kuljetus leirille oli jossain määrin epätavallinen, mutta si täkin mielekkäämpi tai kiinnostavampi enemmän että vähemmän purjehti neille kohopäille ja hetoille; puolet lei riläisistä saapui paikalle Kunstennie meen bussilla aikaisemmin laittamaan paikkoja kuntoon, kun toiset saapuivat Henrikalla myöhemmin illalla. Kyydi tysmuoto vaihtui päittäin lähdettäessä. Seikkailijat nukkuivat mukavasti tutun ja turvallisen mökin lämmössä ja muut vieläkin mukavammin puolijouk kueteltoissa. Hetajohtajat tosin valitsi vat eksoottisen elämyksen, Henrikalla nukkumisen. Päiväohjelmassa lauan taina seikkailijat suunnistivat rasteja ja tarpojat kävivät valokuvasuunnista massa luovuustarpon merkeissä. Sa moajat tutustuivat partioon sosiaalises sa mediassa, kirjoittivat tätä juttua ja muuttivat kokonaisen kalan herkulli seksi kalakeitoksi värikkäiden ilmeiden kera, ynnä väsäsivät jälkiruoaksi appel siinilottaa. Päivän yhteinen aktiviteetti käytiin S/y Henrikan kannella purjeh duksen merkeissä. Alkuillasta saunot

tiin ja samoajat pääsivät Kunstennie men savusaunaan (vink vink: kannattaa kasvaa isoksi partiolaiseksi). Saunan jälkeen hankittiin kunnon jäl kihiet vuosisadan mahtavimmalla örk kileikillä. Illalla grillattiin makkaraa ja pais tettiin tikkupullaa nuotion ääressä. Tuulen noustessa lähes myrskyluke miin siirrettiin Henrika Ristniemen laiturista turvaan Eräkämpän laituriin. Seuraavana päivänä vuorossa oli pe rinteinen leirin purku ja siivous. Koti matka taitettiin sekä maitse että meritse.

RETKET

Pilvi Lehtinen Akseli Silfver

Katusamoajien kevätretki Piikkiössä

Katusamoajien pitkään suunnitel tu, hulvattoman hauska retki saatiin vihdoin toteutettua Piikkiön Tammi partion kämpällä. Kämpälle saavuttiin perjantaina kimppakyydein noin klo. 20. Heti alkuun kävi harvinaisen sel väksi, ettei mökissä ollut patjoja, säh köä, vettä tai lämpöä. Vaikka tiesimme tämän etukäteen, pääsi se silti vähän yllättämään, mutta mitäs me partiolaiset niillä tekisimme kään! Vaikka tiukkaa ei kylmyys tieten kään tehnyt, osoittautui saavillinen popcorneja melko mukavaksi yllätyk seksi kylmyydessä kyhjöttäville. Per jantaiilta kului siis pitkälti kämppää lämmittäen ja makkaroita (sekä it seämme) takan lämmössä grillaten. Suurikokoinen kämppä lämpeni kui

tenkin niin hitaasti, että päädyimme kaikki nukkumaan nopeammin läm menneeseen saunarakennukseen. Lauantaiaamu alkoi luonnollisesti takan sytyttämisellä ja aamupuuron teolla. Puuron lisäksi leirin ruoka koos tui enimmäkseen Nutellaleivistä ja muista herkuista. Aamupalan jälkeen suurin osa leiriläisistä lähti ulos leikki mään lipunryöstöä. Myöhemmin päi vällä söimme lounasta ja suunnittelim me tulevia kokouksia. Illemmalla saunoimme ja söimme kunnon tortil laillallisen tunnelmallisessa kynttilän valossa. Ruoanlaitto puuhellalla oli jo itsessään pienoinen ohjelmanumero ja aikaa vievä operaatio, mutta loppujen lopuksi allekirjoittanutkin ihastui pe rinteiseen puuhellaan niin kovin, ettei

antanut enää muiden valmistaa ruokaa ollenkaan. Ilta jatkui melko pitkälle yöhön kynttilänvalossa jutellen ja hauskaa pi täen. Partiomaiseen tapaan tunnelma oli rento ja nauraa sai paljon! Toinen yö nukuttiin makeasti jo ehkä liikaakin lämmenneessä päärakennuksessa. Sunnuntaiaamulla heräsimme virkeinä siirtämään kelloja kesäaikaan, siivoamaan kämppää ja pakkaamaan kamojamme. Siivouksessa valmistuim me jo hyvin ennen aikarajaa ja pais toimme vielä parit makkarat ajanku luksi. Iltapäivällä matkasimme kimppakyydeillä jo kotia kohti, taka namme hauska viikonloppu mukavassa seurassa. Itse ainakin lähden mielelläni uudestaan tällaiselle retkelle, tässä mahtavassa seurassa. Kiitos kaikille retkelle osallistuneille sumoille!

MATKAKERTOMUS Meri Öhman

Akseli Silfver

Pohjoisia pikatreffejä ja nälkäisiä sydämiä Roverwaylla

Tampereen rautatieaseman laitu rilla parveilee kymmeniä huivikauloja. Astun painavien kantamusteni kanssa junaan, jonka käytävällä kaikuu hersy vää puheensorinaa eri kielillä. Sadat partiolaiset ympäri Eurooppaa ovat matkalla kohti Rovaniemeä ja Ro verwayta, kansainvälistä vaeltajatapah tumaa, joka järjestetään ensi kertaa Suomessa. Avajaiset pidetään napapiirin tun tumassa Santa Parkissa. Heti ovella tontut toivottavat lumihiutaleiden kera meidät tervetulleiksi. Juontajat esittele vät suomalaista luontoa eri vuodenai koina, ja joulupukki piipahtaa tuomas sa tervehdyksensä partiolaisille. Seremonian jälkeen käymme tutustu massa pukin postitoimistoon ja teem me pikavisiitin hyytävään jäägalleri aan. Tilaa koristavat upeat jäästä tehdyt eläinveistokset, ja erityisesti si rokaulaiset jääjoutsenet jäävät mielee ni. Kovin kauaa sisällä ei kuitenkaan voi olla, sillä lämpötila lähentelee kym mentä pakkasastetta.

Kansainvälisiä herkkuja tuntureilta Avajaisten jälkeen tapaamme vih doin heimomme muut jäsenet, jotka tulevat Tsekistä, Espanjasta, Italiasta sekä Belgiasta. Illalla on vuorossa In ternational Dinner, jonne kaikki maat valmistavat omia perinneherkkujaan. Sitä varten käymme kaupassa ostamas sa leipäjuustoa, lakkahilloa, suklaata, salmiakkia ja mämmiä. Jo ensimmäisenä päivänä tulee esille kulttuurien välisiä eroja: illallisen piti olla valmista seitsemään mennessä,

mutta vielä puoli kymmenen aikaan espanjalaiset ja italialaiset valmistelevat tarjottaviaan. Lopulta kaikki kuitenkin saavat ruoat valmiiksi ja herkuttelem me muun muassa pastalla, perunamu nakkaalla, poronkäristyksellä ja belgia laisella suklaalla. Jopa epäluuloja herättänyt mämmituokkonen tyhjenee kokonaan ja maistuu ulkomaalaisille hyvin. Seuraavana päivänä suuntaamme kohti Muoniota ja Pallasta. Autotiellä pomppii kymmeniä poroja, jotka kiin nostavat erityisesti muiden maiden partiolaisia. Pallaksen luontokeskuksen pihasta lähdemme yön yli kestävälle vaellukselle tunturimaisemiin. Patikoi dessa tutustumme toisiimme parem min viiden minuutin pikatreffien avulla ja huiputamme yli 800 metriä korkean Taivaskeron. Sieltä avautuu aivan upea metsien, laaksojen ja tunturien täplittämä pohjoinen maisema. Pohjoisen puhtauden ja porojen lumoissa Muutamalta varjoisalta paikalta löytyy vielä lunta, ja osa porukasta in toutuu riehakkaaseen lumisotaan. Ul komaiset vieraat ylistävät puhdasta suomalaista luontoa, ja monelle on ih meellistä esimerkiksi se, että tunturipu ron vesi on juomakelpoista. Vaelluksen jälkeen pääsemme ruokkimaan poroja, mikä on kaikille jokaiselle uusi kokemus. On hauskaa antaa poroille pellettejä ja tutkailla eläimiä läheltä, vaikkeivät ne täysin ke syjä olekaan. Autamme paikallista po rotilan pitäjää kokoamalla oksia ja ki

viä sekä tekemällä poroille lehtikerppuja talviruoaksi. Kiitokseksi saamme yöpyä maatilan pihapiirissä ja nauttia savusaunan lämmöstä. Monelle ulkomaalaiselle kipakat löylyt ja pulah dus viileään Ounasjokeen ovat mahta via elämyksiä. Illalla herkuttelemme loimulohella ja lätyillä sekä osallistum me iltanuotiolla italialaisten perintei seen vaeltajariittiin. Nelipäiväisen polun jälkeen on vuorossa leiriosuus Evolla, jonne ko koontuu 3600 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Kymmentuntinen juna matka Rovaniemeltä Hämeenlinnaan on puuduttava, mutta kuluu yllättävän nopeasti. Mahtaa kanssamatkustajille olla ihmettelemistä, kun juna on täyn nä nuoria partiolaisia!

Rakkautta ilmassa Leirillä päivät kuluvat mielenkiin toisissa ohjelmalaaksoissa ja yöt kahvila Hungry Heartsissa, jossa tanssitaan uusien partiotuttavuuksien kanssa. Ohjelmissa pääsemme muun muassa leikkimään pomppulinnassa, mäiski mään autoja lekalla palasiksi sekä tans simaan silent discossa. Yhtenä iltapäi vänä käymme järvellä melomassa, ja eräät tuntemattomat lahtelaisretaleet kastelevat meidät täysin. Onneksi au rinko kuivaa vaatteet nopeasti! Eläväs tä kirjastosta lainaan kaverieni kanssa totaalikieltäytyjän, joka on myös ve gaani. Parinkymmenen minuutin kes kustelutuokio on avartava ja ajatuksia herättävä. Torstaina on Roverwayn vierailu päivä, ja silloin vietämme rakkauden festivaali Loverwayta. Pääkadun var rella on pisteitä, jossa osallistujamaat esittelevät perinneruokiaan, kansallis pelejään tai muita hauskuuksia. Käyn muun muassa maistelemassa turkkilai sia makeisia, nauttimassa kyproslaises ta tanssiesityksestä ja paistamassa sak salaista suklaatikkupullaa. Juhlan ajaksi tien varteen on rakennettu valtava grilli, josta saa lautasen täyteen kesä herkkuja. Tällä tavoin ruokitaan lähes neljätuhatta ihmistä – kuulostaa usko mattomalta, mutta toimii! Tunnelma oli leirillä koko ajan huipussaan, koska ilmassa oli aitoa kansainvälisyyttä. Myös ohjelma oli laadukasta ja monipuolista, ja siksi Roverway oli minulle yksi kaikkien ai kojen parhaista partiokokemuksista.

Roverwayt ovat Maailman Partiojärjestön (WOSM) ja Maailman Partiotyttöjärjestön (WAGGGS) Euroopan alueiden yhteinen tapahtuma 1622-vuotiaille partiolaisille ympäri maailman. Tänä vuonna Roverway järjestettiin Suomessa. Tapahtumassa 3000 nuorta osallistuivat 50 hengen kansainvälisissä heimoissa eri puolilla maatamme järjestetyille poluille. Kohopäitä esimerkiksi osallistui media-polulle Helsingissä, kaupunkipolulle Porissa ja polulle Lapissa, josta tämä juttu kertoo.Polkuosan jälkeen leiri jatkui Evon suurleirialueella, jossa tehtiin vaikka mitä: pompittiin pomppulinnassa, kiipeiltiin, pelattiin ympäristönsuojelupeliä, hankittiin ystäviä, askarreltiin ja yleisesti vietettiin mahtavaa aikaa.

MAAILMALLA Pauli Engblom

Egyptissä Eurooppaa edustamassa

Egypt Airin lentokoneessa matkustajaluokassakin oli jalkatilaa ja penkkiin kytkettävät kuulokkeet kuuluivat lentolipun hintaan. Halal-päivällinen vatsassa katselin Välimeren eteläpuolella avautuvaa valomerta, Aleksandriaa, ja täytin elämäni ensimmäistä viisumihakemusta. Kairon lentokentän parkkipaikalla tapasin kaksi eteläsudanilaista partiolaista ja tajusin, mihin todella olin tullut 11 päiväksi. The 15th International Scout Gathering for Cultural Exchange, suomeksi Kansainvälinen partiokokoontuminen kulttuurivaihtoon oli todellakin kansainvälinen.

Edustin Suomen Partiolaisia (SP) Maailman Partiojärjestön (WOSM) Arabian alueen järjestämässä The 15th International Scout Gathering for Cul tural Exchange tapahtumassa Egyp tissä. Jos joku lukija ihmettelee, onko Egyptissä todella partiota, vastaan, että maailmassahan on enemmän muslimi partiolaisia kuin kristittyjä partiolaisia. Tapahtumaan osallistui 35 noin 1630 vuotiasta (suurin osa 1822) poikapar tiolaista. Osallistujat tulivat arabimais ta, Afrikan maista, Kolumbiasta, Ve näjältä, Georgiasta, Azerbaijanista,

Ukrainasta ja Suomesta, joten minulla oli kotimaani lisäksi edustettavana Eu roopan Unioni. Tapahtumassa, joka käytännössä oli kaksikielinen arabiaksi ja englanniksi, tehtiin kolmenlaisia ak tiviteetteja: tutustuttiin Arabian alueen partiotoimininnan satavuotisjuhlalei riin Alexandriassa, vierailtiin Egyptin eri aikakausien kulttuurien nähtävyyk sillä ja esiteltiin omaa maata muulle maailmalle. Ensimmäisenä aamuna tapahtu man johtaja ”Mr. Adam”, Egyptissä hän partiojohtajaa puhuteltiin tietysti

herrana tai partiojohtajana, johdatti meidät Kairon kansainvälisestä partio keskuksesta Scouts – Creating a Better World bussiin. Ajoimme (lue: kaaha simme kaoottisessa liikenteessä) halki valtavan Kairon, yli Niilin ja läpi aavi kon Aleksandriaan ”nuorisokaupun kiin”. Kyseessä oli kerrostaloviidak koon rajattu nuorisoleirialue. Meno Arabian alueen jamboreella oli hieman erilaista verrattuna Euroopan alueen vastaaviin tapahtumiin (kuten Ro verway s.1213). Majoituimme neljän hengen huoneissa ”mökkikylässä” va ristaen muurahaisia sängyltä ja yrittäen vääntää ilmastointijärjestelmän nuppia kaakompaan ja kaakompaan. Siirtymiä ennen järjestäydyttiin vartioittain jo noihin pituusjärjestykseen ja äkseerat tiin asentoa sekä lepoa. Olin ainoa, jolle nuo liikkeet eivät olleet partiosta tuttuja. Toisaalta täytyy muistaa, että esimerkiksi libyalaisista osallistujista osaa lienee ollut viime vuonna sotimis sa ja tekemässä vallankumousta. Hei dän esittelykojullaan oli kymmenisen

viime vuoden sodassa kaatuneen par tiolaisten kasvot. ”Ruoka”, jota ”sain” leirillä oli kamalinta, mitä olen ikinä joutunut syömään. Likaisilta tarjottimilta ja pöydiltä tarjottu kuiva riisikakku pro teiinikimpalleen ja pitaleipämäisen hii lihydraattilähteen kera pakottivat mi nut ensi kertaa elämässäni laskemaan, kuinka paljon kaloreita tarvitsen hen gissä pysymiseen, ja Pepsin paikallisen tytäryhtiön virvoitusjuomat olivat suu rin ravinnonlähteeni. Muualla, muun muassa Kairossa, ruoka oli hyvää, jopa herkullista. Egyptin historia on maailman rik kaimpia, muinaisten egyptiläisten jäl keen pytinkejään ovat pystyttäneet kreikkalaiset, roomalaiset, juutalaiset, koptikristityt, muslimit ja kolonialistit. Näimme ja koimme Gizan pyramidit, Kairon basaarialueen, egyptologisen museon, Aleksandrian majakan, kivistä rakennetun ehkä maailman kauneim man rakennuksen Quitabyn linnak keen, Aleksandrian uuden ja valtavan kirjaston, maailman tunnetuimpia moskeijoita, koptikirkkoja, synagogan ja amfiteatterin. Arkeologisia kohteita Egyptissä on niin paljon, ettei esimer

Vasemmalla: Uskonnollisissa rakennuksissa on omat tapansa kirkossa ei pidetä hattua päässä ja moskeijassa kengänpohjat ovat tabu. Tansanialainen Juzer nauttii varjosta. Oikealla yllä: Selviydyimme Kairon basaarialuella appelsiinimehulle ja juttua riitti. Oikealla alla: Moskeija on hyvä paikka käydä uskontodialogia. kiksi Aleksandriasta jakseta etsiä Alek santeri suuren hautaa, sillä jos kuokka epäilylle korttelinkokoiselle alueelle is kettäisiin, olisi luvassa vuosikymme nien kaivaukset keskellä miljoonakau punkia, joihin vallankumouksesta toipuvalle Egyptillä ei liene aikaa kes kittyä. Ruuminlämpöisessä tuskallises sa paahteessa kaikista näistä monu menteista kaikista vaikuttavin kohde oli kuitenkin ehkä vesipullo. Hauska vie railukohde oli aleksandrialainen meri partiokeskus, jossa pääsin jopa ohjaa maan heidän purjevenettään ja kaupungin satamaaltaassa pienimuo toisesti toteuttamaan unelmani Väli merellä seilaamisesta.. Vaikka Egypti täynnä upeita kau punkeja ja hienoa historiaa olikin, ei minun tarvinnut Suomea esitellessäni hävetä. Edustaessani samalla tavallaan muun muassa koko Euroopan unionia

sain lukea isänmaani ainutlaatuisiksi ominaisuuksiksi osallistujamaiden jou kossa muun muassa toimivan de mokratian ja tasaarvon. Yksi minulle valjennut asia oli arabialaisen kulttuu ri ja kielialueen valtava koko. Toki arabeillakin oli eroja; jordanialainen partiolainen esimerkiksi kysyi saudia rabialaiselta, miksi ihmeessä naiset ei vät SaudiArabiassa saa ajaa autoa. Välillä pelattiin jalkapalloa ja leikittiin arabian ja kapulaenglanninkielisiä leikkejä. Hauska tapa oli ”esittää” ryt mikkäitä leikkejä julkisilla paikoilla: Aleksandrian kirjaston ja pyramidien edustalla ja sufilaisen, islamin mystiik kaa korostavan suuntauksen, ”tanssi musikkaalinäytöksen” jälkeen. Kerran ryhmäämme tosin kiellettiin menemäs tä kauppakeskukseen, koska vallanku mouksen jälkeen järjestäyneisiin ryh miin suhtauduttiin varauksella. Välillä oli suoraan sanottuna ikävä äitiä eli käytännössä eurooppalaista

Yllä: Sufilaista, islamin mystiseen suuntaan kuuluvaa, tanssia. Alla vasemmalla: "Can I take a picture", arabipartiolaiset jamboreella halusivat poseerata kanssani ainakin miljoona kertaa Alla oikealla: Tämä taidekuva kuvaa suhtaumistani leirillä tarjottuun ruokaan ajattelutapaa, kulttuuria, ruokaa, läm pötilaa ja juotavaa kraanavettä. Koke muksena reissu oli kliseisesti sanoinku vaamaton (siksi pidin itselleni valokuvapäiväkirjaa), mieletön ja to dellakin avartava. Juttelin ja elin par tiolaisten kanssa, joiden kotimaissa oli samaan aikaan käynnissä sota, näin muslimiyhteiskunnan rukouksineen lä heltä ja tutustuin islamiin todella pal jon. Sain hyviä kavereita, muutaman ystävänkin ja kiitos Google Kääntäjän ja Facebookin olemme olleet jopa yh teyksissä. Lehden ulkomaanosion jutut astuvat todella kotiovelle, kun Facebookvirrasta lukee, mitä tutuille tapahtuu.

Partio näyttää sopeutuvan kult tuuriin niin ajassa kuin paikassa. Par tiolaisia on todella kaikkialla, vain kai kista totalitäärisimmät diktatuurivaltiot poislukien.Vaikka en ehkä pidä kaik kea partiotoimintaa kaikissa kulttuu reissa (esimerkiksi yhdysvaltalaisessa) hyvänä kasvatuksena suomalaisesta näkökulmasta, uskon, että kansainväli senä liikkeenä partiolla on upeat mah dollisuudet rakentaa ystävyyttä ja ym märrystä yli rajojen. Kansainvälisiä mahdollisuuksia on paljon: ensi kesänä esimerkiksi Satahangalla Kustavissa. Muutenkin, kannattaa aina tarttua ti laisuuteen kun sellainen tarjoutuu.

PURJEHDUKSET

PURJEHDUKSET Pauli Engblom Katerina Saltychev Jukka Koskelainen

Helatorstaimatkis

15.5.2012: Huomenna irtoaa köydet Heinänokasta viideksi päiväksi! Och var ska vi segla? Tilll #Åland! #partioscout

Vuosi sitten venekunnanjohtajis ton jouluruokarääppiäisissä ehdotet tiin, että helatorstain yhteyteen voitai siin järjestää pidennetty viikonloppu ja purjehdus. Purjehdus oli kirjoittajan partiojohtajavälitehtävä ilman kippa rille kuuluvaa merenkulullista vastuuta. Tavoitteena oli hauska reissu, vähän konetusta ja omaa toimintaa 1522 vuotiaille. 16.5.2012: Purjeet ylhäällä, Ahvenan maa suuntana. Tuulen nopeus ei päätä hui maa ja vähän satelee, mutta mikäs tässä. Köydet rannasta, perillä ollaan! Aluksi suunnitelmanamme oli pur jehtia Maarianhaminaan, mutta koska tuuli vähän ja väärästä suunnasta pää timmekin jäädä Verkkanille Korppoo seen. Jos halua merellä liikkua purjein eikä koneella, ei kannata fiksaantua suunnitelmiinsa vaan olla valmiina joustamaan.

17.5.2012 Tuuli tyyntyi yöllä ja suun nitelmat muuttuivat. Tällä hetkellä tutkanavi gointia rasvatyynellä, sumuisella merellä kohti Utötä.

Matkalla Utöseen pääsimme pit kästä aikaa antamaan merkkiääntä su mutorvella. Puoleltapäivin tuuli alkoi puhaltaa ja pääsimme jopa purjehti maan Suomen rannikon uloimmalle saarelle. 17.5. 2012 Päivällä aurinko paistoi, sitten aamun sumu palasi. Utö on kiva paik ka. Ja tällä kertaa kannatti kuunnella #mm2012 radiosta, hyvä Suomi! Kiertelimme Utössä tutkien kal lioita, hylkyä ja bunkkereita. Palates samme Henrikalle kuulimme radiosta sopivasti ilouutisen: Suomi oli voitta nut jääkiekkon maailmanmestaruuskil pailuissa USA:n viime minuuteilla. Valitettavasti seuraavien päivien me nestys ei ollut yhtä suurta. Illan kruu nasivat upea auringonlasku ja typerät Youtubevideot. 18.5.2012 No nyt tuulee! 8,5 solmun keskivauhti kiidättää meitä kohti Kasnäsiä. Aurinko paistaa, mahtava meno. #partioscout Tuskaisten tuulten jälkeen kiisim me Kasnäsiin sivumyötäisessä tuulessa niin kovaa, että kartat meinasivat lop pua kesken. Kemiönsaaren paratiisissa kävimme kylpylässä ja illallistimme en nalta sovitusti ravintolassa.

19.5.2012 Matkiksen viimeiseen väli satamaan Lahjasaareen purjehdittiin heikossa tuulessa ja auringonpaisteessa. Nyt grillataan #partioscout Purjehduskauden paras auringo nottopäivä oli toukokuussa. Kasnäsin jälkeen kävimme upeasssa Vänössä ihailemassa maisemia ja saaren puu kappelia. Lahjasaaressa lämmitimme saunan, mutta avain jäi sisäpuolelle lu kittuun saunarakennukseen yhdessä sinne kannettujen vesien ja polttopui den kanssa. Pettymystä paikattiin gril lailemalla. 20.5. Helatorstaimatkiksella oli hauskaa ja kivaa ja purjehdus oli onnistunut. Tästä tulee hyvä purjehduskausi! #partioscout Twiitin ennustus osui oikeaan, purjehduskausi oli mahtava!

Tähtitytön näkemys: Helatorstain yhteydessä vietettiin Henrikalla samoajien ja vaeltajien voi min pidennettyä viikonloppua ja käy tiin Verkanilla, Utössä, Kasnäsissä, Vänössä ja Lahjasaaressa. Purjehduk sella nautittiin hyvästä tuulesta ja ruo asta ja Suomen jääkiekkomaajoukkuu een USA voitosta. Purjehduksella ollut Katerina Turun Tähtitytöistä muiste lee tunnelmia. Helatorstaimatkis oli ihana koke mus. Ehkä mukavinta oli, että miehistö tuli viidestä eri lippukunnasta ja useas ta eri ikäluokasta. Tavalliseen tapaansa Henrikan muonitus oli loistavaa, itse en harkitsisi tekeväni vastaavan tasoista ruokaa edes leirille, saati purjehduksel le. Oli esimerkiksi ihana herätä aamul la itsetehtyjen sämpylöiden tuoksuu. Lisäpisteet sai myös musiikki, jonka

miehistö itse valitsi jo ennen matkista, näin kukaan ei voinut valittaa. Viidessä päivässä ehdimme kiertää useita vierassatamia. Yhtenä niistä Kasnäs, jossa kävimme kylpylässä ja syömässä ravintolassa. [[Ahh mitä luk susta.]] Lopulta kuitenkin päädyimme vanhaan tuttuun Lahjasaareen. Sauna oli jo lämpenemässä, kun ovi meni va hingossa lukkoon. Se ei ollut kovin mieltä ylentävää, mutta partiohengellä sytytettiin nuotio, joka korvasi mene tyksen. Itse vene, s/y Henrika, tuntui pie neen veneeseen tottuneelle paljon isommalta, mutta siihen tottui pian. Vaikka olikin mukavampaa yöpyä isos sa veneessä porukan suuresta koosta johtuen, on oman lippukuntani venettä s/y Meritähteä helpompi hallita.

PURJEHDUKSET Pauli Engblom Akseli Silfver Jukka Koskelainen

Eskaaderi

LounaisSuomen partiopiirin es kaaderipurjehdukselle osallistuivat tänä kesänä oman Henrikamme lisäksi Tu run Sinikotkien s/y Theia, Turun Tähtityttöjen s/y Meritähti ja Auran Tähti Poikien s/y Merisusi. Eskaade reilla kaikki partioveneet purjehtivat yhdessä satamasta toiseen ja etapeilla vaihdetaan aina alusten miehistöjä ja jopa päällystön jäsenet voivat päästä testaamaan muita veneitä. Yhdistyneiden kansakuntien kan sainvälisenä merenkulkijoiden päivänä 25. kesäkuuta nousivat kaikkien alusten purjeet Heinänokan edustalla ja seila simme hyvää vauhtia Turun ja Kaari nan seurakuntayhtymän Björkön lei rialueen rantaan Jöutmon saareen,

jossa yövyttiin ensimmäinen yö. Aa mulla muut alukset lähtivät ylittämään Kihtiä Aurantytön harhaillessa hake massa mukaan saapuvaa miehistönsä jäsentä. Keli oli vaihteleva, ja päivän suurin saavutus oli, kun Henrika uu den genaakkeripurjeen voimin pääsi muutaman kerran Merisuden ja Theian ohi matkalla Enklingeen. Ahvenanmaan itäosassa sijaitse valla saarella nuoremmat purjehtijat kävivät tutustumiskierroksella toisissa aluksissa ja samoajaikäiset ja pari vael tajaa tekivät pyöräretken saarella. Ke säisen Suomifilmin näköisellä retkellä seikkailtiin muun muassa tuulimyllyssä, rantakalliolla ja venevajassa. Seuraa vana aamuna purjehdimme Teilin yli

rankkasateessa kohteenamme Bomar sundin linnoitus ja sen jälkeen Ahve nanmaan ainoa kaupunki Maarianha mina. Matkalla Merisusi kohtasi koneongelmia, joten saimme heidän vierailevan miehistönsä ”lennosta” Henrikalle ja pääsimme melko rajussa kelissä taikomaan lisää ruokaa kym menelle nälkäiselle ”ylimääräiselle” teinipojalle. ”Haaksirikkopataa” tai koontuikin niin paljon, että seuraavas sa ruokailussa tarjolla oli haaksrikko vuokaa. Bomarsundin linnoituksen ja Lumparnin kanavan jälkeen rantau duimme Maarianhaminaan ja pääsim me saunaan. Illalla oli teehetki, jossa söimme korppuja ja kuulimme tarpo jien mielenkiintoisia psykoanalyyseja

päällystön jäsenistä. Aamun valjetessa Oolannin ylle lähtivät miehistöt ekskursiolle Drot ningsholmenin lintupuistoon riikinkuk koja tsiigailemaan, Maarianhaminan merenkulkumuseoon antiikkisia me renkulkuvälineitä ihmettelemään ja tu tustumaan museolaiva Pommerniin. Seuraavaan satamaan Degeröhön Henrika lähti kohauttaen koko saari kaupunki: köysien irrotessa nousivat purjeet. Degerbyn satama oli ikävä kyllä rappiolla, esimerkiksi satama maksu kerättiin satamassa olleesta moottoriveneestä käsin. Lohdutukseksi syömämme lätyt kuitenkin pelastivat hieman tilannetta. Toisiksi viimeisenä päivänä pur

jehdimme Suomen pienimpään kun taan Sottungaan jäätelölle. Sottugassa söimme myös tarpojien valmistavan herkullisen lounaan, joka oli oikeasti hienosti ja omaaloitteisesti tehty. Sot tugasta lähdettessä Merisusi unohti yh den miehistönsä jäsenen satamaan, jo ten Susi saapui Birskärin luonnonsatamaan muita myöhemmin. Viimeisenä iltana, jolloin Henrikakin oli paikalla grillailtiiin ja leikittiin ilta nuotiolla hauskoja leikkejä, laulettiin merimieslauluja ja kuultiin merimies tarinoita. Viimeisenä päivänä tuuli kovaa. Muut alukset jäivät vielä illaksi Lahja saareen, jonka laituri oli myöhemmän toimintakauden sanastolla kuvattuna

kovan tuulen ja alusten vedon vuoksi ”rennon banaaninen”. Henrikan jatkoi Heinänokkaan, koska seuraavana päi vänä alkoi matkapurjehdus. Eskaaderilla oli hauskaa. Muilla veneillä purjehtiminen on aina avarta vaa: purjehdustaidot kehittyvät kun saa kokeilla erilaisia veneitä ja pääsee toi mimaan toisen aluksen koulutuspur jehduskulttuurissa. Lisäksi suuri ihmis määrä takaa, että naurettavana on paljon hyviä (ja huonoja) juttuja. Es kaaderin tunnelmiin pääsee mukaan seuraavaan Sauvaan mennessä julkais tavissa Henrikalla kuvatuissa kypärä kameravideoissa, joissa mukana on myös Henrikan koneeton lähtö Maa rianhaminasta.

PURJEHDUKSET Jukka Koskelainen

Ei mikään ruotsinlaivaristeily

Siinä missä sini- ja punavalkoiset alukset kuljettavat matkaajan Turusta Tukholmaan ja takaisin vajaassa vuorokaudessa, käytettiin kesän matkapurjehduksella ruotsinmatkaan aikaa seitsemän vuorokautta, vaikka naapurimaassamme viivyttiin tuskin laivan satamakäännöstä kauempaa.

Henrikan tiukan kolmen viikon purjehdusrupeaman keskimmäisen osan muodosti perinteinen kesän mat kapurjehdus. Sunnuntaiaamupäivällä 1. heinäkuuta alukseen astui 8 hengen miehistö, 3 aikuista, 1 vaeltaja, 4 sa moajaa ja 1 tarpojaa, mukanaan kassi kaupalla ruokaa. Köydet irrotettiin kello 11 ja matka kohti illan määrän päätä, Kökaria alkoi. Airistolle päästyä nostettiin isopurje ja genua, jotka mah dollistivat tasaisen 68 solmun matka vauhdin. 50 meripeninkulmaa ja muu tamaa vendaa myöhemmin saavuttiin Kökarin edustalle ja siirryttiin kone voimaan. Tässä vaiheessa heräsi pieni jännitys siitä, että löytyykö Henrikan kokoiselle alukselle Sandvikin vierasve nesatamasta enää iltaaikaan tilaa. Sa tamaan kun näkee melko pitkän mat kan päästä ja se vaikutti kovin täydeltä. Päätimme kuitenkin kokeilla onneam

me ja liikuimme lähemmäs. Aivan lai turin tuntumassa havaitsimme Tkir jaimen mallisen ponttoonin idänpuoleisen ”kainalon” olevan va paa. Hetken vekslaamisen jälkeen saimme keploteltua rautarouvan ah taaseen väliin. Miehistön keskuudessa vallitsi sel vä yksimielisyys siitä, että saunaan mennään, mikäli se vain on mahdollis ta. Satamapaikan lisäksi meille liikeni kin kuin tilauksesta vielä viimeinen va paa saunavuorokin, tosin ajalle 23.0000.30. Onneksi löylyistä nautti minen ei ole vuorokaudenajasta kiinni. Hasardia kryssimistä ja peräkannella grillausta Aamupalan jälkeen tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin. Talsimme muutaman kilometrin kävelymatkan päähän satamasta Kökarin kirkolle. Valkorapatun kivikirkon vieressä sijait see myös pieni punamullalla maalattu rakennus, joka kätkee sisäänsä keskiai kaisen fransiskaaniluostarin rauniot ja paikkaa käsittelevän museon. Kirkon läheiseltä kalliolta avautui myös kaunis näkymä Kökarsfjärdenille. Tuuli oli jo tässä vaiheessa melko navakka ja me rellä näkyi jonkin verran vaahtopäitä. Palasimme takaisin satamaan ja val mistelimme aluksen purjehduskun toon. Päivän ensimmäinen kohde oli Kökarista pari meripeninkulmaa ete

lään sijaitseva Källskär, joka on tun nettu hienoista luonnonmuodostelmis taan. Päästyämme ulos Hamnö Sundista ja koukattuamme länteen Kökarsfjärdenille suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, joka ei ollut kesän ensimmäinen (katso s. 1819). Voima kas tuuli oli nostanut aukolle suureh kon aallokon ja tuuli oli täysin vastai nen. Vääränsuuntaisen tuulen, aamun nähtävyyskierroksen kuluttaman ajan ja Källskärin mahdollisen tilanpuut teen vuoksi päätimme suunnata suo raan kohti Maarianhaminaa. Loppupäivä olikin hyvin kaksija koinen. Purjehdimme Kökarin luoteis kulmasta suoraan länteen kuusi ja puoli mailia, jonka jälkeen suoraan pohjoiseen kahdeksan mailia Sottun gan länsipuolelle. Tämän alkumatkan tuuli puhalsi suoraan etelästä ja matka suoriutui joutuisan kahdeksan solmun vauhdin lisäksi vain muutamalla jiipil lä. Sottungan länsipuolella kaikki kui tenkin muuttui täysin. Tuuli kääntyi suntissa vastaiseksi ja oli aika aloittaa kryssiminen. Heinäkuun alussa emme olleet vielä lanseeranneet babystaagin irroittamista, joten jokainen venda vei aikaa (ja voimia) runsaasti. Ensimmäiset noin kymmenen vendaa olivat vielä melko rentoja, sillä niiden välissä oli aikaa yhdestä minuu tista muutamaan. Näiden helpompien vendojen jälkeen vuorossa oli melko tiukka osuus. Purjehdimme väylän ul kopuolisilta vesiltä suoraan laivaväyläl le, jossa meidän piti suorittaa useita käännöksiä erittäin ahtaassa välissä. Väistettävänä oli myös muita aluksia, muun muassa Silja Europa ja pienem

pi rahtialus. Allekirjoittanut oli tässä välissä sisällä seuraamassa navigointi tietokoneelta pujahteluamme laivojen välissä ja huutamassa etäisyyttä seu raavaan kääntöpisteeseen. Yhden ven dan aikana luukusta ulos työntäytymi nen oli tosin koitua kohtaloksi, mutta onneksi (tosin ei ilmaiseksi) leuan alle mätkähtänyt jibin skuutti vei muka naan vain aurinkolasit ja lippalakin. Tiukin kryssi loppui, kun pääsim me ahtaasta Ramsö Strömmenin välis tä läpi. Purjehdimme vielä jonkin aikaa luoteeseen, mutta päätimme tämän ly hyen kryssivapaan osuuden lopussa laskea purjeet ja siirtyä moottoriavus teiseen liikkumiseen, sillä edessä olisi ollut liki 10 meripeninkulmaa pelkkää vastatuulta. Muutaman tunnin kone tuksen jälkeen saavuimme Rödhamnin

satamaan, joka oli jokaista paikkaa myöten täynnä. Veneitä oli myös usei ta suojasatamassa ankkurissa, joten paikka oli ”täynnä” ehdoitta. ÅSS:n (Åländska segelsällskapet) vain seuran jäsenille tarkoitettu laituri oli kuitenkin vapaa, ja päätimme kiinnittäytyä sii hen. Kipparin ruotsiksi suorittama kohtelias yöpymisoikeuden tiedustelu reissu tuotti tulosta ja saimme luvan yöpyä seuran laiturissa, mikäli seuran veneitä ei saapuisi paikkaa vaatimaan. Tokipa 18metrinen partiolaisten te räspurjealus oli Rödhamnin satamassa sen verran upea näky, että eihän sellai selta laituripaikkaa kehtaisikaan kiel tää. Kävimme illalla vielä tutustumassa saaren nähtävyyksiin, kuten entisen ra diomajakan konehuoneeseen. Illan

ruokana oli tarjolla grillattua lihaa, mutta rannassa ollut hieno grillikatos oli tarkoitettu sekin vain ÅSS:n jäsenil le, emmekä enää ystävällisesti sallitun yöpymispaikkamme tähden viitsineet pyytää lupaa sen käyttöön, joten grilla simme Henrikan omalla pallogrillilä aluksen peräkannella. Eskaaderilla jal kansa loukanneen grillin kanssa kok kaaminen oli vähintäänkin epäilyttä vän näköistä puuhaa, mutta pihveistä tuli kuitenkin hyvän makuisia. Sämpylät veneeseen, lisää miehistöä ja Ruotsin-ekskursio Rödhamn on tunnettu siitä, että sieltä saa tilata aamuksi veneeseen kannettuina tuoreita sämpylöitä. Pää timme testata palvelun, ja pakko myöntää, päivä lähti hyvin käyntiin

vielä lämpimillä, isoilla sämpylöillä. Tuuli oli yöllä tyyntynyt, joten maitta van aamiaisen jälkeen suoritimme muutaman tunnin mittaisen kone marssin Maarianahaminan länsisata maan. Mariksessa tutustuimme kau punkiin ja delegaatio förstin johdolla suoritti myös taksin kanssa kauppareis sun kaupungin laidalla sijaitsevaan su permarkettiin. Illalla saimme lisää mie histöä, kun lippukunnan sudenpentuikäkausivastaava Mikko Järvinen saapui kahden sudenpentui käisen poikansa kanssa ruotsinlaivalla Ahvenanmaalle. Ilta oli miehistölle va paa, ja luvassa olikin kaupunkikierros erilaisiin seurueisiin jakautuneena. Maarianhaminassa pääsimme sauno maan toisen kerran matkan aikana. Keskiviikkoaamu valkeni kirkkaa na. Päivän tavoite oli purjehtia Ecke röön, mutta aamupäivä oli lähes tyyni, ja konetimmekin suurimman osan matkasta Maarianhaminasta Ecke röön. Matkan aikana harrastimme pe rinteistä fendaritaistelua ja demon stroimme myös vanhojen paukkuliivien toimivuutta. Eckerön edustalla päätim me jälleen muuttaa suunnitelmia ja purjehtia nousseen tuulen myötä jo sa man päivän aikana Ruotsin puolelle. Henrika kulkikin koko matkan Ahve nanmaalta Ruotsin puolelle tasaista kuuden solmun vauhtia. Saavuimme Grisslehamnin itäiseen satamaan kuu den maissa. Satamassa ei taaskaan ol lut tilaa Henrikan kokoiselle alukselle, vaan jouduimme kiinnittymään beto nilaiturin päähän kylkikiinnityksellä. Päätimme, ettemme jää Ruotsiin yöksi, vaan palaamme sieltä takaisin jo sama na päivänä. Tutustuimme illan aikana vapaasti kylään ja sen lähiympäristöön. Miehistön nuoremmat jäsenet pelasi vat erän minigolfia. Puolen yön aikoi hin irrotimme köydet ja suuntasimme

Ylinnä: Grislehmnin itäinen satama Yllä: Arjen tilannekomiikkaa Oikealla: Getan Djupvikenin luolat takaisin kohti Suomen aluevesiä. Ly hyeksi jäänyt Ruotsinekskursio sai kuitenkin hienon päätteen, kun aurin ko laski selkiemme taakse kullaten tai vaanrannan. Strutseja Suomen luonnossa Keskiviikkoiltapäivällä noussut tuuli säilyi tasaisena myös yöllä ja yli timme Ahvenanmeren jälleen tasaisella kuuden solmun vauhdilla parisataa metrisiä tankkereita väistellen. Saa vuimme Eckerön Käringsundin sata maan noin neljän maissa aamuyöllä. Tuttuun tapaan satama oli melko täysi ja yön pimeydessä päätimme kiinnittyä sataman polttoainelaituriin. Aamulla meille selvisi, että tilaa olisi myös ollut perinteisemmässä laiturissa, mutta se olisi vaatinut ankkurikiinnityksen. Suu rin syy tulla Eckeröhön oli tietenkin sa taman vieressä oleva villieläinpuisto. Osallistuimmekin koko miehistön voi

min puiston järjestämälle traktorive toiselle safarille, jossa pääsimme tutus tumaan lähietäisyydeltä niin kuusipeuroihin, villisikoihin kuin strut seihin, joille pääsi myös syöttämään ruohoa. Iltapäivällä jätimme Eckerön taaksemme ja sekä kone että purjevoi maa käyttäen siirryimme suojaista si säväylää pitkin Getan pohjoispuolella sijaitsevaan kuvankauniiseen luonnon

satamaan, Djupvikeniin. Emme olleet tässä suositussa lahdenpohjukassa ai noat, sillä purjeveneitä oli ankkurissa toistakymmentä. Muutaman epäonnis tuneen ankkurointiyrityksen jälkeen saimme Henrikan lopulta tukevasti paikoilleen paikoitellen liki seinäsuoraa kallioseinämää vasten. Djupviken on tunnettu sen eteläpuolella sijaitsevista luolista, joissa paikalliset asukkaat pii lottelivat venäläisiltä isovihan aikana. Tutustuimme luoliin ja kalliosta loh keilleisiin suurin lohkareisiin, jotka muodostivat yhdessä jännittäviä koko naisuuksia ja kiipeilyympäristöjä. Poissa väylältä Perjantaiaamulla 6. heinäkuuta jä timme Getan taaksemme ja jatkoimme matkaamme itään kohti Turunmaan saaristoa. Saggöfjärdenin kohdalla poistuimme virallisilta väyliltä ja aloi timme pitkän ”tuntemattomien vesien” kartoituksen. Tosiasiassa tämä Simskä lasta nk. yläJurmoon rikkonaisen saa riston läpi kulkeva reitti on hyvin suo sittu huviveneilijöiden keskuudessa.

Matkis jatkuu Maarianhaminasta kohti Grislehamnia komeassa säässä ylväästi purjein kuutta solmua. Vinssi pyörii nakkien ja muusin voimalla. Twiitti kanavalta sy_ Henrika

Suoritimme väylättömillä vesillä tutka avusteista navigointia ja ajoimme kääntöpisteiden mukaan, vaikka olikin päivä. Iltapäivällä kiinnityimme Åvan rantaan, jossa Maarinahaminasta alukseen nousseet vahvistukset poistui vat ja jatkoivat lomaansa yhteysalus matkan merkeissä. Jäljelle jäänyt pe rusmiehistö siirsi aluksen aivan vieressä sijaitsevan Jurmon suureen betonilai turiin. Varasimme läheisestä vierasve nesatamasta illaksi vielä saunan, joka tosin oli reissun kehnoin. Aamulla tuuliennusteet lupasivat Kihdille tuulta 12 metriä sekunnissa.

Laitoimme jibin ja ison nostovalmiiksi ja konetimme aukolle. Tuuli oli kohta lanen, joskaan ei läheskään lupauksen mukainen. Nostimme purjeet ja suun tasimme etelään. Emme kuitenkaan ehtineet purjehtia pitkään, kun tuuli tyyntyi mystisesti lähes täysin ja jou duimmekin pian laskemaan purjeet ja siirtymään takaisin konevoimaan. Päästyämme Kihdin kapean osan ete läpäähän tuuli alkoi taas nousta ja pääsimme jälleen purjehtimaan. Tuuli voimistui lopulta lähes luvauttuihin lu kemiin ja kulku oli reipasta. Houtska rin lounais ja eteläpuolella teimme jälleen väylän ulkopuolisia koukkauksia vendojen minimoiseksi. Kohtasimme myös käsissäsi pitelemäsi painotuotteen taittajan, joka sai otettua rautarouvasta edustavia kuvia. Saavuimme illaksi Verkanin satamaan Korppooseen, jos sa pääsimme vielä kerran nautiskele maan löylyistä hämärtyvässä kesäillas sa. Viimeisen illan kunniaksi kaivoimme myös Henrikan pakasti mesta jäätelöä joka oli odottanut käyt töään.

Takaisiin kotiin Jouduimme myös Verkanissa suo rittamaan epäilyttävän parkkeerauksen yhteisaluslaiturin päätyyn niin, että käytännössä estimme laiturissa olleen aluksen kulun. Selvitimme kuitenkin aikataulut ja lähdimme satamasta aa mulla hyvissä ajoin ennen kuin yhtei saluksen miehistö edes saapui työpai kalleen. Sunnuntaiaamupäivä oli erittäin usvainen ja jouduimmekin tur vautumaan jälleen tutkaan navigoides samme tietämme kohti kotisatamaa.

Heinänokan saavutimme jo puolen päivän aikoihin aikaisesta lähdöstä johtuen, mutta toisaalta viikon mittai sella purjehduksella muutaman tunnin menetys ei tunnu pahalta. Käteen jäi erittäin hieno purjehdus, jolla sää oli muuten kovin sateiseen kesään nähden suorastaan loistava. Vaikka Ruotsin vierailu oli sangen lyhyt, kartoitettiin matkalla monelle tuntemattomia Ah venmaan länsi ja pohjoispuolisia alueita, joten matkapurjehdus tarjosi tälläkin kertaa juuri sitä parastaan, eli

Yllä: Yläjurmon kylänranta Oikealla: Getan Djupvikenin kallioseinät Alla: Kuusipeura Eckerön villieläinpuistossa

uniikkeja purjehduskokemuksia. Ensi kesää miettien kohteeksi voisi ottaa pitkästä aikaa Hangon tai Viron luo teiset saaret, joilla Henrika on viimeksi vieraillut matkapurjehduksen merkeis sä aivan liian kauan aikaa sitten.

Tue Kupittaan Henrikinpoikia, tilaa s/y Henrika -taulu!

Lippukuntamme koulutusalus s/y Henrika on kuljettanut partiolaisia turvallisesti yli kaksikymmentä purjehduskautta. Yhtä kauan on palvellut myös aluksen luotettava Volvo Penta -moottori. Jotta purjehdukset sujuisivat jatkossakin turvallisesti olemme päättäneet uusia s/y Henrikan moottorin talvella 2013-14. Projekti on suuri ponnistus, ei pelkästään työmäärältään, vaan myös rahallisesti. Projektin osana on aloitettu varainhankinta, jonka ensimmäinen vaihe on uuden Henrikataulun julkaisu. Alkuperäisen maalauksen on tehnyt taiteilija Håkan Sjöström. A3-kokoinen, laadukkaisiin puukehyksiin kehystetty. Ensimmäinen erä on numeroitu. Hinta 140 € Tilaukset sähköpostilla osoitteeseen henrika-taulut@kupittaanhenrikinpojat.fi Lisätietoja lippukunnan kotisivuilla www.kupittaanhenrikinpojat.fi

PURJEHDUKSET Akseli Silfver

Uudenlaiset tuulet Archipelago racessa

Tämän vuoden Archipelago race poikkesi aikasemmista kilpailuista usealla tavalla. Pjkurssin välitehtävä nään kilpailua järjestänyt Rami Rapo Kuusiston linnanyrjänistä oli uudista nut kilpailua niin reitin kuin ohjelman kin osalta. Perinteisen purjehduskilpai lun rinnalle oli vuoden 2012 tapahtumaan tullut myös leikkimieli nen partiotaitokilpailu, jossa muun muassa syötiin sardiineja ja täytettiin ämpäriä vedellä mukana olevia väli neitä, eli Paulin purjehdussaapasta, apuna käyttäen mahdollisimman no peasti. Kilpailun uudistunut reitti herätti ennen kilpailua suurta kritiikkiä valai semattomien väylien ja Saaristomeren yhden kapeimman viittaportin vuoksi.

Uudenlainen reitti koitui lopulta Hen rikan sijoituksen kohtaloksi, sillä alku matkasta saavutetut sijoitukset hiipui vat pois kapeaa väylää kryssittäessä. Kilpailun alku oli Henrikalle mel ko hidas ja tuskallinen kevyen ja vas taisen tuulen vuoksi. Pian tuulen suun ta kuitenkin kääntyi ja muiden alusten etumatka alkoi kaventua. Korppoon ja Nauvon välisessä salmessa Henrika ja s/y TMX kisasivat toisiaan vastaan rintarinnan purjehtien useita maileja myötätuulipurjeilla alle 50 metrin etäi syydellä toisistaan. Salmen päätyttyä Henrika oli onnistunut ohittamaan useita aluksia ja eroa TMX:ään kertyi matkalla Rödharun kääntömerkille useita maileja. Saavuttaessa väylälle Berghamnin pohjoispuolelle, oli TMX

kuitenkin saanut kurottua etumatkan kiinni ja kapeimmillaan kahden ve neenmitan levyistä väylää kryssittäessä jäi Henrika auttamatta ketterämmän TMX:n vauhdista. Kilpailu päättyi Henrikan osalta poikkeuksellisen aikaisin aluksen kiin nittyessä lahjasaaren laituriin ennen kymmentä lauantaina. Kilpailun pie nin alus Salon leiriveikkojen s/y Meri tuuli saapui rantaan viimeisenä yhden aikoihin ollen myös tasoitetussa ajassa viimeinen alus. Kilpailun lopullisissa tuloksissa Henrika sijoittui seitsemän neksi kymmenestä aluksesta tehden parhaan sijoituksensa kilpailun histo riassa.

PURJEHDUKSET Inna Kulla

Jukka Koskelainen

Syyslomapurjehdus

Yhteistyön herättelyn jäljiltä pöl lähdin Heinikseen tarkoituksenani as tua suureen ja mahtavaan Rautarou vaan. Torstaiillalla suuntasimme nok kamme kohti merta tarkoituksena siir tyä yön aikana vahtiajolla Jurmoon. Suunnitelma piti paikkaansa ja saa vuimmekin viiden aikoihin perjantai aamuna satamaan kovan tuulen saat telemana (purjehdusoloista en osaa sanoa juuta enkä jaata, kovin Henrika ainakin nukkuessa heilui). Aamupäivän vietimme nukkuen edellisen yön velko

ja ja tutustuen saareen sekä toisiimme. Purjehduksella olikin useita toisilleen ennestään tuntemattomia, nykyään jo hyvin paljon tutumpia ihmisiä. Iltapäivällä otimme suunnaksi Kasnäsin ja pääsimmekin illalla nautti maan kylpylän annista. Illalla nautim mekin seurasta sekä purjehduksen lin jaan sopivasta kunnianhimoisesta mutta hyvästä ruoasta. Viimeiseksi yöksi matkasimme saunomaan ja koisimaan perinteiseen Lahjasaareen. Purjehduksesta jäi älyttömän hyvä

fiilis ja jos en kauheasti valehtele, voisin väittää teidän kohopäiden saavan nauttia sisartenne seurasta Henrikalla jatkossakin. Kiitokset vielä kaikille ihanille purjehtijapojille, kun jaksoitte selittää kärsivällisesti joissain tapauksissa seit semänkin vuotta vanhemmalle Heta tädille uudelleen ja uudelleen mikä on venda!

Purjeet ylhäällä aloitettu mies yli laidan -harjoitus sujui mallikkaasti ja uhri saatiin ylös vedestä noin kymmenessä minuutissa.

MAILITILASTOT

Mailit ja tilastot 2012

Purjehduskausi 2012 s/y Henrika Kausi alkoi Kausi päättyi

5.5.2012 11.11.2012

Kaudenpituus pv Merimaileja Purjehduksia Merimaileja keskimäärin per purjehdus Purjehdusvuorokausia Osallistujia kaikilla purjehduksilla yhteensä Osallistujia keskim. per purjehdus

Kahvitilasto

Mailijakauma. Henkilöt mailimäärää kohti 30

Mailikuningas Jukka kruunattuna. Ammattitaitoinen ja vakuuttava kuvankäsittely Pauli Engblom

191 2339 41 57,0 93 470 11,5

Nro 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 19. 19. 22. 22. 24. 25. 26. 27. 27. 29. 30. 30. 32. 33. 34. 35. 36. 37. 37. 37. 40. 41. 42. 42. 44. 45. 46. 46. 46. 49. 50. 50. 50. 50. 50. 50.

Nimi Jukka Koskelainen Ville Sahlström Pauli Engblom Erik Haapa Lasse Lipsanen Matti Loimaranta Eeli Heinä Aku Heinä Akseli Silfver Valtteri Koistinen Risto Kastepohja Rami Moilanen Eelis Vähätalo Tommi Tähtinen Maija Tähtinen Katerina Saltychev Tuulia Peippo Viivi Sydänlammi Inna Kulla Roosa Atula Topi Laaksonen Otto Niinivirta Reko Sivonen Heidi Aarnio Ville Ruuskanen Aleksandra Saltychev Samuli Sahlström Sebastian Saarni Lassi Ora Kamilla Sjöblom Lauri Koistinen Arttu Kahilainen Juho Laurén Miika Erola Tommi Lineri Tuomas Ojala Aleksi Alho Eveliina Tomberg Vilja Parkkunen Ossi Laurén Sofia Engblom Jimi Salo Markus Nurmio Eemeli Katila Mikko Järvinen Kasper Salmi Onni Paajanen Väinö Somerkoski Einari Palmu Elmeri Järvinen Katja Oksa Pauliina Hartzell Perttu Peltonen Santeri Järvinen Venla Tanner

mpk 1408 1394 1278 916 835 834 756 717 646 602 473 462 459 418 399 342 315 244 212 212 212 209 209 205 191 156 155 155 151 144 144 117 111 99 96 84 82 82 82 76 75 74 74 65 56 54 54 54 50 42 42 42 42 42 42

määrä 15 23 19 11 11 9 5 5 8 12 3 6 5 3 2 4 3 5 2 2 2 1 1 3 8 2 2 6 4 1 1 4 4 2 2 3 1 1 1 2 2 4 4 1 3 2 2 2 2 1 1 1 2 1 1

RUOKA

Jukka Koskelainen

Lihakeitto

Tällä kertaa ruokapalsta esittelee purjehdusruokaa kuluvalta purjehduskaudelta. Sauvan toimitus on myös huomioinut ruokapalstaan liittyneen epäloogisen valokuvien käytön, ja esillä ovatkin tästä lähtien valokuvat tarkastelun kohteena olevista purjehdusruoista. Lihakeitto kahdeksalle -1,25 l vettä -500 g naudan etuselkää -2,5 tl suolaa -15 kokonaista maustepippuria -3 laakerinlehteä -2 sipulia -2-3 pientä porkkanaa -pala lanttua -pala selleriä -pala palsternakkaa -9 perunaa -purjoa -persiljaa Kuutio aluksi liha ja pane palat kiehumaan kuumaan veteen. Kuori vaahto pois lusikalla, jotta saat kirkasliemisen keiton. Lisää mausteet ja hienonnettu sipuli. Anna lihan hautua hiljalleen, kunnes se on kypsää. Anna lihan hautua vähintään tunti, mutta pidempi aika takaa mureamman lihan, ja näin ollen täydellisemmän makukokemuksen. Pese, kuori ja kuutioi juurekset ja lisää juureskuutiot keitinliemeen. Lisää myös purjosuikaleet. Anna keiton hautua vielä ainakin 20 minuuttia, jotta juurekset kypsyvät. Tarkista lopuksi juuresten kypsyys ja keiton maku ja ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa ennen tarjoamista. Tarjoa merellisessä ympäristössä oikean leivän ja juoman kera.

SUDARISIVU Etsi reitti joulupukin luo.

Piirtoruutu. Tämän lehden sivuilla olet nähnyt erilaisia eläimiä: piirrä ne tähän!

PALKITTUA

Kupittaan Henrikinpoikien pronssinen ansiomitalli Jukka Koskelainen II luokan Mannerheim-solki Akseli Siflver Pauli Engblom

KevĂ¤Ă¤n kokoukset alkavat viikolla 3.

Savua Vuoden vaate

Kuuminta hottia ovat olleet poijunnäköiseksi tekevät oranssit pelastusliivit.

Vuoden aate

Tämänkin vuoden aate on partiotaate

Vuoden sanasto

Keulia = Purjehduskaudella kaikki ylitseampuva toiminta oli keulintaa. Rennon banaaninen = Savusaunan löylyn analysointia viininmaistajatermein Error = Harmiton, mutta älytön ja huvittava päälllystön jäsenen virhe Henrikalla

Radikaali ratkaisu = Myötätuuleen kääntyminen Lausahduksia ”Tähtipölyä!” ”Kuka rakastaa pientä murhapolttajaa?” ”Sanna ja lapset. Mutta herää kysymys, kuka on tämä Sanna?” ”Syödään sit ruoan jälkeen” ”Utö on Suomen eteläisin ja kallein saunasaari. 120€/tunti/miehistö ei mahdu partiolaisten budjettiin”. ”Ei täällä susia ole. Ne kallot ja raadot maassa ovat vain salametsästäjien jäljiltä.” ”HEYYEYAAEYAAAEYAEYAA!” ”Mutta te ette tiedäkään, mitä 50-luvulla tapahtui.” ”Ei me nyt siitä Kallesta jakseta Sauvaan laittaa. Siellä Henrikalla se nyt ravaa koko ajan.” ”Heh, oletteko huomanneet, että Lounais-Suomen partiopiirin nettisivujen kalenterin viidestä seuraavasta tapahtumasta kolme on s/y Henrikalla.” Sauvan toimituksen käyttämä Sauvan suunnitteludokumentti ei todellakaan ole dokumentti tai asiakirja. Sen tiedot ovat epätosia loppuun asti ja sisältö lähinnä asiatonta.