Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat
2019 nro 1 - kes채
Vuosikymmenten yhteinen matka Avomerimatkis Pyh채n Olavin jalanj채ljiss채 Tammileiri XVII Aarnivalkea
KHP
60 vuotta
sisälmykset PALSTAT LPKJ:n sana...nen
3
Stidit
4
Sudenpennut
6
S/y Henrikan päällikön kolumni
7
Savuton palsta
30
RETKET & TAPAHTUMAT Metsäss´ loistaa Aarnivalkea
16
Suota, lahonneita pitkospuita ja pussiruokaa
18
3-2-1-0: Kevätretki Takkulassa
20
Kansi sivut 8-15
Vuosikymmenten yhteinen matka Tarina lippukunnan 60 vuodesta
PURJEHDUKSET Laivakokit tuulessa
21
Saaristomatkis kesäkuussa Ahvenanmaalle
Pyhän Olavin jalanjäljissä
24
lpkj:n sana...nen
2019 nro 1 - kesä
45. vuosikerta Levikki: 170 kpl Ilmestymispäivä: 3.8.2019
Jälleen on yli puolet vuodesta vierähtänyt ja pääsemme pian starttaamaan partiosyksyä. Monella on varmasti paljon maileja takana kesältä ja niitä pääsee kerryttämään vielä lisää syksyllä.
ISSN 2489-2505 (painettu) ISSN 2489-2513 (verkkojulkaisu)
Olemme päässeet elokuun alussa kokemaan uskomattoman hienon kesäleirin, josta saamme kiittää erityisesti Ville Sahlströmiä ja tietenkin kaikkia, jotka osallistuivat leirille. Myös Jukka Koskelainen on toteuttanut kevään aikana todella mahtavia purjehduksia ja loistavan vaelluksen, kiitokset näistä hänelle. Kiitoksia hyvästä toiminnasta myös kaikille muillekin johtajille!
TOIMITUS Päätoimittaja Jukka Koskelainen Art director Jukka Koskelainen Stiditoimittaja Eemeli Koivisto Muu toimitus Pauli Engblom Erik Haapa Johanna Seulu Eelis Vähätalo PAINOPAIKKA Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo, Turku KANSI Sauvan toimitus “Kollaasi kuudesta vuosikymmenestä” MAINOSHINNASTO Takakansi: 150€ Sisäsivu A4: 100€ Sisäsivu A5: 50€ Tiedustelut: sauva@kupittaanhenrikinpojat.fi
Jukka Koskelainen
JULKAISIJA Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry www.kupittaanhenrikinpojat.fi
On hienoa nähdä, miten nuoremmat johtajamme ovat alkaneet ottaa vastuuta ja heidän johtamistaitonsa ovat kehittyneet ajan myötä. Minulla on tunne siitä, että syksy tulee olemaan jännittävän hyvä ja kaikki tulevat varmasti oppimaan paljon hyödyllisiä taitoja, niin johtajat kuin sudenpennut ja venekuntalaisetkin. Juhlavuoden aikana pääsemme vielä nauttimaan hyvästä toiminnasta ja Henrikin Tapulityttöjen kanssa yhteisestä retkestä, joka järjestetään 4.-6. lokakuuta. Yhdessä tekemällä syksystä tulee ainutlaatuinen! Hyvää loppukesää ja syksyllä nähdään!
stidit Miska Loimaala
Partiowiki
Nappuloita lippukuntaan
Partioparaati
Pauli Engblom ja Inna Kulla (Heta) kävivät partiojohtajajatkokoulutuksen eli Kolmiapila-Gilwell-kurssin eli Ko-Gin. Kurssi koostui kolmesta kurssiosasta: Evolla, Pälkäneellä ja Kakslauttasessa. Kurssilla perehdytään partioon sekä itsensä ja muiden johtamiseen. Kurssiin kuuluu myös toimintaosa, jonka aikana kehitetään itseä ja partiota jonkin projektin muodossa. Kurssin päätöstunnuksia, niin sanottuja nappuloita, ei olekaan vuosikymmeniin jaettu kohopäille.
helmikuu
4 | SAUVA 1/2019
Tänä vuonna partioparaatissa marssimme näyttävästi 60-vuotisjuhlavuotemme kunniaksi. Paraatikomentajana toimi Ville Sahlström, ja kunniatehtävissä oli myös muita jäseniämme. Huutokilpailussa KHP sai kunniamaininnan huikeista vappupilleistään. Henrikapipoiset Kohopäät marssivat iloisesti ensimmäisten joukossa Tuomiokirkolta Olavinpuistoon, jossa saatiin pullaa ja mehua. Kiitos kaikille mahtavasta paraatista!
maaliskuu
huhtikuu
Jukka Koskelainen
Pauli Engblom
Ville Satahangan johtajaksi KITT Koko ikäkauden tarpojatapaaminen eli KITT sijoittui tällä kertaa kaupunkimaastoon Petreliuksessa ja Luolavuoressa. Tarpojat KHP:stä ja Hetasta suunnistivat toiminnantäyteisten ja hauskojen rastien läpi aurinkoisessa kevätsäässä. Osallistujat rakensivat nelimetriset hätäpaarit, oppivat lippukuntahistoriaa, ottivat suunnan Luolavuoren huipulta ja opettelivat merimerkkejä, MOB-tilannetta sekä pelastusliivien laittamista päälle sokkona. Luolavuoren huipulla sekä nautittiin maisemista että syötiin välipalaa ja tankattiin mehua. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että liikuntaa oli sopivasti ja yhteishenki oli hyvä. Tekijät arvioivat auringon ja “selkeän valmiin rastipaketin” olleen parasta tapahtumassa.
toukokuu
Vuoden 2021 Satahanka XIV -leirin johtajiksi on lippukunnastamme valittu Ville Sahlström ja Kolkankävijöistä Helena Siivonen. Satahanka on muutaman vuoden välein järjestettävä Suomen Partiolaisten meripartioleiri. Leirille odotetaan osallistuvan noin 1 500 partiolaista. Satahangan ohjelmaan kuuluvat vesillä liikkuminen ja vesiaktiviteetit. Ville Sahlströmistä on mahtavaa päästä tekemään isompaa projektia. “Odotan jo innolla, että pääsemme johtajaparini kanssa rekrytoimaan staabia ja suunnittelemaan itse leiriä”, Ville sanoo. Kysyttäessä, mitä suurleirillä tulee tapahtumaan, Ville vastaa: “Tässä kohtaa vielä aika vaikea sanoa, mutta toivottavasti jotain sellaista, josta kirjoitetaan tarinoita vielä 2080-luvulla.”
kesäkuu
S/y Helvin koneen vaihto Hetan kanssa yhdessä käyttämämme koulutusalus s/y Helvin purjehdukset jatkuvat! Edellisen, elinikänsä päähän tulleen koneen tilalle on vaihdettu Nanni Kubota N2.14 HE -meridieselmoottori. Samalla on vaihdettu myös konehuoneen äänieristeet ja paranneltu koneen huollettavuutta.
heinäkuu
SAUVA 1/2019
| 5
päällikön päästä henrika@kupittaanhenrikinpojat.fi
Kahdeksansataa tuntia Jukka Koskelainen Henrikalla tehtiin tänä vuonna yli 800 tuntia talkootöitä. Mutta kuinka paljon on 800 tuntia? Perspektiiviä asiaan saa, kun muuttaa sen purjehdusajaksi. Osallistumalla jokaiselle tämän vuoden purjehdukselle pääsee lähelle tuota lukua, mutta silti tuntimäärä jää tavoittamattomiin. Yhdelle ihmisille 800 tuntia on vuodessa paljon aikaa, mutta kymmenille ihmisille ei. Tämän vuoden talkoorutistus on huima suoritus, joka kantaa hedelmää, sillä pitkään mukana roikkunut korjausvelka on viimeinkin karistettu harteilta! Keväinen suoritus vaati paljon työtä, mutta tulokset näkyvät. Uusi isomaston puomi toimii kuin unelma (puomiliikkiä voi jopa säätää vedossa!) ja
Johanna Seulu
telakointikin saatiin hoidettua kunnialla maaliin tiukasta aikataulusta huolimatta. Konehuone on viimeinkin valkoinen ja kokonaan ruosteesta vapaa, kuten asiaan kuuluukin, joten koneprojekti (kt.s S14, S15/1 ja S15/2) alkaa olla taputeltu. Kesän matkapurjehdukset on myös saatu purjehdittua jopa poikkeuksellisen vähin ongelmin, joten talkootunnit eivät ole menneet hukkaan. Ensi kevään huoltokaudesta tuleekin selvästi tätä vuotta kevyempi ja aikaa jää enemmän myös elämänlaatua parantavien töiden tekemiseen. Eniten elämänlaatua parantaa kuitenkin purjehtiminen. Kausi alkoi jälleen tänä vuonna harmillisen myöhään, mutta on toistaiseksi ollut hyvin onnistunut. Tuulta on riittänyt, välillä ehkä liikaakin, ja kaikki osallistujat nuorista aikuisiin ovat päässeet tutustumaan uusiin ja mielenkiintoisiin kohteisiin. Tulevien kipparien osaamisen kehittymistä on ollut ilo seurata matkapurjehduksilla. Ehkä vielä joku päivä saamme korjattua kroonisen kipparipulan. Helvillä tilanne on paljon parempi, mutta vanha pääkone päätti laueta heti purjehduskauden alkuun, joten tuoreet kipparit eivät päässeet hiomaan taitojaan ennen heinäkuun loppua. Helvin koneprojekti oli onneksi pienitöinen ja kokonaan ulkoistettu, joten se sujui sutjakkaasti. Henrikalle
on
huoltojen
yhteydessä
suoritettu
myös kuntokartoitus ammattilaisen toimesta. Arvion mukaan alus on pääosin hyvässä kunnossa ikäisekseen ja varsinkin takilalla on uusien päivitysten jälkeen edessään vielä vuosikymmeniä käyttöikää. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin. Nautitaan purjehduksista ja pidetään yhdessä huolta siitä, että korjausvelkaa ei pääse enää kertymään, sillä se on paras lahja jonka voimme tuleville kohopäille antaa. Antoisaa purjehdussyksyä toivottaen,
6 | SAUVA 1/2019
sudenpennut Sudenpennut nuotion loimussa Otto Tarkka Tänä
keväänä
pentulaumat
KHP:n
päättivät
sudenyhdistää
aamupäivän. vastattiin
Tähän
toiveeseen
alkuleikkien
jälkeen,
mästä oli saunassa. Tässä saunassa ei suinkaan rentouduttu vaan rie-
voimansa ja lähteä yhteiselle ret-
kun aloimme yhdessä harjoitella
kelle Kunstenniemeen. Vanhimmat
nuotion kasaamista ja sytyttämistä.
haannuttiin leikkimään lumisotaa niin että välillä lauteilla oli enem-
sudenpennut eli Siipisimput lähti-
Sytykkeiksi veisteltiin suuret mää-
män lunta kuin saunojia. Yöksi
vät retkelle jo perjantaina, kun taas
rät kiehisiä, minkä jälkeen pojat
sudenpennut jakautuivat kahteen
nuoremmat sudenpennut eli Hain-
jaettiin ryhmiin, joiden tavoitteena
kämppään.
silmät ja Hait saapuivat paikalle
oli sytyttää mahdollisimman suuri
vat yönsä Eräkämpässä, kun taas
lauantaiaamuna. Perjantaina ret-
nuotio ja polttaa poikki nuotioi-
Hainsilmät ja Hait nukkuivat vie-
ken alkaessa alkoi olla jo pimeää,
den yläpuolelle viritetty naru. Kun
reisessä Ristniemessä.
mikä tarjosi loistavat olosuhteet
nuotiot oli saatu syttymään, alkoi
pimeäleikeille. Pimeässä ja talvi-
varmasti retken haastavin osuus
lojen sammuttua, mutta aamulla
sessa
Nukkumatti tuli nopeasti va-
eli tikkupullien paistaminen. On-
unihiekat varisivat silmiltä heti
neksi suklaan kanssa ulkoa rapeat
aamun sarastaessa. Vaikka johta-
ta piilosta, kunnes iltapala saatiin
ja sisältä hieman raa’atkin pullat
jia olisi vielä hieman väsyttänyt,
valmiiksi ja iltasadun jälkeen käy-
maistuivat hyvin.
tiin nukkumaan innolla odottaen
Päivällisen
seuraavaa päivää.
mitti
Seuraavana aamuna Siipisim-
Päivällisen jälkeen tehtiin retki-
jo pakattu, vietettiin aamupäiväl-
merkit
lä
lähtivät
taskulamppujen
nukkui-
valossa, leikittiin monen sorttis-
put
metsässä,
Siipisimput
ottamaan
vastaan
uusia tulokkaita. Kasassa oli pian iso
joukko
sudenpentuja,
jois-
ehdittiin aikaisen herätyksen anvirkaa
perinteinen eli
toipääkallo.
lohikäärmeen
munat
partiohuivin koristeeksi. Ne teh-
siosta reput ja laukut pakata jo ennen aamupalaa. Kun tavarat oli vapaa-aikaa
Kunstenniemen
metsiköissä ja tekemällä lyhyt kä-
tiin huovuttamalla punaista villaa
velyretki näköalatornille. Nuotio
ta valtaosa ei tuntenut toisiaan.
puukuulan ja langan ympärille. Il-
sytytettiin
Yhteishenkeä kohotettiin ulkoleik-
lalla
makkaroiden
kien parissa ja pian pojat tulivatkin
suuren lapsilauman pitäminen si-
paahtamiseen. Sitten olikin jo aika
toimeen keskenään erittäin hyvin.
sätiloissa osoittautui sen verran
lähteä takaisin koteihin muutamaa
Veistely on tunnetusti sudenpen-
kovaääniseksi,
kadonnutta sukkaa köyhempänä,
tujen mielipuuhaa retkillä ja moni
sista päästettiin ulos leikkimään
mutta monta uutta partiomuistoa
olikin hinkunut veistelemään koko
siksi aikaa, kun toinen puoli ryh-
rikkaampana.
mentiin
saunaan,
että
mutta
puolet
lap-
vielä ja
kerran
lounas-
vaahtokarkkien
Otto Tarkka
SAUVA 1/2019
| 7
Vuosikymmenten yhteinen matka Tarina lippukunnan 60 vuodesta Eelis Vähätalo
Sotkan miehistöä Bomarsundissa vuonna 1966.
8 | SAUVA 1/2019
K
aikki
lähti
keelle vun ajalta
liik-
1950-luloppupuolelta, jolloin
Hen-
rikinseurakuntaa
ei
vielä ollut olemassa.
Lippukunnan
perustajana
toimi
pastori Esko Ensiö. Partio oli jo pi-
taitoja kuten suunnistusta ja ras-
itsenäisyyspäivänä vihittiin käyt-
tien
töön
myöhemmän
yöretkeen Kunsteniemeen huhti-
Kari
Katajiston
kuussa 1959.
lippukunnan lippu aiheenaan mor-
pitämistä.
Kun
kurssi
Kurssi
oli
päättyi
suoritettu
kesäloma
lusittu,
alkoi
kunnan
varsinainen
ja
lipputoimin-
siusristi,
jonka
kunniajäsen suunnittelema
päällä
piispan
hiippa ja kulmissa neljä partioliljaa. Vartiotoiminta
erosi
paljon
ta syksyllä 1959 nimellä Kupittaan
nykyajan
ta ikäkausitoiminnasta. Vartioita
tarkoin
suunnittelus-
demmän aikaa ottanut jalansijaa
Henrikinpojat. Ensimmäisenä lippu-
Turussa ja Ensiö halusi myös Vasa-
kunnanjohtajana aloitti perustaja
ei jaettu ikäluokittain, vaan tut-
ramäkeen oman lippukunnan. Alu-
Ensiö
tavapiirettäin esimerkiksi samalla
ja
sihteerinä
Sinikotkista
eella nimittäin oli paljon sodan jäl-
lainassa ollut Raunio, joka myö-
luokalla olleista pojista.
keen syntyneitä lapsia.
hemmin palasi oman lippukuntan-
sa pariin. Meripartiosta ei tuolloin
lailla sama. Toiminta oli niin alkuvai-
Varsinainen työ aloitettiin nol-
“Ohjelma oli kaikilla vartioilla aika
lapisteestä, sillä Ensiöllä ei ollut sen
ollut tietoakaan, vaan jalat pysyi-
heessa, ettei tiedetty suunnistamisesta
enempää kokemusta partiotoimin-
vät tiukasti maan kamaralla.
tai retkeilystä mitään. Yhdessä tiimis-
nasta.
Ensimmäisenä
tehtävänä
“Aluksi oli neljä vartiota: Hir-
sä tehtiin ja mentiin vaan. Luonto oli
oli kerätä kasaan kiinnostuneita
vi, Haukka, Ahma ja Susi. Meistä
myös erilainen. Ei lyöty mitään pape-
poikia alueen nuorista. Vasaramä-
kurssilaisista tuli niiden vartiojohta-
ria mukaan, että tässä ohjeet kuinka saatte elää. Eikä kannettu mitään
en seurakuntatalolla, joka toimi
jia. Loput jäsenet tulivat seurakunnan
siihen aikaan myös kirkkona, pi-
kautta. Ensimmäinen kolo sijaitsi Va-
omia laavuja, ne tehtiin itse.”, Lapa
dettiin
saramäen seurakuntatalon kellarissa
kuvailee.
jumalanpalvelus,
jonka
ahtaissa tiloissa. Kolo oli käytännös-
kiinnostuneita poikia ilmoittautu-
sä huone, jonka keskellä oli pirttipöytä
tenniemessä
maan mukaan.
ja päädyssä jokaiselle vartiolle oma
1964
kaappi.”, Lapa muistelee.
vuotta
yhteydessä
Yksi
pyydettiin
partiosta
partiosta
innostuneis-
ta pojista oli Lauri “Lapa” Harju. “Ajatuksena oli, että meidät kurssitetaan,
jonka
vartiojohtajina.
jälkeen Apuun
toimisimme pyydettiin
Toiminta
lähti
käyntiin
ak-
Kesäleirejä järjestettiin Kunsvuosittain.
alettiin
Vuonna
rakentamaan
aikasemmin
pari
perustetulle
Henrikinseurakunnalle
Ristinie-
tiivisesti: vanhemmat perustivat
meen
jota
lippukunnalle tukiyhdistyksen ni-
pukunta
omaa
kämppää,
alkoikin
lip-
käyttämään
mellä Partiolaisten Tuki ry, jonka
ahkerasti.
nuorisotyöntekijä Veli-Heikki Raunio,
toiminta tosin hiipui ensimmäi-
osallistuttiin
joka oli Sinikotkien jäsen. Ensiö toi-
sen
kajärjestön suurleirille Hakkikselle
mi vain taustalla Raunion opettaessa”,
Lippukunnan
lippukuntamme kunniajäsen Lapa
ensimmäisen kevätparaatin koit-
kertoo.
taessa
Muut
vartiojohtajakoulutuk-
vuosikymmenen
jälkeen.
jäsenmäärä
kohtalainen.
oli
Partiopoikia
Samaisena Suomen
vuonna Partiopoi-
Sauvossa.
Hei, me veneillään!
oli mukana 33 ja kolkkapoikia eli
seen osallistuneet olivat Rauno
nykyisiä
sudenpentuja
Heervä, Kalle Korvenniemi ja Kari
pukunta
hyväksyttiin
18.
Lip-
Suomen
Muilla
lippukunnilla
neitä
ja
hiljalleen
oli
jo
ve-
merituulet
Katajisto. Raunion johdolla pojat
Partiopoikien jäseneksi helmikuus-
alkoivat puhaltamaan myös kohti
viettivät talven ja kevään erään-
sa 1960. Ensimmäinen kesäleiri
Vasaramäkeä. Vuonna 1963 lippu-
laisella VJ-kurssilla, jossa käytiin
pidettiin kesällä Sauvon Sarapis-
kunta jakaantui hetkeksi kahtia
yleisesti läpi partiotoiminnan sa-
tossa, lähellä myöhemmin tutuksi
maa- ja meriosastoon. Paidan väri
loja,
tullutta Ahtelaa. Samaisen vuoden
mutta
myös
konkreettisia
Kuvat: Asko laitteen kotialbumi, Antti Hyssälän kotialbumi, Outi Järvinen, Akseli Silfver, Jukka Koskelainen
SAUVA 1/2019
| 9
vaihtui
osalla
väriin. toiminta
ei
siivilleen, ja
tuttuun
siniseen
Ruskeapaitaisten
lippukunnasta
ollut. Jokainen vähän kirjoitti kynällä
paperille, sitten se naputettiin vahal-
vuotta myöhemmin kuin me, mutta
“Henrikin Tapulitytöt perustettiin
noussut
le ja veivattiin. Aluksi ei lehdessä ollut
meidän välillä oli jyrkkä ero. Ei saanut
lopetettiin
edes kovia kansia.”, Lapa muistelee.
edes päin katsoa. Ei minkäännäköistä
kuitenkaan
osastojako
maa-
tuli
kokonaan
Kokoontumispaikka
Satahanka
III
Ensimmäinen vene, Uudessa-
aikana.
kaupungissa vesibussina toiminut
rista lähdettiin remontin ajaksi
nen
Sotka ostettiin kesäkuussa 1964.
evakkoon Ensiön asuntoon, josta
osallistui,
Mahonkinen, 10-metrinen moot-
muutettiin takaisin uudistettuihin
kanssa.
torivene on kiistatta lippukunnan
tiloihin. Välillä koloja oli useam-
Raitis aloitti lippukunnan sihtee-
historian kolmesta aluksesta se
pia ympäri Vasaramäkeä, jokaisella
rinä ja jatkoi pestissä pitkälle yli
kaunein.
vartiolla omansa lähellä kyseisen
2000-luvun lopun ollen Suomen
“Yhtäkkiä meillä oli oma vene
vuosikymmenen
kontaktia.”, Lapa naurahtaa.
li
ensimmäisen
vaihte-
meripartiolippukunta.
Seurakuntatalon
kella-
oli
ensimmäinen
vuonna
meripartioleiri,
johon
luonnollisesti
Samana
1968
valtakunnalli-
vuonna
KHP
Sotkan Hannu
vartion jäsenten koteja. Toiminta
pitkäaikaisin lippukunnan sihteeri.
Aurajoessa. Nopeus oli seitsemän sol-
kuitenkin vakiintui lopulta Vasara-
mun paikkeilla ja moottori piti pirun
mäen seurakuntatalolle.
kokonsa takia – kun majoitustila oli
kovaa ääntä. Sotka oli kiikkerä, sy-
Ensiö
rajallinen, ei pitkiä purjehduksia
luopui
lippukunnan-
Sotka aiheutti haasteita pienen
1960-luku väystä ehkä puoli metriä. Jos änkesi,
johtajuudesta
niin kuusi mahtui nukkumaan.”, Lapa
jonka
arvioi.
jina toimivat Pekka Kumpulainen
1963,
voitu järjestää. Lippukunta alkoi
lippukunnanjohta-
etsiä uutta alusta, ja keväällä 1969
vuonna
jälkeen
tehtiin kaupat kaljaasi m/aux Mari-
(1964), Ismo Heervä (1965) ja Kari
nasta. Ero entiseen oli valtava, sillä
Sotkalla ei moni päässyt purjehti-
Katajisto (1966). Heidän jälkeen-
aluksella oli pituutta yli 24 metriä.
maan, vaikka veneellä reissattiin
sä pestin otti vastaan Pertti Tuomi,
ympäri
Kovassa
joka toimi lippukunnanjohtajana
Sotka oli vain piknikreissulle, mut-
Rajatun
kapasiteetin
Saaristomerta.
vuoksi
“Kaljaasi muutti koko systeemiä.
tuulessa ei veneen kanssa voinut
pisimpään, ollen pestissä peräti 12
ta kaljaasi mahdollisti isolla porukalla
lähteä lainkaan liikkeelle tehotto-
vuotta aina vuoteen 1979 saakka.
purjehtimisen. Nopeudessa ei voitettu,
man moottorin ja kiikkerän rungon
Jäseniä
mutta nyt voitiin liikkua myös huo-
takia. Vuonna 1964 ilmestyi myös
ta lippukunta porskutti eteenpäin
nolla kelillä, kun alla oli vakaa alus.”,
erityisesti johtajiston rungon pit-
Lapa vertailee.
käikäisyyden
Kaljaasi
lippukuntalehti mäinen
Sauvan
numero.
ensim-
Satunnaisesti
tuli
ja
meni,
avulla.
mut-
Toiminta
kastettiin
uudelleen
ja se sai nimekseen Henrika. Sitä
ilmestyi lehden pikkuveli, tiedo-
pyöri vahvasti oman lippukunnan
tuspaperi Sauvanen.
ympärillä eikä nykyisenkaltaisesta
varustettiin ahkerasti parin vuo-
yhteistyöstä muiden kanssa ollut
den ajan partiokäyttöön sopivaksi.
tietoakaan.
Kaljaasi Henrikan historiaan voi
“Sauva kokosi vuoden tapahtumat
yhteen. Ei sen tekeminen ihmeellistä
10 | SAUVA 1/2019
tutustua
tarkemmin
Sauvassa
1/2018.
Saimaalle, kun seuraava Satahanka V järjestettiin
Kyläniemessä
vuon-
na 1978.
Iloinen vuosikymmen
mista ja sillä vierailtiin Gotlannissa saakka vuonna 1981.
Lippukunta ta
Henrika jatkoi aktiivista purjehti-
vuonna
täytti
1974
15
ja
vuot-
kesäleiri
Öjn-saarella
järjes-
tetty Satahanka VI vuonna 1982 oli
1970-lukua voi kutsua mainioksi
järjestettiin
vuosikymmeneksi. Kun Henrika oli
pyöräretkenä Ahvenanmaalla. Lip-
kytkin hajosi aivan leirin alus-
saatu alkuvuosina kuntoon, alettiin
pukunnan äitikerho alkoi kokoon-
sa. Henrika hinattiin Turkuun ja
lippukunnassa
tua samana vuonna ja siitä tuli
kytkin saatiin korjattua. Haasteet
elää
kasvukautta.
poikkeuksellisesti
Paraisten
Henrikalle kohtalokas, kun veneen
Purjehduksia järjestettiin runsaas-
merkittävä taloudellinen tuki vuo-
eivät päättyneet siihen ja veneen
ti ja jäsenmäärä kasvoi etenkin
sikymmenten ajaksi.
huonon kunnon takia alettiin poh-
kolkkapojissa.
Maatoimintaakaan
Vuosikymmenen lopulla osallisyhteispartiopiirin
tia peruskorjauksen tarvetta. “Muistan, että jokainen Henri-
tuttiin
ja talvileirejä järjestettiin tasaisin
mäiselle talvileirille vuonna 1977
kan nosto talveksi Ruissalossa piti olla viimeinen. Lopulta laskettiin pe-
Suomen
Partiolaisten
ensim-
ei unohdettu vaan retkiä sekä kesäväliajoin. Lippukunnasta tuli Suo-
ja
men Partiolaisten jäsen vuonna
mäiselle
Karelialle
ruskorjauksen hinta, mutta se oli niin
1972 Suomen Partiopoika- ja Par-
Kolilla vuonna 1979. Samaan aikaan
korkea, että päätettiin hankkia uusi
suurleirille
ensim-
1970-luku tiotyttöjärjestöjen yhdistyessä.
Henrikalla tehtiin purjehdus Tuk-
alus.”, Lapa taustoittaa.
holman kautta Vaasaan Ruotsin
Alusprojektin
rannikkoa pitkin.
toimi Asko Laite ja varainhankin-
Montaa vuorokautta ei Henrika
makoillut kotisatamassaan Aurajoessa, sillä purjehduskalenteri oli vuosittain täynnä niin lyhyitä kuin pitkiä
purjehduksia.
Ensimmäi-
nasta vastasi Hannu Raitis. Veneen
Ilman venettäkin pysyttiin pinnalla
malliksi valittiin Roberts 53 G ja runkomateriaaliksi
1972
Saimaan
kanavan
teräs.
Sisäti-
lojen suunnittelusta vastasi Matti
nen pitkä purjehdus järjestettiin vuonna
päällikkönä
Asko
Laite aloitti lippukunnan-
Tähkäpää ja koneesta Lapa. Uuden
kautta Kuopioon. Mukana oli myös
johtajana vuonna 1980. Jo 1960-
Henrikan vaiheista voi lukea tar-
rippikoululaisia ja Henrikalla jär-
luvulta saakka aktiivisena johtaja-
kemmin Sauvan numerosta 1/2015.
jestettiinkin
vuosia
eteenpäin
purjehdusrippikouluja.
Satahanka IV pidettiin Ahvenan-
maalla,
Bänö-ö-saaressa
vuon-
na tunnettu kunniajäsen Laite on
toiminut lippukunnan kantavana
25 vuotta ja lippukunnanjohtajaksi
voimana näihin päiviin saakka.
valittiin Esa Salminen. Omia leire-
jä järjestettiin tasaisesti ja vuonna
Välit lämpenivät myös Tapu-
na 1973 ja samalla Henrika sai
lityttöjä
ensimmäiseen
järjesti
ritunnelmaan.
kosketuksen Alus
teki
lei-
paluun
Vuonna 1984 lippukunta täytti
kohtaan heidän
ja
lippukunta
kanssaan
piirin
partiotaitokilpailut vuonna 1980.
1985 osallistuttiin Jämijärvellä pidetylle Miilu-suurleirille.
Kaljaasi Henrika myytiin vuon-
SAUVA 1/2019
| 11
na 1985 ja uuden aluksen runko
Uusi aika koittaa
vanhalta
alkoi kohoamaan Raisiossa. 80-luvun
jälkimmäisen
puoliskon
kaljaasilta.
panostettiin Suomalainen
meripartiohistoria
ja
Ruokailuun
eineksiä
ei
uu-
dellakaan Henrikalla syöty, vaan
lippukunta toimi siis ilman omaa
sai uuden virstaanpylvään keväällä
ruoka tehtiin aina itse. Tätä pe-
alusta.
purjehduksia
1990, kun arkkipiispan rouva Birgit
rinnettä on pyritty ylläpitämään
verran
Vikström kastoi Aurajoen vedel-
nykypäivänäkin.
hempien purjeveneillä, yhteistyötä
lä uuden purjealuksen Henrikaksi.
kun muiden meripartiolippukun-
Henrikan valmistuminen merkit-
kö on laivas’. Henrikalla pidettiin
Korvaavia
järjestettiin
jonkin
van-
Jumal
on
taivas’,
päällik-
tien kanssa ei tuolloin tunnettu.
si lippukunnalle eräänlaista uuden
1990-luvulla kurista huolta, jäl-
Vaikka veneprojekti vei resursseja,
ajan alkua. Ensimmäistä kertaa
kipolvien
muu toiminta ei kärsinyt ja lippu-
lippukunnalla oli purjevene, ja vie-
välillä jopa osallistumismukavuu-
kunnan jäsenmäärä pysyi sadan
läpä iso sellainen.
den kustannuksella. Taustalla oli
tuntumassa.
Toimintaa
keskitet-
tiin maapartion ympärille.
Ensimmäinen kesä meni koe-
purjehdusten
Samaan aikaan kun Henrikaa
merkeissä,
käsityksen
mukaan
kuitenkin ymmärrettävät syyt. En-
mutta
sinnäkin purjehtiminen oli uutta
kesällä 1991 mukaan pääsivät myös
eivätkä kaikki ymmärtäneet sen
rakennettiin kunnostautui lippu-
partiopojat. Purjehtiminen oli lip-
vaaroja. Lisäksi veneestä haluttiin
kunnan äitikerho varainkeruussa
pukuntalaisille uutta ja 90-luvun
pitää hyvää huolta, joten esimer-
kiksi
1980-luku opetellessa uutta kulkutapaa.
erityisesti huomiota.
toimintaa ahkerasti myös 90-lu-
Vaikka lippukunta profiloitui
vulla,
pääsi vuonna 1992 Satahanka VIII:lle
selkeästi
Saimaalle matkatessa. Masto hipoi
ei maatoimintaa täysin unohdet-
toiminta
hiipui
vähitellen 2000-luvun puolella. Satahanka VII järjestettiin Rau-
menikin
kiinnitettiin
ensimmäinen
kunnes
puolisko
siivoamiseen
keräten suuria summia vuosittain alusprojektin hyväksi. Kerho tuki
Todelliseen testiin uusi vene
meripartiotoimintaan,
Saimaan kanavan siltoja ja peril-
tu. Retkiä järjestettiin vuosittain
le päästyä aiheutti uusi alus niin
ja
vuonna lippukunta järjesti piirin
ihastusta kuin kateuttakin muis-
nen tauon jälkeen vuonna 1994.
talvimestaruuskilpailut.
sa partiolaisissa. Takaisin tullessa
Suurleireille
jouduttiin ensimmäistä kertaa ko-
kella 1990) ja Loisto (Hangossa
malla
1987
ja
Lippukunta
sitä
täytti
seuraavana
30
vuotta
oma
kesäleiri Tervas
pidettiin
pie-
(Kannonkos-
vuonna 1989. Mika Koutu peri lip-
vaan keliin ja todettiin veneen
1996) osallistuttiin hyvällä joukol-
pukunnanjohtajuuden ja vanhempi
kestävän.
la,
kaarti jäi samalla hieman taka-
pitkien purjehdusten sarja ja Hen-
johtajia päällekkäisen Tall Ships
alalle. Koutusta tuli seuraavana
rikalla purjehdittiinkin ahkerasti
Races’n
vuonna myös uuden Henrikan en-
ympäri Itämerta.
Ritarien järjestämä Ritarikoe oli oh-
simmäinen päällikkö.
Vaikka tain
12 | SAUVA 1/2019
Tästä
kaikki
kuitenkin
alkoi
oli
90-luvun
uutta,
periytyi
jo-
myös
tosin
jälkimmäiseen takia.
Myös
ilman
Koroisten
jelmassa vuosittain. Lippukunta oli osallistunut kisaan sen alkuajoilta
saakka, mutta perinne hiipui sit-
lolle vuonna 1995. Ahtaat, Ilpoisten
temmin 2010-luvun taitteessa.
Vuorenkävijöiden kanssa jaetut ti-
marssittiin pienten poikalippukun-
Vielä
lat sekä vieras toimintaympäristö
tien sarjassa. Samaan aikaan koko
le tultaessa toiminta oli vahvaa,
ei ollut toimiva ratkaisu, ja tämä
partioliike kärsi jäsenkadosta ja
mutta vuosikymmenen lopulla al-
heijastui etenkin viikkotoimintaan.
etenkin maapartiolippukuntia kaa-
koi
tui ympäri Suomea. Ilman Hen-
90-luvun
näkyä
luontaisen
merkkejä syklin
jälkipuolel-
toiminnan
Tilat uudelle kololle löydettiin
millään pari ja partioparaatissa
kääntymisestä
vuonna 1999 Vasaramäen koulun
laskusuuntaan, ja vuosikymmenen
alakerrasta entisistä talonmiehen
vakavampi. Alus oli ennen kaikkea
alun haaveet uudesta aikakaudes-
tiloista.
johtajistoa yhdistävä tekijä, joka
ta
partiokäyttöön sopiviksi ja lippu-
alkoivat
kuihtua.
Kokonaisia
Asunnot
remontointiin
rikaa tilanne olisikin voinut olla
piti pienen aktiivisen osaston mu-
ikäluokkia jäi vähitellen pois toi-
kunta pääsi muuttamaan takaisin
kana toiminnassa.
minnasta ja johtajia muutti pois
omalle seudulleen.
Pienestä
opiskelujen perässä 90-luvun lo-
Koutun
pulla ja 2000-luvun alussa.
johtajiksi
vuonna 1994 ja Ilkka Kari vuon-
nostuneiden nuorten ikäluokkien
liskolla oli paljon, niin maalla kuin
na 1997. Vuosituhannen lopussa
muodossa.
merellä.
juhlittiin lippukunnan neljää en-
pitkäksi venähtänyt sukupolven-
Toimintaa 90-luvun jälkipuoMerkittävä
tapahtuma
jälkeen nousivat
volyymista
huoli-
lippukunnan-
matta ikäkausitoiminnassa näkyi
Jari
kuitenkin toivon pilkahduksia in-
Päkkilä
Lippukunnassa
alkoi
1990-luku oli ensimmäinen Tall Ships Races
simmäistä
vuonna 1996, joka oli silloisilla re-
lanseerattiin
sursseilla massiivinen ponnistus
vuonna 1999.
lippukunnalle. Vaikkei menestystä tullut, purjehdus loi, kuten myös
vuosikymmentä omat
ja
ansiomerkit
vaihdos ja Tommi Tähtisestä tuli lippukunnanjohtaja vuonna 2001. Henrika
jatkoi
aktiivis-
ta purjehtimistaan käyden muun
Hidas kasvu alkaa
muassa
Kemissä.
Toimintaa
he-
räteltiin puolestaan maapuolella
vuoden 2000 kisa, positiivista kiervuosituhannen
Uuden
tua lippukunnan toiminta jatkui
kunnan
Satahangalle IX osallistuttiin isolla
90-luvun
jäänyt kesäleiri. Myös Sauvaa yri-
loppua
alet-
vuonna 2001 järjestelmällä lippu-
rettä toimintaan useaksi vuodeksi. Myös vuoden 1998 Bomarsundin
pienemmällä
toistaiseksi
viimeiseksi
porukalla, ja vuonna 1997 Henrika
volyymillä ja perustoiminta pyrit-
tettiin elvyttää, mutta numero ei
kävi
tiin pitämään pystyssä. Kaikkeen
päätynyt ikinä painoon saakka.
kassa Bornholmin saarella saakka.
ei riittänyt enää resursseja, muun
Samaan
muassa Sauvan viimeinen numero
ty yhdistys vuoden 2000 lopulla
matkapurjehduksella ajanjaksoon
Tans-
ajoittuu
Lippukunnasta tuli rekisteröi-
myös kolon vaihtuminen. Henrikin-
ilmestyi vuonna 1998 ja kesäleire-
ja Henrikasta samalla virallisesti
seurakunta myi Vasaramäen seu-
jä ei hetkeen järjestetty.
lippukunnan oma alus. Asko Laite
rakuntatalon ja lippukunta joutui
evakkoon Ilpoisten seurakuntata-
alle
Jäsenmäärä sukelsi välillä jopa 70:n.
Vartioita
oli
vähim-
toimi sovitusti kahden vuoden ajan lippukunnanjohtajana
Tähtisen
SAUVA 1/2019
| 13
palatessa uudelleen ruoriin vuon-
kuin se nyt on ilman heitä.
vastata,
na 2004. Pelastava voima ja kasvun
syynä oli riittävä määrä innostus-
Matkapurjehdukset, eskaaderi,
mahdollistaja oli Mikko Järvisen
vuoden
pitkään johtama laadukas ja pit-
partion 100-vuotisjuhla ja Ahtelassa
käjänteinen
pidetty
sudenpentutoiminta.
2007
Tall
Ships
Satahanka
XI
Races,
värittivät
todennäköisesti
ta oikeissa pesteissä. Innokkaat venekunnanjohtajat vaativat lippukunnan
”partiopoikaosaston”
Jäsenmäärä hivuttautui hiljalleen
tapahtumakarttaa.
sadan tuntumaan.
lähti lentoon hyvien alueohjaajien
Sudenpentutoiminta
johdolla
uusien johtajien tullessa mukaan.
Vaikka
toiminta
oli
edel-
ja
Aluetoiminta
mutta
yhteistyö
meripar-
toiminnalta eteenpäin menemistä. kasvoi
tiopuolella tiivistyi lippukuntien
Henrikalla tehtiin inspiroivia pur-
merille, myös retkiin panostettiin
välillä.
jehduksia esimerkiksi Tall Ships
leen
selkeästi
painottunut
ja viikkotoiminnan taso pyrittiin
Vuoden
pitämään hyvänä. Isoja tapahtumia
luosuudella
olivat Hangon Satahanka X vuonna
Henrika nappasi kilpailun voiton
myös
2002, Tall Ships Races 2003 sekä
omassa luokassaan Antti Hyssälän
panostettiin
Tarus-suurleiri
2009
TSR:n
Gdyniasta
kilpaiPietariin
Races -kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011. Kulttuuri Henrikalla muuttui rennommaksi. sekä
Viestintään sosiaalisessa
kipparoimana kovatuulisessa kil-
mediassa että Sauvan henkiin he-
Padasjoella vuonna 2004.
pailussa. Turussa kotisatamassaan
rättämisen
Vuosikymmenen
edellisen kilpailuosuuden voittaja-
toimintaan vahvistui niin lippu-
ennätyssateinen
puolivälissä
myötä.
Tällöin
usko
2000-luku vene herätti runsaasti huomiota ja
kunnan
ottamaan ohjat lippukunnan toi-
aluksen miehistö sai vastailla ky-
puolellakin.
minnasta. Ville Ruuskasesta tuli
symyksiin ja onnitteluihin monille
lippukunnanjohtaja vuonna 2006.
tutuille ja tuntemattomille ja myös
alkoi
uusi
nouseva
sukupolvi
sisällä
kuin
Kupittaan
Henrikinpojissa
ei voi tehdä noin, koska näin on en-
valtakunnan
vun jälkimmäisen puoliskon teema,
mainitsivat
vaikka pahimmat vuodet olivatkin
Voitto kasvatti osaltaan lippukun-
venekunnanjohtaja
jo takana päin.
nassa
Esimerkiksi
kipinää.
Ratkaisevassa roolissa kasvulle
olivat Ville Sahlström sekä Jukka Koskelaisen,
Valtteri
Koistisen,
suurimmat
kytenyttä
mediat
uutisissaan.
positiivisuuden
ikäpolvi,
joista
kasvoivat
lippu-
nen tehty”, kuten eräs silloinen
johtajat
Innostuneisuuden vuosikymmen
Akseli Silfverin ja Pauli Engblomin
ulko-
“sai tehdä eikä kukaan sanonut, että
“Jotain on tapahduttava” oli 2000-lu-
voitosta
sen
juuri
itse
kommentoi. venekunnan-
päättivät
partio-ohjelman
uuden
käyttöönotosta
vuonna 2010. Samoin
uusi
kehit-
ti
kunnan uuden nousun tukipilarit.
dykseen:
aloitti Sauvan tekemisen uudelleen
He ottivat vastuuta johtajaresurs-
lippukunnan jäsenmäärä ja tapah-
ja käynnisti alueellisen samoaja-
sien ollessa vähissä ja lippukunta
tumien määrä lähti nousuun. Mistä
toiminnan 15-17-vuotiaille. Retket
tuskin olisi niin hyvässä kunnossa
se johtui? Kysymykseen on vaikea
eivät aina olleet entisten aikojen
14 | SAUVA 1/2019
2010-luvun
taitteessa
lippukunnan
ikäpolvi
Kipinä johti positiiviseen räjäh-
someviestintää,
tasolla, mutta nuoret johtajat oppivat epäonnistumisista ja seuraavat
“Laiva seilaa, mutta meri voi siirtyä”
den
merkkipaalu
2012
oli
vuo-
tulevaisuusilta,
hobby. Välillä tulee huonoja hetkiä, ettei jaksaisi mutta yhdessä tekemäl-
tapahtumat olivat jo parempia. Yksi
tulee itselle hyvä olo. Tämä on vaan
jossa
Lippukunnalla
on
siis
takanaan
lä niistä selviää.”
vaikuttava historia aallonhuippui--
lippukunnan toiminnan rakentei-
neen ja merenpohjineen. Paljon on
ta muokattiin. Partiopoikaosasto
muuttunut vuosien saatossa niin
lakkautettiin ja eri ikäkausista py-
yhteiskunnassa,
rittiin tekemään itsenäisempiä ja
kuin lippukunnassakin. Miltä tämä
na
toisaalta varmistamaan, että joka
muutos näyttää alusta asti mukana
seitsemän vuosikymmentä – ajan-
ikäluokalla olisi oma ryhmä. Lisäk-
olleen jäsenen silmin?
si aikuiseen tukeen panostettiin.
Tavoite ikäluokkien omista ryh-
lö löytyy massan seasta. Muutos on
neprojekteja
mistä saavutettiin vuonna 2016.
nykypäivänä valtavan nopeaa joka
muistoja.
Jäsenmäärä
suunnasta. Laiva seilaa, mutta meri voi
ovat myös oma poika ja pojanpoika.
lähti
voimakkaa-
partioliikkeessä
Lauri
Harjulla
jakso,
“Toivon, että nykypäivänä yksi-
seen kasvuun ylittäen välillä jopa
siirtyä. Partio on harrastuksena paljon
170 rajapyykin. Venekunnat ja su-
susta itsestä kiinni ja riippuvaista sii-
on
Kupittaan johon
nyt
taka-
Henrikinpojissa mahtuu
lukuisia
tapahtumia, kolmen veneen koja
lukemattomia
Lippukunnan
jäseniä
2010-luku denpentulaumat ovat välillä niin
tä, miten menet sen mukana.”, Lapa
Mitä Kupittaan Henrikinpojat mer-
täynnä, ettei uusia jäseniä voida
pohtii.
kitsee sinulle, Lauri Harju?
ottaa mukaan. Lippukunta on par-
“Mutta
haassa iskussaan ja tulevaisuus
tunnistan henrikinpojat, ne on par-
Lapa liikuttuu, hiljenee hetkeksi ja
näyttää
tiolaisista
vastaa:
kirkkaalta,
vaikka
joh-
kyllä
mä
edelleen
parhaimmasta
päästä!
nuoremmat
partio-
tajaresurssien kanssa onkin aina
Toivottavasti
haasteita.
laiset oppivat jatkossakin olemaan
Tapahtumia neen ollut
on
kulu-
vuosikymmenen niin
valtava
aikana
määrä,
että
elämää. Nyt ainakin on nähnyt, mitä
vain näpertämään laitteita.”, Lapa
se homma oli. Alusta saakka. Kaikki on
naurahtaa.
mennyt hyvin.”
kattavimman kuvan niistä saa se-
Vuonna
laamalla uuden sukupolven Sauvoja.
aloittaneella
Lippukunnanjohtajina
ät
viimeisim-
vinkit
pinä vuosina ovat toimineet Ville
johtajille.
Sahlström
(2012-2013),
Akseli
“Kyllä se… aika paljon. Se on iso osa
myös fyysisessä kosketuksessa eikä
1959
vartiojohtajana
Lapalla
nykyisille
on ja
selke-
tuleville
“Olkaa mukana avoimin mielin,
Silfver (2014-2015), Pauli Engblom
osallistukaa ja kuunnelkaa vanhempia.
Kiitos kaikille jutun teossa muka-
(2015-2017) ja Aku Heinä (2018-).
Olkaa toiminnassa mukana niin, että
na olleille!
SAUVA 1/2019
| 15
Metsäss’ loistaa Aarnivalkea Otto Tarkka
Tammileiri on Lounais-Suomen Partiopiirin kolmen vuoden välein järjestämä sudenpentujen suurkesäleiri, joka järjestettiin tänä kesänä jo seitsemättätoista kertaa. Leiri järjestettiin perinteiseen tapaan Sauvon Ahtelassa 6.-9. kesäkuuta. Leirin nimi oli Aarnivalkea ja leirin aikana ohjelmalaaksoissa etsittiin Aarnimetsän haltijan Aarnin kadonnutta aarretta. Kupittaan Henrikinpojat osallistuivat leirille 27 partiolaisen voimin yhdessä Henrikin Tapulityttöjen kanssa.
TORS TAI 6.6.
ena ja val ke ni aur ink ois Le iril lelä htö päi vä ann ut. sää enn ust e oli luv läm pim änä , ku ten let ka sin bus läh ti ko lme n He nri kin kir ko lta tiin vut saa rill e leir ialu ee lle ko hti Ah tel aa ja pe a ikk Va iläis ten jou ko ssa . ens imm äis ten leir ikk ien nav ilta , saa tiin ka rin ka t tun tui vat pai min kä iin, leir a om aan ala tav ara t ka nne ttu vaa itta Ma het i lou naa lle. jälk ee n me nti ink in eiurl tto jen py sty tys . Su lou nas ta seu ras i tel eni en kiä on näh dä ky mm rie n hie noi mp ia het luo öä, kk tsi ym pär i me tel tto jen ko hoa van ten sit ki sin ne, mis sä het den tila päi sen ko din päi vä me a. En sim mä ine n oli vai n pui ta ja nur leir iiä rak enn elle ssa ja ku luik in pit kä lti leir sa. alu ee see n tut ust ues ilta rää nty i yht eis ee n ke i Illal la ko ko leir sa ues ihm ise n ko ko ont ohj elm aan . Yli 20 00 ins ä tam aan om an ala leir sam aan pai kk aan huu lko ileir ilau lua saa tiin me huu toa ja lau lam aan in täv nit jän Mo nel le leir in nen me lu aik ais ek si. ye est sma anm eno aja n läh osu us ko itti nuk ku äin en ede ssä ihk a ens imm sä, ku n osa lla oli kk a vai in, hyv in ui ku ite nk yö tel tas sa. Yö suj het i ä kä mö oik in ku ulu a naa pur iala leir ist ä alk aam un sar ast aes sa.
Susanna Hakala
16 | SAUVA 1/2019
PERJANTAI 7.6. Ensimmä inen
kokonai nen leiripäivä alkoi aurinkoi sena ja lämpimän ä. Ensimmä inen ohjelmalaak so oli Aarnin Elämyks et, jossa
sudenpe nnut velemää n
pääsivät
puujaloill a,
muun
muassa
kä-
savusuk eltamaan
ja leikkimä än vesisota a. Lounaan jälkeen Ilmarisen pajassa taottiin leirimer kit. Satojen
vasaroid en samanaik ainen pauke kaikui varmast i läpi koko leirialuee n. Tellervo n tarinoiss a päästiin tapaama an Aarni ja kir-
joittama an
kirjeitä kotiin. Tämän jälkeen koitti päivän huippuko hta, kun alaleiri pääsi uimaan. Hyytävä n kylmä uimaves i ei haitannu t
lainkaan kuuman päivän jälkeen. Päivän päätteeksi vietettiin alaleirin omaa iltaa meren rannass a, jossa muun muassa huutoää nes-
tettiin alaleirin parhaas ta sketsiha hmosta.
Noora Kankare (HeTa)
ELA
AHT
06/
19
n Kuvaaja tuntemato
LAUAN TAI 8.6. Lauanta i oli yhtä lailla lämmin kuin edelliset kin päivät, minkä takia aamupäi vän vierailu Ahdin Valtakun taan oli erittäin sopiva tapa aloittaa päivä. Meripar tiolaisille merimer kit
olivatkin jo tuttuja entuude staan ja uiminen oli ihan yhtä hauskaa kuin edellisen äkin päivänä. Leikkivä t Maahise t -ohjelma numeros sa
leikittiin sekä tuttuja että uusia leikkejä omassa alaleiriss ä. Hiisien Mittelös sä sudenpennut pääsivät kisaama an toisiaan vastaan partiota idoissa. Rasteilla testattii n muun
muassa astesuu nnistust aitoja, tunniste ttiin tuoksuja , solmittiin solmuja ja tentattii n triviaa. Kovasta yritykse stä huolimat ta alaleirin mestaru us ei tällä kertaa mennyt KHP:n su-
denpenn uille. Viimeise n kokonai sen leiripäivä n kruunas i suuri iltanuotio , jonka ajaksi koko
leiri kokoont ui jälleen yhteen seuraam aan Aarnin ja kumppa neiden tarinan etenemis tä. Viimeine n yö leirillä toi myös muutoks en
säätilass a, kun sadepilv et pyyhkäis ivät leiri-
alueen yli.
SUNN UN TAI 9.6. yt aamuun asti, vaan
ei ke st än On ne ks i sa de ko pa ist oi jo ja ss am me au rin te te lto ist a no us aa mu st a alk oi n ra ika s. He ti ilm a oli mu ka va vii me ise n pä iaa mi ne n, sil lä vim ma tt u pa kk jui kk aa mi ne n su oli tiu kk a. Pa vä n aik at au lu hu om ioo n, et tä va st i, ot ta en yll ät tä vä n jou he ro ist a oli lei rin np en tu jen ta va va lta os a su de ri te ltt oja ja ta sa ise st i ym pä aik an a lev inn yt le. Pä ivä n oh oje n ulk op uo lel os a my ös te ltt an rin se ur aa ma ta as ko ko lei jel ma ke rä si n ks i kiu sa am ine a po hd itt iin , mi es ity ks iä, joi ss äpä a ag in sa sa at et tiin Aa rn on vä är in ja in tk ise iin vii me pu ks i pa ka tt tö ks ee ns ä. Lo iin te lta t sii st eitt oih in ja pu re ta va ra t rin kk ko tiin ain ak in Bu ss im at ka lla hin pa ke tt eih in. tie n bu ss in sim ah ti sa ma n all ek irj oit ta nu t ille . pe hm eä lle pe nk lm en vu od en ile iri on ta as ko mm Se ur aa va Ta lem aa n sil loi n ele n ka ikk ia tu pä äs tä . Su os itt mu ka an ! SAUVA 1/2019
| 17
Suota,
Jukka Koskelainen
lahonneita pitkospuita ja pussimuonaa
Lassi Ora, Miika Erola ja Rasmus Suominen
Vuonna 2016 järjestetylle kevätvaellukselle oli jo aikakin järjestää jatkoa. Tämän vuoden vaellus järjestettiin osana suurempaa kokonaisuutta venekuntien retken kanssa.
J
kaan
ei
tippunut
syvään
suo-
hon. Ruokatauko pidettiin laavulla kymmenisen kilometriä lähdöstä. Matkan
jatkuttua
löysimme
it-
o perinteeksi muodostu-
Vähän ajan kuluttua loput johtajat
semme suopuron varrelta, jossa
nut tarpojien kevätvaellus
liittyivät seuraan ruokien kanssa ja
täydensimme
järjestetiin tänä vuonna
jatkoimme koko seurueena matkaa.
dattimen avulla. Suolta oli vielä
Kurjenrahkan
kansallis-
vesivarantoja
suo-
Parin kilometrin jälkeen saavuim-
pitkä matka yöpaikalle. Illan hä-
puistossa. Tapahtuma al-
me Savojären rantaan ja kävelimme
märtyessä
koi kololta, jossa jaoimme
rantaa pitkin yöpymispaikallemme
vihertävällä
leiriydyimme kirkkaalla
lopulta vedellä
yhteisiä tavaroita rinkkoihimme.
Saksalaan kauniissa auringonlas-
täyttyneen hiekkakuopan ääreen.
Rinkat ängettiin täpötäyteen muun
kussa. Loppuilta sujui leppoisesti
Seuraavana
muaassa trangioita, pussimuonaa
makkaraa grillatessa ja hämärty-
keimmat
kävivät
aamuna
roh-
aamu-uinnilla
ja työkaluja. Vaelluksen muut elin-
västä maisemasta nauttiessa.
hyisessä vedessä. Aamupalan jäl-
tarvikkeet täytyi vielä käydä hake-
keen lähdimme ripeästi liikkeelle
massa kaupasta ennen vaelluksen
sä. Aamupalaksi söimme puuroa
alkua.
ja trangialla paistettua pekonia.
varrella löysimme metsästä vanhan
Rasvaisen
autonrämän suuren kuopan reu-
Mukaan
vaeltamaan
lähti
11
Aamu alkoi viileissä merkeis-
trangian
tiskaaminen
kohti Takkulan mökkiä. Matkan
innokasta lippukuntalaista. Muu-
muodostui varsinaiseksi haasteek-
nalta. Tämä herätti spekulaatioita
taman johtajan hakiessa ruokaa
si kylmässä järvivedessä. Matka
auton kohtalosta. Pienen eksymi-
muu porukka tiputettiin keskelle
jatkui kohti seitsemän kunnan ra-
sen jälkeen tarpojat suunnistivat
metsää ja tarpojien ensimmäiseksi
jamerkkiä, jossa pidimme lyhyen
vaelluksen Takkulan mökillä järjes-
tehtäväksi muodostui sijaintimme
tauon.
tettävälle seikkailijoiden retkelle
selvittäminen.
suljettua reittiä pitkin, joka koos-
(kts. seuraava aukeama) Lopulta
tui
väsyneet vaeltajamme lysähtivät
Sijainti
löytyikin
vikkelästi ja lähdimme välittömäs-
Rajapyykiltä lahonneista
jatkoimme pitkospuista.
ti matkaan aurinkoisessa säässä
Puoliksi
metsäistä polkua pitkin. Maassa oli
pitkospuiden päällä tasapainottelu
tikin. Yhtensä kävelyä vaelluksella
vielä hieman lunta talven jäljiltä.
oli haastavaa, mutta onneksi ku-
kertyi noin 35 kilometriä.
18 | SAUVA 1/2019
uudeleenrakennettujen
mökin kuistille, jossa ruoka jo odot-
1. yö Takkulan kämppä
2. yö
Vasemmalla: suopurosta suodatettu vesi maistui yllättävän raikkaalta. Jukka Koskelainen
Oikealla: Töykkälän reitti oli syystäkin suljettuna, mutta onneksi uusia pitkospuita jo asennettiin. Alla: vaeltajat Kurjenrahkalla.
SAUVA 1/2019
| 19
3-2-1-0:
Pauli Engblom
Kevätretki Takkulassa
S
eikkailijoiden ja tar-
sitten
pojien
Lipunryöstö
kevätret-
jälkeen.
hyvin
liik-
kumaan maastossa eri tavoin ja
rinan
toimimaan
Ristiritarien
Takkulan
kämpäl-
lä Mynämäessä 20.
joukkueessa
erilaisia
taktiikoita hyödyntäen. Lipunryöstön
jälkeen
tiin
(seikkailijoiden
majoitteet
fiksat-
paa hybriditapahtumaa, joka koos-
puolijoukkueteltta ja muiden vael-
tui retken lisäksi jo torstaina alka-
luksellakin käytössä olleet laavut)
neesta tarpojien kevätvaelluksesta.
kuntoon
Seikkailijoiden osalta retki alkoi
saunassa.
kololta, jossa johtajien ja reip-
nuotiolle. Iltanuotiolla sai paistaa
paimpien
lättyjä ja makkaraa (ja kasvissyöjät
seikkailijoiden
ja
ja
halukkaat
Sitten
kävivät
siirryttiin
ilta-
vanhempien voimin pakattiin yh-
kasvispitoja). Tämän jälkeen kaikki
dessä
painuivat majoitteisiinsa. Ainakin
tavarat
lähtöä
valmiiksi
varten.
Kun
retkelle
saavuimme
puolijoukkueteltassa yö meni mu-
Takkulaan, oli kaunis kevätpäivä jo
kavasti, kun kaikki kipinämikot
hyvässä vauhdissa. Auringon pais-
osasivat hienosti hiljaisuuden val-
taessa ja lintujen laulaessa kelpasi
litessa
pystyttää puolijoukkueteltta ma-
tasaisena.
joittumista
varten.
Seuraavaksi
pitää
lämpötilan
melko
Seuraavana päivänä herättiin li-
siirryttiinkin valmistamaan ruokaa
punnostoon ja aamupalalle. Tämän
trangioilla, ja italianpata onnis-
jälkeen vuorossa oli yllätys, sillä
tui niinkin hyvin, että se kelpasi
retkenjohtajien edellisenä päivä-
johtajillekin.
nä bongaamat kaksi metsoa olivat
käyneet munimassa 22 kappaletta
Seuraavaksi seuraan liittyivät
vaellukselta palanneet tarpojat ja
pääsiäismunia, yhden per osallis-
samoajat. Kun hekin olivat saaneet
tuja, läheisen ”tapionpöydän” eli
syötyä, oli vuorossa rastirata. Ava-
matalan mutta leveästi kasvavan
ruusteemaisella rastiradalla muun
kuusen alle. Loppusunnuntai me-
muassa
kokeiltiin
asettamista
laskuvarjon
nikin pakatessa, kun kuljetuskin
avaruuslaskeutujalle
saapui yllättävän aikaisin. Kololla
ja arvioitiin aurinkokunnan mit-
saatiin tavarat nopeasti kasaan ja
takaavoja.
sitten olikin aika lähteä kokemusta
lauottiin
Viimeisenä paineistettuun
rastina veteen
perustuvia pulloraketteja ja kyllä
20 | SAUVA 1/2019
ruoan
opettaa
ki järjestettiin Kaa-
–21.4.2019. Retki oli osa laajem-
Jukka Koskelainen
leikittiin
rikkaampana kotiin. Retkellä opittiin varmasti taas tärkeitä taitoja
ne lensivätkin kauas ja korkealle!
nuotion ylläpitämisestä ryhmässä
Päivällistä
toimimiseen ja vastuunottoa yh-
ennen
kerettiin
vie-
lä valmistella lipunryöstöpeli, jota
teisistä asioista.
Laivakokit tuulessa Saaristomatkis kesäkuussa Ahvenanmaalle
K
esäkuun
viimeisel-
Johanna Seulu
päästy edes haaveilemaan pelkän
Tuuli oli yön aikana huomattavas-
lä viikolla Henrikan
ajoviiman
ti yltynyt, joten purjeet nostettiin
köydet irtosivat Hei-
si tarjoiltuja lämpimiä voileipiä.
heti
nänokasta keskiviik-
Muutaman
Kaurapuuro oli ollut oiva valinta
koiltana
jälkeen asettelimme jo hyttysverk-
seitsemän
jälkeen, kun alus oli
koja
viilentäessä tunnin
luukkujen
iltapalak-
konettamisen
päälle
Pähkinäi-
aluksen
irrottua
laiturista.
ensimmäiseen aamuun, sillä lyhyen myötätuuleen kuljetun halssin
lastattu täyteen ruokaa ja innok-
siin rantauduttuamme ja pian yksi
jälkeen
kaita purjehtijoita. Viiden päivän
toisensa jälkeen nukahti muuta-
täyttä urheilua staysailia vendois-
saaristomatkikselle lähti 14 hetaa
mista sisään päässeistä inisijöistä
sa skuutaten. Kurssin muututtua
ja kohopäätä seikkailijoista aikui-
huolimatta.
siin. Matkapurjehdus alkoi lähes
Torstaiaamuna
peilityynen Airiston yli konetta-
tuoksu ja Fixu vekotin herättivät
laan, että valjasköysien kilahtelu
misella
miehistön aurinkoiseen aamuun.
vantteihin sai alkaa! Tuulta riit-
eikä
purjeiden
nostosta
koko
vastaiseksi kaurapuuron
loppupäivä
lähdimme
olisi
kiitämään
yli seitsemää solmua niin kallel-
SAUVA 1/2019 Jukka Koskelainen
| 21
ti päivän aikana parhaimmillaan 12 m/s, Henrika kulki kauniisti läpi aaltojen ja miehistö nautti täysin siemauksin tuulesta ja sisältä lounaaksi
tarjoillusta
tonnikala-
pastasta. Alkuperäisenä ajatuksena oli kiitää ohi Kustavin, mutta matka tyssäsi jo iltapäivällä Iniöön saalinkien Iniön
temppuiltua
Norrbyn
omiaan.
satamassa
vai-
kutti ensin täydeltä, mutta sopu sijaa
antoi
ja
Miehistö pääsi Seglingessä tutustumaan rajavartiolaitoksen partioveneeseen.
kiinnittäydyimme
partioalus m/s Kristan kylkeen. Aikaisesta rantautumisesta johtuen miehistöllä oli hyvin aikaa huoltaa alusta, käydä minigolffaamassa ja valmistaa illalliseksi herkullisia ruishampurilaisia.
Monipuolista suorittamista alkoi
kiireisellä
lähdöllä,
jotta
”ehkä yhdeksältä saapuva yhteysalus” pääsisi tarvittaessa rantautumaan
Jukka Koskelainen
Matkapurjehduksen toinen aamu
laituriinsa. Isopurje ja jib revittiin ylös
heti
väleistä
väylän ohi
ahtaimmista
puikkelehdittuam-
me ja pian kiisimme täydellisessä sivutuulessa
jib vaihtui äkkiä staysailiin kallis-
tuli satamamaksua maksaessa, kun
tuksen käydessä keittiölle jo lähes
kuulimme
aivan
haastavan suureksi. Matka vasta-
syydessä
sijaitsevasta
sataman
lähei-
järvestä.
Kihdille
auringon
tuuleen sujui vilkkaasti ja loppui
Eikun takaisin veneelle uimahou-
poskipäitä.
Edellistä
paljon ennen miehistön voimien
suja hakemaan! Lopulta pääsimme
päivää huomattavasti rennomman
loppumista. Vaikka satama jo käy-
kuin
purjehtimisen
tännössä siinsi horisontissa, ennen
kävelimmekin
kaa tutustua huolellisesti aluksen
Seglingeä tehtiin vielä pieni kahden
jossa rohkeimmat uskaltautuivat
turvallisuusvälineisiin
halssin
järveen neljällä naulalla huterasti
paahtaessa
mänlangoista
lomassa
oli aina
aielä-
hätäraketteihin.
koukkaus
avoimemmille
pääsimmekin
liikkeelle
suoraan
ja
rannalle,
vesille keinumaan, jotta nuorem-
kiinni olevista uimatikkaista huo-
Vaikka aina toivoisi turvallisuusvä-
pi miehistö saisi vähän tuntumaa
limatta.
lineiden olevan turhia, on tärkeää jo
isommista
tikkaat kestivät niin hyvin, että
vesistä
ja
vanhempi
Kaikkien
yllätykseksi
seikkailijana ymmärtää esimerkik-
miehistö saisi valmistautua heti
kaikki pääsivät takaisin rannal-
si erilaisten pelastusliivityyppien
saaristomatkiksen
alka-
le hyttysten syötäväksi. Hyttysten
Vierasvenesatamaan rantaudut-
jälkeen
käyttötarkoituksista!
vaan avomerimatkikseen.
määrän
si palasimme veneelle tekemään
Jo pitkään ennen matkiksen al-
kua yhdeksi kohteeksi oli kaavailtu
tuamme
Ahvenanmaan puolella sijaitsevaa
ja
Seglingen satamaa, joka on jää-
saareen
hengähdimme
nautimme
hetken
välipalaa
tutustumista.
Lähtöäm-
nyt sijaintinsa vuoksi käymättä.
me
Kihdillä
kuitenkin kuin tilauksesta rannik-
sivutuulessa
kiitämisen
viivyttäen
ennen
laituriin
saapui
käytyä
sietämättömäk-
punkkitarkastuksia ja nauttimaan illallisesta.
Kotimatkalle
jälkeen alkoi tiukka kryssiminen
kovartioston alus, johon pääsimme
Lauantaiaamu alkoi aivan liian ai-
heti Snöbådanin loiston jälkeen ja
tutustumaan.
kaisin, mutta lähes klimpittömän
22 | SAUVA 1/2019
Seuraava
viivästys
Teersalo TURKU
Vaihela
Iniö
Pähkinäinen Seglinge
mannapuuron voimin siitäkin sel-
oli jo pitkällä rantautuessamme,
vittiin! Oli aika lähteä takaisin kohti
joten valmistimme heti illallisen
kohti Aurajokea, josta seuraavana
kotia, mutta nauttia vielä yksi ilta
ja lähdimme nauttimaan viimei-
aamuna pääsisi uusi miehistö jat-
saaristosta. Aamun tuulettomuus
sestä
jatkui pitkin päivää, mutta sinnik-
palattuamme
käästi yritimme päästä eteenpäin
pinon kasvaneen niin valtavaksi,
purjehduksen aikana suorittamaan
purjeilla. Lopulta oli aikataulusyis-
että seuraavana tiskivuorossa ollut
laivakokki-taitomerkkiä,
tä
saattoi nähdä aamulla koittavasta
sisältyy veneen keittiöön tutustu-
pakko
antaa
Nannin
huutaa
illasta
saunoen.
Saunasta
havaitsimme
tiski-
ankkuri ja suunnata Airistoa pitkin
kamaan matkaa. Seikkailijat
pääsivät
matkajohon
konehuoneessa ja purjeiden maa-
urakasta painajaisia läpi yön.
mista, aterioiden valmistamista ja
ta kannella. Konettamisen lomassa
tietenkin myös tiskaamista! Laiva-
Tiskit eivät olleet tiskautuneet
koko miehistö kävi yksi toisensa
yön aikana ja veneellä riitti run-
kokit saivat purjehduksen aikana
perään
saasti muutakin siivottavaa, joten
huomata sään vaikutuksen keit-
kastautumassa
veteen rissa
kylmään
puosuntuolihiihdon ja
kaiken
pa-
riemuitsemisen
sunnuntain sa
säässä
jälleen
tuulettomas-
konettaminen
tarjosi
tiössä toimimiseen ja lauantaina pullaa leipoessa tutustua Henrikan
lomassa tuulikin taas virkosi. Kuin
mahdollisuuden oikein perusteelli-
tilauksesta kaikkien noustua ylös
selle kuuraamiselle. Vauhdikkaasta
Uusien keittiötaitojen lisäksi yli
pulikoimasta, tuuli oli yltynyt niin,
etenemisestämme
150
että nostimme purjeet ja kiisimme
sähdyimme vielä harjoittelemaan
tarttui mukaan varmasti uusia tut-
kohti Velkuaa.
keula-ankkurin
tavuuksia, paljon uuden oppimista
pin
Pienen Teersalossa tehdyn mie-
johtuen käyttöä
länsireunalle.
pyKram-
Ankkurin
uunin polttaviin ominaisuuksiin. meripeninkulman
matkalta
ja kokemus, jota muistellessa kai-
histönvaihdospyrähdyksen jälkeen
ympärillä pyöriessä söimme lou-
puu päästä merelle kasvaa taas
laskettelimme Vaihelan vierasve-
nasta ja ehdimme tietysti myös
sietämättömäksi!
nesatamaan laiturin päähän. Päivä
uimaan, ennen kuin oli aika nostaa
SAUVA 1/2019
| 23
Pyhän Olavin jalanjäljissä Heinäkuun rauhalliset ja lämpimät tuulet ovat hyviä pitkille avomeren yli suuntautuville matkapurjehduksille. Tämän vuoden heinäkuu muistutti kuitenkin enemmänki lokakuuta. Vuoden 2019 10 päivän avomerimatkis suuntasi kohti Höga Kustenia, mutta aivan sinne ei lopulta päädytty.
24 | SAUVA 1/2019
Jukka Koskelainen
”
Taas purjehditaan! Tänään vuorossa viimeinkin laskettelua sivutuuleen. #purjehdus #partioscout
S
aaristomatkis
(kts.
s. 21) päättyi ylvääs-
Twiitti @sy_henrika
teekkikäynnin
aikana
aluksen
dieseltankki täytettiin ja kaikki 12
ti Aurajokeen kesä-
osallistujaa saapuivat paikalle, jo-
kuun viimeisenä il-
ten matka saattoi alkaa. Aurajoesta
tana kuuden maissa.
liikkeelle
Normaalin
oma taikansa, jonka soisi kokevan-
loppu-
lähtemisessä
on
aina
huollon lisäksi vuorossa oli vielä
sa
vuosikatsastus, joten allekirjoitta-
makuun pääsimme heti Airistolla,
useamminkin.
Purjehtimisen
nut pääsi lähtemään veneeltä kah-
kun nostimme ison ja genuan. Lu-
deksan aikoihin illalla. Matkapur-
paavasti
alkanut
jehdus kohti Ruotsia oli lähdössä
pienen
kolauksen
purjehdus
sai
viitisentois-
puolen vuorokauden kuluttua ja
ta minuuttia myöhemmin toisen
sitä ennen piti vielä käydä koto-
skuutin paukahtaessa poikki. Sel-
na pesemässä pyykkiä, ruokakau-
visimme kuitenkin säikähdyksellä,
passa, nukkua ja apteekissa, tässä
sillä kyseessä ei ollut mitään vaka-
järjestyksessä. Onneksi hypermar-
vampaa kuin käytössä hapertunut
ketit palvelevat nykyisin vuoro-
köysi. Matka jatkuikin pian vara-
kauden ympäri, joten yhden mais-
skuutilla. Päästyämme Airiston alas
sa yöllä taskussa pullotti metrinen
siirryimme
ostoskuitti ja parikymmentä pussia
sillä aikaa ei ollut hukattavaksi
ruokaa lepäsivät auton takatilassa.
saaristossa kryssimiseen heikke-
Herätys taina jälkeen
liian
koitti lyhyiden
suosiolla
koneajoon,
maanan-
nevässä tuulessa.
yöunien
Kuutisen
konetettua
myöhemmin
löysimme
aamukahdeksalta,
kun
tuntia itsemme
porukkaa alkoi valua veneelle. Ap-
SAUVA 1/2019
| 25
Seksmiilarilta
SÖDERHAMN
vierestä.
mään lähetetty apulaisvahtipäällikkö
Nostimme purjeet uudelleen ja kään-
Isokarin
työntyi aallon mukana pari metriä
simme keulan eteläisessä tuulessa
taaksepäin. Turvavaljaat eivät tur-
kohti Ruotsin Härnösandia. Edessä
haan ole avomerellä käytössä. Tuuli
oli vähintään 150 mailia avomerta,
alkoi olla selvästi liikaa jibille, joka oli
mutta ennusteista tiesimme tuulen
vaihdettava staysailiin. Kova meren-
kääntyvän puoleen yöhön mennes-
käynti kuitenkin oli vienyt miehistön
sä vastaiseksi ja voimistuvan. Emme
toimintakyvyn, joten päällystön kes-
kuitenkaan
olleet
ken tehtiin karvas päätös: purjetta
tautuneita
siihen,
täysin että
valmismillaisiin
lukemiin.
Kului vahti ja toinenkin ja vä-
lissä
Axmarin ruukki
Engesberg
vaihdettiin
ei vaihdeta vaan lähdemme laskettelemaan sivutuuleen suorinta tietä
genua
jibiin
ja
rannikolle. Seuraavan
kuuden
tunnin
ai-
reivattiin isopurje. Kurssimme alkoi
kana alusta ohjasi vain muutama
tuulen kääntyessä kallistua kohti Po-
päällystön
ria, mitä voi hyvin pitää perusteltuna
sä merisairaudesta. Aallokko ja tuuli
uhkana. Kuin kohtalon ivana yleensä
siivittivät kulkua ja parhaimmillaan
niin vähätuulisena heinäkuuna tuuli
surffissa Henrika kulki 11,8 solmua.
jäsen
muiden
kärsies-
nyt kovaa ja suoraan siiitä suunnasta,
Parhaan tunnin keskinopeus oli liki
johon tarkoituksenamme oli kulkea.
10 solmua! Saavuimme lopulta Ruot-
sin rannikolle tiistaina paikallista
Päätimme lopulta tehdä ensim-
mäisen vendan ja lähteä ylittämään
aikaa klo 16. Matkaa oli takana Turus-
Selkämerta kunnolla. Venda sujui
ta laskien yli 200 meripeninkulmaa.
mainiosti, mutta sen jälkeen tuu-
Olimme
li alkoi puhaltaa jo 15 m/s lukemissa
pikkukaupunkiin, autuaan tietämät-
ja merkitsevä aallonkorkeus alkoi lä-
töminä siitä, mitä odottaa.
hennellä kolmea metriä. Vastaallot murtuivat yli kannen siinä määrin,
päätyneet
Söderhamnin
Ihmisen kokoinen kaupunki
että puolikannelle barduunaa säätäSöderhamniin saapuminen oli kuin
GÄVLE
kutistettu versio Turkuun saapumisesta: Läpi sisäsaariston huviloineen, sataman ohi ja jokea ylös kaupungin
keskustaan.
Kiinnittäydyimme
vierassataman tyhjään laituriin ja
ÖREGRUND
Vässarön
Käringssund
MAARIANHAMINA Länsisatama 26 | SAUVA 1/2019
TURKU
U
ruukkikylän.
Rantaan
päästyämme
aloitimme siivouksen avomeren jäl-
Söderhamnin
jiltä. Sitä ennen nautimme kuitenkin
vyys ei kuitenkaan ole sen keskusta,
pitkästä aikaa kunnon aterian: har-
vaan viereisellä kukkulalla sijaitseva
me jälleen kerran sataman ainoa alus
voin maistuu makaronimössö yhtä
Oskarsborg, joka ei nimestään huo-
ja meille alkoi valjeta, mihin Neitsyt-
suurin
nähtä-
valinta osoittautui mainioksi. Olim-
hyvältä! Samalla kun miehistö siivosi
limatta ole linna, vaan valkoisena
rannikon nimellä viitattiin. Alueella
alusta, pohti päällystö suunnitelmia
hohtava näkötorni. Kuningas Oskar
ei selvästikään veneile eikä asu ketään
uusiksi. Nopea laskutoimitus paljasti
II:n vierailua juhlistamaan rakennet-
[toim. huom. Nimi tulee alueen suu-
Höga Kustenin olevan aikataululli-
tu torni on siitä hauska, että Oskar
rimmasta saaresta Storjungfrunista].
nen mahdottomuus, joten matkaa oli
II ei koskaan käynyt Söderhamnis-
Karavaanareita kuitenkin riitti, sil-
jatkettava kohti etelää. Matkalta löy-
sa. Kapusimme keskiviikkoaamuna
lä sataman yhteydessä oli jälleen
tyi onneksi hyvin mielenkiintoisia
mäelle, mutta ennakkotiedoista poi-
suosittu karavaanialue, josta riitti ih-
kohteita ja saimme myös uudelleen-
keten torni ei ollut avoinna yleisölle,
misiä kyselemään kaikkea Henrikasta.
brändättyä reissun helpolla; Tuleva
ainakaan
Nautimme illalla kunnon illal-
reittimme
noudattaisi
vielä
aamukymmeneltä.
sattumalta
Onneksi kukkulalta avautuivat hienot
lisen laiturilla, jonka jälkeen kaikki
melko tarkasti juuri avattua Pyhän
maisemat ilman torniakin. Takaisin
pääsivät vuorollaan tutustumaan lä-
Olavin merireittiä, joskin päinvastai-
alukselle palattuamme oli aika jatkaa
hialueen Lapin rakkaa muistuttavaan
seen suuntaan.
matkaa kohti etelää ja syvemmälle
kivikkoiseen
Ruotsin Neitsytrannikoksi kutsuttua
kulkeneella soutuveneellä. Ilta oli ju-
Kun alus oli saatu kuntoon pääsivät
kaikki tutustamaan lähiympäristöön vapaa-ajan
muodossa.
Söderhamn
paljastui kokoluokaltaan paikalliseksi
ympäristöön
mukana
malaisen kaunis ja rauhallinen tuulen
aluetta.
tyynnyttyä täysin. Seuraavan aamuna
Tyhjyyttä ja karavaanareita
suoritimme kävelykierroksen ruukkialueelle. Kokonaisuus oli kaunis,
Paraiseksi, joskin ruotsalaiseen tyyliin paremmaksi versioksi verrokistaan.
Nostimme ison, mesaanin ja genuan
mutta harmillisen moni rakennus oli
Pikkukaupunki
avomeren laitamilla. Kuin kiusak-
aikanaan purettu, suurinpana mene-
oli
rakennuskan-
si tuuli oli keskiviikkon mennessä
tyksenä hieman Louhisaaren linnan
renessanssin 70- ja 80-lukujen tait-
tyyntynyt ja myös vaihtanut suun-
oloinen
teessa, jolloin joen rantoja hallinnut
tansa takaisin etelään. Näillä tuulilla
noa ympäröinyt englantilaistyylinen puutarha oli sentään suurimmilta
nasta
päätelleen
kokenut
suuren
kartanorakennus.
Karta-
teollisuus oli korvattu ihmislähei-
Höga Kusten olisi ollut helppo saa-
sellä kävelykeskustalla. Kaupunki oli
vuttaa vuorokautta aiemmin. Uusissa
osin säästynyt. Uskaliaimmat kävivät
viihtyisä, mutta ihmettelimme mui-
suunnitelmissa kuitenkin pysyttiin,
reissulla myös uimassa suojärves-
joten kryssimme alas rannikon tun-
sä, josta ruukki oli saanut vetensä.
den
veneiden
puutetta.
Olimme
sataman ainoa alus, joka sentään ke-
tumassa. Teimme vielä viime hetken
Puoliltapäivin alkanut sade pakotti
räsi ansaittua huomiota varsinkin
laskelmia matkasta ja päädyimme
kuitenkin kaikki palaamaan veneelle.
sataman yhteydessä olevan karavaa-
aivan
Pidimme
narialueen eläkeläisten suunnalta.
lan kohteeksi Axmarin historiallisen
viime
tipassa
ottamaan
il-
sadetta
satamassa
ja
kunnostimme samalla alusta. Mat-
TURKU
Berghamn
SAUVA 1/2019
| 27
Jukka Koskelainen
kisten yhteydessä on aina hyvä
lessa.
pitää
huoltopäivä,
avomerta ja pohjoistuuli oli yöllä
jotta alus pysyy käyttökunnossa.
jälleen noussut 12 m/s tuntumaan,
ainakin
yksi
Suurin
osa
aallokkoa
matkasta
ja
vauhtia
oli
Painiskelimme varsinkin koko ajan
joten
pahenevien akkuongelmien kans-
ti tälläkin kertaa. Aikataulumme
riit-
sa: akut eivät nimittäin pysyneet
osuivat yhteen onnistuneesti, sil-
tuntia kauempaa hengissä ilman
lä samalla kun Henrikan köydet
jatkuvaa latausta. Apukoneen pa-
kiinnitettiin Öregrundin sataman
koputken
aallonmurtajaan käveli Pauli pako-
todettiin
vuotavan,
mutta onneksi pääkoneen lisäla-
letku olalla laiturialueelle. Saimme
turi sentään tuotti ajossa sähköä.
apukoneen
Sateen loputtua jatkoimme mat-
iltana ja jauhamaan sähköä loppu-
kuntoon
jo
samana
kaa, tällä kertaa konein tyynessä
reissun purjehduspäiviksi.
säässä.
Illalla
Määränpäänä
oli
Enges-
bergin vierassatama Gävlenlahden suulla.
Saavuimme
pursiseuran jastuneeseen
paikallisen
kotisatamaksi satamaan
pal-
kuuden
maissa illalla. Satama osoittautui totaaliseksi
pettymykseksi,
jos-
pääsimme
nauttimaan
Öregrundin idyllisen kyläsataman valoista ja tutustumaan paikallisen meripartiolaisten veneeseen. Kahvelitakiloitu puurunkoinen entinen kalastusvene s/y Kerstin 1800-luvun loppupuolelta oli virkistävän
sa mikään ei toiminut eikä kukaan
erilainen
tiennyt mitään. Sanomattakin on
Veneellä oli kuulemma käyty muu-
Henrikaan
verrattuna.
selvää, että olimme jälleen ainoa
tama vuosi sitten Turussakin.
vierasvene. Käytyämme huonossa
Seuraavana
ruotsalaisessa saunassa päätimme
tutustumiskierroksen
päivänä
teimme Öregrun-
jättää Engesbergin taaksemme ja
din idylliseen kylään ja nautimme
siirtyä vielä yöksi Gävleen.
jäätelöt sataman toisella laidalla.
Kaupunki – pikkukaupunki – kylä
kailumainos, mutta niin vain oli
Satama oli seesteinen kuin matpakko jatkaa matkaa. Nostimme
Saavuimme
Gävleen
yhdentoista
maissa illalla ja lähdimme kahdeksan aikaan aamulla. Ehdimme
mantereen ja Gräsön välistä ränniä.
siis nähdä kaupungista sataman
Ennusteen mukaan tuuli pohjoi-
sekä keskustan siluetin kilomet-
sesta, mutta rännissä tuuli vaihteli
rin päässä jokea ylempänä. Suurin
kaikkialta pohjoisen ja etelän vä-
motiivimme tulla Gävleen olikin
liltä. Epämääräisen perätuulen ja
sähkö; Engesbergissä sitä emme
kryssinsekaisen
laiturin
tuuli loppui lopulta kokonaan, jos-
viallisista
pistokkeista
saaneet. Aamulla förstinä toimi-
pätkän
jälkeen
kin sopivasti saavuttuamme päivän
nut Pauli lähti urhealle matkalle
määränpäähän,
kohti Uppsalaa tavoitteena ostaa
tiopiirin
Tukholman
leirisaaren
par-
Vassarönin
uusi pakoputki apukoneeseen. Sa-
edustalle. Kiinnittäydyimme Väs-
malla
sarönin
kun
förstimme
seikkaili
pitkin ruotsalaista maaseutua ju-
28 | SAUVA 1/2019
täydet purjeet sataman edustalla ja lähdimme purjehtimaan alas
huoltolaituriin
sataman
työntekijöiden avustuksella saaren
nien ja bussin kanssa, purjehti
neljän(!) huoltoaluksen jatkeeksi.
Henrika muun miehistön kanssa
Vässärön
Öregrundiin. 50 mailin pätkä sujui
aksi
sutjakkaasti
illalla
sivu-
ja
myötätuu-
Ylinnä: Miehistö ihmettelemässä Axmarin ruukkikylää. Yllä: Partiosaari Vässarönin keskuskylän rento tunnelma. Alla: Östhammarin partiolaisten alus s/y Kerstin. Alinna: Öregrundin idyllinen pikkukaupunki.
osoittautui
paikaksi. ehtineet
Emme paljoa
upeenää muuta
Purjehduksen miehistö Söderhamnin korkeimmalla kukkulalla. kuin nauttia lettukesteistä, mut-
detin vierassatamaan. Satamassa
väyliä pitkin suorinta mahdollista
ta seuraavana aamuna kävimme
meitä oli vastassa hienon aurin-
reittiä hyvällä menestyksellä: 11,5
saaressa.
gonlaskun lisäksi pitkästä aikaa
tuntia
Saari on kokonaan partiolaisten
oikea suomalainen sauna! Koko
me Nauvon Berghamnin laituriin
omistuksessa ja sitä voisi luon-
miehistö
74,5 meripeninkulmaa ja viisi ven-
nehtia Kunstenniemen, Evon ja
tä, jotka tuntuivat erityisen hyviltä
daa myöhemmin. Samalla hetkellä
Lahjasaaren yhdistelmäksi. Suuril-
pitkän tauon jälkeen.
koko päivän keittiössä ahkeroineet
la kentillä oli tilaa yli 2 000 hengen
leirin
päivänä lyhyen päivämatkan Maa-
pitkällä
tä
kierroksella
järjestämiseen
ja
kiintei-
leirikeskusrakennuksiakin
oli
nautti
saunan
löylyis-
Eckeröstä teimme seuraavana
myöhemmin
kiinnityim-
Marcus ja Rasmus julistivat illallisen olevan valmis, joten koko
rianhaminaan, jonne saavuimme
miehistö
useita. Parasta antia saarella olivat
jo puoliltapäivin. Edellisestä vie-
perinteisesti viimeisen illan tasok-
kiinteät metsään rakennetut oh-
railusta olikin vierähtänyt jo kaksi
kaasta
jelmapisteet, joista riitti iloa koko
vuotta, joten olikin korkea aika
jälkeen miehistö kävi vielä kiertelemässä saaressa hämärtyvässä
miehistölle. Saaresta löytyi lisäk-
näyttäytyä sielläkin. Kolme mie-
si luontopolkua kilometritolkulla,
histön
sekä
jälkeen
aivan
eteläkärjestä
entisiä
jäsentä
jatkoi
lounaan
ruotsinlaivalla
Turkuun,
siirtyikin
nauttimaan
ruokahetkestä.
Syömisen
kesäillassa.
Viimeinen päivä jakautui kah-
Ruotsin Puolustusvoimien linnoit-
joten
teita. Vaikka itse saari antoikin
9 hengen miehityksellä. Jäljelle
siivoamiseen.
paljon, harmillisesti kontakti pai-
jäänyt päällystö kävi tutustumas-
la ison ja genuan ja lähdimme
kallisiin partiolaisiin jäi hieman
sa
ohueksi.
miehistön
Paradoksaalisesti
kai-
loppureissu
Pommerniin
ja
purjehdittiin
merimuseoon,
suunnatessa
Suomen
teen
osaan:
kryssimään
purjehdukseen Nostimme kohti
ja
aamul-
kotisatamaa
pohjoisessa tuulessa. Kolme tun-
kista paikoista juuri partiolaisten
läntisimpään Hesburgeriin. Illalla
saarella ketään ei tuntunut olevan
odotti -mikäs muukaan kuin- Ma-
myöhemmin laskimme purjeet Lah-
kiinnostunut suuresta alusvieraas-
riebadin kylpylä, jonne tallustimme
jasaaren tietämillä ja konetimme
ta, vaikka yritimme myös suoraan
länsisatamasta. Maarianhamina ja
Heinänokkaan. Matkalla aloitim-
kysyä ihmisiä vierailulle.
kylpylä on muodostunut jo meta-
me jo siivouksen, jolle todellakin
tason käsitteeksi ja taas päästiin
oli tarvetta 10 päivän purjehduksen
Kylpemään, mutta ensin saunaan
tia ja useampaa raskasta vendaa
asettamaan pohja-aikoja liukumä-
jälkeen. Siivoaminen jatkui vie-
keen ja nauttimaan vesileluista.
lä satamassakin muutaman tunnin,
Matka jatkui Vässärönistä kohti
Matkiksen
Suomea, tai tarkemmin Ahvenan-
päivä olikin sitten hyvää vasta-
puhtaaksi ja matkis päättyneeksi. Vaikka suunnitelmat alkuperäisis-
toisiksi
viimeinen
mutta lopulta alus voitiin julistaa
maata. Ahvenanmeren ylitys oli
painoa löysälle kaupunkipäivälle.
perinteiseen tapaan yhden hals-
Lähdimme kahdeksan maissa liik-
tä muuttuivatkin, tuli reissuista
sin
keelle ja nostimme heti satamassa
lopulta
tällä kertaa korkeampaa kuin nor-
ison, mesaanin ja jibin. Tiedossa
Kehittyminen eri asioissa oli reis-
maalisti
oli pitkä purjehduspäivä. Kohde ei
sun
vielä aamulla ollut tiedossa, mut-
kaikille jäi varmasti muisteltavaa
päivä,
joskin
aallokko
pohjoistuulen
puhaltaessa.
Pyyhälsimme
oli
jälleen isolla
onnistunut
aikana
kokonaisuus.
silminnähtävää
ja
ja jibillä kahdeksaa solmua rahti-
ta tarkoitus oli purjehtia fiiliksen
talvi-illoiksi. Sekä vyön alle ne niin,
laivoja väistellen saarimaakunnan
mukaan
niin tärkeät 503 meripeninkulmaa.
länsikärkeen, Eckerön Käringsun-
ville.
jonnekin
Purjehdimme
Nötön
seutu-
epävirallisia
SAUVA 1/2019
| 29
savuton palsta Vuoden saunatarina Olipa kerran Pete*, joka hoiti purjehdusharrastukseensa liittyen tilauksia Internetin välityksellä. Eräänä toukokuisena keskiviikkona hän päätti tilata eräästä valaisinfirmasta LED-valolistoja. Vahvistusviesti kilahti sähköpostilaatikkoon heti, ja jo seuraavana päivänä tuli ilmoitus, että tilaus -nuo kaksi 100 cm pitkää LED-valolistaa- oli toimitettu. Pete jäi innolla odottamaan niiden saapumista. Hän seurasi saamansa postilaitoksen seurantakoodin avulla tilauksen etenemistä. Kahden päivän kulutta hän huomasi, että tilaus oli saapunut, joten hän kävi noutamassa sen postilaitoksen haarakonttorista Lauttasaaren saaresta Helsingistä. Mutta mitä kummaa! Välittömästi sillä hetkellä kun virkailija ojensi paketin tiskin yli, hiipi Peten mieleen ajatus siitä, että kaikki ei ollut aivan kunnossa. Paketti oli hädin tuskin 60 cm pitkä, joten olisi pieni ihme, mikäli tilatut valaisimet siihen mahtuisivat. Kotiin päästyään Pete avasi kääreen ja pelko vahvistui todeksi: valaisinyritys olikin lähettänyt epähuomiossa kaksi 50 cm pitkää valaisinta! Mutta ei hätää, tuumi Pete. Hän päätti hoitaa asian heti seuraavana päivänä järjestykseen. Seuraavana päivänä hän ottikin puhelimen käteen ja soitti valaisinfirmaan. Siellä pahoiteltiin kovasti ja todettiin pakkaajan ”kämmänneen”. Lupasivat lähettää heti oikean pituiset valaisimet, nuo velikullat. Pete lopetti tyytyväisenä puhelun ja laskeskeli mielessään, että uusi paketti saapuisi seuraavan viikon maanantaina. Kului viikonloppu ja kului maanantai. Kului tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja toinenkin viikonloppu. Eikä uutta pakettia kuulunut. Itseasiassa mitään ei kuulunut. Ei viestiä postilaitokselta eikä valaisinfirmalta. Petea alkoi jo hieman harmittaa moinen, olihan purjehduskausi juuri alkamassa. Hän päättikin heti maanantaina laittaa sähköpostiviestiä valaisinliikkeeseen ja tiedustella, mihin tämä kyseinen lähetys oli jäänyt. Valaisinfirmasta vastattiin nopeasti. Uusi lähetys oli kuulemma juuri palautunut heille noutamattomana. Mutta mitä kummaa? Eihän lähetyksestä ollut tullut saapumisilmoitusta. Valaisinfirman vastauksessa oli mukana uusi seurantakoodi, josta ilmeni jotain hyvin mystistä. Uusi lähetys olikin mennyt Lauttasaaren sijaan Espoon Haukilahteen! Pete ei voinut ymmärtää, miten nämä kaksi paikkaa voisi sekoittaa keskenään, vaikka molempien nimiin sisältyykin vesielementti. Lautta kuitenkin perinteisesti kulkee veden päällä, mutta hauki taas sen alla, ellei kyseessä ole viittaus kyykkäterminologiaan. Pete pyysi lähettämään paketin itselleen nyt kolmannen kerran. Kului kolme päivää, eikä mitään kuulunut. Pete laittoi uudestaan viestiä valaisinfirmaan, josta vastattiin, että lähetys oli vasta eilen palautunut heille. Ajan rakenne oli ilmeisesti tässä välissä muuttunut, sillä Pete oli varma, että juuri kolme päivää sitten paketti oli jo kerran palautunut. Valaisinfirma antoi kuitenkin uuden postilaitoksen seurantakoodin, joten Pete pääsi jälleen innolla seuraamaan uuden lähetyksen kulkua. Hän uskoi saavansa paketin perjantain aikana, jolloin hän pääsisi noutamaan sen juuri ennen purjehduskauden alkua. Mutta paketti oli kinviety Vantaalle, eikä Vantaa päästänyt sitä otteestaan! Kului perjantai ja kului viikonloppu. Kului vielä maanantaikin. Tiistaina Pete päätti olla yhteydessä postilaitoksen asiakaspalveluun, sillä häntä alkoi turhauttaa moinen hitailu. Vaikka yleisesti onkin hyvä, että asiat eivät valu Vantaalta muualle, tässä tapauksessa Pete toivoi poikkeuksen kuitenkin tapahtuvan. Postilaitoksen asiakaspalvelusta vastattiin nopeasti. Peten suureksi ihmetykseksi lähetys ei kuulemma sisältänyt ainuttakaan osoitetietoa, ei edes postinumeroa, joten sitä ei voitu lähettää eteenpäin. Pete oli pöllämystynyt. Hänelle kerrottiin myös, että ainoastaan lähettäjä voi vaikuttaa vastaanottajan tietoihin, joten hänen olisi oltava yhteydessä valaisinfirmaan viidenteen kertaan. Ja näin hän tekikin. Päivä vaihtui keskiviikoksi, mutta sitten kaikki tapahtui yhtäkkiä hyvin nopeasti. Valaisinfirmasta vastattiin tulikivenkatkuisella viestillä, joka oli osoitettu ehkä enemmän muihin keskusteluun liitettyihin henkilöihin kuin Petelle itselleen. Sähköpostin vastaanottajissa oli Peten lisäksi postilaitoksen yritysasiakaspalvelu, postilaitoksen vahingonkorvauspalvelu sekä eräs Heikki. Vastausviestissä valaisinfirma todisti liitteen avulla, että osoitetiedot itse asiassa olivatkin lähetyksessä. Samalla he paljastivat mitä maksavat postilaitokselle saapumisilmoituksen lähettämisestä, mutta että tämä ”koijarifirma” ei niitä kuitenkaan lähetä. Tilannetta luonnehdittiin kestämättömäksi *Peten nimi muutettu.
30 | SAUVA 1/2019
ja postilaitoksen työntekijöitä lukutaidottomiksi. Samaan hengenvetoon sanouduttiin irti postilaitoksen postinkuljetuspalveluista ikiajoiksi ja julistauduttiin profeetoiksi, jotka tulevat hamaan tulevaisuuteen varoittamaan muita rehellisiä yrittäjiä postilaitoksen huonosta toiminnasta. Pete oli hämmennyksen vallassa, sillä hän ei ollut osannut odottaa tälläistä tunnekuohua. Viestissä vielä tiedusteltiin häneltä tilinumeroa, jotta hän saisi rahansa takaisin valaisimista. Pete kuitenkin kieltäytyi moisesta, sillä hän halusi nuo 100 cm valaisimet. Hän totesikin, että jää vielä odottamaan lähetystä. Pete alkoi myös pohtia, kuka tämä salaperäinen Heikki oikein on. Hetken puhelinluetteloa selattuaan hän löysi kuin löysikin Heikin. Heikki oli postilaitoksen toimitusjohtaja, joka oli suin päin vedetty mukaan valaisinfirman ja Peten väliseen sähköpostikeskusteluun! Ehti kulua vain muutama tunti, kun jotain outoa tapahtui. Pete kävi tarkastamassa lähetyksen tilan ja kuin ihmeen kaupalla huomasi lähetyksen saapuneen Helsinkiin. Leveä virne levisi Peten kasvoille, sillä hän uskoi paketin pian saapuvan Lauttasaareen. Valaisinliikeen edustajan tunnekuohu oli joko tullut liian myöhään, tai sitten se olikin edistänyt asioita. Ja niin siinä kävi. Tarinamme sai onnellisen lopun, sillä Pete kävi jo samana iltana noutamassa valaisimet postilaitoksen haarakonttorista Lauttasaaren saaresta Helsingistä. Paketti oli tällä kertaa silminnähden pidempi. Kotona hän avasi paketin ja sisältä paljastuivat juuri oikeat tuotteet. Pete oli tyytyväinen. Sen pituinen se.
Vuoden esine nen
Jukka Koskelai
Selffari
Sanottua
Lasse Lips
anen
”Meettekste taaksepäin?” ”Teil on vissiin erilainen riki, kuin meillä” Johtaja: ”Mitä sä teet”
Pauli Engblom
Tarpoja: ”Kala”
”
Se on fixu vekotin.
“Viikkaa sitä jibiiiiiiii!”
”Mitä on aakkoset jaettuna viidellä” ”Vähän yli 5” “Huoltovastaavan sana on painava.”
Jukka Koskelainen
Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry kiittää kaikkia jäseniä ja sidosryhmiä
60 toimintavuodesta!
