Kavioiden kopina
Vivamon tiluksilla ja sen laajoilla ruoho kentillä oli taas päivittäisen päivälenkin aika nuorelle Jeriko-aasille.
-Klip, klop, klip, klop –
”Tässä minä vain jolokotan kesäisellä hiekkatiellä ja valmistaudun tuleviin näytöksiin ja Lasten festaripäivään. Pitäähän niihin olla bikinimitoissa ja hyvässä kunnossa, että saa parastaan
antaa lapsille. Viimeksi lapset pitivät meistä niin paljon, että puhti meinasi loppua kesken, niin nyt päätin ottaa kunnolla ruista ranteeseen!”
Orava oli pysähtynyt istumaan po lun reunaan läheiselle nurmikolle. Sen häntä liikkui vilkkaasti, kun se katseli tarkkaavaisesti ympärilleen ja välillä otti terhon suustaan kätösiensä väliin. Tarkkailijan vierestä jänis pyrähti hur
Kuva: Josi Purhonen
jaa kyytiä toiselle puolelle nurmikkoa ja sitten sekin istahti ja jäi kyttäilemään kärryä kuljettavaa aasia.
-Klip, klop, klip, klop –
”Kyllä minä kovempaakin pääsisin! Mutta tuo minun ulkoiluttajani ei anna. Näin kauniina aurinkoisena päivänä olisi ilo kirmata harja hulmuten ja jättää pölypilvi taakseni. Välillä minun täytyy antaa kunnolla äänimerkki ympärilleni, jos ohittelen ihmisiä tai pitää tervehtiä traktorilla ajajaa. Ja tietysti ilmoitella ystävälleni kurrelle, että täältä tullaan, kun se lenkkiäni sivusta tammenterho suussa seurailee. Ja kyllä pupujussikin on minua tullut tervehtimään, vaikka ei ihan uskalla lähelle tulla. Ehkä kavioni ovat pelottavat.”
Riparilaiset leikkivät ja pelailivat pihalla, kun lampaat lekottelivat puiden varjossa ja makailivat maassa. Lämmin ilma loi rauhallisen ja lepäävän tunnelman näiden villaturkkien kes kelle. Nekin tulivat tervehtimään välillä vierailevia ohikulkijoita.
-Klip, klop, klip, klop- Hiaaah-jaah-jaah-JAAH! -
”Siinä se traktori taas meni. Ihmettelee varmaan miksi minä vedän kärryä perässäni, kun heillä tuo metallihepo on… Toisaalta, minähän olen silti paljon parempi! Minuahan ne lapset tule vat sinne festareille katsomaan varta vasten. Lampaatkin ovat siitä kateel lisia, mutta minä sentään näen vaivaa asian eteen. Ne vain märehtivät ruo hoa ja lokoilevat puiden varjossa… Laiskimukset.”
Aasin häntä heilahti vasemmalta oikealle, kun hän katsahti taivaalla lentäviä lintuja ja järvelle päin sen ki maltelevaa tyyntä vettä. Kesän vihreys ympäröi polut tuulessa tanssivana ruo hona ja niityn kukkina. Jopa muutama peura seisoskeli läheisellä nurmella ja laukkasi pois, kun traktori kehtasi tulla liian lähelle.
-Klip, klop, klip, klop, swoosh, swoosh, vips, vips -
”Näin kuumilla kyllä mietin, että ei se talvikaan huonoa aikaa ole. Lumi on kaunista ja saan taas ottaa osaa sii hen joulunäytelmään ja sitten keväällä pääsiäisnäytelmään. Olen olennainen osa prosessissa, kuten näette. Palkin noksi saan ruokaa mahan täydeltä ja kieriskellä ihanassa hiekka/lumikylvyssä. Sekin saa jostain syystä ihmisille hy myn huulille.”
Lenkki oli edennyt Pyhän Birgitan kappelille. Kappelin kukkulalta avau tuva järvinäkymä oli vertaansa vailla ja lenkin kohokohta. Muutama ihminen kysyi, että: “Saako aasia paijata?”, kun he astuivat ulos kappelista. Matka jat kui takaisin odottavaan aitaukseen.
Nyt oli päivän hyvät työt tehty ja aitaukseen päästyään Jeriko kirmasi iloisesti sen ympäri tervehtien ystäviään lampaita ja vieraillen tähystyskukkulalla. Lopuksi, itseään palkiten, se heittäy tyi hiekkakuoppaan ja kieriskeli siellä sydämensä kyllyydestä.
-Klop, klop, klop, klop, hiaahahaaVieraileva kirjoittaja
Aasi jatkaa kulkuaan
Alavilla mailla lumi pöllähti ja jokin har maa viuhahti vauhdilla tiellä lähellä metsän rajaa puiden ohitse. Auringon himmeä valo siivilöityi runkojen raoista ja sädehti hulmuavaan lumiseen harjaan. Aasi laukkasi sydämensä kyllyydestä lumisella tiellä ja poikkesi jopa metsän puolelle hypäten kaatuneen puun yli. Oliko aasi päässyt omille teilleen ja nautti siitä nyt ihan valtoimenaan?
Laukkati, laukkati, klip, klop, laukkati!
Jeriko-aasi ilmestyi metsän lomas ta ja laukkasi takaisin aitaukseen sisälle aidan raosta. Aasin hoitajan kaulaliina heilahti ohi kiitävän karkulaisen suuntaan ja hän piti hatustaan kiinni. Läheisellä niityllä kaksi jänistä käänsi päätään katsoen laukkaavan perään ja orava hyppäsi pörröistä häntäänsä heilutellen aidan päälle ihmettelemään aasin menoa. Aasi hirnahti iloisesti ja heittäytyi pehmeään lumeen piehtaroimaan selälleen kaviot kohti taivasta.
Hiiia-hahaaa! Hirn…!
”Jeriko, herätys! On aika.”
Unelmoija makasi lämpimillä oljilla ja säpsähti avaten toisen silmänsä kuul lessaan hoitajan kutsun. Kaikki olikin ollut unta ja nyt oli aika ruveta päivän töihin. Aasi nousi jaloilleen ja venyt teli. Sille aseteltiin huopa ja satula selkään tuttua esitystä varten. Ulkona paukkui pirtsakka pakkanen, kun aasi asteli rauhallisesti ulos.
”Ette varmaan arvaakaan, mutta olen olennaisessa osassa joulunäytelmässä. Selässäni ratsastaa erittäin tärkeä matkustaja ja olen huomion keskipisteenä pitkän aikaa! Tiesittekö, että tarinan päähenkilöille ei suotu yösijaa majataloista? Teen siis parhaani, että matka sentään olisi mukava.”
Klip, – – klop, – – klip, – – klop.
Maria istui aasin selässä, kun sitä talutettiin eteenpäin ulkotulien valai-
Kuvat: Teemu Vestovuo
semalla tiellä. Näky oli henkeäsal paavan koskettava. Joosef ojenteli kädessään olevaa lyhtyä oikealle ja vasemmalle valaisten tietä. Kohta he saapuivat perille ja ratsukin sai nauttia näytöksestä.
”Mitenkähän ystäväni lampaat voivat? Ne ovat taas karussa ja luistavat töistä, kuten normaalisti. - huokaus –Noh, ikävöin niitä kuitenkin. Täällä ei ole ketään juttelukumppania ja olen tottunut lampaiden huumoriin ja niiden kuivaan sarkasmiin. Kyllähän ihmiset juttelevat minulle, mutta kun he eivät ymmärrä hirnahduksistani mitään.”
Whisk, whisk, swoosh, swoosh.
Lumihiutaleita alkoi hiljalleen leijailla taivaalta. Aasi nappasi nopeasti yhden hiutaleen kielelleen ja hirnahti iloisesti. Näyttelijät ja katsojat siirtyivät eteenpäin ja aasi ohjattiin pienelle iltakävelylle siksi aikaa.
”Onpas tänään mukava ilma. Pidän lumesta kavioiden alla ja pikku pak kanenkin on kivaa. Puut uinuvat lumi peitteen alla, järvikin nukkuu, vaikka jää välillä ritisee pakkasesta. Ympärillä on niin rauhallista ja hiljaista.
Klip, klop, klip, klop.
Matka jatkui verkkaisesti tallia kohti, jonka katolla tähti valaisee ympäristöä. Aasi vilkaisi sitä ja ravisteli harjaansa. Tähtikin loi omalla osallistumisellaan omanlaisensa tunnelman valkopeit teiselle pihamaalle. Aasi pysähtyi ta luttajansa kanssa tallin kulmalle odot telemaan seuruetta.
”Nyt sitten odotellaan. Tänne he pää sevät turvaan ja suojaan. Lumessa on aika vaivalloista liikkua ja ulkona on jo aika vilpoinen. Minuahan se ei haittaa, olen raavas aasi! Kestän tuiverruksen ja tuiskunkin. Ah, sieltä he tulevatkin.”
Hirn. Kun taluttajalta silmä vältti, aasi hiippaili niin pitkälle kuin talutusköysi salli tallin taakse ja kurkisti tallin lämpöistä valoa hohkaavasta ikkunasta sisälle. Siellä vastasyntyneen vauvan vanhemmat katsoivat kapaloitua pienokaista lämpimästi hymyillen. Tietäjät ja paimenet olivat tuoneet heille tervehdyksensä ja lahjansa. Aasin hengi tys huurusti ikkunan lasin, jota koris tivat jäiset pakkaskukkaset. Näytöksen ollessa lopuillaan, Jeriko siirtyi hiljaa takaisin taluttajan viereen.
”Sellainen loppuhuipennus! Kaikki päättyi lopulta hyvin eikö päättynyt kin? Ilmassa tuoksuu taas pöydän an timet, kuten aikaisempana vuonna. Sitä ”riisipuuroa” ei ole kuitenkaan minulle tarkoitettu. Kuulemma se on hyvää. Siinä se seurue kävelee laulelemaan. Ihanaa, lapsoset haluavat pehmeillä kintaillaan taputella ja paijata minua palkaksi. Kaikki ihmiset hymyilevät, joten he varmasti pitivät esityksestä!”
Klip, klop, klip, klop, klip, klop.
Taluttaja vilkutti lapsille ja talutti minut talliin. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen sain herkkuja: leivän kannikoi ta, omenan- ja porkkanan palasia. Oli pas se ruhtinaallinen ateria palkaksi! Jeriko popsi herkut samalla, kun satula
nostettiin pois sen selästä, ja sitten se laskeutui lämpimille oljille lepäämään. Samalla ulkoa kirkosta kantautui hiljaista laulua.
Jouluyö juhlayö Päättynyt kaik on työ Kaks vain valveil on puolisoa lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään seimikätkyessään… Hiaaah-jaah-jaah!
Jeriko liittyi lauluun hetkeksi ennen kuin laski päänsä, ummisti silmänsä ja vaipui rauhalliseen uneen. Hoitaja sammutti lyhdyn liekin ja sulki hiljaa karsinan oven hänen takanaan.
Unikko, vieraileva kirjoittaja
